Keskustelujen arkisto

Kirja, korjasin tuon hetki sitten.

Edit. Olen edelleenkin korjannut asian ja asia on tarkistettu säännöistä. Ei enää epäselvyyksiä.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tämä aihe on todella vaikea. Summata nuo kysymykset, mitkä otsikko sisältää. Niihin ei voi missään maailman artikkelissa vastata täydellisesti. Aku Ankka on parhaudessaan määrittelemättömän hieno asia, infinito.

Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää.

Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.

Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana.

Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.

Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.

Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.

Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän?

Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle.

Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.

Vielä tulloo, yli puoli viikkoa jäljellä..

Olen mukana kilpailijoiden yhdistyksessä, joten viestit myös minulle!

//Mutta haluan seurata ko. yhdistyksen tapahtumia! En kommentoi mitään, vaan seuraan vain toimintaa!

//Olkoon. Mutta pj. saa olla sitten aika aktiivinen...

Olen samaa mieltä kirjan kanssa. Puheenjohtaja ilmoittaa kyllä Salwerille, mitä on päätetty.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi lukea Aku Ankkaa? Miksi luet sitä, jne...

Suomen suosituin sarjakuvalehti, keskiviikkona ilmestyvä Aku Ankka, omaa kaikenikäisen lukijakunnan. Aku Ankka on hyvää ja soveliasta huumoria, joten sen voi suotta antaa pienelle lapsellekkin luettavaksi. Aku Ankassa käytetään mainiota suomenkieltä, ja näin monen sanavarastokin kasvaa siinä samassa. Monelle lapselle juuri Aku Ankka on ollut ensimmäinen kosketus sarjakuvamaailmaan. Monet ajattelevat, että Aku Ankka on vain lapsille, mutta tämä mielikuva on aivan väärin. Akkari on kaikenikäisten lehti. Sen ongelmat eivät välttämättä suoraan kuvaa maailman senhetkistä tilaa, mutta monissa Aku Ankka -lehtien tarinoissa otetaan kantaa vaikkapa ympäristöongelmiin. Kuitenkin niin, että lapsetkin sen tajuavat. Sarjakuvaa on joskus pidetty suurena nuorisorikollisuuden ja muiden haittojen aiheuttajana, mutta Disney on osoittanut, etteivät sen sarjakuvat ole haitaksi kenellekkään.

Itselleni Aku Ankka tuli tutuksi jo kun olin neljävuotias, kuitenkin melkein viisi, sillä olen syntynyt toukokuussa. Tällöin en vielä osannut lukea, mutta seurasin sujuvasti kuvia, ja pyysin usein äitiäni tai isääni lukemaan sitä minulle. Minulle siis alkoi tulemaan Aku Ankka -lehti jo nelivuotiaana. Ensimmäinen tarina, jota muistan/tiedän lukeneeni on ollut Carl Barksin Kääpiöintiaani tarina. Omistan kyseisen lehden vieläkin. Pienempänä en vielä kiinnittänyt huomiota tarinoiden piirtäjiin, tai käsikirjoittajiin, mutta hahmoihin kuitenkin, sillä lempihahmoni oli Aku Ankka. Myös ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat sain luettavakseni neli tai viisivuotiaana. Taskarit olivat lähinnä isäni ja äitin sekä enoni vanhoja. Yleensä monet hieman nuoremmat, eivät osaa arvostaa lehtiä, vaan helposti vaikka repivät niitä, mutta itse olin kuulemman silloin jo tarkka Aku Ankoista. Vuonna 2000 äiti osti minulle Aku Ankka -kansioita, ja sitten järjestimme siihenastiset Akkarit järjestykseen. Opin lukemaan hieman ennen esikouluun menemistä, joten silloin luin jo Aku Ankkaa. Tuohon aikaan minulle oli kertynyt jo mukavasti Taskareita ja Ropsuja sun muita lehtiä, jotka olin itse ostanut tai äiti ostanut. Silloin en vielä joutunut maksamaan kuin murto-osan lehdistäni. Itse en ole kertaakaan kyllästynyt Aku Ankkaan, ja minulle on tullut Akkari siis jo vuodesta 1999 ja tulee edelleen, myös kokoelmani karttuu. Nykyään ostan melkein kaikki julkaisut omalla rahalla, mutta kovakantisia äiti ostaa vieläkin, ja saan myös syntymäpäivälahjaksi usein näkkärin eli näköispainoksen.

Aku Ankanhan on luonut Yhdysvaltalainen Walt Disney, mutta silti eniten Aku Ankkaan on mielestäni tuonut sisältöä, sekä "sielua" lempipiirtäjäni Carl Barks, jonka sarjat ovat olleet niin opettavaisia kuin humoristisia. Ilman häntä, Aku Ankka olisi vain kuori, verrattuna nykyiseen.Ilman Carl Barksia ei olisi monia hauskoja ja persoonaltaan niin erilaisia ja kiinnostavia henkilöitä, jotka nekin vaikuttavat sarjakuvan kokonaisuuteen todella paljon. Hän on myös luonut ankoille joskus niin realistisen, ja joskus niin ihmeellisenkin maailman.

Yksi hyvä syy lukea Aku Ankkaa ja miksi se on niin hyvä, on hyvät piirtäjät, joita toisin kuin useimmissa sarjakuvissa on monia eri piirtäjiä. Juuri tämänkin takia saamme nauttia uusia tarinoita sisältävistä julkaisuista joka viikko. Toki Aku Ankassa nähdään myös vanhoja jo ennen ilmestyneitä klassikkotarinoita, joka ei useimpia haittaakkaan. Aku Ankkaan ei siis kyllästy helpolla, sillä jokainen piirtäjä ja käsikirjoittaja tuo tarinaan aina uusia ajatuksia ja tunteita. Onhan joidenkin tarinoiden juonet joskus hieman samankaltaisia, mutta eri piirtäjän piirtämänä voi se silti tuntua aivan erillaiselta. Minä itse olen kova piirtämään, ja Aku Ankasta saan aina uusia ideoita, ja sen avulla pystyn piirtämään aina vain paremmin. Vaikka en piirtäisi ankkahahmoja, tai muitakaan Disneyn hahmoja, vaan aivan omia hahmojani, voi niissä aistia silti Aku Ankan piirtäjien tyylejä, joista olen ottanut oppia.

Myös hahmot ovat hyvä syy pitää Aku Ankkaa yhtenä parhainpana sarjakuvana. Hahmoja on paljon, ja jokainen on erillainen. Löytyy temperamenttinen Aku, kekseliäs Mikki, ahkerat ja tunnolliset Tupu, Hupu ja Lupu, rahanahne setä Roope, ja monet muut mukavat hahmot kutsuvat taas lukemaan. Kun sarjakuvassa on paljon hahmoja, jokainen lukija löytää jostakusta hahmosta aina jotain samaa kuin itsestään, silloin hahmo voi nousta lukijan lempihahmoksi. Omat lempihahmoni ovat Aku, Roope ja ankanpojat, joiden seikkailuista on aina mukava lukea.

Kuten jo mainitsinkin, Aku Ankassa käytetään oivaa suomenkieltä, joka saa nauruhermot hytkymään loistavilla puhekuplillaan ja sujuvilla sutkautuksillaan. Omaan kirjoittamiseeni on ainakin juuri kieliasun rikkaus ja hauskat synonyymit vaikuttaneet paljon. Myös sanavarastoa on karttunut rutkasti, kiitos monien suomentajien, jotka ovat uurastaneet kääntäessään tarinoita suomeksi.

Jatkuu...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?


Neljä polttavaa ja hyvin mielenkiintoista kysymystä, joihin kaikkiin on olemassa useita vastauksia, sillä kaikilla on omat mielipiteet ja vastaukset kysymyksiin. Tässä on hieman minun vastauksia ja mielipiteitäni näistä asioista.

Monet aikuiset, jotka eivät välttämättä koskaan ole Aku Ankkaa lukeneet, voisivat ensisilmäykseltä sanoa sen olevan naurettava esikoulu- ja alakouluikäisille suunnattu sarjakuva. Yhdessä asiassa näin sanovat ovat oikeassa, Aku Ankka on sarjakuva, mutta ei suinkaan naurettava haukkumamielessä, eikä myöskään suunnattu esikoulu- ja alakouluikäisille. Vaikka Aku Ankka -sarjakuva koostuukin muiden sarjakuvien tapaan käsikirjoituksen pohjalta tehdyistä kuvista ja puhekuplista, sillä voi ilmaista asioita jopa paremmim ja lyhyemmin kuin kirjoissa. Otetaan tässä esimerkkinä vaikkapa kirja, jossa lukisi seuraavanlaisesti; ''Kun Aku huomasi ankanpoikien hänelle ostaman syntymäpäivälahjan, hänen ilmeensä kirkastui''. Kirjassa tämä sama asia esitetään kymmenenä sanana, mutta sarjakuvassa sen voi esittää yhdessä ainoassa ruudussa. Tämän ansiosta jos jostain kirjasta tehtäisiin sarjakuva, siitä saataisiin kevyesti kirjaa lyhyempi ja sitä olisi todennäköisesti mielenkiintoisempaa lukea, kun tapahtumat näkee paperilla, eikä niitä tarvitse vain lukea. Aku Ankka on selvästi sarjakuvista parhainta ja sitä tekemässä ovat olleet ja ovat yhäkin sarjakuvain kiistattomat kuninkaat ja kuningattaret. Aku Ankka ei ole pelkkää sarjakuvaa - se on taidetta ja se on fakta se, sanoivatpa muut mitä tahansa.

Tämän sekavan alkutekstin jälkeen syvennyn paremmin kysymykseen ''Miksi luet Aku Ankkaa?''.
Muistan sen päivän ikuisesti; Oli muistaakseni marraskuu ja olimme perheen kanssa menossa laskettelemaan, sillä silloin oli tullut jo niinkin aikaisin paljon lunta. Olin silloin kuusivuotias. Lähin hyvä laskettelupaikka olisi kaukana, joten automatka kestäisi kauan. Aikaisemmilta reissuilta muistin että pelkkä autossa istuminen olisi tylsää ja päätin hakea jotain lukemista. Keittiön pöydällä oli iso pino Aku Ankka -lehtiä kyseiseltä vuodelta. Otin sieltä yhden lehden ja aloin selailemaan sitä. Itse lehti vaikutti mielestäni aluksi tylsältä, enkä jaksanut mitään tarinaa lukea, ennenkuin päästiin viimeiseen tarinaan; Don Rosan ''Culebran liikenero, osa 1''. Piirrokset tekivät minuun vaikutuksen samantien ja itse tarinakin oli mielestäni todella hyvä. Luettuani sen, tajusin sen jatkuvan seuraavassa numerossa, jolloin luin myös toisen ja kolmannen osan. Siitä lähtien olen lukenut Aku Ankkaa ja luen yhäkin. Alkuaikoina valitsin aina mielenkiintoisimmat ja hauskimmat tarinat luettavaksi, useimmiten Rosan tekemät, mutta nykyään luen ihan kaiken, mitä luettavassa julkaisussa on, oli tarina sitten kuinka huono tai hyvä tahansa. Siihen aikaan en ymmärtänyt, mitä jotkut näkivät Carl Barksin tylsissä ja yksinkertaisissa piirroksissa, mutta nykyään arvostan niitä suuresti, vaikka olen yhä ja olen aina ollut sitä mieltä, että Don Rosa on se kaikkein paras ja hänen tarinansa ja upeiden piirrostensa ansiosta aloin aikoinaan Aku Ankkaa lukemaan.

Miksi siis kannattaa lukea Aku Ankkaa? Yhtenä suurimmista syistä voisin sanoa, että juuri sen hauskuuden takia. Lähes kaikki Aku Ankka -sarjakuvat ovat hauskoja, sillä niissä tapahtuu kaikkea hauskaa, kuten sattuu jotain oikeassa elämässä hyvin epätodennäköisiä tai jopa yliluonnollisia/mahdottomia asioita ja kömmähdyksiä.
Hahmoille on myös osattu tehdä hauskat ja valloittavat persoonat ja luonteenpiirteet, jotka jaksavat naurattaa vielä lukuisten tarinoiden lukemisen jälkeenkin. Erityisesti Akun temperamenttisuus ja jatkuva epäonni ovat tehneet Aku Ankka -sarjakuvista hyvin suositun. Näistä persoonista, luonteenpiirteistä ja eri ominaisuuksista hahmoilla saamme kiittää vain ja ainoastaan Aku Ankka -sarjakuvien tekijöitä.

Toisena syynä tulevat nimenomaan nämä Aku Ankan tekijät, piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista suurin osa on aivan loistavia! Käsikirjoittajat keksivät jatkuvasti yhä kekseliäämpiä ja hauskempia tarinoita ja piirtäjät piirtävät ne tarinan muotoon. Sen jälkeen me lukijat saamme nauttia tarinasta. Mielestäni käsikirjoittajien eliittiin kuuluvat Don Rosa, Carl Barks ja Casty, sekä piirtäjien eliittiin Don Rosa, Carl Barks ja Vicar. Molemmista sarjoista löytyy myös lukuisia muita hyviä nimiä, mutta kaikki eivät tähän ''eliittiin'' mahdu.
Juuri näiden tekijöiden ansiosta Aku Ankka on näin hauska ja viihdyttävä.

Aku Ankka on myös hyvin mielikuvituksellista ja siinä tapahtuukin paljon kaikkea hauskaa, joka ei oikeassa elämässä ole välttämättä edes mahdollista. Aku Ankka -sarjakuvissa lukija pääsee sukeltamaan meren pohjaan, lentämään raketilla kuuhun, käymään mitä erilaisimmissa paikoissa ja jopa hyppäämään aikakoneeseen vihaista Roopea pakenevan Akun kanssa. Sarjakuvissa voi riittävän mielikuvituksen avulla tapahtua mitä tahansa!

Aku Ankassa käytetään myös niinikään hyvää kieltä. Aku Ankassa ei käytetä kirosanoja, muuta kuin jotain vähän lievempää, kuten ''samperi'' tai ''himputti'' ja näitäkin on nähty lähinnä vanhoissa tarinoissa ja Disney-piirretyissä. Aku Ankan suomentajat keksivät usein myös hyvin nerokkaita lausahduksia ja ilmaisuja, joista legendaarisimmat ovat Carl Barksin sarjoissa. Näihin legendaarisimpiin lausahduksiin kuuluvat ainakin ''Pim! Olet hypnotisoitu!'', ''Aika hurja heppu - mutta mahtaako hän selviytyä kalkkunoista?'', ''Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä'', ''Varsovan laulu piiloon! Tullinuuskija paapuurin puolella!'' ynnä muut sellaiset. Aku Ankan suomennetut lausahdukset ovat siis hyvän maun mukaisia ja usein myös hauskoja.

Näiden lisäksi voin sanoa Aku Ankan olevan erittäin opettavainen sarjakuvalehti. Monet oppivatkin lukemaan Aku Ankan kautta jo ennen kouluun menemistä. Tämän lisäksi joka vuosi ensimmäiselle luokalle menevät saavat postissa niinsanotun lukulahjan ilmaiseksi. Tässä lehdessä on usein pelkkiä yksisivuisia, joka helpottaa lukemaan oppimista, mikä onkin lukulahjan tarkoitus. Itse en oppinut lukemaan Aku Ankan kautta, mutta esimerkiksi monet tuttavani ovat oppineet.

Suosittelen siis kaikille, jotka eivät Aku Ankkaa vielä lue, lukemisen aloittamista ja Aku Ankka -lehden tilaamisen aloittamista. Ikävä kyllä Aku Ankka -lehden taso on laskenut huimasti, jos verrataan esimerkiksi 1990-luvun puoliväliin ja 2000-luvun alkupuoleen. 1990-luvulla verrattuna nykypäivään julkaistiin todella paljon Don Rosan (ja myös Carl Barksin) sarjoja, kun nykypäivänä Rosan sarjoista saadaan nauttia vain kerran tai kaksi vuodessa. Tänäkin vuonna on julkaistu tähän mennessä yksi Rosan sarja (Tyylittä taaplaten) joka ei kuulu todellakaan Rosan parhaimmistoon. Vuoden toinen ja todennäköisesti viimeinen Rosan sarja (Kymmenen avataran aarre) julkaistaan vuoden viimeisessä numerossa. Barksin tarinoita taas on alettu viime aikoina julkaisemaan hieman normaalia useammin, mutta monet näistä tänä vuonna julkaistuista Barksin kymmensivuisista klassikoista ovat olleet sieltä Barksin tuotannon huonommasta päästä. Tokihan niitä hyviäkin on löytynyt (kuten Vaarallinen lelu) mutta suurin osa on ollut niitä ''ei-niin-kovin-hyviä''. Johtosarjat ovat useimmiten joko Vicarin, Kari Korhosen tai Rodriquesin yms. piirtämiä. Nykyään Aku Ankka -lehdessä nähdääm paljon lyhyitä täytesarjoja, eli niinsanottuja ''tynkiä''. Tällaisiin kuuluvat usein 3-6 -sivuiset Karhukopla tms. -tarinat, joita on lisätty lehtiin, jotta tietty sivumäärä täyttyisi. Lisäksi monesti Akkarissa nähdään mielestäni erittäin heikon piirtäjän, Bernadón piirtämiä Matami Mimmi -sarjoja ja täysin Akkariin kuulumattomia Pepi -tarinoita. Nämä kaikki kun korvattaisiin joillain laadukkailla sarjoilla, Akkarin taso nousisi huimasti.

Huonoimmat lukemani Aku Ankka .-lehdet löytyvätkin nimenomaan viime vuosilta. Huonoin lukemani Aku Ankka -lehti koskaan on arvosanan perusteella numero 46 vuodelta 2008. Kyseinen lehti oli koottu niin huonoista tarinoista, että lehden keskiarvosanaksi saatiin 5,95. Toiseksi huonoimman arvosanan sai ihan tuore tämän viikon (vk. 26) Akkari, jonka keskiarvosanaksi laskin 6,15, eli kaksi kymmenesosaa kaikkien aikojen huonointa lehteä parempi. Nyt siis todentotta kunnon tarinoita kehiin. Pepit, Hulit ja Vilit sunmuut ekstraan ja kunnon tarinoita mukaan. Parhaalla mahdollisella tavalla koottu lehti olisi hyvä johtosarja, sen jälkeen sellainen Barksin klassikko, jota ei ole pitkään aikaan nähty (tai se on muuten vain hyvä) tai jokin muu laadukas välitarina plus sitten hyvä lopetussarja tai jatkosarja. Myös hauska Taliaferron tai jonkun muun taiteilema vitsisarja lehden lopussa ei olisi pahitteeksi. Johtosarjoissa katselen edelleenkin mielelläni Vicaria, Korhosta, Rodriquesia sunmuita hyviä piirtäjiä, mutta esimerkiksi Bernadón piirtämää johtosarjaa en haluaisi Akkarissa nähtävän. Olisi myös mukavaa, jos sellaisia Don Rosan tarinoita, joita ei ole vielä Akkarissa julkaistu nähtäisiin useammin kuin noin kerran vuodessa.

Aku Ankka -lehden tulisi myös huomioida erilaisia juhlapäiviä paremmin ja julkaista kyseisiä juhlapäiviä lähimpänä olevassa lehdessä kyseiseen juhlaan jollain tavalla liittyviä tarinoita. Ainakin johtosarjan tulisi mielestäni liittyä kyseiseen juhlaan. Joulu on mielestäni huomioitu oikein hyvin, sillä joulutarinoita julkaistaan nykyään jo pari viikkoa ennen jouluakin. Nykyisin Akkarissa julkaistavien joulutarinoiden laatu on kuitenkin ollut erittäin kehno, verrattuna 90-luvun joulutarinoihin. Joulunumeroihin kaivattaisiin Barksin joulutarinoita, koska niissä on mielestäni useimmissa todella onnistunut joulutunnelma yllä luettaessa. Varsinkin tarinan ''Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun'' haluaisin jonakin jouluna Akkarissa nähdä, vaikka sitten jatkosarjanakin. Onneksi jouluna ilmestyy myös ylimääräinen Jouluparaati -lehti, siinä ainakin on yleensä ollut laadukkaita joulutarinoita.

Tätä vastoin esimerkiksi uuttavuotta ei mielestäni huomioida Akkareissa tarpeeksi. Vuoden ensimmäisessä lehdessähän julkaistaan perinteisesti jokin Barksin klassikko, ei siinä mitään, mutta sitten kun mukana on se koko vuoden ainoa uusivuosi -tarina, sen tulisi mielestäni olla laadukas, ei sellainen mitäänsanomaton ja tylsä, niinkuin tämän vuoden alussa (arvosana tarinalle 7,00). Myös pääsiäistä on mielestäni jonain vuonna (painotan sanaa jonain, ei siis läheskään kaikkina) huomioitu liian vähän, esimerkisi kehnolla pääsiäistarinall. Muistan jopa yhden vuoden, jolloin ei ilmestynyt minkäänlaista pääsiäisnumeroa, vaan pääsiäisviikollakin ilmestynyt lehti oli ihan tavallinen numero, eikä sisältänyt pääsiäistarinoita lainkaan.

Nämä puutteen kun Akkarissa korjattaisiin, lehti olisi lähes täydellinen, ja silloin voisin sanoa; ''Jos nyt ei Akkaria kannata tilata, niin ei koskaan''. En nytkään sano, etteikö Akkaria kannattaisi tilata ja lukea, mutta taso on kuitenkin kovassa laskussa, sen sanon.

Jos kysytään, mikä Aku Ankka -lehdessä on parasta, niin vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi; sen monipuolisuus. Akkarissa nähdään monien eri piirtäjien ja vielä useampien eri käsikirjoittajien tekemiä sarjoja ja esille pääsevät erityisesti nämä amerikkalaiset ja muut eurooppalaiset tekijät, kuin italialaiset. Taskareiden tarinathan ovat melkein kaikki italialaispiirtäjiem tuotosta. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, Aku Ankka ei ole pelkästään sarjakuvaa, se on opettavaista sarjakuvaa, hyvin mielikuvituksellista sarjakuvaa, hyvin hauskaa sarjakuvaa ja ennen kaikkea se on taidetta. Näistä syistä pidän Aku Ankkaa maailman parhaimpana sarjakuvana.

Sitten vielä viimeiseen polttavaan kysymykseen; ''Miksi keräilet Aku Ankkaa?''.
No, kaikki alkoi siitä, kun silloin kuusivuotiaana innostuin Aku Ankkojen lukemisesta. Isäni oli ennen tilannut Aku Ankkaa omalla nimellään ja oli jo lopettamassa tilausta, kunnes huomasi minun alkaneen lukea niitä, hän päätti jatkaa tilausta minun nimelläni. Siitä lähtien olen lukenut Akkarin aina kun se on ilmestynyt ja niitä kertyikin hyllyyn aikamoinen kasa, jolloin täytyi kansioitaikin ostaa. Nykyisin omistan arviolta yli 1000 Aku Ankka -lehteä, kun mukaan lasketaan ne kaikki lehdet, joita vanhempani ovat lapsena tilanneet ja joita olen muilta sukulaisiltani saanut. Vaikka Akkarini ovatkin minulla säilössä lähinnä lukemista varten, tavallaan myös keräilen niitä.
Sen sijaan taskareita (Aku Ankan taskukirjoja) aloin keräilemään syntymäpäivänäni joulukuussa 2004, jolloin sain kaveriltani lahjaksi ihan ensimmäisen taskarini - vasta ilmestyneen taskarin numero 300. Luin sen läpi ja aloin heti tammikuussa 2005 ostamaan joka kuukausi uusimman taskarin. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan päätin mennä vielä divariin ostamaan vanhempia taskareita, jotka ovatkin minusta paljon laadukkaampia, kuin uudet. Keräilen nykyään myös teemataskareita, joista omistan melkein kaikki, sekä mimitaskareita, joita minulla on kaikki ilmestyneet kuusi. Varsinaisia taskareita minulla on tällä hetkellä 105, mutta lisää tulee kokoajan.
Roope-setä -lehtiä en varsinaisesti keräile, mutta niitäkin löytyy hyllystä yli kolmekymmentä ja aina satunnaisesti niitä ostelenkin. Viimeksi ostin Roope-sedän nyt kesäkuussa Akun syntympäivien kunniaksi.

Näiden julkaisujen lisäksi voin sanoa keräileväni myös joitain kovakantisia. Ensimmäiset kovakantisenin olivat kaikki Ankkalinnan -sarjaan kuuluvia (Ankkalinnan maailmanmatkaaja, Ankkalinnan konkkarokkan yms.) ja omistankin tällä hetkellä yhdeksän kappaletta. Keräilen nykyisin myös Ankantekijät -sarjaa. Tämän kyseisen sarjan kovakantisista omistan kaikki paitsi kaksi ensimmäistä ja nämäkin olisi tarkoitus kokoelmiin jostain kirjakaupasta tai divarista hankkia. Olen myös viime aikoina alkanut keräilemään Don Rosan kovakantisia, joista omistan tällä hetkellä Kymmenen avataran aarteen (ja muita Don Rosan parhaita), Roope Ankan elämä ja teot I & II sekä Mustan Ritarin (ja muita Don Rosan parhaita). Kaikki loputkin olisi tarkoitus hankkia kokoelmiin ja aion ostaa myös tuon syyskuussa ilmestyvän uuden kovakantisen. Näiden kovakantisten lisäksi omistan paljon kovakantisia satunnaisista sarjoita ja ihan sellaisiakin, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan. Näistä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi Ihan Ankkana ja Carl Barksin joulu I & II yms. Kovakantisia omistan tällä hetkellä yhteensä kolmekymmentäyksi kappaletta ja lisää on tulossa aivan varmasti.

Keräilen Akkareita siis myös ihan lukemista varten, enkä todellakaan säilytä niitä missään muovikoteloissa, etteivät ne menisi huonoon kuntoon. Olisihan se tietenkin ikävää, jos joku Akkari tai taskari tai jokin muu julkaisu tuhoutuisi täysin, mutta silloin ei auttaisi itku markkinoilla, ostaisin uuden tilalle, siinä se. Kahdesta taskaristani (178: Joku odottaa soittoasi, sekä 263: Oloneuvos) ovat kannet lähteneet irti ja joiltain sivuilta löytyy satunnaisia kynänjälkiä, koska molemmat on ostettu divarista, mutta en anna sen häiritä. Pääasiahan on, että ne ovat lukukelpoisia ja hyvää luettavaa. Muuten taskarini ovat yleisesti ottaen lähes täydellisessä kunnossa ja niistä saisi kunnon puolesta varmasti hyvän hinnan. Akkareita (tai mitään muuta ankkajulkaisuakaan) en ikimaailmassa raaskisi heittää pois, vaan tulen varmasti säästämään ne kaikki lapsilleni. Sitäpaitsi Akkarit ovat aivan liian arvokkaita poisheittettäväksi. Vaikkei omistamieni Akkareiden rahallinen arvo olekaan kovinkaan paljoa, niillä kaikilla on tunnearvoa.

Tarkoituksenani on seuraavien parin vuoden aikana yrittää kerätä kaikki Suomessa ilmestyneet Aku Ankan taskukirjat. Tämä tavoite on mahdollista saavuttaa ainoastaan kieretelemällä divareita ja kirpputoreja ja sitä aionkin tehdä näin kesällä oikein urakalla, kun lähdelle reissaamaan jonnekin kauemmas Suomeen. Vaikken vielä Roope-setiä varsinaisesti keräilekään, tarkoitus olisi jossain vaiheessa aloittaa niidenkin keräileminen. Kovakantisista tarkoitus olisi kerätä kokoon kaikki Don Rosan kovakantiset.

Miksi siis keräilen Aku Ankkaa? Suurimpana syynä on varmasti nimenomaan sen monipuolisuus, mielikuvitus, hyvät tekijät sekä hauskuus. Jos Aku Ankka olisi tylsää luettavaa, en varmastikaan keräilisi sitä. Jos Aku Ankkaa tekisivät huonot piirtäjät ja huonot käsikirjoittajat, en varmasti silloinkaan keräilisi sitä. Nämä ovat suurimpia syitä ankkajulkaisujen keräilyyni.

Tässä viimeisenä yhteenvetona voisin todeta, että Aku Ankka on yksinkertaisesti maailman paras sarjakuva, siitä ei pääse mihinkään, ei yli eikä ympäri, ei ali eikä sivulta.

Tällä viestillä pitäisi kivuta taulukossa vähän ylöspäin... ;)

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?

Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten myös omasta keräilystäni.

Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.

Aku Ankan suuri suosio täällä Suomessa saattaa olla pitkältikin Carl Barksin ansiota. Monet alkoivat Aku Ankkaa nimittäin lukemaan 1950-1960 luvulla tai viimeistään –70-luvulla, jolloin lehdessä oli paljon Barksia, jonka nimeä ei tietenkään vielä tunnettua –50-60-luvulla. Myös Tony Stroblin ankkatarinat ovat varmasti vaikuttaneet nykyajankin faneihin. Uuden polven Aku Ankka-fanit taas ovat alkaneet lukea Aku Ankkaa, monet Don Rosan tarinoiden villitsemänä. Mikki-sarjat taas ovat jääneet vähän vähemmälle suosiolle täällä Suomessa, sillä Barksilta ja Stroblilta löytyi enemmän hyviä tarinoita Ankan alkuaikoina, kuin esimerkiksi Floyd Gottfredsonilta ja Paul Murrylta. Murryahan kyllä alettiin julkaista 1960-luvulla ja jotkut pitkistä dekkareista olivat ainakin minusta jopa ihan kelvollisia.

Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin.

Vaikka suurin osa erilaisista Aku Ankka-lehdistä onkin hyviä, mahtuu mukaan huonojakin. Esimerkiksi Aku Ankka (sarjis)eksta sisältää mielestäni melko huonoja tarinoita. Kun kuulin lehdestä aioin laittaa tilauksen menemään, mutta lainasin sitä ennen pari lehteä kirjastosta, eikä se mitään hääppöistä ollut. Yksi tarina saattaa lehdessä olla ihan hyvä, mutta kun mukana on Veli Kania, Ossian Ötökkää ja Dumboakin, niin voi hyvänen aika! Tällaiset sarjat ovat minusta todella lapsellisia, sopisivat paremmin Nalle Puh lehteen ja toivottavasti kukaan ei nyt sano tähän mielipiteeseen niin kuin eräs lehtimies totesi isälleni: ”Nalle Puh on tarkoitettu vauvasta vaariin!” Siksipä odotin hieman, että sain koottua rahaa, ja aloin tilata Roope-setä lehteä, johon olen ollut todella tyytyväinen.

Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.

Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci (sekä Andreas Phil), joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Aku Ankassa pidän myös paljon niin sanotuista ”saagoista”, vaikka olenkin lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Taikaviitta vastaan superkonnat-saagan, joka oli mielestä ihan kelvollinen. Vastustajatkin olivat ihan hyviä, mutta tarinoina Hak Kermakin ja Kollon taival oli kyllä aika tylsähkö, eivätkä Kauhukaksosetkaan säväyttäneet hirveästi. Kolmas roisto, Zafire, kuitenkin onnistui todella hyvin ja tarina oli kovaa petrausta edellisiin osiin, joissa juttu oli ratkennut vähän tyhmänlaisesti, jos ei jopa lapsellisesti (mutta lapsihan minä vielä olen!) Viimeinen roisto ylitti kuitenkin muut: hieman tyhmän nimen omistanut Herra Näkymätön oli suorastaan loistava osassaan ja olisi onnistunutkin aikeissaan hyvin, ellei ah-niin-loistava-viittasankarimme olisi jälleen kerran päässyt helponoloisesti pakoon (eli lasin rikkouduttua). Tarina oli kuitenkin kokonaisuutena todella hyvä, ja siksi äänestinkin äänestyksessä Herra Näkymätöntä, joka sen sitten lopulta voittikin niukasti Zafiren jäädessä vain vähän jälkeen. Niinpä lukijat pääsivät lukemaan viikolla 26 (vai oliko 24?) Herra Näkymättömän paluu tarinaa, joka oli kelvollinen, mutta ei lyönyt ihan edellistä ”saagan” osaa. Olen myös kuullut, että Aku Ankassa on julkaistu vuonna 2001 (?) Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja, jossa käsittääkseni oli seitsemän osaa. En ole kuitenkaan saanut luettavakseni edes yhtä kyseisen sarjan osaa, joten tarkempia mielipiteitä on turha yrittää sanoa.

Keräilen Aku Ankka paljon Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita. Mainitsen tässä myös Mikki-piirtäjiä, sillä hekin kuuluvat Aku Ankka-lehteen.
Ennen pomppasin Aku Ankan taskukirjassa monien Mikki-tarinoiden ohi, mutta Castyn vuoksi olen alkanut lukea niitäkin paljon, varsinkin Castyn tarinat on tullut luettua kolme kertaa.

Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, kovakantisten (kuten Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Carl Barksin joulut, Parhaat palat ja Don Rosa-kirjat) ja muiden albumeiden (kuten jalkapallo-albumit, juhla-albumit, Jumbot, Aikakoneet, Sudenpentujen käsikirjat, Taskarin teemanumerot ja erikoisnumerot) kanssa. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.

Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos! Ilman Akua maailma saattaisi olla paljon tylsempi paikka, eikä kukaan saisi kokea Ankan monipuolisuutta.