Keskustelujen arkisto

Lainaus käyttäjältä: KreachNiin monta merkkiä piti olla, jotta saa 0,5 pointsia? Eikös se ollut 800 merkkiä? Ainakin edellisissä osakilpailuissa noin on ollut.

Ei mulla mitään salaviestiä ole... ;D

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikasn. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Zafire olisi onnistunut ilman Iinestä ja Herra Näkymätön epäonnistui siksi, että ”rikkoutumaton” lasi hajosi.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
”Herra Näkymättömän paluu”-tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa elokuvista, jossa pyörii Jaakko Pynttä-elokuva. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Päämajalla hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Tutustumiskierroksen jälkeen hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa: hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä autorikoksia. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta.
Päästyään putkasta Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Hänen on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Aku menee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja kahnausten takia hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja M-Musta agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden L-Ihaksesta. Kotiinpäästyään Aku ei huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa häntä.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian, joka paljastaa olevansa Kauno Koodi, ylijohtaja puhuu Akulle.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Ostin sen juuri eilen kaupasta toisena painoksena.

Ensimmäisessä luvussa (Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu) Roope, Aku ja pojat ovat saapuneet viettämään päivää yhdessä. Aku tekee retken lukemansa kirjan ”Ystävysty perheesi kanssa” takia, mutta Roope on lähtenyt matkaan vain, että saisi laskea kuinka paljon rahaa hän saisi, jos kaataisi alueen puut. Ankanpojat taas aikovat häipyä paikalta, että he ehtivät studiolle kuvauksiin, sillä he ovat Planeettojen sota-elokuvan avustajina. Aku kiivastuu muiden välinpitämättömyydestä, mutta silloin suuri musta portti aukeaa räjähtäen heidän eteensä ja sieltä juoksevat kaksi ihmistä. Nämä eivät voi uskoa, että ankat osaavat puhua ja käyttävät vaatteita, mutta enempää he eivät ehdi puhuakaan, ennen morkit hyökkäävät lohikäärmeidensä kanssa. Brendonin onnistuu tainnuttaa yksi morkeista, mutta kaksi muuta eivät ole niin helposti voitettavissa. Brendon ja hänen ystävänsä häipyvät yksin, mutta kaksi jäljelle jäänyttä morkkia vievät ankat mukanaan. Morkeista ”typerin”, Kruup jää maankamaralle.
Toisessa luvussa (Morkien orjat) ankanpojat tutustuvat uuteen herraansa, jonka orjia heistä on tullut. Klark saa yllättäen linnun halan silmäänsä ja ankanpojat näkevät heittäjän, toisin kuin Klark. Kun ankanpojat väittävät linnunjalan tippuneen lohikäärmeestä, selviää, että Klark pelkää lohikäärmeherroja enemmän kuin mitään muuta. Toinen orja, Rasmus nimeltään, kertoo ankanpojille, että he ovat Toomissa, joka on yksi morkien tärkeimmistä kaupungeista. Ankanpojat alkavat paiskimaan töitä otsa hiessä ja kun he lopulta ovat tehneet kaikki työt he ovat aivan rättiväsyneitä. Ankanpojista yksi lähtee etsimään Akua ja Roopea, mutta matkalla hän näkee pojan, joka oli iskenyt Klarkiin. Tämä lähtee seuraamaan poikaa ja näkee suureksi ihmetykseksi tämän lähettävän kirjekyyhkyn. Selviää, että pojan nimi on Juke. Tämä näyttää heille salakäytäviä, jotka orjat ovat vuosien saatossa tehneet. Niitä pitkin he voivat myös livahtaa morkien taloihin.
Kolmannessa luvussa (Juken juonet) ankanpojille selviää, että Juke on suuri Brendon-fani. Sillä välin Aku ja Roope saavat tietää omat herransa. Ankanpojat taas ruokkivat lohikäärmeitä, jotka ovatkin yllättävän kesyjä. He miettivät samalla puhuiko Juke totta lapsuudestaan ja heti sillä hetkellä Juke ilmestyy. Tämä kertoo tietävänsä erään, joka tietää, missä Aku ja Roope ovat. Juke ja ankanpojat seuraavat Snarkin ja Snurkin kaksintaistelua, jonka Snark voittaa helposti. Juke jää kuitenkin kiinni ja siksi Hupu joutuu uhrautumaan. Rasmus kuitenkin pelastaa hänet selkäsaunalta.
Neljännessä luvussa (Kolme kolmelle) Juke ja Lupu tarkkailevat Morkeja, joita näyttää olevan pilvin pimein. Juke kertoo suunnitelmasta, jonka avulla Brendon voittaisi koko sodan. Aku joutuu työskentelemään asevarastoon ja Roopesta tulee herransa avustaja. Kun Lupu tarkkailee miten morkit hoitavat näiden lohikäärmeitä Rasmus tulee kertomaan, että tätä tarvitaan. Selviää, että jokainen ankanpoika on saanut koulutettavaksi yhden lohikäärmeenpoikasen. Kaksi niistä eivät kuitenkaan päästä heitä yhden sairaan luo. Kun he saavat virkistettyä loukkaantuneen muistakin tulee heidän ystäviään. He antavat niille nimet Leisku, Sauhu ja Nuusku. Sillä välin Juke on lopulta löytänyt Roopen, mutta hänen kauhistuksekseen näyttää siltä, että tämä on siirtynyt Morkien puolelle.
Viidennessä luvussa(Pako Morkinmaasta) Skäk alkaa kouluttaa pikkulohikäärmeitä, jotka kutienkin puolustautuvat. Sillä välin Juke löytää Akun, joka yrittää epätoivoisesti paeta. Silloin Roope kuitenkin ilmestyy paikalle. Roope kertoo, että tahallaan mielistellyt herraansa, että on saanut tietoja. Hän kertoo myös, että hän on tekemässä pakosuunnitelmaa. Silloin Juke astuu kuvioon. Kun Juke kertoo heidän enoista ankanpojille nämä kertovat karkaavansa sinä yönä. Juke juoksuttaa Klarkia ympäriinsä, kun ankanpojat karkaavat samalla hetkellä lohikäärmeillään. Klarkin epätoivoisesta yrityksestä, saada heidät kiinni, huolimatta ankanpojat karkaavat Toomista.
Kuudennessa luvussa (Emon luona) ankanpojat tajuavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitä. Niinpä he lentävät koko yön, jonka jälkeen Nuuhkun veto loppuu, mutta Leisku ja Sauhu pelastavat sen. Silloin he kohtaavat pentujen äidin. Sillä välin Aku keskustelee Juken kanssa pojista. Aku kertoo, että Roopen suunnitelmaan kuuluu se, että tämä tuhoaa kaikki aseet asevarastossa. Akun huonoksi onneksi ne ovat kaikki teräviä. Kun ankanpojat ovat lähdössä jatkamaan matkaansa ilman pentuja niiden emo kuitenkin käskee niiden mennä. Niinpä kuusikko lähtee kohti allikkoa.
Seitsemännessä luvussa (Kohti allikkoa) ankanpojat saapuvat allikkoon, mutta morkit ovat jo tuhonneet koko paikan. Kun ankanpojat jatkavat matkaansa he törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tuhota heidät. Tämä kuitenkin tippuu lopulta itse alas. Tämän vuoksi heidän allaan paljastuu todellinen Brendonin päämaja, todellinen allikko. Heitä vastassa ovat Brendon sekä hänen ystävänsä. He kertovat Morkin pudonneen Hintermannin talon katon läpi. Silloin pentujen emo saapuu toinen lohikäärme mukanaan.
Kahdeksannessa luvussa (Brendonin tarina) Brendon ja Hintermann kokevat ensi lentonsa. Ensiksi mainittu on innoissaan, mutta jälkimmäiseksi mainittu on kauhuissaan. Kun Brendon laskeutuu hänen syliinsä juoksee tyttö, joka kertoo olevansa Brendonin tytär. Selviää kuitenkin, että Brendon on vain adoptoinut tämän. Ankanpojat eivät ymmärrä miksi Brendon on niin mahtava, mutta selviää, että tämä on ollut alunalkujaan pelkkä maalaispoika. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen, joka pisti hanttiin morkeille. Brendon kokosi armeijansa ja Hintermannin tultua morkien hyökkäykset estettiin. Sillä välin Toomissa Kenraali Hyrk ja lordi Morak pelaavat kaksintaistelunsa, jonka kenraali Hyrk voittaa Roopen juoman avulla. Allikossa taas selviää, että ankanpojat eivät pääsekään Toomin hyökkäykseen vaan he pääsevät kotiin.
Yhdeksännessä luvussa(Hyökkäys Toomiin) ankanpojat kuitenkin vastustavat päätöstä. He kertovat, etteivät aio jättää enojaan siihen maailmaan. Niinpä he lähtevät joukolla kohti Toomia. Siellä Aku jo odottaa heitä, mutta Roope ei ole vielä paikalla. Niinpä poppoo joutuu vielä odottamaan ja siksi he käyttävät ilotuliteraketteja, joita morkit pelkäävät. Sillä välin Brendon syöksyy lordi Hyrkin luo ja sieppaa Roopen, joka esittää roolinsa loistavasti rimpuilemalla. Kun Juke luulee taistelun olevan ohi ja hän laskeutuu talon katolta alas, häntä odottavat siellä kuitenkin jo morki-soturit.
Kymmenennessä luvussa (Perheen merkitys) yö on kulunut ja Aku herättää ankanpojat. Aku on jo herättämässä Roopenkin, mutta ankanpojat kieltävät, sillä tämä oli kertonut Brendonille morkien sotasuunnitelmaa aamuyöhön saakka. Aku ei kuitenkaan välitä, sillä hän on päättänyt, että sillä aamiaisella koko perhe on koossa. Samaan aikaan Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ankkapoppoota. Pelle saa tietää melkein heti, että ankat ovat kadonneet ulottuvuusporttiin. Toisessa ulottuvuudessa taas ankanpojat lentävät jälleen lohikäärmeillään. Brendonin joukko on tekemässä lähtöä, kun taas Toomissa Klark on pulassa ja turvautuu siksi Rasmukseen. Klark on nimittäin nimitetty vastuuseen Toomista hetkeksi. Allikossa ankanpojat taas kieltäytyvät jälleen palaamasta kotiin. Niinpä he lopulta jäävät. Sillä välin Toomissa morkit valmistautuvat viimeiseen taisteluun.
Tarinan toisiksi viimeisessä luvussa (Nuuhku) morkit lähtevät kohti allikkoa lohikäärmeillään. Lentäessään samaan tahtiin jalkamiestensä kanssa lordi Hyrk ampuu aseellaan yhtä morkia. Toomissa taas orjat ovat päättäneet paeta ja Klark katuu maahan jo pelkästä kauhistuksesta. Kun morkit saapuvat allikkoon ketään ei kuitenkaan näy. Kaikki ”hyvikset” nimittäin ovat siirtyneet jo sivummalle ja hetkessä kaikki morki-soturit on piiritetty. Taistelu ei ole kuitenkaan vielä ohi ja kun lordi Hyrk pääsee Brendonin lähelle tämä ehtii jo ampua tätä ”sähkötys”aseellaan, mutta silloin Nuuhku ponkaisee ilmaan ja heittäytyy säteen eteen.
Tarinan viimeisessä luvussa (Kotiinpaluu) Lupu auttaa Nuuhkua kuntoutumaan. Brendonin joukot saavat morkien toisessa päämajassa voiton ja niinpä sota on vihdoin ohi. Juke huomaa Silian olevan ärsyttävä. Hintermann kuitenkin huomaa jotain ja kertoo, että Juke ja Silia ovat sisaruksia. Niinpä Jukesta tulee Brendonin ottopoika. Seuraavaksi ovat edessä hyvästit, joiden jälkeen ankkapoppoomme saapuu takaisin maahan.

Ankkamestari Don Rosan (s. 1951) kokonaan itse käsikirjoittama ja piirtämä Roope Ankan elämä ja teot-sarja on lähes kaikkien ankka-fanien mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista. Kaikki tarinat on muistaakseni julkaistu myös Aku Ankka-lehdessä, niin kuin myös Roope Ankan elämä ja teot-kokoelmakirjoissa, joita on ilmestynyt kaksi. Ensimmäisessä osassa (1997) käsitellään vuodet Roopen kymmenvuotispäivästä (Klaaninsa viimeinen) aina 1947 vuoteen saakka (Ankkapalatsin erakko). Eli noinsanotusti a-osat. Toisessa kokoelmakirjassa (2007) taas nähdään b- ja c-osat, eli lisäosat. Näissä tarinoissa Aku ja pojat ovat yleensä mukana ja niissä Roope kertoo, miten hän keräsi ensimmäiset miljoonansa sekä Klondikessa olosta. Mukana on myös kaksi ylimääräistä tarinaa, joista toisen nimi on Unelmoiden läpi elämän (julk. Aku Ankassa vuonna 2003). Ensimmäisestä kokoelmakirjasta on tehty useita uusintapainoksia, mutta ensimmäinen ilmestyi vuonna 1997 ja toinen osa vuonna 2007. Ensimmäinen julkaistiin Roopen 50-vuotispäivien kunniaksi ja toinen osa Roopen 60-vuotispäivien kunniaksi.

Aku Ankan taskukirjassa numero 129: Joron jäljillä julkaistu Pohjola-sarja on myös erinomainen. Sen on käsikirjoittanut ja piirtänyt niin Mikki puolen, kuin myös ankkapuolen mestari, italialainen Massimo De Vita. Sarjaan kuuluu kolme tarinaa, jotka kaikki julkaistiin tässä taskukirjassa: ”Taikamiekka”, ”Pohjolan turnajaiset” sekä ”Sumujen ruhtinaan paluu”. Joka tarinassa Mikki ja Hessu (viimeisessä myös Pluto) menevät eräänlaisella lautasella toiseen ulottuvuuteen, jossa he saattavat olla jopa päiviä, ja kun he lopulta palaavat Maassa aikaa on kulunut vasta pari minuuttia.

Olen kuullut myös Millenium-sarjasta, Shanborn-sarjasta, Formula 1-sarjasta sekä Pohjola-sarjasta, mutta mitään en ole vielä ehtinyt lukea. Pohjola-sarjan kylläkin omistan, niin myös Shanborn sarjan ensimmäisen osan ja myös toisen, mutta niitä en vielä ole ehtinyt lukemaan.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin.

Muokkaus:Kattivaaran margariinitehdas

Kattivaaran margariinitehdas on yksi Ankkalinnan tunnetuimmista tehtaista. Margariinitehdas on tavallisen tehtaan näköinen. Suuret piiput vain savuavat, kun työntekijät pakkaavat ja tekevät margariinia ihmisille.

Monissa tarinoissa Aku työskentelee siellä ja siksi Akun yleisin työ onkin margariininpakkaajana margariinitehtaalla. Johtaja sanoo Akua jopa aina joskus koko tehtaan taitavimmaksi margariininpakkaajaksi, vaikka monesti tämä onkin joutunut potkaista Akun pihalle tämän möhlättyä pahasti. Aina Aku on kuitenkin päässyt takaisin töihin, johtajan rauhoituttua. Yleensä raivoamiskohtaukset johtuvat siitä, että Aku on jotenkin yrittänyt nopeuttaa margariininpakkausta ja jokin on sitten mennyt pieleen.

Lainaus käyttäjältä: wierii2Selvä, tuo oli vain ehdotus... Maanantaina saatte lopulliset tulokset. ;) Poonuksia niissä ei kyllä ole... Tai ehkä on, ehkä ei... :) Juu, se on hyvä, vaikka melkein sama se minulle. Haluaisin nyt vastauksen, onko viestini hyväksytty?! :)

Innostuin vielä kirjoittamaan:

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarja, mitä myös joitakin sellaisia jatkiksiksi kutsutaan ovat tarinoita, joihin kuuluu ainakin enemmän kuin yksi tarina. Niitä julkaistaan varsinkin Akkarissa aika usein. Lyhyitä jatkiksia ilmestyy vähän useammin, mutta pitkiä tarinasarjoja taas vähän harvemmin. Joskus muistaakseni jopa taskareissakin niitä on ilmestynyt ja joissakin muissakin ankkajulkaisuissa. Eli on aika harvinaista, että joku ankisti ei olisi ikinä edes yhtä tarinasarjaa lukenut.

Mutta nyt piirtäjiin. Yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista piirtäjistä, Carl Barks ei tehnyt juurikaan tarinasarjoja, vai onko tehnyt ollenkaan? Tai edes hänen hallitsemallaan "aikakaudella" niitä oli aika harvinaista päästä lukemaan, eli siinä 50-60 vuosien tienoilla. Eikä Don Rosaltakaan niitä juurikaan ilmestynyt, ellei Roope Ankan elämä ja teot -sarjaa lasketa. Tarinasarjoja onkin ilmestynyt eniten tässä 2000-luvulla.

Monet eri piirtäjät ovat tehneet monia eri tarinasarjoja. Nyt ensiksi mieleen tulevat Ferioli ja Giorgio Cavazzano. Ferioli piirsi ainakin pari tarinaa Myyttien saari -sarjaa sekä Shamboria. Cavazzano taas muistetaan paremmin Taikaviitta saagastaan, joka ilmestyi viime vuoden puolella Akkarin sivuilla. Noistakin sarjoista kerron vähän enemmän tässä tekstissä.

Mutta, nyt tarinoihin. Ensimmäisenä tulee mieleen 2002 vuonna ilmestynyt, tanskalaisen Flemming Andersenin piirtämä Formula-sarja. Sarja taisi sisältää yhteensä kuusi tarinaa. Ainakin omasta mielestäni kyseinen sarja oli erittäin hyvä, kun formuloista muutenkin pidän. Jos numero pitäisi sarjalle antaa, niin se olisi varmaankin 9+. Tosin olihan parissa tarinassa myös pari miinustakin.

Tarinan juoni etenee niin, että aluksi Kulta-Into Pii, oli ostanut/perustanut oman formula-tallin ja hankkinut siihen hyvän kuljettajan, ja kaikki muut työntekijät, jotka olivat alansa huippuja. Roopekin innostui perustamaan oman tallin, Piin kerskailujen jälkeen. Roope palkkasi talliinsa kenenkäs muunkaan, kuin rakkaan sukulaispoikansa Akun, joka on myös sarjan päähenkilö. Auton Akulle teki Pelle Peloton, joka myös kuului Roopen tallin "organisaatioon".

Sarja etenee erittäin jännittävästi, seuraten ongelmia molempien tallien välillä sekä tiukkia kilpailuja ja kömmähdyksiä. Piin ja Roopen tallit hallitsevat koko kautta, ja mestaruuskin selvitetään näiden kahden tallin välillä. Piin talli käyttää myös erillaisia vippaskonsteja päihittääkseen kivenkovan Roopen tallin. Monien jännittävien osakilpailuiden jälkeen Aku vie lopulta tiukasti mestaruuden, Piin edestä.

Heti toisena mieleen tulee Cesar Feriolin piirtämä ja Pat & Carol McGrealin käsikirjoittama, ja 2003 vuonna Aku Ankassa ilmestynyt Myyttien saari -sarja. Sarjassa seikkailee monia eri hahmoja, niin hiiri sekä ankka maailman puolelta, kuten Tohtori Staattinen, Roope Ankka ja Hessu Hopo. Ja päähenkilöinä häärivät tietenkin Aku ja Mikki.

Juoni etenee, siten, että Aku ja muut ankat saavat haltuunsa oudon kartan, jossa näkyy "saari". Ankat matkaavat kartan mukaisesti kyseiselle saarelle, joka paljastuu taruolentojen asuttamaksi paikaksi. Ankanpojat muun muassa ystävystyvät pienen "peksu" pegasoksen kanssa, joka matkaa heidän kanssaan "salaa" Ankkalinnaan, veneeseen piiloutuneena. Myös Mikki ja Hessu matkaavat saarelle, ja pukeutuvat muun muassa kentaruriksi.. Tietenkin hiiret ja ankat vielä palaavat Ankkalinnasta takaisin saarelle, joka oudosti vajoaa pala palalta mereen. Jotta saari pelastuisi, niin siinä tarvitaan myös heidän apuaan. Lopulta saari pelastuu, mutten nyt kerro sen tarkemmin miten.
Oli ihan mukavaa vaihtelua, että hiiret ja ankatkin seikkailivat samassa sarjassa. Plussat siitä. Ja, kun Ferioli osaa vielä piirtää todella hyvin ankkoja ja hiiriäkin. Oikea piirtäjä tähän sarjaan.

Noin pari vuotta sitten ilmestyi myös yksi tarinasarja. Roope ja kumppanit Euroopassa, nimeltään. Mielestäni ihan hyvä sekin oli, vaikkei vetänyt vertojaan Formula-sarjalle. Siinä, miten jo otsikostakin voi päätellä, niin Roope, Aku ja Ankanpojat seikkailevat Euroopassa. Milla Magia on heidän perässään havittelemassa tietenkin Roopen ensilanttia. Ankat käyvät myös Suomessa, missä Milla saa lopulta ensilantin käsiinsä, muuttuen karhuksi ja hyökäten Roopen kimppuun. Mutta lopulta ankat päätyvät Millan perässä Vesuviukselle, ja yrittävät saada Roopen killingin takaisin. Ja näinhän siinä käy, ja kaikki päätyy hyvin. Oma mielipiteeni vielä tarinoista, että useimmat olivat hyviä tarinoita, mutta jotkut vähän tylsähköjä. Silti ihan mukava tarinasarja on kyseessä. Kannattaa lukea. Ja sarjan tarinat ovat piirtäneet muistaakseni Wanda Gattino, Miguel ja Carlos Mota.

Viime vuonna ilmestyi lisäksi italialaisten piirtäjien, piirtämä Taikaviitta -saaga. Erittäin hyvä sekin. Ehkä toiseksi paras tarinasarja, minkä olen lukenut. Sarjan tarinat käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Tarinoiden piirtämisesät vastasivat taas Giorgio Cavazzano, Marco Gervasio,Roberto Vian ja Marco Palazzi..

Sarjan juoni etenee siten, että Akun eli Taikaviitan oli tarkoitus jättää Ankkalinnan tomut hetkeksi ja suunnata kohti kauan odotettua lomaa. Mutta Aku ei osaa aavistaa, sitä, että Ankkalinnassa on juuri viisi "pelättyä" rosmoa, jotka ovat suunnittelleet ryöstellä Ankkalinnassa. Jokaisella heistä on oma suunitelma ja paikka minkä aikovat ryöstää. Kelmit ovat Hak Kermak (hänen apunaan on vielä robotti nimeltään Kollo), Kauhukaksoset, Zafire ja joukon "johtaja" Herra Näkymätön. Sen verran voin pastaa, että kaikkien ryöstöyritykset menevät mönkään. Mutta naispuolinen Zafire saa selville sen, että Taikaviitta onkin oikeasti Aku. Viimeisen osan "vastuksen" akkarin lukijat saivat äänestää itse. Voiton vei tiukasti Herra Näkymätön Zafiren edestä. Myös Kauhukaksoset pärjäsivät äänestyksessä hyvin. Viimeisen osankin Herra Näkymätön hävisi tiukan taiston jälkeen. Muistaakseni Hra Näkymätön sai jopa, Taikaviitan kiikkiin, mutta Taikis pääsi jollakin konstilla pois...

Oma mielipiteeni oli tästä sarjasta, että se oli ihan hyvä. Ajattelin kyllä, että sarja olisi saattanut olla vähän parempikin. Mutta silti ihan kelpo sarja se tämäkin oli. Oli mukava lukea Taikaviitta aiheinen tarinasarja vaihteeksi.

Vielä Shamborista, minkä piirsi Cesar Ferioli ja käsikirjoittivat Pat & Carol McGreal. En sarjaa, kovinkaan hyvin muista, koska sen ilmestymisestä on jo kulunut vuosia... Muistan vain,että Mikki joutuu johonkin toiseen ulottuvuuden tapaiseen paikkaan. Hän (kai) sai joltakin vanhalta mieheltä, jonkun kirjan, mitä lukiessaan päätyi tuonne paikkaan. Siellä Mikki ystävystyy Ikkimi Riihen kanssa, (eli toistepäin Hiiri Mikki) joka on yhden "yhteisön" johtaja. He yrittävät pelastaa prinsessan, joka on muistaakseni vangittu. Lopulta hekin saavat pelastettua prinsessan.

Tuosta Shamborista tuleekin mieleen Massimo De Vitan piirtämä Pohjola-saaga niminen -tarinasarja. Siinä Mikki ja Hessu päätyvät johonkin, toisen ulottuvuuden tapaiseen paikkaan, nimeltä Vilumaa. Siellä Hessua uudeksi "Alfiksi", (Tyyppi, joka aikanaan kukisti Sumujen ruhtinaan) joka pystyisi kukistamaan pahan Sumujen Ruhtinaan vielä uudestaan. Lisäksi heidän mukaansa tulee Orvo niminen kaveri, joka sai Hessun ja Mikin Vilumaahan. Myös mukaan tulee Hemmo Hattu ja hänellä oli muistaakseni oma "lemmikki-karhu". Tosin se ei tullut heidän mukaansa. Pitkän matkan jälkeen he tai oikeastaan Hessu sai kukistettua Sumujen ruhtinaan. Mutta lopullisestikko?...
Tarinalla on vielä kaksi jatko-osaa. Toisen nimi on Pohjolan turnajaiset. Siinä Mikki ja Hessu palaavat Vilumaahan. Vilumaa on muuttunut viime vierailun jälkeen todella paljon. Se on nykyään modernin ja tekniikan koti. Muistaakseni Vilumaan tulivuori on alkanut syöksemään tulta ja laavaa, ja he tarvitsevat timantin tai jonkun sen tapaisen möykyn, että Vilumaa pelastuisi. Sen pystyi voittamaan turnajaisista ja Hessu osallistui niihin. Hän voitti turnajaiset, mutta he myöhästyivät, kun heidän piti viedä se Aaronille.
Kolmas ja viimeinen osan nimi on Sumujen ruhtinaan paluu. Kuten nimestä voi päätellä, niin paha Sumujen ruhtinas palaa Pohjolaan. Samalla myös Pluto joutuu vahingossa Pohjolaan. Mikki ja Hessu lähtevät Pohjolaan pelastamaan Plutoa, ja samalla kukistamaan Sumujen Ruhtinaan uudelleen. Lopulta selviää, ettei Sumujen ruhtinas ollut se oikea ja alkuperäinen. Kyseessä oli vaan joku tavallinen tyyppi, joka oli löytänyt Sumujen ruhtinaan maskin, ja laittanut päähänsä. Maski sai hänet luulemaan olevansa Sumujen ruhtinas. Pluto oli Sumujen ruhtinaan koira, ja silläkin oli jokin maski mikä sai siitä pahan. Plutolta saatiin myös maski pois. Vilumaa oltiin lopullisesti pelastettu, eikä Mikin ja Hessun apua enää tarvittaisi. Mikki ja Hessu palasivat takaisin Ankkalinnaan. - Lopullisesti.

On unohtunut mainita Don Rosan piirtämä Roope Ankan elämä ja teot niminen tarinasarja. Kuten jo nimestäkin voi jo päätellä, niin sarja kertoo Roope Ankan elämänvaiheista ja hänen suurimmista seikkailuistaan. Useiden tarinoidenkin nimet ovat Roopen "lempinimiä", kuten Transvaalin tuittupää, Julman maan jehu ja Missisipin mestari.

Kaikki sarjan tarinat on koottu mestari Carl Barksin tarinoiden lähteistä. Ainoana poikkeuksena on Tony Strobl, jonka yhdestä tarinasta on koottu, se miten Roope ansaitsi ensimmäisen lanttinsa.
Oma mielipiteeni sarjasta on, että se on todella hyvä. Mukavaa lukea, Roopen nuoruudestakin ja siitä mitä hän on kokenut elämänsä aikana. Jokaisen kannattaa lukea tämä tarinasarja. Lisäksi onhan sarjan tehnyt monien fanittama Don Rosa.

Myös Giorgio Cavazzanon piirtämää Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Sen on käsikirjoittanut Byron Erickson. Sitä löytyy kovakantisena ja pehmeäkantisena kaupan hyllyiltä. Se taisi ilmestyä ensimmäisen kerran vuonna 2004. Minä en tätä kirjaa omista, mutta kyllähän se saattaisi ollakkin ihan hyvä. Kenties saatan ostaakkkin sen jos nään kaupoissa...

Lisäksi taskareissakin ilmestyi eräs tarinasarja, minkä julkaistustakaan ei ole kovinkaan kauan. Sarjan nimi on Tuplanolla. Se taitaakin olla yksi ainoista tarinasarjoista, mikä on julkaistu taskareissa vähään aikaan. Sen sarjan piiirsivät Andrea Freccero, Francesco D'Ippolito, Marco Mazzarello ja Vitale Mangiatordi. Sarjan päähenkilönä oli Aku ja hän seikkaili siinä agenttina, tosin hänen agenttinimensä oli Tuplanolla. Sarjalla oli yhteensä neljä osaa.

Vielä lopuksi mainitsen yhden erittäin hyvän tarinasarjan, jonka kannattaa lukea, jos pitää historiasta ja tutkimusmatkoista. Tarinasarjan nimi on Marco Polon matkat. Sarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt italialainen mestari, Romano Scarpa. Sarja on ilmestynyt muunmuassa, Aku Ankan aikakone 6:dessa, eli Vitruviuksen Ankassa. Sivuja tällä tarinasarjalla on yhteensä 126. Sen lisäksi siinä on yhteensä neljä eri "osaa". Ensimmäisen nimi on Arki, toisen taas Kohti Kiinan muuria, kolmas on Tehtävä Saianfussa ja neljäs ja viimeiseksi jäänyt osa on Prinsessa Cocacin.
Omasta mielestäni kyseessä peevelin hyvä tarinasarja. Hyvin toteutettu sarja. Mukavaa lukea historiaa, kun mukana seikkailevat ankat.

Juoni etenee näin:
Roope aikoo tehdä elokuvan ja on palkannut siihen ohjaajaksi Mikki Hiiren. Pääosassa siinä on Aku, joka näyttelee Marco Poloa, ja sivuosissa ovat Roope, joka esittää Niccolo Poloa, eli Marcon isää, ja Taavi taas esittää Maffeo Poloa, joka taisi olla Marcon setä. Nämä kolme seikkailijaa matkaavat väsyneinä, kotikaupunkiinsa Venetsiaan. Useat heidän tuttunsa eivät aluksi tunnista heitä, ja luulevat vaan heitä "joiksikin muiksi" tai huijareiksi. Lopulta he tunnistavat Marcon, Maffeon ja Niccolon ja ottavat he sisälle syömään, pitkän matkan jälkeen. Syötyään Marco kertoo mitä oikein matkalla tapahtui. Lisäksi Marco selostaa siitä, miten tapasi Kublai -klaanin, ja kuvankauniin Prinsessa Cocacinin,, kuka on Kublai Kaanin veljentytär. Hän kertoo Kiinan ihmeistä ja pitkästä matkasta sinne. Lisäksi Roope keskeyttää tarinan monta kertaa ja tahtoo leikkaa monta kohtaa pois käsikirjoituksesta ja vaatii myös elokuvaan mainoskatkoja. Lopulta Roope innostuu tekemään viimeisen osan, koska se kuulostaa hänen mukaan halvalta tehdä. Roope möläyttää, että haluaa Prinsessa Cocacin osaan Angelina Ankan (Angelina Jolie), minkä osan hän oli jo mennyt llupaamaan Iinekselle. Iines tulistuu siitä ja alkaa "riehumaan". Tarina loppuu siihen.

Vielä yhteenveto: Mitä tässä nyt voikaan todeta... Tarinasarjoja ei ole tehty kovinkaan paljon. Suurin osa niistä on tehty 90-luvun jälkeen, eli kovinkaan vanhoja sellaisia ei löydy. Mutta onhan niitä poikkeuksiakin. Massimo De Vitankin Pohjola -saaga on tehty 80-luvun puolella. Mutta parhain tarinasarja löytyy mielestäni 2000-luvulta. Se on Flemming Andersenin Formula-sarja. Aihe on vaan siinä erittäin hyvä, ja samoin piirtäjä. Toivottavasti tälläisiä sarjoja tullaan näkemään useimminkin Aku Ankka -lehdenkin sivuilla!

Poonustakin tulee:

Muokkaus:Useimmilla saattaa tulla mieleen juuri ensimmäiseksi Kattivaaran margariinitehdas, kun häneltä kysytään Akun työpaikkaa. Eikä ihmekkään. Onhan Aku seikkaillut siellä aika monessakin tarinassa.

Kattivaaran margariinitehdas taitaakin olla Ankkalinnan tunnetuimpia tehtaita, ja yksi ainoista margariinitehtaista koko Ankkalinnassa.

Mitä Aku tekeekään siellä, usein vaihtelee hyvinkin paljon. Joskus hän on siivoojana, ja muulloin taas vaikkapa koemaistajana. Mutta yleensä hän on ollut siellä missä eniten tapahtuu, eli margariinin purkittamisessa. Yleensä hänen on ollut tapana, ihan vain nappia painamammalla ja vipuja rassaamalla säädellä vekotinta, mutta on hän joskus myös joutunut käsin purkittamaan margariinia, esimerkiksi jos hän on mennyt rikkomaan koneen, mikä onkin aika yleistä.

Lisäksi on mahdotonta laskea sitä, kuinka monta kertaa Aku on saanut kenkää tehtaalta. Mutta onneksi yleensä, hänet on aina palkattu heti takaisin. Joskus hän on jopa saanut mojovan palkankorotuksenkin, kun omistaja on tajunnut kuinka tärkeä Aku onkaan.

Mutta nyt tehtaan ulkonäköön. Tehdas on suuri, vaikkei nyt välttämättä yksi Ankkalinnan suurimmista. Väriltään se on yleensä ruskea ja tiilestä tehty. Tehtaasta kohoavat lisäksi kaksi piippua kohti taivasta, tupruttaen useimmin savua. Lisäksi tehdasta komistaa, suuri kyltti, missä komeilee tehtaan nimi ja yläpuolella on suuri margariinipaketti.

Sisältäpäin tehdas on aika tavallisen näköinen. Ensimmäisessä kerroksessa on valtavat sammiot missä margariini kulkee, sekä liukuhihnat, missä purkitettu margariini, lähtee kohti seuraavia vaiheita. Ylimmässä kerroksessa taas sijaitsevat toimistot ja muut kirjanpidon huoneet. Lisäksi kaikista alimmaisena sijaitsee kellari, joka toimii varastona. Lisäksi muistaakseni tehtaalla on joku oma suuri rekkahalli, missä on rekkoja, joilla kuljetetaan margariini myytäväksi.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikasn. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Zafire olisi onnistunut ilman Iinestä ja Herra Näkymätön epäonnistui siksi, että ”rikkoutumaton” lasi hajosi.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
”Herra Näkymättömän paluu”-tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa elokuvista, jossa pyörii Jaakko Pynttä-elokuva. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Päämajalla hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Tutustumiskierroksen jälkeen hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa: hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä autorikoksia. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta.
Päästyään putkasta Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Hänen on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Aku menee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja kahnausten takia hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja M-Musta agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden L-Ihaksesta. Kotiin päästyään Aku ei huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa häntä.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian, joka paljastaa olevansa Kauno Koodi, ylijohtaja puhuu Akulle.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Ostin sen juuri eilen kaupasta toisena painoksena.

Ensimmäisessä luvussa (Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu) Roope, Aku ja pojat ovat saapuneet viettämään päivää yhdessä. Aku tekee retken lukemansa kirjan ”Ystävysty perheesi kanssa” takia, mutta Roope on lähtenyt matkaan vain, että saisi laskea kuinka paljon rahaa hän saisi, jos kaataisi alueen puut. Ankanpojat taas aikovat häipyä paikalta, että he ehtivät studiolle kuvauksiin, sillä he ovat Planeettojen sota-elokuvan avustajina. Aku kiivastuu muiden välinpitämättömyydestä, mutta silloin suuri musta portti aukeaa räjähtäen heidän eteensä ja sieltä juoksevat kaksi ihmistä. Nämä eivät voi uskoa, että ankat osaavat puhua ja käyttävät vaatteita, mutta enempää he eivät ehdi puhuakaan, ennen morkit hyökkäävät lohikäärmeidensä kanssa. Brendonin onnistuu tainnuttaa yksi morkeista, mutta kaksi muuta eivät ole niin helposti voitettavissa. Brendon ja hänen ystävänsä häipyvät yksin, mutta kaksi jäljelle jäänyttä morkkia vievät ankat mukanaan. Morkeista ”typerin”, Kruup jää maankamaralle.
Toisessa luvussa (Morkien orjat) ankanpojat tutustuvat uuteen herraansa, jonka orjia heistä on tullut. Klark saa yllättäen linnun halan silmäänsä ja ankanpojat näkevät heittäjän, toisin kuin Klark. Kun ankanpojat väittävät linnunjalan tippuneen lohikäärmeestä, selviää, että Klark pelkää lohikäärmeherroja enemmän kuin mitään muuta. Toinen orja, Rasmus nimeltään, kertoo ankanpojille, että he ovat Toomissa, joka on yksi morkien tärkeimmistä kaupungeista. Ankanpojat alkavat paiskimaan töitä otsa hiessä ja kun he lopulta ovat tehneet kaikki työt he ovat aivan rättiväsyneitä. Ankanpojista yksi lähtee etsimään Akua ja Roopea, mutta matkalla hän näkee pojan, joka oli iskenyt Klarkiin. Tämä lähtee seuraamaan poikaa ja näkee suureksi ihmetykseksi tämän lähettävän kirjekyyhkyn. Selviää, että pojan nimi on Juke. Tämä näyttää heille salakäytäviä, jotka orjat ovat vuosien saatossa tehneet. Niitä pitkin he voivat myös livahtaa morkien taloihin.
Kolmannessa luvussa (Juken juonet) ankanpojille selviää, että Juke on suuri Brendon-fani. Sillä välin Aku ja Roope saavat tietää omat herransa. Ankanpojat taas ruokkivat lohikäärmeitä, jotka ovatkin yllättävän kesyjä. He miettivät samalla puhuiko Juke totta lapsuudestaan ja heti sillä hetkellä Juke ilmestyy. Tämä kertoo tietävänsä erään, joka tietää, missä Aku ja Roope ovat. Juke ja ankanpojat seuraavat Snarkin ja Snurkin kaksintaistelua, jonka Snark voittaa helposti. Juke jää kuitenkin kiinni ja siksi Hupu joutuu uhrautumaan. Rasmus kuitenkin pelastaa hänet selkäsaunalta.
Neljännessä luvussa (Kolme kolmelle) Juke ja Lupu tarkkailevat Morkeja, joita näyttää olevan pilvin pimein. Juke kertoo suunnitelmasta, jonka avulla Brendon voittaisi koko sodan. Aku joutuu työskentelemään asevarastoon ja Roopesta tulee herransa avustaja. Kun Lupu tarkkailee miten morkit hoitavat näiden lohikäärmeitä Rasmus tulee kertomaan, että tätä tarvitaan. Selviää, että jokainen ankanpoika on saanut koulutettavaksi yhden lohikäärmeenpoikasen. Kaksi niistä eivät kuitenkaan päästä heitä yhden sairaan luo. Kun he saavat virkistettyä loukkaantuneen muistakin tulee heidän ystäviään. He antavat niille nimet Leisku, Sauhu ja Nuusku. Sillä välin Juke on lopulta löytänyt Roopen, mutta hänen kauhistuksekseen näyttää siltä, että tämä on siirtynyt Morkien puolelle.
Viidennessä luvussa(Pako Morkinmaasta) Skäk alkaa kouluttaa pikkulohikäärmeitä, jotka kutienkin puolustautuvat. Sillä välin Juke löytää Akun, joka yrittää epätoivoisesti paeta. Silloin Roope kuitenkin ilmestyy paikalle. Roope kertoo, että tahallaan mielistellyt herraansa, että on saanut tietoja. Hän kertoo myös, että hän on tekemässä pakosuunnitelmaa. Silloin Juke astuu kuvioon. Kun Juke kertoo heidän enoista ankanpojille nämä kertovat karkaavansa sinä yönä. Juke juoksuttaa Klarkia ympäriinsä, kun ankanpojat karkaavat samalla hetkellä lohikäärmeillään. Klarkin epätoivoisesta yrityksestä, saada heidät kiinni, huolimatta ankanpojat karkaavat Toomista.
Kuudennessa luvussa (Emon luona) ankanpojat tajuavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitä. Niinpä he lentävät koko yön, jonka jälkeen Nuuhkun veto loppuu, mutta Leisku ja Sauhu pelastavat sen. Silloin he kohtaavat pentujen äidin. Sillä välin Aku keskustelee Juken kanssa pojista. Aku kertoo, että Roopen suunnitelmaan kuuluu se, että tämä tuhoaa kaikki aseet asevarastossa. Akun huonoksi onneksi ne ovat kaikki teräviä. Kun ankanpojat ovat lähdössä jatkamaan matkaansa ilman pentuja niiden emo kuitenkin käskee niiden mennä. Niinpä kuusikko lähtee kohti allikkoa.
Seitsemännessä luvussa (Kohti allikkoa) ankanpojat saapuvat allikkoon, mutta morkit ovat jo tuhonneet koko paikan. Kun ankanpojat jatkavat matkaansa he törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tuhota heidät. Tämä kuitenkin tippuu lopulta itse alas. Tämän vuoksi heidän allaan paljastuu todellinen Brendonin päämaja, todellinen allikko. Heitä vastassa ovat Brendon sekä hänen ystävänsä. He kertovat Morkin pudonneen Hintermannin talon katon läpi. Silloin pentujen emo saapuu toinen lohikäärme mukanaan.
Kahdeksannessa luvussa (Brendonin tarina) Brendon ja Hintermann kokevat ensi lentonsa. Ensiksi mainittu on innoissaan, mutta jälkimmäiseksi mainittu on kauhuissaan. Kun Brendon laskeutuu hänen syliinsä juoksee tyttö, joka kertoo olevansa Brendonin tytär. Selviää kuitenkin, että Brendon on vain adoptoinut tämän. Ankanpojat eivät ymmärrä miksi Brendon on niin mahtava, mutta selviää, että tämä on ollut alunalkujaan pelkkä maalaispoika. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen, joka pisti hanttiin morkeille. Brendon kokosi armeijansa ja Hintermannin tultua morkien hyökkäykset estettiin. Sillä välin Toomissa Kenraali Hyrk ja lordi Morak pelaavat kaksintaistelunsa, jonka kenraali Hyrk voittaa Roopen juoman avulla. Allikossa taas selviää, että ankanpojat eivät pääsekään Toomin hyökkäykseen vaan he pääsevät kotiin.
Yhdeksännessä luvussa(Hyökkäys Toomiin) ankanpojat kuitenkin vastustavat päätöstä. He kertovat, etteivät aio jättää enojaan siihen maailmaan. Niinpä he lähtevät joukolla kohti Toomia. Siellä Aku jo odottaa heitä, mutta Roope ei ole vielä paikalla. Niinpä poppoo joutuu vielä odottamaan ja siksi he käyttävät ilotuliteraketteja, joita morkit pelkäävät. Sillä välin Brendon syöksyy lordi Hyrkin luo ja sieppaa Roopen, joka esittää roolinsa loistavasti rimpuilemalla. Kun Juke luulee taistelun olevan ohi ja hän laskeutuu talon katolta alas, häntä odottavat siellä kuitenkin jo morki-soturit.
Kymmenennessä luvussa (Perheen merkitys) yö on kulunut ja Aku herättää ankanpojat. Aku on jo herättämässä Roopenkin, mutta ankanpojat kieltävät, sillä tämä oli kertonut Brendonille morkien sotasuunnitelmaa aamuyöhön saakka. Aku ei kuitenkaan välitä, sillä hän on päättänyt, että sillä aamiaisella koko perhe on koossa. Samaan aikaan Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ankkapoppoota. Pelle saa tietää melkein heti, että ankat ovat kadonneet ulottuvuusporttiin. Toisessa ulottuvuudessa taas ankanpojat lentävät jälleen lohikäärmeillään. Brendonin joukko on tekemässä lähtöä, kun taas Toomissa Klark on pulassa ja turvautuu siksi Rasmukseen. Klark on nimittäin nimitetty vastuuseen Toomista hetkeksi. Allikossa ankanpojat taas kieltäytyvät jälleen palaamasta kotiin. Niinpä he lopulta jäävät. Sillä välin Toomissa morkit valmistautuvat viimeiseen taisteluun.
Tarinan toisiksi viimeisessä luvussa (Nuuhku) morkit lähtevät kohti allikkoa lohikäärmeillään. Lentäessään samaan tahtiin jalkamiestensä kanssa lordi Hyrk ampuu aseellaan yhtä morkia. Toomissa taas orjat ovat päättäneet paeta ja Klark katuu maahan jo pelkästä kauhistuksesta. Kun morkit saapuvat allikkoon ketään ei kuitenkaan näy. Kaikki ”hyvikset” nimittäin ovat siirtyneet jo sivummalle ja hetkessä kaikki morki-soturit on piiritetty. Taistelu ei ole kuitenkaan vielä ohi ja kun lordi Hyrk pääsee Brendonin lähelle tämä ehtii jo ampua tätä ”sähkötys”aseellaan, mutta silloin Nuuhku ponkaisee ilmaan ja heittäytyy säteen eteen.
Tarinan viimeisessä luvussa (Kotiinpaluu) Lupu auttaa Nuuhkua kuntoutumaan. Brendonin joukot saavat morkien toisessa päämajassa voiton ja niinpä sota on vihdoin ohi. Juke huomaa Silian olevan ärsyttävä. Hintermann kuitenkin huomaa jotain ja kertoo, että Juke ja Silia ovat sisaruksia. Niinpä Jukesta tulee Brendonin ottopoika. Seuraavaksi ovat edessä hyvästit, joiden jälkeen ankkapoppoomme saapuu takaisin maahan.

Ankkamestari Don Rosan (s. 1951) kokonaan itse käsikirjoittama ja piirtämä Roope Ankan elämä ja teot-sarja on lähes kaikkien ankka-fanien mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista. Kaikki tarinat on muistaakseni julkaistu myös Aku Ankka-lehdessä, niin kuin myös Roope Ankan elämä ja teot-kokoelmakirjoissa, joita on ilmestynyt kaksi. Ensimmäisessä osassa (1997) käsitellään vuodet Roopen kymmenvuotispäivästä (Klaaninsa viimeinen) aina 1947 vuoteen saakka (Ankkapalatsin erakko). Eli noinsanotusti a-osat. Toisessa kokoelmakirjassa (2007) taas nähdään b- ja c-osat, eli lisäosat. Näissä tarinoissa Aku ja pojat ovat yleensä mukana ja niissä Roope kertoo, miten hän keräsi ensimmäiset miljoonansa sekä Klondikessa olosta. Mukana on myös kaksi ylimääräistä tarinaa, joista toisen nimi on Unelmoiden läpi elämän (julk. Aku Ankassa vuonna 2003). Ensimmäisestä kokoelmakirjasta on tehty useita uusintapainoksia, mutta ensimmäinen ilmestyi vuonna 1997 ja toinen osa vuonna 2007. Ensimmäinen julkaistiin Roopen 50-vuotispäivien kunniaksi ja toinen osa Roopen 60-vuotispäivien kunniaksi.

Aku Ankan taskukirjassa numero 129: Joron jäljillä julkaistu Pohjola-sarja on myös erinomainen. Sen on käsikirjoittanut ja piirtänyt niin Mikki puolen, kuin myös ankkapuolen mestari, italialainen Massimo De Vita. Sarjaan kuuluu kolme tarinaa, jotka kaikki julkaistiin tässä taskukirjassa: ”Taikamiekka”, ”Pohjolan turnajaiset” sekä ”Sumujen ruhtinaan paluu”. Joka tarinassa Mikki ja Hessu (viimeisessä myös Pluto) menevät eräänlaisella lautasella toiseen ulottuvuuteen, jossa he saattavat olla jopa päiviä, ja kun he lopulta palaavat Maassa aikaa on kulunut vasta pari minuuttia.

Taikamiekka alkaa siitä, kun Pohjolan laaksolaisten lähetystö tulee pyytämään apua tietäjä Aaronilta. Sumujen ruhtinaan vuoksi he ovat nälkäkuoleman partaalla. Tietäjä muistaa, että ainoa mahdollisuus olisi tuoda ritari Alf takaisin Pohjolaan, sillä tämä oli kukistanut viime kerralla ruhtinaan. Niinpä laaksolaisista yksi, Orvo, lähtee matkaan ulottuvuusvektorilla. Jostakin syystä Orvo kuitenkin joutuu Mikin ja Hessun talon eteen. Hän kertoo tarinansa näille, mutta nämä eivät ole varmoja pitäisikö heidän uskoa. Kun Orvo on lähdössä takaisin Mikki ja Hessu kuitenkin tarttuvat vektoriin ja lentävät Orvon mukana Pohjolaan. Koska Orvo joutuisi häpeänpilkuksi, kun ei ollut saanut ritari Alfia tuotua tämä saa lopulta suostuteltua Hessun esittämään tätä, sillä kukaan ei kuitenkaan koskaan ollut nähnyt Alfia ja muutenkin, Hessu esittäytyi tämän serkuksi. Kun kaksikon pitäisi valita opas matkaan lähdettäessä Mikki ja Hessu päättävät ottaa Orvon kostoksi. Kun sankarimme ovat jättämässä Viluvaaran heidän eteensä kuitenkin ilmestyy tietäjä Aaron, joka antaa Hessulle ihmetorven, jota voi kuitenkin käyttää vain kerran. Hetkeä myöhemmin ruhtinaan kätyrit hyökkäävät lohikäärmeillään, mutta kun Hessu ei usko lohikäärmeiden olevan totta ne katoavat. Sillä välin Aaron huomaa antaneensa väärän torven Hessulle ja lähtee seuraamaan näitä yli vuorten. Kolmikko pääsee Ruugien linnaan valeasuissa ja siellä he saavat itselleen ajokin. Ruhtinaan kätyrit saavat jälleen kolmikon kiinni ja nämä joutuvat pakenemaan rankkaan sumuun. Lopulta he saapuvat suon lähelle ja yrittävät hyppiä puunrungolta puunrungolle, mutta huomaavatkin runkojen olevan krokotiileja. Silloin lautturi kuitenkin saapuu rantaan ja vie sankarimme Tuonelansuon kuningattaren luokse. Kuningatar kertoo miten jättien maahan pääsee, mutta maksuksi he joutuvat jättää Hessun kuningattaren luo. Mikki ja Orvo kuitenkin kaappaavat hänet heidän mukaansa. Seuraavaksi keijut kuitenkin kaappaavat heidät, mutta päästävät vapaaksi kuultuaan, että yksi heistä on ”ritari Alfin serkku”. Silloin Orvo kuitenkin sairastuu ja Mikki ja Hessu joutuvat jatkaa matkaansa yksin. Kun Aaron saapuu keijujen maahan Mikki ja Hessu ovat jo saapuneet Peikonmaahan, josta heidän on löydettävä Hemmo Hattu. He löytävätkin miehen ja lähtevät sitten jatkamaan matkaansa kohti jättien maata. Vuorilla Jeti kuitenkin hidastaa heidän kulkuaan ja lopulta Aaron iskee torvella sitä päähän. Seuraavaksi sankarimme juoksevat sateenkaaren yli. Sitten he saapuvat jättien maahan ja huomaavat kuninkaan kantavan lasimiekkaa jota he etsivät. Pienen valheen jälkeen tämä luovuttaa sen heille. Ruhtinas tajuaa olevansa tuhoon tuomittu ja käskee kaikkien hyökätä. Nämä kuitenkin myöhästyvät ja Hessu ehtii painaa lasimiekan sille varattuun koloon. Varjojen laakson sumu hälvenee ja valo kajastaa. Linna sortuu ja ruhtinas menettää varjonsa. Palattuaan Vilukylään Mikki ja Hessu lähtevät kotiin viettämään joulua.
Pohjolan turnajaiset tarina taas alkaa, kun Mikki ja Hessu ovat katsomassa joulukuusta. Kummankin mieleen nousee oudosti Aaron ja, kun Hessu katsoo koristepalloon, hän näkee Aaronin kuvan. Mikki ei kuitenkaan usko. Vasta, kun he ovat menossa kauppaan kumpikin näkee ylhäällä tekstin ”Aaron kutsuu”. Silloin Mikinkin on uskottava. Kaiken lisäksi kotimatkallaan he näkevät lelukuskin törmäävän katupylvääseen ja kun he ovat nostamassa tavaroita takaisin autoon lelupalikoista on muodostunut sanat ”Aaron kutsuu”. Kaksikko juoksee suoraa päätä Mikin taloon, hyppää vektoriin ja kilisyttää sitä liemilusikalla. Seuraavassa hetkessä he ovat Vilumaassa, vaikka eivät aluksi sitä uskokaan. Sitten he kuitenkin näkevät mainoskyltissä Hessun kuvan ja seuraavaksi he tapaavat Orvon. Kaksikko ihmettelee miten kaupunki on kehittynyt niin nopeasti niin lyhyessä ajassa. Orvo kuitenkin sanoo, että heidän vierailustaan on kulunut 222 vuotta. Hessusta on tullut kuuluisa, ja hän joutuu antaa jopa nimikirjoituksia lapsille. Kun kolmikko lähtee Aaronin linnaan he saavat tietää, että Vilumaa on tuhoutumassa läheisen tulivuoren vuoksi. Ainoa mahdollisuus estää tapahtuma on hakea Goottien kuninkaalta kristalli, jonka tämä antaa vain, jos Hessu taistelee hänelle turnajaisissa. Kun Mikki ja Hessu tapaavat vielä ystävänsä Hemmo Hatun nämä lätevät kohti Goottien linnaa. Kun turnajaiset vihdoin alkavat aikaa tulivuoren purkaukseen on enää 4 päivää ja 7 tuntia. Ensimmäisessä lajissa on tarkoitus suistaa vastustaja puomilta. Hessu onnistuukin tässä, täysin vahingossa kylläkin. Seuraavassa lajissa on osuttava kilpeen ja välttää napakat sivallukset. Hessu selviää myös tästä, sillä Hemmo oli kuiskannut Hessun ajokin korvaan, että jätillä on hiiri kädessä. Hessun ajokki oli nimittäin norsu. Sitä seuraavassa lajissa on tuotava lohikäärmeen korvat takaisin salaisuuksien järveltä. Yllättäen Hessu ystävystyy lohikäärmeen kanssa ja saa tältä muovikorvat. Hessu voittaa jälleen seuraavassa lajissa, keihäänheitto. Sillä välin Aaron huomaa purkauksen ajankohdan aikaistuneen kymmenellä minuutilla. Yllättäen Gooteilla ei olekaan finaalilajia, jossa Hessu ja Musta Ritari kohtaavat. Niinpä Hessu keksii otella hänen pelillään, jossa sitkeys palkitaan. Finaali kestää tuntikausia, kunnes Musta Ritari kaatuu maahan voitettuna. Selviää, että tämä onkin ollut robotti ja niinpä Hessu voittaa turnajaiset. Mikki ja Hessu kuitenkin myöhästyvät, tulivuori purkautuu ja Viluvaara tuhoutuu. Asukkaat on kuitenkin jo evakoitu. Mikki ja Hessu palaavat ja huomaavat, että ovat olleet jälleen vain pari minuuttia poissa. On jälleen joulu.
Sumujen ruhtinaan paluu tarina alkaa, kun Pluto on nukkumassa ulottuvuusvektorissa ja Minni yrittää herättää tämän liemilusikkaa kilistämällä. Niinpä Pluto katoaa Pohjolaan. Silloin Mikki ja Hessu saapuvat ja Minni kertoo kaiken. Kun Mikki on nukkumassa hän yhtäkkiä näkee Aaronin. Tämä käskee Mikin ajatella pyramidia. Sitten tämän pitää kiivetä sen huipulla ja hypätä sieltä alas. Kun Mikki hyppää hän saapuu yllättäen Pohjolaan, jossa Hessu jo onkin. Kun Mikki ja Hessu ovat valmiina etsimään Plutoa Orvo kuitenkin kertoo surullisena alueen olevan jälleen Sumujen ruhtinaan hallussa. Jälleen kerran Mikki, Hessu ja Orvo lähtevät matkaan. Kun sankarimme ovat kulkeneet Bersekeiden ohi he päättävät jäädä lepäämään. Silloin lumimyrsky kuitenkin yllättää heidät ja he joutuvat tunkeutua igluun. Kun he aamulla heräävät Hessun jalat ovat kuitenkin aivan jäässä ja Orvo ja Mikki joutuvat sulattaa ne auringon säteellä. Kun he saapuvat keijujen valtakuntaan he jäävät lepäämään ja syömään. Sieltä Hessu lähtee tapaamaan vuorenviisasta, jonka on tarkoitus kysyä kolme äärimmäisen vaikeaa kysymystä, ja jos vieras vastaa kaikkiin oikein, hän saa Aldebarahin tähden. Vuorenviisas näyttää kuitenkin kiintyneen niin paljon, että antaa Hessun tuosta vain ottaa tähden. Seuraavaksi sankarimme saapuvat ruhtinaan linnaan. Ruhtinas ei kuitenkaan pidä tähdestä vaan sulattaa sen ja käskee vartijoidensa hyökätä vieraiden kimppuun. Kun Hessu saa naamiosta irti mikroioniputken pahuus loppuu kuin seinään. Kun Mikki katsoo kuka ruhtinaan vartijan naamion takana onkaan, se onkin Pluto. Ruhtinas taas paljastuu vain erakoksi, joka oli hukannut päähineensä ja löytänyt ruhtinaan päähineen. Palattuaan Vilukylään he hyppäävät suoraa päätä aukosta, jonka kautta he pääsevät kotiinsa. Kun aukko on sulkeutunut Orvo kuitenkin huomaa, että nämä eivät muistaneet ottaa ulottuvuusvektoria mukaan, mutta Aaron kertoo sen olevan ollut tarkoituskin.

Olen kuullut myös Millenium-sarjasta, Shanborn-sarjasta sekä Formula 1-sarjasta. Shanborn-sarjan ensimmäisen ja toisen osan kyllä omistan, mutta niitä en ole vielä ehtinyt lukea.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin.

Melkein jo uskallan sanoa, että minun takana/tai edessä ei ole muita uhkia kuin Bomber, Akuhullu ja Karhula. Tietenkään mikään ei ole varmaa.

Viitsisikö kukaan tehdä rankingia, vai onko se liikaa vaadittu? ;D

Normaalisti loppuu tämä osakisa. Ja, rankingit teen Formula uusinnan jälkeen. Jos sen verran maltatte odottaa... :)