Lainaus käyttäjältä: wierii2Omasta versiostani (2007) sanalaskuri löytyy vasemmasta alakulmasta, ja kun sanojen määrää klikkaa, niin saa merkkien määrän ilman välilyöntejä ja niiden kanssa.
Kiitos! En ollut koskaan kokeillut. Tästä lähtien lasken merkkeinä. :)
Kiitokset!
~kirja
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 466 -
26.06.2009 klo 20:21:33
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 467 -
26.06.2009 klo 20:22:12
Niin itselläni onkin pelkkä Microsoft Words sillä tämä on isin vanha työkone. No jos nämä eivät toimineet niin voithan aina seikkailla noiden valikkojen läpi C:-)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 468 -
26.06.2009 klo 20:50:56
POONUS
Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutu hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu.
Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutu hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 469 -
26.06.2009 klo 21:05:06
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Mainiota on että Akkarilla on myös ihan omat nettisivut. Niitä mainostetaan aika paljon Akkkareissa. Sivut ovat olleet netissä jo useamman vuoden ajan, mutta ne päivitettiin vajaa puolitoista vuotta sitten ja niistä tehtiin varsin erilaiset mitä ne vielä ennen päivitystä olivat.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Vaikka Akkaria on kehuttu hyvän kielenkäytön takia, niin äkee Akkareissakin joskus lievää kiroilua, tai jotain sen tapaista ainakin. Usein Rosan sarjoissa Aku saattaa kiroilla suurin piirtein näin: !"#&#%"/"!!!!. Tätä ei tosin oikein kiroiluksikaan voi laskea.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne Mikki-tarinatkin.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Joskus jatkikset ovat vähän tylsiä. Usein eräät jatkis-tarinat voisi omasta mielestäni julkaista yhtenä kokonaisuutena. Mielestäni tarinat on parempi lukea kerralla, kuin että esim. kahtena osana. Jotkin Rosan jatkikset ovat saattaneet olla 90-luvulla jopa neliosaisia. Mielestäni se ei ole mukavaa.
Olisi mukavaa jos italialaisten tarinoita julkaistaisiin Akkareissa enemmän. En tiedä voiko italiattomuutta kutsua huonoksi puoleksi, mutta ei hyväksikään. Italia on maa, jossa uusia piirtäjiä tulee kuin jostain tehtaan liukuhihnalta.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina. Myös kaikki hauskat lausahdukset ovat tyypillisiä Akkareille ja niitä näkeekin aika usein. on myös varsin yleistä, että muutaman kerran vuodessa ilmestyy erikoispaksu numero, jossa on 52-sivua. Usein tällaisissa lehdissä ensimmäinen tarina on aika pitkä ja muut lyhyitä tai lyhyehköjä.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Mainiota on että Akkarilla on myös ihan omat nettisivut. Niitä mainostetaan aika paljon Akkkareissa. Sivut ovat olleet netissä jo useamman vuoden ajan, mutta ne päivitettiin vajaa puolitoista vuotta sitten ja niistä tehtiin varsin erilaiset mitä ne vielä ennen päivitystä olivat.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Vaikka Akkaria on kehuttu hyvän kielenkäytön takia, niin äkee Akkareissakin joskus lievää kiroilua, tai jotain sen tapaista ainakin. Usein Rosan sarjoissa Aku saattaa kiroilla suurin piirtein näin: !"#&#%"/"!!!!. Tätä ei tosin oikein kiroiluksikaan voi laskea.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne Mikki-tarinatkin.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Joskus jatkikset ovat vähän tylsiä. Usein eräät jatkis-tarinat voisi omasta mielestäni julkaista yhtenä kokonaisuutena. Mielestäni tarinat on parempi lukea kerralla, kuin että esim. kahtena osana. Jotkin Rosan jatkikset ovat saattaneet olla 90-luvulla jopa neliosaisia. Mielestäni se ei ole mukavaa.
Olisi mukavaa jos italialaisten tarinoita julkaistaisiin Akkareissa enemmän. En tiedä voiko italiattomuutta kutsua huonoksi puoleksi, mutta ei hyväksikään. Italia on maa, jossa uusia piirtäjiä tulee kuin jostain tehtaan liukuhihnalta.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina. Myös kaikki hauskat lausahdukset ovat tyypillisiä Akkareille ja niitä näkeekin aika usein. on myös varsin yleistä, että muutaman kerran vuodessa ilmestyy erikoispaksu numero, jossa on 52-sivua. Usein tällaisissa lehdissä ensimmäinen tarina on aika pitkä ja muut lyhyitä tai lyhyehköjä.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 470 -
26.06.2009 klo 21:32:25
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, että on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Monet ihmiset haukkuvat ankanlukijoita ja sanovat: "Lukisit nyt jotain muutakin!". Mikä siinä voi viehättää? Miksi se on yksi maailman suosituimmista sarjakuvista, Suomen suosituin? Miksi seinäni täyttyvät ankkajulisteista ja kirjahyllyni pursuavat Aku Ankan päitä? Onko tämä jonkinlainen kielletty huvi, jos on, miksi huvi?
Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja sarjakuva koostuu kahdesta taiteenmuodosta. Ne ovat piirrokset ja käsikirjoitus. Piirrokset ovat ammattilaistaiteilijoiden tekemiä, ja nämä taiteilijat ovat ennen Disney-uraansa läpäisseet tarkan seulan. He piirtävät tarkasti varjostukset, ja Aku Ankka onkin taidetta. Käsikirjoittajat suodatetaan samanlaisen seulan läpi. Heistä tulee konkareita, joitten kynästä syntyy mestariteoksia. Aku Ankka-tarinaa ei nimittäin suinkaan ole helppo käskirjoittaa, vaan se vaatii taitoa.
Kun piirrokset ja kirjoitus yhdistetään, tulos on todella taiteellineen. Koska kuva merkitsee tuhatta sanaa, sarjakuva on kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Toisaalta teksti auttaa lukijaa muodostamaan mielikuvia, ja se myös valottaa lukijalle paljon ylimääräistä tietoa.
Sarjakuva on siis erittäin hyödyllistä luettavaa, ja Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia. Johtopäätös: Aku Ankan täytyy olla sivistävää ja hyvää luettavaa.
Mutta nyt voi paneutua tarkemmin hienoihin yksityiskohtiin ja suurempiinkin kokonaisuuksiin Ankassa.
Tästä hyvin tuntemastamme räpyläjalasta kertovat kirjat/lehdet/pokkarit kelpaavat nimittäin hyvin vaikkapa opetusmateriaaliksi. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Tällaisia sanoja ovat muun muassa pellepeloton ja hannuhanhi. Rakkaan naapurimaamme Ruotsin jääkiekkoilijoita kutsutaan useinkin viimeks mainitulla nimityksellä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös. Myös Al Taliaferron ja Bob Karpin merkitys on valtava, sillä Akua olisi vaikea kuvitella ilman veljen (tai oikeastaan sisaren-) poikiaan, ja kyllä ankkauniversumi ilman Iinestäkin olisi outo. (Iines myös Al Taliaferron luomus, Mummokin.)
Mutta asiaan. Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Lisäksi Akkarin ilmestymistiheys on juuri sopiva - kerran viikossa. Lehden lukemisessa ei kestä varttia kauempaa, mutta onneksi voi hankkia esim. kuukausittain Aku Ankan taskukirjan eli Taskarin, lisäksi yhtä usein Aku Ankka Ekstran, kaksi kertaa vuodessa Jumbon, usein ilmestyviä kovakantisia ynnä paljon muuta. Aku Ankkaa on yli tarjonnan, ja itselleni todennäköisesti ikinä tule tilannetta, että kirjakaupassa ei olisi yhtään lukemattomaani Ankkaa. Monissa muissa julkaisuissa tilanne on valitettavan yleinen.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Aku Ankka on täydellinen lehden pääosassa. En usko, että Roope Ankka voisi olla koko lehden pääosassa, tai Hannu. Aku sopii tähän rooliin, sillä juuri hän taipuu moneen. Akusta voi tulla helposti Roopen tavoin raharikas, tai Hannun tavoin onnekas. Aku siis voisi käytännössä esittää vaikka kaikkia hahmoja. Onneksi ei kuitenkaan esitä, sillä myös muut hahmot ovat oivia lisukkeita. Merimiesnuttuinen ankka on aina minulle se tärkein hahmo, vaikka pitäisinkin Roopea lempihahmonani. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näin se vain on.
On myös hyvä huomata, että (kuten jo aiemmin kerroin) monet suomalaiset pystyvät helposti samaistumaan Akuun, joka omalta osaltaan selittää hänen suosiotaan Suomessa.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Eräs harrastuksistani on Akkareitten keräily. Keräilen Akkareita pääasiassa kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että haluan lukea Aku Ankkaa. Kuten olen jo edellisissä seitsemässätoista kappaleessa koettanut selittää, Aku Ankka on mielestäni maailman mahtavin sarjakuva.
Mutta, voisinhan aina lainata ne kirjastosta. Vai voisinko? Akkarit näyttävät komealta kirjahyllyssä ja toisaalta ne saa kätevästi kansioihin. Kirjahyllyni on siis Akkarien ansiosta hienompi, ja kaiken lisäksi ne eivät kuitenkaan vie paljoa tilaa. Tässä keräilyn toinen syy.
Kolmas syy on se, että vaikka nyt Akkarit maksavat paljon, vuosien saatossa monien arvo kasvaa. Tämän takia mikään ei ole hukkasijoitus, vaan ainoastaan "säilön" rahaa. Parhaimmassa tapauksessa Aku Ankat jopa kasvavat korkoa arvon lisääntyessä!
Omistan todella vähän tällaisia helmiä, jotka rikastuttaisivat minut. Lähinnä kokoelmani arvokkaimmat yksilöt löytyvät kirjoista. Mutta tunnearvoa saattaa olla vaikkapa euron maksavalla Roope-sedällä.
Minulla on neljä Don Rosa-kirjaa, jotka olen ostanut paitsi Rosan tarinoitten takia, myös hänen mahtavien esipuheittensa takia! Pidän siitä, kuinka hän pystyy kertomaan tarinan teosta ja siihen sisältyvistä knopeista, ilman että lukijan on edes tarvinnut lukea koko tarinaa!
Samanlaiset esipuheet löytyvät lähes kaikista ankkakirjoista, mutta usein ne ovat toimituksen kirjoittamia.
Ainoastaan Ankantekijät -kirjasarjan opuksissa on itse piirtäjäin "prologit". Ne ovat aina kuin oma kertomuksensa, mutta oli miten oli, Rosa on näitten teossa ykkönen.
Olen kertonut edellisessä tekstissä tusinan syitä, miksi luen Aku Ankkaa, ja nyt teen lyhyen yhteenvedon. Ensinnäkin opettavaisuuden ja mainion kielen takia. Sanavarastoani kehutaan usein laajaksi, johon vastaan aina lyhyesti ja ytimekkäästi: "Aku Ankka..." . Toisekseen siksi, että Aku Ankka -kirjat ovat tyylikkään näköisiä ja koristavat kirjahyllyä. Kolmanneksi siksi, että Aku Ankka on erittäin huvittavaa ja hauskaa luettavaa, unohtamatta kuitenkaan sen moniulotteisuutta. Neljänneksi voisi vielä mainita, etteivät ankkakirjat ole yleensä julkaisujen kalliimmasta päästä, vaikka on otettava huomioon, että ne sisältävät sekä runsaasti kuvia, että myös tekstiä.
Vaikka hyviä syitä lukea tämän lättäjalan seikkailuista on näin paljon, monet kuitenkin paheksuvat ankkaa ja sen lukijoita. Heitä ovat etenkin vanhukset, jotka eivät ole eläneet vielä Aku Ankan tulon aikaan. Muut eivät usein halveksu nuorempia ankanlukijoita, mutta kun nähdään aikuinen lukemassa Aku Ankkaa, niin kaikki katsovat heti pahalla katseella. Toivottavasti tämä ei saa ketään lopettamaan tätä mainiota harrastusta! Ei ainakaan saa minua, sillä Aku on hahmo, josta ei hevillä voi päästää irti. Luen hänen seikkailujaan vielä haudassanikin.
(Jatkuu...)
Kuulostaa hienommalta, että on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Monet ihmiset haukkuvat ankanlukijoita ja sanovat: "Lukisit nyt jotain muutakin!". Mikä siinä voi viehättää? Miksi se on yksi maailman suosituimmista sarjakuvista, Suomen suosituin? Miksi seinäni täyttyvät ankkajulisteista ja kirjahyllyni pursuavat Aku Ankan päitä? Onko tämä jonkinlainen kielletty huvi, jos on, miksi huvi?
Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja sarjakuva koostuu kahdesta taiteenmuodosta. Ne ovat piirrokset ja käsikirjoitus. Piirrokset ovat ammattilaistaiteilijoiden tekemiä, ja nämä taiteilijat ovat ennen Disney-uraansa läpäisseet tarkan seulan. He piirtävät tarkasti varjostukset, ja Aku Ankka onkin taidetta. Käsikirjoittajat suodatetaan samanlaisen seulan läpi. Heistä tulee konkareita, joitten kynästä syntyy mestariteoksia. Aku Ankka-tarinaa ei nimittäin suinkaan ole helppo käskirjoittaa, vaan se vaatii taitoa.
Kun piirrokset ja kirjoitus yhdistetään, tulos on todella taiteellineen. Koska kuva merkitsee tuhatta sanaa, sarjakuva on kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Toisaalta teksti auttaa lukijaa muodostamaan mielikuvia, ja se myös valottaa lukijalle paljon ylimääräistä tietoa.
Sarjakuva on siis erittäin hyödyllistä luettavaa, ja Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia. Johtopäätös: Aku Ankan täytyy olla sivistävää ja hyvää luettavaa.
Mutta nyt voi paneutua tarkemmin hienoihin yksityiskohtiin ja suurempiinkin kokonaisuuksiin Ankassa.
Tästä hyvin tuntemastamme räpyläjalasta kertovat kirjat/lehdet/pokkarit kelpaavat nimittäin hyvin vaikkapa opetusmateriaaliksi. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Tällaisia sanoja ovat muun muassa pellepeloton ja hannuhanhi. Rakkaan naapurimaamme Ruotsin jääkiekkoilijoita kutsutaan useinkin viimeks mainitulla nimityksellä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös. Myös Al Taliaferron ja Bob Karpin merkitys on valtava, sillä Akua olisi vaikea kuvitella ilman veljen (tai oikeastaan sisaren-) poikiaan, ja kyllä ankkauniversumi ilman Iinestäkin olisi outo. (Iines myös Al Taliaferron luomus, Mummokin.)
Mutta asiaan. Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Lisäksi Akkarin ilmestymistiheys on juuri sopiva - kerran viikossa. Lehden lukemisessa ei kestä varttia kauempaa, mutta onneksi voi hankkia esim. kuukausittain Aku Ankan taskukirjan eli Taskarin, lisäksi yhtä usein Aku Ankka Ekstran, kaksi kertaa vuodessa Jumbon, usein ilmestyviä kovakantisia ynnä paljon muuta. Aku Ankkaa on yli tarjonnan, ja itselleni todennäköisesti ikinä tule tilannetta, että kirjakaupassa ei olisi yhtään lukemattomaani Ankkaa. Monissa muissa julkaisuissa tilanne on valitettavan yleinen.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Aku Ankka on täydellinen lehden pääosassa. En usko, että Roope Ankka voisi olla koko lehden pääosassa, tai Hannu. Aku sopii tähän rooliin, sillä juuri hän taipuu moneen. Akusta voi tulla helposti Roopen tavoin raharikas, tai Hannun tavoin onnekas. Aku siis voisi käytännössä esittää vaikka kaikkia hahmoja. Onneksi ei kuitenkaan esitä, sillä myös muut hahmot ovat oivia lisukkeita. Merimiesnuttuinen ankka on aina minulle se tärkein hahmo, vaikka pitäisinkin Roopea lempihahmonani. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näin se vain on.
On myös hyvä huomata, että (kuten jo aiemmin kerroin) monet suomalaiset pystyvät helposti samaistumaan Akuun, joka omalta osaltaan selittää hänen suosiotaan Suomessa.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Eräs harrastuksistani on Akkareitten keräily. Keräilen Akkareita pääasiassa kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että haluan lukea Aku Ankkaa. Kuten olen jo edellisissä seitsemässätoista kappaleessa koettanut selittää, Aku Ankka on mielestäni maailman mahtavin sarjakuva.
Mutta, voisinhan aina lainata ne kirjastosta. Vai voisinko? Akkarit näyttävät komealta kirjahyllyssä ja toisaalta ne saa kätevästi kansioihin. Kirjahyllyni on siis Akkarien ansiosta hienompi, ja kaiken lisäksi ne eivät kuitenkaan vie paljoa tilaa. Tässä keräilyn toinen syy.
Kolmas syy on se, että vaikka nyt Akkarit maksavat paljon, vuosien saatossa monien arvo kasvaa. Tämän takia mikään ei ole hukkasijoitus, vaan ainoastaan "säilön" rahaa. Parhaimmassa tapauksessa Aku Ankat jopa kasvavat korkoa arvon lisääntyessä!
Omistan todella vähän tällaisia helmiä, jotka rikastuttaisivat minut. Lähinnä kokoelmani arvokkaimmat yksilöt löytyvät kirjoista. Mutta tunnearvoa saattaa olla vaikkapa euron maksavalla Roope-sedällä.
Minulla on neljä Don Rosa-kirjaa, jotka olen ostanut paitsi Rosan tarinoitten takia, myös hänen mahtavien esipuheittensa takia! Pidän siitä, kuinka hän pystyy kertomaan tarinan teosta ja siihen sisältyvistä knopeista, ilman että lukijan on edes tarvinnut lukea koko tarinaa!
Samanlaiset esipuheet löytyvät lähes kaikista ankkakirjoista, mutta usein ne ovat toimituksen kirjoittamia.
Ainoastaan Ankantekijät -kirjasarjan opuksissa on itse piirtäjäin "prologit". Ne ovat aina kuin oma kertomuksensa, mutta oli miten oli, Rosa on näitten teossa ykkönen.
Olen kertonut edellisessä tekstissä tusinan syitä, miksi luen Aku Ankkaa, ja nyt teen lyhyen yhteenvedon. Ensinnäkin opettavaisuuden ja mainion kielen takia. Sanavarastoani kehutaan usein laajaksi, johon vastaan aina lyhyesti ja ytimekkäästi: "Aku Ankka..." . Toisekseen siksi, että Aku Ankka -kirjat ovat tyylikkään näköisiä ja koristavat kirjahyllyä. Kolmanneksi siksi, että Aku Ankka on erittäin huvittavaa ja hauskaa luettavaa, unohtamatta kuitenkaan sen moniulotteisuutta. Neljänneksi voisi vielä mainita, etteivät ankkakirjat ole yleensä julkaisujen kalliimmasta päästä, vaikka on otettava huomioon, että ne sisältävät sekä runsaasti kuvia, että myös tekstiä.
Vaikka hyviä syitä lukea tämän lättäjalan seikkailuista on näin paljon, monet kuitenkin paheksuvat ankkaa ja sen lukijoita. Heitä ovat etenkin vanhukset, jotka eivät ole eläneet vielä Aku Ankan tulon aikaan. Muut eivät usein halveksu nuorempia ankanlukijoita, mutta kun nähdään aikuinen lukemassa Aku Ankkaa, niin kaikki katsovat heti pahalla katseella. Toivottavasti tämä ei saa ketään lopettamaan tätä mainiota harrastusta! Ei ainakaan saa minua, sillä Aku on hahmo, josta ei hevillä voi päästää irti. Luen hänen seikkailujaan vielä haudassanikin.
(Jatkuu...)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 471 -
26.06.2009 klo 21:52:33
Lainaus käyttäjältä: kirjaLainaus käyttäjältä: wierii2Omasta versiostani (2007) sanalaskuri löytyy vasemmasta alakulmasta, ja kun sanojen määrää klikkaa, niin saa merkkien määrän ilman välilyöntejä ja niiden kanssa.
Kiitos! En ollut koskaan kokeillut. Tästä lähtien lasken merkkeinä. :)
Onko sinulla Word 2007? No, eipä kestä. ;)
Kiitos! En ollut koskaan kokeillut. Tästä lähtien lasken merkkeinä. :)
Onko sinulla Word 2007? No, eipä kestä. ;)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 472 -
26.06.2009 klo 22:10:02
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)POONUS
Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi. Eräs henkilö Ankkalinnassa on joka ei erityisemmin pidä Joulusta. Hän on Roope Ankka. Roope on saita ja hän ei siis Juhli joulua, ainakaan kovin suurella budjetilla. Onpahan eräänä Jouluna Roope nähty nakkikioskilla tarjoamassa Akulle ja kumppaneille hodarit. Aika surkea Jouluateria, eikö? Onneksi tuonakin Jouluna Mummo Ankka pelasti tilanteen hyvillä luomuksillaan.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutut hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä. Mitään suurempia perinteitä ei rakettien ampumisen lisäksi Ankkalinnalaisilla ole. Tietysti uutenavuotena he valvovat vähintään puoleen yöhön asti.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu. usein syntymäpäiivänään Aku pelkää, että hänen sukulaisensa olisivat unohtaneet hänen synttärinsä, mutta usein he järjestävätkin Akulle ikimuistoisen synttäriyllätyksen.
Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi. Eräs henkilö Ankkalinnassa on joka ei erityisemmin pidä Joulusta. Hän on Roope Ankka. Roope on saita ja hän ei siis Juhli joulua, ainakaan kovin suurella budjetilla. Onpahan eräänä Jouluna Roope nähty nakkikioskilla tarjoamassa Akulle ja kumppaneille hodarit. Aika surkea Jouluateria, eikö? Onneksi tuonakin Jouluna Mummo Ankka pelasti tilanteen hyvillä luomuksillaan.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutut hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä. Mitään suurempia perinteitä ei rakettien ampumisen lisäksi Ankkalinnalaisilla ole. Tietysti uutenavuotena he valvovat vähintään puoleen yöhön asti.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu. usein syntymäpäiivänään Aku pelkää, että hänen sukulaisensa olisivat unohtaneet hänen synttärinsä, mutta usein he järjestävätkin Akulle ikimuistoisen synttäriyllätyksen.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 473 -
26.06.2009 klo 22:30:26
Ankkalinnan juhlat
Erilaiset juhlat, hipat ja riennot ovat hienoja tapahtumia ankan arjessa, oli kyseessä sitten Roopen pihit vesi ja keksi-kutsut, Iineksen juhlavat kakkukestit, tai sitten uuden vuoden riehakas juhlinta ulkosalla.
Kuten tiedättekin, Ankkalinna sijaitsee Yhdysvalloissa, Calisotassa. Siellä on hieman erilainen kulttuuri juhlien suhteen verrattuna Suomeen. Kiitospäivää, suomalaisilla tuntemattomampaa juhlaa ovat ankat monissa tarinoissa viettäneet.
Ruoat ovat myös usein erilaisia kuin Suomessa. Pääruokana toimii kalkkuna, kinkku on ankkatarinoissa harvinaisempaa ruokaa.
Erilaiset juhlat, hipat ja riennot ovat hienoja tapahtumia ankan arjessa, oli kyseessä sitten Roopen pihit vesi ja keksi-kutsut, Iineksen juhlavat kakkukestit, tai sitten uuden vuoden riehakas juhlinta ulkosalla.
Kuten tiedättekin, Ankkalinna sijaitsee Yhdysvalloissa, Calisotassa. Siellä on hieman erilainen kulttuuri juhlien suhteen verrattuna Suomeen. Kiitospäivää, suomalaisilla tuntemattomampaa juhlaa ovat ankat monissa tarinoissa viettäneet.
Ruoat ovat myös usein erilaisia kuin Suomessa. Pääruokana toimii kalkkuna, kinkku on ankkatarinoissa harvinaisempaa ruokaa.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 474 -
27.06.2009 klo 07:45:16
POONUS
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi. Yleensä työtnteko jätetään kesken ja kaikki hiljentyvät viettämään Joulua. Välillä jopa Aku ja Tulppu saattavat lopettaa keskenäiset riitansa ihan vain Joulun kunniaksi. Eräs henkilö Ankkalinnassa on joka ei erityisemmin pidä Joulusta. Hän on Roope Ankka. Roope on saita ja hän ei siis Juhli joulua, ainakaan kovin suurella budjetilla. Onpahan eräänä Jouluna Roope nähty nakkikioskilla tarjoamassa Akulle ja kumppaneille hodarit. Aika surkea Jouluateria, eikö? Onneksi tuonakin Jouluna Mummo Ankka pelasti tilanteen hyvillä luomuksillaan.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutut hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä. Mitään suurempia perinteitä ei rakettien ampumisen lisäksi Ankkalinnalaisilla ole. Tietysti uutenavuotena he valvovat vähintään puoleen yöhön asti.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja. Pääsiäisena Ankkalinnalaisten pääruokana on usein pääsiäismunat. On usein tapana piilottaa omalle pihallensa pieniä pääsiäismunia, ja sitten eräät yrittävät etsiä niitä. Näin tekee mm. Aku ja pojat.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu. usein syntymäpäiivänään Aku pelkää, että hänen sukulaisensa olisivat unohtaneet hänen synttärinsä, mutta usein he järjestävätkin Akulle ikimuistoisen synttäriyllätyksen.Tosin Roope ei varmaankaan pidä ystävänpäivästä, tosin hän ottaa varmasti mielellään lahjoja vastaan, ilmaisia kun ovat.
Ystävänpäivä on Juhla, jota Ankkalinnalaiset eivät yleensä jätä välistä. Usein silloin muistetaan vaimoaan, kavereitaan tai sukulaisiaan. Usein Aku ostaa Iinekselle jonkin lahjan tai kukkia.
Ankkalinna usein kuvataan amerikkalaiseksi kaupungiksi joten ei ole mikään yllätys, jos siellä vietetään meille hiukan vieraampiakin juhlia. Muutamassa tarinassa olen nähnyt, että tutut hahmomme ovat viettäneet kiitospäivää. Halloweeniäkin on joskus vietetty hiukan amerikkalaiseen tyyliin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi. Yleensä työtnteko jätetään kesken ja kaikki hiljentyvät viettämään Joulua. Välillä jopa Aku ja Tulppu saattavat lopettaa keskenäiset riitansa ihan vain Joulun kunniaksi. Eräs henkilö Ankkalinnassa on joka ei erityisemmin pidä Joulusta. Hän on Roope Ankka. Roope on saita ja hän ei siis Juhli joulua, ainakaan kovin suurella budjetilla. Onpahan eräänä Jouluna Roope nähty nakkikioskilla tarjoamassa Akulle ja kumppaneille hodarit. Aika surkea Jouluateria, eikö? Onneksi tuonakin Jouluna Mummo Ankka pelasti tilanteen hyvillä luomuksillaan.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutut hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä. Mitään suurempia perinteitä ei rakettien ampumisen lisäksi Ankkalinnalaisilla ole. Tietysti uutenavuotena he valvovat vähintään puoleen yöhön asti.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja. Pääsiäisena Ankkalinnalaisten pääruokana on usein pääsiäismunat. On usein tapana piilottaa omalle pihallensa pieniä pääsiäismunia, ja sitten eräät yrittävät etsiä niitä. Näin tekee mm. Aku ja pojat.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu. usein syntymäpäiivänään Aku pelkää, että hänen sukulaisensa olisivat unohtaneet hänen synttärinsä, mutta usein he järjestävätkin Akulle ikimuistoisen synttäriyllätyksen.Tosin Roope ei varmaankaan pidä ystävänpäivästä, tosin hän ottaa varmasti mielellään lahjoja vastaan, ilmaisia kun ovat.
Ystävänpäivä on Juhla, jota Ankkalinnalaiset eivät yleensä jätä välistä. Usein silloin muistetaan vaimoaan, kavereitaan tai sukulaisiaan. Usein Aku ostaa Iinekselle jonkin lahjan tai kukkia.
Ankkalinna usein kuvataan amerikkalaiseksi kaupungiksi joten ei ole mikään yllätys, jos siellä vietetään meille hiukan vieraampiakin juhlia. Muutamassa tarinassa olen nähnyt, että tutut hahmomme ovat viettäneet kiitospäivää. Halloweeniäkin on joskus vietetty hiukan amerikkalaiseen tyyliin.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 475 -
27.06.2009 klo 07:55:26
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Aku Ankka-lehden huumori on mielestäni varsin hyvää ja varmasti monen muunkin lukijan mielestä. Aku tuntuu yleensä silloin humoristiselta kun hän on vihainen. Aku on yksi humoristisimpia henkilöitä Akkarissa, mutta ei välttämättä kuitenkaan kaikista humoristisin. Yleensä Akkarihuumori puree lähes kaikkiin lukijoihin, toisin kuin vaikka jonkin sketsi-tv-sarjan huumori. Se on positiivista. Toivottavasti hyvään huumoriin turvaudutaan jatkossakin.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Mainiota on että Akkarilla on myös ihan omat nettisivut. Niitä mainostetaan aika paljon Akkkareissa. Sivut ovat olleet netissä jo useamman vuoden ajan, mutta ne päivitettiin vajaa puolitoista vuotta sitten ja niistä tehtiin varsin erilaiset mitä ne vielä ennen päivitystä olivat.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Vaikka Akkaria on kehuttu hyvän kielenkäytön takia, niin äkee Akkareissakin joskus lievää kiroilua, tai jotain sen tapaista ainakin. Usein Rosan sarjoissa Aku saattaa kiroilla suurin piirtein näin: !"#&#%"/"!!!!. Tätä ei tosin oikein kiroiluksikaan voi laskea.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa. Aku Ankka ekstrastakin kiinnostuin vuonna 2005, lehti vaikutti ihan hyvältä, joten päätin, että aloitan ekstran tilauksen. Lehti ilmestyi ensimmäisen kerran postilaatikkoomme vuoden 2006 tammikuussa. Tilaan ekstraa vielä tälläkin hetkellä, vaikka mielestäni sen taso on parin lähivuoden aikana ehkä hieman huonontunut, tosin aika minimaalisen vähän. Onhan se hyvä, että kuukaudessa tulee aina yksi "ylimääräinen" lehti postilaatikkoon. Aion varmaan tilata ekstraa tulevaisuudessakin, tosin jos jommastakummasta täytyisi luopua: Akkarista tai ekstrasta, niin luopusinin ekstrasta.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Jos täällä muutkin ovat kertoneet muistakin julkaisuista, kuin Akkareista, niin kerronpa minäkin. Tässä tiivistettynä Ankkailukokoelmani: Omistan tällä hetkellä noin 400 Akkaria, minun mielestäni se ei ole kovin suuri määrä, kun ottaa huomioon, että jotkut omistavat niitä lähes 2000 kappaletta. Taskareita minulla on yhteensä noin 100, tai ehkä noin 105. Se on jo vähän enemmän kuin tuo Akkarimääräni. Kovakantisia minulla on kirjahyllyssäni varmaan noin 20 kpl. Ja ehkä paran kovakantiseni on Roope Ankan elämä ja teot. Muita hyviä kovakantisia ovat eräät Ankantekijät-kirjasarjan kirjat. Näiden lisäksi minulla on vielä vajaa 40 Roope-Setää ja muutama Iines-lehti. Ainiin, ja Aku Ankka ekstroja minulla on noin 50-60 kpl. Niitä olen tilannut muutaman vuoden.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne Mikki-tarinatkin.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Joskus jatkikset ovat vähän tylsiä. Usein eräät jatkis-tarinat voisi omasta mielestäni julkaista yhtenä kokonaisuutena. Mielestäni tarinat on parempi lukea kerralla, kuin että esim. kahtena osana. Jotkin Rosan jatkikset ovat saattaneet olla 90-luvulla jopa neliosaisia. Mielestäni se ei ole mukavaa.
Olisi mukavaa jos italialaisten tarinoita julkaistaisiin Akkareissa enemmän. En tiedä voiko italiattomuutta kutsua huonoksi puoleksi, mutta ei hyväksikään. Italia on maa, jossa uusia piirtäjiä tulee kuin jostain tehtaan liukuhihnalta.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Verrataampa tähän väliin Akkaria ja Aku Ankka ekstraa. Monen mielestä ihan se originaali Akkari on parempi kuin ekstra. Ekstran tarinat ovat yleensä vähänhuonompia mitä Akkarin tarinat ovat. Ekstroissa näkee usein myös paljon mielestäni turhia hahmoja, kuten Dumbo, Ossian Ötökkä jne. Mielestäni ennen ekstra oli parempi lehti kuin nykyään, sillä ennen mm. Vicarin tarinoita julkaistiin ekstroissa hieman useammin.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina. Myös kaikki hauskat lausahdukset ovat tyypillisiä Akkareille ja niitä näkeekin aika usein. on myös varsin yleistä, että muutaman kerran vuodessa ilmestyy erikoispaksu numero, jossa on 52-sivua. Usein tällaisissa lehdissä ensimmäinen tarina on aika pitkä ja muut lyhyitä tai lyhyehköjä.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Aku Ankka-lehden huumori on mielestäni varsin hyvää ja varmasti monen muunkin lukijan mielestä. Aku tuntuu yleensä silloin humoristiselta kun hän on vihainen. Aku on yksi humoristisimpia henkilöitä Akkarissa, mutta ei välttämättä kuitenkaan kaikista humoristisin. Yleensä Akkarihuumori puree lähes kaikkiin lukijoihin, toisin kuin vaikka jonkin sketsi-tv-sarjan huumori. Se on positiivista. Toivottavasti hyvään huumoriin turvaudutaan jatkossakin.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Mainiota on että Akkarilla on myös ihan omat nettisivut. Niitä mainostetaan aika paljon Akkkareissa. Sivut ovat olleet netissä jo useamman vuoden ajan, mutta ne päivitettiin vajaa puolitoista vuotta sitten ja niistä tehtiin varsin erilaiset mitä ne vielä ennen päivitystä olivat.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Vaikka Akkaria on kehuttu hyvän kielenkäytön takia, niin äkee Akkareissakin joskus lievää kiroilua, tai jotain sen tapaista ainakin. Usein Rosan sarjoissa Aku saattaa kiroilla suurin piirtein näin: !"#&#%"/"!!!!. Tätä ei tosin oikein kiroiluksikaan voi laskea.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa. Aku Ankka ekstrastakin kiinnostuin vuonna 2005, lehti vaikutti ihan hyvältä, joten päätin, että aloitan ekstran tilauksen. Lehti ilmestyi ensimmäisen kerran postilaatikkoomme vuoden 2006 tammikuussa. Tilaan ekstraa vielä tälläkin hetkellä, vaikka mielestäni sen taso on parin lähivuoden aikana ehkä hieman huonontunut, tosin aika minimaalisen vähän. Onhan se hyvä, että kuukaudessa tulee aina yksi "ylimääräinen" lehti postilaatikkoon. Aion varmaan tilata ekstraa tulevaisuudessakin, tosin jos jommastakummasta täytyisi luopua: Akkarista tai ekstrasta, niin luopusinin ekstrasta.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Jos täällä muutkin ovat kertoneet muistakin julkaisuista, kuin Akkareista, niin kerronpa minäkin. Tässä tiivistettynä Ankkailukokoelmani: Omistan tällä hetkellä noin 400 Akkaria, minun mielestäni se ei ole kovin suuri määrä, kun ottaa huomioon, että jotkut omistavat niitä lähes 2000 kappaletta. Taskareita minulla on yhteensä noin 100, tai ehkä noin 105. Se on jo vähän enemmän kuin tuo Akkarimääräni. Kovakantisia minulla on kirjahyllyssäni varmaan noin 20 kpl. Ja ehkä paran kovakantiseni on Roope Ankan elämä ja teot. Muita hyviä kovakantisia ovat eräät Ankantekijät-kirjasarjan kirjat. Näiden lisäksi minulla on vielä vajaa 40 Roope-Setää ja muutama Iines-lehti. Ainiin, ja Aku Ankka ekstroja minulla on noin 50-60 kpl. Niitä olen tilannut muutaman vuoden.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne Mikki-tarinatkin.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Joskus jatkikset ovat vähän tylsiä. Usein eräät jatkis-tarinat voisi omasta mielestäni julkaista yhtenä kokonaisuutena. Mielestäni tarinat on parempi lukea kerralla, kuin että esim. kahtena osana. Jotkin Rosan jatkikset ovat saattaneet olla 90-luvulla jopa neliosaisia. Mielestäni se ei ole mukavaa.
Olisi mukavaa jos italialaisten tarinoita julkaistaisiin Akkareissa enemmän. En tiedä voiko italiattomuutta kutsua huonoksi puoleksi, mutta ei hyväksikään. Italia on maa, jossa uusia piirtäjiä tulee kuin jostain tehtaan liukuhihnalta.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Verrataampa tähän väliin Akkaria ja Aku Ankka ekstraa. Monen mielestä ihan se originaali Akkari on parempi kuin ekstra. Ekstran tarinat ovat yleensä vähänhuonompia mitä Akkarin tarinat ovat. Ekstroissa näkee usein myös paljon mielestäni turhia hahmoja, kuten Dumbo, Ossian Ötökkä jne. Mielestäni ennen ekstra oli parempi lehti kuin nykyään, sillä ennen mm. Vicarin tarinoita julkaistiin ekstroissa hieman useammin.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina. Myös kaikki hauskat lausahdukset ovat tyypillisiä Akkareille ja niitä näkeekin aika usein. on myös varsin yleistä, että muutaman kerran vuodessa ilmestyy erikoispaksu numero, jossa on 52-sivua. Usein tällaisissa lehdissä ensimmäinen tarina on aika pitkä ja muut lyhyitä tai lyhyehköjä.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Hiidenkirnu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 476 -
27.06.2009 klo 09:49:00
Bonus
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ankkalinnan juhlat
Ankkalinnassa vietetään samanlaisia juhlia kuin Suomessa tosin on joitakin juhlia mitkä ovat Suomalasille tuntemattomimpia.
Ankkojen merkkipäiviä näytetään aina joskus. Usein juhlakaluna on Iines, mutta häntäkin useammin Aku. Harvemmin on nähty Roopen ja Hannun synttäreitä, mutta joskus niitäkin on ollut.
Pääsiäinen on vuoden ensimmäinen juhla. Pääsiäisenä Aku piilottaa yleensä munat piiloon omaan puutarhaansa ja sitten pojat saavat etsiä ne. Pääsiäispupu seikkailee ja jakaa omat munansa köyhille lapsille joilla ei ole varaa niihin.
Ystävänpäivä kuuluu myös Ankkalinnalaisten juhliihin. Ystävänpäivänä muistetaan kaikkia lähimmäisiään lahjalla.
Lokakuun lopulla vietetään Halloweenia. Tuolloin Pojat muiden Ankkalinnalaisten tapaan keräilevät karkkia Ankkalinnalaisilta pukeuduttuaan aina joksikin pelottavaksi olioksi. Akukin on joskus tähän hommaan mennyt mukaan. Noita-akkakin on nähty Ankkalinnassa Akun oven edessä.
Marraskuussa vietetään sitten Amerikkalaisille tuttua kiitospäivää. Kiitospäivänä syödään usein kalkkuna Akun kotona.
Vuoden toiseksiviimeistä juhlaa Joulua vietetään yleensä Akun tai Mummon kotona. Yleensä koko ankan suku kokoutuu yhteen viettämään tätä hienoa juhlaa. Mukana ovat myös yleensä Pelle pikku apulaisen kanssa ja Iines. Korvatunturilta joulupukkikin on kerennyt joskus käymässä jakamassa lahjat kaikille.
Viimeisenä juhlana on uusi-vuosi jolloin muistellaan yleensä kulunutta vuotta. Joskus keräännytään Akun luokse, mutta aika usein mennään keskustaan katsomaan kaupungin kelloa, jossa odotetaan uuden-vuoden alkamista.
Julle Ankanpäällekkin on oma juhlansa, tällä kunnioitetaan hänen muistoaan. Yhdessä tarinassa tuona päivänä etsittiin Julle Ankanpääksi pukeutunut Ankkalinnalainen.
Ankkalinnassa on myös kaikenlaisia erillaisa juhlia, jossa kokoontuu kaupungin kerma. Ankkalinassa on myös järjestetty myös euroviisut, mutta Ankkalinnassa ne on nimeltään Ankkaviisut. Tuolloin lordi esiintyi siellä mutta heidän nimensä oli muunettu hirviorkesteriksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ankkalinnan juhlat
Ankkalinnassa vietetään samanlaisia juhlia kuin Suomessa tosin on joitakin juhlia mitkä ovat Suomalasille tuntemattomimpia.
Ankkojen merkkipäiviä näytetään aina joskus. Usein juhlakaluna on Iines, mutta häntäkin useammin Aku. Harvemmin on nähty Roopen ja Hannun synttäreitä, mutta joskus niitäkin on ollut.
Pääsiäinen on vuoden ensimmäinen juhla. Pääsiäisenä Aku piilottaa yleensä munat piiloon omaan puutarhaansa ja sitten pojat saavat etsiä ne. Pääsiäispupu seikkailee ja jakaa omat munansa köyhille lapsille joilla ei ole varaa niihin.
Ystävänpäivä kuuluu myös Ankkalinnalaisten juhliihin. Ystävänpäivänä muistetaan kaikkia lähimmäisiään lahjalla.
Lokakuun lopulla vietetään Halloweenia. Tuolloin Pojat muiden Ankkalinnalaisten tapaan keräilevät karkkia Ankkalinnalaisilta pukeuduttuaan aina joksikin pelottavaksi olioksi. Akukin on joskus tähän hommaan mennyt mukaan. Noita-akkakin on nähty Ankkalinnassa Akun oven edessä.
Marraskuussa vietetään sitten Amerikkalaisille tuttua kiitospäivää. Kiitospäivänä syödään usein kalkkuna Akun kotona.
Vuoden toiseksiviimeistä juhlaa Joulua vietetään yleensä Akun tai Mummon kotona. Yleensä koko ankan suku kokoutuu yhteen viettämään tätä hienoa juhlaa. Mukana ovat myös yleensä Pelle pikku apulaisen kanssa ja Iines. Korvatunturilta joulupukkikin on kerennyt joskus käymässä jakamassa lahjat kaikille.
Viimeisenä juhlana on uusi-vuosi jolloin muistellaan yleensä kulunutta vuotta. Joskus keräännytään Akun luokse, mutta aika usein mennään keskustaan katsomaan kaupungin kelloa, jossa odotetaan uuden-vuoden alkamista.
Julle Ankanpäällekkin on oma juhlansa, tällä kunnioitetaan hänen muistoaan. Yhdessä tarinassa tuona päivänä etsittiin Julle Ankanpääksi pukeutunut Ankkalinnalainen.
Ankkalinnassa on myös kaikenlaisia erillaisa juhlia, jossa kokoontuu kaupungin kerma. Ankkalinassa on myös järjestetty myös euroviisut, mutta Ankkalinnassa ne on nimeltään Ankkaviisut. Tuolloin lordi esiintyi siellä mutta heidän nimensä oli muunettu hirviorkesteriksi.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 477 -
27.06.2009 klo 09:54:15
POONUS
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi. Yleensä työtnteko jätetään kesken ja kaikki hiljentyvät viettämään Joulua. Välillä jopa Aku ja Tulppu saattavat lopettaa keskenäiset riitansa ihan vain Joulun kunniaksi. Eräs henkilö Ankkalinnassa on joka ei erityisemmin pidä Joulusta. Hän on Roope Ankka. Roope on saita ja hän ei siis Juhli joulua, ainakaan kovin suurella budjetilla. Onpahan eräänä Jouluna Roope nähty nakkikioskilla tarjoamassa Akulle ja kumppaneille hodarit. Aika surkea Jouluateria, eikö? Onneksi tuonakin Jouluna Mummo Ankka pelasti tilanteen hyvillä luomuksillaan.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutut hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä. Mitään suurempia perinteitä ei rakettien ampumisen lisäksi Ankkalinnalaisilla ole. Tietysti uutenavuotena he valvovat vähintään puoleen yöhön asti.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja. Pääsiäisena Ankkalinnalaisten pääruokana on usein pääsiäismunat. On usein tapana piilottaa omalle pihallensa pieniä pääsiäismunia, ja sitten eräät yrittävät etsiä niitä. Näin tekee mm. Aku ja pojat.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu. usein syntymäpäiivänään Aku pelkää, että hänen sukulaisensa olisivat unohtaneet hänen synttärinsä, mutta usein he järjestävätkin Akulle ikimuistoisen synttäriyllätyksen.Tosin Roope ei varmaankaan pidä ystävänpäivästä, tosin hän ottaa varmasti mielellään lahjoja vastaan, ilmaisia kun ovat.
Ystävänpäivä on Juhla, jota Ankkalinnalaiset eivät yleensä jätä välistä. Usein silloin muistetaan vaimoaan, kavereitaan tai sukulaisiaan. Usein Aku ostaa Iinekselle jonkin lahjan tai kukkia.
Ankkalinna usein kuvataan amerikkalaiseksi kaupungiksi joten ei ole mikään yllätys, jos siellä vietetään meille hiukan vieraampiakin juhlia. Muutamassa tarinassa olen nähnyt, että tutut hahmomme ovat viettäneet kiitospäivää. Halloweeniäkin on joskus vietetty hiukan amerikkalaiseen tyyliin.
Välillä Ankkalinnalaiset viettävät myös Ankkalinnan perustamispäivää. Eräässä Rosan tarinassa Ankkalinna täytti 50 vuotta. Perustamispäivällä ei ole mitään tiettyjä perinteitä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan juhlat
Ankkalinna on paikka, jossa juhlinnalta tuskin voi säästyä. Tässä tekstissäni kerron lyhyesti Ankkalinnan juhlista.
Joulu on Ankkalinnan asukkaille tärkeä juhla. Usein Ankkalinnassa joulua vietetään osan perheestä tai koko perheen voimin. Myös Ankkalinnalaisilla on jouluna perinneruokia eikä lahjatkaan Joulusta jää paitsi. Joulukuusikin on hyvin tyypillinen asia monien kodissa ja lähes joka joulu Aku ja Ankanpojat pystyttävät talonsa sisälle joulukuusen ja koristelevat sen mahdollisimman hienoksi. Yleensä työtnteko jätetään kesken ja kaikki hiljentyvät viettämään Joulua. Välillä jopa Aku ja Tulppu saattavat lopettaa keskenäiset riitansa ihan vain Joulun kunniaksi. Eräs henkilö Ankkalinnassa on joka ei erityisemmin pidä Joulusta. Hän on Roope Ankka. Roope on saita ja hän ei siis Juhli joulua, ainakaan kovin suurella budjetilla. Onpahan eräänä Jouluna Roope nähty nakkikioskilla tarjoamassa Akulle ja kumppaneille hodarit. Aika surkea Jouluateria, eikö? Onneksi tuonakin Jouluna Mummo Ankka pelasti tilanteen hyvillä luomuksillaan.
Uusivuosi on myös kalenterin merkittävimpiä tapahtumia Ankkalinnalaisille. Monesti Ankkalinnan väki ammuskelee rakettejä uutena vuotena. Myös tutut hahmomme, Ankat ja Hiiret juhlivat uuttavuotta iloisin mielin ja yleensä yhdessä. Mitään suurempia perinteitä ei rakettien ampumisen lisäksi Ankkalinnalaisilla ole. Tietysti uutenavuotena he valvovat vähintään puoleen yöhön asti.
Pääsiäinenkin kuuluu Ankkalinnalaisten vuoteen. Usein silloin näkee Ankkalinnan kaduilla pääsiäispupuja. Pääsiäisena Ankkalinnalaisten pääruokana on usein pääsiäismunat. On usein tapana piilottaa omalle pihallensa pieniä pääsiäismunia, ja sitten eräät yrittävät etsiä niitä. Näin tekee mm. Aku ja pojat.
Ankkalinnassa juhlitaan myös syntymäpäiviä. Ankat juhlivat syntymäpäiviä ehkä vähän hillitymmin, kuin vaikka joulua. En sitten tiedä, että mistä tämä johtuu. usein syntymäpäiivänään Aku pelkää, että hänen sukulaisensa olisivat unohtaneet hänen synttärinsä, mutta usein he järjestävätkin Akulle ikimuistoisen synttäriyllätyksen.Tosin Roope ei varmaankaan pidä ystävänpäivästä, tosin hän ottaa varmasti mielellään lahjoja vastaan, ilmaisia kun ovat.
Ystävänpäivä on Juhla, jota Ankkalinnalaiset eivät yleensä jätä välistä. Usein silloin muistetaan vaimoaan, kavereitaan tai sukulaisiaan. Usein Aku ostaa Iinekselle jonkin lahjan tai kukkia.
Ankkalinna usein kuvataan amerikkalaiseksi kaupungiksi joten ei ole mikään yllätys, jos siellä vietetään meille hiukan vieraampiakin juhlia. Muutamassa tarinassa olen nähnyt, että tutut hahmomme ovat viettäneet kiitospäivää. Halloweeniäkin on joskus vietetty hiukan amerikkalaiseen tyyliin.
Välillä Ankkalinnalaiset viettävät myös Ankkalinnan perustamispäivää. Eräässä Rosan tarinassa Ankkalinna täytti 50 vuotta. Perustamispäivällä ei ole mitään tiettyjä perinteitä.
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 478 -
27.06.2009 klo 09:58:51
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Aku Ankkaa kannattaa lukea, koska se on hauskaa ja leppoisaa lukuviihdettä, ainakin minä pidän. Luen Aku Ankkaa, koska aloin yht'äkkiä pitämään sarjakuvista. Aluksi en tajunnut, että niissä on mitään kunnon tarinoita, mutta olihan niissä juonet ja kaikki! Äitini kehotti lukemaan, nappasin lehden ja ensimmäinen tarina olikin jo loistava! Ihan Korhosen "Armoitettu ääni", vielä! Muistan sen hyvin. Parasta asiaa on vaikeata Aku Ankasta löytää. Tarinat ovat kuitenkin yllättävänkin "juonellisia", vaikka useassa sama toistuva, mutta useimmiten hauska kaava onkin. Monissa tarinoissa on ihan kirjaksikin sopiva juoni... Ei nyt ehkä sentään, mutta melkein. Parasta Akussa on kuitenkin ehkäpä jonkinmoinen "arkisuus". Keräilen Aku Ankkaa, koska pidän Aku Ankan lukemisesta (ja arvostelemisesta). Hyvä harrastus, suosittelen ehdottomasti kaikille!
Aku Ankkaa kannattaa lukea, koska se on hauskaa ja leppoisaa lukuviihdettä, ainakin minä pidän. Luen Aku Ankkaa, koska aloin yht'äkkiä pitämään sarjakuvista. Aluksi en tajunnut, että niissä on mitään kunnon tarinoita, mutta olihan niissä juonet ja kaikki! Äitini kehotti lukemaan, nappasin lehden ja ensimmäinen tarina olikin jo loistava! Ihan Korhosen "Armoitettu ääni", vielä! Muistan sen hyvin. Parasta asiaa on vaikeata Aku Ankasta löytää. Tarinat ovat kuitenkin yllättävänkin "juonellisia", vaikka useassa sama toistuva, mutta useimmiten hauska kaava onkin. Monissa tarinoissa on ihan kirjaksikin sopiva juoni... Ei nyt ehkä sentään, mutta melkein. Parasta Akussa on kuitenkin ehkäpä jonkinmoinen "arkisuus". Keräilen Aku Ankkaa, koska pidän Aku Ankan lukemisesta (ja arvostelemisesta). Hyvä harrastus, suosittelen ehdottomasti kaikille!
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 479 -
27.06.2009 klo 10:33:50
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa?
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Edelliseen kohtaan täytyyy lisätä vielä ainakin kaikki viittaukset, joita Akkarissa perinteisesti harrastetan paljonkin. Akkarissa on useasti viittauksia historiallisiin kohteisiin (varsinkin Don Rosan tekemissä tarinoissa), jolloin haluamattakin oppii jotain uutta. (Se voi innostaa jonkun hakemaan lisätietoa kyseessäolevasta aiheesta ja oppimaan vielä lisää.) Lisäksi Akkareissa on paljon nimiväännöksiä, kuten Miihkali Suurmankeli (Michael Schumacher). Lienee sanomattakin selvää, että nuo väännökset opettavat ihmisille tunnetuista ihmisistä. Lukijat saavat lisätietoa (/tietoa) kuuluisista henkilöistä. Akkarissa on kyllä muunkinlaisia opettavaisia asioita tai historiallisia viittauksia, kuten maantiede. Aku Ankka-sarjakuvissa ollaan esimerkiksi pelattu jääkiekkoa Suomea vastaan. Lisäksi sarjakuvissa on satunnaisesti karttoja, jotka näyttävät esimerkiksi missä on Roopen liikematkan määränpää. Siinä oppii itsestään erilaisten paikkojen sijaintia maailmalla (kuten esimerkiksi Argentiina).
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu. Akkarissa on paljon ''lentäviä lauseita'' eli lauseita, jotka ovat todella hauskoja ja jotka jatkavat elämistään ja säilyvät legendoina. Niistä on Akkarin vanhoilla sivuilla ollut pelikin. Lauseet paljastavat Akkarin huumoria. Huumori on Akkarissa siis kunnossa. (Siitä on muualla tekstissä enemmän.) Lauseet ovat suomen kieltä parhaimmillaan!
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta. Ei kukaan meistä jaksaisi lukea vain samanlaisia juonia tai selailla samanlaisia piirroksia ainakaan näin paljon ja näin useasti. Siispä ankoille on oikea suuri ilonaihe se, että piirtäjiä ja käsikirjoittajia on näinkin paljon kuin nyt! Se lisäksi pitää tietenkin ankat elossa ainakin niin kauan kuin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Heitä on luultavasti ikuisesti, mutta jos heitä ei ole tarpeeksi paljoa, ei minkään lehden toimitus jaksa jatkaa lehtiä.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Suomessa Mikki Hiiri on vähemmän suosittu kuin Aku Ankka, kun muualla maailmassa on melkein kaikkialla juuri päinvastoin. Se voi johtua siitä, että suomalaiset kansana eivät pidä siitä, kun joku onnistuu (lähes) aina (lähes) täydellisesti. Suomalaiset ovat ''epäonnistuvaa kansaa''. Me pidämme enemmän hahmosta, joka epäonnistuu (Aku Ankka) kuin hahmosta joka onnistuu (Mikki Hiiri). Hannu on edelliseen poikkeus, koska hänkin epäonnistuu joskus (tai jää toiseksi).
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankka ja sen mukavuus koostuu monista asioista. Jokainen asia vaikuttaa siihen. Asioita olen jo luetellut ja luettelen vielä joitain. Aku Ankka on monipuolinen, ja sen laatu on moniulotteinen, joten se ei kyllästytä ainakaan niin helposti. (Yksi syy, miksi Akkariin voisi kyllästyä, lukee muualla viestissäni.) Jos jotain asiaa on jo saanut tarpeekseen, voi ottaa jotain toista asiaa. Akkarissa pätee sama. Jos olet lukenut liikaa Iines-aiheisia tarinoita, voit lukea Hansu-aiheisen tarinan (joita ei tosin taida olla). Jos olet kyllästynyt ulkoasuun, ota joku muu ankkatuote. Jos olet kyllästynyt nopeaan julkaisutahtiin, lue vain Taskareita ja niin edelleen.
Aku Ankka-julkaisuja, muitakin kuin Akkaria, mainostetaan Suomessa melko paljon (vaikka mainostamista olenkin kritisoinut). Akkaria on mainostettu televisiossa useita kertoja. Sanomalehdissä mainoksia on vielä enemmän, esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Lisäksi kaupoissa on paljon mainoksia ja julkaisut ovat saatavilla helposti. Kun asiat ovat niin, on paljon helpompi valita Aku Ankka-julkaisu. Mainostamisesta on siis hyötyjäkin. (Tosin se ei ehkä ole sen hinnan arvoista.) Mainokset saavat pääasiassa lapsia tarttumaan ankkajulkaisuihin. Aikuisten ihmisten mielipiteet ovat jo niin vahvoja, että niitä on hankala muttaa, sillä usein aikuiset kokevat olevansa aina oikeassa. Heidän mielipiteensä ovatkin vankistuneet heidän elämänsä aikana.
Akkarista on mielestäni jonkin verran ennakkoluuloja. Ihmiset olettavat valitettavasti Akkarin olevan täysin lapsellinen sarjakuvajulkaisu (kuten vaikkapa Tom & Jerry), joten he eivät uskalla tarttua Akkariin. Jos he tarttuisivat Akkatiin, niin he näkisivät totuuden: Akkari ei todellakaan ole lapsellinen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja muiden ihmisten mielipiteet ovat heidän omiaan. Jokaisen pitäisi itse ottaa Akkari luettavaksi, koska he todennäköisesti muodostavat siitä oman mielipiteensä. Jokaisella ihmisellä on oma mielipiteensä. Siispä kuitenkaan meidänkin täytyy ymmärtää niitä, jotka eivät lue Akkaria. (Tai ainakin olla valittamatta siitä.) Akkarilla on todella paljon lapsilukijoita, joten vanhemmat ihmiset eivät uskalla lukea Akkaria. Edellämainittu vain pahentuu, jos he ovat käyneet Akkarin nettisivuilla. Nettisivut ovat paljon lapsellisempia kuin itse Akkari tai muut ankkajulkaisut. Niistä on tehty kaikille sopivia, joten ennakkoluuloja niitä kohtaan ei pitäis iedes vanhemmilla ihmisillä olla laisinkaan. Lisäksi ennakkoluuloja on saattanut tulla siitä, että lehdet ovat täynnä vain Barksin ja Rosan tarinoita, ja jos niitä ei saada, lehdet ovat täynnä roskaa, jota ei pysty lukemaan. Niin ei kuitenkaan ole.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Aku Ankka on viihdyttävä. Se on luultavasti osien, joita olen maininnut, summa. Pelkkää viihdyttävyyttä on hankala saada aikaan. Itse olettaisin, että tässä tapauksessa viihdyttävyys tulee ainakin seuraavista mainitsemistani asioista: Samaistuminen sekä huumori. Kun käytetään huumoria (tyyliin Aku liukastuu banaaninkuoreen) ja tehdään asiat niin, että on todella helppo samaistua (näytetään edeltäviä tilanteita, tunteita ynnä muuta senlaista) saadaan aikaan viihdyttävä tarina. Ainakin joidenkin mielestä. Tämä viihdyttävyys saa aikaan tykkäämisen tunteen. Se koukuttaa tavallaan. Kun asiat viihdyttävät ja tiedät niiden olevan samalla lailla viihdyttäviä seuraavallakin kerralla, sinun on todella helppo ostaa ja lukea jonkin julkaisun seuraava osakin. Tavallaan viihdyttävyydessä on toistoa, mitä muuten Akkarissa ei ole tai ainakin viihdyttävyyden rakenteissa. Kuitenkin viihdyttävyyttä täytyy kiittää paljonkin Akkarin ja muiden ankkajulkaisujen nykytilasta.
Akkari-lehden voi tilata kotiin. Siitä onkin helppo päätellä Akkarin suosio. Irtonumeroiden osto on paljon hankalampaa, rasittavampaa ja hieman kalliimpaa kuin tilaaminen. Voit helposti missata jonkin numeron. (Varsinkin, kun julkaisutahti on näinkin nopea kuin Akkarilla.) Kun tilaat, saat kaikki numerot plus mahdollisesti joitain ekstraa hieman halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivaa. Jos Akkarissa ei olisi tilausmahdollisuutta, luultavasti suosio sekä levikki olisivat alhaisempia kuin mitä ne ovat nyt.
Akkarista riippuvaisia ihmisiä ei oikein ole, koska Akkari ei koukuta sillä tavalla kuin esimerkiksi jotkin pelikonepelit. Akkari on vain koukuttava, koska se on aina erilainen ja niin edelleen. Syyt löytyvät tästä viestistä. Johonkin pelikonepeliin tai muuhun sellaiseen on paljon helpompi jäädä koukkuun, koska se toistaa itseään. Kilpailet itsesi kanssa. Pääsyy koukkuuntumisessa onkin juuri tuo toisto. Akkari ei toista itseä (ainakaan kovin usein), joten Akkariin on käytännössä mahdoton jäädä koukkuun, sillä Akkari ei sisällä oikeastaan lainkaan muitakaan riippuvaisuuteen kuuluvia piirteitä. Ne pilaisivat Akkarin maineen.
Akkarit eivät ''vanhene''. Niiden huumorin pitäisi olla aina yhtä hauskaa. Se on äärimmäisen suuri plussa! Akkarien ja muiden ankkajulkaisujen huumori ei ole kiinni nykyhetkessä, vaan se on samanlaista oikeastaan aina. Akkarit eivät viittaa vahvasti nykyaikaan tai johonkin muuhun, mitä tulevaisuudessa emme ymmärtäisi. Akkareita voi lukea aina, sillä tarinat ovat yhä samanlaisia. Jos olet pitänyt kunnon tauon (eli kaksi kuukautta tai enemmän), voit lukea lehden helposti uudestaan, sillä vaikka muistaisit jotain juonesta, tuskin muistat kaikkea. Huumori naurattaa tai hymyilyttää yhä uudestaan, voit ymmärtää viittaukset yhä uudestaan ja uudestaan. Lisäksi Akkareiden juoni ei muutu miksikään. Kun se on yhtä nerokkaasti tehty ja omalaatuisuutta ja luonteita käytetään taidokkaasti (selitetään seuraavassa kappaleessa), juoni pysyy yhtä taidokkaana. Akkarit eivät siis pilaannu. Itsekin olen lukenut paljon entisaikojen (esimerkiksi 1970-luvun tarinoita), sillä ne olivat niin eri lailla tehtyjä kuin nykytarinat. Niiden piirtojäljessä on selviä eroja nykypäivän piirtojälkiin, Mikki-tarinoita oli paljon enemmän ja muutenkin hahmokaarti oli erilaista ja juonet olivat pohjiltaan erilaisia. Kenties edellämainitsemani onkin yksi suuri syy siihen, että myös oikein vanhatkin (tai ainakin vanhemmat) ankkajulkaisut ovat niin suosittuja. Ne ovat niin erilaisia. Niiden eroja nykyjulkaisuihin on hauska etsiä ja erot myös huomaa aivan omin silmin. (Kuin etsi eroavaisuudet-tehtävä.) Vertaileminen muutenkin on useiden mielestä hauskaa, miksei tämäkin? Vanhat tarinat tai julkaisut saavat myös mahdollisesti mieleen paljon muistoja. Muistot saattavat olla ankka-aiheisia tai aivan jotain muita. Vanhoissa julkaisuissa on myös yksi selkeä hyvä puoli: Kun on lukenut paljon nykyaikaisia julkaisuja, vanhoissa on selkeä hyvä lisäasia. Ne eivät kyllästytä, koska ne ovat rakenteeltaan täysin erilaisia kuin nykyjulkaisut. Myös julkaisujen rakenne on selvästi eroava nykyaikaan verrattuna (ei siis vain pelkkä tarinoiden rakenne). Ennen oli enemmän erilaisia tekstiosioita ja 2000-luvun puolella, siinä 2004 paikkeilla, oli muistaakseni suosiossa laittaa takakanteen yksisivuinen sarja, eikä mainoksia kuten nykyään.
Kaikki ankkahahmot ovat äärimmäisen omalaatuisia. Se on todellakin hyvä asia! Se on yksi tärkeimmistä asioista Aku Ankan tämänhetkisessä suosiossa! Koska hahmot ovat liioitellunkin omalaatuisia tai heidän luonteensa on vedetty äärirajoilleen (Hannun onni, Iineksen vaihtelevuus), tarinoille saadaan aina juonipohja! Koska tarinoille saadaan siitä juonipohja, niitä luetaankin melko paljon, koska ne ovat yksinkertaisesti hyviä. Hahmojen omalaatuisuus saa hahmoista päähenkilön, ja koska hahmot ovat omalaatuisia, tarinat saadaan sisällytettyä hahmojen luonteisiin. Hahmojen luonteet muodostavat joitain tarinoita jopa itsestäänkin. Koska hahmot ovat niin omalaatuisia tai sen tapaisia, niin tarinan juoneksi vaaditaan joskus vain yksi pelkkä hahmo! Koska tarinaan ei muuta (juoneksi) vaaditakaan, niin tarinat selkeytyvät todellakin huomattavasti! On paljon selvempää lukea tarinaa, jossa on vain yksi päähenkilö, mutta siitäkin saa loistavan laatuisen tarinan (koska hahmot ovat niin liioitellun omalaatuisia). Esimerkiksi tarina, jossa Akun ja Teppo Tulpun luonteita olisi pienennetty ja vain toinen heistä olisi päähenkilönä olisi paljon hankalampi lukea. Se johtuu yksinkertaisesti siitä. että mitä omalaatuisempi on luonne, sitä vähemmän hahmoja tarvitaan päähenkilöksi/juonen ylläpitäjäksi. Sen voi ajatella myös näin: Juonen ylläpitämiseen tarvitaan tietty määrä omalaatuisuutta sekä luonnetta, mutta mitä enemmän hahmoja on tarinan päähenkilöinä/juonen ylläpitäjinä, sitä enemmän sitä omalaatuisuutta poistuu. Juuri niin se onkin! Parhaat tarinat ovatkin luultavasti ne, missä juonta ylläpitää vain yksi henkilö, joka on omalaatuinen, koska silloin ei tarvitse sekoittaa tarinaan kaikkien päähenkilöiden luonteiden ja omalaatuisuuksien seurauksia ja aiheutumaa. Kun sitä ei tarvitse kuvata, niin tilaa säästyy (jolloin jotain muuta saadaan lisättyä tarinaan) ja tarina selkeytyy huomattavasti (koska lukija ei välttämättä ymmärtäisi selityksiä). Edellämainittu onkin mielestäni yksi pääsyistä Aku Ankan suosiolle ja tarinoiden helpolle ymmärrettävyydelle.
Entisaikoina (ainakin Akkarin alkutaipaleilla 1950-luvulla) ankkajulkaisut koostuivat lähinnä muutaman piirtäjän tarinoista. Silloin oli myös paljon enemmän superkuuluisuuksia, toisin kuin nyt. Esimerkiksi Carl Barks oli todella kuuluisa muutama kymmenen vuotta sitten ja täysin omassa kuuluisuusjoukossaan. Nykypäivänä tilanne on toisin. Kenties jotkut saattoivat nähdä Don Rosan(kin) kuuluvan yhtä kuuluisien joukkoon, mutta ainakin minun mielestäni nyt ei ole yhtä tai kahta piirtäjää/käsikirjoittajaa yli muiden. Esimerkiksi Jippes, Vicar ja Korhonen ovat kuuluisia, mutta eivät niinsanottuja superjulkkiksia. Entisaikoina lehtiä ostettiin myös vain siksi, että saataisiin nähdä yksi suuren kuuluisuuden tekemä tarina, mutta nykyään niin ei (enää) ole, koska ei ole ''suurkuuluisuuksia''.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Miksi Akkariin sitten kyllästytään? Useimmiten kyllästyvät henkilöt ovat niitä, jotka lukevat muitakin muotoja ankoista eli ainakin Roope-Setä-lehteä, Aku Ankan taskukirjoja, kovakantisia ynnä muita senlaisia. Kun niitä paljon luetaan, on suurempi todennäköisyys kyllästyä. Lisäksi kyllästyvät ihmiset ovat todennäköisesti tilanneet kauan Akkaria, jolloin esimerkiksi toivesarjat on nähty jo aikaisemmin. Kun ihmiset vanhenevat, heidän mielipiteensä muuttuvat ja esimerkiksi Akkaria onkin valitettavan helppo alkaa inhota. Miksi, en tiedä. Kenties Akkari on heidän mielestään liian lapsellinen (mitä se ei todellakaan ole!). Lisäksi elämässä voi tulla muita kiireitä, jolloin Akkarin eri julkaisujen lukemiseen tarvittavaa aikaa ei välttämättä saada. Jos luet paljon julkaisuja, sitä aikaa todellakin tarvitaan paljon! Kuitenkin yksi tärkeimmistä syistä on todennäköisesti tuo lapsellisuus. Akkarihan ei ole lapsellinen, koska juonet ovat tehty senlaisiksi että ne sopivat kaikille. Myös aikuisille. Aikuiset saattavat myös hylätä lukemisen, koska he haluavat maineensa olevan kunnossa. Useat lapset lukevat julkisestikin Akkaria. (Eli Akkarin lukeminen jätetään useimmiten lasten tehtäväksi.) Jos nähtäisiin jonkun aikuisen lukevan Akkaria, niin hänen mielestään hänen maineensa saattaisi olla mennyt pilalle. Akkari ei kuitenkaan ole lainkaan lapsellinen, vaikka lapset sitä lukevatkin. Se on todellakin tehty mallikelpoisesti! Akkarissa ei oikeastaan lainkaan viitata asioihin, jotka olisivat lapsellisia (toisin kuin esimerkiksi akuankka.fi:n keskustelu, joka on täynnä pieniä lapsia ja siten äärimmäisen lapsellinen). Akkarin pitäisi sopia kaikille ihmisille, vaikka kaikki ihmiset eivät ole sitä mieltä. Kuitenkin uskoisin, että kaikki tämän fooruminkaan jäsenet eivät lue Akkaria vanhempina. Mielipiteet muuttuvat niin helposti ihmisillä iän mukana. Myös mielipiteet Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta. Sarjakuvien kuvat ovat joskus todella hankalia piirtää ja puolestaan joskus ne ovat upeasti toteutettuja. Väitänkin, että esimerkiksi Don Rosan piirrokset olisivat melko korkealla taidekilpailussa. Rosan kannet ovatkin voittaneet Akkarin kansikilpailuja useasti.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Kuitenkin ei-kovin-hyvin on ollut jo 1960-luvulla, jolloin julkaisukynnys oli äärimmäisen matala, ja surkeatkin piirtäjät saivat helposti tarinoitaan läpi. Onneksi se on hieman parantunut nykypäivään mennessä.
Piirtäjien hidastunutta julkaisutahtia on pyritty korvaamaan toivesarjoilla, jotka ovat paljon toivottuja vanhoja sarjoja ja usein Barksin tekemiä. Se on mielestäni hyvä, koska saadaan vanha hyvä sarja, mutta niitäkään ei pitäisi olla liikaa. Esimerkiksi viisi vuodessa on liikaa, koska silloin lukijat, jotka ovat lukeneet lehteä kauan (heitä on yllättävän paljon) kyllästyvät, koska he ovat lukeneet samat sarjat useasti ja mahdollisesti jopa lopettavat Akkarin lukemisen.
1960-luvulla siis julkaisukynnys oli äärimmäisen matala. Siispä todella hyvien tarinoiden seassa oli myös surkeita tarinoita, joiden piirtäjät olivat täysin aloittelijoita. Valitettavasti nyt olemme menossa siihen suuntaan. Koska jokaiseen numeroon ei saada Jippeseitä tai Vicareita, sekaan tulee joitain ei-niin-kovin-hyviä piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Yksi korjausehdoitukseni olisi se, että järjestetään sarjakuvantekokilpailu. (Edellinen oli muistaakseni 2003.) Paras tai parhaat julkaistaan lehdessä. (Jos joku huippupiirtäjä saadaan mukaan [silloin Vicar], pelkkä käsikirjoituskilpailu kelpaa, jos saadaan valmis käsikirjoitus, niin pelkkä piirtokilpailu kelpaa.) Silloin saataisiin yksi huonohko sarjakuva korvattua paremmalla. Koska Akkarin lukijoita on niin paljon, täytyy joukosta löytyä hyvä piirtäjä ja/tai käsikirjoittaja.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Eli 2002 aloin tilaamaan lehteä, mutta 2003 aloin kansioimaan niitä ja lukemaan kunnolla enemmän.
Saan ankkajulkaisuja myös muuten kuin ostamalla. Saan niitä paljon lahjoina ja ennen eräs sukulaiseni antoi minulle vanhoja lehtiä.
Minulla on paljon lehtiä (noin 250), jotka on julkaistu aikavälillä 1970-2000. Silloin en niitä (vielä) tilannut, mutta olen saanut ja ostanut vanhojakin Akkareita. Ne ovat oiva keräilykohde, koska ne ovat osittain tulleet ennen syntymääsi ja sen takia niitä on hankala (tai ei ainakaan kovin helppo) saada nykypäivänä.
Eniten pidän tarinoista, jotka ovat Don Rosan tekemiä, koska hänen huumorinsa on erittäin hauskaa. Hän viittaa todellisuuteen, joihinkin tarinassa edellämainittuihin asioihin tai stereotypiohin todella taidokkaasti, koska ne saavat hymyilemään itseni (ja se on harvinaista). Don Rosan vitsit ovat todella ennennäkemättömiä ja täysin hänen omaa käsialaansa. Se on yksi syy, miksi pidän Don Rosasta niin paljon. Edellämainittujen takia/ansiosta luen Rosan tarinat yhä uudelleen ja uudelleen ja pidän niistä paljon. Siksi voinkin sanoa, että ne ovat vaikuttaneet omaan lukemiseeni todella paljon.
Ensimmäinen tarina, jonka muistan lukeneeni, on Don Rosan tekemä.
Myös Barks on vaikuttanut lukemiseeni paljon, joskin paljon vähemmän kuin Rosa. Entisaikojen tarinat ovat melkeinpä vain Barksin tekemiä. Siispä olen lukenut paljon Barkstarinoita, joten ne ovat vaikuttaneet. Ilman Barksia tuskin minäkään olisin Akkareita lukenut, koska niitä tuskin olisi ollut.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja todellakin tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään. Minulla on myös toinen syy keräilylleni. Se on myös erittäin yksinkertainen. Ankkajulkaisuja pystyy lukemaan uudestaan ja uudestaan (tai ainakin melkein kaikkia), kunhan ei lue aivan heti (eli ainakin kuukauden väli). Aku Ankka ei vanhene, ja tarinoiden mahdollisen huumorin pitäisi olla yhtä hauskaa osto- ja lukuhetkillä kuin uudestaan luettuna. Muutenkin Akkarit säilyvät ikuisesti.
Minulla on (tietenkin) myös muita ankkajulkaisuja kuin Aku Ankka-lehteä. Kuusi ensimmäistä minitaskaria ostin ''paremman puutteessa''. (Niihin aikoihin ei muita ankkajulkaisuja julkaistu.) Taskareita minulla on vajaa sata. Niitäkin keräilen, koska ne ovat laatulukemista (katso viestini alkuosa). Roope-Setä-lehtiä minulla on vain kymmeniä, koska ne eivät vain jostain syystä tartu mukaan. Lisäksi minulla on ainakin Joulumantelit, jotka olen saanut käyttämättöminä (=lukemattomina) lahjaksi. Kaikkia omistamiani ankkatuotteita en kuitenkaan voi muistaa.
Yhteenveto: Akkarin suosio koostuu monesta osasta, esimerkiksi julkaisutahti, monipuolisuus ja kansainvälisyys. Koska suosio koostuu monesta osasta, Akkariin on melko hankala kyllästyä. Piirtäjien nopeus hidastuu, joten huonompiakin tarinoita joudutaan julkaisemaan, jonka takia Akkareissa on sekä hyviä että huonoja tarinoita. Edellämainittua pyritään korjaamaan toivesarjoilla, joita on muutama vuodessa. Entisaikoina lehti saatettiin ostaa vain koska siinä oli jonkun ''superjulkkiksen'' tarina. Tarinoiden laadun yksi pääsyy on se, että hahmot ovat niin omalaatuisia, että kunnon juoneen tarvitaan vain yksi hahmo. Nykyään ei ole niin, koska niin kuuluisia piirtäjiä/käsikirjoittajia ei ole. Akkarit elävät ikuisesti, koska niiden rakenne on erilainen, se ei kyllästytä. Lisäksi vertailuja on hauska suorittaa. Olen keräillyt Akkareita reilut viisi vuotta ja keräilen niitä kenties siksi, että ne ovat liian hyviä pois heitettäviksi. Jos tämä ei riitä lukemisen aloittamisen perusteluiksi, tartu vain itse Akkariin! Kuvat kertovat paljon enemmän kuin muutama tuhat sanaa mitä tässä on.
Sitten 50-v-syntymäpäiville. Tässä saattaa olla jo lopullinen versio.
~kirja
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Edelliseen kohtaan täytyyy lisätä vielä ainakin kaikki viittaukset, joita Akkarissa perinteisesti harrastetan paljonkin. Akkarissa on useasti viittauksia historiallisiin kohteisiin (varsinkin Don Rosan tekemissä tarinoissa), jolloin haluamattakin oppii jotain uutta. (Se voi innostaa jonkun hakemaan lisätietoa kyseessäolevasta aiheesta ja oppimaan vielä lisää.) Lisäksi Akkareissa on paljon nimiväännöksiä, kuten Miihkali Suurmankeli (Michael Schumacher). Lienee sanomattakin selvää, että nuo väännökset opettavat ihmisille tunnetuista ihmisistä. Lukijat saavat lisätietoa (/tietoa) kuuluisista henkilöistä. Akkarissa on kyllä muunkinlaisia opettavaisia asioita tai historiallisia viittauksia, kuten maantiede. Aku Ankka-sarjakuvissa ollaan esimerkiksi pelattu jääkiekkoa Suomea vastaan. Lisäksi sarjakuvissa on satunnaisesti karttoja, jotka näyttävät esimerkiksi missä on Roopen liikematkan määränpää. Siinä oppii itsestään erilaisten paikkojen sijaintia maailmalla (kuten esimerkiksi Argentiina).
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu. Akkarissa on paljon ''lentäviä lauseita'' eli lauseita, jotka ovat todella hauskoja ja jotka jatkavat elämistään ja säilyvät legendoina. Niistä on Akkarin vanhoilla sivuilla ollut pelikin. Lauseet paljastavat Akkarin huumoria. Huumori on Akkarissa siis kunnossa. (Siitä on muualla tekstissä enemmän.) Lauseet ovat suomen kieltä parhaimmillaan!
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta. Ei kukaan meistä jaksaisi lukea vain samanlaisia juonia tai selailla samanlaisia piirroksia ainakaan näin paljon ja näin useasti. Siispä ankoille on oikea suuri ilonaihe se, että piirtäjiä ja käsikirjoittajia on näinkin paljon kuin nyt! Se lisäksi pitää tietenkin ankat elossa ainakin niin kauan kuin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Heitä on luultavasti ikuisesti, mutta jos heitä ei ole tarpeeksi paljoa, ei minkään lehden toimitus jaksa jatkaa lehtiä.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Suomessa Mikki Hiiri on vähemmän suosittu kuin Aku Ankka, kun muualla maailmassa on melkein kaikkialla juuri päinvastoin. Se voi johtua siitä, että suomalaiset kansana eivät pidä siitä, kun joku onnistuu (lähes) aina (lähes) täydellisesti. Suomalaiset ovat ''epäonnistuvaa kansaa''. Me pidämme enemmän hahmosta, joka epäonnistuu (Aku Ankka) kuin hahmosta joka onnistuu (Mikki Hiiri). Hannu on edelliseen poikkeus, koska hänkin epäonnistuu joskus (tai jää toiseksi).
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankka ja sen mukavuus koostuu monista asioista. Jokainen asia vaikuttaa siihen. Asioita olen jo luetellut ja luettelen vielä joitain. Aku Ankka on monipuolinen, ja sen laatu on moniulotteinen, joten se ei kyllästytä ainakaan niin helposti. (Yksi syy, miksi Akkariin voisi kyllästyä, lukee muualla viestissäni.) Jos jotain asiaa on jo saanut tarpeekseen, voi ottaa jotain toista asiaa. Akkarissa pätee sama. Jos olet lukenut liikaa Iines-aiheisia tarinoita, voit lukea Hansu-aiheisen tarinan (joita ei tosin taida olla). Jos olet kyllästynyt ulkoasuun, ota joku muu ankkatuote. Jos olet kyllästynyt nopeaan julkaisutahtiin, lue vain Taskareita ja niin edelleen.
Aku Ankka-julkaisuja, muitakin kuin Akkaria, mainostetaan Suomessa melko paljon (vaikka mainostamista olenkin kritisoinut). Akkaria on mainostettu televisiossa useita kertoja. Sanomalehdissä mainoksia on vielä enemmän, esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Lisäksi kaupoissa on paljon mainoksia ja julkaisut ovat saatavilla helposti. Kun asiat ovat niin, on paljon helpompi valita Aku Ankka-julkaisu. Mainostamisesta on siis hyötyjäkin. (Tosin se ei ehkä ole sen hinnan arvoista.) Mainokset saavat pääasiassa lapsia tarttumaan ankkajulkaisuihin. Aikuisten ihmisten mielipiteet ovat jo niin vahvoja, että niitä on hankala muttaa, sillä usein aikuiset kokevat olevansa aina oikeassa. Heidän mielipiteensä ovatkin vankistuneet heidän elämänsä aikana.
Akkarista on mielestäni jonkin verran ennakkoluuloja. Ihmiset olettavat valitettavasti Akkarin olevan täysin lapsellinen sarjakuvajulkaisu (kuten vaikkapa Tom & Jerry), joten he eivät uskalla tarttua Akkariin. Jos he tarttuisivat Akkatiin, niin he näkisivät totuuden: Akkari ei todellakaan ole lapsellinen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja muiden ihmisten mielipiteet ovat heidän omiaan. Jokaisen pitäisi itse ottaa Akkari luettavaksi, koska he todennäköisesti muodostavat siitä oman mielipiteensä. Jokaisella ihmisellä on oma mielipiteensä. Siispä kuitenkaan meidänkin täytyy ymmärtää niitä, jotka eivät lue Akkaria. (Tai ainakin olla valittamatta siitä.) Akkarilla on todella paljon lapsilukijoita, joten vanhemmat ihmiset eivät uskalla lukea Akkaria. Edellämainittu vain pahentuu, jos he ovat käyneet Akkarin nettisivuilla. Nettisivut ovat paljon lapsellisempia kuin itse Akkari tai muut ankkajulkaisut. Niistä on tehty kaikille sopivia, joten ennakkoluuloja niitä kohtaan ei pitäis iedes vanhemmilla ihmisillä olla laisinkaan. Lisäksi ennakkoluuloja on saattanut tulla siitä, että lehdet ovat täynnä vain Barksin ja Rosan tarinoita, ja jos niitä ei saada, lehdet ovat täynnä roskaa, jota ei pysty lukemaan. Niin ei kuitenkaan ole.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Aku Ankka on viihdyttävä. Se on luultavasti osien, joita olen maininnut, summa. Pelkkää viihdyttävyyttä on hankala saada aikaan. Itse olettaisin, että tässä tapauksessa viihdyttävyys tulee ainakin seuraavista mainitsemistani asioista: Samaistuminen sekä huumori. Kun käytetään huumoria (tyyliin Aku liukastuu banaaninkuoreen) ja tehdään asiat niin, että on todella helppo samaistua (näytetään edeltäviä tilanteita, tunteita ynnä muuta senlaista) saadaan aikaan viihdyttävä tarina. Ainakin joidenkin mielestä. Tämä viihdyttävyys saa aikaan tykkäämisen tunteen. Se koukuttaa tavallaan. Kun asiat viihdyttävät ja tiedät niiden olevan samalla lailla viihdyttäviä seuraavallakin kerralla, sinun on todella helppo ostaa ja lukea jonkin julkaisun seuraava osakin. Tavallaan viihdyttävyydessä on toistoa, mitä muuten Akkarissa ei ole tai ainakin viihdyttävyyden rakenteissa. Kuitenkin viihdyttävyyttä täytyy kiittää paljonkin Akkarin ja muiden ankkajulkaisujen nykytilasta.
Akkari-lehden voi tilata kotiin. Siitä onkin helppo päätellä Akkarin suosio. Irtonumeroiden osto on paljon hankalampaa, rasittavampaa ja hieman kalliimpaa kuin tilaaminen. Voit helposti missata jonkin numeron. (Varsinkin, kun julkaisutahti on näinkin nopea kuin Akkarilla.) Kun tilaat, saat kaikki numerot plus mahdollisesti joitain ekstraa hieman halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivaa. Jos Akkarissa ei olisi tilausmahdollisuutta, luultavasti suosio sekä levikki olisivat alhaisempia kuin mitä ne ovat nyt.
Akkarista riippuvaisia ihmisiä ei oikein ole, koska Akkari ei koukuta sillä tavalla kuin esimerkiksi jotkin pelikonepelit. Akkari on vain koukuttava, koska se on aina erilainen ja niin edelleen. Syyt löytyvät tästä viestistä. Johonkin pelikonepeliin tai muuhun sellaiseen on paljon helpompi jäädä koukkuun, koska se toistaa itseään. Kilpailet itsesi kanssa. Pääsyy koukkuuntumisessa onkin juuri tuo toisto. Akkari ei toista itseä (ainakaan kovin usein), joten Akkariin on käytännössä mahdoton jäädä koukkuun, sillä Akkari ei sisällä oikeastaan lainkaan muitakaan riippuvaisuuteen kuuluvia piirteitä. Ne pilaisivat Akkarin maineen.
Akkarit eivät ''vanhene''. Niiden huumorin pitäisi olla aina yhtä hauskaa. Se on äärimmäisen suuri plussa! Akkarien ja muiden ankkajulkaisujen huumori ei ole kiinni nykyhetkessä, vaan se on samanlaista oikeastaan aina. Akkarit eivät viittaa vahvasti nykyaikaan tai johonkin muuhun, mitä tulevaisuudessa emme ymmärtäisi. Akkareita voi lukea aina, sillä tarinat ovat yhä samanlaisia. Jos olet pitänyt kunnon tauon (eli kaksi kuukautta tai enemmän), voit lukea lehden helposti uudestaan, sillä vaikka muistaisit jotain juonesta, tuskin muistat kaikkea. Huumori naurattaa tai hymyilyttää yhä uudestaan, voit ymmärtää viittaukset yhä uudestaan ja uudestaan. Lisäksi Akkareiden juoni ei muutu miksikään. Kun se on yhtä nerokkaasti tehty ja omalaatuisuutta ja luonteita käytetään taidokkaasti (selitetään seuraavassa kappaleessa), juoni pysyy yhtä taidokkaana. Akkarit eivät siis pilaannu. Itsekin olen lukenut paljon entisaikojen (esimerkiksi 1970-luvun tarinoita), sillä ne olivat niin eri lailla tehtyjä kuin nykytarinat. Niiden piirtojäljessä on selviä eroja nykypäivän piirtojälkiin, Mikki-tarinoita oli paljon enemmän ja muutenkin hahmokaarti oli erilaista ja juonet olivat pohjiltaan erilaisia. Kenties edellämainitsemani onkin yksi suuri syy siihen, että myös oikein vanhatkin (tai ainakin vanhemmat) ankkajulkaisut ovat niin suosittuja. Ne ovat niin erilaisia. Niiden eroja nykyjulkaisuihin on hauska etsiä ja erot myös huomaa aivan omin silmin. (Kuin etsi eroavaisuudet-tehtävä.) Vertaileminen muutenkin on useiden mielestä hauskaa, miksei tämäkin? Vanhat tarinat tai julkaisut saavat myös mahdollisesti mieleen paljon muistoja. Muistot saattavat olla ankka-aiheisia tai aivan jotain muita. Vanhoissa julkaisuissa on myös yksi selkeä hyvä puoli: Kun on lukenut paljon nykyaikaisia julkaisuja, vanhoissa on selkeä hyvä lisäasia. Ne eivät kyllästytä, koska ne ovat rakenteeltaan täysin erilaisia kuin nykyjulkaisut. Myös julkaisujen rakenne on selvästi eroava nykyaikaan verrattuna (ei siis vain pelkkä tarinoiden rakenne). Ennen oli enemmän erilaisia tekstiosioita ja 2000-luvun puolella, siinä 2004 paikkeilla, oli muistaakseni suosiossa laittaa takakanteen yksisivuinen sarja, eikä mainoksia kuten nykyään.
Kaikki ankkahahmot ovat äärimmäisen omalaatuisia. Se on todellakin hyvä asia! Se on yksi tärkeimmistä asioista Aku Ankan tämänhetkisessä suosiossa! Koska hahmot ovat liioitellunkin omalaatuisia tai heidän luonteensa on vedetty äärirajoilleen (Hannun onni, Iineksen vaihtelevuus), tarinoille saadaan aina juonipohja! Koska tarinoille saadaan siitä juonipohja, niitä luetaankin melko paljon, koska ne ovat yksinkertaisesti hyviä. Hahmojen omalaatuisuus saa hahmoista päähenkilön, ja koska hahmot ovat omalaatuisia, tarinat saadaan sisällytettyä hahmojen luonteisiin. Hahmojen luonteet muodostavat joitain tarinoita jopa itsestäänkin. Koska hahmot ovat niin omalaatuisia tai sen tapaisia, niin tarinan juoneksi vaaditaan joskus vain yksi pelkkä hahmo! Koska tarinaan ei muuta (juoneksi) vaaditakaan, niin tarinat selkeytyvät todellakin huomattavasti! On paljon selvempää lukea tarinaa, jossa on vain yksi päähenkilö, mutta siitäkin saa loistavan laatuisen tarinan (koska hahmot ovat niin liioitellun omalaatuisia). Esimerkiksi tarina, jossa Akun ja Teppo Tulpun luonteita olisi pienennetty ja vain toinen heistä olisi päähenkilönä olisi paljon hankalampi lukea. Se johtuu yksinkertaisesti siitä. että mitä omalaatuisempi on luonne, sitä vähemmän hahmoja tarvitaan päähenkilöksi/juonen ylläpitäjäksi. Sen voi ajatella myös näin: Juonen ylläpitämiseen tarvitaan tietty määrä omalaatuisuutta sekä luonnetta, mutta mitä enemmän hahmoja on tarinan päähenkilöinä/juonen ylläpitäjinä, sitä enemmän sitä omalaatuisuutta poistuu. Juuri niin se onkin! Parhaat tarinat ovatkin luultavasti ne, missä juonta ylläpitää vain yksi henkilö, joka on omalaatuinen, koska silloin ei tarvitse sekoittaa tarinaan kaikkien päähenkilöiden luonteiden ja omalaatuisuuksien seurauksia ja aiheutumaa. Kun sitä ei tarvitse kuvata, niin tilaa säästyy (jolloin jotain muuta saadaan lisättyä tarinaan) ja tarina selkeytyy huomattavasti (koska lukija ei välttämättä ymmärtäisi selityksiä). Edellämainittu onkin mielestäni yksi pääsyistä Aku Ankan suosiolle ja tarinoiden helpolle ymmärrettävyydelle.
Entisaikoina (ainakin Akkarin alkutaipaleilla 1950-luvulla) ankkajulkaisut koostuivat lähinnä muutaman piirtäjän tarinoista. Silloin oli myös paljon enemmän superkuuluisuuksia, toisin kuin nyt. Esimerkiksi Carl Barks oli todella kuuluisa muutama kymmenen vuotta sitten ja täysin omassa kuuluisuusjoukossaan. Nykypäivänä tilanne on toisin. Kenties jotkut saattoivat nähdä Don Rosan(kin) kuuluvan yhtä kuuluisien joukkoon, mutta ainakin minun mielestäni nyt ei ole yhtä tai kahta piirtäjää/käsikirjoittajaa yli muiden. Esimerkiksi Jippes, Vicar ja Korhonen ovat kuuluisia, mutta eivät niinsanottuja superjulkkiksia. Entisaikoina lehtiä ostettiin myös vain siksi, että saataisiin nähdä yksi suuren kuuluisuuden tekemä tarina, mutta nykyään niin ei (enää) ole, koska ei ole ''suurkuuluisuuksia''.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Miksi Akkariin sitten kyllästytään? Useimmiten kyllästyvät henkilöt ovat niitä, jotka lukevat muitakin muotoja ankoista eli ainakin Roope-Setä-lehteä, Aku Ankan taskukirjoja, kovakantisia ynnä muita senlaisia. Kun niitä paljon luetaan, on suurempi todennäköisyys kyllästyä. Lisäksi kyllästyvät ihmiset ovat todennäköisesti tilanneet kauan Akkaria, jolloin esimerkiksi toivesarjat on nähty jo aikaisemmin. Kun ihmiset vanhenevat, heidän mielipiteensä muuttuvat ja esimerkiksi Akkaria onkin valitettavan helppo alkaa inhota. Miksi, en tiedä. Kenties Akkari on heidän mielestään liian lapsellinen (mitä se ei todellakaan ole!). Lisäksi elämässä voi tulla muita kiireitä, jolloin Akkarin eri julkaisujen lukemiseen tarvittavaa aikaa ei välttämättä saada. Jos luet paljon julkaisuja, sitä aikaa todellakin tarvitaan paljon! Kuitenkin yksi tärkeimmistä syistä on todennäköisesti tuo lapsellisuus. Akkarihan ei ole lapsellinen, koska juonet ovat tehty senlaisiksi että ne sopivat kaikille. Myös aikuisille. Aikuiset saattavat myös hylätä lukemisen, koska he haluavat maineensa olevan kunnossa. Useat lapset lukevat julkisestikin Akkaria. (Eli Akkarin lukeminen jätetään useimmiten lasten tehtäväksi.) Jos nähtäisiin jonkun aikuisen lukevan Akkaria, niin hänen mielestään hänen maineensa saattaisi olla mennyt pilalle. Akkari ei kuitenkaan ole lainkaan lapsellinen, vaikka lapset sitä lukevatkin. Se on todellakin tehty mallikelpoisesti! Akkarissa ei oikeastaan lainkaan viitata asioihin, jotka olisivat lapsellisia (toisin kuin esimerkiksi akuankka.fi:n keskustelu, joka on täynnä pieniä lapsia ja siten äärimmäisen lapsellinen). Akkarin pitäisi sopia kaikille ihmisille, vaikka kaikki ihmiset eivät ole sitä mieltä. Kuitenkin uskoisin, että kaikki tämän fooruminkaan jäsenet eivät lue Akkaria vanhempina. Mielipiteet muuttuvat niin helposti ihmisillä iän mukana. Myös mielipiteet Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta. Sarjakuvien kuvat ovat joskus todella hankalia piirtää ja puolestaan joskus ne ovat upeasti toteutettuja. Väitänkin, että esimerkiksi Don Rosan piirrokset olisivat melko korkealla taidekilpailussa. Rosan kannet ovatkin voittaneet Akkarin kansikilpailuja useasti.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Kuitenkin ei-kovin-hyvin on ollut jo 1960-luvulla, jolloin julkaisukynnys oli äärimmäisen matala, ja surkeatkin piirtäjät saivat helposti tarinoitaan läpi. Onneksi se on hieman parantunut nykypäivään mennessä.
Piirtäjien hidastunutta julkaisutahtia on pyritty korvaamaan toivesarjoilla, jotka ovat paljon toivottuja vanhoja sarjoja ja usein Barksin tekemiä. Se on mielestäni hyvä, koska saadaan vanha hyvä sarja, mutta niitäkään ei pitäisi olla liikaa. Esimerkiksi viisi vuodessa on liikaa, koska silloin lukijat, jotka ovat lukeneet lehteä kauan (heitä on yllättävän paljon) kyllästyvät, koska he ovat lukeneet samat sarjat useasti ja mahdollisesti jopa lopettavat Akkarin lukemisen.
1960-luvulla siis julkaisukynnys oli äärimmäisen matala. Siispä todella hyvien tarinoiden seassa oli myös surkeita tarinoita, joiden piirtäjät olivat täysin aloittelijoita. Valitettavasti nyt olemme menossa siihen suuntaan. Koska jokaiseen numeroon ei saada Jippeseitä tai Vicareita, sekaan tulee joitain ei-niin-kovin-hyviä piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Yksi korjausehdoitukseni olisi se, että järjestetään sarjakuvantekokilpailu. (Edellinen oli muistaakseni 2003.) Paras tai parhaat julkaistaan lehdessä. (Jos joku huippupiirtäjä saadaan mukaan [silloin Vicar], pelkkä käsikirjoituskilpailu kelpaa, jos saadaan valmis käsikirjoitus, niin pelkkä piirtokilpailu kelpaa.) Silloin saataisiin yksi huonohko sarjakuva korvattua paremmalla. Koska Akkarin lukijoita on niin paljon, täytyy joukosta löytyä hyvä piirtäjä ja/tai käsikirjoittaja.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Eli 2002 aloin tilaamaan lehteä, mutta 2003 aloin kansioimaan niitä ja lukemaan kunnolla enemmän.
Saan ankkajulkaisuja myös muuten kuin ostamalla. Saan niitä paljon lahjoina ja ennen eräs sukulaiseni antoi minulle vanhoja lehtiä.
Minulla on paljon lehtiä (noin 250), jotka on julkaistu aikavälillä 1970-2000. Silloin en niitä (vielä) tilannut, mutta olen saanut ja ostanut vanhojakin Akkareita. Ne ovat oiva keräilykohde, koska ne ovat osittain tulleet ennen syntymääsi ja sen takia niitä on hankala (tai ei ainakaan kovin helppo) saada nykypäivänä.
Eniten pidän tarinoista, jotka ovat Don Rosan tekemiä, koska hänen huumorinsa on erittäin hauskaa. Hän viittaa todellisuuteen, joihinkin tarinassa edellämainittuihin asioihin tai stereotypiohin todella taidokkaasti, koska ne saavat hymyilemään itseni (ja se on harvinaista). Don Rosan vitsit ovat todella ennennäkemättömiä ja täysin hänen omaa käsialaansa. Se on yksi syy, miksi pidän Don Rosasta niin paljon. Edellämainittujen takia/ansiosta luen Rosan tarinat yhä uudelleen ja uudelleen ja pidän niistä paljon. Siksi voinkin sanoa, että ne ovat vaikuttaneet omaan lukemiseeni todella paljon.
Ensimmäinen tarina, jonka muistan lukeneeni, on Don Rosan tekemä.
Myös Barks on vaikuttanut lukemiseeni paljon, joskin paljon vähemmän kuin Rosa. Entisaikojen tarinat ovat melkeinpä vain Barksin tekemiä. Siispä olen lukenut paljon Barkstarinoita, joten ne ovat vaikuttaneet. Ilman Barksia tuskin minäkään olisin Akkareita lukenut, koska niitä tuskin olisi ollut.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja todellakin tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään. Minulla on myös toinen syy keräilylleni. Se on myös erittäin yksinkertainen. Ankkajulkaisuja pystyy lukemaan uudestaan ja uudestaan (tai ainakin melkein kaikkia), kunhan ei lue aivan heti (eli ainakin kuukauden väli). Aku Ankka ei vanhene, ja tarinoiden mahdollisen huumorin pitäisi olla yhtä hauskaa osto- ja lukuhetkillä kuin uudestaan luettuna. Muutenkin Akkarit säilyvät ikuisesti.
Minulla on (tietenkin) myös muita ankkajulkaisuja kuin Aku Ankka-lehteä. Kuusi ensimmäistä minitaskaria ostin ''paremman puutteessa''. (Niihin aikoihin ei muita ankkajulkaisuja julkaistu.) Taskareita minulla on vajaa sata. Niitäkin keräilen, koska ne ovat laatulukemista (katso viestini alkuosa). Roope-Setä-lehtiä minulla on vain kymmeniä, koska ne eivät vain jostain syystä tartu mukaan. Lisäksi minulla on ainakin Joulumantelit, jotka olen saanut käyttämättöminä (=lukemattomina) lahjaksi. Kaikkia omistamiani ankkatuotteita en kuitenkaan voi muistaa.
Yhteenveto: Akkarin suosio koostuu monesta osasta, esimerkiksi julkaisutahti, monipuolisuus ja kansainvälisyys. Koska suosio koostuu monesta osasta, Akkariin on melko hankala kyllästyä. Piirtäjien nopeus hidastuu, joten huonompiakin tarinoita joudutaan julkaisemaan, jonka takia Akkareissa on sekä hyviä että huonoja tarinoita. Edellämainittua pyritään korjaamaan toivesarjoilla, joita on muutama vuodessa. Entisaikoina lehti saatettiin ostaa vain koska siinä oli jonkun ''superjulkkiksen'' tarina. Tarinoiden laadun yksi pääsyy on se, että hahmot ovat niin omalaatuisia, että kunnon juoneen tarvitaan vain yksi hahmo. Nykyään ei ole niin, koska niin kuuluisia piirtäjiä/käsikirjoittajia ei ole. Akkarit elävät ikuisesti, koska niiden rakenne on erilainen, se ei kyllästytä. Lisäksi vertailuja on hauska suorittaa. Olen keräillyt Akkareita reilut viisi vuotta ja keräilen niitä kenties siksi, että ne ovat liian hyviä pois heitettäviksi. Jos tämä ei riitä lukemisen aloittamisen perusteluiksi, tartu vain itse Akkariin! Kuvat kertovat paljon enemmän kuin muutama tuhat sanaa mitä tässä on.
Sitten 50-v-syntymäpäiville. Tässä saattaa olla jo lopullinen versio.
~kirja
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 480 -
27.06.2009 klo 10:45:54
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Aku Ankka-lehden huumori on mielestäni varsin hyvää ja varmasti monen muunkin lukijan mielestä. Aku tuntuu yleensä silloin humoristiselta kun hän on vihainen. Aku on yksi humoristisimpia henkilöitä Akkarissa, mutta ei välttämättä kuitenkaan kaikista humoristisin. Yleensä Akkarihuumori puree lähes kaikkiin lukijoihin, toisin kuin vaikka jonkin sketsi-tv-sarjan huumori. Se on positiivista. Toivottavasti hyvään huumoriin turvaudutaan jatkossakin.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Mainiota on että Akkarilla on myös ihan omat nettisivut. Niitä mainostetaan aika paljon Akkkareissa. Sivut ovat olleet netissä jo useamman vuoden ajan, mutta ne päivitettiin vajaa puolitoista vuotta sitten ja niistä tehtiin varsin erilaiset mitä ne vielä ennen päivitystä olivat.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Vaikka Akkaria on kehuttu hyvän kielenkäytön takia, niin äkee Akkareissakin joskus lievää kiroilua, tai jotain sen tapaista ainakin. Usein Rosan sarjoissa Aku saattaa kiroilla suurin piirtein näin: !"#&#%"/"!!!!. Tätä ei tosin oikein kiroiluksikaan voi laskea.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa. Aku Ankka ekstrastakin kiinnostuin vuonna 2005, lehti vaikutti ihan hyvältä, joten päätin, että aloitan ekstran tilauksen. Lehti ilmestyi ensimmäisen kerran postilaatikkoomme vuoden 2006 tammikuussa. Tilaan ekstraa vielä tälläkin hetkellä, vaikka mielestäni sen taso on parin lähivuoden aikana ehkä hieman huonontunut, tosin aika minimaalisen vähän. Onhan se hyvä, että kuukaudessa tulee aina yksi "ylimääräinen" lehti postilaatikkoon. Aion varmaan tilata ekstraa tulevaisuudessakin, tosin jos jommastakummasta täytyisi luopua: Akkarista tai ekstrasta, niin luopusinin ekstrasta.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi. Mielestäni Akkari ei ole liian sekava, on tietysti hyvä, että lehti on värikäs ja siinä ei ole mitään valkoista tyhjää paperia juuri ollenkaan. Mainoksia tosin on joskus vähän liikaa. Välillä niissä saattaa olla jotain mielestäni turhia lelumainoksia. Mutta jos lehteä vertaakin vaikkapa Akkarin nettisivuihin, voi eron huomata. Nettisivut ovat täynnä mainoksia, joita ei oikein jaksaisi katsella.
Jos täällä muutkin ovat kertoneet muistakin julkaisuista, kuin Akkareista, niin kerronpa minäkin. Tässä tiivistettynä Ankkailukokoelmani: Omistan tällä hetkellä noin 400 Akkaria, minun mielestäni se ei ole kovin suuri määrä, kun ottaa huomioon, että jotkut omistavat niitä lähes 2000 kappaletta. Taskareita minulla on yhteensä noin 100, tai ehkä noin 105. Se on jo vähän enemmän kuin tuo Akkarimääräni. Kovakantisia minulla on kirjahyllyssäni varmaan noin 20 kpl. Ja ehkä paran kovakantiseni on Roope Ankan elämä ja teot. Muita hyviä kovakantisia ovat eräät Ankantekijät-kirjasarjan kirjat. Näiden lisäksi minulla on vielä vajaa 40 Roope-Setää ja muutama Iines-lehti. Ainiin, ja Aku Ankka ekstroja minulla on noin 50-60 kpl. Niitä olen tilannut muutaman vuoden.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. Yleensä taskareiden Mikki-tarinat ovat mielestäni parempia. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne huonommatkin Mikki-tarinat. Myönnän kyllä, että pari Mikki-tarinaakin olen Akkarista joskus jättänyt lukematta.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä, myös Giuseppe Peregon piirrokset ovat kamalia. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Tämä ei nostanut lehden tasoa, mutta näin jälkikäteen ajatellen olivat ne huonommatkin piirtäjät aika tärkeitä Akkarille. Mieluummin huonoja piirtäjiä, kuin että piirtäjiä ei olisi ollenkaan. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Joskus jatkikset ovat vähän tylsiä. Usein eräät jatkis-tarinat voisi omasta mielestäni julkaista yhtenä kokonaisuutena. Mielestäni tarinat on parempi lukea kerralla, kuin että esim. kahtena osana. Jotkin Rosan jatkikset ovat saattaneet olla 90-luvulla jopa neliosaisia. Mielestäni se ei ole mukavaa.
Olisi mukavaa jos italialaisten tarinoita julkaistaisiin Akkareissa enemmän. En tiedä voiko italiattomuutta kutsua huonoksi puoleksi, mutta ei hyväksikään. Italia on maa, jossa uusia piirtäjiä tulee kuin jostain tehtaan liukuhihnalta.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Verrataampa tähän väliin Akkaria ja Aku Ankka ekstraa. Monen mielestä ihan se originaali Akkari on parempi kuin ekstra. Ekstran tarinat ovat yleensä vähänhuonompia mitä Akkarin tarinat ovat. Ekstroissa näkee usein myös paljon mielestäni turhia hahmoja, kuten Dumbo, Ossian Ötökkä jne. Mielestäni ennen ekstra oli parempi lehti kuin nykyään, sillä ennen mm. Vicarin tarinoita julkaistiin ekstroissa hieman useammin.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina. Myös kaikki hauskat lausahdukset ovat tyypillisiä Akkareille ja niitä näkeekin aika usein. on myös varsin yleistä, että muutaman kerran vuodessa ilmestyy erikoispaksu numero, jossa on 52-sivua. Usein tällaisissa lehdissä ensimmäinen tarina on aika pitkä ja muut lyhyitä tai lyhyehköjä.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka. Monien mielestä myös muut hahmot ovat hyviä, varsinkin Ankanpojat ja Roope Ankka. Eräs asia jäi mainitsematta, mutta mainitaan se tässä yhteenvedon muassa. Monet Akkarin lukijat tykkäävät pitkistä seikkailutarinoista, joissa joko Roope tai Roope ja Aku oikineen seikkailevat ympäri maailmaa. Itsekin tykkään näistä tarinoista ja oli mukavaa nähdä, kun eräässä Akkarissa Ankat kävivät myös pikavisiitillä Suomessa.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Aku Ankka-lehden huumori on mielestäni varsin hyvää ja varmasti monen muunkin lukijan mielestä. Aku tuntuu yleensä silloin humoristiselta kun hän on vihainen. Aku on yksi humoristisimpia henkilöitä Akkarissa, mutta ei välttämättä kuitenkaan kaikista humoristisin. Yleensä Akkarihuumori puree lähes kaikkiin lukijoihin, toisin kuin vaikka jonkin sketsi-tv-sarjan huumori. Se on positiivista. Toivottavasti hyvään huumoriin turvaudutaan jatkossakin.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Mainiota on että Akkarilla on myös ihan omat nettisivut. Niitä mainostetaan aika paljon Akkkareissa. Sivut ovat olleet netissä jo useamman vuoden ajan, mutta ne päivitettiin vajaa puolitoista vuotta sitten ja niistä tehtiin varsin erilaiset mitä ne vielä ennen päivitystä olivat.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Vaikka Akkaria on kehuttu hyvän kielenkäytön takia, niin äkee Akkareissakin joskus lievää kiroilua, tai jotain sen tapaista ainakin. Usein Rosan sarjoissa Aku saattaa kiroilla suurin piirtein näin: !"#&#%"/"!!!!. Tätä ei tosin oikein kiroiluksikaan voi laskea.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa. Aku Ankka ekstrastakin kiinnostuin vuonna 2005, lehti vaikutti ihan hyvältä, joten päätin, että aloitan ekstran tilauksen. Lehti ilmestyi ensimmäisen kerran postilaatikkoomme vuoden 2006 tammikuussa. Tilaan ekstraa vielä tälläkin hetkellä, vaikka mielestäni sen taso on parin lähivuoden aikana ehkä hieman huonontunut, tosin aika minimaalisen vähän. Onhan se hyvä, että kuukaudessa tulee aina yksi "ylimääräinen" lehti postilaatikkoon. Aion varmaan tilata ekstraa tulevaisuudessakin, tosin jos jommastakummasta täytyisi luopua: Akkarista tai ekstrasta, niin luopusinin ekstrasta.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi. Mielestäni Akkari ei ole liian sekava, on tietysti hyvä, että lehti on värikäs ja siinä ei ole mitään valkoista tyhjää paperia juuri ollenkaan. Mainoksia tosin on joskus vähän liikaa. Välillä niissä saattaa olla jotain mielestäni turhia lelumainoksia. Mutta jos lehteä vertaakin vaikkapa Akkarin nettisivuihin, voi eron huomata. Nettisivut ovat täynnä mainoksia, joita ei oikein jaksaisi katsella.
Jos täällä muutkin ovat kertoneet muistakin julkaisuista, kuin Akkareista, niin kerronpa minäkin. Tässä tiivistettynä Ankkailukokoelmani: Omistan tällä hetkellä noin 400 Akkaria, minun mielestäni se ei ole kovin suuri määrä, kun ottaa huomioon, että jotkut omistavat niitä lähes 2000 kappaletta. Taskareita minulla on yhteensä noin 100, tai ehkä noin 105. Se on jo vähän enemmän kuin tuo Akkarimääräni. Kovakantisia minulla on kirjahyllyssäni varmaan noin 20 kpl. Ja ehkä paran kovakantiseni on Roope Ankan elämä ja teot. Muita hyviä kovakantisia ovat eräät Ankantekijät-kirjasarjan kirjat. Näiden lisäksi minulla on vielä vajaa 40 Roope-Setää ja muutama Iines-lehti. Ainiin, ja Aku Ankka ekstroja minulla on noin 50-60 kpl. Niitä olen tilannut muutaman vuoden.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. Yleensä taskareiden Mikki-tarinat ovat mielestäni parempia. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne huonommatkin Mikki-tarinat. Myönnän kyllä, että pari Mikki-tarinaakin olen Akkarista joskus jättänyt lukematta.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä, myös Giuseppe Peregon piirrokset ovat kamalia. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Tämä ei nostanut lehden tasoa, mutta näin jälkikäteen ajatellen olivat ne huonommatkin piirtäjät aika tärkeitä Akkarille. Mieluummin huonoja piirtäjiä, kuin että piirtäjiä ei olisi ollenkaan. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Joskus jatkikset ovat vähän tylsiä. Usein eräät jatkis-tarinat voisi omasta mielestäni julkaista yhtenä kokonaisuutena. Mielestäni tarinat on parempi lukea kerralla, kuin että esim. kahtena osana. Jotkin Rosan jatkikset ovat saattaneet olla 90-luvulla jopa neliosaisia. Mielestäni se ei ole mukavaa.
Olisi mukavaa jos italialaisten tarinoita julkaistaisiin Akkareissa enemmän. En tiedä voiko italiattomuutta kutsua huonoksi puoleksi, mutta ei hyväksikään. Italia on maa, jossa uusia piirtäjiä tulee kuin jostain tehtaan liukuhihnalta.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Verrataampa tähän väliin Akkaria ja Aku Ankka ekstraa. Monen mielestä ihan se originaali Akkari on parempi kuin ekstra. Ekstran tarinat ovat yleensä vähänhuonompia mitä Akkarin tarinat ovat. Ekstroissa näkee usein myös paljon mielestäni turhia hahmoja, kuten Dumbo, Ossian Ötökkä jne. Mielestäni ennen ekstra oli parempi lehti kuin nykyään, sillä ennen mm. Vicarin tarinoita julkaistiin ekstroissa hieman useammin.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina. Myös kaikki hauskat lausahdukset ovat tyypillisiä Akkareille ja niitä näkeekin aika usein. on myös varsin yleistä, että muutaman kerran vuodessa ilmestyy erikoispaksu numero, jossa on 52-sivua. Usein tällaisissa lehdissä ensimmäinen tarina on aika pitkä ja muut lyhyitä tai lyhyehköjä.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka. Monien mielestä myös muut hahmot ovat hyviä, varsinkin Ankanpojat ja Roope Ankka. Eräs asia jäi mainitsematta, mutta mainitaan se tässä yhteenvedon muassa. Monet Akkarin lukijat tykkäävät pitkistä seikkailutarinoista, joissa joko Roope tai Roope ja Aku oikineen seikkailevat ympäri maailmaa. Itsekin tykkään näistä tarinoista ja oli mukavaa nähdä, kun eräässä Akkarissa Ankat kävivät myös pikavisiitillä Suomessa.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.