Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 736 -
06.07.2009 klo 15:18:52
Olitte toisina (yhden pisteen johdolla) mutta asia tulee muuttumaan tämän osakilpailun jälkeen, sen lupaan :)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 737 -
06.07.2009 klo 18:47:41
Pakko kysyä: Missäs vaiheessa ne VM sivut ovat?
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 738 -
06.07.2009 klo 18:48:01
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa.
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga 8en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin.
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa.
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga 8en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin.
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 739 -
07.07.2009 klo 09:39:33
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi.
Ensimmäinen lukemani tarinasarja, taisi olla Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa...
Jatkuu...
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi.
Ensimmäinen lukemani tarinasarja, taisi olla Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa...
Jatkuu...
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 740 -
07.07.2009 klo 10:36:33
Lasketaanko ankan elämää? Ei varmaankaan..
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 741 -
07.07.2009 klo 11:29:35
Lainaus käyttäjältä: BomberLasketaanko ankan elämää? Ei varmaankaan..
Ei varmaankaan tosiaan... Hankala sanoa..
Ei varmaankaan tosiaan... Hankala sanoa..
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 742 -
07.07.2009 klo 12:14:19
Lainaus käyttäjältä: BomberLasketaanko ankan elämää?
Ei lasketa.
Ei lasketa.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 743 -
07.07.2009 klo 12:36:40
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.
Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimivat Carlos Mota yhdessä tarinassa ja lopuissa Wanda Gattino, käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.
Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia, vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Tarinan loppuvaiheilla Aku ja Roope onnistuvat huijaamaan Millaa, ja lähtevät pakoon raivoavaa noita-ankkaa. Yhtäkkiä jostain lennähtää suurehko, leijuva ja hehkuvanvalkoinen pallo, joka seuraa Akua. Aku ottaa loppujen lopuksi pallon mukaansa. Tarina oli 12 sivuinen.
Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.
Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimivat Carlos Mota yhdessä tarinassa ja lopuissa Wanda Gattino, käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.
Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia, vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Tarinan loppuvaiheilla Aku ja Roope onnistuvat huijaamaan Millaa, ja lähtevät pakoon raivoavaa noita-ankkaa. Yhtäkkiä jostain lennähtää suurehko, leijuva ja hehkuvanvalkoinen pallo, joka seuraa Akua. Aku ottaa loppujen lopuksi pallon mukaansa. Tarina oli 12 sivuinen.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 744 -
07.07.2009 klo 14:26:14
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat ovat monia tarinoita käsittävä yhtenäinen sarja-kokonaisuus. Tarinasarjassa on usein 3-15 osaa. Aku Ankassa on julkaistu melko montakin tarinasarjaa, ja tässä käsittelen niitä, niiden juonta, ja ideaa, ja että mikä niissä on hyvää.
Ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Aku Ankka-lehdessä julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula1-sarja.
Tämä tarinasarja alkaa Aku Ankan numerossa 10/2002 osalla nimeltä ”Australian ihme”. Tässä Ankat lyövät vetoa Kulta-Into Piin kanssa siitä, että he voittaisivat tämän formuloissa. Sitten he lähtevät Australiaan, jossa käydään ensimmäinen formula-osakilpailu. Ja kuin ihmeen kaupalla, kuskiksi pestattu Aku voittaa, ja vie pisteet kotiin. Toinen osa, akkarissa 14/2002 ilmestynyt osa on nimeltään ”Hilavitkutinjahti”. Tarinassa Aku vaurioittaa autoaan, jonka takia eräs pieni osa autossa, jota ilman auto ei toimi, menee rikki. Sitten Akun on haettava Ankkalinnasta uusi. Lopulta, seikkailujen kautta, Ankat selviävät takaisin kilparadoille, mutta ovat jo tiputtaneet hilavitkuttimen. Hannu Hanhen hyvän tuurin ansiosta Aku kuitenkin pääsee radalle Brasilian Interlagosissa, Hannu kun oli löytänyt toisen hilavitkuttimen. Aku sijoittuu kilpailussa toiseksi, ja pistetilanne KIP:n ja RA:n välillä on tasa. Kolmas osa, ilmestyi Aku Ankassa 24/2002. Tarinan nimi on ”Piinkova osakilpa”. Tarinan alussa ankat ovat Montrealin kilpailua edeltävässä lehdistötilaisuudessa. Siinä Iines mainitsee, että ilman Pelleä ankat eivät pärjäisi. Siitä Kulta-Into Pii saakin aatteen, että he ottavat Pellen pois pelistä ennen osakilpailua, jottei hän voisi auttaa varikolla. Vaikka Piillä onkin hyvänoloinen suunnitelma, onnnistuu Pelle kuin ihmeen kaupalla ehtimään varikolle, joskin myöhässä. Mutta, oltuaan senmoisessa seikkailussa, hän on niin pahoinvointinen, ettei voi tehdä mitään. Kuitenkin, Pellen mukana seikkailussa ollut Leila LePakko on ollut töissä korjaamolla, ja korjaa auton, niin Aku pääsee taas matkaan, juuri ennen KIP:tä, joka myös kärsi hankaluuksista. Lopulta Aku sijoittuu kuudenneksi, viimeiselle pistesijalle, ja Kulta-Into Piin talli juuri hänen jälkeen, ja he jäävätkin pisteittä. Ankat johtavat pistetilannetta KIP:tä vastaan. Neljäs osa, nimeltään ”Vaikeuksia varikolla”, ilmestyi akkarissa 31/2002. Tarina alkaa sillä tavalla, että Aku valittaa saavansa ehdottomasti liian pientä palkkaa. Aku ei ole edes radalla, kun muut ovat ajaneet jo yli puoli kierrosta. Sitten Aku vihdoin viitsii jättää fanit ja varikon, ja lähtee kaasuttamaan radalla, lähes kierroksen muita jäljessä. Mutta kuitenkin, ilmiömäisten ajotaitojen (ja auton) ansiosta Aku saa muut kiinni, ja nousee kärkeen. Ensimmäiseen varikkokäyntiin tultaessa Aku on johdossa, ja jatkaa neuvotteluja Roopen kanssa palkankorotuksesta. Tällä kertaa asiasta ei kuitenkaan tule mitään, kun Akun on palattava radalle melkein heti. Taas ajetaan kierroksia, kunnes toiselle varikkokäynnille tullessaan Aku on vieläkin ykkösenä. Neuvoteltuaan hän saa pienen palkankrotuksen, ja sen innoittamana hän lähtee viimeisille kierroksille. Loppukierrokset sujuvat kuin siivillä, ja voitto tulee. Ankat johtavat vieläkin Hockenheimin kisan jälkeen, mutta aikaa on vielä. Viidennestä osasta, joka julkaistiin Akkarissa 38/2002, ankoilla on kamalia vaikeuksia päästä radalle. Monzan Grand Prix odottaa, ja Aku harhailee jossain päin Ranskaa, Italiaa, tai jopa Sveitsiä. Aku pääsee hankaluuksien, muiden muassa poliisiasemakäynnin kautta lopulta GP:hen juuri ajoissa, ja voittaakin sen. Tuon kilpailun Aku voittikin loppujen lopuksi, mutta ylinopeussakkoja sun muita vaatimuksia ja laskuja poliisipäällikön puolesta Roopelle tuonut Hannu pilaa vielä Akun päivän. Tilanne on taas tiukka, voittonsa ansiosta Akun tiimi nousi tasapisteisiin KIP:n tallin kanssa, joten kaikki jää viimeisen kilpailun varaan.Kuudes osa, ankkojen viimeinen kilpailu, nimeltään ”Viimeinen tankkaus”, julkaistiin Akkarissa 41/2002. Kisa pidetään Suzukassa, Japanissa. Värikkäiden vaiheiden kautta Aku voittaakin tallien välisen taiston, ja Kulta-Into joutuu häpeämään silmänsä päästä.
Tämä tarinasarja on omasta mielestäni paras tarinasarja, mitä olen lukenut. Vaikken Per Hedmanista niin hirveän usein käsikirjoitttajana pidäkään, niin tämä kyllä iski tämä sarja. Myös Andersenin hyvät piirokset ovat kuin piste i:in päälle tarinassa. Hyvä tarina!
Toisena mieleeni tulee heti Myyttien saari. Tämä mahtava Pat&Carol McGrealien käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina on jo ihan pienenä jäänyt mieleeni. Myyyttien saari on julkaistu Aku Ankoissa 24/2003 – 1/2004, ja niiden lisäksi kovakantisessa kirjassa Myyttien Saari.
Joskus 2003-2004-vuosien tienoilla muistan tutustuneeni tuohon sarjaan ensikertaa. Silloin en pitänyt ankoistani kovinkaan hyvää huolta, ja osa tuonkin ajan niistä olivat kadonneet. Luin siis vain sekalaisia osia, enkä koko tarinasarjaa. Olen nyt parin vuoden sisällä saanut kaikki osat käsiini.
Tarina alkaa sillä tavalla, että Ankat ovat kokoontuneet Pellen pajalle tuomaan hänelle syötävää ja katsomaan hänen uusinta keksintöään. Keksintöä katsellessaan Ankat eivät huomaa, että jonkunnäköinen keiju tulee pellen pajan lähelle. Sitten keiju huomaa Pikku Apulaisen, ja lähtee karkuun. Keijun käsi osuu metallirojusta paljastuneeseen osaan, ja sen kädessä ollut kartta lentää vahingossa suoraan Roopen naamalle. He tajuavat sen olevan kartta ja Roopen johdolla, joka haluaa saaren omakseen, he lähtevät kohti saarta, Myyttien saarta. Saavuttuaan saarelle ankat tajuavat sen olevan täynnä taruolentoja. Tupu toteaa, että ”täällä osataan nauttia elämästä”. Aku on aivan innoissaan tuosta paratiisistä. Joidenkin vaiheiden jälkeen Ankat lähtevät saarelta, Roope kun ei voi alkaa hallitsemaan saarta, kun se on jo asuttu. Ollessaan veneessä pojat huomaavat, että pikku Pegasos-hevonen on tullut jänikseksi veneeseen. Sen pojat pitävät omana salaisuutenaan. Toisessa luvussa käy lähes samalla tavalla – Mikille ja Hessulle. Nämä ovat tulleet katsomaan tohtori Staattista, ja silloinkin samanlainen keijukainen tulee, ja vahingossa tiputtaa samanlaisen kartan Hessun päälle. Hekin huomaavat sen olevan kartta ja lähtevät saarelle, lentokoneella. Tultuaan saarelle, he joutuvat erään kansan käsiin, jotka elävät toisella puolella saarta, kuin Ankkojen tapaamat oliot. Yhdessä vaiheessa he joutuvat keskelle taisteluakin, ja saavat myös kuulla, että saari sortuu kokoajan, kun ihmiset lakkaavat uskomasta taruolentoihin. Mikki ja Hessukin poistuvat saarelta, ajatellen ettei heille enää tulisi sinne asiaa. Kolmas osa alkaa siitä, kun pojat jahtaavat yöllä karkuteille päässyttä pegasosta Ankkalinnassa. Lopulta Aku saa sen kiinni, ennen kuin kukaan ehtii nähdä sitä – Onneksi, se ei olisi kovin hyvä asia. He palaavat kotiin, ja käyvät sohvalle miettimään sitä seikkailua, minkä olivat kokeneet Myyttien saarella. Miksi ihmeessä Roope-setä ei muista tuosta, koko saaresta tai sen tapahtumista mitään, että miten Roope-setä olisi muka voinut nohtaa kaikki taruolennot tai sen, kun pelasti silloin vielä todella pienen Pegasos-hevosen. Sitten Roope-setä soittaa ovikelloa, ja Ankanpojat vievät Peksun ylös, ettei Roope-setä näkisi sitä. He olivat alusta alkaen ajatelleet, että Roope-setä käyttäisi sitä vain rahallisiin tarkoituksiin. Lopuksi Roope-setä tippuu kalliolta alemmalle kielekkeelle, lentokoneen romut mukanaan, ja Pegasos-hevonen pelastaa hänet. Yht´äkkiä kaikki saaresta palautuu hänen mieleensä. Neljännessä osassa Mikki miettii, että olisiko hämärät muistukuvat Myyttien saaresta voineet olla totta. Mikki oli Minnin kanssa huvipuistossa, jossa oli näytteillä sarvi, jota sanottiin yksisarvisen sarveksi. Silloin Mikki muisti, että hänellä oli kotonaan sellainen, jonka hän sai Myyttien saarelta viimeksi sieltä lähdettyään. Mikkiä vakoiltiin, kun hän otti yksisarvisen sarven laatikostaan. Eräät huvipuistossa olleet miehet kuulivat silloin mitä Mikki sanoi. Kun Mikki lähti kotoaan seuraavan kerran, ja meni Hessun luokse kysymään, muistaako hän mitään Myyttien saaresta ja taruolennoista, hän vastasi kieltävästi. Mikki tuli takaisin kotiinsa ja yllätyksekseen huomasi, että siellä ne miehet – Karmala ja Kolonia olivat siellä juuri varastamassa sarvea. Mikki lähtee juuri sarven saaneiden roistojen perään, mutta huvipuisto, oikeastaan tivoli, oli jo lähtenyt seuraavaan paikkaan, mutta onneksi Mikki löysi tivolin aikataulun ja löysi seuraavaan paikkaan. Mikki sai otettua sarven ja pitkän takaa-ajon jälkeen pidettyäkin sen. Mikki saa sarven, ja kartan, ainoa vika, että hänen ihollensa piirtämät muistukuvat saaresta eivät meinaa lähteä kunnon pesullakaan. Luvussa viisi, sekä Aku ja Roope, sekä Mikki ja Hessu lähtee takaisin Myyttien saaren suuntaan. Roope ja Aku lentokoneella, Mikki ja Hessu veneellä. Ja kummasti, taas heille käy jokseenkin samalla tavalla: Aku tippuu lentokoneesta veteen, ja Mikki taas veneestä, kun aalto paiskaa hänet mereen. He tippuvat samaan kohtaan, ja ihmettelevät kumpikin, että mitä toinen heistä tekee siellä. Jännittävien vaiheiden jälkeen, kun he ovat jo pitkän aikaa harhailleet saarella, he löytävät ankanpojat, Roopen, Hessun ja Pluton, jotka mukavasti ovat nuotion äärellä. Kuudennessa luvussa Iines on Ankkalinnan satamassa neuvottelemassa jonkun kapteenin kanssa moottoriveneen lainaamisesta. Minni sattuu paikalle – he ovat siellä samasta syystä: etsimässä poikia. Taivuttelujen jälkeen he saavat lainattua moottorivenettä, ja kohtapuoliin he ovatkin jo saarella. He kohtaavat hirviöitä, lohikäärmeitä, peikkoja, aarnikotkia, ja sun muita pahansisuisia otuksia. Kuin ihmeen kaupalla, he kuitenkin selviävät esteistä, ja mennessään nukkumaan, he huomaavat Mikin, Akun ja kumppanit, vain muutaman sadan metrin päässä alempanaa. Seitsemännessä luvussa Aku ja kumppanit heräävät aamunkoitteessa. Iineksen ja Minnin kallionkieleke sortuu, ja he jäävät riippumaan kallionkielekkeestä. Alhaalla Hessu kalastaa Minnin kengän, eivätkä he ole uskoa sitä todeksi, eihän Minnin pitäisi olla lähimaillakaan. Sitten Aku löytää myös Iineksen rusetin, ja he ovat varmoja, että tytöt ovat saarella. He lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä, ja etsintöjen jälkeen tytöt löytyvätkin, ja he onnelisina viettävät iltaa saaren olentojen kanssa. Kahdeksas, toiseksi viimeinen luku sisältää: Pelle ja Staattinen ovat yhdessä pajassa, ja he yhdessä puhuvat siitä, kuinka kummallisesti Aku ja pojat sekä Mikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Samanlainen keijukainen, mikä ennenkin, tiputtaa taas kartan, Pellelle ja Staattiselle. Sitten se lähtee pois robotin kanssa, ja Pikku Apulainen hyppää kyytiin. Pelle ja Staattinen lähtevät seuraavaan, ja niin he päätyvät Myyttien saarelle. Jeti nappaa Pellen ja Staattisen, ja kuljettaa heidät muiden luokse. Heidän pitää tehdä siirrin, jolla he pystyvät siirtymään kuin teleportin kautta jonnekin maailmalle. Niin he ryhtyvät toimeen. Viimeisessä luvussa monien yritysten jälkeen, Pelle ja Staattinen saavat sen jonkinmoisen teleportin valmiiksi, ja niin he voivat aloittaa tehtävänsä; näyttää maailman ihmisille, että myytit eivät ole vain myyttejä, vain totta. Jos he eivät onnistu, saari sortuu mereen, ja he ovat mennyttä. He lähtevät monien otusten voimin käymään Ankkalinnassa, ja monessa muussa kaupungissa, ihmisten pällistellessä heitä oudosti. Niin he onnistuvat tehtävässään, saari pelastuu. Sitten he kyhäävät veneen, jolla lähtevät kohti Ankkalinnaa, saaren asukkaiden hyvästelemänä. Kohta he eivät muistaisikaan enää saarta.
Tämä Myyttien saari-tarina on mielestäni mainio yhdistelmä Ankka – Híiri -tarinaa. Feriolin piirrokset sopivat todella hyvin mielestäni tähän. Mahtava tarinasarja!
Jatkuu...
Ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Aku Ankka-lehdessä julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula1-sarja.
Tämä tarinasarja alkaa Aku Ankan numerossa 10/2002 osalla nimeltä ”Australian ihme”. Tässä Ankat lyövät vetoa Kulta-Into Piin kanssa siitä, että he voittaisivat tämän formuloissa. Sitten he lähtevät Australiaan, jossa käydään ensimmäinen formula-osakilpailu. Ja kuin ihmeen kaupalla, kuskiksi pestattu Aku voittaa, ja vie pisteet kotiin. Toinen osa, akkarissa 14/2002 ilmestynyt osa on nimeltään ”Hilavitkutinjahti”. Tarinassa Aku vaurioittaa autoaan, jonka takia eräs pieni osa autossa, jota ilman auto ei toimi, menee rikki. Sitten Akun on haettava Ankkalinnasta uusi. Lopulta, seikkailujen kautta, Ankat selviävät takaisin kilparadoille, mutta ovat jo tiputtaneet hilavitkuttimen. Hannu Hanhen hyvän tuurin ansiosta Aku kuitenkin pääsee radalle Brasilian Interlagosissa, Hannu kun oli löytänyt toisen hilavitkuttimen. Aku sijoittuu kilpailussa toiseksi, ja pistetilanne KIP:n ja RA:n välillä on tasa. Kolmas osa, ilmestyi Aku Ankassa 24/2002. Tarinan nimi on ”Piinkova osakilpa”. Tarinan alussa ankat ovat Montrealin kilpailua edeltävässä lehdistötilaisuudessa. Siinä Iines mainitsee, että ilman Pelleä ankat eivät pärjäisi. Siitä Kulta-Into Pii saakin aatteen, että he ottavat Pellen pois pelistä ennen osakilpailua, jottei hän voisi auttaa varikolla. Vaikka Piillä onkin hyvänoloinen suunnitelma, onnnistuu Pelle kuin ihmeen kaupalla ehtimään varikolle, joskin myöhässä. Mutta, oltuaan senmoisessa seikkailussa, hän on niin pahoinvointinen, ettei voi tehdä mitään. Kuitenkin, Pellen mukana seikkailussa ollut Leila LePakko on ollut töissä korjaamolla, ja korjaa auton, niin Aku pääsee taas matkaan, juuri ennen KIP:tä, joka myös kärsi hankaluuksista. Lopulta Aku sijoittuu kuudenneksi, viimeiselle pistesijalle, ja Kulta-Into Piin talli juuri hänen jälkeen, ja he jäävätkin pisteittä. Ankat johtavat pistetilannetta KIP:tä vastaan. Neljäs osa, nimeltään ”Vaikeuksia varikolla”, ilmestyi akkarissa 31/2002. Tarina alkaa sillä tavalla, että Aku valittaa saavansa ehdottomasti liian pientä palkkaa. Aku ei ole edes radalla, kun muut ovat ajaneet jo yli puoli kierrosta. Sitten Aku vihdoin viitsii jättää fanit ja varikon, ja lähtee kaasuttamaan radalla, lähes kierroksen muita jäljessä. Mutta kuitenkin, ilmiömäisten ajotaitojen (ja auton) ansiosta Aku saa muut kiinni, ja nousee kärkeen. Ensimmäiseen varikkokäyntiin tultaessa Aku on johdossa, ja jatkaa neuvotteluja Roopen kanssa palkankorotuksesta. Tällä kertaa asiasta ei kuitenkaan tule mitään, kun Akun on palattava radalle melkein heti. Taas ajetaan kierroksia, kunnes toiselle varikkokäynnille tullessaan Aku on vieläkin ykkösenä. Neuvoteltuaan hän saa pienen palkankrotuksen, ja sen innoittamana hän lähtee viimeisille kierroksille. Loppukierrokset sujuvat kuin siivillä, ja voitto tulee. Ankat johtavat vieläkin Hockenheimin kisan jälkeen, mutta aikaa on vielä. Viidennestä osasta, joka julkaistiin Akkarissa 38/2002, ankoilla on kamalia vaikeuksia päästä radalle. Monzan Grand Prix odottaa, ja Aku harhailee jossain päin Ranskaa, Italiaa, tai jopa Sveitsiä. Aku pääsee hankaluuksien, muiden muassa poliisiasemakäynnin kautta lopulta GP:hen juuri ajoissa, ja voittaakin sen. Tuon kilpailun Aku voittikin loppujen lopuksi, mutta ylinopeussakkoja sun muita vaatimuksia ja laskuja poliisipäällikön puolesta Roopelle tuonut Hannu pilaa vielä Akun päivän. Tilanne on taas tiukka, voittonsa ansiosta Akun tiimi nousi tasapisteisiin KIP:n tallin kanssa, joten kaikki jää viimeisen kilpailun varaan.Kuudes osa, ankkojen viimeinen kilpailu, nimeltään ”Viimeinen tankkaus”, julkaistiin Akkarissa 41/2002. Kisa pidetään Suzukassa, Japanissa. Värikkäiden vaiheiden kautta Aku voittaakin tallien välisen taiston, ja Kulta-Into joutuu häpeämään silmänsä päästä.
Tämä tarinasarja on omasta mielestäni paras tarinasarja, mitä olen lukenut. Vaikken Per Hedmanista niin hirveän usein käsikirjoitttajana pidäkään, niin tämä kyllä iski tämä sarja. Myös Andersenin hyvät piirokset ovat kuin piste i:in päälle tarinassa. Hyvä tarina!
Toisena mieleeni tulee heti Myyttien saari. Tämä mahtava Pat&Carol McGrealien käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina on jo ihan pienenä jäänyt mieleeni. Myyyttien saari on julkaistu Aku Ankoissa 24/2003 – 1/2004, ja niiden lisäksi kovakantisessa kirjassa Myyttien Saari.
Joskus 2003-2004-vuosien tienoilla muistan tutustuneeni tuohon sarjaan ensikertaa. Silloin en pitänyt ankoistani kovinkaan hyvää huolta, ja osa tuonkin ajan niistä olivat kadonneet. Luin siis vain sekalaisia osia, enkä koko tarinasarjaa. Olen nyt parin vuoden sisällä saanut kaikki osat käsiini.
Tarina alkaa sillä tavalla, että Ankat ovat kokoontuneet Pellen pajalle tuomaan hänelle syötävää ja katsomaan hänen uusinta keksintöään. Keksintöä katsellessaan Ankat eivät huomaa, että jonkunnäköinen keiju tulee pellen pajan lähelle. Sitten keiju huomaa Pikku Apulaisen, ja lähtee karkuun. Keijun käsi osuu metallirojusta paljastuneeseen osaan, ja sen kädessä ollut kartta lentää vahingossa suoraan Roopen naamalle. He tajuavat sen olevan kartta ja Roopen johdolla, joka haluaa saaren omakseen, he lähtevät kohti saarta, Myyttien saarta. Saavuttuaan saarelle ankat tajuavat sen olevan täynnä taruolentoja. Tupu toteaa, että ”täällä osataan nauttia elämästä”. Aku on aivan innoissaan tuosta paratiisistä. Joidenkin vaiheiden jälkeen Ankat lähtevät saarelta, Roope kun ei voi alkaa hallitsemaan saarta, kun se on jo asuttu. Ollessaan veneessä pojat huomaavat, että pikku Pegasos-hevonen on tullut jänikseksi veneeseen. Sen pojat pitävät omana salaisuutenaan. Toisessa luvussa käy lähes samalla tavalla – Mikille ja Hessulle. Nämä ovat tulleet katsomaan tohtori Staattista, ja silloinkin samanlainen keijukainen tulee, ja vahingossa tiputtaa samanlaisen kartan Hessun päälle. Hekin huomaavat sen olevan kartta ja lähtevät saarelle, lentokoneella. Tultuaan saarelle, he joutuvat erään kansan käsiin, jotka elävät toisella puolella saarta, kuin Ankkojen tapaamat oliot. Yhdessä vaiheessa he joutuvat keskelle taisteluakin, ja saavat myös kuulla, että saari sortuu kokoajan, kun ihmiset lakkaavat uskomasta taruolentoihin. Mikki ja Hessukin poistuvat saarelta, ajatellen ettei heille enää tulisi sinne asiaa. Kolmas osa alkaa siitä, kun pojat jahtaavat yöllä karkuteille päässyttä pegasosta Ankkalinnassa. Lopulta Aku saa sen kiinni, ennen kuin kukaan ehtii nähdä sitä – Onneksi, se ei olisi kovin hyvä asia. He palaavat kotiin, ja käyvät sohvalle miettimään sitä seikkailua, minkä olivat kokeneet Myyttien saarella. Miksi ihmeessä Roope-setä ei muista tuosta, koko saaresta tai sen tapahtumista mitään, että miten Roope-setä olisi muka voinut nohtaa kaikki taruolennot tai sen, kun pelasti silloin vielä todella pienen Pegasos-hevosen. Sitten Roope-setä soittaa ovikelloa, ja Ankanpojat vievät Peksun ylös, ettei Roope-setä näkisi sitä. He olivat alusta alkaen ajatelleet, että Roope-setä käyttäisi sitä vain rahallisiin tarkoituksiin. Lopuksi Roope-setä tippuu kalliolta alemmalle kielekkeelle, lentokoneen romut mukanaan, ja Pegasos-hevonen pelastaa hänet. Yht´äkkiä kaikki saaresta palautuu hänen mieleensä. Neljännessä osassa Mikki miettii, että olisiko hämärät muistukuvat Myyttien saaresta voineet olla totta. Mikki oli Minnin kanssa huvipuistossa, jossa oli näytteillä sarvi, jota sanottiin yksisarvisen sarveksi. Silloin Mikki muisti, että hänellä oli kotonaan sellainen, jonka hän sai Myyttien saarelta viimeksi sieltä lähdettyään. Mikkiä vakoiltiin, kun hän otti yksisarvisen sarven laatikostaan. Eräät huvipuistossa olleet miehet kuulivat silloin mitä Mikki sanoi. Kun Mikki lähti kotoaan seuraavan kerran, ja meni Hessun luokse kysymään, muistaako hän mitään Myyttien saaresta ja taruolennoista, hän vastasi kieltävästi. Mikki tuli takaisin kotiinsa ja yllätyksekseen huomasi, että siellä ne miehet – Karmala ja Kolonia olivat siellä juuri varastamassa sarvea. Mikki lähtee juuri sarven saaneiden roistojen perään, mutta huvipuisto, oikeastaan tivoli, oli jo lähtenyt seuraavaan paikkaan, mutta onneksi Mikki löysi tivolin aikataulun ja löysi seuraavaan paikkaan. Mikki sai otettua sarven ja pitkän takaa-ajon jälkeen pidettyäkin sen. Mikki saa sarven, ja kartan, ainoa vika, että hänen ihollensa piirtämät muistukuvat saaresta eivät meinaa lähteä kunnon pesullakaan. Luvussa viisi, sekä Aku ja Roope, sekä Mikki ja Hessu lähtee takaisin Myyttien saaren suuntaan. Roope ja Aku lentokoneella, Mikki ja Hessu veneellä. Ja kummasti, taas heille käy jokseenkin samalla tavalla: Aku tippuu lentokoneesta veteen, ja Mikki taas veneestä, kun aalto paiskaa hänet mereen. He tippuvat samaan kohtaan, ja ihmettelevät kumpikin, että mitä toinen heistä tekee siellä. Jännittävien vaiheiden jälkeen, kun he ovat jo pitkän aikaa harhailleet saarella, he löytävät ankanpojat, Roopen, Hessun ja Pluton, jotka mukavasti ovat nuotion äärellä. Kuudennessa luvussa Iines on Ankkalinnan satamassa neuvottelemassa jonkun kapteenin kanssa moottoriveneen lainaamisesta. Minni sattuu paikalle – he ovat siellä samasta syystä: etsimässä poikia. Taivuttelujen jälkeen he saavat lainattua moottorivenettä, ja kohtapuoliin he ovatkin jo saarella. He kohtaavat hirviöitä, lohikäärmeitä, peikkoja, aarnikotkia, ja sun muita pahansisuisia otuksia. Kuin ihmeen kaupalla, he kuitenkin selviävät esteistä, ja mennessään nukkumaan, he huomaavat Mikin, Akun ja kumppanit, vain muutaman sadan metrin päässä alempanaa. Seitsemännessä luvussa Aku ja kumppanit heräävät aamunkoitteessa. Iineksen ja Minnin kallionkieleke sortuu, ja he jäävät riippumaan kallionkielekkeestä. Alhaalla Hessu kalastaa Minnin kengän, eivätkä he ole uskoa sitä todeksi, eihän Minnin pitäisi olla lähimaillakaan. Sitten Aku löytää myös Iineksen rusetin, ja he ovat varmoja, että tytöt ovat saarella. He lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä, ja etsintöjen jälkeen tytöt löytyvätkin, ja he onnelisina viettävät iltaa saaren olentojen kanssa. Kahdeksas, toiseksi viimeinen luku sisältää: Pelle ja Staattinen ovat yhdessä pajassa, ja he yhdessä puhuvat siitä, kuinka kummallisesti Aku ja pojat sekä Mikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Samanlainen keijukainen, mikä ennenkin, tiputtaa taas kartan, Pellelle ja Staattiselle. Sitten se lähtee pois robotin kanssa, ja Pikku Apulainen hyppää kyytiin. Pelle ja Staattinen lähtevät seuraavaan, ja niin he päätyvät Myyttien saarelle. Jeti nappaa Pellen ja Staattisen, ja kuljettaa heidät muiden luokse. Heidän pitää tehdä siirrin, jolla he pystyvät siirtymään kuin teleportin kautta jonnekin maailmalle. Niin he ryhtyvät toimeen. Viimeisessä luvussa monien yritysten jälkeen, Pelle ja Staattinen saavat sen jonkinmoisen teleportin valmiiksi, ja niin he voivat aloittaa tehtävänsä; näyttää maailman ihmisille, että myytit eivät ole vain myyttejä, vain totta. Jos he eivät onnistu, saari sortuu mereen, ja he ovat mennyttä. He lähtevät monien otusten voimin käymään Ankkalinnassa, ja monessa muussa kaupungissa, ihmisten pällistellessä heitä oudosti. Niin he onnistuvat tehtävässään, saari pelastuu. Sitten he kyhäävät veneen, jolla lähtevät kohti Ankkalinnaa, saaren asukkaiden hyvästelemänä. Kohta he eivät muistaisikaan enää saarta.
Tämä Myyttien saari-tarina on mielestäni mainio yhdistelmä Ankka – Híiri -tarinaa. Feriolin piirrokset sopivat todella hyvin mielestäni tähän. Mahtava tarinasarja!
Jatkuu...
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 745 -
07.07.2009 klo 14:48:21
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Tarinasarjoissa osia on yleensä viidestä kymmeneen tai enemmän, riippuen kokonaan sarjan laajuudesta, sekä piirtäjistä.
Ensimmäinen lukemani tarinasarja, taisi olla Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.
Flemmign Andersenin piirtämä, ja muistaakseni Per Hedmanin käsikirjoittama tarinasarja, joka keskittyi Formula ykkösten tapahtumiin, oli nimeltää Formula1, sekä sitten osan nimi.
Tässä tarinasarjassa ideana oli Roopen ja Kulta-Into Piin tallien välinen kisailu ja keskenäiset kommellukset.
Akkarissa on myös nähty tarinasarjoja, joissa on ollut monien eri piirtäjien piirrosjälkeä, kuten vaikkapa Taikaviitta-saaga tai Eurooppa aiheiset tarinat, joissa joka osassa oli eri piirtäjä.
Jatkuu...
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Tarinasarjoissa osia on yleensä viidestä kymmeneen tai enemmän, riippuen kokonaan sarjan laajuudesta, sekä piirtäjistä.
Ensimmäinen lukemani tarinasarja, taisi olla Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.
Flemmign Andersenin piirtämä, ja muistaakseni Per Hedmanin käsikirjoittama tarinasarja, joka keskittyi Formula ykkösten tapahtumiin, oli nimeltää Formula1, sekä sitten osan nimi.
Tässä tarinasarjassa ideana oli Roopen ja Kulta-Into Piin tallien välinen kisailu ja keskenäiset kommellukset.
Akkarissa on myös nähty tarinasarjoja, joissa on ollut monien eri piirtäjien piirrosjälkeä, kuten vaikkapa Taikaviitta-saaga tai Eurooppa aiheiset tarinat, joissa joka osassa oli eri piirtäjä.
Jatkuu...
Peetukka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 746 -
07.07.2009 klo 15:49:26
Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Lainaus käyttäjältä: BomberLasketaanko ankan elämää?
Ei lasketa.
Miksei? Tahdon perusteluja. Minun mielestäni se on tarinasarja, jossa kuvataan Akun elämää, kuten sen nimikin jo sanoo. Käsittääkseni, tämä kyseiseen tarinasarjaan kuuluvat tarinat on tuotettu juuri tätä tarinasarjaa varten, eikä niitä ole vain poimittu sieltä täältä. Mielestäni tämän takia se pitäisi lukea mukaan tarinasarjoihin.
Ei lasketa.
Miksei? Tahdon perusteluja. Minun mielestäni se on tarinasarja, jossa kuvataan Akun elämää, kuten sen nimikin jo sanoo. Käsittääkseni, tämä kyseiseen tarinasarjaan kuuluvat tarinat on tuotettu juuri tätä tarinasarjaa varten, eikä niitä ole vain poimittu sieltä täältä. Mielestäni tämän takia se pitäisi lukea mukaan tarinasarjoihin.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 747 -
07.07.2009 klo 15:52:32
Tästä aiheesta tuskin saa kukaan kirjoitettua mitään 15000-30000 merkkistä viestiä, jos ei tiedä kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä tarinasarjoja, tai sitten turinoi vain jokaisesta muistamastaan niin paljon kuin mahdollista. Tässä pientä viestiä itseltäni...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.
Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.
Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.
Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että ah-niin- täydellinen Iines Ankkamme pilasi kaiken. Viimeinen roisto koko konkkaronkasta kuitenkin vei voiton, Herra Näkymätön (tyhmästä nimestään huolimatta) onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja tämä-niin-loistava-viittasankarimme pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivat seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle. Tuo ”hyvien” puolelle siirtymine tuntui niin vanhanaikaiselta ja käytetyltä idealta, että se jopa ärsyttää minua nykyisin.
Olen myös kuullut, että vuonna 2002 (?) Aku Ankka-lehdessä oltaisiin julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. En kuitenkaan ole päässyt lukemaan sarjan yhtäkään osaa, seitsemästä, joten minun on turha antaa mielipidettä. Täällä Ankkiksessa sitä on kuitenkin kehuttu maanmainioksi, joten uskon tässä heitä.
Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Taskareiden (348-351) keskiarvo nousi hieman Tuplanollan ansiosta ja odotan toden totisesti Tuplanollan 1-osaista jatko-osaa, jonka on piirtänyt lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano. Toivottavasti se nähdään vielä tämän vuoden puolella. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria ja outoutta sekä loistavat piirrokset.
Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin, jos Myyttistä saarta ei lasketa mukaan. Niin se vain on.
Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida.
Jatkuu...
///Ja saisikos mahdollisesti jonkinlaista ränkkingiä?
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.
Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.
Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.
Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että ah-niin- täydellinen Iines Ankkamme pilasi kaiken. Viimeinen roisto koko konkkaronkasta kuitenkin vei voiton, Herra Näkymätön (tyhmästä nimestään huolimatta) onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja tämä-niin-loistava-viittasankarimme pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivat seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle. Tuo ”hyvien” puolelle siirtymine tuntui niin vanhanaikaiselta ja käytetyltä idealta, että se jopa ärsyttää minua nykyisin.
Olen myös kuullut, että vuonna 2002 (?) Aku Ankka-lehdessä oltaisiin julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. En kuitenkaan ole päässyt lukemaan sarjan yhtäkään osaa, seitsemästä, joten minun on turha antaa mielipidettä. Täällä Ankkiksessa sitä on kuitenkin kehuttu maanmainioksi, joten uskon tässä heitä.
Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Taskareiden (348-351) keskiarvo nousi hieman Tuplanollan ansiosta ja odotan toden totisesti Tuplanollan 1-osaista jatko-osaa, jonka on piirtänyt lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano. Toivottavasti se nähdään vielä tämän vuoden puolella. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria ja outoutta sekä loistavat piirrokset.
Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin, jos Myyttistä saarta ei lasketa mukaan. Niin se vain on.
Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida.
Jatkuu...
///Ja saisikos mahdollisesti jonkinlaista ränkkingiä?
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 748 -
07.07.2009 klo 16:03:52
Vedän aiemmat sanani takaisin. Kyllä tästä ihan hyvin voi saada yli 20000, ja paljon enemmänkin. Koska jokaisesta osasta voi kyllä varmaan kertoa mitä niissä tapahtui..
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 749 -
07.07.2009 klo 16:05:31
Lainaus käyttäjältä: PeetukkaLainaus käyttäjältä: Salwer1st/Lainaus käyttäjältä: BomberLasketaanko ankan elämää?
Ei lasketa.
Miksei? Tahdon perusteluja. Minun mielestäni se on tarinasarja, jossa kuvataan Akun elämää, kuten sen nimikin jo sanoo. Käsittääkseni, tämä kyseiseen tarinasarjaan kuuluvat tarinat on tuotettu juuri tätä tarinasarjaa varten, eikä niitä ole vain poimittu sieltä täältä. Mielestäni tämän takia se pitäisi lukea mukaan tarinasarjoihin.
Edelliset osat eivät ole minkäänlaisissa sidoksissa uusimpien kanssa.
Ei lasketa.
Miksei? Tahdon perusteluja. Minun mielestäni se on tarinasarja, jossa kuvataan Akun elämää, kuten sen nimikin jo sanoo. Käsittääkseni, tämä kyseiseen tarinasarjaan kuuluvat tarinat on tuotettu juuri tätä tarinasarjaa varten, eikä niitä ole vain poimittu sieltä täältä. Mielestäni tämän takia se pitäisi lukea mukaan tarinasarjoihin.
Edelliset osat eivät ole minkäänlaisissa sidoksissa uusimpien kanssa.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 750 -
07.07.2009 klo 16:12:42
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.