Keskustelujen arkisto

Juu.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinna (englanniksi Duckburg) on kaupunki Pohjois-Amerikan länsirannikolla Yhdysvalloissa. Se sijaitsee lähellä San Franciscoa Calisotan osavaltion etelärajalla.
Ankkalinna on myös kuhiseva miljoonan asukkaan metropoli, ja tottahan toki siellä on myös nähtävyyksiä! Seuraavassa tekstissäni luennoin lähinnä niistä. Olen ottanut paljon faktoja itse tekemästäni 22-sivuisesta Ankkalinnan matkaoppaasta.

Ankkalinnassa on kaksi maamerkkiä ylitse muiden. Toinen niistä on kaupungin perustajan Julle Ankanpään (englanniksi Cornelius Coot) valtava patsas, ja se vielä kuuluisampi lienee Roope Ankan rahasäiliö. Roope Ankan, joka omistaa 99,9 prosenttia Ankkalinnasta.

Roope Ankka (englanniksi Scrooge McDuck) saapui Ankkalinnaan vuonna 1902 ja asettui Ankkalinnakkeeseen (Fort Duckburg), jonka olivat alun perin rakentaneet englantilaiset jo vuosisatoja sitten. Hän alkoi rakennuttaa paikalle rahoilleen rahasäiliötä, joka valmistui noin puolen vuoden kuluttua. Rahasäiliöön mahtuu kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä, ja Roope tosiaan säilyttää siellä leijonanosaa rahavaroistaan. Rahasäiliö on harmaa betonikuutio, joka sijaitsee Ankkalinnan keskustan liepeillä Rahasäiliökukkulan huipulla.
Rahasäiliö toimii joskus myös Roopen asuinpaikkana. Tämä on hyvinkin mahdollista, sillä miten Roope muuten olisi aina paikalla Karhukoplan tehdessä öisiä visiittejään Rahasäiliöön?
Rahasäiliö on tunnettu loistavista turvajärjestelyistään. Pihalla on valtava määrä erilaisia ansoja. Sisällä taasen voro voi joutua ties mihin happoaltaaseen.
Rahasäiliön kyljessä on yleensä joku seuraavista kuvioista: $ (dollarin merkki), € (euron merkki), tai RA (Roope Ankka). Omasta mielestäni jokainen näistä tuntuu vähän typerältä, miettikää nyt vähän, jos laittaisit talosi kylkeen nimikirjaimesi! Jos nyt jonkun valitsisin, niin ehkä tuon dollarin merkin. Ankkalinnahan sentään sijaitsee Yhdysvalloissa.
Roope Ankka on joskus aina muuttanut säiliönsä ulkomuotoa täysin, tai lisäillyt siihen kaikenlaisia turvalaitteita ja kaunistanut sitä, mutta yleensä kuitenkin rahasäiliö on vain tuo vanha kunnon betonikuutio.

Vuonna 2001 Don Rosa esitteli Aku Ankka-lehden numerossa 26/2001 oman näkemyksensä Rahasäiliön pohjapiirustuksesta. Hän oli suunnitellut sen yhdessä ystävänsä kanssa. Pohjapiirustuksen mukaan säiliö olisi noin 40 metriä leveä ja korkea. Piirustuksessa on myös kuvattu yksityiskohtaisesti muun muassa Roopen oma asuinhuoneisto, toimisto, unohtamatta tietenkään varsinaista rahaholvia.

Ankkalinnakkeesta, joka siis ennen oli nykyisellä Rahasäiliön paikalla, on tehty jäljennös. Se sijaitsee Mustikkametsässä Ankkalinnan liepeillä.

Entäs Julle Ankanpään patsas? Sen on rakentanut myös Roope Ankka. Patsas on aivan valtava, joissakin tarinoissa jopa sadan metrin korkuinen. Se on samalla myös yksi Ankkalinnan korkeimmista rakennuksista. Patsas iskoistaa Julle Ankanpään toteuttamassa ovelaa jekkuaan, jolla hän huijasi Ankkalinnakkeen espanjalaisilta valloittajilta. Patsas on säiliön tavoin harmaa. Se lienee Ankkapuiston (The Duck Park) reunalla.

Ankkalinnassa on myös valtavasti muita maamerkkejä.

Kirkoista voisi mainita Notre Duckin. Se on valtava goottilaistyyliin rakennettu kristillinen kirkko, jossa pidetään sunnuntaiaamuisin jumalanpalveluksia. Notre Duck on rakennettu 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, ilmeisesti Ankanpään suvun toimesta. Tarkkoja yksityiskohtia kirkon rakennusoperaatiosta ei ole, sillä lähes kaikki luonnokset ja piirustukset tuhottiin/tuhoutuivat erilaisten kommellusten seurauksena.

Ankanpään aukio (The Coot Square) on ehdoton mainittava. Sen etelälaidalla on Julle Ankanpään patsas, jonka takaa avautuu Ankkapuisto.
Aukion itälaidalla on myös viheralue, jota kutsutaan yleisesti Julle Ankanpään puistoksi (Cornelius Coot's Park).
Pohjoispuolella on eräs ankkatarinoissa erittäin yleisesti esiintyvä rakennus - Ankallismuseo. Museon suojissa komeilee kymmeniä merkittäviä taidemaalauksia ja veistoksia. Museossa on nähty jopa maailmankuulu taideteos Mamma Lisa.
Ankkalinnan länsipuolella avautuu meri, Ankkalahti. Sekin on eräänlainen nähtävyys.

Ankkalinnassa on myös eräs toinen kuuluisa aukio: Räpylätori. Sen reunalla komeilee itse Kaupungintalo. Räpylätori ei kuitenkaan varsinaisesti ole tori, vaan oikeastaan vain patsailla koristeltu liikenneympyrä.

Nyt olen esitellyt Ankkalinnan kuuluisimmat nähtävyydet (Roope Ankan rahasäiliö ja Julle Ankanpään patsas), pari kuuluisaa aukiota (Räpylätori ja Ankanpään aukio), tunnetuimman kirkon (Notre Duck) sekä museon (Ankallismuseo).
Tähän eivät kuitenkaan lopu nähtävyydet Ankkalinnasta. Vielä voisi mainita ainakin Nokanneulan, Ankkalinnan Stadionin, Ankkalinnan vahakabinetin, Miljardööriklubin, sekä Ankkaniemen majakan.

Nokanneula on Ankkalinnan korkein rakennus. Se nousee pilvien yläpuolelle, ja käsittää yli sata kerrosta. Nokanneulan ensimmäisissä noin kymmenessä kerrroksessa on asuntoja, ylemmät kerrokset käsittävät toimistoja ja muita yritystiloja.

Ankkalinnan Stadion on kuuluisa lukuisista urheilukisoistaan. Siellä käydään usein jalkapallo-otteluita, yleensä Hanhivaaran ja Ankkalinnan välillä. Kuitenkin myös muun muassa yleiurheilu on stadionille tuttua. Ankkalinnan Stadionilla on katsomopaikkoja yli 50 000.

Ankkalinnan vahakabinetissa on paljon vahaveistoksia ankkalinnalaisista. Jokaisesta pormestarista on omansa. Lisäksi jotkut asukkaat ovat saaneet patsaansa. Noin puolet veistoksista kuvaavat ei-ankkalinnalaisia, ja niissä nähdään maailman kuuluisimpia henkilöitä aina Napoleonista Carl Barksiin.

Miljardööriklubi on Ankkalinnan kerman kokoontumispaikka. Pohatat kokoontuvat sinne riitelemään ja ehkä tekemään jotain järkevääkin. Monet seikkailut ovat saaneet alkunsa Miljardööriklubilta.

Ankkaniemen majakka on vitivalkoinen majakka. Siinä ei sinänsä ole mitään kovin erikoista, mutta sitä tullaan silti ihailemaan matkojen päästä.
Majakka hallitsee olinpaikkaansa Ankkanimeä ja vartioi sitä, sekä laivoja.

Ammattikiipeilijä matkaa taatusti mielellään Peikonhampaalle (Old mount Demontooth). Peikonhammas on vuori keskustan lähistöllä. Korkeudeltaan se on noin tuhat metriä, mutta sen päälle on kuitenkin lähes mahdotonta kiivetä, vuoren jyrkkien rinteiden tähden.
Ainoastaan yksi mies on kiivennyt tuon korkean vuoren päälle, mutta hänkin on viettänyt siitä lähtien elämäänsä hoitokodissa.
Myös Roope ja Aku ovat kiivenneet Peikonhampaalle, mutta tämä oli vain unta.

Ankkalinnassa on myös paljon muutakin nähtävää. Koska kymmenet eri piirtäjät ympäri maailmaa tekevät omanlaisiaan tarinoita, niissä esiintyy vaihtelevan näköisiä rakennuksia.
Italialainen piirtäjä piirtää yleensä hiukan italialaismaisia taloja ja tapoja. Esimerkiksi Tuplanolla -sarjassa kahden vastakkaisilla puolilla katua olevien ikkunan väliin on ripustettu usein pyykkinaru. Tämä on tyypillinen tapa Välimeren seudulla.
Toisaalta, amerikkalaiset piirtäjät tuovat usein oman rakennustyylinsä piirteitä esiin.
Ankkalinnakin on siis kulttuurien sulatusuuni New Yorkin tavoin.

Paratiisitie tunnetaan ennen muuta Akun (Donald) kotipaikkana. Aku asuu tien numerossa 13. Hänen naapurinsa Teppo Tulppu (Neighbor J. Jones) taas pitää majaansa naapurissa, todennäköisesti numerossa 11.
Akun ja Tulpun välille syntyy usein "pientä" närää. Riita saattaa lähteä aivan pikkuruisesta asiasta, mutta paisuu suuriin sfääreihin ja kestää ikuisuuksia.
Akun ja Tepon riidat tuppaavat myös olemaan melko äänekkäitä, ja siksi toiset naapurit hermostuvat niistä.
Usein heidän välisissä riidoissa on jouduttu kutsumaan poliisi paikalle, ja riitakumppanit ovat vierailleet putkassakin monesti.
Silloin tällöin Akun naapurina nähdään Antero Luiru.
Akun on sanottu asuvan kadun viimeisessä talossa, ja hän on usein hermostunut siitä, että saa postinsa kadun viimeisenä. Tämä tarkoittaisi, että Paratiisitie on erittäin lyhyt tieksi.

On ihmetelty, miten Aku asuu rauhallisella omakotitaloalueella, mutta silti aivan Roopen rahasäiliön lähellä - joka taas on aivan keskustassa. Oma selitykseni on seuraavanlainen.
Roopen rahasäiliö sijaitsee aivan keskustan laitamilla. Sen vieressä avautuu rauhallinen omakotialue, joka on vanha, ja sitä ei saa hävittää. Tällä omakotialueella on myös Paratiisitie.

Kolmas aihe on Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen. Kuten on jo kertaalleen todettu, eri piirtäjät muuttavat aina vähän Ankkalinnaa, joten tämä asia on kuosissa.

Seuraavassa on lyhennelmä Ankkalinnan historiasta.
1500-luvun lopulla englantilainen tutkimusmatkailija/merimies/brittisankari/poliitikko/roisto/merirosvo (englantilaiset ovat hulluja!) matkasi pitkin Amerikan itärannikkoa. Hän rantautui pienen joen varrelle ja perusti sen vieressä kohoavalle kukkulalle Vankkalinnakkeen (Fort Drake Borough). Britit puolustivat etuvartioasemaa tiukasti.
1800-luvun alkupuoliskolla espanjalaiset olivat kuitenkin valloittaneet runsaasti alueita Pohjois-Amerikasta, ja kun heidän mahtava armeijansa hyökkäsi Vankkalinnakkeeseen, brittijoukot joutuivat perääntymään. Linnaketta jäi puolustamaan ainoastaan kauppamies Julle Ankanpää. Ovelilla keinoillaan Ankanpää karkotti espanjalaiset ja sai näin ollen Vankkalinnakkeen itselleen. Hän vaihtoi nimen Ankkalinnakkeeksi ja perusti Ankkalinnan. Sinne saapui vähitellen metsämiehiä ja muita ihmisiä, mutta Ankkalinna pysyi silti pienenä kylänä, kunnes Roope Ankka muutti sinne. Tämä raharuhtinas perusti itselleen Ankkalinnakkeen paikalle Rahasäiliön ja alkoi kasvattaa Ankkalinnasta metropolia. 1930-luvulla ennen toista maailmansotaa oli se jo kasvanut suurkaupungiksi.

"Oikeassa elämässä" Ankkalinnan on keksinyt Carl Barks. Hän käytti sitä ensimmäisen kerran vuonna 1944 ja keksi sinne myöhemmin lähes kaikki äsken mainitut maamerkit.

Ankkalinnan väkiluvuksi on joskus kerrottu myös 316 000 asukasta. Koska kaikilla on omat näkemyksensä, luku vaihtelee rivakasti. Joka tapauksessa Ankkalinna on osavaltionsa Calisotan pääkaupunki.

Yhteenveto tekstistä: Ankkalinna on suurkaupunki ja siellä on myös paljon nähtävyyksiä ja maamerkkejä. Tunnetuimmat maamerkit ovat Rahasäiliö, sekä Julle Ankanpään patsas. Julle Ankanpään patsas kuvaa Ankkalinnan perustajaa Julle Ankanpäätä, joka aikoinaan perusti Ankkalinnakkeen nykyiselle Rahasäliökukkulalle. Muita ankkalinnalaisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Ankallismuseo ja Notre Duckin kirkko. Ankkalinna on kuvittellisen Calisotan osavaltion pääkaupunki. Sekä Calisota, Ankkalinna, sekä suurin osa edellä mainituista nähtävyyksistä ovat Carl Barksin kehittämiä.
(Ei jatku.)

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinna on todella suuri kaupunki, joka on vuosien varrella kehittynyt todella paljon. Uusia ihmisiä on muuttanut pois ja toiset ovat juuri muuttamassa sinne. Ankkalinnassa on keksity vaikka mitä uusia laitteita keksijöiden ja heidän rahoittajiensa avulla. Maatilat ovat vuosien saatossa muuttuneet pilvenpiirtäjiksi ja pellot asuinpaikoiksi.

Pienestä Ankkalinnan kylästä, jossa eli rauhallista maanviljeliä kansaa on oikeastaan tullut suurkaupunki Roope Ankan ja hänen rahojensa ansiosta. Nuorempana Roope osti tontin kukkulalta, jonne hän myöhemmin rakensi rahasäiliönsä ja vähitellen ympärillensä uuden RA-yritysen. Siitä alkoi Ankkalinna kasvaa vähitellen isommaksi ja isommaksi ja uusia miljardöörejä ja ihmisiä muutti sinne. Lopulta Ankkalinna oli täynnä Roopen ja Kroisoksen pilvenpiirtäjiä, uusia valtateitä ja vaikka mitä muuta. Roopen kiusaksi sinne muutti miljardööri Kroisos Pennonen, joka taisteli Roopen kanssa maailman rikkaimman miehen tittelistä.

Kaikkien Aku Ankan lukijoiden tunnetuin tie on Akun asuinpaikka, eli Paratiisitie. Kaikki varmasti tietävät parhaiten yhden osoitteen, eli Paratiisitie 13, jossa tunnettu Aku Ankka siis asuu. Sillä tiellä tapahtuu vaikka mitä ja onkin sen ansiosta todella levoton katu. Yleensä Tulppu ja Aku , jotka ovat naapurukset taistelevat siellä kuin hullut. He käyttävät vaikka mitä apukeinoja näyttääkseen, että on parempi. Kaikki Paratiisitien asukkaat ovat tietysti heistä hyvin vihaisia ja joskus heidän päreensä palavat. Joskus jopa pormestari on joutunut tulemaan Paratiisitielle selvittämään sen tuhoisia sotkuja.

Ankkalinnassa on monia maamerkkejä ja niistä tunnetuin on joko Roope Ankan rahasäiliö täynnä rahaa tai Julle Ankanpään patsas Ankkalinnan puistossa. Molemmat rakenukset ovat Ankkalinnalaisille tuttuja ja ne ovatkin kaupungille joskus
turistimagneetteja. Julle Ankanpään patsaassa on myös kirjasto täynnä vanhoja kirjoja. Joskus Roopekin on käynyt lukemassa sieltä tietoa.

Roope Ankan rahasäiliö on siis yksi Ankkalinnan hienoimmista nähtävyyksistä. Tietysti myös itse Roope on tullut kuuluisaksi valtaisan omaisuutensa avulla. Rahasäiliö on harmaan värinen ja sen sisälle mahtuu kolme kuutioeekeriä rahaa. Rahasäiliön oven yläpuolella on pyöreä laatta johon on kirjoitettu yleensä jompikumpi näistä merkeistä: RA tai $. RA tarkoittaa Roope Ankkaa. Rahasäiliön keksi Carl Barks vuonna 1951 tarinassa Roope-sedän uusi rahasäiliö. Rahasäiliön ulkomuoto on vaihdellut puisesta säiliöstä betoni jättiläiseen. Roope on myös ansoittanut rahasäiliön erillaisin ansoin, enimmäkseen Karhukoplan ja Milla Magian takia. Milla Magiaa vastaan hän käyttää erillaisia valkosipuli ansoja, koska Milla ei pysty taikomaan sen lemussa. Karhukoplaa varten on tehty esimerkiksi maamiinoja ja piikkimattoja. Ennen rahasäiliön tilalla oli Ankkalinnake, jossa Sudenpennut pitivät kokouksensa, mutta Roope osti sen kukkulan ja raivasi jo lahonneen Akkalinakkeen pois rahasäiliönsä tieltä.

Rahasäiliön sisällä on Roopen rahojen lisäksi myös paljon muuta. Esimerkiksi tomistotilat ja muut kalleudet ovat järjestelty rahasäiliön sisätiloihin. Don Rosa on piirtänyt tarinaan Talon kokoien vastustaja rahasäliön pohjapiirrustukset. Sen avulla selviää, mitä kaikkea rahasäiliön kätkee sisälleen. 3: nessa kerroksessa on Roopen kaikki jalokivet. Tässä on ne kaikki: rubiinit, safiirit, tähtisafiirit, jade, turkoosit, tuliopaalit, mustat opaalit, meripihka, topaasit, smaragdit, helmet, mustat helmet ja timantit (isot, isommat ja tosi kookkaat). 2: sessa karroksessa on taas kaikki harkot, eli hopeaharkot, kultaharkot ja platinaharkot. 1: sessä kerroksessa taas on kaikki sisätiloissa olevat turvajärjestelmät, lukuun ottamatta Roopen toimistossa olevaa tunkeilijan poistokuilua. Ensimmäisessä kerroksessa on varkaita estämässä ainakin happoallas, ansaluukku, käärmeitä, hämähäkkejä, sähköjohdettu lattia, kanuuna, karhunrautoja ja mattonauloja.

Ankkalinnassa on tietysti muitakin maamerkkejä, mutta ne eivät ole läheskään niin tunnettuja, kuin rahasäiliö ja Julle Ankanpään-patsas. Esimerkiksi Sudenpentujen kerhotalo on yksi Ankkalinnan nähtävyyksistä. Talo on rakennettu puusta ja sinne Sudenpennut aina kokoontuvat. Peikonhammas vuori on Ankkalinnan vieressä ja se on myös yksi Ankkalinnan nähtävyyksistä. Monet ovat yrittäneet vallata sitä, mutta monet ovat loukanneet itsensä. Aku on nähnyt jopa unta siitä, että hän ja Roope ovat vallanneet Peikonhampaan. Myös Kattivaaran margariinitehdas on lajiteltu Ankkalinnan maamerkiksi. Aku on monta kertaa ollut siellä töissä margariinin pakkaajana ja maistajana. Se on siis yksi Akun vakiotyöpaikoista.

Ankkaniemen majakkaa voi myös sanoa Ankkalinnan maamerkiksi. Se ohjaa niemen kärjessä laivoja pimeässä ja myrskyisessä yössä. Aku ja pojatkin ovat asuneet siinä ainakin yhden joulun, jolloin Aku toimi majakanvahtina. Ankanpojat olivat tietysti aivan murheen murtamat, koska joululahjat olivat haavetta sinä jouluna. Lopulta kuitenkin majakanvalossa kyhjöttävä lokki pelastaa Akun, Tupun, Hupun ja Lupun joulun viemällä lahjatoivomuslistan lähimmäiselle laivalle. Lopulta Aku ja pojat viettivät hauskan joulun Ankkaniemen majakassa. Se majakka on myös pelastanut laivoja valollaan ja ohjaamaan sillä laivat satamaan.

Jatkuu...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinna on sarjakuvakaupunki, ja sen pitää olla tarpeeksi suuri, mielenkiintoinen ja värikäs ollakseen mahtavien ankkaseikkailuiden tapahtumapaikka ja urotöiden estradi. Seuraavassa tekstissä esittelen teille Ankkalinnan mahtavia ja suurensuuria nähtävyyksiä, jotka ovat toimineet monien tarinoiden alustoina. Osa nähtävyyksistä on jo juurtunut ankkamaailmaan lopullisesti, näistä mainittakoon Roope Ankan rahasäiliö, Julle Ankanpään patsas ja Ankkatori. Lisäksi kerron tässä maratonviestissäni myös kuuluisasta Paratiisitiestä sekä Ankkalinnan laajenemisesta ja historiasta.

Roope Ankan (engl. Scrooge McDuck) huikean suuri, lähinnä erilaisten valuuttojen säilömiseen tarkoitettu, joskus myös kotina pidetty massiivinen kolmen kuutioeekkerin kokoinen talo tai tila, tunnetaan Roope Ankan rahasäiliönä (engl. The Money Bin), tiettävästi koko Disney-maailman suurimpana rakennuksena.

Alkuaikoina, Carl Barksin (joka on myös luonut ja keksinyt kyseisen rakennuksen) kekseliäissä tarinoissa Roope usein muutti säiliön ulkomuotoa ja paikkaa saattaakseen rahansa silloin vielä pelottavankin Karhukoplan ulottumattomiin. Rahasäiliön muodonmuutokset nähtiin yleensä Barksin 10-sivuisissa hupailutarinoissa, joissa tämä suuri rakennus muuttui esimerkiksi suureksi metallipalloksi, jota Roope ohjaili kaukosäätimellä.

Niin tai näin, Roope Ankan rahasäiliö, kyljessään koko seinän kattavassa keltaiseksi maalatussa pallossa lukeva RA, on varmasti todella tärkeä rakennus koko Ankkalinnalle ja ankkasarjakuville. Lukemattomat sarjat ovat käynnistyneet sieltä ja melko usein voivat myös päättyä sinne. Rakennus sijaitsee Rahasäiliökukkulalla (engl. Killmotor Hill), joka on Ankkalinnalle ja sen kasvulle monella, myös historiallisella tavalla tärkeä paikka. Siellä sijaitsi Sir Francis Draken aikoihin Ankkalinnake, linnoitus, jota uudisasukkaat suojasivat niin intiaaneilta kuin espanjalaisiltakin, ja Roopen saavuttua Ankkalinnaan, silloiseen kyläpahaseen, vanha ja lahonnut linnake kaadettiin ja myöhemmin tilalle rakennettiin Rahasäiliö. Kerron lisää Ankkalinnan hienosta kasvuhistoriasta myöhemmin artikkelissani enemmän, nyt takaisin rahasäiliöön.

Rahasäiliön ulkonäkö vaihtelee oikeastaan koulukunnittain. Amerikkalaiset piirtäjä, muassaan luoja Barks ja Don Rosa, ovat aina suosineet rahasäiliön, ehkä hieman tylsempää, mutta alkuperäistä omanmaalaistaan versiota, joka on täysin suora kaikilta sivuiltaan kuutiona, ja se on tylsähkön harmaa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, sen niin sanotussa julkisivussa on keltaisessa pallossa kirjaimet R ja A. Ne tarkoittavat tietenkin Roope Ankkaa, kaikkien aikojen rikkainta visukinttua. Lisäksi seinissä löytyy usein myös suuria keltaisia julisteita, joissa käsketään kääntymään tai häipymään pois, myös ”Hus”, on tuttu juliste rahasäiliön seinillä. Siinä on myös joka puolilla pienet mustat ikkunat, joista Roope voi tarkkailla tulijoita.

Italialaisilla piirtäjillä näkemys kolme kuutioeekkeriä kylmää kahisevaa sisältävästä säiliöstä on todella paljon erilainen, ja paljon rennompi. Rentouden huomaa jo selvästi rakennuksen kulmista ja seinien liitoskohdista, sekä sivuprofiilista. Rahasäiliön seinämät ovat elastisen letkeät, ja ne ovat todella pyöreät ja minun mielestäni paljon onnistuneemmat verrattuna amerikkalaisten tylsiin suoriin seiniin. Myös värit ovat täysin eri planeetoilta. Kirkkaansiniset seinämät ja punainen katto tuovat pehmeyttä rakennuksen ulkonäköön, sekin on paljon onnistuneempaa kuin toisen tyylikunnan. Lisäksi katolla on ihanan pyöreä kupu, jossa on jonkinlainen piikki päässä. Idea on otettu varmastikin Empire State Buildingista. Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä versio on parempi kuin ylempänä mainittu, vaikka alkuperäisen nyt pitäisikin olla aina parempi.

On todella erikoista, että on piirtäjien näkemyseroja Roopen nukkumapaikasta. Joidenkin piirtäjien tarinoissa porho nukkuu omassa ökykartanossaan, joka on yleistä Ankronikka-sarjoissa. Niissä Roopen rahasäiliötä näkee kovin harvoin, hän oleskelee melkeinpä aina vain kartanossaan. Toiset piirtäjät kuvaavat Roopen nukkumaan omassa rakkaassa rahasäiliössään, jossa hänellä on muun muassa, joskus seteleillä täytetty tyyny ja kilisevä säkkirahasuihku sekä samantapainen hieno kylpy. Rahasäiliön sisustukseen Roope ei saiturina ole panostanut kovinkaan paljon, mutta on silti saanut siihen tutun ilmeen. Joka käytävässä ja paikassa lojuu ehkä jopa hieman vaarallisesti paljon rahasäkkejä, useimmat heistä hänen toimistossaan, jossa vain luotettavimmat työntekijät, eli Juuso ja neiti Näpsä, joskus myös uskollinen Säästöpää. Myös Juuso vaikuttaisi joissakin tarinoissa nukkuvan usein rahasäiliössä, en tiedä onko se tavanomaista hovimestareille, ainakin luulisin niin.
Pääsäiliön jälkeen sijaitsee Roopen oma, suurehko toimisto kirjoituspöydällä, jossa viestintälaitteita. Lisäksi toimisto on siis täynnä rahasäkkejä joka nurkassa. Tämän jälkeen tulee vastaan toimistohuone numero kaksi, jossa neiti Näpsä työskentelee. Tämä huone toimii usein myös Juuson lepopaikkana heti hänen oman huoneensa ja keittiön jälkeen. Tästä hieman kauempana sijaitsee joissakin tarinoissa tuntemattomampien työntekijöiden yhteinen, ehkä hieman vanhanaikainen toimisto ilman erillisiä työtiloja, jokaiselle on vain yksi pöytä. Usein myös pätkätyöläinen Aku työskentelee täällä kolikon kiillottamisen sijasta.

Rahasäiliö on siis kokonaisuudessaan todella vaihteleva paikka sisällöltään, työntekijöiltään ja huoneiltaan.

Joissakin tarinoissa esiintyy myös Roope Ankan mahtava aarrehuone, joka sisältää kaikkien sensaatiomaisten seikkailuiden aarteet. Roope säilyttää tässä muistoja ja historiaa huokuvassa salissaan niin bombastiumia, maailman arvokkainta ainetta, eräänlaisessa kylmäkassakaapissa, kuuluisaa hanhenmunahippua Klondikesta omalla kunniapaikallaan. Kaapeissa lojuu myös muita huikean arvokkaita esineitä, kuten raidallisen rubiinin (??). Ei saa unohtaa myöskään mahtavaa Tsingis Kaanin kruunua. Se on Roopelle mittaamattoman arvokas sali muistoineen hienoista seikkailuista ja niistä saaduista palkinnoista. Se on täytetty erilaisilla murtohälyttimillä ja jos mihinkään koskee, voi poliisi olla puolessa minuutissa rakennuksen ulkopuolella. Joskus myös ensilantti, aarteista tärkein, voi sijaita kyseisessä huoneessa.

Paratiisite ei ole aivan nimensä mukainen, jos rauhaa katsoo. Vähän väliä voi toiselta puolelta katua kuulua iso pamahdus tai todella äänekästä huutelua. Kaikki tietävät, että kyseessä ovat numerossa 13 asuva Aku ja hänen naapurissaan asuva Teppo Tulppu (engl. Neighbor J. Jones). Muuten katu on täysin tavallinen. On oikeastaan jopa perustettu pieni salainen Paratiisitien yhdistys, jossa muut kadun asukkaat pohtivat keinoja ainaiseen ja ärsyttävään sotimiseen ja kinailuun. Joidenkin lähteiden mukaan Aku asuu kadun päässä, ja saa lehtensä viimeiseksi. Akun, ankanpoikien ja Tulpun retaleen lisäksi kadulla asuu lähinnä rauhallisia pariskuntia. Outo asia on kuitenkin se, ettei Paratiisitiellä ole missään tapauksessa tai tarinassa asunut muita lapsia, vain vanhempia henkilöitä. Paratiisitie on siis melkein tavallinen rivitalokatu, jossa ei ole yhtään mitään erikoista.

Alkuaikoina Paratiisitie muuttui paljon Carl Barksin tarinoissa. Joissakin tarinoissa Paratiisitie oli aika harvaanasuttu, ja muita taloja ei paljoa näkynyt. Esimerkiksi tarinassa Vanha Kettu Roope-setä yrittää ostaa Tulpun ja Akun tontteja, koska visukinttu tietää niiden maaperässä sijaitsevan jotain arvokasta. Eräässä toisessa tarinassa Roope-setä yritti ostaa Akun tonttia, mutta Roopen tarjoama maksu ei tarjonnut Akulle. Silloin Roope yrittää vaikka minkälaista kikkaa saadakseen Aku taipumaan hänen kauppasummaansa. Kyseisessä tarinassa Roope rakennuttaa Paratiisitielle jopa puhallininstrumentti-tehtaan, ja testaa työläisineen trumpettejaan kohti Akun taloa. Lopulta Aku suostuu myymään talon yhden markan alempaan hintaan. Ei oikeastaan ole varmuutta, sijaitsiko kyseinen talo Paratiisitiellä.

Seuraavaksi siirryn Ankkalinnan mahtaviin monumentteihin ja maamerkkeihin, jotka rikastuttavat tuhansien tarinoiden maaperää hienosti. Olen maininnut jo aikaisemmin mahtavan Roope-sedän rahasäiliön, nyt käsittely vuorossa on Julle Ankanpään, Ankkalinnan maineikkaan perustajan ja pelastajan patsas (Statue of Cornelius Coot). Tässä kappaleessa tulemme myös sutjakasti siirtymään Ankkalinnan laajenemishistoriaan. Julle Ankanpään patsas on jokikiselle ankkalinnalaiselle erittäin tärkeä asia, joka kertoo Ankkalinnan syntyhistoriasta. Se seisoo jykevästi milloin milläkin kunniapaikalla tarinasta riippuen, mutta se on aina samannäköinen. Vanhanaikaiseen nahkatakkiin ja jonkinlaiseen korkeaan hattuun pukeutunut Julle tarjoaa silmät suljettuna hymy kasvoillaan kahdella ojennetulla kädellä maissintähkiä.

Tämä kyseinen teko pelasti Ankkalinnakkeen ja tulevan Ankkalinnan suurkaupungin espanjalaisilta valloittajilta; espanjalaiset valloittajat tuhosivat jo muureja tykeillään, kun pelkurimaiset ja luovuttamaan valmiit brittisotilaat Ankkalinnakkeessa lykkäsivät kyseisen rakennuksen omistuskäärön kauppoja tekemään tulleen vaeltaja Julle Ankanpään hyppysiin ja pakenivat. Julle oli epätoivoinen ylivoimaisten espanjalaisten rynniessä sisään. Hän kuitenkin keksi, miten espanjalaiset saisi karkotettua. Hän tarjosi vieraanvaraisen oloisesti espanjalaisille maissia. Juuri tämä kuva on ikuistettu hakkaamalla mahtavaan patsaaseen. Maisseista tuli paistettaessa poksahtelevia popcorneja, ja espanjalaiset pelästyivät kuollakseen poksahtelua ja pakenivat. Ankanpää teki Ankkalinnakkeesta metsämiesten vaihtokylän, ja pikkuhiljaa tämän vaihtokeskustan ympärille alkoi kehittyä pientä asutusta. Kun Julle Ankanpää kuoli ja hänen poikansa Kornelius jatkoi tehtävää, alkoi linnake pikkuhiljaa myös lahottua ja rapistua. Lopulta, Korneliuksen jälkeen Ankkalinnakkeen otti hetkellisesti haltuunsa pieni sudenpentujen ryhmä. Tällöin linnakkeen ympärillä oli muutamia maataloja ja peltoja, useimmat niistä maissipeltoja. Tämä kaikki tulee enimmikseen selville Don Rosan huikeassa tarinassa Hänen majesteettinsa Roope Ankka (His Majesty McDuck) vuodelta 1989.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta, joka teki pienenpienestä kärpäsenläntistä kartalla suurkaupungin: Roope Ankka, maailman rikkain mies, saapui silloiseen kyläpahaseen. Rakennutettuaan rahasäiliönsä, jouduttuaan taistelemaan Karhukoplan ja sudenpentujen lisäksi myös suuren ja mahtavan Yhdysvaltain armeijan, jota Theodor Roosevelt johti, hän lupasi satoja uusia työpaikkoja kaikenkarvaisille työntekijöille, ja sehän kelpasi kaikille köyhille pariskunnilla ympäri osavaltiota. Kaikki uusista ankkayhtymän työntekijöistä asettui aloilleen lähelle kyseistä kukkulaa ja betonikuutiota. Ankkalinna kasvoi kasvamistaan Roope Ankan rikastuessa ja suurentaessaan tehtaitaan. Kahden suurmiehen, Julle Ankanpään ja Roope Ankan avulla on Ankkalinna suuri kaupunki meren rannalla, sitä voisi joissakin tarinoissa kutsua jopa metropoliksi. Kaikkialta löytyy suuria kävelykatuja ja ostoskeskuksia. Joidenkin lähteiden mukaan Ankkalinnassa asuu minun mielestäni juuri sopiva määrä, reilut 300 000 asukasta. Ankkalinnan koko kuitenkin vaihtelee todella suuresti eri lähteissä, tuo on kuitenkin ehkä varmin niistä.

Ankkalinna-nimen keksi Don Rosan mukaan sen perustaja Julle Ankanpää, joka nimesi metsävaihtokeskuksensa Duckburgiksi, eli Ankkalinnaksi. Itse nimen on alkuperäisesti keksinyt, kukapa muukaan kuin legenda Carl Barks, joka mainitsi kaupungin ensimmäisen kerran kyltissä.

Palataksemme takaisin Julle Ankanpään patsaaseen, sen koko on vaihdellut huimaavasti eri tarinoissa. Joissakin tarinoissa se on puolta suurempi kuin rahasäiliö, massiivinen rakennelma. Sellaisissa tarinoissa sen sisässä on myös Julle Ankanpään ystävät ry.n ylläpitämä suuri kirjasto, joka sijaitsee eräänlaisessa laatikossa, minkä päällä itse Jullen patsas seisoo. Tämä seikka tulee selville tarinassa Hänen majesteettinsa Roope Ankka. Joissakin toisissa tarinoissa Jullen patsas sijaitsee puistossa, ja ei ole reilua seitsemää metriä korkeampi. Minun mielestäni Jullen patsaan koko pitäisi olla näiden kahden väliltä, ei mitenkään suuruudenhullu muttei mikään onnettoman pienikään, jonka päälle voi helposti kiivetä.

Julle Ankanpään patsas oli pääosassa myös Roopen ja Junttapurin Maharadzan (Maharajah of Howduyustan) välisessä taistossa Maailman rikkain mies (Statuesque Spendthrifts) vuodelta 1952. Siinä Roope ei suostu kustantamaan Julle Ankanpään patsaan rakentamista, ja paikalle saapuu anteliaisuutensa takia maailman rikkaimmaksi väitetty Junttapurin maharadza. Roope raivostuu lehtimiesten väitöksestä ja pienehkön patsaan julkistamistilaisuudessa Roope paljastaa puskista myös oman Julle Ankanpään patsaansa, joka on metriä isompi. Tästä alkaa kahden kunnianhimoisen ja rikkaan miehen kilpajuoksu korkeammasta patsaasta. Taistelu jatkuu samanlaisena, kunnes miehet menevät liian pitkälle rakentaessaan jo kilometrin korkuisia patsaita. Suuri kuva, jossa lopputulos näytetään, on mielestäni todella hieno. Lopulta he alkavat tekemään taas normaalin kokoisia patsaita, mutta aivan ökymäisesti koristeltuna, ja itsensä näköisiä! Patsaskilpailusta on tullut jo kiinnostava puheenaihe ankkalinnalaisten keskuudessa. Lopulta molemmat paljastavat timantein, rubiinein, ja timantein varustetut platinaiset ja kultaiset patsaansa. Ensin julkistetaan maharadzan upea patsas, mutta kun on Roopen vuoro, on maassa vain rubiinein koristeltu silinteri. Pian maasta kuitenkin nousee upea, jopa kymmenen metriä korkea patsas, joka lyö jopa maharadzan ällikällä. Maharadza menee konkurssiin, ja Roope Ankka on näyttänyt kyntensä.

Ankkalinnan fiiniäkin fiinimpi ja ylevän luokan Miljardööriklubi on täynnä hienouksia, ja ennen kaikkea täynnä pörssimenestyjiä sun muita yrittäjiä ja suuren luokan bisnesmiehiä. Mutta itse rakennus sijaitsee Ankkalinnan keskustassa ja se on todella pramea. Siellä on paljon hienoja tauluja, aulassa olevissa tauluissa kuvataan pitkän historian omaavan klubin eri puheenjohtajat. Miljardööriklubilla on erilliset hienosti verhoillut salit television katsomiseen, kokouksiin ja erilaisiin hienoihin tilaisuuksiin, erilaisten pörssilehtien lukemiseen sekä tietenkin seurusteluun ja neuvotteluun erinäisistä sopimuksista. Näihin kaikkiin tekemisiin ehkäpä myös hienojen ruokailuiden lisäksi Miljardööriklubi on porhoille oikea paikka, ja erittäin tärkeä heille kaikille. Monesti tarinat ovat käynnistyneet Kroisos Pennosen ja Roope Ankan kiivaasta kinailusta ja tappelusta klubilla, tai jännittävästä vedonlyönnistä, joka on syntynyt jonkun keskustelun päätteeksi.

Peikonhammas (Old Mount Demontooth) on Ankkalinnassa sijaitseva kiipeilyyn joiltakin kohdin vaarallinen vuori, vaikka se nyt ehkä ei kokonsa puolesta joissakin tarinoissa sellaiseksi kelpaisi. Peikonhammas on saanut nimensä kaartuvasta ja terävästä ulkomuodostaan, joka siis muistuttaa hieman hammasta. Kyseinen kiipeilypaikka on toiminut monien tarinoiden toimintapaikkana, sillä on järjestetty tuhottomasti vuorikiipeilykilpailuita. Myös Peikonhampaan on alun perin luonut Carl Barks, joka käytti sitä ensimmäisen kerran eräässä tarinassaan, jonka nimeä en nyt muista. Aku väitti olevansa jossakin asiassa parempi kuin Roope-setä, ja lukuisten tappiollisten yritysten jälkeen Aku haastoi Roopen vuorikiipeilykilpailuun Peikonhampaan huipulle. Tarinan lopussa Roope on tehnyt kolikoistaan rahaportaat vuoren huipulle, mutta lopulta tarina paljastuu uneksi. Peikonhammas sijaitsee hieman Ankkalinnan kaupungin ulkopuolella, mutta suuren vuoren voi nähdä keskustastakin asti. Kivikkoista, pinnalta rosoista ja ennen kaikkea jyrkkää Peikonhammasta on erittäin vaikea kulkea. Se on usein jopa niin suuri, että sen päälle kerääntyy paljon sumupilviä, ja joissakin tarinoissa sen huipulla voi havaita jopa ikilunta. Peikonhampaan juurella on harvaa metsää, eikä juuri yhtään asutusta. Joidenkin lähteiden mukaan Peikonhampaalla saattaa asua erakko.

Näiden suurimpien monumenttien jälkeen esittelen hieman vähemmän tunnettuja ja harvemmin ankkatarinoissa nähtyjä rakennuksia ja muita nähtävyyksiä Ankkalinnasta. Nokanneulan torni (engl. McDuck tower) on suuri pilvenpiirtäjä, joka sijaitsee Ankkalinnan ydinkeskustassa. Se on lisäksi koko Ankkalinnan korkein rakennus. Rakennuksen huimaa korkeutta Roope selittelee näin: ”Siitä piti tulla vain kolmekerroksinen, mutta rakennustarvikkeitahan saa sitä huokeammalla, mitä enemmän yhdellä kerralla ostaa”
Nokanneulan suomenkielinen nimi tulee tietenkin Näsinneulasta, suomalaisesta Tampereella sijaitsevasta tornista, joka on myös koko Suomen korkein rakennus. Don Rosan mukaan alemmissa, kerroksissa on asuntoja ja ylemmissä erilaisia toimistoja sun muita vastaanottoja. Kaikista korkeimmalla on huima nälöalatasannem josta näkee varmasti Sorsakyläänkin asti. Ankkalinnan keskustassa on myös paljon käymisen arvoisia ostoskeskuksia, kuten Sorsala ja Tukkimies, jonka hulluilla päivillä ei armoa, eikä sitä vasten tilaakaan anneta. Ne todellakin ovat yhtä hullunmyllyä.
Muutenkin Ankkalinnan keskusta amerikkalaiseen tyyliin on täynnä korkeita rakennuksia.

Ankkalinnan yleensä nimetön jalkapallostadion on tullut melkein jokaiselle ankkalinnalaiselle tutuksi, tunnetaanhan heidät ykköstason joukkueistaan. Stadionilla on monesti suurien otteluiden jälkeen pieniä mellakoita, ja eräässä tarinassa on stadion jyrätty melkein maan tasalle fanien toimesta. Unohtaa ei sää myöskään baseball-stadioneita.

Kaikki nähtävyydet ovat todella tärkeitä ankkatarinoille. Niistä voi pyörähtää todella helposti tarina jos toinenkin liikkeelle. Rahasäiliön vaikutuksesta ankkatarinoihin, Roope-setään ja Ankkalinnaan on turha mainitakkaan. Kaikki tietävät, montako kultaista tarinaa aina Don Rosan ja Carl Barksin huimista Karhukopla-tarinoista ja muista erilaisista hupailuista ja vitsisarjoista olisi jäänyt tekemättä ilman Carl Barksia ja hänen kolmen kuutioeekkerin harmaata betonikuutiotaan. Muutenkin suuret ja ylväät rakennukset ja muistomerkit herättävät ihmisissä tunteita. Ne ovat aina loistava paikka pyöräyttää seikkailukäyntiin. Oli kyseessä sitten rahasäiliö tai nokanneula. Muutenkin jonkin lukijoille tutun asian kannalta on aina hyvä aloittaa seikkailu. Ja ennen kaikkea sen pohjalta on aina helppo ideoida jotain uutta ja jännittävää. Tarinat Akusta museovartijana, ikkunanpesijänä ja luonnonmuseon oppaana ovat aina olleet raikkaita ja hauskoja. Tietenkin paljon riippuu käsikirjoittajasta, mutta käsikirjoittajalla on paljon helpompi aloittaa tällaisen pohjalta.

Oma viestini:

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Julle Ankanpää käytännössä perusti Ankkalinnan ostettuaan briteiltä Ankkalinnakkeen vuonna 1818. Ankkalinna sijaitsee Calisotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Ankkalinna-nimen (tai oikeastaan Duckburg) keksi Carl Barks, jonka tarinassa nimeä ensimmäisen kerran käytettiin, vuonna 1944. Tätä aiemmin ei Ankkalinnasta mitään erityistä nimeä oltu käytettykään. Ankkalinna on suhteellisen suuri kaupunki, joidenkin lähteiden mukaan Ankkalinnassa asuu vähän päälle 300 000 asukasta.
Ankkalinnan sekä maailman rikkain ankka, Roope Ankka on rakennuttanut suuren osan kaupungista. Muiden muassa Julle Ankanpään patsas on Roope Ankan rahoittama, ja rakennuttama. Ankkalinnan näkö ja käsitys vaihtelee piirtäjän käsityksen mukaan. Joskus Ankkalinna on pienehkö kaupunki, jossa näyttäisi olevan pelkkää omakotitaloaluetta. Ja joskus taas Ankkalinna on jättimäinen suurkaupunki, joka on täynnä pilvenpiirtäjiä.
Yksi tunnetuimmista maamerkeistä, joita Ankkalinnassa on, on ehdottomasti Roope Ankan Rahasäiliö. Rahasäiliön koko, ja ulkonäkö saattaa vahdella sarjojen mukaan, tosin ei nykyään enää niin paljon, kuin rahasäiliön alkuvaiheessa, jossa ulökonäkö muuttui tiuhaan. Joskus rahasäiliö oli pyöreäkin ja yhdessä tarinassa väärinpäin olevan pyramidin näköinen, mutta haittapuolensa oli siinäkin säiliössä. Sama käyttötarkoitus on kuitenkin aina ollut rahasäiliöllä, nimen mukaisesti sinne säilötään rahaa. Roope Ankka osti tontin, jossa silloin oli vielä Ankkalinnake, 1900-luvun taitteessa Konrad Ankanpäältä. Ralasäiliö on kuulemma ainoa rakennus tai rakennelma, joka näkyy avaruuteen asti Kiinanmuurin lisäksi. Eräässä tarinassa yksi nainen (jonka nimeä en muista) tuli Roopen rahasäiliölle ja valitti siitä, ettei hirveät rahavuoret tee hyvää Roopelle. Sitten osa Roopen rahoista vietiin pankkiin ja tilalle tuli hyllyköitä, missä oli lokeroittain rahoja, sekä kasveja ympäriinsä. Rahasäiliön sisällöstä ei ole tarkkaa tietoa. Mitähän kaikenlaisia kellareita ja salahuoneita sieltä löytyykään. Yhdessä 2000-luvun alun tarinassa julkaistiin liitteenä Roope Ankan rahasäiliön pohjapiirros. Siinä esiteltiin yksityiskohtaisena Rahasäiliön eri kerrokset ja muut. Rahasäiliön seinässä on kirjainyhdistelmä ”RA”, joka tarkoittaa Roope Ankkaa, vaikka jotkut ovatkin erehtyneet luulemaan sitä ”Rahasäiliöksi”. Roope Ankan rahasäiliöhän sijaitsee kukkulalla. Sieltä, rahasäiliön katolta on esimerkiksi hyvä puolustaa rahasäiliötä Karhukoplalta ja Milla Magialta, sekä muilta roistoilta. Heidän varalle onkin Rahasäiliön edessä varattu paljon kylttejä, joissa lukee kaikenlaista häätävää, jotta roistot ja muut veronkerääjät lähtisivät, niissä lukee esimerkiksi ”Hus!”, ”Älä tule lähemmäksi!” ja muuta tuon tapaista. Usein myöskin rahasäilkiön edustalla on miinoja, ja kaikenlaisia maasta nousevia esteita ja kanuunoita. Joissakin tarinoissa on Rahasäiliöissä ja sen edustalla erikoisvarustelu. Don Rosan tarinassa ”Hänen majesteettinsa Roope Ankka”, Roopella on rahasäiliön edustalla vallihauta, laskusilta, ja sisäpuolella kaikenlaiset laserit ja paukkupommit, vähän niin kuin entisaikain linnoissa, lasereita ja paukkupommeja lukuun ottamatta.
Roope näkee useimmissa tarinoista rahasäiliön ikkunastaan kilpakumppaninsa Kroisos Pennosen pilvenpiirtäjän ikkunasta sisään. Rahasäiliö on rakennettu melko keskeiselle paikalla Ankkalinnaa, ja sieltä Roope näkeekin Akun talolle, satamaan, ja moneen muuhunkin paikkaan.
Sitten on ihan tavallisia, ja vähemmän tavallisia taloja, jotka ovat kookkaita ja muutenkin monesta Aku Ankka-sarjasta tunnettuja. Ankkalinnan hienoimpana ravintolana pidetään ravintola Hopealusikkaa. Se on viiden tähden ravintola, jonne Akukin yrittää viedä Iinestä joskus, mutta useimmiten Akun rahat eivät riitä, toki poikkeuksia löytyy. Ravintola Hopealusikka sijaitsee lähellä satamaa.
Eräs Roope Ankan lempipaikoista oman säiliönsä ja miljardööriklubinsa lisäksi on varmasti hänen itse omistamansa ja rakennuttamansa Ankallispankki, Ankkalinnan suurin ja tunnetuin pankki. Eräässä tarinassa hän on vienyt kaikki rahansa pankkiin ja antoi potkut virkailijalle tämän kieltäydyttyä ottamasta vastaan noin suurta rahamäärää.
Miljardöörikerho, joka tunnetaan myös miljardööriklubina, on Ankkalinnan pohattojen, pankkiirien ja rikakkaiden miehien ”kerhotalo”. Talo ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, mutta luultavasti jokainen Ankkalinnalainen, ja lukijakin tietää tuon rakennuken. Klubilla käy myös Ankkalinnan toinen rikas mies, Roopen kilpakumppani Kroisos Pennonen. Useissa tarinoissa Roope menee miljardööriklubille lukemaan päivän lehden, mikä tilataan sinne, ettei hän joutuisi ostamaan omaa lehteä. Miljardöörikerholla tarjotaan myös useina jouluina joulupäivällinen, jonka jokainen jäsen vuorollaan maksaa.
Maamerkeiksi voidaan myös laskea tavalliset asuin – ja toimistotalot. Ankkalinnassa on paljon erilaisia taloja. Niiden koko ja tyyli vaihtelee alueittain, eihän esimerkiksi ihan Akun omakotitalon vieressä ole pilvenpiirtäjää. Akun talon lähellä on rauhaisa omakotitaloalue, lukuun ottamatta kuitenkin aika lähellä sijaitsevaa Roope Ankan rahasäiliötä. Kun mennään lähemmäksi satamaa, niin siellä on sitten enemmän korkeita pilvenpiirtäjiä, toimistorakennuksia ja teollisuutta. Ankkalinnan laitamilla on ränsistynyttä ja epämääräistä aluetta, mutta siitä kun mennään vielä vähän kauemmaksi, niin sieltä alkaa tulla hienoja maatiloja, myös Mummon maatila muassaan.
Kattivaaran margariinitehtaan, jossa Aku on joissain tarinoissa töissä, voi myös mainita maamerkiksi, joskin ei niin erityiseksi kuin Julle Ankanpään patsas ja Roopen rahasäiliö. Akulla on paljon kavereita, jotka Akun tapaan usein valittelevat siitä, miten huono työpaikka margariinitehdas on. Margariinitehdas on useimmiten keltainen, tehdasmainen tehdasrakennus, joka sijaitsee lähellä Ankkajokea. Usein Aku saa tehtyä siellä jonkin vahingon, ja hänet erotetaan, mutta kumma kyllä hän on sielläkin aina uudestaan. Eräässä sarjassa Aku saa esimerkiksi Margariinitehtaan erään putken vuotamaan.
Sudenpennuilla on myös oma kerhotalo. Tämä on Sudenpentujen ”koti”, jossa he suunnittelevat retkiä, leirejä, pitävät kokouksia ja viettävät aikaa. Aku Ankka lehdessä liitteenä tulleen Ankkalinnan kartta-julisteen mukaan Sudenpentujen kerhotalo sijaitsee Ankkalinnan laitamilla, lähellä suuria metsäalueita. Tuo toki riippuu aivan tarinasta. Monissa tarinoissa kerhotalon paikkaa ei varsinaisesti tiedetä, vaan esimerkiksi Ankanpojat vain menevät sinne, eikä, ja yht´äkkiä he ovat perillä. Useimmiten Sudenpentujen kerhotalo on puutalo, jonka toiselta puolelta avautuu metsä, ja toiselta puolelta niitty, tai ainakin maasto, jossa on vähemmän puita kuin metsässä. Joissain tarinoissa, muiden muassa Kadonneen kirjaston vartijoissa, on Sudenpennuilla ollut myös aivan oma sudenpentumuseo.
Myös Peikonhammas-vuori (Old Month Demontooth) on yksi näkyvimmistä sekä klassisimmista maamerkeistä. Peikonhammas on saanut nimensä peikonhammasta muistuttavasta ulkonäöstään – Peikonhammas kun on todella korkea, ja jyrkkä. Peikonhampaan ympärillä on pidetty kaikenmoisia kilpailuja, ja juhlia. Peikonhammas-vuori esiintyi Carl Barksin tarinassa Peikonhammas ensimmäistä kertaa, ja sen jälkeen on esiintynytkin melkoisen monessa tarinassa. Tuossa ensiesiintymisessään, joka on peräisin 1950-luvulta, Aku yrittää todistaa Roopelle, että on vetreämpi ja voimakkaampi kuin hän, mutta Roope panee vastaan, sitten he ottavat kisan, että kumpi kiipeää nopeammin Peikonhampaan huipulle. Lopulta Roope rakennuttaa huipulle rahaportaat ja voittaa kisan, Aku on harmissaan, kunnes koko juttu paljastuu uneksi.
Maamerkkinä voi mainita myös Don Rosan tarinassa ”Nokanneulan tapaus” esiintyneen Nokanneula-tornin. Siitä talosta piti tulla kolmikerroksinen, mutta Roope rakennutti siitä ”hiukan” korkeamman, koska rakennustarvikkeita saa halvemmalla, jos ostaa enemmän kerralla... Talo oli niin korkea, että ilmaliikennekin joutui varoa sitä, koska talon huippu, lipputangon nuppi, oli pilvien korkeudella. Nokenneulan ylemmissä kerroksissa on toimistoja, ja alemmissa, joissa on suojaavat katokset ikkunoiden yllä, on asuntoja.
Joissain tarinoissa on ollut myös huvipuisto Ankkalinnassa, nimeltään Ankkalinnanmäki. Ankkalinnanmäen tarkasta olinpaikasta ja muista pikkuasioista ei ole tietoa, mutta ainakin se on ankanpoikien mielestä hyvä huvipuisto. Kaikenlaisia hetkittäisiä tivoleitakin on Ankkalinnassa, jotka vierailevat siellä, mutta ovat silloin oikein hieno näky, vaikka vain hetken siellä olisivatkaan.
Tällaisiin huvipuostojen kaltaisiin hauskuttelukohteisiin kuuluu myös Ankkalinnan akvaario, joka sijaitsee lähellä rantaa. Siellä on paljon erilaisia kaloja, ja paljon erilaisia temppuja osaavia delfiinejäkin. Ankkalinnassa on myöskin kaksi eläintarhaa. Toinen on Roope Ankan itse rakennuttama ja omistama eläintarha jonne on kaikenlaisia eläimiä, kuten esimerkiksi Yksisarvista, ja kaikkia muitakin taruolentoja, eri tarinoissa yritetty hankkia, ja toinen taas kaupungin yleinen eläintarha. Eläintarhoissa on useimmiten suomalaisille tuttuja eläimiä, kuten kenguruita ja norsuja.
Sitten on tietenkin Ankkalinnan jalkapallostadion, Ankkalinnan Palloseuran kotistadion, joka varmastikin kuuluu Akun lempipaikkoihin. Stadion sijaitsee Ankkalinnan laidalla, ja on melko massiivinen näky, kun katsoo vaikka rahasäiliöltä päin. Stadionilla on pelannut monet Ankkalinnan, ja muidenkin maiden joukkueet, esimerkiksi FC Ankkalinna pelaa myös luultavasti kotiottelunsa tuolla stadionilla, ellei heillä ole sitten mitään omaa stadionia, jota ei vain ole Aku Ankassa näytetty, vaikka se Ankkalinnassa olisikin.
Myöskin jääkiekko on Ankkalinnassa ihan suosittu laji. Joukkueita ovat ainakin Ankkalinnan Ankkulit, joka on varmaankin Ankkalinnan tunnetuin naisjoukkue. He kilpailevat kotiottelunsa jäähallissa, joka on luultavasti Roopen rakennuttama, hän kun myös omistaa tuon joukkueen.
Ja sitten on totta kai erilaisia patsaita ja muistomerkkejä joita voidaan myös sanoa maamerkeiksi. Tunnetuimpana kyllä pidetään Julle Ankanpään patsasta, joka sijaitsee keskeisessä osassa Ankkalinnan kaupunkia. Patsaassa Julle pitää maissintähkiä kädessä. Julle Ankapään patsas sijaitsee ainakin Ankkalinnan kartta-julisteesta katsottuna Ankkapuiston reunalla ja joen rannalla.
Carl Barksin tarinassa Maailman rikkain mies, Roope Ankka ottaa kisan Junttapurin maharadzan kanssa siitä, kummalla on isompi patsas itsestään. Lopulta Roope voittaa ja Junttapurin maharadza on köyhä. Nuo olivat todella suuria maamerkkejä, mutta myöhemmin niitä ei ole enää missään tarinassa nähty, minne lie nekin kadonnut? Ne kai tuhottiin, muuta selitystä ei oikein ole.
Paratiisitie on Aku Ankan kotitie. Akun osoite on Paratiisitie 13. Tuossa osoitteessa sijaitseva Akun talo on kaksikerroksinen omakotitalo, josssa on suuri piha ja yleensä myös Autotalli. Usein Akun auto, vuoden 1936 American Bantam, on talon edessä kadun varressa. Joissakin hieman vanhemmissa tarinoissa Roope tulee usein Akun ruuan houkuttelemana Paratiisitielle, ja lopulta siis myös syömään Akulle. Akun setä, Roope-setä omistaa tuon talon, Aku asuu siinä vuokralla. Aku Ankan lisäksi muita tunnettuja hahmoja Paratiisitieltä ovat ainakin Teppo Tulppu, Akun naapuri.
Liittyen edellisen lisäksi myös sitä edelliseen, Ankanpään Ala-aste, koulu, jota myös ankanpojat käyvät, on joidenkin lähteiden mukaan vaivaisen korttelin päässä Akun talosta, Paratiisitien päässä. Ankanpään Ala-asteesta on muodostunut klassinen nimi Ankanpoikien koulun nimenä.
Teppo Tulppu on myös vaihtelevasti ollut joidenkin piirtäjien ja käsikirjoittajien tarinoissa Antero Luiru. Akulla ja Teppo Tulpulla/Antero Luirulla tulee usein jonkinlaista kinaamista mitä pienimmistäkin asioista.
Ankkalinna on reilusti kehittynyt siitä, kun Roope Ankka aikoinaan osti Ankkalinnakkeen. Roopen ollessa rakennuttanut suurta osaa kaupunkia, ja muut myös, on Ankkalinna kasvanut reilusti. Toiseen maailmansotaan mennessä Ankkalinna oli jo melkoinen suurkaupunki. Myös Ankkalinnan kulttuuri on kehittynyt oikean maailman tapaan, ei esimerkiksi 1950-luvun tarinoissa paljoa kännyköitä näkynyt. Tämä ei missään nimessä ole huono asia, olisi hiukan tylsää, jos Ankkalinnan väki ja kehitys luuhaisi 50 vuotta jäljessä. Ankkalinnan monipuolisuus taakaa hyvän pohjan hyvälle sarjakuvalle, siitä voi niin monta erilaista aihetta keksiä. Ja, jos maamerkit loppuvat kesken, ainahan tekijät voivat keksiä uuden maamerkin ja käyttää sitä tarkoitukseensa.
Aku Ankka-sarjakuvat ovat muuttuuneet aikojen myötä. Ankkalinnaan ja sen rakennuksiin ja ilmiöihin saadaan vaikutuksia realiajassa, oikeasta elämästä. Barksin vanhoissa tarinoissa oli paljon merkkejä tulevasta. Esimerkiksi jo 1950-luvulta peräisin olevissa Carl Barksin tarinoissa saattoi olla raketteja, kuten tarinassa Unelmaplaneetta (1959) ja muuta sellaista, jota ei oltu edes keksitty, vaikka muutama vuosi siitä eteenpäin olikin.
Ankkalinna muuttuu ajan myötä. Kännykät ovat tulleet esimerkiksi joidenkin nykytekijöiden tuotoksiin vasta hiljattain, nyt kun kännykkä löytyy jo suurelta osalta ihmiskuntaa.
Eräässä Don Rosan tarinassa Ankat löytävät uudestaan vanhan Ankkalinnan rakennukset, jonka päälle uusi Ankkalinna on rakennettu. Nuo vanhat kadut olivat maan oikeastaan nykyisen Ankkalinnan alla, sinne oli jäänyt se vanha Ankkalinna, minkälaisena Roopekin sen tullessaan Ankkalinnaan ensikerran, näki, ja jonka jälkeen Roope rakensi uuden Ankkalinnan niiden päälle. Niin sanotussa ”ala-Ankkalinnassa” oli paha lemu joka paikassa, ja paikka oli mätänemään päin...
Ankkalinnan muuttumista voidaan ajatella meidän näkökulmasta ja Ankkalinnalaisten itsensä näkökulmasta. Ankkalinnaan tulivat siis luultavasti ensimmäiset asukkaat jo silloin, kun Julle Ankanpää sai Ankkalinnakkeen haltuunsa 1818. Tuolloin tuolla alueella ei ollut muuta asutusta. Vain Ankkalinnake. Toki tuo samainen Ankkalinnake oli tehty jo 1500-luvulla, jolloin englantilainen tutkimusmatkailija Sir Francis Drake perusti tuon linnoituksen samalle paikalle.
Julle Ankanpää nimesi Ankkalinnan Ankkalinnaksi 1818. Ankkalinna ei siitä, 1800-luvun alusta kovinkaan nopeasti kasvanut, vaan säilyi pienenä kaupunkina, oikeastaan pikkukylänä, todella pitkään. Kuitenkin Ankkalinnaan tuli hiljalleen aina lisää väkeä. Mutta sitten, kun Roope Ankka saapui Ankkalinnaan vuonna 1902, Ankkalinna alkoi hiljalleen muotoutua nykyiselleen. Roope Ankka rakennutti heti, vuonna 1902 Ankkalinnaan rahasäiliönsä Ankkalinnakkeen päälle Rahasäiliökukkulalle ja jäi sinne asumaan. Hiljalleen Roope rakennutti Ankkalinnaan lisää rakennuksia, ja se alkoi kasvaa suureksi kaupungiksi. Vanhat, hieman räsät hökkelit ja roskaiset ja mutaiset kadut jäivät uuden Ankkalinnan alle.
Roopella ei ollut aluksi Ankkalinnassa minkäänlaisia kilpakumppaneita, mutta Kroisos Pennonenkin, Roopen kovin kilpailija, kotiutui Ankkalinnaan hiljattain.
Jatkuu...

1. Kirja 18984 (WF)
2. Toke 18172 (*mikäs Token talli olikaan?*)
3. Bomber 16301 (WF)
4. Peetukka 14620 (FRT)
5. Akuhullu97 13046 (TUS)
6. Aku Vankka 11943 (DuDu)
7. Frodo 10363 (FRT)
8. akkaridekkari 9194 (DuDu)
9. akuankka1313 7613 (SRT)
10. Hiidenkirnu 5750 (TUS)
11. Karhula 5236 (KPw)
12. T@IK@VIITTA 4566 (TT)
13. Pullasorsa 4135 (KPw)

Tässä tällainen alustava tilanne... En tiedä, laskinko nuo merkkimäärät oikealla tavalla, mutta tämän pitäisi alustavaa tilannetta antaa. Merkkimäärät eivät siis luultavasti ole kaikkien osalta aivan oikeat, mutta sijoituksien pitäisi kyllä olla tuollaiset.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Piirtäjä-käsikirjoittajalegenda Carl Barksin luoma ja kehittelemä Ankkalinna on suurmetropoli Yhdysvaltojen toisen y:n alla. Se sijaitsee Calisotan osavaltiossa keski-Yhdysvalloissa. Kauan aikaa sitten, nykyisen Roope Ankan rahasäiliön paikalla sijaitsi Vankkalinnake, jonka englantilainen sir Francis Drake joukkioineen olivat pystyttäneet suojamuuriksi espanjalaisilta. Silloinen maalaisjuntti Julle Ankanpää sai linnakkeen omistukseensa englantilaisten paettua salakäytäviä pitkin pois espanjalaisten hyökätessä sinne. Kekseliäisyytensä vuoksi Ankanpää pelotti hyökkääjät pois maissin avulla, ja muutti Vankkalinnakkeen nimen Ankkalinnakkeeksi. Siitä Ankkalinna sai syntynsä ja on kokenut monta muutosta Julle Ankanpään ajoista lähtien. Ankkalinnakkeen ympärille perustettu piskuinen kauppakylä suureni suurenemistaan, kunnes siitä tuli pilvenpiirtäjäkaupunginosien, omakotitalojen, puistojen, muistomerkkien ja monenlaisten asukkaiden päällystämä monikulttuurinen kaupunki.

Oikeastaan ennen Roope Ankan tuloa Ankkalinna ei ollut kasvanut laisinkaan, vaan pysytteli koko ajan pienenä kyläpahasena. Rahasäiliön rakentamisen jälkeen Ankkalinnasta tuli kuuluisa, asuihan siellä maailman rikkain mies rahamassoineen. Niin Ankkalinnaan mutti yhä enemmän ja enemmän asukkaita. Ankkalinnan asukasluku nykyään on useiden tiedonlähteiden mukaan noin puoli miljoonaa. Asukaslukutilastoa on hyvin vaikeaa ylläpitää, sillä Ankkalinna on kiireinen kaupunki ja sinne sieltä muualle muuttaa jatkuvasti uusia asukkaita.
Ankkalinnan hallitsevat kauppaketjut omistaa Roope Ankka. Kauppojen tavarat ovat ylihinnoiteltuja, mutta jotenkin Roope saa kauppoihinsa aina vain lisää asiakkaita, useimmin jollain uudella tuotteella, joka helpottaa jollain tavalla arkielämää. Näin kaupankäyntiä on kuvattu useassa Roope vs. Kroisos-kamppailussa.

Tulevaisuuden Ankkalinna on kuvattu monilla tavoilla. Yhdessä tarinassa Taikaviitta joutuu Ankkalinnaan, jota hallitsevat robotit ja jonka kaikki rakennukset ovat raunioina, mursattuina tai rapistuneina. Toisella tavalla kuvattuna Ankkalinna taas on aivan toisenlainen. Rakennukset hohkaavat futuristisuutta ja loistoa, ihmisillä on kaikkea mitä he tahtovat ja kaikki on hyvin. Tarinassa "Iso Ankka valvoo" tulevaisuuden Ankkalinna on kuningaskunta, jonka kuningas on Roope Ankka. Diktaattorimainen johtaja orjuuttaa alamaisiaan teettämällä heillä töitä neljätoista tuntia päivässä. Robotit katsovat tarkkaan jokaisen asukkaan liikkeitä ja katsovat, ettei heillä ole oikeita ruokia ja juomia, sellaiset on nimittäin kielletty ankarasti tulevaisuudessa. Roope on myös ollut Ankkalinnan presidenttinä niin ikään futuristisessa kaupunkivaltiossa tarinassa "Celsius 157". Roopen lapsena saaman trauman vuoksi valtiossa on musiikki kokonaan kielletty, ja sitä harrastavat henkilöt luokitellaan niskuroijiksi. Täydellinen epäonnistuja Akutag kuuluu yhdessä Palohannun kanssa musiikkipalokuntaan, jonka tarkoituksena on tuhota kaikki musiikkiin liittyvä tavara. Lopulta Akutag itse liittyy niskuroijen joukkoon ja saa yhdessä heidän päällikkönsä avulla taivuttelemaan Roopen uskomaan, ettei musiikki ole paha asia.
Monia muitakin kuvauksia on tulevaisuuden Ankkalinnasta, mutta niitä en nyt jaksa tässä ruveta selittelemään.

Ankkalinna on muuttunut alkuaikojen sarjoista lähtien melkoisesti. Pilvenpiirtäjäaikakauden lähtiessä käyntiin 1970-luvulla myös Ankkalinnaan alettiin pykätä pilvenpiirtäjiä sekä muita korkeita ja eriskummallisia rakennuksia. Sinne syntyi tietynlainen "pilvenpiirtäjäkaupunginosa", jonka reunamailla asuvat Mikki Hiiri ja kumppanit. Ennen Mikki asui samanlaisessa lähiössä kuin Aku nykyään, mutta vähitellen työn muututtua yhä salapoliisimaisemmaksi ja työnantajien muutettua yhä keskustaan päin, oli Mikinkin siirryttävä sinne.
Ankkalinnan pilvenpiirtäjäkaupunginosassa on myös Kroisos Pennosen korkea rakennus, jonka huipun näköalatasanteella sijaitsee hänen työhuoneensa.

Kuten sanottu, Ankkalinna on suurmetropoli. Siksi siellä on luonnollisesti myös monenlaisia patsaita ja muistomerkkejä, kuuluisimpina niistä mainittakoon mm. jo mainittu Roope Ankan rahasäiliö sekä Julle Ankanpään kunniaksi pystytetty patsas.

Rahasäiliö on kenties eniten muuttunut ankkalinnan maamerkeistä. Carl Barksin luomus on nähty mm. säästöpossusäiliönä, vieterin avulla pomppivana säiliönä ja pyramidisäiliönä, mutta normaalisti se on punakeltainen kuutiorakennus, jolla on punainen kupoli, ja jonka keskellä lukee RA. Monien mukaan se tarkoittaa Roope Ankkaa, mutta pienimmät lukijat erehtyvät luulemaan joskus sen tarkoittavan rahasäiliötä. Rakennus seisoo yksinäisen näköisenä kukkulalla, seuranaan vain ympärillä jököttävät kyltit, joissa lukee yleensä "Hus!", "Pois!", "Ala painua!" ja muita kohteliaita ilmaisuja. Rahasäiliön tilavuus on kolme kuutioeekkeriä. Yleensä rahasäiliössä on myös toimistohuoneita, jotka ovat yleensä rahasäiliön työntekijöiden työhuoneita. Rahasäiliössä on töissä uskollinen hovimestari Juuso, sihteeri neiti Näpsä, neuvonantaja/avustaja Säästöpää ja usein pätkätöitä tekevä kolikonkiillottaja Aku. Rahasäiliössä on monenlaisia Pelle Pelottoman rakentamia turvalaitteita, joista huolimatta Roope vaatii niitä yhä enemmän asennettaviksi.
Rahasäiliössä on tapahtunut monenlaisia onnettomuuksia avaruusolioiden laskeutumisesta muurahaisten aiheuttamiin suurhälytyksiin. Monet kerrat Roope on joutunut keräämään rahojaan maasta, ohikulkijoiden nenän edestä. Yksi pahimmista kohtauksista lienee se, kun Aku jää Roopen kolikkomeren alle hänen yrittäessään etsiä arvokkaita rahoja säiliön pohjalta. Myös se on tunnettu onnettomuus, kun Roope on antanut ruiskuttaa säiliönsä täyteen vettä. Tulee kova pakkasyö ja vesi jäätyy, jolloin rahasäiliö hajoaa kappaleiksi. Ja tietenkin säiliöstä jääneen jääklöntin pitää liukua Karhukoplan tontille. Kyseessä on Carl Barksin tarina, jossa rahasäiliö esiintyy ensimmäisen kerran. Itse olen lukenut sen joskus pienenpänä, ja varsinkin tarinan loppukohtaus, jossa Karhukopla kitkuttelee rahoja jäisestä säiliöstä ja Roope jahtaa Akua, on jäänyt mieleeni.
On käytetty monia keinoja rahasäilön laajentamiseksi. On rakennettu lisäsäiliöitä ja lisäosia, mutta ehdottomasti paras keksintö on ollut tilanlaajentaja, Pelle Pelottoman keksintö, joka moninkertaisti Rahasäiliön tilavuuden. Siitä tosin syntyi myös lukuisia haittapuolia, mutta jätän niiden kertomisen sikseen.
Rahasäiliössä on monia Roope-sedälle rakkaita paikkoja. Muistojen huoneessa hän säilyttää kaikenlaisia muistoesineitä, joita hän on kerännyt elämänsä aikana, kuten kultaista taljaa, hanhenmunahippua, Kultu Kimalluksen hiuskiehkuraa, joissain tarinoissa myös nelikulmaisia munia. Valitusten huoneessa Roope kävelee huoneen lattiaan kuluneen ympyrän sisällä kun hän on hermostunut tai surullinen.
Eräässä Don Rosan tarinassa (en muista nimeä, valitan!) Roope julistaa ikivanhasta puusta löytyneen kultalevyn avulla Rahasäiliönsä itsenäiseksi ja itsensä kuninkaaksi jotta hänen ei tarvtsisi maksaa veroja, mutta siitä alkaakin kertyä hankalia haittapuolia. Lopuksi Roope luopuu kukkulan itsenäisyydestä rosvojen alkaessa ahdistella häntä.
Tarinassa "Rahavirta" Roopen tekee rahansa täysin kitkattomiksi, ja kun Karhukoplan konnat räjäyttävät säiliö, rahat alkavat virtaamaan pitkin Ankkalinnan katuja. Lopuksi joka sentti kuitenkin saadaan talteen, loppu hyvin kaikki hyvin.
Rahasäiliötä on monet kerrat yritetty kunnostaa yleensä pormestarin tai valepukuisten Karhuveikkojen käskystä, melkein aina huonoin tuloksin. Myös Aku ja Touho ovat kunnostaneet rahasäiliötä, mutta Touhon pikkutarkkuus ja täydellisimmän täydellisyyden hakeminen ajoi koko hankkeen rahasäiliön täydelliseen tuhoon.
Rahasäiliötä ovat yrittäneet ryöstää monet henkilöt. Karhukopla yrittää lähes aina ryöstää Roopen säiliötä - laihoin tuloksin (paitsi silloin kun he ovat vankilassa pikkurötöksistä). Milla Magia punoo joka hetki uusia juonia Roopen pään menoksi. Milla yrittää ryöstää Roopen ensilantin, jotta hän voisi sulattaa sen amuletiksi Vesuviuksen uumenissa ja saisi Midaan kosketuksen.

Julle Ankanpään patsas jököttää Ankkalinnan keskustorilla keräämässä turisteja. patsas näyttää Julle Ankanpään ojentamassa maissintähkiä hymyilevänä. Eräässä tarinassa Pelle Peloton herättää vahingossa kaikki Ankkalinnan patsaat eloon oudolla litkullaan, mukana myös Julle Ankanpään patsas. Aggressiivinen patsas on juuri listimässä pormestaria alleen, kun nesteen vaikutus loppuu. Patsas herää eloon myös tarinassa "Sankarin irvikuva" (kyseessä on kylläkin eri patsas, tuo kantaa vesiastiaa). Siinä Julle Ankanpään patsas rupeaa sammuttamaan levinnyttä tulipaloa Taikaviitan huutaessa "Kaupungin ensimmäisen vesijohdon kunniaksi pystytetty Ankkalinnan perustajaa esittävä patsas heräsi eloon!".
Julle Ankanpään patsas on tullut kuuluisaksi Carl Barksin tarinassa "Maailman rikkain mies", jossa Roope-setä ja Junttapurin maharadza kilpailevat siitä, kumpi pystyttää isoimman Ankkalinnan perustajaa esittävän patsaan. Loppujen lopuksi tosin Roope voitti jollain ihan eri patsaalla...

Räpylätori on eräänlainen Ankkalinnan "keskus", jossa huudetaan Hyvää uutta vuotta kaupungintalon kellon lyödessä kaksitoista. Räpylätori on tärkeä paikka Ankkalinnan juhliin liittyen, monissa tarinoissa torilla vietetään myös joulua ja juhannusta.

Ankkalinnan rajamailla, nimettömän joen kohdalle on rakennettu pato, joka tunnetaan nimellä Ankkalinnan pato. Mikäli se sortuu, Ankkalinna hukkuu vesimassan alle. Näin on käynyt monesti, ja aina Aku on ollut asialla. Tarinassa "Erään ankan nousu ja tuho" Aku on noussut Roopen tilalle Ankkalinnan rahamaailman hallitsijaksi ja laiminlyö padon korjaukset. Lopputulos on sangen järkyttävä: pato sortuu ja Ankkalinna joutuu tulvan alle. Carl Barksin tarinassa (jonka nimeä en nyt muista) Aku tukkii sormellaan patoon tulleen reiän ja pormestari lupaa lähettää apujoukkoja. Mutta kun apua ei ala kuulua, Aku tukkii aukon omatoimisesti dynamiittipötköllä. Pötkö oli tarkoitettu lohikäärmepatsaan räjäyttämiseksi jonkun juhlan kunniaksi. Loppujen lopuksi pato räjähtääkin lohikäärmeen sijasta, ja Aku saa kaikkien Ankkalinnalaisten vihat niskaansa, onneksi Iinestä lukuunottamatta.

Ankkalinnan karuimmalla puolella sijaitsee kaupungin korkein vuori, Peikonhammas. Se on tullut tunnetuksi rinkulapilvestä vuoren ympärillä ja siitä, kuinka Akun unessa Roope-setä rakensi rahoistansa portaat sen huipulle. Myös sudenpennut ovat käyneet peikonhampaan huipulla, taistelemalla samalla Roope-sedän ja Peukaloisten kanssa.
Ankallispuisto on paikka Ankkalinnan sydämessä, jossa kaupungin väki voi rauhoittua työn ja kiireiden lomassa. Puisto on tosin myös taskuvarkaiden ja muiden vorojen suosima kokoontumispaikka.

Nokanneula on Ankkalinnan korkein rakennus ja jonka ikkunanpesijänä Aku on työskennellyt. Se on esiintynyt tiettävästä vain yhdessä tarinassa, mutta jo se riitti tekemään pilvenpiirtäjästä kuuluisan. Tarinassa "Nokanneulan tapaus" Aku työskentelee nokanneulan ikkunanpesijänä, nupinkiillottajana ja kaikkea muuta vaarallista yhtä aikaa. Työhön ei ole saatu ketään muuta sen vaarallisuuden vuoksi, ja jostain syystä Akulla on kyseisessä tarinassa uskomattoman uhkarohkea, eikä pelkää siksi tietenkään korkeita paikkoja. Kuitenkin yhden lipsahduksen takia Aku saa kokea kaikki ne vaarallisuudet, jotka tuossa työssä ovat vaarana. Lopputulos: Aku alkaa pelkäämään korkeita paikkoja yli kaiken, jopa jalkakäytävän reunan yli pitää astua varoen.
Nokanneula aiheuttaa siis vakavia traumoja julkisivusaneeraajille, nupin- ja ikkunankiillottajille ja muille ulkoilmatyöskentelijöille...

Sama ongelma oli myös lääkkeiden sivuvaikutuksissa tarinassa "Poikkeuksellista uhkarohkeutta". Aku pelkää kaikkea Papukaijasaarten viruksen alaisena, mutta lääkitys tekee hänestä täysin päinvastaisen henkilön. Pippurinmäki, joka on Ankkalinnan korkein sekä jyrkin mäennyppylä, sai toimia ensimmäisenä kokeena siihen, mitä tulee Akun uhkarohkeuteen. Jostain kumman syystä Aku selviytyi täysin naarmuitta uhkaavasta tilanteesta, vaikka ajoi alas skeittilaudalla takaperin ainoastaan yhdellä jalalla seisoen.
Seuraavana vuoroon tuli Ankkasilta, josta hän heittäytyi alas benjihyppyköyden varassa. Loppuhuipennus oli lento katapultilla Kahjonrotkon yli, mutta se ei sujunut yhtä sutjakkaasti: lääkkeiden vaikutus oli loppunut ja Aku pelkäsi taas kaikkea.
Mielestäni tuo tarina on yksi parhaimmista sinä vuonna Brancan lennokkaan piirrostyylin, hauskojen kohtausten ja erilaisen idean vuoksi. Tarinassa myös esiteltiin monia ennen tuntemattomia Ankkalinnan maamerkkejä, joten ajattelin, että olisi soveliasta kirjoittaa tarinan juoni tänne.

Ankkalinnan edustalla sijaitsee myös tulivuorisaari, joka ei kuitenkaan ole kovin monessa tarinassa näkynyt (ja siksi en voi kertoa siitä mitään).

Ankkalinnanmäki on tiettävästi kaupungin ainoa huvipuisto (mikäli kiertäviä sirkuksia ym. ei lasketa). Kuuluisia paikkoja siellä on esimerkiksi naurutalo, kummitusjuna/-talo, vuoristorata, lemmentunneli ja joitain esiintymislavoja. Kerran Aku ja Hannu pitivät tuplatreffit menemällä Ankkalinnanmäelle. Aku otti kumppanikseen Iineksen, kun taas oli järjestänyt Hannulle Unan. Huvipuiston kilpailukojujen työntekijät tosin ovat alkaneet pitää Hannua silmällä kapinamielessä. Vale-ennustaja on kieltänyt Hannua käyttämästa tuona päivänä onneaan, joten hän ei saisi voittaa mitään palkintoja. Työntekijöiden ihmeeksi Una voittaakin kaikki palkinnot (ja aiheuttaa Hannulle pahaa oloa). Ankkalinnanmäen vieressä sijaitsee myös vesipuisto, mutta se on esiintynyt vain muutamissa tarinoissa.

Ankkalinnassa on myös joidenkin tarinoiden mukaan Roope Ankan omistama eläintarha, josta löytyy mitä kummallisimpia olioita. Lumimiehiä, jättiläisgorilloita, joskus jopa avaruusolioita. Aku on ollut monesti tuossa eläintarhassa töissä eläinten ruokkijana, häkkien siivoojana tai jossain muussa aliarvoisessa työssä. Monesti eläimet ovat olleet kapinavaikutteisia uudelle tulokkaalle, jonka seurauksena Aku on monesti saanut potkut eläintarhasta.

Ankkalinnan rannikolla on myös hiekkaranta, jolle Aku ja pojat menevät usein karkuun työpaineita viettämään lomaa. Tosin usein käykin päinvastoin Akun jouduttua pulaan tai rannan ollessa liian täynnä.

Ilmeisesti kaikki Ankkalinnan varakkaat henkilöt kuuluvat miljardööriklubiin. Loistelias yhdistys ei ainakaan ole parantanut miljardöörien välejä, ja monesti Roopen ja Kroisos Pennosen riideltyä rajusti kummatkin on potkaistu pois talosta. Miljardööriklubi pistää monesti pystyyn hankalia haasteita, jonka suorittamiseen tarvitaan sellaisia vainukykyjä kuin Roopella on.

Monissa tapauksissa patsaan rakentamisesta on vastuussa Aku Ankka. "Täydellinen arkkitehti"-tarinassa Aku mielii tulla arkkitehdiksi, ja pienten rakennelmien myötä hän alkaa suunnittelemaan loisteliaita maanmerkkejä Ankkalinnaan (Roope-sedän tilauksesta). Asuinrakennuksiksi tarkoitetuista rakennuksista löytyy kuitenkin aina puutteita, joten ne eivät soveltuneet asuinkäyttöön. Siksi niistä tuli maailmankuuluja maamerkkejä. Lopussa Aku jää romahtavien kattotiiliensä alle, josta syntyy julkinen kohu. Kukaan ei enää pitänyt Akun teoksista ja ne jouduttiin purkamaan. Tarinassa "Vetistä taidetta" Aku rakentaa ilmassa leijuvan (tai siltä näyttävän) vuorimaiseman, jonka rinteiltä syöksyy alas korkea vesiputous. Tarina päättyy surullisesti: ripaus lunta aiheuttaa teoksen romahtamisen ja tulvan Ankkalinnaan.

Aku Ankka asuu Paratiisitiellä, Roope-sedältä vuokratussa talossa numero 13. Akun vaatimaton omakotitalo on monesti joutunut purku-uhan alle Roope-sedän havaitessa hulppeita öljyesiintymia talon alta. Akulle moinen tilanne on kova paikka, sillä talon alapuolella sijaitsee hänen alter egonsa, Taikaviitan salainen piilopaikka. Sinne pääsee vaatekaappiin piilotetulla hissillä. Piilopaikassa sijaitsee monia Taikaviitan käyttämiä välineitä, sekä hänen vaatekertansa. Joskus Aku on unohtanut Taikaviitan puvun pyykkikoriin. Siinä riittää selittelemistä innokkaille Taikaviitan ihailijoille Tupulle, Hupulle ja Lupulle...

Akun oikeanpuolimmaisena naapurina (kadulta katsoen) on Teppo Tulppu, Akun jokapäiväinen riitakumppani, kukkia rakastava pihanhoitaja ja on hyvin tarkka reviiristään. Akun ja Tulpun monet riidat ovat useimmin päättyneet melko huonosti, pahimmassa tapauksessa pommin räjähtämiseen tai heidän talojensa romahtamiseen. Joissain harvinaisissa ja kauniissa tapauksissa tarina on päättynyt kummankin riidan osapuolen solmimaan rauhaan sekä kaikkien kaunojen ja kiistanaiheiden mitätöimiseen. Akulla on myös ollut muita ei-niin-sopuisia henkilöitä naapureinaan, Muunmuassa herra Muristo ja herra Ärjylä. Iines Ankkakin on ollut alkuaikojen sarjakuvissa Akun naapurina.

Aku käy silloin tällöin myös Paratiisitien asukkaiden kokouksessa, jonka päätehtävänä on kohentaa kadun kuntoa ja luoda asukkaiden keskelle leppoisa ilmapiiri. Yleensä juuri Aku on saanut aikaan Paratiisitien ongelmat.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, maamerkit ja Ankkalinnan muuttuminen
Ankkalinnaa ei voi moittia ainakaan nähtävyyksien puuttumisesta. Niitä Ankkalinnassa on todella paljon. Roope Ankan rahasäiliö on Kiinan muurin lisäksi ainoa rakennelma, joka näkyy kuusta. Muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Julle Ankanpään patsas, Peikonhammas sekä meri. Ankkalinnassa täytyykin olla paljon nähtävyyksiä! Ankkalinna on suuri kaupunki, jossa käy todella paljon turisteja. Asiat olisivat todennäköisesti toisin, jos nähtävyyksiä ei olisi. Niitähän kaikki turistit tulevat aina katsomaan.

Ankkalinna myös muuttuu koko ajan. Kaikki muuttuu koko ajan oikeassa elämässäkin. Ankkalinna on siltä osalta aito. Piirtäjät päivittävät Ankkalinnaa. Ankkalinna on joka tarinassa erilainen, sillä yksityiskohtia on mahdotonta saada aina samanlaisiksi. Ankkalinnasta on niin paljon mainintoja, että ne kumoavat täysin toisensa. Ankkalinna on joissain tarinoissa vanhempi kuin joissain.

Ehdottomasti kuuluisin Ankkalinnan maamerkeistä ja nähtävyyksistä on Roope Ankan rahasäiliö. Se sijaitsee kukkulalla, jota kutsutaan Rahasäiliökukkulaksi. Rahasäiliö on kuution muotoinen harmaa rakennus, jossa on yksi ikkuna. Rahasäiliön etuseinässä on teksti RA, joka tarkoittaa Roopen nimikirjaimia. Joissain tarinoissa siinä on euron kuva (€), punnan kuva (£) tai dollarin kuva ($). Kuvake on kirjoitettu suurilla kirjaimilla ja se vie noin puolet rakennuksen korkeudesta. Rahasäiliö on Roope Ankan rahojen varasto, useimmissa tarinoissa Roopen asuinpaikka ja hänen väkensä toimisto. Säiliö on suuri, koska sinne pitää mahtua paljon asioita. Barksin mukaan tilavuus on kolme kuutioeekkeriä. Rosa on tehnyt säiliön pohjapiirroksen, joka on julkaistu Aku Ankka-lehdessä Suomessa 2001. Sen mukaan rahasäiliön korkeus on 43 metriä ja leveys kolme vähemmän. Koska säiliössä on todella paljon rahaa, sinne yritetäänkin murtautua todella usein. Rahasäiliössä on betoniset seinät ja katto. Joissain tarinoissa lattiakin on betonista, mutta joissain se on tehty jostain todella paljon heikommasta materiaalista (koska säästyy rahaa). Rahasäiliön turvavarustelut vaihtelevat paljon. Joskus Roopella on vartijoita. Toisinaan hän käyttää sähköisiä suojauslaitteita (usein Pellen kehittämiä). Joskus taasen hänellä on hallintoyksikkö, joka hoitaa koko säiliötä. Kuitenkin aina ei ole niinkään. On paljon tarinoita, joissa suojauksia ei ole ja Roopella on aseinaan vain esimerkiksi kanuuna. Kuitenkin rahasäiliöön ei ole murtauduttu noin vain. Se vaatii aina Akun tai jonkun muun tekemän virheen. Rahasäiliö on äärimmäisen luotettava rakennus, johon murtautuminen on käytännössä mahdotonta. Rahasäiliössä Roope säilyttää rahojen lisäsi myös kaikkia hänelle tärkeitä esineitä. Esimerkiksi ensilantti on peitetty kuvulla. Joskus sitä nostamalla on saanut valkosipulin tuoksua päälleen. Roopella on myös varasto, missä on esimerkiksi hanhenmunahippu ja muita voitonmerkkejä. Lisäksi rahasäiliössä on suurenmoinen kirjasto, mistä löytyy kaikenlaisia kirjoja. Rahasäiliössäkin on keittiö, jossa ei tosin ole lainkaan ruokaa, paitsi kauppojen ylijäämämyynnin tuotteita, esimerkiksi laatikollinen juustoa. Joissain tarinoissa säiliön ulkopuolella on myös puutarha, jossa kasvaisi esimerkiksi kukkakaaleja, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Kukkulalla on kuitenkin miinakenttä, tykkejä sun muita suojauksia. Joissain tarinoissa siellä on myös pensaita ynnä muita senlaisia kasveja. Kukkulalla on myös kylttejä, jotka kieltävät tulemisen eteenpäin. Joissain tarinoissa Roope Ankan rahasäiliössä ollut luukku, jota käytetään esimerkiksi kauppiaiden karkottamiseen, on vienyt Rahasäiliökukkulalle, mutta melkeinpä kaikissa muissa tarinoissa kukkulalla on miinakenttä (ja joskus sieltä löytyvät ne molemmat, mutta se on todellakin harvinaista). Rahasäiliön ympärillä on useimmiten melko paljon väkeä, varsinkin jos Karhukopla yrittää hyökätä Rahasäiliöön. Karhukopla ei siitä kovin paljoa pidä. Yllättävän harva ohikulkija yrittääkään mennä sisälle Rahasäiliöön. Se luultavasti tiedetään mahdottomaksi. Rahasäiliö ei ole kuuluisa sen ulkomuotonsa ansiosta, vaan luultavasti Roope Ankan ja rahojen ansiosta. Rahat herättävät kateutta usiemmissa turisteissa. Rahasäiliö itsessään on vain ruma betonirakennus. Pormestari tai muu vaikutusvaltainen henkilö onkin usein vaatinut sen kaunistamista. Roope on useimmiten kaunistanut säiliönsä, jolloin turistit ja jopa ankkalinnalaisetkin ovat tulleet ihailemaan uutta säiliötä. Säiliö on muun muassa asetettu akvaarion pohjalle tai roikkumaan ilmassa. Rahasäiliö ei ole ollut aina vain kuutio. Mainitsen seuraavassa vain muutamia erikoistapauksia. Roope Ankka on järjestänyt muutamia tarjouskilpailuja Rahasäiliön uudesta muodosta. Kilpailun voittaja on saanut tehdä säiliöstä kilpailuehdotuksensa muotoisen. Rahasäiliö on ollut akvaarion pohjalla ja tehty säästöporsaan muotoiseksi. Pelle Pelotonkin on usein muotoillut säiliötä. Hän on kyhännyt tilanlaajentimen, uusia materiaaleja ja esimerkiksi siirtänyt säiliötä eri paikkoihin. Usein kuitenkin on ollut niin, että aivan sama kuka on tehnyt uuden säiliön ja minkälainen se on ollut, se ei ole toiminut laisinkaan. Roope nukkuu Rahasäiliössään minun mielestäni, mutta eri piirtäjät ovat eri mieltä. Usein Roopen nukkumapaikaksi onkin muodostunut eri rakennus, Roopen ''talo''. Se on suuri kartanorakennus. Itse en ole sitä mieltä, että Roope nukkuu siellä, koska hienostelevaisuus ei ole koskaan ollut hänen tapaistaan. Kuitenkin useissa tarinoissa Roopella on todella suuri sänky, jossa on patja joka on täytetty seteleillä (kuten tyynykin). Eräässä tarinassa Roope on nukkunut piirongin laatikossa. Kuitenkin useat piirtävät Roopen nukkumaan Rahasäiliöönsä (kenties varkaiden varalta).

Roope Ankan Rahasäiliöstä on tehty todella paljon tarinoita. On tehty myös tarinoita, joissa Rahasäiliö ei ole ollut pääosassa, vaan sivuosassa, koska Roope on siellä ollut. Ne tarinat ovat mielestäni parhaita Rahasäiliö-tarinoita, jos itse tarinan pääjuoni on toimiva. Silloin myös Rahasäiliö sivuosassa on toimiva, eikä siihen (mielestäni) kiinnitetä liikaa huomiota ja tehdä väkisin juonta, kuten nyt joskus tehdään tarinoissa, joissa Rahasäiliö on pääosassa. Rahasäiliökin on vahva perusta juonelle, mutta sitä käytetäänkin jo liikaa. Rahasäiliö on liian useissa tarínoissa kunnon osana juonta. Siihen alkaa jo kyllästymään ja alkaa selkeästi tuntua siltä, että tarinat ovat väkisinväännettyjä (mitä ne joskus ovatkin). Usein tarinan juoni on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: Rahasäiliö alkaa hajota, joten uusi pitää tehdä, ja se ei pysy kunnossa. Edellämainitulla kaavalla onkin tehty todella paljon tarinoita. Niihin todellakin kyllästyy! Kyllästyminen ei ole yleistä, mutta kun noin tunnettua asiaa käytetään noin usein, siihen alkaa jo kyllästyä, ja kyllästymistä edesauttaa myös se, että Rahasäiliö on useissa tarinoissa sivuosassa. Kyllästyminen on valitettava asia, jonka takia jotkut skippaavat tarinoita lehdestä. Ei siis hetkeen tarinoita, joissa Rahasäiliö on pääosassa, jotta kyllästymisen saisi ohitettua kunnolla. Sen ei pitäisi olla hankalaa. Mielestäni yksi esimerkki hyvästä juonesta (jossa Rahasäiliötäkin käytetään) voisi olla tiivistettynä seuraavanlainen: Rahasäiliöön tunkeutuu joku tavoitteenaan varastaa rahoja, mutta hän eksyy sinne ja samalla kuvataan hienosti Rahasäiliön sisältöä.

Kaupungin paikalla oli ennen Ankkalinnake, joka kuitenkin vallattiin. Ankkalinnake oli tehty puusta. Erinäisten tapahtumien seurauksena se meni Julle Ankanpäälle, joka perusti sen paikalle Ankkalinnan. Joidenkin tarinoiden mukaan rahasäiliö on Ankkalinnakkeen kukkulalla. Varsinkin Don Rosa tukee tätä teoriaa. Joskus on nähty Ankkalinnakkeesta tehty ''kopio'', joka on vallattu juhlan (eli vuosipäivän) kunniaksi.

Julle Ankanpään, kaupungin perustajan, patsas on Ankkalinnassa. Kyseessäoleva patsas on todella tunnettu maamerkki Ankkalinnassa. Patsas sijaitsee kaupungin keskustassa. Patsaassa on kuva Julle Ankanpäästä, joka pitelee sylissään maissintähkiä ja hymyilee. Päässään Ankanpäällä on silinterihattu. Patsaan luona on paljon vierailijoita. Se onkin todennäköisesti toiseksi suosituin vierailukohde Ankkalinnassa (Rahasäiliökukkulan jälkeen). Juuri Ankanpäällä olleet maissintähkät pelastivat Ankkalinnan valloittajilta, sillä popcornit, jotka siitä paistettaessa tulivat, säikyttivät valloittajat karkuun.

Vuonna 1952 on julkaistu eräs tarina, jossa Julle Ankanpään patsas on suuressa roolissa. Sen nimi on Maailman rikkain mies. Tarinan on tehnyt Carl Barks. Tarinassa Junttapurin maharadza tulee Ankkalinnaan kehuen olevansa rikkain mies maailmassa. Hän osoittaa rikkautensa rakentamalla Julle Ankanpään patsaan kaupungille. Roope ei hyväksy yleistä mielipidettä. Hän tekee salassa suuremman ja hienomman patsaan, jonka julkistaa samaan aikaan kuin maharadzakin. Tämä saa molemmat tekemään suuremmat ja hienommat patsaat. Roope teki siinäkin suuremman patsaan. Sen jälkeen he tekevät vielä suuremmat patsaat. Ne olivat jo pilvenpiirtäjien kokoisia. Viimeiset eli neljännet patsaat he tekevät itsestään, ja Roopen patsas voittaa kirkkaasti maharadzan patsaan. Siihen maharadzan rahat loppuivatkin, kun Roopella niitä vielä(kin) riitti todella paljon. Itse pidän tuota tarinaa todella hyvänä, koska se on erilainen kuin yleisimmät Roope-tarinat.

Ankkalinnassa on myös eräs vuori, Peikonhammas. Se on melko korkea (Ankkalinnan korkein vuori) ja sijaitsee Ankkalinnan raja-alueilla. Esimerkiksi Aku on kiivennyt sen huipulle. Joidenkin tarinoiden mukaan kuitenkin vuoren huipulle kiipeäminen olisi todella harvinaista. Peikonhammas teki ensiesiintymisensä 1953 Carl Barksin piirtämässä ja käsikirjoittamassa tarinassa Peikonhammas.

Ankkalinnassa on paljon hienoja maisemia ja koskematonta luontoa. Ne ovat useille henkilöille nähtävyyksiä. Esimerkiksi Sudenpennut käyvät melko usein luonnossa, joten he tuntevat sen osa-alueen loistavasti. Ankkalinnan luonto on keskivertoa parempaa, sillä siihen ei ole (useimmissa tarinoissa) uskallettu koskea paljoa. Melko usein ankkalinnalaiset tekevätkin retkiä luontoon tai rannoille, joita tuntuu Ankkalinnassa riittävän todella paljon. Esimerkiksi Mummo Ankkakin on käynyt rannalla.
Lisäksi Roope Ankan uskomattomat rakennelmat käyvät nähtävyyksistä. Yksi esimerkki senlaisesta on Nokanneula, joka on pilvenpiirtäjä.

Paratiisitie on Akun ja muutamien muiden ihmisten kotikatu. Akun osoite on Paratiisitie 13. Tie on melko pieni ainakin pääkatuihin verrattuna, mutta siellä on yllättävän suuri meteli. Se johtuu Akun ja hänen naapurinsa Teppo Tulpun taisteluista. Sen takia usea on muuttanut pois Paratiisitieltä. Tien pitäisi olla hiljainen, mutta sitä se ei todellakaan ole. Kuitenkin jostain löytyy aina Akulle ja Tulpulle naapureita. Paratiisitien tapahtumia on selvitelty esimerkiksi asukaskokouksessa tai pormestarin puuttumisella. Pormestari onkin usein antanut sekä Akulle että Tulpulle jonkinlaisen rangaistuksen. Myös häätöjä on nähty joskus. Eräs mielestäni ikimuistoisin tarina oli eräs, jossa sekä Aku että Teppo Tulppu yrittivät myydä asuntojaan, mutta toinen heistä esti toisen aikeet ja tietenkin vahingossa. Paratiisitien asukkien määrä vaihtelee todella paljon, sillä joskus se on pikkukatu, jota Akun ja Tulpun ''pienet'' taistelut eivät haittaa, kun joskus se on suurempi, jolloin yksi suuri vesi-ilmapallokin aiheuttaa karmivan suuren metelin ja mahdollisesti (melko useinkin) jopa pormestarin tai muun vaikutusvaltaisen henkilön hakemiseen paikalle. Paratiisitiellä asuu vaihteleva määrä asukkaita, mutta ainoat lapset ovat Tupu, Hupu ja Lupu. Eläimiä ei ole muutamaa poikkeusta (kuten Pulivari) lukuunottamatta ollenkaan.

Ankkalinnassa on myös Miljardööriklubi, jossa on eri tarinoiden mukaan väkeä joko koko maailmasta tai vain Ankkalinnasta. Klubiin hyväksytään vain rikkaita ihmisiä. Miljardööriklubi ei ole nähtävyys niinkään ulkomuotonsa vaan sisältönsä takia (tosin sisältö on saanut ulkomuodonkin hienoksi). Klubissa käyvät kaikki Ankkalinnan (tai maailman) suuruudet, rikkaat. Siksi sitä halutaankin päästä ihailemaan läheltä. Klubin lähistöllä on kuitenkin yllättävänkin vähän seuraajia. Klubin sisälle ei ole päästetty muita kuin rikkaita ja heidän pyytämiään henkilöitä. Kuitenkin esimerkiksi Aku, Tupu, Hupu ja Lupu käyvät klubissa melko usein Roopea etsimässä, vaikka he eivät ole Roopen mukana. Rakennus on todella suuri ja tavallaan pröystäileväkin. Se sisältää hienot maalit. Kenties tärkeimpänä tuntomerkkinä on rakennuksen katolla liehuva lippu. Tämänkin rakennuksen ulkomuoto vaihtelee (melkein) aina. Kuitenkin ovelle johtavat portaat. Ovea vartioimassa on yksi ihminen. Oven vierestä löytyy kaksi noin puolen metrin korkuista patsasta. Patsaat ovat joidenkin ihmisten rintakuvia. Useissa tarinoissa, jossa Roope taistelee Kroisosta vastaan jossain lajissa, käydään myös Miljardööriklubissa.

Ankkalinnassa on kaksi majakkaa, jotka ovat Ankkaniemen majakka ja Ankkalahden majakka. Molemmat ovat meren äärellä ohjaamassa laivoja oikeaan suuntaan. Molemmat majakat ovat noin kymmenen metriä korkeita ja sisältävät todella kirkkaan lampun. Esimerkiksi Aku ja Touho Ankka ovat olleet tarkistamassa majakan lamppua. Aku on myös hoitanut majakkaa yksin. Ankkaniemen majakka sijaitsee erään niemen päässä, kun Ankkalahden majakka sijaitsee alueen, jolla on paljon kareja, kohdilla.

Eräänlainen maamerkki on Ankanpään ala-aste. Se on koulu, jota esimerkiksi Tupu, Hupu ja Lupu, Leenu, Liinu ja Tiinu käyvät. Koulussa on melko vähän luokkia. Se sijaitsee aukealla kahden talon välissä. Varsinkin kansissa sen sijainti yritetään saada paremmaksi piirtää. Osoite on Ankanpääntie 13. Aku on työskennellyt koulussa siivoojana melko usein. Eräässä tarinassa Milla Magia loihti koulun näkymättömäksi.

Yksi Ankkalinnan tärkeimpiä (ja ainoa) museoita on Ankallismuseo. Se sisältää paljon tauluja ynnä muita senlaisia taidetuotteita, ei tosin sarjakuvia. Museoon on usein lainattu Roope Ankan voitonmerkkejä, tosin siitä on maksettu. Museossa ei kuitenkaan ole kovin usein muita lainattuja näyttelyitä. Museo on useimmissa tarinoissa maksullinen ja rakennuksen ulkonäkö muuttuu, tosin itse muistelisin melkein kaikissa tarinoissa olleen portaat museon edessä eduskuntatalon tyyliin. Ankallismuseokin tuntuu keräävän melko paljon turisteja, vaikka harvoin siellä on mitään kovin tunnettua. Ankallismuseo on ollut Akun työpaikka. Tarina Kultainen kypärä alkoi Ankallismuseosta. Tarinassa Musta Ritari slurppaa jälleen museossa oli Roopen aarrekokoelman osia.

Ankkalinnassakin on eläintarha. Eri tarinoissa sitä ylläpitävät eri henkilöt. Joskus sitä ovat ylläpitäneet Sudenpennut, jolloin vain he ovat hoitaneet sitä ja eläintarhassa on ollut tavallisia eläintarhaeläimiä. Usein häkkejä ei ole ollut. Joskus eläintarha on ollut Roopen, jolloin siellä on ollut mitä harvinaisempia eläimiä. Häkit ovat tulleet tutuiksi, ja sisäänpääsy on maksanut paljon. Toisinaan joku ulkopuolinen taho on omistanut eläintarhan. Silloin(kin) on käytetty häkkejä. Akukin on työskennellyt eläintarhassa ulkopuolisen tahon ylläpitäessä eläintarhaa. Eläintarha kerää yleensä melko paljon väkeä sisälleen.

Keskellä Ankkalinnan keskustaa sijaitsee vain yhdessä tarinassa esiintynyt Taikametsä. Se on todella tiheä metsä, jonne kukaan ei uskalla mennä, koska siellä tapahtuu omituisia asioita (kuten taikoja ja kummitteluja). Taikametsästä on tehty paljon uskomuksia, koska kukaan ei uskalla mennä sinne, sillä kaikki pelkäävät sitä. Tarinassa Taikametsä Mikki menee Taikametsään, ja löytää sieltä esimerkiksi puhuvan kalan, joka yritetään varastaa kuuluisuuden vuoksi. Taikametsä on tiheyden lisäksi pimeä ja täynnä kaikkea, mitä ei muualta löydä. Taikametsästä ei ole esitelty muuta sisältöä kuin puhuva kala.

Eräänlainen maamerkki on Ankkalinnan Ankallispankki. Se on suuri pankki, jossa on todella vahvat turvatoimenpiteet. Ankallispankki on useimmite Roopen omistuksessa, mutta ei aina. Varsinkin Karhukopla yrittää varastaa pankista rahoja. Pankki sijaitsee kaupungin keskustassa. Sen sisällä on useita porttia, joista pääsee läpi vain vartijan ja pankinjohtajan kanssa. Sen jälkeen vastaan tulee holvi, joka on suljettu suurella portilla. Holvissa on kassakaappeja ja irtonaista rahaa. Ankallispankissa on myös talletuslokeroja, jonne esimerkiksi Karhuvaari on tallettanut miljoonan. Ankallispankilla on useimmiten muutamia kilpailijoita. Ankallispankin kassoilla (joita on useita) on paksut lasit, jotka on kai vahvistettu, suojana.

Ankkalinnassa on myös jalkapallostadion, johon mahtuu todella paljon katsojia. Se on ollut joskus Roope Ankan omistama, mutta useimmiten se on jonkun muun omistama. Ankkalinnassa on oma jalkapallojoukkue, joka pelaa kotipelit kyseessäolevalla stadionilla. Stadionilla on pelattu myös muun muassa jalkapallomaaotteluja. Aku on joskus toiminut tuomarina ja joskus selostajana stadionilla. Joskus stadion sijaitsee kaupungin keskustassa ja alimmat katsomot ovat maan tasalla, kun taasen joskus sijaintipaikka on kauempana kaupungin keskustasta ja katsomoista kaikki alueet ovat ylhäällä.

Ankkalinnasta löytyy lisäksi jääkiekkohallikin. Halli on suuri ja sisältää paljon katsomotiloja, jotka ulottuvat kentän tasolle asti. Hallista löytyy suuret harjoittelutilat, joita Ankkalinnan joukkue käyttääkin melko paljon. Halli on tietenkin ankkalinnalaisen joukkueen kotihalli. Joukkue on ollut joskus nimeltään Ankkalinnan Ankkurit. Nimikin vaihtuu kuitenkin usein. Stadionilla on ylempänä selostuskopit, joita Akukin on käyttänyt. Kentän keskiosan kohdalla on käytävä, josta pääsee ulos stadionilta.

Ankkalinnassa on paljon suuria rakennuksia, jotka ovat nähtävyyksiä jo kokonsa puolesta. Niitä ei kuitenkaan mainita eri tarinoissa toistuvasti, vaan ne ovat yleensä mukana vain muutamassa tarinassa, jossa ne saattavat tosin päästä jopa pääosaan juonen kannalta. Useimmiten ne ovat Roope Ankan rakentamia asuintaloja, toimistorakennuksia tai muita senlaisia. Yksi mainio esimerkki on Nokanneula. Se on rakennus, josta piti tulla kolmikerroksinen. Roope ei kuitenkaan jättänyt sitä niin matalaksi, sillä tapansa mukaan hän oli taas säästäväinen. "Rakennustarvikkeita saa sitä halvemmalla mitä enemmän niitä ostaa." Siispä Nokanneulasta tulikin pilvenpiirtäjä, jota lentokoneiden piti väistellä. Nokanneula on esiintynyt vain yhdessä tarinassa, joka on Don Rosan tekemä. Se perustui lähinnä Akun ikkunanpesuun. Nokanneula sisältää edellämainitun tarinan mukaan toimistorakennuksia (ylhäällä) sekä asuinrakennuksia (alempana) ja lisäksi muutaman kaupan (pohjakerroksessa). Nokanneulan kyljessä on lipputankoja. Nokanneula on siis pilvenpiirtäjä, joka on ainakin satakerroksinen.

Ankkalinnassa on huvipuisto nimeltään Ankkalinnanmäki (joskus myös Sorkanniemi). Eri tarinoista riippuen huvipuiston omistajana toimii joko Roope tai joku muu tuntematon henkilö. Huvipuisto kuuluu niissä tarinoissa joissa se on mukana ehdottomasti Ankkalinnan suosituimpiin vierailukohteisiin. Huvipuistossa on esimerkiksi maailmanpyörä ja ennustaja, joka tietää kaiken. Huvipuisto on maksullinen, mutta monipuolinen. Sieltä löytää todella paljon turisteja ja se on todella suosittu vierailukohde.

Räpylätori on tori Ankkalinnassa pormestarin työtalon edessä. Sinne ankkalinnalaiset kokontuvat juhlimaan uutta vuotta. Tori on myös turistien suosiossa, sillä sen sijainti on hyvä (keskusta), se on laaja-alainen ja siitä näkee hyvin kuuluisan käkikellon, joka on talon seinässä. Tori on yleensä täynnä väkeä. Torilla oleva käkikello on melko suuri, jotta se näkyy kauas. Se on ankkalinnalaisten yksi kuuluisuus. Sitä tullaan katsomaan kaukaakin, varsinkin uutena vuotena. Sen kellosta otetaan usein aikaa vuoden vaihtumiseen. Kuitenkaan kelloa ei aina näe tarinoissa. Joskus se on melkein Ankkalinnan ykkösnähtävyys.

Ankkalinnasta täytyy mainita eräs maamerkki, mikä ei ole nähtävyys. Se on Aku Ankan työpaikka joskus, Kattivaaran margariinitehdas. Tehtaassa on suuri savupiippu ja sitä ei todellakaan kuvata usein ulkopuolelta, mutta itse muistelisin värityksen olleen useimmiten ruskean ja keltaisen sekoitus. Tehdas tuottaa margariinia, mutta on ainoita tehtaita, joita mainitaan usein. Margariinitehdas on ollut muutamissa tarinoissa kunnon roolissa, koska Aku on töissä siellä. Muuten se ei ole edes sivuosassa.

Ankkalinnassakin on myös raatihuone. Se on useimmiten Ankkalinnan pormestarin työpaikka. Sen väri vaihtelee (eikä raatihuonetta edes ole läheskään jokaisessa tarinassa), mutta raatihuoneen katolla liehuu aina lippu. Raatihuone sisältää joitain ikkunoita sekä parvekkeen, johon sisäänkäynti on useimmiten pormestarin työhuoneessa. Raatihuoneen edessä järjestetään useimmat mielenosoitukset, koska sieltä pormestari ne huomaa. Raatihuone on yksi Ankkalinnan vanhimmista rakennuksista. Raatihuonerakennuksen yläkerroksissa on käkikellon koneisto. Käkikello on raatihuoneen seinässä niin että se näkyisi rakennuksen ulkopuolelta kauas. Kello onkin todella tunnettu esine/asia. Raatihuone sijaitsee Räpylätorin edustalla.

Vuoden 2006 Akkareissa oli Ankkalinnan maamerkit-kuvasarja. Jokaisen kuukauden toisessa lehdessä (muistaakseni tammikuussa kolmannessa) oli keräilykuva tai joku sen tapainen ensimmäisellä sivulla kannen jälkeen jostain Ankkalinnan nähtävyydestä. Kyseessäolevasta nähtävyydestä oli myös tarina lehdessä. Nähtävyyksien joukkoon pääsivät esimerkiksi Peikonhammas ja Pelle Pelottoman paja. Nähtävyyksiä oli siis kaksitoista kappaletta.

Ankkalinna muuttuu jatkuvasti ja on jokaisessa tarinassa erilainen. Ankkalinna on joissain tarinoissa hyvinvoinnin keskus, kun joskus se on täysin riippuvainen Roopen verorahoista ja siltikin köyhä paikka. Ankkalinnan väen elintaso on yleisesti ottaen melko hyvä, eikä se vaihtele (plus poikkeukset). Ankkalinna sijoittuu nykyaikaan kaikissa muissa paitsi Don Rosan tarinoissa, joissa Ankkalinna sijoittuu 1950-luvulle (koska Barkskin sijoitti Ankkalinnan sille ajalle, koska Barks teki tarinoita niinä aikoina). Ankkalinna muuttuu koko ajan, ja se on hyvä asia, koska kaikki meistä eivät jaksaisi lukea koko aikaa tarinoita menneisyydestä. Oikeassakin elämässä kaikki kehittyy koko ajan ja uutta keksitään. Ei Aku Ankka kiinnostaisi niin paljon, jos se sijoittuisi täysin menneisyyteen. Don Rosan tarinoissa Ankkalinna sijoittuu menneisyyteen, mutta kukaan muu ei sitä sinne sijoita. Siksi Don Rosan ''vanhoja'' tarinoitakin jaksavat lukea oikeastaan kaikki ankkoja lukevat.

Vielä hieman lisää Don Rosan sijoittamisesta. Don Rosahan sijoittaa Ankkalinnan aina 1950-luvulle, koska hänen suosikkinsa Barkskin teki niin. Rosa siksi piirtää kaikki asiat, esimerkiksi elektroniikan, niin kuten ne olivat kyseessäolevalla aikakaudella. Se on mielestäni todella mahtava asia sarjakuville! Se estää kyllästymistä! Luulisin, että kaikki muut piirtäjät piirtävät Ankkalinnan nykyaikaan (paitsi jos käsikirjoittajien tekemä käsikirjoitus estää sen esimerkiksi aikamatkalla), mutta Don Rosa on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Hän tuo vanhoina asioina erilaisuutta mukaan, joten meiltä on taas viety pois yksi syy kyllästyä Aku Ankkoihin. Don Rosa ei anna 1950-lukuisen Ankkalinnan vaikuttaa hänen tarinoihinsa juoniin. Siispä sen huomaaminen jää vain silmillämme sekä keräämällemme tiedolla havaittavaksi. Sekin on hyvä asia, koska se jaksaa yllättää. On mielestäni hyvä huomata tehneensä virheen. Ankkalinnan kehitykselle tuo on ''yksi askel taaksepäin''. Mielestäni se ei kuitenkaan estä kehityksen olemassaoloa, sillä käytännössä kaikki muut piirtäjät piirtävät Ankkalinnan kehittyneeksi suurkaupungiksi, jossa on kaikki nykyaikaiset tuotteet. Ankkalinna siis kuitenkin kehittyy koko ajan, sillä Don Rosan kehityksemättömyys vain auttaa meitä huomaamaan paremmin kehityksen, mitä kaikki muut piirtäjät Ankkalinnaan koko ajan tekevät. Ilman Don Rosan 1950-lukuisuutta ja vanhoja tarinoita sitä ei välttämättä huomattaisi selvästi (tai ei ainakaan niin selvästi kuin mitä sen huomaamme niiden asioiden kanssa).

Ankkalinnan nähtävyyksillä on suuri merkitys tarinoiden juonille. Rahasäiliön merkityksestä on turha puhuakaan, sillä sen kaikki tietävät. Rikostarinoita ja Roope-tarinoita saadaan rahasäiliöstä. Kuitenkaan harva muistaa, että Sudenpennuista kertovat tarinat sijoittuvat luontoon. Myöskin Ankkalinnassa olevaa väkimäärää saa osittain selitettyä nähtävyyksien määrällä. Ankkalinnan nähtävyyksistä saa jo itsessään useita tarinoita, sillä ne ovat niin merkittäviä, tunnettuja ja suuria kohteita ja käsitteinäkin todella laajoja.

Nähtävyydet ovat kaikki suuria, mikä on todellakin hyvä asia! Suuret tai vahvat asiat edesauttavat juonta paremmaksi. Nähtävyyksistä pitäisi saada helposti oma tarina, sillä ne ovat (kuten edelläkin sanoin) käsitteinä todella laajoja. Mitä laajempi asia on, sitä paremmin se sopii keskeiseksi asiaksi tarinassa. Nähtävyydet ovat juurikin niin. Ne ovat todella tärkeitä tarinoiden juonien kannalta (useimmiten), koska ne ovat niin laaja-alaisia. Esimerkiksi Peikonhammas on jotain suurta. Siitä onkin tehty mielestäni vähemmän tarinoita mitä olisi täytynyt kyetä tekemään. Se selittyy pääasiassa sillä, että Peikonhammas ei ole kaikissa tarinoissa olemassa. Siksipä siitä ei ole tehty niin paljoa tarinoita. Se ei ole tarpeeksi yleinen. Peikonhammas kykenisi kuitenkin toimimaan juonen keskusyksikkönä, sillä se on niin monimuotoinen. Siihen saa liitetttyä paljon asioita ja se myös sisältää todella paljon asioita. Esimerkiksi Carl Barks on luultavasti juuri edellämainittujen asioiden ansiosta tehnyt Peikonhampaasta muutaman mainion tarinan. Peikonhammas ei todellakaan ole ainoa nähtävyys, jonka pitäisi siihen pystyä. Oikeastaan kaikkien nähtävyyksien pitäisi siihen pystyä. Itse henkilökohtaisesti ihmettelen, miksi Julle Ankanpään patsaasta ei ole tehty oikein kunnon tarinoita, sillä sen pitäisi olla tärkeä ankkalinnalaisille ja siksi se olisikin todella mahtava oivallus käsikirjoittajille (ja piirtäjille). Siis jos siitä saisi hyvän tarinan. Patsas on todella keskeisessä asemassa Ankkalinnassa (ja Ankkalinnalle), mutta sitä ei ole kuin mainittu jos sitäkään useimmissa sarjakuvatarinoissa. Se ei ole päässyt esiintymään edukseen, olemaan juonen keskeisimpänä asiana (eli päähenkilönä, jos se olisi elävä asia). Kenties vain kaikkien käsikirjoittajien mielikuvitus on lopussa tai sitten he eivät tee senlaisia tarinoita (esimerkiksi Don Rosa). Nähtävyydet kykenisivät siis kannattelemaan kokonaista juonta, mutta niitä ei oikeastaan koskaan käytetä siihen asemaan, vaikka pitäisi, sillä ne toisivat ainakin toivottua vaihtelua ankkasarjoihin, koska niitä ei todellakaan nähdä paljoa (jos nähdään ollenkaan), jonka luulisin johtuvan siitä, että käsikirjoittajat eivät joko tee sen alan tarinoita (vaikka heidän pitäisi niitä tehdä) tai sitten he kuuluvat ryhmään, jolta on mielikuvitus loppunut täysin.

Yhteenveto: Ankkalinnassa on nähtävyyksiä paljon, mikä olisi hyväksi tarinoille, koska ne ovat niin vahvoja että sopivat hyvin juonen keskeisiksi asioiksi, mutta käsikirjoittajat eivät niitä käytä. Tunnetuin ankkalinnalainen nähtävyys on Roope Ankan rahasäiliö. Ankkalinna muuttuu koko ajan, mutta Don Rosa tekee Ankkalinnan 1950-luvulle, koska Carl Barkskin teki niin. Paratiisitie on Akun kotikatu, jossa asuu esimerkiksi Teppo Tulppu. Roope Ankan Rahasäiliöstä on niin paljon tarinoita, että niihin alkaa jo kyllästyä.

~kirja

Ääh. Olen ollut koko viikon mökillä, joten en ole ehtinyt kirjoittaa ollenkaan. :(

Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinna on kooltaan suuri kaupunki, joten ei ole mikään ihme, että siellä on aika paljon nähtävyyksiä. Ankkalinna on aikojen saatossa myös kehittynyt huomattavasti. Tässä tekstissäni kerron näistä tarkemmin.

Ankkalinna on hyvin kehittynyt kaupunki. Ankkalinnassa lähes kaikki on melko nykyaikaista ja kaupungissa monet asiat muuttuvat aika usein. Ankkalinnaa myös rakennetaan ja laajennetaan koko ajan. Ankkalinna vaikuttaa isolta kaupungilta ja sitä se on ollut jo pidemmän aikaa. Mutta sen perustamisen aikoihin Ankklinna oli vain pieni kyläpahanen.

Nyt käsittelen Ankkalinnan erilaisia nähtävyyksiä ja maamerkkejä. Ankkalinnassa on melko paljon maamerkkejä ym. ihan laidasta laitaan.

Yksi tärkeimmistä Ankkalinnan maamerkeistä on ehdottomasti Roope Ankan rahasäiliö. Täällä Roope säilyttää rahojaan, jotta konnat eivät pääsisi niihin käsiksi. Se ei ole mikään suosittu turistikohde, mutta sitä tuskin voi jäädä huomaamatta, kun sen ohi menee. Rahasäiliö on todella iso rakennus. Se sijaitsee melko keskellä Ankkalinnaa ja se on yksi Ankkalinnan korkeimmista rakennuksista. Väriltään rahasäiliö on usein joko harmaa, tai sitten sininen/punainen. Rahasäiliön huipulla on usein iso kupolikatto. Rahasäiliön kyljissä on todella vähän ikkunoita, ja nekin vähäisetkin ikkunat ovat todella pieniä. Rahasäiliön kyljessä lukee isolla tekstillä RA. Rahasäiliön edustalla on iso piha ja säiliö sijaitsee isolla kukkulalla (joka siis on rahasäiliön pihaa).

Paratiisitie on meille Akkareiden lukijoille yksi merkittävimmistä Ankkalinnan maamerkeistä, sillä asuuhan itse Aku Ankka paratiisitiellä. Paratiisitie on myös Akun naapurin, Teppo Tulpun asuinkatu.