Keskustelujen arkisto

Ei sillä niin väliä. Kaukaa haettua yhtä kaikki.

Lainaus käyttäjältä: PadiJaa, no kun kopsasin sen wordsiin niin siin lukee että se olis vieläkin 6752 merkkiä, mutta ei siinä paljon väliä ole :s
Laskitko otsikon mukaan?

Lainaus käyttäjältä: Padi`Laskin juu, eikö sitä lasketa? No sitten ymmärrän, luulin jo että laskijat pelasivat omaan pussiinsa. ;)
Ei lasketa. Eikä välimerkkejäkään lasketa, kuten varmaan jo tiesit?

Ei kannata laskea otsikkoja, koska jotkut voivat silloin pidentää otsikkoa omin sanoin..

Hahaa! Olenkin ihmetellyt, miksi saan aina rankingeista vähän paremman tasoiset, kuin wierii - minäkin lasken otsikot mukaan.
Ja aion laskea myös jatkossa.

Kohta perään viestiä, kiirehän tässä tulee, jos meinaa päihittää Käntyn ja kumppanit...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?

Kuulostaa hienommalta, että on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Monet ihmiset haukkuvat ankanlukijoita ja sanovat: "Lukisit nyt jotain muutakin!". Mikä siinä voi viehättää? Miksi se on yksi maailman suosituimmista sarjakuvista, Suomen suosituin? Miksi seinäni täyttyvät ankkajulisteista ja kirjahyllyni pursuavat Aku Ankan päitä? Onko tämä jonkinlainen kielletty huvi, jos on, miksi huvi?
Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.

Aku Ankka (englanniksi Donald Duck) on sarjakuvaa, ja sarjakuva koostuu kahdesta taiteenmuodosta. Ne ovat piirrokset ja käsikirjoitus. Piirrokset ovat ammattilaistaiteilijoiden tekemiä, ja nämä taiteilijat ovat ennen Disney-uraansa läpäisseet tarkan seulan. He piirtävät tarkasti varjostukset, ja Aku Ankka onkin taidetta. Käsikirjoittajat suodatetaan samanlaisen seulan läpi. Heistä tulee konkareita, joitten kynästä syntyy mestariteoksia. Aku Ankka-tarinaa ei nimittäin suinkaan ole helppo käskirjoittaa, vaan se vaatii taitoa.
Kun piirrokset ja kirjoitus yhdistetään, tulos on todella taiteellineen. Koska kuva merkitsee tuhatta sanaa, sarjakuva on kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Toisaalta teksti auttaa lukijaa muodostamaan mielikuvia, ja se myös valottaa lukijalle paljon ylimääräistä tietoa.
Sarjakuva on siis erittäin hyödyllistä luettavaa, ja Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia. Johtopäätös: Aku Ankan täytyy olla sivistävää ja hyvää luettavaa.

Mutta nyt voi paneutua tarkemmin hienoihin yksityiskohtiin ja suurempiinkin kokonaisuuksiin Ankassa.
Tästä hyvin tuntemastamme räpyläjalasta kertovat kirjat/lehdet/pokkarit kelpaavat nimittäin hyvin vaikkapa opetusmateriaaliksi. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:

-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Tällaisia sanoja ovat muun muassa pellepeloton ja hannuhanhi. Rakkaan naapurimaamme Ruotsin jääkiekkoilijoita kutsutaan useinkin viimeks mainitulla nimityksellä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta. Aku Ankan toimitus on kaiken muun hyvän lisäksi vieläpä keksinyt valtavan määrän nimivväännöksiä. Ne ovat erittäin hupaisia, ja innoittavat lukemaan. Esimerkkinä vaikkapa F. E. Villanpää.

-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.

-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa. Don Rosan tarinat sisältävät myös tukuittain viittauksia historiaan, kulttuureihin ja elokuviin. Esimerkiksi tarinassa Kolmoistikliaisen merkki esiintyy distelfink -merkki, joita oikeastikin maalattiin talon seiniin taikamerkeiksi onnea tuottamaan. Näitä samantapaisia viittauksia on Rosan tarinoissa valtavasti, ja hän käsittelee niitä yleensä esipuheissaan. Lukija saattaa myös innostua helposti tutkimaan tätä viittausta, ja mitä asiaan oikeastaan kätkeytyykään.

-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin (1901-2000) kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.

Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.

Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus, Flinheart Glomgold). Laaja hahmokirjo selittyy sillä, että piirtäjiä ja käsikirjoittajia on valtavasti. Mikäli heitä olisi vain yksi kumpaistakin ammattia, hahmoja olisi huomattavasti vähemmän. Yhdet tekijät eivät millään ehtisi tekemään kaikista sadoista hahmoista tarinoita, vaan tähän tarvitaan paljon piirtäjiä - niin kuin Aku Ankala on, nykyisin.

Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös. Myös Al Taliaferron ja Bob Karpin merkitys on valtava, sillä Akua olisi vaikea kuvitella ilman veljen (tai oikeastaan sisaren-) poikiaan Tupua, Hupua ja Lupua (Hewey, Dewey and Louie), ja kyllä ankkauniversumi ilman Iinestäkin (Daisy) olisi outo. (Iines myös Al Taliaferron luomus, Mummo samoin [Grandma Duck].)
Mutta asiaan. Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Mutta jos siis henkilökohtaisesti pidän paljon enemmän Rosasta ja Barksista, kuin monista muista, miksi ankkapiirtäjiä on valtava määrä? Vastaus on yksinkertaistakin yksinkertaisempi. Jokaisella lukijalla on nimittäin omat mieltymyksensä. Jos sanon, ttä Barksia ei kukaan voi ylittää, tälläkin nettisivustolla aika moni väittää vastaan sanoen: "Rosa on paljon parempi." Myös muita piirtäjiä tuetaan, esimerkiksi tälläkin sivustolla liikuskeleva Karhula (oikeaa nimeä ei tiedossa) pitää parhaimpana Giorgio Cavazzanoa, ja Suomen paras ja miltei ainoa ankkapiirtäjä Kari Korohnen taas mieltää suosikikseen argentiinalaisen, edesmenneen Daniel Brancan.
Ja miksi niin moni lukee Aku Ankkaa, tämähän siis juuri selittyy varmasti sillä, että on tiettyjä tekijöitä, jotka heitä ihastuttavat, se on Aku Ankan ja kumppaneiden suosion perussyitä. Toinen tärkeä tekijä laajan ja monipuolisen tekijäjoukon lisäksi on se, että Aku Ankkoja on niin valtavasti, että jos kyllästyt ankkojen maailmaan, voit vaikkapa lainata kirjastosta Hessu Hopo -albumin. Aku Anka eduiksi voi siis laskea laajan hahmokirjon, sekä valtavan tekijäkaartin.

Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).

Minäkään en aloittanut tämän huippusarjakuvan lukemista vielä aivan taaperona. Aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa, vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana. Muistan hyvin, kun luin ensimmäiset Aku Ankkani. Olin tätä ennen joskus lukenut parturissa taikka jossain muualla ehkä ankan tai pari, mutta ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Sain nimittäin syntymäpäivälahjakseni Ankkalinnan kunnankeksijä -kirjan, joka oli ensimmäinen täysin omani ankkakirja. Muistan, että ensimmäisen kerran näin lempihahmoni Roopen tarinassa "Arvoituksellinen aarre". Ihmettelin, kukas se tämä heppu on. Mutta vähitellen tämä yksi opus avasi minulle kokonaisen maailman. Aloin lukea perheeni vanhoja Aku Ankan taskukirjoja, joita oli hyllyissä parikymmentä. "Kolmannessa vaiheessa" aloin lainata kirjastosta ankkoja, ja vähitellen ostaa taskareita. Ostin niitä alusta asti järjestyksessä, aloitin numerosta 300, vuonna 2004, ja nyt on numero 354 jo kaapissa. Innostus lisääntyi pikku hiljaa, ja vihdoin, vasta vuoden 2006 alusta aloin tilata ankkaa. Silloin jäin siihen lopullisesti koukkuun. Ensimmäisen tailaamani Aku Ankan ensimmäinen tarina Kuningas Salomon kaivokset sykähdytti minua niin, että ei ollt epäilystäkään, kuka siitä lähtien olisi lempitekijäni: Carl Barks. Nyttemmin olen lukenut tuhansia uusia kertomuksia, mutta Carl "Mestari" Barks on edelleen ykkönen. Aloitettuani tilauksen, minusta tuli fani ja opin nopeasti tuntemaan kymmenien eri tekijöiden tyylejä. Samoihin aikoihin aloin myös piirtelmään Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.

Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.

Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Ja vielä otettava huomioon, että tämä moniulotteinen sarjakuva sopii koko perheelle! Se ei ole pelkästään lasten lukemistoa, sillä siinä riittää mielenkiintoa kaikille aina vauvasta vaariin. Toisaalta, se ei ole vähän vanhempien lukemistoa Fingerporin tavoin, sillä Aku Ankasta on karsittu pois lapsille sopimattomat kohdat ja viittaukset. Se ei aiheuta todellakaan rikollisuutta, ja pikemminkin opettaa hyviä tapoja kuin ei opeta. Se on myös todella kevyttä ja arkista luettavaa, eikä sen lukijan tarvitse käyttää lukemiseen viikkoa, vaan hän voi vaikkapa ruoan valmistumista uunissa odotellessaan lukaista tarinan tai kaksi.

Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.

Myös aivan pienet yksityiskohdat rakentavat Aku Ankan hyvyyttä. Don Rosan tarinoiden aloitusruuduista voi etsiä D.U.C.K. -piilotusta, ja Barksin tarinoissa tienviittoihin ynnä muihin sellaisiin kätkeytyy usein pieniä hauskuuksia ja knoppeja.
Lisäksi Akkarin ilmestymistiheys on juuri sopiva - kerran viikossa. Lehden lukemisessa ei kestä varttia kauempaa, mutta onneksi voi hankkia esim. kuukausittain Aku Ankan taskukirjan eli Taskarin, lisäksi yhtä usein Aku Ankka Ekstran, kaksi kertaa vuodessa Jumbon, usein ilmestyviä kovakantisia ynnä paljon muuta. Aku Ankkaa on yli tarjonnan, ja itselleni todennäköisesti ikinä tule tilannetta, että kirjakaupassa ei olisi yhtään lukemattomaani Ankkaa. Monissa muissa julkaisuissa tilanne on valitettavan yleinen.

Jokainen hahmo on oma persoonansa, ja jokaisella on erilaiset mieltymyksensä. Erityisesti minua viehättää Roope Ankka. Hän on toisaalta taipuva moneen rooliin, mutta tästä huolimatta tällä kitupiikillä on omat erikoisuutensa, hän on täysin erilainen kuin Aku Ankka. Parhaita Roope-tarinoita ovat
a) aarteenetsintäseikkailut, joissa Roope matkaa eksoottisiin maihin etsimään kadonnutta aarretta. Näistä pidän, koska seikkailu on usein mieligenreni, ja minua kiinnostavat myös niin kulttuurit, historia, kuin tarutkin. Aarteenetsintäseikkailut tarjoavat kaikkea tätä-
b) nuoruudenseikkailut, joissa Roope muistelee/kertoo nuoruudestaan. En kuitenkaan tykkää vaikkapa tarinasta, jossa Roope kertoo ansaineensa koko omaisuutensa nappeja keräämällä, vaan ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin nuoruudentarinat kiehtovat minua.

Aku Ankka on täydellinen lehden pääosassa. En usko, että Roope Ankka voisi olla koko lehden pääosassa, tai Hannu. Aku sopii tähän rooliin, sillä juuri hän taipuu moneen. Akusta voi tulla helposti Roopen tavoin raharikas, tai Hannun tavoin onnekas. Aku siis voisi käytännössä esittää vaikka kaikkia hahmoja. Onneksi ei kuitenkaan esitä, sillä myös muut hahmot ovat oivia lisukkeita. Merimiesnuttuinen ankka on aina minulle se tärkein hahmo, vaikka pitäisinkin Roopea lempihahmonani. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näin se vain on.
On myös hyvä huomata, että (kuten jo aiemmin kerroin) monet suomalaiset pystyvät helposti samaistumaan Akuun, joka omalta osaltaan selittää hänen suosiotaan Suomessa.

Vaikutuksen Roopen aarteenetsintäseikkailuista ovat minuun tehneet ainakin "Kuningas Salomon kaivokset", "Hollantilaisen salaisuus", sekä "Eldoradon viimeinen valtias". Nuoruudenseikkailuista voisi mainita ainakin kertomukset "Takaisin Klondikeen" (jossa on monta sivua takaumaa, sen voi laskea nuoruudentarinaksi) ja "White Agony Creekin vanki".
Maailman parhaita tarinoita ovat juuri "Takaisin Klondikeen" ja "Eldoradon viimeinen valtias". Voisi mainita myös jutun nimeltä "Aku Ankka ja kultainen kypärä".

Eräs harrastuksistani on Akkareitten keräily. Keräilen Akkareita pääasiassa kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että haluan lukea Aku Ankkaa. Kuten olen jo edellisissä seitsemässätoista kappaleessa koettanut selittää, Aku Ankka on mielestäni maailman mahtavin sarjakuva.
Mutta, voisinhan aina lainata ne kirjastosta. Vai voisinko? Akkarit näyttävät komealta kirjahyllyssä ja toisaalta ne saa kätevästi kansioihin. Kirjahyllyni on siis Akkarien ansiosta hienompi, ja kaiken lisäksi ne eivät kuitenkaan vie paljoa tilaa. Tässä keräilyn toinen syy.
Kolmas syy on se, että vaikka nyt Akkarit maksavat paljon, vuosien saatossa monien arvo kasvaa. Tämän takia mikään ei ole hukkasijoitus, vaan ainoastaan "säilön" rahaa. Parhaimmassa tapauksessa Aku Ankat jopa kasvavat korkoa arvon lisääntyessä!
Omistan todella vähän tällaisia helmiä, jotka rikastuttaisivat minut. Lähinnä kokoelmani arvokkaimmat yksilöt löytyvät kirjoista. Mutta tunnearvoa saattaa olla vaikkapa euron maksavalla Roope-sedällä.

Minulla on neljä Don Rosa-kirjaa, jotka olen ostanut paitsi Rosan tarinoitten takia, myös hänen mahtavien esipuheittensa takia! Pidän siitä, kuinka hän pystyy kertomaan tarinan teosta ja siihen sisältyvistä knopeista, ilman että lukijan on edes tarvinnut lukea koko tarinaa!
Samanlaiset esipuheet löytyvät lähes kaikista ankkakirjoista, mutta usein ne ovat toimituksen kirjoittamia.
Ainoastaan Ankantekijät -kirjasarjan opuksissa on itse piirtäjäin "prologit". Ne ovat aina kuin oma kertomuksensa, mutta oli miten oli, Rosa on näitten teossa ykkönen.

Olen kertonut edellisessä tekstissä tusinan syitä, miksi luen Aku Ankkaa, ja nyt teen lyhyen yhteenvedon. Ensinnäkin opettavaisuuden ja mainion kielen takia. Sanavarastoani kehutaan usein laajaksi, johon vastaan aina lyhyesti ja ytimekkäästi: "Aku Ankka..." . Toisekseen siksi, että Aku Ankka -kirjat ovat tyylikkään näköisiä ja koristavat kirjahyllyä. Kolmanneksi siksi, että Aku Ankka on erittäin huvittavaa ja hauskaa luettavaa, unohtamatta kuitenkaan sen moniulotteisuutta. Neljänneksi voisi vielä mainita, etteivät ankkakirjat ole yleensä julkaisujen kalliimmasta päästä, vaikka on otettava huomioon, että ne sisältävät sekä runsaasti kuvia, että myös tekstiä.

Vaikka hyviä syitä lukea tämän lättäjalan seikkailuista on näin paljon, monet kuitenkin paheksuvat ankkaa ja sen lukijoita. Heitä ovat etenkin vanhukset, jotka eivät ole eläneet vielä Aku Ankan tulon aikaan. Muut eivät usein halveksu nuorempia ankanlukijoita, mutta kun nähdään aikuinen lukemassa Aku Ankkaa, niin kaikki katsovat heti pahalla katseella. Monet ihmiset eivät vielä ole ymmärtäneet, että sarjakuva ja ankat ovat taidetta! Eivätkä edes mitä tahansa taidetta, vaan upeaa taidetta, jota lukevat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. On järkyttävää katsella, kun joku ei pidä vaikkapa lapsensa lukuharrastuksesta. Toivottavasti tämä pieni ongelma ei saa ketään lopettamaan tätä mainiota harrastusta! Ei ainakaan saa minua, sillä Aku on hahmo, josta ei hevillä voi päästää irti. Luen hänen seikkailujaan vielä haudassanikin.
Jatkuu...

Lainaus:Sanon nyt yksinkertaisen argumentin joka sisäistää kaiken: Aku Ankkaa kannattaa tilata, koska se on Aku Ankka.
Jaahas. :)

Rankingit (ne laitettiin hetki sitten, mutta tässä on päivitys - halusin laskea sitä paitsi myös tallien välisen tilanteen):

Kilpailijat:
1. kirja (WF) - 24 799
2. Imfromfinland08 (SRT) - 24 412
3. Aku Vankka (DuDu) - 18 880
4. Bomber (WF) - 16 822
5. akkaridekkari (DuDu) - 16 115
6. Pullasorsa (KPw) - 15 406
7. Karhula (KPw) - 14 146
8. Peetukka (FRT) - 10 941
9. Mac Ducky (SRT) - 7449
10. Padi (TUS) - 6657
11. Frodo (FRT) - 6268
12. Akuhullu97 - 6130
13. Hiidenkirnu (TUS) - 4 666
14. AKUANKKA12 - 2179 (The Endiä ei laskettu. :))
15. T@IK@VIITTA (TT) - 1828
16. Kreach - 827
17. Salwer1st/ (SFWT) - 345

Tallit:
WF - 16 p.
DuDu - 13 p.
SRT - 10,5 p.
KPw - 7 p.
FRT - 2,5 p.
TUS - 1 p.
TT - 0,5 p.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?

Näihin neljään vaikeahkoon kysymykseen pyrin vastaamaan tässä viestini kuluessa mahdollisimman hyvin ja selkeästi.

Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.

Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!

Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.

Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.

Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.

Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.

Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.

Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.

Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.

Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.

Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.

Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).

Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.

Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.

Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:

Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?

Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.

Syyt:

-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.

-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.

-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.

Miksi luen Aku Ankkaa?

Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...

Mikä on parasta Aku Ankassa?

Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?

Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.

Miksi keräilet Aku Ankkaa?

Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?

Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.

Aku Ankan valtaisa suosio Suomessa on selitettävissä myös erittäin mielenkiintoisilla hahmoilla. Ääärimmäisen epäonnekas Aku, äärimmäisen onnekas Hannu, äärimmäisen rikas Roope, äärimmäisen viisas Pelle jne.. Sarjakuva on täynnä ääripäisyyksiä, mitkä tekevät sarjakuvasta automaattisesti mielenkiintoisemman luettavan ja se monipuolistaa käsikirjoitusmahdollisuuksia niin paljon, että sarjat eivät ns. lopu kesken vaan aina keksitään uusia ideoita.

On ihmeellistä, että suhteellisen laadukkaita tarinoita saatetaan tarjota lukijoille joka ikinen viikko. Myös se, että Aku Ankka-lehti ilmestyy joka viikko, on lisännyt sarjakuvan suosiota. Nimenomaan kyseisen lehden. Kerran kuukaudessa ilmestyvä Roope-setä-lehti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin Aku Ankka-lehti. Silti Roope-setä-lehti on mielestäni tällä hetkellä Aku Ankkaa edellä. Riippuen paljolti tietysti myös senhetkisistä tarinoista. Roope-sedällä on mahdollisuus julkaista harvemmin laadukkaita sarjoja, kuten Scarpa-klassikoita ja Cavazzano-hupailuja, kun taas Aku Ankka-lehti joutuu laittamaan useisiin numeroihin niitä ns. bernadoja.

Yksi Aku Ankan suosiota ylläpitävistä tekijöistä on kekseliäs ja nerokas huumori. Mielestäni hauskimmat tarinat löytyvät usein Rosan, Barksin ja Cavazzanon piirtäminä. Nostaisi esille Cavazzanon, jonka lennokas piirrosjälki yhdistyy taidokkaasti humoristisiin käsikirjoituksiin, joita näkee tätä nykyä ainakin Roope-setä-lehdessä. Rosan huumori on erilaista, se ei ole yhtä yksinkertasita. Se viittaa yleensä johonkin, ja se on siksi palkitsevampaa ja hauskempaa kuin ns. yksikertainen huumori. Pikkulapset eivät esimerkiksi ehkä ymmärrä kaikkia Rosa-vitsejä, mutta yksinkertaisempi huumori on helposti ymmärrettävää.

Don Rosa on piirtäjä, joka tekee tarinansa erittäin huolellisesti ja taiteellisesti. Se selittä Rosan pienehkön tarinamäärän - jokainen on tehty huolella ja laadukkasti. Siis yksityiskohtaisesti. Yksi syy Rosan lopettamiseen olikin änen heikentynyt näkönsä, hän ei enää nähnyt piirtää kunnolla yksityiskohtia, joista yhdysvaltalaispiirtäjä tunnetaan kenties parhaiten.

Aku Anakn suurin ongelma nykypäivänä onkin valtaisa julkaisutahti. Sama juttu oli myös 1960-luvulla, jolloin piirtäjät olivat täysin ammattitaidottomia mainospiirtäjiä, jotka tekivät tarinoista epärealistisia ja surkeasti piirrettyjä. Ongelma oli -ja on se, että hyviä piirtäjiä (Vicar, Barks, Ferioli, Gattino jne.) ei saada joka numeroon, jolloin heidät täytyy korvata näillä ns. tusinapiirtäjillä. 1960-luvulla parhaat tarinat tulivat lähes yksinomaan Barksilta ja myös yhdysvaltalaiselta Tony Stoblilta.

Nyt ollaan päästy sitten merkittävään harppaukseen omassa Disney-historiassani. Nimittäin Mikki Hiiri-tarinoiden lukemiseen. Vielä reilu vuosi sitten suorastaan vihasin Mikkiä onnettomien nykypiirrosten -ja käsikirjoitusten vuoksi. Nykyään en voi sanoa vihaavani Mikkiä. Se on pitkälti Castyn fantastisten käsikirjoitusten ansiota, hän sai minut innostumaan uudelleen vanhoistakin Mikki-sarjoista, jotka ovat huomattavasti laadukkaampia kuin nykyiset. Tomivathan piirtäjinä legendaariset Floyd Gottfredson, Romano Scarpa ja Paul Murry, jotka lukeutuvat kaikki parhaisiin Mikki-piirtäjiin - ehdottomasti.

Loistavat kovakantiset ovat suuri syy Aku Ankka-innostukseeni. Pääasiassa tietysti lempipiirtäjieni Don Rosan ja Carl Barksin loistokokoelmat. Seuraavaksi perehdyn tarikemmin herrojen kovakantisiin, sillä ne jos jotkin ovat syynä siihen, että luen Aku Ankkaa.

Don Rosan kovakantiset ovat poikkeuksetta loistavia. Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita-kirja antoi osviittaa tulevalle. Tuossa kirjassa julkaistiin muun muassa tarinat Kadonneen kirjaston vartijat (mikä yllätys) ja Takaisin Xanaduun. Molemmat sarjat kuuluvat Rosan ehdottomaan parhaimmistoon. Seuraava Rosa-kovakantinen oli nimeltään Sammon salaisuus, jonka merkittävin tarina näin suomalaisittain oli tietysti Sammon salaisuus, jossa Roope, Aku ja kumppanit matkaavat Suomeen Kalevalan rahaa tahkoavaa Sampoa metsästämään. Temppeliherrojen kätketty kruunu oli ehkäpä Rosa-kovakantisista heikkolaatuisin. Nimikkotarina Temppeliherrojen kätketty kruunu oli kiistatta julkaisun paras tarina. Kymmenen avataran aarre oli varsin kelvollinen kovakantinen ottaen huomioon ne hirveät odotukset, joita Rosa-kirjoihin väkisinkin kohdistuu. Jälleen kerran nimikkotarina oli loistava. Vähintään yhtä loistava oli kylläkin myös hupailu Paino-ongelmia, joka lukeutuu ehdottomiin suosikkisarjoihini. Viimeinen (tähän asti) Don Rosan parhaat-kirja oli nimeltään Musta Ritari, ja sitä minä kutsuisin parhaaksi Don Rosan parhaat-kirjasarjan kirjaksi. Lukuisista loistotarinoista mainittakoon esimerkiksi Musta Ritari, Kaikkein mieluisin lahja ja Hollantilaisen salaisuus. Ehdottomasti paras Rosa-kovakantinen on kuitenkin Roope Ankan elämä ja teot (osa 1). Rosa teki käsittämättömän työn metsästäessään erilaisia Barks-faktoja, jotka jotenkin viittasivat Roopen historiaan. Eikä kirjan arvoa vähennä sekään, että allekirjoittaneella on siinä Rosan nimikirjoitus omistuskirjoituksella. Roope Ankan elämä ja teot (osa2) oli loistava lisä Roope Ankan elämä ja teot-sarjaan. Eepos sisältää monia Roopen nuoruusseikkailuja, joita ei varsinaisessa kirjassa nähdä.

Carl Barks-kirjoista tutustun Ankalliskirjaston kirjoihin.

Ankalliskirjasto 1: Rötös ja rangaistus oli varsin hieno tarinakokoelma. Mainittakoon sellaiset tarinat kuin Kultainen talja ja Pilviä hipovat miehet. Ankalliskirjasto 2: Hyvä ankka joulun tuopi oli nimensä mukaisesti jouluhenkinen, parhaita sarjoja tuossa kirjassa olivat ainakin Joulu Karhuvuorella ja Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Ankalliskirjasto 3: Sinne, tänne ja takaisin oli matkailuhenkinen opus. Parhaina tarinoina mainittakoon Yksisarvise jäljillä ja Kylmää kultaa. Ankalliskirjasto 4: Aku-setä, kissa ja koira sisälsi Carl Barksin eläintarinoita. Itse en kirjaa omista, joten en perehdy sen sisältöön sen tarkemmin. Ankalliskirjasto 5: Kummajaisia ja kuu-ukkoja oli kenties huonoin Ankalliskirjasto-kirja. Se sisälsi muun muassa tarinat Maanalainen maailma ja 24 karaatin kuu. Ankalliskirjasto 6: Kapteeni Ankan urotyöt oli edellistä huomattavasti parempi kirja. Parhaina tarinoina voisin mainita sellaiset kuin Lentävä hollantilainen ja Matka menneisyyteen. Ankalliskirjasto 7: Kolme rohkeaa miestä sisälsi Tupu-, Hupu- ja Lupu-aiheisia tarinoita. Ehdottomasti paras tarina oli Vanhan linnan salaisuus, jossa Aku, Roope ja ankanpojat matkaavat Skotlantiin, Ankkapurhaan vanhaa aarretta metsästämään. Ankalliskirjasto 8: Ankkojen kulta oli kenties paras Ankalliskirjasto-kirja tähän asti. Kirja sisälsi monia legendaarisia aarteenmetsästystarinoita kuten Kultainen kypärä ja Cibolan seitsemän kaupunkia. Ankalliskirjasto 9: Suuret setelit piti sisällään raha-aiheisia sarjoja. Parhaana mainittakoon Maailman toiseksi rikkain ankka, joka on Kulta-Into Piin ensiesiintyminen.

Syy, miksi esittelen nämä kovakantiset on se, että ne ovat vaikuttaneet niin suuresti Aku Ankka-keräilyyni. Ne ovat kerrassaan ainutlaatuisia ja ne ovat parasta Aku Ankassa - kiistatta.

Aku Ankka on aivan käsittämättömän monipuolinen ja samalla mielenkiintoinen sarjakuva. Toisin kuin esimerkiksi Karvinen tai Viivi ja Wagner, Aku Ankka pystyy tarjoamaan sekä toimintaa pursuavia, pitkiä sarjoja, että lyhykäisiä, humoristisia vitsisarjojakin. Aku Ankan huumori sopii aivan kaikille.

Mikki Hiiren epäsuosio on selitettävissä sillä, että on huomattavasti mielenkiintoisempaa lukea tarinoita, jonka päähenkilö joko onnistuu tai epäonnistuu (siis Aku Ankka). Mikki Hiiri taas onnistuu käytännössä aina, ja ongelmana onkin tehdä sarjasta ennalta-arvattavuudesta huolimatta mielenkiintoinen. Se on vaikeaa, eikä sitä nykypäivänä osaa kuin vain ja ainoastaan Casty (oma mielipiteeni).

Aku Ankan valtaisan suosion yksi peruste on laaja tekijäkaarti. Karvista piirtää yksinomaan Jim Davis, Viiviä ja Wagneria Juba Tuomola jne.. Mitä Aku Ankka olisi, jos kaikki sarjat olisi piirtänyt esim. Walt Disney. Disneyn kuoleman jälkeen Aku Ankka rapistuisi pikkuhiljaa, ja ennen pitkää koko sarjakuva unohdettaisiin. Laaja tekijäkaarti mahdollistaa myös korkean julkaisurytmin. Aku Ankka on luonnollisesti paljon suositumpi jokaviikkoisena julkaisuna, kuin että se ilmestyisi vaikkapa kerran kuussa. Korkea julkaisurytmi saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Tällöin joka viikko täytyy saada kasaan vähintään kolme julkaisukelpoista sarjakuvaa. Tämä voi muodostua tulevaisuudessa ongelmaksi, mikä taas mahdollistaa Aku Ankan rappeutumisen - kuka tietää.

Ennakkoluulot ovat suuri este Aku Ankan suosiolle. Aikuiset ja nuoret saattavat pitää Aku Ankkaa täysin lapsellisena sarjakuvana, mitä voisi päätellä Aku Ankan nettisivuilta. Ilman ennakkoluuloja Aku Ankka.fi:n keskustelun taso olisi paljon parempi ja keski-ikä reippaasti yli kymmenen. Nykyään keski-ikä saattaaisi olla vajaa kymmenen, eli n. 9.

Valtaisa mainostaminen maksaa rutosti, mutta pyrin selittämään, miksi se maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.

Aku Ankkaa mainostetaan käytännössä kaikkialla. Tiedotusvälineissä (sanomalehdet, televisio, jne..), ja myös kaupoissa suurin ja näkyvin mainoksin. Aku Ankan tunnettavuus kasvaa ja uskoisin, että melkeinpä jokainen suomalainen tuntee Aku Ankan hahmoineen paremmin, kuin vähän mainostetun Jeren (esimerkki). Tämä taas lisää myyntiä, mikä lisää voittoja. Puhdasta bisnestä siis.

On uskomatonta, että yli 50 vuotta sitten tehdyt (esimerkki) Carl Barksin tarinat tuntuvat aina yhtä tuoreilta. Se selittää Aku Ankan monipuolisuutta. Ei tarivita nykyajan mukavuuksia (kännykkä, tietokoneet yms.), jotta tarinasta saadaan mielenkiintoinen. Monet myös olettavat, että ainoastaan Don Rosan ja Carl Barksin ankkatarinat ovat luettavia. Muut ovat lapsellista roskaa. He eivät ole täysin väärässä, mutta hyviä piirtäjiä on kymmenittäin, ellei sadoittain. On totta, että kaiken maailman mowglit ja dumbot ovat lapsellisia, mutta Aku Ankka onkin suunnattu kaikille.

En ole ikinä - ikinä heittänyt ainuttakaan Aku Ankka pois. Niitä voi lukea uudelleen ja uudelleen. Useita Carl Barksin ja Don Rosan tarinoita olenkin lukenut satoja kertoja - ja aina yhtä mieluusti. Niihin ei kyllästy ikinä. Nykyisiä Aku Ankka-lehtiä (2008-2009) en ole lukenut kuin korkeintaan kaksi kertaa, koska niihin kyllästyy paljon helpommin. Piirrokset eivät ole samaa tasoa, käsikirjoitukset suorastaan onnettomia. Aku Ankan taso laskeekin tasista tahtia - valitettavasti sille ei tällä hetkellä oikein voi mitään.

Monien mielipiteiden vuoksi piirtäjät ovat niin suosittuja. Melkein jokaisesen piirtäjän piirrostyylistä pitävät sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ankkafanit ympäri maailman. Kestosuosikkien Don Rosan ja Carl Barksin lisäksi myös monet muut ankkataiteilijat ovat äärettömän suosittuja, parhaina esimerkkeinä italialaiset Romano Scarpa, Marco Rota, Giorgio Cavazzano ja Giovan Battista Carpi. Itse pidän kaikkien edellämainittujen tyylistä piirtää ankkoja ja hiiriä erittäin paljon. Tietyllä tapaa he ovat myös Don Rosaa parempia, sillä he tekevät ankoista "ankkamaisempia" Don Rosan jäykähkön tyylin sijaan. Rosan vahvuudet ovatkin loistava käsikirjoitustaito, hauskat yksityiskohdat ja loisthuumori yleensä. Nämä seikat tekevät yhdysvaltalaispiirtäjästä myös allekirjoittaneen henkilökohtaisen suosikkipiirtäjän - kuten melkoisen varmasti monen muunkin.

Aku Ankka ei ole yksipuolinen sarjakuva. On totta, että moni sarjakuva on humoristisempi kuin se. On totta, että moni sarjakuva on jännittävämpi kuin se. On totta, että moni sarjakuva on nimenomaan yksipuolisesti parempi kuin Aku Ankka. Miksi siis lukea sarjakuvaa, joka ei ole melkein missään yksittäisessä asiassa maailman ehdotonta kärkeä? Miksi se on - ja tulee luultavasti vielä pitkään olemaan - maailman paras sarjakuva? Seuraavassa kappaleessa yritän vastata siihen mahdollisimman hyvin ja selkeästi.

Aku Ankan salaisuus on aina ollut käsittämätön monipuolisuus. Se on samalla hauska, pelottava, jännittävä, mielenkiintoinen, pitkä, lyhyt, surullinen ja ties kuinka monta muuta adjektiivia. Tähän ei pysty mikään muu sarjakuva maailmassa - ei niin mikään. Siksi Aku Ankan levikki on Suomessa(kin) käsittämättömän suuri. Onhan totta, että Aku Ankkaa luetaan Suomessa eniten väestömäärään suhteutettuna. Suomalaiset ovat ns. epäonnistuvia ja yritteliäitä. Kohtalon kolhimia. Siksi erityisesti Aku Ankkaan on niin helppoa samaistua. Upporikkaaseen Roope Ankkaan, äärettömän onnekkaaseen Hannu Hanheen, rajattoman viisaaseen Pelle Pelottomaan ja ainaisesti onnistuvaan Mikki Hiireen ei ole yhtä helppoa samaistua. Nämä edellämainitut hahmot ovat taas suosittuja siksi, että he ovat kaikessa ääripäisyydessään mielenkiintoisia. Käsikirjoittajat saavat siltä pohjalta työstettyä erittäin mielenkiintoisia käsikirjoituksia.

Maantito kehittyy Aku Ankkaa lukemalla huimasti. Varsinkin matkustamiseen tottuneen Roope Ankan aarteenetsintämatkoista kertovat tarinat tarjoavat runsaasti tietoa. Riippuen käsikirjoituksesta. Jonkun tusinakäsikirjoittajan tekeleessä Roope Ankka saattaa matkata vaikkapa Kaukastaniin etsimään mineraaleja. Tällaiset käsikirjoitukset eivät sivistä ihmistä millään lailla - päinvastoin. Nuorempi lukija (n. 6-8 v.) saattaa luulla sellaisen valtion olevan oikeasti olemassa. Siksi suosinkin Rosan ja Barksin sarjoja. On huomattavasti mukavampaa lukea totuudenmukaisia kertomuksia oikeista paikoista, kuin lukea käsikirjoituksia, joissa käsikirjoittaja on keksinyt paikannimet -ja sijainnit itse, omasta päästään. Myös itse yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa on sanonut vihaavansa tällaista tarinankerrontaa.

Myös historiantuntemus kehittyy nimenomaan yhdysvaltalsipiirtäjien Don Rosan ja Carl Barksin tarinoita lukemalla. Rosan lähes jokainen aarteenetsintätarina perustuu jollain tavalla historiaan. Ankkamaestro on itsekin todennut, että hänen täytyy joka ikinen kerta tarikistaa, että joka ikinen historiaan viittaava fakta on ehdottoman paikkansapitävä. Melkoinen urakka, eikös?

(Jatkuu...)

Toivottavasti riittää siihen pariin pojoon...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?)

Kaikki eivät välttämättä pidä Aku Ankasta, ja luulevat sen olevan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Näin ei ole. Akkari on tarkoitettu ehdottomasti kaiken ikäisille, vauvasta vaariin, eli niin aikuiset, kuin lapsetkin lukevat tätä keskiviikkoisin ilmestyvää sarjakuvalehteä. Jopa oma isänikin lukee Aku Ankkaa joskus. Mutta nyt itse asiaan:

Kaikki varmasti tietävät tämän vekkulin velikullan, Aku Ankan, jolla on ollut oma lehti Suomessa, jo vuodesta 1951. Lähes jokainen lukutaitoinen suomalainen on varmasti, elämänsä aikana lukenut ainakin kerran tätä kyseistä lehteä, tai jotain muuta Aku Ankka -julkaisua, kuten taskaria tai "Ropsua".

Ja miksipäs ei? Omasta mielestäni Aku Ankka on oikein hauskaa luettavaa, ja varmaan myöskin useiden muidenkin mielestä. Tarinoissa tapahtuu paljon kaikenlaisia hauskoja kömmähdyksiä, sekä kommelluksia.

Eivätkä kaikki Aku Ankka -tarinat ole ainoastaan hauskoja. On myös erittäin jännittäviä ja jopa herkkiä, seikkailu-teemaisia tarinoita. Yleensä ne loppuvat onnellisesti.

Tekijöistä puheenollen, toinen hyvä syy, lukea Aku Ankkaa, on loistavat piirtäjät ja käsikirjoittajat. Aku Ankka -lehti ja muut julkaisut, sisältävät ammattilaisten tekemiä sarjoja. Ehkä suosituimpia Ankka tarinoiden tekijöitä ovat yhdysvaltalaiset, ankkamestari Carl Barks, joka on jo kuollut, sekä italialaissukuinen Don Rosa, joka on noussut suureen suosioon täällä pohjoisessa kotimaassamme. Rosakin on lopettanut hienon uransa. Myös Akkarin vakiokaartiin kuuluvat, chileläinen, Victor José Arriagada Rios, joka tunnetaan paremmin nimellä Vicar sekä Heymansien veljekset, Bas sekä Mau, jotka kävivätkin juuri vähän aikaa, sitten visiitillä Suomessa. Onhan lisäksi monia muitakin hyviä, kuten Romano Scarpa, joka on jo kuollut, sekä espanjalaiset Paco Rodriguez ja Cesar Ferioli. Siinä nyt ovatkin nuo tunnetuimmat. Lisäksi, löytyy suomalaista osaamista, jota edustavat Kari Korhonen ja Kai Vainiomäki. Jukka Murtosaarenkin kansia on ilmestynyt useissa Aku Ankka -lehdissä. Lisäksi Mauri Kunnas, joka tunnetaan parhaiten Koiramäki -kirjoista, on muistaakseni käsikirjoittanut pari tarinaa. Ainakin yhden niistä on piirtänyt Vicar.

Paljon hyviä käsikirjoittajiakin myös Aku Ankasta löytyy, sitä ei voi olla myöntämättä. Akkarin kässääjä kaartiin kuuluvat esimerkiksi Pat & Carol McGreal, Stefan Petrucha, Paul Halas ja monet muut. Omia suosikkikäsikirjoittajiani ovat Carl Barks, Don Rosa, Guido Martina ja Romano Scarpa. Tosin näiden herrojen käsikirjoituksia ei enää oikein löydy akkarista, koska kaikki ovat lopettaneet pitkän uransa, ja kaikki ovat kuolleet ellei Don Rosaa lasketa. Myös Kari Korhosen käsikirjoitukset ovat mielestäni todella hyviä.

Eli paljon hyviä tarinoita kyllä löytyy. Omia suosikkitarinoitani ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Mainittakoot, Barksin Takaisin Klondikeen ja Rosan tekemä Kirje Kotoa. Molemmat ovat mielestäni parhaita tarinoita. Myös Rosan Musta Ritari -tarinat ovat laadukkaita. Unohtamatta Carl-Sedän tekemää Kultainen Kypärä -tarinaa. Myös italialaiselta Giorgio Cavazzanolta ja hollantilaiselta Daan Jippesiltä on ilmestynyt monia hyviä tarinoita. Huppista, unohtui mainita suomalainen Kari Korhonen! (Finnish-Power!)

Kannet ovat myös erittäin tärkeitä. Se antaa hyvän kuvan, jos aikoo ostaa kyseisen lehden, eli mitä hienompi kansi sitä enemmän lehti varmasti myy. Hollantilainen Michel Nadorp, on tehnyt erittäin paljon kansia tässä 2000-luvulla. Tuoreimmman akkarinkin kannen on piirtänyt tämä sama heppu. Rodriguezin ja Arild Midthunin yhteistyössä tehtyjä kansia ilmestyi aika paljon joskus, pari vuotta sitten.

Mutta nykyään, tarinoiden taso on mielestäni laskussa. Saattaa johtua hyvinkin siitä, että akkarissa on alettu julkaisemaan myös vähän ei-niin-tunnetujen tekijöiden tarinoita. Mainittakoot monien hyljeksimä Bernado, ei ole kovinkaan monien suosiossa. Onhan myös niitä, ketkä tämän herran piirroksista pitävät. Toki onhan se aika tasavertaista muita kohtaan, ettei vaan tiettyjen piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoita julkaistaisi melkein jokaisessa lehdessä. Ja onhan siinä myös mukavaa vaihtelua, ettei nyt joka toista tarinaa olisi tehnyt Carl Barks ja Don Rosa.

Myöskin Aku Ankassa käytettävä kieli on saanut erittäin paljon kehuja. Myös sen ansiosta Aku Ankka -lehti on saanut monia palkintoja. Ehkä ansiokkain onkin 2001 vuonna, Helsingin yliopiston myöntämä Kielihelmi-palkinto. Omasta mielestänikin suomentajat, ovat onnistuneet loistavasti, ja käytettävä kieli on erittäin monipuolista.

Onhan akkarissa myös erittäin paljon hauskoja nimiväännöksiä. Esimerkiksi nyrkkeilijä Sebastian Sylvesterin nimi on väännetty Sepe Sylvesteriksi ja Leonardo Da Vincin eli Mona Lisan tai oikeastaan akkarissa Mona Ankan tehnyt, Leopardi Da Vinski.

Akkarissa on myös paljon hassun hauskoja sanontoja, ja lausahduksia. Ehkä, kuuluisin on Aku Ankan vakio sanonta: "KÄÄK!", jonka hän huudahtaa, jos hän sattuu esim. säikähtämään tai yllättymään jostakin asiasta.

Myös ainoastaan kerran esiintyneet, rääväsuinen papukaija Joe-poika Singaporesta sekä Puhuva Koira ovat jäänet monien mieleen. Joe, muistetaan siitä, kun hän huusi maitomiehelle: "Kaada se litku takaisin lehmään! Eihän se kelpaa edes kannen pesemiseen!" ja Puhuva Koira ei osannut sanoa muuta, kuin "Elämme kovia aikoja ystävä hyvä".

Mutta, nyt kerron enemmän omista mielipiteistäni, Aku Ankkaa kohtaan ja kuinka päädyin Aku Ankan pariin ynm. Luen Aku Ankkaa, koska.. Vaikea sitä on selittää. Se on vaan niin kerta kaikkisen mainio sarjakuva.

Mutta miksikö luen Aku Ankkaa? Tuossa listasin, jo miksi kannattaa lukea. Ne kaikki asiat vaikuttavat hyvinkin paljon, mutta yhtä tärkeimpää asiaa en tuossa vielä maininnut. Huumoria.

Aku Ankassa esiintyvä huumori, vaihtelee hyvinkin paljon tekijöiden mukaan. Don Rosan (josta jo kerroin hiukan) tekemissä tarinoissa ei huumori lopu. Joistakin Rosan tarinoista voi vaikkapa bongata pieniä Mikki Hiiriä. - Vaikkapa norsun liiskaamana. Lisäksi Rosan tarinat sisältävät erittäin paljon, muitakin hauskoja yksityiskohtia. Siksi pidän niistä erittäin paljon. Useissa Rosan seikkailu -tarinoissakin on paljon huumoria. Hän osaa hyvin yhdistää huumorin ja samalla myös vakavatkin asiat.

Myös useissa mestari, Carl Barksin tarinoissa on paljon huumoria. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailu -tarinoita, niin silti häneltä löytyy paljon hauskojakin tarinoita. Vaikka eiväthän ne mielestäni vedä vertoja Rosan huumori -tarinoille. Mutta seikkailu -tarinoissa Barks on mielestäni lyömätön. Ehdottomasti! Onhan hän tehnyt sentään yli 700 tarinaa.

Pidän myös erittäin paljon Mau Heymansin tarinoista. Nekin ovat aika huumoristisia ja hauskoja.

Toinen todella hyvä asia Aku Ankassa on tietenkin monet julkaisut. Löytyy jumboja, taskareita, kovakantisia... Eli erilaisten julkaisuiden määrä on erittäin suuri, mikä on tietenkin erittäin hyvä asia. Olisihan se aika ankeaa, jos ilmestyisi vain paria eri julkaisua.

Kovakantisia löytyy monelaisia. Muun muassa Ankantekijät, Ankalliskirjasto ja Don Rosan parhaita -sarjat ovat Suomessa ilmestyviä kovakantisia.

Ankalliskirjasto -kirjasarjassa on ainoastaan itse Carl Barksin tekemiä tarinoita. Tämä kirjasarja on ilmestynyt jo vuodesta 2002. Tietääkseni joka vuosi ilmestyy aina yksi uusi kirja, ja niissä on yleensä aina yhteinen teema. Itse omistan vain yhden tälläisen kirjan eli osan kahdeksan. (Ankkojen kulta) Mutta olen lukenut kaikki muut paitsi kaikista uusimman kirjasen, koska olen niitä lainannut kirjastosta. Erittäin hyviä kirjoja!

Ankantekijät sarjan tekijät ovat taas alan kokeneimpia ja suosituimpia konkareita. Jokaisessa kirjassa on yksi tekijä, joka on piirtänyt kaikki kirjan tarinat. (Tosin sarjan kuudennessa osassa, ainakin Esteban ja Vicar ovat piirtäneet yhdet tarinat) Käsikirjoittajia saa olla monta. Tätäkin kirjasarjaa ilmestyy ainakin yksi kirja per vuosi. Tämän sarjan kirjoja minulla taas löytyy kahdeksan. Ja tänään juuri tilasin Giorgio Cavazzanon tekemän kahdeksannen osan, jota olen kuullut monien kehuneen. Ankantekijät -sarja onkin mielestäni yksi parhaimmista kovakantisista sarjoista.

Toiseksi paras ankkajulkaisu, Aku Ankka -lehden jälkeen on tietenkin Aku Ankan taskukirja eli taskari.

Pidän siitä, koska siihen on koottu erittäin hyviä tarinoita. Suurin osa on loistavien "italiaanojen" tekemiä tarinoita. Mainittakoot Giorgio Cavazzano ja tanskalainen Flemming Anderssen, joiden tarinoita ilmestyy aika paljon taskarissa. Erittäin loistavia piirtäjiä molemmat! Myös loistavan käsikirjoittajan, Castyn kirjoittamia tarinoita julkaistaan aikas paljon siinä. Lisäksihän niiden selkämyksistä koostuu jokin kuva. Minulla ei ole yhtäkään tälläistä kokonaista selkämyksistä koostuvaa kuvaa, tosin yhteen tarvitsisin ainakin pari puuttuvaa taskaria. Ja taskareitahan minulta löytyy jotain lähes 100. Lisäksi ilmestyy Taskarin teemanumeroita. Kuten jo nimestäkin voi päätellä, niin näissäkin on aina joku tietty teema. "Teemoja" minulta löytyy luultavasti jotain 16-18. Ja uusimman aion ostaa lähi aikoina. Teematkin ovat kyllä erittäin hyviä pokkareita. Paras niistä on ehdottomasti Munaaja tai Munaajan paluu, jotka molemmat sisältävät "kauhu-tarinoita". (Ei niitä voi kyllä miksikään kauhu-tarinoiksi kutsua, mutten keksinyt sopivaa sanaa..)

Aku Ankalla on kaikki edellytykset olla maailman paras sarjakuva. Mutta onhan Aku Ankassa myös heikkouksiaan. Huomaa, että useilla tarinoiden tekijöillä alkavat ideat loppumaan. Useat tarinat muistuttavat erittäin paljon toisia, ja joistakin osaa jo arvata lopun.

Mainittakoon lisäksi, että Aku Ankalla voisi olla enemmänkin lukijoita, jos he panostaisivat mainostukseen. En ole nähnyt täällä kotikaupungissani ainuttakaan Aku Ankkaan liittyvää mainosta ainakaan vuosiin, vaikka tämä nyt tälläinen pikkukaupunki onkin. Samoin tv:ssä mainostaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Mutta netissä olen kyllä mainoksia paljonkin nähnyt, mutta se ei mielestäni riitä.

Lisäksi tekijäkaarti on kokenut kovia iskuja, tässä 2000-luvulla. Muunmuassa kokeneet Daniel Branca, Romano Scarpa ja Carl Barks kuolivat. Branca kuoli muistaakseni aika nuorena. Hän taisi olla alle 60-vuotias, ja olisi tehnyt varmasti lisääkin tarinoita. Kokenut Carl Barks kuoli vuonna 2000, lähes 100-vuotiaana, elikkä todella vanhana. Italialainen mestari Romano Scarpa taas kuoli joskus 2005 vuoden tienoilla, eli samana vuonna, kuin Brancakin. Tosin Barks ja Scarpa eivät olleet tehneet tarinoita vuosiin.

Lisäksi huhutaan, että Akkarin vakiokaartiin kuuluva, Vicar olisi lopettelemassa pitkää uraansa ja Don Rosakin on kuulemma lopettanut maineikkaan uransa.

On mukava käpristyä lämpiminä kesäpäivinä riippumattoon ja lukea juuri postilaatikosta hakemaa akkaria. Aku Ankassa on parasta... Kaikki! Oikeastaan samat syyt, kuin miksi luen Aku Ankkaa, ja miksi kannattaa lukea. On se vaan niin maan mainio lehti. Sitä voi lukea milloin vain. Se on myös erittäin hyvää "viihdettä". Jos ei ole mitään tekemistä niin ei auta muu, kuin tepastella kaapille ja napata sieltä mehukkaimmalta näyttävä lehti.

Myös pitkillä auto matkoilla on mukava lukea Aku Ankkaa. Yleensä varaan mukaani parit taskarit. Myös usein lentokoneessa minulla on ollut tapana lukea taskareita, mitkä olen ostanut lentokentältä. (Luojan kiitos, siellä on R-Kioski...)

Myös Akkarin toimituksen blogit ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa (ja tarkoitan tässä tietenkin lehdessä välillä ilmestyvää, mutta se ei nyt taida siinä mikään "blogi" olla nimeltään. Ehkäpä nurkkaus?). Ja toimituksen vastauksia, lukijoiden palautteisiinkin on mukava lueskella. Joskus, akkarissa saattaa tulla mukana, myös jonkin sortin puuhaliite tai jokin muu. Kun Aku Ankan nettisivutkin avattiin, niin lehdessä taisi olla jonkin sortin "info-liite" uusia sivuja koskien.

KÄÄÄK! En ole sanonut vielä mitään kaikkein tärkeimmästä asiasta! Nimittäin hahmoista. En lukisi varmastikkaan Aku Ankkaa, jos sen kaikki hahmot olisivat esim. käveleviä hattarapalloja. (Tosin ei sen nimi, sitten tietenkään olisi Aku Ankka...) Tässä hiukan mitkä hahmot minua miellyttävät ja miksi.

Aku Ankka ei olisi mitään, ilman maan mainioita hahmojaan. Jopa useissa tarinoissa olevat sivuhahmot, ovat erittäin tärkeitä. Mainittakoon, että omia suosikkihahmojani ovat Roope Ankka ja lehden nimikkohahmo, Aku Ankka. Roope on mielestäni hyvä hahmo, koska hän pihi ja itara. Tosin, Roopelta löytyy myös se herkempi puoli, kuten jokaiselta meistä. Usein Roope esittääkin itaraa ja ilkeää, mutta hän on oikeasti hyvinkin herkkä. Akusta pidän siksi, koska hän on hauska "epäonnensoturi". Akulle tapahtuu aina, kaikenlaista hauskaa, ja Roope taas vaatii rakkaan siskonpoikansa hänen mukaansa vaikkapa keskelle Saharan autiomaata vesiesiintymiä etsimään, vedoten Akun velkoihin. Myös muita hyviä hahmoja ovat Tupu, Hupu ja Lupu sekä Corrado Mastantuonon luoma Palle Pulppu, jota näkee enemmänkin taskareiden puolella.

On myös aika hauskaa, että Aku Ankka on paljon suositumpi hahmo, kuin Mikki Hiiri, täällä Suomessa. Saattaa hyvinkin johtua siitä, että suomalaiset ovat vähän samanlaisia, kuin Aku. Elikkä huono-onnisia ja "epäonnistujia". Onhan se myös totta, että me suomalaiset emme pidä siitä, että joku on ikuinen onnistuja, kuten Mikki Hiiri on. Ja onhan Mikki usein erittäin "leuhkakin". Ehkä nuo selittävät Aku Ankan suuremman suosion Suomessa. Useimmissa muissa maissahan Mikki onkin Akua tunnetumpi.

Paras eläinhahmo on mielestäni ehdottomasti Aku Ankan vekkuli ja laiska koira, Pulivari. Oikeastaan kaikki elukat, ovat suunnilleen yhtä hyviä, mutta Pulivari vie voiton.

Mutta onhan Aku Ankassa myös niitä hahmoja mistä en pidä, ja mistä useat muutkaan eivät juurikaan välitä. Mainittakoot Ossian Ötökkä, Dumbo, Matami Mimmi, Pepi, Hiawatha ja kolme pientä porsasta, unohtamatta Pikku Hukkaa sekä Sepe Sutta. Huli ja Vilikin ovat kyllä surkeita hahmoja. Taisivat olla alkujaan Tuhkimossa. Miten ne nyt muka Mummon luona asuu tai missä lie nyt ovatkaan? Minun puolestani nämä hahmot voisivat pysyä ihan ainoastaan Extran sivuilla.

Hannu Hanhi ja Iines Ankkakin ovat joissakin tarinoissa erittäin ärsyttäviä. Silti nämä hahmot erittäin tärkeitä hahmoja, ja ansaitsevat mielestäni ehdottomasti paikan Aku Ankan sivuilla.

Ja Aku Ankkaa keräilen sen takia, koska se on vaan niin hyvää luettavaa. Sarjakuvaa parhaimmillaan. En juurikaan muita sarjakuvia lue (Ellei Lucky-Lukea ja Fingerporia lasketa). On myös mukavaa katsella komeaa kirjahyllyä, joka pursuaa kirjasia ja lehtiä. Oma kirjahyllyni onkin lähes melkein täynnä. Toki onhan siinä pari muutakin kirjaa, jotka eivät ole Aku Ankkaan liittyviä.

Tässä hiukan historian lehtien havinaa, kertoen milloin aloitin lukemisen ynnä muuta:

Aloitin Akkarin lukemisen, joskus 2002 vuonna, kun opin lukemaan. Sitä aiemmin olin vain katsonut kuvat. Ensimmäisiä tarinoita, joita luin taisivat olla Carl Barksin sekä Don Rosan useat tarinat. Eli ihastuin näiden herrojen piirustuksiin, ja tarinoihin jo silloin. (Älkää ymmärtäkö mitään väärin, heh..) Ainakin joskus neljän tai viiden vanhana sain mummini luona käsiini ensimmäisen akkarin, minkä luin tai oikeastaan katselin kuvat. Siinä oli ainakin Don Rosan "Jos metsään haluat mennä nyt..." - tarina. Pidin siitäkin tarinasta hyvinkin paljon. Paras kohta oli ehdottomasti se, kun ankanpojat olivat pusikossa bongaamassa eläimiä. Pienempänä pidin eräästä Vicarin piirtämästä tarinasta. Siinä Aku muistaakseni menetti muistinsa ja luuli olevansa Don Quijote.

Muistan vielä, kun hain ensimmäisen Akkarin postilaatikosta. Aloitin muistaakseni tilaamisen vuonna 2003. Sitä aiemmin, olin vain ostanut välillä Akkareita kaupasta ja taskareitakin löytyi jo jonkin verran, kaapin pohjalta. Ja olihan minulla myös isäni vanhoja taskareita, mitä hän oli lukenut joskus, vähän nuorempana.

Ropsujakin tilasin aikanaan. Muistaakseni vuosina 2005-2007 kerran kuukaudessa, postilaatikkooni tupsahti Roope-Setä -lehti. Myös pari irtonumeroa olin ostanut divarista. (5-10)

Tilaamisen lopetin, koska se maksaa aika paljon, ja uusimmat Roope-Sedät sain aina kätevästi lainattua kirjastosta. Myös monet kovakantiset on tullut sieltä lainattua ja luettua moneen kertaa, enkä sen takia ole niitä ostanut.

Taskareita eli Aku Ankan taskukirjoja minulta löytyy jotain lähes 100. Unohtamatta minareita, eli Mini-Taskareita ja Teemanumeroita, joita nyt teemoiksi kutsutaan. Jumbojakin löytyy pari.

Ja nyt vuonna 2009, Aku Ankkaa, olen tilannut "jo" kuusi vuotta. Eikä mielipiteeni ole ollenkaan muuttunut. Edelleenkin lehti on erittäin hyvä, vaikka onhan siinä hiukan taso, pudonnut alaspäin, mutta ei voi muuta, kuin kiittää Aku Ankan toimitusta, ja Carl Barksia. Ja ennen kaikkea Aku Ankan luojaa, Walt Disneytä! Ja voin sanoa, ettei jatku. ;D