(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.
Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.
Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.
Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.
Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että ah-niin- täydellinen Iines Ankkamme pilasi kaiken. Viimeinen roisto koko konkkaronkasta kuitenkin vei voiton, Herra Näkymätön (tyhmästä nimestään huolimatta) onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja tämä-niin-loistava-viittasankarimme pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivat seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle. Tuo ”hyvien” puolelle siirtymine tuntui niin vanhanaikaiselta ja käytetyltä idealta, että se jopa ärsyttää minua nykyisin.
Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
Lukijat saivat äänestää roistoa joka tekisi paluun ja lopulta voiton vei yhden prosentin erolla kakkoseksi jääneeseen Zafireen, Herra Näkymätön.
Juttu alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.
Olen myös kuullut, että vuonna 2002 (?) Aku Ankka-lehdessä oltaisiin julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. En kuitenkaan ole päässyt lukemaan sarjan yhtäkään osaa, seitsemästä, joten minun on turha antaa mielipidettä. Täällä Ankkiksessa sitä on kuitenkin kehuttu maanmainioksi, joten uskon tässä heitä.
Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Taskareiden (348-351) keskiarvo nousi hieman Tuplanollan ansiosta ja odotan toden totisesti Tuplanollan 1-osaista jatko-osaa, jonka on piirtänyt lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano. Toivottavasti se nähdään vielä tämän vuoden puolella. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.
Tarina alkaa kohtauksella, jossa L-Ihas varastaa tietokoneen. Seuraavaksi siirrytään kuitenkin elokuvan pariin, jossa pääosassa on Jaakko Pynttä (James Bond). Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Kun he saapuvat toimistoon Aku tapaa M-Mustan. Siellä hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Aku lähtee tutustumaan toimiston saloihin. Sitten hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa, hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä juttuja. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta. Kun Akua viedään poliisiautolla he kysyvät onko hänen nimensä Aku Ankka. Siihen Aku vastaa: ”Aivan. Mutta jos tahdotte, voitte kutsua minua nimellä Tuplanolla!”
Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin, jos Myyttistä saarta ei lasketa mukaan. Niin se vain on.
Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 781 -
08.07.2009 klo 13:33:25
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 782 -
08.07.2009 klo 13:40:48
Lainaus käyttäjältä: KarhulaVoisin kyllä muokata vielä tuota viestiäni, mutta tässä tämä näkyy paremmin: eli käyköhän Dragonlords tarinasarjaksi?
Kyllä vain.
Kyllä vain.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 783 -
08.07.2009 klo 14:11:25
Nyt alkaa muutaman tunnin ajan tosissaan kirjoittaminen!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
~kirja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
~kirja
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 784 -
08.07.2009 klo 14:17:12
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä yms. on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.
Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä taannoin (vuonna 2002) julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan tarinaan kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa (Australian ihme, 10/2002) kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa (Hilavitkutinjahti, 14/2002) Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa (Piinkova osakilpa 24/2002) Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa (Vaikeuksia varikolla, 31/2002) Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa (Ratakettu hakoteillä, 38/2002) matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu (Viimeinen tankkaus, 41/2002) joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.
Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun pii lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.
Viime vuonna, eli vuonna 2008 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa lukee ''Taikaviitta, silmät eivät näe kaikkea. Etsimäsi löytyy laiturista 17.''. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008, tarinassa ''Taikaviitta: Herra Näkymättömän paluu''. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.
Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäisessä osassa, nimeltä ''Roope-setä: Usvaverhon takana''. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.
Toinen osa kulkee nimellä ''Mikki Hiiri: Mysteereitä ja myyttejä'' jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.
Sarjan kolmannen osan nimi on ''Aku Ankka: Pegasos''. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.
Ja aivan varmasti jatkuu vielä, eihän tässä ole kuin pikkuinen pätkä vasta...
Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä yms. on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.
Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä taannoin (vuonna 2002) julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan tarinaan kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa (Australian ihme, 10/2002) kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa (Hilavitkutinjahti, 14/2002) Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa (Piinkova osakilpa 24/2002) Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa (Vaikeuksia varikolla, 31/2002) Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa (Ratakettu hakoteillä, 38/2002) matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu (Viimeinen tankkaus, 41/2002) joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.
Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun pii lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.
Viime vuonna, eli vuonna 2008 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa lukee ''Taikaviitta, silmät eivät näe kaikkea. Etsimäsi löytyy laiturista 17.''. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008, tarinassa ''Taikaviitta: Herra Näkymättömän paluu''. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.
Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäisessä osassa, nimeltä ''Roope-setä: Usvaverhon takana''. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.
Toinen osa kulkee nimellä ''Mikki Hiiri: Mysteereitä ja myyttejä'' jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.
Sarjan kolmannen osan nimi on ''Aku Ankka: Pegasos''. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.
Ja aivan varmasti jatkuu vielä, eihän tässä ole kuin pikkuinen pätkä vasta...
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 785 -
08.07.2009 klo 14:40:13
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.
Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.
Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.
Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.
Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että ah-niin- täydellinen Iines Ankkamme pilasi kaiken. Viimeinen roisto koko konkkaronkasta kuitenkin vei voiton, Herra Näkymätön (tyhmästä nimestään huolimatta) onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja tämä-niin-loistava-viittasankarimme pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivat seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle. Tuo ”hyvien” puolelle siirtymine tuntui niin vanhanaikaiselta ja käytetyltä idealta, että se jopa ärsyttää minua nykyisin.
Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
Lukijat saivat äänestää roistoa joka tekisi paluun ja lopulta voiton vei yhden prosentin erolla kakkoseksi jääneeseen Zafireen, Herra Näkymätön.
Juttu alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.
Olen myös kuullut, että vuonna 2002 (?) Aku Ankka-lehdessä oltaisiin julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. En kuitenkaan ole päässyt lukemaan sarjan yhtäkään osaa, seitsemästä, joten minun on turha antaa mielipidettä. Täällä Ankkiksessa sitä on kuitenkin kehuttu maanmainioksi, joten uskon tässä heitä.
Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Taskareiden (348-351) keskiarvo nousi hieman Tuplanollan ansiosta ja odotan toden totisesti Tuplanollan 1-osaista jatko-osaa, jonka on piirtänyt lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano. Toivottavasti se nähdään vielä tämän vuoden puolella. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.
Tarina alkaa kohtauksella, jossa L-Ihas varastaa tietokoneen. Seuraavaksi siirrytään kuitenkin elokuvan pariin, jossa pääosassa on Jaakko Pynttä (James Bond). Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Kun he saapuvat toimistoon Aku tapaa M-Mustan. Siellä hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Aku lähtee tutustumaan toimiston saloihin. Sitten hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa, hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä juttuja. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta. Kun Akua viedään poliisiautolla he kysyvät onko hänen nimensä Aku Ankka. Siihen Aku vastaa: ”Aivan. Mutta jos tahdotte, voitte kutsua minua nimellä Tuplanolla!”
Toisessa osassa Aku pääsee putkasta. Juuri, kun Aku miettii, miten saa toimiston väkeen taas yhteyden Kia K porhaltaa hänen eteensä 313:lla. Päämajassa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Akun on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Hän ja agentti M-Musta pukeutuvat valeasuihin, kun Hannu yhtäkkiä ilmaantuu paikalle. Aku pääsee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja niinpä hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun alias Tuplanollan. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja muut agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden. L-Ihas on pettänyt heidät ja varastanut tietokoneen, jolta Junkkari sittemmin on sen varastanut. Kun Aku saapuu kotiinsa Roope kuitenkin odottaa häntä ja lähtee jahtaamaan häntä. Nämä eivät huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa heidän liikkeitään koko ajan. Toinen osa loppuu Junkkarin sanoihin: ”Kaikki etenee käsikirjoituksen mukaan.”
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Hän kertoo, että on Kauno Koodi. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian joku kuitenkin puhuu Akulle. Aku tajuaa puhuvansa pääjohtajan kanssa ja juuri kun hän on vastaamassa jatkaako hän agenttina vai ei, toimiston ovi aukeaa ja pääjohtaja astuu sisälle ja Aku hämmästyy.
Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin, jos Myyttistä saarta ei lasketa mukaan. Niin se vain on.
Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida.
Jatkuu...
Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.
Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.
Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.
Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.
Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että ah-niin- täydellinen Iines Ankkamme pilasi kaiken. Viimeinen roisto koko konkkaronkasta kuitenkin vei voiton, Herra Näkymätön (tyhmästä nimestään huolimatta) onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja tämä-niin-loistava-viittasankarimme pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivat seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle. Tuo ”hyvien” puolelle siirtymine tuntui niin vanhanaikaiselta ja käytetyltä idealta, että se jopa ärsyttää minua nykyisin.
Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
Lukijat saivat äänestää roistoa joka tekisi paluun ja lopulta voiton vei yhden prosentin erolla kakkoseksi jääneeseen Zafireen, Herra Näkymätön.
Juttu alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.
Olen myös kuullut, että vuonna 2002 (?) Aku Ankka-lehdessä oltaisiin julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. En kuitenkaan ole päässyt lukemaan sarjan yhtäkään osaa, seitsemästä, joten minun on turha antaa mielipidettä. Täällä Ankkiksessa sitä on kuitenkin kehuttu maanmainioksi, joten uskon tässä heitä.
Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Taskareiden (348-351) keskiarvo nousi hieman Tuplanollan ansiosta ja odotan toden totisesti Tuplanollan 1-osaista jatko-osaa, jonka on piirtänyt lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano. Toivottavasti se nähdään vielä tämän vuoden puolella. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.
Tarina alkaa kohtauksella, jossa L-Ihas varastaa tietokoneen. Seuraavaksi siirrytään kuitenkin elokuvan pariin, jossa pääosassa on Jaakko Pynttä (James Bond). Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Kun he saapuvat toimistoon Aku tapaa M-Mustan. Siellä hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Aku lähtee tutustumaan toimiston saloihin. Sitten hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa, hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä juttuja. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta. Kun Akua viedään poliisiautolla he kysyvät onko hänen nimensä Aku Ankka. Siihen Aku vastaa: ”Aivan. Mutta jos tahdotte, voitte kutsua minua nimellä Tuplanolla!”
Toisessa osassa Aku pääsee putkasta. Juuri, kun Aku miettii, miten saa toimiston väkeen taas yhteyden Kia K porhaltaa hänen eteensä 313:lla. Päämajassa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Akun on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Hän ja agentti M-Musta pukeutuvat valeasuihin, kun Hannu yhtäkkiä ilmaantuu paikalle. Aku pääsee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja niinpä hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun alias Tuplanollan. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja muut agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden. L-Ihas on pettänyt heidät ja varastanut tietokoneen, jolta Junkkari sittemmin on sen varastanut. Kun Aku saapuu kotiinsa Roope kuitenkin odottaa häntä ja lähtee jahtaamaan häntä. Nämä eivät huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa heidän liikkeitään koko ajan. Toinen osa loppuu Junkkarin sanoihin: ”Kaikki etenee käsikirjoituksen mukaan.”
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Hän kertoo, että on Kauno Koodi. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian joku kuitenkin puhuu Akulle. Aku tajuaa puhuvansa pääjohtajan kanssa ja juuri kun hän on vastaamassa jatkaako hän agenttina vai ei, toimiston ovi aukeaa ja pääjohtaja astuu sisälle ja Aku hämmästyy.
Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin, jos Myyttistä saarta ei lasketa mukaan. Niin se vain on.
Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida.
Jatkuu...
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 786 -
08.07.2009 klo 14:53:08
Rankingia? Nyt olisi minulla hyvä väli ne tehdä.
No, jos ei vastaväitteitä tule, teen ne hetkisen kuluttua tähän samaan viestiin. Ensin syön jotain. Nonniin:
1.Akuhullu97: 31 825
2.Karhula: 20 461 (hienoa!)
3.Aku Vankka: 15 013
4.Bomber: 13 397
5.kirja: 12 248
6.imfromfinland08: 11 436
7.Peetukka: 2 840
8.Pullasorsa: 1 947 (Höh)
9.Frodo: 1 640
10.T@ik@viitta: 1 593
11.Dewey: 1 058
Muuten, Deweyn tallin on DuDu. Hän tuuraa akkaridekkaria.
Ja, totta. Kutosella seiskalla on iiiso ero.
No, jos ei vastaväitteitä tule, teen ne hetkisen kuluttua tähän samaan viestiin. Ensin syön jotain. Nonniin:
1.Akuhullu97: 31 825
2.Karhula: 20 461 (hienoa!)
3.Aku Vankka: 15 013
4.Bomber: 13 397
5.kirja: 12 248
6.imfromfinland08: 11 436
7.Peetukka: 2 840
8.Pullasorsa: 1 947 (Höh)
9.Frodo: 1 640
10.T@ik@viitta: 1 593
11.Dewey: 1 058
Muuten, Deweyn tallin on DuDu. Hän tuuraa akkaridekkaria.
Ja, totta. Kutosella seiskalla on iiiso ero.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 787 -
08.07.2009 klo 14:59:11
Kuuden kärki taitaa olla karussa, ja minä olen kuuden parhaan joukossa viimeisenä (kai). :) Onneksi niinkin hyvällä sijalla.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 788 -
08.07.2009 klo 15:16:41
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Illalla lisää.
~kirja
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Illalla lisää.
~kirja
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 789 -
08.07.2009 klo 15:16:58
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 790 -
08.07.2009 klo 15:27:16
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Aku Ankassa ja muissa ankka julkaisuissa nähdään silloin tällöin erillaisempia tarinoita kuin muut. Ne tarinat ovat jaettu yleisesti kahteetoista eri osaan. Yleensä ne myös ilmestyvät joka kuukausi koko vuoden mukaan, mutta aina se ei välttämättä ole niin. Viimeksi nähtiin tarinasarja vuonna 2008, jolloin Taikaviitta sai kohdata monta eri vastustajaa.
Vuonna 2007 Aku Ankan numerossa 44 alkoi melkein koko loppuvuodeksi esiintyvä tarinasarja nimeltään Roope ja kumppanit Euroopassa. Siinä Roope siis lähti kiertämään Eurooppaa aarrejahtiin ja sai kimppuunsa aina Millan. Roopen mukana oli tietysti joka paikassa Tupu, Hupu, Lupu ja Aku. Se tarinasarka kesti Aku Ankka-lehden numeroon 49, joka olikin Roopen 60-vuotisjuhlanumero. Tarinasarjan aikana Aku, Roope ja pojat ehtivät käydä Saksassa, Puolassa, Hollanissa, Tanskassa, Italiassa ja Suomessa!
Vuonna 2008 Aku Ankassa oli siis Taikaviitta aiheinen tarinasarja, jossa Taikaviitta kohtasi aivan uusia vastustajia. Ensimmäisenä Taikaviitta kohtasi Hak Kermakin ja hänen apurinsa Kollon. Taikaviitta selvisi Hak Kermakista Kollon avulla, koska Kollo kompastui johtoihin ja laittoi sen sitten väärään pistorasiaan. Toinen Taikaviitan uusimmista vastustajista oli kaksoset Tim ja Tom. He osasivat muuttua miksi vaan, mutta lopulta heidän kinansa hoitaa heidät lukemaan tiilenpäitä. Kolmas vastus oli konna nimeltään Zafire, joka käytti apunaan Taikaviittaa vastaan hypnoosia. Taikaviitta taltuttaa roiston kuitenkin Iineksen avulla, mutta Zafire sai tietää, että Taikaviitta on Aku. Lopulta vastassa on viimeinen rikollisjengin jäsen, eli sen johtaja herra Näkymätön. Taikaviitta on heti alussa vaikeuksissa Näkymättömän kanssa ja hän saa Taikaviitan myös vangikseen lasivitriiniin, joka ei hajoa mistään. Jostain kumman syystä se sitten hajoaakin ja herra Näkymätön joutuu vankilaan.
Jatkuu...
Aku Ankassa ja muissa ankka julkaisuissa nähdään silloin tällöin erillaisempia tarinoita kuin muut. Ne tarinat ovat jaettu yleisesti kahteetoista eri osaan. Yleensä ne myös ilmestyvät joka kuukausi koko vuoden mukaan, mutta aina se ei välttämättä ole niin. Viimeksi nähtiin tarinasarja vuonna 2008, jolloin Taikaviitta sai kohdata monta eri vastustajaa.
Vuonna 2007 Aku Ankan numerossa 44 alkoi melkein koko loppuvuodeksi esiintyvä tarinasarja nimeltään Roope ja kumppanit Euroopassa. Siinä Roope siis lähti kiertämään Eurooppaa aarrejahtiin ja sai kimppuunsa aina Millan. Roopen mukana oli tietysti joka paikassa Tupu, Hupu, Lupu ja Aku. Se tarinasarka kesti Aku Ankka-lehden numeroon 49, joka olikin Roopen 60-vuotisjuhlanumero. Tarinasarjan aikana Aku, Roope ja pojat ehtivät käydä Saksassa, Puolassa, Hollanissa, Tanskassa, Italiassa ja Suomessa!
Vuonna 2008 Aku Ankassa oli siis Taikaviitta aiheinen tarinasarja, jossa Taikaviitta kohtasi aivan uusia vastustajia. Ensimmäisenä Taikaviitta kohtasi Hak Kermakin ja hänen apurinsa Kollon. Taikaviitta selvisi Hak Kermakista Kollon avulla, koska Kollo kompastui johtoihin ja laittoi sen sitten väärään pistorasiaan. Toinen Taikaviitan uusimmista vastustajista oli kaksoset Tim ja Tom. He osasivat muuttua miksi vaan, mutta lopulta heidän kinansa hoitaa heidät lukemaan tiilenpäitä. Kolmas vastus oli konna nimeltään Zafire, joka käytti apunaan Taikaviittaa vastaan hypnoosia. Taikaviitta taltuttaa roiston kuitenkin Iineksen avulla, mutta Zafire sai tietää, että Taikaviitta on Aku. Lopulta vastassa on viimeinen rikollisjengin jäsen, eli sen johtaja herra Näkymätön. Taikaviitta on heti alussa vaikeuksissa Näkymättömän kanssa ja hän saa Taikaviitan myös vangikseen lasivitriiniin, joka ei hajoa mistään. Jostain kumman syystä se sitten hajoaakin ja herra Näkymätön joutuu vankilaan.
Jatkuu...
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 791 -
08.07.2009 klo 15:42:50
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.
Tarinasarjat ovat siis eräänlainen suuri kertomus, jonka juoni yhdistää kaikki 5-15 tarinaosaa yhteen ja saa näyttämään ne hienolta kokonaisuudelta. Tarinasarjat ovat hyvin harvinaista herkkua Aku Ankassa, sillä hyviä, läpimeneviä tarinasarjakäsikirjoituksia on todella vaikea keksiä. Tarinasarjan eri ”luvut” ovat yleensä noin 10-15 sivun mittaisia. McGrealin sisarukset ovat 2000-luvulla ideoineet huimaavat kolme huimaa tarinasarjaa. Tekijöinä ovat toimineet Egmontin tutut naamat, varsinkin Cesar Ferioli on esiintynyt todella paljon tarinasarjojen taiteilijana. Hän piirsi kolme tarinaa Millenium-sarjaan, ja kokonaan huimat fantasiaseikkailut Shamborin salaisuuksista ja Myyttien saaresta. Yksi syy Feriolin valintaan on miehen monipuolisuus, sillä hän piirtää sujuvasti sekä hiiriä että ankkoja. Molemmat piti olla hallussa ja olivatkin varsinkin Myyttien saari-sarjassa, jossa kaikki päähahmot olivat mukana melkein alusta asti. Joku voisi ehkä sekoittaa jatkosarjan tarinasarjaan, mutta ne ovat täysin eri asia. Tarinasarja on suuri kertomus täynnä erinäisiä tarinoita, jatkosarja taas on vain yksi tarina, joka on pituutensa vuoksi jaettu kahtia tai kolmeen osaan akkarissa. Tarinasarjat ovat aina hienoja lukea. Viimeisin tarinasarja on julkaistu vuonna 2008, sen nimi oli Taikaviitta vs. superkonnat. Saagassa oli erikoista ja samalla todella mainio idea, sillä kaikkien roistojen näytettyä voimansa lukijakunta sai äänestyksessä päättää, kuka roistoista saisi revanssin taistelussa Ankkalinnan yön sankaria vastaan. Tarinasarjoja on näkynyt tietenkin myös taskukirjoissa. Ehkä tunnetuimpien joukkoon kuuluu 80-luvulla tehty Taikamiekka-saaga, jossa Hessu ja Mikki seikkailevat jälleen fantasian parissa, Vilumaassa. Tarina oli italialaistuotantoa, kuten myös Taikaviitta-saaga.
Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimi ainakin Wanda Gattino, ja käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.
Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Tarinasarjan piirtäjinä toimivat yleistähti Vicar, Egmontin voimakaksikko Paco Rodriques ja Cesar Ferioli sekä tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Vicarin piirtämä ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia (Dimes Are Forever), vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Milla saa käsiinsä tarinassa pikasiirtymisloitsun, jolla voisi mahdollisesti kaapata ensilantin. Samalla Roope näyttää Akulle hienoa ja salamannopeaa Vertex-supersuihkukonettaan ja lähtee sillä lounastauolla Bangkokiin allekirjoittamaan erään sopimuksen. Aku jää huolehtimaan rahasäiliöstä, ja Milla saapuu valepukuisena verotarkastajana yrittäen huijata Akun pois vartioimasta.
Milla pääsee pakenemaan paikanvaihdosloitsullaan mutkitellen aina Venezuelasta Vegasiin, mutta lopulta hän pääsee mökkiinsä keittelemään amulettia. Kun Milla on laskemassa kolikkosankoa kiehuvan Vesuviuksen magmaan, nopeasti hätiin tullut Roope Aku matkassaan ehättää paikalla Vertex-koneella. Aku tippuu kielekkeelle lähelle hehkuvaa laavaa, ja huomaa silloin hehkuvan vaalean pallon, joka lentää kovalla vauhdilla Akun luo. Pallo tyrmää Millan, ja Aku ja Roope lähtevät Ankkalinnaan pallo ja lantti matkassaan. Tarina oli 12 sivuinen ja toimi lehden ensimmäisenä tarinana.
Seuraavan osan nimi oli Mikki Hiiri: Kaappaus Juubetissa (engl. Kidnapping in Yubet). Tämä, tarinasarjan toinen osa, oli siis pelkästään hiirimaailmaan sijoittuva ja Cesar Feriolin piirtämä. Siinä Mikki ja Hessu saapuvat Juubetiin, vuorivaltioon Aasiaan katsomaan uskomatonta hengellistä johtajaa La Dii Damaa, joka pystyy levitoimalla nousemaan ilmaan. Myös muut yrittävät, ja Hessu ihmeen kaupalla onnistuu. Mikki vie Hessun takahuoneeseen kertomaan Damalle ihmetempusta, ja samalla he näkevät, kuinka Mustakaapu nappaa röyhkeästi nuoren pojan takahuoneesta. He onnistuvat seuraamaan Kaapua lentokentälle, jossa Kaavun rikostoveri jänistää ja jättää roiston oman onnensa nojaan. Kaapu pakenee tietä pitkin vuorille ja kaksikkomme lähtee perään. Tuntien takaa-ajon jälkeen Mikki huomaa Kaavun ja Daman lähellä kielekettä. Roisto on huomannut jotakin paksun ikijään sisällä, eikä siis kiinnitä huomiota takaa tuleviin takaa-ajajiin. Hessu ja Kaapu tippuvat kielekkeeltä, ja silloin Mikkikin huomaa oudon loistavan pallon, samanlaisen kuin Akulla. Kun Mikki menee lähelle palloa, se hehkuu yhä kovemmin ja ikijää alkaa uskomatonta kyllä, sulaa. Lopulta pallo lennähtää Mikin käteen ja sulanut jää synnyttää vesiaallon alhaalla olevia Kaapua ja Hessua kohden. Mustakaapu syöksyy alas jyrkänteeltä huutaen, mutta Hessun onnistuu väistää aalto levitoimalla itsensä ilmaan. Palattuaan kolmikko pääsee sisälle lämpimään, ja Mikki alkaa ihmetellä salaperäisen pallon merkitystä ja mistä se on tehty. Tämä tarina on koko tarinasarjan lyhyin kymmenellä sivulla. Kaikki muut tarinat lukuun ottamatta tätä ja kaksiosaista päätöstarinaa ovat kaksitoista sivuisia. Mielestäni molemmista tarinoista tuli niiden lievän lyhyyden takia turhan suorajuonisia, sillä mitään käänteitä ei ehtinyt tapahtua. Nyt kuitenkin molemmat pallot ovat tulossa koko ajan tulossa lähemmäs toisiaan, mikä ennustaa jotain todella, todella vaarallista.
Kolmas tarina julkaistiin seuraavassa lehdessä, ja sen nimi oli Vauhdikas vuosipäivä (engl. Ornery Orb). Se oli jälleen ankkatarina ja Vicarin piirtämä. Tarina alkaa tavallisesti; Iineksen ja Akun suhteen vuosipäivä koittaa seuraavana päivänä eikä Akulla ole pennin hyrrää minkäänlaiseen lahjaan. Roopekaan ei anna lainaa, vaan kustantaa Akun töihin panttia vastaan. Akulla ei ole mitään arvokasta, mutta lopulta Roope myöntyy ottamaan hehkuvan pallon pantiksi. Jo heti ensimmäisenä päivänä pallo katoaa Roopen työpöydältä ja seuraa Akua jäätelökioskin kassalle. Roope saa ”varkaan” kiinni, ja Aku menettää työnsä, mutta pääsee saman tien toiseen sopimuksen avulla. Pallo ilmestyy myös sänkytehtaalle, ja Roope yllättää taas Akun kun pallo ilmestyy jostakin Akun käteen. Taas Aku saa potkut. Kolmannen työn alkaessa Roope päättää tarkkailla palloa, jotta saisi selville mihin se aina katoaa. Pian pallo lähtee pomppimaan työpöydältä ja ikkunasta ulos. Roope lähtee seuraamaan sitä keilahallille, ja häiritsee Akua taas potkujen arvoisesti, ja Aku menettää viimeisenkin mahdollisuutensa töihin, mutta Roope saa selville samalla Akun viattomuuden. He vievät pallon Ankkalinnan yliopistolle professori Jurassisen tutkittavaksi, joka kertoo, että ”objekti tuntuu vetoa Akuun”. Akun tilanne näyttää toivottomalta ja samalla pallo karkaa Roopelta jälleen. Pieni tyttö lähtee sen perään, ja puistossa oleva Aku näkee pallon menevän läpi vaaroja täynnä olevan hevospoolokentän pikkulapsi perässään. Aku aloittaa pelastusoperaation, ja saa ”apua” poolopelaajilta siinä. Lopulta lapsi on turvassa ja äiti kiittää Akua rahatukolla, jonka kuitenkin nappaa Roope velkojen katteeksi. Tarinan lopussa Aku antaa loppujen lopuksi pallon Iinekselle, mutta eihän se hänen laukussaan kauaa pysy. Tämä oli pienoinen välitarina, jossa pallon ominaisuudet tulivat tutuiksi.
Mennään jo neljättä osaa, joka sekin on siis 12 sivuinen nimeltään Minni & Iines: Onnenkivet (Sister Sleuths). Tällä kertaa piirtäjänä toimi edellä piirtäjiin verrattuna huomattavasti tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Tarina oli myös kyseisen sarjan ensimmäinen, jossa ankka ja hiirimaailmojen hahmot sekoittuivat. Tarinassa ei näkynyt lainkaan sarjan ns. päähahmoja Mikkiä ja Akua. Tarinan alussa kummallakaan ei ole hajua, että molemmat omistavat kyseisen mahtikiven, mutta se käy ensimmäisellä sivulla sattuman kautta selväksi.
Viides osa oli nimeltään Pelle Peloton: Tietäjien taistelu (War of The Wizards). Se oli kaksitoistasivuinen, ja jälleen Vicarin piirtämä. Viidennessä osassa Iines ja Minni ovat poikaystävineen siis tuoneet pallot Pellen (engl. Gyro Gearloose) tutkittavaksi, joka virittää ensimmäisessä ruudussa videokameran todistusaineistoiksi ja jälkitutkimuksia varten. Pelle kokeilee mitä ihmeellisimpiä keinoja saadakseen kaksi palloa niin sanotusti aktivoitumaan ja tekemään jotain ihmeellistä, ehkä jopa raottamaan niiden ihmeellistä salaisuutta. Lukuisten yritysten jälkeen Pelle toteaa pallot rikkomattomiksi ja kokeilee epäuskoisena Pikku Apulaisen (Little Helper) ehdottamaa äänirautaa. Sillä on palloihin uskomaton vaikutus; ne alkavat ensin tärisemään, sitten pallot nousevat ja alkavat tehdä kierreratoja ylöspäin. Uskomatonta mutta totta, kahden pyörteen väliin alkaa ilmestyä kuvaa. Kuva on kolmiulotteista, ja kuva on vanhanaikaisesta kylästä varmaankin yli tuhannen vuoden takaa. Pelle saa tietää kyläläisten keskustelusta, että vuosituhat on vaihtumassa, ja edellinen Millenium näyttäytyy Pellen silmiin. On siis vuosi 999. Juhlat kylässä ovat railakkaat, kun kuva alkaa seuraamaan hauskannäköistä kaksikkoa, ja heidän keskusteluaan. He ovat täysin Mikin ja Akun kaksoisolentoja, ja heidän nimensä ovat Acus ja Miccus. Kaksikko menee haltioituneina akrobaattiesityksestä harjoittelemaan omia temppujaan päämääränään maailmankiertue. Pian he huomaavat ohjuksen tulevan läheisen vaaran huipulta. Ohjus onkin valkoisen magian suurmestarivelho, nimeltään Tarvas Toivoton. Hän kertoo taistelevansa Malevolus Melkoisen kanssa, joka aikoo vallata maailman. Acus ja Miccius jäävät salakuuntelemaan Malevolusta, joka kertoo hirmuisia. Vuosituhannen vaihteessa maailmankaikkeuden voimavirrat saavuttavat lakipisteensä. Silloin hänen mystisistä maametalleista valamansa voimapallot sulautuvat mahtavaksi voimavaltikaksi, jolla hallitaan maailmaa! Malevolus on Tarvaksen edessä ylivoimainen, ja pahuuden voitto vaikuttaa varmalta. Tuttu kaksikko kuitenkin päättää piileskellessään pistää mahtailijalle kampoihin ja onnistuukin herpaannuttamaan Malevoluksen huomion hetkellisesti. Tällä välin Tarvas Toivoton loitsii voimapallot mahtiloitsullaan maailman vastakkaisiin ääriin. Malevolus kuitenkin loitsii pallot palaamaan yhteen 1999 ennen vuosituhannen vaihdosta, ja menee loitsunsa jälkeen vuoren sisään odottamaan oikeaa hetkeä. Tämän jälkeen Tarvas kuitenkin loitsii pallot palaamaan Acuksen ja Micciuksen jälkeläisten käsiin. He siis olivat Akun ja Mikin esi-isiä! Hän loihtii pallot myös kertomaan tarina jälkeläisille esi-isien ehdotuksesta. Pelle näkee kaiken, ja päättää lähteä asein Malevolusta vastaan sulkeakseen tämän magneettikenttään. Hän kuitenkin myöhästyy, ja Malevolus tulee esiin vuorestaan pohjois-Ranskassa, jonne maantietoskooppi Pellen vei. Roisto loitsuu Pellen unohtamaan kaiken, ja kukaan ei vieläkään Malevolusta lukuun ottamatta tiedä mitään salaperäisistä palloista. Pieneen tarinaan mahtui siis paljolti tekemistä ja asioita.
Tarinasarja huipentui kahteen osaan jaettuun huikeaan päätökseen nimeltä Vuosituhannen tempaus (Newyears Nightmare), joista ensimmäinen osa nähtiin vuoden viimeisessä lehdessä 52/99 ja toinen osa koko tarinasarjan huippuna Uuden vuosituhannen ensimmäisessä lehdessä. Tarina alkaa Iineksen järjestämistä uuden vuoden juhlista. Kaikki ovat aluksi autuaan tietämättömiä vaarasta, kun Malevolus teki Pelleen unohdusloitsun. Kesken juhlien Pelle kuitenkin muistaa taas hämärästi eri asiat, ja Aku muistuttaa häntä videoinnista, jota hän käyttää kokeissaan. Aku ja Mikki saavat tietoonsa kaiken sen, mitä Pelle näki pallojen näyttämänä. Samalla Pelle muistaa, että pallot hän lukitsi kassakaappiin. Ne ovat kuitenkin kadonneet! Ja kukapa muukaan kuin Malevolus Melkoinen hypnotisoituineen kätyreineen on tämän takana. Aika käy vähiin, ja Malevolus kätyreinään tiedottomat Karhukopla, Milla ja Mustakaapu lähtee kohti Ankkavuorta tehdäkseen palloista voimavaltikka. Malevolus lähtee ylös tekemään loitsujaan, ja laittaa haarautuvalle reitille yhteen Karhukoplan, toiseen Mustakaavun ja kolmanteen Millan tehtävänään vartioida Malevolusta. Myös pelastusryhmä eli päähahmot hajaantuvat eri poluille. Tytöt Iines ja Minni lähtevät tuimasti yhdelle polulle, Pelle laitteineen ja Roope kääntyvät toiselle ja Aku, Mikki sekä Hessu kääntyvät suoraan ylös. Roope ja Pelle kohtaavat Karhukoplan voitokkaasti ja Pellen laite pistää heidät tajuttomaksi. Minni ja Iines kohtaavat Millan, mutta juuri kun Milla on sitomassa heitä posauspommien jäljiltä, onnistuvat tytöt suututtamaan Millan Malevolukselle ja jättämään sitomisen kesken. Mikki, Hessu ja Aku huomaavat Mustakaavun, joka on kokoajan huijannut Malevolusta ja aikoo napata voimakivet. Hessu kuitenkin onnistuu tekemään hänet sokeaksi kamerallaan, ja vain Aku ja Mikki lähtevät kohti Malevolusta suorinta tietä. Aku ja Mikki alkavat piirittää velhoa, jonka pitää kokoajan keskittyä pitämään palloja ilmassa ja loitsussa. Samaan aikaan raivostunut Milla hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa heitellä ”poikaystäväänsä” päin posauspommeja. Mustakaapu onnistuu lopulta ahneudessaan häiritsemään velhoa sen verran, että Mikki ja Aku nappaavat maahan pudonneet pallot. Malevolus kuitenkin raivostuu, ja pistää sekä Kaavun että Millan pois pelistä voimakkailla iskuillaan. Lopulta Malevolus nappaa loitsuillaan pallot itselleen ja katoaa loitsullaan viimeiseen paikkaan, jossa vielä on keskiyö. Viimeisen sivun alareunassa luki juhlallisesti: Jatkuu ensi vuosituhannella.
Shambor-tarinasarja on huikea tarinasarja, jonka ovat myös ideioineet Pat ja Carol McGreal. Piirtäjänä toimi jälleen tuottelias Cesar Ferioli. Tämä huima seikkailu kertoo Mikistä ja uskomattomasta tarumaasta nimeltä Shambor. Shambor on todella ihmeellinen paikka kaikki matkustavat tavallisilla puisilla, hieman vanhanaikaisilla purjealuksilla; pilvien korkeudella. Alukset lentävät korkealla ja asutusta löytyy myös korkeiden vuorien luolista. Kukaan, siis kukaan ei ole uskaltautunut maan päälle vuosiin, koska siellä piilee koko ajan vaara, petoeläimiä ja muita suurissa loppumattomissa metsissä. Shambor-sarjaa on julkaistu neljä osaa. Outo juttu tarinasarjassa oli sen julkaisutahti. Suunnitelmissa oli varmastikin aluksi julkaista yksi noin kahdenkymmenen sivun osa kerrallaan parissa vuodessa. Ensimmäinen osa, Shamborin Sotasäilä (The Fighting Sword of Shambor), julkaistiin kautta Euroopan vuonna 1998. Suomessa se nähtiin Aku Ankan numerossa 19/98. Seuraava osa, Paluu Shamboriin (Return To Shambor), julkaistiin jo seuraavana vuonna 99, Aku Ankassa 33/99. Kolmas osa, Takaisin Shamboriin (Showdown in Shambor), julkaistiin 2001 ja Aku Ankassa 08/01. Viimeinen osa oli nimeltään Shamborin suojelija (Protector Of Shambor) ja se oli kaikista pisin. Se nähtiin Euroopassa vasta vuonna 2006, viisi vuotta edellisestä osasta. Monet lukijoista olivat jo unohtaneet kyseisen sarjan, kun se julkaistiin Aku Ankan numerossa 43/06. Kaikki tarinat julkaistiin niiden noin 20 sivun pituuden takia tietenkin jatkotarinoina, ja viimeinen osa julkaistiin kolmena osana sen 24:n sivun pituuden takia. Loppuratkaisu löytyy siis vasta Aku Ankan numerosta 45/06. Seuraavaksi kerron teille hieman tarkemmin, mitä koko tarinasarjassa tapahtui tarina kerrallaan. Mikkiä lukuun ottamatta kaikki muut hahmot ovat tietysti lukijoille uppo-outoja Ikkimi Riiheä ja Prinsessa Loracia myöten. Ikkimi Riih on yksi tarinasarjan päähahmoista. Hän luuli olevansa ennustettu pelastamaan Shamborin uskomattomalla Taikamiekalla, mutta tarun kuvaus hännäkkäästä pelastajasta ei sopinut häneen enää sen jälkeen, kun vihollinen onnistui katkaisemaan häneltä hännän.
Taikamiekka-tarinasarja on kokonaan Massimo De Vitan tekemä fantasiatrilogia, joka kertoo Mikin ja Hessun uskomattomista seikkailuista Vilumaassa. Kolmiosainen saaga tehtiin De Vitan toimesta 80-luvun alussa. Kaikki kolme sarjaa julkaistiin Aku Ankan Taskukirjan numerossa 19 nimeltä Joron Jäljillä. Vilumaan laaksossa asustaa hyväntahtoinen kansa, joiden tietäjänä toimii vanha ja pitkä Aaron, joka asuu linnassa jyrkällä kalliolla. Hän on hyvin kansanläheinen, ja yrittää auttaa parhaansa mukaanVilukyläläisiä. Vilukyläläisten lisäksi Vilumaassa asuu myös muita kansoja, joita on ollut myös oikeasti olemassa, mutta suurin osa ei ole oikeita; on gootteja, ruugeja, juutteja ja kääpiöitä. Ennen Vilumaassa kaikki oli hyvin, mutta sitten saapui kaamea Sumujen Ruhtinas, pimeyden herra. Lumovoimallaan hän lumosi kansat itselleen. Enää Aaronin kansa on jäljellä. Kerran kuitenkin Sumujen ruhtinaskin joutui häviölle, kun norjalaiselta vaikuttava Alf-ritari kukisti Ruhtinaan lasimiekkoineen ja ajoi tämän Varjojen laaksoon ja pisti miekkansa ikuiseksi vahdiksi. Jonkinlainen maanmullistus kuitenkin auttoi Ruhtinasta pakenemisessa. Eräs laaksolainen ehdottaa, että Alf haettaisiin takaisin. Silloin Aaron muistaa oudon laitteensa, Ulottuvuusvektorin, jolla voi matkata läpi ajan ja paikan joissakin ulottuvuuksissa. Lautaselle istutaan ja sen reunaa koputetaan kristallisauvalla jolloin se lähtee matkaan. Orvo, eräs kyläläisistä, lähtee arvonnan jälkeen vastahakoisesti matkaan. Samaan aikaan Ankkalinnassa Mikki ja Hessu koristelevat joulukuusta, kun Orvo ilmestyy rymisten heidän etupihalleen. Orvon parkumisen ja selitysten jälkeen hän aikoo etsiä korviketta sauvalle, ja pian löytääkin liemilusikan jolla hän nousee ilmaan. Mikki ja Hessu aikovat estää, tarttumalla kiinni vektoriin, mutta he sinkoutuvatkin Orvon mukana takaisin Vilumaahan! Orvo ehdottaa epätoivoisena, että jompikumpi kaksikosta esiintyy legendaarisena Alfina, mutta Mikki kieltäytyy. Pian he kuitenkin näkevät, minkälaisessa kurjuudessa he elävät, ja päällikön tavattuaan hän luulee saman tien Hessua Alfiksi. Hessu suostuu urheasti, ja seikkailu voi kutakuinkin alkaa. Päällikkö antaa heille kartan, jossa näkyy myös Vilukylän sijainti pohjolassa. Pohjolassa on niin järviä, salaperäisiä soita, vuoristoja ja monien kansojen maita. Vilukylän lähin vihamielinen naapurikansa on juutit, heidän vieressään asuvat gootit. Kartasta käy selväksi, että koko Vilumaa ja Vilukylä on vain pieni osa suurta pohjolaa.
Mikille ja Hessulle tarjotaan oppaiksi kylän hienoimpia miehiä, mutta kaksikko valitseekin rangaistukseksi liemestään todella aran Orvon oppaaksi. Sitten siirrytään Sumujen ruhtinaan linnaan, ja hänet nähdään ensikertaa. Sumujen ruhtinaan ruumis on täysin näkymätön, vain varjo heijastuu seinään. Hän pitää yllään salaperäistä ja suurta kypärää sekä paksua kokovartaloviittaa. Ruhtinaan palvelija kertoo hänelle tunkeilijoista Pohjolassa, ja Ruhtinas käskee lähettämään kätyrit nappaamaan uhkaavat tunkeilijat Vilumaassa. Käy ilmi, että ruhtinaalla oli ennen näkyvä ruumis, mutta hän menetti sen Alf-ritarin toimesta. Kolmikko Mikki, Hessu ja Orvo lähtee kohti kuuvuoria. Heidän matkallaan odottaa kuitenkin yllättävästi vetreä tietäjä Aaron, joka antaa heille Ihmetorven, joka auttaa hädän hetkellä. Siihen voi kuitenkin puhaltaa vain kerran. Pian kaksi outoa sarvekasta lentoliskoa selissään Sumujen ruhtinaan kätyrit hyökkäävät armottomasti. Sitten kuitenkin tapahtuu kummia; Hessu huutaa, ettei sellaisia ole, ja kuin taikaiskusta ne katoavat ja kätyrit tippuvat hankeen.
Sitten paljastuvat Sumujen ruhtinaan todelliset voimat: hänen valtansa perustuu vain harhakuvien luomiseen, ja ei-ruumius synnyttää harha-aistimuksia. Mutta peli ei ole vielä hänen puoleltaan laisinkaan menetetty. Samaan aikaan Aaron huomaa kauhukseen, että on antanut kolmikolle vahingossa väärän torven! He ovat siis hengenvaarassa. Aaron päättää konstilla millä hyvänsä viedä torven heille. Samaan aikaan pelastuskolmikon alamäki alkaa, kun he laskevat kohti Goottien laaksoa. Matkalla vastaan tulee kuitenkin tultasyöksevä rotko! Mutta Hessun ”taikavoimat” auttavat jälleen, ja se katoaa tyystin. Orvo kertoo, että kolmikko aikoo jättien ja taikamiekan luo päästäkseen mennä Tuonelansuon laitaa pitkin ja ylittää joki Taikametsään. Samaan aikaan Sumujen ruhtinas lähettää joukon sotureita varmistamaan kolmikon tuho. Kolmikko aikoo sillä välin poiketa rappeutuneeseen Gootinlinnaan hankkimaan hevoset. He huijaavat vartijoita ja pääsevät sisään. Heitä auttaa eräs goottitalonpoika, sillä gootit vihaavat myös tyrannia. He saavat ostetuksi rattaat ja oudot sarvikuonoja muistuttavat juhdat. Vartijat he ohittavat helposti. Kätyrit ajavat kolmikkoa takaa, ja Sumujen ruhtinas tekee juhdat tajuttomiksi harhanäkykivellä. He onnistuvat pakenemaan suon sumuun. Kätyrit ovat varmoja heidän tuhostaan, suolla nielee liki jokaisen matkamiehen. Mutkien kautta kolmikko tapaa yksinäisen lautturin suolla, joka tarjoaa hyvämielisesti heille kyytiä. Kalastaja vie heidät Tuonelansuon kuningattaren luo, ja he selviytyvät nokkeluudella myös palatsin vahtikoirasta. Tuonelan kansan kuningatar on todella viekas, ja lumoaa katseellaan Hessun, joka menee melkein hulluksi. Mikki kertoo ongelman, ja kuningatar tarjoaa apua lumottua Hessua vastaan. Orvo suostuttelee Mikin jättämään hänet jatkotoimia varten. Mikki ja Orvo saavat kuningattarelta todella suuren lentolinnun. Pian he kaappaavat Hessun takaisin, ja matka voi jatkua. He lentävät yli Taikametsän, kunnes putoavat väijytyksen seurauksena. Sen takana ovat keijut, jotka luulevat kolmikkoa Sumujen ruhtinaan kätyreiksi. Hessu kuitenkin tekee asian selväksi, ja kolmikko pääsee lepäämään keijujen luona. Keijujen luona tulee myös lentolinnnun siiven lisäksi muita pulmia: Orvo on sairastunut.
Nettisakki (engl. I-Team) on myös eräänlainen tarinasarja, vaikka sen juoni ei olekaan täysin sama jokaisessa sarjassa. Tupua, Hupua ja Lupua lukuun ottamatta sarjan hahmot ovat kuitenkin tuntemattomia lukijalle. Lisäksi tarinan otsikoinnissa on aina isolla Nettisakki. Nettisakki koostuu koululaisista, jotka ovat kiinnostuneita erilaisesta elektroniikasta, ennen kaikkia tietokoneista. Samalla porukka raktoo mysteereitä. Nettisakin piirtäjänä toimi Millet. Tarinasarja ei saavuttanut ainakaan Suomessa koskaan minkäänlaista tietoisuutta, koska sen juonet olivat mielestäni aina kovin tylsiä, eikä piirtäjäkään voinut pelastaa ryhmän mitäänsanomattomuutta. Ankanpoikia tietenkään lukuun ottamatta muut hahmot olivat kovin tylsiä, eivätkä ne jääneet muistiin erilaisuudellaan. Nettisakkia tehtiin kaiken kaikkiaan 12 tarinaa. Ne olivat yleensä hieman yli 10 sivuisia. Nettisakki ratkoi yleensä niissä erilaisia pulmia, jotka liittyivät aina jotenkin elektroniikkaan ja tietokoneisiin. Hahmot olivat Nettisakissa hieman nörttimäisiä lukuun ottamatta Mäkk, mutta joskus he kolusivat jopa viemäreitä. Inducksissa ei ollut suomenkielisiä nimiä, mutta hahmoja olivat ainakin hintelä Benny, kovismainen Mack joka pitää nahkatakkia, punahiuksinen tyttö nimeltä PC ja pari muuta tyyppiä. Lisäksi heillä oli käytössään myös outo tietokonelaite nimeltä Clint jolla on myös persoonallisuus. Ensimmäinen jakso Nettisakista julkaistiin vuonna 1999 ja ainakin toistaiseksi ja varmastikin viimeinen jakso 2005. Tarinasarjan oli ideoinut ja käsikirjoittanut britti Paul Halas, joka on mielestäni tehnyt paaljon parempiakin sarjoja ja tarinoita.
Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.
Tarinasarjat ovat siis eräänlainen suuri kertomus, jonka juoni yhdistää kaikki 5-15 tarinaosaa yhteen ja saa näyttämään ne hienolta kokonaisuudelta. Tarinasarjat ovat hyvin harvinaista herkkua Aku Ankassa, sillä hyviä, läpimeneviä tarinasarjakäsikirjoituksia on todella vaikea keksiä. Tarinasarjan eri ”luvut” ovat yleensä noin 10-15 sivun mittaisia. McGrealin sisarukset ovat 2000-luvulla ideoineet huimaavat kolme huimaa tarinasarjaa. Tekijöinä ovat toimineet Egmontin tutut naamat, varsinkin Cesar Ferioli on esiintynyt todella paljon tarinasarjojen taiteilijana. Hän piirsi kolme tarinaa Millenium-sarjaan, ja kokonaan huimat fantasiaseikkailut Shamborin salaisuuksista ja Myyttien saaresta. Yksi syy Feriolin valintaan on miehen monipuolisuus, sillä hän piirtää sujuvasti sekä hiiriä että ankkoja. Molemmat piti olla hallussa ja olivatkin varsinkin Myyttien saari-sarjassa, jossa kaikki päähahmot olivat mukana melkein alusta asti. Joku voisi ehkä sekoittaa jatkosarjan tarinasarjaan, mutta ne ovat täysin eri asia. Tarinasarja on suuri kertomus täynnä erinäisiä tarinoita, jatkosarja taas on vain yksi tarina, joka on pituutensa vuoksi jaettu kahtia tai kolmeen osaan akkarissa. Tarinasarjat ovat aina hienoja lukea. Viimeisin tarinasarja on julkaistu vuonna 2008, sen nimi oli Taikaviitta vs. superkonnat. Saagassa oli erikoista ja samalla todella mainio idea, sillä kaikkien roistojen näytettyä voimansa lukijakunta sai äänestyksessä päättää, kuka roistoista saisi revanssin taistelussa Ankkalinnan yön sankaria vastaan. Tarinasarjoja on näkynyt tietenkin myös taskukirjoissa. Ehkä tunnetuimpien joukkoon kuuluu 80-luvulla tehty Taikamiekka-saaga, jossa Hessu ja Mikki seikkailevat jälleen fantasian parissa, Vilumaassa. Tarina oli italialaistuotantoa, kuten myös Taikaviitta-saaga.
Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimi ainakin Wanda Gattino, ja käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.
Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Tarinasarjan piirtäjinä toimivat yleistähti Vicar, Egmontin voimakaksikko Paco Rodriques ja Cesar Ferioli sekä tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Vicarin piirtämä ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia (Dimes Are Forever), vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Milla saa käsiinsä tarinassa pikasiirtymisloitsun, jolla voisi mahdollisesti kaapata ensilantin. Samalla Roope näyttää Akulle hienoa ja salamannopeaa Vertex-supersuihkukonettaan ja lähtee sillä lounastauolla Bangkokiin allekirjoittamaan erään sopimuksen. Aku jää huolehtimaan rahasäiliöstä, ja Milla saapuu valepukuisena verotarkastajana yrittäen huijata Akun pois vartioimasta.
Milla pääsee pakenemaan paikanvaihdosloitsullaan mutkitellen aina Venezuelasta Vegasiin, mutta lopulta hän pääsee mökkiinsä keittelemään amulettia. Kun Milla on laskemassa kolikkosankoa kiehuvan Vesuviuksen magmaan, nopeasti hätiin tullut Roope Aku matkassaan ehättää paikalla Vertex-koneella. Aku tippuu kielekkeelle lähelle hehkuvaa laavaa, ja huomaa silloin hehkuvan vaalean pallon, joka lentää kovalla vauhdilla Akun luo. Pallo tyrmää Millan, ja Aku ja Roope lähtevät Ankkalinnaan pallo ja lantti matkassaan. Tarina oli 12 sivuinen ja toimi lehden ensimmäisenä tarinana.
Seuraavan osan nimi oli Mikki Hiiri: Kaappaus Juubetissa (engl. Kidnapping in Yubet). Tämä, tarinasarjan toinen osa, oli siis pelkästään hiirimaailmaan sijoittuva ja Cesar Feriolin piirtämä. Siinä Mikki ja Hessu saapuvat Juubetiin, vuorivaltioon Aasiaan katsomaan uskomatonta hengellistä johtajaa La Dii Damaa, joka pystyy levitoimalla nousemaan ilmaan. Myös muut yrittävät, ja Hessu ihmeen kaupalla onnistuu. Mikki vie Hessun takahuoneeseen kertomaan Damalle ihmetempusta, ja samalla he näkevät, kuinka Mustakaapu nappaa röyhkeästi nuoren pojan takahuoneesta. He onnistuvat seuraamaan Kaapua lentokentälle, jossa Kaavun rikostoveri jänistää ja jättää roiston oman onnensa nojaan. Kaapu pakenee tietä pitkin vuorille ja kaksikkomme lähtee perään. Tuntien takaa-ajon jälkeen Mikki huomaa Kaavun ja Daman lähellä kielekettä. Roisto on huomannut jotakin paksun ikijään sisällä, eikä siis kiinnitä huomiota takaa tuleviin takaa-ajajiin. Hessu ja Kaapu tippuvat kielekkeeltä, ja silloin Mikkikin huomaa oudon loistavan pallon, samanlaisen kuin Akulla. Kun Mikki menee lähelle palloa, se hehkuu yhä kovemmin ja ikijää alkaa uskomatonta kyllä, sulaa. Lopulta pallo lennähtää Mikin käteen ja sulanut jää synnyttää vesiaallon alhaalla olevia Kaapua ja Hessua kohden. Mustakaapu syöksyy alas jyrkänteeltä huutaen, mutta Hessun onnistuu väistää aalto levitoimalla itsensä ilmaan. Palattuaan kolmikko pääsee sisälle lämpimään, ja Mikki alkaa ihmetellä salaperäisen pallon merkitystä ja mistä se on tehty. Tämä tarina on koko tarinasarjan lyhyin kymmenellä sivulla. Kaikki muut tarinat lukuun ottamatta tätä ja kaksiosaista päätöstarinaa ovat kaksitoista sivuisia. Mielestäni molemmista tarinoista tuli niiden lievän lyhyyden takia turhan suorajuonisia, sillä mitään käänteitä ei ehtinyt tapahtua. Nyt kuitenkin molemmat pallot ovat tulossa koko ajan tulossa lähemmäs toisiaan, mikä ennustaa jotain todella, todella vaarallista.
Kolmas tarina julkaistiin seuraavassa lehdessä, ja sen nimi oli Vauhdikas vuosipäivä (engl. Ornery Orb). Se oli jälleen ankkatarina ja Vicarin piirtämä. Tarina alkaa tavallisesti; Iineksen ja Akun suhteen vuosipäivä koittaa seuraavana päivänä eikä Akulla ole pennin hyrrää minkäänlaiseen lahjaan. Roopekaan ei anna lainaa, vaan kustantaa Akun töihin panttia vastaan. Akulla ei ole mitään arvokasta, mutta lopulta Roope myöntyy ottamaan hehkuvan pallon pantiksi. Jo heti ensimmäisenä päivänä pallo katoaa Roopen työpöydältä ja seuraa Akua jäätelökioskin kassalle. Roope saa ”varkaan” kiinni, ja Aku menettää työnsä, mutta pääsee saman tien toiseen sopimuksen avulla. Pallo ilmestyy myös sänkytehtaalle, ja Roope yllättää taas Akun kun pallo ilmestyy jostakin Akun käteen. Taas Aku saa potkut. Kolmannen työn alkaessa Roope päättää tarkkailla palloa, jotta saisi selville mihin se aina katoaa. Pian pallo lähtee pomppimaan työpöydältä ja ikkunasta ulos. Roope lähtee seuraamaan sitä keilahallille, ja häiritsee Akua taas potkujen arvoisesti, ja Aku menettää viimeisenkin mahdollisuutensa töihin, mutta Roope saa selville samalla Akun viattomuuden. He vievät pallon Ankkalinnan yliopistolle professori Jurassisen tutkittavaksi, joka kertoo, että ”objekti tuntuu vetoa Akuun”. Akun tilanne näyttää toivottomalta ja samalla pallo karkaa Roopelta jälleen. Pieni tyttö lähtee sen perään, ja puistossa oleva Aku näkee pallon menevän läpi vaaroja täynnä olevan hevospoolokentän pikkulapsi perässään. Aku aloittaa pelastusoperaation, ja saa ”apua” poolopelaajilta siinä. Lopulta lapsi on turvassa ja äiti kiittää Akua rahatukolla, jonka kuitenkin nappaa Roope velkojen katteeksi. Tarinan lopussa Aku antaa loppujen lopuksi pallon Iinekselle, mutta eihän se hänen laukussaan kauaa pysy. Tämä oli pienoinen välitarina, jossa pallon ominaisuudet tulivat tutuiksi.
Mennään jo neljättä osaa, joka sekin on siis 12 sivuinen nimeltään Minni & Iines: Onnenkivet (Sister Sleuths). Tällä kertaa piirtäjänä toimi edellä piirtäjiin verrattuna huomattavasti tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Tarina oli myös kyseisen sarjan ensimmäinen, jossa ankka ja hiirimaailmojen hahmot sekoittuivat. Tarinassa ei näkynyt lainkaan sarjan ns. päähahmoja Mikkiä ja Akua. Tarinan alussa kummallakaan ei ole hajua, että molemmat omistavat kyseisen mahtikiven, mutta se käy ensimmäisellä sivulla sattuman kautta selväksi.
Viides osa oli nimeltään Pelle Peloton: Tietäjien taistelu (War of The Wizards). Se oli kaksitoistasivuinen, ja jälleen Vicarin piirtämä. Viidennessä osassa Iines ja Minni ovat poikaystävineen siis tuoneet pallot Pellen (engl. Gyro Gearloose) tutkittavaksi, joka virittää ensimmäisessä ruudussa videokameran todistusaineistoiksi ja jälkitutkimuksia varten. Pelle kokeilee mitä ihmeellisimpiä keinoja saadakseen kaksi palloa niin sanotusti aktivoitumaan ja tekemään jotain ihmeellistä, ehkä jopa raottamaan niiden ihmeellistä salaisuutta. Lukuisten yritysten jälkeen Pelle toteaa pallot rikkomattomiksi ja kokeilee epäuskoisena Pikku Apulaisen (Little Helper) ehdottamaa äänirautaa. Sillä on palloihin uskomaton vaikutus; ne alkavat ensin tärisemään, sitten pallot nousevat ja alkavat tehdä kierreratoja ylöspäin. Uskomatonta mutta totta, kahden pyörteen väliin alkaa ilmestyä kuvaa. Kuva on kolmiulotteista, ja kuva on vanhanaikaisesta kylästä varmaankin yli tuhannen vuoden takaa. Pelle saa tietää kyläläisten keskustelusta, että vuosituhat on vaihtumassa, ja edellinen Millenium näyttäytyy Pellen silmiin. On siis vuosi 999. Juhlat kylässä ovat railakkaat, kun kuva alkaa seuraamaan hauskannäköistä kaksikkoa, ja heidän keskusteluaan. He ovat täysin Mikin ja Akun kaksoisolentoja, ja heidän nimensä ovat Acus ja Miccus. Kaksikko menee haltioituneina akrobaattiesityksestä harjoittelemaan omia temppujaan päämääränään maailmankiertue. Pian he huomaavat ohjuksen tulevan läheisen vaaran huipulta. Ohjus onkin valkoisen magian suurmestarivelho, nimeltään Tarvas Toivoton. Hän kertoo taistelevansa Malevolus Melkoisen kanssa, joka aikoo vallata maailman. Acus ja Miccius jäävät salakuuntelemaan Malevolusta, joka kertoo hirmuisia. Vuosituhannen vaihteessa maailmankaikkeuden voimavirrat saavuttavat lakipisteensä. Silloin hänen mystisistä maametalleista valamansa voimapallot sulautuvat mahtavaksi voimavaltikaksi, jolla hallitaan maailmaa! Malevolus on Tarvaksen edessä ylivoimainen, ja pahuuden voitto vaikuttaa varmalta. Tuttu kaksikko kuitenkin päättää piileskellessään pistää mahtailijalle kampoihin ja onnistuukin herpaannuttamaan Malevoluksen huomion hetkellisesti. Tällä välin Tarvas Toivoton loitsii voimapallot mahtiloitsullaan maailman vastakkaisiin ääriin. Malevolus kuitenkin loitsii pallot palaamaan yhteen 1999 ennen vuosituhannen vaihdosta, ja menee loitsunsa jälkeen vuoren sisään odottamaan oikeaa hetkeä. Tämän jälkeen Tarvas kuitenkin loitsii pallot palaamaan Acuksen ja Micciuksen jälkeläisten käsiin. He siis olivat Akun ja Mikin esi-isiä! Hän loihtii pallot myös kertomaan tarina jälkeläisille esi-isien ehdotuksesta. Pelle näkee kaiken, ja päättää lähteä asein Malevolusta vastaan sulkeakseen tämän magneettikenttään. Hän kuitenkin myöhästyy, ja Malevolus tulee esiin vuorestaan pohjois-Ranskassa, jonne maantietoskooppi Pellen vei. Roisto loitsuu Pellen unohtamaan kaiken, ja kukaan ei vieläkään Malevolusta lukuun ottamatta tiedä mitään salaperäisistä palloista. Pieneen tarinaan mahtui siis paljolti tekemistä ja asioita.
Tarinasarja huipentui kahteen osaan jaettuun huikeaan päätökseen nimeltä Vuosituhannen tempaus (Newyears Nightmare), joista ensimmäinen osa nähtiin vuoden viimeisessä lehdessä 52/99 ja toinen osa koko tarinasarjan huippuna Uuden vuosituhannen ensimmäisessä lehdessä. Tarina alkaa Iineksen järjestämistä uuden vuoden juhlista. Kaikki ovat aluksi autuaan tietämättömiä vaarasta, kun Malevolus teki Pelleen unohdusloitsun. Kesken juhlien Pelle kuitenkin muistaa taas hämärästi eri asiat, ja Aku muistuttaa häntä videoinnista, jota hän käyttää kokeissaan. Aku ja Mikki saavat tietoonsa kaiken sen, mitä Pelle näki pallojen näyttämänä. Samalla Pelle muistaa, että pallot hän lukitsi kassakaappiin. Ne ovat kuitenkin kadonneet! Ja kukapa muukaan kuin Malevolus Melkoinen hypnotisoituineen kätyreineen on tämän takana. Aika käy vähiin, ja Malevolus kätyreinään tiedottomat Karhukopla, Milla ja Mustakaapu lähtee kohti Ankkavuorta tehdäkseen palloista voimavaltikka. Malevolus lähtee ylös tekemään loitsujaan, ja laittaa haarautuvalle reitille yhteen Karhukoplan, toiseen Mustakaavun ja kolmanteen Millan tehtävänään vartioida Malevolusta. Myös pelastusryhmä eli päähahmot hajaantuvat eri poluille. Tytöt Iines ja Minni lähtevät tuimasti yhdelle polulle, Pelle laitteineen ja Roope kääntyvät toiselle ja Aku, Mikki sekä Hessu kääntyvät suoraan ylös. Roope ja Pelle kohtaavat Karhukoplan voitokkaasti ja Pellen laite pistää heidät tajuttomaksi. Minni ja Iines kohtaavat Millan, mutta juuri kun Milla on sitomassa heitä posauspommien jäljiltä, onnistuvat tytöt suututtamaan Millan Malevolukselle ja jättämään sitomisen kesken. Mikki, Hessu ja Aku huomaavat Mustakaavun, joka on kokoajan huijannut Malevolusta ja aikoo napata voimakivet. Hessu kuitenkin onnistuu tekemään hänet sokeaksi kamerallaan, ja vain Aku ja Mikki lähtevät kohti Malevolusta suorinta tietä. Aku ja Mikki alkavat piirittää velhoa, jonka pitää kokoajan keskittyä pitämään palloja ilmassa ja loitsussa. Samaan aikaan raivostunut Milla hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa heitellä ”poikaystäväänsä” päin posauspommeja. Mustakaapu onnistuu lopulta ahneudessaan häiritsemään velhoa sen verran, että Mikki ja Aku nappaavat maahan pudonneet pallot. Malevolus kuitenkin raivostuu, ja pistää sekä Kaavun että Millan pois pelistä voimakkailla iskuillaan. Lopulta Malevolus nappaa loitsuillaan pallot itselleen ja katoaa loitsullaan viimeiseen paikkaan, jossa vielä on keskiyö. Viimeisen sivun alareunassa luki juhlallisesti: Jatkuu ensi vuosituhannella.
Shambor-tarinasarja on huikea tarinasarja, jonka ovat myös ideioineet Pat ja Carol McGreal. Piirtäjänä toimi jälleen tuottelias Cesar Ferioli. Tämä huima seikkailu kertoo Mikistä ja uskomattomasta tarumaasta nimeltä Shambor. Shambor on todella ihmeellinen paikka kaikki matkustavat tavallisilla puisilla, hieman vanhanaikaisilla purjealuksilla; pilvien korkeudella. Alukset lentävät korkealla ja asutusta löytyy myös korkeiden vuorien luolista. Kukaan, siis kukaan ei ole uskaltautunut maan päälle vuosiin, koska siellä piilee koko ajan vaara, petoeläimiä ja muita suurissa loppumattomissa metsissä. Shambor-sarjaa on julkaistu neljä osaa. Outo juttu tarinasarjassa oli sen julkaisutahti. Suunnitelmissa oli varmastikin aluksi julkaista yksi noin kahdenkymmenen sivun osa kerrallaan parissa vuodessa. Ensimmäinen osa, Shamborin Sotasäilä (The Fighting Sword of Shambor), julkaistiin kautta Euroopan vuonna 1998. Suomessa se nähtiin Aku Ankan numerossa 19/98. Seuraava osa, Paluu Shamboriin (Return To Shambor), julkaistiin jo seuraavana vuonna 99, Aku Ankassa 33/99. Kolmas osa, Takaisin Shamboriin (Showdown in Shambor), julkaistiin 2001 ja Aku Ankassa 08/01. Viimeinen osa oli nimeltään Shamborin suojelija (Protector Of Shambor) ja se oli kaikista pisin. Se nähtiin Euroopassa vasta vuonna 2006, viisi vuotta edellisestä osasta. Monet lukijoista olivat jo unohtaneet kyseisen sarjan, kun se julkaistiin Aku Ankan numerossa 43/06. Kaikki tarinat julkaistiin niiden noin 20 sivun pituuden takia tietenkin jatkotarinoina, ja viimeinen osa julkaistiin kolmena osana sen 24:n sivun pituuden takia. Loppuratkaisu löytyy siis vasta Aku Ankan numerosta 45/06. Seuraavaksi kerron teille hieman tarkemmin, mitä koko tarinasarjassa tapahtui tarina kerrallaan. Mikkiä lukuun ottamatta kaikki muut hahmot ovat tietysti lukijoille uppo-outoja Ikkimi Riiheä ja Prinsessa Loracia myöten. Ikkimi Riih on yksi tarinasarjan päähahmoista. Hän luuli olevansa ennustettu pelastamaan Shamborin uskomattomalla Taikamiekalla, mutta tarun kuvaus hännäkkäästä pelastajasta ei sopinut häneen enää sen jälkeen, kun vihollinen onnistui katkaisemaan häneltä hännän.
Taikamiekka-tarinasarja on kokonaan Massimo De Vitan tekemä fantasiatrilogia, joka kertoo Mikin ja Hessun uskomattomista seikkailuista Vilumaassa. Kolmiosainen saaga tehtiin De Vitan toimesta 80-luvun alussa. Kaikki kolme sarjaa julkaistiin Aku Ankan Taskukirjan numerossa 19 nimeltä Joron Jäljillä. Vilumaan laaksossa asustaa hyväntahtoinen kansa, joiden tietäjänä toimii vanha ja pitkä Aaron, joka asuu linnassa jyrkällä kalliolla. Hän on hyvin kansanläheinen, ja yrittää auttaa parhaansa mukaanVilukyläläisiä. Vilukyläläisten lisäksi Vilumaassa asuu myös muita kansoja, joita on ollut myös oikeasti olemassa, mutta suurin osa ei ole oikeita; on gootteja, ruugeja, juutteja ja kääpiöitä. Ennen Vilumaassa kaikki oli hyvin, mutta sitten saapui kaamea Sumujen Ruhtinas, pimeyden herra. Lumovoimallaan hän lumosi kansat itselleen. Enää Aaronin kansa on jäljellä. Kerran kuitenkin Sumujen ruhtinaskin joutui häviölle, kun norjalaiselta vaikuttava Alf-ritari kukisti Ruhtinaan lasimiekkoineen ja ajoi tämän Varjojen laaksoon ja pisti miekkansa ikuiseksi vahdiksi. Jonkinlainen maanmullistus kuitenkin auttoi Ruhtinasta pakenemisessa. Eräs laaksolainen ehdottaa, että Alf haettaisiin takaisin. Silloin Aaron muistaa oudon laitteensa, Ulottuvuusvektorin, jolla voi matkata läpi ajan ja paikan joissakin ulottuvuuksissa. Lautaselle istutaan ja sen reunaa koputetaan kristallisauvalla jolloin se lähtee matkaan. Orvo, eräs kyläläisistä, lähtee arvonnan jälkeen vastahakoisesti matkaan. Samaan aikaan Ankkalinnassa Mikki ja Hessu koristelevat joulukuusta, kun Orvo ilmestyy rymisten heidän etupihalleen. Orvon parkumisen ja selitysten jälkeen hän aikoo etsiä korviketta sauvalle, ja pian löytääkin liemilusikan jolla hän nousee ilmaan. Mikki ja Hessu aikovat estää, tarttumalla kiinni vektoriin, mutta he sinkoutuvatkin Orvon mukana takaisin Vilumaahan! Orvo ehdottaa epätoivoisena, että jompikumpi kaksikosta esiintyy legendaarisena Alfina, mutta Mikki kieltäytyy. Pian he kuitenkin näkevät, minkälaisessa kurjuudessa he elävät, ja päällikön tavattuaan hän luulee saman tien Hessua Alfiksi. Hessu suostuu urheasti, ja seikkailu voi kutakuinkin alkaa. Päällikkö antaa heille kartan, jossa näkyy myös Vilukylän sijainti pohjolassa. Pohjolassa on niin järviä, salaperäisiä soita, vuoristoja ja monien kansojen maita. Vilukylän lähin vihamielinen naapurikansa on juutit, heidän vieressään asuvat gootit. Kartasta käy selväksi, että koko Vilumaa ja Vilukylä on vain pieni osa suurta pohjolaa.
Mikille ja Hessulle tarjotaan oppaiksi kylän hienoimpia miehiä, mutta kaksikko valitseekin rangaistukseksi liemestään todella aran Orvon oppaaksi. Sitten siirrytään Sumujen ruhtinaan linnaan, ja hänet nähdään ensikertaa. Sumujen ruhtinaan ruumis on täysin näkymätön, vain varjo heijastuu seinään. Hän pitää yllään salaperäistä ja suurta kypärää sekä paksua kokovartaloviittaa. Ruhtinaan palvelija kertoo hänelle tunkeilijoista Pohjolassa, ja Ruhtinas käskee lähettämään kätyrit nappaamaan uhkaavat tunkeilijat Vilumaassa. Käy ilmi, että ruhtinaalla oli ennen näkyvä ruumis, mutta hän menetti sen Alf-ritarin toimesta. Kolmikko Mikki, Hessu ja Orvo lähtee kohti kuuvuoria. Heidän matkallaan odottaa kuitenkin yllättävästi vetreä tietäjä Aaron, joka antaa heille Ihmetorven, joka auttaa hädän hetkellä. Siihen voi kuitenkin puhaltaa vain kerran. Pian kaksi outoa sarvekasta lentoliskoa selissään Sumujen ruhtinaan kätyrit hyökkäävät armottomasti. Sitten kuitenkin tapahtuu kummia; Hessu huutaa, ettei sellaisia ole, ja kuin taikaiskusta ne katoavat ja kätyrit tippuvat hankeen.
Sitten paljastuvat Sumujen ruhtinaan todelliset voimat: hänen valtansa perustuu vain harhakuvien luomiseen, ja ei-ruumius synnyttää harha-aistimuksia. Mutta peli ei ole vielä hänen puoleltaan laisinkaan menetetty. Samaan aikaan Aaron huomaa kauhukseen, että on antanut kolmikolle vahingossa väärän torven! He ovat siis hengenvaarassa. Aaron päättää konstilla millä hyvänsä viedä torven heille. Samaan aikaan pelastuskolmikon alamäki alkaa, kun he laskevat kohti Goottien laaksoa. Matkalla vastaan tulee kuitenkin tultasyöksevä rotko! Mutta Hessun ”taikavoimat” auttavat jälleen, ja se katoaa tyystin. Orvo kertoo, että kolmikko aikoo jättien ja taikamiekan luo päästäkseen mennä Tuonelansuon laitaa pitkin ja ylittää joki Taikametsään. Samaan aikaan Sumujen ruhtinas lähettää joukon sotureita varmistamaan kolmikon tuho. Kolmikko aikoo sillä välin poiketa rappeutuneeseen Gootinlinnaan hankkimaan hevoset. He huijaavat vartijoita ja pääsevät sisään. Heitä auttaa eräs goottitalonpoika, sillä gootit vihaavat myös tyrannia. He saavat ostetuksi rattaat ja oudot sarvikuonoja muistuttavat juhdat. Vartijat he ohittavat helposti. Kätyrit ajavat kolmikkoa takaa, ja Sumujen ruhtinas tekee juhdat tajuttomiksi harhanäkykivellä. He onnistuvat pakenemaan suon sumuun. Kätyrit ovat varmoja heidän tuhostaan, suolla nielee liki jokaisen matkamiehen. Mutkien kautta kolmikko tapaa yksinäisen lautturin suolla, joka tarjoaa hyvämielisesti heille kyytiä. Kalastaja vie heidät Tuonelansuon kuningattaren luo, ja he selviytyvät nokkeluudella myös palatsin vahtikoirasta. Tuonelan kansan kuningatar on todella viekas, ja lumoaa katseellaan Hessun, joka menee melkein hulluksi. Mikki kertoo ongelman, ja kuningatar tarjoaa apua lumottua Hessua vastaan. Orvo suostuttelee Mikin jättämään hänet jatkotoimia varten. Mikki ja Orvo saavat kuningattarelta todella suuren lentolinnun. Pian he kaappaavat Hessun takaisin, ja matka voi jatkua. He lentävät yli Taikametsän, kunnes putoavat väijytyksen seurauksena. Sen takana ovat keijut, jotka luulevat kolmikkoa Sumujen ruhtinaan kätyreiksi. Hessu kuitenkin tekee asian selväksi, ja kolmikko pääsee lepäämään keijujen luona. Keijujen luona tulee myös lentolinnnun siiven lisäksi muita pulmia: Orvo on sairastunut.
Nettisakki (engl. I-Team) on myös eräänlainen tarinasarja, vaikka sen juoni ei olekaan täysin sama jokaisessa sarjassa. Tupua, Hupua ja Lupua lukuun ottamatta sarjan hahmot ovat kuitenkin tuntemattomia lukijalle. Lisäksi tarinan otsikoinnissa on aina isolla Nettisakki. Nettisakki koostuu koululaisista, jotka ovat kiinnostuneita erilaisesta elektroniikasta, ennen kaikkia tietokoneista. Samalla porukka raktoo mysteereitä. Nettisakin piirtäjänä toimi Millet. Tarinasarja ei saavuttanut ainakaan Suomessa koskaan minkäänlaista tietoisuutta, koska sen juonet olivat mielestäni aina kovin tylsiä, eikä piirtäjäkään voinut pelastaa ryhmän mitäänsanomattomuutta. Ankanpoikia tietenkään lukuun ottamatta muut hahmot olivat kovin tylsiä, eivätkä ne jääneet muistiin erilaisuudellaan. Nettisakkia tehtiin kaiken kaikkiaan 12 tarinaa. Ne olivat yleensä hieman yli 10 sivuisia. Nettisakki ratkoi yleensä niissä erilaisia pulmia, jotka liittyivät aina jotenkin elektroniikkaan ja tietokoneisiin. Hahmot olivat Nettisakissa hieman nörttimäisiä lukuun ottamatta Mäkk, mutta joskus he kolusivat jopa viemäreitä. Inducksissa ei ollut suomenkielisiä nimiä, mutta hahmoja olivat ainakin hintelä Benny, kovismainen Mack joka pitää nahkatakkia, punahiuksinen tyttö nimeltä PC ja pari muuta tyyppiä. Lisäksi heillä oli käytössään myös outo tietokonelaite nimeltä Clint jolla on myös persoonallisuus. Ensimmäinen jakso Nettisakista julkaistiin vuonna 1999 ja ainakin toistaiseksi ja varmastikin viimeinen jakso 2005. Tarinasarjan oli ideoinut ja käsikirjoittanut britti Paul Halas, joka on mielestäni tehnyt paaljon parempiakin sarjoja ja tarinoita.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 792 -
08.07.2009 klo 16:54:22
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
~kirja
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
~kirja
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 793 -
08.07.2009 klo 17:16:17
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.
Tarinasarjana voin myöskin pitää Carl Barksin ja Don Rosan tekemää kahta tarinaa. Carl barksin tekemä tarina on ensimmäinen osa, joksi Barks ei tarinaa suunnitellut. Tarinan nimi oli Onnellinen Laakso. Tarinassa Roope kärsii hermoromahduksesta, ja aina kun hän kuuleekin rahaan liittyvä puhetta, hänen tilansa huononee huomattavasti. Tämän takia hän joutuu juomaan eräänlaista lääkettä isoista pulloista. Aku ja pojat huomaavat Roopen huonon tilan, ja he päättävät lähteä mahdollisimman kauas hänen Rahoistaan. Lopulta he päätyvät erääseen laaksoon, jonka nimi on Trala La. Kaikki laakson asukkaat osaavat puhua paikallista kieltä. Tuolla paikassa ei rahaa tunneta, joten Roope viihtyy siellä hyvin. Kuitenkin pian paikalliset asukkaat huomaavat Roopella olevan hienoja pullonkorkkeja, joita he haluavat omakseen. Roope antaa eräälle paikalliselle pullonkorkin ja pian siitä syntyy kaaos. Roope keksii ratkaisun: Jos hän pyytäisi lentokonetta heittämään laaksoon miljardi pullonkorkkia, niin ne menettäisivät arvonsa, ja kaikki asiat olisivat taas niin kuin ennen. Roope toteuttaa ideansa, mutta huomaa pian, että hän pyysi pullonkorkkeja liikaa. Pullonkorkit hukuttaisivat Trala la:n. Roope ja kumppanit saavat luvan lähteä kylästä, jotta he voisivat pysäyttää jatkuvan korkkien syötön. Tämän jälkeen he eivät tässä ensimmäisessä osassa enää palanneet laaksoon.
Don Rosa on siis tehnyt jatko-osan tähän barksin hienoon tarinaan. Don Rosan tekemän tarinan nimi on Takaisin Xanaduun ja tarina valmistui vuonna 1991. Tarinan alussa Roopelle selviää, että himalajalla on suuri aarrekätkö. Roope, Aku ja pojat lähtevät oitis etsimään aarteita. He matkaavat kylmään Himalajan vuoristoon. Sattumoisin he löytävät erään käytävän, joka johtaa heidät suoraan eräänlaiselle sulkuportille, jonka alta virtaa vettä. He sulkevat portin, ja jatkavat matkaansa. Pian he löytävät satumaisen paikan, jossa he olivat käyneet vuosia sitten. He palaavat takaisin Tralla Laan. he eivät saaneet edellisellä käynnillään kovin hyvää meinetta, joten he palaavat laakson kylään hieman varoen. Tosin, asukkaat ottavatkin heidät yllättävän iloisin mielin vastaan. Roope ja Aku viihtyvät laaksossa todella hyvin, Roope on tarinan eräässä vaiheessa jopa rakentamassa omaa asuntoa laaksoon (vai oliko talonrakentaja Aku?). Pian he huomaavat kauhean asian: kurimus, vesi, joka virtaa laaksossa, tulvii. Vedenpinta nousee kokoajan ja Ankat äkkäävätkin pian, että kyse on sulkuportin kiinnilaittamisesta. He valmistavat itselleen työkalut, joilla he pääsevät erään oven läpi takaisin sulkuporttia avaamaan, jotta vesi alkaisi taas virtaamaan. he onnistuvat avaamaan sulkuportin, mutta päätyvät vahingossa itse pois laaksosta. He eivät myöskään saaneet aarretta, jota Roope havitteli niin innokkaasti. Aarre olisi ollut laaksossa, veden pohjassa. Tämän jälkeen he eivät enää laaksoon palanneet, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.
Tarinasarjana voin myöskin pitää Carl Barksin ja Don Rosan tekemää kahta tarinaa. Carl barksin tekemä tarina on ensimmäinen osa, joksi Barks ei tarinaa suunnitellut. Tarinan nimi oli Onnellinen Laakso. Tarinassa Roope kärsii hermoromahduksesta, ja aina kun hän kuuleekin rahaan liittyvä puhetta, hänen tilansa huononee huomattavasti. Tämän takia hän joutuu juomaan eräänlaista lääkettä isoista pulloista. Aku ja pojat huomaavat Roopen huonon tilan, ja he päättävät lähteä mahdollisimman kauas hänen Rahoistaan. Lopulta he päätyvät erääseen laaksoon, jonka nimi on Trala La. Kaikki laakson asukkaat osaavat puhua paikallista kieltä. Tuolla paikassa ei rahaa tunneta, joten Roope viihtyy siellä hyvin. Kuitenkin pian paikalliset asukkaat huomaavat Roopella olevan hienoja pullonkorkkeja, joita he haluavat omakseen. Roope antaa eräälle paikalliselle pullonkorkin ja pian siitä syntyy kaaos. Roope keksii ratkaisun: Jos hän pyytäisi lentokonetta heittämään laaksoon miljardi pullonkorkkia, niin ne menettäisivät arvonsa, ja kaikki asiat olisivat taas niin kuin ennen. Roope toteuttaa ideansa, mutta huomaa pian, että hän pyysi pullonkorkkeja liikaa. Pullonkorkit hukuttaisivat Trala la:n. Roope ja kumppanit saavat luvan lähteä kylästä, jotta he voisivat pysäyttää jatkuvan korkkien syötön. Tämän jälkeen he eivät tässä ensimmäisessä osassa enää palanneet laaksoon.
Don Rosa on siis tehnyt jatko-osan tähän barksin hienoon tarinaan. Don Rosan tekemän tarinan nimi on Takaisin Xanaduun ja tarina valmistui vuonna 1991. Tarinan alussa Roopelle selviää, että himalajalla on suuri aarrekätkö. Roope, Aku ja pojat lähtevät oitis etsimään aarteita. He matkaavat kylmään Himalajan vuoristoon. Sattumoisin he löytävät erään käytävän, joka johtaa heidät suoraan eräänlaiselle sulkuportille, jonka alta virtaa vettä. He sulkevat portin, ja jatkavat matkaansa. Pian he löytävät satumaisen paikan, jossa he olivat käyneet vuosia sitten. He palaavat takaisin Tralla Laan. he eivät saaneet edellisellä käynnillään kovin hyvää meinetta, joten he palaavat laakson kylään hieman varoen. Tosin, asukkaat ottavatkin heidät yllättävän iloisin mielin vastaan. Roope ja Aku viihtyvät laaksossa todella hyvin, Roope on tarinan eräässä vaiheessa jopa rakentamassa omaa asuntoa laaksoon (vai oliko talonrakentaja Aku?). Pian he huomaavat kauhean asian: kurimus, vesi, joka virtaa laaksossa, tulvii. Vedenpinta nousee kokoajan ja Ankat äkkäävätkin pian, että kyse on sulkuportin kiinnilaittamisesta. He valmistavat itselleen työkalut, joilla he pääsevät erään oven läpi takaisin sulkuporttia avaamaan, jotta vesi alkaisi taas virtaamaan. he onnistuvat avaamaan sulkuportin, mutta päätyvät vahingossa itse pois laaksosta. He eivät myöskään saaneet aarretta, jota Roope havitteli niin innokkaasti. Aarre olisi ollut laaksossa, veden pohjassa. Tämän jälkeen he eivät enää laaksoon palanneet, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 794 -
08.07.2009 klo 17:19:57
Lasketaanko kaksi Onnellinen laakso ja Takaisin Xanaduun tarinasarjaksi?
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 795 -
08.07.2009 klo 17:30:42
EIH! Sain juuri kirjoitettua aimo pätkän tekstiä ja juuri kun oli lähettämässä sitä, Innternet lakkais toimimasta. Voi tätä tuuriani! :'(