Keskustelujen arkisto

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinna on kooltaan suuri kaupunki, joten ei ole mikään ihme, että siellä on aika paljon nähtävyyksiä. Ankkalinna on aikojen saatossa myös kehittynyt huomattavasti. Tässä tekstissäni kerron näistä tarkemmin.

Ankkalinna on hyvin kehittynyt kaupunki. Ankkalinnassa lähes kaikki on melko nykyaikaista ja kaupungissa monet asiat muuttuvat aika usein. Ankkalinnaa myös rakennetaan ja laajennetaan koko ajan. Ankkalinna vaikuttaa isolta kaupungilta ja sitä se on ollut jo pidemmän aikaa. Mutta sen perustamisen aikoihin Ankklinna oli vain pieni kyläpahanen.

Osa piirtäjistä näkee Ankkalinnan hyvin erilaisena. MM. Carl Barks ja Don Rosa ovat sijoittaneet Ankkalinnan tapahtumat 50-luvulle. Barks teki tämän sen takia, että hän piirsi tarinoita 50-luvulla ja Rosakin teki asian hiukan samasta syystä, tosin hänen uransa alkoi yli 40-vuotta Barksin uran alkamisen jälkeen. Rosan tarinoissa ei näe usein kovinkaan kehittynyttä Ankkalinnaa, tosin välillä hänenkin tarinoissaan oli joitakin nykyaikaisia rakennuksia, kulkuneuvoja ym. Usein varsinkin italialaiset piirtäjät piirtävät Ankkalinnan hyvinkin moderniksi suurkaupungiksi.

Nyt käsittelen Ankkalinnan erilaisia nähtävyyksiä ja maamerkkejä. Ankkalinnassa on melko paljon maamerkkejä ym. ihan laidasta laitaan.

Yksi tärkeimmistä Ankkalinnan maamerkeistä on ehdottomasti Roope Ankan rahasäiliö. Täällä Roope säilyttää rahojaan, jotta konnat eivät pääsisi niihin käsiksi. Se ei ole mikään suosittu turistikohde, mutta sitä tuskin voi jäädä huomaamatta, kun sen ohi menee. Rahasäiliö on todella iso rakennus. Se sijaitsee melko keskellä Ankkalinnaa ja se on yksi Ankkalinnan korkeimmista rakennuksista. Väriltään rahasäiliö on usein joko harmaa, tai sitten sininen/punainen. Rahasäiliön huipulla on usein iso kupolikatto. Rahasäiliön kyljissä on todella vähän ikkunoita, ja nekin vähäisetkin ikkunat ovat todella pieniä. Rahasäiliön kyljessä lukee isolla tekstillä RA. Rahasäiliön edustalla on iso piha ja säiliö sijaitsee isolla kukkulalla (joka siis on rahasäiliön pihaa).

Paratiisitie on meille Akkareiden lukijoille yksi merkittävimmistä Ankkalinnan maamerkeistä, sillä asuuhan itse Aku Ankka paratiisitiellä. Paratiisitie on myös Akun naapurin, Teppo Tulpun asuinkatu. Akun tarkka osoite on Paratiisitie 13. Vaikka tien nimi onkin paratiisitie, niin se ei todellakaan tarkoita, että paikka olisi ikea paratiisi. Paratiisitie on suurinpiirtein samanlainen, kuin muutkin Ankkalinnan tiet jotka eivät sijaitse aivan kaupungin keskustassa. Usein Paratiisitiellä on rauhatonta kahden riitapukarin, Akun ja Tulpun takia. Paratiisitien asunnot ovat omakotitaloja, tai paritaloja. Osa asunnoista on vuokralla (siis vuokra-asuntoja). Mm. Akun asunto on vain Akun käytössä, talon omistaa (samoin tontin) Roope Ankka. Tien varressa näkee usein ihmisten autoja parkissa.

Ankkalinnassa näkee myös paljon patsaita. Kuuluisin patsas Ankkalinnassa lienee Julle Ankanpään, Ankkalinnan perustajan, patsas. Patsaassa Julle on kuvattu varsin ylpeän näköisenä. Päällään hänellä on hiukan huonot vaatteet ja käsissään hän pitelee maisseja. Usein patsas sijaitsee jossakin aukealla paikalla, tai puistossa. Patsas kuvataan usein eri kokoisina. Joku piirtäjä saattaa piirtää patsaan vain kolmen metrin korkuiseksi, kun eräs toinen tekee patsaasta ison, noin 15 metrin korkuisen. Patsas on yksi suosituimmista Ankkalinnan nähtävyyksistä.

Ankkalinnassa on paljon korkeita taloja. Yksi korkeimmista rakennuksista on Nokanneula, se on ehkä jopa kaikista korkein. Nokanneulan on muistaakseni luonut amerikkalainen Don Rosa ja rakennus on esiintynyt vain parissa tarinassa. Nokanneula on iso toimistorakennus, jossa on myös paljon asuntoja. Nokanneula sijaitsee Ankkalinnan keskustassa. Rakennnuksen sisällä näkee monenlaista, mutta rakennus on tarkoitettu enimmäkseen toimistokäyttöön ja rakennuksessa työskentelee päivittäin lukuisia työntekijöitä.

Ankkalinnan keskustan ulkopuolella on paljon korkeita vuoria. Kuuluisin vuori Ankkalinnassa on Peikonhammas. Peikonhammasa on Ankkalinnan korkeimpia vuoria. Se on ainakin jyrkin vuori, joten sen huipulle kiipeäminen ilman kunnollisia varusteita on vaikeaa. Peikonhammas teki ensiesiintymisensä eräässä Carl Barksin tarinassa. Peikonhampaan lisäksi Ankkalinnassa on paljon vuoria. Talvisin monet lähtevät Ankkalinnasta käsin vuorille laskettelemaan, hiihtämään, luistelemaan, leikkimään ym. Vuoret ovat suosittu turistikohde Ankkalinnassa.

Räpylätori on Ankkalinnassa sijaitseva tori. Toria ei mainita kovinkaan monessa tarinassa, mutta muutamissa tarinoissa sekin esiintyy. Tori ei lukeudu kaikita tärkeimpiin maamerkkeihin Ankkalinnassa. Torilla on kovaa vilskettä usein vain kesäisin, sillä talviolosuhteethan eivät osvellu hyvin toreille, edes Ankkalinnassa.

Ankkalinnassa on myös satama. Se on tärkeä maamerkki Ankkalinnassa. Satama esiintyy hyvin monessa Ankka sekä Hiiri-tarinassa. Monesti sataman alueella saattaa nähdä vähän hämäräperäisempiäkin touhuja. Satamassa näkee monenlaisia laivoja joka lähtöön. Siellä on paljon suuria risteilylaivoja sekä myös pieniä purkkeja.

Jossain sataman lähettyvillä, on Ankkajoen pää. Ankkajoki on Ankkalinnan tärkein joki ja se menee Ankkalinnan läpi. Joki virtaa todennäköisesti vuorilta suoraan mereen. Monet Ankkalinnan asukkaat kalastavat joen varrella. Se on eräänlainen Ankkalinnalaisten virkistyspaikka.

Ankkalinnassa on myös eläintarha. Eläintarha on kooltaan melko suuri, ei kuitenkaan mikään aivan valtava. Eläintarhassa voi nähdä mitä merkillisimpiäkin eläimiä. Eläintarhassa on paljhon työntekijöitä, eläinten huoltajia sekä siivoojia ym. Eläintraha on aika suosittu turistikohde Ankkalinnassa. Onpahan joksu käynyt niinkin, että tarhan eläimet ovat päässeet karkaamaan häkeistään.

Ankkalinnassa on myös ruuhkaa, niin maassa, kuin ilmassakin. Ankkalinnan lentoasema sijaitsee Ankkalinnan laitamilla. Kooltaan kenttä on varsin suuri. Sinne lentää koneita ympäri maailmaa. Lentokenttä on esiintynyt aika monessa tarinassa. usein mm. Ankat matkustavat ulkomaille lentämällä.

Lentoaseman lisäksi tärkeä maamerkki on Ankkalinnan rautatieasema. Rautatieasema on aika keskellä Ankkalinnaa. Sieltä lähtee junia moniin paikkoihin. Ankkalinnan rautatieasema on lentoaseman jälkeen tioseksi suosituin turistien käyttämä matkailuun liittyvä paikka.

Aivan Ankkalinnan ja Hanhivaaran rajamailla sijaitsee meidän lukijoiden kannalta tärkeä paikka: Mummo Ankan maatila. Maatila sijaitsee kaukana Ankkalinnan meluista ja saasteista. Tänne Mummon sukulaiset (kuten Aku) tulevat yleensä rauhoittumaan.

Ankkalinnassa on myös poliisiasema. Asema ei ole kovin suuri, mutta siellä ovat töissä varmaan kaikki Ankkalinnan poliisit. Paikka on siis hyvin tärkeä Ankkalinnalle ja sitä vpoikin sanoa maamerkiksi. Poliisiasema sijaitsee varsin otollisella paikalla. lähellä Ankkalinnan keskustaa. Poliisiasemalla ei pidetä konnia vankeina, vaan konnat toimitetaan Konnansuon Vasnkilaan lusimaan.

Konnansuon Vankila on Ankkalinnan tärkein vankila, mutta Ankkalinnassa on myös Ankannokan vankila, sekä Ankkatraz. Usein vankilan hyvä vartiointi ei auta, sillä taitavimmat kelmit kyllä pystyvät karkaamaan näistäkin vankiloista.

Ankkalinnassa sijaitsee Ankkalinnan suurin puisto, Ankkapuisto. Tämä paikka on varsin rauhallinen ja tänne monet ihmiset tulevat viettämään mm. piknikkiä.

Ankkalinnan urheilijoille sekä penkkiurheilijoille tärkemipiä maamerkkejä ovat kaikenlaiset urheiluhallit. Ankkalinna on kova jalkapallokaupunki. Jalkapallostadion on Ankalinnan suurimpia monumentteja. Sinne mahtuu kymmeniä tuhansia ihmisiä. Jalkapallostadion on usein aktiivisessa käytössä ja siellä pelataan usein isoja jalkapallo otteluita. Ankkalinnan palloseura pelaa ottelunsa täällä.

Yhteenveto: Ankkalinna on suuri metropoli, jossa vilinää riittää aamusta iltaan. Kaupungissa on paljon monenlaista nähtävää, ja Ankkalinna onkin melko suosittu turistikohde, ainakin kesäisin. Kaupungin keskustassa huomion ottavat suuret ja korkeat tornitalot. Kaupungin laita-alueilla on paljon omakotitaloja. Ankkalinna sijaitsee meren ja vuotien välissä joka vain parantaa Ankkalinnan turismia. Ankkalinnan läpi virtaa Ankkajoki ja joki menee aika läheltä Ankkalinnan keskustaa.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinna on joidenkin mielestä suuri metropolikaupunki ja toisten mielestä taas vain pahainen pikkukaupunki. Useimmiten Ankkalinna kuitenkin esitetään suurkaupunkina. Ankkalinnaan kuuluu erottamattomana osana Paratiisitie sekä erilaiset ja näköiset maamerkit. Muiden suurkaupunkien tavoin myös Ankkalinna muuttuu ja kehittyy koko ajan. Ankkalinna pysyy ajan perässä, nykyaikaisten suurkaupunkien tapaan. Ankkalinnassa on kauppaa, teknologiaa, tiedettä ja taidetta, ja se näkyy myös Ankkalinnan rakennuksissa.

Kaikkien tuntema ärhäkkä Aku Ankka asuu Ankkalinnassa, tiellä nimeltä Paratiisitie. Tosin joskus Akun asuinpaikka on vaihdellut paljonkin, mutta useimmiten Aku asuu kuitenkin Paratiisitiellä. Paratiisiteillä Aku on asunut monessa eri talossa mutta useimmiten Paratiisitien asuntonumerossa kolmetoista. Akun naapurit ovat vaihdelleet, mutta Akun naapurina on ärhäkkä iso mies Teppo Tulppu. Heidän välillään käydään useasti kiistää ja kränää, useimmiten erittäin huonoin seurauksin. Paratiisitiellä asuu myös paljon muitakin asukkaita, joista mainittakoon ainakin yksi Akun moninaisista naapureista nimeltään herra Muristo, mutta heitä ei ole näytetty kovinkaan usein. Paratiisitielle on myös muuttanut monia uusia asukkeja jotka herättävät kummastusta paratiisiteillä, etenkin Akulle ja Tulpulle. Paratiisitie sijaitsee lähiössä, Ankkalinnan pohjoisosissa, jossa on paljon asuintaloja ja omakotitalokortteleita, lähiöitä.

Roope on havitellut montakin kertaa Paratiisitien alueita kuten, Barksin tarinassa Vanha Kettu, siinä Roope havittelee Akun ja Tulpun tontteja Paratiisiteiltä rakennuttaakseen niiden paikalle lompakkotehtaan. Roope huijaa Aku ja Tulpun purkamaa talonsa, huonoin seurauksin.

Käsitys Paratiisitiestä on muuttunut melko paljonkin vuosien varrella, joskus se on vain yksi esikaupunkialueiden lähiöiden kaduista, ja joskus se on taas sijainnut lähempänä Ankkalinnan keskustaa kerrostaloalueen lähistöllä. Carl Barksin tarinassa Kirje joulupukille vuodelta 1949, nähdään kun Roope ja Aku taistelevat traktorien avulla Paratiisitien lähellä, ja taistelun taustalla näkyy kerrostaloja. Tästä voidaan päätellä, että Paratiisitie on hieman lähempänä keskustaa kuin yleensä kuvitellaan. Kuitenkin yleensä useimmissa tarinoissa Paratiisitie nähdään pienehkönä lähiön katuna, jossa on kotoisia omakotitaloja.

Vielä kuriositeettina pitää mainita, että Paratiisitien asukkailla on oma seura, Paratiisitien seura. Aku on esittänyt siellä omia ehdotuksiaan Paratiisitien asukkaiden hyväksi, usein varsin äänekkäästikin. Yleensä Paratiisitein ongelmat johtuvat Akun ja Teppo Tulpun toistuvista rähinöistä, tappeluista, ja kähinöistä.

Ankkalinnassa on paljon maamerkkejä. Suurin osa niistä on rakennuksia ja pienempi osa jotain muuta, kuten luonnon muovaamia monumentteja. Ankkalinnassa on myös paljon nähtävyyksiä ja koska maamerkkejä ja nähtävyyksiä on paljon, se lisää paikan tunnettavuutta. Tämä on eduksi Ankkalinnalle, koska silloin Akkalinnaan saapuu paljon turisteja ja matkailijoita.

Ehkäpä tunnetuin Ankkalinnan maamerkeistä on maailman rikkaimman miehen, Akun enon, Roope Ankan suuren suuri kuutiomainen kukkulalla sijaitseva rahasäiliö. Se on hyvin kompakti. Roopen rahasäiliön on keksinyt yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks. Hän loi rahasäiliön ensimmäisen version. Se on suuri harmaa teräsbetonikuutio, jonka etualalla on suuri keltaisen värinen ympyrä. Siinä ympyrässä on useimmiten merkki RA, eli Roopen nimikirjaimet, dollarin merkki $, euron merkki € tai jotain muuta rahaan liittyvää. Jokaisen rahasäilön laidan yläkulmissa on yksi ikkuna, joista yksi on Roopen toimiston ikkuna. Rahasäiliössä on kuitenkin kehittynyt ilmanvaihto, että kyllä muutkin rahasäiliön työntekijöistä saa raikasta ilmaa.

Roopen rahasäiliössä on säilöttynä kolme kuutioeekkeriä rahaa, muu Roopen omaisuus on pankeissa, sijoituksissa sekä muissa sellaisissa. Siellä on myös pienissä holveissa muun muassa jalokiviä kuten timantteja. Siellä on myös kaiken kattava arkisto jonne Roope säilöö kaiken tärkeistä papereista vanhoihin loppuun kuluneisiin lyijykyniin. Rahasäiliössä on myös toimistotiloja Roopen omille työntekijöille, muun muassa neiti Näpsälle, sekä Roopen oma toimistotila. Roopen toimistotilassa on työpöytä ja tuoli. Työpöydän edessä on luukku jonka saa aukeamaan kun Roope painaa nappia, joka on Roopen työpöydässä. Roopen toimistossa Roope säilyttää ensilanttiaan erityisessä jalustassa jonka päällä on punainen pieni tyyny. Tämän tyynyn päällä Roope säilyttää ensilanttiaan. Koko koreuden kruunaa kupolimainen kupu, joka on valmistettu lasista. Joskus jalustan ympärillä on myös valkosipuleja, joita Roopen ensilanttia jahtaava italialainen Milla Magia ei voi sietää. Roopen toimistotilojen vieressä sijaitsee myös Roopen oma trofeehuone, jossa Roope säilyttää muistoja ja aarteita omilta seikkailuretkiltään ja aarteenetsintäreissuiltaan. Rahasäiliössä on myös Roopen oma huone jossa hän nukkuu yöt, omaan kartanoonsa Roope ei vaivaudu mennä, rahasäiliössä on halvempaa, ja Roopen ei tarvitse kävellä kartanostaan rahasäiliölle.

Rahasäiliökukkulalla on maamiinoja sekä muita ansoja kuten kanuunoita, jotka saa ponnahtamaan maan alta esille ja laukeamaan rahasäiliössä olevasta ansansäätökeskuksesta, jossa muun muassa Aku on työskennellyt. Kun rahasäiliöön tulee sisälle, edessä on suuri aserykelmä jossa on karhunrautoja, suolahaulein ladattuja kivääreitä, rikkihappoallas ynnä muita sellaisia Roopelle ominaisia ansoja. Rahasäilökukkulalla on myös kylttejä joissa kielletään tulemasta lähemmäksi rahasäiliötä. Kylteissä voi lukea sellaisia kieltolauseita kuten ”Hus!”, ”Pois!” ja ”Eikö sana kuulu!?”. Kaikenlaisia lauseita, kieltohuutoja ja kehotuksia on nähty.

Yhdysvaltalainen Don Rosa on laatinut ystävänsä kanssa Rahasäiliön ensimmäisestä versiosta loistavan, hienon ja perusteellisen pohjapiirustuksen, Carl Barksin tarinoiden pohjalta. Pohjapiirustus julkaistiin Aku Ankassa vuonna 2001, Don Rosan oman tarinan ohessa.

Rahasäilön toisen versio on italialaisten ankantekijöiden tulosta. Se on samanlainen kuutio kuten ensimmäinenkin rahasäiliön versiossa. Tässä toisessa versiossa rahasäiliön väri on kuitenkin sininen. Tässäkin versiossa rahasäiliön edessä on suuri keltainen alue, joka on muodoltaan pyöreä, ja siinä lukee RA tai jotain muuta, kuten edellä mainitsin. Toisen version rahasäiliön katolla on kuitenkin suuri kupoli jonka päässä on vaihtelevasti joko korkea antenni, lippu tai viiri. Muuten tämä toinen versio rahasäiliöstä on melkein samanlainen kuin ensimmäinen versio. Poikkeuksena ensimmäiseen versioon on myös se, että toinen versio tuntuu olevan joustavampi. Usein nähdään kun Roope tulistuu Rahasäiliössään, rahasäiliö näyttää liikkuvan. Muutenkin rahasäiliön reunat ovat kaarevammat sekä pehmeämmät kuin ensimmäisessä rahasäiliön versiossa.

Roopen rahasäiliö ei ollut tietenkään heti sen tyylinen kuin nykyään ja sillekin kuuluu historiaa. Rahasäiliö siis kehittyi ja muuttui aikojen saatossa.

Rahasäiliön kehitys alkoi kun Roope rakennutti rahojensa suojaksi puusta rahasäiliön tapaisen kuution tarinassa Kun taivaalta satoi rahaa vuonna 1951. Roopen tavoitteena oli se, että muut luulisivat suurta kuutiota viljasiiloksi. Tässä rakennelmassa Roope sitten säilytti rahojaan, mutta trombi tuli ja vei Roopen rahat mukanaan, mutta Roope sai ovelien keinojensa avulla rahansa takaisin.

Itse rahasäiliö, tai itse asiassa sen alkumuoto tuli Ankkalinnaan, Rahasäiliökukkulalle, tarinassa Roope-sedän uusi rahasäiliö, myöhemmin Betonikolossi, vuodelta 1952. Siinä Aku ja ankanpojat matkaavat katsomaan Roope-sedän uutta rahasäiliötä, mutta Rahasäiliö oli vähän erilainen. Oven tilalla oli laskusilta, ja suuren dollarin merkin tilalla oli taas lukon näköinen uloke. Eri ilmansuuntien seinien reunoissa oli suuret ruuvinnäköiset liitokset. Rahasäiliö siis muistutti suuresti kassakaappia, suurennettuna. Tämän rahasäiliön ympärillä oli suuri vallihauta, jossa oli happoa.

Pari, kolme kuukautta myöhemmin samana vuonna, tarinassa ovela Roope-setä, Rahasäiliö muuttui lähemmäs nykyistään. Siihen tuli kunnollinen ovi ja sen yläpuolelle tuo tuttu dollarin merkki. Rahasäiliön sivulle ilmestyi ikkunoita ja rahasäiliö muuttui tyylitellymmäksi. Rahasäiliö siirtyi kukkulalta kadunvarteen, jonka haittana oli se, että Karhukopla saattoi ostaa viereisen tontin ja murtautua Roopen rahasäiliön Karhukoplan oman rakennuksen kautta.

Barksin tarinassa Setelivuori vesisäiliössä vuodelta 1953, Roope muuttaa kaiken käteisensä paperirahaksi ja säiliöi ne uuteen pyöreään rahasäiliöönsä, jonka hän oli rakennuttanut keskelle suurta tyhjää tonttia. Keskellä tonttia oli pieni kukkula, nyppylä. Roopen ideana oli se, että näin Karhukopla ei pääsisi rahoihin käsiksi, mutta idea ei toteutunut, kuten olisi pitänyt.

Vuonna 1955, Barksin tarinassa Sopulivuosi, rahasäiliön muuttui vähän käytännöllisemmäksi. Rahasäiliön julkisivun yläosassa oli teksti jossa luki Roopen nimi, McDuck. Sen alapuolella oli dollarin merkki, ja tämä alapuolella ulkoisena rahasäiliöstä oli rahasäiliön toimistotilat. Toimistotiloihin pääsi ovesta, jonka yläpuolella oli aikaisempaa pienempi dollarin merkki. Itse rahasäiliössä sijaitsi Roopen käteiset rahat. Tämä oli käytännöllisin versio Roopen rahasäiliöistä.

Myöhemmin Roopen säiliö muuttui nykyiseen muotoonsa, josta tosin on lukuisia ja taas lukuisia muunnelmia.

Käsitelläänpä hieman Ankkalinnaketta. Se on rakennettu puusta ja se sijaitsi ennen rahasäiliökukkulalla, ennen kuin Roope tuli Ankkalinnaan ja perusti sen tilalle nykyisen rahasäiliönsä. Roope määräsi vuosikymmeniä myöhemmin rakennuksen puuparrut tuhottaviksi, mutta työntekijänsä painostuksen johdosta, Ankkalinnake entisöitiin ja rakennettiin uudelleen Mustametsään, joka on sudenpentujen luonnonsuojelualue. Uuden version avajaiset olivat suuret ja siellä oli paljon sudenpentuja.

Käsitellään tässä välissä Roopen omistamaa koti- sekä toimistotiloina toimivaa rakennusta. Sen nimi on Nokanneula ja se on koko Ankkalinnan korkein rakennus. Nokanneula nimi on selvästi muunnos Tampereen Näsinneula – tornin nimestä. Siitä piti tulla vain kolmikerroksinen, mutta Roope rakennutti siitä hyvin, hyvin korkean, siksi koska rakennusaineita saa sitä halvemmalla mitä enemmän yhdellä kertaa ostaa. Nokanneulassa on oma turvallisuuspalvelu. Aku on toiminut Nokanneulan ikkunanpesijänä. Korkeutensa vuoksi Nokanneula lukeutuu ehdottomasti Ankkalinnan tunnetuimpiin maamerkkeihin sekä nähtävyyksiin.

Yksi näkyvimmistä ja suurimmista Ankkalinnan maamerkeistä on Julle Ankanpään patsas. Se rakennettiin Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään kunniaksi. Julle Ankanpään patsas on sen verran suuri, että se erottuu selvästi muista Ankkalinnan suurista rakennelmista ja rakennuksista jo ulkomuotonsa ansiosta. Harmaassa patsaassa Julle Ankanpää poseeraa komeasti suuren jalustan päällä maissintähkät käsissään. Patsaan suuressa jalustassa sijaitsee Julle Ankanpää – seuran oma arkisto, ja Roope on ainakin kerran vieraillut siellä Akun ja ankanpoikien kanssa.

Ankkalinnan laidoilla on muun muassa vuoria, suurin niistä ja kenties näkyvin on nimeltään Peikonhammas. Se sijaitsee kaupungin laidalla, sen lähelle on muutamia taloja. Peikonhampaalla järjestetään aika usein kiipeilykilpailuja, jonka madollinen voittaja saa mahdollisesti jonkun palkinnon, mainetta ja kunniaa. Peikonhampaan hupulle ei ole kiivetty kovin usein, siksi juuri näitä kiipeilykilpailuja järjestetään. Aku ja Roope ovat kilpailleet keskenään kiipeämisestä Peikonhampaalle, tosin loppujen lopuksi se olikin vain Akun unta.

Maininnan ansaitsee Ankkalinnan vuorista myös Äkävuori, jossa järjestettiin kiipeilykilpailu. Voittaja sai valita vuorelle uuden nimen, koska Äkävuori oli Ankkalinnalaisten mielestä liian huono. Lopulta vuori sai nimen Kutukutivuori, ankanpoikien Tupun, Hupu ja Lupun lemmikkikirpun nimen mukaan.

Kuten muissakin kaupungeissa, Ankkalinnassakin on kaupungin oma kaupungintalo. Se sijaitsee Ankkapuiston lähellä kuten Julle Ankanpään patsaskin. Kaupungintalo on suhteellisen suuri, siinä on paljon suuria ikkunoita sekä komea sisäänkäynti, jossa on pylväitä, sekä korkeat rappuset. Sisäänkäynnin yläpuolella kohoaa suuri kellotapuli, jossa soitetaan kelloa tasatunnein.

Ankkalinnan suuri tori on Räpylätori ja se sijaitsee Ankkalinnan keskustassa aivan Kaupungintalon tuntumassa. Räpylätorilla pidetään epäsääntöisesti messuja, kuten esimerkiksi maatalousmessuja. Räpylätorilla juhlitaan suurimman osaksi kaupunkilaisten voimin uutta vuotta. Esimerkiksi Aku ja Iines juhlivat usein uutta vuotta juurikin Räpylätorilla. Räpylätorilla juhlitaan myös muita juhlia, kuten joulua.

Aivan Kaupungintalon ja Räpylätorin tuntumassa on myös Ankkalinnan oma raatihuone. Ankkalinnan Raatihuoneella pormestari ja Ankkalinnan valtuusto tai parlamentti tekee tärkeitä päätöksiä koko kaupungin hyväksi. Ankkalinnan raatihuone on arkkitehtuurisesti lieriömäinen, katto on hieman irrallaan itse rakennuksesta, se seisoo tolppien varassa. Katto on kupolimainen, sinisen värinen, katon korkeimmalla kohdalla kohoaa vaihtelevasti joko lipputanko tai antenni.

Yksi Ankkalinnan tunnetuimmista maamerkeistä on Ankallismuseo. Se sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, ja Aku ja muutkin ankkalinnalaiset vierailevat siellä usein. Ulkoa katsoen Ankallismuseo on komea ja suuri rakennus. Kuten kaupungintalossa, Ankallismuseossakin on komea sisäänkäynti. Sen reunoilla on pylväitä ja päällä on kolmionmuotoinen katos, jossa lukee museon nimi eli Ankallismuseo. Ankallismuseossakin on suuri komeita ikkunoita sekä sen ulkoseinillä on hienoja arkkitehtonisia veistoksia. Ankallismuseossa on kaikenlaista aina maalauksista timantteihin. Ankallismuseota ei pidä suinkaan sekoittaa Ankkalinnan toiseen museoon Taidemuseoon, joka on erikoistunut taiteeseen, eikä ei sijaitse aivan Ankkalinnan keskustassa.

Pitääpä mainita vielä Ankkalinnan oma sankarikabinetti, joka myös vahakabinettina paremmin tunnetaan. Aku on toiminut siellä oppaana, ja siellä on muotokuvia Ankkalinnan vaikutusvaltaisimmasta henkilöistä sekä Ankkalinnan suurhahmoista, muun muassa Julle Ankanpäästä. Ankkalinnan sankarikabinetti on hyvin suuri, se on ulkopuolelta erittäin komean ja pramean näköinen. Sen ulkosienillä on puusta tehtyjä veistoksia sekä hyvin korkea sisäänkäynti, Ankkalinnan sankarikabinetin ulkopuolella taitaa olla yhtä paljon rappusia kuin Helsingin eduskuntatalon ulkopuolella.

Hieno ja pramea Miljardööriklubi on tarkoitettu vain ja ainoastaan miljardööreille ja sekin ansaitsee paikkansa Ankkalinnan maamerkkien pitkähköön listaan. Miljardööriklubiin ei suvaita muita vieraita tai jäseniä kuin miljardöörejä, sen huomaa jo rakennuksen komeasta ulkomuodosta. Miljardööriklubi on kolmiosainen. Keskimmäisessä osassa on komea sisäänkäynti, suuri näköalaikkuna, muita pienempiä ikkunoita, veistoksia, sekä kello josta kelpaa seurata ajan kulkua. Sivuosissa on pelkästään pieniä ikkunoita, joista varmaankin muutamat ovat Miljardööriklubin kokoushuoneen ikkunoita. Miljardööriklubilla on myös komea kaareva sininen katto, jossa on muutama pieni ikkuna.

Ankkalinnassa on ainakin kaksi eläintarhaa, kaupungin sekä Roope Ankan omat eläintarhat. Roope Ankan eläintarhassa on muun muassa Yksisarvinen, jonka Aku sekä Tupu, Hupu ja Lupu etsivät ja löysivät, ja se pääsi lopulta Roopen eläintarhaan. Roopen eläintarhassa on myös paljon muita mitä kummallisimpia elukoita ja eläimiä. Kaupungin eläintarhassa on tavallisempia eläimiä kun Roope Ankan eläintarhassa, mutta tämäkin eläintarha on hyvin suosittu. Aku on usein työskennellyt kaupungin eläintarhan palkkalistoilla.

Maininnan ansaitsee myös Kattivaaran margariinitehdas. Akun nähdään usein työskentelevän täällä. Rakennus on hyvin yksinkertainen, jos haluaa kiertää katsomassa Ankkalinnan nähtävyyksiä, ja on kiire, Kattivaaran margariinitehdas kannattaa jättää väliin.

Tässä välissä mainitaan Ankkalinnan Paviljonki, jossa järjestetään tanssikilpailuja ja eräänä jouluna Aku, Iines ja Roopekin osallistuivat sellaiseen. Ankka-paviljonki on hieno rakennus, se on pyöreän muotoinen ja joka sivulla on sisäänkäyntejä. Ankka-paviljongin katto on kupolimainen jonka korkeimmalle kohdalle Aku sai tehtäväkseen pystyttää joulukuusen.

Käsitelläänpä vähän Ankkalinna majakoita. Ankkalinnassa on kaksi majakkaa, Ankkalahden majakka sekä Ankkaniemen majakka. Ankkalahden majakalla ei ole yhteyttä rannikkoon muuta kuin radiolähettimin. Se sijaitsee Ankkalahdella ja sen lähellä on kivistä rannikkoa. Ankkaniemen majakka sijaitsee niemellä, nimensä mukaisesti. Ankkaniemestä pääsee nopeasti Ankkalinnan pohjoisosiin jossa sijaitsee muun muassa Roope Ankan rahasäiliö.

Pysytään veden äärellä, ja käsitellään vähän Ankkalinnan patoa tai itse asiassa Ankkalinnan patoja, Ankkalinnassa on patoja nimittäin kaksi. Molemmat niistä ovat Ankkajoella, ensimmäinen on Ankkalinnan ja Hanhivaaran rajalla ja sen nimi on Ankanpään suurpato. Toinen padoista sijaitsee Ankkalinnan pohjoisosissa, jossa Ankkajokikin on. Ankanpään suurpato on aivan jättimäinen, satoja metrejä pitkä ja kymmeniä metrejä korkea. Se on murtunut ainakin kerran, Akun sähläyksen seurauksena. Toinen Ankkalinnan padoista on meinannut sortua ainakin kerran, silloin ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu pelastivat tilanteen täpärästi.

Ankkalinnan erikoisimpiin rakennuksiin kuuluu ehdottomasti Ankkalinnan kunnankeksijän Pelle Pelottoman paja. Pellen paja on rakennettu puusta, siihen sisältyy pajan lisäksi myös pieni varasto. Pajan katosta sojottaa muutama antenni. Erikoisinta pajassa on se, että sen katosta sojottaa myös suuren suuri kiikari, jolla Pelle voi tiirailla avaruuteen. Tällaisia kiikareita on yleensä vain observatorioissa.

Pienen maininnan ansaitsee myös Sudenpentujen päämaja. Se on puusta rakennettu suurehkon puoleinen maja. Tosin sen savupiippu on rakennettu tiilistä, kuten useimmiten savupiiput ovatkin. Majassa on muutama ikkuna sekä valonheittimiä. Sen pihalla on kaksi lipputankoa.

Pysytään Sudenpentujen äärellä ja ruoditaan hieman Ankkalinnan omaa sudenpentumuseota. Sen avajaisiin saapui Sudenpentuja maailman joka paikasta ja nurkasta. Sudenpentumuseo on keltainen suuri rakennus, jossa on suuria korkeita ikkunoita. Sen katossa on paljon lipputankoja, joissa liehuu suuria punaisia viirejä. Sudenpentujen sisäänkäynti on suuri ja komea, siinä on rappusia ja pylväitä jotka kannattelevat komeaa veistoksellista katosta. Katoksen päällä on suuri kupoli, jossa on sudenpentujen oma tunnus, logo. Kupolin korkeimmalla kohdalla on lipputanko, jossa liehuu punainen suuri kaksipäinen viiri. Itse rakennuksen sisällä on paljon Sudenpennulle tärkeää vanhaa kallisarvoista tavaraa, muun muassa ensimmäinen Sudenpentujen käsikirja, joka oli äärimäisen suurikokoinen. Se on jo niin vanha, että sen kansi on jo irronnut ja Sudenpentujen merkki on jo niin haalistunut, että sitä ei melkein edes huomaa. Siitä huolimatta se ei menetä Sudenpennuille tärkeää tunnearvoa.

Ankkalinnassa on paljon huvipuistoja todennäköisesti kaupungin laidoilla. Ehkäpä suurin niistä on Ankkalinnanmäki. Muita huvipuistoja Ankkalinnassa on muun muassa Riehumaa, Ilolandia ynnä muut moninaiset huvipuistot. Aku, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ja Hessu ovat Ankkalinnan huvipuistojen vakioasiakaita.

Ankkalinnassa on myös Ankkalinnan stadion, joka myös Ankallisareenana tunnetaan, paikka jossa Ankkalinnan jalkapalloseurat pelaavat kotiotteluitaan. Ankkalinnan stadion on hyvin suuri, siksi sekin ansaitsee paikkansa Ankkalinnan nähtävyyksissä.

Käsitelläänpä Ankkalinnan kehitystä, sarjakuvain sekä Ankkalinnan historian parissa.

Jos tekisi artikkelin pelkästään Ankkalinnan kehityksestä sarjakuvissa, sen otsikkona voisi toimia lause, ”Ankkalinnan kehittyminen 1950-luvun barksilaisuudesta nykypäivään”. Todellakin, Ankkalinna on kehittynyt Barksin sarjoista melkoisesti. Tosin Barksin sarjoissa Ankkalinnaa kuvataan vuoroin pieneksi kaupungiksi ja joskus taas suunnattoman suureksi metropolikaupungiksi. Siksi tätä aihetta pitää käsitellä melko paljonkin.

Ankkalinnan kehittyminen sarjakuvissa käynnistyi siitä kun Ankkalinna mainittiin ensi kerran Carl Barksin tarinassa Tasapainoilua vuodelta 1944. Siinä Aku ja ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ovat käyneet Niagaran putouksilla ja lähtevät takasin kotiin junarataa pitkin kävellen. Siinä junaradan reunassa on kyltti jossa lukee ”Duckburg 2096 miles” ja tuon tekstin alapuolella on nuoli horisonttiin päin.

Barksin joulutarinan, Kirje joulupukille vuodelta 1949, alussa Aku ja ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ovat seuraamassa kaivurien työskentelyä Ankkalinnan keskustassa, taustalla näkyy suuren suuri pilvenpiirtäjä, Ankkalinna on suurkaupunki.

Barksin tarinassa Taikatiimalasi vuodelta 1950 nähdään, että Ankkalinna on oikea suurmetropoli. Tarinan aloitusruudussa Aku ja ankanpojat ovat suuren kerrostalon katolla ja Aku esittelee pojille Ankkalinnaa, taustalla on joki, pilvenpiirtäjiä, laivoja juna-asema, Ankkalinna on suuri kaupunki.

1940–1950-lukujen vaihde oli Ankkalinnan kulta-aikaa sarjakuvissa, kuten sen ajan Barksin tarinoista näemme.

1950-luvun alussa Ankkalinnan luotiin Roope Ankan rahasäiliö ja Julle Ankanpään patsas, Ankkalinna alkoi kehittyä nykyiselleen.

Useissa Barksin tarinoissa nähdään Akun ja ankanpoikien kommelluksia, kommellukset tapahtuvat useimmiten juuri lähiössä, Akun kotitalon lähellä. Keskustaa ei nähdä ollenkaan, se on etelämpänä, lähempänä Ankkajokea. 1950-luvulla nähtiin paljon sellaisia tarinoita joissa ei näy paljon Ankkalinnan keskustan rakennuksia, 1950-luvlla Ankkalinna ei pahemmin muuttunut.

1960-luvulle tultaessa sarjakuvissa, muun muassa Barksin sarjoissa, Ankkalinna nähtiin hieman pelkistettynä verrattuna vanhempiin sarjoihin, taustojen ja etenkin taustojen talojen piirtämiseen ei enää nähty niin paljon vaivaa.

1960–1970-lukujen vaihteessa piirtäjäkaarti huononi, Barks oli jäänyt eläkkeelle. 1970-luvullakaan Ankkalinna ei pahemmin muuttunut entisestään. 1970-luvun lopulla diskovillityksen aikana, Ankkalinnaankin pystytettiin diskoja ynnä muita tanssipaikkoja.

1980-luvun tarinoissa taustalla nähtiin pääasiassa keskisuuria kerrostaloja, torit olivat keskikokoisia ja niin edelleen. Lähes mikään ei ollut pientä eikä mikään ollut suurta, poikkeuksena tietenkin Roopen Rahasäiliö, elokuvastudiot, ynnä muut erikoisuudet. 1980-luvulla Ankkalinna pysyi samantapaisena kuin ennenkin.

1980-luvun lopulla tuli Don Rosa joka mullisti paljon. Rosan tarinoiden taustoilla nähtiin korkeita kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä, omakotitaloja ei pahemmin näkynyt. Rosan tarinassa Nokanneulan tapaus, taustoilla näkyy vain ja ainoastaan pilvenpiirtäjiä. Don Rosa on palauttanut 1940–1950-lukujen vaihteen Ankkalinnan kultakauden takaisin.

1990- ja 2000-luvuilla Ankkalinna on seurannut aikaansa, Ankkalinnaan ovat saapuneet matkapuhelimet, tietokoneet ynnä muut nykyajan härvelit ja ylellisyystavarat. Ankkalinna on aina kehittynyt ja seurannut aikaansa ja miksi se ei tekisi niin myös tulevaisuudessa. Ankkalinna kehittyy vielä paljon.

Ankkalinnan on yhdistetty myös oikeaan historiaan, etenkin Don Rosan toimesta.

Ankkalinnan historia alkaa siitä kun sir Francis Drake perusti Ankkalinnan Yhdysvaltain länsirannikolle ja julisti sen Englannin omaisuudeksi. He rakensivat sinne Vankkalinnakkeen. Myöhemmin britit joutuivat jättämään Vankkalinnakkeen, koska espanjalaiset hyökkäsivät sinne, vain Julle Ankanpää niminen kauppamies jäi puolustamaan Vankkalinnaketta, jonka hän oli juuri ostanut briteiltä omakseen. Lopulta Julle karkotti espanjalaiset ovelin keinoin ja antoi sen Vankkalinnakkeen nimeksi Ankkalinnake. Vähitellen Ankkalinnakkeeseen saapui paljon uudisasukkaita ja Ankkalinnakkeen vireen kohosi pieni kylä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Calisota liitettiin Yhdysvaltoihin ja kansan suussa paikan nimeksi muotoutui Ankkalinna. Ankkalinna pysyi pitkään pelkkänä pienenä kirkonkylänä, jonka vähäiset asukkaat viljelivät maata. Osa näistä asukkaista oli Kaino-Vieno Ankka hänen miehensä sekä lapsensa.

Myöhemmin vuonna 1902 Ankkalinnaan saapui muuan Roope Ankka kahden siskonsa Matildan ja Hortensian kera. Hän perusti silloisten Sudenpentujen päämajana toimivan lahonneen ja rapistuneen Ankkalinnakkeen tilalle Rahasäiliönsä. Tämän jälkeen Ankkalinna lähti hurjaan kasvuun.

Ankkalinnaan perustettiin Roopen toimesta kauppoja ja uudisasukkaat pystyttivät asuintaloja. Myöhemmin Roope lähti kiertelemään taas Maapalloa ja kun hän palasi Ankkalinna oli oikea suurmetropoli. Ankkalinnan yritykset olivat Roopen omaisuutta, oli Ankka-öljyä, Ankka-apteekkeja ja ties mitä. Roope omisti 99 prosenttia Ankkalinnasta, kuten omistaa edelleenkin 1950-luvulla, jolloin Rosan mukaan Ankkain seikkailut tapahtuvat, Barksin perinteitä kunnioitten. Vanha Ankkalinna sijaitsee nykyään nykyisen Ankkalinnan alla, viemäreissä jossa Karhukopla yleensä piileksii ja pitää majapaikkaansa. Maan alla on myös Ankkalinnan vanha junarata.

Kun miettii Ankkalinnaa kokonaisuutena, se on turisteja vetävä metropolikaupunki, jossa on paljon maamerkkejä ja nähtävyyksiä, joista kuuluisin on Roope Ankan oma rahasäiliö, jonka koko maailma tuntee. Ankkalinna on myös muuttunut ja kehittynyt koko ajan ja se myös kehittyy nykyään, joten voisi päätellä, että Ankkalinna kuuluu koko maailman kuuluisimpiin ja hienoimpiin paikkoihin ja kaupunkeihin.

Ei tule mitään. Pistesijat ovat kadonneet jo niin kauas musta, että en enää edes viitsi jaksaa viestiäni. Vielä, kun Pulliskaan ei ole paikalla, niin... :(

E: Sä ootkin superkirjoittaja, mä en oo. Siinä se syy on, ja muutenkin, sulla ei ole tällä hetkellä käynnissä kahta tarinaa. :(

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, maamerkit ja Ankkalinnan muuttuminen
Ankkalinnaa ei voi moittia ainakaan nähtävyyksien puuttumisesta. Niitä Ankkalinnassa on todella paljon. Roope Ankan rahasäiliö on Kiinan muurin lisäksi ainoa rakennelma, joka näkyy kuusta. Muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Julle Ankanpään patsas, Peikonhammas sekä meri. Ankkalinnassa täytyykin olla paljon nähtävyyksiä! Ankkalinna on suuri kaupunki, jossa käy todella paljon turisteja. Asiat olisivat todennäköisesti toisin, jos nähtävyyksiä ei olisi. Niitähän kaikki turistit tulevat aina katsomaan.

Ankkalinna myös muuttuu koko ajan. Kaikki muuttuu koko ajan oikeassa elämässäkin. Ankkalinna on siltä osalta aito. Piirtäjät päivittävät Ankkalinnaa. Ankkalinna on joka tarinassa erilainen, sillä yksityiskohtia on mahdotonta saada aina samanlaisiksi. Ankkalinnasta on niin paljon mainintoja, että ne kumoavat täysin toisensa. Ankkalinna on joissain tarinoissa vanhempi kuin joissain.

Ehdottomasti kuuluisin Ankkalinnan maamerkeistä ja nähtävyyksistä on Roope Ankan rahasäiliö. Se sijaitsee kukkulalla, jota kutsutaan Rahasäiliökukkulaksi. Rahasäiliö on kuution muotoinen harmaa rakennus, jossa on yksi ikkuna. Rahasäiliön etuseinässä on teksti RA, joka tarkoittaa Roopen nimikirjaimia. Joissain tarinoissa siinä on euron kuva (€), punnan kuva (£) tai dollarin kuva ($). Kuvake on kirjoitettu suurilla kirjaimilla ja se vie noin puolet rakennuksen korkeudesta. Rahasäiliö on Roope Ankan rahojen varasto, useimmissa tarinoissa Roopen asuinpaikka ja hänen väkensä toimisto. Säiliö on suuri, koska sinne pitää mahtua paljon asioita. Barksin mukaan tilavuus on kolme kuutioeekkeriä. Rosa on tehnyt säiliön pohjapiirroksen, joka on julkaistu Aku Ankka-lehdessä Suomessa 2001. Sen mukaan rahasäiliön korkeus on 43 metriä ja leveys kolme vähemmän. Koska säiliössä on todella paljon rahaa, sinne yritetäänkin murtautua todella usein. Rahasäiliössä on betoniset seinät ja katto. Joissain tarinoissa lattiakin on betonista, mutta joissain se on tehty jostain todella paljon heikommasta materiaalista (koska säästyy rahaa). Rahasäiliön turvavarustelut vaihtelevat paljon. Joskus Roopella on vartijoita. Toisinaan hän käyttää sähköisiä suojauslaitteita (usein Pellen kehittämiä). Joskus taasen hänellä on hallintoyksikkö, joka hoitaa koko säiliötä. Kuitenkin aina ei ole niinkään. On paljon tarinoita, joissa suojauksia ei ole ja Roopella on aseinaan vain esimerkiksi kanuuna. Kuitenkin rahasäiliöön ei ole murtauduttu noin vain. Se vaatii aina Akun tai jonkun muun tekemän virheen. Rahasäiliö on äärimmäisen luotettava rakennus, johon murtautuminen on käytännössä mahdotonta. Rahasäiliössä Roope säilyttää rahojen lisäsi myös kaikkia hänelle tärkeitä esineitä. Esimerkiksi ensilantti on peitetty kuvulla. Joskus sitä nostamalla on saanut valkosipulin tuoksua päälleen. Roopella on myös varasto, missä on esimerkiksi hanhenmunahippu ja muita voitonmerkkejä. Lisäksi rahasäiliössä on suurenmoinen kirjasto, mistä löytyy kaikenlaisia kirjoja. Rahasäiliössäkin on keittiö, jossa ei tosin ole lainkaan ruokaa, paitsi kauppojen ylijäämämyynnin tuotteita, esimerkiksi laatikollinen juustoa. Joissain tarinoissa säiliön ulkopuolella on myös puutarha, jossa kasvaisi esimerkiksi kukkakaaleja, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Kukkulalla on kuitenkin miinakenttä, tykkejä sun muita suojauksia. Joissain tarinoissa siellä on myös pensaita ynnä muita senlaisia kasveja. Kukkulalla on myös kylttejä, jotka kieltävät tulemisen eteenpäin. Joissain tarinoissa Roope Ankan rahasäiliössä ollut luukku, jota käytetään esimerkiksi kauppiaiden karkottamiseen, on vienyt Rahasäiliökukkulalle, mutta melkeinpä kaikissa muissa tarinoissa kukkulalla on miinakenttä (ja joskus sieltä löytyvät ne molemmat, mutta se on todellakin harvinaista). Rahasäiliön ympärillä on useimmiten melko paljon väkeä, varsinkin jos Karhukopla yrittää hyökätä Rahasäiliöön. Karhukopla ei siitä kovin paljoa pidä. Yllättävän harva ohikulkija yrittääkään mennä sisälle Rahasäiliöön. Se luultavasti tiedetään mahdottomaksi. Rahasäiliö ei ole kuuluisa sen ulkomuotonsa ansiosta, vaan luultavasti Roope Ankan ja rahojen ansiosta. Rahat herättävät kateutta usiemmissa turisteissa. Rahasäiliö itsessään on vain ruma betonirakennus. Pormestari tai muu vaikutusvaltainen henkilö onkin usein vaatinut sen kaunistamista. Roope on useimmiten kaunistanut säiliönsä, jolloin turistit ja jopa ankkalinnalaisetkin ovat tulleet ihailemaan uutta säiliötä. Säiliö on muun muassa asetettu akvaarion pohjalle tai roikkumaan ilmassa. Rahasäiliö ei ole ollut aina vain kuutio. Mainitsen seuraavassa vain muutamia erikoistapauksia. Roope Ankka on järjestänyt muutamia tarjouskilpailuja Rahasäiliön uudesta muodosta. Kilpailun voittaja on saanut tehdä säiliöstä kilpailuehdotuksensa muotoisen. Rahasäiliö on ollut akvaarion pohjalla ja tehty säästöporsaan muotoiseksi. Pelle Pelotonkin on usein muotoillut säiliötä. Hän on kyhännyt tilanlaajentimen, uusia materiaaleja ja esimerkiksi siirtänyt säiliötä eri paikkoihin. Usein kuitenkin on ollut niin, että aivan sama kuka on tehnyt uuden säiliön ja minkälainen se on ollut, se ei ole toiminut laisinkaan. Roope nukkuu Rahasäiliössään minun mielestäni, mutta eri piirtäjät ovat eri mieltä. Usein Roopen nukkumapaikaksi onkin muodostunut eri rakennus, Roopen ''talo''. Se on suuri kartanorakennus. Itse en ole sitä mieltä, että Roope nukkuu siellä, koska hienostelevaisuus ei ole koskaan ollut hänen tapaistaan. Kuitenkin useissa tarinoissa Roopella on todella suuri sänky, jossa on patja joka on täytetty seteleillä (kuten tyynykin). Eräässä tarinassa Roope on nukkunut piirongin laatikossa. Kuitenkin useat piirtävät Roopen nukkumaan Rahasäiliöönsä (kenties varkaiden varalta).

Roope Ankan Rahasäiliöstä on tehty todella paljon tarinoita. On tehty myös tarinoita, joissa Rahasäiliö ei ole ollut pääosassa, vaan sivuosassa, koska Roope on siellä ollut. Ne tarinat ovat mielestäni parhaita Rahasäiliö-tarinoita, jos itse tarinan pääjuoni on toimiva. Silloin myös Rahasäiliö sivuosassa on toimiva, eikä siihen (mielestäni) kiinnitetä liikaa huomiota ja tehdä väkisin juonta, kuten nyt joskus tehdään tarinoissa, joissa Rahasäiliö on pääosassa. Rahasäiliökin on vahva perusta juonelle, mutta sitä käytetäänkin jo liikaa. Rahasäiliö on liian useissa tarínoissa kunnon osana juonta. Siihen alkaa jo kyllästymään ja alkaa selkeästi tuntua siltä, että tarinat ovat väkisinväännettyjä (mitä ne joskus ovatkin). Usein tarinan juoni on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: Rahasäiliö alkaa hajota, joten uusi pitää tehdä, ja se ei pysy kunnossa. Edellämainitulla kaavalla onkin tehty todella paljon tarinoita. Niihin todellakin kyllästyy! Kyllästyminen ei ole yleistä, mutta kun noin tunnettua asiaa käytetään noin usein, siihen alkaa jo kyllästyä, ja kyllästymistä edesauttaa myös se, että Rahasäiliö on useissa tarinoissa sivuosassa. Kyllästyminen on valitettava asia, jonka takia jotkut skippaavat tarinoita lehdestä. Ei siis hetkeen tarinoita, joissa Rahasäiliö on pääosassa, jotta kyllästymisen saisi ohitettua kunnolla. Sen ei pitäisi olla hankalaa. Mielestäni yksi esimerkki hyvästä juonesta (jossa Rahasäiliötäkin käytetään) voisi olla tiivistettynä seuraavanlainen: Rahasäiliöön tunkeutuu joku tavoitteenaan varastaa rahoja, mutta hän eksyy sinne ja samalla kuvataan hienosti Rahasäiliön sisältöä.

Kaupungin paikalla oli ennen Ankkalinnake, joka kuitenkin vallattiin. Ankkalinnake oli tehty puusta. Erinäisten tapahtumien seurauksena se meni Julle Ankanpäälle, joka perusti sen paikalle Ankkalinnan. Joidenkin tarinoiden mukaan rahasäiliö on Ankkalinnakkeen kukkulalla. Varsinkin Don Rosa tukee tätä teoriaa. Joskus on nähty Ankkalinnakkeesta tehty ''kopio'', joka on vallattu juhlan (eli vuosipäivän) kunniaksi. Ankkalinnan on luonut Carl Barks. Hän mainitsi sen nimen ensimmäisenä ihmisenä.

Julle Ankanpään, kaupungin perustajan, patsas on Ankkalinnassa. Kyseessäoleva patsas on todella tunnettu maamerkki Ankkalinnassa. Patsas sijaitsee kaupungin keskustassa. Patsaassa on kuva Julle Ankanpäästä, joka pitelee sylissään maissintähkiä ja hymyilee. Päässään Ankanpäällä on silinterihattu. Patsaan luona on paljon vierailijoita. Se onkin todennäköisesti toiseksi suosituin vierailukohde Ankkalinnassa (Rahasäiliökukkulan jälkeen). Juuri Ankanpäällä olleet maissintähkät pelastivat Ankkalinnan valloittajilta, sillä popcornit, jotka siitä paistettaessa tulivat, säikyttivät valloittajat karkuun.

Vuonna 1952 on julkaistu eräs tarina, jossa Julle Ankanpään patsas on suuressa roolissa. Sen nimi on Maailman rikkain mies. Tarinan on tehnyt Carl Barks. Tarinassa Junttapurin maharadza tulee Ankkalinnaan kehuen olevansa rikkain mies maailmassa. Hän osoittaa rikkautensa rakentamalla Julle Ankanpään patsaan kaupungille. Roope ei hyväksy yleistä mielipidettä. Hän tekee salassa suuremman ja hienomman patsaan, jonka julkistaa samaan aikaan kuin maharadzakin. Tämä saa molemmat tekemään suuremmat ja hienommat patsaat. Roope teki siinäkin suuremman patsaan. Sen jälkeen he tekevät vielä suuremmat patsaat. Ne olivat jo pilvenpiirtäjien kokoisia. Viimeiset eli neljännet patsaat he tekevät itsestään, ja Roopen patsas voittaa kirkkaasti maharadzan patsaan. Siihen maharadzan rahat loppuivatkin, kun Roopella niitä vielä(kin) riitti todella paljon. Itse pidän tuota tarinaa todella hyvänä, koska se on erilainen kuin yleisimmät Roope-tarinat.

Ankkalinnassa on myös eräs vuori, Peikonhammas. Se on melko korkea (Ankkalinnan korkein vuori) ja sijaitsee Ankkalinnan raja-alueilla. Esimerkiksi Aku on kiivennyt sen huipulle. Joidenkin tarinoiden mukaan kuitenkin vuoren huipulle kiipeäminen olisi todella harvinaista. Peikonhammas teki ensiesiintymisensä 1953 Carl Barksin piirtämässä ja käsikirjoittamassa tarinassa Peikonhammas.

Ankkalinnassa on paljon hienoja maisemia ja koskematonta luontoa. Ne ovat useille henkilöille nähtävyyksiä. Esimerkiksi Sudenpennut käyvät melko usein luonnossa, joten he tuntevat sen osa-alueen loistavasti. Ankkalinnan luonto on keskivertoa parempaa, sillä siihen ei ole (useimmissa tarinoissa) uskallettu koskea paljoa. Melko usein ankkalinnalaiset tekevätkin retkiä luontoon tai rannoille, joita tuntuu Ankkalinnassa riittävän todella paljon. Esimerkiksi Mummo Ankkakin on käynyt rannalla.
Lisäksi Roope Ankan uskomattomat rakennelmat käyvät nähtävyyksistä. Yksi esimerkki senlaisesta on Nokanneula, joka on pilvenpiirtäjä.

Paratiisitie on Akun ja muutamien muiden ihmisten kotikatu. Akun osoite on Paratiisitie 13. Tie on melko pieni ainakin pääkatuihin verrattuna, mutta siellä on yllättävän suuri meteli. Se johtuu Akun ja hänen naapurinsa Teppo Tulpun taisteluista. Sen takia usea on muuttanut pois Paratiisitieltä. Tien pitäisi olla hiljainen, mutta sitä se ei todellakaan ole. Kuitenkin jostain löytyy aina Akulle ja Tulpulle naapureita. Paratiisitien tapahtumia on selvitelty esimerkiksi asukaskokouksessa tai pormestarin puuttumisella. Pormestari onkin usein antanut sekä Akulle että Tulpulle jonkinlaisen rangaistuksen. Myös häätöjä on nähty joskus. Eräs mielestäni ikimuistoisin tarina oli eräs, jossa sekä Aku että Teppo Tulppu yrittivät myydä asuntojaan, mutta toinen heistä esti toisen aikeet ja tietenkin vahingossa. Paratiisitien asukkien määrä vaihtelee todella paljon, sillä joskus se on pikkukatu, jota Akun ja Tulpun ''pienet'' taistelut eivät haittaa, kun joskus se on suurempi, jolloin yksi suuri vesi-ilmapallokin aiheuttaa karmivan suuren metelin ja mahdollisesti (melko useinkin) jopa pormestarin tai muun vaikutusvaltaisen henkilön hakemiseen paikalle. Paratiisitiellä asuu vaihteleva määrä asukkaita, mutta ainoat lapset ovat Tupu, Hupu ja Lupu. Eläimiä ei ole muutamaa poikkeusta (kuten Pulivari) lukuunottamatta ollenkaan. Paratiisitie on täynnä pieniä omakotitaloja. Paratiisitie sijaitsee keskustan ulkopuolella ja lähellä Roope Ankan Rahasäiliötä.

Ankkalinnassa on myös Miljardööriklubi, jossa on eri tarinoiden mukaan väkeä joko koko maailmasta tai vain Ankkalinnasta. Klubiin hyväksytään vain rikkaita ihmisiä. Miljardööriklubi ei ole nähtävyys niinkään ulkomuotonsa vaan sisältönsä takia (tosin sisältö on saanut ulkomuodonkin hienoksi). Klubissa käyvät kaikki Ankkalinnan (tai maailman) suuruudet, rikkaat. Siksi sitä halutaankin päästä ihailemaan läheltä. Klubin lähistöllä on kuitenkin yllättävänkin vähän seuraajia. Klubin sisälle ei ole päästetty muita kuin rikkaita ja heidän pyytämiään henkilöitä. Kuitenkin esimerkiksi Aku, Tupu, Hupu ja Lupu käyvät klubissa melko usein Roopea etsimässä, vaikka he eivät ole Roopen mukana. Rakennus on todella suuri ja tavallaan pröystäileväkin. Se sisältää hienot maalit. Kenties tärkeimpänä tuntomerkkinä on rakennuksen katolla liehuva lippu. Tämänkin rakennuksen ulkomuoto vaihtelee (melkein) aina. Kuitenkin ovelle johtavat portaat. Ovea vartioimassa on yksi ihminen. Oven vierestä löytyy kaksi noin puolen metrin korkuista patsasta. Patsaat ovat joidenkin ihmisten rintakuvia. Useissa tarinoissa, jossa Roope taistelee Kroisosta vastaan jossain lajissa, käydään myös Miljardööriklubissa.

Ankkalinnassa on kaksi majakkaa, jotka ovat Ankkaniemen majakka ja Ankkalahden majakka. Molemmat ovat meren äärellä ohjaamassa laivoja oikeaan suuntaan. Molemmat majakat ovat noin kymmenen metriä korkeita ja sisältävät todella kirkkaan lampun. Esimerkiksi Aku ja Touho Ankka ovat olleet tarkistamassa majakan lamppua. Aku on myös hoitanut majakkaa yksin. Ankkaniemen majakka sijaitsee erään niemen päässä, kun Ankkalahden majakka sijaitsee alueen, jolla on paljon kareja, kohdilla.

Eräänlainen maamerkki on Ankanpään ala-aste. Se on koulu, jota esimerkiksi Tupu, Hupu ja Lupu, Leenu, Liinu ja Tiinu käyvät. Koulussa on melko vähän luokkia. Se sijaitsee aukealla kahden talon välissä. Varsinkin kansissa sen sijainti yritetään saada paremmaksi piirtää. Osoite on Ankanpääntie 13. Aku on työskennellyt koulussa siivoojana melko usein. Eräässä tarinassa Milla Magia loihti koulun näkymättömäksi.

Yksi Ankkalinnan tärkeimpiä (ja ainoita) museoita on Ankallismuseo. Se sisältää paljon tauluja ynnä muita senlaisia taidetuotteita, ei tosin sarjakuvia. Museoon on usein lainattu Roope Ankan voitonmerkkejä, tosin siitä on maksettu. Museossa ei kuitenkaan ole kovin usein muita lainattuja näyttelyitä. Museo on useimmissa tarinoissa maksullinen ja rakennuksen ulkonäkö muuttuu, tosin itse muistelisin melkein kaikissa tarinoissa olleen portaat museon edessä eduskuntatalon tyyliin. Ankallismuseokin tuntuu keräävän melko paljon turisteja, vaikka harvoin siellä on mitään kovin tunnettua. Ankallismuseo on ollut Akun työpaikka. Tarina Kultainen kypärä alkoi Ankallismuseosta. Tarinassa Musta Ritari slurppaa jälleen museossa oli Roopen aarrekokoelman osia.

Ankkalinnassakin on eläintarha. Eri tarinoissa sitä ylläpitävät eri henkilöt. Joskus sitä ovat ylläpitäneet Sudenpennut, jolloin vain he ovat hoitaneet sitä ja eläintarhassa on ollut tavallisia eläintarhaeläimiä. Usein häkkejä ei ole ollut. Joskus eläintarha on ollut Roopen, jolloin siellä on ollut mitä harvinaisempia eläimiä. Häkit ovat tulleet tutuiksi, ja sisäänpääsy on maksanut paljon. Toisinaan joku ulkopuolinen taho on omistanut eläintarhan. Silloin(kin) on käytetty häkkejä. Akukin on työskennellyt eläintarhassa ulkopuolisen tahon ylläpitäessä eläintarhaa. Eläintarha kerää yleensä melko paljon väkeä sisälleen.

Keskellä Ankkalinnan keskustaa sijaitsee vain yhdessä tarinassa esiintynyt Taikametsä. Se on todella tiheä metsä, jonne kukaan ei uskalla mennä, koska siellä tapahtuu omituisia asioita (kuten taikoja ja kummitteluja). Taikametsästä on tehty paljon uskomuksia, koska kukaan ei uskalla mennä sinne, sillä kaikki pelkäävät sitä. Tarinassa Taikametsä Mikki menee Taikametsään, ja löytää sieltä esimerkiksi puhuvan kalan, joka yritetään varastaa kuuluisuuden vuoksi. Taikametsä on tiheyden lisäksi pimeä ja täynnä kaikkea, mitä ei muualta löydä. Taikametsästä ei ole esitelty muuta sisältöä kuin puhuva kala.

Eräänlainen maamerkki on Ankkalinnan Ankallispankki. Se on suuri pankki, jossa on todella vahvat turvatoimenpiteet. Ankallispankki on useimmite Roopen omistuksessa, mutta ei aina. Varsinkin Karhukopla yrittää varastaa pankista rahoja. Pankki sijaitsee kaupungin keskustassa. Sen sisällä on useita porttia, joista pääsee läpi vain vartijan ja pankinjohtajan kanssa. Sen jälkeen vastaan tulee holvi, joka on suljettu suurella portilla. Holvissa on kassakaappeja ja irtonaista rahaa. Ankallispankissa on myös talletuslokeroja, jonne esimerkiksi Karhuvaari on tallettanut miljoonan. Ankallispankilla on useimmiten muutamia kilpailijoita. Ankallispankin kassoilla (joita on useita) on paksut lasit, jotka on kai vahvistettu, suojana.

Ankkalinnassa on myös jalkapallostadion, johon mahtuu todella paljon katsojia. Se on ollut joskus Roope Ankan omistama, mutta useimmiten se on jonkun muun omistama. Ankkalinnassa on oma jalkapallojoukkue, joka pelaa kotipelit kyseessäolevalla stadionilla. Stadionilla on pelattu myös muun muassa jalkapallomaaotteluja. Aku on joskus toiminut tuomarina ja joskus selostajana stadionilla. Joskus stadion sijaitsee kaupungin keskustassa ja alimmat katsomot ovat maan tasalla, kun taasen joskus sijaintipaikka on kauempana kaupungin keskustasta ja katsomoista kaikki alueet ovat ylhäällä.

Ankkalinnasta löytyy lisäksi jääkiekkohallikin. Halli on suuri ja sisältää paljon katsomotiloja, jotka ulottuvat kentän tasolle asti. Hallista löytyy suuret harjoittelutilat, joita Ankkalinnan joukkue käyttääkin melko paljon. Halli on tietenkin ankkalinnalaisen joukkueen kotihalli. Joukkue on ollut joskus nimeltään Ankkalinnan Ankkurit. Nimikin vaihtuu kuitenkin usein. Stadionilla on ylempänä selostuskopit, joita Akukin on käyttänyt. Kentän keskiosan kohdalla on käytävä, josta pääsee ulos stadionilta.

Ankkalinnassa on paljon suuria rakennuksia, jotka ovat nähtävyyksiä jo kokonsa puolesta. Niitä ei kuitenkaan mainita eri tarinoissa toistuvasti, vaan ne ovat yleensä mukana vain muutamassa tarinassa, jossa ne saattavat tosin päästä jopa pääosaan juonen kannalta. Useimmiten ne ovat Roope Ankan rakentamia asuintaloja, toimistorakennuksia tai muita senlaisia. Yksi mainio esimerkki on Nokanneula. Se on rakennus, josta piti tulla kolmikerroksinen. Roope ei kuitenkaan jättänyt sitä niin matalaksi, sillä tapansa mukaan hän oli taas säästäväinen. "Rakennustarvikkeita saa sitä halvemmalla mitä enemmän niitä ostaa." Siispä Nokanneulasta tulikin pilvenpiirtäjä, jota lentokoneiden piti väistellä. Nokanneula on esiintynyt vain yhdessä tarinassa, joka on Don Rosan tekemä. Se perustui lähinnä Akun ikkunanpesuun. Nokanneula sisältää edellämainitun tarinan mukaan toimistorakennuksia (ylhäällä) sekä asuinrakennuksia (alempana) ja lisäksi muutaman kaupan (pohjakerroksessa). Asuinhuoneistojen ikkunoiden yläpuolella on aurinkoverhot. Ylempänä Nokanneulassa on useita lipputankoja. Nokanneulan sisällä on ainakin yksi hissi, joka vie ylimpiin kerroksiin asti. Nokanneula on siis pilvenpiirtäjä, joka on ainakin satakerroksinen.

Ankkalinnassa on huvipuisto nimeltään Ankkalinnanmäki (joskus myös Sorkanniemi). Eri tarinoista riippuen huvipuiston omistajana toimii joko Roope tai joku muu tuntematon henkilö. Huvipuisto kuuluu niissä tarinoissa joissa se on mukana ehdottomasti Ankkalinnan suosituimpiin vierailukohteisiin. Huvipuistossa on esimerkiksi maailmanpyörä ja ennustaja, joka tietää kaiken. Huvipuisto on maksullinen, mutta monipuolinen. Sieltä löytää todella paljon turisteja ja se on todella suosittu vierailukohde.

Räpylätori on tori Ankkalinnassa pormestarin työtalon edessä. Sinne ankkalinnalaiset kokontuvat juhlimaan uutta vuotta. Tori on myös turistien suosiossa, sillä sen sijainti on hyvä (keskusta), se on laaja-alainen ja siitä näkee hyvin kuuluisan käkikellon, joka on talon seinässä. Tori on yleensä täynnä väkeä. Torilla oleva käkikello on melko suuri, jotta se näkyy kauas. Se on ankkalinnalaisten yksi kuuluisuus. Sitä tullaan katsomaan kaukaakin, varsinkin uutena vuotena. Sen kellosta otetaan usein aikaa vuoden vaihtumiseen. Kuitenkaan kelloa ei aina näe tarinoissa. Joskus se on melkein Ankkalinnan ykkösnähtävyys.

Ankkalinnasta täytyy mainita eräs maamerkki, mikä ei ole nähtävyys. Se on Aku Ankan työpaikka joskus, Kattivaaran margariinitehdas. Tehtaassa on suuri savupiippu ja sitä ei todellakaan kuvata usein ulkopuolelta, mutta itse muistelisin värityksen olleen useimmiten ruskean ja keltaisen sekoitus. Tehdas tuottaa margariinia, mutta on ainoita tehtaita, joita mainitaan usein. Margariinitehdas on ollut muutamissa tarinoissa kunnon roolissa, koska Aku on töissä siellä. Muuten se ei ole edes sivuosassa.

Ankkalinnan reunamilta löytyy meri. Meren nimeä ei ole (muistaakseni) kertaakaan mainittu tarinoissa, mutta se on kuitenkin suuri meri, joskin tuskin valtameri. Koska Ankkalinnassa on meri, täytyy jossain olla rantakin. Ankkalinnan hiekkaranta on suuressa suosiossa ankkalinnalaisten keskuudessa. Ankkalinnalaiset tulevat rannalle varsinkin kesäisin. Rannalla on nähty, joskin sivumpana, jopa Mummo Ankan koko maatila (siis eläimineen). Ranta on tarinoissa joko kaupungin tai Roope Ankan omistama ja se on aina tupaten täynnä väkeä. Tilaa ei meinaa löytyä mistään. Roope käyttää tarinoissa joissa hän omistaa rannan rantaa todellakin rahalähteenä: Sisäänpääsy maksaa usein, rantavarjot maksavat, ruoka maksaa, kaikki mahdollinen maksaa. Pelle Peloton on keksinyt rantaa varten joitain hyödyllisiä kapistuksia, joita ei kuitenkaan kovin usein näy tarinoissa. Tiet rannoille ovat melkein aina täynnä, joten Akulla ja ankanpojilla kestää aina kauan ajaa sinne. Tupu, Hupu ja Lupu haluavat monissa tarinoissa rannalle. Aku on toiminut lautturina meren yli, eri kohdassa kuin ranta. Koska on meri ja rantaa, täytyy olla myös satama. Ankkalinnassa on suuri satama, joka sijaitsee jossain meren rannalla.

Ankkalinnan lähistöltä löytyy myös Ankkajoki, joka on nimensäkin perusteella joki. Joki virtaa Ankkalinnan läpi, joskin sitä näkee vain harvoissa tarinoissa. Sillä ei ole koskaan ollut suurta roolia. Joki on melko suuri, mutta ei mikään jättiläinen. Joskus se on sijainnut Mummon maatilan lähellä, jolloin koko maatilan väki eläimineen on tehnyt joitain pieniä retkiä sen varrelle.

Pelle Pelottoman yhdistetty koti ja työpaja kuuluu mielestäni maamerkkeihin. Onhan Pelle sentään ankkamaailman paras keksijä. Työpaja on kuin mikäkin talo. Se on useimmiten kellertävä ja siinä on harjakatto. Sen luona on kylttejä, kuten "Kaikenlaiset keksinnöt keksitään". Talossa on savupiippu, mutta takkaa en ole sisällä nähnyt kertaakaan. Työpaja sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella.

Ankkalinnassakin on myös raatihuone. Se on useimmiten Ankkalinnan pormestarin työpaikka. Sen väri vaihtelee (eikä raatihuonetta edes ole läheskään jokaisessa tarinassa), mutta raatihuoneen katolla liehuu aina lippu. Raatihuone sisältää joitain ikkunoita sekä parvekkeen, johon sisäänkäynti on useimmiten pormestarin työhuoneessa. Raatihuoneen edessä järjestetään useimmat mielenosoitukset, koska sieltä pormestari ne huomaa. Raatihuone on yksi Ankkalinnan vanhimmista rakennuksista. Raatihuonerakennuksen yläkerroksissa on käkikellon koneisto. Käkikello on raatihuoneen seinässä niin että se näkyisi rakennuksen ulkopuolelta kauas. Kello onkin todella tunnettu esine/asia. Raatihuone sijaitsee Räpylätorin edustalla.

Vuoden 2006 Akkareissa oli Ankkalinnan maamerkit-kuvasarja. Jokaisen kuukauden toisessa lehdessä (muistaakseni tammikuussa kolmannessa) oli keräilykuva tai joku sen tapainen ensimmäisellä sivulla kannen jälkeen jostain Ankkalinnan nähtävyydestä. Kyseessäolevasta nähtävyydestä oli myös tarina lehdessä. Maamerkkien joukkoon pääsivät esimerkiksi Peikonhammas ja Pelle Pelottoman paja. Nähtävyyksiä oli siis yhteensä kaksitoista kappaletta.

Ankkalinna muuttuu jatkuvasti ja on jokaisessa tarinassa erilainen. Ankkalinna on joissain tarinoissa hyvinvoinnin keskus, kun joskus se on täysin riippuvainen Roopen verorahoista ja siltikin köyhä paikka. Ankkalinnan väen elintaso on yleisesti ottaen melko hyvä, eikä se vaihtele (plus poikkeukset). Ankkalinna sijoittuu nykyaikaan kaikissa muissa paitsi Don Rosan tarinoissa, joissa Ankkalinna sijoittuu 1950-luvulle (koska Barkskin sijoitti Ankkalinnan sille ajalle, koska Barks teki tarinoita niinä aikoina). Ankkalinna muuttuu koko ajan, ja se on hyvä asia, koska kaikki meistä eivät jaksaisi lukea koko aikaa tarinoita menneisyydestä. Oikeassakin elämässä kaikki kehittyy koko ajan ja uutta keksitään. Ei Aku Ankka kiinnostaisi niin paljon, jos se sijoittuisi täysin menneisyyteen. Don Rosan tarinoissa Ankkalinna sijoittuu menneisyyteen, mutta kukaan muu ei sitä sinne sijoita. Siksi Don Rosan ''vanhoja'' tarinoitakin jaksavat lukea oikeastaan kaikki ankkoja lukevat.

Vielä hieman lisää Don Rosan sijoittamisesta. Don Rosahan sijoittaa Ankkalinnan aina 1950-luvulle, koska hänen suosikkinsa Barkskin teki niin. Rosa siksi piirtää kaikki asiat, esimerkiksi elektroniikan, niin kuten ne olivat kyseessäolevalla aikakaudella. Se on mielestäni todella mahtava asia sarjakuville! Se estää kyllästymistä! Luulisin, että kaikki muut piirtäjät piirtävät Ankkalinnan nykyaikaan (paitsi jos käsikirjoittajien tekemä käsikirjoitus estää sen esimerkiksi aikamatkalla), mutta Don Rosa on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Hän tuo vanhoina asioina erilaisuutta mukaan, joten meiltä on taas viety pois yksi syy kyllästyä Aku Ankkoihin. Don Rosa ei anna 1950-lukuisen Ankkalinnan vaikuttaa hänen tarinoihinsa juoniin. Siispä sen huomaaminen jää vain silmillämme sekä keräämällemme tiedolla havaittavaksi. Sekin on hyvä asia, koska se jaksaa yllättää. On mielestäni hyvä huomata tehneensä virheen. Ankkalinnan kehitykselle tuo on ''yksi askel taaksepäin''. Mielestäni se ei kuitenkaan estä kehityksen olemassaoloa, sillä käytännössä kaikki muut piirtäjät piirtävät Ankkalinnan kehittyneeksi suurkaupungiksi, jossa on kaikki nykyaikaiset tuotteet. Ankkalinna siis kuitenkin kehittyy koko ajan, sillä Don Rosan kehityksemättömyys vain auttaa meitä huomaamaan paremmin kehityksen, mitä kaikki muut piirtäjät Ankkalinnaan koko ajan tekevät. Ilman Don Rosan 1950-lukuisuutta ja vanhoja tarinoita sitä ei välttämättä huomattaisi selvästi (tai ei ainakaan niin selvästi kuin mitä sen huomaamme niiden asioiden kanssa).

Ankkalinnan nähtävyyksillä on suuri merkitys tarinoiden juonille. Rahasäiliön merkityksestä on turha puhuakaan, sillä sen kaikki tietävät. Rikostarinoita ja Roope-tarinoita saadaan rahasäiliöstä. Kuitenkaan harva muistaa, että Sudenpennuista kertovat tarinat sijoittuvat luontoon. Myöskin Ankkalinnassa olevaa väkimäärää saa osittain selitettyä nähtävyyksien määrällä. Ankkalinnan nähtävyyksistä saa jo itsessään useita tarinoita, sillä ne ovat niin merkittäviä, tunnettuja ja suuria kohteita ja käsitteinäkin todella laajoja.

Nähtävyydet ovat kaikki suuria, mikä on todellakin hyvä asia! Suuret tai vahvat asiat edesauttavat juonta paremmaksi. Nähtävyyksistä pitäisi saada helposti oma tarina, sillä ne ovat (kuten edelläkin sanoin) käsitteinä todella laajoja. Mitä laajempi asia on, sitä paremmin se sopii keskeiseksi asiaksi tarinassa. Nähtävyydet ovat juurikin niin. Ne ovat todella tärkeitä tarinoiden juonien kannalta (useimmiten), koska ne ovat niin laaja-alaisia. Esimerkiksi Peikonhammas on jotain suurta. Siitä onkin tehty mielestäni vähemmän tarinoita mitä olisi täytynyt kyetä tekemään. Se selittyy pääasiassa sillä, että Peikonhammas ei ole kaikissa tarinoissa olemassa. Siksipä siitä ei ole tehty niin paljoa tarinoita. Se ei ole tarpeeksi yleinen. Peikonhammas kykenisi kuitenkin toimimaan juonen keskusyksikkönä, sillä se on niin monimuotoinen. Siihen saa liitetttyä paljon asioita ja se myös sisältää todella paljon asioita. Esimerkiksi Carl Barks on luultavasti juuri edellämainittujen asioiden ansiosta tehnyt Peikonhampaasta muutaman mainion tarinan. Peikonhammas ei todellakaan ole ainoa nähtävyys, jonka pitäisi siihen pystyä. Oikeastaan kaikkien nähtävyyksien pitäisi siihen pystyä. Itse henkilökohtaisesti ihmettelen, miksi Julle Ankanpään patsaasta ei ole tehty oikein kunnon tarinoita, sillä sen pitäisi olla tärkeä ankkalinnalaisille ja siksi se olisikin todella mahtava oivallus käsikirjoittajille (ja piirtäjille). Siis jos siitä saisi hyvän tarinan. Patsas on todella keskeisessä asemassa Ankkalinnassa (ja Ankkalinnalle), mutta sitä ei ole kuin mainittu jos sitäkään useimmissa sarjakuvatarinoissa. Se ei ole päässyt esiintymään edukseen, olemaan juonen keskeisimpänä asiana (eli päähenkilönä, jos se olisi elävä asia). Kenties vain kaikkien käsikirjoittajien mielikuvitus on lopussa tai sitten he eivät tee senlaisia tarinoita (esimerkiksi Don Rosa). Nähtävyydet kykenisivät siis kannattelemaan kokonaista juonta, mutta niitä ei oikeastaan koskaan käytetä siihen asemaan, vaikka pitäisi, sillä ne toisivat ainakin toivottua vaihtelua ankkasarjoihin, koska niitä ei todellakaan nähdä paljoa (jos nähdään ollenkaan), jonka luulisin johtuvan siitä, että käsikirjoittajat eivät joko tee sen alan tarinoita (vaikka heidän pitäisi niitä tehdä) tai sitten he kuuluvat ryhmään, jolta on mielikuvitus loppunut täysin.

Yhteenveto: Ankkalinnan on luonut Carl Barks. Ankkalinnassa on nähtävyyksiä paljon, mikä olisi hyväksi tarinoille, koska ne ovat niin vahvoja että sopivat hyvin juonen keskeisiksi asioiksi, mutta käsikirjoittajat eivät niitä käytä. Tunnetuin ankkalinnalainen nähtävyys on Roope Ankan rahasäiliö. Ankkalinna muuttuu koko ajan, mutta Don Rosa tekee Ankkalinnan 1950-luvulle, koska Carl Barkskin teki niin. Paratiisitie on Akun kotikatu, jossa asuu esimerkiksi Teppo Tulppu. Roope Ankan Rahasäiliöstä on niin paljon tarinoita, että niihin alkaa jo kyllästyä.

~kirja

Olipa mahtava neronleimaus alkaa parantelemaan VM-viestiä puoli kolmelta yöllä. Tämän enempää en saa aikaiseksi, joten tämä on lopullinen versio, sillä ennen kymmentä en tätä menoa varmastikaan herää huomenna. Saa nähdä, pääsenkö pisteille ollenkaan. Toivottavasti pääsen, sillä akkaridekkari on lähtenyt lomalle ja hänen osaltaan pisteille pääsy on mahdotonta. WF'lle onnea kauden voitosta, ero on kasvanut niin isoksi, että teitä ei kukaan enää voi voittaa, varsinkaan, kun dekkari ei ole ensi viikolla kirjoittamassa ollenkaan.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinna muuttuminen ja kehittyminen

Ankkalinnan satojen katujen ja teiden joukosta löytyy yksi katu, joka on varmasti se kaikista tunnetuin koko Ankkalinnassa; Paratiisitie. Paratiisitie tosin ei tosin ole nimensä mukaisesti minkäänlainen paratiisi, sillä samalla kadulla asuvat aina toistensa kimpussa pikkuasioista olevat naapurukset Aku Ankka ja Teppo Tulppu. He saattavat riidellä jopa siitä, kun Akun pihalla kasvavasta puusta putoaa lehti Tulpun pihalle. Riidoissaan he usein huutelevat toisilleen mitä omituisempia ja erikoisempia haukkumanimiä ja samaa sanasotaa saattaa kestää yöhön asti ja arvatkaas vaan, pitävätkö naapurit siitä. He käyvät sanasodan lisäksi usein myös sotaa kunnon värkeillä; he saattavat tuhota toistensa puutarhat, pommittaa toisiaa vesiilmapalloilla, heittää toisiaan mädillä kananmunilla, yleisesti ottaen terrorisoida toistensa taloja ja joskus jopa räjäyttää toisen pihamaan. Joskus jopa Ankkalinnan pormestari on joutunut puuttumaan Akun ja Tulpun välisiin riitoihin, kun ne ovat paisuneet liiallisuuksiin.

Akun kotiosoite on Paratiisitie 13. Tulppu asuu hänen naapurissaan, mutta hänen osoitenumeroaan ei tiedetä, tai itse en ainakaan ole huomannut sitä koskaan mainittavan missään tarinassa. Joskus Akun naapurissa on asunut myös muuan Antero Luiru, jonka kanssa Aku on myös riidellyt useaan otteeseen. Heidän riitansa eivät ole niin pahoaj, kuin Tulpun kanssa, mutta usein Ankkalinnan pormestari on näihinkin riitoihin joutunut puuttumaan ja usein laittanut Akun ja Luirun tekemään joitain yhteiskunnallisia hommia yhdessä. Paratiisitiellä asuu myös lukuisia muita asukkeja, mutta heidän nimiään tai osoitenumeroitaan ei tiedetä.

Monissa kaupungeissa on nähtävyyksiä, eli maamerkkejä. Ankkalinnassa niitä on tosin erittäin paljon, joka on tullut selväksi parisen vuotta sitten (olisiko ollut 2006 tai 2007) Aku Ankka -lehdissä kerran kuussa ilmestyneiden ''Ankkalinnan maamerkit'' -keräilykuvien ja niihin liittyvien sarjakuvien ansiosta. Ankkalinnassa on siis kaksitoista maamerkkiä, joista tärkeimmät tulevat tässä;

Aivan varmasti Ankkalinnan tärkein ja todennäköisesti myös tunnetuin maamerkki on maailman rikkaimman ankan, Roope Ankan rahasäiliö, joka toimii myös hänen asuntonaan useimmissa tarinoissa. Roopen rahasäiliö sijaitsee keskellä Ankkalinnaa valtavalla kukkulalla, jonka nimi on rakennuksen mukaisesti Rahasäiliökukkula. Rahasäiliökukkulalla on lukuisia kylttejä, joissa käsketään vorojen ja muiden ei-toivottujen vieraiden painua muualle tjsp. Eräässä tarinassa Rahasäiliökukkulan edustalla oli valtava kyltti, jossa luki kissan kokoisin kirjaimin ''Jos näet lukea tämän olet liian lähellä!''. Monesti rahasäiliön seinilläkin on kylttejä, joissa lukee esimerkiksi ''Hus!'' tai ''Älä tule lähemmäksi!'' tms. Itse rahasäiliö on kuution muotoinen harmaa rakennus, jonka ylälaidassa on isein yksi, joissain tarinoissa useampi, avoin ikkuna. Rahasäiliön etuseinällä on iso, pyöreä kivilaatta, jossa on joko kirjaimet RA, jotka tarkoittavat Roope Ankkaa, tai vaihtoehtoisesti dollarin tai euron yms. merkki. Etenkin Don Rosan ja Carl Barksin tarinoissa rahasäiliö näytää tällaiselta. Nykyisin rahasäiliö tosin näyttää aivan erilaiselta monissa tarinoissa.
Tällaisia tarinoita julkaistaan etenkin Aku Ankassa ja taskareissa. Silloin rahasäiliö on taustaväriltään sininen, laatta jossa lukee RA on punainen ja pienet neliön muotoiset kappaleet sivuseiniltä ovat keltaisia. Lisäksi uutena elementtinä näistä säiliöistä löytyy katolta punainen kupu, jonka huipulla on usein jonkinlainen lippu tai viiri.

Rahasäiliö on sisältä useimmissa tarinoissa samanlainen; Säiliön suurin ihme on varmasti Roopen holvi, jossa hän säilyttää kaikkia käteisiä rahojaan. Holvissa on pieni ''parvekkeen'' tapainen tasanne, jossa on ponnahduslauta, jonka kautta Roope sukeltaa rahoihinsa. Keskellä rahamerta on puinen mittari, joka ilmoittaa rahameren syvyyden jalkoina. Holvin lisäksi säiliöstä löytyy Roopen asuintilat, joihin kuuluu puinen sänky, jossa on seteleillä täytetty tyyny sekä setelipeitto. Joissain tarinoissa Roopella on ollut myös jonkinlainen keittiö. Rahasäiliöstä löytyy myöstyöntekijöiden, kuten sihteeri neiti Näpsän työtilat. Nämä tilat eivät ole kovin mahtavat, sillä jokaiselle työntekijälle löytyy yksi pieni pöytä ja tietokone. Neiti Näpsällä on oma pöytä hieman syrjässä muiden työntekijöiden tiloista. Rahasäiliössä on myös oma huone Juusolle, mutta itse en ainakaan muista nähneeni sitä kunnolla missään tarinassa. Rahasäiliöstä löytyy myös useita timantti- ja jalokiviholveja, jotka sijaitsevat säiliön kellarikerroksissa, sekä Roopen trofeehuone, jossa hän säilyttää arvokkaimpia aarteitaan, kuten hanhenmunahippua. Rahaholvin vieressä sijaitsee Roopen ikioma toimisto. Toimistossa on Roopen pöytä, jonka takana hän istuu tehdessään sopimuksia ja käydessään liikeneuvotteluja. Pöydällä on monesti kaikenmoisia papereita, sekä mahdollisesti laskettuja/laskemattomia kolikoita. Joissain tarinoissa pöydällä on ollut myös tietokone. Toimistossa on pöydän edustalla luukku, joka aukenee nappia painamalla. Luukun kautta Roope lähettää epämieluisat henkilöt pihalle. Toimistossa on myös sikinsokin kolikoita ja seteleitä täynnä olevia säkkejä, joten ihan kaikki käteinen raha ei siis ole holvissa. Lisäksi rahasäiliössä on myös jonkinlainen ohjaamo, josta käsin Roope ohjaa rahasäiliön ja kukkulan turvajärjestelmää.
Murtojärjestelmästä puheen ollen, Roopen rahasäiliön rikkauksia havittelevat monet konnat, kuten Karhukopla. Siksi Roope on asennuttanut rahasäiliön sisälle ja kukkulalle useita erilaisia murtohälyttimiä ja kovan luokan turvajärjestelmän, joiden ansiosta Karhukoplan ja muiden roistojen on todella vaikea päästä sisään säiliöön. Tunnetuimpia turvalaitteita rahasäiliössä ja sen pihalla ovat esimerkiksi maasta ja säiliön seinistä ilmestyvät nyrkit, tai erilaiset säteet ja tykit. Rahasäiliöön on asennettu myös noidantorjuntalaitteistot Milla Magiaa vastaan. Rahasäiliön paikalla oli ennen (Carl Barksin ja Don Rosan mukaan) Julle Ankanpään, Ankkalinnan perustajan omistama Ankkalinnake.

Toinen, myös hyvin tunnettu Ankkalinnan maamerkki on Ankkalinnan perustajan, Julle Ankanpään patsas. Patsas on erittäin suuri ja sijaitsee keskellä Ankkalinnaa ja näkyykin kauas. Patsas on tehty kivestä ja ison kuution muotoisen jalustan päällä seisoo Julle Ankanpää pitelemässä käsissään kasaa maisseja. Päässään hänellä on jonkinlainen olkihattu tai silinteri yms. Joissain tarinoissa patsaan jalustan sisällä on ollut Julle Ankanpään fanien kokoontumistila, johon kuuluu ainakin kirjasto, jossa Roopekin on käynyt. Julle Ankanpään patsas kuuluu rahasäiliön ohella Ankkalinnan tunnetuimpiin maamerkkeihin, eli nähtävyyksiin. Eräässä Carl Barksin tarinassa Roope ka Junttapurin maharadza kilpailivat siitä, kumpi rakennuttaisi isomman ja komeamman patsaan Julle Ankanpäästä. Isoin patsas on lopulta niin iso, että se näkyy kymmenien kilometrien päähän.

Ankkalinnan liepeillä sijaitseva valtava vuori, Peikonhammas kuuluu myös Ankkalinnan merkittävimpiin maamerkkeihin. Peikonhampaalla on joidenkin tarinoiden mukaan ollut ihan turistikeskuskin, jossa kävi paljon porukkaa. Aku (Carl Barksin samannimisessä tarinassa ''Peikonhammas'') (ja varmasti muutkin) ovat kiivenneet Peikonhampaan huipulle, vaikka se on niin korkea. Peikonhammas on ainakin korkein Ankkalinnan lähellä sijaitseva vuori, saattaa olla jopa koko Calisotan suurin vuori. Joissain tarinoissa Peikonhammasta ei ole edes olemassa, mutta onneksi suurin osa piirtäjistä ottaa sen huomioon piirtäessään laajakuvaa Ankkalinnasta. Peikonhampaasta saisi helposti keksittyä enemmän tarinoita, ainakin minä haluaisin lisää. Muistan yhden hauskan tarinan, jossa Aku onnistuu järjestämään kivivyöryn tjsp. jonka seurauksena Peikonhammas -vuori muuttuu aivan eri näköiseksi ja siitä tulee entistä suurempi turistikohde.

Ankkalinnan raharikkaitten oma kerho, Miljardööriklubi on myös tärkeä maamerkki Ankkalinnassa. Klubiin pääsevät vain rikkaimmat ja arvovaltaisimmat miljardlöörit ja siksi monet ihailevatkin klubia ollessaan turistimatkalla Ankkalinnassa. Ikävä kyllä, he joutuvat tyytymään klubin katseluun ulkopuolelta, sillä sisään päästetään vain jäsenet ja henkilöt, joita he ovat pyytäneet mukaan, kuten sukulaiset, ystävät tai hovimestarit yms. Klubi on sisältä erittäin hienon ja arvokkaan näköinen ja siihen onkin pantu paljon rahaa likoon. Punaisia mattoja on joka puolella, arvokkaita tauluja ja maalauksia, kaikenlaisia arvoesineitä joka paikassa. Lisäksi kaikki huonekalut ovat hienoa antiikkista mallia, ainakin useimmissa tarinoissa. Miljardöriklubilla useimmilla jäsenillä on mukanaan hovimestari tai muu apulainen. Kerhon tunnetuimpia jäseniä ovat Roope Ankka ja Kroisos Pennonen, jotka ovatkin klubin rikkaimmat jäsenet ja ovatkin monesti kisailemassa kerhon puheenjohtajuudesta mitä erilaisemmin keinoin.

Kuten monissa suurissa kaupungeissa, myös Ankkalinnassa on oma tori; Räpylätori. Räpylätori sijaitsee Ankkalinnan pormestarin työpaikan, eli raatihuoneen/kaupungintalon edustalla. Räpylätorilla järjestetään usein juhlia ja tapahtumia ja siellä pidetään myös tiedotustilaisuuksia ja puheita. Räpylätorilla sijaitsee valtava kello, joka on sinänsä myös nähtävyys. Kello on aina oikeassa ja monet ottavatkin siitä aikaa. Ankkalinnan asukkaat kokoontuvat uutenavuotena Räpylätorille niinsanottuun ''lähtölaskentaan'' jossa pormestarin johdolla lasketaan sekunteja vuoden vaihtumiseen viidestä (joskus kymmenestä) sekunnista alaspäin. Aikaa katsotaan tietenkin suuresta kellosta. Räpylätori on myös muuhun aikaan hyvin suosittu paikka.

Ankkalinnan kaupungintalo eli raatihuone on Ankkalinnan pormestarin työpaikka. Sen väri vaihtelee niin paljon, ettei mitään ''virallista'' väriä varmaan olekaan. Pormestarin työhuone on yläkerrassa, huoneessa jossa on parveke. Pormestari onkin joskus pitänyt joitain tiedotustilaisuuksia tai puheita parvekkeeltaan ankkalinnalaisten kuunnellessa alhaalla. Jos (tai oikeastaan kun) Ankkalinnassa järjestetään kapinoita tai mielenosoituksia pormestaria tai jotain hänen julistamaansa asiaa vastaan, ne järjestetään yleensä Räpylätorilla pormestarin työhuoneen (ja sen parvekkeen) edustalla. Raatihuoneen väri siis vaihtelee, siinä on lukuisia ikkunoita ja viiri katolla, mutta joissain tarinoissa sitä ei välttämättä ole ollenkaan, tai se ei ole käytössä.

Ankkalinnan yhdeksi maamerkiksi lasketaan myös keksijänero Pelle Pelottoman paja. Paja sijaitsee lähellä Ankkalinnan keskustaa. Se on rakennettu kokonaan puusta ja näyttääkin ainoastaan vanhalta laholta hökkeliltä ulkopuolelta katsottuna. Sisältä paja on kuitenkin aivan eri näköinen; sisällä pajassa on lukuisia työtasoja, joiden päällä Pelle rakentaa keksintöjään. On tynnyreitä ja laatikoita, joissa on ruuveja ja muttereita, sekä kaikenlaisia varaosia ja muuta turhaa. Pajjan seinillä on useita hyllyjä. Myös epäonnistuneille keksinnöille on oma paikkansa. Paja toimii myös Pellen asuinpaikkana ja sieltä löytyykin hänelle myös vuode ja jonkinlainen keittiö.

Ankkalinnan maamerkit -sarjan mukaan myös Kattivaaran margariinitehdas kuuluu Ankkalinnan nähtävyyksiin, vaikken itse henkilökohtaisesti näe siinä mitään näkemisen arvoista. Itse rakennus on vain pahainen tehdas, eikä siis millään tavalla hulppea ulkoapäin. Myöskään sisäpuoli ei ole mitenkään näkemisen arvoinen; liukuhihnoja, koneita, liukuhihnoja, margariinia ja taas lisää liukuhihnoja. Tehtaasta löytyy kuitenkin yksi vähän siistimpi paikka, joka on tehtaan johtajan työhuone, jossa on yleensä hänen työpöytänsä ja -tuolinsa yms. Aku on usein liukuhihnahommissa Kattivaaran margariinitehtaalla.

Ankkalinnassa on todennäköisesti useita pankkeja, mutta tärkein, tunnetuin ja ankkalinnalaisten keskuudessa myös suosituin pankeista on Ankallispankki, joka kuuluu myös Ankkalinnan nähtävyyksiin. Pankki on suojattu lähes murtovarmoilla panssariovilla holveissa, sekä useilla hälyttimillä ja muilla turvalaitteilla, sillä Ankallispankki onkin rosvojen keskuudessa yleisin ryöstökohde heti Roopen rahasäiliön jälkeen. Monesti ovat kelmit yrittäneet anastaa Ankallispankissa talletettuina olevia rahoja ja muita arvotavaroita, joskus jopa keskellä päivää, mutta varsinkin öisin Ankkalinnan oma supersankari, Taikaviitta on saanut kelmit kuriin. Useissa tarinoissa Ankallispankin omistaa Roope Ankka.

Ankkalinnassa on myös luultavasti useita museoita, mutta niistä suosituin ja tunnetuin (ja myös tärkein) on Ankallismuseo, joka onkin tärkeä osa ankkalinnalaisten elämää. Ankallismuseo on hyvin suosittu turistikohde, sillä siellä on paljon historiallisia ja muuten hienoja/arvokkaita maalauksia ja esineitä. Joissain tarinoissa Roope on ''pientä'' maksua vastaan lahjoittanut Ankallismuseolle oman trofeehuoneensa antia, kuten esimerkiksi hanhenmunahipun. Näihin ''erikoisnäyttelyihin'' liput maksavat kuitenkin enemmän, jotta Roopen palkkio olisi helpompi maksaa ja siitä huolimatta näyttely kerää usein huimat määrät yleisöä. Vaikka Akun yleisin työpaikka onkin Kattivaaran margariinitehdas tai Roopen rahasäiliö, on hänet moneen otteeseen nähtty myös Ankallismuseon yövartijana.

Ankkalinnassa on, kuten muissakin suurissa kaupungeissa, eläintarha, joka kulkee yksinkertaisesti nimellä Ankkalinnan eläintarha. Se on aina pidetty hyvässä siivossa ja eläimilläkin on hyvät oltavat. Sieltä löytyy eläimiä aina kirahvista pingviiniin saakka. Eläintarhan ulkonäkö on mielestäni hieno ja eläimillä on niille soveltuvat asuintilat, joka on tietenkin hyvä asia. Roope Ankka on joskus omistanut eläintarhan, jolloin turvatoimet ovat olleet ankarat ja sisäänpääsy kallista. Tosin, myös silloin, kuten aina - yleisöä on ollut vaikka muille jakaa, sillä eläintarhakin kuuluu Ankkalinnan suosituimpiin turistikohteisiin ja vetonauloihin. Aku on ollut töissä myös eläintarhassa, aina vartijasta eläinten ruokkijaan saakka.

Kuten monissa suurkaupungeissa, myös Ankkalinnassa on huvipuisto. Tämä huvipuisto kantaa useimmin nimeä Ankkalinnanmäki, joka on (kuten varmasti huomaatkin) ankkamainen väännös suomalaisesta huvipuistosta, Linnanmäestä. Ankkalinnanmäki on kulkenut myös nimellä Sorkanniemi, joka on ankkamainen väännös, mistäs muustakaain kuin toisesta suomalaisesta huvipuistosta, Särkänniemestä. Ankkalinnanmäen omistaa yleensä joku Ankkalinnan raharikkaista, kuten Roope Ankka tai Kroisos Pennonen ja silloin hinnat ovat luonnollisesti (ainakin Roopen kohdalla) pilvissä. Yleensä omistajana kuitenkin toimii joku täysin tuntematon henkilö, jota ei valttämättä edes mainita koko tarinassa, jossa huvipuisto on mukana. Ankkalinnanmäeltä voit löytää monia varmasti kaikille suomalaisille tuttuja laitteita aina vuoristoradasta perinteiseen karuselliin ja maailmanpyörään saakka. Aku on monesti vienyt Iineksen treffeille Ankkalinnanmäelle, mutta usein Hannu on seurannut perässä.

Ankanniemen majakka kuuluu myös Ankkalinnan tärkeisiin maamerkkeihin, sillä ne ovat pelastaneet monen laivamatkustajan ja miehistön jäsenen hengen, sillä Ankanniemen majakan lähellä on todella paljon kivikoita ja karikoita, joihin pimeällä on uponnut monia laivoja. Majakka valaisee tietä ja ohjaa laivat turvallisesti rantaan. Myös Ankanniemen majakka on kuulunut Akun lukuisiin työpaikkoihin ja usein hän onkin ollut siellä vartijana tai lampunvaihtajana - usein huonolla menestyksellä.

Don Rosan käsikirjoittamassa ja piirtämässä tarinassa ''Nokanneulan tapaus'' esiintyy varmasti yli satakerroksinen pilvenpiirtäjä, Nokanneula, joka onkin tarinassa Ankkalinnan korkein rakennus. Tarinassa Aku joutuu pesemään rakennuksen kaikki ikkunat, vaikka rakennus ylettyykin pilviin asti. Lopulta Aku putoaa ja monien rysähdysten ja vastoinkäymisten jälkeen hän päätyy, minnekäs muualle kuin hedelmäkoriin. Nokanneulan omistaa ja on rakennuttanut Roope Ankka. Vaikka Nokanneula on esiintynyt vasta yhdessä tarinassa, se oli tarinassa niin merkittävässä roolissa (kuitenkin Ankkalinan korkein rakennus) että sekin ansaitsee paikkansa Ankkalinnan maamerkeissä.

Tarinoissa suurimmat ja tärkeimmät jääkiekko-, jalkapallo-, baseball- yms. ottelut järjestetään Ankkalinnassa. Yleensä kyseessä on loppuottelu ja sitä on menossa katsomaan moni henkilö itse Ankkalinnasta, vastustajakaupungista ja ihan muualta vain. Ankkalinnassa on oma jalkapallostadion, jossa Ankkalinnan oma joukkue näyttääkin usein kyntensä ja pieksee vastustajat. Stadion on aina poikkeuksetta täysi, sillä Calisotasta löytyy niin paljon jalkapallofaneja, että kaikki eivät välttämässä edes mahdu katsomoon. Kentällä on mestaruusotteluiden ja semifinaalien lisäksi järjestetty myös maaotteluita. Jalkapallostadionin lisäksi Ankkalinnassa on jääkiekkohalli, jossa pelataan luonnollisesti kaikki jääkiekon mestaruuskisat ja maaottelut. Vaikka ankkalinnalaiset ovatkin innostuneet jalkapallosta enemmän, kuin jääkiekosta, on jääkiekkohallikin usein täynnä, kun siellä on peli. Joissain tarinoissa Ankkalinnassa on ollut myös kunnollinen olympiastadion. Yleensä jääkiekko- ja jalkapalloareenat omistaa täysin tuntematon, sarjassa näkymättömissä oleva hahmo, mutta niin Roope Ankka kuin Kroisos Pennonenkin on niitä omistanut. Ankkalinnassa pelataan myös paljon baseballia, joten sillekin täytyy oma stadion olla. Aku on erittäin kova jalkapallofani ja hän onkin usein katsomassa jalkapallostadionilla loppuottelua.

Ankkalinnan ei niin tunnettuihin maamerkkeihin kuuluvat tavallaan myös Ankanpään ala-aste, jossa Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu käyvät koulua yhdessä Leenun, Liinun ja Tiinun kanssa ja Ankkalinnan vähemmän tunnettu majakka, Ankkalahden majakka, joka Ankanniemen majakan tapaan ohjaa laivat turvallisesti rantaan. Myös Sudenpentujen kerhotalo on tavallaan nähtävyys, sillä se on kuitenkin maailman suurimman partiojärjestön päämaja.

Ankkalinna on kasvanut ja kehittynyt todella paljon niistä ajoista, kun Roope sinne saapui vuonna 1902 ja pystytti rahasäiliönsä entisen Ankkalinnakkeen paikalle. Silloin Ankkalinna oli vain pieni ja pahainen tuppukylä, jossa oli muutamia taloja ja hyvin vähän asukkaita ja jonne eksyi hyvin harvoin ketään. Kun Roope alkoi vaurastua, hän alkoi rakennuttaa Ankkalinnaan kauppoja, pankkeja, liikkeitä ja myymälöitä - kaikkea mahdollista joka takaisi Ankkalinnan kasvamisen ja kehittymisen sekä hänen rikastumisensa. Roope matkusteli maailmalla useita kymmeniä vuosia ja lähetti rahansa aina Ankkalinnaan ja uusia liikkeitä nousi kuin sieniä sateella. Kun Roope löopulta palasi kotiin liikematkoiltaan, Ankkalinnasta oli tullut jo ihan kunnollinen kaupunki ja siellä asui paljon ihmisiä. Suurin osa kaupungissa olevista liikkeistä ja taloista oli Roopen omistuksessa ja hänen ansiostaan Ankkalinna alkoikin kukoistaa kaupunkina. Asukkaita muutti ajan saatossa yhä vain enemmän ja enemmän. Joidenkin tietojan mukaan Ankkalinnassa olisi tällä hetkellä noin 316 000 asukasta, eli aika iso kaupunki on loppujen lopuksi kyseessä.

Vaikka monissa tarinoissa Ankkalinna kuvataan nimenomaan tällaisena suhteellisen isona, noin kolmensadantuhannen asukkaan kaupunkina, on muitakin versioita nähty. Joissain tarinoissa Ankkalinnaa on kuvailtu jopa miljoonien asukkaiden suurmetropoliksi, joka on ollut täynnä pilvenpiirtäjiä ja sellaista, kuten New Yorkissa konsanaan. Joskus on myös väitetty Roopen omistavan 99% koko kaupungista, mutta tämä väite on mielestäni väärin, sillä asuuhan Ankkalinnassa miljardööri Kroisos Pennonen ja lukuisia muita ökyrikkaita ja hekin omostavat jokainen liikkeitä ja myymälöitä, sunmuuta. Roope toki omistaa kaupungin rakennuksista suurimman osan, muttei lähellekään 99 prosenttia. Koska olisihan se typerää, että jos Roope omistaisi 99% Ankkalinnasta, hän omistaisi lähes jokaisen ankkalinnalaisen talonkin. Kannatan siis versiota, jossa Ankkalinna on tavallinen about kolmensadantuhannen asukkaan kaupunki, eikä mikään saastuttava miljoonametropoli.

Don Rosa sijoittaa omat tarinansa 1950-luvulle kahdesta syystä; ensinnäkin hän on suuri Carl Barksin ihailija ja tekee näin, koska Barkskin teki näin. Toiseksi Don Rosa on itse syntynyt 1950-luvulla. Nykyisin lähes kaikki tarinat sijoittuvat nykyisyyteen, jolloin teknologia on huipussaan ja kaikki mahdolliset tekniset vempeleet käytössä. Sen takia pidänkin erityisesti Rosan sarjoista, sillä ne sijoittuvat noin kuusikymmentä vuotta nykyisyyttä aikaisempaan aikaan, jolloin oli televisiot ja radiot, muttei tietokoneita tai muita härveleitä. Myös Carl Bsrks sijoitti siis tarinansa 1950-luvun tienoille, joka onkin yksi syy, miksi pidän myös hänen tarinoistaan. Molemmat, sekä Rosa että Barks osaavat mielestäni kuvailla sarjakuvissaan kyseistä aikaa hyvin tarinoissaan ja hyvä niin. On hyvä, että joku edes sijoittaa tarinansa hieman ajassa taaksenpäin, koska vaihtelu todellakin virkistää. Ankkauniversumi olisi varmasti köyhempi paikka ilman Rosaa (ja Barksia tietenkin). Rosan tarinoissa Ankkalinna kuvataan kuitenkin aikalailla suurkaupungiksi (ei kuitenkaan miksikään miljoonametropoliksi sentään) vaikka kyse onkin 1950-luvusta.

Ankkalinna kehittyy koko ajan huimasti; aina vain keksitään lisää ja lisää uusia rakennuksia ja nähtävyyksiä ja kaupunki nousee silmissä. Joistain tärkeistä maamerkeistä, kuten Ankanniemen majakasta, Ankkalinnanmäen huvipuistosta ja Räpylätorista on mielestäni aivan liian vähän tarinoita (joista kaikki eivät ole edes hyviä). Niistä saisi aivat varmasti keksittyä vaikka minkälaisia tarinoita, jos vain viitsisi hetken miettiä. Käsikirjoittajat hoi, täällä kaivataan lisää tarinoita tunnetuista maamerkeistä. Olisin myös toivonut näkeväni lisää tarinoita Nokanneulasta, mutta se tuskin on enää mahdollista, kun Rosa on jäänyt eläkkeelle. Uusia tarinoita siis näistä maamerkeistä, niin hyvin menee.

Yhteenvetona voisin todeta että..; Akun kotiosoite on Paratiisitie 13 ja että hänen naapurissaan asuu teppo Tulppu jonka kanssa hän riitelee usein, että Ankkalinnassa on lukuisia maamerkkejä, joista tärkeimmät ovat Roopen rahasäiliö, Julle Ankanpään patsas ja Miljardöörikerho, sunmuut sellaiset ja että Ankkalinna kehittyy jatkuvasti parempaan suuntaan ja että on hyvä, että Rosa sijoittaa tarinansa 1950-luvulle, koska kaikki nykytarinat sijoittuvat nykyajalle.

Huhhuh. Ei enää jaksaisi kirjoittaa. Tuonkin tekstin (joka on toiseksi viimeisin viestini) olen väsännyt 15 tunnin sisällä.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Paratiisitie, Ankkalinnan maamerkit, Ankkalinnan muuttuminen/kehittyminen

Ankkalinnan kaupunki (englanniksi. Duckburg), jonka keksi Yhdysvaltalainen piirtäjä legenda Carl Barks (s.1901- k.2000). Ankkalinnan nimisenä kaupunki esiintyi ensimmäisenkerran vuonna 1944. Toki Ankkalinna on perustettu ennen tuota vuotta nimittäin Julle Ankanpää (englanniksi. Cornelius Coot) perusti Ankkalinnan, jonka hän osti Briteiltä kun nämä lähtivät pois maasta. Silloin vielä Ankkalinnake oli pystyssä, joka siis seisoi samalla paikalla kuin Roope Ankan rahasäiliö nykyään. Ankkalinnassa asuu aika paljon väkeä, mukana tietenkin tunnettu Ankan suku( tai ainakin tunnetuimmat suvusta) ja Mikki hiiri (englanniksi.Mickey Mouse) kumppaneideen (tosin eripuolilla Ankkalinnaa). Ankkalinna sijaitsee Calisotan osavaltiossa, joka on väännös Minnesotasta ja Californiasta. Calisotan sijainnista on monia erimielipiteitä, mutta Don Rosa on laittanut tarkimman paikan, joka on, että se sijaitsee lähellä Californiaa.

Ankkalinna kuitenkaan ei olisi kuin pahainen maaseutu jollei siellä asuisi maailman rikkain Ankka Pankkiiri Roope Ankka. Roope maksaakin suurimmat verot kaupungissa ja sillä pitää Ankkalinnan hengissä. Vaikka Ankkalinnalaiset eivät sitä tajuakkaan niin Roope on tärkeä osa Ankkalinnan säilymisessä.

Ankkalinnan koko vaihtelee jonkun verran riippuen piirtäjän näkemyksestä. Jotkut voivat piirtää Ankkalinnan pienenä kylänä, mutta toiset taas piirtävät sen suurena mahti kaupunkina, jossa on isoja kerrostaloja ja toimistoja yms.

Paratiisitie on tunnetuin tie kaikkien Ankkalinnan teiden joukossa. Nimestä voisi päätellä, että paratiisitie on hyvin rauhallinen ja siellä on hienoja taloja, mutta näin ei kuitenkaan ole. Paratiisitiellä asuu vakituisesti Aku Ankka ja hänen siskonpoikiensa Tupun, Hupun ja Lupun lisäksi Heidän naapurissaan Teppo Tulppu. Aku ja Teppo kinastelevat usein milloin mistäkin. Joskus aihe voi olla Omenat, jotka kasvavat Tulpun puolella ja hän syö niitä, mutta omenoiden puu kuitenkin kasvaa Aku pihan puolella, joka ei anna Tulpun syödä hanen omenoitaan tai sitten Tulppu grillaa pihallaan ja savut tulevat Akun pihan puolelle ja Aku suuttuu. Näiden kinastelujen edetessä kummatkin terrorisoivat toisten pihoja ja taloja eli tekevät jäynöjä toisilleen joskus riidat päättyvät Ankkalinnansta karkoittamiseen ja putkaan, mutta joskus he saavat sovittua joko poikien avustuksella tai joidenkin muiden taholta. Akun ja Tulpun metekoista usein naapuritkin alkavat raivostua ja elämä paratiisitiellä ei tosiaan ole herkkua. Aku asuu paratiisitie 13. Akun talossa on kaksi kerrosta, joskus myös ullakko. Tontille myös kuuluu auto talli missä vanhaa kunnon 313 säilytetään. Paratisitien tie on kapea, mutta ei sielä ole kolareita kuitenkaan sattunut.

Ankkalinnan tunnettuja maamerkkejä on Roope Ankan rahasäiliö, Julle Ankanpään patsas, peikonhammas, nokanneula ja Ankkalinnake, joka on rakenettu uudelleen toiselle paikalle. Näistä ja muista tunnetuista maamerkeistä kerron seuraavaksi.

Ankkalinnan tunnetuimpana maamerkkinä voidaan pitää Roope Ankan rahasäiliötä. Roopen saavuttua silloin vielä maaseudun tapaiseen paikkaan siellä asui tunnetusti ainoastaan Mummo Ankka perheineen ja joitain muita maanviljelijöitä. Mummo omisti tuohon aikaan melko paljon Ankkalinnan tonteista ja möi ne myöhemmin Roopelle, joka pikku hiljaan rakennutti Ankkalinnaa samaan muotoon minkälaiseksi se nykyään nähdään. Roope rakennutti oman rahasäiliönsä rahoilleen tultuaan Ankkalinnaan. Tuolloin vielä rahasäiliö kukkulalla seisoi Ankkalinnake, mutta se oli jo hyvin ränsistynyt ja siellä oleili vain Sudenpennut johon myöhemmin Tupu, Hupu ja Lupu liittyvät. Rahasäiliön muoto vaihteli 1950-luvulla paljon. Aluksi se oli rakennus, jossa oli vain seinät ei kattoa eikä ovia saatikka ikkunoita. Rahat olivat kuitenkin piuripinnassa ja ainoa pääsy rahojen luokse oli tikapuut. Toinen nykyisestä enemmän poikkeava oli vuonna 1953 kun rahasäiliö oli pallonmuotoinen ja se oli alustalla, jossa oli jalat, mutta sen pystyi vierittämään helposti pois joten siitäkin luovuttiin lopulta. Viimein vuonna 1956 rahasäiliö sai nykyisen muotonsa, jonka väri tosin vaihtelee joissakin tarinoissa. Rahasäiliötä komistaa usein, joko RA, € tai $ merkki. On merkin paikalla kuitenkin nähty myös ruusu kun Roope oli ihastunut ruusuihin ja luopunut kaikista rahoistaan. Rahasäiliöstä on myös pohjapiirros, joka julkaistiin Aku Ankka lehdessä vuonna 2001. Piirroksen mukaan rahasäiliö on korkeudeltaan 43 metriä ja leveydeltään se on 40 metriä. Rahasäiliön seinät ja katto on paksua betonia, koska rosvot yrittävät murtautua Rahasäiliöön todella paljon. Rahasäiliössä on todella hyvät turvatoimet, jotka ovat usein rakentanut Pelle Peloton. Rahasäiliö sisältää niin sisältä kuin ulkoakin paljon ansoja. Roope onkin joissakin tarinoissa piirtänyt Akullle ja pojille kartan missä on kaikki ansat. Roopen rahasäilössä on myös monta kerrosta. Alimmassa kerroksessa mikä menee maan alle on timantit joita Roope on keräillyt vuosien varrella. Sitten on viisi kerrosta toimistoja jossa hoidetaan arkiset työt. Ylimpänä kerroksena on holvi kerros ja samalla Roopen työ kerros.

Seuraava tunnettu maamerkki on Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään patsas, jonka on lahjoittanut Roope Ankka. Roope ja Juntapurin Maharaza kilpailivat siintä kumpi rakentaa isomman Jullen kunniaksi hänen patsaansa. Lopulta Roope vei voiton tuossa tarinassa. Julle on perustanut Ankkalinnan ja siksi hänen patsas onkin keskustorilla paikalla jossa käy turisteja paljon. Julle pitää patsaassaan samoja vaatteita kuin niissä tarinoissa jossa hänet on nähty elävänä (Katso. Hänen majesteettinsa Roope Ankka.) Jullella on myös käsissään maissintähkä jolla hän pelotti Espanjalaiset karkuun kun he yrittivät vallata Vankkalinnakkeen. Julle urheasti puolisti Vankkalinnaketta ja siksi on ansainnut patsaansa. Jullen patsas on kuitenkin mennyt säpäleiksi monet kerrat. Syynä on ollut yleensä Aku, mutta patsas on kuitenkin aina saatu korjatuksi seuraavaa tarinaan varten.

3 nähtävyys on hieman outo nähtävyys mielestäni, mutta se on Pelle Pelottoman paja. Pellen pajassa syntyy Ankkalinnan keksintöjä kaikkien makuun. Jotkut laitteet voivat olla viallisia, mutta usein ne kuitenkin toimivat(jotenkin). Pelle ilmestyi Ankkalinnaan vuonna 1952 ilmestyneessä tarinassa "Onnen kantamoinen". Tarinan on piirtänyt ja käsikirjoittanut Carl Barks. Pellen pajassa on valmistunut Pellen tunnetuin keksintö Pikku Apulainen, Kertalaaki, joka oli aiheuttaa maailman tuhon tarinassa matka maan keskipisteeseen ja vielä mainittakoon monen moiset laitteet Roopen käyttöön.

Nokanneula on myös tunnettu Ankkalinnan maamerkki. Nokanneula on Ankkalinnan korkein rakennus. Nokanneulan on rakentanut (kuten monet muutkin rakennukset) Roope Ankka. Nokaneulassa on alhaalla asunnot ja ylhäällä liiketilat. Nokanneula ylettyy aina pilviin asti mikä kuitenkaan ei ollut Akun mielestä paha vaikka hänen täytyi pestä kaikki ikkunat tuosta pilviä hipovasta talosta. Nokanneula on nähty ainakin tarinassa Nokanneulan tapaus (kirjoittanut ja Piirtänyt Don Rosa). Tarinassa Aku putoaa todella ylhäältä kietäen monissa kerroksissa ja päätyen lopulta hedelmä koriin.

Peikonhammas on Ankkalinnan korkein ja karuin vuori. Peikonhampaan nimi juontaa sen muodostaan. Peikonhammasta nähdään paljon sarjoissa, mutta siitä ei sen kummemmin puhuta. Peikonhammasta ovat monet yrittäneet vallata, mutta vain yksi on päässyt vuoren päälle. Peikonhammas nähtiin ensikertaa Carl Barksin tarinassa Peikonhammas (englanniksi.Old Month Demontooth) vuonna 1953 ilmestyneessä tarinassa. Tarinassa Roope ja Aku kaimpailevat siitä kumpi kerkeeää ensin Peikonhampaan huipulle. Roope voittaa vedon viivyttämällä Akua Ankkalinnan eläintarhan eläimillä. Roope itse rakentaa sillä aikaa rahoistansa portaat huipulle ja on sielä odottamassa Akua maaliin. Aku kuitenkin tajuaa kaiken olevan unta kun Roopella on jäännyt yksi kolikko jäljelle ja meinaa hän tarjota Akulle jotain hyvää. Roopehan on niin pihi ettei koskaan anna mitään kellekkään.

Sudenpentujen kerhomaja on myös yksi maamerkeistä. Kerhotalon sijainti muuttuu aika paljon. Kerhotalolle sudenpennut kokoontuvat usein ja lähtevät sieltä seikkailemaan jonnekkin muualle.

Ankkalinnake on myös yksi nähtävyyksistä uudella paikallaan. Ankkalinnake saatiin juuri pelastettua tarinassa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A. Roope oli jo saamassa rakennuksen osat tuhottua, mutta Tupu, Hupu, Lupu ja Aku pelastivat sen viime tipassa. Tämä oli myös tarina miten Tupu, Hupu ja Lupu pääsivät Sudenpentuihin missä he ovat jo 10 tähdenkenraaleja. Ankkalinna siis rakennettiin uudelleen ja se on nyt siis yksi maamerkeistä niin kuin pitääkin.

Ankkalinnassa on ainakin kaksi majakkaa ja ne ovat kummatkin kieltämättä hyviä maamerkkejä. Ankkaniemen majakalla on paljon karikkoja ja sinne usein uppoaakin laivoja kun ystävämme Aku Ankka on ohjailemassa liikennettä. Ankkalahden majakka on lähes yhtä pitkä kuin Ankkaniemen majakka. Ankkalahden majakka on myös veden lähettyvillä ja se ohjaa paljon liikennettä.

Miljardööriklubi on maamerkki, jossa käy monet miljardöörit mukanaan Roope Ankka ja Kroisos Pennonen. Klubiin ei siis hyväksytä muitakun rikkaita ihmisiä, jossain tarinassa omaisuuden piti olla vähintään Miljardi. Miljardööriklubilla käy jossakin tarinoissa vain Ankkalinnalaisia porhoja, mutta joissakin tarinoissa siellä on miljardöörejä kautta maailman. Rakennuksen ulkopuolen lisäksi miljardööri on maamerkki sen sisällön takia. Sisällä on hienot kalusteet ja kaikenlaisia ylellisyyksiä. Klubin ulkomuoto vaihtelee todella paljon (lähes joka tarinassa). Miljardööriklubin portaissa on joidenkin heppujen rintakuvat.

Ankkalinna myös sijaitsee melko metsässä, joten joissakin osassa Ankkalinnaa on todella hienot maisemat, jossa kaikki ovat vielä luonnon varassa mihin ei ole koskettu. Sudenpennut yrittävätkin suojella näitä alueita Roopelta ja Kroisos Pennoselta, jotka yrittävät aina vain raivata lisää tilaa rakennuksilleen. Myös maaseutu on paikka mikä on säilynyt ankkalinnassa kehittymiseltä. Toki maaseudullakin käytetään traktoreita, mutta ei Mummo Ankan maatilalla vaikka Mummon renki Hansu Hanhi (englanniksi. Gus Goose) niin haluaisikin. Mummon maatilalla usein Ankan suku käykin lepäämässä arjen kiireiden keskellä.

Ankanpään ala-asteen voi myös luokitella maamerkiksi. Tässä koulussa käy Akun holhokit Tupu, Hupu ja Lupu ja Iineksen sukulaiset Leenu, Liinu ja Tiinu käyvät. Ankanpäänkoulu on saannut nimensä Julle Ankanpäästä ja siitä, että se sijaitsee Ankanpääntiellä. Jopa Aku joutui eräässä tariunassa takaisin koulun penkille, mutta on Aku toiminut myös koulussa siivooja.

Kaupungintalo on myös tärkeä osa Ankkalinnaa ja siksi se luetan maamerkiksi. Kaupungintalolla päätetään, aina kaikki kiireisimmät Ankkalinnan asiat. Kaupungintalolla usein nähdään pormestari Pösö. Kaupungintalo sijaitsee melko keskellä kaupunkia.

Kellotorni on myös tunnettu Ankkalinnassa. Kellotorni sijaitsee räpylätorilla , johon usein kokoonnutaan uutenavuotena ja odotellaan, että kello lyö kaksitoista ja uusivuosi alkaa. Räpylätorilla on myös järjestetty monenlaisia tapahtumia. Kerran kellotornin kello hävisi menneeseen Ankkalinnaan ja Aku kävi hakemassa sen lopulta juuri ennen kello kahtatoista.

Ankkalinnan museo Ankallismuseo on myös tärkeä osa Ankkalinnaa. Ankallismuseo on täynnä tavallisen museoiden tapaan kaikenlaista, mutta Ankallismuseossa on paljon tauluja. Usein Museon vetonaulana on Roopen voittamat esineet vuosien varrelta. Roopen esineiden näyttely maksaa oten se ei ole aina käynnissä. Ankallismuseo on tunnettu matkakohde ja siellä käykin paljon väkeä. On Ankallismuseossa tosin ollut merkittäviä henkilöitä Ankkalinnan historiassa ja jopa Aku on saannut naamansa Ankallismuseoon patsaaseen. Kyljessä tosin luki: Hän ei pelastanut kaupunkia. Ankallismuseo on myös ollut Akun työpaikka.

Ankkalinnan eläintarhassa on melko tavallisia eläimiä joita nähdään Suomenkin korkeasaaressa. Ankkalinnan eläintarhassa eläimillä kuitenkaan ei ole usein häkkejä vaan ne saavat kulkea eläintarhassa ihan vapaas kunhan eivät lähde karkuun sieltä. Ankkalinnan eläintarhan omistaa joissain tarinoissa Sudenpennut ovat omistaneet sen, mutta silloin kun Roope Ankka omistaa eläintarhan Ankkalinnan eläintarhassa on häkit ja sisäänpääsy maksu on huimaa luokkaa. Eläintarha on myös hyvä vetonala Ankkalinnassa ja onkin ansainnut ehdottomasti maamerkiksi tulemisen.

Turisteja enemmän maailmalta Ankkalinnaan tuo lentokoneet. Ankkalinnan lentokentältä pääsee maailman joka kolkkaan. Yksi tärkeämmistä turistin tuojista on myös Junat. Ankkalinnan rautatie asemalla on työskennellyt moni Ankkalinnalainen vuosien saatossa. Rautatieasema sijaitsee usein keskellä kaupunkia.

Jos juna tai lentokone kyyti kiinnosta. Kannattaa tulla Ankkalinnaan laivalla. Ankkalinnan satama sijaitsee kuitenkin aika hämärässä osaa kaupunkia joten siellä kannattaa olla todella varovainen ettei menetä koko omaisuuttaan.
Ankkalinnan Ankallispankki on myös tärkeä osa Ankkalinnan arkista elämää. Ankallispankki on suuri ja hyvin suojattu. Roope omistaa aika usein Ankallispankin. Monet rosvot ovat yrittäneet ryötää Ankallispankin, mutta eivät ole onnistuneet siinä. Ankallispankki ei ole kuitenkaan ainut pankki Ankkalinnassa, mutta omasta mielestäni ainakin turvallisin pankki.

Ankkapuisto on Ankkalinnan suurin puisto ja se sijaitsee lähellä Roopen rahasäiliötä. Ankkapuistosta Roope etsii aina tuoreimman lehden kun joku on jättänyt sen penkille tai heittänyt roskiin. Puistossa on joskus ollut jopa vartioita valvomassa, koska joskus puistossa yöpyy pummi. Linnut myös viihtyvät Ankkapuistossa joten Ankkapuisto on myös hyvin rauhallinen paikka.

Ankkalinnassa on myös huvipuisto Ankkalinnanmäki. Ankkalinnanmäki on väännös Linnanmäestä, joka sijaitsee Suomessa. Ankkalinnanmäkeä on kuitenkin kutsuttu myös sorkanniemeksi, joka tulee taas särkänniemestä. Huvipuiston omistajat vaihtuu tarina kohtaisesti, mutta usein se on Roopen tai jonkun muun omistuksessa esim,. Kroisos Pennosen. Ankkalinnan mäeltä löytää kaikenlaisia kivoja laitteita mitkä ovat osa meille Suomalaisillekkin tuttuja. Ankalinnanmäkeen ei pääse ilmaiseksi, mutta ei sinne paljoa liput maksa, kun Akukin vie Iineksen aika usein sinne huvittelemaan. Tosin usein näissä retkissä on mukana myös Hannu Hanhi jonka mukana Iines joskus poistuu.

Yksi tunnetuista Akun työpaikoista ja paikasta mihin hänen kyvyt riittävät on Kattivaaran Margariini tehdas. Margariini tehtaalla valmistetaan Margariinia, Margariini tehtaan väri on keltainen. Margariini tehdasta ei paljoa mainita, mutta silloin kun Aku on siellä töissä niin tehtaalla on iso rooli.

Ankkalinnassa on myös uimarantoja. Kesäisin uiarannat täyttyvät kun ihmiset lähtevät ottamaan aurinkoa ja uimaan. Uimarannat sijaitsevat meren äärellä. Välillä rannalle ei saa paikkaa silloin täytyy etsiä pienempi ranta missä voi olla rauhassa. Ankanpojat myös viihtyvät rannoilla ja Akukin on joskus mukana.

Ankkalinnassa on myös vankiloita. Tunnetuin niistä on konnansuon vankila, joka on selvä väännös Suomalaisesta Konnunsuonvankilasta. Toinen tunnettu vankila on Ankkatrazin. Vankiloissa on usein paljon vartioita, mutta kelmit ovat ovelia ja kiertävät nämä helposti. Pihalla on usein muurit kuten kaikissa vankiloissa. Jotkut vankilat ovat kuitenkin tehty mahdottomiksi ulos pääsy. Parhain vankila Ankkalinassa siksi onkin Ankkatrazin, joka sijaitsee veden äärellä pienellä saarella.

Jos on kaupungissa vankila niin pitäähän siellä olla sitten myös virkavaltaa mikä ottavat heidät kiinni. Ankkalinnan poliisiasema on tärkeä osa Ankkalinnaa vaikka onkin hieman pieni. Tunnetuimmat poliisit poliisiasemalla ovat etsivä Kaasi ja Poliisimestari Sisu.

Ankkalinnan urheilu vetää myös paljon turisteja Ankkalinnaan. Ankkalinnan jalkapallostadion sijaitsee usein lähellä keskustaa , mutta ei aina. Ankkalinnan edeustusjoukkue pelaa pelinsä jalkapallostadionilla. Onpa siellä pelattu joskus jopa maaotteluitakin. Jalkapallostadionin omistaa usein tuntematon henkilö, mutta on Roopekin omistanut tämän kyseisen stadionin. Aku on todellinen jalkapallofani ja seuraakin paljon edustusjoukkueen tekemisiä. Aku on ollut niin maskottina, Tuomarina kuin selostajanakin. stadion on yleensä täysi. Jalkapallostadionin koko on vaihdellut vuosien mitaan paljon ränsistyneestä pelkillä aidoilla suojatusta alueesta isoksi jalkapallostadioniksi. Jalkapallo voidaankin pitää yhtenä Ankkalinnan kansallisuuslajina. Ankkalinnassa on myös Jääkiekkohalli. Jääkiekkohalli on Ankkalinnan jääkiekon edustusjoukkueen kotihalli. Halli on melko suuri ja siellä on paljon katsomo paikkoja. Suuret pukukopoit ovat myös hyvin mukavat ja isot selostuskopit missä Akukin on käynnyt vetävät väkeä Jääkiekkohalille seuraamaan Ankkalinnan Ankkureiden edesottamuksia. Onpa jopa Suomi pelannut Ankkalinnassa maaottelun, mutta tosin Ankkalinna voitti sen. Ankkalinnalla on myös joskus ollut oma yleisurheilustadion.

Ankkalinnan tulevaisuuttakin on näytetty joskus. Kerran Taikaviitta eksyi Ankkalinnaan, jota hallitsevat robotit ja jonka kaikki rakennukset ovat raunioina ja rapistuneina. Ankkalinnaa on myös kuvattu toisella tavalla. Rakennukset ovat muuttuneet ja ne esittävät futuristisuutta ja loistoa, ihmiset saavat kaikki mitä he haluavat ja he elävät onnellisina. Yhdessä tarinassa esitellään Kuningas on Roope Ankka, joka hallitsee Ankkalinnaa. Diktaattorin vallan saannut Roope käyttää alamaisiaan teettämällä heillä töitä todella pitkää päivää . Robotit katsovat tarkkaan jokaisen asukkaan liikkeitä ja katsovat, ettei heillä ole oikeita ruokia ja juomia, sellaiset on nimittäin kielletty ankarasti tulevaisuudessa. Roope on myös kuninkaan lisäksi ollut presidenttinä tulevaisuudessa. Roope ei siedä ollenkaan musiikkia tuossa tarinassa joten se on kielletty. Täydellinen epäonnistuja Akutag kuuluu yhdessä Palohannun kanssa musiikkipalokuntaan, jonka tarkoituksena on tuhota kaikki musiikkiin liittyvä tavara. Akutag kuitenkin muuttaa puoltaa kuulemalla musiikkia enemmän.

Ankkalinnassa on myös käyty sota. Kun Roope Ankka tuli Ankkalinnaan ja hääsi sudenpennut niin Sudenpennut hälyttävät asiasta oitis eteenpäin. Ei mennyt kun hetki kun asia oli jo valkoisessa talossa missä silloinen presidentti Rosefeld hyökkäsi Ankkalinnakkeen kimpuun. Lopulta Roope ja presidentti tunnistavat toisensa ja siitä ei sen enempää tule.

Ankkalinan syntyminen alkoi siis Brittien Vankkalinnakkeesta (englanniksi. Drage Brough), jonka Sir Francis Drake joukkioineen perusti tukikohdakseen vuonna 1579. Britit kuitenkin pakenivat sieltä piiritys tilanteessa ja linnoitus siirtyi Jullen omistukseen. Espanjalaisten säikähdettya Julle nimesi uudelleen Vankkalinnakkeen sen valtaamisen jälkeen Ankkalinnakkeeksi (englanniksi.Duckburg) vuonna 1818. Aika kuitenkin kului ja Julle kuoli ja hänen poikansa Kornelius Ankanpää (englanniksi. Clinton Coot) sai haltuunsa Ankkalinnakkeen ja perusti Sudenpennut (englanniksi. The Junior Woodchucks), joidenka tukikohdaksi Ankkalinnake tuli. Korneliuksen kuoltua Ankkalinnakkeen sai haltuunsa hänen poikansa Konrad Ankanpää (englanniksi.Casey Coot) ja suurimman osan Ankkalinnan maista sai haltuunsa Korneliuksen tytär Kaino-Vieno Ankka (englanniksi.Elvira Coot, joka tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Mummo Ankka (englanniksi.Grandma Duck. Konrad kuitenkin möi Ankkalinnakkeen ja sen kukkulan Roope Ankalle (englanniksi. Schrooge McDuck) vuonna 1887. Roope saapui Ankkalinnaan vuonna 1902 siskojensa Matildan ja Hortensia MacAnkan (englanniksi. Matilda and Hortense McDuck) kanssa Skotlannista. Roope löysi Ankkalinnakkeelta Sudenpennut joiden joukossa oli Pelle Pelottoman (englanniksi.Gyro Gearloose) isä Petteri Peloton. Roope hääti Sudenpennut pois ja purki silloin jo ränsistyneen Ankkalinnakkeen. Roope rakenutti sille paikalleen rahasäiliönsä vuonna 1902, joka on edelleen paikallaansa. Roope rakenutti Ankkalinnaa ostamalla Kaino-vienolta maita ja Ankkalinna alkoi kasvaa. Roopen sihteeri Neiti Näpsä (oikealta nimeltään. Sirkku Nenonila Näpsä) ilmestyi Ankkalinnaan vuonna 1909 kun Matilda ja Hortensia palkkasi tämän. Roopen kierreltyä vielä maailmaa tunnettu Ankkalinnalainen hahmo Aku Ankka (englanniksi.Donald Duck) syntyi ja Ankkalinna kasvoi siinä ajassa huimasti suureksi bisnes kaupungiksi minkä näköinen sen on nykyään joissakin tarinoissa. Ankkalinnan tulevaisuuteenkin ollaan päästy kurkistamaan muutamaan otteeseen. Silloin autot ovat lentäneet ja monta muuta outoa juttua tapahtunut mikä ei olisi nykypäivässä mahdollista. Tuskin silloin kun Roope saapui Ankkalinnaan tunnettu känykkää tai saatikka tietokonetta, mutta nykyisin asiat ovat muuttuneet ja Tupulle,Hupulle ja Lupulle ja moinille Ankkalinnalaisille kännykät ja tietokoneet ovat todella tunnettuja ja joka päiväisiä kapistuksia. Autojen määräkin on lisääntynyt Roopen tulosta Ankkalinnaan. Oli Roopen auto varmaan aikamoinen näky silloisessa Ankkalinnassa missä kuljettiin paljon vielä hevoskyydillä.

Yhteenveto:Ankkalinnan ensiesiintyminen oli vuonna 1944. Ankkalinnan on keksinyt Carl Barks, mutta sen on perustanut Julle Ankanpää. Ankkalinna on muuttunut vuosien varrella paljon ja luulen, että tulee vielä muuttumaankin. Paratiisitiellä asuu Aku Ankka ja Teppo Tulppu, jotka tappelevat paljon keskenään ja heidän takiaan koko Paratiisitie on rauhatonta aluetta. Sanontahan kuuluu: Kaikki tiet vievät Ankkalinnaan".

Vähän pidennystä viestiini.