Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 796 -
08.07.2009 klo 17:44:21
Kannattaisi kirjoittaa teksti ensin Wordiin, tallentaa se sinne ja vasta sitten laittaa se tänne. Tällä tavalla voi välttyä juuri tuollaisilta tapauksilta.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 797 -
08.07.2009 klo 17:59:23
Kirjoitusinto on tiessään koska tällä viikolla minulla on vain yksi (tämä) päivä aikaa kirjoittaa ja koska muut tunkevat viestinsä täyteen turhuuksia, jota en itse halua tehdä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
Millenium-tarinasarja oli yksi ensimmäisistä tarinasarjoista, joka yhdisti ankkamaailman ja hiirimaailman keskenään. Ensimmäinen tarina oli Roope ja Milla-aiheinen, toinen Mikki ja Hessu-aiheinen, kolmas Roope ja Aku-aiheinen, neljännessä seikkailivat Iines ja Minni, viidennen hahmo oli pääasiassa Pelle sekä viimeisien osien hahmokaartiin kuuluivat käytännössä kaikki, jotka olivat muissa tarinoissa esiintyneet.
Roope ja kumppanit Euroopassa-tarinasarja oli viime vuonna julkaistu tarinasarja, jossa Roope ja kumppanit seikkailivat eri puolilla Eurooppaa ja useimmiten heillä oli vastassa Milla Magia.
Ensimmäinen osa sijoittui Saksaan, jossa Milla Magia yritti (turhaan) kaapata Roopen ensilanttia. Toisessa he lähtevät Puolaan metsästämään kaavaa, jonka perusteella saa valmistettua kultaa. Milla Magia kuulee kaiken ja varastaa kirjan, josta kaava löytyy, jolloin kaikki pitävät ankkoja varkaina. Kirja saadaan kuitenkin takaisin. Kolmannessa osassa ankat matkustavat Hollantiin eivätkä tiedä Karhukoplan olevan mukana. Millakin on perässä. Ankat nostavat uponneesta laivasta jotain, jota luulevat timanteiksi, laivaan, jolloin Karhukopla yrittää napata ne. Milla tulee sekoittamaan pakkaa. Koska timantteja ei ole, kopla luulee Milla Magian tehneen niille jotain. Lopulta Milla vapautuu, mutta ankat saavat hoideltua hänetkin. Neljännessä osassa mennään Tanskaan etsimään riimukiven puolikasta. Kun Milla on voitettu kerran, ankat löytävät riimuja ja Milla hyökkää uudestaan. Ankat pakenevat Milla salamatkustajanaan, mutta Milla voitetaan uudestaankin. Viidennessä osassa Roope menee Suomeen kaivamaan kultaa kilpailijanaan Kulta-Into Pii. Pii sabotoi heitä. Milla Magia hyökkää, ja onnistuu varastamaan ensilantin, mikä huomattiin tosin vasta myöhemmin. Kuudennessa osassa ensilanttia mennään etsimään Italiaan. Ankat ovat Millan perässä, mutta eivät onnistu saamaan ensilanttia takaisin. Lopulta Milla pudottaa vahingossa käsilaukkunsa tulivuoreen ja siitä seuranneen räjähdyksen turvin ankat saavat napattua ensilantin takaisin Millalta.
Täysin oma luku on (taas kerran) Don Rosa. Useimmat hänen tarinansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja Rosa tekeekin melko paljon jatko-osia omiin tarinoihinsa tai ainakin viittauksia Rosan vanhempiin tarinoihin. Useissa tarinoissa näkee myös taustalla esimerkiksi Roopen Rosan aiemmista tarinoista saamia asioita. Rosa on myös tehnyt Barksin tarinoille jatko-osia ja täydentänyt Barksin tarinoita, tärkeimpänä Rosan töistä voidaan mainita Roope Ankan Elämä ja Teot-kirjanen, joka on kaksiosainen ja sisältää käytännössä Roopen koko elämänhistorian. Rosan Takaisin Xanaduun-sarjakin on jatko-osa. Rosan tarinoista useissa tehdään jotain, mikä on mainittu aikaisemmissa tarinoissa tai käytetään jotain aiemmissa Rosan tarinoissa saatua. Tarinoissa esimerkiksi mainitaan usein jokin asia, minkä voi tunnistaa viittaukseksi Rosan aikaisempiin tarinoihin tai piirretään taustalle jotain, joka on esiintynyt Rosan aiemmissa tarinoissa tai mikä jopa on jotain Roopen saamaa aiemmissa Rosan tarinoissa.
Omasta mielestäni tarinasarjoissa on selvästi kolme yli muiden. Kyseessäoelvat kolme ovat F1-tarinasarja, Myyttien saari sekä Taikamiekka, joista paras on F1-sarja, toiseksi paras Taikamiekka ja Myyttisaari kolmas.
F1-sarja hyödynsi jotain todella ennennäkemätöntä ideanaan, sillä ennen oltiin nähty vain joitain yksittäisiä tarinasarjoja. F1-tarinasarja toi siihen todella paljon uutta luultavasti pysyvästi. F1-tarinasarja käytti uskomattoman taitavasti olemassa olevia materiaaleja ja he onnistuivat tekemään tarinasarjan, jota muistellaan vielä kauan, sillä tarinasarjan juoni oli taidokkaasti toteutettu, koska jokainen tarina oli oma tarinansa ja tarinat yhdistyivät toisiinsa tarpeeksi hyvin, jokainen tarina vaikutti jokaiseen tarinaan ja piirroksetkin olivat uskomattomia. Ne toivat lisää tietoa tarinasta, sillä piirrokset kykenivät kertomaan asioita, joita sanat eivät kertoneet, kuten esimerkiksi tunteita. Piirrokset oli toteutettu todella asiantuntevasti ja samanlaisia näkee harvoin (poikkeuksena mielestäni Don Rosan piirrokset ja käsikirjoitukset). F1-tarinasarja oli kaiken kaikkiaan kyseessäolevien vuosien parhaita tarinoita, sillä sen juoni oli niin laadukas, koska jokainen tarina oli erilainen ja juonet olivat samasta teemasta kuitenkin todella erilaisia, vaikka toistuvuus olisi ollut helppo tehdä. Tarinasarja ei kuitenkaan tarttunut toistuvuuteen, vaan hoiti kokemuksella tyylikkäästi koko sarjan ajan. Tarinasarjan kaltaisia pitäisi tulla lisää, mutta se ei ole helppoa, koska hyviä ideoita ei ole kovin helppoa saada. F1-tarinasarja toi uudenlaisia asioita Aku Ankka-julkaisuihin, sillä useita siinä hyödynnettyjä asioita ei oltu käytetty koskaan aikaisemmin. Tarinasarja toi myös tarinasarjat yleisimmiksi, mutta silti kukaan tekijöistä ei ole julkisuudessa kehunut itseään. Tarinasarjan kaikki tarinat olivat yhteydessä toisiinsa, eikä tarinasarjaan voinut kyllästyä, koska osia ei ollut peräkkäisissä lehdissä, vaan välissä oli aina useita numeroita, mutta siltikin vanhat tapahtumat muisti aina, koska ne olivat niin taidokkaasti toteutettuja, että niihin haluamattakin kiinnitti todella paljon huomiota, joten edeltävät osatkin oli todella helppo muitsaa.
Yhteenveto: Tarinasarjoja on useita, joista parhaana F1-tarinasarja, sillä se hyödynsi uutta taidokkaasti. Myös Taikamiekka sekä Myyttien saari olivat hyviä. Tarinasarjat toistavat helposti itseään. Sen takia niihin on todella helppo kyllästyä, joten niitä ei saisi olla paljoa. Tarinasarjat yleistyvät koko ajan. Don Rosa tekee Barksin tarinoille ja omilleen jatko-osia.
~kirja
// Itse olen jo syynärinä melko vakavastikin ilmoitellut noista Salwerille ja wieriille, en siis lainauksistasi vaan turhuuksista.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
Millenium-tarinasarja oli yksi ensimmäisistä tarinasarjoista, joka yhdisti ankkamaailman ja hiirimaailman keskenään. Ensimmäinen tarina oli Roope ja Milla-aiheinen, toinen Mikki ja Hessu-aiheinen, kolmas Roope ja Aku-aiheinen, neljännessä seikkailivat Iines ja Minni, viidennen hahmo oli pääasiassa Pelle sekä viimeisien osien hahmokaartiin kuuluivat käytännössä kaikki, jotka olivat muissa tarinoissa esiintyneet.
Roope ja kumppanit Euroopassa-tarinasarja oli viime vuonna julkaistu tarinasarja, jossa Roope ja kumppanit seikkailivat eri puolilla Eurooppaa ja useimmiten heillä oli vastassa Milla Magia.
Ensimmäinen osa sijoittui Saksaan, jossa Milla Magia yritti (turhaan) kaapata Roopen ensilanttia. Toisessa he lähtevät Puolaan metsästämään kaavaa, jonka perusteella saa valmistettua kultaa. Milla Magia kuulee kaiken ja varastaa kirjan, josta kaava löytyy, jolloin kaikki pitävät ankkoja varkaina. Kirja saadaan kuitenkin takaisin. Kolmannessa osassa ankat matkustavat Hollantiin eivätkä tiedä Karhukoplan olevan mukana. Millakin on perässä. Ankat nostavat uponneesta laivasta jotain, jota luulevat timanteiksi, laivaan, jolloin Karhukopla yrittää napata ne. Milla tulee sekoittamaan pakkaa. Koska timantteja ei ole, kopla luulee Milla Magian tehneen niille jotain. Lopulta Milla vapautuu, mutta ankat saavat hoideltua hänetkin. Neljännessä osassa mennään Tanskaan etsimään riimukiven puolikasta. Kun Milla on voitettu kerran, ankat löytävät riimuja ja Milla hyökkää uudestaan. Ankat pakenevat Milla salamatkustajanaan, mutta Milla voitetaan uudestaankin. Viidennessä osassa Roope menee Suomeen kaivamaan kultaa kilpailijanaan Kulta-Into Pii. Pii sabotoi heitä. Milla Magia hyökkää, ja onnistuu varastamaan ensilantin, mikä huomattiin tosin vasta myöhemmin. Kuudennessa osassa ensilanttia mennään etsimään Italiaan. Ankat ovat Millan perässä, mutta eivät onnistu saamaan ensilanttia takaisin. Lopulta Milla pudottaa vahingossa käsilaukkunsa tulivuoreen ja siitä seuranneen räjähdyksen turvin ankat saavat napattua ensilantin takaisin Millalta.
Täysin oma luku on (taas kerran) Don Rosa. Useimmat hänen tarinansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja Rosa tekeekin melko paljon jatko-osia omiin tarinoihinsa tai ainakin viittauksia Rosan vanhempiin tarinoihin. Useissa tarinoissa näkee myös taustalla esimerkiksi Roopen Rosan aiemmista tarinoista saamia asioita. Rosa on myös tehnyt Barksin tarinoille jatko-osia ja täydentänyt Barksin tarinoita, tärkeimpänä Rosan töistä voidaan mainita Roope Ankan Elämä ja Teot-kirjanen, joka on kaksiosainen ja sisältää käytännössä Roopen koko elämänhistorian. Rosan Takaisin Xanaduun-sarjakin on jatko-osa. Rosan tarinoista useissa tehdään jotain, mikä on mainittu aikaisemmissa tarinoissa tai käytetään jotain aiemmissa Rosan tarinoissa saatua. Tarinoissa esimerkiksi mainitaan usein jokin asia, minkä voi tunnistaa viittaukseksi Rosan aikaisempiin tarinoihin tai piirretään taustalle jotain, joka on esiintynyt Rosan aiemmissa tarinoissa tai mikä jopa on jotain Roopen saamaa aiemmissa Rosan tarinoissa.
Omasta mielestäni tarinasarjoissa on selvästi kolme yli muiden. Kyseessäoelvat kolme ovat F1-tarinasarja, Myyttien saari sekä Taikamiekka, joista paras on F1-sarja, toiseksi paras Taikamiekka ja Myyttisaari kolmas.
F1-sarja hyödynsi jotain todella ennennäkemätöntä ideanaan, sillä ennen oltiin nähty vain joitain yksittäisiä tarinasarjoja. F1-tarinasarja toi siihen todella paljon uutta luultavasti pysyvästi. F1-tarinasarja käytti uskomattoman taitavasti olemassa olevia materiaaleja ja he onnistuivat tekemään tarinasarjan, jota muistellaan vielä kauan, sillä tarinasarjan juoni oli taidokkaasti toteutettu, koska jokainen tarina oli oma tarinansa ja tarinat yhdistyivät toisiinsa tarpeeksi hyvin, jokainen tarina vaikutti jokaiseen tarinaan ja piirroksetkin olivat uskomattomia. Ne toivat lisää tietoa tarinasta, sillä piirrokset kykenivät kertomaan asioita, joita sanat eivät kertoneet, kuten esimerkiksi tunteita. Piirrokset oli toteutettu todella asiantuntevasti ja samanlaisia näkee harvoin (poikkeuksena mielestäni Don Rosan piirrokset ja käsikirjoitukset). F1-tarinasarja oli kaiken kaikkiaan kyseessäolevien vuosien parhaita tarinoita, sillä sen juoni oli niin laadukas, koska jokainen tarina oli erilainen ja juonet olivat samasta teemasta kuitenkin todella erilaisia, vaikka toistuvuus olisi ollut helppo tehdä. Tarinasarja ei kuitenkaan tarttunut toistuvuuteen, vaan hoiti kokemuksella tyylikkäästi koko sarjan ajan. Tarinasarjan kaltaisia pitäisi tulla lisää, mutta se ei ole helppoa, koska hyviä ideoita ei ole kovin helppoa saada. F1-tarinasarja toi uudenlaisia asioita Aku Ankka-julkaisuihin, sillä useita siinä hyödynnettyjä asioita ei oltu käytetty koskaan aikaisemmin. Tarinasarja toi myös tarinasarjat yleisimmiksi, mutta silti kukaan tekijöistä ei ole julkisuudessa kehunut itseään. Tarinasarjan kaikki tarinat olivat yhteydessä toisiinsa, eikä tarinasarjaan voinut kyllästyä, koska osia ei ollut peräkkäisissä lehdissä, vaan välissä oli aina useita numeroita, mutta siltikin vanhat tapahtumat muisti aina, koska ne olivat niin taidokkaasti toteutettuja, että niihin haluamattakin kiinnitti todella paljon huomiota, joten edeltävät osatkin oli todella helppo muitsaa.
Yhteenveto: Tarinasarjoja on useita, joista parhaana F1-tarinasarja, sillä se hyödynsi uutta taidokkaasti. Myös Taikamiekka sekä Myyttien saari olivat hyviä. Tarinasarjat toistavat helposti itseään. Sen takia niihin on todella helppo kyllästyä, joten niitä ei saisi olla paljoa. Tarinasarjat yleistyvät koko ajan. Don Rosa tekee Barksin tarinoille ja omilleen jatko-osia.
~kirja
// Itse olen jo syynärinä melko vakavastikin ilmoitellut noista Salwerille ja wieriille, en siis lainauksistasi vaan turhuuksista.
Fauntleroy
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 798 -
08.07.2009 klo 18:08:48
Lainaus käyttäjältä: kirjaja koska muut tunkevat viestinsä täyteen turhuuksia, jota en itse halua tehdä.
Vihdoinkin joku muukin mainitsee asiasta. IFF08:n viestistä löytyy kaikenlaista. Mm. aivan muutamankin sanan turhia pidennyksiä, joista mainittakoon vaikkapa:
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa
Tasan 6 tarinaa eikä mitään "taisi olla 4-5 tarinaa".
Lainaus:Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004.
Sekä että (viimeinen osa lehdessä 1/04). "Olisiko ollut" on turha kohta.
Lainaus:jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin).
Suluissa oleva osa on turha.
Lainaus:Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa.
Ensimmäinen osa julkaistiin joulukuussa 2008.
Aika lyhyitä kohtiahan nuo ovat, mutta kai nekin jotain ratkaisevat. Muutenkin kivempi lukea oikeaa tietoa kuin jotain "en muista" -soopaa.
Asiasta toiseen. Voi olla, että tiesitkin tämän jo, mutta Bomberille:
Lainaus käyttäjältä: BomberInducksissa ei ollut suomenkielisiä nimiä, mutta hahmoja olivat ainakin hintelä Benny, kovismainen Mack joka pitää nahkatakkia, punahiuksinen tyttö nimeltä PC ja pari muuta tyyppiä. Lisäksi heillä oli käytössään myös outo tietokonelaite nimeltä Clint jolla on myös persoonallisuus.
Pena, Mäksä, PeeSee (aka Petronella Celeste) ja tekoäly.
Edit: Toisesta asiasta kolmanteen. Selailin niitä Salwerin mahtituloksia ja huomasin, että minulla ja Barksilla oli molemmilla yksi osakilpailu käytynä, ja kumpikin voitti sen (itse tosin voitin Karhulan hylkäyksen vuoksi mutta..). Pitäisiköhän meidän perustaa oma "talli" kun on noin kovat meriitit? ;)
Vihdoinkin joku muukin mainitsee asiasta. IFF08:n viestistä löytyy kaikenlaista. Mm. aivan muutamankin sanan turhia pidennyksiä, joista mainittakoon vaikkapa:
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa
Tasan 6 tarinaa eikä mitään "taisi olla 4-5 tarinaa".
Lainaus:Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004.
Sekä että (viimeinen osa lehdessä 1/04). "Olisiko ollut" on turha kohta.
Lainaus:jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin).
Suluissa oleva osa on turha.
Lainaus:Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa.
Ensimmäinen osa julkaistiin joulukuussa 2008.
Aika lyhyitä kohtiahan nuo ovat, mutta kai nekin jotain ratkaisevat. Muutenkin kivempi lukea oikeaa tietoa kuin jotain "en muista" -soopaa.
Asiasta toiseen. Voi olla, että tiesitkin tämän jo, mutta Bomberille:
Lainaus käyttäjältä: BomberInducksissa ei ollut suomenkielisiä nimiä, mutta hahmoja olivat ainakin hintelä Benny, kovismainen Mack joka pitää nahkatakkia, punahiuksinen tyttö nimeltä PC ja pari muuta tyyppiä. Lisäksi heillä oli käytössään myös outo tietokonelaite nimeltä Clint jolla on myös persoonallisuus.
Pena, Mäksä, PeeSee (aka Petronella Celeste) ja tekoäly.
Edit: Toisesta asiasta kolmanteen. Selailin niitä Salwerin mahtituloksia ja huomasin, että minulla ja Barksilla oli molemmilla yksi osakilpailu käytynä, ja kumpikin voitti sen (itse tosin voitin Karhulan hylkäyksen vuoksi mutta..). Pitäisiköhän meidän perustaa oma "talli" kun on noin kovat meriitit? ;)
Dewey
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 799 -
08.07.2009 klo 18:12:23
edit
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 800 -
08.07.2009 klo 18:14:19
Lainaus käyttäjältä: BomberLasketaanko kaksi Onnellinen laakso ja Takaisin Xanaduun tarinasarjaksi?
Jos nettisakki lasketaan, niin mielestäni olisi ihan reilua, jos tuo Onnellinen Laakso ja Takaisin Xanaduun laskettaisiin. Rosan tekemä tarinahan perustuu Carl Barksin tekemää tarinaan. Rosan tarinassa on ihan samanlainen miljöökin, kuin Barksin tarinassa. On se keljua, jos sitä ei laskettaisi, sillä olen kirjoittanut kyseisistä tarinoisa JO SEN VERRAN PALJON.
Ja Fauntleroylle.: Tätä se VM välillä on, viestejä yritetään pidentää kaikin keinoin. Enpähän sentään ole tähän viestiini laittanut ollenkaan englannikielesiä nimi yms. Etpä ole tainnut nähdä AA:n sivuilla Ankkarockin VM-viestejä, niihin oli vasta laitettukin kaikkia viestiä pidentäviä sanoja. En edes jakasaisi alkaa poistella viestistäni noita kohtia. :D Noh, toivottavasti Salwer täämn kerran hyväksyy tässä viestissäni puheeksi tulleet asiat.
ja vielä edittiä: Itse en panosta pahemmin viestin sisältöön. Kunhan viestistäni tulee mahdollisimman pitkä, niin olen tyytyväinen. Bonus-kilpailut ovatkin sitten asia erikseen.
Jos nettisakki lasketaan, niin mielestäni olisi ihan reilua, jos tuo Onnellinen Laakso ja Takaisin Xanaduun laskettaisiin. Rosan tekemä tarinahan perustuu Carl Barksin tekemää tarinaan. Rosan tarinassa on ihan samanlainen miljöökin, kuin Barksin tarinassa. On se keljua, jos sitä ei laskettaisi, sillä olen kirjoittanut kyseisistä tarinoisa JO SEN VERRAN PALJON.
Ja Fauntleroylle.: Tätä se VM välillä on, viestejä yritetään pidentää kaikin keinoin. Enpähän sentään ole tähän viestiini laittanut ollenkaan englannikielesiä nimi yms. Etpä ole tainnut nähdä AA:n sivuilla Ankkarockin VM-viestejä, niihin oli vasta laitettukin kaikkia viestiä pidentäviä sanoja. En edes jakasaisi alkaa poistella viestistäni noita kohtia. :D Noh, toivottavasti Salwer täämn kerran hyväksyy tässä viestissäni puheeksi tulleet asiat.
ja vielä edittiä: Itse en panosta pahemmin viestin sisältöön. Kunhan viestistäni tulee mahdollisimman pitkä, niin olen tyytyväinen. Bonus-kilpailut ovatkin sitten asia erikseen.
Fauntleroy
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 801 -
08.07.2009 klo 18:27:59
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Ja Fauntleroylle.: Tätä se VM välillä on, viestejä yritetään pidentää kaikin keinoin.
Tosin esim. kirja laittaa viestiinsä oikeasti järkevää asiaa.
Lainaus:Enpähän sentään ole tähän viestiini laittanut ollenkaan englannikielesiä nimi yms.
Ovat ne nyt sata kertaa järkevämpiä pidennyksiä kuin typerät "en muista" -lausahdukset.
Lainaus:Etpä ole tainnut nähdä AA:n sivuilla Ankkarockin VM-viestejä, niihin oli vasta laitettukin kaikkia viestiä pidentäviä sanoja.
En käy sellaisella roskafoorumilla.
Lainaus:En edes jakasaisi alkaa poistella viestistäni noita kohtia. :D
Joku muu voi hoitaa sen.
Tosin esim. kirja laittaa viestiinsä oikeasti järkevää asiaa.
Lainaus:Enpähän sentään ole tähän viestiini laittanut ollenkaan englannikielesiä nimi yms.
Ovat ne nyt sata kertaa järkevämpiä pidennyksiä kuin typerät "en muista" -lausahdukset.
Lainaus:Etpä ole tainnut nähdä AA:n sivuilla Ankkarockin VM-viestejä, niihin oli vasta laitettukin kaikkia viestiä pidentäviä sanoja.
En käy sellaisella roskafoorumilla.
Lainaus:En edes jakasaisi alkaa poistella viestistäni noita kohtia. :D
Joku muu voi hoitaa sen.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 802 -
08.07.2009 klo 18:34:14
Lainaus käyttäjältä: FauntleroyLainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Ja Fauntleroylle.: Tätä se VM välillä on, viestejä yritetään pidentää kaikin keinoin.
Tosin esim. kirja laittaa viestiinsä oikeasti järkevää asiaa.
Lainaus:Enpähän sentään ole tähän viestiini laittanut ollenkaan englannikielesiä nimi yms.
Ovat ne nyt sata kertaa järkevämpiä pidennyksiä kuin typerät "en muista" -lausahdukset.
Lainaus:Etpä ole tainnut nähdä AA:n sivuilla Ankkarockin VM-viestejä, niihin oli vasta laitettukin kaikkia viestiä pidentäviä sanoja.
En käy sellaisella roskafoorumilla.
Lainaus:En edes jakasaisi alkaa poistella viestistäni noita kohtia. :D
Joku muu voi hoitaa sen.
Nykyään AA ei ole mikään roskafoorumi. Siellä on paljon sellaisiakin, jotka osaavat käyttäytyä erinomaisesti. Lähinnä sivuissa on se vika, että ne ovat nykyään tylsistyttävät. (tietysti riippuu keneltä kysyy). Kirja (ja ehkä joku muukin) on poikkeus, mutta niitäkin on usein paljon, jotka yrittävät pidentää viestejään. No, miten on, tuletko haastamaan riitaa YV:llä???? Katsos kun ei viitsisi ihan tässä topicissa laittaa kahdenkeskeisiä viestejä.
Tosin esim. kirja laittaa viestiinsä oikeasti järkevää asiaa.
Lainaus:Enpähän sentään ole tähän viestiini laittanut ollenkaan englannikielesiä nimi yms.
Ovat ne nyt sata kertaa järkevämpiä pidennyksiä kuin typerät "en muista" -lausahdukset.
Lainaus:Etpä ole tainnut nähdä AA:n sivuilla Ankkarockin VM-viestejä, niihin oli vasta laitettukin kaikkia viestiä pidentäviä sanoja.
En käy sellaisella roskafoorumilla.
Lainaus:En edes jakasaisi alkaa poistella viestistäni noita kohtia. :D
Joku muu voi hoitaa sen.
Nykyään AA ei ole mikään roskafoorumi. Siellä on paljon sellaisiakin, jotka osaavat käyttäytyä erinomaisesti. Lähinnä sivuissa on se vika, että ne ovat nykyään tylsistyttävät. (tietysti riippuu keneltä kysyy). Kirja (ja ehkä joku muukin) on poikkeus, mutta niitäkin on usein paljon, jotka yrittävät pidentää viestejään. No, miten on, tuletko haastamaan riitaa YV:llä???? Katsos kun ei viitsisi ihan tässä topicissa laittaa kahdenkeskeisiä viestejä.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 803 -
08.07.2009 klo 18:34:42
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Itse en panosta pahemmin viestin sisältöön. Kunhan viestistäni tulee mahdollisimman pitkä, niin olen tyytyväinen. Bonus-kilpailut ovatkin sitten asia erikseen.
Tuo onkin viestimaratonin heikkous! Käytännössä olisi sallittua kirjoittaa kkkoookkkooo vvviiieeessstttiii nnnäääiiinnn, taaii en muistakaannn, olikko see assia niiiin, mitteen seen tuuooossaa kkaahhdeksannessakymmenessä (vai olliko se jookku muu) kappalleessaa mainniitsiin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
Millenium-tarinasarja oli yksi ensimmäisistä tarinasarjoista, joka yhdisti ankkamaailman ja hiirimaailman keskenään. Ensimmäinen tarina oli Roope ja Milla-aiheinen, toinen Mikki ja Hessu-aiheinen, kolmas Roope ja Aku-aiheinen, neljännessä seikkailivat Iines ja Minni, viidennen hahmo oli pääasiassa Pelle sekä viimeisien osien hahmokaartiin kuuluivat käytännössä kaikki, jotka olivat muissa tarinoissa esiintyneet.
Roope ja kumppanit Euroopassa-tarinasarja oli viime vuonna julkaistu tarinasarja, jossa Roope ja kumppanit seikkailivat eri puolilla Eurooppaa ja useimmiten heillä oli vastassa Milla Magia.
Ensimmäinen osa sijoittui Saksaan, jossa Milla Magia yritti (turhaan) kaapata Roopen ensilanttia. Toisessa he lähtevät Puolaan metsästämään kaavaa, jonka perusteella saa valmistettua kultaa. Milla Magia kuulee kaiken ja varastaa kirjan, josta kaava löytyy, jolloin kaikki pitävät ankkoja varkaina. Kirja saadaan kuitenkin takaisin. Kolmannessa osassa ankat matkustavat Hollantiin eivätkä tiedä Karhukoplan olevan mukana. Millakin on perässä. Ankat nostavat uponneesta laivasta jotain, jota luulevat timanteiksi, laivaan, jolloin Karhukopla yrittää napata ne. Milla tulee sekoittamaan pakkaa. Koska timantteja ei ole, kopla luulee Milla Magian tehneen niille jotain. Lopulta Milla vapautuu, mutta ankat saavat hoideltua hänetkin. Neljännessä osassa mennään Tanskaan etsimään riimukiven puolikasta. Kun Milla on voitettu kerran, ankat löytävät riimuja ja Milla hyökkää uudestaan. Ankat pakenevat Milla salamatkustajanaan, mutta Milla voitetaan uudestaankin. Viidennessä osassa Roope menee Suomeen kaivamaan kultaa kilpailijanaan Kulta-Into Pii. Pii sabotoi heitä. Milla Magia hyökkää, ja onnistuu varastamaan ensilantin, mikä huomattiin tosin vasta myöhemmin. Kuudennessa osassa ensilanttia mennään etsimään Italiaan. Ankat ovat Millan perässä, mutta eivät onnistu saamaan ensilanttia takaisin. Lopulta Milla pudottaa vahingossa käsilaukkunsa tulivuoreen ja siitä seuranneen räjähdyksen turvin ankat saavat napattua ensilantin takaisin Millalta.
Täysin oma luku on (taas kerran) Don Rosa. Useimmat hänen tarinansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja Rosa tekeekin melko paljon jatko-osia omiin tarinoihinsa tai ainakin viittauksia Rosan vanhempiin tarinoihin. Useissa tarinoissa näkee myös taustalla esimerkiksi Roopen Rosan aiemmista tarinoista saamia asioita. Rosa on myös tehnyt Barksin tarinoille jatko-osia ja täydentänyt Barksin tarinoita, tärkeimpänä Rosan töistä voidaan mainita Roope Ankan Elämä ja Teot-kirjanen, joka on kaksiosainen ja sisältää käytännössä Roopen koko elämänhistorian. Rosan Takaisin Xanaduun-sarjakin on jatko-osa. Rosan tarinoista useissa tehdään jotain, mikä on mainittu aikaisemmissa tarinoissa tai käytetään jotain aiemmissa Rosan tarinoissa saatua. Tarinoissa esimerkiksi mainitaan usein jokin asia, minkä voi tunnistaa viittaukseksi Rosan aikaisempiin tarinoihin tai piirretään taustalle jotain, joka on esiintynyt Rosan aiemmissa tarinoissa tai mikä jopa on jotain Roopen saamaa aiemmissa Rosan tarinoissa.
Omasta mielestäni tarinasarjoissa on selvästi kolme yli muiden. Kyseessäoelvat kolme ovat F1-tarinasarja, Myyttien saari sekä Taikamiekka, joista paras on F1-sarja, toiseksi paras Taikamiekka ja Myyttisaari kolmas.
F1-sarja hyödynsi jotain todella ennennäkemätöntä ideanaan, sillä ennen oltiin nähty vain joitain yksittäisiä tarinasarjoja. F1-tarinasarja toi siihen todella paljon uutta luultavasti pysyvästi. F1-tarinasarja käytti uskomattoman taitavasti olemassa olevia materiaaleja ja he onnistuivat tekemään tarinasarjan, jota muistellaan vielä kauan, sillä tarinasarjan juoni oli taidokkaasti toteutettu, koska jokainen tarina oli oma tarinansa ja tarinat yhdistyivät toisiinsa tarpeeksi hyvin, jokainen tarina vaikutti jokaiseen tarinaan ja piirroksetkin olivat uskomattomia. Ne toivat lisää tietoa tarinasta, sillä piirrokset kykenivät kertomaan asioita, joita sanat eivät kertoneet, kuten esimerkiksi tunteita. Piirrokset oli toteutettu todella asiantuntevasti ja samanlaisia näkee harvoin (poikkeuksena mielestäni Don Rosan piirrokset ja käsikirjoitukset). F1-tarinasarja oli kaiken kaikkiaan kyseessäolevien vuosien parhaita tarinoita, sillä sen juoni oli niin laadukas, koska jokainen tarina oli erilainen ja juonet olivat samasta teemasta kuitenkin todella erilaisia, vaikka toistuvuus olisi ollut helppo tehdä. Tarinasarja ei kuitenkaan tarttunut toistuvuuteen, vaan hoiti kokemuksella tyylikkäästi koko sarjan ajan. Tarinasarjan kaltaisia pitäisi tulla lisää, mutta se ei ole helppoa, koska hyviä ideoita ei ole kovin helppoa saada. F1-tarinasarja toi uudenlaisia asioita Aku Ankka-julkaisuihin, sillä useita siinä hyödynnettyjä asioita ei oltu käytetty koskaan aikaisemmin. Tarinasarja toi myös tarinasarjat yleisimmiksi, mutta silti kukaan tekijöistä ei ole julkisuudessa kehunut itseään. Tarinasarjan kaikki tarinat olivat yhteydessä toisiinsa, eikä tarinasarjaan voinut kyllästyä, koska osia ei ollut peräkkäisissä lehdissä, vaan välissä oli aina useita numeroita, mutta siltikin vanhat tapahtumat muisti aina, koska ne olivat niin taidokkaasti toteutettuja, että niihin haluamattakin kiinnitti todella paljon huomiota, joten edeltävät osatkin oli todella helppo muistaa.
Myyttien saari-tarinasarjassa oli käytännössä hyvä idea huonolla toteutuksella maustettuna. Sarjassa oli paljon asioita, jotka ovat eri lailla kuin Ankkalinnasa ja toistuvuuttakin nähtiin paljon. Idea sinänsä oli hyvä, nimittäin ankkamaailma ja hiirimaailma yhdessä tavoitteena pelastaa myyttien maailma vaarana unohtaa kaikki. Idea oli hyvä, sillä se sai kaikki paiskimaan yhden syyn puolesta luonnolliselta tuntuvan syyn takia/ansiosta. Ihmishengen tai eläinhengen pelastaminen on tarpeeksi hyvä syy juonen pohjaksi, koska se on niin vahva asia ja tuntuu luonnolliselta ja mahdolliselta, että oikeastikin kaikki paiskisivat töitä sen eteen. Tarinasarjan peruslähtökohta on siis mainio, mutta tarinat tuppaavat tuntumaan yliluonnollisen uskomattomilta. Kuinka Mikki ei huomaa seuraajia? Roope uhraa timantin noin vain? Pegasos piilotetaan helposti? Myyttien saari-tarinasarjan toteutus siis ontuu mielestäni. Juoni on kuitenkin pääpiirteittäin hyvä, sillä esimerkiksi karttojen joutuminen kyseessäoleville henkilöille on mielestäni aitoa, koska niin voisi tapahtua. Piirroksetkin ovat mielestäni erinomaisia, koska ne kuvaavat kaiken mitä pitääkin ja lisäksi niistä saa aidonoloisen käsityksen tapahtumista.
Yhteenveto: Tarinasarjoja on useita, joista parhaana F1-tarinasarja, sillä se hyödynsi uutta taidokkaasti. Myös Taikamiekka sekä Myyttien saari olivat hyviä. Tarinasarjat toistavat helposti itseään. Sen takia niihin on todella helppo kyllästyä, joten niitä ei saisi olla paljoa. Tarinasarjat yleistyvät koko ajan. Don Rosa tekee Barksin tarinoille ja omilleen jatko-osia.
Fauntleroy, kiitos!
~kirja
Tuo onkin viestimaratonin heikkous! Käytännössä olisi sallittua kirjoittaa kkkoookkkooo vvviiieeessstttiii nnnäääiiinnn, taaii en muistakaannn, olikko see assia niiiin, mitteen seen tuuooossaa kkaahhdeksannessakymmenessä (vai olliko se jookku muu) kappalleessaa mainniitsiin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
Millenium-tarinasarja oli yksi ensimmäisistä tarinasarjoista, joka yhdisti ankkamaailman ja hiirimaailman keskenään. Ensimmäinen tarina oli Roope ja Milla-aiheinen, toinen Mikki ja Hessu-aiheinen, kolmas Roope ja Aku-aiheinen, neljännessä seikkailivat Iines ja Minni, viidennen hahmo oli pääasiassa Pelle sekä viimeisien osien hahmokaartiin kuuluivat käytännössä kaikki, jotka olivat muissa tarinoissa esiintyneet.
Roope ja kumppanit Euroopassa-tarinasarja oli viime vuonna julkaistu tarinasarja, jossa Roope ja kumppanit seikkailivat eri puolilla Eurooppaa ja useimmiten heillä oli vastassa Milla Magia.
Ensimmäinen osa sijoittui Saksaan, jossa Milla Magia yritti (turhaan) kaapata Roopen ensilanttia. Toisessa he lähtevät Puolaan metsästämään kaavaa, jonka perusteella saa valmistettua kultaa. Milla Magia kuulee kaiken ja varastaa kirjan, josta kaava löytyy, jolloin kaikki pitävät ankkoja varkaina. Kirja saadaan kuitenkin takaisin. Kolmannessa osassa ankat matkustavat Hollantiin eivätkä tiedä Karhukoplan olevan mukana. Millakin on perässä. Ankat nostavat uponneesta laivasta jotain, jota luulevat timanteiksi, laivaan, jolloin Karhukopla yrittää napata ne. Milla tulee sekoittamaan pakkaa. Koska timantteja ei ole, kopla luulee Milla Magian tehneen niille jotain. Lopulta Milla vapautuu, mutta ankat saavat hoideltua hänetkin. Neljännessä osassa mennään Tanskaan etsimään riimukiven puolikasta. Kun Milla on voitettu kerran, ankat löytävät riimuja ja Milla hyökkää uudestaan. Ankat pakenevat Milla salamatkustajanaan, mutta Milla voitetaan uudestaankin. Viidennessä osassa Roope menee Suomeen kaivamaan kultaa kilpailijanaan Kulta-Into Pii. Pii sabotoi heitä. Milla Magia hyökkää, ja onnistuu varastamaan ensilantin, mikä huomattiin tosin vasta myöhemmin. Kuudennessa osassa ensilanttia mennään etsimään Italiaan. Ankat ovat Millan perässä, mutta eivät onnistu saamaan ensilanttia takaisin. Lopulta Milla pudottaa vahingossa käsilaukkunsa tulivuoreen ja siitä seuranneen räjähdyksen turvin ankat saavat napattua ensilantin takaisin Millalta.
Täysin oma luku on (taas kerran) Don Rosa. Useimmat hänen tarinansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja Rosa tekeekin melko paljon jatko-osia omiin tarinoihinsa tai ainakin viittauksia Rosan vanhempiin tarinoihin. Useissa tarinoissa näkee myös taustalla esimerkiksi Roopen Rosan aiemmista tarinoista saamia asioita. Rosa on myös tehnyt Barksin tarinoille jatko-osia ja täydentänyt Barksin tarinoita, tärkeimpänä Rosan töistä voidaan mainita Roope Ankan Elämä ja Teot-kirjanen, joka on kaksiosainen ja sisältää käytännössä Roopen koko elämänhistorian. Rosan Takaisin Xanaduun-sarjakin on jatko-osa. Rosan tarinoista useissa tehdään jotain, mikä on mainittu aikaisemmissa tarinoissa tai käytetään jotain aiemmissa Rosan tarinoissa saatua. Tarinoissa esimerkiksi mainitaan usein jokin asia, minkä voi tunnistaa viittaukseksi Rosan aikaisempiin tarinoihin tai piirretään taustalle jotain, joka on esiintynyt Rosan aiemmissa tarinoissa tai mikä jopa on jotain Roopen saamaa aiemmissa Rosan tarinoissa.
Omasta mielestäni tarinasarjoissa on selvästi kolme yli muiden. Kyseessäoelvat kolme ovat F1-tarinasarja, Myyttien saari sekä Taikamiekka, joista paras on F1-sarja, toiseksi paras Taikamiekka ja Myyttisaari kolmas.
F1-sarja hyödynsi jotain todella ennennäkemätöntä ideanaan, sillä ennen oltiin nähty vain joitain yksittäisiä tarinasarjoja. F1-tarinasarja toi siihen todella paljon uutta luultavasti pysyvästi. F1-tarinasarja käytti uskomattoman taitavasti olemassa olevia materiaaleja ja he onnistuivat tekemään tarinasarjan, jota muistellaan vielä kauan, sillä tarinasarjan juoni oli taidokkaasti toteutettu, koska jokainen tarina oli oma tarinansa ja tarinat yhdistyivät toisiinsa tarpeeksi hyvin, jokainen tarina vaikutti jokaiseen tarinaan ja piirroksetkin olivat uskomattomia. Ne toivat lisää tietoa tarinasta, sillä piirrokset kykenivät kertomaan asioita, joita sanat eivät kertoneet, kuten esimerkiksi tunteita. Piirrokset oli toteutettu todella asiantuntevasti ja samanlaisia näkee harvoin (poikkeuksena mielestäni Don Rosan piirrokset ja käsikirjoitukset). F1-tarinasarja oli kaiken kaikkiaan kyseessäolevien vuosien parhaita tarinoita, sillä sen juoni oli niin laadukas, koska jokainen tarina oli erilainen ja juonet olivat samasta teemasta kuitenkin todella erilaisia, vaikka toistuvuus olisi ollut helppo tehdä. Tarinasarja ei kuitenkaan tarttunut toistuvuuteen, vaan hoiti kokemuksella tyylikkäästi koko sarjan ajan. Tarinasarjan kaltaisia pitäisi tulla lisää, mutta se ei ole helppoa, koska hyviä ideoita ei ole kovin helppoa saada. F1-tarinasarja toi uudenlaisia asioita Aku Ankka-julkaisuihin, sillä useita siinä hyödynnettyjä asioita ei oltu käytetty koskaan aikaisemmin. Tarinasarja toi myös tarinasarjat yleisimmiksi, mutta silti kukaan tekijöistä ei ole julkisuudessa kehunut itseään. Tarinasarjan kaikki tarinat olivat yhteydessä toisiinsa, eikä tarinasarjaan voinut kyllästyä, koska osia ei ollut peräkkäisissä lehdissä, vaan välissä oli aina useita numeroita, mutta siltikin vanhat tapahtumat muisti aina, koska ne olivat niin taidokkaasti toteutettuja, että niihin haluamattakin kiinnitti todella paljon huomiota, joten edeltävät osatkin oli todella helppo muistaa.
Myyttien saari-tarinasarjassa oli käytännössä hyvä idea huonolla toteutuksella maustettuna. Sarjassa oli paljon asioita, jotka ovat eri lailla kuin Ankkalinnasa ja toistuvuuttakin nähtiin paljon. Idea sinänsä oli hyvä, nimittäin ankkamaailma ja hiirimaailma yhdessä tavoitteena pelastaa myyttien maailma vaarana unohtaa kaikki. Idea oli hyvä, sillä se sai kaikki paiskimaan yhden syyn puolesta luonnolliselta tuntuvan syyn takia/ansiosta. Ihmishengen tai eläinhengen pelastaminen on tarpeeksi hyvä syy juonen pohjaksi, koska se on niin vahva asia ja tuntuu luonnolliselta ja mahdolliselta, että oikeastikin kaikki paiskisivat töitä sen eteen. Tarinasarjan peruslähtökohta on siis mainio, mutta tarinat tuppaavat tuntumaan yliluonnollisen uskomattomilta. Kuinka Mikki ei huomaa seuraajia? Roope uhraa timantin noin vain? Pegasos piilotetaan helposti? Myyttien saari-tarinasarjan toteutus siis ontuu mielestäni. Juoni on kuitenkin pääpiirteittäin hyvä, sillä esimerkiksi karttojen joutuminen kyseessäoleville henkilöille on mielestäni aitoa, koska niin voisi tapahtua. Piirroksetkin ovat mielestäni erinomaisia, koska ne kuvaavat kaiken mitä pitääkin ja lisäksi niistä saa aidonoloisen käsityksen tapahtumista.
Yhteenveto: Tarinasarjoja on useita, joista parhaana F1-tarinasarja, sillä se hyödynsi uutta taidokkaasti. Myös Taikamiekka sekä Myyttien saari olivat hyviä. Tarinasarjat toistavat helposti itseään. Sen takia niihin on todella helppo kyllästyä, joten niitä ei saisi olla paljoa. Tarinasarjat yleistyvät koko ajan. Don Rosa tekee Barksin tarinoille ja omilleen jatko-osia.
Fauntleroy, kiitos!
~kirja
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 804 -
08.07.2009 klo 18:37:50
No joo, on mullakin omat rajani. Tällaiseen kirjoitteluun en alennu: AAkuuuuuuuuuuu AAAAANNKKKAAAA on 75-vuotias hahmo, vai kirjoitettiinko tuo 75-vuotias väliviivan kanssa vai eikö. No, ihan sama kai se oooooooooooooooooooooooooooooonnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn.
Fauntleroy
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 805 -
08.07.2009 klo 18:43:34
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08No, miten on, tuletko haastamaan riitaa YV:llä???? Katsos kun ei viitsisi ihan tässä topicissa laittaa kahdenkeskeisiä viestejä.
En näe mitään syytä miksi pitäisi. Sanoin vain mielipiteeni asiasta (koko kisan uskottavuus ja maine kärsii kohdista mitkä mainitsin) ja jos ei kestä kuulla sitä niin se on sitten voi voi.
En näe mitään syytä miksi pitäisi. Sanoin vain mielipiteeni asiasta (koko kisan uskottavuus ja maine kärsii kohdista mitkä mainitsin) ja jos ei kestä kuulla sitä niin se on sitten voi voi.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 806 -
08.07.2009 klo 18:54:55
Monien viesteistä löytyy tosiaan paljon turhaa pidennystä, muunmuassa tuosta IFF08'n viestistä, josta mainittiinkin jo. Mutta eivät tuollaiset pienet haittaa, kunhan ne poistetaan sitten seuraavassa viestissä. Itse myönnän rehellisesti, että joskus on tullut lisäiltyä vähän turhuuksia sinne tänne (ja kukapa ei niin olisi tehnyt? ;) ) mutta tässä osakilpailussa en ainakaan löydä omasta viestistäni mitään turhaa, sillä en ole siinä juurikaan muuta tehnyt, kuin kertonut tarinoista juonellisesti ja mielipiteellisesti ja hyvä niin :)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 807 -
08.07.2009 klo 18:58:30
Lainaus käyttäjältä: FauntleroyLainaus käyttäjältä: Imfromfinland08No, miten on, tuletko haastamaan riitaa YV:llä???? Katsos kun ei viitsisi ihan tässä topicissa laittaa kahdenkeskeisiä viestejä.
En näe mitään syytä miksi pitäisi. Sanoin vain mielipiteeni asiasta (koko kisan uskottavuus ja maine kärsii kohdista mitkä mainitsin) ja jos ei kestä kuulla sitä niin se on sitten voi voi.
Uskottavuus on mielestäni pysynyt toistaiseksi samalla tasolla kuin ennenkin. Mutta hyvähän se on sieltä "katsomon puolelta" kritisoida muiden viestejä. Pahimmillaan mulle voitaisiin antaa tästä joku rangaistus, ja se ei olisi hyvä juttu. Sen takia yritän puolustaa itseäni.
En näe mitään syytä miksi pitäisi. Sanoin vain mielipiteeni asiasta (koko kisan uskottavuus ja maine kärsii kohdista mitkä mainitsin) ja jos ei kestä kuulla sitä niin se on sitten voi voi.
Uskottavuus on mielestäni pysynyt toistaiseksi samalla tasolla kuin ennenkin. Mutta hyvähän se on sieltä "katsomon puolelta" kritisoida muiden viestejä. Pahimmillaan mulle voitaisiin antaa tästä joku rangaistus, ja se ei olisi hyvä juttu. Sen takia yritän puolustaa itseäni.
jojo3
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 808 -
08.07.2009 klo 18:59:39
Lainaus käyttäjältä: FauntleroyLainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Ja Fauntleroylle.: Tätä se VM välillä on, viestejä yritetään pidentää kaikin keinoin.
Tosin esim. kirja laittaa viestiinsä oikeasti järkevää asiaa.
Nimenomaan. Kirjan viesteissä ei mitään turhia pidennyksiä ole ja silti vain aina ollut sijoilla 1-3 ja ylivoimainen johto yksilökisassa... Se on aika kova saavutus koska pidentelijätkin jääneet taakse.
Tosin esim. kirja laittaa viestiinsä oikeasti järkevää asiaa.
Nimenomaan. Kirjan viesteissä ei mitään turhia pidennyksiä ole ja silti vain aina ollut sijoilla 1-3 ja ylivoimainen johto yksilökisassa... Se on aika kova saavutus koska pidentelijätkin jääneet taakse.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 809 -
08.07.2009 klo 19:04:03
Kiitokset jojollekin. :)
Mikäli teillä on jonkun tietyn viest(e)istä huomautettavaa (kuten Fauntleroy), älkää kirjoittako tänne, kiitos. Lähettäkää yksäri syynäreille (minä ja wierii2, yhteen viestiin molemmat vastaanottajiksi).
Kiitos!
~kirja
Mikäli teillä on jonkun tietyn viest(e)istä huomautettavaa (kuten Fauntleroy), älkää kirjoittako tänne, kiitos. Lähettäkää yksäri syynäreille (minä ja wierii2, yhteen viestiin molemmat vastaanottajiksi).
Kiitos!
~kirja
Fauntleroy
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 810 -
08.07.2009 klo 19:11:03
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Mutta hyvähän se on sieltä "katsomon puolelta" kritisoida muiden viestejä. Pahimmillaan mulle voitaisiin antaa tästä joku rangaistus, ja se ei olisi hyvä juttu. Sen takia yritän puolustaa itseäni.
Puolustaa saa toki itseään, mutta kyllä kritiikkiäkin pitää joskus ottaa vastaan. Tuli se sitten "katsojilta" tai kanssakilpailijoilta. No joo, eiköhän tämä ole ainakin minun osaltani loppuunkäsitelty.
Puolustaa saa toki itseään, mutta kyllä kritiikkiäkin pitää joskus ottaa vastaan. Tuli se sitten "katsojilta" tai kanssakilpailijoilta. No joo, eiköhän tämä ole ainakin minun osaltani loppuunkäsitelty.