Kyl mar määki poonuksee osallistunn...
Mut ekaks mää vaa kirjota vähä tota ite kisaviästii...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi lukea Aku Ankkaa? Miksi luet sitä, jne...
Suomen suosituin sarjakuvalehti, keskiviikkona ilmestyvä Aku Ankka, omaa kaikenikäisen lukijakunnan. Aku Ankka on hyvää ja soveliasta huumoria, joten sen voi suotta antaa pienelle lapsellekkin luettavaksi. Aku Ankassa käytetään mainiota suomenkieltä, ja näin monen sanavarastokin kasvaa siinä samassa. Monelle lapselle juuri Aku Ankka on ollut ensimmäinen kosketus sarjakuvamaailmaan. Monet ajattelevat, että Aku Ankka on vain lapsille, mutta tämä mielikuva on aivan väärin. Akkari on kaikenikäisten lehti. Sen ongelmat eivät välttämättä suoraan kuvaa maailman senhetkistä tilaa, mutta monissa Aku Ankka -lehtien tarinoissa otetaan kantaa vaikkapa ympäristöongelmiin. Kuitenkin niin, että lapsetkin sen tajuavat. Sarjakuvaa on joskus pidetty suurena nuorisorikollisuuden ja muiden haittojen aiheuttajana, mutta Disney on osoittanut, etteivät sen sarjakuvat ole haitaksi kenellekkään.
Itselleni Aku Ankka tuli tutuksi jo kun olin neljävuotias, kuitenkin melkein viisi, sillä olen syntynyt toukokuussa. Tällöin en vielä osannut lukea, mutta seurasin sujuvasti kuvia, ja pyysin usein äitiäni tai isääni lukemaan sitä minulle. Minulle siis alkoi tulemaan Aku Ankka -lehti jo nelivuotiaana. Ensimmäinen tarina, jota muistan/tiedän lukeneeni on ollut Carl Barksin Kääpiöintiaani tarina. Omistan kyseisen lehden vieläkin. Pienempänä en vielä kiinnittänyt huomiota tarinoiden piirtäjiin, tai käsikirjoittajiin, mutta hahmoihin kuitenkin, sillä lempihahmoni oli Aku Ankka. Myös ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat sain luettavakseni neli tai viisivuotiaana. Taskarit olivat lähinnä isäni ja äitin sekä enoni vanhoja. Yleensä monet hieman nuoremmat, eivät osaa arvostaa lehtiä, vaan helposti vaikka repivät niitä, mutta itse olin kuulemman silloin jo tarkka Aku Ankoista. Vuonna 2000 äiti osti minulle Aku Ankka -kansioita, ja sitten järjestimme siihenastiset Akkarit järjestykseen. Opin lukemaan hieman ennen esikouluun menemistä, joten silloin luin jo Aku Ankkaa. Tuohon aikaan minulle oli kertynyt jo mukavasti Taskareita ja Ropsuja sun muita lehtiä, jotka olin itse ostanut tai äiti ostanut. Silloin en vielä joutunut maksamaan kuin murto-osan lehdistäni. Itse en ole kertaakaan kyllästynyt Aku Ankkaan, ja minulle on tullut Akkari siis jo vuodesta 1999 ja tulee edelleen, myös kokoelmani karttuu. Nykyään ostan melkein kaikki julkaisut omalla rahalla, mutta kovakantisia äiti ostaa vieläkin, ja saan myös syntymäpäivälahjaksi usein näkkärin eli näköispainoksen.
Aku Ankanhan on luonut Yhdysvaltalainen Walt Disney, mutta silti eniten Aku Ankkaan on mielestäni tuonut sisältöä, sekä "sielua" lempipiirtäjäni Carl Barks, jonka sarjat ovat olleet niin opettavaisia kuin humoristisia. Ilman häntä, Aku Ankka olisi vain kuori, verrattuna nykyiseen.Ilman Carl Barksia ei olisi monia hauskoja ja persoonaltaan niin erilaisia ja kiinnostavia henkilöitä, jotka nekin vaikuttavat sarjakuvan kokonaisuuteen todella paljon. Hän on myös luonut ankoille joskus niin realistisen, ja joskus niin ihmeellisenkin maailman.
Yksi hyvä syy lukea Aku Ankkaa ja miksi se on niin hyvä, on hyvät piirtäjät, joita toisin kuin useimmissa sarjakuvissa on monia eri piirtäjiä. Juuri tämänkin takia saamme nauttia uusia tarinoita sisältävistä julkaisuista joka viikko. Toki Aku Ankassa nähdään myös vanhoja jo ennen ilmestyneitä klassikkotarinoita, joka ei useimpia haittaakkaan. Aku Ankkaan ei siis kyllästy helpolla, sillä jokainen piirtäjä ja käsikirjoittaja tuo tarinaan aina uusia ajatuksia ja tunteita. Onhan joidenkin tarinoiden juonet joskus hieman samankaltaisia, mutta eri piirtäjän piirtämänä voi se silti tuntua aivan erillaiselta. Minä itse olen kova piirtämään, ja Aku Ankasta saan aina uusia ideoita, ja sen avulla pystyn piirtämään aina vain paremmin. Vaikka en piirtäisi ankkahahmoja, tai muitakaan Disneyn hahmoja, vaan aivan omia hahmojani, voi niissä aistia silti Aku Ankan piirtäjien tyylejä, joista olen ottanut oppia.
Myös hahmot ovat hyvä syy pitää Aku Ankkaa yhtenä parhainpana sarjakuvana. Hahmoja on paljon, ja jokainen on erillainen. Löytyy temperamenttinen Aku, kekseliäs Mikki, ahkerat ja tunnolliset Tupu, Hupu ja Lupu, rahanahne setä Roope, ja monet muut mukavat hahmot kutsuvat taas lukemaan. Kun sarjakuvassa on paljon hahmoja, jokainen lukija löytää jostakusta hahmosta aina jotain samaa kuin itsestään, silloin hahmo voi nousta lukijan lempihahmoksi. Omat lempihahmoni ovat Aku, Roope ja ankanpojat, joiden seikkailuista on aina mukava lukea.
Kuten jo mainitsinkin, Aku Ankassa käytetään oivaa suomenkieltä, joka saa nauruhermot hytkymään loistavilla puhekuplillaan ja sujuvilla sutkautuksillaan. Omaan kirjoittamiseeni on ainakin juuri kieliasun rikkaus ja hauskat synonyymit vaikuttaneet paljon. Myös sanavarastoa on karttunut rutkasti, kiitos monien suomentajien, jotka ovat uurastaneet kääntäessään tarinoita suomeksi. Aku Ankka lehti onkin saanut tästä Helsingin Yliopiston myöntämän palkinnon.
Myös keräilymahdollisuudet ovat hyvät. Haastetta löytyy, jos haluaa kerätä mahdollisimman monet julkaisut, sillä niitähän on aika rutkasti. On itse lehti, sitten taskukirjat, Roope-sedät, Sarjisekstrat, kovakantiset, Jumbot, teemat ja monet muut. Hyllystä onkin mukava napata jokin vanha lehti luettavaksi, sillä tarinat eivät vanhene ikinä. Juuri tässäkin piilee hyvä syy kerätä ja lukea Aku Ankkaa.
Internetin tultua, Aku Ankkakin on ruvennut sähköistymään, sillä netistä löytyy monia Akufanisivuja, sekä tietysti lehden omat sivut. Nämä ovatkin keränneet ankkakansan yhteen, ja minäkin olen jopa lähtenyt suureen Helsinkiin tapaamaan tuiki tuntemattomia ankkafaneja. Netissä on hyvä kertoa omista ankkakokemuksistaan ja pälpättää tarinoista ja piirtäjistä. Tietääkseni kovinkaan moni sarjakuva ei omista juuri sitä varten tehtyjä fanisivuja ympäri maailmaa. Joten siinäkin asiassa Aku Ankka on kärkikastia.
Ja kyl mar tääki viäl jatkuu, ku eihä tol saa ees pisteit! ;)
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 421 -
25.06.2009 klo 13:50:03
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 422 -
25.06.2009 klo 14:28:39
Saa nähdä olenkohan tässäkään osakilpailussa edes kahdeksan parhaan joukossa, sillä olen koko lauantain poissa... :-[
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten myös omasta keräilystäni.
Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.
Aku Ankan suuri suosio täällä Suomessa saattaa olla pitkältikin Carl Barksin ansiota. Monet alkoivat Aku Ankkaa nimittäin lukemaan 1950-1960 luvulla tai viimeistään –70-luvulla, jolloin lehdessä oli paljon Barksia, jonka nimeä ei tietenkään vielä tunnettua –50-60-luvulla. Myös Tony Stroblin ankkatarinat ovat varmasti vaikuttaneet nykyajankin faneihin. Uuden polven Aku Ankka-fanit taas ovat alkaneet lukea Aku Ankkaa, monet Don Rosan tarinoiden villitsemänä. Mikki-sarjat taas ovat jääneet vähän vähemmälle suosiolle täällä Suomessa, sillä Barksilta ja Stroblilta löytyi enemmän hyviä tarinoita Ankan alkuaikoina, kuin esimerkiksi Floyd Gottfredsonilta ja Paul Murrylta. Murryahan kyllä alettiin julkaista 1960-luvulla ja jotkut pitkistä dekkareista olivat ainakin minusta jopa ihan kelvollisia.
Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin. 2007 vuoden alussa, minulla oli kylläkin pieniä hankaluuksia rahan kanssa, sillä ensimmäisiä kertoja huomasin, että ei pitäisi ostaa karkkia ja sipsiä niin paljon. Niinpä jäin taskukirjojen ostossa vähän jälkeen (suunniilleen pari kuukautta), mutta kuten odottaa saattoi, sain tahdin kiinni touko-kesäkuun paikkeilla.
Vaikka suurin osa erilaisista Aku Ankka-lehdistä onkin hyviä, mahtuu mukaan huonojakin. Esimerkiksi Aku Ankka (sarjis)eksta sisältää mielestäni melko huonoja tarinoita. Kun kuulin lehdestä aioin laittaa tilauksen menemään, mutta lainasin sitä ennen pari lehteä kirjastosta, eikä se mitään hääppöistä ollut. Yksi tarina saattaa lehdessä olla ihan hyvä, mutta kun mukana on Veli Kania, Ossian Ötökkää ja Dumboakin, niin voi hyvänen aika! Tällaiset sarjat ovat minusta todella lapsellisia, sopisivat paremmin Nalle Puh lehteen ja toivottavasti kukaan ei nyt sano tähän mielipiteeseen niin kuin eräs lehtimies totesi isälleni: ”Nalle Puh on tarkoitettu vauvasta vaariin!” Siksipä odotin hieman, että sain koottua rahaa, ja aloin tilata Roope-setä lehteä, johon olen ollut todella tyytyväinen.
Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.
Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci (sekä Andreas Phil), joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Aku Ankassa pidän myös paljon niin sanotuista ”saagoista”, vaikka olenkin lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Taikaviitta vastaan superkonnat-saagan, joka oli mielestä ihan kelvollinen. Vastustajatkin olivat ihan hyviä, mutta tarinoina Hak Kermakin ja Kollon taival oli kyllä aika tylsähkö, eivätkä Kauhukaksosetkaan säväyttäneet hirveästi. Kolmas roisto, Zafire, kuitenkin onnistui todella hyvin ja tarina oli kovaa petrausta edellisiin osiin, joissa juttu oli ratkennut vähän tyhmänlaisesti, jos ei jopa lapsellisesti (mutta lapsihan minä vielä olen!) Viimeinen roisto ylitti kuitenkin muut: hieman tyhmän nimen omistanut Herra Näkymätön oli suorastaan loistava osassaan ja olisi onnistunutkin aikeissaan hyvin, ellei ah-niin-loistava-viittasankarimme olisi jälleen kerran päässyt helponoloisesti pakoon (eli lasin rikkouduttua). Tarina oli kuitenkin kokonaisuutena todella hyvä, ja siksi äänestinkin äänestyksessä Herra Näkymätöntä, joka sen sitten lopulta voittikin niukasti Zafiren jäädessä vain vähän jälkeen. Niinpä lukijat pääsivät lukemaan viikolla 26 (vai oliko 24?) Herra Näkymättömän paluu tarinaa, joka oli kelvollinen, mutta ei lyönyt ihan edellistä ”saagan” osaa. Olen myös kuullut, että Aku Ankassa on julkaistu vuonna 2001 (?) Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja, jossa käsittääkseni oli seitsemän osaa. En ole kuitenkaan saanut luettavakseni edes yhtä kyseisen sarjan osaa, joten tarkempia mielipiteitä on turha yrittää sanoa.
Keräilen Aku Ankka paljon Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita. Mainitsen tässä myös Mikki-piirtäjiä, sillä hekin kuuluvat Aku Ankka-lehteen.
Ennen pomppasin Aku Ankan taskukirjassa monien Mikki-tarinoiden ohi, mutta Castyn vuoksi olen alkanut lukea niitäkin paljon, varsinkin Castyn tarinat on tullut luettua suurimmalta osin kolme kertaa.
Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, kovakantisten (kuten Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Carl Barksin joulut, Parhaat palat ja Don Rosa-kirjat) ja muiden albumeiden (kuten jalkapallo-albumit, juhla-albumit, Jumbot, Aikakoneet, Sudenpentujen käsikirjat, Taskarin teemanumerot ja erikoisnumerot) kanssa. Keräilen myös taskukirjan jonkinlaista ”veljeä” tai ”serkkua” Mini-taskaria, joka ilmestyy noin kolmen kuukauden välein. Pienestä koostaan huolimatta se on hyvin kätevä ja yksinkertainen, vaikka hyllyssä se näyttää vähän pieneltä. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.
Monet kyllästyvät Aku Ankkaan vanhempana ja vievät lehdet, taskarit ja muut samanlaiset divareihin, joista nuoremmat fanit sitten niitä poimivat. Itse kuitenkaan voisi kuvitella todellani luopuvani Aku Ankoistani ainakaan vielä, mutta mielialat vaihtuvat vanhentuessa.
Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos! Ilman Akua maailma saattaisi olla paljon tylsempi paikka, eikä kukaan saisi kokea Ankan monipuolisuutta. Viikko olisi myös hyvin tyhjänoloinen ilman omaa Aku Ankka-lehteämme ja kuukautta piristävät mukavasti kuukautinen Roope-setä ja taskukirja sekä vähän satunnaisemmat teemanumerot, mini-taskarit ja kovakantiset sekä ylimääräiset albumit (kuten Ankkalinnan-kirjat yms.).
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten myös omasta keräilystäni.
Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.
Aku Ankan suuri suosio täällä Suomessa saattaa olla pitkältikin Carl Barksin ansiota. Monet alkoivat Aku Ankkaa nimittäin lukemaan 1950-1960 luvulla tai viimeistään –70-luvulla, jolloin lehdessä oli paljon Barksia, jonka nimeä ei tietenkään vielä tunnettua –50-60-luvulla. Myös Tony Stroblin ankkatarinat ovat varmasti vaikuttaneet nykyajankin faneihin. Uuden polven Aku Ankka-fanit taas ovat alkaneet lukea Aku Ankkaa, monet Don Rosan tarinoiden villitsemänä. Mikki-sarjat taas ovat jääneet vähän vähemmälle suosiolle täällä Suomessa, sillä Barksilta ja Stroblilta löytyi enemmän hyviä tarinoita Ankan alkuaikoina, kuin esimerkiksi Floyd Gottfredsonilta ja Paul Murrylta. Murryahan kyllä alettiin julkaista 1960-luvulla ja jotkut pitkistä dekkareista olivat ainakin minusta jopa ihan kelvollisia.
Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin. 2007 vuoden alussa, minulla oli kylläkin pieniä hankaluuksia rahan kanssa, sillä ensimmäisiä kertoja huomasin, että ei pitäisi ostaa karkkia ja sipsiä niin paljon. Niinpä jäin taskukirjojen ostossa vähän jälkeen (suunniilleen pari kuukautta), mutta kuten odottaa saattoi, sain tahdin kiinni touko-kesäkuun paikkeilla.
Vaikka suurin osa erilaisista Aku Ankka-lehdistä onkin hyviä, mahtuu mukaan huonojakin. Esimerkiksi Aku Ankka (sarjis)eksta sisältää mielestäni melko huonoja tarinoita. Kun kuulin lehdestä aioin laittaa tilauksen menemään, mutta lainasin sitä ennen pari lehteä kirjastosta, eikä se mitään hääppöistä ollut. Yksi tarina saattaa lehdessä olla ihan hyvä, mutta kun mukana on Veli Kania, Ossian Ötökkää ja Dumboakin, niin voi hyvänen aika! Tällaiset sarjat ovat minusta todella lapsellisia, sopisivat paremmin Nalle Puh lehteen ja toivottavasti kukaan ei nyt sano tähän mielipiteeseen niin kuin eräs lehtimies totesi isälleni: ”Nalle Puh on tarkoitettu vauvasta vaariin!” Siksipä odotin hieman, että sain koottua rahaa, ja aloin tilata Roope-setä lehteä, johon olen ollut todella tyytyväinen.
Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.
Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci (sekä Andreas Phil), joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Aku Ankassa pidän myös paljon niin sanotuista ”saagoista”, vaikka olenkin lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Taikaviitta vastaan superkonnat-saagan, joka oli mielestä ihan kelvollinen. Vastustajatkin olivat ihan hyviä, mutta tarinoina Hak Kermakin ja Kollon taival oli kyllä aika tylsähkö, eivätkä Kauhukaksosetkaan säväyttäneet hirveästi. Kolmas roisto, Zafire, kuitenkin onnistui todella hyvin ja tarina oli kovaa petrausta edellisiin osiin, joissa juttu oli ratkennut vähän tyhmänlaisesti, jos ei jopa lapsellisesti (mutta lapsihan minä vielä olen!) Viimeinen roisto ylitti kuitenkin muut: hieman tyhmän nimen omistanut Herra Näkymätön oli suorastaan loistava osassaan ja olisi onnistunutkin aikeissaan hyvin, ellei ah-niin-loistava-viittasankarimme olisi jälleen kerran päässyt helponoloisesti pakoon (eli lasin rikkouduttua). Tarina oli kuitenkin kokonaisuutena todella hyvä, ja siksi äänestinkin äänestyksessä Herra Näkymätöntä, joka sen sitten lopulta voittikin niukasti Zafiren jäädessä vain vähän jälkeen. Niinpä lukijat pääsivät lukemaan viikolla 26 (vai oliko 24?) Herra Näkymättömän paluu tarinaa, joka oli kelvollinen, mutta ei lyönyt ihan edellistä ”saagan” osaa. Olen myös kuullut, että Aku Ankassa on julkaistu vuonna 2001 (?) Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja, jossa käsittääkseni oli seitsemän osaa. En ole kuitenkaan saanut luettavakseni edes yhtä kyseisen sarjan osaa, joten tarkempia mielipiteitä on turha yrittää sanoa.
Keräilen Aku Ankka paljon Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita. Mainitsen tässä myös Mikki-piirtäjiä, sillä hekin kuuluvat Aku Ankka-lehteen.
Ennen pomppasin Aku Ankan taskukirjassa monien Mikki-tarinoiden ohi, mutta Castyn vuoksi olen alkanut lukea niitäkin paljon, varsinkin Castyn tarinat on tullut luettua suurimmalta osin kolme kertaa.
Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, kovakantisten (kuten Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Carl Barksin joulut, Parhaat palat ja Don Rosa-kirjat) ja muiden albumeiden (kuten jalkapallo-albumit, juhla-albumit, Jumbot, Aikakoneet, Sudenpentujen käsikirjat, Taskarin teemanumerot ja erikoisnumerot) kanssa. Keräilen myös taskukirjan jonkinlaista ”veljeä” tai ”serkkua” Mini-taskaria, joka ilmestyy noin kolmen kuukauden välein. Pienestä koostaan huolimatta se on hyvin kätevä ja yksinkertainen, vaikka hyllyssä se näyttää vähän pieneltä. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.
Monet kyllästyvät Aku Ankkaan vanhempana ja vievät lehdet, taskarit ja muut samanlaiset divareihin, joista nuoremmat fanit sitten niitä poimivat. Itse kuitenkaan voisi kuvitella todellani luopuvani Aku Ankoistani ainakaan vielä, mutta mielialat vaihtuvat vanhentuessa.
Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos! Ilman Akua maailma saattaisi olla paljon tylsempi paikka, eikä kukaan saisi kokea Ankan monipuolisuutta. Viikko olisi myös hyvin tyhjänoloinen ilman omaa Aku Ankka-lehteämme ja kuukautta piristävät mukavasti kuukautinen Roope-setä ja taskukirja sekä vähän satunnaisemmat teemanumerot, mini-taskarit ja kovakantiset sekä ylimääräiset albumit (kuten Ankkalinnan-kirjat yms.).
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 423 -
25.06.2009 klo 16:22:01
Lainaus:Saa nähdä olenkohan tässäkään osakilpailussa edes kahdeksan parhaan joukossa, sillä olen koko lauantain poissa...
Hieno uutinen, KPw tippuu vain alemmas ja alemmas
Hieno uutinen, KPw tippuu vain alemmas ja alemmas
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 424 -
25.06.2009 klo 16:25:59
No voin jatkaa tällä vaikka ei ole tullut paljon kirjoteltua:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Otsikossa on neljä yksinkertaista kysymystä jotka ovat kuitenkin aika monimutkaisia, tämän aloin huomata kun aloin kirjoittamaan minun ihan ensimmäistä ja ehkä viimeistäkin viestimaraton viestiä, seuraavaaksi näette mihin olen kaiken kirjoittelun jälkeen päätynyt.
Minä olen tilannut Aku Ankkaa jo viisi vuotta ja nytten kerron teille miksi.
Aku Ankka tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kun lensin Finnairilla Englantiin kolme-vuotiaana, lennolla siskoni sai Aku Ankka lehden jonka sitten myöhemmin luin ja pidin siitä valtavasti, ainoa ongelma silloin oli että asuimme Englannissa neljä vuotta, lohtuna kuitenkin oli että joka kerta kun lennettiin Englannista Suomeen ja takaisin niin sain aina uusimman lehden mukaani.
Kun palattiin takaisin en minä siitä lehdestä paljon muistanut, Aku Ankka oli täysin unohduksissa ja sain siihen jälleenkoskettamisen joka oli kestänyt puolisen vuotta kun olin sairaalan pedissä. Sinne jouduin uutena vuotena kun olin laskettelemassa ja ajauduin metsään ja suksi jäi ison kiven alle, sen lisäksi kun isi tuli minua hakemaan niin hän kaatui jäällä suoraan murtuneen jalan päälle, sen tuloksena oli että sääriluu meni poikki ja jouduin olemaan kahdeksan viikkoa pyörätuolissa. No, takaisin asiaan eli isi tilasi sitten minulle Aku Ankkalehden lahjaksi jotta aikani menisi sairaalalla nopeammin ja siitä sitten minun ankkariippuvuus alkoi. Siitä asti Aku Ankasta on kasvanut suuri osa elämästäni, isäni mielestä jopa liian suuri sillä aina jos lukematonta Ankkatuotantoa löytyy talosta niin se löytyy sattumoisin aina kädestäni.
Minä pidän Aku Ankasta koska sitä on hauska lukea ja joskus saatan jopa nauraakin, kaiken lisäksi minä suorastaan nautin Suomalaisten opettajien taikka professoreiden käyttämää kieltä tekstien käännöksissä. Isoin syy minun Aku Ankkaan ”ihastumiseen” on kuitenkin kyllä Don Rosan mahtavat, yksityiskohtaiset ja ennen kaikkea hauskat piirrokset ja käsikirjoitukset, siksi hän onkin lempipiirtäjäni ja käsikirjoittaja.
Ainoat miinukset laajassa ankkatuotannossa ovat että nykyään tulee aina vain lisää huonoja käsikirjoittajia ja piirtäjiä lehtiin mukaan ja että hintaa kertyy rutkasti vuosien saatossa kun ollaan ankkaharrastajan merkeissä. Uusille lukijoille suosittelisin että te ostaisitte ensin uusimman Aku Ankka lehden kaupasta joka maksaa vain vaivaiset kaksi euroa ja jos te jäätte lehteen koukkuun tai jos ette niin menkää joka tapauksessa lähimpään ankikvarioon tai kirjakauppaan ja ostakaa teille Don Rosan tai Carl Barksin kovakantisen niin näette ankkatuotannon ehdotonta eliittiä. Nämä kovakantiset ovat yleensä aika kalliita mutta tulette huomaamaan että ostos kannatti. Tällä tavalla teistä tulee varmasti ankisteja.
Nytten kirjoitan lyhyesti Aku Ankan reseptin menestykseen ja syyn miksi Suomalaisen Aku Ankan levikki on maailman isoin:
-Useimmiten hyvät Egmontin käsikirjoittajien juonet
-Hyvät Egmontin piirtäjät
-Hyvä paperilaatu
-Lehden selkeys
-Hyvät kotisivut (paitsi juuri tällä hetkellä)
-Näitä tarinoita voi lukea uudelleen ja uudelleen
-Kilpailu- ja vertailukykyinen hinta
-Laadukkaat tekstin käännökset
-Kaikille ikäpolville suunniteltu lehti
-Lehdellä on monta vakituista lukijaa jotka tilaavat lehteä kotiinsa
-Suuri levikki ja sitä myöten monta asiantuntijaa ja sitä myöten puolestaan saa hyvin
vastauksia ankka-aiheisiin kysymyksiin
Täyden kympin ei kyllä Akkari minusta ansaitse näistä seuraavista melko isoista, painavista ja ennen kaikkea harmittavista syistä:
-Kuten jo aikaisemmin totesin aina vain huonommat juonet ja käsikirjoitukset
-Muutamia piirtäjiä jonka tyylistä en pidä
-Lukijakilpailut vähenevät ja sen myötä kanssa mahdollisuudet voittaa mitään
-Nykyään huonot kotisivut
-Hinta varauksin
-Klassikoita esimerkiksi Marco Rotalta, Carl Barksilta tai Don Rosalta esiintyy aniharvoin
Nyt asiasta toiseen eli Aku Ankan keräily, loputtumien mahdollisuuksien harrastus. Minä kuulun tähän melko isoon perheeseen joka keräilee muun muassa Aku Ankan taskukirjoja, erilaisia Aku Ankan kovakantisia ja tietenkin perinteisiä Aku Ankan lehtiä. Joidenkin mielessä on kerätessä vain raha ja harvinaisuuksien kerääminen kun taas toiset keräävät ankkatuotteita saadakseen lukutavaraa. Itse kuulun enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään joka kerää lähinnä omaksi viihdytteeksi. Minä keräilen myös Ankkareita koska pidän siitä kun näen kirjahyllyn täynnä Akkareita. Juuri nytten minun ”keräilyteemana” on Don Rosa ja olen jo kerennyt kerätä nämä seuraavat teokset: Roope Ankan Elämä ja Teot 1, Roope Ankan Elämä ja teot 2, Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sekä Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Seuraavaksi haluaisin ostaa Rosan nimikirjoituksen, Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun ja Kymmenen Avataran aarteen, lisäksi aion ostaa syksyllä Kolmen Caballeron Paluun sillä silloin se tulee ulos tiettävästi. Syyn tähän Don Rosa vimmaukseen olenkin jo kertonut eli hän on minun lempipiirtäjä ja käsikirjoittaja, pidän hänen jokaisesta tarinasta, lisäksi hän on ainoa ankantekijä joka saa minut nauramaan ääneen. Tosin Carl Barksia ei sovi unohtaa, hänhän on melkein koko Ankkalinnan isä, hän on keksinyt lukuisia henkilöitä ja paikkoja Ankkalinnassa, tässä tunnetuimat: Roope McAnkka, Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Hannu Hanhi, Kroisos Pennonen, Sudenpennut ja kaikkien tuntema Roope-Sedän rahasäiliö. Lisäksi Barks on antanut inspiraatiota m.m. Don Rosalle, Daan Jippekselle ja Freddy Miltonille. Siksi hänen Disneyjulkaisut ovatkin minun seuraava keräilyteemani.Eli jatkan vielä huomenna. Ja sen jälkeen käyn läpi sen ja se saa luvan olla valmis 8-)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Otsikossa on neljä yksinkertaista kysymystä jotka ovat kuitenkin aika monimutkaisia, tämän aloin huomata kun aloin kirjoittamaan minun ihan ensimmäistä ja ehkä viimeistäkin viestimaraton viestiä, seuraavaaksi näette mihin olen kaiken kirjoittelun jälkeen päätynyt.
Minä olen tilannut Aku Ankkaa jo viisi vuotta ja nytten kerron teille miksi.
Aku Ankka tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kun lensin Finnairilla Englantiin kolme-vuotiaana, lennolla siskoni sai Aku Ankka lehden jonka sitten myöhemmin luin ja pidin siitä valtavasti, ainoa ongelma silloin oli että asuimme Englannissa neljä vuotta, lohtuna kuitenkin oli että joka kerta kun lennettiin Englannista Suomeen ja takaisin niin sain aina uusimman lehden mukaani.
Kun palattiin takaisin en minä siitä lehdestä paljon muistanut, Aku Ankka oli täysin unohduksissa ja sain siihen jälleenkoskettamisen joka oli kestänyt puolisen vuotta kun olin sairaalan pedissä. Sinne jouduin uutena vuotena kun olin laskettelemassa ja ajauduin metsään ja suksi jäi ison kiven alle, sen lisäksi kun isi tuli minua hakemaan niin hän kaatui jäällä suoraan murtuneen jalan päälle, sen tuloksena oli että sääriluu meni poikki ja jouduin olemaan kahdeksan viikkoa pyörätuolissa. No, takaisin asiaan eli isi tilasi sitten minulle Aku Ankkalehden lahjaksi jotta aikani menisi sairaalalla nopeammin ja siitä sitten minun ankkariippuvuus alkoi. Siitä asti Aku Ankasta on kasvanut suuri osa elämästäni, isäni mielestä jopa liian suuri sillä aina jos lukematonta Ankkatuotantoa löytyy talosta niin se löytyy sattumoisin aina kädestäni.
Minä pidän Aku Ankasta koska sitä on hauska lukea ja joskus saatan jopa nauraakin, kaiken lisäksi minä suorastaan nautin Suomalaisten opettajien taikka professoreiden käyttämää kieltä tekstien käännöksissä. Isoin syy minun Aku Ankkaan ”ihastumiseen” on kuitenkin kyllä Don Rosan mahtavat, yksityiskohtaiset ja ennen kaikkea hauskat piirrokset ja käsikirjoitukset, siksi hän onkin lempipiirtäjäni ja käsikirjoittaja.
Ainoat miinukset laajassa ankkatuotannossa ovat että nykyään tulee aina vain lisää huonoja käsikirjoittajia ja piirtäjiä lehtiin mukaan ja että hintaa kertyy rutkasti vuosien saatossa kun ollaan ankkaharrastajan merkeissä. Uusille lukijoille suosittelisin että te ostaisitte ensin uusimman Aku Ankka lehden kaupasta joka maksaa vain vaivaiset kaksi euroa ja jos te jäätte lehteen koukkuun tai jos ette niin menkää joka tapauksessa lähimpään ankikvarioon tai kirjakauppaan ja ostakaa teille Don Rosan tai Carl Barksin kovakantisen niin näette ankkatuotannon ehdotonta eliittiä. Nämä kovakantiset ovat yleensä aika kalliita mutta tulette huomaamaan että ostos kannatti. Tällä tavalla teistä tulee varmasti ankisteja.
Nytten kirjoitan lyhyesti Aku Ankan reseptin menestykseen ja syyn miksi Suomalaisen Aku Ankan levikki on maailman isoin:
-Useimmiten hyvät Egmontin käsikirjoittajien juonet
-Hyvät Egmontin piirtäjät
-Hyvä paperilaatu
-Lehden selkeys
-Hyvät kotisivut (paitsi juuri tällä hetkellä)
-Näitä tarinoita voi lukea uudelleen ja uudelleen
-Kilpailu- ja vertailukykyinen hinta
-Laadukkaat tekstin käännökset
-Kaikille ikäpolville suunniteltu lehti
-Lehdellä on monta vakituista lukijaa jotka tilaavat lehteä kotiinsa
-Suuri levikki ja sitä myöten monta asiantuntijaa ja sitä myöten puolestaan saa hyvin
vastauksia ankka-aiheisiin kysymyksiin
Täyden kympin ei kyllä Akkari minusta ansaitse näistä seuraavista melko isoista, painavista ja ennen kaikkea harmittavista syistä:
-Kuten jo aikaisemmin totesin aina vain huonommat juonet ja käsikirjoitukset
-Muutamia piirtäjiä jonka tyylistä en pidä
-Lukijakilpailut vähenevät ja sen myötä kanssa mahdollisuudet voittaa mitään
-Nykyään huonot kotisivut
-Hinta varauksin
-Klassikoita esimerkiksi Marco Rotalta, Carl Barksilta tai Don Rosalta esiintyy aniharvoin
Nyt asiasta toiseen eli Aku Ankan keräily, loputtumien mahdollisuuksien harrastus. Minä kuulun tähän melko isoon perheeseen joka keräilee muun muassa Aku Ankan taskukirjoja, erilaisia Aku Ankan kovakantisia ja tietenkin perinteisiä Aku Ankan lehtiä. Joidenkin mielessä on kerätessä vain raha ja harvinaisuuksien kerääminen kun taas toiset keräävät ankkatuotteita saadakseen lukutavaraa. Itse kuulun enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään joka kerää lähinnä omaksi viihdytteeksi. Minä keräilen myös Ankkareita koska pidän siitä kun näen kirjahyllyn täynnä Akkareita. Juuri nytten minun ”keräilyteemana” on Don Rosa ja olen jo kerennyt kerätä nämä seuraavat teokset: Roope Ankan Elämä ja Teot 1, Roope Ankan Elämä ja teot 2, Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sekä Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Seuraavaksi haluaisin ostaa Rosan nimikirjoituksen, Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun ja Kymmenen Avataran aarteen, lisäksi aion ostaa syksyllä Kolmen Caballeron Paluun sillä silloin se tulee ulos tiettävästi. Syyn tähän Don Rosa vimmaukseen olenkin jo kertonut eli hän on minun lempipiirtäjä ja käsikirjoittaja, pidän hänen jokaisesta tarinasta, lisäksi hän on ainoa ankantekijä joka saa minut nauramaan ääneen. Tosin Carl Barksia ei sovi unohtaa, hänhän on melkein koko Ankkalinnan isä, hän on keksinyt lukuisia henkilöitä ja paikkoja Ankkalinnassa, tässä tunnetuimat: Roope McAnkka, Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Hannu Hanhi, Kroisos Pennonen, Sudenpennut ja kaikkien tuntema Roope-Sedän rahasäiliö. Lisäksi Barks on antanut inspiraatiota m.m. Don Rosalle, Daan Jippekselle ja Freddy Miltonille. Siksi hänen Disneyjulkaisut ovatkin minun seuraava keräilyteemani.Eli jatkan vielä huomenna. Ja sen jälkeen käyn läpi sen ja se saa luvan olla valmis 8-)
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 425 -
25.06.2009 klo 17:04:11
BONUS-aiheet on perinteisesti paljastettu torstaina. Salwer?
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 426 -
25.06.2009 klo 18:56:20
Olisiko akkaridekkarilta mahdollista saada merkeillä tehtyä rankingia?
E: Tuossa tekstissäni on varmaan suunnilleen 10000 merkkiä...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten omastakin keräilystäni ja innostuksen laskusta ja noususta sekä pienistä ”katoamisista” Aku Ankkojen saralla.
Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.
Aku Ankan suuri suosio täällä Suomessa saattaa olla pitkältikin Carl Barksin ansiota. Monet alkoivat Aku Ankkaa nimittäin lukemaan 1950-1960 luvulla tai viimeistään –70-luvulla, jolloin lehdessä oli paljon Barksia, jonka nimeä ei tietenkään vielä tunnettua –50-60-luvulla. Myös Tony Stroblin ankkatarinat ovat varmasti vaikuttaneet nykyajankin faneihin. Uuden polven Aku Ankka-fanit taas ovat alkaneet lukea Aku Ankkaa, monet Don Rosan tarinoiden villitsemänä. Mikki-sarjat taas ovat jääneet vähän vähemmälle suosiolle täällä Suomessa, sillä Barksilta ja Stroblilta löytyi enemmän hyviä tarinoita Ankan alkuaikoina, kuin esimerkiksi Floyd Gottfredsonilta ja Paul Murrylta. Murryahan kyllä alettiin julkaista 1960-luvulla ja jotkut pitkistä dekkareista olivat ainakin minusta jopa ihan kelvollisia.
Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin. 2007 vuoden alussa, minulla oli kylläkin pieniä hankaluuksia rahan kanssa, sillä ensimmäisiä kertoja huomasin, että ei pitäisi ostaa karkkia ja sipsiä niin paljon. Niinpä jäin taskukirjojen ostossa vähän jälkeen (suunnilleen pari kuukautta), mutta kuten odottaa saattoi, sain tahdin kiinni touko-kesäkuun paikkeilla.
Ensimmäisen Aku Ankka-lehden sain siis vuonna 2005 (vai 2006?). Ensimmäinen Roope-setäni taas oli numero 311, jonka ostin samalla, kun myös ensimmäisen taskukirjani, numero 306: Ilmojen halki.
Alkuaikoina Aku Ankka-lehden lukuun meni suunnilleen puolesta tunnista tuntiin, Roope-sedän luvussa meni noin kaksi tuntia ja tavallisen taskukirjan lukemisessa meni suunnilleen kolme ja puoli tuntia. Hiljalleen lukemistahti kuitenkin nousi, samalla, kun myös opin yhä paremmin lukemaan ja nykyisin luenkin Aku Ankka-lehden noin kymmenessä minuutissa. Roope-sedän lukemiseen taas menee suunnilleen 30-45 minuuttia ja tavallisen Aku Ankan taskukirjan lukemisessa vierähtääkin suunnilleen yksi ja puoli tuntia. Tuplataskukirjan lukemisessa taas vierähtää noin kolme tuntia, kun alkuaikoina jouduin lukemaan tuplan pätkittäin, joten tupla oli luettu noin kahdessa päivässä.
Vaikka suurin osa erilaisista Aku Ankka-lehdistä onkin hyviä, mahtuu mukaan huonojakin. Esimerkiksi Aku Ankka (sarjis)eksta sisältää mielestäni melko huonoja tarinoita. Kun kuulin lehdestä aioin laittaa tilauksen menemään, mutta lainasin sitä ennen pari lehteä kirjastosta, eikä se mitään hääppöistä ollut. Yksi tarina saattaa lehdessä olla ihan hyvä, mutta kun mukana on Veli Kania, Ossian Ötökkää ja Dumboakin, niin voi hyvänen aika! Tällaiset sarjat ovat minusta todella lapsellisia, sopisivat paremmin Nalle Puh lehteen ja toivottavasti kukaan ei nyt sano tähän mielipiteeseen niin kuin eräs lehtimies totesi isälleni: ”Nalle Puh on tarkoitettu vauvasta vaariin!” Siksipä odotin hieman, että sain koottua rahaa, ja aloin tilata Roope-setä lehteä, johon olen ollut todella tyytyväinen.
Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.
Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci (sekä Andreas Phil), joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Aku Ankassa pidän myös paljon niin sanotuista ”saagoista”, vaikka olenkin lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Taikaviitta vastaan superkonnat-saagan, joka oli mielestä ihan kelvollinen. Vastustajatkin olivat ihan hyviä, mutta tarinoina Hak Kermakin ja Kollon taival oli kyllä aika tylsähkö, eivätkä Kauhukaksosetkaan säväyttäneet hirveästi. Kolmas roisto, Zafire, kuitenkin onnistui todella hyvin ja tarina oli kovaa petrausta edellisiin osiin, joissa juttu oli ratkennut vähän tyhmänlaisesti, jos ei jopa lapsellisesti (mutta lapsihan minä vielä olen!) Viimeinen roisto ylitti kuitenkin muut: hieman tyhmän nimen omistanut Herra Näkymätön oli suorastaan loistava osassaan ja olisi onnistunutkin aikeissaan hyvin, ellei ah-niin-loistava-viittasankarimme olisi jälleen kerran päässyt helponoloisesti pakoon (eli lasin rikkouduttua). Tarina oli kuitenkin kokonaisuutena todella hyvä, ja siksi äänestinkin äänestyksessä Herra Näkymätöntä, joka sen sitten lopulta voittikin niukasti Zafiren jäädessä vain vähän jälkeen. Niinpä lukijat pääsivät lukemaan viikolla 26 (vai oliko 24?) Herra Näkymättömän paluu tarinaa, joka oli kelvollinen, mutta ei lyönyt ihan edellistä ”saagan” osaa, jotenkin käytetyn oloinen tuo parannuksen teko-idea, ja arvasin heti, ettei se ollut läheskään totta. Joskus ankantekijät voisivat tehdä konnasarjan, jonka päätteeksi joku heistä tekee ”oikean” parannuksen ja siirtyy tarinoissa niin sanottuihin ”hyviksiin”. Olen myös kuullut, että Aku Ankassa on julkaistu vuonna 2001 (?) Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja, jossa käsittääkseni oli seitsemän osaa. En ole kuitenkaan saanut luettavakseni edes yhtä kyseisen sarjan osaa, joten tarkempia mielipiteitä en voi tästä sarjasta sanoa. Muut ankka-fanit (ainakin täällä Ankkiksessa) ovat sanoneet, että sarja on todella loistava tai ainakin tavallista tarinaa parempi, joten pyrin siihen, että saan kaikki osat kansiooni tai ainakin lukemisekseni vielä joskus, hamassa tulevaisuudessa.
Keräilen Aku Ankka paljon Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita. Mainitsen tässä myös Mikki-piirtäjiä, sillä hekin kuuluvat Aku Ankka-lehteen.
Ennen pomppasin Aku Ankan taskukirjassa monien Mikki-tarinoiden ohi, mutta Castyn vuoksi olen alkanut lukea niitäkin paljon, varsinkin Castyn tarinat on tullut luettua suurimmalta osin kolme kertaa.
Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, kovakantisten (kuten Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Carl Barksin joulut, Parhaat palat ja Don Rosa-kirjat) ja muiden albumeiden (kuten jalkapallo-albumit, juhla-albumit, Jumbot, Aikakoneet, Sudenpentujen käsikirjat, Taskarin teemanumerot ja erikoisnumerot) kanssa. Keräilen myös taskukirjan jonkinlaista ”veljeä” tai ”serkkua” Mini-taskaria, joka ilmestyy noin kolmen kuukauden välein. Pienestä koostaan huolimatta se on hyvin kätevä ja yksinkertainen, vaikka hyllyssä se näyttää vähän pieneltä. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.
Monet kyllästyvät Aku Ankkaan vanhempana ja vievät lehdet, taskarit ja muut samanlaiset divareihin, joista nuoremmat fanit sitten niitä poimivat. Itse kuitenkaan voisi kuvitella todellani luopuvani Aku Ankoistani ainakaan vielä, mutta mielialat vaihtuvat vanhentuessa. Toki on myös niitä, jotka säilyttävät erinomaisesti vanhat Aku Ankkansa ja antavat ne sitten omille lapsilleen tai muille sukulaisille. Itsekin sain kerran serkultani (25-vuotta) 12 Aku Ankan taskukirjaa, sillä häntä ei enää kiinnostanut. Kuulin, että tämä oli joskus jopa omistanut kaikki Aku Ankan taskukirjat, mutta jostain syystä ne olivat viimeisimmän vuosikymmen aikana kadonneet varastosta. Jotkut taskarit olivat myös menneet niin huonoon kuntoon, ettei hän viitsinyt antaa niitä minulle.
Akun epäonnistumisia jaksaa aina seurata, vaikka välillä se alkaa jo ärsyttää. Välillä Roope perimässä vuokraa, Hannu-serkku ”lesoilemassa” jollekin palkinnolla, Iines jahtaamassa Akua epäonnistuneen illan jälkeen tai ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu pilailemassa Akun kustannuksella. Kyllähän Akuakin aina välillä onnistaa, mutta loppujen lopuksi tämä menettää jälleen rahansa, yleensä enolleen Roopelle. On ihmeellistä, että Akun talo (tai oikeastaan Roopenhan se on) on yhä pystyssä, vaikka toheloivan Touhon ja sekopäisen Inton vierailut ovatkin olleet melko kohtalokkaita.
Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos! Ilman Akua maailma saattaisi olla paljon tylsempi paikka, eikä kukaan saisi kokea Ankan monipuolisuutta. Viikko olisi myös hyvin tyhjänoloinen ilman omaa Aku Ankka-lehteämme ja kuukautta piristävät mukavasti kuukautinen Roope-setä ja taskukirja sekä vähän satunnaisemmat teemanumerot, mini-taskarit ja kovakantiset sekä ylimääräiset albumit (kuten Ankkalinnan-kirjat yms.).
Jatkuu ainakin huomenna...
E: Tuossa tekstissäni on varmaan suunnilleen 10000 merkkiä...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten omastakin keräilystäni ja innostuksen laskusta ja noususta sekä pienistä ”katoamisista” Aku Ankkojen saralla.
Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.
Aku Ankan suuri suosio täällä Suomessa saattaa olla pitkältikin Carl Barksin ansiota. Monet alkoivat Aku Ankkaa nimittäin lukemaan 1950-1960 luvulla tai viimeistään –70-luvulla, jolloin lehdessä oli paljon Barksia, jonka nimeä ei tietenkään vielä tunnettua –50-60-luvulla. Myös Tony Stroblin ankkatarinat ovat varmasti vaikuttaneet nykyajankin faneihin. Uuden polven Aku Ankka-fanit taas ovat alkaneet lukea Aku Ankkaa, monet Don Rosan tarinoiden villitsemänä. Mikki-sarjat taas ovat jääneet vähän vähemmälle suosiolle täällä Suomessa, sillä Barksilta ja Stroblilta löytyi enemmän hyviä tarinoita Ankan alkuaikoina, kuin esimerkiksi Floyd Gottfredsonilta ja Paul Murrylta. Murryahan kyllä alettiin julkaista 1960-luvulla ja jotkut pitkistä dekkareista olivat ainakin minusta jopa ihan kelvollisia.
Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin. 2007 vuoden alussa, minulla oli kylläkin pieniä hankaluuksia rahan kanssa, sillä ensimmäisiä kertoja huomasin, että ei pitäisi ostaa karkkia ja sipsiä niin paljon. Niinpä jäin taskukirjojen ostossa vähän jälkeen (suunnilleen pari kuukautta), mutta kuten odottaa saattoi, sain tahdin kiinni touko-kesäkuun paikkeilla.
Ensimmäisen Aku Ankka-lehden sain siis vuonna 2005 (vai 2006?). Ensimmäinen Roope-setäni taas oli numero 311, jonka ostin samalla, kun myös ensimmäisen taskukirjani, numero 306: Ilmojen halki.
Alkuaikoina Aku Ankka-lehden lukuun meni suunnilleen puolesta tunnista tuntiin, Roope-sedän luvussa meni noin kaksi tuntia ja tavallisen taskukirjan lukemisessa meni suunnilleen kolme ja puoli tuntia. Hiljalleen lukemistahti kuitenkin nousi, samalla, kun myös opin yhä paremmin lukemaan ja nykyisin luenkin Aku Ankka-lehden noin kymmenessä minuutissa. Roope-sedän lukemiseen taas menee suunnilleen 30-45 minuuttia ja tavallisen Aku Ankan taskukirjan lukemisessa vierähtääkin suunnilleen yksi ja puoli tuntia. Tuplataskukirjan lukemisessa taas vierähtää noin kolme tuntia, kun alkuaikoina jouduin lukemaan tuplan pätkittäin, joten tupla oli luettu noin kahdessa päivässä.
Vaikka suurin osa erilaisista Aku Ankka-lehdistä onkin hyviä, mahtuu mukaan huonojakin. Esimerkiksi Aku Ankka (sarjis)eksta sisältää mielestäni melko huonoja tarinoita. Kun kuulin lehdestä aioin laittaa tilauksen menemään, mutta lainasin sitä ennen pari lehteä kirjastosta, eikä se mitään hääppöistä ollut. Yksi tarina saattaa lehdessä olla ihan hyvä, mutta kun mukana on Veli Kania, Ossian Ötökkää ja Dumboakin, niin voi hyvänen aika! Tällaiset sarjat ovat minusta todella lapsellisia, sopisivat paremmin Nalle Puh lehteen ja toivottavasti kukaan ei nyt sano tähän mielipiteeseen niin kuin eräs lehtimies totesi isälleni: ”Nalle Puh on tarkoitettu vauvasta vaariin!” Siksipä odotin hieman, että sain koottua rahaa, ja aloin tilata Roope-setä lehteä, johon olen ollut todella tyytyväinen.
Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.
Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci (sekä Andreas Phil), joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Aku Ankassa pidän myös paljon niin sanotuista ”saagoista”, vaikka olenkin lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Taikaviitta vastaan superkonnat-saagan, joka oli mielestä ihan kelvollinen. Vastustajatkin olivat ihan hyviä, mutta tarinoina Hak Kermakin ja Kollon taival oli kyllä aika tylsähkö, eivätkä Kauhukaksosetkaan säväyttäneet hirveästi. Kolmas roisto, Zafire, kuitenkin onnistui todella hyvin ja tarina oli kovaa petrausta edellisiin osiin, joissa juttu oli ratkennut vähän tyhmänlaisesti, jos ei jopa lapsellisesti (mutta lapsihan minä vielä olen!) Viimeinen roisto ylitti kuitenkin muut: hieman tyhmän nimen omistanut Herra Näkymätön oli suorastaan loistava osassaan ja olisi onnistunutkin aikeissaan hyvin, ellei ah-niin-loistava-viittasankarimme olisi jälleen kerran päässyt helponoloisesti pakoon (eli lasin rikkouduttua). Tarina oli kuitenkin kokonaisuutena todella hyvä, ja siksi äänestinkin äänestyksessä Herra Näkymätöntä, joka sen sitten lopulta voittikin niukasti Zafiren jäädessä vain vähän jälkeen. Niinpä lukijat pääsivät lukemaan viikolla 26 (vai oliko 24?) Herra Näkymättömän paluu tarinaa, joka oli kelvollinen, mutta ei lyönyt ihan edellistä ”saagan” osaa, jotenkin käytetyn oloinen tuo parannuksen teko-idea, ja arvasin heti, ettei se ollut läheskään totta. Joskus ankantekijät voisivat tehdä konnasarjan, jonka päätteeksi joku heistä tekee ”oikean” parannuksen ja siirtyy tarinoissa niin sanottuihin ”hyviksiin”. Olen myös kuullut, että Aku Ankassa on julkaistu vuonna 2001 (?) Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja, jossa käsittääkseni oli seitsemän osaa. En ole kuitenkaan saanut luettavakseni edes yhtä kyseisen sarjan osaa, joten tarkempia mielipiteitä en voi tästä sarjasta sanoa. Muut ankka-fanit (ainakin täällä Ankkiksessa) ovat sanoneet, että sarja on todella loistava tai ainakin tavallista tarinaa parempi, joten pyrin siihen, että saan kaikki osat kansiooni tai ainakin lukemisekseni vielä joskus, hamassa tulevaisuudessa.
Keräilen Aku Ankka paljon Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita. Mainitsen tässä myös Mikki-piirtäjiä, sillä hekin kuuluvat Aku Ankka-lehteen.
Ennen pomppasin Aku Ankan taskukirjassa monien Mikki-tarinoiden ohi, mutta Castyn vuoksi olen alkanut lukea niitäkin paljon, varsinkin Castyn tarinat on tullut luettua suurimmalta osin kolme kertaa.
Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, kovakantisten (kuten Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Carl Barksin joulut, Parhaat palat ja Don Rosa-kirjat) ja muiden albumeiden (kuten jalkapallo-albumit, juhla-albumit, Jumbot, Aikakoneet, Sudenpentujen käsikirjat, Taskarin teemanumerot ja erikoisnumerot) kanssa. Keräilen myös taskukirjan jonkinlaista ”veljeä” tai ”serkkua” Mini-taskaria, joka ilmestyy noin kolmen kuukauden välein. Pienestä koostaan huolimatta se on hyvin kätevä ja yksinkertainen, vaikka hyllyssä se näyttää vähän pieneltä. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.
Monet kyllästyvät Aku Ankkaan vanhempana ja vievät lehdet, taskarit ja muut samanlaiset divareihin, joista nuoremmat fanit sitten niitä poimivat. Itse kuitenkaan voisi kuvitella todellani luopuvani Aku Ankoistani ainakaan vielä, mutta mielialat vaihtuvat vanhentuessa. Toki on myös niitä, jotka säilyttävät erinomaisesti vanhat Aku Ankkansa ja antavat ne sitten omille lapsilleen tai muille sukulaisille. Itsekin sain kerran serkultani (25-vuotta) 12 Aku Ankan taskukirjaa, sillä häntä ei enää kiinnostanut. Kuulin, että tämä oli joskus jopa omistanut kaikki Aku Ankan taskukirjat, mutta jostain syystä ne olivat viimeisimmän vuosikymmen aikana kadonneet varastosta. Jotkut taskarit olivat myös menneet niin huonoon kuntoon, ettei hän viitsinyt antaa niitä minulle.
Akun epäonnistumisia jaksaa aina seurata, vaikka välillä se alkaa jo ärsyttää. Välillä Roope perimässä vuokraa, Hannu-serkku ”lesoilemassa” jollekin palkinnolla, Iines jahtaamassa Akua epäonnistuneen illan jälkeen tai ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu pilailemassa Akun kustannuksella. Kyllähän Akuakin aina välillä onnistaa, mutta loppujen lopuksi tämä menettää jälleen rahansa, yleensä enolleen Roopelle. On ihmeellistä, että Akun talo (tai oikeastaan Roopenhan se on) on yhä pystyssä, vaikka toheloivan Touhon ja sekopäisen Inton vierailut ovatkin olleet melko kohtalokkaita.
Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos! Ilman Akua maailma saattaisi olla paljon tylsempi paikka, eikä kukaan saisi kokea Ankan monipuolisuutta. Viikko olisi myös hyvin tyhjänoloinen ilman omaa Aku Ankka-lehteämme ja kuukautta piristävät mukavasti kuukautinen Roope-setä ja taskukirja sekä vähän satunnaisemmat teemanumerot, mini-taskarit ja kovakantiset sekä ylimääräiset albumit (kuten Ankkalinnan-kirjat yms.).
Jatkuu ainakin huomenna...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 427 -
25.06.2009 klo 21:11:59
Rankingit merkeillä laskettuna, Karhulan pyynnöstä.
Yksilöranking:
1. Imfromfinland08 (SRT): 16 013
2. Aku Vankka (DuDu): 14 327
3. kirja (WF): 13 804
4. Karhula (KPw): 10 969
5. Bomber (WF): 9478
6. akkaridekkari (DuDu): 8964 (Päivitetty)
7. Pullasorsa (KPw): 8546
8. Peetukka (FRT): 6909
9. Akuhullu97: 6130
10. Frodo (FRT): 5083
11. Mac Ducky (SRT): 4928
12. Padi (TUS): 4892
13. Hiidenkirnu (TUS): 4666 (Hui, apua!)
14. T@IK@VIITTA (TT): 1404
15. Kreach: 797
16. Salwer1st/ (SFWT): 345
Talliranking:
DuDu - 14 p. (Päivitetty)
WF - 13 p.
SRT - 12,5 p.
KPw - 9 p.
FRT - 2,5 p.
TUS - 1 p.
TT - 0,5 p.
Pahoittelut, edellisessä rankingissa oli kuin olikin ainakin yksi virhe, jota tosin ette huomanneet. Annoin Salwer´s free writing teamille vahingossa yhden puolikkaan (sääli)pisteen.
Ilmoittakaa myös tämän rankinginmahdollisista todennäköisistä virheistä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Eräs harrastuksistani on Akkareitten keräily. Keräilen Akkareita pääasiassa kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että haluan lukea Aku Ankkaa. Kuten olen jo edellisissä seitsemässätoista kappaleessa koettanut selittää, Aku Ankka on mielestäni maailman mahtavin sarjakuva.
Mutta, voisinhan aina lainata ne kirjastosta. Vai voisinko? Akkarit näyttävät komealta kirjahyllyssä ja toisaalta ne saa kätevästi kansioihin. Kirjahyllyni on siis Akkarien ansiosta hienompi, ja kaiken lisäksi ne eivät kuitenkaan vie paljoa tilaa. Tässä keräilyn toinen syy.
Kolmas syy on se, että vaikka nyt Akkarit maksavat paljon, vuosien saatossa monien arvo kasvaa. Tämän takia mikään ei ole hukkasijoitus, vaan ainoastaan "säilön" rahaa. Parhaimmassa tapauksessa Aku Ankat jopa kasvavat korkoa arvon lisääntyessä!
Omistan todella vähän tällaisia helmiä, jotka rikastuttaisivat minut. Lähinnä kokoelmani arvokkaimmat yksilöt löytyvät kirjoista.
Minulla on neljä Don Rosa-kirjaa, jotka olen ostanut paitsi Rosan tarinoitten takia, myös hänen mahtavien esipuheittensa takia! Pidän siitä, kuinka hän pystyy kertomaan tarinan teosta ja siihen sisältyvistä knopeista, ilman että lukijan on edes tarvinnut lukea koko tarinaa!
Samanlaiset esipuheet löytyvät lähes kaikista ankkakirjoista, mutta usein ne ovat toimituksen kirjoittamia.
Ainoastaan Ankantekijät -kirjasarjan opuksissa on itse piirtäjäin "prologit". Ne ovat aina kuin oma kertomuksensa, mutta oli miten oli, Rosa on näitten teossa ykkönen.
(Jatkuu...)
//Oma tekstini on nyt myös päivitetty tuloksiin.
Yksilöranking:
1. Imfromfinland08 (SRT): 16 013
2. Aku Vankka (DuDu): 14 327
3. kirja (WF): 13 804
4. Karhula (KPw): 10 969
5. Bomber (WF): 9478
6. akkaridekkari (DuDu): 8964 (Päivitetty)
7. Pullasorsa (KPw): 8546
8. Peetukka (FRT): 6909
9. Akuhullu97: 6130
10. Frodo (FRT): 5083
11. Mac Ducky (SRT): 4928
12. Padi (TUS): 4892
13. Hiidenkirnu (TUS): 4666 (Hui, apua!)
14. T@IK@VIITTA (TT): 1404
15. Kreach: 797
16. Salwer1st/ (SFWT): 345
Talliranking:
DuDu - 14 p. (Päivitetty)
WF - 13 p.
SRT - 12,5 p.
KPw - 9 p.
FRT - 2,5 p.
TUS - 1 p.
TT - 0,5 p.
Pahoittelut, edellisessä rankingissa oli kuin olikin ainakin yksi virhe, jota tosin ette huomanneet. Annoin Salwer´s free writing teamille vahingossa yhden puolikkaan (sääli)pisteen.
Ilmoittakaa myös tämän rankingin
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Eräs harrastuksistani on Akkareitten keräily. Keräilen Akkareita pääasiassa kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että haluan lukea Aku Ankkaa. Kuten olen jo edellisissä seitsemässätoista kappaleessa koettanut selittää, Aku Ankka on mielestäni maailman mahtavin sarjakuva.
Mutta, voisinhan aina lainata ne kirjastosta. Vai voisinko? Akkarit näyttävät komealta kirjahyllyssä ja toisaalta ne saa kätevästi kansioihin. Kirjahyllyni on siis Akkarien ansiosta hienompi, ja kaiken lisäksi ne eivät kuitenkaan vie paljoa tilaa. Tässä keräilyn toinen syy.
Kolmas syy on se, että vaikka nyt Akkarit maksavat paljon, vuosien saatossa monien arvo kasvaa. Tämän takia mikään ei ole hukkasijoitus, vaan ainoastaan "säilön" rahaa. Parhaimmassa tapauksessa Aku Ankat jopa kasvavat korkoa arvon lisääntyessä!
Omistan todella vähän tällaisia helmiä, jotka rikastuttaisivat minut. Lähinnä kokoelmani arvokkaimmat yksilöt löytyvät kirjoista.
Minulla on neljä Don Rosa-kirjaa, jotka olen ostanut paitsi Rosan tarinoitten takia, myös hänen mahtavien esipuheittensa takia! Pidän siitä, kuinka hän pystyy kertomaan tarinan teosta ja siihen sisältyvistä knopeista, ilman että lukijan on edes tarvinnut lukea koko tarinaa!
Samanlaiset esipuheet löytyvät lähes kaikista ankkakirjoista, mutta usein ne ovat toimituksen kirjoittamia.
Ainoastaan Ankantekijät -kirjasarjan opuksissa on itse piirtäjäin "prologit". Ne ovat aina kuin oma kertomuksensa, mutta oli miten oli, Rosa on näitten teossa ykkönen.
(Jatkuu...)
//Oma tekstini on nyt myös päivitetty tuloksiin.
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 428 -
25.06.2009 klo 21:13:19
Juu, BONUS-aihe on tällä kertaa Ankkalinnan juhlat. Viestejä tavalliseen tapaan vasta huomenna.
Tuomariston jäsenet ovat tällä hetkellä täysin auki. Jojo3? Kreach? Kreach ei saa arvioida FW:n BONUS-viestejä.
Tuomariston jäsenet ovat tällä hetkellä täysin auki. Jojo3? Kreach? Kreach ei saa arvioida FW:n BONUS-viestejä.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 429 -
25.06.2009 klo 21:44:54
Ihan hyvältä näyttää meidän tiimimme tilanne. Eiköhän se Mac Duckykin sieltä nouse. :) Ihan suht koh kova taso tässäkin osakilpailussa on ollut, mutta paljon heikompi kuin edellisessä (miksiköhän kokoajan hoen samaa asiaa?. :D)
Peetukka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 430 -
25.06.2009 klo 21:45:22
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemamassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää. Aku Ankan kieli on ollut täydellistä kirjakieltä heti kun se alkoi ilmestyä Suomessa, tämä on myös yksi suurimmista syistä miksi Aku Ankka on niin suosittu Suomessa. Ankan entisen, nyt jo menehtyneen, päätoimittajan Markku Kivekkään sekä freelancertoimittaja Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Aku Ankka – sarjakuvissa on vallan mahdoton määrä erilaisia hahmoja, joilla jokaisella on oma luonteensa ja persoonansa. Mielenkiintoisin hahmoista on ehkäpä Aku Ankan eno Roopea Ankka. Roope Ankalla on hurja menneisyys. Yhdysvaltalainen Don Rosa (s. 1951) on tehnyt vallan mainion Roopen elämästä ja teoista kertovan tarinasarjan, Roope Ankan elämä ja teot.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Nykyisin myös kun olen ostellut vanhoja Aku Ankkoja muun muassa 1980-luvulta, olen lukenut tarinoita niistä. Tämäkin vaikuttaa siihen miksi en lopeta Aku Ankkojen lukemista, nykyisin kun en lue enää kokonaisuudessaan, ainakaan kovin usein, uusinta Aku Ankka -lehteä kokonaan. Tosin oli minulla pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Disney-sarjakuvia ei olisi ilman niiden tekijöitä, joten mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Nämä kaksi herraa ovat varmaan monien muidenkin suosikkeja, ja he ovat varmaan vaikuttaneet eniten Aku Ankan historiaan. Itse asiassa, jos näiden kahden herrojen tarinoita olisi, minä, ja varmaan monet muutkaan, ei lukisi Aku Ankkaa.
Disney-sarjakuvia tekevät muutkin kuin kaksi edellä mainittua herrasmiestä, joten käsitelläänpä hieman muitakin Disney-taitelijoita.
Kahden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi suosikkejani ovat muun muassa Romano Scarpa, Marco Rota, Kari Korhonen, Daniel Branca ja monet, monet muut. Hiirentekijöistä mainitsisin ainakin Floyd Gottfredsonin sekä Paul Murryn.
Suomalaisetkin tekevät tai ovat tehneet Disney-sarjakuvia.
Suomalaisista Disney-taitelijoista mainitsisin ainakin Kari Korhosen. Tämä herra tekee loistavia käsikirjoituksia ja myös piirtää erittäin mainiosti. Kai Vainiomäki on uuden polven käsikirjoittajalupaus. Jukka Murtosaari on erikoistunut kansikuviin ja kuuluisa Mauri Kunnas on tehnyt ainakin yhden ankka-käsikirjoituksen.
Juuri näiden ja monien muiden ankantekijöiden tarinoiden takia luen Aku Ankkaa.
Parasta Aku Ankassa on juuri se sisältö, koko konsepti. Mainioiden tarinoiden ja turinoiden lisäksi myös toimituksen Oma Nurkka on mahtava, ja erittäin hyvä lisä lehteen. Omassa Nurkassa vastaillaan kysyjille ja siinä samalla oppii uutta tietoa sekä kaikenlaista nippelitietoa. Myös Uutis-Ankka on hyvä, kun kerrotaan ajankohtaisista asioista sun muista. Filmi-Nurkka on myös erittäin mainio ja mielenkiintoinen lisä lehteen. Lukuisat liitteet, muun muassa jokavuotiset lukujärjestykset, ovat myös mahtavia lisäyksiä lehteen. Erikoisnumerot niin kutsutut b- ja c-numerot ovat joka vuosi erittäin hyviä! Kiitoksia toimitus ja etenkin Kirsti ”Kippari” Toppari jonka päätoimittaja-aikakautena näitä erikoisuuksia alettiin lisäämään lehteen.
Erilaiset teemanumerot, esimerkiksi, pääsiäinen, halloween, joulu ja niin edelleen ovat myös erittäin mukavia, saa seurata mitä ankan perheessä tapahtuu samaan aikaan kun itse viettää jotain juhlaa. Juhlanumerot, jotka ovat yleensä erikoispaksuja, Aku Ankassa on normaalisti kolmekymmentäkuusi sivua ja taasen yleensä näissä juhlanumeroissa on viisikymmentäkaksi sivua. Tämä on erittäin mukavaa, koska yleensä näihin ylimääräisiin sivuihin saadaan Carl Barksin legendaarisia tarinoita.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
Ankkakeräilyni painottuu eniten juuri itse Aku Ankka – lehteen. Aku Ankan taskukirjoja sekä Roope-setä – lehtiä kerään vähemmän, Taskukirjoista enimmäkseen vain vanhoja alle sadannen Taskukirjan numeroita. Kovakantislöydötkin ovat mukavia, esimerkiksi tässä muutama viikko sitten löysin Maailman hauskin kuvasarjalehti – Aku Ankka 50 vuotta – kovakantisen kahdenkymmenen euron hintaan. Muitakin löytöjä olen tehnyt, joita tosin tässä en nyt rupea mainitsemaan.
(Jatkuu...)
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemamassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää. Aku Ankan kieli on ollut täydellistä kirjakieltä heti kun se alkoi ilmestyä Suomessa, tämä on myös yksi suurimmista syistä miksi Aku Ankka on niin suosittu Suomessa. Ankan entisen, nyt jo menehtyneen, päätoimittajan Markku Kivekkään sekä freelancertoimittaja Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Aku Ankka – sarjakuvissa on vallan mahdoton määrä erilaisia hahmoja, joilla jokaisella on oma luonteensa ja persoonansa. Mielenkiintoisin hahmoista on ehkäpä Aku Ankan eno Roopea Ankka. Roope Ankalla on hurja menneisyys. Yhdysvaltalainen Don Rosa (s. 1951) on tehnyt vallan mainion Roopen elämästä ja teoista kertovan tarinasarjan, Roope Ankan elämä ja teot.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Nykyisin myös kun olen ostellut vanhoja Aku Ankkoja muun muassa 1980-luvulta, olen lukenut tarinoita niistä. Tämäkin vaikuttaa siihen miksi en lopeta Aku Ankkojen lukemista, nykyisin kun en lue enää kokonaisuudessaan, ainakaan kovin usein, uusinta Aku Ankka -lehteä kokonaan. Tosin oli minulla pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Disney-sarjakuvia ei olisi ilman niiden tekijöitä, joten mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Nämä kaksi herraa ovat varmaan monien muidenkin suosikkeja, ja he ovat varmaan vaikuttaneet eniten Aku Ankan historiaan. Itse asiassa, jos näiden kahden herrojen tarinoita olisi, minä, ja varmaan monet muutkaan, ei lukisi Aku Ankkaa.
Disney-sarjakuvia tekevät muutkin kuin kaksi edellä mainittua herrasmiestä, joten käsitelläänpä hieman muitakin Disney-taitelijoita.
Kahden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi suosikkejani ovat muun muassa Romano Scarpa, Marco Rota, Kari Korhonen, Daniel Branca ja monet, monet muut. Hiirentekijöistä mainitsisin ainakin Floyd Gottfredsonin sekä Paul Murryn.
Suomalaisetkin tekevät tai ovat tehneet Disney-sarjakuvia.
Suomalaisista Disney-taitelijoista mainitsisin ainakin Kari Korhosen. Tämä herra tekee loistavia käsikirjoituksia ja myös piirtää erittäin mainiosti. Kai Vainiomäki on uuden polven käsikirjoittajalupaus. Jukka Murtosaari on erikoistunut kansikuviin ja kuuluisa Mauri Kunnas on tehnyt ainakin yhden ankka-käsikirjoituksen.
Juuri näiden ja monien muiden ankantekijöiden tarinoiden takia luen Aku Ankkaa.
Parasta Aku Ankassa on juuri se sisältö, koko konsepti. Mainioiden tarinoiden ja turinoiden lisäksi myös toimituksen Oma Nurkka on mahtava, ja erittäin hyvä lisä lehteen. Omassa Nurkassa vastaillaan kysyjille ja siinä samalla oppii uutta tietoa sekä kaikenlaista nippelitietoa. Myös Uutis-Ankka on hyvä, kun kerrotaan ajankohtaisista asioista sun muista. Filmi-Nurkka on myös erittäin mainio ja mielenkiintoinen lisä lehteen. Lukuisat liitteet, muun muassa jokavuotiset lukujärjestykset, ovat myös mahtavia lisäyksiä lehteen. Erikoisnumerot niin kutsutut b- ja c-numerot ovat joka vuosi erittäin hyviä! Kiitoksia toimitus ja etenkin Kirsti ”Kippari” Toppari jonka päätoimittaja-aikakautena näitä erikoisuuksia alettiin lisäämään lehteen.
Erilaiset teemanumerot, esimerkiksi, pääsiäinen, halloween, joulu ja niin edelleen ovat myös erittäin mukavia, saa seurata mitä ankan perheessä tapahtuu samaan aikaan kun itse viettää jotain juhlaa. Juhlanumerot, jotka ovat yleensä erikoispaksuja, Aku Ankassa on normaalisti kolmekymmentäkuusi sivua ja taasen yleensä näissä juhlanumeroissa on viisikymmentäkaksi sivua. Tämä on erittäin mukavaa, koska yleensä näihin ylimääräisiin sivuihin saadaan Carl Barksin legendaarisia tarinoita.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
Ankkakeräilyni painottuu eniten juuri itse Aku Ankka – lehteen. Aku Ankan taskukirjoja sekä Roope-setä – lehtiä kerään vähemmän, Taskukirjoista enimmäkseen vain vanhoja alle sadannen Taskukirjan numeroita. Kovakantislöydötkin ovat mukavia, esimerkiksi tässä muutama viikko sitten löysin Maailman hauskin kuvasarjalehti – Aku Ankka 50 vuotta – kovakantisen kahdenkymmenen euron hintaan. Muitakin löytöjä olen tehnyt, joita tosin tässä en nyt rupea mainitsemaan.
(Jatkuu...)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 431 -
25.06.2009 klo 21:46:23
KPw:lläkin alkaa näyttää koko ajan paremmalta, nyt sijat 4 ja 6.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 432 -
25.06.2009 klo 21:47:18
Pullasorsa, ei ole enää päivitysten jälkeen. Tipuit sijan alemmas. Muahhahhahhahhaa...
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 433 -
25.06.2009 klo 21:52:02
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo.Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta?
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innosti piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä. Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo.Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta?
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innosti piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä. Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 434 -
25.06.2009 klo 21:57:28
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Miten tämä liittyy asiaan?
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Miten tämä liittyy asiaan?
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 435 -
25.06.2009 klo 22:06:07
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaLainaus käyttäjältä: akkaridekkariei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Miten tämä liittyy asiaan?
Tuskin mitenkään, mutta luulen, että aika monien teksteistä löytyy vähän tämän osakilpailun aiheesta poikkeavaa asiaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Miten tämä liittyy asiaan?
Tuskin mitenkään, mutta luulen, että aika monien teksteistä löytyy vähän tämän osakilpailun aiheesta poikkeavaa asiaa.