Keskustelujen arkisto

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Tarinasarjana voin myöskin pitää Carl Barksin ja Don Rosan tekemää kahta tarinaa. Carl barksin tekemä tarina on ensimmäinen osa, joksi Barks ei tarinaa suunnitellut. Tarinan nimi oli Onnellinen Laakso. Tarinassa Roope kärsii hermoromahduksesta, ja aina kun hän kuuleekin rahaan liittyvä puhetta, hänen tilansa huononee huomattavasti. Tämän takia hän joutuu juomaan eräänlaista lääkettä isoista pulloista. Aku ja pojat huomaavat Roopen huonon tilan, ja he päättävät lähteä mahdollisimman kauas hänen Rahoistaan. Lopulta he päätyvät erääseen laaksoon, jonka nimi on Trala La. Kaikki laakson asukkaat osaavat puhua paikallista kieltä. Tuolla paikassa ei rahaa tunneta, joten Roope viihtyy siellä hyvin. Kuitenkin pian paikalliset asukkaat huomaavat Roopella olevan hienoja pullonkorkkeja, joita he haluavat omakseen. Roope antaa eräälle paikalliselle pullonkorkin ja pian siitä syntyy kaaos. Roope keksii ratkaisun: Jos hän pyytäisi lentokonetta heittämään laaksoon miljardi pullonkorkkia, niin ne menettäisivät arvonsa, ja kaikki asiat olisivat taas niin kuin ennen. Roope toteuttaa ideansa, mutta huomaa pian, että hän pyysi pullonkorkkeja liikaa. Pullonkorkit hukuttaisivat Trala la:n. Roope ja kumppanit saavat luvan lähteä kylästä, jotta he voisivat pysäyttää jatkuvan korkkien syötön. Tämän jälkeen he eivät tässä ensimmäisessä osassa enää palanneet laaksoon.

Don Rosa on siis tehnyt jatko-osan tähän barksin hienoon tarinaan. Don Rosan tekemän tarinan nimi on Takaisin Xanaduun ja tarina valmistui vuonna 1991. Tarinan alussa Roopelle selviää, että himalajalla on suuri aarrekätkö. Roope, Aku ja pojat lähtevät oitis etsimään aarteita. He matkaavat kylmään Himalajan vuoristoon. Sattumoisin he löytävät erään käytävän, joka johtaa heidät suoraan eräänlaiselle sulkuportille, jonka alta virtaa vettä. He sulkevat portin, ja jatkavat matkaansa. Pian he löytävät satumaisen paikan, jossa he olivat käyneet vuosia sitten. He palaavat takaisin Tralla Laan. he eivät saaneet edellisellä käynnillään kovin hyvää meinetta, joten he palaavat laakson kylään hieman varoen. Tosin, asukkaat ottavatkin heidät yllättävän iloisin mielin vastaan. Roope ja Aku viihtyvät laaksossa todella hyvin, Roope on tarinan eräässä vaiheessa jopa rakentamassa omaa asuntoa laaksoon (vai oliko talonrakentaja Aku?). Pian he huomaavat kauhean asian: kurimus, vesi, joka virtaa laaksossa, tulvii. Vedenpinta nousee kokoajan ja Ankat äkkäävätkin pian, että kyse on sulkuportin kiinnilaittamisesta. He valmistavat itselleen työkalut, joilla he pääsevät erään oven läpi takaisin sulkuporttia avaamaan, jotta vesi alkaisi taas virtaamaan. he onnistuvat avaamaan sulkuportin, mutta päätyvät vahingossa itse pois laaksosta. He eivät myöskään saaneet aarretta, jota Roope havitteli niin innokkaasti. Aarre olisi ollut laaksossa, veden pohjassa. Tämän jälkeen he eivät enää laaksoon palanneet, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että ah-niin- täydellinen Iines Ankkamme pilasi kaiken. Viimeinen roisto koko konkkaronkasta kuitenkin vei voiton, Herra Näkymätön (tyhmästä nimestään huolimatta) onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja tämä-niin-loistava-viittasankarimme pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivat seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle. Tuo ”hyvien” puolelle siirtymine tuntui niin vanhanaikaiselta ja käytetyltä idealta, että se jopa ärsyttää minua nykyisin.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
Lukijat saivat äänestää roistoa joka tekisi paluun ja lopulta voiton vei yhden prosentin erolla kakkoseksi jääneeseen Zafireen, Herra Näkymätön.
Juttu alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Olen myös kuullut, että vuonna 2002 (?) Aku Ankka-lehdessä oltaisiin julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. En kuitenkaan ole päässyt lukemaan sarjan yhtäkään osaa, seitsemästä, joten minun on turha antaa mielipidettä. Täällä Ankkiksessa sitä on kuitenkin kehuttu maanmainioksi, joten uskon tässä heitä.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Taskareiden (348-351) keskiarvo nousi hieman Tuplanollan ansiosta ja odotan toden totisesti Tuplanollan 1-osaista jatko-osaa, jonka on piirtänyt lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano. Toivottavasti se nähdään vielä tämän vuoden puolella. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa kohtauksella, jossa L-Ihas varastaa tietokoneen. Seuraavaksi siirrytään kuitenkin elokuvan pariin, jossa pääosassa on Jaakko Pynttä (James Bond). Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Kun he saapuvat toimistoon Aku tapaa M-Mustan. Siellä hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Aku lähtee tutustumaan toimiston saloihin. Sitten hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa, hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä juttuja. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta. Kun Akua viedään poliisiautolla he kysyvät onko hänen nimensä Aku Ankka. Siihen Aku vastaa: ”Aivan. Mutta jos tahdotte, voitte kutsua minua nimellä Tuplanolla!”
Toisessa osassa Aku pääsee putkasta. Juuri, kun Aku miettii, miten saa toimiston väkeen taas yhteyden Kia K porhaltaa hänen eteensä 313:lla. Päämajassa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Akun on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Hän ja agentti M-Musta pukeutuvat valeasuihin, kun Hannu yhtäkkiä ilmaantuu paikalle. Aku pääsee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja niinpä hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun alias Tuplanollan. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja muut agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden. L-Ihas on pettänyt heidät ja varastanut tietokoneen, jolta Junkkari sittemmin on sen varastanut. Kun Aku saapuu kotiinsa Roope kuitenkin odottaa häntä ja lähtee jahtaamaan häntä. Nämä eivät huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa heidän liikkeitään koko ajan. Toinen osa loppuu Junkkarin sanoihin: ”Kaikki etenee käsikirjoituksen mukaan.”
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Hän kertoo, että on Kauno Koodi. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian joku kuitenkin puhuu Akulle. Aku tajuaa puhuvansa pääjohtajan kanssa ja juuri kun hän on vastaamassa jatkaako hän agenttina vai ei, toimiston ovi aukeaa ja pääjohtaja astuu sisälle ja Aku hämmästyy.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Ostin sen juuri eilen kaupasta toisena painoksena. Lukujen nimet ovat Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu, Morkien orjat, Juken juonet, Kolme kolmelle, Pako Morkinmaasta, Emon luona, Kohti allikkoa, Brendonin tarina, Hyökkäys Toomiin, Perheen merkitys, Nuuhku ja Kotiinpaluu.

Maailmassa on julkaistu myös mm. Millenium-tarinasarja ja Shanborn-tarinasarja, joista jälkimmäisen olen muistaakseni joskus lukenutkin, mutten muista siitä oikein mitään. Ensimmäiseksi mainittua taas en ole lukenut ollenkaan, vaikka tänään minulla olikin sen ostamiseen hyvää mahdollisuus divarissa käydessäni, mutta tehty mikä tehty. En ostanut.

Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin, jos Myyttistä saarta ei lasketa mukaan.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida.

Henkilöiden Karhula, Imfromfinland08, Akuhullu97, Bomber ja Aku Vankka on laitettava huomiseen mennessä uusi versio viesteistään. Ne tullaan syynäämään tarkasti.

Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Henkilöiden Karhula, Imfromfinland08, Akuhullu97, Bomber ja Aku Vankka on laitettava huomiseen mennessä uusi versio viesteistään. Ne tullaan syynäämään tarkasti.
Että MITÄH!!!!!!!???? Ei siis tule kesää. Mä oon kirjoittanut tätä viestiä hiki hatussa ja sitten pitäisi aloittaa uudestaan koko juttu p*****!!!!

E: No uusi versio, mistä minä tiedän mistä pitää tehdä uusi versio? Hä!!!???
E2: Ja miksi kaikkien pitkien viestien tehneiden pitää tehdä näin? Olisikohan tämä kirjan salajuoni, että hän voittaisi kisan?
E3: No miten minä tuota viestiäni parannan? Se on minusta hyvä, enkä parempaa osaa tehdä, senkin ******!!!!!!!

E4:
Lainaus käyttäjältä: kirjaLainaus käyttäjältä: KarhulaE2: Ja miksi kaikkien pitkien viestien tehneiden pitää tehdä näin? Olisikohan tämä kirjan salajuoni, että hän voittaisi kisan?
1.) En ole ainoa syynäri.
2.) Miksi mainitsisin tallikaverini?
3.) Pitkä viesti sisältää helpommin turhuuksia.
4.) Mitä se minua hyödyttäisi, kun kumminkin saatte uuden viestin muutamassa päivässä?

~kirja
1.) Et niin.
2.) Ehket maininnut häntä, vaan wierii mainitsi hänet...
3.) Totta, mutta en minä ainakaan keksi miten tuota viestiä voisin parannella...
4.) Niinhän sä luulet...

Lainaus käyttäjältä: KarhulaE: No uusi versio, mistä minä tiedän mistä pitää tehdä uusi versio? Hä!!!???
E2: Ja miksi kaikkien pitkien viestien tehneiden pitää tehdä näin? Olisikohan tämä kirjan salajuoni, että hän voittaisi kisan?
Vaihda lääkettä. Teette parannetun version viesteistänne!

Lainaus käyttäjältä: KarhulaE2: Ja miksi kaikkien pitkien viestien tehneiden pitää tehdä näin? Olisikohan tämä kirjan salajuoni, että hän voittaisi kisan?
1.) En ole ainoa syynäri.
2.) Miksi mainitsisin tallikaverini?
3.) Pitkä viesti sisältää helpommin turhuuksia.
4.) Mitä se minua hyödyttäisi, kun kumminkin saatte uuden viestin muutamassa päivässä?

~kirja

// Karhula, olen pahoillani, kun sanon näin suoraan, mutta mielestäni syytöksesi ovat vain syntipukin hakemista. Itse sanoin Bomberin, sen myönnän.

Onnellinen laakso ja Takaisin Xanaduun ei ole tarinasarja.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Disney-tarinoita on tehty tuhansia ja taas tuhansia kappaleita. Suurin osa niistä on itsenäisiä ja joissakin on monta osaa, niitä kutsutaan tarinasarjoiksi. Joissakin tarinasarjoissa on vain pari kolme tarinaa ja toisissa taas on jopa yli kymmenen tarinaa.

Erään tarinasarjan nimi on Roope ja kumppanit Euroopassa. Se julkaistiin Suomessa Aku Ankka – lehdessä vuoden 2007 loppupuolella. Tätä tarinasarjaa varten suunniteltiin oma logokin. Tässä logossa Milla Magia ja Roope Ankka komeilevat mustina siluettikuvina keltaisen kultaisella pohjalla. Tosin tämä logo ja sen tyyli on vaihdellut paljonkin eri maissa. Tarinasarja on julkaistu omassa kovakantisessaan, jonka nimi on Lanttijahti, tosin siinä oli muitakin tarinoita kuin tämä edellä mainittu tarinasarja. Tarinasarjan perusajatuksena on se sama idea mikä toistuu monissa, monissa muissakin niin kutsutuissa ”Roope vastaan Milla” – tarinoissa. Ei siis, Milla varastaa Roopen ensilantin häneltä ja tämän jälkeen Roope, Aku ja ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät jahtaamaan ja seuraamaan Millaa ja Roopen ensilanttia. Tämän tarinasarjan poikkeus on vain se, että Milla ehtii matkata takaisin Eurooppaan ja täten Roopen ensilanttia ja Millaa jahdataan Euroopassa. Tämän tarinasarjan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja piirtämispuolesta vastaavat Wanda Gattino, Carlos Mota ja Miguel. Miguel on piirtänyt jokaisen tehtäväpähkinän ja Mota Gattino vastaavat itse tarinoiden piirroksista. Jokaiseen tarinaan liittyy myös helpohkomman puoleinen tehtäväpähkinä, josta pitää etsiä Millan lemmikkikorppi Kuru ja siitä voi löytää myös vihjauksen seuraavasta maasta missä Roope ja kumppanit vierailevat. Tarinasarjan ensimmäisessä osassa Ankat matkaavat Saksassa. Tarinan nimi on ”Haamuvaunut.” Se julkaistiin Suomen Aku Ankassa vuoden 2007 numerossa 44. Tarinan on piirtänyt Wanda Gattino. Seuraavassa osassa Ankat matkaavat Krakovaan, Puolaan. Tarinan nimi on suomeksi ”Suolaa ja kultaa”. Tämänkin osan piirtäjä on Wanda Gattino. Siellä he käyvät muun muassa vanhassa suolakaivoksessa. Tämä osa julkaistiin seuraavassa Aku Ankassa, numerossa 45. Seuraavassa lehdessä julkaistiin tarina jossa Ankat matkaavat Hollantiin, tulppaanien ja puukenkien maahan. Tarinan nimi oli ”Tulppaaneja ja timantteja”. Sen on piirtänyt Carlos Mota. Tarinasarjan kolmanneksi viimeisen osan nimi oli ”Viikinkiluoto” ja se julkaistiin Akkarin numerossa 47. Tarinan piiri Wanda Gattino. Siinä ankat ovat Tanskassa. Tarinasarjan seuraavan osan nimi oli ”Kiveliön kulta”. Sen piiri Wanda Gattino ja se julkaistiin Aku Ankan numerossa 48. Siinä ankat matkaavat pohjoiseen Suomeen saakka, Suomen Lappiin asti. Roopen mielestä Suomi on mahdollisuuksien maa kuten Klondikekin aikoinaan. Roope etsii Suomen lapissa kultaa ja ankat käyvät tarinan lopussa jopa saunassa. Tarinasarjan huipentumana oli sen viimeinen osa, jonka nimi oli ”Kohtalon hetki”. Se julkaistiin Akkarin numerossa 49. Tarinan on piirtänyt Wanda Gattino ja siinä ankat ovat Italian Roomassa. Tarinasarja päättyi tähän, siinä oli yhteensä kuusi osaa. Jokaista osaa varten piirrettiin myös oma kansikuvansa, lukuun ottamatta tarinasarjan viimeistä osaa. Minun omasta mielestä tämä tarinasarja oli aikoinaan hyvää vaihtelua Aku Ankka – lehteen ja muutenkin tarinasarja oli melko hyvä.

Aku Ankan Taskukirjoissa on ilmestynyt ainakin kolme tarinasarjaa jotka olen lukenut.

Ensimmäinen on nimeltään Mestarietsivä, sen on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirtänyt Flemming Andersen. Se on julkaistu Suomessa Aku Ankan taskukirjan numerossa 311, jonka nimi oli Tuhannen taalan paikka. Tässä tarinasarjassa Aku perustaa salapoliisitoimiston, jossa hän toimii yksityisetsivänä. tarina on jaettu neljään osaan, jokaisen niiden lopussa on kysymyksiä tarinan lukijalle. Oikeat vastaukset on painettu sivun reunaan.

Toinen tarinasarja jonka olen lukenut Taskukirjoista, on vastikään ilmestynyt 00 Tuplanolla – tarinasarja. Se parodioi James Bond elokuvia, mielestäni todella onnistuneesti. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Fausto Vitaliano ja Marco Bosco, piirrospuolesta vastaavat Andrea Freccero, Francesco D'Ippolito, Marco Mazzarello ja Vitale Mangiatordi. Jokainen heistä on piirtänyt yhden kaikkiaan neljästä eri osasta. Sarjat ilmestyivät Aku Ankan taskukirjoissa 348–351, joista viimeisin numero 351 oli nimeltään Tuplanolla ja petosten kehä. Sen kannessa Aku poseeraa ase käsissään. En yleensä osta Taskukirjoja, mutta Tuplanolla tarinasarja oli niin mainio, että ostin kyseiset Taskukirjat. Suomessa Tuplanollia on ilmestynyt yhteensä neljä, mutta Italiassa niitä on tuotettu ja julkaistu enemmänkin, ainakin kolme kappaletta. Nekin julkaistaan toden näköisesti Suomessa, ainakin joskus.

Kolmas Taskukirjoista lukemani tarinasarja on nimeltään Marco Popon salattu elämä. Tarina oli jaettu kolmeen osaan ja siinä seikkailivat Hessu ja Mikki. Tarinasarja julkaistiin Suomessa Aku Ankan taskukirjan numerossa 351, jonka nimi oli Tuplanolla ja petosten kehä. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Alessandro Sisti ja piirrospuolesta vastaavat Corrado Mastantuono ja Marco Gervasio.