Viestejä ei ole tänään tullut kuin noin viisi, ja mietimme puheenjohtajaa. Minulle ja wieriille kannattajat ovat tasan, muut eivät ole saaneet kannatusta.
~kirja
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 406 -
24.06.2009 klo 19:34:01
Peetukka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 407 -
24.06.2009 klo 21:19:08
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemamassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää.
Markku Kivekäs ja Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Nykyisin myös kun olen ostellut vanhoja Aku Ankkoja muun muassa 1980-luvulta, olen lukenut tarinoita niistä. Tämäkin vaikuttaa siihen miksi en lopeta Aku Ankkojen lukemista, nykyisin kun en lue enää kokonaisuudessaan, ainakaan kovin usein, uusinta Aku Ankka -lehteä kokonaan. Tosin oli minulla pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Disney-sarjakuvia ei olisi ilman niiden tekijöitä, joten mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Nämä kaksi herraa ovat varmaan monien muidenkin suosikkeja, ja he ovat varmaan vaikuttaneet eniten Aku Ankan historiaan. Itse asiassa, jos näiden kahden herrojen tarinoita olisi, minä, ja varmaan monet muutkaan, ei lukisi Aku Ankkaa.
Disney-sarjakuvia tekevät muutkin kuin kaksi edellä mainittua herrasmiestä, joten käsitelläänpä hieman muitakin Disney-taitelijoita.
Kahden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi suosikkejani ovat muun muassa Romano Scarpa, Marco Rota, Kari Korhonen, Daniel Branca ja monet, monet muut. Hiirentekijöistä mainitsisin ainakin Floyd Gottfredsonin sekä Paul Murryn.
Suomalaisetkin tekevät tai ovat tehneet Disney-sarjakuvia.
Suomalaisista Disney-taitelijoista mainitsisin ainakin Kari Korhosen. Tämä herra tekee loistavia käsikirjoituksia ja myös piirtää erittäin mainiosti. Kai Vainiomäki on uuden polven käsikirjoittajalupaus. Jukka Murtosaari on erikoistunut kansikuviin ja kuuluisa Mauri Kunnas on tehnyt ainakin yhden ankka-käsikirjoituksen.
Juuri näiden ja monien muiden ankantekijöiden tarinoiden takia luen Aku Ankkaa.
Parasta Aku Ankassa on juuri se sisältö. Mainioiden tarinoiden ja turinoiden lisäksi myös toimituksen Oma Nurkka on mahtava, ja erittäin hyvä lisä lehteen. Omassa Nurkassa vastaillaan kysyjille ja siinä samalla oppii uutta tietoa sekä kaikenlaista nippelitietoa. Myös Uutis-Ankka on hyvä, kun kerrotaan ajankohtaisista asioista sun muista.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
(Jatkuu...)
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemamassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää.
Markku Kivekäs ja Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Nykyisin myös kun olen ostellut vanhoja Aku Ankkoja muun muassa 1980-luvulta, olen lukenut tarinoita niistä. Tämäkin vaikuttaa siihen miksi en lopeta Aku Ankkojen lukemista, nykyisin kun en lue enää kokonaisuudessaan, ainakaan kovin usein, uusinta Aku Ankka -lehteä kokonaan. Tosin oli minulla pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Disney-sarjakuvia ei olisi ilman niiden tekijöitä, joten mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Nämä kaksi herraa ovat varmaan monien muidenkin suosikkeja, ja he ovat varmaan vaikuttaneet eniten Aku Ankan historiaan. Itse asiassa, jos näiden kahden herrojen tarinoita olisi, minä, ja varmaan monet muutkaan, ei lukisi Aku Ankkaa.
Disney-sarjakuvia tekevät muutkin kuin kaksi edellä mainittua herrasmiestä, joten käsitelläänpä hieman muitakin Disney-taitelijoita.
Kahden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi suosikkejani ovat muun muassa Romano Scarpa, Marco Rota, Kari Korhonen, Daniel Branca ja monet, monet muut. Hiirentekijöistä mainitsisin ainakin Floyd Gottfredsonin sekä Paul Murryn.
Suomalaisetkin tekevät tai ovat tehneet Disney-sarjakuvia.
Suomalaisista Disney-taitelijoista mainitsisin ainakin Kari Korhosen. Tämä herra tekee loistavia käsikirjoituksia ja myös piirtää erittäin mainiosti. Kai Vainiomäki on uuden polven käsikirjoittajalupaus. Jukka Murtosaari on erikoistunut kansikuviin ja kuuluisa Mauri Kunnas on tehnyt ainakin yhden ankka-käsikirjoituksen.
Juuri näiden ja monien muiden ankantekijöiden tarinoiden takia luen Aku Ankkaa.
Parasta Aku Ankassa on juuri se sisältö. Mainioiden tarinoiden ja turinoiden lisäksi myös toimituksen Oma Nurkka on mahtava, ja erittäin hyvä lisä lehteen. Omassa Nurkassa vastaillaan kysyjille ja siinä samalla oppii uutta tietoa sekä kaikenlaista nippelitietoa. Myös Uutis-Ankka on hyvä, kun kerrotaan ajankohtaisista asioista sun muista.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
(Jatkuu...)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 408 -
24.06.2009 klo 22:06:09
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-ulkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innosti piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-ulkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innosti piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 409 -
25.06.2009 klo 09:35:35
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa?
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Edelliseen kohtaan täytyyy lisätä vielä ainakin kaikki viittaukset, joita Akkarissa perinteisesti harrastetan paljonkin. Akkarissa on useasti viittauksia historiallisiin kohteisiin (varsinkin Don Rosan tekemissä tarinoissa), jolloin haluamattakin oppii jotain uutta. (Se voi innostaa jonkun hakemaan lisätietoa kyseessäolevasta aiheesta ja oppimaan vielä lisää.) Lisäksi Akkareissa on paljon nimiväännöksiä, kuten Miihkali Suurmankeli (Michael Schumacher). Lienee sanomattakin selvää, että nuo väännökset opettavat ihmisille tunnetuista ihmisistä. Lukijat saavat lisätietoa (/tietoa) kuuluisista henkilöistä. Akkarissa on kyllä muunkinlaisia opettavaisia asioita tai historiallisia viittauksia, kuten maantiede. Aku Ankka-sarjakuvissa ollaan esimerkiksi pelattu jääkiekkoa Suomea vastaan. Lisäksi sarjakuvissa on satunnaisesti karttoja, jotka näyttävät esimerkiksi missä on Roopen liikematkan määränpää. Siinä oppii itsestään erilaisten paikkojen sijaintia maailmalla (kuten esimerkiksi Argentiina).
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu.
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Suomessa Mikki Hiiri on vähemmän suosittu kuin Aku Ankka, kun muualla maailmassa on melkein kaikkialla juuri päinvastoin. Se voi johtua siitä, että suomalaiset kansana eivät pidä siitä, kun joku onnistuu (lähes) aina (lähes) täydellisesti. Suomalaiset ovat ''epäonnistuvaa kansaa''. Me pidämme enemmän hahmosta, joka epäonnistuu (Aku Ankka) kuin hahmosta joka onnistuu (Mikki Hiiri). Hannu on edelliseen poikkeus, koska hänkin epäonnistuu joskus (tai jää toiseksi).
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankka ja sen mukavuus koostuu monista asioista. Jokainen asia vaikuttaa siihen. Asioita olen jo luetellut ja luettelen vielä joitain. Aku Ankka on monipuolinen, ja sen laatu on moniulotteinen, joten se ei kyllästytä ainakaan niin helposti. (Yksi syy, miksi Akkariin voisi kyllästyä, lukee muualla viestissäni.) Jos jotain asiaa on jo saanut tarpeekseen, voi ottaa jotain toista asiaa. Akkarissa pätee sama. Jos olet lukenut liikaa Iines-aiheisia tarinoita, voit lukea Hansu-aiheisen tarinan (joita ei tosin taida olla). Jos olet kyllästynyt ulkoasuun, ota joku muu ankkatuote. Jos olet kyllästynyt nopeaan julkaisutahtiin, lue vain Taskareita ja niin edelleen.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Aku Ankka on viihdyttävä. Se on luultavasti osien, joita olen maininnut, summa. Pelkkää viihdyttävyyttä on hankala saada aikaan. Itse olettaisin, että tässä tapauksessa viihdyttävyys tulee ainakin seuraavista mainitsemistani asioista: Samaistuminen sekä huumori. Kun käytetään huumoria (tyyliin Aku liukastuu banaaninkuoreen) ja tehdään asiat niin, että on todella helppo samaistua (näytetään edeltäviä tilanteita, tunteita ynnä muuta senlaista) saadaan aikaan viihdyttävä tarina. Ainakin joidenkin mielestä.
Akkari-lehden voi tilata kotiin. Siitä onkin helppo päätellä Akkarin suosio. Irtonumeroiden osto on paljon hankalampaa, rasittavampaa ja hieman kalliimpaa kuin tilaaminen. Voit helposti missata jonkin numeron. (Varsinkin, kun julkaisutahti on näinkin nopea kuin Akkarilla.) Kun tilaat, saat kaikki numerot plus mahdollisesti joitain ekstraa hieman halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivaa. Jos Akkarissa ei olisi tilausmahdollisuutta, luultavasti suosio sekä levikki olisivat alhaisempia kuin mitä ne ovat nyt.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Kuitenkin ei-kovin-hyvin on ollut jo 1960-luvulla, jolloin julkaisukynnys oli äärimmäisen matala, ja surkeatkin piirtäjät saivat helposti tarinoitaan läpi. Onneksi se on hieman parantunut nykypäivään mennessä.
Piirtäjien hidastunutta julkaisutahtia on pyritty korvaamaan toivesarjoilla, jotka ovat paljon toivottuja vanhoja sarjoja ja usein Barksin tekemiä. Se on mielestäni hyvä, koska saadaan vanha hyvä sarja, mutta niitäkään ei pitäisi olla liikaa. Esimerkiksi viisi vuodessa on liikaa, koska silloin lukijat, jotka ovat lukeneet lehteä kauan (heitä on yllättävän paljon) kyllästyvät, koska he ovat lukeneet samat sarjat useasti ja mahdollisesti jopa lopettavat Akkarin lukemisen.
1960-luvulla siis julkaisukynnys oli äärimmäisen matala. Siispä todella hyvien tarinoiden seassa oli myös surkeita tarinoita, joiden piirtäjät olivat täysin aloittelijoita. Valitettavasti nyt olemme menossa siihen suuntaan. Koska jokaiseen numeroon ei saada Jippeseitä tai Vicareita, sekaan tulee joitain ei-niin-kovin-hyviä piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Yksi korjausehdoitukseni olisi se, että järjestetään sarjakuvantekokilpailu. (Edellinen oli muistaakseni 2003.) Paras tai parhaat julkaistaan lehdessä. (Jos joku huippupiirtäjä saadaan mukaan [silloin Vicar], pelkkä käsikirjoituskilpailu kelpaa, jos saadaan valmis käsikirjoitus, niin pelkkä piirtokilpailu kelpaa.) Silloin saataisiin yksi huonohko sarjakuva korvattua paremmalla. Koska Akkarin lukijoita on niin paljon, täytyy joukosta löytyä hyvä piirtäjä ja/tai käsikirjoittaja.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Eli 2002 aloin tilaamaan lehteä, mutta 2003 aloin kansioimaan niitä ja lukemaan kunnolla enemmän.
Saan ankkajulkaisuja myös muuten kuin ostamalla. Saan niitä paljon lahjoina ja ennen eräs sukulaiseni antoi minulle vanhoja lehtiä.
Minulla on paljon lehtiä (noin 250), jotka on julkaistu aikavälillä 1970-2000. Silloin en niitä (vielä) tilannut, mutta olen saanut ja ostanut vanhojakin Akkareita. Ne ovat oiva keräilykohde, koska ne ovat osittain tulleet ennen syntymääsi ja sen takia niitä on hankala (tai ei ainakaan kovin helppo) saada nykypäivänä.
Eniten pidän tarinoista, jotka ovat Don Rosan tekemiä, koska hänen huumorinsa on erittäin hauskaa. Hän viittaa todellisuuteen, joihinkin tarinassa edellämainittuihin asioihin tai stereotypiohin todella taidokkaasti, koska ne saavat hymyilemään itseni (ja se on harvinaista). Don Rosan vitsit ovat todella ennennäkemättömiä ja täysin hänen omaa käsialaansa. Se on yksi syy, miksi pidän Don Rosasta niin paljon. Edellämainittujen takia/ansiosta luen Rosan tarinat yhä uudelleen ja uudelleen ja pidän niistä paljon. Siksi voinkin sanoa, että ne ovat vaikuttaneet omaan lukemiseeni todella paljon.
Ensimmäinen tarina, jonka muistan lukeneeni, on Don Rosan tekemä.
Myös Barks on vaikuttanut lukemiseeni paljon, joskin paljon vähemmän kuin Rosa. Entisaikojen tarinat ovat melkeinpä vain Barksin tekemiä. Siispä olen lukenut paljon Barkstarinoita, joten ne ovat vaikuttaneet. Ilman Barksia tuskin minäkään olisin Akkareita lukenut, koska niitä tuskin olisi ollut.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja todellakin tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään.
Yhteenveto: Akkarin suosio koostuu monesta osasta, esimerkiksi julkaisutahti, monipuolisuus ja kansainvälisyys. Koska suosio koostuu monesta osasta, Akkariin on melko hankala kyllästyä. Piirtäjien nopeus hidastuu, joten huonompiakin tarinoita joudutaan julkaisemaan, jonka takia Akkareissa on sekä hyviä että huonoja tarinoita. Edellämainittua pyritään korjaamaan toivesarjoilla, joita on muutama vuodessa. Olen keräillyt Akkareita reilut viisi vuotta ja keräilen niitä kenties siksi, että ne ovat liian hyviä pois heitettäviksi.
~kirja
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Edelliseen kohtaan täytyyy lisätä vielä ainakin kaikki viittaukset, joita Akkarissa perinteisesti harrastetan paljonkin. Akkarissa on useasti viittauksia historiallisiin kohteisiin (varsinkin Don Rosan tekemissä tarinoissa), jolloin haluamattakin oppii jotain uutta. (Se voi innostaa jonkun hakemaan lisätietoa kyseessäolevasta aiheesta ja oppimaan vielä lisää.) Lisäksi Akkareissa on paljon nimiväännöksiä, kuten Miihkali Suurmankeli (Michael Schumacher). Lienee sanomattakin selvää, että nuo väännökset opettavat ihmisille tunnetuista ihmisistä. Lukijat saavat lisätietoa (/tietoa) kuuluisista henkilöistä. Akkarissa on kyllä muunkinlaisia opettavaisia asioita tai historiallisia viittauksia, kuten maantiede. Aku Ankka-sarjakuvissa ollaan esimerkiksi pelattu jääkiekkoa Suomea vastaan. Lisäksi sarjakuvissa on satunnaisesti karttoja, jotka näyttävät esimerkiksi missä on Roopen liikematkan määränpää. Siinä oppii itsestään erilaisten paikkojen sijaintia maailmalla (kuten esimerkiksi Argentiina).
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu.
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Suomessa Mikki Hiiri on vähemmän suosittu kuin Aku Ankka, kun muualla maailmassa on melkein kaikkialla juuri päinvastoin. Se voi johtua siitä, että suomalaiset kansana eivät pidä siitä, kun joku onnistuu (lähes) aina (lähes) täydellisesti. Suomalaiset ovat ''epäonnistuvaa kansaa''. Me pidämme enemmän hahmosta, joka epäonnistuu (Aku Ankka) kuin hahmosta joka onnistuu (Mikki Hiiri). Hannu on edelliseen poikkeus, koska hänkin epäonnistuu joskus (tai jää toiseksi).
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankka ja sen mukavuus koostuu monista asioista. Jokainen asia vaikuttaa siihen. Asioita olen jo luetellut ja luettelen vielä joitain. Aku Ankka on monipuolinen, ja sen laatu on moniulotteinen, joten se ei kyllästytä ainakaan niin helposti. (Yksi syy, miksi Akkariin voisi kyllästyä, lukee muualla viestissäni.) Jos jotain asiaa on jo saanut tarpeekseen, voi ottaa jotain toista asiaa. Akkarissa pätee sama. Jos olet lukenut liikaa Iines-aiheisia tarinoita, voit lukea Hansu-aiheisen tarinan (joita ei tosin taida olla). Jos olet kyllästynyt ulkoasuun, ota joku muu ankkatuote. Jos olet kyllästynyt nopeaan julkaisutahtiin, lue vain Taskareita ja niin edelleen.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Aku Ankka on viihdyttävä. Se on luultavasti osien, joita olen maininnut, summa. Pelkkää viihdyttävyyttä on hankala saada aikaan. Itse olettaisin, että tässä tapauksessa viihdyttävyys tulee ainakin seuraavista mainitsemistani asioista: Samaistuminen sekä huumori. Kun käytetään huumoria (tyyliin Aku liukastuu banaaninkuoreen) ja tehdään asiat niin, että on todella helppo samaistua (näytetään edeltäviä tilanteita, tunteita ynnä muuta senlaista) saadaan aikaan viihdyttävä tarina. Ainakin joidenkin mielestä.
Akkari-lehden voi tilata kotiin. Siitä onkin helppo päätellä Akkarin suosio. Irtonumeroiden osto on paljon hankalampaa, rasittavampaa ja hieman kalliimpaa kuin tilaaminen. Voit helposti missata jonkin numeron. (Varsinkin, kun julkaisutahti on näinkin nopea kuin Akkarilla.) Kun tilaat, saat kaikki numerot plus mahdollisesti joitain ekstraa hieman halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivaa. Jos Akkarissa ei olisi tilausmahdollisuutta, luultavasti suosio sekä levikki olisivat alhaisempia kuin mitä ne ovat nyt.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Kuitenkin ei-kovin-hyvin on ollut jo 1960-luvulla, jolloin julkaisukynnys oli äärimmäisen matala, ja surkeatkin piirtäjät saivat helposti tarinoitaan läpi. Onneksi se on hieman parantunut nykypäivään mennessä.
Piirtäjien hidastunutta julkaisutahtia on pyritty korvaamaan toivesarjoilla, jotka ovat paljon toivottuja vanhoja sarjoja ja usein Barksin tekemiä. Se on mielestäni hyvä, koska saadaan vanha hyvä sarja, mutta niitäkään ei pitäisi olla liikaa. Esimerkiksi viisi vuodessa on liikaa, koska silloin lukijat, jotka ovat lukeneet lehteä kauan (heitä on yllättävän paljon) kyllästyvät, koska he ovat lukeneet samat sarjat useasti ja mahdollisesti jopa lopettavat Akkarin lukemisen.
1960-luvulla siis julkaisukynnys oli äärimmäisen matala. Siispä todella hyvien tarinoiden seassa oli myös surkeita tarinoita, joiden piirtäjät olivat täysin aloittelijoita. Valitettavasti nyt olemme menossa siihen suuntaan. Koska jokaiseen numeroon ei saada Jippeseitä tai Vicareita, sekaan tulee joitain ei-niin-kovin-hyviä piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Yksi korjausehdoitukseni olisi se, että järjestetään sarjakuvantekokilpailu. (Edellinen oli muistaakseni 2003.) Paras tai parhaat julkaistaan lehdessä. (Jos joku huippupiirtäjä saadaan mukaan [silloin Vicar], pelkkä käsikirjoituskilpailu kelpaa, jos saadaan valmis käsikirjoitus, niin pelkkä piirtokilpailu kelpaa.) Silloin saataisiin yksi huonohko sarjakuva korvattua paremmalla. Koska Akkarin lukijoita on niin paljon, täytyy joukosta löytyä hyvä piirtäjä ja/tai käsikirjoittaja.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Eli 2002 aloin tilaamaan lehteä, mutta 2003 aloin kansioimaan niitä ja lukemaan kunnolla enemmän.
Saan ankkajulkaisuja myös muuten kuin ostamalla. Saan niitä paljon lahjoina ja ennen eräs sukulaiseni antoi minulle vanhoja lehtiä.
Minulla on paljon lehtiä (noin 250), jotka on julkaistu aikavälillä 1970-2000. Silloin en niitä (vielä) tilannut, mutta olen saanut ja ostanut vanhojakin Akkareita. Ne ovat oiva keräilykohde, koska ne ovat osittain tulleet ennen syntymääsi ja sen takia niitä on hankala (tai ei ainakaan kovin helppo) saada nykypäivänä.
Eniten pidän tarinoista, jotka ovat Don Rosan tekemiä, koska hänen huumorinsa on erittäin hauskaa. Hän viittaa todellisuuteen, joihinkin tarinassa edellämainittuihin asioihin tai stereotypiohin todella taidokkaasti, koska ne saavat hymyilemään itseni (ja se on harvinaista). Don Rosan vitsit ovat todella ennennäkemättömiä ja täysin hänen omaa käsialaansa. Se on yksi syy, miksi pidän Don Rosasta niin paljon. Edellämainittujen takia/ansiosta luen Rosan tarinat yhä uudelleen ja uudelleen ja pidän niistä paljon. Siksi voinkin sanoa, että ne ovat vaikuttaneet omaan lukemiseeni todella paljon.
Ensimmäinen tarina, jonka muistan lukeneeni, on Don Rosan tekemä.
Myös Barks on vaikuttanut lukemiseeni paljon, joskin paljon vähemmän kuin Rosa. Entisaikojen tarinat ovat melkeinpä vain Barksin tekemiä. Siispä olen lukenut paljon Barkstarinoita, joten ne ovat vaikuttaneet. Ilman Barksia tuskin minäkään olisin Akkareita lukenut, koska niitä tuskin olisi ollut.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja todellakin tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään.
Yhteenveto: Akkarin suosio koostuu monesta osasta, esimerkiksi julkaisutahti, monipuolisuus ja kansainvälisyys. Koska suosio koostuu monesta osasta, Akkariin on melko hankala kyllästyä. Piirtäjien nopeus hidastuu, joten huonompiakin tarinoita joudutaan julkaisemaan, jonka takia Akkareissa on sekä hyviä että huonoja tarinoita. Edellämainittua pyritään korjaamaan toivesarjoilla, joita on muutama vuodessa. Olen keräillyt Akkareita reilut viisi vuotta ja keräilen niitä kenties siksi, että ne ovat liian hyviä pois heitettäviksi.
~kirja
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 410 -
25.06.2009 klo 11:30:14
Joku viitsisi rankingeja laittaa? Olisi kiva tietää oma sijoitus tällä hetkellä...
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 411 -
25.06.2009 klo 12:03:14
Jälkimmäinen luku tarkoittaa sijan muutosta (-=ylemmäs, +=alemmas) edelliseen laskentaani verrattuna.
Aku Vankka 2080 -1
kirja 2003 -1
Imfromfinland08 1917 +2
Karhula 1171 -3
Peetukka 1041-3
Bomber 1010 -5
akkaridekkari 956 +3
Akuhullu97 900 +3
Pullasorsa 876 +3
Hiidenkirnu 781+1
Frodo 647 -2
Padi 609 +2
Mac Ducky 394 +1
T@IK@VIITTA 232
Kreach 126
Salwer1st/ 55
Sivuista: Poissaoloja tulee tulvimalla (mm. ilmainen Ruotsin risteily, pakkohan sinne on mennä), joten kolme viikkoakin voi vierähtää. Katsotaan nyt.
Aamulla korjasin yhden epäselvyyden grafiikassa. Sivut ovat nyt selvemmät, mutta noin 25 riviä koodia piti muuttaa. Ulkoasu näyttää mainiolta!
~kirja
Aku Vankka 2080 -1
kirja 2003 -1
Imfromfinland08 1917 +2
Karhula 1171 -3
Peetukka 1041-3
Bomber 1010 -5
akkaridekkari 956 +3
Akuhullu97 900 +3
Pullasorsa 876 +3
Hiidenkirnu 781+1
Frodo 647 -2
Padi 609 +2
Mac Ducky 394 +1
T@IK@VIITTA 232
Kreach 126
Salwer1st/ 55
Sivuista: Poissaoloja tulee tulvimalla (mm. ilmainen Ruotsin risteily, pakkohan sinne on mennä), joten kolme viikkoakin voi vierähtää. Katsotaan nyt.
Aamulla korjasin yhden epäselvyyden grafiikassa. Sivut ovat nyt selvemmät, mutta noin 25 riviä koodia piti muuttaa. Ulkoasu näyttää mainiolta!
~kirja
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 412 -
25.06.2009 klo 12:20:34
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 413 -
25.06.2009 klo 12:28:11
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa jne.?
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.
Syyt:
-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.
-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.
-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.
Miksi luen Aku Ankkaa?
Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...
Mikä on parasta Aku Ankassa?
Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?
Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?
Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.
Aku Ankan valtaisa suosio Suomessa on selitettävissä myös erittäin mielenkiintoisilla hahmoilla. Ääärimmäisen epäonnekas Aku, äärimmäisen onnekas Hannu, äärimmäisen rikas Roope, äärimmäisen viisas Pelle jne.. Sarjakuva on täynnä ääripäisyyksiä, mitkä tekevät sarjakuvasta automaattisesti mielenkiintoisemman luettavan ja se monipuolistaa käsikirjoitusmahdollisuuksia niin paljon, että sarjat eivät ns. lopu kesken vaan aina keksitään uusia ideoita.
On ihmeellistä, että suhteellisen laadukkaita tarinoita saatetaan tarjota lukijoille joka ikinen viikko. Myös se, että Aku Ankka-lehti ilmestyy joka viikko, on lisännyt sarjakuvan suosiota. Nimenomaan kyseisen lehden. Kerran kuukaudessa ilmestyvä Roope-setä-lehti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin Aku Ankka-lehti. Silti Roope-setä-lehti on mielestäni tällä hetkellä Aku Ankkaa edellä. Riippuen paljolti tietysti myös senhetkisistä tarinoista. Roope-sedällä on mahdollisuus julkaista harvemmin laadukkaita sarjoja, kuten Scarpa-klassikoita ja Cavazzano-hupailuja, kun taas Aku Ankka-lehti joutuu laittamaan useisiin numeroihin niitä ns. bernadoja.
Yksi Aku Ankan suosiota ylläpitävistä tekijöistä on kekseliäs ja nerokas huumori. Mielestäni hauskimmat tarinat löytyvät usein Rosan, Barksin ja Cavazzanon piirtäminä. Nostaisi esille Cavazzanon, jonka lennokas piirrosjälki yhdistyy taidokkaasti humoristisiin käsikirjoituksiin, joita näkee tätä nykyä ainakin Roope-setä-lehdessä. Rosan huumori on erilaista, se ei ole yhtä yksinkertasita. Se viittaa yleensä johonkin, ja se on siksi palkitsevampaa ja hauskempaa kuin ns. yksikertainen huumori. Pikkulapset eivät esimerkiksi ehkä ymmärrä kaikkia Rosa-vitsejä, mutta yksinkertaisempi huumori on helposti ymmärrettävää.
Don Rosa on piirtäjä, joka tekee tarinansa erittäin huolellisesti ja taiteellisesti. Se selittä Rosan pienehkön tarinamäärän - jokainen on tehty huolella ja laadukkasti. Siis yksityiskohtaisesti. Yksi syy Rosan lopettamiseen olikin änen heikentynyt näkönsä, hän ei enää nähnyt piirtää kunnolla yksityiskohtia, joista yhdysvaltalaispiirtäjä tunnetaan kenties parhaiten.
Aku Anakn suurin ongelma nykypäivänä onkin valtaisa julkaisutahti. Sama juttu oli myös 1960-luvulla, jolloin piirtäjät olivat täysin ammattitaidottomia mainospiirtäjiä, jotka tekivät tarinoista epärealistisia ja surkeasti piirrettyjä. Ongelma oli -ja on se, että hyviä piirtäjiä (Vicar, Barks, Ferioli, Gattino jne.) ei saada joka numeroon, jolloin heidät täytyy korvata näillä ns. tusinapiirtäjillä. 1960-luvulla parhaat tarinat tulivat lähes yksinomaan Barksilta ja myös yhdysvaltalaiselta Tony Stoblilta.
(Jatkuu...)
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.
Syyt:
-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.
-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.
-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.
Miksi luen Aku Ankkaa?
Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...
Mikä on parasta Aku Ankassa?
Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?
Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?
Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.
Aku Ankan valtaisa suosio Suomessa on selitettävissä myös erittäin mielenkiintoisilla hahmoilla. Ääärimmäisen epäonnekas Aku, äärimmäisen onnekas Hannu, äärimmäisen rikas Roope, äärimmäisen viisas Pelle jne.. Sarjakuva on täynnä ääripäisyyksiä, mitkä tekevät sarjakuvasta automaattisesti mielenkiintoisemman luettavan ja se monipuolistaa käsikirjoitusmahdollisuuksia niin paljon, että sarjat eivät ns. lopu kesken vaan aina keksitään uusia ideoita.
On ihmeellistä, että suhteellisen laadukkaita tarinoita saatetaan tarjota lukijoille joka ikinen viikko. Myös se, että Aku Ankka-lehti ilmestyy joka viikko, on lisännyt sarjakuvan suosiota. Nimenomaan kyseisen lehden. Kerran kuukaudessa ilmestyvä Roope-setä-lehti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin Aku Ankka-lehti. Silti Roope-setä-lehti on mielestäni tällä hetkellä Aku Ankkaa edellä. Riippuen paljolti tietysti myös senhetkisistä tarinoista. Roope-sedällä on mahdollisuus julkaista harvemmin laadukkaita sarjoja, kuten Scarpa-klassikoita ja Cavazzano-hupailuja, kun taas Aku Ankka-lehti joutuu laittamaan useisiin numeroihin niitä ns. bernadoja.
Yksi Aku Ankan suosiota ylläpitävistä tekijöistä on kekseliäs ja nerokas huumori. Mielestäni hauskimmat tarinat löytyvät usein Rosan, Barksin ja Cavazzanon piirtäminä. Nostaisi esille Cavazzanon, jonka lennokas piirrosjälki yhdistyy taidokkaasti humoristisiin käsikirjoituksiin, joita näkee tätä nykyä ainakin Roope-setä-lehdessä. Rosan huumori on erilaista, se ei ole yhtä yksinkertasita. Se viittaa yleensä johonkin, ja se on siksi palkitsevampaa ja hauskempaa kuin ns. yksikertainen huumori. Pikkulapset eivät esimerkiksi ehkä ymmärrä kaikkia Rosa-vitsejä, mutta yksinkertaisempi huumori on helposti ymmärrettävää.
Don Rosa on piirtäjä, joka tekee tarinansa erittäin huolellisesti ja taiteellisesti. Se selittä Rosan pienehkön tarinamäärän - jokainen on tehty huolella ja laadukkasti. Siis yksityiskohtaisesti. Yksi syy Rosan lopettamiseen olikin änen heikentynyt näkönsä, hän ei enää nähnyt piirtää kunnolla yksityiskohtia, joista yhdysvaltalaispiirtäjä tunnetaan kenties parhaiten.
Aku Anakn suurin ongelma nykypäivänä onkin valtaisa julkaisutahti. Sama juttu oli myös 1960-luvulla, jolloin piirtäjät olivat täysin ammattitaidottomia mainospiirtäjiä, jotka tekivät tarinoista epärealistisia ja surkeasti piirrettyjä. Ongelma oli -ja on se, että hyviä piirtäjiä (Vicar, Barks, Ferioli, Gattino jne.) ei saada joka numeroon, jolloin heidät täytyy korvata näillä ns. tusinapiirtäjillä. 1960-luvulla parhaat tarinat tulivat lähes yksinomaan Barksilta ja myös yhdysvaltalaiselta Tony Stoblilta.
(Jatkuu...)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 414 -
25.06.2009 klo 12:40:51
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo.Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä.
Positiivinen asia on myös joulunumerot ja Jouluna ilmestyvät b-numerot. Usein Jouluna Akkareissa julkaistaan Jouluaiheisia tarinoita. On myös hyvä, että B-numeroita ilmestyy, ainakin Jouluisin. Usein myös piirtäjiin liittyen julkaistaan sepsiaalinumeroita. Muistaakseni parisen vuotta sitten syksyllä ilmestyi joku Akkari, jossa oli vain Kari Korhosen tekemiä tarinoita (osuinko oikeaan?). Ainakin itse tykkään, että Akkarissa on joskus erilaisia teemoja.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta?
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi. Usein saata jättää lojumaan Akkareita, taskareita ym. johonkin, esimerkiksi nyt sohvalle. Usein vanhempani eivät tykkää siitä. Välillä myös "hoidan" Akkari ja Taskarikokoelmiani. Usein järjestän taskarini siten, että ne ovat kirjahyllyssäni numerojärjestyksessä vierekkäin. Tällöin taskareiden sivuun tulee se kuva. Joskus järjestän myös ne Akkarit niiden ilmestymisjärjestykseen, joilla ei ole kansioissai paikkaa. En siis voi sanoa itseäni kovin siistiksi ja huolelliseksi Ankkafaniksi, mutta en heitä kuitenkaan Akkareita menemään ja se on pääasia.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innosti piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä. Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Kunnianosoitukset pitäisi antaa myös hyville nimiväännöksille, joita näkee lähes tulkoon joka Akkarissa. Mainittakoon nyt mm. Eemu Selaani, Vartti Mainio ja Kake Ruusuvuori. Toimitus on kyllä osannut (tai sitten suomentajat) keksiä hyvät nimiväännökset ja niille tulee joskus naurettuakin ihan kunnolla.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä.
Yhteenveto: Tässä muutamia faktoja: Ensinnäkin, Akkari on hyvä lehti, ja se on Suomen suosituin aikakauslehti. Toiseksi: Akkari on monen mielestä erittäin hyvä lehti jo pelkästään Aku Ankan takia. Aku on niin loistava hahmo. Kolmanneksi: Lehti on muutenkin hyvä, juurikaan isoja putteita lehdellä ei ole. Tosin lehden sivumäärä on aika pieni, mutta asialle ei kannata kuitenkaan tehdä mitään.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo.Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä.
Positiivinen asia on myös joulunumerot ja Jouluna ilmestyvät b-numerot. Usein Jouluna Akkareissa julkaistaan Jouluaiheisia tarinoita. On myös hyvä, että B-numeroita ilmestyy, ainakin Jouluisin. Usein myös piirtäjiin liittyen julkaistaan sepsiaalinumeroita. Muistaakseni parisen vuotta sitten syksyllä ilmestyi joku Akkari, jossa oli vain Kari Korhosen tekemiä tarinoita (osuinko oikeaan?). Ainakin itse tykkään, että Akkarissa on joskus erilaisia teemoja.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta?
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi. Usein saata jättää lojumaan Akkareita, taskareita ym. johonkin, esimerkiksi nyt sohvalle. Usein vanhempani eivät tykkää siitä. Välillä myös "hoidan" Akkari ja Taskarikokoelmiani. Usein järjestän taskarini siten, että ne ovat kirjahyllyssäni numerojärjestyksessä vierekkäin. Tällöin taskareiden sivuun tulee se kuva. Joskus järjestän myös ne Akkarit niiden ilmestymisjärjestykseen, joilla ei ole kansioissai paikkaa. En siis voi sanoa itseäni kovin siistiksi ja huolelliseksi Ankkafaniksi, mutta en heitä kuitenkaan Akkareita menemään ja se on pääasia.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innosti piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä. Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Kunnianosoitukset pitäisi antaa myös hyville nimiväännöksille, joita näkee lähes tulkoon joka Akkarissa. Mainittakoon nyt mm. Eemu Selaani, Vartti Mainio ja Kake Ruusuvuori. Toimitus on kyllä osannut (tai sitten suomentajat) keksiä hyvät nimiväännökset ja niille tulee joskus naurettuakin ihan kunnolla.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä.
Yhteenveto: Tässä muutamia faktoja: Ensinnäkin, Akkari on hyvä lehti, ja se on Suomen suosituin aikakauslehti. Toiseksi: Akkari on monen mielestä erittäin hyvä lehti jo pelkästään Aku Ankan takia. Aku on niin loistava hahmo. Kolmanneksi: Lehti on muutenkin hyvä, juurikaan isoja putteita lehdellä ei ole. Tosin lehden sivumäärä on aika pieni, mutta asialle ei kannata kuitenkaan tehdä mitään.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 415 -
25.06.2009 klo 12:41:57
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tämä aihe on todella vaikea. Summata nuo kysymykset, mitkä otsikko sisältää. Niihin ei voi missään maailman artikkelissa vastata täydellisesti. Aku Ankka on parhaudessaan määrittelemättömän hieno asia, infinito.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana. Kieltä on tutkittu jopa yliopistoissa, ja värikäs kieli vangitsee myös osan hieman lapsenmielisistä aikuisista lumoihinsa.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Monet hahmot ovat välillä riisuttu täysin yhden luonteennpiirteen varaan, kuten esimerkiksi yhden sivun sarjoissa. Roopen luoja Barks pitikin Roopen ensimmäisissä tarinoissa vain tämän kyseisen pihiyden ja saituuden varassa. Jatkuvasti pitkissä tarinoissa stereotypioilta löytyy uusia ja tuntemattomia tunteita. Roopen kivenkovan kuoren alta löytyy varsinkin Don Rosan tarinoissa hellyttäviä ajatuksia. Joskus Aku Ankasta löytyy todella herkkiäkin hetkiä, useimmat niistä ovat Don Rosan ja myös Carl Barksin tarinoissa. Minusta varsinkin Ferguksen kuolema, ja se, kun hän kävelee elämän rakkautensa Lauhan kanssa harmaan kiviseinän läpi Rikhard Ankanmielen johdattelemana, voi tuoda jokaiselle haikean mielen. Se on loistavasti tehty kohtaus.
Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.
Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.
Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän? Aika monet vanhemmista taskareista ovat hieman huonokuntoisia. Sivu voi ehkä olla hieman irrallaan, kannet voivat olla ryppyiset, jossain voi olla tuherrusta, mutta en silti ole koskaan harkinnutkaan heittäväni yhtään tämäntasoista taskukirjaa pois.
Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle. Lisäksi jo kaikki mainitsemani sarjantekijät eivät ole koskaan pettäneet. Hienoja piirroksia, käsikirjoittajilta hienoja tarinoita. Joskus olen jopa jättänyt kaikista lupaavimmat, esimerkiksi Flemming Andersenin ja Don Rosan tarinat myöhemmäksi illalle. Loistavaa Aku Ankassa on myös niin uskomattoman monet eri julkaisut. Aina on käsillä kaupassa pokkari, jossa on pari sinulle lukematonta tarinaa. Hintakaan ei useimmiten ole päätähuimaava, mutta joskus vanhemmat voivat pitää reilu seitsemän euroista tuplataskaria turhan hintavana.
Aku Ankan suosio on aina ollut Suomessa hurmaavaa. No mutta miten? Juuri sen suurensuuren ostovimman takia monen pienen pikkulapsen on helppo tarttua viiden vuoden iässä todella kiintoisaan ja värikkääseen, joskus myös kiiltävään pokkariin, joka vangitsee sisäänsä monia riemastuttavia hupailutarinoita ja upeita maisemia. Sitä ei kovin moni osaa vastustaa, sen kertoo reilun 1,3 miljoonan ihmisen levikki, joka Suomen mittakaavaan verrattuna vie Hollannin, Yhdysvaltojen ja Italiankin suhteutettua levikkilukua kaikkia sata nolla. Suomi painii siis täysin omassa sarjassaan, jonne myös Norjalla on pienenpienet mahdollisuudet nousta. Ankan levikki nousee koko ajan. Koko ajan syntyy uusia lapsia, joista melkein puolet tulee lukemaan Aku Ankkaa. Lisäksi vanhat tilaukset voivat säilyä jo monta sukupolvea, ja mitä pienellä piltillä on vastainhankaamista, kun mökinkin jännittävä ullakko tai kellari on täynnä 60- ja 70 luvun Ankka-lehtiä.
Tätä lehteä suomalaiset toimittajat, suomentajat, arvostetut päätoimittajat ja tietenkin lukijat ovat jo melkein kuusi vuosikymmentä. Tämän suomenkielisen sarjakuvan lippulaivan peräsimessä on ollut niin naisia kuin miehiäkin, Sirkka Ruotsalainen, Alli Peltonen, Markku Kivekäs ja nykyisin Jukka Heiskanen, unohtamatta myöskään Kirsti Topparia. He kaikki suomentajineen ovat vaalineet Sirkan 50-luvun alussa aloittamaa äidinkielen perinnettä. Eikä nykyisinkään Aku sano ”moikka”.
Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana. Kieltä on tutkittu jopa yliopistoissa, ja värikäs kieli vangitsee myös osan hieman lapsenmielisistä aikuisista lumoihinsa.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Monet hahmot ovat välillä riisuttu täysin yhden luonteennpiirteen varaan, kuten esimerkiksi yhden sivun sarjoissa. Roopen luoja Barks pitikin Roopen ensimmäisissä tarinoissa vain tämän kyseisen pihiyden ja saituuden varassa. Jatkuvasti pitkissä tarinoissa stereotypioilta löytyy uusia ja tuntemattomia tunteita. Roopen kivenkovan kuoren alta löytyy varsinkin Don Rosan tarinoissa hellyttäviä ajatuksia. Joskus Aku Ankasta löytyy todella herkkiäkin hetkiä, useimmat niistä ovat Don Rosan ja myös Carl Barksin tarinoissa. Minusta varsinkin Ferguksen kuolema, ja se, kun hän kävelee elämän rakkautensa Lauhan kanssa harmaan kiviseinän läpi Rikhard Ankanmielen johdattelemana, voi tuoda jokaiselle haikean mielen. Se on loistavasti tehty kohtaus.
Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.
Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.
Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän? Aika monet vanhemmista taskareista ovat hieman huonokuntoisia. Sivu voi ehkä olla hieman irrallaan, kannet voivat olla ryppyiset, jossain voi olla tuherrusta, mutta en silti ole koskaan harkinnutkaan heittäväni yhtään tämäntasoista taskukirjaa pois.
Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle. Lisäksi jo kaikki mainitsemani sarjantekijät eivät ole koskaan pettäneet. Hienoja piirroksia, käsikirjoittajilta hienoja tarinoita. Joskus olen jopa jättänyt kaikista lupaavimmat, esimerkiksi Flemming Andersenin ja Don Rosan tarinat myöhemmäksi illalle. Loistavaa Aku Ankassa on myös niin uskomattoman monet eri julkaisut. Aina on käsillä kaupassa pokkari, jossa on pari sinulle lukematonta tarinaa. Hintakaan ei useimmiten ole päätähuimaava, mutta joskus vanhemmat voivat pitää reilu seitsemän euroista tuplataskaria turhan hintavana.
Aku Ankan suosio on aina ollut Suomessa hurmaavaa. No mutta miten? Juuri sen suurensuuren ostovimman takia monen pienen pikkulapsen on helppo tarttua viiden vuoden iässä todella kiintoisaan ja värikkääseen, joskus myös kiiltävään pokkariin, joka vangitsee sisäänsä monia riemastuttavia hupailutarinoita ja upeita maisemia. Sitä ei kovin moni osaa vastustaa, sen kertoo reilun 1,3 miljoonan ihmisen levikki, joka Suomen mittakaavaan verrattuna vie Hollannin, Yhdysvaltojen ja Italiankin suhteutettua levikkilukua kaikkia sata nolla. Suomi painii siis täysin omassa sarjassaan, jonne myös Norjalla on pienenpienet mahdollisuudet nousta. Ankan levikki nousee koko ajan. Koko ajan syntyy uusia lapsia, joista melkein puolet tulee lukemaan Aku Ankkaa. Lisäksi vanhat tilaukset voivat säilyä jo monta sukupolvea, ja mitä pienellä piltillä on vastainhankaamista, kun mökinkin jännittävä ullakko tai kellari on täynnä 60- ja 70 luvun Ankka-lehtiä.
Tätä lehteä suomalaiset toimittajat, suomentajat, arvostetut päätoimittajat ja tietenkin lukijat ovat jo melkein kuusi vuosikymmentä. Tämän suomenkielisen sarjakuvan lippulaivan peräsimessä on ollut niin naisia kuin miehiäkin, Sirkka Ruotsalainen, Alli Peltonen, Markku Kivekäs ja nykyisin Jukka Heiskanen, unohtamatta myöskään Kirsti Topparia. He kaikki suomentajineen ovat vaalineet Sirkan 50-luvun alussa aloittamaa äidinkielen perinnettä. Eikä nykyisinkään Aku sano ”moikka”.
Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.
Mac Ducky
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 416 -
25.06.2009 klo 13:12:12
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?)
Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan.
Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".
Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.
Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.
Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.
Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa.
Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.
Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.
Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti.
Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.
Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".
Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva. Ei enempää, eikä vähempää.
Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.
Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.
Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön.
Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.
Ja älkää luulko, etteikö jatkuisi. ;)
Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan.
Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".
Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.
Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.
Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.
Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa.
Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.
Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.
Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti.
Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.
Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".
Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva. Ei enempää, eikä vähempää.
Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.
Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.
Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön.
Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.
Ja älkää luulko, etteikö jatkuisi. ;)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 417 -
25.06.2009 klo 13:15:08
Lainaus käyttäjältä: Mac Ducky (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?)
Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan.
Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".
Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.
Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.
Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.
Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa.
Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.
Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.
Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti.
Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.
Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".
Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva. Ei enempää, eikä vähempää.
Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.
Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.
Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön.
Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.
Ja älkää luulko, etteikö jatkuisi. ;)
Joo, hyvä, että jatkuu, sillä tolla viestillä ei suuria pisteitä tästä osakilpailusta vielä napata. Tämän osakilpailun aihe on vähän vaikea, joten tämän osakilpailun tasokaan ei ole niin ylhäällä, kuin mitä se oli viikko sitten edellisessä osakilpailussa.
Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan.
Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".
Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.
Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.
Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.
Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa.
Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.
Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.
Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti.
Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.
Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".
Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva. Ei enempää, eikä vähempää.
Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.
Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.
Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön.
Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.
Ja älkää luulko, etteikö jatkuisi. ;)
Joo, hyvä, että jatkuu, sillä tolla viestillä ei suuria pisteitä tästä osakilpailusta vielä napata. Tämän osakilpailun aihe on vähän vaikea, joten tämän osakilpailun tasokaan ei ole niin ylhäällä, kuin mitä se oli viikko sitten edellisessä osakilpailussa.
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 418 -
25.06.2009 klo 13:37:07
Muistakaa Poonus. Hei, olenko vielä arvioija Bonuksissa?
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 419 -
25.06.2009 klo 13:38:45
Boonuksethan alkavat vasta huomenissa, vaiko? kö?
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 420 -
25.06.2009 klo 13:39:24
Niin tiätenkin, poonus. Hyvä Kreatsi kun muistutit, toivottavasti aihe on hyvä :) Ja kyllä Pullis, huomenna alkaa.