(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, että on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Monet ihmiset haukkuvat ankanlukijoita ja sanovat: "Lukisit nyt jotain muutakin!". Mikä siinä voi viehättää? Miksi se on yksi maailman suosituimmista sarjakuvista, Suomen suosituin? Miksi seinäni täyttyvät ankkajulisteista ja kirjahyllyni pursuavat Aku Ankan päitä? Onko tämä jonkinlainen kielletty huvi, jos on, miksi huvi?
Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja sarjakuva koostuu kahdesta taiteenmuodosta. Ne ovat piirrokset ja käsikirjoitus. Piirrokset ovat ammattilaistaiteilijoiden tekemiä, ja nämä taiteilijat ovat ennen Disney-uraansa läpäisseet tarkan seulan. He piirtävät tarkasti varjostukset, ja Aku Ankka onkin taidetta. Käsikirjoittajat suodatetaan samanlaisen seulan läpi. Heistä tulee konkareita, joitten kynästä syntyy mestariteoksia. Aku Ankka-tarinaa ei nimittäin suinkaan ole helppo käskirjoittaa, vaan se vaatii taitoa.
Kun piirrokset ja kirjoitus yhdistetään, tulos on todella taiteellineen. Koska kuva merkitsee tuhatta sanaa, sarjakuva on kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Toisaalta teksti auttaa lukijaa muodostamaan mielikuvia, ja se myös valottaa lukijalle paljon ylimääräistä tietoa.
Sarjakuva on siis erittäin hyödyllistä luettavaa, ja Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia. Johtopäätös: Aku Ankan täytyy olla sivistävää ja hyvää luettavaa.
Mutta nyt voi paneutua tarkemmin hienoihin yksityiskohtiin ja suurempiinkin kokonaisuuksiin Ankassa.
Tästä hyvin tuntemastamme räpyläjalasta kertovat kirjat/lehdet/pokkarit kelpaavat nimittäin hyvin vaikkapa opetusmateriaaliksi. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Tällaisia sanoja ovat muun muassa pellepeloton ja hannuhanhi. Rakkaan naapurimaamme Ruotsin jääkiekkoilijoita kutsutaan useinkin viimeks mainitulla nimityksellä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta. Aku Ankan toimitus on kaiken muun hyvän lisäksi vieläpä keksinyt valtavan määrän nimivväännöksiä. Ne ovat erittäin hupaisia, ja innoittavat lukemaan. Esimerkkinä vaikkapa F. E. Villanpää.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa. Don Rosan tarinat sisältävät myös tukuittain viittauksia historiaan, kulttuureihin ja elokuviin. Esimerkiksi tarinassa Kolmoistikliaisen merkki esiintyy distelfink -merkki, joita oikeastikin maalattiin talon seiniin taikamerkeiksi onnea tuottamaan. Näitä samantapaisia viittauksia on Rosan tarinoissa valtavasti, ja hän käsittelee niitä yleensä esipuheissaan. Lukija saattaa myös innostua helposti tutkimaan tätä viittausta, ja mitä asiaan oikeastaan kätkeytyykään.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus). Laaja hahmokirjo selittyy sillä, että piirtäjiä ja käsikirjoittajia on valtavasti. Mikäli heitä olisi vain yksi kumpaistakin ammattia, hahmoja olisi huomattavasti vähemmän. Yhdet tekijät eivät millään ehtisi tekemään kaikista sadoista hahmoista tarinoita, vaan tähän tarvitaan paljon piirtäjiä - niin kuin Aku Ankala on, nykyisin.
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös. Myös Al Taliaferron ja Bob Karpin merkitys on valtava, sillä Akua olisi vaikea kuvitella ilman veljen (tai oikeastaan sisaren-) poikiaan, ja kyllä ankkauniversumi ilman Iinestäkin olisi outo. (Iines myös Al Taliaferron luomus, Mummokin.)
Mutta asiaan. Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Ja miksi niin moni lukee Aku Ankkaa, tämähän selittyy varmasti myös sillä, etä on tiettyjä tekijöitä, jotka juuri heitä ihastuttavat. Toinen tärkeä tekijä on se, että Aku Ankkoja on niin valtavasti, että jos kyllästyt ankkojen maailmaan, voit vaikkapa lainata kirjastosta Hessu Hopo -albumin. Aku Anka eduiksi voi siis laskea laajan hahmokirjon, sekä laajan tekijäkaartin.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Minäkään en aloittanut tämän huippusarjakuvan lukemista vielä aivan taaperona. Aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa, vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana. Muistan hyvin, kun luin ensimmäiset Aku Ankkani. Olin tätä ennen joskus lukenut parturissa taikka jossain muualla ehkä ankan tai pari, mutta ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Sain nimittäin syntymäpäivälahjakseni Ankkalinnan kunnankeksijä -kirjan, joka oli ensimmäinen täysin omani ankkakirja. Muistan, että ensimmäisen kerran näin lempihahmoni Roopen tarinassa "Arvoituksellinen aarre". Ihmettelin, kukas se tämä heppu on. Mutta vähitellen tämä yksi opus avasi minulle kokonaisen maailman. Aloin lukea perheeni vanhoja Aku Ankan taskukirjoja, joita oli hyllyissä parikymmentä. "Kolmannessa vaiheessa" aloin lainata kirjastosta ankkoja, ja vähitellen ostaa taskareita. Ostin niitä alusta asti järjestyksessä, aloitin numerosta 300, vuonna 2004, ja nyt on numero 354 jo kaapissa. Innostus lisääntyi pikku hiljaa, ja vihdoin, vasta vuoden 2006 alusta aloin tilata ankkaa. Silloin jäin siihen lopullisesti koukkuun. Ensimmäisen tailaamani Aku Ankan ensimmäinen tarina Kuningas Salomon kaivokset sykähdytti minua niin, että ei ollt epäilystäkään, kuka siitä lähtien olisi lempitekijäni: Carl Barks. Nyttemmin olen lukenut tuhansia uusia kertomuksia, mutta Carl "Mestari" Barks on edelleen ykkönen. Aloitettuani tilauksen, minusta tuli fani ja opin nopeasti tuntemaan kymmenien eri tekijöiden tyylejä. Samoihin aikoihin aloin myös piirtelmään Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Ja vielä otettava huomioon, että tämä moniulotteinen sarjakuva sopii koko perheelle! Se ei ole pelkästään lasten lukemistoa, sillä siinä riittää mielenkiintoa kaikille aina vauvasta vaariin. Toisaalta, se ei ole vähän vanhempien lukemistoa Fingerporin tavoin, sillä Aku Ankasta on karsittu pois lapsille sopimattomat kohdat ja viittaukset. Se ei aiheuta todellakaan rikollisuutta, ja pikemminkin opettaa hyviä tapoja kuin ei opeta. Se on myös todella kevyttä ja arkista luettavaa, eikä sen lukijan tarvitse käyttää lukemiseen viikkoa, vaan hän voi vaikkapa ruoan valmistumista uunissa odotellessaan lukaista tarinan tai kaksi.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Lisäksi Akkarin ilmestymistiheys on juuri sopiva - kerran viikossa. Lehden lukemisessa ei kestä varttia kauempaa, mutta onneksi voi hankkia esim. kuukausittain Aku Ankan taskukirjan eli Taskarin, lisäksi yhtä usein Aku Ankka Ekstran, kaksi kertaa vuodessa Jumbon, usein ilmestyviä kovakantisia ynnä paljon muuta. Aku Ankkaa on yli tarjonnan, ja itselleni todennäköisesti ikinä tule tilannetta, että kirjakaupassa ei olisi yhtään lukemattomaani Ankkaa. Monissa muissa julkaisuissa tilanne on valitettavan yleinen.
Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.
Aku Ankka on täydellinen lehden pääosassa. En usko, että Roope Ankka voisi olla koko lehden pääosassa, tai Hannu. Aku sopii tähän rooliin, sillä juuri hän taipuu moneen. Akusta voi tulla helposti Roopen tavoin raharikas, tai Hannun tavoin onnekas. Aku siis voisi käytännössä esittää vaikka kaikkia hahmoja. Onneksi ei kuitenkaan esitä, sillä myös muut hahmot ovat oivia lisukkeita. Merimiesnuttuinen ankka on aina minulle se tärkein hahmo, vaikka pitäisinkin Roopea lempihahmonani. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näin se vain on.
On myös hyvä huomata, että (kuten jo aiemmin kerroin) monet suomalaiset pystyvät helposti samaistumaan Akuun, joka omalta osaltaan selittää hänen suosiotaan Suomessa.
Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".
Eräs harrastuksistani on Akkareitten keräily. Keräilen Akkareita pääasiassa kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että haluan lukea Aku Ankkaa. Kuten olen jo edellisissä seitsemässätoista kappaleessa koettanut selittää, Aku Ankka on mielestäni maailman mahtavin sarjakuva.
Mutta, voisinhan aina lainata ne kirjastosta. Vai voisinko? Akkarit näyttävät komealta kirjahyllyssä ja toisaalta ne saa kätevästi kansioihin. Kirjahyllyni on siis Akkarien ansiosta hienompi, ja kaiken lisäksi ne eivät kuitenkaan vie paljoa tilaa. Tässä keräilyn toinen syy.
Kolmas syy on se, että vaikka nyt Akkarit maksavat paljon, vuosien saatossa monien arvo kasvaa. Tämän takia mikään ei ole hukkasijoitus, vaan ainoastaan "säilön" rahaa. Parhaimmassa tapauksessa Aku Ankat jopa kasvavat korkoa arvon lisääntyessä!
Omistan todella vähän tällaisia helmiä, jotka rikastuttaisivat minut. Lähinnä kokoelmani arvokkaimmat yksilöt löytyvät kirjoista. Mutta tunnearvoa saattaa olla vaikkapa euron maksavalla Roope-sedällä.
Minulla on neljä Don Rosa-kirjaa, jotka olen ostanut paitsi Rosan tarinoitten takia, myös hänen mahtavien esipuheittensa takia! Pidän siitä, kuinka hän pystyy kertomaan tarinan teosta ja siihen sisältyvistä knopeista, ilman että lukijan on edes tarvinnut lukea koko tarinaa!
Samanlaiset esipuheet löytyvät lähes kaikista ankkakirjoista, mutta usein ne ovat toimituksen kirjoittamia.
Ainoastaan Ankantekijät -kirjasarjan opuksissa on itse piirtäjäin "prologit". Ne ovat aina kuin oma kertomuksensa, mutta oli miten oli, Rosa on näitten teossa ykkönen.
Olen kertonut edellisessä tekstissä tusinan syitä, miksi luen Aku Ankkaa, ja nyt teen lyhyen yhteenvedon. Ensinnäkin opettavaisuuden ja mainion kielen takia. Sanavarastoani kehutaan usein laajaksi, johon vastaan aina lyhyesti ja ytimekkäästi: "Aku Ankka..." . Toisekseen siksi, että Aku Ankka -kirjat ovat tyylikkään näköisiä ja koristavat kirjahyllyä. Kolmanneksi siksi, että Aku Ankka on erittäin huvittavaa ja hauskaa luettavaa, unohtamatta kuitenkaan sen moniulotteisuutta. Neljänneksi voisi vielä mainita, etteivät ankkakirjat ole yleensä julkaisujen kalliimmasta päästä, vaikka on otettava huomioon, että ne sisältävät sekä runsaasti kuvia, että myös tekstiä.
Vaikka hyviä syitä lukea tämän lättäjalan seikkailuista on näin paljon, monet kuitenkin paheksuvat ankkaa ja sen lukijoita. Heitä ovat etenkin vanhukset, jotka eivät ole eläneet vielä Aku Ankan tulon aikaan. Muut eivät usein halveksu nuorempia ankanlukijoita, mutta kun nähdään aikuinen lukemassa Aku Ankkaa, niin kaikki katsovat heti pahalla katseella. Monet ihmiset eivät vielä ole ymmärtäneet, että sarjakuva ja ankat ovat taidetta! Eivätkä edes mitä tahansa taidetta, vaan upeaa taidetta, jota lukevat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. On järkyttävää katsella, kun joku ei pidä vaikkapa lapsensa lukuharrastuksesta. Toivottavasti tämä pieni ongelma ei saa ketään lopettamaan tätä mainiota harrastusta! Ei ainakaan saa minua, sillä Aku on hahmo, josta ei hevillä voi päästää irti. Luen hänen seikkailujaan vielä haudassanikin.
Jatkuu... Mitenkäs muuten huominen tulostenlaskenta?
Edit. Ja haluaako joku rankingit?
E2: Vapaahtoiset? Jos wierii ja kirja eivät voi tehdä tuloksia, voin ehkä tehdä ne. En ole kuitenkaan varma, olenko huomenna paikalla.
Täytyy myös muistaa, että BONUS-tuloksia saatetaan joutua odottamaan kauan.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 481 -
27.06.2009 klo 11:35:26
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 482 -
27.06.2009 klo 11:37:49
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tämä aihe on todella vaikea. Summata nuo kysymykset, mitkä otsikko sisältää. Niihin ei voi missään maailman artikkelissa vastata täydellisesti. Aku Ankka on parhaudessaan määrittelemättömän hieno asia, infinito.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää. Se sisältää niin paljon hauskoja vitsejä, eikä ollenkaan niin kutsuttua mustaa huumoria, jota Simpsoneissa tai esimerkiksi South Parkissa, paljon enemmän viimeksi mainitussa on. Aku Ankka on kokonaisuudessaan niin ihanan hyväntahtoinen asia, josta ei voi olla pitämättä, vaikka se nyt ei sivistäkään yhtä paljon kuin kaikenkarvaiset tietosanakirjat.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana. Kieltä on tutkittu jopa yliopistoissa, ja värikäs kieli vangitsee myös osan hieman lapsenmielisistä aikuisista lumoihinsa.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Monet hahmot ovat välillä riisuttu täysin yhden luonteennpiirteen varaan, kuten esimerkiksi yhden sivun sarjoissa. Roopen luoja Barks pitikin Roopen ensimmäisissä tarinoissa vain tämän kyseisen pihiyden ja saituuden varassa. Jatkuvasti pitkissä tarinoissa stereotypioilta löytyy uusia ja tuntemattomia tunteita. Roopen kivenkovan kuoren alta löytyy varsinkin Don Rosan tarinoissa hellyttäviä ajatuksia. Joskus Aku Ankasta löytyy todella herkkiäkin hetkiä, useimmat niistä ovat Don Rosan ja myös Carl Barksin tarinoissa. Minusta varsinkin Ferguksen kuolema, ja se, kun hän kävelee elämän rakkautensa Lauhan kanssa harmaan kiviseinän läpi Rikhard Ankanmielen johdattelemana, voi tuoda jokaiselle haikean mielen. Se on loistavasti tehty kohtaus.
Kuten jo mainittua, monet Aku Ankan hahmot ovat usein todellisia ääripäitä, ja kaikki saavat melko samanlaisen vaikutelman eri hahmoista. Tällöin eri hahmoihin on todella helppo samaistua. Joku poikamaine tyttö voi kuvitella itsensä samankaltaiseksi kuin Poppi (engl. Paperetta Yé-Yé) ja joku humoristi tai sohvaperuna voi mainita itsensä yltäkylläisen renki Hansun kaltaiseksi. Esimerkkejä on monia kymmeniä, ja niitä kaikkia en nyt ala luettelemaan. Mutta myös tämä tosiseikka tekee Aku Ankasta sarjakuvana paljon suositumman lehden, kun jokikinen löytää samankaltaisen suosikkihahmonsa jonka seikkailuja seurata hieman eri kantilta kuin ”tuntemattomampien” hahmojen tarinoita.
Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.
Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.
Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän? Aika monet vanhemmista taskareista ovat hieman huonokuntoisia. Sivu voi ehkä olla hieman irrallaan, kannet voivat olla ryppyiset, jossain voi olla tuherrusta, mutta en silti ole koskaan harkinnutkaan heittäväni yhtään tämäntasoista taskukirjaa pois.
Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle. Lisäksi jo kaikki mainitsemani sarjantekijät eivät ole koskaan pettäneet.
Monesti Aku Ankasta voi tulla myös hienoja lausahduksia vastaan, suurin osa niistä on jo kuitenkin hartaimpien ankkafanien mieliin syöpynyt 50-luvulta. Puhuvan koiran lausahduksen ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ja Singaporen Joe-pojan terävät ja nokkelat huudahdukset niin maitomiehelle kuin hienolle rouvalle, jota Joe kutsui hiiliproomuksi. Nykyaikana lehden kieli ei ole yhtä värikästä ja pomppivaa kuin aikaisempina vuosina. Ei saa myöskään unohtaa vekkuleita uppouusia adjektiiveja ja substantiiveja, joita Aku päästelee suustaan raivotessaan. Tämänkaltaiset kohtaukset voivat yleensä olla tarinan kohokohtia, kun Aku haukkuu ovimikkoa lipeväkieliseksi tampuurimajavaksi ynnä muuta. Tämänlaiset ruudut ovat todella hyödyllisiä nuoren, ja miksi vanhemmankin lapsen kirjalliselle kehitykselle. Koululainen voi hyvinkin käyttää hassua lausahdustaan tarinassaan tai aineessaan. Onhan Aku Ankan toimitus ja suomentajat pokanneet hienoja palkintoja Aku Ankan kirjallisesta kielestä. Tuottaakin ihmetystä, miten ainainen puupää Aku osaakin niin hienoja lausahduksia, joita tutkivat jopa kieliprofessorit? Ihme juttu.
Hienoja piirroksia, käsikirjoittajilta hienoja tarinoita. Joskus olen jopa jättänyt kaikista lupaavimmat, esimerkiksi Flemming Andersenin ja Don Rosan tarinat myöhemmäksi illalle. Loistavaa Aku Ankassa on myös niin uskomattoman monet eri julkaisut. Aina on käsillä kaupassa pokkari, jossa on pari sinulle lukematonta tarinaa. Hintakaan ei useimmiten ole päätähuimaava, mutta joskus vanhemmat voivat pitää reilu seitsemän euroista tuplataskaria turhan hintavana.
Täytyy myöntää, että nykyisin Aku Ankassa on usein perusmassaa, jotka ovat perushyviä, mutta eivät silti erotu mitenkään joukosta. Näiden joukossa esimerkiksi Esteban, Wanda Gattino ja esimerkiksi monet hollantilaiset ovat peruskauraa, joiden joukosta mestarit, Rota, Rodriques ja Ferioli nousevat. Vicar on keskinkertaisuudessaan ja työmäärissään jo loistava piirtäjä. Aina ei siltikään loistopiirtäjä riitä, sen todisti tämän viikkoinen johtotarina, jolloin Halas petti pahemman kerran. Yksi syy kuitenkin Aku Ankan lukuun ovat juuri nämä hienot pilkahdukset, kun piirtäjä ihastuttaa piirroksillaan ja käsikirjoittajan tarinointi osuvat kohdalleen. Sellaisia tarinoita on aina hieno lukea.
Jos oikeastaan totta puhutaan, juuri nämä perushyvät piirtäjät tekevät hyvistä piirtäjistä niin hyviä. Jos Ankoissa nähtäisiin vain hyviä piirtäjiä, loppujen lopuksi lukijat alkaisivat huomaamaan heistä heikoimmissa pieniä virheitä ja sijoittamaan kuiluja tiettyjen piirtäjien välillä. Tämä siis vahvistaa sen, että jokikinen tarina ja piirtäjä vahvistaa lehteä jollakin tapaa.
Seuraava parhaus Aku Ankassa on kovakantiset. Kovakantiset, muun muassa Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Juhlasarjat, ja Don Rosan parhaat, suuria, mahtavia, kalliita, ja mikä parasta, niistä löytyy vain parhaista parhaat. Ankantekijät-sarjasta löytyy oma kirja vain kaikista legendaarisimmille taiteilijoille. Dekkari-Mikeistään tunnettu Paul Murry, Daniel Branca ja Giorgio Cavazzano ovat kaikki omine kirjoineen mukana tässä sarjassa. Mutta mikä parasta, omat kovakantiset sarjansa löytyvät myös suurimmille ankkamiehille ikinä, eli Don Rosalle ja Carl Barksille. Olen jo maininnut heidän parhautensa jo moneen kertaan, mutta kovakantiset täynnä miehien tarinoita on kyllä yksi parhaista ankkakokemuksistani. Olen lukenut Roope Ankan elämä ja teot 1 ja 2:sen viiteen kertaan kuten myös kaikki Juhlasarjat mitä omistan. Ankkalinnan-sarja, josta julkaistaan sekä pehmeäkantinen albumipainos että kovakantinen painos, ei tule varmasti koskaan yltämään herrojen kirjojen tasolle. Rosan hupaisat, samalla mietiskelevät esipuheet ja Carl Barksin pitkät seikkailutarinat ovat hienoa lukea.
Aku Ankan suosio on aina ollut Suomessa hurmaavaa. No mutta miten? Juuri sen suurensuuren ostovimman takia monen pienen pikkulapsen on helppo tarttua viiden vuoden iässä todella kiintoisaan ja värikkääseen, joskus myös kiiltävään pokkariin, joka vangitsee sisäänsä monia riemastuttavia hupailutarinoita ja upeita maisemia. Sitä ei kovin moni osaa vastustaa, sen kertoo reilun 1,3 miljoonan ihmisen levikki, joka Suomen mittakaavaan verrattuna vie Hollannin, Yhdysvaltojen ja Italiankin suhteutettuja levikkilukuja kaikkia sata nolla. Suomi painii siis täysin omassa sarjassaan, jonne myös Norjalla on pienenpienet mahdollisuudet nousta. Ankan levikki nousee koko ajan. Koko ajan syntyy uusia lapsia, joista melkein puolet tulee lukemaan Aku Ankkaa. Lisäksi vanhat tilaukset voivat säilyä jo monta sukupolvea, ja mitä pienellä piltillä on vastainhankaamista, kun mökinkin jännittävä ullakko tai kellari on täynnä 60- ja 70 luvun Ankka-lehtiä.
Tämän lisäksi nykyiset tilaajaedut ovat edesauttaneet lehden tilausta. Hienot kovakantiset irtoavat netistä huomattavasti halvemmalla, ja äidin lompakko voi heltyä kahdenkympin tarjoukseen. Usein Aku Ankka, Disneyn lehti kun on, mainostaa uusia Disney-Pixarin elokuvia ja antaa niihin parin euron kivan alennuksen. Ei saa myöskään unohtaa Aku Ankka Ekstraa, joka tulee tietääkseni vain ja ainoastaan Aku Ankan tilaajille jotka sitä haluavat, sitä ei saa kaupastakaan.
Aku Ankassa on myös monia muita mainitsemisen arvoisia asioita, jotka tekevät tarinoista ja lehdistä parempia. Niiden kaikkien mainitseminen tässä tekstissä on kuitenkin vaikea juttu. Ankannetut nimet on yksi hauskoista yksityiskohdista suomalaisen Aku Ankan maailmassa. Aku Ankassa kun koskaan mainitaan esimerkiksi oikeita urheilijoita, kuuluisuuksia ja laulajia sekä muita julkimoita. Ainoastaan yleensä vain jotkut erityiset historian henkilöt kuten Leonardo Da Vinci pidetään omalla nimellään. Nimiä on kuitenkin hauska arvailla. Kumi Rääkkönen on Kimi Räikkönen ja Allan Lampuri on jalkapalloilija Frank Lampard, Taavi Kuparipelto taas on taikuri David Copperfield. Nighwishistä sukeutuu Yövissy. Tämä on todella ainutlaatuinen ja hauska keksintö, ja onkin yksi syy Aku Ankan palkitsemiseen kirjallisuudessa. Keksinnön myötä Aku Ankan kielestä tulee vieläkin rikkaampaa ja se antaa enemmän virikkeitä lapsille.
Tätä lehteä suomalaiset toimittajat, suomentajat, arvostetut päätoimittajat ja tietenkin lukijat ovat jo melkein kuusi vuosikymmentä. Tämän suomenkielisen sarjakuvan lippulaivan peräsimessä on ollut niin naisia kuin miehiäkin, Sirkka Ruotsalainen, Alli Peltonen, Markku Kivekäs ja nykyisin Jukka Heiskanen, unohtamatta myöskään Kirsti Topparia. He kaikki suomentajineen ovat vaalineet Sirkan 50-luvun alussa aloittamaa äidinkielen perinnettä. Eikä nykyisinkään Aku sano ”moikka”.
Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää. Se sisältää niin paljon hauskoja vitsejä, eikä ollenkaan niin kutsuttua mustaa huumoria, jota Simpsoneissa tai esimerkiksi South Parkissa, paljon enemmän viimeksi mainitussa on. Aku Ankka on kokonaisuudessaan niin ihanan hyväntahtoinen asia, josta ei voi olla pitämättä, vaikka se nyt ei sivistäkään yhtä paljon kuin kaikenkarvaiset tietosanakirjat.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana. Kieltä on tutkittu jopa yliopistoissa, ja värikäs kieli vangitsee myös osan hieman lapsenmielisistä aikuisista lumoihinsa.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Monet hahmot ovat välillä riisuttu täysin yhden luonteennpiirteen varaan, kuten esimerkiksi yhden sivun sarjoissa. Roopen luoja Barks pitikin Roopen ensimmäisissä tarinoissa vain tämän kyseisen pihiyden ja saituuden varassa. Jatkuvasti pitkissä tarinoissa stereotypioilta löytyy uusia ja tuntemattomia tunteita. Roopen kivenkovan kuoren alta löytyy varsinkin Don Rosan tarinoissa hellyttäviä ajatuksia. Joskus Aku Ankasta löytyy todella herkkiäkin hetkiä, useimmat niistä ovat Don Rosan ja myös Carl Barksin tarinoissa. Minusta varsinkin Ferguksen kuolema, ja se, kun hän kävelee elämän rakkautensa Lauhan kanssa harmaan kiviseinän läpi Rikhard Ankanmielen johdattelemana, voi tuoda jokaiselle haikean mielen. Se on loistavasti tehty kohtaus.
Kuten jo mainittua, monet Aku Ankan hahmot ovat usein todellisia ääripäitä, ja kaikki saavat melko samanlaisen vaikutelman eri hahmoista. Tällöin eri hahmoihin on todella helppo samaistua. Joku poikamaine tyttö voi kuvitella itsensä samankaltaiseksi kuin Poppi (engl. Paperetta Yé-Yé) ja joku humoristi tai sohvaperuna voi mainita itsensä yltäkylläisen renki Hansun kaltaiseksi. Esimerkkejä on monia kymmeniä, ja niitä kaikkia en nyt ala luettelemaan. Mutta myös tämä tosiseikka tekee Aku Ankasta sarjakuvana paljon suositumman lehden, kun jokikinen löytää samankaltaisen suosikkihahmonsa jonka seikkailuja seurata hieman eri kantilta kuin ”tuntemattomampien” hahmojen tarinoita.
Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.
Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.
Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän? Aika monet vanhemmista taskareista ovat hieman huonokuntoisia. Sivu voi ehkä olla hieman irrallaan, kannet voivat olla ryppyiset, jossain voi olla tuherrusta, mutta en silti ole koskaan harkinnutkaan heittäväni yhtään tämäntasoista taskukirjaa pois.
Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle. Lisäksi jo kaikki mainitsemani sarjantekijät eivät ole koskaan pettäneet.
Monesti Aku Ankasta voi tulla myös hienoja lausahduksia vastaan, suurin osa niistä on jo kuitenkin hartaimpien ankkafanien mieliin syöpynyt 50-luvulta. Puhuvan koiran lausahduksen ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ja Singaporen Joe-pojan terävät ja nokkelat huudahdukset niin maitomiehelle kuin hienolle rouvalle, jota Joe kutsui hiiliproomuksi. Nykyaikana lehden kieli ei ole yhtä värikästä ja pomppivaa kuin aikaisempina vuosina. Ei saa myöskään unohtaa vekkuleita uppouusia adjektiiveja ja substantiiveja, joita Aku päästelee suustaan raivotessaan. Tämänkaltaiset kohtaukset voivat yleensä olla tarinan kohokohtia, kun Aku haukkuu ovimikkoa lipeväkieliseksi tampuurimajavaksi ynnä muuta. Tämänlaiset ruudut ovat todella hyödyllisiä nuoren, ja miksi vanhemmankin lapsen kirjalliselle kehitykselle. Koululainen voi hyvinkin käyttää hassua lausahdustaan tarinassaan tai aineessaan. Onhan Aku Ankan toimitus ja suomentajat pokanneet hienoja palkintoja Aku Ankan kirjallisesta kielestä. Tuottaakin ihmetystä, miten ainainen puupää Aku osaakin niin hienoja lausahduksia, joita tutkivat jopa kieliprofessorit? Ihme juttu.
Hienoja piirroksia, käsikirjoittajilta hienoja tarinoita. Joskus olen jopa jättänyt kaikista lupaavimmat, esimerkiksi Flemming Andersenin ja Don Rosan tarinat myöhemmäksi illalle. Loistavaa Aku Ankassa on myös niin uskomattoman monet eri julkaisut. Aina on käsillä kaupassa pokkari, jossa on pari sinulle lukematonta tarinaa. Hintakaan ei useimmiten ole päätähuimaava, mutta joskus vanhemmat voivat pitää reilu seitsemän euroista tuplataskaria turhan hintavana.
Täytyy myöntää, että nykyisin Aku Ankassa on usein perusmassaa, jotka ovat perushyviä, mutta eivät silti erotu mitenkään joukosta. Näiden joukossa esimerkiksi Esteban, Wanda Gattino ja esimerkiksi monet hollantilaiset ovat peruskauraa, joiden joukosta mestarit, Rota, Rodriques ja Ferioli nousevat. Vicar on keskinkertaisuudessaan ja työmäärissään jo loistava piirtäjä. Aina ei siltikään loistopiirtäjä riitä, sen todisti tämän viikkoinen johtotarina, jolloin Halas petti pahemman kerran. Yksi syy kuitenkin Aku Ankan lukuun ovat juuri nämä hienot pilkahdukset, kun piirtäjä ihastuttaa piirroksillaan ja käsikirjoittajan tarinointi osuvat kohdalleen. Sellaisia tarinoita on aina hieno lukea.
Jos oikeastaan totta puhutaan, juuri nämä perushyvät piirtäjät tekevät hyvistä piirtäjistä niin hyviä. Jos Ankoissa nähtäisiin vain hyviä piirtäjiä, loppujen lopuksi lukijat alkaisivat huomaamaan heistä heikoimmissa pieniä virheitä ja sijoittamaan kuiluja tiettyjen piirtäjien välillä. Tämä siis vahvistaa sen, että jokikinen tarina ja piirtäjä vahvistaa lehteä jollakin tapaa.
Seuraava parhaus Aku Ankassa on kovakantiset. Kovakantiset, muun muassa Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Juhlasarjat, ja Don Rosan parhaat, suuria, mahtavia, kalliita, ja mikä parasta, niistä löytyy vain parhaista parhaat. Ankantekijät-sarjasta löytyy oma kirja vain kaikista legendaarisimmille taiteilijoille. Dekkari-Mikeistään tunnettu Paul Murry, Daniel Branca ja Giorgio Cavazzano ovat kaikki omine kirjoineen mukana tässä sarjassa. Mutta mikä parasta, omat kovakantiset sarjansa löytyvät myös suurimmille ankkamiehille ikinä, eli Don Rosalle ja Carl Barksille. Olen jo maininnut heidän parhautensa jo moneen kertaan, mutta kovakantiset täynnä miehien tarinoita on kyllä yksi parhaista ankkakokemuksistani. Olen lukenut Roope Ankan elämä ja teot 1 ja 2:sen viiteen kertaan kuten myös kaikki Juhlasarjat mitä omistan. Ankkalinnan-sarja, josta julkaistaan sekä pehmeäkantinen albumipainos että kovakantinen painos, ei tule varmasti koskaan yltämään herrojen kirjojen tasolle. Rosan hupaisat, samalla mietiskelevät esipuheet ja Carl Barksin pitkät seikkailutarinat ovat hienoa lukea.
Aku Ankan suosio on aina ollut Suomessa hurmaavaa. No mutta miten? Juuri sen suurensuuren ostovimman takia monen pienen pikkulapsen on helppo tarttua viiden vuoden iässä todella kiintoisaan ja värikkääseen, joskus myös kiiltävään pokkariin, joka vangitsee sisäänsä monia riemastuttavia hupailutarinoita ja upeita maisemia. Sitä ei kovin moni osaa vastustaa, sen kertoo reilun 1,3 miljoonan ihmisen levikki, joka Suomen mittakaavaan verrattuna vie Hollannin, Yhdysvaltojen ja Italiankin suhteutettuja levikkilukuja kaikkia sata nolla. Suomi painii siis täysin omassa sarjassaan, jonne myös Norjalla on pienenpienet mahdollisuudet nousta. Ankan levikki nousee koko ajan. Koko ajan syntyy uusia lapsia, joista melkein puolet tulee lukemaan Aku Ankkaa. Lisäksi vanhat tilaukset voivat säilyä jo monta sukupolvea, ja mitä pienellä piltillä on vastainhankaamista, kun mökinkin jännittävä ullakko tai kellari on täynnä 60- ja 70 luvun Ankka-lehtiä.
Tämän lisäksi nykyiset tilaajaedut ovat edesauttaneet lehden tilausta. Hienot kovakantiset irtoavat netistä huomattavasti halvemmalla, ja äidin lompakko voi heltyä kahdenkympin tarjoukseen. Usein Aku Ankka, Disneyn lehti kun on, mainostaa uusia Disney-Pixarin elokuvia ja antaa niihin parin euron kivan alennuksen. Ei saa myöskään unohtaa Aku Ankka Ekstraa, joka tulee tietääkseni vain ja ainoastaan Aku Ankan tilaajille jotka sitä haluavat, sitä ei saa kaupastakaan.
Aku Ankassa on myös monia muita mainitsemisen arvoisia asioita, jotka tekevät tarinoista ja lehdistä parempia. Niiden kaikkien mainitseminen tässä tekstissä on kuitenkin vaikea juttu. Ankannetut nimet on yksi hauskoista yksityiskohdista suomalaisen Aku Ankan maailmassa. Aku Ankassa kun koskaan mainitaan esimerkiksi oikeita urheilijoita, kuuluisuuksia ja laulajia sekä muita julkimoita. Ainoastaan yleensä vain jotkut erityiset historian henkilöt kuten Leonardo Da Vinci pidetään omalla nimellään. Nimiä on kuitenkin hauska arvailla. Kumi Rääkkönen on Kimi Räikkönen ja Allan Lampuri on jalkapalloilija Frank Lampard, Taavi Kuparipelto taas on taikuri David Copperfield. Nighwishistä sukeutuu Yövissy. Tämä on todella ainutlaatuinen ja hauska keksintö, ja onkin yksi syy Aku Ankan palkitsemiseen kirjallisuudessa. Keksinnön myötä Aku Ankan kielestä tulee vieläkin rikkaampaa ja se antaa enemmän virikkeitä lapsille.
Tätä lehteä suomalaiset toimittajat, suomentajat, arvostetut päätoimittajat ja tietenkin lukijat ovat jo melkein kuusi vuosikymmentä. Tämän suomenkielisen sarjakuvan lippulaivan peräsimessä on ollut niin naisia kuin miehiäkin, Sirkka Ruotsalainen, Alli Peltonen, Markku Kivekäs ja nykyisin Jukka Heiskanen, unohtamatta myöskään Kirsti Topparia. He kaikki suomentajineen ovat vaalineet Sirkan 50-luvun alussa aloittamaa äidinkielen perinnettä. Eikä nykyisinkään Aku sano ”moikka”.
Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 483 -
27.06.2009 klo 11:44:24
Vapaaehtoiset tekevät huomenna tulokset.
Ja rankingeja. Ehkäpä myöhemmin, vai?
Ja rankingeja. Ehkäpä myöhemmin, vai?
Mac Ducky
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 484 -
27.06.2009 klo 12:09:12
Itse osakilpailu-viesti:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?)
Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan.
Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".
Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.
Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.
Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.
Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa. Myös Kari Korhosen käsikirjoitukset ovat mielestäni todella hyviä.
Eli paljon hyviä tarinoita kyllä löytyy. Omia suosikkitarinoitani ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Mainittakoot, Barksin Takaisin Klondikeen ja Rosan tekemä Kirje Kotoa. Molemmat ovat mielestäni parhaita tarinoita. Myös Rosan Musta Ritari -tarinat ovat laadukkaita. Unohtamatta Carl-Sedän tekemää Kultainen Kypärä -tarinaa. Myös italialaiselta Giorgio Cavazzanolta ja hollantilaiselta Daan Jippesiltä on ilmestynyt monia hyviä tarinoita. Huppista, unohtui mainita suomalainen Kari Korhonen! (Finnish-Power!)
Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.
Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.
Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti, ja käytettävä kieli on erittäin monipuolista.
Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.
Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".
Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva.
Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.
Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.
Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön. Ehdottomasti.
Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.
Aku Ankalla on kaikki edellytykset olla maailman paras sarjakuva. Mutta onhan Aku Ankassa myös heikkouksiaan. Huomaa, että useilla tarinoiden tekijöillä alkavat ideat loppumaan. Useat tarinat muistuttavat erittäin paljon toisia, ja joistakin osaa jo arvata lopun.
Mainittakoon lisäksi, että Aku Ankalla voisi olla enemmänkin lukijoita, jos he panostaisivat mainostukseen. En ole nähnyt täällä kotikaupungissani ainuttakaan Aku Ankkaan liittyvää mainosta ainakaan vuosiin, vaikka tämä nyt tälläinen pikkukaupunki onkin. Samoin tv:ssä mainostaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Mutta netissä olen kyllä mainoksia paljonkin nähnyt, mutta se ei mielestäni riitä.
Lisäksi tekijäkaarti on kokenut kovia iskuja, tässä 2000-luvulla. Onhan se harmi, että hyviä tarinoiden tekijöitä kuolee. Akkarissakaan ei tulla näkemään enää näiden herrojen uusia tarinoita, joista nyt jotain kerron. Muunmuassa kokeneet Daniel Branca, Romano Scarpa ja Carl Barks kuolivat. Branca kuoli muistaakseni aika nuorena. Hän taisi olla alle 60-vuotias, ja olisi tehnyt varmasti lisääkin tarinoita. Kokenut Carl Barks kuoli vuonna 2000, lähes 100-vuotiaana, elikkä todella vanhana. Italialainen mestari Romano Scarpa taas kuoli joskus 2005 vuoden tienoilla, eli samana vuonna, kuin Brancakin. Tosin Barks ja Scarpa eivät olleet tehneet tarinoita vuosiin.
Lisäksi huhutaan, että Akkarin vakiokaartiin kuuluva, Vicar olisi lopettelemassa pitkää uraansa ja Don Rosakin on kuulemma lopettanut maineikkaan uransa.
On mukava käpristyä lämpiminä kesäpäivinä riippumattoon ja lukea juuri postilaatikosta hakemaa akkaria. Aku Ankassa on parasta... Kaikki! Oikeastaan samat syyt, kuin miksi luen Aku Ankkaa, ja miksi kannattaa lukea. On se vaan niin maan mainio lehti. Sitä voi lukea milloin vain. Se on myös erittäin hyvää "viihdettä". Jos ei ole mitään tekemistä niin ei auta muu, kuin tepastella kaapille ja napata sieltä mehukkaimmalta näyttävä lehti.
Myös Akkarin toimituksen blogit ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa (ja tarkoitan tässä tietenkin lehdessä välillä ilmestyvää, mutta se ei nyt taida siinä mikään "blogi" olla nimeltään. Ehkäpä nurkkaus?). Ja toimituksen vastauksia, lukijoiden palautteisiinkin on mukava lueskella. Joskus, akkarissa saattaa tulla mukana, myös jonkin sortin puuhaliite tai jokin muu. Kun Aku Ankan nettisivutkin avattiin, niin lehdessä taisi olla jonkin sortin "info-liite" uusia sivuja koskien.
Jatkuu...
Poonus-viesti:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)BONUS-osakilpailu: Ankkalinnan juhlat
Ankkalinnassa vietetään vuoden mittaan monia erillaisia juhlia. Tosin tekijät usein laittavat tarinoihinsa, oman kulttuurinsa juhlia. Kuten, eurooppalaisten tekemissä tarinoissa nähdään harvemmin Aku Ankka syömässä kiitospäiväateriaa, kuin yhdysvaltalaisten tekemissä "stooreissa".
Mutta useimmat tärkeät juhlat Ankan suku viettää yhdessä. Jouluna on usein tapana, kokoontua Akun tai Mummo Ankan maatilalle juhlistamaan, tätä vuoden tärkeintä juhlaa. Ruokapöytä notkuu mitä herkullisempia herkkuja. Yleensä sieltä ei löydä suomalaisten suosimaa joulukinkkua, vaan iso kalkkuna. Aterian jälkeen siirrytään usein lämpimän takan ääreen avaamaan toisten antamia lahjoja. Joskus jopa Joulupukki on käynyt vierailemassa.
Toinen tärkeä juhla on pääsiäinen. Sitäkin juhlistetaan usein Mummon luona, aika samoissa merkeissä, kuin jouluakin, eli syödään tuhti ateria. Joskus on myös ollut tapana etsiä piilotettuja pääsiäismunia, tai antaa lahjaksi jollekkin sellainen.
Eikä saa unohtaa syntymäpäiviä. Varsinkin Akun synttärit, ovat erittäin tärkeitä. Niitä juhlitaan Akun luona, minne kokoontuvat lähimmät sukulaiset sekä hyvät ystävät.
Myös muidenkin hahmojen syntymäpäiviä on juhlistettu moneenkin kertaan. Varsinkin Iineksen oma juhla, on nähty moneenkin otteeseen. Usein niissä tarinoissa, Akulla on tapana unohtaa Iineksen syntymäpäivä ja Iines yleensä loukkaantuu tai suuttuu. Yleensä niissä tarinoissa, Aku ja Hannu myös kilpailevat siitä, kumpi saa viedä Iineksen oopperaan tai vaikkapa ravintolaan.
Myös yksi juhla on joulun jälkeinen, uusivuosi. Silloin on yleensä tapana vain juhlia sitä Ankkalinnan torilla, katsellen rakettien räiskyntää ja odottaen, että kellon viisarit ylittävät puolenyön. Sitä ennen, on myös vannottu uudenvuoden lupauksia. Varsinkin Akulla on ollut ongelmia pitää nämä lupaukset.
Pari muuta juhlaa, mitä ankkalinnalaiset yleensä juhlistavat ovat ystävänpäivä sekä halloween.
Ystävänpäivänä ainakin Akulla on ollut tapana viedä Iines hienoon ravintolaa syömään. Usein on myös ollut pientä rähinää Akun ja Hannun, välillä siitä, kumpi saisi viettää ystävänpäivää Iineksen kanssa. Halloweenina taas on ollut tapana mennä naamiaisiin tai muihin pippaloihin.
Erittäin tärkeä on myös Julle Ankanpäälle Palkinto on tietenkin hieno pokaali ja rutkasti riihikuivaa.omistettu juhla, eli Julle Ankanpään päivä, jolloin kunnioitetaan tätä Ankkalinnan perustajaa. Usein on ollut tapana koristella oma talo, ja kaupunkia kiertelee pormestari sekä tuomareita, jotka valitsevat hienoimman talon.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?)
Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan.
Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".
Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.
Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.
Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.
Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa. Myös Kari Korhosen käsikirjoitukset ovat mielestäni todella hyviä.
Eli paljon hyviä tarinoita kyllä löytyy. Omia suosikkitarinoitani ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Mainittakoot, Barksin Takaisin Klondikeen ja Rosan tekemä Kirje Kotoa. Molemmat ovat mielestäni parhaita tarinoita. Myös Rosan Musta Ritari -tarinat ovat laadukkaita. Unohtamatta Carl-Sedän tekemää Kultainen Kypärä -tarinaa. Myös italialaiselta Giorgio Cavazzanolta ja hollantilaiselta Daan Jippesiltä on ilmestynyt monia hyviä tarinoita. Huppista, unohtui mainita suomalainen Kari Korhonen! (Finnish-Power!)
Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.
Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.
Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti, ja käytettävä kieli on erittäin monipuolista.
Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.
Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".
Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva.
Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.
Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.
Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön. Ehdottomasti.
Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.
Aku Ankalla on kaikki edellytykset olla maailman paras sarjakuva. Mutta onhan Aku Ankassa myös heikkouksiaan. Huomaa, että useilla tarinoiden tekijöillä alkavat ideat loppumaan. Useat tarinat muistuttavat erittäin paljon toisia, ja joistakin osaa jo arvata lopun.
Mainittakoon lisäksi, että Aku Ankalla voisi olla enemmänkin lukijoita, jos he panostaisivat mainostukseen. En ole nähnyt täällä kotikaupungissani ainuttakaan Aku Ankkaan liittyvää mainosta ainakaan vuosiin, vaikka tämä nyt tälläinen pikkukaupunki onkin. Samoin tv:ssä mainostaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Mutta netissä olen kyllä mainoksia paljonkin nähnyt, mutta se ei mielestäni riitä.
Lisäksi tekijäkaarti on kokenut kovia iskuja, tässä 2000-luvulla. Onhan se harmi, että hyviä tarinoiden tekijöitä kuolee. Akkarissakaan ei tulla näkemään enää näiden herrojen uusia tarinoita, joista nyt jotain kerron. Muunmuassa kokeneet Daniel Branca, Romano Scarpa ja Carl Barks kuolivat. Branca kuoli muistaakseni aika nuorena. Hän taisi olla alle 60-vuotias, ja olisi tehnyt varmasti lisääkin tarinoita. Kokenut Carl Barks kuoli vuonna 2000, lähes 100-vuotiaana, elikkä todella vanhana. Italialainen mestari Romano Scarpa taas kuoli joskus 2005 vuoden tienoilla, eli samana vuonna, kuin Brancakin. Tosin Barks ja Scarpa eivät olleet tehneet tarinoita vuosiin.
Lisäksi huhutaan, että Akkarin vakiokaartiin kuuluva, Vicar olisi lopettelemassa pitkää uraansa ja Don Rosakin on kuulemma lopettanut maineikkaan uransa.
On mukava käpristyä lämpiminä kesäpäivinä riippumattoon ja lukea juuri postilaatikosta hakemaa akkaria. Aku Ankassa on parasta... Kaikki! Oikeastaan samat syyt, kuin miksi luen Aku Ankkaa, ja miksi kannattaa lukea. On se vaan niin maan mainio lehti. Sitä voi lukea milloin vain. Se on myös erittäin hyvää "viihdettä". Jos ei ole mitään tekemistä niin ei auta muu, kuin tepastella kaapille ja napata sieltä mehukkaimmalta näyttävä lehti.
Myös Akkarin toimituksen blogit ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa (ja tarkoitan tässä tietenkin lehdessä välillä ilmestyvää, mutta se ei nyt taida siinä mikään "blogi" olla nimeltään. Ehkäpä nurkkaus?). Ja toimituksen vastauksia, lukijoiden palautteisiinkin on mukava lueskella. Joskus, akkarissa saattaa tulla mukana, myös jonkin sortin puuhaliite tai jokin muu. Kun Aku Ankan nettisivutkin avattiin, niin lehdessä taisi olla jonkin sortin "info-liite" uusia sivuja koskien.
Jatkuu...
Poonus-viesti:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)BONUS-osakilpailu: Ankkalinnan juhlat
Ankkalinnassa vietetään vuoden mittaan monia erillaisia juhlia. Tosin tekijät usein laittavat tarinoihinsa, oman kulttuurinsa juhlia. Kuten, eurooppalaisten tekemissä tarinoissa nähdään harvemmin Aku Ankka syömässä kiitospäiväateriaa, kuin yhdysvaltalaisten tekemissä "stooreissa".
Mutta useimmat tärkeät juhlat Ankan suku viettää yhdessä. Jouluna on usein tapana, kokoontua Akun tai Mummo Ankan maatilalle juhlistamaan, tätä vuoden tärkeintä juhlaa. Ruokapöytä notkuu mitä herkullisempia herkkuja. Yleensä sieltä ei löydä suomalaisten suosimaa joulukinkkua, vaan iso kalkkuna. Aterian jälkeen siirrytään usein lämpimän takan ääreen avaamaan toisten antamia lahjoja. Joskus jopa Joulupukki on käynyt vierailemassa.
Toinen tärkeä juhla on pääsiäinen. Sitäkin juhlistetaan usein Mummon luona, aika samoissa merkeissä, kuin jouluakin, eli syödään tuhti ateria. Joskus on myös ollut tapana etsiä piilotettuja pääsiäismunia, tai antaa lahjaksi jollekkin sellainen.
Eikä saa unohtaa syntymäpäiviä. Varsinkin Akun synttärit, ovat erittäin tärkeitä. Niitä juhlitaan Akun luona, minne kokoontuvat lähimmät sukulaiset sekä hyvät ystävät.
Myös muidenkin hahmojen syntymäpäiviä on juhlistettu moneenkin kertaan. Varsinkin Iineksen oma juhla, on nähty moneenkin otteeseen. Usein niissä tarinoissa, Akulla on tapana unohtaa Iineksen syntymäpäivä ja Iines yleensä loukkaantuu tai suuttuu. Yleensä niissä tarinoissa, Aku ja Hannu myös kilpailevat siitä, kumpi saa viedä Iineksen oopperaan tai vaikkapa ravintolaan.
Myös yksi juhla on joulun jälkeinen, uusivuosi. Silloin on yleensä tapana vain juhlia sitä Ankkalinnan torilla, katsellen rakettien räiskyntää ja odottaen, että kellon viisarit ylittävät puolenyön. Sitä ennen, on myös vannottu uudenvuoden lupauksia. Varsinkin Akulla on ollut ongelmia pitää nämä lupaukset.
Pari muuta juhlaa, mitä ankkalinnalaiset yleensä juhlistavat ovat ystävänpäivä sekä halloween.
Ystävänpäivänä ainakin Akulla on ollut tapana viedä Iines hienoon ravintolaa syömään. Usein on myös ollut pientä rähinää Akun ja Hannun, välillä siitä, kumpi saisi viettää ystävänpäivää Iineksen kanssa. Halloweenina taas on ollut tapana mennä naamiaisiin tai muihin pippaloihin.
Erittäin tärkeä on myös Julle Ankanpäälle Palkinto on tietenkin hieno pokaali ja rutkasti riihikuivaa.omistettu juhla, eli Julle Ankanpään päivä, jolloin kunnioitetaan tätä Ankkalinnan perustajaa. Usein on ollut tapana koristella oma talo, ja kaupunkia kiertelee pormestari sekä tuomareita, jotka valitsevat hienoimman talon.
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 485 -
27.06.2009 klo 12:28:17
Kyl mar määki poonuksee osallistunn...
Mut ekaks mää vaa kirjota vähä tota ite kisaviästii...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi lukea Aku Ankkaa? Miksi luet sitä, jne...
Suomen suosituin sarjakuvalehti, keskiviikkona ilmestyvä Aku Ankka, omaa kaikenikäisen lukijakunnan. Aku Ankka on hyvää ja soveliasta huumoria, joten sen voi suotta antaa pienelle lapsellekkin luettavaksi. Aku Ankassa käytetään mainiota suomenkieltä, ja näin monen sanavarastokin kasvaa siinä samassa. Monelle lapselle juuri Aku Ankka on ollut ensimmäinen kosketus sarjakuvamaailmaan. Monet ajattelevat, että Aku Ankka on vain lapsille, mutta tämä mielikuva on aivan väärin. Akkari on kaikenikäisten lehti. Sen ongelmat eivät välttämättä suoraan kuvaa maailman senhetkistä tilaa, mutta monissa Aku Ankka -lehtien tarinoissa otetaan kantaa vaikkapa ympäristöongelmiin. Kuitenkin niin, että lapsetkin sen tajuavat. Sarjakuvaa on joskus pidetty suurena nuorisorikollisuuden ja muiden haittojen aiheuttajana, mutta Disney on osoittanut, etteivät sen sarjakuvat ole haitaksi kenellekkään.
Itselleni Aku Ankka tuli tutuksi jo kun olin neljävuotias, kuitenkin melkein viisi, sillä olen syntynyt toukokuussa. Tällöin en vielä osannut lukea, mutta seurasin sujuvasti kuvia, ja pyysin usein äitiäni tai isääni lukemaan sitä minulle. Minulle siis alkoi tulemaan Aku Ankka -lehti jo nelivuotiaana. Ensimmäinen tarina, jota muistan/tiedän lukeneeni on ollut Carl Barksin Kääpiöintiaani tarina. Omistan kyseisen lehden vieläkin. Pienempänä en vielä kiinnittänyt huomiota tarinoiden piirtäjiin, tai käsikirjoittajiin, mutta hahmoihin kuitenkin, sillä lempihahmoni oli Aku Ankka. Myös ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat sain luettavakseni neli tai viisivuotiaana. Taskarit olivat lähinnä isäni ja äitin sekä enoni vanhoja. Yleensä monet hieman nuoremmat, eivät osaa arvostaa lehtiä, vaan helposti vaikka repivät niitä, mutta itse olin kuulemman silloin jo tarkka Aku Ankoista. Vuonna 2000 äiti osti minulle Aku Ankka -kansioita, ja sitten järjestimme siihenastiset Akkarit järjestykseen. Opin lukemaan hieman ennen esikouluun menemistä, joten silloin luin jo Aku Ankkaa. Tuohon aikaan minulle oli kertynyt jo mukavasti Taskareita ja Ropsuja sun muita lehtiä, jotka olin itse ostanut tai äiti ostanut. Silloin en vielä joutunut maksamaan kuin murto-osan lehdistäni. Itse en ole kertaakaan kyllästynyt Aku Ankkaan, ja minulle on tullut Akkari siis jo vuodesta 1999 ja tulee edelleen, myös kokoelmani karttuu. Nykyään ostan melkein kaikki julkaisut omalla rahalla, mutta kovakantisia äiti ostaa vieläkin, ja saan myös syntymäpäivälahjaksi usein näkkärin eli näköispainoksen. Nyt vuonna 2009 omistan noin 150 taskukirjaa, suunnilleen saman verran Roope-setiä, paljon lehtiä ja muita kovakantisia sun muita julkaisuja. Usein kaverini ihmettelevät, että miksi ostan ankkaa, ja kun ne on luettu, ne jäävät hyllyyn. Ja pyh! Luen uudestaan ja uudestaan niin uusia kuin vanhojakin lehtiä ja taskareita.
Aku Ankan keräilykin on siis omalla tavallaan haaste.
Aku Ankassa näkyy monien piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita, joka on hyvä asia, sillä jos akkariin piirtäisi vaikka vain yksi ihminen, voisi Aku Ankkaan kyllästyä helpommin. Lempipiirtäjiini kuulivat niin Carl Barks ja Don Rosa, kuin vaikkapa Giorgio Cavazzano ja Massimo De Vita. Jokaista miellyttävää jälkeä on Akkarissa, kiitos piirtäjien laajan kirjon. Moni osaa tunnistaa ulkoa eri piirtäjien tyylin, ja tunnistaa miltä ajalta kuva on, aika ammattimaista jopa! Myös käskirjoittajien tyylin alkaa pikku hiljaa tuntemaan, muka kertoo hirviöistä ja supersankareista, kuka kirjoittaa arkipäivän kommeluksista. Tarinoitakin on siis valtavasti erilaisia. Jokaista miellyttää jokin.
Aku Ankanhan on luonut Yhdysvaltalainen Walt Disney, mutta silti eniten Aku Ankkaan on mielestäni tuonut sisältöä, sekä "sielua" lempipiirtäjäni Carl Barks, jonka sarjat ovat olleet niin opettavaisia kuin humoristisia. Ilman häntä, Aku Ankka olisi vain kuori, verrattuna nykyiseen.Ilman Carl Barksia ei olisi monia hauskoja ja persoonaltaan niin erilaisia ja kiinnostavia henkilöitä, jotka nekin vaikuttavat sarjakuvan kokonaisuuteen todella paljon. Hän on myös luonut ankoille joskus niin realistisen, ja joskus niin ihmeellisenkin maailman.
Yksi hyvä syy lukea Aku Ankkaa ja miksi se on niin hyvä, on hyvät piirtäjät, joita toisin kuin useimmissa sarjakuvissa on monia eri piirtäjiä. Juuri tämänkin takia saamme nauttia uusia tarinoita sisältävistä julkaisuista joka viikko. Toki Aku Ankassa nähdään myös vanhoja jo ennen ilmestyneitä klassikkotarinoita, joka ei useimpia haittaakkaan. Aku Ankkaan ei siis kyllästy helpolla, sillä jokainen piirtäjä ja käsikirjoittaja tuo tarinaan aina uusia ajatuksia ja tunteita. Onhan joidenkin tarinoiden juonet joskus hieman samankaltaisia, mutta eri piirtäjän piirtämänä voi se silti tuntua aivan erillaiselta. Minä itse olen kova piirtämään, ja Aku Ankasta saan aina uusia ideoita, ja sen avulla pystyn piirtämään aina vain paremmin. Vaikka en piirtäisi ankkahahmoja, tai muitakaan Disneyn hahmoja, vaan aivan omia hahmojani, voi niissä aistia silti Aku Ankan piirtäjien tyylejä, joista olen ottanut oppia.
Myös hahmot ovat hyvä syy pitää Aku Ankkaa yhtenä parhainpana sarjakuvana. Hahmoja on paljon, ja jokainen on erillainen. Löytyy temperamenttinen Aku, kekseliäs Mikki, ahkerat ja tunnolliset Tupu, Hupu ja Lupu, rahanahne setä Roope, ja monet muut mukavat hahmot kutsuvat taas lukemaan. Kun sarjakuvassa on paljon hahmoja, jokainen lukija löytää jostakusta hahmosta aina jotain samaa kuin itsestään, silloin hahmo voi nousta lukijan lempihahmoksi. Omat lempihahmoni ovat Aku, Roope ja ankanpojat, joiden seikkailuista on aina mukava lukea.
Kuten jo mainitsinkin, Aku Ankassa käytetään oivaa suomenkieltä, joka saa nauruhermot hytkymään loistavilla puhekuplillaan ja sujuvilla sutkautuksillaan. Omaan kirjoittamiseeni on ainakin juuri kieliasun rikkaus ja hauskat synonyymit vaikuttaneet paljon. Myös sanavarastoa on karttunut rutkasti, kiitos monien suomentajien, jotka ovat uurastaneet kääntäessään tarinoita suomeksi. Aku Ankka lehti onkin saanut tästä Helsingin Yliopiston myöntämän palkinnon.
Myös keräilymahdollisuudet ovat hyvät. Haastetta löytyy, jos haluaa kerätä mahdollisimman monet julkaisut, sillä niitähän on aika rutkasti. On itse lehti, sitten taskukirjat, Roope-sedät, Sarjisekstrat, kovakantiset, Jumbot, teemat ja monet muut. Hyllystä onkin mukava napata jokin vanha lehti luettavaksi, sillä tarinat eivät vanhene ikinä. Juuri tässäkin piilee hyvä syy kerätä ja lukea Aku Ankkaa.
Internetin tultua, Aku Ankkakin on ruvennut sähköistymään, sillä netistä löytyy monia Akufanisivuja, sekä tietysti lehden omat sivut. Nämä ovatkin keränneet ankkakansan yhteen, ja minäkin olen jopa lähtenyt suureen Helsinkiin tapaamaan tuiki tuntemattomia ankkafaneja. Netissä on hyvä kertoa omista ankkakokemuksistaan ja pälpättää tarinoista ja piirtäjistä. Tietääkseni kovinkaan moni sarjakuva ei omista juuri sitä varten tehtyjä fanisivuja ympäri maailmaa. Joten siinäkin asiassa Aku Ankka on kärkikastia.
Aku Ankan nettisivuilla voi lukea toimituksen mielenkiintoista blogia, joka valoittaa Aku Ankka -lehden syntymistä, voi kirjoittaa foorumille, joka tosin on aika lailla spämmien valtaama. Myös Galeriaan voi lähettää piirustuksia, ja sivulla voi pelata erilaisia pelejä. Siellä toimii myös Akupedia, josta saa tietoa hahmoista ja monista muista asioista.
Ja kyl mar tääki viäl jatkuu, ku eihä tol saa ees pisteit! ;)
Bonus:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan juhlat
Ankkalinnassa vietetään monia juhlia, jotkut ovat suomalaisillekkin tuttuja, toiset taas eivät. Myös juhlintatavat, voivat olla hieman erilaisia kuin Suomessa. Pääsiäisenä ei syödä mämmiä, vaan piilotetaan suklaamunia, mikä voi joillekkin tuntua oudolta.
Jouluna pukki tulee savupiipusta, ja lahjat avataan vasta aamulla, ja nekin ovat ilmestyneet sukkiin. Myös oudolta voi kuulostaa, että kuusia värjätään. Mitenkäs se taas meni... "Aku-setä, me haluamme tuon kultaisen joulukuusen!" Suomalaisille jo ilmiselväksi käynyt joulukinkkun, muuttuu Ankkalinnalaisten pöydässä joulukalkkunaksi. Tavat siis vaihtelevat.
Sitten on tietysti niitä juhlia, joita me emme täällä Suomessa vietä melkeinpä laisinkaa, kuten vaikka se kiitospäivä kalkkunoineen. Kuitenkin on varsin mukava lukea Ankkalinnalaisten kommeluksista milloin minäkin juhlana!
Mut ekaks mää vaa kirjota vähä tota ite kisaviästii...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi lukea Aku Ankkaa? Miksi luet sitä, jne...
Suomen suosituin sarjakuvalehti, keskiviikkona ilmestyvä Aku Ankka, omaa kaikenikäisen lukijakunnan. Aku Ankka on hyvää ja soveliasta huumoria, joten sen voi suotta antaa pienelle lapsellekkin luettavaksi. Aku Ankassa käytetään mainiota suomenkieltä, ja näin monen sanavarastokin kasvaa siinä samassa. Monelle lapselle juuri Aku Ankka on ollut ensimmäinen kosketus sarjakuvamaailmaan. Monet ajattelevat, että Aku Ankka on vain lapsille, mutta tämä mielikuva on aivan väärin. Akkari on kaikenikäisten lehti. Sen ongelmat eivät välttämättä suoraan kuvaa maailman senhetkistä tilaa, mutta monissa Aku Ankka -lehtien tarinoissa otetaan kantaa vaikkapa ympäristöongelmiin. Kuitenkin niin, että lapsetkin sen tajuavat. Sarjakuvaa on joskus pidetty suurena nuorisorikollisuuden ja muiden haittojen aiheuttajana, mutta Disney on osoittanut, etteivät sen sarjakuvat ole haitaksi kenellekkään.
Itselleni Aku Ankka tuli tutuksi jo kun olin neljävuotias, kuitenkin melkein viisi, sillä olen syntynyt toukokuussa. Tällöin en vielä osannut lukea, mutta seurasin sujuvasti kuvia, ja pyysin usein äitiäni tai isääni lukemaan sitä minulle. Minulle siis alkoi tulemaan Aku Ankka -lehti jo nelivuotiaana. Ensimmäinen tarina, jota muistan/tiedän lukeneeni on ollut Carl Barksin Kääpiöintiaani tarina. Omistan kyseisen lehden vieläkin. Pienempänä en vielä kiinnittänyt huomiota tarinoiden piirtäjiin, tai käsikirjoittajiin, mutta hahmoihin kuitenkin, sillä lempihahmoni oli Aku Ankka. Myös ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat sain luettavakseni neli tai viisivuotiaana. Taskarit olivat lähinnä isäni ja äitin sekä enoni vanhoja. Yleensä monet hieman nuoremmat, eivät osaa arvostaa lehtiä, vaan helposti vaikka repivät niitä, mutta itse olin kuulemman silloin jo tarkka Aku Ankoista. Vuonna 2000 äiti osti minulle Aku Ankka -kansioita, ja sitten järjestimme siihenastiset Akkarit järjestykseen. Opin lukemaan hieman ennen esikouluun menemistä, joten silloin luin jo Aku Ankkaa. Tuohon aikaan minulle oli kertynyt jo mukavasti Taskareita ja Ropsuja sun muita lehtiä, jotka olin itse ostanut tai äiti ostanut. Silloin en vielä joutunut maksamaan kuin murto-osan lehdistäni. Itse en ole kertaakaan kyllästynyt Aku Ankkaan, ja minulle on tullut Akkari siis jo vuodesta 1999 ja tulee edelleen, myös kokoelmani karttuu. Nykyään ostan melkein kaikki julkaisut omalla rahalla, mutta kovakantisia äiti ostaa vieläkin, ja saan myös syntymäpäivälahjaksi usein näkkärin eli näköispainoksen. Nyt vuonna 2009 omistan noin 150 taskukirjaa, suunnilleen saman verran Roope-setiä, paljon lehtiä ja muita kovakantisia sun muita julkaisuja. Usein kaverini ihmettelevät, että miksi ostan ankkaa, ja kun ne on luettu, ne jäävät hyllyyn. Ja pyh! Luen uudestaan ja uudestaan niin uusia kuin vanhojakin lehtiä ja taskareita.
Aku Ankan keräilykin on siis omalla tavallaan haaste.
Aku Ankassa näkyy monien piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita, joka on hyvä asia, sillä jos akkariin piirtäisi vaikka vain yksi ihminen, voisi Aku Ankkaan kyllästyä helpommin. Lempipiirtäjiini kuulivat niin Carl Barks ja Don Rosa, kuin vaikkapa Giorgio Cavazzano ja Massimo De Vita. Jokaista miellyttävää jälkeä on Akkarissa, kiitos piirtäjien laajan kirjon. Moni osaa tunnistaa ulkoa eri piirtäjien tyylin, ja tunnistaa miltä ajalta kuva on, aika ammattimaista jopa! Myös käskirjoittajien tyylin alkaa pikku hiljaa tuntemaan, muka kertoo hirviöistä ja supersankareista, kuka kirjoittaa arkipäivän kommeluksista. Tarinoitakin on siis valtavasti erilaisia. Jokaista miellyttää jokin.
Aku Ankanhan on luonut Yhdysvaltalainen Walt Disney, mutta silti eniten Aku Ankkaan on mielestäni tuonut sisältöä, sekä "sielua" lempipiirtäjäni Carl Barks, jonka sarjat ovat olleet niin opettavaisia kuin humoristisia. Ilman häntä, Aku Ankka olisi vain kuori, verrattuna nykyiseen.Ilman Carl Barksia ei olisi monia hauskoja ja persoonaltaan niin erilaisia ja kiinnostavia henkilöitä, jotka nekin vaikuttavat sarjakuvan kokonaisuuteen todella paljon. Hän on myös luonut ankoille joskus niin realistisen, ja joskus niin ihmeellisenkin maailman.
Yksi hyvä syy lukea Aku Ankkaa ja miksi se on niin hyvä, on hyvät piirtäjät, joita toisin kuin useimmissa sarjakuvissa on monia eri piirtäjiä. Juuri tämänkin takia saamme nauttia uusia tarinoita sisältävistä julkaisuista joka viikko. Toki Aku Ankassa nähdään myös vanhoja jo ennen ilmestyneitä klassikkotarinoita, joka ei useimpia haittaakkaan. Aku Ankkaan ei siis kyllästy helpolla, sillä jokainen piirtäjä ja käsikirjoittaja tuo tarinaan aina uusia ajatuksia ja tunteita. Onhan joidenkin tarinoiden juonet joskus hieman samankaltaisia, mutta eri piirtäjän piirtämänä voi se silti tuntua aivan erillaiselta. Minä itse olen kova piirtämään, ja Aku Ankasta saan aina uusia ideoita, ja sen avulla pystyn piirtämään aina vain paremmin. Vaikka en piirtäisi ankkahahmoja, tai muitakaan Disneyn hahmoja, vaan aivan omia hahmojani, voi niissä aistia silti Aku Ankan piirtäjien tyylejä, joista olen ottanut oppia.
Myös hahmot ovat hyvä syy pitää Aku Ankkaa yhtenä parhainpana sarjakuvana. Hahmoja on paljon, ja jokainen on erillainen. Löytyy temperamenttinen Aku, kekseliäs Mikki, ahkerat ja tunnolliset Tupu, Hupu ja Lupu, rahanahne setä Roope, ja monet muut mukavat hahmot kutsuvat taas lukemaan. Kun sarjakuvassa on paljon hahmoja, jokainen lukija löytää jostakusta hahmosta aina jotain samaa kuin itsestään, silloin hahmo voi nousta lukijan lempihahmoksi. Omat lempihahmoni ovat Aku, Roope ja ankanpojat, joiden seikkailuista on aina mukava lukea.
Kuten jo mainitsinkin, Aku Ankassa käytetään oivaa suomenkieltä, joka saa nauruhermot hytkymään loistavilla puhekuplillaan ja sujuvilla sutkautuksillaan. Omaan kirjoittamiseeni on ainakin juuri kieliasun rikkaus ja hauskat synonyymit vaikuttaneet paljon. Myös sanavarastoa on karttunut rutkasti, kiitos monien suomentajien, jotka ovat uurastaneet kääntäessään tarinoita suomeksi. Aku Ankka lehti onkin saanut tästä Helsingin Yliopiston myöntämän palkinnon.
Myös keräilymahdollisuudet ovat hyvät. Haastetta löytyy, jos haluaa kerätä mahdollisimman monet julkaisut, sillä niitähän on aika rutkasti. On itse lehti, sitten taskukirjat, Roope-sedät, Sarjisekstrat, kovakantiset, Jumbot, teemat ja monet muut. Hyllystä onkin mukava napata jokin vanha lehti luettavaksi, sillä tarinat eivät vanhene ikinä. Juuri tässäkin piilee hyvä syy kerätä ja lukea Aku Ankkaa.
Internetin tultua, Aku Ankkakin on ruvennut sähköistymään, sillä netistä löytyy monia Akufanisivuja, sekä tietysti lehden omat sivut. Nämä ovatkin keränneet ankkakansan yhteen, ja minäkin olen jopa lähtenyt suureen Helsinkiin tapaamaan tuiki tuntemattomia ankkafaneja. Netissä on hyvä kertoa omista ankkakokemuksistaan ja pälpättää tarinoista ja piirtäjistä. Tietääkseni kovinkaan moni sarjakuva ei omista juuri sitä varten tehtyjä fanisivuja ympäri maailmaa. Joten siinäkin asiassa Aku Ankka on kärkikastia.
Aku Ankan nettisivuilla voi lukea toimituksen mielenkiintoista blogia, joka valoittaa Aku Ankka -lehden syntymistä, voi kirjoittaa foorumille, joka tosin on aika lailla spämmien valtaama. Myös Galeriaan voi lähettää piirustuksia, ja sivulla voi pelata erilaisia pelejä. Siellä toimii myös Akupedia, josta saa tietoa hahmoista ja monista muista asioista.
Ja kyl mar tääki viäl jatkuu, ku eihä tol saa ees pisteit! ;)
Bonus:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan juhlat
Ankkalinnassa vietetään monia juhlia, jotkut ovat suomalaisillekkin tuttuja, toiset taas eivät. Myös juhlintatavat, voivat olla hieman erilaisia kuin Suomessa. Pääsiäisenä ei syödä mämmiä, vaan piilotetaan suklaamunia, mikä voi joillekkin tuntua oudolta.
Jouluna pukki tulee savupiipusta, ja lahjat avataan vasta aamulla, ja nekin ovat ilmestyneet sukkiin. Myös oudolta voi kuulostaa, että kuusia värjätään. Mitenkäs se taas meni... "Aku-setä, me haluamme tuon kultaisen joulukuusen!" Suomalaisille jo ilmiselväksi käynyt joulukinkkun, muuttuu Ankkalinnalaisten pöydässä joulukalkkunaksi. Tavat siis vaihtelevat.
Sitten on tietysti niitä juhlia, joita me emme täällä Suomessa vietä melkeinpä laisinkaa, kuten vaikka se kiitospäivä kalkkunoineen. Kuitenkin on varsin mukava lukea Ankkalinnalaisten kommeluksista milloin minäkin juhlana!
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 486 -
27.06.2009 klo 12:52:51
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa jne.?
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.
Syyt:
-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.
-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.
-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.
Miksi luen Aku Ankkaa?
Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...
Mikä on parasta Aku Ankassa?
Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?
Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?
Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.
Aku Ankan valtaisa suosio Suomessa on selitettävissä myös erittäin mielenkiintoisilla hahmoilla. Ääärimmäisen epäonnekas Aku, äärimmäisen onnekas Hannu, äärimmäisen rikas Roope, äärimmäisen viisas Pelle jne.. Sarjakuva on täynnä ääripäisyyksiä, mitkä tekevät sarjakuvasta automaattisesti mielenkiintoisemman luettavan ja se monipuolistaa käsikirjoitusmahdollisuuksia niin paljon, että sarjat eivät ns. lopu kesken vaan aina keksitään uusia ideoita.
On ihmeellistä, että suhteellisen laadukkaita tarinoita saatetaan tarjota lukijoille joka ikinen viikko. Myös se, että Aku Ankka-lehti ilmestyy joka viikko, on lisännyt sarjakuvan suosiota. Nimenomaan kyseisen lehden. Kerran kuukaudessa ilmestyvä Roope-setä-lehti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin Aku Ankka-lehti. Silti Roope-setä-lehti on mielestäni tällä hetkellä Aku Ankkaa edellä. Riippuen paljolti tietysti myös senhetkisistä tarinoista. Roope-sedällä on mahdollisuus julkaista harvemmin laadukkaita sarjoja, kuten Scarpa-klassikoita ja Cavazzano-hupailuja, kun taas Aku Ankka-lehti joutuu laittamaan useisiin numeroihin niitä ns. bernadoja.
Yksi Aku Ankan suosiota ylläpitävistä tekijöistä on kekseliäs ja nerokas huumori. Mielestäni hauskimmat tarinat löytyvät usein Rosan, Barksin ja Cavazzanon piirtäminä. Nostaisi esille Cavazzanon, jonka lennokas piirrosjälki yhdistyy taidokkaasti humoristisiin käsikirjoituksiin, joita näkee tätä nykyä ainakin Roope-setä-lehdessä. Rosan huumori on erilaista, se ei ole yhtä yksinkertasita. Se viittaa yleensä johonkin, ja se on siksi palkitsevampaa ja hauskempaa kuin ns. yksikertainen huumori. Pikkulapset eivät esimerkiksi ehkä ymmärrä kaikkia Rosa-vitsejä, mutta yksinkertaisempi huumori on helposti ymmärrettävää.
Don Rosa on piirtäjä, joka tekee tarinansa erittäin huolellisesti ja taiteellisesti. Se selittä Rosan pienehkön tarinamäärän - jokainen on tehty huolella ja laadukkasti. Siis yksityiskohtaisesti. Yksi syy Rosan lopettamiseen olikin änen heikentynyt näkönsä, hän ei enää nähnyt piirtää kunnolla yksityiskohtia, joista yhdysvaltalaispiirtäjä tunnetaan kenties parhaiten.
Aku Anakn suurin ongelma nykypäivänä onkin valtaisa julkaisutahti. Sama juttu oli myös 1960-luvulla, jolloin piirtäjät olivat täysin ammattitaidottomia mainospiirtäjiä, jotka tekivät tarinoista epärealistisia ja surkeasti piirrettyjä. Ongelma oli -ja on se, että hyviä piirtäjiä (Vicar, Barks, Ferioli, Gattino jne.) ei saada joka numeroon, jolloin heidät täytyy korvata näillä ns. tusinapiirtäjillä. 1960-luvulla parhaat tarinat tulivat lähes yksinomaan Barksilta ja myös yhdysvaltalaiselta Tony Stoblilta.
Nyt ollaan päästy sitten merkittävään harppaukseen omassa Disney-historiassani. Nimittäin Mikki Hiiri-tarinoiden lukemiseen. Vielä reilu vuosi sitten suorastaan vihasin Mikkiä onnettomien nykypiirrosten -ja käsikirjoitusten vuoksi. Nykyään en voi sanoa vihaavani Mikkiä. Se on pitkälti Castyn fantastisten käsikirjoitusten ansiota, hän sai minut innostumaan uudelleen vanhoistakin Mikki-sarjoista, jotka ovat huomattavasti laadukkaampia kuin nykyiset. Tomivathan piirtäjinä legendaariset Floyd Gottfredson, Romano Scarpa ja Paul Murry, jotka lukeutuvat kaikki parhaisiin Mikki-piirtäjiin - ehdottomasti.
Loistavat kovakantiset ovat suuri syy Aku Ankka-innostukseeni. Pääasiassa tietysti lempipiirtäjieni Don Rosan ja Carl Barksin loistokokoelmat. Seuraavaksi perehdyn tarikemmin herrojen kovakantisiin, sillä ne jos jotkin ovat syynä siihen, että luen Aku Ankkaa.
Don Rosan kovakantiset ovat poikkeuksetta loistavia. Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita-kirja antoi osviittaa tulevalle. Tuossa kirjassa julkaistiin muun muassa tarinat Kadonneen kirjaston vartijat (mikä yllätys) ja Takaisin Xanaduun. Molemmat sarjat kuuluvat Rosan ehdottomaan parhaimmistoon. Seuraava Rosa-kovakantinen oli nimeltään Sammon salaisuus, jonka merkittävin tarina näin suomalaisittain oli tietysti Sammon salaisuus, jossa Roope, Aku ja kumppanit matkaavat Suomeen Kalevalan rahaa tahkoavaa Sampoa metsästämään. Temppeliherrojen kätketty kruunu oli ehkäpä Rosa-kovakantisista heikkolaatuisin. Nimikkotarina Temppeliherrojen kätketty kruunu oli kiistatta julkaisun paras tarina. Kymmenen avataran aarre oli varsin kelvollinen kovakantinen ottaen huomioon ne hirveät odotukset, joita Rosa-kirjoihin väkisinkin kohdistuu. Jälleen kerran nimikkotarina oli loistava. Vähintään yhtä loistava oli kylläkin myös hupailu Paino-ongelmia, joka lukeutuu ehdottomiin suosikkisarjoihini. Viimeinen (tähän asti) Don Rosan parhaat-kirja oli nimeltään Musta Ritari, ja sitä minä kutsuisin parhaaksi Don Rosan parhaat-kirjasarjan kirjaksi. Lukuisista loistotarinoista mainittakoon esimerkiksi Musta Ritari, Kaikkein mieluisin lahja ja Hollantilaisen salaisuus. Ehdottomasti paras Rosa-kovakantinen on kuitenkin Roope Ankan elämä ja teot (osa 1). Rosa teki käsittämättömän työn metsästäessään erilaisia Barks-faktoja, jotka jotenkin viittasivat Roopen historiaan. Eikä kirjan arvoa vähennä sekään, että allekirjoittaneella on siinä Rosan nimikirjoitus omistuskirjoituksella. Roope Ankan elämä ja teot (osa2) oli loistava lisä Roope Ankan elämä ja teot-sarjaan. Eepos sisältää monia Roopen nuoruusseikkailuja, joita ei varsinaisessa kirjassa nähdä.
Carl Barks-kirjoista tutustun Ankalliskirjaston kirjoihin.
Ankalliskirjasto 1: Rötös ja rangaistus oli varsin hieno tarinakokoelma. Mainittakoon sellaiset tarinat kuin Kultainen talja ja Pilviä hipovat miehet. Ankalliskirjasto 2: Hyvä ankka joulun tuopi oli nimensä mukaisesti jouluhenkinen, parhaita sarjoja tuossa kirjassa olivat ainakin Joulu Karhuvuorella ja Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Ankalliskirjasto 3: Sinne, tänne ja takaisin oli matkailuhenkinen opus. Parhaina tarinoina mainittakoon Yksisarvise jäljillä ja Kylmää kultaa. Ankalliskirjasto 4: Aku-setä, kissa ja koira sisälsi Carl Barksin eläintarinoita. Itse en kirjaa omista, joten en perehdy sen sisältöön sen tarkemmin. Ankalliskirjasto 5: Kummajaisia ja kuu-ukkoja oli kenties huonoin Ankalliskirjasto-kirja. Se sisälsi muun muassa tarinat Maanalainen maailma ja 24 karaatin kuu. Ankalliskirjasto 6: Kapteeni Ankan urotyöt oli edellistä huomattavasti parempi kirja. Parhaina tarinoina voisin mainita sellaiset kuin Lentävä hollantilainen ja Matka menneisyyteen. Ankalliskirjasto 7: Kolme rohkeaa miestä sisälsi Tupu-, Hupu- ja Lupu-aiheisia tarinoita. Ehdottomasti paras tarina oli Vanhan linnan salaisuus, jossa Aku, Roope ja ankanpojat matkaavat Skotlantiin, Ankkapurhaan vanhaa aarretta metsästämään. Ankalliskirjasto 8: Ankkojen kulta oli kenties paras Ankalliskirjasto-kirja tähän asti. Kirja sisälsi monia legendaarisia aarteenmetsästystarinoita kuten Kultainen kypärä ja Cibolan seitsemän kaupunkia. Ankalliskirjasto 9: Suuret setelit piti sisällään raha-aiheisia sarjoja. Parhaana mainittakoon Maailman toiseksi rikkain ankka, joka on Kulta-Into Piin ensiesiintyminen.
Syy, miksi esittelen nämä kovakantiset on se, että ne ovat vaikuttaneet niin suuresti Aku Ankka-keräilyyni. Ne ovat kerrassaan ainutlaatuisia ja ne ovat parasta Aku Ankassa - kiistatta.
Aku Ankka on aivan käsittämättömän monipuolinen ja samalla mielenkiintoinen sarjakuva. Toisin kuin esimerkiksi Karvinen tai Viivi ja Wagner, Aku Ankka pystyy tarjoamaan sekä toimintaa pursuavia, pitkiä sarjoja, että lyhykäisiä, humoristisia vitsisarjojakin. Aku Ankan huumori sopii aivan kaikille.
Mikki Hiiren epäsuosio on selitettävissä sillä, että on huomattavasti mielenkiintoisempaa lukea tarinoita, jonka päähenkilö joko onnistuu tai epäonnistuu (siis Aku Ankka). Mikki Hiiri taas onnistuu käytännössä aina, ja ongelmana onkin tehdä sarjasta ennalta-arvattavuudesta huolimatta mielenkiintoinen. Se on vaikeaa, eikä sitä nykypäivänä osaa kuin vain ja ainoastaan Casty (oma mielipiteeni).
Aku Ankan valtaisan suosion yksi peruste on laaja tekijäkaarti. Karvista piirtää yksinomaan Jim Davis, Viiviä ja Wagneria Juba Tuomola jne.. Mitä Aku Ankka olisi, jos kaikki sarjat olisi piirtänyt esim. Walt Disney. Disneyn kuoleman jälkeen Aku Ankka rapistuisi pikkuhiljaa, ja ennen pitkää koko sarjakuva unohdettaisiin. Laaja tekijäkaarti mahdollistaa myös korkean julkaisurytmin. Aku Ankka on luonnollisesti paljon suositumpi jokaviikkoisena julkaisuna, kuin että se ilmestyisi vaikkapa kerran kuussa. Korkea julkaisurytmi saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Tällöin joka viikko täytyy saada kasaan vähintään kolme julkaisukelpoista sarjakuvaa. Tämä voi muodostua tulevaisuudessa ongelmaksi, mikä taas mahdollistaa Aku Ankan rappeutumisen - kuka tietää.
Ennakkoluulot ovat suuri este Aku Ankan suosiolle. Aikuiset ja nuoret saattavat pitää Aku Ankkaa täysin lapsellisena sarjakuvana, mitä voisi päätellä Aku Ankan nettisivuilta. Ilman ennakkoluuloja Aku Ankka.fi:n keskustelun taso olisi paljon parempi ja keski-ikä reippaasti yli kymmenen. Nykyään keski-ikä saattaaisi olla vajaa kymmenen, eli n. 9.
Valtaisa mainostaminen maksaa rutosti, mutta pyrin selittämään, miksi se maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.
Aku Ankkaa mainostetaan käytännössä kaikkialla. Tiedotusvälineissä (sanomalehdet, televisio, jne..), ja myös kaupoissa suurin ja näkyvin mainoksin. Aku Ankan tunnettavuus kasvaa ja uskoisin, että melkeinpä jokainen suomalainen tuntee Aku Ankan hahmoineen paremmin, kuin vähän mainostetun Jeren (esimerkki). Tämä taas lisää myyntiä, mikä lisää voittoja. Puhdasta bisnestä siis.
On uskomatonta, että yli 50 vuotta sitten tehdyt (esimerkki) Carl Barksin tarinat tuntuvat aina yhtä tuoreilta. Se selittää Aku Ankan monipuolisuutta. Ei tarivita nykyajan mukavuuksia (kännykkä, tietokoneet yms.), jotta tarinasta saadaan mielenkiintoinen. Monet myös olettavat, että ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin ankkatarinat ovat luettavia. Muut ovat lapsellista roskaa. He eivät ole täysin väärässä, mutta hyviä piirtäjiä on kymmenittäin, ellei sadoittain. On totta, että kaiken maailman mowglit ja dumbot ovat lapsellisia, mutta Aku Ankka onkin suunnattu kaikille.
En ole ikinä - ikinä heittänyt ainuttakaan Aku Ankka pois. Niitä voi lukea uudelleen ja uudelleen. Useita Carl Barksin ja Don Rosan tarinoita olenkin lukenut satoja kertoja - ja aina yhtä mieluusti. Niihin ei kyllästy ikinä. Nykyisiä Aku Ankka-lehtiä (2008-2009) en ole lukenut kuin korkeintaan kaksi kertaa, koska niihin kyllästyy paljon helpommin. Piirrokset eivät ole samaa tasoa, käsikirjoitukset suorastaan onnettomia. Aku Ankan taso laskeekin tasista tahtia - valitettavasti sille ei tällä hetkellä oikein voi mitään.
(Jatkuu...)
Ranking? Kuka?
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.
Syyt:
-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.
-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.
-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.
Miksi luen Aku Ankkaa?
Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...
Mikä on parasta Aku Ankassa?
Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?
Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?
Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.
Aku Ankan valtaisa suosio Suomessa on selitettävissä myös erittäin mielenkiintoisilla hahmoilla. Ääärimmäisen epäonnekas Aku, äärimmäisen onnekas Hannu, äärimmäisen rikas Roope, äärimmäisen viisas Pelle jne.. Sarjakuva on täynnä ääripäisyyksiä, mitkä tekevät sarjakuvasta automaattisesti mielenkiintoisemman luettavan ja se monipuolistaa käsikirjoitusmahdollisuuksia niin paljon, että sarjat eivät ns. lopu kesken vaan aina keksitään uusia ideoita.
On ihmeellistä, että suhteellisen laadukkaita tarinoita saatetaan tarjota lukijoille joka ikinen viikko. Myös se, että Aku Ankka-lehti ilmestyy joka viikko, on lisännyt sarjakuvan suosiota. Nimenomaan kyseisen lehden. Kerran kuukaudessa ilmestyvä Roope-setä-lehti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin Aku Ankka-lehti. Silti Roope-setä-lehti on mielestäni tällä hetkellä Aku Ankkaa edellä. Riippuen paljolti tietysti myös senhetkisistä tarinoista. Roope-sedällä on mahdollisuus julkaista harvemmin laadukkaita sarjoja, kuten Scarpa-klassikoita ja Cavazzano-hupailuja, kun taas Aku Ankka-lehti joutuu laittamaan useisiin numeroihin niitä ns. bernadoja.
Yksi Aku Ankan suosiota ylläpitävistä tekijöistä on kekseliäs ja nerokas huumori. Mielestäni hauskimmat tarinat löytyvät usein Rosan, Barksin ja Cavazzanon piirtäminä. Nostaisi esille Cavazzanon, jonka lennokas piirrosjälki yhdistyy taidokkaasti humoristisiin käsikirjoituksiin, joita näkee tätä nykyä ainakin Roope-setä-lehdessä. Rosan huumori on erilaista, se ei ole yhtä yksinkertasita. Se viittaa yleensä johonkin, ja se on siksi palkitsevampaa ja hauskempaa kuin ns. yksikertainen huumori. Pikkulapset eivät esimerkiksi ehkä ymmärrä kaikkia Rosa-vitsejä, mutta yksinkertaisempi huumori on helposti ymmärrettävää.
Don Rosa on piirtäjä, joka tekee tarinansa erittäin huolellisesti ja taiteellisesti. Se selittä Rosan pienehkön tarinamäärän - jokainen on tehty huolella ja laadukkasti. Siis yksityiskohtaisesti. Yksi syy Rosan lopettamiseen olikin änen heikentynyt näkönsä, hän ei enää nähnyt piirtää kunnolla yksityiskohtia, joista yhdysvaltalaispiirtäjä tunnetaan kenties parhaiten.
Aku Anakn suurin ongelma nykypäivänä onkin valtaisa julkaisutahti. Sama juttu oli myös 1960-luvulla, jolloin piirtäjät olivat täysin ammattitaidottomia mainospiirtäjiä, jotka tekivät tarinoista epärealistisia ja surkeasti piirrettyjä. Ongelma oli -ja on se, että hyviä piirtäjiä (Vicar, Barks, Ferioli, Gattino jne.) ei saada joka numeroon, jolloin heidät täytyy korvata näillä ns. tusinapiirtäjillä. 1960-luvulla parhaat tarinat tulivat lähes yksinomaan Barksilta ja myös yhdysvaltalaiselta Tony Stoblilta.
Nyt ollaan päästy sitten merkittävään harppaukseen omassa Disney-historiassani. Nimittäin Mikki Hiiri-tarinoiden lukemiseen. Vielä reilu vuosi sitten suorastaan vihasin Mikkiä onnettomien nykypiirrosten -ja käsikirjoitusten vuoksi. Nykyään en voi sanoa vihaavani Mikkiä. Se on pitkälti Castyn fantastisten käsikirjoitusten ansiota, hän sai minut innostumaan uudelleen vanhoistakin Mikki-sarjoista, jotka ovat huomattavasti laadukkaampia kuin nykyiset. Tomivathan piirtäjinä legendaariset Floyd Gottfredson, Romano Scarpa ja Paul Murry, jotka lukeutuvat kaikki parhaisiin Mikki-piirtäjiin - ehdottomasti.
Loistavat kovakantiset ovat suuri syy Aku Ankka-innostukseeni. Pääasiassa tietysti lempipiirtäjieni Don Rosan ja Carl Barksin loistokokoelmat. Seuraavaksi perehdyn tarikemmin herrojen kovakantisiin, sillä ne jos jotkin ovat syynä siihen, että luen Aku Ankkaa.
Don Rosan kovakantiset ovat poikkeuksetta loistavia. Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita-kirja antoi osviittaa tulevalle. Tuossa kirjassa julkaistiin muun muassa tarinat Kadonneen kirjaston vartijat (mikä yllätys) ja Takaisin Xanaduun. Molemmat sarjat kuuluvat Rosan ehdottomaan parhaimmistoon. Seuraava Rosa-kovakantinen oli nimeltään Sammon salaisuus, jonka merkittävin tarina näin suomalaisittain oli tietysti Sammon salaisuus, jossa Roope, Aku ja kumppanit matkaavat Suomeen Kalevalan rahaa tahkoavaa Sampoa metsästämään. Temppeliherrojen kätketty kruunu oli ehkäpä Rosa-kovakantisista heikkolaatuisin. Nimikkotarina Temppeliherrojen kätketty kruunu oli kiistatta julkaisun paras tarina. Kymmenen avataran aarre oli varsin kelvollinen kovakantinen ottaen huomioon ne hirveät odotukset, joita Rosa-kirjoihin väkisinkin kohdistuu. Jälleen kerran nimikkotarina oli loistava. Vähintään yhtä loistava oli kylläkin myös hupailu Paino-ongelmia, joka lukeutuu ehdottomiin suosikkisarjoihini. Viimeinen (tähän asti) Don Rosan parhaat-kirja oli nimeltään Musta Ritari, ja sitä minä kutsuisin parhaaksi Don Rosan parhaat-kirjasarjan kirjaksi. Lukuisista loistotarinoista mainittakoon esimerkiksi Musta Ritari, Kaikkein mieluisin lahja ja Hollantilaisen salaisuus. Ehdottomasti paras Rosa-kovakantinen on kuitenkin Roope Ankan elämä ja teot (osa 1). Rosa teki käsittämättömän työn metsästäessään erilaisia Barks-faktoja, jotka jotenkin viittasivat Roopen historiaan. Eikä kirjan arvoa vähennä sekään, että allekirjoittaneella on siinä Rosan nimikirjoitus omistuskirjoituksella. Roope Ankan elämä ja teot (osa2) oli loistava lisä Roope Ankan elämä ja teot-sarjaan. Eepos sisältää monia Roopen nuoruusseikkailuja, joita ei varsinaisessa kirjassa nähdä.
Carl Barks-kirjoista tutustun Ankalliskirjaston kirjoihin.
Ankalliskirjasto 1: Rötös ja rangaistus oli varsin hieno tarinakokoelma. Mainittakoon sellaiset tarinat kuin Kultainen talja ja Pilviä hipovat miehet. Ankalliskirjasto 2: Hyvä ankka joulun tuopi oli nimensä mukaisesti jouluhenkinen, parhaita sarjoja tuossa kirjassa olivat ainakin Joulu Karhuvuorella ja Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Ankalliskirjasto 3: Sinne, tänne ja takaisin oli matkailuhenkinen opus. Parhaina tarinoina mainittakoon Yksisarvise jäljillä ja Kylmää kultaa. Ankalliskirjasto 4: Aku-setä, kissa ja koira sisälsi Carl Barksin eläintarinoita. Itse en kirjaa omista, joten en perehdy sen sisältöön sen tarkemmin. Ankalliskirjasto 5: Kummajaisia ja kuu-ukkoja oli kenties huonoin Ankalliskirjasto-kirja. Se sisälsi muun muassa tarinat Maanalainen maailma ja 24 karaatin kuu. Ankalliskirjasto 6: Kapteeni Ankan urotyöt oli edellistä huomattavasti parempi kirja. Parhaina tarinoina voisin mainita sellaiset kuin Lentävä hollantilainen ja Matka menneisyyteen. Ankalliskirjasto 7: Kolme rohkeaa miestä sisälsi Tupu-, Hupu- ja Lupu-aiheisia tarinoita. Ehdottomasti paras tarina oli Vanhan linnan salaisuus, jossa Aku, Roope ja ankanpojat matkaavat Skotlantiin, Ankkapurhaan vanhaa aarretta metsästämään. Ankalliskirjasto 8: Ankkojen kulta oli kenties paras Ankalliskirjasto-kirja tähän asti. Kirja sisälsi monia legendaarisia aarteenmetsästystarinoita kuten Kultainen kypärä ja Cibolan seitsemän kaupunkia. Ankalliskirjasto 9: Suuret setelit piti sisällään raha-aiheisia sarjoja. Parhaana mainittakoon Maailman toiseksi rikkain ankka, joka on Kulta-Into Piin ensiesiintyminen.
Syy, miksi esittelen nämä kovakantiset on se, että ne ovat vaikuttaneet niin suuresti Aku Ankka-keräilyyni. Ne ovat kerrassaan ainutlaatuisia ja ne ovat parasta Aku Ankassa - kiistatta.
Aku Ankka on aivan käsittämättömän monipuolinen ja samalla mielenkiintoinen sarjakuva. Toisin kuin esimerkiksi Karvinen tai Viivi ja Wagner, Aku Ankka pystyy tarjoamaan sekä toimintaa pursuavia, pitkiä sarjoja, että lyhykäisiä, humoristisia vitsisarjojakin. Aku Ankan huumori sopii aivan kaikille.
Mikki Hiiren epäsuosio on selitettävissä sillä, että on huomattavasti mielenkiintoisempaa lukea tarinoita, jonka päähenkilö joko onnistuu tai epäonnistuu (siis Aku Ankka). Mikki Hiiri taas onnistuu käytännössä aina, ja ongelmana onkin tehdä sarjasta ennalta-arvattavuudesta huolimatta mielenkiintoinen. Se on vaikeaa, eikä sitä nykypäivänä osaa kuin vain ja ainoastaan Casty (oma mielipiteeni).
Aku Ankan valtaisan suosion yksi peruste on laaja tekijäkaarti. Karvista piirtää yksinomaan Jim Davis, Viiviä ja Wagneria Juba Tuomola jne.. Mitä Aku Ankka olisi, jos kaikki sarjat olisi piirtänyt esim. Walt Disney. Disneyn kuoleman jälkeen Aku Ankka rapistuisi pikkuhiljaa, ja ennen pitkää koko sarjakuva unohdettaisiin. Laaja tekijäkaarti mahdollistaa myös korkean julkaisurytmin. Aku Ankka on luonnollisesti paljon suositumpi jokaviikkoisena julkaisuna, kuin että se ilmestyisi vaikkapa kerran kuussa. Korkea julkaisurytmi saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Tällöin joka viikko täytyy saada kasaan vähintään kolme julkaisukelpoista sarjakuvaa. Tämä voi muodostua tulevaisuudessa ongelmaksi, mikä taas mahdollistaa Aku Ankan rappeutumisen - kuka tietää.
Ennakkoluulot ovat suuri este Aku Ankan suosiolle. Aikuiset ja nuoret saattavat pitää Aku Ankkaa täysin lapsellisena sarjakuvana, mitä voisi päätellä Aku Ankan nettisivuilta. Ilman ennakkoluuloja Aku Ankka.fi:n keskustelun taso olisi paljon parempi ja keski-ikä reippaasti yli kymmenen. Nykyään keski-ikä saattaaisi olla vajaa kymmenen, eli n. 9.
Valtaisa mainostaminen maksaa rutosti, mutta pyrin selittämään, miksi se maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.
Aku Ankkaa mainostetaan käytännössä kaikkialla. Tiedotusvälineissä (sanomalehdet, televisio, jne..), ja myös kaupoissa suurin ja näkyvin mainoksin. Aku Ankan tunnettavuus kasvaa ja uskoisin, että melkeinpä jokainen suomalainen tuntee Aku Ankan hahmoineen paremmin, kuin vähän mainostetun Jeren (esimerkki). Tämä taas lisää myyntiä, mikä lisää voittoja. Puhdasta bisnestä siis.
On uskomatonta, että yli 50 vuotta sitten tehdyt (esimerkki) Carl Barksin tarinat tuntuvat aina yhtä tuoreilta. Se selittää Aku Ankan monipuolisuutta. Ei tarivita nykyajan mukavuuksia (kännykkä, tietokoneet yms.), jotta tarinasta saadaan mielenkiintoinen. Monet myös olettavat, että ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin ankkatarinat ovat luettavia. Muut ovat lapsellista roskaa. He eivät ole täysin väärässä, mutta hyviä piirtäjiä on kymmenittäin, ellei sadoittain. On totta, että kaiken maailman mowglit ja dumbot ovat lapsellisia, mutta Aku Ankka onkin suunnattu kaikille.
En ole ikinä - ikinä heittänyt ainuttakaan Aku Ankka pois. Niitä voi lukea uudelleen ja uudelleen. Useita Carl Barksin ja Don Rosan tarinoita olenkin lukenut satoja kertoja - ja aina yhtä mieluusti. Niihin ei kyllästy ikinä. Nykyisiä Aku Ankka-lehtiä (2008-2009) en ole lukenut kuin korkeintaan kaksi kertaa, koska niihin kyllästyy paljon helpommin. Piirrokset eivät ole samaa tasoa, käsikirjoitukset suorastaan onnettomia. Aku Ankan taso laskeekin tasista tahtia - valitettavasti sille ei tällä hetkellä oikein voi mitään.
(Jatkuu...)
Ranking? Kuka?
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 487 -
27.06.2009 klo 13:18:55
Tässä on sitten minun lopullinen versio:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Otsikossa on neljä yksinkertaista kysymystä jotka ovat kuitenkin aika monimutkaisia, tämän aloin huomata kun aloin kirjoittamaan minun ihka ensimmäistä ja ehkä viimeistäkin viestimaraton viestiä, seuraavaaksi näette mihin olen kaiken kirjoittelun jälkeen päätynyt.
Minä olen tilannut Aku Ankkaa jo viisi vuotta ja nytten kerron teille miksi.
Aku Ankka tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kun lensin Finnairilla Englantiin kolme-vuotiaana, lennolla siskoni sai Aku Ankka lehden jonka sitten myöhemmin luin ja pidin siitä valtavasti, ainoana ongelmana silloin oli että asuimme Englannissa neljä vuotta. Lohtuna tähän kuitenkin oli, että joka kerta kun lennettiin Englannista Suomeen ja takaisin niin sain aina uusimman Aku Ankka-lehden mukaani.
Kun palattiin takaisin en minä siitä lehdestä paljon muistanut, Aku Ankka oli täysin unohduksissa ja sain siihen jälleenkoskettamisen vasta puolisen vuotta myöhemmin kun lojuin sairaalan punkassa. Sinne jouduin uutena vuotena kun olin laskettelemassa ja ajauduin metsään ja suksi jäi ison kiven alle, sen lisäksi kun isi tuli minua hakemaan niin hän kaatui jäällä suoraan murtuneen jalan päälle, sen tuloksena oli että sääriluu meni poikki ja jouduin olemaan kahdeksan viikkoa pyörätuolissa. No, takaisin asiaan eli isi tilasi sitten minulle Aku Ankka-lehden lahjaksi sairaalaan jotta aikani menisi sairaalan pedissä nopeammin ja niin se menikin. Siitä sitten minun ankkariippuvuus alkoi. Lisäksi muiden muassa minun isäni on joskus aikoinaan myös lukenut Aku Ankkaa joten aivan tyhjästä tämä Aku Ankan tilaamisidea ei tullut. Siitä asti Aku Ankasta on kasvanut suuri osa elämästäni, isäni mielestä jopa liian suuri sillä aina jos lukematonta Ankkatuotantoa löytyy talosta niin se löytyy sattumoisin aina kädestäni.
Minä pidän Aku Ankasta koska sitä on hauska lukea ja joskus saatan jopa nauraakin, kaiken lisäksi minä suorastaan nautin Suomalaisten opettajien taikka professoreiden käyttämää kieltä tekstien käännöksissä.
Isoin syy minun Aku Ankkaan ”ihastumiseen” on kuitenkin kyllä Don Rosan mahtavat, yksityiskohtaiset ja ennen kaikkea hauskat piirrokset ja käsikirjoitukset jotka saavat minut nauramaan ääneen, siksi hän onkin lempipiirtäjäni ja käsikirjoittaja. Lisäksi kun ajattelen kuinka monta työtuntia hän on upottanut ankkoihin niin minulla herää hänelle erityinen kunnioitus, kaikkiin hänen juoniin on esimerkiksi mennyt kauan sillä hänen melkein jokaiseen juoneen on kaivattu runsaasti tutkimustyötä joka ei ole välttämätöntä, esimerkiksi kun hän teki Sammon salaisuuden hänen Suomalaisille lukijoilleen hän matkusti Suomeen asti saadakseen faktaa Kalevalan eeppoksesta, luki Kalevalan ja kirjoitti kaikkia hänen teksteistä runomitalla, tälläinen vie mahdottomasti aikaa ja vaivaa. Tarkka tutkimustyö ei ole ainoa syy siihen miksi hänellä kestää kauan tehdä yhden ainoan sarjakuvan sillä hänen pitää kanssa piirtää sarjakuviinsa kuvat jotka ovat niin tarkkoja ja yksittyiskohdista rikkaita että yhden ainoan sivun tekemiseen voi kulua
useita päiviä, itse en tiedä siitä että kuka tekee tussaukset mutta useimmiten se on Rosa itse, tuohon kaikkeen menee niin paljon aikaa että huh huh.
Nytten kun on kerrottu ruusut niin sitten siirryn tietenkin risuihin. Ainoat miinukset laajassa ankkatuotannossa ovat että nykyään tulee aina vain lisää huonoja käsikirjoittajia ja piirtäjiä lehteen mukaan ja että hintaa kertyy rutkasti vuosien saatossa kun ollaan ankkaharrastajan merkeissä. Uusille lukijoille suosittelisin että te ostaisitte ensin uusimman Aku Ankka lehden kaupasta joka maksaa vain vaivaiset kaksi euroa ja jos te jäätte lehteen koukkuun tai jos ette niin menkää joka tapauksessa lähimpään ankikvarioon tai kirjakauppaan ja ostakaa teille Don Rosan tai Carl Barksin kovakantisen niin näette ankkatuotannon ehdotonta eliittiä. Nämä kovakantiset ovat yleensä aika kalliita mutta tulette huomaamaan että ostos kannatti. Tällä tavalla teistä tulee varmasti ankisteja.
Nytten kirjoitan lyhyesti Aku Ankan reseptin menestykseen ja syyn miksi Suomalaisen Aku Ankan levikki on maailman suurin:
-Useimmiten hyvät Tanskalaisen Egmontin ja Italialaisen Topolinon käsikirjoittajien juonet
-Hyvät Egmontin ja Topolinon piirtäjät
-Hyvä paperilaatu
-Lehden selkeys
-Hyvät kotisivut (paitsi juuri tällä hetkellä)
-Näitä tarinoita voi lukea uudelleen ja uudelleen
-Kilpailu- ja vertailukykyinen hinta
-Laadukkaat tekstin käännökset
-Kaikille ikäpolville suunniteltu lehti
-Lehdellä on monta vakituista lukijaa jotka tilaavat lehteä kotiinsa
-Suuri levikki ja sitä myöten monta asiantuntijaa ja sitä myöten puolestaan saa hyvin
vastauksia ankka-aiheisiin kysymyksiin
Täyden kympin ei kyllä Akkari minusta ansaitse näistä seuraavista melko isoista, painavista ja ennen kaikkea harmittavista syistä:
-Kuten jo aikaisemmin totesin aina vain huonommat juonet ja käsikirjoitukset
-Muutamia piirtäjiä jonka tyylistä en pidä
-Lukijakilpailut vähenevät ja sen myötä kanssa mahdollisuudet voittaa mitään
-Nykyään huonot kotisivut
-Hinta varauksin
-Klassikoita esimerkiksi Marco Rotalta, Carl Barksilta tai Don Rosalta esiintyy aniharvoin
Nyt asiasta toiseen eli Aku Ankan keräily, loputtumien mahdollisuuksien harrastus. Minä kuulun tähän melko isoon perheeseen joka keräilee muun muassa Aku Ankan taskukirjoja, erilaisia Aku Ankan kovakantisia laidasta laitaan ja tietenkin perinteisiä Aku Ankan lehtiä. Joidenkin mielessä on kerätessä vain raha ja harvinaisuuksien kerääminen kun taas toiset keräävät ankkatuotteita saadakseen lukutavaraa. Itse kuulun enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään joka kerää lähinnä omaksi viihdytteeksi. Minä keräilen myös Ankkareita koska pidän siitä kun näen kirjahyllyn täynnä Akkareita. Juuri nytten minun ”keräilyteemana” on Don Rosa ja olen jo kerennyt kerätä nämä seuraavat teokset: Roope Ankan Elämä ja Teot 1, Roope Ankan Elämä ja teot 2, Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sekä Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Seuraavaksi haluaisin ostaa Don Rosan nimikirjoituksen, Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun ja Kymmenen Avataran aarteen, lisäksi aion ostaa syksyllä Kolmen Caballeron Paluun sillä silloin se tulee ulos myyntiin tiettävästi. Syyn tähän Don Rosa vimmaukseen olenkin jo kertonut eli hän on minun lempipiirtäjä ja käsikirjoittaja, pidän hänen jokaisesta tarinasta, lisäksi hän on ainoa ankantekijä joka saa minut nauramaan ääneen. Tosin Carl Barksia ei sovi unohtaa, hänhän on melkein koko Ankkalinnan isä, hän on keksinyt lukuisia henkilöitä ja paikkoja Ankkalinnassa, tässä tunnetuimat: Roope McAnkka, Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Hannu Hanhi, Kroisos Pennonen, Sudenpennut ja kaikkien tuntema Roope-Sedän rahasäiliö. Lisäksi Barks on antanut inspiraatiota m.m. Don Rosalle, Daan Jippekselle ja Freddy Miltonille. Siksi hänen Disneyjulkaisut ovatkin minun seuraava keräilyteemani.
Kun nyt keräilystä puhutaan niin voisin kertoa minun omasta kokoelmastani. Minulla on kaikenlaista ankkatuotantoa, muun muassa Aku Ankan Taskukirjoja, Aku Ankka lehtiä, Erikoisjulkaisuja, Ankantekijöitä, kovakantisia laidasta laitaan, Jumboja, Aku Ankan Satasivuisia, Roope-Setä lehtiä, Teema taskareita ja Aku Ankka extroja. Ankkajulkaisujeni ovat melkein yhtä rakkaita kuin rahat ovat Roopelle, niillä kaikilla on oma tarinansa vähän kuin Roope-sedän rahoillakin, osan niistä olen saanut lahjaksi joltakulta, osan olen ostanut kirpputoreilta vanhoina, osan olen saanut postiluukusta kun olen tilannut niitä, osa on isäni tai serkkuni vanhoja kun taas osan olen voinut ostaa uutena. Siksi en halua niitä hirveästi myydäkään.
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa, kiitos jos olette jaksaneet lukea tätä alusta asti.
Muuten laskin minun jo valmiiksi jottei seuraava rankingin tekijä vähennä sanoja (on tapahtunut jo kahdesti >:( ). Laskin että olisi 6752 merkkiä tuossa, saa toki tarkistaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Otsikossa on neljä yksinkertaista kysymystä jotka ovat kuitenkin aika monimutkaisia, tämän aloin huomata kun aloin kirjoittamaan minun ihka ensimmäistä ja ehkä viimeistäkin viestimaraton viestiä, seuraavaaksi näette mihin olen kaiken kirjoittelun jälkeen päätynyt.
Minä olen tilannut Aku Ankkaa jo viisi vuotta ja nytten kerron teille miksi.
Aku Ankka tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kun lensin Finnairilla Englantiin kolme-vuotiaana, lennolla siskoni sai Aku Ankka lehden jonka sitten myöhemmin luin ja pidin siitä valtavasti, ainoana ongelmana silloin oli että asuimme Englannissa neljä vuotta. Lohtuna tähän kuitenkin oli, että joka kerta kun lennettiin Englannista Suomeen ja takaisin niin sain aina uusimman Aku Ankka-lehden mukaani.
Kun palattiin takaisin en minä siitä lehdestä paljon muistanut, Aku Ankka oli täysin unohduksissa ja sain siihen jälleenkoskettamisen vasta puolisen vuotta myöhemmin kun lojuin sairaalan punkassa. Sinne jouduin uutena vuotena kun olin laskettelemassa ja ajauduin metsään ja suksi jäi ison kiven alle, sen lisäksi kun isi tuli minua hakemaan niin hän kaatui jäällä suoraan murtuneen jalan päälle, sen tuloksena oli että sääriluu meni poikki ja jouduin olemaan kahdeksan viikkoa pyörätuolissa. No, takaisin asiaan eli isi tilasi sitten minulle Aku Ankka-lehden lahjaksi sairaalaan jotta aikani menisi sairaalan pedissä nopeammin ja niin se menikin. Siitä sitten minun ankkariippuvuus alkoi. Lisäksi muiden muassa minun isäni on joskus aikoinaan myös lukenut Aku Ankkaa joten aivan tyhjästä tämä Aku Ankan tilaamisidea ei tullut. Siitä asti Aku Ankasta on kasvanut suuri osa elämästäni, isäni mielestä jopa liian suuri sillä aina jos lukematonta Ankkatuotantoa löytyy talosta niin se löytyy sattumoisin aina kädestäni.
Minä pidän Aku Ankasta koska sitä on hauska lukea ja joskus saatan jopa nauraakin, kaiken lisäksi minä suorastaan nautin Suomalaisten opettajien taikka professoreiden käyttämää kieltä tekstien käännöksissä.
Isoin syy minun Aku Ankkaan ”ihastumiseen” on kuitenkin kyllä Don Rosan mahtavat, yksityiskohtaiset ja ennen kaikkea hauskat piirrokset ja käsikirjoitukset jotka saavat minut nauramaan ääneen, siksi hän onkin lempipiirtäjäni ja käsikirjoittaja. Lisäksi kun ajattelen kuinka monta työtuntia hän on upottanut ankkoihin niin minulla herää hänelle erityinen kunnioitus, kaikkiin hänen juoniin on esimerkiksi mennyt kauan sillä hänen melkein jokaiseen juoneen on kaivattu runsaasti tutkimustyötä joka ei ole välttämätöntä, esimerkiksi kun hän teki Sammon salaisuuden hänen Suomalaisille lukijoilleen hän matkusti Suomeen asti saadakseen faktaa Kalevalan eeppoksesta, luki Kalevalan ja kirjoitti kaikkia hänen teksteistä runomitalla, tälläinen vie mahdottomasti aikaa ja vaivaa. Tarkka tutkimustyö ei ole ainoa syy siihen miksi hänellä kestää kauan tehdä yhden ainoan sarjakuvan sillä hänen pitää kanssa piirtää sarjakuviinsa kuvat jotka ovat niin tarkkoja ja yksittyiskohdista rikkaita että yhden ainoan sivun tekemiseen voi kulua
useita päiviä, itse en tiedä siitä että kuka tekee tussaukset mutta useimmiten se on Rosa itse, tuohon kaikkeen menee niin paljon aikaa että huh huh.
Nytten kun on kerrottu ruusut niin sitten siirryn tietenkin risuihin. Ainoat miinukset laajassa ankkatuotannossa ovat että nykyään tulee aina vain lisää huonoja käsikirjoittajia ja piirtäjiä lehteen mukaan ja että hintaa kertyy rutkasti vuosien saatossa kun ollaan ankkaharrastajan merkeissä. Uusille lukijoille suosittelisin että te ostaisitte ensin uusimman Aku Ankka lehden kaupasta joka maksaa vain vaivaiset kaksi euroa ja jos te jäätte lehteen koukkuun tai jos ette niin menkää joka tapauksessa lähimpään ankikvarioon tai kirjakauppaan ja ostakaa teille Don Rosan tai Carl Barksin kovakantisen niin näette ankkatuotannon ehdotonta eliittiä. Nämä kovakantiset ovat yleensä aika kalliita mutta tulette huomaamaan että ostos kannatti. Tällä tavalla teistä tulee varmasti ankisteja.
Nytten kirjoitan lyhyesti Aku Ankan reseptin menestykseen ja syyn miksi Suomalaisen Aku Ankan levikki on maailman suurin:
-Useimmiten hyvät Tanskalaisen Egmontin ja Italialaisen Topolinon käsikirjoittajien juonet
-Hyvät Egmontin ja Topolinon piirtäjät
-Hyvä paperilaatu
-Lehden selkeys
-Hyvät kotisivut (paitsi juuri tällä hetkellä)
-Näitä tarinoita voi lukea uudelleen ja uudelleen
-Kilpailu- ja vertailukykyinen hinta
-Laadukkaat tekstin käännökset
-Kaikille ikäpolville suunniteltu lehti
-Lehdellä on monta vakituista lukijaa jotka tilaavat lehteä kotiinsa
-Suuri levikki ja sitä myöten monta asiantuntijaa ja sitä myöten puolestaan saa hyvin
vastauksia ankka-aiheisiin kysymyksiin
Täyden kympin ei kyllä Akkari minusta ansaitse näistä seuraavista melko isoista, painavista ja ennen kaikkea harmittavista syistä:
-Kuten jo aikaisemmin totesin aina vain huonommat juonet ja käsikirjoitukset
-Muutamia piirtäjiä jonka tyylistä en pidä
-Lukijakilpailut vähenevät ja sen myötä kanssa mahdollisuudet voittaa mitään
-Nykyään huonot kotisivut
-Hinta varauksin
-Klassikoita esimerkiksi Marco Rotalta, Carl Barksilta tai Don Rosalta esiintyy aniharvoin
Nyt asiasta toiseen eli Aku Ankan keräily, loputtumien mahdollisuuksien harrastus. Minä kuulun tähän melko isoon perheeseen joka keräilee muun muassa Aku Ankan taskukirjoja, erilaisia Aku Ankan kovakantisia laidasta laitaan ja tietenkin perinteisiä Aku Ankan lehtiä. Joidenkin mielessä on kerätessä vain raha ja harvinaisuuksien kerääminen kun taas toiset keräävät ankkatuotteita saadakseen lukutavaraa. Itse kuulun enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään joka kerää lähinnä omaksi viihdytteeksi. Minä keräilen myös Ankkareita koska pidän siitä kun näen kirjahyllyn täynnä Akkareita. Juuri nytten minun ”keräilyteemana” on Don Rosa ja olen jo kerennyt kerätä nämä seuraavat teokset: Roope Ankan Elämä ja Teot 1, Roope Ankan Elämä ja teot 2, Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sekä Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Seuraavaksi haluaisin ostaa Don Rosan nimikirjoituksen, Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun ja Kymmenen Avataran aarteen, lisäksi aion ostaa syksyllä Kolmen Caballeron Paluun sillä silloin se tulee ulos myyntiin tiettävästi. Syyn tähän Don Rosa vimmaukseen olenkin jo kertonut eli hän on minun lempipiirtäjä ja käsikirjoittaja, pidän hänen jokaisesta tarinasta, lisäksi hän on ainoa ankantekijä joka saa minut nauramaan ääneen. Tosin Carl Barksia ei sovi unohtaa, hänhän on melkein koko Ankkalinnan isä, hän on keksinyt lukuisia henkilöitä ja paikkoja Ankkalinnassa, tässä tunnetuimat: Roope McAnkka, Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Hannu Hanhi, Kroisos Pennonen, Sudenpennut ja kaikkien tuntema Roope-Sedän rahasäiliö. Lisäksi Barks on antanut inspiraatiota m.m. Don Rosalle, Daan Jippekselle ja Freddy Miltonille. Siksi hänen Disneyjulkaisut ovatkin minun seuraava keräilyteemani.
Kun nyt keräilystä puhutaan niin voisin kertoa minun omasta kokoelmastani. Minulla on kaikenlaista ankkatuotantoa, muun muassa Aku Ankan Taskukirjoja, Aku Ankka lehtiä, Erikoisjulkaisuja, Ankantekijöitä, kovakantisia laidasta laitaan, Jumboja, Aku Ankan Satasivuisia, Roope-Setä lehtiä, Teema taskareita ja Aku Ankka extroja. Ankkajulkaisujeni ovat melkein yhtä rakkaita kuin rahat ovat Roopelle, niillä kaikilla on oma tarinansa vähän kuin Roope-sedän rahoillakin, osan niistä olen saanut lahjaksi joltakulta, osan olen ostanut kirpputoreilta vanhoina, osan olen saanut postiluukusta kun olen tilannut niitä, osa on isäni tai serkkuni vanhoja kun taas osan olen voinut ostaa uutena. Siksi en halua niitä hirveästi myydäkään.
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa, kiitos jos olette jaksaneet lukea tätä alusta asti.
Muuten laskin minun jo valmiiksi jottei seuraava rankingin tekijä vähennä sanoja (on tapahtunut jo kahdesti >:( ). Laskin että olisi 6752 merkkiä tuossa, saa toki tarkistaa.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 488 -
27.06.2009 klo 13:29:13
Lainaus:Ankalliskirjasto 1: Rötös ja rangaistus oli varsin hieno tarinakokoelma. Mainittakoon sellaiset tarinat kuin Kultainen talja ja Pilviä hipovat miehet. Ankalliskirjasto 2: Hyvä ankka joulun tuopi oli nimensä mukaisesti jouluhenkinen, parhaita sarjoja tuossa kirjassa olivat ainakin Joulu Karhuvuorella ja Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Ankalliskirjasto 3: Sinne, tänne ja takaisin oli matkailuhenkinen opus. Parhaina tarinoina mainittakoon Yksisarvise jäljillä ja Kylmää kultaa. Ankalliskirjasto 4: Aku-setä, kissa ja koira sisälsi Carl Barksin eläintarinoita. Itse en kirjaa omista, joten en perehdy sen sisältöön sen tarkemmin. Ankalliskirjasto 5: Kummajaisia ja kuu-ukkoja oli kenties huonoin Ankalliskirjasto-kirja. Se sisälsi muun muassa tarinat Maanalainen maailma ja 24 karaatin kuu. Ankalliskirjasto 6: Kapteeni Ankan urotyöt oli edellistä huomattavasti parempi kirja. Parhaina tarinoina voisin mainita sellaiset kuin Lentävä hollantilainen ja Matka menneisyyteen. Ankalliskirjasto 7: Kolme rohkeaa miestä sisälsi Tupu-, Hupu- ja Lupu-aiheisia tarinoita. Ehdottomasti paras tarina oli Vanhan linnan salaisuus, jossa Aku, Roope ja ankanpojat matkaavat Skotlantiin, Ankkapurhaan vanhaa aarretta metsästämään. Ankalliskirjasto 8: Ankkojen kulta oli kenties paras Ankalliskirjasto-kirja tähän asti. Kirja sisälsi monia legendaarisia aarteenmetsästystarinoita kuten Kultainen kypärä ja Cibolan seitsemän kaupunkia. Ankalliskirjasto 9: Suuret setelit piti sisällään raha-aiheisia sarjoja. Parhaana mainittakoon Maailman toiseksi rikkain ankka, joka on Kulta-Into Piin ensiesiintyminen.
Miten tuo nyt sen enempiä liittyy aiheeseen, että jokainen pitää kerrata erikseen ja kertoa siitä parhaat tarinat? Kovakantis-osakilpailussa nämä.
Miten tuo nyt sen enempiä liittyy aiheeseen, että jokainen pitää kerrata erikseen ja kertoa siitä parhaat tarinat? Kovakantis-osakilpailussa nämä.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 489 -
27.06.2009 klo 13:45:54
Kaikkihan noita kyseenalaisia juttuja ovat sinne tunkeneet. Tuossahan vain kerrotaan kovakantisista, joiden vuoksi pidän Aku Ankasta ja luen sitä.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 490 -
27.06.2009 klo 13:54:50
Voin laskea tämänhetkisen tilanteen. Tulee kohta.
Tässä olisi. Pahoittelen, jos on jotain virheitä. Korjatkaa sitten.
1. kirja 24 799
2. Imfromfinland08 24 412
3. Aku Vankka 18 880
4. Pullasorsa 15 406
5. akkaridekkari 15 250
6. Bomber 14 453
7. Karhula 14 146
8. Peetukka 10 941
9. Mac Ducky 7449
10. Padi 6657 (Sain sinulle vähemmän merkkejä, kuin olit itse laskenut...:S)
11. Frodo 6268
12. Akuhullu97 6130
13. Hiidenkirnu 4 666
14. T@IK@VIITTA 1828
15. Kreach 827
16. Salwer1st/ 345
Tässä olisi. Pahoittelen, jos on jotain virheitä. Korjatkaa sitten.
1. kirja 24 799
2. Imfromfinland08 24 412
3. Aku Vankka 18 880
4. Pullasorsa 15 406
5. akkaridekkari 15 250
6. Bomber 14 453
7. Karhula 14 146
8. Peetukka 10 941
9. Mac Ducky 7449
10. Padi 6657 (Sain sinulle vähemmän merkkejä, kuin olit itse laskenut...:S)
11. Frodo 6268
12. Akuhullu97 6130
13. Hiidenkirnu 4 666
14. T@IK@VIITTA 1828
15. Kreach 827
16. Salwer1st/ 345
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 491 -
27.06.2009 klo 14:39:48
No niin.. Olen ollut tässä mökillä, enkä ole ehtinyt oikeastaan hirveän kauaa kirjoitellakaan. En nyt enää mitään "väliviestejä" pistä tänne, pistän koko töherrykseni kokonaisuudessaan huomenna aamulla tänne.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 492 -
27.06.2009 klo 14:44:25
Akuhullulla taitaa olla bluffia :D Ainakin pitää epäillä kaikkia tuon oman vetoni jälkeen..
Mutta kertaat siis kovakantis-sarjaa, joista puolia et ole edes lukenut? Mutta on totta, että hieman pakollakin tässä karkaa aiheesta.
Mutta kertaat siis kovakantis-sarjaa, joista puolia et ole edes lukenut? Mutta on totta, että hieman pakollakin tässä karkaa aiheesta.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 493 -
27.06.2009 klo 14:59:51
Lainaus käyttäjältä: BomberAkuhullulla taitaa olla bluffia :D. Jaa... No ainakin olin mökillä viimeiset kolme päivää enkä sieltä ole voinut kirjoittaa... :)
AKUANKKA12
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 494 -
27.06.2009 klo 15:05:58
Miksi pidän Aku Ankasta?
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Pidän Aku Ankasta monien seikkojen takia. Esim. pidän siitä sen kekseliäisyyden vuoksi, sillä vaikka puhuvia ankkoja ei ole olemassa, koko idea on todella mahtava. Akkarissa on vähän sivuja, mutta laatu on määrää parempi. Lehdet ovat aina laadukkaita, hauskoja ja niitä jaksaa lukea moneen otteeseen uudelleen. Ne on saatu paljon laadukkaimmiksi kuin tuotannossa käytettyyn aikaan mahtuu. Sarjat ovat aina niin hauskoja, ja Aku Ankasta ja kumppaneista saa väsättyä todella paljon hyviä ja kiinnostavia seikkailuja.
Toinen seikka tässä on se, että Akkarit ovat hauskoja. Useissa tarinoissa on jotain hauskaa vitsiä ,jolle on ihan pakko nauraa. Lystikkäitä kohtauksia ja vitsejä on monissa Roope- ja Aku Ankka-tarinoissa, ja käsikirjoitusten ja piirrosten osalta tarinat ovat mainioita. Käsikirjoittajat ovat todella hyviä, mutta eniten pidän William Van Hornista. Hän on yksi syy Akkarin hauskuuteen. William osaa todella hyvin huumorin, ja hänen tarinoissa on todella paljon hauskaa kieltä, yllättäviä tapahtumia ja muuta lystiä. Mies on liian hyvä tekemään tarinoita, ja hän on hauskempi kuin liuta Akkareita. Mies on myös mahtava piirtämään, ja piirrokset ovat mukavan notkeita ja huolellisia.
Carl Barks kuuluu myös niihin piirtäjiin ja kirjoittajiin, jotka tekevät Aku Ankasta parempaa. Hän on oman aikansa kenties luetuin kirjailija, ja hänen tarinat ovat olleet opastuksena kaikille uusille Ankkakasvoille. Hän on tehnyt myös minun suosikkihahmoja todella paljon. Juonet ovat aina viimeisen päälle ja piirros mukavan siistiä. Don Rosa pitää myös mainita. Hän on tehnyt Barksin malliin mahtavia pitkiä tarinoita, ja piirroksista voisi luulla, että hän tekee päivän yhtä ruutua. Niin tarkkaa ja yksityiskohtaista, ja taustalla on aina omaa tarinaa muusta ja siellä tapahtuu kaikkea hauskaa. Mainiota.
Ja hahmot. Ankkauniversumin hahmot ovat hyvin keksitty. Yksi koheltava ja epäonninen ankka, jolla on kolme nokkelaa sukulaispoikaa. Heidän upporikas ja kitsas setänsä. Onnekas serkku, viisas keksijä..... Kaikki ovat hyvin keksittyjä, ja jokaisella oma personaalisuutensa. Mutta Roope Ankka on se paras hahmo. Hän on aina hauska, kitsas eikä muutu koskaan. Pulikoi rahassa ja voittaa vihollisensa. Paljon muistoja nuoruudesta. Parempaa satuhahmoa saa etsiä kyllä monta monta vuosikymmentä. Ja itse Aku. Aina koheltamassa, aina veloissa ja epäonnissa tapauksissa kuin tapauksissa. Se siinä onkin hauskaa.
Nämä seikat tekevät Suomen suosituimman ankan seikkailuista myös maailman parhaan hahmogallerian. The End.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Pidän Aku Ankasta monien seikkojen takia. Esim. pidän siitä sen kekseliäisyyden vuoksi, sillä vaikka puhuvia ankkoja ei ole olemassa, koko idea on todella mahtava. Akkarissa on vähän sivuja, mutta laatu on määrää parempi. Lehdet ovat aina laadukkaita, hauskoja ja niitä jaksaa lukea moneen otteeseen uudelleen. Ne on saatu paljon laadukkaimmiksi kuin tuotannossa käytettyyn aikaan mahtuu. Sarjat ovat aina niin hauskoja, ja Aku Ankasta ja kumppaneista saa väsättyä todella paljon hyviä ja kiinnostavia seikkailuja.
Toinen seikka tässä on se, että Akkarit ovat hauskoja. Useissa tarinoissa on jotain hauskaa vitsiä ,jolle on ihan pakko nauraa. Lystikkäitä kohtauksia ja vitsejä on monissa Roope- ja Aku Ankka-tarinoissa, ja käsikirjoitusten ja piirrosten osalta tarinat ovat mainioita. Käsikirjoittajat ovat todella hyviä, mutta eniten pidän William Van Hornista. Hän on yksi syy Akkarin hauskuuteen. William osaa todella hyvin huumorin, ja hänen tarinoissa on todella paljon hauskaa kieltä, yllättäviä tapahtumia ja muuta lystiä. Mies on liian hyvä tekemään tarinoita, ja hän on hauskempi kuin liuta Akkareita. Mies on myös mahtava piirtämään, ja piirrokset ovat mukavan notkeita ja huolellisia.
Carl Barks kuuluu myös niihin piirtäjiin ja kirjoittajiin, jotka tekevät Aku Ankasta parempaa. Hän on oman aikansa kenties luetuin kirjailija, ja hänen tarinat ovat olleet opastuksena kaikille uusille Ankkakasvoille. Hän on tehnyt myös minun suosikkihahmoja todella paljon. Juonet ovat aina viimeisen päälle ja piirros mukavan siistiä. Don Rosa pitää myös mainita. Hän on tehnyt Barksin malliin mahtavia pitkiä tarinoita, ja piirroksista voisi luulla, että hän tekee päivän yhtä ruutua. Niin tarkkaa ja yksityiskohtaista, ja taustalla on aina omaa tarinaa muusta ja siellä tapahtuu kaikkea hauskaa. Mainiota.
Ja hahmot. Ankkauniversumin hahmot ovat hyvin keksitty. Yksi koheltava ja epäonninen ankka, jolla on kolme nokkelaa sukulaispoikaa. Heidän upporikas ja kitsas setänsä. Onnekas serkku, viisas keksijä..... Kaikki ovat hyvin keksittyjä, ja jokaisella oma personaalisuutensa. Mutta Roope Ankka on se paras hahmo. Hän on aina hauska, kitsas eikä muutu koskaan. Pulikoi rahassa ja voittaa vihollisensa. Paljon muistoja nuoruudesta. Parempaa satuhahmoa saa etsiä kyllä monta monta vuosikymmentä. Ja itse Aku. Aina koheltamassa, aina veloissa ja epäonnissa tapauksissa kuin tapauksissa. Se siinä onkin hauskaa.
Nämä seikat tekevät Suomen suosituimman ankan seikkailuista myös maailman parhaan hahmogallerian. The End.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 495 -
27.06.2009 klo 15:43:05
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tämä aihe on todella vaikea. Summata nuo kysymykset, mitkä otsikko sisältää. Niihin ei voi missään maailman artikkelissa vastata täydellisesti. Aku Ankka on parhaudessaan määrittelemättömän hieno asia, infinito.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää. Se sisältää niin paljon hauskoja vitsejä, eikä ollenkaan niin kutsuttua mustaa huumoria, jota Simpsoneissa tai esimerkiksi South Parkissa, paljon enemmän viimeksi mainitussa on. Aku Ankka on kokonaisuudessaan niin ihanan hyväntahtoinen asia, josta ei voi olla pitämättä, vaikka se nyt ei sivistäkään yhtä paljon kuin kaikenkarvaiset tietosanakirjat.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana. Kieltä on tutkittu jopa yliopistoissa, ja värikäs kieli vangitsee myös osan hieman lapsenmielisistä aikuisista lumoihinsa.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Monet hahmot ovat välillä riisuttu täysin yhden luonteennpiirteen varaan, kuten esimerkiksi yhden sivun sarjoissa. Roopen luoja Barks pitikin Roopen ensimmäisissä tarinoissa vain tämän kyseisen pihiyden ja saituuden varassa. Jatkuvasti pitkissä tarinoissa stereotypioilta löytyy uusia ja tuntemattomia tunteita. Roopen kivenkovan kuoren alta löytyy varsinkin Don Rosan tarinoissa hellyttäviä ajatuksia. Joskus Aku Ankasta löytyy todella herkkiäkin hetkiä, useimmat niistä ovat Don Rosan ja myös Carl Barksin tarinoissa. Minusta varsinkin Ferguksen kuolema, ja se, kun hän kävelee elämän rakkautensa Lauhan kanssa harmaan kiviseinän läpi Rikhard Ankanmielen johdattelemana, voi tuoda jokaiselle haikean mielen. Se on loistavasti tehty kohtaus.
Kuten jo mainittua, monet Aku Ankan hahmot ovat usein todellisia ääripäitä, ja kaikki saavat melko samanlaisen vaikutelman eri hahmoista. Tällöin eri hahmoihin on todella helppo samaistua. Joku poikamaine tyttö voi kuvitella itsensä samankaltaiseksi kuin Poppi (engl. Paperetta Yé-Yé) ja joku humoristi tai sohvaperuna voi mainita itsensä yltäkylläisen renki Hansun kaltaiseksi. Esimerkkejä on monia kymmeniä, ja niitä kaikkia en nyt ala luettelemaan. Mutta myös tämä tosiseikka tekee Aku Ankasta sarjakuvana paljon suositumman lehden, kun jokikinen löytää samankaltaisen suosikkihahmonsa jonka seikkailuja seurata hieman eri kantilta kuin ”tuntemattomampien” hahmojen tarinoita.
Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.
Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.
Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän? Aika monet vanhemmista taskareista ovat hieman huonokuntoisia. Sivu voi ehkä olla hieman irrallaan, kannet voivat olla ryppyiset, jossain voi olla tuherrusta, mutta en silti ole koskaan harkinnutkaan heittäväni yhtään tämäntasoista taskukirjaa pois.
Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle. Lisäksi jo kaikki mainitsemani sarjantekijät eivät ole koskaan pettäneet.
Monesti Aku Ankasta voi tulla myös hienoja lausahduksia vastaan, suurin osa niistä on jo kuitenkin hartaimpien ankkafanien mieliin syöpynyt 50-luvulta. Puhuvan koiran lausahduksen ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ja Singaporen Joe-pojan terävät ja nokkelat huudahdukset niin maitomiehelle kuin hienolle rouvalle, jota Joe kutsui hiiliproomuksi. Nykyaikana lehden kieli ei ole yhtä värikästä ja pomppivaa kuin aikaisempina vuosina. Ei saa myöskään unohtaa vekkuleita uppouusia adjektiiveja ja substantiiveja, joita Aku päästelee suustaan raivotessaan. Tämänkaltaiset kohtaukset voivat yleensä olla tarinan kohokohtia, kun Aku haukkuu ovimikkoa lipeväkieliseksi tampuurimajavaksi ynnä muuta. Tämänlaiset ruudut ovat todella hyödyllisiä nuoren, ja miksi vanhemmankin lapsen kirjalliselle kehitykselle. Koululainen voi hyvinkin käyttää hassua lausahdustaan tarinassaan tai aineessaan. Onhan Aku Ankan toimitus ja suomentajat pokanneet hienoja palkintoja Aku Ankan kirjallisesta kielestä. Tuottaakin ihmetystä, miten ainainen puupää Aku osaakin niin hienoja lausahduksia, joita tutkivat jopa kieliprofessorit? Ihme juttu.
Hienoja piirroksia, käsikirjoittajilta hienoja tarinoita. Joskus olen jopa jättänyt kaikista lupaavimmat, esimerkiksi Flemming Andersenin ja Don Rosan tarinat myöhemmäksi illalle. Loistavaa Aku Ankassa on myös niin uskomattoman monet eri julkaisut. Aina on käsillä kaupassa pokkari, jossa on pari sinulle lukematonta tarinaa. Hintakaan ei useimmiten ole päätähuimaava, mutta joskus vanhemmat voivat pitää reilu seitsemän euroista tuplataskaria turhan hintavana.
Täytyy myöntää, että nykyisin Aku Ankassa on usein perusmassaa, jotka ovat perushyviä, mutta eivät silti erotu mitenkään joukosta. Näiden joukossa esimerkiksi Esteban, Wanda Gattino ja esimerkiksi monet hollantilaiset ovat peruskauraa, joiden joukosta mestarit, Rota, Rodriques ja Ferioli nousevat. Vicar on keskinkertaisuudessaan ja työmäärissään jo loistava piirtäjä. Aina ei siltikään loistopiirtäjä riitä, sen todisti tämän viikkoinen johtotarina, jolloin Halas petti pahemman kerran. Yksi syy kuitenkin Aku Ankan lukuun ovat juuri nämä hienot pilkahdukset, kun piirtäjä ihastuttaa piirroksillaan ja käsikirjoittajan tarinointi osuvat kohdalleen. Sellaisia tarinoita on aina hieno lukea.
Jos oikeastaan totta puhutaan, juuri nämä perushyvät piirtäjät tekevät hyvistä piirtäjistä niin hyviä. Jos Ankoissa nähtäisiin vain hyviä piirtäjiä, loppujen lopuksi lukijat alkaisivat huomaamaan heistä heikoimmissa pieniä virheitä ja sijoittamaan kuiluja tiettyjen piirtäjien välillä. Tämä siis vahvistaa sen, että jokikinen tarina ja piirtäjä vahvistaa lehteä jollakin tapaa.
Yksi kaikkien aikojen parhaista lukuelämyksistäni ankkojen parissa on eittämättä tarina Matka maan keskipisteeseen (engl. The Universal Solvent). Tarinan on käsikirjoittanut ja piirtänyt, kukapa muukaan kuin Don Rosa. Siinä ankat joutuvat ensimmäistä kertaa vaikeuksiin Kertalaakin kanssa, kun Roope raivopäissään pilalle menneen lehdistötilaisuuden jälkeen kantaa kaiken läpäisevän ihmeaineen lavalta alas maahan. Kertalaaki tekee kuilun suoraan maan keskipisteen tulikuumaan laavapalloon, ja ennen kuin Aku on tippumassa jonkinlaisen paineaallon jäljiltä vetovoimassa kuiluun, suuri mainostaulu tukkii kuilun. Tämän jälkeen Pelle rakentaa eräänlaisen tyhjiötukkeen, josta pääsee kuilun reunalle. Ankat lähtevät välittömästi Pellen rakentaman pyörähärvelin avulla kuilua pitkin pelastamaan maapallo nappaamalla Kertalaaki omaan turvalliseen timanttisisustettuun lasipurkkiinsa. Matkan aikana lukijalle käy selväksi erinäisiä fysiikan lakeja jotka pätevät maapallon sisustassa sekä sen rakenteen. Tarina on siis myös hyvin opettavainen, Rosa on selvästi perehtynyt kyseisiin asioihin huolella.
Erinäisten käänteiden jälkeen ankat saapuvat tulikuumaan maan keskipisteeseen, ja Roope-setä laskeutuu nappaamaan Kertalaakin takaisin purkkiinsa. Kyseinen kohtaus on yksi hulvattomimpia kohtauksia koko ankkalukemistossani. Kertalaaki poukkoilee holtittomasti keskipisteessä ja Roope saa varoa nahkaansa yleisliuottimen metsästyksessään. Tuollaiset kohtaukset todella ovat yksi parhaimmista asioista ikinä Aku Ankassa. Roope saa napattua Kertalaakin ja vaarallinen paluumatka alkaa deadlinen lähestyessä. Sitten tapahtuu jotain hirveää; Ankat saarretaan kuilussa, kun ylhäältä hyökkää kivivyöry ja alhaalta nousee suunnattomassa paineessa laavahyöky. Mitä sitten tapahtuukaan? Sen saat lukea itse.
Tarina on loistava vaarallisessa juonessaan ja piirroksissaan. Jo ensimmäiseltä sivulta lähtien tarina sisältää hulvattoman hauskoja vitsejä sekä hyvän loppuratkaisun. Muita suosikkitarinoita tämän ja Paino-ongelmia tarinan lisäksi ovat Rosan Unohda koko juttu sekä Carl Barksin Takaisin Klondikeen. Muita suosikkitarinoita on lukemattomia, enkä niitä kaikkia ala tässä nyt luettelemaan.
Seuraava parhaus Aku Ankassa on kovakantiset. Kovakantiset, muun muassa Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Juhlasarjat, ja Don Rosan parhaat, suuria, mahtavia, kalliita, ja mikä parasta, niistä löytyy vain parhaista parhaat. Ankantekijät-sarjasta löytyy oma kirja vain kaikista legendaarisimmille taiteilijoille. Dekkari-Mikeistään tunnettu Paul Murry, Daniel Branca ja Giorgio Cavazzano ovat kaikki omine kirjoineen mukana tässä sarjassa. Mutta mikä parasta, omat kovakantiset sarjansa löytyvät myös suurimmille ankkamiehille ikinä, eli Don Rosalle ja Carl Barksille. Olen jo maininnut heidän parhautensa jo moneen kertaan, mutta kovakantiset täynnä miehien tarinoita on kyllä yksi parhaista ankkakokemuksistani. Olen lukenut Roope Ankan elämä ja teot 1 ja 2:sen viiteen kertaan kuten myös kaikki Juhlasarjat mitä omistan. Ankkalinnan-sarja, josta julkaistaan sekä pehmeäkantinen albumipainos että kovakantinen painos, ei tule varmasti koskaan yltämään herrojen kirjojen tasolle. Rosan hupaisat, samalla mietiskelevät esipuheet ja Carl Barksin pitkät seikkailutarinat ovat hienoa lukea.
Itse omistan kolme Ankantekijät-kirjaa, osat 4, 6 ja 8, viisi Juhlasarjat-teosta, neljä Ankalliskirjastoa, joukossaan muun muassa ensimmäinen nimeltä Rötös ja rangaistus. Omistan lisäksi molemmat Roope Ankan elämä ja teot-niteet ja Kadonneen kirjaston vartijat-teoksen. Ne ovat kaikki loistavaakin loistavampia teoksia, sisältäväthän ne kahden kaikkien aikojen ankantekijön mahtiseikkailutarinoita ja pienempiä hupailuja.
Aku Ankan suosio on aina ollut Suomessa hurmaavaa. No mutta miten? Juuri sen suurensuuren ostovimman takia monen pienen pikkulapsen on helppo tarttua viiden vuoden iässä todella kiintoisaan ja värikkääseen, joskus myös kiiltävään pokkariin, joka vangitsee sisäänsä monia riemastuttavia hupailutarinoita ja upeita maisemia. Sitä ei kovin moni osaa vastustaa, sen kertoo reilun 1,3 miljoonan ihmisen levikki, joka Suomen mittakaavaan verrattuna vie Hollannin, Yhdysvaltojen ja Italiankin suhteutettuja levikkilukuja kaikkia sata nolla. Suomi painii siis täysin omassa sarjassaan, jonne myös Norjalla on pienenpienet mahdollisuudet nousta. Ankan levikki nousee koko ajan. Koko ajan syntyy uusia lapsia, joista melkein puolet tulee lukemaan Aku Ankkaa. Lisäksi vanhat tilaukset voivat säilyä jo monta sukupolvea, ja mitä pienellä piltillä on vastainhankaamista, kun mökinkin jännittävä ullakko tai kellari on täynnä 60- ja 70 luvun Ankka-lehtiä.
Tämän lisäksi nykyiset tilaajaedut ovat edesauttaneet lehden tilausta. Hienot kovakantiset irtoavat netistä huomattavasti halvemmalla, ja äidin lompakko voi heltyä kahdenkympin tarjoukseen. Usein Aku Ankka, Disneyn lehti kun on, mainostaa uusia Disney-Pixarin elokuvia ja antaa niihin parin euron kivan alennuksen. Ei saa myöskään unohtaa Aku Ankka Ekstraa, joka tulee tietääkseni vain ja ainoastaan Aku Ankan tilaajille jotka sitä haluavat, sitä ei saa kaupastakaan.
Aku Ankassa on myös monia muita mainitsemisen arvoisia asioita, jotka tekevät tarinoista ja lehdistä parempia. Niiden kaikkien mainitseminen tässä tekstissä on kuitenkin vaikea juttu. Ankannetut nimet on yksi hauskoista yksityiskohdista suomalaisen Aku Ankan maailmassa. Aku Ankassa kun koskaan mainitaan esimerkiksi oikeita urheilijoita, kuuluisuuksia ja laulajia sekä muita julkimoita. Ainoastaan yleensä vain jotkut erityiset historian henkilöt kuten Leonardo Da Vinci pidetään omalla nimellään. Nimiä on kuitenkin hauska arvailla. Kumi Rääkkönen on Kimi Räikkönen ja Allan Lampuri on jalkapalloilija Frank Lampard, Taavi Kuparipelto taas on taikuri David Copperfield. Nighwishistä sukeutuu Yövissy ja hirviöbändi Lordista tuli Euroviisu tarinassa hieman samantapainen Laardi. Tämä on todella ainutlaatuinen ja hauska keksintö, ja onkin yksi syy Aku Ankan palkitsemiseen kirjallisuudessa. Keksinnön myötä Aku Ankan kielestä tulee vieläkin rikkaampaa ja se antaa enemmän virikkeitä lapsille.
Tätä lehteä suomalaiset toimittajat, suomentajat, arvostetut päätoimittajat ja tietenkin lukijat ovat jo melkein kuusi vuosikymmentä. Tämän suomenkielisen sarjakuvan lippulaivan peräsimessä on ollut niin naisia kuin miehiäkin, Sirkka Ruotsalainen, Alli Peltonen, Markku Kivekäs ja nykyisin Jukka Heiskanen, unohtamatta myöskään Kirsti Topparia. He kaikki suomentajineen ovat vaalineet Sirkan 50-luvun alussa aloittamaa äidinkielen perinnettä. Eikä nykyisinkään Aku sano ”moikka”.
Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni voisi parempaa lukemista voisi millään löytää. Se sisältää niin paljon hauskoja vitsejä, eikä ollenkaan niin kutsuttua mustaa huumoria, jota Simpsoneissa tai esimerkiksi South Parkissa, paljon enemmän viimeksi mainitussa on. Aku Ankka on kokonaisuudessaan niin ihanan hyväntahtoinen asia, josta ei voi olla pitämättä, vaikka se nyt ei sivistäkään yhtä paljon kuin kaikenkarvaiset tietosanakirjat.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana. Kieltä on tutkittu jopa yliopistoissa, ja värikäs kieli vangitsee myös osan hieman lapsenmielisistä aikuisista lumoihinsa.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Monet hahmot ovat välillä riisuttu täysin yhden luonteennpiirteen varaan, kuten esimerkiksi yhden sivun sarjoissa. Roopen luoja Barks pitikin Roopen ensimmäisissä tarinoissa vain tämän kyseisen pihiyden ja saituuden varassa. Jatkuvasti pitkissä tarinoissa stereotypioilta löytyy uusia ja tuntemattomia tunteita. Roopen kivenkovan kuoren alta löytyy varsinkin Don Rosan tarinoissa hellyttäviä ajatuksia. Joskus Aku Ankasta löytyy todella herkkiäkin hetkiä, useimmat niistä ovat Don Rosan ja myös Carl Barksin tarinoissa. Minusta varsinkin Ferguksen kuolema, ja se, kun hän kävelee elämän rakkautensa Lauhan kanssa harmaan kiviseinän läpi Rikhard Ankanmielen johdattelemana, voi tuoda jokaiselle haikean mielen. Se on loistavasti tehty kohtaus.
Kuten jo mainittua, monet Aku Ankan hahmot ovat usein todellisia ääripäitä, ja kaikki saavat melko samanlaisen vaikutelman eri hahmoista. Tällöin eri hahmoihin on todella helppo samaistua. Joku poikamaine tyttö voi kuvitella itsensä samankaltaiseksi kuin Poppi (engl. Paperetta Yé-Yé) ja joku humoristi tai sohvaperuna voi mainita itsensä yltäkylläisen renki Hansun kaltaiseksi. Esimerkkejä on monia kymmeniä, ja niitä kaikkia en nyt ala luettelemaan. Mutta myös tämä tosiseikka tekee Aku Ankasta sarjakuvana paljon suositumman lehden, kun jokikinen löytää samankaltaisen suosikkihahmonsa jonka seikkailuja seurata hieman eri kantilta kuin ”tuntemattomampien” hahmojen tarinoita.
Piirtäjiä on siis valtavasti, mahdottoman suuri määrä. Ja heitä tulee koko ajan lisää. Aina voi tavata uuden tuttavuuden Aku Ankan sivuilla. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan tule näkymään Suomen Aku Ankassa. Mutta esimerkiksi Italiassa nousevia ja taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia tulee esiin jatkuvasti lisään esimerkiksi Mondadorin suojista. Niin Romano Scarpa, Massimo De Vita ja Alessandro Gottardokin ovat nousseet ankkafanien tietoisuuteen Mondadorilla. He kaikki ovat todella suosittuja myös Suomessa, ja ovat monesti esiintyneet Aku Ankassa ja Aku Ankan taskukirjassa. Kuten jo sanoin, mahtitaiteilijoita valmistuu jatkuvasti lisää. Casty ja hänen fantasiatarinansa ovat yksi osoitus siitä, että Italian Paperinolla on vielä paljon tarjottavana Aku Ankan toimitukselle ja lukijoille. Itse olen mielestäni aika kaikkiruokainen erilaisten piirtäjien ja käsikirjoittajien suhteen. En ajattele minkään tarinan jälkeen että, olipas huono tarina tai jotain vastaavaa. Tietenkin jos tarinassa on ollut perusasiat vinksin vonksin ynnä muuta, voin ehkä pettyä tarinaan. Jos jotain suosikkeja pitää tässä mainita, ne ovat Don Rosa, Carl Barks, Paco Rodriques, Casty, Silvia Ziche, Giorgio Cavazzano sekä Massimo De Vita, lennokasta Enrico Faccinia ja Milanon Maestroa Rotaa unohtamatta. Inhokkeja ei ole juuri lainkaan. En kyllä pidä kovinkaan esimerkiksi Maurizio Amendolan kynänjäljestä.
Historiani maailman parhaan sarjakuvani parissa ei ole ollut kovinkaan pitkä, mutta minulla todella tärkeä. Katselin usein lapsena lehden kuvia ja tykästyin niihin jo silloin. Kun opin lukemaan, jota nopeutti muun muassa Aku Ankka, luin yhden tarinan, ja se oli Don Rosan tarina. Se oli loistavin tarinani ikinä. En enää muista tarinaa, mutta tykästyin niin kovasti Aku Ankkaan, että se on vuosien varrella kasvanut lukemisharrastuksesta jo jonkin asteen intohimoksi. Eri julkaisut, niiden yllätykselliset tarinat ja hahmoskaala ovat lumonneet minut kuin Milla Magia konsanaan. Jos luen iltaisin, luen ankkaa.
Kaappini on täynnä taskukirjoja, kovakantisia, Roope-setiä ja erikois- sekä teemanumeroita. Ne ovat kaikki minulle jollakin tasolla tärkeitä, jotkut ovat tärkeämpiä kuin toiset.. Nyt joku voisi todeta minua pinnalliseksi, ja että tuo ei ole todellista intohimoa, ja niin se onkin. Intohimo ei koostu julkaisujen määrästä, vaan siitä, miten luemme jokapäiväiset ankkamme, ja miten yleensä suhtaudumme niihin. Mutta kuitenkin, keräileminen on Aku Ankan kyljessä tuleva mukava harrastus. Jokaista julkaisua julkaistaan sarjassa. Monet keskittyvät lähinnä Aku Ankan Taskukirjan keräilyyn, koska oikeassa järjestyksessä Taskukirjojen kylkiin muodostuu ankkakuvia. Ne ovat todella mukava koriste ankkahyllyyn. Toiseksi eniten kerätään määräänsä nähden kalliita ja kovalaatuisia kovakantisia. Kaikki Ankantekijät tai jokainen Juhlasarjat-kirja on hienon näköinen rivinä. Tietenkään keräilyä ei harrasteta tämän kyseisen kaappikoristeen takia. Kaikki tietenkin myös lukevat nauttien hienot lehtensä. Nuo kylkikuvat ovat vain kiva lisä todellisen keräilyn sivussa. Keräilyä harrastetaan tietenkin siksi, että saisi lukea ankkaa. Olen nyt sivunnut jonkin verran aihetta jonkin verran, mutta keräillä pitää totta kai. Miten muuten saisit nauttia Ankkalinnan hahmoista enemmän? Aika monet vanhemmista taskareista ovat hieman huonokuntoisia. Sivu voi ehkä olla hieman irrallaan, kannet voivat olla ryppyiset, jossain voi olla tuherrusta, mutta en silti ole koskaan harkinnutkaan heittäväni yhtään tämäntasoista taskukirjaa pois.
Parasta Aku Ankassa on lukuelämys, jonka muistaa viisi vuotta lukemisen jälkeenkin. Hyvänä kakkosena tulevat kaikki muu, mitä tässä viestissä olenkin jo maininnut. Sen jälkeen kun luet tarinan uudelleen, kaikki vitsit muistuvat taas mieleesi. Minulle tällä tavalla iskee vain Don Rosa, mielestäni kaikkien aikojen paras ankkapiirtäjä. Olen lukenut kaikki Roope vs. Milla hupailut, ja kaikki niistä ovat olleet loistavia. Paino-ongelmia on yksi suosikeistani. Aina, kun joku tämänkaltainen tarina sattuu eteeni, luen sen aina samalla tapaa. Hymähtelenkin välillä. Toinen, jonka tarinoista ilahdun erityisen paljon, on Carl Barks. Molempien pitkät seikkailutarinat ovat täyttä kultaa minulle. Lisäksi jo kaikki mainitsemani sarjantekijät eivät ole koskaan pettäneet.
Monesti Aku Ankasta voi tulla myös hienoja lausahduksia vastaan, suurin osa niistä on jo kuitenkin hartaimpien ankkafanien mieliin syöpynyt 50-luvulta. Puhuvan koiran lausahduksen ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ja Singaporen Joe-pojan terävät ja nokkelat huudahdukset niin maitomiehelle kuin hienolle rouvalle, jota Joe kutsui hiiliproomuksi. Nykyaikana lehden kieli ei ole yhtä värikästä ja pomppivaa kuin aikaisempina vuosina. Ei saa myöskään unohtaa vekkuleita uppouusia adjektiiveja ja substantiiveja, joita Aku päästelee suustaan raivotessaan. Tämänkaltaiset kohtaukset voivat yleensä olla tarinan kohokohtia, kun Aku haukkuu ovimikkoa lipeväkieliseksi tampuurimajavaksi ynnä muuta. Tämänlaiset ruudut ovat todella hyödyllisiä nuoren, ja miksi vanhemmankin lapsen kirjalliselle kehitykselle. Koululainen voi hyvinkin käyttää hassua lausahdustaan tarinassaan tai aineessaan. Onhan Aku Ankan toimitus ja suomentajat pokanneet hienoja palkintoja Aku Ankan kirjallisesta kielestä. Tuottaakin ihmetystä, miten ainainen puupää Aku osaakin niin hienoja lausahduksia, joita tutkivat jopa kieliprofessorit? Ihme juttu.
Hienoja piirroksia, käsikirjoittajilta hienoja tarinoita. Joskus olen jopa jättänyt kaikista lupaavimmat, esimerkiksi Flemming Andersenin ja Don Rosan tarinat myöhemmäksi illalle. Loistavaa Aku Ankassa on myös niin uskomattoman monet eri julkaisut. Aina on käsillä kaupassa pokkari, jossa on pari sinulle lukematonta tarinaa. Hintakaan ei useimmiten ole päätähuimaava, mutta joskus vanhemmat voivat pitää reilu seitsemän euroista tuplataskaria turhan hintavana.
Täytyy myöntää, että nykyisin Aku Ankassa on usein perusmassaa, jotka ovat perushyviä, mutta eivät silti erotu mitenkään joukosta. Näiden joukossa esimerkiksi Esteban, Wanda Gattino ja esimerkiksi monet hollantilaiset ovat peruskauraa, joiden joukosta mestarit, Rota, Rodriques ja Ferioli nousevat. Vicar on keskinkertaisuudessaan ja työmäärissään jo loistava piirtäjä. Aina ei siltikään loistopiirtäjä riitä, sen todisti tämän viikkoinen johtotarina, jolloin Halas petti pahemman kerran. Yksi syy kuitenkin Aku Ankan lukuun ovat juuri nämä hienot pilkahdukset, kun piirtäjä ihastuttaa piirroksillaan ja käsikirjoittajan tarinointi osuvat kohdalleen. Sellaisia tarinoita on aina hieno lukea.
Jos oikeastaan totta puhutaan, juuri nämä perushyvät piirtäjät tekevät hyvistä piirtäjistä niin hyviä. Jos Ankoissa nähtäisiin vain hyviä piirtäjiä, loppujen lopuksi lukijat alkaisivat huomaamaan heistä heikoimmissa pieniä virheitä ja sijoittamaan kuiluja tiettyjen piirtäjien välillä. Tämä siis vahvistaa sen, että jokikinen tarina ja piirtäjä vahvistaa lehteä jollakin tapaa.
Yksi kaikkien aikojen parhaista lukuelämyksistäni ankkojen parissa on eittämättä tarina Matka maan keskipisteeseen (engl. The Universal Solvent). Tarinan on käsikirjoittanut ja piirtänyt, kukapa muukaan kuin Don Rosa. Siinä ankat joutuvat ensimmäistä kertaa vaikeuksiin Kertalaakin kanssa, kun Roope raivopäissään pilalle menneen lehdistötilaisuuden jälkeen kantaa kaiken läpäisevän ihmeaineen lavalta alas maahan. Kertalaaki tekee kuilun suoraan maan keskipisteen tulikuumaan laavapalloon, ja ennen kuin Aku on tippumassa jonkinlaisen paineaallon jäljiltä vetovoimassa kuiluun, suuri mainostaulu tukkii kuilun. Tämän jälkeen Pelle rakentaa eräänlaisen tyhjiötukkeen, josta pääsee kuilun reunalle. Ankat lähtevät välittömästi Pellen rakentaman pyörähärvelin avulla kuilua pitkin pelastamaan maapallo nappaamalla Kertalaaki omaan turvalliseen timanttisisustettuun lasipurkkiinsa. Matkan aikana lukijalle käy selväksi erinäisiä fysiikan lakeja jotka pätevät maapallon sisustassa sekä sen rakenteen. Tarina on siis myös hyvin opettavainen, Rosa on selvästi perehtynyt kyseisiin asioihin huolella.
Erinäisten käänteiden jälkeen ankat saapuvat tulikuumaan maan keskipisteeseen, ja Roope-setä laskeutuu nappaamaan Kertalaakin takaisin purkkiinsa. Kyseinen kohtaus on yksi hulvattomimpia kohtauksia koko ankkalukemistossani. Kertalaaki poukkoilee holtittomasti keskipisteessä ja Roope saa varoa nahkaansa yleisliuottimen metsästyksessään. Tuollaiset kohtaukset todella ovat yksi parhaimmista asioista ikinä Aku Ankassa. Roope saa napattua Kertalaakin ja vaarallinen paluumatka alkaa deadlinen lähestyessä. Sitten tapahtuu jotain hirveää; Ankat saarretaan kuilussa, kun ylhäältä hyökkää kivivyöry ja alhaalta nousee suunnattomassa paineessa laavahyöky. Mitä sitten tapahtuukaan? Sen saat lukea itse.
Tarina on loistava vaarallisessa juonessaan ja piirroksissaan. Jo ensimmäiseltä sivulta lähtien tarina sisältää hulvattoman hauskoja vitsejä sekä hyvän loppuratkaisun. Muita suosikkitarinoita tämän ja Paino-ongelmia tarinan lisäksi ovat Rosan Unohda koko juttu sekä Carl Barksin Takaisin Klondikeen. Muita suosikkitarinoita on lukemattomia, enkä niitä kaikkia ala tässä nyt luettelemaan.
Seuraava parhaus Aku Ankassa on kovakantiset. Kovakantiset, muun muassa Ankantekijät, Ankalliskirjasto, Juhlasarjat, ja Don Rosan parhaat, suuria, mahtavia, kalliita, ja mikä parasta, niistä löytyy vain parhaista parhaat. Ankantekijät-sarjasta löytyy oma kirja vain kaikista legendaarisimmille taiteilijoille. Dekkari-Mikeistään tunnettu Paul Murry, Daniel Branca ja Giorgio Cavazzano ovat kaikki omine kirjoineen mukana tässä sarjassa. Mutta mikä parasta, omat kovakantiset sarjansa löytyvät myös suurimmille ankkamiehille ikinä, eli Don Rosalle ja Carl Barksille. Olen jo maininnut heidän parhautensa jo moneen kertaan, mutta kovakantiset täynnä miehien tarinoita on kyllä yksi parhaista ankkakokemuksistani. Olen lukenut Roope Ankan elämä ja teot 1 ja 2:sen viiteen kertaan kuten myös kaikki Juhlasarjat mitä omistan. Ankkalinnan-sarja, josta julkaistaan sekä pehmeäkantinen albumipainos että kovakantinen painos, ei tule varmasti koskaan yltämään herrojen kirjojen tasolle. Rosan hupaisat, samalla mietiskelevät esipuheet ja Carl Barksin pitkät seikkailutarinat ovat hienoa lukea.
Itse omistan kolme Ankantekijät-kirjaa, osat 4, 6 ja 8, viisi Juhlasarjat-teosta, neljä Ankalliskirjastoa, joukossaan muun muassa ensimmäinen nimeltä Rötös ja rangaistus. Omistan lisäksi molemmat Roope Ankan elämä ja teot-niteet ja Kadonneen kirjaston vartijat-teoksen. Ne ovat kaikki loistavaakin loistavampia teoksia, sisältäväthän ne kahden kaikkien aikojen ankantekijön mahtiseikkailutarinoita ja pienempiä hupailuja.
Aku Ankan suosio on aina ollut Suomessa hurmaavaa. No mutta miten? Juuri sen suurensuuren ostovimman takia monen pienen pikkulapsen on helppo tarttua viiden vuoden iässä todella kiintoisaan ja värikkääseen, joskus myös kiiltävään pokkariin, joka vangitsee sisäänsä monia riemastuttavia hupailutarinoita ja upeita maisemia. Sitä ei kovin moni osaa vastustaa, sen kertoo reilun 1,3 miljoonan ihmisen levikki, joka Suomen mittakaavaan verrattuna vie Hollannin, Yhdysvaltojen ja Italiankin suhteutettuja levikkilukuja kaikkia sata nolla. Suomi painii siis täysin omassa sarjassaan, jonne myös Norjalla on pienenpienet mahdollisuudet nousta. Ankan levikki nousee koko ajan. Koko ajan syntyy uusia lapsia, joista melkein puolet tulee lukemaan Aku Ankkaa. Lisäksi vanhat tilaukset voivat säilyä jo monta sukupolvea, ja mitä pienellä piltillä on vastainhankaamista, kun mökinkin jännittävä ullakko tai kellari on täynnä 60- ja 70 luvun Ankka-lehtiä.
Tämän lisäksi nykyiset tilaajaedut ovat edesauttaneet lehden tilausta. Hienot kovakantiset irtoavat netistä huomattavasti halvemmalla, ja äidin lompakko voi heltyä kahdenkympin tarjoukseen. Usein Aku Ankka, Disneyn lehti kun on, mainostaa uusia Disney-Pixarin elokuvia ja antaa niihin parin euron kivan alennuksen. Ei saa myöskään unohtaa Aku Ankka Ekstraa, joka tulee tietääkseni vain ja ainoastaan Aku Ankan tilaajille jotka sitä haluavat, sitä ei saa kaupastakaan.
Aku Ankassa on myös monia muita mainitsemisen arvoisia asioita, jotka tekevät tarinoista ja lehdistä parempia. Niiden kaikkien mainitseminen tässä tekstissä on kuitenkin vaikea juttu. Ankannetut nimet on yksi hauskoista yksityiskohdista suomalaisen Aku Ankan maailmassa. Aku Ankassa kun koskaan mainitaan esimerkiksi oikeita urheilijoita, kuuluisuuksia ja laulajia sekä muita julkimoita. Ainoastaan yleensä vain jotkut erityiset historian henkilöt kuten Leonardo Da Vinci pidetään omalla nimellään. Nimiä on kuitenkin hauska arvailla. Kumi Rääkkönen on Kimi Räikkönen ja Allan Lampuri on jalkapalloilija Frank Lampard, Taavi Kuparipelto taas on taikuri David Copperfield. Nighwishistä sukeutuu Yövissy ja hirviöbändi Lordista tuli Euroviisu tarinassa hieman samantapainen Laardi. Tämä on todella ainutlaatuinen ja hauska keksintö, ja onkin yksi syy Aku Ankan palkitsemiseen kirjallisuudessa. Keksinnön myötä Aku Ankan kielestä tulee vieläkin rikkaampaa ja se antaa enemmän virikkeitä lapsille.
Tätä lehteä suomalaiset toimittajat, suomentajat, arvostetut päätoimittajat ja tietenkin lukijat ovat jo melkein kuusi vuosikymmentä. Tämän suomenkielisen sarjakuvan lippulaivan peräsimessä on ollut niin naisia kuin miehiäkin, Sirkka Ruotsalainen, Alli Peltonen, Markku Kivekäs ja nykyisin Jukka Heiskanen, unohtamatta myöskään Kirsti Topparia. He kaikki suomentajineen ovat vaalineet Sirkan 50-luvun alussa aloittamaa äidinkielen perinnettä. Eikä nykyisinkään Aku sano ”moikka”.
Yksi syy jo tilaamiseen on kaikki tämä, mitä olen jo maininnut. Koko viikko tuntuu tyhjemmältä, kun Aku Ankka ei kolahdakaan postilaatikkoon keskiviikkoiltapäivänä. Kun ei pääsekään vertailemaan lehden tasoa aikasempien kanssa, kun ei pääse nauttimaan taitavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien kädenjäljestä, kun ei pääse nauramaan Don Rosan tai Paul Halasin nokkelalle vitsille. Kun ei yksinkertaisesti pääse lukemaan sitä. Aku Ankkaa. Voisin jatkaa ylistystä niin kauan kuin voin kuvitella, eikä se vieläkään loppuisi. Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka. Ja se on yksinkertaisesti hieno asia.