Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 - Ankkis

Karhula

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 856 - 10.07.2009 klo 11:22:14

Enempää en turhaa löytänyt, joten jos tämä ei kelpaa, niin ei sitten mikään...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikasn. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Zafire olisi onnistunut ilman Iinestä ja Herra Näkymätön epäonnistui siksi, että ”rikkoutumaton” lasi hajosi.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
”Herra Näkymättömän paluu”-tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa elokuvista, jossa pyörii Jaakko Pynttä-elokuva. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Päämajalla hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Tutustumiskierroksen jälkeen hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa: hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä autorikoksia. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta.
Päästyään putkasta Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Hänen on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Aku menee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja kahnausten takia hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja M-Musta agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden L-Ihaksesta. Kotiinpäästyään Aku ei huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa häntä.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian, joka paljastaa olevansa Kauno Koodi, ylijohtaja puhuu Akulle.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Ostin sen juuri eilen kaupasta toisena painoksena. Lukujen nimet ovat Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu, Morkien orjat, Juken juonet, Kolme kolmelle, Pako Morkinmaasta, Emon luona, Kohti allikkoa, Brendonin tarina, Hyökkäys Toomiin, Perheen merkitys, Nuuhku ja Kotiinpaluu.

Olen kuullut myös Millenium-sarjasta, Shanborn-sarjasta, Formula 1-sarjasta sekä Taikamiekka-sarjasta, mutta mitään en ole vielä ehtinyt lukea. Taikamiekka-sarjan kylläkin omistan, mutta sitä en ole vielä lukenut.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin.

wierii2

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 857 - 10.07.2009 klo 12:18:06

Nonniin, nyt teen ilmeisesti kaivatut rankingit. Samaan viestiin hetkisen kuluttua...

1.Akuhullu: 31 825 (Viestiä tosin ei ole muokattu. Lasketaanko tämä?)
2.kirja: 25 020
3.Bomber: 24 010
4.Aku Vankka: 22 905
5.imfromfinland08: 21 641
6.Karhula: 18 897
7.Peetukka: 10 395
8.Frodo: 8 587
9.Pullasorsa: 1 947
10. Hiidenkirnu: 1 693
11.T@ik@viitta: 1 593
12.Dewey: 1 058

//: Asia selvä. Eli lasketaan.

Akuhullu97

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 858 - 10.07.2009 klo 12:38:09

Pistän muokatun viestini tänään...

Mac Ducky

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 859 - 10.07.2009 klo 14:00:59

Jee puoli pistettä, täältä tullaan. ;D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarja, mitä myös joitakin sellaisia jatkiksiksi kutsutaan ovat tarinoita, joihin kuuluu ainakin enemmän kuin yksi tarina. Niitä julkaistaan varsinkin Akkarissa aika montakin kertaa vuodessa. Lyhyitä jatkiksia ilmestyy vähän useammin, mutta pitkiä tarinasarjoja taas vähän harvemmin, Joskus muistaakseni jopa taskareissakin niitä on ilmestynyt ja joissakin muissakin ankkajulkaisuissa.

Mutta nyt piirtäjiin. Yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista piirtäjistä, Carl Barks ei tehnyt juurikaan tarinasarjoja. Tai edes hänen hallitsemallaan "aikakaudella" niitä oli aika harvinaista päästä lukemaan, eli siinä 50-60 vuosien tienoilla. Eikä Don Rosaltakaan niitä juurikaan ilmestynyt. Tarinasarjoja onkin ilmestynyt eniten tässä 2000-luvulla.

Monet eri piirtäjät ovat tehneet monia eri tarinasarjoja. Nyt ensiksi mieleen tulevat Ferioli ja Giorgio Cavazzano. Ferioli piirsi ainakin pari tarinaa Myyttien saari -sarjaa sekä Shamboria. Cavazzano taas muistetaan paremmin Taikaviitta saagastaan, joka ilmestyi viime vuoden puolella Akkarin sivuilla. Noistakin sarjoista kerron vähän enemmän tässä tekstissä.

Mutta, nyt tarinoihin. Ensimmäisenä tulee mieleen 2002 vuonna ilmestynyt, tanskalaisen Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. Sarja taisi sisältää yhteensä kuusi tarinaa. Ainakin omasta mielestäni kyseinen sarja oli erittäin hyvä, kun formuloista muutenkin pidän.

Tarinan juoni etenee niin, että aluksi Kulta-Into Pii, oli ostanut/perustanut oman formula-tallin ja hankkinut siihen hyvän kuljettajan, ja kaikki muut työntekijät, jotka olivat alansa huippuja. Roopekin innostui perustamaan oman tallin, Piin kerskailujen jälkeen. Roope palkkasi talliinsa kenenkäs muunkaan, kuin rakkaan sukulaispoikansa Akun, joka on myös sarjan päähenkilö.

Sarja etenee erittäin jännittävästi, seuraten ongelmia molempien tallien välillä sekä tiukkia kilpailuja ja kömmähdyksiä. Piin ja Roopen tallit hallitsevat koko kautta, ja mestaruuskin selvitetään näiden kahden tallin välillä. Piin talli käyttää myös erillaisia vippaskonsteja päihittääkseen kivenkovan Roopen tallin. Monien jännittävien osakilpailuiden jälkeen Aku vie lopulta tiukasti mestaruuden, Piin edestä.

On unohtunut mainita Don Rosan piirtämä Roope Ankan elämä ja teot niminen tarinasarja. Kuten jo nimestäkin voi jo päätellä, niin sarja kertoo Roope Ankan elämänvaiheita. Useiden tarinoidenkin nimet ovat Roopen "lempinimiä", kuten Transvaalin tuittupää, Julman maan jehu ja Missisipin mestari.

Kaikki sarjan tarinat on koottu mestari Carl Barksin tarinoiden lähteistä. Ainoana poikkeuksena on Tony Strobl, jonka yhdestä tarinasta on koottu, se miten Roope ansaitsi ensimmäisen lanttinsa.

Heti toisena mieleen tulee Cesar Feriolin piirtämä ja Pat & Carol McGrealin käsikirjoittama ja 2003 vuonna Aku Ankassa ilmestynyt Myyttien saari -sarja. Sarjassa seikkailee monia eri hahmoja, niin hiiri sekä ankka maailman puolelta, kuten Tohtori Staattinen, Roope Ankka ja Hessu Hopo. Ja päähenkilöinä häärivät tietenkin Aku ja Mikki.

Juoni etenee, siten, että Aku ja muut ankat saavat haltuunsa oudon kartan, jossa näkyy "saari". Ankat matkaavat kartan mukaisesti kyseiselle saarelle, joka paljastuu taruolentojen asuttamaksi paikaksi. Ankanpojat muun muassa ystävystyvät pienen "peksu" pegasoksen kanssa, joka matkaa heidän kanssaan "salaa" Ankkalinnaan, veneeseen piiloutuneena. Myös Mikki ja Hessu matkaavat saarelle, ja pukeutuvat muun muassa kentaruriksi.. Tietenkin hiiret ja ankat vielä palaavat Ankkalinnasta takaisin saarelle, joka oudosti vajoaa pala palalta mereen. Jotta saari pelastuisi, niin siinä tarvitaan myös heidän apuaan. Lopulta saari pelastuu, mutten nyt kerro sen tarkemmin miten.

Noin pari vuotta sitten ilmestyi myös yksi tarinasarja. Roope ja kumppanit Euroopassa, nimeltään. Mielestäni ihan hyvä sekin oli, vaikkei vetänyt vertojaan F1-sarjalle. Siinä, miten jo otsikostakin voi päätellä, niin Roope, Aku ja Ankanpojat seikkailevat Euroopassa. Milla Magia on heidän perässään havittelemassa tietenkin Roopen ensilanttia. Ankat käyvät myös Suomessa, missä Milla saa lopulta ensilantin käsiinsä. Mutta lopulta ankat päätyvät Millan perässä Vesuviukselle, ja yrittävät saada Roopen killingin takaisin. Ja näinhän siinä käy, ja kaikki päätyy hyvin. Oma mielipiteeni vielä tarinoista, että useimmat olivat hyviä tarinoita, mutta jotkut vähän tylsähköjä. Silti ihan mukava tarinasarja on kyseessä. Kannattaa lukea. Ja sarjan tarinat ovat piirtäneet muistaakseni Wanda Gattino, Miguel ja Carlos Mota.

Viime vuonna ilmestyi lisäksi italialaisten piirtäjien, piirtämä Taikaviitta -saaga. Erittäin hyvä sekin. Ehkä toiseksi paras tarinasarja, minkä olen lukenut.

Sarjan juoni etenee siten, että Akun eli Taikaviitan oli tarkoitus jättää Ankkalinnan tomut hetkeksi ja suunnata kohti kauan odotettua lomaa. Mutta Aku ei osaa aavistaa, sitä, että Ankkalinnassa on juuri viisi "pelättyä" rosmoa, jotka ovat suunnittelleet ryöstellä Ankkalinnassa. Jokaisella heistä on oma suunitelma ja paikka minkä aikovat ryöstää. Kelmit ovat Hak Kermak, Kauhukaksoset, Zafire ja joukon "johtaja" Herra Näkymätön. Sen verran voin paljastaa, että kaikkien ryöstöyritykset menevät mönkään. Mutta naispuolinen Zafire saa selville, että Taikaviitta onkin Aku. Viimeisen osan "vastuksen" akkarin lukijat saivat äänestää itse. Voiton vei tiukasti Herra Näkymätön Zafiren edestä. Myös Kauhukaksoset pärjäsivät äänestyksessä hyvin. Viimeisen osankin Herra Näkymätön hävisi tiukan taiston jälkeen.

Vielä Shamborista, minkä piirsi Cesar Ferioli ja käsikirjoitti . En sarjaa, kovinkaan hyvin muista. Muistan vain,että Mikki joutuu johonkin toiseen ulottuvuuden tapaiseen paikkaan. Hän (kai) sai joltakin vanhalta mieheltä, jonkun kirjan, mitä lukiessaan päätyi tuonne paikkaan. Siellä Mikki ystävystyy Ikkimi Riihen kanssa, (eli toistepäin Hiiri Mikki) joka on yhden "yhteisön" johtaja. He yrittävät pelastaa prinsessan, joka on muistaakseni vankina.

Tuosta Shamborista tuleekin mieleen Massimo De Vitan piirtämä Pohjola -saaga. Siinä Mikki ja Hessu päätyvät johonkin, toisen ulottuvuuden tapaiseen paikkaan, nimeltä Vilumaa. Siellä Hessua uudeksi "Alfiksi", (Tyyppi, joka aikanaan kukisti Sumujen ruhtinaan) joka pystyisi kukistamaan pahan Sumujen Ruhtinaan vielä uudestaan. Lisäksi heidän mukaansa tulee Orvo niminen kaveri, joka sai Hessun ja Mikin Vilumaahan. Myös mukaan tulee yksi toinenkin tyyppi joka asui jossakin korvessa, ja hänellä oli muistaakseni oma "lemmikki-karhu". En jatka viestiä, koska huomenna ei ole aikaa, enkä muutenkaan oikeen jaksaisi.

Kreach

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 860 - 10.07.2009 klo 14:14:29

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Monta merkkiä pitikään olla, jotta saa puoli pistettä?

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 861 - 10.07.2009 klo 14:17:59

Jos kirja ei enää kirjoita tähän osakilpailuun (sitähän ei tiedä), on varsin todennäköistä, että ohitan hänet. :D

Frodo

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 862 - 10.07.2009 klo 14:21:45

Lainaus:Taikamiekka...Mistä olette saaneet nimen Taikamiekka? Sarjan nimihän on Pohjola-saaga, sillä nimellä minää ainakin olen ne lukenut...

Huomenna kirjoitan viestiini lisää asiaa, tänään kun ei vain yksinkertaisesti huvita...

Edit: Jäikö itse viestisi jonnekkin MaD, näen vain lainauksen...?
Editkakkonen: Nyt näkyy...

Mac Ducky

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 863 - 10.07.2009 klo 14:31:25

Lainaus käyttäjältä: FrodoLainaus:Taikamiekka...Mistä olette saaneet nimen Taikamiekka? Sarjan nimihän on Pohjola-saaga, sillä nimellä minää ainakin olen ne lukenut... Heh, varmaan siitä, että saagan ensimmäisen tarinan nimi on "Taikamiekka". ;D Pitääpä korjata..

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 864 - 10.07.2009 klo 15:01:32

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 865 - 10.07.2009 klo 15:03:03

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Pullasorsa

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 866 - 10.07.2009 klo 15:38:23

Puolen pisteen putki saa jatkoa. Aika ei yksinkertaisesti riitä. :(

Josko tällä kertaa välttäisi jumbosijan.. ;D

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 867 - 10.07.2009 klo 17:06:42

Anteeksi, että lähetän näin paljon viestejä. Koneellani (ja näillä nettisivuilla on jotain vikaa. :D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.
Neljännen osan nimi on Yksisarvisen sarvi. Tämä osa kertoo vuorostaan Hiiristä. Tarinan alussa Mikki ja minni viettävät aikaansa huvipuistossa. He menevät huvipuistossa erääseen telttaan, jossa on ihmeitä (ei oikeita) ympäri maailmaa. Eräs ihme on yksisarvisen sarvi, ja tämän nähtyään myös mikki alkaa muistamaan, kuinka hän oli ollut Myyttien saarella. Hän myös muisti että hänellä itsellään on kyseisen eläimen sarvi kotonaan, hän sai sen saarelta. Kotiin tultuaan Mikki huomaa, että hänen talollaan on miehiä (jotka olivat huvipuiston ihmetaltassa). Nämä miehet yrittävät varastaa mikiltä Mikin sarven, ja erään kartan. Mikin hanttiyrityksistä huolimatta ryökäleet saavat varastettua nämä tavarat. Mikki huomaa, että hän muistaa myyttien saaren, hänen sarvensa avulla. Miki lähtee ajojahtiin takaisin huvipuistoon. Hän yrittää ottaa kiinni varkaat. Aluksi hän saa pelkän kartan takaisin, mutta valeasujen ja Mikin älyn avulla hän saa myös sarven takaisin.
Tarinasarjan viidennen osan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä. Tässä tarinassa seikkailee sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Tarinan alussa Aku ja Roope etsiskelevät Ankanpoikia, joista ei ole kuulunut yhtään mitään Pegasuksen lentoretken jälkeen. Molemmat epäilevät, että Pegasus on vienyt pojat myyttien saarelle. Tänne myös Aku ja Roope suuntaavat. Lentokoneessa, jolla Akuja Roope lentävät myyttien saarta kohti, on ongelmia. Aku yrittää korjata tilannetta, mutta putoaa vanhingossa lentokoneesta mereen. Aku putoaa taivaalta suoraan mikin päälle, joka on myös lähtenyt suuntaamaan myyttien saarelle, Hessun ja Staattisen kanssa. Mikki oli kovassa myrskyssä tippunut laivan laidan yli mereen. Aku ja Mikki uivat mereltä laivaan, jossa Hessu ja Staattinenkin ovat. Molemmat kertovat toisilleen oman tarinansa liittyen Myyttien saareen. Saarelle saapuessaan he huomaavat luolan, jossa makaa sairas lohikäärme. Lohikäärme yritetään parantaa ja Mikki sekä Aku onnistuvat siinä. He ehtivät juuri ja juuri pois luolasta, ennen kuin se romahti mereen. Saari hajoaa edelleen kovaa vauhtia. Pian tämän jälkeen he kohtaavat Ankat, Staattisen ja Hessun. He jäävät saarelle istuskelemaan ja miettimään seuraavia "askeleitaan".

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Karhula

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 868 - 10.07.2009 klo 19:05:34

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikasn. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Zafire olisi onnistunut ilman Iinestä ja Herra Näkymätön epäonnistui siksi, että ”rikkoutumaton” lasi hajosi.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
”Herra Näkymättömän paluu”-tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa elokuvista, jossa pyörii Jaakko Pynttä-elokuva. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Päämajalla hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Tutustumiskierroksen jälkeen hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa: hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä autorikoksia. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta.
Päästyään putkasta Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Hänen on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Aku menee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja kahnausten takia hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja M-Musta agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden L-Ihaksesta. Kotiinpäästyään Aku ei huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa häntä.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian, joka paljastaa olevansa Kauno Koodi, ylijohtaja puhuu Akulle.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Ostin sen juuri eilen kaupasta toisena painoksena.

Ensimmäisessä luvussa (Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu) Roope, Aku ja pojat ovat saapuneet viettämään päivää yhdessä. Aku tekee retken lukemansa kirjan ”Ystävysty perheesi kanssa” takia, mutta Roope on lähtenyt matkaan vain, että saisi laskea kuinka paljon rahaa hän saisi, jos kaataisi alueen puut. Ankanpojat taas aikovat häipyä paikalta, että he ehtivät studiolle kuvauksiin, sillä he ovat Planeettojen sota-elokuvan avustajina. Aku kiivastuu muiden välinpitämättömyydestä, mutta silloin suuri musta portti aukeaa räjähtäen heidän eteensä ja sieltä juoksevat kaksi ihmistä. Nämä eivät voi uskoa, että ankat osaavat puhua ja käyttävät vaatteita, mutta enempää he eivät ehdi puhuakaan, ennen morkit hyökkäävät lohikäärmeidensä kanssa. Brendonin onnistuu tainnuttaa yksi morkeista, mutta kaksi muuta eivät ole niin helposti voitettavissa. Brendon ja hänen ystävänsä häipyvät yksin, mutta kaksi jäljelle jäänyttä morkkia vievät ankat mukanaan. Morkeista ”typerin”, Kruup jää maankamaralle.
Toisessa luvussa (Morkien orjat) ankanpojat tutustuvat uuteen herraansa, jonka orjia heistä on tullut. Klark saa yllättäen linnun halan silmäänsä ja ankanpojat näkevät heittäjän, toisin kuin Klark. Kun ankanpojat väittävät linnunjalan tippuneen lohikäärmeestä, selviää, että Klark pelkää lohikäärmeherroja enemmän kuin mitään muuta. Toinen orja, Rasmus nimeltään, kertoo ankanpojille, että he ovat Toomissa, joka on yksi morkien tärkeimmistä kaupungeista. Ankanpojat alkavat paiskimaan töitä otsa hiessä ja kun he lopulta ovat tehneet kaikki työt he ovat aivan rättiväsyneitä. Ankanpojista yksi lähtee etsimään Akua ja Roopea, mutta matkalla hän näkee pojan, joka oli iskenyt Klarkiin. Tämä lähtee seuraamaan poikaa ja näkee suureksi ihmetykseksi tämän lähettävän kirjekyyhkyn. Selviää, että pojan nimi on Juke. Tämä näyttää heille salakäytäviä, jotka orjat ovat vuosien saatossa tehneet. Niitä pitkin he voivat myös livahtaa morkien taloihin.
Kolmannessa luvussa (Juken juonet) ankanpojille selviää, että Juke on suuri Brendon-fani. Sillä välin Aku ja Roope saavat tietää omat herransa. Ankanpojat taas ruokkivat lohikäärmeitä, jotka ovatkin yllättävän kesyjä. He miettivät samalla puhuiko Juke totta lapsuudestaan ja heti sillä hetkellä Juke ilmestyy. Tämä kertoo tietävänsä erään, joka tietää, missä Aku ja Roope ovat. Juke ja ankanpojat seuraavat Snarkin ja Snurkin kaksintaistelua, jonka Snark voittaa helposti. Juke jää kuitenkin kiinni ja siksi Hupu joutuu uhrautumaan. Rasmus kuitenkin pelastaa hänet selkäsaunalta.
Neljännessä luvussa (Kolme kolmelle) Juke ja Lupu tarkkailevat Morkeja, joita näyttää olevan pilvin pimein. Juke kertoo suunnitelmasta, jonka avulla Brendon voittaisi koko sodan. Aku joutuu työskentelemään asevarastoon ja Roopesta tulee herransa avustaja. Kun Lupu tarkkailee miten morkit hoitavat näiden lohikäärmeitä Rasmus tulee kertomaan, että tätä tarvitaan. Selviää, että jokainen ankanpoika on saanut koulutettavaksi yhden lohikäärmeenpoikasen. Kaksi niistä eivät kuitenkaan päästä heitä yhden sairaan luo. Kun he saavat virkistettyä loukkaantuneen muistakin tulee heidän ystäviään. He antavat niille nimet Leisku, Sauhu ja Nuusku. Sillä välin Juke on lopulta löytänyt Roopen, mutta hänen kauhistuksekseen näyttää siltä, että tämä on siirtynyt Morkien puolelle.
Viidennessä luvussa(Pako Morkinmaasta) Skäk alkaa kouluttaa pikkulohikäärmeitä, jotka kutienkin puolustautuvat. Sillä välin Juke löytää Akun, joka yrittää epätoivoisesti paeta. Silloin Roope kuitenkin ilmestyy paikalle. Roope kertoo, että tahallaan mielistellyt herraansa, että on saanut tietoja. Hän kertoo myös, että hän on tekemässä pakosuunnitelmaa. Silloin Juke astuu kuvioon. Kun Juke kertoo heidän enoista ankanpojille nämä kertovat karkaavansa sinä yönä. Juke juoksuttaa Klarkia ympäriinsä, kun ankanpojat karkaavat samalla hetkellä lohikäärmeillään. Klarkin epätoivoisesta yrityksestä, saada heidät kiinni, huolimatta ankanpojat karkaavat Toomista.
Kuudennessa luvussa (Emon luona) ankanpojat tajuavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitä. Niinpä he lentävät koko yön, jonka jälkeen Nuuhkun veto loppuu, mutta Leisku ja Sauhu pelastavat sen. Silloin he kohtaavat pentujen äidin. Sillä välin Aku keskustelee Juken kanssa pojista. Aku kertoo, että Roopen suunnitelmaan kuuluu se, että tämä tuhoaa kaikki aseet asevarastossa. Akun huonoksi onneksi ne ovat kaikki teräviä. Kun ankanpojat ovat lähdössä jatkamaan matkaansa ilman pentuja niiden emo kuitenkin käskee niiden mennä. Niinpä kuusikko lähtee kohti allikkoa.
Seitsemännessä luvussa (Kohti allikkoa) ankanpojat saapuvat allikkoon, mutta morkit ovat jo tuhonneet koko paikan. Kun ankanpojat jatkavat matkaansa he törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tuhota heidät. Tämä kuitenkin tippuu lopulta itse alas. Tämän vuoksi heidän allaan paljastuu todellinen Brendonin päämaja, todellinen allikko. Heitä vastassa ovat Brendon sekä hänen ystävänsä. He kertovat Morkin pudonneen Hintermannin talon katon läpi. Silloin pentujen emo saapuu toinen lohikäärme mukanaan.
Kahdeksannessa luvussa (Brendonin tarina) Brendon ja Hintermann kokevat ensi lentonsa. Ensiksi mainittu on innoissaan, mutta jälkimmäiseksi mainittu on kauhuissaan. Kun Brendon laskeutuu hänen syliinsä juoksee tyttö, joka kertoo olevansa Brendonin tytär. Selviää kuitenkin, että Brendon on vain adoptoinut tämän. Ankanpojat eivät ymmärrä miksi Brendon on niin mahtava, mutta selviää, että tämä on ollut alunalkujaan pelkkä maalaispoika. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen, joka pisti hanttiin morkeille. Brendon kokosi armeijansa ja Hintermannin tultua morkien hyökkäykset estettiin. Sillä välin Toomissa Kenraali Hyrk ja lordi Morak pelaavat kaksintaistelunsa, jonka kenraali Hyrk voittaa Roopen juoman avulla. Allikossa taas selviää, että ankanpojat eivät pääsekään Toomin hyökkäykseen vaan he pääsevät kotiin.
Yhdeksännessä luvussa(Hyökkäys Toomiin) ankanpojat kuitenkin vastustavat päätöstä. He kertovat, etteivät aio jättää enojaan siihen maailmaan. Niinpä he lähtevät joukolla kohti Toomia. Siellä Aku jo odottaa heitä, mutta Roope ei ole vielä paikalla. Niinpä poppoo joutuu vielä odottamaan ja siksi he käyttävät ilotuliteraketteja, joita morkit pelkäävät. Sillä välin Brendon syöksyy lordi Hyrkin luo ja sieppaa Roopen, joka esittää roolinsa loistavasti rimpuilemalla. Kun Juke luulee taistelun olevan ohi ja hän laskeutuu talon katolta alas, häntä odottavat siellä kuitenkin jo morki-soturit.
Kymmenennessä luvussa (Perheen merkitys) yö on kulunut ja Aku herättää ankanpojat. Aku on jo herättämässä Roopenkin, mutta ankanpojat kieltävät, sillä tämä oli kertonut Brendonille morkien sotasuunnitelmaa aamuyöhön saakka. Aku ei kuitenkaan välitä, sillä hän on päättänyt, että sillä aamiaisella koko perhe on koossa. Samaan aikaan Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ankkapoppoota. Pelle saa tietää melkein heti, että ankat ovat kadonneet ulottuvuusporttiin. Toisessa ulottuvuudessa taas ankanpojat lentävät jälleen lohikäärmeillään. Brendonin joukko on tekemässä lähtöä, kun taas Toomissa Klark on pulassa ja turvautuu siksi Rasmukseen. Klark on nimittäin nimitetty vastuuseen Toomista hetkeksi. Allikossa ankanpojat taas kieltäytyvät jälleen palaamasta kotiin. Niinpä he lopulta jäävät. Sillä välin Toomissa morkit valmistautuvat viimeiseen taisteluun.

Olen kuullut myös Millenium-sarjasta, Shanborn-sarjasta, Formula 1-sarjasta sekä Pohjola-sarjasta, mutta mitään en ole vielä ehtinyt lukea. Pohjola-sarjan kylläkin omistan, niin myös Shanborn sarjan kaksi ensimmäistä osaa, mutta niitä en ole vielä lukenut.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin.

Akuhullu97

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 869 - 10.07.2009 klo 19:37:28

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat ovat monia tarinoita käsittävä yhtenäinen sarja-kokonaisuus. Tarinasarjassa on usein 3-15 osaa. Aku Ankassa on julkaistu melko montakin tarinasarjaa, ja tässä käsittelen niitä, niiden juonta, ja ideaa, ja että mikä niissä on hyvää.

Ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Aku Ankka-lehdessä julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula1-sarja.

Tämä tarinasarja alkaa Aku Ankan numerossa 10/2002 osalla nimeltä ”Australian ihme”. Tässä Ankat lyövät vetoa Kulta-Into Piin kanssa siitä, että he voittaisivat tämän formuloissa. Sitten he lähtevät Australiaan, jossa käydään ensimmäinen formula-osakilpailu. Ja kuin ihmeen kaupalla, kuskiksi pestattu Aku voittaa, ja vie pisteet kotiin. Toinen osa, akkarissa 14/2002 ilmestynyt osa on nimeltään ”Hilavitkutinjahti”. Tarinassa Aku vaurioittaa autoaan, jonka takia eräs pieni osa autossa, jota ilman auto ei toimi, menee rikki. Sitten Akun on haettava Ankkalinnasta uusi. Lopulta, seikkailujen kautta, Ankat selviävät takaisin kilparadoille, mutta ovat jo tiputtaneet hilavitkuttimen. Hannu Hanhen hyvän tuurin ansiosta Aku kuitenkin pääsee radalle Brasilian Interlagosissa, Hannu kun oli löytänyt toisen hilavitkuttimen. Aku sijoittuu kilpailussa toiseksi, ja pistetilanne KIP:n ja RA:n välillä on tasa. Kolmas osa, ilmestyi Aku Ankassa 24/2002. Tarinan nimi on ”Piinkova osakilpa”. Tarinan alussa ankat ovat Montrealin kilpailua edeltävässä lehdistötilaisuudessa. Siinä Iines mainitsee, että ilman Pelleä ankat eivät pärjäisi. Siitä Kulta-Into Pii saakin aatteen, että he ottavat Pellen pois pelistä ennen osakilpailua, jottei hän voisi auttaa varikolla. Vaikka Piillä onkin hyvänoloinen suunnitelma, onnnistuu Pelle kuin ihmeen kaupalla ehtimään varikolle, joskin myöhässä. Mutta, oltuaan senmoisessa seikkailussa, hän on niin pahoinvointinen, ettei voi tehdä mitään. Kuitenkin, Pellen mukana seikkailussa ollut Leila LePakko on ollut töissä korjaamolla, ja korjaa auton, niin Aku pääsee taas matkaan, juuri ennen KIP:tä, joka myös kärsi hankaluuksista. Lopulta Aku sijoittuu kuudenneksi, viimeiselle pistesijalle, ja Kulta-Into Piin talli juuri hänen jälkeen, ja he jäävätkin pisteittä. Ankat johtavat pistetilannetta KIP:tä vastaan. Neljäs osa, nimeltään ”Vaikeuksia varikolla”, ilmestyi akkarissa 31/2002. Tarina alkaa sillä tavalla, että Aku valittaa saavansa ehdottomasti liian pientä palkkaa. Aku ei ole edes radalla, kun muut ovat ajaneet jo yli puoli kierrosta. Sitten Aku vihdoin viitsii jättää fanit ja varikon, ja lähtee kaasuttamaan radalla, lähes kierroksen muita jäljessä. Mutta kuitenkin, ilmiömäisten ajotaitojen (ja auton) ansiosta Aku saa muut kiinni, ja nousee kärkeen. Ensimmäiseen varikkokäyntiin tultaessa Aku on johdossa, ja jatkaa neuvotteluja Roopen kanssa palkankorotuksesta. Tällä kertaa asiasta ei kuitenkaan tule mitään, kun Akun on palattava radalle melkein heti. Taas ajetaan kierroksia, kunnes toiselle varikkokäynnille tullessaan Aku on vieläkin ykkösenä. Neuvoteltuaan hän saa pienen palkankrotuksen, ja sen innoittamana hän lähtee viimeisille kierroksille. Loppukierrokset sujuvat kuin siivillä, ja voitto tulee. Ankat johtavat vieläkin Hockenheimin kisan jälkeen, mutta aikaa on vielä. Viidennestä osasta, joka julkaistiin Akkarissa 38/2002, ankoilla on kamalia vaikeuksia päästä radalle. Monzan Grand Prix odottaa, ja Aku harhailee jossain päin Ranskaa, Italiaa, tai jopa Sveitsiä. Aku pääsee hankaluuksien, muiden muassa poliisiasemakäynnin kautta lopulta GP:hen juuri ajoissa, ja voittaakin sen. Tuon kilpailun Aku voittikin loppujen lopuksi, mutta ylinopeussakkoja sun muita vaatimuksia ja laskuja poliisipäällikön puolesta Roopelle tuonut Hannu pilaa vielä Akun päivän. Tilanne on taas tiukka, voittonsa ansiosta Akun tiimi nousi tasapisteisiin KIP:n tallin kanssa, joten kaikki jää viimeisen kilpailun varaan.Kuudes osa, ankkojen viimeinen kilpailu, nimeltään ”Viimeinen tankkaus”, julkaistiin Akkarissa 41/2002. Kisa pidetään Suzukassa, Japanissa. Värikkäiden vaiheiden kautta Aku voittaakin tallien välisen taiston, ja Kulta-Into joutuu häpeämään silmänsä päästä.

Tämä tarinasarja on omasta mielestäni paras tarinasarja, mitä olen lukenut. Vaikken Per Hedmanista niin hirveän usein käsikirjoitttajana pidäkään, niin tämä kyllä iski tämä sarja. Myös Andersenin hyvät piirokset ovat kuin piste i:in päälle tarinassa. Hyvä tarina!

Toisena mieleeni tulee heti Myyttien saari. Tämä mahtava Pat&Carol McGrealien käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina on jo ihan pienenä jäänyt mieleeni. Myyyttien saari on julkaistu Aku Ankoissa 24/2003 – 1/2004, ja niiden lisäksi kovakantisessa kirjassa Myyttien Saari.

Joskus 2003-2004-vuosien tienoilla muistan tutustuneeni tuohon sarjaan ensikertaa. Silloin en pitänyt ankoistani kovinkaan hyvää huolta, ja osa tuonkin ajan niistä olivat kadonneet. Luin siis vain sekalaisia osia, enkä koko tarinasarjaa. Olen nyt parin vuoden sisällä saanut kaikki osat käsiini.

Tarina alkaa sillä tavalla, että Ankat ovat kokoontuneet Pellen pajalle tuomaan hänelle syötävää ja katsomaan hänen uusinta keksintöään. Keksintöä katsellessaan Ankat eivät huomaa, että jonkunnäköinen keiju tulee pellen pajan lähelle. Sitten keiju huomaa Pikku Apulaisen, ja lähtee karkuun. Keijun käsi osuu metallirojusta paljastuneeseen osaan, ja sen kädessä ollut kartta lentää vahingossa suoraan Roopen naamalle. He tajuavat sen olevan kartta ja Roopen johdolla, joka haluaa saaren omakseen, he lähtevät kohti saarta, Myyttien saarta. Saavuttuaan saarelle ankat tajuavat sen olevan täynnä taruolentoja. Tupu toteaa, että saarella osataan nauttia elämästä. Aku on aivan innoissaan tuosta paratiisistä. Joidenkin vaiheiden jälkeen Ankat lähtevät saarelta, Roope kun ei voi alkaa hallitsemaan saarta, kun se on jo asuttu. Ollessaan veneessä pojat huomaavat, että pikku Pegasos-hevonen on tullut jänikseksi veneeseen. Sen pojat pitävät omana salaisuutenaan. Toisessa luvussa käy lähes samalla tavalla – Mikille ja Hessulle. Nämä ovat tulleet katsomaan tohtori Staattista, ja silloinkin samanlainen keijukainen tulee, ja vahingossa tiputtaa samanlaisen kartan Hessun päälle. Hekin huomaavat sen olevan kartta ja lähtevät saarelle, lentokoneella. Tultuaan saarelle, he joutuvat erään kansan käsiin, jotka elävät toisella puolella saarta, kuin Ankkojen tapaamat oliot. Yhdessä vaiheessa he joutuvat keskelle taisteluakin, ja saavat myös kuulla, että saari sortuu kokoajan, kun ihmiset lakkaavat uskomasta taruolentoihin. Mikki ja Hessukin poistuvat saarelta, ajatellen ettei heille enää tulisi sinne asiaa. Kolmas osa alkaa siitä, kun pojat jahtaavat yöllä karkuteille päässyttä pegasosta Ankkalinnassa. Lopulta Aku saa sen kiinni, ennen kuin kukaan ehtii nähdä sitä – Onneksi, se ei olisi kovin hyvä asia. He palaavat kotiin, ja käyvät sohvalle miettimään sitä seikkailua, minkä olivat kokeneet Myyttien saarella. Miksi ihmeessä Roope-setä ei muista tuosta, koko saaresta tai sen tapahtumista mitään, että miten Roope-setä olisi muka voinut nohtaa kaikki taruolennot tai sen, kun pelasti silloin vielä todella pienen Pegasos-hevosen. Sitten Roope-setä soittaa ovikelloa, ja Ankanpojat vievät Peksun ylös, ettei Roope-setä näkisi sitä. He olivat alusta alkaen ajatelleet, että Roope-setä käyttäisi sitä vain rahallisiin tarkoituksiin. Lopuksi Roope-setä tippuu kalliolta alemmalle kielekkeelle, lentokoneen romut mukanaan, ja Pegasos-hevonen pelastaa hänet. Yht´äkkiä kaikki saaresta palautuu hänen mieleensä. Neljännessä osassa Mikki miettii, että olisiko hämärät muistukuvat Myyttien saaresta voineet olla totta. Mikki oli Minnin kanssa huvipuistossa, jossa oli näytteillä sarvi, jota sanottiin yksisarvisen sarveksi. Silloin Mikki muisti, että hänellä oli kotonaan sellainen, jonka hän sai Myyttien saarelta viimeksi sieltä lähdettyään. Mikkiä vakoiltiin, kun hän otti yksisarvisen sarven laatikostaan. Eräät huvipuistossa olleet miehet kuulivat silloin mitä Mikki sanoi. Kun Mikki lähti kotoaan seuraavan kerran, ja meni Hessun luokse kysymään, muistaako hän mitään Myyttien saaresta ja taruolennoista, hän vastasi kieltävästi. Mikki tuli takaisin kotiinsa ja yllätyksekseen huomasi, että siellä ne miehet – Karmala ja Kolonia olivat siellä juuri varastamassa sarvea. Mikki lähtee juuri sarven saaneiden roistojen perään, mutta huvipuisto, oikeastaan tivoli, oli jo lähtenyt seuraavaan paikkaan, mutta onneksi Mikki löysi tivolin aikataulun ja löysi seuraavaan paikkaan. Mikki sai otettua sarven ja pitkän takaa-ajon jälkeen pidettyäkin sen. Mikki saa sarven, ja kartan, ainoa vika, että hänen ihollensa piirtämät muistukuvat saaresta eivät meinaa lähteä kunnon pesullakaan. Luvussa viisi, sekä Aku ja Roope, sekä Mikki ja Hessu lähtee takaisin Myyttien saaren suuntaan. Roope ja Aku lentokoneella, Mikki ja Hessu veneellä. Ja kummasti, taas heille käy jokseenkin samalla tavalla: Aku tippuu lentokoneesta veteen, ja Mikki taas veneestä, kun aalto paiskaa hänet mereen. He tippuvat samaan kohtaan, ja ihmettelevät kumpikin, että mitä toinen heistä tekee siellä. Jännittävien vaiheiden jälkeen, kun he ovat jo pitkän aikaa harhailleet saarella, he löytävät ankanpojat, Roopen, Hessun ja Pluton, jotka mukavasti ovat nuotion äärellä. Kuudennessa luvussa Iines on Ankkalinnan satamassa neuvottelemassa jonkun kapteenin kanssa moottoriveneen lainaamisesta. Minni sattuu paikalle – he ovat siellä samasta syystä: etsimässä poikia. Taivuttelujen jälkeen he saavat lainattua moottorivenettä, ja kohtapuoliin he ovatkin jo saarella. He kohtaavat hirviöitä, lohikäärmeitä, peikkoja, aarnikotkia, ja sun muita pahansisuisia otuksia. Kuin ihmeen kaupalla, he kuitenkin selviävät esteistä, ja mennessään nukkumaan, he huomaavat Mikin, Akun ja kumppanit, vain muutaman sadan metrin päässä alempanaa. Seitsemännessä luvussa Aku ja kumppanit heräävät aamunkoitteessa. Iineksen ja Minnin kallionkieleke sortuu, ja he jäävät riippumaan kallionkielekkeestä. Alhaalla Hessu kalastaa Minnin kengän, eivätkä he ole uskoa sitä todeksi, eihän Minnin pitäisi olla lähimaillakaan. Sitten Aku löytää myös Iineksen rusetin, ja he ovat varmoja, että tytöt ovat saarella. He lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä, ja etsintöjen jälkeen tytöt löytyvätkin, ja he onnelisina viettävät iltaa saaren olentojen kanssa. Kahdeksas, toiseksi viimeinen luku sisältää: Pelle ja Staattinen ovat yhdessä pajassa, ja he yhdessä puhuvat siitä, kuinka kummallisesti Aku ja pojat sekä Mikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Samanlainen keijukainen, mikä ennenkin, tiputtaa taas kartan, Pellelle ja Staattiselle. Sitten se lähtee pois robotin kanssa, ja Pikku Apulainen hyppää kyytiin. Pelle ja Staattinen lähtevät seuraavaan, ja niin he päätyvät Myyttien saarelle. Jeti nappaa Pellen ja Staattisen, ja kuljettaa heidät muiden luokse. Heidän pitää tehdä siirrin, jolla he pystyvät siirtymään kuin teleportin kautta jonnekin maailmalle. Niin he ryhtyvät toimeen. Viimeisessä luvussa monien yritysten jälkeen, Pelle ja Staattinen saavat sen jonkinmoisen teleportin valmiiksi, ja niin he voivat aloittaa tehtävänsä; näyttää maailman ihmisille, että myytit eivät ole vain myyttejä, vain totta. Jos he eivät onnistu, saari sortuu mereen, ja he ovat mennyttä. He lähtevät monien otusten voimin käymään Ankkalinnassa, ja monessa muussa kaupungissa, ihmisten pällistellessä heitä oudosti. Niin he onnistuvat tehtävässään, saari pelastuu. Sitten he kyhäävät veneen, jolla lähtevät kohti Ankkalinnaa, saaren asukkaiden hyvästelemänä. Kohta he eivät muistaisikaan enää saarta.

Tämä Myyttien saari-tarina on mielestäni mainio yhdistelmä Ankka – Híiri -tarinaa. Feriolin piirrokset sopivat todella hyvin mielestäni tähän. Mahtava tarinasarja! Feriolta on tullut myös toinen tarina-sarja. Se onkin nimeltään...

Shambor! Tarina alkaa siitä, kun Aku Ankka-lehden numerossa 19/1998 Mikki on rannalla, tylsistyneenä vailla tekemistä, kunne kuulee jonkin miehen huutavan apua rannalla, hän näkee unissaan painajaista. Mikki menee herättämään miehen, joka antaa hänelle kirjan ”Shamborin sotasäilä” ja lähtee paikalta. Mikki päättää alkaan lukemaan sitä rannalla. Sivut ovat täynnä valkoista, eikä niissä ole yhtään tekstiä, Mikkiä alkaa pyörryttämään, eikä hän pysty ottamaan katsettaan pois kirjasta. Yht´äkkiä Mikki onkin jossain ihmeen paikassa, lumirinteellä, jossa on sankka sumu. Taivalla on kaksi kuuta ja Mikki luulee kadottaneen järkensä, kun näkee vastaan tulevan lentävän, ilmassa lentävän purjelaivan josta Mikille heitetään sieltä köysi, johon hän tarttuu, mutta pyörtyy heti sen perään. Hän herää laivassa. Laivassa on vartijoita ja visiiri, sekä muitakin. Visiiri käskee vartijoiden ottaa Mikki kiinni, kun he saavat Mikin kiinni, niin yksi toteaa, että ”Eihän tämä ole hän. Tällä on häntä.” He päästävät Mikin vapaaksi, joka alkaa tutkailla laivaa. Mikki katsoo eräästä ovesta sisään, ja huomaa, että laivan kannen alla työskentelee paljon orjia, ja tajuaa jonkin olevan pielessä. Mikki tunkeutuu visiirin hyttiin, ja alkaa tutkailla sitä, mutta sitten visiiri, ja kaksi muuta tulee sinne, ja Mikin on pakko mennä äkkiä piiloon, erääseen kaappiin. He puhuvat siitä, kuinka katkaisisivat Mikiltä hännän ja paiskaisivat tyrmään. Ja ”Hän voi olla se, josta ennustus kertoo”. Äkkiä kuuluu ”Pum”, ja Mikki lentää suoraan kaapista keskelle pöytää, kaikkien päälisteltäväksi. Mikki karkaa hytistä, ja visiiri huutaa, että vartijoiden on otettava hänet kiinni. Mikki kiipee tähystystorniin, ja huomaa, että aikaisemminkin jo kuulunut pauke on peräisin Ikkimi Riihen taivasratsastajista, jotka heittelevät pommeja. He huutavat kovaan ääneen. He yrittävät kaapata prinsessan. Mikki piilottaa hänet sängyn alle ja jää itse samaan huoneesen ja sammuttaa valon. Mikki joutuu itse säkkiin, jonka taivasratsastajat vievät iloiten Ikkimille. Ikkimi pani päänsä alas ja pyysi selitystä. Ikkimi kertoi heidän yrittäneen pelastaa prinsessaa ja prinsessan myös olevan sydämensä valittu. Toinen Ikkimin kätyreistä ihmetteli ääneen, että Mikillä oli häntä ja että ennustus oli kertonut ehkä nimenomaan hänestä. He kertoivat Mikin rannalla tapaamasta miehestä. Mikki kertoi napanneensa, vielä kun oli laivalla, visiirin hytistä papereita. Siinä oli tietoja visiirin linnasta. Ikkimi lähti Mikin kanssa kohti viisirin paikkaa soutuvenettä muistuttavalla lentävällä veneellä. Kun he olivat perillä, niin he menivät palatsin alle, ja kiipesivät sieltä putkeen, joka oli täynnä kaikenlaista mössöä ja liejua. He kiipesivät putkesta ylös ja katsoivat olevansa keittiön alapuolella. Sitten he lähtevät kierreportaita kohti linnan tornia. Mikki sai taijan raukeamaan ja Mikki sai napattua miekan. He karkaavat linnasta ja vapauttavat prinsessan, hänen isänsä ja orjat. He pääsivät linnasta laivalla karkuun. Sitten Mikki katoaa, ja herää rannalla, kirjassa on Ensimmäinen luku. Toinen kertomus, ”Paluu Shamboriin” julkaistiin Akkareissa 33-34/1999. Tarinassa Mikki luulee edellisen seikkailunsa Shamborissa olleen vain unta. Mutta Mikin ollessa kotonaan, salaperäinen kirja ”Shamborin miekka” putoaa hänen syliinsä, hän päätyy takaisin Shamboriin. Mikki ehtii vain juuri ja juuri kuulla vastarintaliikkeen johtajilta, ystäviltään, että on uusi, uhkaava vaara, ennenkuin hän tippuu lentävästä paatista pilvien läpi Shamboriin, sen pinnalle siis. Mikki tapaa jonkun oudon haamunnäköisen olion, joka kutsuu häntä Unien temppeliin. Sitten jättimäinen kotka nappaa Mikin. Kun lintu on napannut Mikin, lintu alkaa puhua, ja Mikkikin tajuaa, ettei kyseessä ole vihollinen, vain suuri kotkalintu. Lintu paljastuu Ukkoslinnuksi. Sitten he menevät pilvien yläpuolelle ja näkevät Ikkimin. Vaikka Mikki ja kotka olivat sitä nykyä kavereita, Ikkimi luulee että Mikki on kotkan vankina. Kotkan ollessa Ukkoslintu, se nostattaa myrskyn heidän eteensä, ja lentää suoraan sen silmään. Vettä sataa kaatamalla, ja kotka heittää Mikin selkäänsä, kun sanoi tarvitsevansa kynsiä johonkin muuhun. Sateessa liukastuneet sulat eivät ole paras tarttumiskohde, joten Mikki tippuu, mutta saa kuitenkin pari pyrstösulkaa käsiinsä, joilla alkaa liitää – ja se toimii. Liitäessään Mikki huomaa allaan temppelin, jonka heti tajuaa Unien temppeliksi. Mikki astuu sisälle Unien temppeliin, ja tapaa Yrjön, temppelin vartijan. Yrjö näyttää kuin miltäkin pikkupojalta, vaikka onkin ikivanha. Tämä johtuu siitä, että ”Normaali aika sekoittuu täällä unien ja ikuisuuden kanssa”. Temppelin vartija alkaa puhua Velho Kolho-nimisestä velhosta, joka paljastuu ilkeäksi viholliseksi. Niin Mikki lähtee metsästämään velhon luolaa. Jotenkin kummasti miekka alkaa vetämään häntä kohti erästä luolaa, ja ollessaan luolan suulla, miekka syttyy palamaan, kuin soihduksi. Tällöin Mikki oli varma, että velho on luolassa sisällä. Mikki astuu luolaan sisään ja näkee Velho Kolhon sisällä. Yht'äkkiä Mikki alkaa nukkua, kun velho on vaivuttanut hänet painajaisten maailmaan. Mutta keskenkaiken Mikin vanha herätyskello soi ja herättää hänet. Hän myös halkaisee miekallaan velhon kristallipallon säpäleiksi. Velho lähtee karkuun, Mikki perässään. Velho päättää hiukan hidastaa Mikin menoa sytyttämällä tulipalon. Mutta onnekseen, Mikki huomaa Ukkoslinnun tulevan, Ikkimi ja prinsessa selässään, he olivat tajunneet olevansa samalla puolella. Ukkoslintu aiheutti hirveän vesisateen, ja tulipalo sammui. Näin he sitoivat velhon köysiin, ja olivat voittaneet. Prinsessa ja Ikkimi pyytävät Mikkiä jäämään Shamboriin, mutta yllättäen Mikki katoaa sieltä, ja ”herää” taas laiskanlinnassaan, tällä kertaa miekka mukanaan. Mikki huomaa kirjaan ilmestyneen uuden luvun ja ei ole enää niin haluton palaamaan Shamboriin. Kolmas kertomus alkaa sillein, että Mikki on kotonaan, nojaten miekkaan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa. Hän ajattelee ääneen sitä, ettei oikein vieläkään usko, että Shambor on olemassa, vaikka onkin käynyt siellä kaksi kertaa. Miekka ja Mikki olivat Ankkalinnassa. Ikkimi ja prinsessa Shamborissa. Mikki meni kirjan mukana takaisin Shamboriin, mutta joutui keskelle Ikkimin ja muiden tukikohtaa, joka ei tosin ollut enää rauhallinen. Siellä sodittiin. Ikkimi näkee Mikin ja Mikki tulee auttamaan kapinallisia suurvisiirin joukkoja vastaan. Mikki otti miekkansa – Taikamiekan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa, käyttöön. Hän johdatti miekan voimilla Ikkimin, ja hänen mukanaan olleet muut kapinallliset eteen päin. Ukkoslintu tuli auttamaan. Viisirin joukot päättivät paeta, mutta he saivat pelastettua panttivankina olleen kolho-velhon. Kapinalliset päättivät hyökärä visiirin linnaan, niinpä heidät täytyi kouluttaa hyökkäystä varten. Sulatak ryhtyi toimeen. Sulatak antaa Ikkimille ja Mikille tiedusteluraportin. Ikkimin ja Mikin onneksi siinä lukee, että Suurvisiirin joukot ovat poissa linnasta kolmisen päivää. Mikki ja Ikkimi lähtevät Ukkoslinnulla tiedusteluretkelle kohti linnaa. He aikovat iskeä seuraavana yönä. Samaan aikaan linnaan, visiirin linnaan tuli vieras. Sulatak. Sulatak antoi kapinallisen hyökkäyssuunnitelman visiirille ja sai palveluksesta kultapussukan itselleen. Visiiri naureskeli ääneen. Sulatak oli pettänyt kapinalliset, eivätkä Mikki ja Ikkimi joukkoineen tietäneet mitään. Auringon noustessa hyökkäyslaivat ja taivasratsastajat joukkoineen lähestyivät linnaa. He tunkeutuivat linnaan, jota vartioivat kaksi mukamas oelästyvinään olevaa sotilasta, sitten he menivät visiirin luokse. Viisiri kertoi, että Kolho velhon loitsima näkymätön muuri linnan ympärille estäisi heitä pakenemasta. Mikki sanoi, että eivät he pakenekaan, juuri kun olivat valloittamassa linnaa. Yht´äkkiä viisirin joukkoja alkaa tulvia joka paikasta, verhojen takaa, muureilta... Mikki sanoo, että he eivät ole lyötyjä, vaikka ovatkin alakynnessä. Samalla myös paljastuu, että juuri Sulatak on petturi. Vaikka loitsu estää kaikkia poistumasta linnasta, niin se ei estä ketään tulemasta sisään. Mikki kertoo kovaan ääneen kutsuneensa juuri paikalle telepaattisesti erään ystävänsä – Ukkoslinnun. Ukkoslinnun siivet levittäytyvät linan ylle, uhkaavasti. Salamat räiskyvät. Taistelu alkaa. Miekat heiluuu. Mikki kohottaa miekan ilmaan ja lausuu sanat: ”Miekka ei taltu petoksenkaan eessä!”. Kapinallisten miekat alkavat sylkeä salamoita kohti visiirin joukkoja. Visiiri heittää Mikkiä taikapallolla, joka tainnuttaa Mikin. Viisiiri, ja hänen joukkonsa karkaavat linnasta, laivallaan. Ikävä kyllä he saavat napattua mukaansa myös Ikkimi Riihin. Vaikka Mikin joukot saivat linnansa takaisin, jäivät Ikkimi ja miekka visiirille.. Mikki haluaa lähteä heti takaa-ajoon. Mutta yht´äkkiä hän alkaa haihtua. Mikki katoaa Ankkalinnaan. Hän miettii, että ajoitus oli todella kurja. Mikki haluaisi takaisin, mutta se ei sillä hetkellä ollut mahdollista, kun neljättä lukua ei ollut ilmestynyt. Neljäs luku alkaa Mikin nähdessä unta siitä, kun Ikkimiä kidutetaan Kolho-velhon ja visiirin toimesta. Mikki herää ja tajuaa sen olevan viesti, että hänen täytyy palata Shamboriin. Mikki katsoo kirjaa, josta on ennenkin Shamboriin päässyt. Opus ei toiminut. Mikki päättää lähteä rannalle, vanhan miehen, jolta sai tuon kirjan, luokse. Mikki etsii miestä ja löytää pelästyneen miehen eräästä tulvaviemäristä. Hän sai mieheltä neuvon, että Mikin pitää itse kirjoittaa kirjaan tulevaisuutensa. Kirja alkaa toimia. Mutta Mikki oli omaksi ikäväkseen kirjoittanut linnunmunista ja joutui keskelle linnunpesää Shamboriin. Ukkoslintu tulee paikalle ja vie Mikin Shamborin linnaan. Mikki saapuu paikalle ja suunnittelee iskua temppeliin. Hän naamioituu Ikkimiksi. Prinsessa puijaa vahteja, ja Mikki pääsee astelemaan ovesta sisään. Pitkän etsimisen jälkeen hän löytää teljetyt Ikkimin ja Yrjön. Hän vapauttaa Ikkimin ja menee itse tilalle kahleisiin. Visiiri ja Kolho-velho tulee paikalle. Mikki saa koskea Shamborin sotasäilää, mutta joutuukin ansaan Kolho-velhon taian takia. Viisiri ja Kolho-velho lähtee Mikin astraalijälkiä pitkin oikeaan Ankkalinnaan, tuhoamaan Mikin siellä rannalla nukkuvaa ruumista. Yrjö saa autettua Mikin karkuun, perään ja Yrjö lähtee etsimään miekkaa. Ankkalinnan rannalla Visiiri hoputtaa Kolho-velhoa tekemään nopeasti noita-ympyrän Mikin ympärille, se tuhoaisi Mikin. Mikki yrittää herättää hänen maallista kehoaan, mutta ei onnistu, koska hän on aineeton. Mikki menee sen miehen luo, miltä sai kirjan, ja mies aistii Mikin aineettomankin ruumiin, koska on profeetta. Profeetta seuraa unissaan Mikkiä visiirin ja velhon luo. Sitten hän herää ja alkaa tappelemaan heitä vastaan. Samaan aikaan prinsessa, Ikkimi ja ukkoslintu tulevat Shamborista Ankkalinnan rannalle Miekka mukanaan,. Yhdessä he voittavat Kolho-velhon ja visiirin, ja saavat heidät kiinni. Profeetta lähtee Ikkimin, ukkoslinnun, visiirin, Kolho-velho ja prinsessan mukana takaisin Shamboriin. Kotonaan Mikki ajattelee, että kenties hän joskus vielä palaa Shamboriin.

Niin, mistäs me tiedämme, jos tarinan tekijät Pat ja Carol McGrealit ja Ferioli vielä tekisivät uuden osan Shamboriin.

Vuoden 2007 lehdissä julkaistiin kuusi-osainen seikkailutarinasarja ”Roope ja kumppanit Euroopassa”.

Seikkailu alkaa Akun, Ankanpoikien ja Roopen kävellessä Akun autolle ja lähtemässä matkaan. Milla Magian korppi seuraa heitä. Korrilla on päässään kamera, josta Milla näkee Roopen ja kumppanit. Ja myöskin Roopen mukana olevan ensilantin. Korri tarttui mukaan lentokoneeseen, jolla ankat ovat menossa Saksaan päin. Roope oli löytänyt asiakirjoja, jossa kerrottiin eräässä Saksan linnassa olevasta aarteesta, niinpä hän oli ostanut linnan. Roope oli saanut linnan kohtuullisella hinnalla, koska siellä kuulemma kummitelee kreivi Constanzollern. Ankat astuivat sisään linnan, jossa oli paljon hämähäkin seittejä. Roope ja Aku menivät etsimään jonkinlaisesta kirjastohuoneesta kirjaa nimeltä ”Ovi pimeyteen” samaan aikaan, kun Ankanpojat huomasivat erään kreivipatsaan puuttuvan. Ankanpojat käyvät majatalossa ostamassa ravintoa, ja kuulevat samalla tarun haamuvaunuista, jotka tulee aina täydenkuun yönä. Kun Ankanpojat tulevat takaisin päin, Milla katsoo heitä salaa. Aku löytää salakäytävän majatalosta. Etsitty kirja löydettiin, ja he lukivat sen. Samaan aikaan Milla taikoi itsensä vaaleatukkaiseksi tytöksi, ja kaksi vuohta susiksi. Hän meni linnan ovelle, jonka Aku meni avaamaan, ja pyysi päästä sisään turvaan, johon Aku suostui. Kreivi Constanzollerin haamu ilmestyi ja hän sanoi ankoille, että tuolla tytöllä on pahat mielessä. Erinäisien tapahtumien jälkeen Milla yrittää saada Roopen ensilanttia, joka ei kuitenkaan luovuta. Kreivin haamu tulee taas apuun, ja auttaa köyttämään Millan. Kun Ankat menevät ulos, he näkevät jo kuulemansa haamuvaunut, jotka menevät päistikkaa järveen. Ankat päättävät etsiä sieltä aarretta, jonka myös löytävät. Arkusta löytyy myös Kreivin kadonnut rintakuva. Toisessa osassa Aku ja pojat ovat lentokentällä, kun paikalle tulee Pelle. Paljastuu, ettei hän tullut lentokentälle ihan sattumalta, vaan Roope oli pyytänyt hänet sinne, koska Pelle sai kiinnostavia asioita selville puolalaisen astronomin Kopernikuksen apulaisesta, hän yritti nimittäin valmistaa kultaa suolasta. He lähtevät koneella Krakovaan, sillä välin Milla saa myös juoniteltua itsensä Krakovaan yksityiskoneella. Puolassa ankat menevät Kopernikus-museoon, ja saavat nähdä arikiston, joka ei ole yleensä yleisölle avoin. He saavat tutkia vanhoja asiakirjoja, ja samaan aikaan Milla pujahtaa sisään ja varastaa kirjan jota Ankatkin ovat etsimässä. Milla syövyttää seinään reiän ja lähtee karkuun. Ylhäältä tulevat vartijat, jotka epäilevät juuri reiästä myös ulosmenevien ankkojen varastaneen kirjan ja tehneen reiän seinään. Milla on istahtanut jonkin matkan päässä olevalle penkille ja lukee varastamaansa kirjaa, kun Korri huomaa lähestyvät Ankat, joten Milla lähtee pakoon ilman kirjaa. Kiitokseksi kirjan löytymisestä Ankat saavat kopioida kirjaa, joka johdattaa heidät Wieliczkan suolakaivokselle. He saapuvat kaivokselle, jossa Milla tekeytyy heidän oppaakseen. Milla johdattaa heitä syvemmälle kaivokseen. Yht´äkkiä Milla heittää posauspommin Roopeen ja saa hänen ensilanttinsa, mutta sitten Tupu nappaa sen, ja Ankat saavat yhteisvoimin pidettyä sen. Lopulta vielä Milla itse säheltää ja joutuu ansaan kivikasan taakse. Romahdus paljasti seinän takana olleen laboratorion, josta Pelle skannasi ja analysoi tietoa. Sitten he lähtevät luolasta, lantti mukanaan, bussipysäkille ja sieltä kohti Krakovaa. Kolmannessa osassa ankat ovat Hollannisa uuvuttavan Puolan vierailun jälkeen. Aku ihmettelee, että miksi he ovat Rotterdamissa, ja kohta he menevätkin laivaan. Laiva on Roopen valmiiksi paikalle ”tilaama”, mutta ruumassa onkin salamatkustajina Karhukopla, jotka olivat sinne tulleet Ankkalinnasta. Roope näyttää kannella olevasta laatikosta kopion hänen rahasäiliössä olevasta maalauksesta. Maalauksesta selviää, että alueella on uponnut laiva, jossa on laatikko täynnä timantteja. Roope ja Aku sukeltavat oikeissa koordinaateissa mereen, ja samaan aikaan Milla ja Korri tulevat paikalle moottoriveneellä. Ankanpojat saavat arkun hilatuksi ylös, mutta samaan aikaan Milla ja Karhukopla hyökkäävät. Arkussa ei olekaan kaikkien pettymykseksi timantteja, vaan timpurin työkaluja. Millalle ja Karhukoplalle syntyy rähinä, ja samaan aikaan ankat pakenevat moottoriveneellä, jolla Millakin oli tullut paikalle. Ankat löytäväät erään tulppaanipellon laidalta ruohon peitossa olevan vanhan padon jäänteet, josta he olivat saaneet kuulla moottoriveneen ohjaajalta. Samaan aikaan Milla ja Karhukopla pääsevät rantaan ja Milla ”hoitaa” Karhukoplan vankilaan. Ankat etsivät tulppaanikedolta merkkiä kirstusta metallinpaljastimella, ja yllättäen he löytävätkin sen, ja sisällä oli timantteja. Paikalle tullut Milla laukaisee jonkinlaisen aseen tuulimyllyn katolta, mutta se ei osukaan ankkoihin, vaan heijastuu timanteista takaisin itse Millaan. Milla lentää lähellä olevaan jokilaivaan, ja Ankat lähtevät takaisin kohti Rotterdamin satamaa, iloisina saamastaan saaliista. Neljännen luvun alussa ankat ovat jo saapuneet Tanskaan. Roope menee katsomaan hänen uutta museotaan Tanskassa jossa on vanha viikinkilaiva. Museon pihalla on myös vanha riimukivi, jossa kerrotaan Iivar Ilkeämielen kukistumisesta. Alkaa sataa, ja Aku menee kaivinkoneen hyttiin pitelemään sadetta. Sähläyksen ja onnellisen sattumuksen jälkeen riimukivi saadaan kokonaan maasta ylös, ja se on tulplasti alkuperäisen kokoinen. Ankat kuulevat vanhassa taistelussa kadonneista kilvestä ja miekasta. He lähtevät seuraavana päivänä Ruotsalaiseen metsään etsimään niitä. Milla tulee salaa myöskin Ruotsiin, ja löytää ensimmäisenä paikan, jota Ankatkin ovat etsimässä. Milla löytää sieltä purkin, jonka avulla hän saa taiottua Ankkoja vastaan tulevan peikon. Peikko kääntyy kuitenkin tekijäänsä Millaansa vastaan, jota se alkaa jahdata ankkojen paetessa samalla. Ankat saavat tietää metsässä olevasta riimusta, että Norjassa, erään vuonon reunalla on luola, jossa oli erään selvännäkijän asuinpaikka. Luolassa on ennustuksia juuri Ulf Urhean ja Iivar Ilkeämielen kaksintaistelusta. Ankat lähtevät helikopterilla, jonne Millakin pääsee mukaan – salamatkustajana, kohti luolan riimukivessä mainittua luotoa, joka sijaitsee Norjan, Tanskan ja Ruotsin välissä olevalla merialueella. Luodolta ankat löytävät kilven, ja samaan aikaan Milla löytää miekan! Kilvessä olevan taian ansiosta kilpeen miekallansa osuva Milla alkaa kuitenkin muuttua kiveksi. Taika raukeaa, ja Ankat lähtevät miekan ja kilven kanssa luodolta pois Millan ja korpin jäädessä sinne. Viidennessä luvussa...

Nyt ei pitäisi olla pidennyksestä eikä muusta valitettavaa.. Poistin tekstistä noin 10000 merkkiä, ja lisäten kappaleita tein paremman version... Muutamia tunteja kului...

T@IK@VIITTA

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 870 - 10.07.2009 klo 19:47:38

Nyt ei oikein tee mieli kirjoittaa. Koko kausi on ollut minulla tällaista... :-[

Keskustelujen arkisto

Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4