Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 - Ankkis

Sivuja: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 841 - 09.07.2009 klo 19:04:03

Onpas tänään tullut vähän viestejä, onko muiltakin (joiden täytyi parannella viestejään) mennyt kilpailemisen into tässä osakilpailussa? Perhana, pitäisi varmaan vielä kirjoittaa tuo Elämä ja Teot loppuun kun se on vielä kesken.

Karhula

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 842 - 09.07.2009 klo 19:20:19

Ei tee enää mieli kirjoittaa... Sama juttu kuin IFF08:lla. Yhtäkkiä vain katosi into kirjoittaa... :(

Bomber

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 843 - 09.07.2009 klo 20:06:22

Ei helvatti, mistä vetoa, että myös epätoivoinen Karhula turvautuu viime hetken taktiikkaan. Tai vaihtoehtoisesti Otto.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.

Tarinasarjat ovat siis eräänlainen suuri kertomus, jonka juoni yhdistää kaikki 5-15 tarinaosaa yhteen ja saa näyttämään ne hienolta kokonaisuudelta. Tarinasarjat ovat hyvin harvinaista herkkua Aku Ankassa, sillä hyviä, läpimeneviä tarinasarjakäsikirjoituksia on todella vaikea keksiä. Tarinasarjan eri ”luvut” ovat yleensä noin 10-15 sivun mittaisia. McGrealin sisarukset ovat 2000-luvulla ideoineet huimaavat kolme huimaa tarinasarjaa. Tekijöinä ovat toimineet Egmontin tutut naamat, varsinkin Cesar Ferioli on esiintynyt todella paljon tarinasarjojen taiteilijana. Hän piirsi kolme tarinaa Millenium-sarjaan, ja kokonaan huimat fantasiaseikkailut Shamborin salaisuuksista ja Myyttien saaresta. Yksi syy Feriolin valintaan on miehen monipuolisuus, sillä hän piirtää sujuvasti sekä hiiriä että ankkoja. Molemmat piti olla hallussa ja olivatkin varsinkin Myyttien saari-sarjassa, jossa kaikki päähahmot olivat mukana melkein alusta asti. Joku voisi ehkä sekoittaa jatkosarjan tarinasarjaan, mutta ne ovat täysin eri asia. Tarinasarja on suuri kertomus täynnä erinäisiä tarinoita, jatkosarja taas on vain yksi tarina, joka on pituutensa vuoksi jaettu kahtia tai kolmeen osaan akkarissa. Tarinasarjat ovat aina hienoja lukea. Viimeisin tarinasarja on julkaistu vuonna 2008, sen nimi oli Taikaviitta vs. superkonnat. Saagassa oli erikoista ja samalla todella mainio idea, sillä kaikkien roistojen näytettyä voimansa lukijakunta sai äänestyksessä päättää, kuka roistoista saisi revanssin taistelussa Ankkalinnan yön sankaria vastaan. Tarinasarjoja on näkynyt tietenkin myös taskukirjoissa. Ehkä tunnetuimpien joukkoon kuuluu 80-luvulla tehty Taikamiekka-saaga, jossa Hessu ja Mikki seikkailevat jälleen fantasian parissa, Vilumaassa. Tarina oli italialaistuotantoa, kuten myös Taikaviitta-saaga.

Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimi ainakin Wanda Gattino, ja käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.

Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Tarinasarjan piirtäjinä toimivat yleistähti Vicar, Egmontin voimakaksikko Paco Rodriques ja Cesar Ferioli sekä tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Vicarin piirtämä ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia (Dimes Are Forever), vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Milla saa käsiinsä tarinassa pikasiirtymisloitsun, jolla voisi mahdollisesti kaapata ensilantin. Samalla Roope näyttää Akulle hienoa ja salamannopeaa Vertex-supersuihkukonettaan ja lähtee sillä lounastauolla Bangkokiin allekirjoittamaan erään sopimuksen. Aku jää huolehtimaan rahasäiliöstä, ja Milla saapuu valepukuisena verotarkastajana yrittäen huijata Akun pois vartioimasta.
Milla pääsee pakenemaan paikanvaihdosloitsullaan mutkitellen aina Venezuelasta Vegasiin, mutta lopulta hän pääsee mökkiinsä keittelemään amulettia. Kun Milla on laskemassa kolikkosankoa kiehuvan Vesuviuksen magmaan, nopeasti hätiin tullut Roope Aku matkassaan ehättää paikalla Vertex-koneella. Aku tippuu kielekkeelle lähelle hehkuvaa laavaa, ja huomaa silloin hehkuvan vaalean pallon, joka lentää kovalla vauhdilla Akun luo. Pallo tyrmää Millan, ja Aku ja Roope lähtevät Ankkalinnaan pallo ja lantti matkassaan. Tarina oli 12 sivuinen ja toimi lehden ensimmäisenä tarinana.
Seuraavan osan nimi oli Mikki Hiiri: Kaappaus Juubetissa (engl. Kidnapping in Yubet). Tämä, tarinasarjan toinen osa, oli siis pelkästään hiirimaailmaan sijoittuva ja Cesar Feriolin piirtämä. Siinä Mikki ja Hessu saapuvat Juubetiin, vuorivaltioon Aasiaan katsomaan uskomatonta hengellistä johtajaa La Dii Damaa, joka pystyy levitoimalla nousemaan ilmaan. Myös muut yrittävät, ja Hessu ihmeen kaupalla onnistuu. Mikki vie Hessun takahuoneeseen kertomaan Damalle ihmetempusta, ja samalla he näkevät, kuinka Mustakaapu nappaa röyhkeästi nuoren pojan takahuoneesta. He onnistuvat seuraamaan Kaapua lentokentälle, jossa Kaavun rikostoveri jänistää ja jättää roiston oman onnensa nojaan. Kaapu pakenee tietä pitkin vuorille ja kaksikkomme lähtee perään. Tuntien takaa-ajon jälkeen Mikki huomaa Kaavun ja Daman lähellä kielekettä. Roisto on huomannut jotakin paksun ikijään sisällä, eikä siis kiinnitä huomiota takaa tuleviin takaa-ajajiin. Hessu ja Kaapu tippuvat kielekkeeltä, ja silloin Mikkikin huomaa oudon loistavan pallon, samanlaisen kuin Akulla. Kun Mikki menee lähelle palloa, se hehkuu yhä kovemmin ja ikijää alkaa uskomatonta kyllä, sulaa. Lopulta pallo lennähtää Mikin käteen ja sulanut jää synnyttää vesiaallon alhaalla olevia Kaapua ja Hessua kohden. Mustakaapu syöksyy alas jyrkänteeltä huutaen, mutta Hessun onnistuu väistää aalto levitoimalla itsensä ilmaan. Palattuaan kolmikko pääsee sisälle lämpimään, ja Mikki alkaa ihmetellä salaperäisen pallon merkitystä ja mistä se on tehty. Tämä tarina on koko tarinasarjan lyhyin kymmenellä sivulla. Kaikki muut tarinat lukuun ottamatta tätä ja kaksiosaista päätöstarinaa ovat kaksitoista sivuisia. Mielestäni molemmista tarinoista tuli niiden lievän lyhyyden takia turhan suorajuonisia, sillä mitään käänteitä ei ehtinyt tapahtua. Nyt kuitenkin molemmat pallot ovat tulossa koko ajan tulossa lähemmäs toisiaan, mikä ennustaa jotain todella, todella vaarallista.
Kolmas tarina julkaistiin seuraavassa lehdessä, ja sen nimi oli Vauhdikas vuosipäivä (engl. Ornery Orb). Se oli jälleen ankkatarina ja Vicarin piirtämä. Tarina alkaa tavallisesti; Iineksen ja Akun suhteen vuosipäivä koittaa seuraavana päivänä eikä Akulla ole pennin hyrrää minkäänlaiseen lahjaan. Roopekaan ei anna lainaa, vaan kustantaa Akun töihin panttia vastaan. Akulla ei ole mitään arvokasta, mutta lopulta Roope myöntyy ottamaan hehkuvan pallon pantiksi. Jo heti ensimmäisenä päivänä pallo katoaa Roopen työpöydältä ja seuraa Akua jäätelökioskin kassalle. Roope saa ”varkaan” kiinni, ja Aku menettää työnsä, mutta pääsee saman tien toiseen sopimuksen avulla. Pallo ilmestyy myös sänkytehtaalle, ja Roope yllättää taas Akun kun pallo ilmestyy jostakin Akun käteen. Taas Aku saa potkut. Kolmannen työn alkaessa Roope päättää tarkkailla palloa, jotta saisi selville mihin se aina katoaa. Pian pallo lähtee pomppimaan työpöydältä ja ikkunasta ulos. Roope lähtee seuraamaan sitä keilahallille, ja häiritsee Akua taas potkujen arvoisesti, ja Aku menettää viimeisenkin mahdollisuutensa töihin, mutta Roope saa selville samalla Akun viattomuuden. He vievät pallon Ankkalinnan yliopistolle professori Jurassisen tutkittavaksi, joka kertoo, että ”objekti tuntuu vetoa Akuun”. Akun tilanne näyttää toivottomalta ja samalla pallo karkaa Roopelta jälleen. Pieni tyttö lähtee sen perään, ja puistossa oleva Aku näkee pallon menevän läpi vaaroja täynnä olevan hevospoolokentän pikkulapsi perässään. Aku aloittaa pelastusoperaation, ja saa ”apua” poolopelaajilta siinä. Lopulta lapsi on turvassa ja äiti kiittää Akua rahatukolla, jonka kuitenkin nappaa Roope velkojen katteeksi. Tarinan lopussa Aku antaa loppujen lopuksi pallon Iinekselle, mutta eihän se hänen laukussaan kauaa pysy. Tämä oli pienoinen välitarina, jossa pallon ominaisuudet tulivat tutuiksi.
Mennään jo neljättä osaa, joka sekin on siis 12 sivuinen nimeltään Minni & Iines: Onnenkivet (Sister Sleuths). Tällä kertaa piirtäjänä toimi edellä piirtäjiin verrattuna huomattavasti tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Tarina oli myös kyseisen sarjan ensimmäinen, jossa ankka ja hiirimaailmojen hahmot sekoittuivat. Tarinassa ei näkynyt lainkaan sarjan ns. päähahmoja Mikkiä ja Akua. Tarinan alussa kummallakaan ei ole hajua, että molemmat omistavat kyseisen mahtikiven, mutta se käy ensimmäisellä sivulla sattuman kautta selväksi.
Viides osa oli nimeltään Pelle Peloton: Tietäjien taistelu (War of The Wizards). Se oli kaksitoistasivuinen, ja jälleen Vicarin piirtämä. Viidennessä osassa Iines ja Minni ovat poikaystävineen siis tuoneet pallot Pellen (engl. Gyro Gearloose) tutkittavaksi, joka virittää ensimmäisessä ruudussa videokameran todistusaineistoiksi ja jälkitutkimuksia varten. Pelle kokeilee mitä ihmeellisimpiä keinoja saadakseen kaksi palloa niin sanotusti aktivoitumaan ja tekemään jotain ihmeellistä, ehkä jopa raottamaan niiden ihmeellistä salaisuutta. Lukuisten yritysten jälkeen Pelle toteaa pallot rikkomattomiksi ja kokeilee epäuskoisena Pikku Apulaisen (Little Helper) ehdottamaa äänirautaa. Sillä on palloihin uskomaton vaikutus; ne alkavat ensin tärisemään, sitten pallot nousevat ja alkavat tehdä kierreratoja ylöspäin. Uskomatonta mutta totta, kahden pyörteen väliin alkaa ilmestyä kuvaa. Kuva on kolmiulotteista, ja kuva on vanhanaikaisesta kylästä varmaankin yli tuhannen vuoden takaa. Pelle saa tietää kyläläisten keskustelusta, että vuosituhat on vaihtumassa, ja edellinen Millenium näyttäytyy Pellen silmiin. On siis vuosi 999. Juhlat kylässä ovat railakkaat, kun kuva alkaa seuraamaan hauskannäköistä kaksikkoa, ja heidän keskusteluaan. He ovat täysin Mikin ja Akun kaksoisolentoja, ja heidän nimensä ovat Acus ja Miccus. Kaksikko menee haltioituneina akrobaattiesityksestä harjoittelemaan omia temppujaan päämääränään maailmankiertue. Pian he huomaavat ohjuksen tulevan läheisen vaaran huipulta. Ohjus onkin valkoisen magian suurmestarivelho, nimeltään Tarvas Toivoton. Hän kertoo taistelevansa Malevolus Melkoisen kanssa, joka aikoo vallata maailman. Acus ja Miccius jäävät salakuuntelemaan Malevolusta, joka kertoo hirmuisia. Vuosituhannen vaihteessa maailmankaikkeuden voimavirrat saavuttavat lakipisteensä. Silloin hänen mystisistä maametalleista valamansa voimapallot sulautuvat mahtavaksi voimavaltikaksi, jolla hallitaan maailmaa! Malevolus on Tarvaksen edessä ylivoimainen, ja pahuuden voitto vaikuttaa varmalta. Tuttu kaksikko kuitenkin päättää piileskellessään pistää mahtailijalle kampoihin ja onnistuukin herpaannuttamaan Malevoluksen huomion hetkellisesti. Tällä välin Tarvas Toivoton loitsii voimapallot mahtiloitsullaan maailman vastakkaisiin ääriin. Malevolus kuitenkin loitsii pallot palaamaan yhteen 1999 ennen vuosituhannen vaihdosta, ja menee loitsunsa jälkeen vuoren sisään odottamaan oikeaa hetkeä. Tämän jälkeen Tarvas kuitenkin loitsii pallot palaamaan Acuksen ja Micciuksen jälkeläisten käsiin. He siis olivat Akun ja Mikin esi-isiä! Hän loihtii pallot myös kertomaan tarina jälkeläisille esi-isien ehdotuksesta. Pelle näkee kaiken, ja päättää lähteä asein Malevolusta vastaan sulkeakseen tämän magneettikenttään. Hän kuitenkin myöhästyy, ja Malevolus tulee esiin vuorestaan pohjois-Ranskassa, jonne maantietoskooppi Pellen vei. Roisto loitsuu Pellen unohtamaan kaiken, ja kukaan ei vieläkään Malevolusta lukuun ottamatta tiedä mitään salaperäisistä palloista. Pieneen tarinaan mahtui siis paljolti tekemistä ja asioita.
Tarinasarja huipentui kahteen osaan jaettuun huikeaan päätökseen nimeltä Vuosituhannen tempaus (Newyears Nightmare), joista ensimmäinen osa nähtiin vuoden viimeisessä lehdessä 52/99 ja toinen osa koko tarinasarjan huippuna Uuden vuosituhannen ensimmäisessä lehdessä. Tarina alkaa Iineksen järjestämistä uuden vuoden juhlista. Kaikki ovat aluksi autuaan tietämättömiä vaarasta, kun Malevolus teki Pelleen unohdusloitsun. Kesken juhlien Pelle kuitenkin muistaa taas hämärästi eri asiat, ja Aku muistuttaa häntä videoinnista, jota hän käyttää kokeissaan. Aku ja Mikki saavat tietoonsa kaiken sen, mitä Pelle näki pallojen näyttämänä. Samalla Pelle muistaa, että pallot hän lukitsi kassakaappiin. Ne ovat kuitenkin kadonneet! Ja kukapa muukaan kuin Malevolus Melkoinen hypnotisoituineen kätyreineen on tämän takana. Aika käy vähiin, ja Malevolus kätyreinään tiedottomat Karhukopla, Milla ja Mustakaapu lähtee kohti Ankkavuorta tehdäkseen palloista voimavaltikka. Malevolus lähtee ylös tekemään loitsujaan, ja laittaa haarautuvalle reitille yhteen Karhukoplan, toiseen Mustakaavun ja kolmanteen Millan tehtävänään vartioida Malevolusta. Myös pelastusryhmä eli päähahmot hajaantuvat eri poluille. Tytöt Iines ja Minni lähtevät tuimasti yhdelle polulle, Pelle laitteineen ja Roope kääntyvät toiselle ja Aku, Mikki sekä Hessu kääntyvät suoraan ylös. Roope ja Pelle kohtaavat Karhukoplan voitokkaasti ja Pellen laite pistää heidät tajuttomaksi. Minni ja Iines kohtaavat Millan, mutta juuri kun Milla on sitomassa heitä posauspommien jäljiltä, onnistuvat tytöt suututtamaan Millan Malevolukselle ja jättämään sitomisen kesken. Mikki, Hessu ja Aku huomaavat Mustakaavun, joka on kokoajan huijannut Malevolusta ja aikoo napata voimakivet. Hessu kuitenkin onnistuu tekemään hänet sokeaksi kamerallaan, ja vain Aku ja Mikki lähtevät kohti Malevolusta suorinta tietä. Aku ja Mikki alkavat piirittää velhoa, jonka pitää kokoajan keskittyä pitämään palloja ilmassa ja loitsussa. Samaan aikaan raivostunut Milla hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa heitellä ”poikaystäväänsä” päin posauspommeja. Mustakaapu onnistuu lopulta ahneudessaan häiritsemään velhoa sen verran, että Mikki ja Aku nappaavat maahan pudonneet pallot. Malevolus kuitenkin raivostuu, ja pistää sekä Kaavun että Millan pois pelistä voimakkailla iskuillaan. Lopulta Malevolus nappaa loitsuillaan pallot itselleen ja katoaa loitsullaan viimeiseen paikkaan, jossa vielä on keskiyö. Viimeisen sivun alareunassa luki juhlallisesti: Jatkuu ensi vuosituhannella.

Shambor-tarinasarja on huikea tarinasarja, jonka ovat myös ideioineet Pat ja Carol McGreal. Piirtäjänä toimi jälleen tuottelias Cesar Ferioli. Tämä huima seikkailu kertoo Mikistä ja uskomattomasta tarumaasta nimeltä Shambor. Shambor on todella ihmeellinen paikka kaikki matkustavat tavallisilla puisilla, hieman vanhanaikaisilla purjealuksilla; pilvien korkeudella. Alukset lentävät korkealla ja asutusta löytyy myös korkeiden vuorien luolista. Kukaan, siis kukaan ei ole uskaltautunut maan päälle vuosiin, koska siellä piilee koko ajan vaara, petoeläimiä ja muita suurissa loppumattomissa metsissä. Shambor-sarjaa on julkaistu neljä osaa. Outo juttu tarinasarjassa oli sen julkaisutahti. Suunnitelmissa oli varmastikin aluksi julkaista yksi noin kahdenkymmenen sivun osa kerrallaan parissa vuodessa. Ensimmäinen osa, Shamborin Sotasäilä (The Fighting Sword of Shambor), julkaistiin kautta Euroopan vuonna 1998. Suomessa se nähtiin Aku Ankan numerossa 19/98. Seuraava osa, Paluu Shamboriin (Return To Shambor), julkaistiin jo seuraavana vuonna 99, Aku Ankassa 33/99. Kolmas osa, Takaisin Shamboriin (Showdown in Shambor), julkaistiin 2001 ja Aku Ankassa 08/01. Viimeinen osa oli nimeltään Shamborin suojelija (Protector Of Shambor) ja se oli kaikista pisin. Se nähtiin Euroopassa vasta vuonna 2006, viisi vuotta edellisestä osasta. Monet lukijoista olivat jo unohtaneet kyseisen sarjan, kun se julkaistiin Aku Ankan numerossa 43/06. Kaikki tarinat julkaistiin niiden noin 20 sivun pituuden takia tietenkin jatkotarinoina, ja viimeinen osa julkaistiin kolmena osana sen 24:n sivun pituuden takia. Loppuratkaisu löytyy siis vasta Aku Ankan numerosta 45/06. Seuraavaksi kerron teille hieman tarkemmin, mitä koko tarinasarjassa tapahtui tarina kerrallaan. Mikkiä lukuun ottamatta kaikki muut hahmot ovat tietysti lukijoille uppo-outoja Ikkimi Riiheä ja Prinsessa Loracia myöten. Ikkimi Riih on yksi tarinasarjan päähahmoista. Hän luuli olevansa ennustettu pelastamaan Shamborin uskomattomalla Taikamiekalla, mutta tarun kuvaus hännäkkäästä pelastajasta ei sopinut häneen enää sen jälkeen, kun vihollinen onnistui katkaisemaan häneltä hännän.

Taikamiekka-tarinasarja on kokonaan Massimo De Vitan tekemä fantasiatrilogia, joka kertoo Mikin ja Hessun uskomattomista seikkailuista Vilumaassa. Kolmiosainen saaga tehtiin De Vitan toimesta 80-luvun alussa. Kaikki kolme sarjaa julkaistiin Aku Ankan Taskukirjan numerossa 19 nimeltä Joron Jäljillä. Vilumaan laaksossa asustaa hyväntahtoinen kansa, joiden tietäjänä toimii vanha ja pitkä Aaron, joka asuu linnassa jyrkällä kalliolla. Hän on hyvin kansanläheinen, ja yrittää auttaa parhaansa mukaan vilukyläläisiä. Vilukyläläisten lisäksi Vilumaassa asuu myös muita kansoja, joita on ollut myös oikeasti olemassa, mutta suurin osa ei ole oikeita; on gootteja, ruugeja, juutteja ja kääpiöitä. Ennen Vilumaassa kaikki oli hyvin, mutta sitten saapui kaamea Sumujen Ruhtinas, pimeyden herra. Lumovoimallaan hän lumosi kansat itselleen. Enää Aaronin kansa on jäljellä. Kerran kuitenkin Sumujen ruhtinaskin joutui häviölle, kun norjalaiselta vaikuttava Alf-ritari kukisti Ruhtinaan lasimiekkoineen ja ajoi tämän Varjojen laaksoon ja pisti miekkansa ikuiseksi vahdiksi. Jonkinlainen maanmullistus kuitenkin auttoi Ruhtinasta pakenemisessa. Eräs laaksolainen ehdottaa, että Alf haettaisiin takaisin. Silloin Aaron muistaa oudon laitteensa, Ulottuvuusvektorin, jolla voi matkata läpi ajan ja paikan joissakin ulottuvuuksissa. Lautaselle istutaan ja sen reunaa koputetaan kristallisauvalla jolloin se lähtee matkaan. Orvo, eräs kyläläisistä, lähtee arvonnan jälkeen vastahakoisesti matkaan. Samaan aikaan Ankkalinnassa Mikki ja Hessu koristelevat joulukuusta, kun Orvo ilmestyy rymisten heidän etupihalleen. Orvon parkumisen ja selitysten jälkeen hän aikoo etsiä korviketta sauvalle, ja pian löytääkin liemilusikan jolla hän nousee ilmaan. Mikki ja Hessu aikovat estää, tarttumalla kiinni vektoriin, mutta he sinkoutuvatkin Orvon mukana takaisin Vilumaahan! Orvo ehdottaa epätoivoisena, että jompikumpi kaksikosta esiintyy legendaarisena Alfina, mutta Mikki kieltäytyy. Pian he kuitenkin näkevät, minkälaisessa kurjuudessa he elävät, ja päällikön tavattuaan hän luulee saman tien Hessua Alfiksi. Hessu suostuu urheasti, ja seikkailu voi kutakuinkin alkaa. Päällikkö antaa heille kartan, jossa näkyy myös Vilukylän sijainti pohjolassa. Pohjolassa on niin järviä, salaperäisiä soita, vuoristoja ja monien kansojen maita. Vilukylän lähin vihamielinen naapurikansa on juutit, heidän vieressään asuvat gootit. Kartasta käy selväksi, että koko Vilumaa ja Vilukylä on vain pieni osa suurta pohjolaa.
Mikille ja Hessulle tarjotaan oppaiksi kylän hienoimpia miehiä, mutta kaksikko valitseekin rangaistukseksi liemestään todella aran Orvon oppaaksi. Sitten siirrytään Sumujen ruhtinaan linnaan, ja hänet nähdään ensikertaa. Sumujen ruhtinaan ruumis on täysin näkymätön, vain varjo heijastuu seinään. Hän pitää yllään salaperäistä ja suurta kypärää sekä paksua kokovartaloviittaa. Ruhtinaan palvelija kertoo hänelle tunkeilijoista Pohjolassa, ja Ruhtinas käskee lähettämään kätyrit nappaamaan uhkaavat tunkeilijat Vilumaassa. Käy ilmi, että ruhtinaalla oli ennen näkyvä ruumis, mutta hän menetti sen Alf-ritarin toimesta. Kolmikko Mikki, Hessu ja Orvo lähtee kohti kuuvuoria. Heidän matkallaan odottaa kuitenkin yllättävästi vetreä tietäjä Aaron, joka antaa heille Ihmetorven, joka auttaa hädän hetkellä. Siihen voi kuitenkin puhaltaa vain kerran. Pian kaksi outoa sarvekasta lentoliskoa selissään Sumujen ruhtinaan kätyrit hyökkäävät armottomasti. Sitten kuitenkin tapahtuu kummia; Hessu huutaa, ettei sellaisia ole, ja kuin taikaiskusta ne katoavat ja kätyrit tippuvat hankeen.

Sitten paljastuvat Sumujen ruhtinaan todelliset voimat: hänen valtansa perustuu vain harhakuvien luomiseen, ja ei-ruumius synnyttää harha-aistimuksia. Mutta peli ei ole vielä hänen puoleltaan laisinkaan menetetty. Samaan aikaan Aaron huomaa kauhukseen, että on antanut kolmikolle vahingossa väärän torven! He ovat siis hengenvaarassa. Aaron päättää konstilla millä hyvänsä viedä torven heille. Samaan aikaan pelastuskolmikon alamäki alkaa, kun he laskevat kohti Goottien laaksoa. Matkalla vastaan tulee kuitenkin tultasyöksevä rotko! Mutta Hessun ”taikavoimat” auttavat jälleen, ja se katoaa tyystin. Orvo kertoo, että kolmikko aikoo jättien ja taikamiekan luo päästäkseen mennä Tuonelansuon laitaa pitkin ja ylittää joki Taikametsään. Samaan aikaan Sumujen ruhtinas lähettää joukon sotureita varmistamaan kolmikon tuho. Kolmikko aikoo sillä välin poiketa rappeutuneeseen Gootinlinnaan hankkimaan hevoset. He huijaavat vartijoita ja pääsevät sisään. Heitä auttaa eräs goottitalonpoika, sillä gootit vihaavat myös tyrannia. He saavat ostetuksi rattaat ja oudot sarvikuonoja muistuttavat juhdat. Vartijat he ohittavat helposti. Kätyrit ajavat kolmikkoa takaa, ja Sumujen ruhtinas tekee juhdat tajuttomiksi harhanäkykivellä. He onnistuvat pakenemaan suon sumuun. Kätyrit ovat varmoja heidän tuhostaan, suolla nielee liki jokaisen matkamiehen. Mutkien kautta kolmikko tapaa yksinäisen lautturin suolla, joka tarjoaa hyvämielisesti heille kyytiä. Kalastaja vie heidät Tuonelansuon kuningattaren luo, ja he selviytyvät nokkeluudella myös palatsin vahtikoirasta. Tuonelan kansan kuningatar on todella viekas, ja lumoaa katseellaan Hessun, joka menee melkein hulluksi. Mikki kertoo ongelman, ja kuningatar tarjoaa apua lumottua Hessua vastaan. Orvo suostuttelee Mikin jättämään hänet jatkotoimia varten. Mikki ja Orvo saavat kuningattarelta todella suuren lentolinnun. Pian he kaappaavat Hessun takaisin, ja matka voi jatkua. He lentävät yli Taikametsän, kunnes putoavat väijytyksen seurauksena. Sen takana ovat keijut, jotka luulevat kolmikkoa Sumujen ruhtinaan kätyreiksi. Hessu kuitenkin tekee asian selväksi, ja kolmikko pääsee lepäämään keijujen luona. Keijujen luona tulee myös lentolinnnun siiven lisäksi muita pulmia: Orvo on sairastunut. Mikki ja Hessu jatkavat matkaa kohti Jättien maata, ja he tapaavat Peikonmaassa uuden oppaan, urhean ja kookkaan Heimo Hatun, jolla on lemmikkinä karhu. Sillä aikaa Aaro ajaa heitä takaa yrittäen tuoda heille oikean torven. Hän kuitenkin myöhästyy, sillä kaksikko on jo lähtenyt Peikonmaahan. Hemmon etsiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä hän ei ole Peikonmaan kansan suosiossa. Mikki ja Hessu törmäävät Hemmon karhuun ja sitä myöten Hemmoon. Hän lähtee kaksikon mukaan, ja he ovat pian vuorilla, joiden takana Jättien maa sijaitsee vuorijonon ja hirvittävän rotkon takana. Hemmo kertoo, että yöllä rotkon yli kuitenkin muodostuu kosteuden jäätymisenä uskomaton sateenkaarisilta, joka kuitenkin kestää vain hetken. Uusi kolmikko käy yöpuulle, kun jeti hyökkää heidän kimppuunsa kaataen heidät rotkoon nuijallaan. He kuitenkin onnistuvat roikkumaan reunalla. Jeti on juuri tiputtamassa heitä, kun Aaron pelastaa heidät kalauttamalla jetiä takaapäin. He onnistuvat lopulta ylittämään sateenkaarisillan Hemmon urotyön avulla ja lähtevät etsimään taikalasimiekkaa jättien pelottavasta maasta. He joutuvat kuitenkin saman tien vaikeuksiin jättien kanssa ja joutuvat erään pikkujätin lemmikeiksi. He piiloutuvat kakkuun, joka viedään suoraan kuninkaan linnaan jättikuninkaan syötäväksi! Kolmikko pääsee nenäkkäin jättikuninkaan kanssa, kun Aaron huomaa lasimiekan hänen kaulassaan medaljongin sisällä! Viisas Aaron kuitenkin huijaa hölmöä jättikuningasta ja saa medaljongin. Samalla jätitkin kääntyvät Sumujen ruhtinasta vastaan Aaronin huijauksen avulla. Ruhtinas kuitenkin saa tietää heidän lasimiekastaan, ja hälyttää kaikki sotilaansa hätätilaan! Aaron kertoo, että lasimiekka pitää viedä Luoksepääsemättömän vuorenhuipun laelle, varjojen laakson suulle jotta se saisi taikavoimansa takaisin. Hemmo nappaa piileksivältä kätyriltä hänen lentoliskonsa, ja he lähtevät ilman Aaronia muut kätyrit perässään kohti vuorenhuippua. Viime hetkillä lisko katoaa alta, ja loppumatka joudutaan kiipeämään. Hemmo jää pysäyttämään kätyrit ja Hessu sekä Mikki lähtevät huippua kohti. He onnistuvat sankarillisesti, ja kaikki loppu onkin vain pahisten tuhoa. He palaavat omaan maailmaansa, ja saavat tietää, että aika Ankkalinnassa on kulunut vain muutaman minuutin! Joulu ei siis olekaan pilalla, ja Taikamiekka-trilogian ensimmäinen liki satasivuinen huima osa on saanut päätöksensä. Tarina muistutti todella paljon Taru Sormusten herrasta-trilogiaa, ja oli mielestäni yksinkertaisesti loistava. Kaiken kruunasivat Massimo De Vitan juuri asiaan sopivat piirrokset, joissa maisemat olivat myös mainioita. Hieno osa kaiken kaikkiaan.

Nettisakki (engl. I-Team) on myös eräänlainen tarinasarja, vaikka sen juoni ei olekaan täysin sama jokaisessa sarjassa. Tupua, Hupua ja Lupua lukuun ottamatta sarjan hahmot ovat kuitenkin tuntemattomia lukijalle. Lisäksi tarinan otsikoinnissa on aina isolla: Nettisakki. Nettisakki koostuu koululaisista, jotka ovat kiinnostuneita erilaisesta elektroniikasta, ennen kaikkia tietokoneista. Samalla porukka raktoo mysteereitä. Nettisakin piirtäjänä toimi Millet. Tarinasarja ei saavuttanut ainakaan Suomessa koskaan minkäänlaista tietoisuutta, koska sen juonet olivat mielestäni aina kovin tylsiä, eikä piirtäjäkään voinut pelastaa ryhmän mitäänsanomattomuutta. Ankanpoikia tietenkään lukuun ottamatta muut hahmot olivat kovin tylsiä, eivätkä ne jääneet muistiin erilaisuudellaan. Nettisakkia tehtiin kaiken kaikkiaan 12 tarinaa. Ne olivat yleensä hieman yli 10 sivuisia. Nettisakki ratkoi yleensä niissä erilaisia pulmia, jotka liittyivät aina jotenkin elektroniikkaan ja tietokoneisiin. Hahmot olivat Nettisakissa hieman nörttimäisiä lukuun ottamatta Mäkk, mutta joskus he kolusivat jopa viemäreitä. Inducksissa ei ollut suomenkielisiä nimiä, mutta hahmoja olivat ainakin hintelä Ben, kovismainen Mäksä joka pitää nahkatakkia, punahiuksinen tyttö nimeltä PeeSee ja pari muuta tyyppiä. Lisäksi heillä oli käytössään myös outo tietokonelaite nimeltä tekoäly. Ensimmäinen jakso Nettisakista julkaistiin vuonna 1999 ja ainakin toistaiseksi ja varmastikin viimeinen jakso 2005. Tarinasarjan oli ideoinut ja käsikirjoittanut britti Paul Halas, joka on mielestäni tehnyt paaljon parempiakin sarjoja ja tarinoita.

wierii2

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 844 - 09.07.2009 klo 20:50:13

Hyvin mahdollista. Miten olisi, että nuo "sääntöjen rikkojilta" otetaan lopussa vaikkapa 1000-3000 merkkiä pois, ja se olisi sillä selvä? Muita ehdotuksia?

Aku Vankka

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 845 - 09.07.2009 klo 21:10:43

Minulla olisi mielessä niin paljon kirjoitettavaa vielä, että voittaisin osakilpailun leikiten, mutta kyse onkin ajanpuutteesta. Koko päivän ollut kavereita täällä ja huomisaamuna lähdetään jälleen kerran pois kotoa koko viikonlopuksi. Eli taitaa jäädä se kirjoitteleminen sitten yön hommaksi..

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 846 - 09.07.2009 klo 21:17:50

Lainaus käyttäjältä: wierii2Hyvin mahdollista. Miten olisi, että nuo "sääntöjen rikkojilta" otetaan lopussa vaikkapa 1000-3000 merkkiä pois, ja se olisi sillä selvä? Muita ehdotuksia?
Anelen, että tämä sääntö tulisi voimaan tämän osakilpailun jälkeen. Jos rikkoo sääntöjä ensimmäisen kerran, niin eikö olisi hyvä, jos vielä siitä ei tulisi rangaistuksia. (tämä oli kai ensimmäinen kertani, jos olen oikein käsittänyt).

Voisiko joku tehdä tänä iltana (tai huomenaamulla) rankingit?

wierii2

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 847 - 09.07.2009 klo 21:20:05

Voisi olla ihan käyttökelpoinen idea. Tulihan idea vasta tässä osakilpailussa, muttamutta... Mikäkäs minä olen näitä sääntöjä rukkaamaan, ajattelen kuitenkin vain KPw:n etua... :-/

Peetukka

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 848 - 09.07.2009 klo 21:32:27

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Disney-tarinoita on tehty tuhansia ja taas tuhansia kappaleita. Suurin osa niistä on itsenäisiä ja joissakin on monta osaa, niitä kutsutaan tarinasarjoiksi. Joissakin tarinasarjoissa on vain pari kolme tarinaa ja toisissa taas on jopa yli kymmenen tarinaa.

Ehdottomasti kuuluisin ja arvostetuin Disney-sarjakuvien tarinasarjoista on yhdysvaltalaisen ankantekijän Don Rosan kaksitoista osaa sisältävä Roope Ankan elämä ja teot – tarinasarja. Siinä kuvataan maailman rikkaimman ankan, Aku Ankan enon, Roope Ankan elämän eri vaiheita ja Roopen saavutuksi ja tekoja.

Rosa aloitti suunnittelemaan tarinasarjaansa vuonna 1991 ja viimeinen osa ilmestyi Suomen Aku Ankka – lehdessä vuonna 1994. Mutta tämänkin jälkeen Rosa teki vielä tarinasarjaansa täydentämään niin kutsuttuja b- ja c-osia, joista viimeisin ilmestyi Suomen Aku Ankka- lehdessä vuonna 2006.

Rosa käytti tarinasarjansa lähteeksi ankkamestari Carl Barksin tarinoita. Hän poimi pieniä tiedonmurusia Roopen elämästä sieltä ja täältä, ja näin sai aikaan mahtavan eepoksen, tarinasarjan. Ainoa poikkeus tässä suhteessa oli se, että Rosa hyväksyi Tony Storblin tarinasta se tiedon miten Roope ansaitsi ensimmäisen lanttinsa, ensilanttinsa. Roopehan ansaitsi ensilanttinsa putsaamalla ja kiillottamalla erään kaivajan kengät.

Tarinasarjan tarinoiden nimet ovat Roopen omia titteleitä, kuten Mississipin mestari, Klondiken keisari ja Maailman rikkain ankka.

Tarinasarja alkaa siitä kun Roope nähdään uivan rakkaiden rahojensa seassa. Siinä kertoja esittelee Roopen rahoja ja miettii miten Roope ansaitsi nämä kaikki rahat. Roope huutaa, että sehän ei kuulu teille ja alapalkissa kysytään, ”Ei vai?”. Tämän kohtauksen jälkeen alkaa Roope Ankan elämä ja teot. Tämä kohtaus on tavallaan johdanto koko tarinasarjaan, jossa käsitellään siis Roopen eri elämän vaiheita.

Tarinasarjan ensimmäisen osan nimi on Klaaninsa viimeinen. Se alkaa siitä kun Roope on kymmenvuotiaana vierailemassa isänsä Fergus McAnkan kanssa MacAnkan klaanin omassa sukulinnassa Ankkapurhan linnassa. Fergus kertoo Roopelle uljaan MacAnkkain klaanin tarinan. Hän kertoo myös sen jäsenistä, Roopen esi-isistä. Myöhemmin tarinassa Roope saa lahjaksi kengänkiillotustelineen, jonka kanssa hän lähti ulos kiillottamaan kaivajien kenkiä, ja näin ansaitsi ensilanttinsa kiillottamalla kaivaja Ruupertin kengät. Myöhemmin tarinassa Roope alkoi myydä turvetta ja lopulta lähti hakemaan turvetta aina Ankkapurhaan asti. Tarinan lopussa Roope pääsi töihin laivalle apumieheksi, ja näin pääsi kohti suurta unelmien maata, Yhdysvaltoja kohti. Tarina sijoittuu vuosiin 1877–1880.

Tarinasarjan toisen osan nimi on Mississipin mestari. Nimi viittaa Yhdysvaltain jokeen, jossa Roope tässä tarinassa seikkailee. Tarinan alussa Roope saapuu Amerikkaan, Mississippi -joen suulle, New Orleansiin, jossa silloin oli käynnissä kaupungin satavuotisjuhlat. Roope tapaa krouvissa setänsä Angus MacAnkan. Oli vuosi 1880 ja Roope oli kolmentoista ikäinen. Myöhemmin tarinassa Roope ja Angus kohtaavat hurjan karhukoplan, joka on vasta perutettu New Orleansissa. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1882, kun Roope oli viisitoista vuotta vanha, Angus myi siipiratasaluksen ”Kultataalan” Roopelle, lupaustensa mukaisesti. Kuitenkin Karhukoplan tempausten seurauksena siipiratasalus räjähti. Tämän jälkeen Roope päätti lähteä kohti länttä, junan lämmittäjänä.

Tarinasarjan kolmannen osan nimi oli ennen Julman maa, mutta myöhemmin se muutettiin muotoon Julman maan jehu. Tarinan alussa Roope matkaa junassa länteen päin ja samalla hän tutustuu mieheen jolla on kulmikas muna. Kulmikas muna tuli Ankan lukijoille tutuksi Carl Barksin tarinassa Kulmikkaat munat. Samalla junaan saapuu Jamesin rosvokopla ja Roope tulistuu ja sen seurauksena hän lopulta tippuu junasta. Vähän ajan päästä Roope tapasi lehmipoikia, joilla oli karjalauma sekä hevosia ja hän kokeili ratsastaa. Oli vuosi 1882 ja Roope oli viisitoista vuotta vanha. Päivän päätteeksi Roope kirjoitti kirjettä vanhemmilleen kun yllättäen hänet kolkattiin tajuttomaksi pyssyn kämmenosalla. Kun Roope oli tajuton, rosvot varastivat lehmän, joka oli Roopen lähellä. Rosvot lähtivät kohti Julmaa maata, joka on suuri kivierämaa. Se sijaitsee Nebraskasta pohjoiseen päin sijaitsevalla Dakotan osavaltiossa. Melko pian Roope päätti lähteä karjavarkaiden perään ja napata heidät sekä lehmä. Roope saapui julmaa maahan ja hän tapsi Theodore Rooseveltin, josta oli tuleva Yhdysvaltain presidentti. Yhdessä Roope ja Roosevelt nappasivat, rosvot päättäväisyydellään.

Neljännen osan nimi on Kuparikukkulan kuningas. Roope oli karjapaimenena Nebraskassa ja vuosi oli jo vaihtunut, oli vuosi 1883 ja Roope oli kuusitoista vuotta vanha. Roope alkaa kaivaa malmia Anacondan kuparikaivoksen lähistöllä, ja lopulta Kroisos Pennosen isän Howardin opastuksen avulla hän löytääkin sitä. Howard tietää, että se kenen omistamalla kohdalla sijaitsee malmiesiintymän korkein maan lähellä oleva kohta, omistaa lain nojalla koko esiintymän. Roopen pitää vain ehtiä ensimmäisenä kukkulan korkeimmalle kohdalle, jossa kaivos sijaitsee. Suuren juoksukilpailun ja vielä suuremman tappelun jälkeen Roope sai kaivoksen omakseen. Lähes heti kohta tämän jälkeen entinen kaivoksen omistaja tekee Roopelle houkuttelevan tarjouksen. Entinen kaivoksen omistaja tarjoaa hänelle kymmenen tuhatta dollaria kaivoksesta, mutta Roope hylkää tarjouksen. Samassa kaukaa Skotlannista saapuu sähköviesti. Siinä MacAnkkain suku pyytää apua Roopelta, he tarvitsevat rahaa, koska ovat suuressa rahapulassa. Roope hyväksyy kymmenen tuhannen dollarin tarjouksen kaivoksesta, melko ärtyneenä. Roope oli juuri päässyt menestyksen makuun. Tarinan lopussa Roope lähtee laivalla takaisin kohti Skotlannin Glasgow’ta. Luku neljä sijoittuu vuosiin 1883-1885.

Seuraavan, viidennen osan nimi oli aikaisemmin Klaaninsa viimeinen, kunnes se myöhemmin muutettiin muotoon Ankkapurhan uusi valtias. Se tapahtuu vuonna 1885, ja Roope on kahdeksantoista vuotta vanha. Roope on juuri palannut takaisin Skotlantiin, MacAnkkain sukulinnan Ankkapurhaan. Roopella on mukanaan kymmenen tuhatta dollaria, joka riittää MacAnkkojen velan maksuun, mutta Vaskervillet laittavat kapuloita rattaisiin. He haastavat Roope kaksintaisteluun, ja lopulta Argus Vaskerville ja Roope pukeutuvat haarniskoihin ja aloittavat hurjan miekkailukamppailun. Taistelun tuoksinassa Roope ajautuu linnan parvekkeelle ja lopulta häneen iskee salama. Tämän johdosta Roope tippuu vallihautaan, ja kun vedessä hänen päähänsä kolahtaa kivi hän näkee unen, jossa hän kuoli ja on taivaassa muiden MacAnkkojen kanssa. Sillä aikaa Vaskervillet ovat varastaneet Roopen pankkivekselin, mutta Roope on juuri herännyt ja hän saapuu oven suulle miekka kädessä hurja ilme kasvoillaan. Roope pakottaa Vaskervillet antamaan pankkivekselin takaisin. Vaskervillet suostuvat tähän, mutta he aikovat kuitenkin yrittää tappaa Roopen kirveellä, mutta Roopen esi-isien haamut säikäyttävät Vaskervillet pois ja he pinkovat pakoon. Tarinan päättää kun taivaalle ilmestyy sateenkaari, ja Roope ja Fergus ihastelevat sitä.

Erään tarinasarjan nimi on Roope ja kumppanit Euroopassa. Se julkaistiin Suomessa Aku Ankka – lehdessä vuoden 2007 loppupuolella. Tätä tarinasarjaa varten suunniteltiin oma logokin. Tässä logossa Milla Magia ja Roope Ankka komeilevat mustina siluettikuvina keltaisen kultaisella pohjalla. Tosin tämä logo ja sen tyyli on vaihdellut paljonkin eri maissa. Tarinasarja on julkaistu omassa kovakantisessaan, jonka nimi on Lanttijahti, tosin siinä oli muitakin tarinoita kuin tämä edellä mainittu tarinasarja. Tarinasarjan perusajatuksena on se sama idea mikä toistuu monissa, monissa muissakin niin kutsutuissa ”Roope vastaan Milla” – tarinoissa. Ei siis, Milla varastaa Roopen ensilantin häneltä ja tämän jälkeen Roope, Aku ja ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät jahtaamaan ja seuraamaan Millaa ja Roopen ensilanttia. Tämän tarinasarjan poikkeus on vain se, että Milla ehtii matkata takaisin Eurooppaan ja täten Roopen ensilanttia ja Millaa jahdataan Euroopassa. Tämän tarinasarjan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja piirtämispuolesta vastaavat Wanda Gattino, Carlos Mota ja Miguel. Miguel on piirtänyt jokaisen tehtäväpähkinän ja Mota Gattino vastaavat itse tarinoiden piirroksista. Jokaiseen tarinaan liittyy myös helpohkomman puoleinen tehtäväpähkinä, josta pitää etsiä Millan lemmikkikorppi Kuru ja siitä voi löytää myös vihjauksen seuraavasta maasta missä Roope ja kumppanit vierailevat. Tarinasarjan ensimmäisessä osassa Ankat matkaavat Saksassa. Tarinan nimi on ”Haamuvaunut.” Se julkaistiin Suomen Aku Ankassa vuoden 2007 numerossa 44. Tarinan on piirtänyt Wanda Gattino. Seuraavassa osassa Ankat matkaavat Krakovaan, Puolaan. Tarinan nimi on suomeksi ”Suolaa ja kultaa”. Tämänkin osan piirtäjä on Wanda Gattino. Siellä he käyvät muun muassa vanhassa suolakaivoksessa. Tämä osa julkaistiin seuraavassa Aku Ankassa, numerossa 45. Seuraavassa lehdessä julkaistiin tarina jossa Ankat matkaavat Hollantiin, tulppaanien ja puukenkien maahan. Tarinan nimi oli ”Tulppaaneja ja timantteja”. Sen on piirtänyt Carlos Mota. Tarinasarjan kolmanneksi viimeisen osan nimi oli ”Viikinkiluoto” ja se julkaistiin Akkarin numerossa 47. Tarinan piiri Wanda Gattino. Siinä ankat ovat Tanskassa. Tarinasarjan seuraavan osan nimi oli ”Kiveliön kulta”. Sen piiri Wanda Gattino ja se julkaistiin Aku Ankan numerossa 48. Siinä ankat matkaavat pohjoiseen Suomeen saakka, Suomen Lappiin asti. Roopen mielestä Suomi on mahdollisuuksien maa kuten Klondikekin aikoinaan. Roope etsii Suomen lapissa kultaa ja ankat käyvät tarinan lopussa jopa saunassa. Tarinasarjan huipentumana oli sen viimeinen osa, jonka nimi oli ”Kohtalon hetki”. Se julkaistiin Akkarin numerossa 49. Tarinan on piirtänyt Wanda Gattino ja siinä ankat ovat Italian Roomassa. Tarinasarja päättyi tähän, siinä oli yhteensä kuusi osaa. Jokaista osaa varten piirrettiin myös oma kansikuvansa, lukuun ottamatta tarinasarjan viimeistä osaa. Minun omasta mielestä tämä tarinasarja oli aikoinaan hyvää vaihtelua Aku Ankka – lehteen ja muutenkin tarinasarja oli melko hyvä.

Viime vuonna Aku Ankoissa ilmestyi tarinasarja jonka nimi oli Taikaviitta vastaan superkonnat.

Aku Ankan Taskukirjoissa on ilmestynyt ainakin kolme tarinasarjaa jotka olen lukenut.

Ensimmäinen on nimeltään Mestarietsivä, sen on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirtänyt Flemming Andersen. Se on julkaistu Suomessa Aku Ankan taskukirjan numerossa 311, jonka nimi oli Tuhannen taalan paikka. Tässä tarinasarjassa Aku perustaa salapoliisitoimiston, jossa hän toimii yksityisetsivänä. tarina on jaettu neljään osaan, jokaisen niiden lopussa on kysymyksiä tarinan lukijalle. Oikeat vastaukset on painettu sivun reunaan.

Toinen tarinasarja jonka olen lukenut Taskukirjoista, on vastikään ilmestynyt 00 Tuplanolla – tarinasarja. Se parodioi James Bond elokuvia, mielestäni todella onnistuneesti. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Fausto Vitaliano ja Marco Bosco, piirrospuolesta vastaavat Andrea Freccero, Francesco D'Ippolito, Marco Mazzarello ja Vitale Mangiatordi. Jokainen heistä on piirtänyt yhden kaikkiaan neljästä eri osasta. Sarjat ilmestyivät Aku Ankan taskukirjoissa 348–351, joista viimeisin numero 351 oli nimeltään Tuplanolla ja petosten kehä. Sen kannessa Aku poseeraa ase käsissään. En yleensä osta Taskukirjoja, mutta Tuplanolla tarinasarja oli niin mainio, että ostin kyseiset Taskukirjat. Suomessa Tuplanollia on ilmestynyt yhteensä neljä, mutta Italiassa niitä on tuotettu ja julkaistu enemmänkin, ainakin kolme kappaletta. Nekin julkaistaan toden näköisesti Suomessa, ainakin joskus.

Kolmas Taskukirjoista lukemani tarinasarja on nimeltään Marco Popon salattu elämä. Tarina oli jaettu kolmeen osaan ja siinä seikkailivat Hessu ja Mikki. Tarinasarja julkaistiin Suomessa Aku Ankan taskukirjan numerossa 351, jonka nimi oli Tuplanolla ja petosten kehä. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Alessandro Sisti ja piirrospuolesta vastaavat Corrado Mastantuono ja Marco Gervasio.

Lainaus:ja alapalkissa kysytään, ”Ei vai?”.
Tämän suoraan lainatun teksin laiton vain siksi, että se on mielestäni eritäin hyvä juuri tähän kohtaan tarinaa. Osasyynä oli myös se, että en oikein muuten osannut ilmaista tuota teksit sanomaa, kuin lainaamalla sitä suoraan. Tuo on ainoa suora lainaus tekstissäni.

Aku Vankka

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 849 - 09.07.2009 klo 23:58:01

Yhä edelleen jatkan samalla tyylillä. Yritän kaikin tavoin pitää turhuudet poissa ja kertoa juonesta mahdollisimman monipuolisesti ja olennaisesti. Jos tästä viestistä saan jonkinlaisen rangaistuksen, niin sitten ei ole kaikki säännöt kyllä kohdallaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä ja muista julkaisuista on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.

Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä vuonna 2002 julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan juonikuvioon kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa nimeltä Australian ihme, kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa nimeltä Hilavitkutinjahti, Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa nimeltä Piinkova osakilpa, Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa nimeltä Vaikeuksia varikolla, Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa nimeltä Ratakettu hakoteillä, matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu tarinassa Viimeinen tankkaus, joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.

Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun Kulta-Into lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.

Vuonna 2009 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa kehoitetaan Taikaviittaa tulemaan laiturille 17. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.

Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.

Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäinen osa kulkee nimellä Usvaverhon takana. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.

Toinen osa kulkee nimellä Mysteereitä ja myyttejä, jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.

Sarjan kolmannen osan nimi on Pegasos. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.

Neljännessa osassa nimeltä Yksisarvisen sarvi, päästään jälleen hiirien kimppuun. Tarina alkaa, kun Mikki on Minnin kanssa huvipuistossa. He menevät telttaan, jossa on esillä erilaisia (väärennettyjä) ihmeitä ympäri maailmaa. Yhden lasikuvun alta löytyy karahka, jota väitetään aidoksi yksisarvisen sarveksi ja silloin Mikki muistaa Myyttien saaren ja sem että hänellä itsellään on aito yksisarvisen sarvi kotona. Hän oli saanut sen palkkioksi auttaessaan saaren asukkaat sopuun. Mikki käy Hessun luona, mutta hän ei muista seikkailusta mitään. Mikinkin muistot saaresta alkavat vähitellen kadota. Kun hän menee kotiin, hän huomaa huvipuiston ''Maailman ihmeitä'' -teltan miehet, jotka ovat aikeissa varastaa sarven ja kartan, jonka he samalla löysivät. Mikki yrittää estää, mutta epäonnistuu. Hän tajuaa, että hän muistaa saaren sarven avulla. Siksi hän maalaa vartaloonsa kuvia saaren eri tuntomerkeistä ja aina nähdessään itsensä, hän muistaa saaren. Hän lähtee sarven varastaneiden konnien perään ja saavuttaa heidät huvipuiston seuraavassa kohteessa. Kun puisto avataan, Mikki pukeutuu valepukuun ja yrittää saada sarven takaisin. Hän onnistuu saamaan kartan takaisin, mutta saa konnat peräänsä. He jahtaavat Mikkiä läpi erilaisten laitteiden ja telttojen, kunnes saapuvat peilisaliin, jossa Mikki tyrmää molemmat ja ottaa sarven takaisin itselleen.

Sarjan viidennessä osassa hiiri- ja ankkauniversumit yhdistyvät. Tarinan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä, joka alkaa kun Roope ja Aku ovat lähteneet lentokoneella etsimään ankanpoikia, joista ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun Pegasos vei heidät lentoretkelle. He epäilevat Pegasoksen vieneen ankanpojat Myyttien saarelle, jonne hekin nyt suuntaavat. Saari näkyy jo aivan edessäpäin, mutta kovan myrskyn takia he menettävät koko ajan korkeutta, jolloin heidän on pakko keventää lastia. Aku joutuu heittämään korillisen Sihi-juomaa laidan yli, mutta kori osuukin vahingossa siiven kannakkeeseen ja mennessään korjaamaan sitä, Aku putoaa mereen. Samaan aikaan Mikki ja Hessu purjehtivat myös kovassa myrskyssä tohtori Staattisen rakentamalla erikoispikaveneellä. Jättimäinen aalto pyyhkäisee Mikin laidan yli ja Hessu ei onnistu kääntämään venettä pelastaakseen Mikin. Silloin Aku putoaa suoraan Mikin päälle ja hetken ihmetyksen jälkeen he lähtevät uimaan kohti saarta, kertoen samalla aikaisemmista käynneistään siellä. Kun he saapuvat saarelle, he huomaavat luolan, jossa makaa pahasti sairas lohikäärme. Se päästää valtavan röyhtäyksen, jonka voimasta Mikki ja Aku lentävät kauas luolasta, aina metsään saakka. Siellä he tapaavat toisen lohikäärmeen, jolta löytyy parannuskeino luolassa asuvan lohikäärmeen vatsavaivoihin. Luolassa asuva lohikäärme pääsee muuttamaan pois, juuri ajoissa, kun luola romahtaa mereen. Pian Mikki ja Aku löytävät Roopen, pojat, Hessun ja kumppanit ja jäävät heidän kanssa nuotiolle istuskelemaan.

Kuudennessa osassa, nimeltä Etsijät eksyksissä, pääsevät myös Iines ja Minni kunnolla tarinaan mukaan. Tarina alkaa kun Iines ja Minni ovat satamassa ja vaativat venevuokraajaa viemään heidät Myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkaan pysty sitä tekemään, sillä eihän saarta löydy mistään kartasta, eikä sitä silloin käytännössä ole edes olemassa. He kuitenkin vuokraavat sopivalla hinnalla itselleen veneen ja lähtevät kohti saarta kahdestaan. He pääsevät pian sumuverhon jälkeen saaren edustalle, mutta joutuvat heti uskomattoman ison merikäärmeen ahdisteltaviksi. Kalliosta käärmeen päälle pudonnut lohkare kuitenkin pelastaa heidät ja he pääsevät saarelle. Hirviöt eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan pusikosta heidän kimppuunsa käy nelijalkainen aarnikotka, jota he pakenevat kalliolle. Kalliolta he putoavat peikkokulkueen kärryihin ja yrittäessään paeta sieltä, aarnikotka käy uudestaan heidän kimppuunsa. Monien vastoinkäymisten jälkeen mekaaninen keiju, joka toimitti kartat Roopelle ja Mikille, vie Iineksen ja Minnin vuorelle ja he huomaavat olevansa joutumassa todelliseen liemeen, jolloin he pakenevat kanootilla jokea pitkin. Lopulta he pääsevät jyrkänteelle, jonka alla muut ovat, mutta päättävät yllättää heidät ja tulla esiin vasta aamulla.

Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tarina alkaa kun ystävyksemme ovat juuri heränneet ja valmistautuvat rakentamaan vehjettä, jolla pääsisivät pois saarelta. Samaan aikaan Iines ja Minni aikovat laskeutua alas muiden leiriin, kun heidät yllättää kivivyöry ja he putoavat jokeen. Hessu on kalastamassa ja hänen onkeensa tarttuukin pian perin kummallinen saalis - Minnin kenkä. Heti perään Aku löytää joesta ajelehtimasta Iineksen rusetin. He tajuavat, että tytöt ovat jossain saarella, etsimässä heitä ja todennäköisesti suuressa vaarassa. He jakautuvat ryhmiin, kuka kenenkin kanssa ja lähtevät etsimään heitä eri paikoista. Hessu ja Roope joutuvat heti alkuunsa kohtaamaan maan halkeamisen, mutta löytävät halkeamakohdasta jättimäisen timantin. Iines ja Minni ovat samaan aikaan roikkumassa yhden ainoan kivenlohkareen varassa kalliolla ja juuri kun he putoavat alas, Pegasos tulee ja pelastaa heidät. Ryhmät joutuvat erilaisiin tilanteisiin; toiset tapaavat peikkoja ja toiset sfinksejä. Loppujen lopuksi Tupu, Hupu ja Lupu löytävät Minnin ja Iineksen ja kun muutkin ovat saapuneet paikalle, esiin astuu saaren valtias, Mythos, joka kertoo, että saaren kohtalo on käsillä, joka toivottaa sitä ennen ankat ja muut matkalaiset tervetulleiksi saarelle.

Kahdeksas osa kulkee nimellä Keksijäin koettelemukset. Tarina alkaa kun Pelle ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla Keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää, sillä kumpikaan ei saanut materiaalinsiirrinsädettä toimimaan kunnolla. He menevät Staattisen ehdotuksesta hänen laboratorioonsa katsomaan hänen keksimäänsä rakettia, jota ei tosin ole vielä testattu. Silloin mekaaninen keiju saapuu paikalle ja pudottaa keksijöille kartan Myyttien saarelle. Samassa myös mystinen robotti avautuvassa kivipallossa saapuu paikalle ja sieppaa keijun. Pikku Apulainen hyppää pallon kyytiin pelastaakseen keijun ja pallo lähtee liikkeelle. Staattinen ja Pelle lähtevät perään raketilla ja saapuvat pian tietämättään Myyttien saarelle. Saaren yllä polttoaine loppuu ja he rysähtävät alas lumen peittämälle alueelle. Siellä he tapaavat jetin, jota joutuvat pakenemaan. Pikku Apulainen joutuu myös taisteluun salaperäistä robottia, Deinosta vastaan ja lopulta Deinoksesta tulee jälleen hyvä. Staattinen ja Pelle saapuvat pian muiden luokse, jolloin Mythos kertoo, että saari on kaikkien mytologisten satuolentojen koti ja erään laitteen avulla olennot tekevät visiittejä oikeaan maailmaan ja nähdessään niitä, ihmiset uskovat niihin, joka pitää saaren hengissä. Kone kuitenkin on tuhottu ja koska visiitit ovat viime aikoina sen takia jääneet kokonaan, ihmisten usko myytteihin on vähentynyt huimaa vauhtia ja saari uhkaa tuhoutua minä hetkenä hyvänsä. Siksi Mythos pyytää Pelleä ja Staattista korjaamaan koneen ja keksijänerot ottavat homman ilomielin vastaan.

Toke

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 850 - 10.07.2009 klo 00:09:52

Mahtavaa, ei mitään mahdollisuuksia kärkisijoille tai edes pisteille. Minkä voi, kun ei voi edes kertoa mitään juonista, kun esim. formulasarjaan kuuluvista lehdistä varmaan kaikista puuttuvat kannet ja lehdet ovat...hmm...jossain. Eli luvassa on minulta 0,5 pisteen arvoinen räpellys. (Ei tosin yhtään edes kiinnostaisi kirjoittaa.) :-/

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 851 - 10.07.2009 klo 08:13:56

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Aku Vankka

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 852 - 10.07.2009 klo 08:45:41

Joku viitsisi rankingia väsätä?

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 853 - 10.07.2009 klo 08:48:51

Anteeksi, että laitan uutta viestiä, en vain äsken pystynyt jostain syystä muokkaamaan tuota edellistä. Perhana innostuin sittenkin kirjoittamaan, ainakin jonkin verran. ;D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 854 - 10.07.2009 klo 10:43:32

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Aku Vankka

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 855 - 10.07.2009 klo 11:07:00

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä ja muista julkaisuista on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.

Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä vuonna 2002 julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan juonikuvioon kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa nimeltä Australian ihme, kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa nimeltä Hilavitkutinjahti, Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa nimeltä Piinkova osakilpa, Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa nimeltä Vaikeuksia varikolla, Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa nimeltä Ratakettu hakoteillä, matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu tarinassa Viimeinen tankkaus, joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.

Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun Kulta-Into lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.

Vuonna 2009 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa kehoitetaan Taikaviittaa tulemaan laiturille 17. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.

Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.

Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari, joka on myös julkaistu kovakantisena kirjana. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäinen osa kulkee nimellä Usvaverhon takana. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.

Toinen osa kulkee nimellä Mysteereitä ja myyttejä, jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.

Sarjan kolmannen osan nimi on Pegasos. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.

Neljännessa osassa nimeltä Yksisarvisen sarvi, päästään jälleen hiirien kimppuun. Tarina alkaa, kun Mikki on Minnin kanssa huvipuistossa. He menevät telttaan, jossa on esillä erilaisia (väärennettyjä) ihmeitä ympäri maailmaa. Yhden lasikuvun alta löytyy karahka, jota väitetään aidoksi yksisarvisen sarveksi ja silloin Mikki muistaa Myyttien saaren ja sem että hänellä itsellään on aito yksisarvisen sarvi kotona. Hän oli saanut sen palkkioksi auttaessaan saaren asukkaat sopuun. Mikki käy Hessun luona, mutta hän ei muista seikkailusta mitään. Mikinkin muistot saaresta alkavat vähitellen kadota. Kun hän menee kotiin, hän huomaa huvipuiston ''Maailman ihmeitä'' -teltan miehet, jotka ovat aikeissa varastaa sarven ja kartan, jonka he samalla löysivät. Mikki yrittää estää, mutta epäonnistuu. Hän tajuaa, että hän muistaa saaren sarven avulla. Siksi hän maalaa vartaloonsa kuvia saaren eri tuntomerkeistä ja aina nähdessään itsensä, hän muistaa saaren. Hän lähtee sarven varastaneiden konnien perään ja saavuttaa heidät huvipuiston seuraavassa kohteessa. Kun puisto avataan, Mikki pukeutuu valepukuun ja yrittää saada sarven takaisin. Hän onnistuu saamaan kartan takaisin, mutta saa konnat peräänsä. He jahtaavat Mikkiä läpi erilaisten laitteiden ja telttojen, kunnes saapuvat peilisaliin, jossa Mikki tyrmää molemmat ja ottaa sarven takaisin itselleen.

Sarjan viidennessä osassa hiiri- ja ankkauniversumit yhdistyvät. Tarinan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä, joka alkaa kun Roope ja Aku ovat lähteneet lentokoneella etsimään ankanpoikia, joista ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun Pegasos vei heidät lentoretkelle. He epäilevat Pegasoksen vieneen ankanpojat Myyttien saarelle, jonne hekin nyt suuntaavat. Saari näkyy jo aivan edessäpäin, mutta kovan myrskyn takia he menettävät koko ajan korkeutta, jolloin heidän on pakko keventää lastia. Aku joutuu heittämään korillisen Sihi-juomaa laidan yli, mutta kori osuukin vahingossa siiven kannakkeeseen ja mennessään korjaamaan sitä, Aku putoaa mereen. Samaan aikaan Mikki ja Hessu purjehtivat myös kovassa myrskyssä tohtori Staattisen rakentamalla erikoispikaveneellä. Jättimäinen aalto pyyhkäisee Mikin laidan yli ja Hessu ei onnistu kääntämään venettä pelastaakseen Mikin. Silloin Aku putoaa suoraan Mikin päälle ja hetken ihmetyksen jälkeen he lähtevät uimaan kohti saarta, kertoen samalla aikaisemmista käynneistään siellä. Kun he saapuvat saarelle, he huomaavat luolan, jossa makaa pahasti sairas lohikäärme. Se päästää valtavan röyhtäyksen, jonka voimasta Mikki ja Aku lentävät kauas luolasta, aina metsään saakka. Siellä he tapaavat toisen lohikäärmeen, jolta löytyy parannuskeino luolassa asuvan lohikäärmeen vatsavaivoihin. Luolassa asuva lohikäärme pääsee muuttamaan pois, juuri ajoissa, kun luola romahtaa mereen. Pian Mikki ja Aku löytävät Roopen, pojat, Hessun ja kumppanit ja jäävät heidän kanssa nuotiolle istuskelemaan.

Kuudennessa osassa, nimeltä Etsijät eksyksissä, pääsevät myös Iines ja Minni kunnolla tarinaan mukaan. Tarina alkaa kun Iines ja Minni ovat satamassa ja vaativat venevuokraajaa viemään heidät Myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkaan pysty sitä tekemään, sillä eihän saarta löydy mistään kartasta, eikä sitä silloin käytännössä ole edes olemassa. He kuitenkin vuokraavat sopivalla hinnalla itselleen veneen ja lähtevät kohti saarta kahdestaan. He pääsevät pian sumuverhon jälkeen saaren edustalle, mutta joutuvat heti uskomattoman ison merikäärmeen ahdisteltaviksi. Kalliosta käärmeen päälle pudonnut lohkare kuitenkin pelastaa heidät ja he pääsevät saarelle. Hirviöt eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan pusikosta heidän kimppuunsa käy nelijalkainen aarnikotka, jota he pakenevat kalliolle. Kalliolta he putoavat peikkokulkueen kärryihin ja yrittäessään paeta sieltä, aarnikotka käy uudestaan heidän kimppuunsa. Monien vastoinkäymisten jälkeen mekaaninen keiju, joka toimitti kartat Roopelle ja Mikille, vie Iineksen ja Minnin vuorelle ja he huomaavat olevansa joutumassa todelliseen liemeen, jolloin he pakenevat kanootilla jokea pitkin. Lopulta he pääsevät jyrkänteelle, jonka alla muut ovat, mutta päättävät yllättää heidät ja tulla esiin vasta aamulla.

Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tarina alkaa kun ystävyksemme ovat juuri heränneet ja valmistautuvat rakentamaan vehjettä, jolla pääsisivät pois saarelta. Samaan aikaan Iines ja Minni aikovat laskeutua alas muiden leiriin, kun heidät yllättää kivivyöry ja he putoavat jokeen. Hessu on kalastamassa ja hänen onkeensa tarttuukin pian perin kummallinen saalis - Minnin kenkä. Heti perään Aku löytää joesta ajelehtimasta Iineksen rusetin. He tajuavat, että tytöt ovat jossain saarella, etsimässä heitä ja todennäköisesti suuressa vaarassa. He jakautuvat ryhmiin, kuka kenenkin kanssa ja lähtevät etsimään heitä eri paikoista. Hessu ja Roope joutuvat heti alkuunsa kohtaamaan maan halkeamisen, mutta löytävät halkeamakohdasta jättimäisen timantin. Iines ja Minni ovat samaan aikaan roikkumassa yhden ainoan kivenlohkareen varassa kalliolla ja juuri kun he putoavat alas, Pegasos tulee ja pelastaa heidät. Ryhmät joutuvat erilaisiin tilanteisiin; toiset tapaavat peikkoja ja toiset sfinksejä. Loppujen lopuksi Tupu, Hupu ja Lupu löytävät Minnin ja Iineksen ja kun muutkin ovat saapuneet paikalle, esiin astuu saaren valtias, Mythos, joka kertoo, että saaren kohtalo on käsillä, joka toivottaa sitä ennen ankat ja muut matkalaiset tervetulleiksi saarelle.

Kahdeksas osa kulkee nimellä Keksijäin koettelemukset. Tarina alkaa kun Pelle ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla Keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää, sillä kumpikaan ei saanut materiaalinsiirrinsädettä toimimaan kunnolla. He menevät Staattisen ehdotuksesta hänen laboratorioonsa katsomaan hänen keksimäänsä rakettia, jota ei tosin ole vielä testattu. Silloin mekaaninen keiju saapuu paikalle ja pudottaa keksijöille kartan Myyttien saarelle. Samassa myös mystinen robotti avautuvassa kivipallossa saapuu paikalle ja sieppaa keijun. Pikku Apulainen hyppää pallon kyytiin pelastaakseen keijun ja pallo lähtee liikkeelle. Staattinen ja Pelle lähtevät perään raketilla ja saapuvat pian tietämättään Myyttien saarelle. Saaren yllä polttoaine loppuu ja he rysähtävät alas lumen peittämälle alueelle. Siellä he tapaavat jetin, jota joutuvat pakenemaan. Pikku Apulainen joutuu myös taisteluun salaperäistä robottia, Deinosta vastaan ja lopulta Deinoksesta tulee jälleen hyvä. Staattinen ja Pelle saapuvat pian muiden luokse, jolloin Mythos kertoo, että saari on kaikkien mytologisten satuolentojen koti ja erään laitteen avulla olennot tekevät visiittejä oikeaan maailmaan ja nähdessään niitä, ihmiset uskovat niihin, joka pitää saaren hengissä. Kone kuitenkin on tuhottu ja koska visiitit ovat viime aikoina sen takia jääneet kokonaan, ihmisten usko myytteihin on vähentynyt huimaa vauhtia ja saari uhkaa tuhoutua minä hetkenä hyvänsä. Siksi Mythos pyytää Pelleä ja Staattista korjaamaan koneen ja keksijänerot ottavat homman ilomielin vastaan.

Sarjan yhdeksäs ja samalla viimeinen osa kulkee nimellä Perikadon partaalla. Tarina alkaa synkissä merkeissä, kun ystävyksemme ohjaavat Myyttien saaren asukkaita vuoren huipulle, sillä vuori olisi pian ainoa paikka, joka saaresta olisi jäljellä. Pelle ja Staattinen ovat sitä mieltä, että saarella käytettyyn alkukantaiseen teknologiaan perehtyminen veixi liian kauan aikaa. Ainoa tapa, jolla he saisivat koneen toimimaan, on heidän omat materiaalisiirtimensä, mutta ne ovat Ankkalinnassa molemmat. Silloin Mikki keksii idean lähteä Akun kanssa lohikäärmeellä Ankkalinnaan hakemaan siirtimiä. He saapuvan Ankkalinnaan ja saavat tuhansia ihmetteleviä ihmisiä tuijottamaan heitä. He hakevat molemmat mateliaalisiirtimet ja lentävät takaisin Myyttien saarelle. Pelle ja Staattinen yhdistävät siirtimensä, jolloin molempien heikkoidet vältettäisiin. Kun kone on valmis, tarvitaan enää jokin kappale, jolla on mahdollisimman vankka kiteinen rakenne. Tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus on Roopen jättitimantti, josta hän ei hevillä luovukaan. Hessun ja Pluton avustuksella timantti kuitenkin saadaan Roopelta ja materiaalisiirrin siirtää myyttiset olennot eri puolille maapalloa ihmisten ihmeteltäviksi. Kun ihmiset näkevät taruolentoja omin silmin, he uskovat niihin. Silloin saaren mereen vajonneet osat nousevat takaisin ja saari on taas ennallaan. Ankkalinnalaiset ystävämme saavat Mythokselta veneen, jolla seilata kotiin ja Myyttien saari jää heiltä lopullisesti unholaan.

Myyttien saari on mielestäni yksi parhaimmista tarinasarjoista, mitä on koskaan tehty. Sarja on juuri sopivan pitkä; ei liian lyhyt eikä myöskään liian pitkä, yhdeksän osaa on juuri sopivan verran. Jokaisessa osassa tapahtui jotain jännittävää, vaikka mielestäni osat kuusi ja seitsemän olivatkin vähän muita heikompia. Tarinan jokaisen osan ovat käsikirjoittaneet Per Hedman, joka käsikirjoitti myös Formula 1 -sarjan, sekä Pat ja Carol McGreal, jotka tekivät mielestäni todella hyvää työtä sarjan kanssa. Myös piirtäjänä toiminut Ferioli osasi asiansa niin hyvin, kuin vain mahdollista. Toivottavasti joskus tehtäisiin tarina, jossa ankkalinnalaiset palaisivat saarelle. Se olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Keskustelujen arkisto

Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4