Keskustelujen arkisto

En ole aivan varma, mutta voi olla että tällä viestillä ohitin kirjan. Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.
Neljännen osan nimi on Yksisarvisen sarvi. Tämä osa kertoo vuorostaan Hiiristä. Tarinan alussa Mikki ja minni viettävät aikaansa huvipuistossa. He menevät huvipuistossa erääseen telttaan, jossa on ihmeitä (ei oikeita) ympäri maailmaa. Eräs ihme on yksisarvisen sarvi, ja tämän nähtyään myös mikki alkaa muistamaan, kuinka hän oli ollut Myyttien saarella. Hän myös muisti että hänellä itsellään on kyseisen eläimen sarvi kotonaan, hän sai sen saarelta. Kotiin tultuaan Mikki huomaa, että hänen talollaan on miehiä (jotka olivat huvipuiston ihmetaltassa). Nämä miehet yrittävät varastaa mikiltä Mikin sarven, ja erään kartan. Mikin hanttiyrityksistä huolimatta ryökäleet saavat varastettua nämä tavarat. Mikki huomaa, että hän muistaa myyttien saaren, hänen sarvensa avulla. Miki lähtee ajojahtiin takaisin huvipuistoon. Hän yrittää ottaa kiinni varkaat. Aluksi hän saa pelkän kartan takaisin, mutta valeasujen ja Mikin älyn avulla hän saa myös sarven takaisin.
Tarinasarjan viidennen osan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä. Tässä tarinassa seikkailee sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Tarinan alussa Aku ja Roope etsiskelevät Ankanpoikia, joista ei ole kuulunut yhtään mitään Pegasuksen lentoretken jälkeen. Molemmat epäilevät, että Pegasus on vienyt pojat myyttien saarelle. Tänne myös Aku ja Roope suuntaavat. Lentokoneessa, jolla Akuja Roope lentävät myyttien saarta kohti, on ongelmia. Aku yrittää korjata tilannetta, mutta putoaa vanhingossa lentokoneesta mereen. Aku putoaa taivaalta suoraan mikin päälle, joka on myös lähtenyt suuntaamaan myyttien saarelle, Hessun ja Staattisen kanssa. Mikki oli kovassa myrskyssä tippunut laivan laidan yli mereen. Aku ja Mikki uivat mereltä laivaan, jossa Hessu ja Staattinenkin ovat. Molemmat kertovat toisilleen oman tarinansa liittyen Myyttien saareen. Saarelle saapuessaan he huomaavat luolan, jossa makaa sairas lohikäärme. Lohikäärme yritetään parantaa ja Mikki sekä Aku onnistuvat siinä. He ehtivät juuri ja juuri pois luolasta, ennen kuin se romahti mereen. Saari hajoaa edelleen kovaa vauhtia. Pian tämän jälkeen he kohtaavat Ankat, Staattisen ja Hessun. He jäävät saarelle istuskelemaan ja miettimään seuraavia "askeleitaan".
Kuudennen osan nimi on Etsijät Eksyksissä. Tässä tarinassa esiintyvät mm. Iines ja Minni. Tarinan alussa molemmat ovat satamassa vaatimassa eräältä venevuokraajalta kyytiä myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkin pystyisi toteuttamaan tätä, sillä eihän lähes kukaan tiedä, missä Myyttien saari sijaitsee. Vuokraajan kieltäydyttyä Iines ja Minni vuokraavat itselleen veneen ja lähtevät kahdestaan etsimään Myyttien saarta. He löytävät lopulta saaren, mutta joutuvat pelottavan merihirviön kynsiin. Kuitenkin yhä edelleen saari sortuu, ja saaren kalliolta pudonnut kivi osuu merikäärmeeseen ja Iines sekä Minni pelastuvat. he eivät vielä ole pelastuneet, sillä heitä alkaa jahtaamaan valtava lintu. Molemmat kuitenkin pystyvät pakenemaan lintua. Vielä tämän jälkeen he kohtaavat useita taruolentoja saarella. He kuitenkin selviävät jokaisesta tilanteesta. Tämän jälkeen tarinaan tulee jälleen mukaan se outo robottimainen olento, joku keiju. Keiju opastaa naiset vuorelle. Vielä muutaman vastoinkäymisen kautta he pääsevät erään jyrkänteen luo, josta he näkevät Akun, Mikin ja kumppanit. He eivät kuitenkaan vielä lähteneet heidän luokseen, sillä oli jo myöhä.
Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tämän tarinasarjan osan alussa tutut päähenkilömme, alkavat rakentamaan vempelettä, jolla he pääsisivät pois saarelta. Iines ja Minni suunnittelevat menoa, Mikin ja kumppanien luo. Tosin he joutuvat kivivyöryn alle. He putoavat jokeen. Hessu on kalassa ja hänen onkeensa tarttuu yllättäen Minni kenkä. Tämän jälkeen Aku löytää samaisesta joesta iineksen rusetin. Tämän jälkeen he tajuavat, näiden neitojen olevan saarella. Kaikki, jotka ovat Akun ja Mikin seurueessa, lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Miksei BONUS-osakilpailun aihetta ole vieläkään ilmoitettu?

Paljonkas BONUS-kilpailusta saikaan parhaimmillaan lisämerkkejä? (onko sitä vanhaa sääntöä muutettu?) Voi olla, että en välttämättä osallistu BONUS-kilpailuun.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat ovat monia tarinoita käsittävä yhtenäinen sarja-kokonaisuus. Tarinasarjassa on usein 3-15 osaa. Aku Ankassa on julkaistu melko montakin tarinasarjaa, ja tässä käsittelen niitä, niiden juonta, ja ideaa, ja että mikä niissä on hyvää.

Ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Aku Ankka-lehdessä julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula1-sarja.

Tämä tarinasarja alkaa Aku Ankan numerossa 10/2002 osalla nimeltä ”Australian ihme”. Tässä Ankat lyövät vetoa Kulta-Into Piin kanssa siitä, että he voittaisivat tämän formuloissa. Sitten he lähtevät Australiaan, jossa käydään ensimmäinen formula-osakilpailu. Ja kuin ihmeen kaupalla, kuskiksi pestattu Aku voittaa, ja vie pisteet kotiin. Toinen osa, akkarissa 14/2002 ilmestynyt osa on nimeltään ”Hilavitkutinjahti”. Tarinassa Aku vaurioittaa autoaan, jonka takia eräs pieni osa autossa, jota ilman auto ei toimi, menee rikki. Sitten Akun on haettava Ankkalinnasta uusi. Lopulta, seikkailujen kautta, Ankat selviävät takaisin kilparadoille, mutta ovat jo tiputtaneet hilavitkuttimen. Hannu Hanhen hyvän tuurin ansiosta Aku kuitenkin pääsee radalle Brasilian Interlagosissa, Hannu kun oli löytänyt toisen hilavitkuttimen. Aku sijoittuu kilpailussa toiseksi, ja pistetilanne KIP:n ja RA:n välillä on tasa. Kolmas osa, ilmestyi Aku Ankassa 24/2002. Tarinan nimi on ”Piinkova osakilpa”. Tarinan alussa ankat ovat Montrealin kilpailua edeltävässä lehdistötilaisuudessa. Siinä Iines mainitsee, että ilman Pelleä ankat eivät pärjäisi. Siitä Kulta-Into Pii saakin aatteen, että he ottavat Pellen pois pelistä ennen osakilpailua, jottei hän voisi auttaa varikolla. Vaikka Piillä onkin hyvänoloinen suunnitelma, onnnistuu Pelle kuin ihmeen kaupalla ehtimään varikolle, joskin myöhässä. Mutta, oltuaan senmoisessa seikkailussa, hän on niin pahoinvointinen, ettei voi tehdä mitään. Kuitenkin, Pellen mukana seikkailussa ollut Leila LePakko on ollut töissä korjaamolla, ja korjaa auton, niin Aku pääsee taas matkaan, juuri ennen KIP:tä, joka myös kärsi hankaluuksista. Lopulta Aku sijoittuu kuudenneksi, viimeiselle pistesijalle, ja Kulta-Into Piin talli juuri hänen jälkeen, ja he jäävätkin pisteittä. Ankat johtavat pistetilannetta KIP:tä vastaan. Neljäs osa, nimeltään ”Vaikeuksia varikolla”, ilmestyi akkarissa 31/2002. Tarina alkaa sillä tavalla, että Aku valittaa saavansa ehdottomasti liian pientä palkkaa. Aku ei ole edes radalla, kun muut ovat ajaneet jo yli puoli kierrosta. Sitten Aku vihdoin viitsii jättää fanit ja varikon, ja lähtee kaasuttamaan radalla, lähes kierroksen muita jäljessä. Mutta kuitenkin, ilmiömäisten ajotaitojen (ja auton) ansiosta Aku saa muut kiinni, ja nousee kärkeen. Ensimmäiseen varikkokäyntiin tultaessa Aku on johdossa, ja jatkaa neuvotteluja Roopen kanssa palkankorotuksesta. Tällä kertaa asiasta ei kuitenkaan tule mitään, kun Akun on palattava radalle melkein heti. Taas ajetaan kierroksia, kunnes toiselle varikkokäynnille tullessaan Aku on vieläkin ykkösenä. Neuvoteltuaan hän saa pienen palkankrotuksen, ja sen innoittamana hän lähtee viimeisille kierroksille. Loppukierrokset sujuvat kuin siivillä, ja voitto tulee. Ankat johtavat vieläkin Hockenheimin kisan jälkeen, mutta aikaa on vielä. Viidennestä osasta, joka julkaistiin Akkarissa 38/2002, ankoilla on kamalia vaikeuksia päästä radalle. Monzan Grand Prix odottaa, ja Aku harhailee jossain päin Ranskaa, Italiaa, tai jopa Sveitsiä. Aku pääsee hankaluuksien, muiden muassa poliisiasemakäynnin kautta lopulta GP:hen juuri ajoissa, ja voittaakin sen. Tuon kilpailun Aku voittikin loppujen lopuksi, mutta ylinopeussakkoja sun muita vaatimuksia ja laskuja poliisipäällikön puolesta Roopelle tuonut Hannu pilaa vielä Akun päivän. Tilanne on taas tiukka, voittonsa ansiosta Akun tiimi nousi tasapisteisiin KIP:n tallin kanssa, joten kaikki jää viimeisen kilpailun varaan.Kuudes osa, ankkojen viimeinen kilpailu, nimeltään ”Viimeinen tankkaus”, julkaistiin Akkarissa 41/2002. Kisa pidetään Suzukassa, Japanissa. Värikkäiden vaiheiden kautta Aku voittaakin tallien välisen taiston, ja Kulta-Into joutuu häpeämään silmänsä päästä.

Tämä tarinasarja on omasta mielestäni paras tarinasarja, mitä olen lukenut. Vaikken Per Hedmanista niin hirveän usein käsikirjoitttajana pidäkään, niin tämä kyllä iski tämä sarja. Myös Andersenin hyvät piirokset ovat kuin piste i:in päälle tarinassa. Hyvä tarina!

Toisena mieleeni tulee heti Myyttien saari. Tämä mahtava Pat&Carol McGrealien käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina on jo ihan pienenä jäänyt mieleeni. Myyyttien saari on julkaistu Aku Ankoissa 24/2003 – 1/2004, ja niiden lisäksi kovakantisessa kirjassa Myyttien Saari.

Joskus 2003-2004-vuosien tienoilla muistan tutustuneeni tuohon sarjaan ensikertaa. Silloin en pitänyt ankoistani kovinkaan hyvää huolta, ja osa tuonkin ajan niistä olivat kadonneet. Luin siis vain sekalaisia osia, enkä koko tarinasarjaa. Olen nyt parin vuoden sisällä saanut kaikki osat käsiini.

Tarina alkaa sillä tavalla, että Ankat ovat kokoontuneet Pellen pajalle tuomaan hänelle syötävää ja katsomaan hänen uusinta keksintöään. Keksintöä katsellessaan Ankat eivät huomaa, että jonkunnäköinen keiju tulee pellen pajan lähelle. Sitten keiju huomaa Pikku Apulaisen, ja lähtee karkuun. Keijun käsi osuu metallirojusta paljastuneeseen osaan, ja sen kädessä ollut kartta lentää vahingossa suoraan Roopen naamalle. He tajuavat sen olevan kartta ja Roopen johdolla, joka haluaa saaren omakseen, he lähtevät kohti saarta, Myyttien saarta. Saavuttuaan saarelle ankat tajuavat sen olevan täynnä taruolentoja. Tupu toteaa, että saarella osataan nauttia elämästä. Aku on aivan innoissaan tuosta paratiisistä. Joidenkin vaiheiden jälkeen Ankat lähtevät saarelta, Roope kun ei voi alkaa hallitsemaan saarta, kun se on jo asuttu. Ollessaan veneessä pojat huomaavat, että pikku Pegasos-hevonen on tullut jänikseksi veneeseen. Sen pojat pitävät omana salaisuutenaan. Toisessa luvussa käy lähes samalla tavalla – Mikille ja Hessulle. Nämä ovat tulleet katsomaan tohtori Staattista, ja silloinkin samanlainen keijukainen tulee, ja vahingossa tiputtaa samanlaisen kartan Hessun päälle. Hekin huomaavat sen olevan kartta ja lähtevät saarelle, lentokoneella. Tultuaan saarelle, he joutuvat erään kansan käsiin, jotka elävät toisella puolella saarta, kuin Ankkojen tapaamat oliot. Yhdessä vaiheessa he joutuvat keskelle taisteluakin, ja saavat myös kuulla, että saari sortuu kokoajan, kun ihmiset lakkaavat uskomasta taruolentoihin. Mikki ja Hessukin poistuvat saarelta, ajatellen ettei heille enää tulisi sinne asiaa. Kolmas osa alkaa siitä, kun pojat jahtaavat yöllä karkuteille päässyttä pegasosta Ankkalinnassa. Lopulta Aku saa sen kiinni, ennen kuin kukaan ehtii nähdä sitä – Onneksi, se ei olisi kovin hyvä asia. He palaavat kotiin, ja käyvät sohvalle miettimään sitä seikkailua, minkä olivat kokeneet Myyttien saarella. Miksi ihmeessä Roope-setä ei muista tuosta, koko saaresta tai sen tapahtumista mitään, että miten Roope-setä olisi muka voinut nohtaa kaikki taruolennot tai sen, kun pelasti silloin vielä todella pienen Pegasos-hevosen. Sitten Roope-setä soittaa ovikelloa, ja Ankanpojat vievät Peksun ylös, ettei Roope-setä näkisi sitä. He olivat alusta alkaen ajatelleet, että Roope-setä käyttäisi sitä vain rahallisiin tarkoituksiin. Lopuksi Roope-setä tippuu kalliolta alemmalle kielekkeelle, lentokoneen romut mukanaan, ja Pegasos-hevonen pelastaa hänet. Yht´äkkiä kaikki saaresta palautuu hänen mieleensä. Neljännessä osassa Mikki miettii, että olisiko hämärät muistukuvat Myyttien saaresta voineet olla totta. Mikki oli Minnin kanssa huvipuistossa, jossa oli näytteillä sarvi, jota sanottiin yksisarvisen sarveksi. Silloin Mikki muisti, että hänellä oli kotonaan sellainen, jonka hän sai Myyttien saarelta viimeksi sieltä lähdettyään. Mikkiä vakoiltiin, kun hän otti yksisarvisen sarven laatikostaan. Eräät huvipuistossa olleet miehet kuulivat silloin mitä Mikki sanoi. Kun Mikki lähti kotoaan seuraavan kerran, ja meni Hessun luokse kysymään, muistaako hän mitään Myyttien saaresta ja taruolennoista, hän vastasi kieltävästi. Mikki tuli takaisin kotiinsa ja yllätyksekseen huomasi, että siellä ne miehet – Karmala ja Kolonia olivat siellä juuri varastamassa sarvea. Mikki lähtee juuri sarven saaneiden roistojen perään, mutta huvipuisto, oikeastaan tivoli, oli jo lähtenyt seuraavaan paikkaan, mutta onneksi Mikki löysi tivolin aikataulun ja löysi seuraavaan paikkaan. Mikki sai otettua sarven ja pitkän takaa-ajon jälkeen pidettyäkin sen. Mikki saa sarven, ja kartan, ainoa vika, että hänen ihollensa piirtämät muistukuvat saaresta eivät meinaa lähteä kunnon pesullakaan. Luvussa viisi, sekä Aku ja Roope, sekä Mikki ja Hessu lähtee takaisin Myyttien saaren suuntaan. Roope ja Aku lentokoneella, Mikki ja Hessu veneellä. Ja kummasti, taas heille käy jokseenkin samalla tavalla: Aku tippuu lentokoneesta veteen, ja Mikki taas veneestä, kun aalto paiskaa hänet mereen. He tippuvat samaan kohtaan, ja ihmettelevät kumpikin, että mitä toinen heistä tekee siellä. Jännittävien vaiheiden jälkeen, kun he ovat jo pitkän aikaa harhailleet saarella, he löytävät ankanpojat, Roopen, Hessun ja Pluton, jotka mukavasti ovat nuotion äärellä. Kuudennessa luvussa Iines on Ankkalinnan satamassa neuvottelemassa jonkun kapteenin kanssa moottoriveneen lainaamisesta. Minni sattuu paikalle – he ovat siellä samasta syystä: etsimässä poikia. Taivuttelujen jälkeen he saavat lainattua moottorivenettä, ja kohtapuoliin he ovatkin jo saarella. He kohtaavat hirviöitä, lohikäärmeitä, peikkoja, aarnikotkia, ja sun muita pahansisuisia otuksia. Kuin ihmeen kaupalla, he kuitenkin selviävät esteistä, ja mennessään nukkumaan, he huomaavat Mikin, Akun ja kumppanit, vain muutaman sadan metrin päässä alempanaa. Seitsemännessä luvussa Aku ja kumppanit heräävät aamunkoitteessa. Iineksen ja Minnin kallionkieleke sortuu, ja he jäävät riippumaan kallionkielekkeestä. Alhaalla Hessu kalastaa Minnin kengän, eivätkä he ole uskoa sitä todeksi, eihän Minnin pitäisi olla lähimaillakaan. Sitten Aku löytää myös Iineksen rusetin, ja he ovat varmoja, että tytöt ovat saarella. He lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä, ja etsintöjen jälkeen tytöt löytyvätkin, ja he onnelisina viettävät iltaa saaren olentojen kanssa. Kahdeksas, toiseksi viimeinen luku sisältää: Pelle ja Staattinen ovat yhdessä pajassa, ja he yhdessä puhuvat siitä, kuinka kummallisesti Aku ja pojat sekä Mikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Samanlainen keijukainen, mikä ennenkin, tiputtaa taas kartan, Pellelle ja Staattiselle. Sitten se lähtee pois robotin kanssa, ja Pikku Apulainen hyppää kyytiin. Pelle ja Staattinen lähtevät seuraavaan, ja niin he päätyvät Myyttien saarelle. Jeti nappaa Pellen ja Staattisen, ja kuljettaa heidät muiden luokse. Heidän pitää tehdä siirrin, jolla he pystyvät siirtymään kuin teleportin kautta jonnekin maailmalle. Niin he ryhtyvät toimeen. Viimeisessä luvussa monien yritysten jälkeen, Pelle ja Staattinen saavat sen jonkinmoisen teleportin valmiiksi, ja niin he voivat aloittaa tehtävänsä; näyttää maailman ihmisille, että myytit eivät ole vain myyttejä, vain totta. Jos he eivät onnistu, saari sortuu mereen, ja he ovat mennyttä. He lähtevät monien otusten voimin käymään Ankkalinnassa, ja monessa muussa kaupungissa, ihmisten pällistellessä heitä oudosti. Niin he onnistuvat tehtävässään, saari pelastuu. Sitten he kyhäävät veneen, jolla lähtevät kohti Ankkalinnaa, saaren asukkaiden hyvästelemänä. Kohta he eivät muistaisikaan enää saarta.

Tämä Myyttien saari-tarina on mielestäni mainio yhdistelmä Ankka – Híiri -tarinaa. Feriolin piirrokset sopivat todella hyvin mielestäni tähän. Mahtava tarinasarja! Feriolta on tullut myös toinen tarina-sarja. Se onkin nimeltään...

Shambor! Tarina alkaa siitä, kun Aku Ankka-lehden numerossa 19/1998 Mikki on rannalla, tylsistyneenä vailla tekemistä, kunne kuulee jonkin miehen huutavan apua rannalla, hän näkee unissaan painajaista. Mikki menee herättämään miehen, joka antaa hänelle kirjan ”Shamborin sotasäilä” ja lähtee paikalta. Mikki päättää alkaan lukemaan sitä rannalla. Sivut ovat täynnä valkoista, eikä niissä ole yhtään tekstiä, Mikkiä alkaa pyörryttämään, eikä hän pysty ottamaan katsettaan pois kirjasta. Yht´äkkiä Mikki onkin jossain ihmeen paikassa, lumirinteellä, jossa on sankka sumu. Taivalla on kaksi kuuta ja Mikki luulee kadottaneen järkensä, kun näkee vastaan tulevan lentävän, ilmassa lentävän purjelaivan josta Mikille heitetään sieltä köysi, johon hän tarttuu, mutta pyörtyy heti sen perään. Hän herää laivassa. Laivassa on vartijoita ja visiiri, sekä muitakin. Visiiri käskee vartijoiden ottaa Mikki kiinni, kun he saavat Mikin kiinni, niin yksi toteaa, että ”Eihän tämä ole hän. Tällä on häntä.” He päästävät Mikin vapaaksi, joka alkaa tutkailla laivaa. Mikki katsoo eräästä ovesta sisään, ja huomaa, että laivan kannen alla työskentelee paljon orjia, ja tajuaa jonkin olevan pielessä. Mikki tunkeutuu visiirin hyttiin, ja alkaa tutkailla sitä, mutta sitten visiiri, ja kaksi muuta tulee sinne, ja Mikin on pakko mennä äkkiä piiloon, erääseen kaappiin. He puhuvat siitä, kuinka katkaisisivat Mikiltä hännän ja paiskaisivat tyrmään. Ja ”Hän voi olla se, josta ennustus kertoo”. Äkkiä kuuluu ”Pum”, ja Mikki lentää suoraan kaapista keskelle pöytää, kaikkien päälisteltäväksi. Mikki karkaa hytistä, ja visiiri huutaa, että vartijoiden on otettava hänet kiinni. Mikki kiipee tähystystorniin, ja huomaa, että aikaisemminkin jo kuulunut pauke on peräisin Ikkimi Riihen taivasratsastajista, jotka heittelevät pommeja. He huutavat kovaan ääneen. He yrittävät kaapata prinsessan. Mikki piilottaa hänet sängyn alle ja jää itse samaan huoneesen ja sammuttaa valon. Mikki joutuu itse säkkiin, jonka taivasratsastajat vievät iloiten Ikkimille. Ikkimi pani päänsä alas ja pyysi selitystä. Ikkimi kertoi heidän yrittäneen pelastaa prinsessaa ja prinsessan myös olevan sydämensä valittu. Toinen Ikkimin kätyreistä ihmetteli ääneen, että Mikillä oli häntä ja että ennustus oli kertonut ehkä nimenomaan hänestä. He kertoivat Mikin rannalla tapaamasta miehestä. Mikki kertoi napanneensa, vielä kun oli laivalla, visiirin hytistä papereita. Siinä oli tietoja visiirin linnasta. Ikkimi lähti Mikin kanssa kohti viisirin paikkaa soutuvenettä muistuttavalla lentävällä veneellä. Kun he olivat perillä, niin he menivät palatsin alle, ja kiipesivät sieltä putkeen, joka oli täynnä kaikenlaista mössöä ja liejua. He kiipesivät putkesta ylös ja katsoivat olevansa keittiön alapuolella. Sitten he lähtevät kierreportaita kohti linnan tornia. Mikki sai taijan raukeamaan ja Mikki sai napattua miekan. He karkaavat linnasta ja vapauttavat prinsessan, hänen isänsä ja orjat. He pääsivät linnasta laivalla karkuun. Sitten Mikki katoaa, ja herää rannalla, kirjassa on Ensimmäinen luku. Toinen kertomus, ”Paluu Shamboriin” julkaistiin Akkareissa 33-34/1999. Tarinassa Mikki luulee edellisen seikkailunsa Shamborissa olleen vain unta. Mutta Mikin ollessa kotonaan, salaperäinen kirja ”Shamborin miekka” putoaa hänen syliinsä, hän päätyy takaisin Shamboriin. Mikki ehtii vain juuri ja juuri kuulla vastarintaliikkeen johtajilta, ystäviltään, että on uusi, uhkaava vaara, ennenkuin hän tippuu lentävästä paatista pilvien läpi Shamboriin, sen pinnalle siis. Mikki tapaa jonkun oudon haamunnäköisen olion, joka kutsuu häntä Unien temppeliin. Sitten jättimäinen kotka nappaa Mikin. Kun lintu on napannut Mikin, lintu alkaa puhua, ja Mikkikin tajuaa, ettei kyseessä ole vihollinen, vain suuri kotkalintu. Lintu paljastuu Ukkoslinnuksi. Sitten he menevät pilvien yläpuolelle ja näkevät Ikkimin. Vaikka Mikki ja kotka olivat sitä nykyä kavereita, Ikkimi luulee että Mikki on kotkan vankina. Kotkan ollessa Ukkoslintu, se nostattaa myrskyn heidän eteensä, ja lentää suoraan sen silmään. Vettä sataa kaatamalla, ja kotka heittää Mikin selkäänsä, kun sanoi tarvitsevansa kynsiä johonkin muuhun. Sateessa liukastuneet sulat eivät ole paras tarttumiskohde, joten Mikki tippuu, mutta saa kuitenkin pari pyrstösulkaa käsiinsä, joilla alkaa liitää – ja se toimii. Liitäessään Mikki huomaa allaan temppelin, jonka heti tajuaa Unien temppeliksi. Mikki astuu sisälle Unien temppeliin, ja tapaa Yrjön, temppelin vartijan. Yrjö näyttää kuin miltäkin pikkupojalta, vaikka onkin ikivanha. Tämä johtuu siitä, että ”Normaali aika sekoittuu täällä unien ja ikuisuuden kanssa”. Temppelin vartija alkaa puhua Velho Kolho-nimisestä velhosta, joka paljastuu ilkeäksi viholliseksi. Niin Mikki lähtee metsästämään velhon luolaa. Jotenkin kummasti miekka alkaa vetämään häntä kohti erästä luolaa, ja ollessaan luolan suulla, miekka syttyy palamaan, kuin soihduksi. Tällöin Mikki oli varma, että velho on luolassa sisällä. Mikki astuu luolaan sisään ja näkee Velho Kolhon sisällä. Yht'äkkiä Mikki alkaa nukkua, kun velho on vaivuttanut hänet painajaisten maailmaan. Mutta keskenkaiken Mikin vanha herätyskello soi ja herättää hänet. Hän myös halkaisee miekallaan velhon kristallipallon säpäleiksi. Velho lähtee karkuun, Mikki perässään. Velho päättää hiukan hidastaa Mikin menoa sytyttämällä tulipalon. Mutta onnekseen, Mikki huomaa Ukkoslinnun tulevan, Ikkimi ja prinsessa selässään, he olivat tajunneet olevansa samalla puolella. Ukkoslintu aiheutti hirveän vesisateen, ja tulipalo sammui. Näin he sitoivat velhon köysiin, ja olivat voittaneet. Prinsessa ja Ikkimi pyytävät Mikkiä jäämään Shamboriin, mutta yllättäen Mikki katoaa sieltä, ja ”herää” taas laiskanlinnassaan, tällä kertaa miekka mukanaan. Mikki huomaa kirjaan ilmestyneen uuden luvun ja ei ole enää niin haluton palaamaan Shamboriin. Kolmas kertomus: Mikki on kotonaan, nojaten miekkaan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa. Hän ajattelee ääneen sitä, ettei oikein vieläkään usko, että Shambor on olemassa, vaikka onkin käynyt siellä kaksi kertaa. Miekka ja Mikki olivat Ankkalinnassa. Ikkimi ja prinsessa Shamborissa. Mikki meni kirjan mukana takaisin Shamboriin, mutta joutui keskelle Ikkimin ja muiden tukikohtaa, joka ei tosin ollut enää rauhallinen. Siellä sodittiin. Ikkimi näkee Mikin ja Mikki tulee auttamaan kapinallisia suurvisiirin joukkoja vastaan. Mikki otti miekkansa – Taikamiekan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa, käyttöön. Hän johdatti miekan voimilla Ikkimin, ja hänen mukanaan olleet muut kapinallliset eteen päin. Ukkoslintu tuli auttamaan. Viisirin joukot päättivät paeta, mutta he saivat pelastettua panttivankina olleen kolho-velhon. Kapinalliset päättivät hyökärä visiirin linnaan, niinpä heidät täytyi kouluttaa hyökkäystä varten. Sulatak ryhtyi toimeen. Sulatak antaa Ikkimille ja Mikille tiedusteluraportin. Ikkimin ja Mikin onneksi siinä lukee, että Suurvisiirin joukot ovat poissa linnasta kolmisen päivää. Mikki ja Ikkimi lähtevät Ukkoslinnulla tiedusteluretkelle kohti linnaa. He aikovat iskeä seuraavana yönä. Samaan aikaan linnaan, visiirin linnaan tuli vieras. Sulatak. Sulatak antoi kapinallisen hyökkäyssuunnitelman visiirille ja sai palveluksesta kultapussukan itselleen. Visiiri naureskeli ääneen. Sulatak oli pettänyt kapinalliset, eivätkä Mikki ja Ikkimi joukkoineen tietäneet mitään. Auringon noustessa hyökkäyslaivat ja taivasratsastajat joukkoineen lähestyivät linnaa. He tunkeutuivat linnaan, jota vartioivat kaksi mukamas oelästyvinään olevaa sotilasta, sitten he menivät visiirin luokse. Viisiri kertoi, että Kolho velhon loitsima näkymätön muuri linnan ympärille estäisi heitä pakenemasta. Mikki sanoi, että eivät he pakenekaan, juuri kun olivat valloittamassa linnaa. Yht´äkkiä viisirin joukkoja alkaa tulvia joka paikasta, verhojen takaa, muureilta... Mikki sanoo, että he eivät ole lyötyjä, vaikka ovatkin alakynnessä. Samalla myös paljastuu, että juuri Sulatak on petturi. Vaikka loitsu estää kaikkia poistumasta linnasta, niin se ei estä ketään tulemasta sisään. Mikki kertoo kovaan ääneen kutsuneensa juuri paikalle telepaattisesti erään ystävänsä – Ukkoslinnun. Ukkoslinnun siivet levittäytyvät linan ylle, uhkaavasti. Salamat räiskyvät. Taistelu alkaa. Miekat heiluuu. Mikki kohottaa miekan ilmaan ja lausuu sanat: ”Miekka ei taltu petoksenkaan eessä!”. Kapinallisten miekat alkavat sylkeä salamoita kohti visiirin joukkoja. Visiiri heittää Mikkiä taikapallolla, joka tainnuttaa Mikin. Viisiiri, ja hänen joukkonsa karkaavat linnasta, laivallaan. Ikävä kyllä he saavat napattua mukaansa myös Ikkimi Riihin. Vaikka Mikin joukot saivat linnansa takaisin, jäivät Ikkimi ja miekka visiirille.. Mikki haluaa lähteä heti takaa-ajoon. Mutta yht´äkkiä hän alkaa haihtua. Mikki katoaa Ankkalinnaan. Hän miettii, että ajoitus oli todella kurja. Mikki haluaisi takaisin, mutta se ei sillä hetkellä ollut mahdollista, kun neljättä lukua ei ollut ilmestynyt. Neljäs luku alkaa Mikin nähdessä unta siitä, kun Ikkimiä kidutetaan Kolho-velhon ja visiirin toimesta. Mikki herää ja tajuaa sen olevan viesti, että hänen täytyy palata Shamboriin. Mikki katsoo kirjaa, josta on ennenkin Shamboriin päässyt. Opus ei toiminut. Mikki päättää lähteä rannalle, vanhan miehen, jolta sai tuon kirjan, luokse. Mikki etsii miestä ja löytää pelästyneen miehen eräästä tulvaviemäristä. Hän sai mieheltä neuvon, että Mikin pitää itse kirjoittaa kirjaan tulevaisuutensa. Kirja alkaa toimia. Mutta Mikki oli omaksi ikäväkseen kirjoittanut linnunmunista ja joutui keskelle linnunpesää Shamboriin. Ukkoslintu tulee paikalle ja vie Mikin Shamborin linnaan. Mikki saapuu paikalle ja suunnittelee iskua temppeliin. Hän naamioituu Ikkimiksi. Prinsessa puijaa vahteja, ja Mikki pääsee astelemaan ovesta sisään. Pitkän etsimisen jälkeen hän löytää teljetyt Ikkimin ja Yrjön. Hän vapauttaa Ikkimin ja menee itse tilalle kahleisiin. Visiiri ja Kolho-velho tulee paikalle. Mikki saa koskea Shamborin sotasäilää, mutta joutuukin ansaan Kolho-velhon taian takia. Viisiri ja Kolho-velho lähtee Mikin astraalijälkiä pitkin oikeaan Ankkalinnaan, tuhoamaan Mikin siellä rannalla nukkuvaa ruumista. Yrjö saa autettua Mikin karkuun, perään ja Yrjö lähtee etsimään miekkaa. Ankkalinnan rannalla Visiiri hoputtaa Kolho-velhoa tekemään nopeasti noita-ympyrän Mikin ympärille, se tuhoaisi Mikin. Mikki yrittää herättää hänen maallista kehoaan, mutta ei onnistu, koska hän on aineeton. Mikki menee sen miehen luo, miltä sai kirjan, ja mies aistii Mikin aineettomankin ruumiin, koska on profeetta. Profeetta seuraa unissaan Mikkiä visiirin ja velhon luo. Sitten hän herää ja alkaa tappelemaan heitä vastaan. Samaan aikaan prinsessa, Ikkimi ja ukkoslintu tulevat Shamborista Ankkalinnan rannalle Miekka mukanaan,. Yhdessä he voittavat Kolho-velhon ja visiirin, ja saavat heidät kiinni. Profeetta lähtee Ikkimin, ukkoslinnun, visiirin, Kolho-velho ja prinsessan mukana takaisin Shamboriin. Kotonaan Mikki ajattelee, että kenties hän joskus vielä palaa Shamboriin.

Niin, mistäs me tiedämme, jos tarinan tekijät Pat ja Carol McGrealit ja Ferioli vielä tekisivät uuden osan Shamboriin.

Vuoden 2007 lehdissä julkaistiin kuusi-osainen seikkailutarinasarja ”Roope ja kumppanit Euroopassa”.

Seikkailu alkaa Akun, Ankanpoikien ja Roopen kävellessä Akun autolle ja lähtemässä matkaan. Milla Magian korppi seuraa heitä. Korrilla on päässään kamera, josta Milla näkee Roopen ja kumppanit. Ja myöskin Roopen mukana olevan ensilantin. Korri tarttui mukaan lentokoneeseen, jolla ankat ovat menossa Saksaan päin. Roope oli löytänyt asiakirjoja, jossa kerrottiin eräässä Saksan linnassa olevasta aarteesta, niinpä hän oli ostanut linnan. Roope oli saanut linnan kohtuullisella hinnalla, koska siellä kuulemma kummitelee kreivi Constanzollern. Ankat astuivat sisään linnan, jossa oli paljon hämähäkin seittejä. Roope ja Aku menivät etsimään jonkinlaisesta kirjastohuoneesta kirjaa nimeltä ”Ovi pimeyteen” samaan aikaan, kun Ankanpojat huomasivat erään kreivipatsaan puuttuvan. Ankanpojat käyvät majatalossa ostamassa ravintoa, ja kuulevat samalla tarun haamuvaunuista, jotka tulee aina täydenkuun yönä. Kun Ankanpojat tulevat takaisin päin, Milla katsoo heitä salaa. Aku löytää salakäytävän majatalosta. Etsitty kirja löydettiin, ja he lukivat sen. Samaan aikaan Milla taikoi itsensä vaaleatukkaiseksi tytöksi, ja kaksi vuohta susiksi. Hän meni linnan ovelle, jonka Aku meni avaamaan, ja pyysi päästä sisään turvaan, johon Aku suostui. Kreivi Constanzollerin haamu ilmestyi ja hän sanoi ankoille, että tuolla tytöllä on pahat mielessä. Erinäisien tapahtumien jälkeen Milla yrittää saada Roopen ensilanttia, joka ei kuitenkaan luovuta. Kreivin haamu tulee taas apuun, ja auttaa köyttämään Millan. Kun Ankat menevät ulos, he näkevät jo kuulemansa haamuvaunut, jotka menevät päistikkaa järveen. Ankat päättävät etsiä sieltä aarretta, jonka myös löytävät. Arkusta löytyy myös Kreivin kadonnut rintakuva. Toisessa osassa Aku ja pojat ovat lentokentällä, kun paikalle tulee Pelle. Paljastuu, ettei hän tullut lentokentälle ihan sattumalta, vaan Roope oli pyytänyt hänet sinne, koska Pelle sai kiinnostavia asioita selville puolalaisen astronomin Kopernikuksen apulaisesta, hän yritti nimittäin valmistaa kultaa suolasta. He lähtevät koneella Krakovaan, sillä välin Milla saa myös juoniteltua itsensä Krakovaan yksityiskoneella. Puolassa ankat menevät Kopernikus-museoon, ja saavat nähdä arikiston, joka ei ole yleensä yleisölle avoin. He saavat tutkia vanhoja asiakirjoja, ja samaan aikaan Milla pujahtaa sisään ja varastaa kirjan jota Ankatkin ovat etsimässä. Milla syövyttää seinään reiän ja lähtee karkuun. Ylhäältä tulevat vartijat, jotka epäilevät juuri reiästä myös ulosmenevien ankkojen varastaneen kirjan ja tehneen reiän seinään. Milla on istahtanut jonkin matkan päässä olevalle penkille ja lukee varastamaansa kirjaa, kun Korri huomaa lähestyvät Ankat, joten Milla lähtee pakoon ilman kirjaa. Kiitokseksi kirjan löytymisestä Ankat saavat kopioida kirjaa, joka johdattaa heidät Wieliczkan suolakaivokselle. He saapuvat kaivokselle, jossa Milla tekeytyy heidän oppaakseen. Milla johdattaa heitä syvemmälle kaivokseen. Yht´äkkiä Milla heittää posauspommin Roopeen ja saa hänen ensilanttinsa, mutta sitten Tupu nappaa sen, ja Ankat saavat yhteisvoimin pidettyä sen. Lopulta vielä Milla itse säheltää ja joutuu ansaan kivikasan taakse. Romahdus paljasti seinän takana olleen laboratorion, josta Pelle skannasi ja analysoi tietoa. Sitten he lähtevät luolasta, lantti mukanaan, bussipysäkille ja sieltä kohti Krakovaa. Kolmannessa osassa ankat ovat Hollannisa uuvuttavan Puolan vierailun jälkeen. Aku ihmettelee, että miksi he ovat Rotterdamissa, ja kohta he menevätkin laivaan. Laiva on Roopen valmiiksi paikalle ”tilaama”, mutta ruumassa onkin salamatkustajina Karhukopla, jotka olivat sinne tulleet Ankkalinnasta. Roope näyttää kannella olevasta laatikosta kopion hänen rahasäiliössä olevasta maalauksesta. Maalauksesta selviää, että alueella on uponnut laiva, jossa on laatikko täynnä timantteja. Roope ja Aku sukeltavat oikeissa koordinaateissa mereen, ja samaan aikaan Milla ja Korri tulevat paikalle moottoriveneellä. Ankanpojat saavat arkun hilatuksi ylös, mutta samaan aikaan Milla ja Karhukopla hyökkäävät. Arkussa ei olekaan kaikkien pettymykseksi timantteja, vaan timpurin työkaluja. Millalle ja Karhukoplalle syntyy rähinä, ja samaan aikaan ankat pakenevat moottoriveneellä, jolla Millakin oli tullut paikalle. Ankat löytäväät erään tulppaanipellon laidalta ruohon peitossa olevan vanhan padon jäänteet, josta he olivat saaneet kuulla moottoriveneen ohjaajalta. Samaan aikaan Milla ja Karhukopla pääsevät rantaan ja Milla ”hoitaa” Karhukoplan vankilaan. Ankat etsivät tulppaanikedolta merkkiä kirstusta metallinpaljastimella, ja yllättäen he löytävätkin sen, ja sisällä oli timantteja. Paikalle tullut Milla laukaisee jonkinlaisen aseen tuulimyllyn katolta, mutta se ei osukaan ankkoihin, vaan heijastuu timanteista takaisin itse Millaan. Milla lentää lähellä olevaan jokilaivaan, ja Ankat lähtevät takaisin kohti Rotterdamin satamaa, iloisina saamastaan saaliista. Neljännen luvun alussa ankat ovat jo saapuneet Tanskaan. Roope menee katsomaan hänen uutta museotaan Tanskassa jossa on vanha viikinkilaiva. Museon pihalla on myös vanha riimukivi, jossa kerrotaan Iivar Ilkeämielen kukistumisesta. Alkaa sataa, ja Aku menee kaivinkoneen hyttiin pitelemään sadetta. Sähläyksen ja onnellisen sattumuksen jälkeen riimukivi saadaan kokonaan maasta ylös, ja se on tulplasti alkuperäisen kokoinen. Ankat kuulevat vanhassa taistelussa kadonneista kilvestä ja miekasta. He lähtevät seuraavana päivänä Ruotsalaiseen metsään etsimään niitä. Milla tulee salaa myöskin Ruotsiin, ja löytää ensimmäisenä paikan, jota Ankatkin ovat etsimässä. Milla löytää sieltä purkin, jonka avulla hän saa taiottua Ankkoja vastaan tulevan peikon. Peikko kääntyy kuitenkin tekijäänsä Millaansa vastaan, jota se alkaa jahdata ankkojen paetessa samalla. Ankat saavat tietää metsässä olevasta riimusta, että Norjassa, erään vuonon reunalla on luola, jossa oli erään selvännäkijän asuinpaikka. Luolassa on ennustuksia juuri Ulf Urhean ja Iivar Ilkeämielen kaksintaistelusta. Ankat lähtevät helikopterilla, jonne Millakin pääsee mukaan – salamatkustajana, kohti luolan riimukivessä mainittua luotoa, joka sijaitsee Norjan, Tanskan ja Ruotsin välissä olevalla merialueella. Luodolta ankat löytävät kilven, ja samaan aikaan Milla löytää miekan! Kilvessä olevan taian ansiosta kilpeen miekallansa osuva Milla alkaa kuitenkin muuttua kiveksi. Taika raukeaa, ja Ankat lähtevät miekan ja kilven kanssa luodolta pois Millan ja korpin jäädessä sinne. Viidennen luvun alussa ankat ovat Kööpenhaminan lentokentällä valmiina lähtemään Suomeen, koska Roope on Kulta-Into Piin tapaan saanut kullankaivuuluvan Suomen lapissa. Kun he saapuvat Ivaloon, he saavat kuulla, että kaivauslupa myönnetään sille, kuka löytää kultasuonen ensin. Sitten he lähtevät syötyään moottorikelökalla kohti kylmää erämaata. Kun he ovat keskellä ei mitään, kelkka tekee yht´äkkiä tenän, mutta Roope pamauttaa hätäraketin taivalle, ja paikalle tulee mies porovaljakolla. Sillä välin lappiin saapuu vielä yksi kone, jolla saapuu Milla. Milla taikoo itsensä kaniiniksi, ja Korri perässään säntää kohti Piin vakoojaa, joka hänkin on Roope Ankkaa jäljittämässä. Piin vakooja löytää mönkijän, mutta siellä ei ole Roopea. Korri lähtee tiedusteluretkelle Millan käskyttämänä etsimään ankkoja. Hetken päästä Korri löytääkin ankat ja palaa Millan luokse, jolloin he lähtevät kohti Korrin näyttämää suuntaa. Erinäisten tapahtumien jälkeen ankkojen reelle tulee susia, jolloin he joutuvat hätäraketein karkoittaa susia, ja Piikin näkee raketit ja lähtee jäljittämään ankkoja. Karhuksi muuntautunut Milla tipahtaa jyrkänteeltä alas yrittäessään ns. saalistaa ankkoja. Pii on jäljittänyt melkein jäljittänyt ankaat, jolloin he lähtevätkin kelkalla karkuun ja kelkan pysähdyttyä he ovatkin paikassa, jonne myös Milla tulee karhun muosdossa. Milla-karhu pamauttaa erään kiven halki kahmaistessaan Roope-sedän ja lähtee paikalta. He näkevät, että juuri sen samaisen kiven sisällä onkin kultasuoni, ja aamulla he ovatkin takaisin Ivalossa ja saavat kaivamisluvan. Tarinan lopussa he lähtevät saunaan, jossa he tajuavatkin karhun olleen Milla ja varastaneen Roopen ensilantin. Kuudennen luvun alussa ankkojen vuokrakone laskeutuu Rooman lentokentälle, jossa Millakin on, aikeenaan jatkaa Napolin-koneelle kotinsa viereen, Vesuviukselle. Lentokentällä kaksi miestä huomaavat Korrin olevan puhuva lintu, ja kidnappaavat sen juuri, kun Milla on antanut ensilantin sille. Miehet lähtevät taksilla kaupungille, ja Ankat seuraavat perässä, Milla takakontissaan. Yhtäkkiä miehet hyppäävät taksistaan ulos, ja juoksevat jonkin huvilan pihalle, jossa heidän kaverinsa on vartijana. Vartija ei tietenkään päästä ankkoja sisään. Sillävälin milla huumaa legioonalaisiksi pukeutuneita näyttelijöitä, ja he tunkevat huvilan portista sisään – vartija ei voi mitään. Ankatkin ovat päässeet sisään, muurin yli takapihalta. Näyttelijät näkevät Tupun ja Akun, ja alkavat jahdata myös heitä. Tapahtumien yhteydessä Korri pääsee laatikosta vapaaksi, ensilantti mukanaan. Ankat lähtevät perään – Korria on helppo seurata, koska sen jalkaan on takertunut punakeltainen huivi. Korri väsyy, ja törmää suihkulähteen päällä olevaan patsaaseen, ja kolikko tipahtaa altaaseen. Roope saa kolikon, mutta sitten erehtyy heittämään sen Tupuksi naamioituneelle Millalle. Milla saa karattua Napoliin menevään lentokoneeseen, ja on pikapuoliin perillä Vesuviuksella, juuri ja juuri ajassa. Ankat tulevat perässä, ja ovat vuoren juurelle, kun korri tuodessaan tiputtaa kattilan, jossa ensilantti piti kastaa laavaan, Millan päähän, ja kolikko wierii juuri ankkojen eteen. Samassa tilanteessa Millalta tippuu laukku laavaan, joka synnyttää pienen tulivuorenpurkauksen, aivan kuin juhlistamaan Roopen syntymäpäivää, joka oli sinä samaisena päivänä.

Tämä mielestäni melko hyvin toteutettu tarinasarja on Per Hedmanin käsikirjoittama, ja Wanda Gattinon piirtämä, yhtä osaa lukuunottamatta. Tämä kyseinen osa on Carlos Motan piirtämä.

Sitten seuraavaan tarinasarjaan. Taikaviitta ja superkonnat julkaistiin Akkarissa vuonna 2008. Sarjaan kuuluu neljä ”normaalia” osaa, plus yksi ”lisäosa”.

Ensimmäisen osan alussa Aku on menossa rantalomalle mummon ja poikien kanssa. Aku soittaa Pellelle, että olisiko Taikaviitan supernopea lentokone valmis, koska sillä pääsisi nopeasti rannalle, ja säästäisi pari lanttiakin. Se ei kuitenkaan ole valmis, ja Akun täytyy lähteä matkatoimistoon. Samaan aikaan Ankkalinnanlahdella on alus, jossa Herra Näkymätön-niminen heppu puhuu neljälle muulle henkilölle – Kauhukaksosille, Zafirelle ja Hak Kermakille robotteineen heidän ryöstövuoroistaan- ja kohteistaan. Juuri kun Aku on ajamassa matkaoimistosta kotiin päin, alkaa tapahtua. Hak Kermak ”ilmestyttää” jättimäisen dinosauruksen Ankallispankin katolla olevasta ruudusta. Taikaviitta tulee hätiin, ja saa dinosauruksen loppujen lopuksi haihtumaan. Mutta samaan aikaan Hak Kermakin robotti yrittää tunkeutua Ankallispankin kassakaappiin, mutta sitten ei muistanut erästä asiaa, ja meni läheiseen pakettiautoon kysymään sitä, ja irroitti vahingossa töpselin seinästä. Kermakin robotti sählää, ja aiheuttaa pakettiautossa pienimuotoisen räjähdyksen, ja pidättää Kermakin ja robotin. Lopulta Aku pääsee lähtemään rannalle, mutta samaan aikaan lahden paatilla suunnitellaan jo seuraavaa rikosta... Toinen osa, nimeltään ”Taikaviitta vs. Kauhukaksoset” alkaa sillä tavalla, että Aku on juuri lähdössä sinne ansaitulle lomalle. Samaan aikaan rahasäiliön edustalla on puhuvat roskapönttö ja purukumiautomaatti. Oikeasti he ovat Kauhukaksoset Tom ja Tim. Vähän ajan päästä Roope katsoo ovikamerastaan, kun Aku ja Touho soittavat ovikelloa. He tulevat ylös, mutta muuttavatkin muotoaan. He saavat Roopen vangittua, mutta Roope kutsuu lattialla olevasta napista Taikaviitan apuun. Aku on juuri riippumatossansa, kun saa tietää hätätilanteesta lentävän vekottimen tiedottamana. Hän pukeutuu Taikaviitaksi ja lähtee kohti rahasäiliötä, hyppää sen ikkunasta sisään, mutta jäikin ansaan. Kauhukaksoset uhkaavat tuhota Roopen ensilantin, jos hän ei anna rahojansa heille. Taikaviitta saa heidät kinaamaan ja kummankin muuttumaan loppujen lopuksi Karhukoplaksi, jolloin Karhukopla-hälytin käynnistyy, ja jättimäinen vasara pamauttaa heitä. Taikaviitta sai heidätkin ansaan, mutta myöhästyi taas junasta, ja sai bussilipun tilalle. Laivalla, Ankkalinnanlahdella, Zafire hautoo jo kostoa. Kolmas osa on nimeltään ”Taikaviitta vs. Zafire”, ja alkaa Akun istuessa penkillä, nauttien ajatuksesta rannalle pääsemisestä. Iines kuitenkin tulee paikalle, ja pyytää asioille. Sillä välin Zafire katsoo Ankallismuseossa jalokiviä, jotka hän aikoo varastaa. Hänellä on pahat mielessä.. Iines ja Aku taas ovat koruliikkeen vieressä, ja Aku lupaa odottaa ulkopuolella, kun Iines käy viereisessä liikkeessä huonekaluja katselemssa. Aku kuitenkin lähtee juoksemaan kuin vimmattuna kulman taakse, ja vaihtaa itsensä Taikaviitaksi kenenkään näkymättä, kuullessaan hälytyksen Ankallispankin suunnalta. Siellä on pyörtynyt Zafire jalkivien vieressä, laukaissut hälytyksen. Taikaviittaan tietenkin menee zafiren pyörtyminen täydestä, ja hän sammuttaa hälytyksen. Sitten Zafire vie Taikaviitan parvekkeelle, ja hypnotisoi Taikaviitan. Seuraavassa ruudussa Aku onkin tuomassa kukkia Iinekselle. Iines käy hetkeksi sisällä. Silloin Akulle tulee hypnoottinen ilme, Zafiren toimesta, ja Aku lähtee taas livistämään – tällä kertaa tahtomattaan. Iines on todelle vihainen Akun kadottua taas. Aku onkin jo museossa, ja hypnoosissa pistää hälytyksen pois päältä, murtaa lasin, varastaa jalokivet, ja vie ne Zafirelle, siviiliasussa! Silloin Iines astuu esiin museon takaa, ja pamauttaa Akua päähän tämän ollessa vieraan tytön kanssa – vieläpä lahjoittamassa koruja tälle! Sillä välin Iines ja Zafire jäävät kinastelemaan, jolloin Aku muuntautuu kulman takana Taikaviitaksi, tulee takaisin, Nappaa Zafiren kiinni, ottaa saaliin, ja selittää asiat. Zafire joutuu vankilaan ja jalokivet palautetaan. Kaikki sujuu hyvin, Iines ei ole enää vihainen Akulle, ja Taikaviitan lentokonekin on valmis. Paatilla, Ankkalinnanlahdella on kuitenkin vielä yksi roisto, Herra näkymätön, joka aikoo siepata Taikaviitan. Neljännessä osassa Aku aikoo viimein lähteä lomalle, kun Pelle oli vihdoin saanut lentokoneenkin valmiiksi. Aku katsoo syödessään samalla televisiota, jossa lähetys keskeytyy ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi. Siinä kerrottaan että Ankallisgalleriasta oli juuri hetki sitten varastettu kalliita maalauksia. Ja valontakameran kuvissa näkyy, että ihan kuin joku näkymätön hahmo olisi tainnuttanut vartijat ja vienyt maalaukset. Taikaviitta menee tutkimaan rikospaikkaa, ja hän saa siellä haltuunsa lapun, jossa häntä pyydetään menemään satamaan, laiturille 17. Hän menee siellä olevaan veneeseen, joka yhtäkkiä lähtee käyntiin. Paatilla oleva näkymätön mies, Herra Näkymätön, köyttää Taikaviitan, ja vie hänet katsomaan jahdin sisällä olevaa hänen varastamiensa taulujen kokoelmaa. Taikaviitta saa kuitenkin köytensä irti, ja Herra Näkymätön lähtee pakoon. Pitkän takaa-ajon jälkeen Hra. Näkymätön saa tainnutettua Taikaviitan, joka hetken kuluttua herää teljettynä lasiseen häkkiin. Taikaviitta yrittää kaikenmoisilla säteillä rikkoa lasia, mutta lopulta toteaa yrityksen mahdottomaksi, kunnes ainoastaan nojaa seinään, ja se menee rikki! Taikaviitta saa herra Näkymättömän kiinni, ja niin hänet viedäänkin poliisin huostaan. Silloin Aku tosissaan lähteekin lomalle – vihdoin. Viides, viimeinen osa alkaa sillä tavalla, että Aku on katsomassa kotonaan televisiota, josta tulee Herra Näkymättömän haastattelu, jossa hän sanoo, että on parantanut tapansa. Taikaviitta painuu Pellen puheille, joka on tehnyt Taikaviitan uuden aseen melkein valmiiksi. Taikaviitta lähtee tavalliselle yölliselle kierrokselleen. Siellä hän yllättäen näkee herra Näkymättömän. Herra Näkymättömällä on yllättäen Pellen uusi ase, jonka hän kohdistaa Taikaviittaan, ja ampuu. Taikaviitta jähmettyy nille sijoilleen, ja Herra Näkymätön kaappaa Taikaviitan, ja lahjoittaa Taikaviitta-patsaan, joka oikeasti on aito Taikaviitta, kaupungille. Siinä Taikaviitta sitten oli puolustuskyvyttömänä. Sinä erääänä yönä Herra Näkymätön tulee paikalle ja kertoo kyvyttömälle Taikaviitalle, että aikoo lähteä jahdillaan jäljettömiin. Pelle tulee kotiinsa ja huoma eräästä laitteestaan, että taikaviitta on jököttänyt museon edessä jo vuorokauden. Ja että Jähmetyssäde on varastettu. Pelle ja Pikku Apulainen saavat jähmetyksen raukeamaan. Taikaviitta lähtee Näkymättömän jahtia kohti, ja saa loppujen lopuksi Näkymättömän kiinni. Näkymätön joutuu vankilaan.

Tarinasarjan kaikki osat ovat Riccardo Secchin ja Giorgio Salatin käsikirjoittamia, mutta piirtäjät vaihtuvat tarinoittain: Ensimmäisen osan piirtäjä on Giorgio Cavazzano, toisen Marco Palazzi, kolmannen Marco Gervasio, neljännen Roberto Vian, ja viimeisen luvun myös Roberto Vian. Tarinasarja viimeinen osa oli lukijoiden äänestettävissä. Tarinasarja on tehty taskukirjakoolle, eli vaikka se ilmestyi lehdessä, oli siinä vain kolme riviä per sivu.

Jatkuu..

Ja Rangking:

1. Akuhullu97: 34697 (TUS) (Jos joku nyt sanoisi, että onko hyväksytty...)
2. Imfromfinland08: 26494 (SRT)
3. Karhula: 26006 (KpW)
4. Kirja: 25020 (WF)
5.Bomber: 24010 (WF)
6. Aku Vankka: 22905 (DuDu)
7. Peetukka: 10935 (FRT)
8. Frodo: 8587 (FRT)
9. Mac Ducky: 5618 (SRT)
10. Pullasorsa: 1947 (KpW)
11. Hiidenkirnu: 1693 (TUS)
12. T@IK@VIITTA: 1593 (TT)
13. Dewey: 1058
14 Kreach: 955

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.
Neljännen osan nimi on Yksisarvisen sarvi. Tämä osa kertoo vuorostaan Hiiristä. Tarinan alussa Mikki ja minni viettävät aikaansa huvipuistossa. He menevät huvipuistossa erääseen telttaan, jossa on ihmeitä (ei oikeita) ympäri maailmaa. Eräs ihme on yksisarvisen sarvi, ja tämän nähtyään myös mikki alkaa muistamaan, kuinka hän oli ollut Myyttien saarella. Hän myös muisti että hänellä itsellään on kyseisen eläimen sarvi kotonaan, hän sai sen saarelta. Kotiin tultuaan Mikki huomaa, että hänen talollaan on miehiä (jotka olivat huvipuiston ihmetaltassa). Nämä miehet yrittävät varastaa mikiltä Mikin sarven, ja erään kartan. Mikin hanttiyrityksistä huolimatta ryökäleet saavat varastettua nämä tavarat. Mikki huomaa, että hän muistaa myyttien saaren, hänen sarvensa avulla. Miki lähtee ajojahtiin takaisin huvipuistoon. Hän yrittää ottaa kiinni varkaat. Aluksi hän saa pelkän kartan takaisin, mutta valeasujen ja Mikin älyn avulla hän saa myös sarven takaisin.
Tarinasarjan viidennen osan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä. Tässä tarinassa seikkailee sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Tarinan alussa Aku ja Roope etsiskelevät Ankanpoikia, joista ei ole kuulunut yhtään mitään Pegasuksen lentoretken jälkeen. Molemmat epäilevät, että Pegasus on vienyt pojat myyttien saarelle. Tänne myös Aku ja Roope suuntaavat. Lentokoneessa, jolla Akuja Roope lentävät myyttien saarta kohti, on ongelmia. Aku yrittää korjata tilannetta, mutta putoaa vanhingossa lentokoneesta mereen. Aku putoaa taivaalta suoraan mikin päälle, joka on myös lähtenyt suuntaamaan myyttien saarelle, Hessun ja Staattisen kanssa. Mikki oli kovassa myrskyssä tippunut laivan laidan yli mereen. Aku ja Mikki uivat mereltä laivaan, jossa Hessu ja Staattinenkin ovat. Molemmat kertovat toisilleen oman tarinansa liittyen Myyttien saareen. Saarelle saapuessaan he huomaavat luolan, jossa makaa sairas lohikäärme. Lohikäärme yritetään parantaa ja Mikki sekä Aku onnistuvat siinä. He ehtivät juuri ja juuri pois luolasta, ennen kuin se romahti mereen. Saari hajoaa edelleen kovaa vauhtia. Pian tämän jälkeen he kohtaavat Ankat, Staattisen ja Hessun. He jäävät saarelle istuskelemaan ja miettimään seuraavia "askeleitaan".
Kuudennen osan nimi on Etsijät Eksyksissä. Tässä tarinassa esiintyvät mm. Iines ja Minni. Tarinan alussa molemmat ovat satamassa vaatimassa eräältä venevuokraajalta kyytiä myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkin pystyisi toteuttamaan tätä, sillä eihän lähes kukaan tiedä, missä Myyttien saari sijaitsee. Vuokraajan kieltäydyttyä Iines ja Minni vuokraavat itselleen veneen ja lähtevät kahdestaan etsimään Myyttien saarta. He löytävät lopulta saaren, mutta joutuvat pelottavan merihirviön kynsiin. Kuitenkin yhä edelleen saari sortuu, ja saaren kalliolta pudonnut kivi osuu merikäärmeeseen ja Iines sekä Minni pelastuvat. he eivät vielä ole pelastuneet, sillä heitä alkaa jahtaamaan valtava lintu. Molemmat kuitenkin pystyvät pakenemaan lintua. Vielä tämän jälkeen he kohtaavat useita taruolentoja saarella. He kuitenkin selviävät jokaisesta tilanteesta. Tämän jälkeen tarinaan tulee jälleen mukaan se outo robottimainen olento, joku keiju. Keiju opastaa naiset vuorelle. Vielä muutaman vastoinkäymisen kautta he pääsevät erään jyrkänteen luo, josta he näkevät Akun, Mikin ja kumppanit. He eivät kuitenkaan vielä lähteneet heidän luokseen, sillä oli jo myöhä.
Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tämän tarinasarjan osan alussa tutut päähenkilömme, alkavat rakentamaan vempelettä, jolla he pääsisivät pois saarelta. Iines ja Minni suunnittelevat menoa, Mikin ja kumppanien luo. Tosin he joutuvat kivivyöryn alle. He putoavat jokeen. Hessu on kalassa ja hänen onkeensa tarttuu yllättäen Minni kenkä. Tämän jälkeen Aku löytää samaisesta joesta iineksen rusetin. Tämän jälkeen he tajuavat, näiden neitojen olevan saarella. Kaikki, jotka ovat Akun ja Mikin seurueessa, lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä. Hessu ja Roope joutuvat etsimisretkellään varomaan saaren maaperän halkeamia, mutta erään halkeaman välistä löytyy suuri ja hyvin arvokas timantti. Minni ja Iines ovat pulassa, ja he tippuvat eräältä jyrkänteeltä, mutta Pegasos poimii heidät kyytiin ilmasta. Loppujen lopuksi vastoinkäymisien jälkeen Ankanpojat löytävät Iineksen ja Minnin. Tarinan lopussa saaren valtias astuu esiin ja kertoo saaresta ja sen kohtalosta ym.
Kahdeksannen osan nimi on Keksijäin Koettelemukset. Tarinan alussa Pelle Peloton ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää keksintöä. Staattinen ehdottaa Pellelle, että he menisivät katsomaan Staattisen suunnittelemaa rakettia hänen pajallensa, sitä ei kuitenkaan vielä ole testattu. Jälleen tarinassa astuu esiin se robottimainen keiju, keiju pudottaa keksijöille kertan, joka opastaa heidät myyttien saarelle. Samaan aikaan eräs toinen erikoinen pieni robotti tulee ja sieppaa tutuksi tulleen keijun. Keksijät lentävät Myyttien saarelle, tosin polttoaine on lopussa, ja he tipähtävät saaren lumiselle alueelle, jossa he kohtaavat ison Jetin. Pikku Apulainen ja muut robotit kamppailevat keskenään. Keksijät pakenevat Jetiä, ja lopulta saapuvat muiden luokse. Mythos kertoo keksijöille, että saari elää erään koneen varassa, joka on tällä hetkellä rikki. Keksijät tarjoutuvat korjaamaan koneen, jotta saari saataisiin pelastettua.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Lainaus käyttäjältä: wierii2Olen koko huomisen poissa, jotenka tämä osakilpailu päättyy Tänään klo 20. Käykö se? Toki voimme huomiseenkin asti kisata, siis täysin normaalisti, silloin tulokset vain tulisivat maanantai-aamuna... :)
Jos multa kysytään, niin mulle se kyllä sopii. :D Hienoa. :D Toivottavasti muillekin sopii.

Eijeijei. Ei hyvänen aika missään tapauksessa, koska silloin en pysty jatkamaan viestiäni enää ollenkaan, koska pääsen kirjoittamaan vasta ensi yönä, enkä todellakaan aio hävitä osakilpailua sen takia, että se lopetetaan aikaisemmin. Joku muu, kuin wierii voi tehdä tulokset huomenna ja wierii tarkistaa ne sitten palattuaan.

Ääk, ei kahdeksalta jo. Tänään on niin paljon tehtävää, ettei millään ehtisi hätyytellä kärkeä. Muutenkin koko osis on mennyt penkin alle, en tiedä jaksanko edes jatkaa.

Ja Karhulaa, paljastapa salaviestisi..