Keskustelujen arkisto

IFF08, minäkin aion sinua vielä uhata, minulla on nimittäin semmoiset määrät tekstiä vielä kirjoittamatta.. :)

Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Allekirjoittanut on poissa su-ti. Wierii saa kunnian ( :D ) tehdä tulokset ja myös arvostella minun puolestani BONUkSet. Kreach ja Kirja lähettävät arvionsa Wieriille! WIerii saa myös laskea BONUkSet... :)
Pärjäilkää!
Loistava uutinen! Nyt wierii voi antaa mulle täydet lisäpisteet tuomarina.

Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Allekirjoittanut on poissa su-ti. Wierii saa kunnian ( :D ) tehdä tulokset ja myös arvostella minun puolestani BONUkSet. Kreach ja Kirja lähettävät arvionsa Wieriille! WIerii saa myös laskea BONUkSet... :)
Pärjäilkää!
Selvä... Kiitos kunniasta. Olen minäkin vain maanantai aamun paikalla. Loppuviikko poissa. Katsotaan, ehdinkö... ;)

Nyt, rankingien tekoon. Hetki taas menee.

1.Bomber: 37 715
2.Akuhullu: 34 697
3.Karhula: 34 648
4.imfromfinland: 34 483
5.Aku Vankka: 25 581
6.kirja: 25 020
7.Frodo: 11 835
8.Mac Ducky: 11 051
9.Peetukka: 10 935
10.Pullasorsa: 1 947
11.Hiidenkirnu: 1 693
12.T@ik@viitta: 1 593
13.Dewey: 1 058
14.Kreach: 955

Tässähän ne rankingit nyt ovat. :)

Lainaus käyttäjältä: KarhulaNyt wierii voi antaa mulle täydet lisäpisteet tuomarina.
Wierii ei arvio KPw:n tekstejä. :)

Tällä viestillä siirryn väliaikaisesti toiseksi.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.
Neljännen osan nimi on Yksisarvisen sarvi. Tämä osa kertoo vuorostaan Hiiristä. Tarinan alussa Mikki ja minni viettävät aikaansa huvipuistossa. He menevät huvipuistossa erääseen telttaan, jossa on ihmeitä (ei oikeita) ympäri maailmaa. Eräs ihme on yksisarvisen sarvi, ja tämän nähtyään myös mikki alkaa muistamaan, kuinka hän oli ollut Myyttien saarella. Hän myös muisti että hänellä itsellään on kyseisen eläimen sarvi kotonaan, hän sai sen saarelta. Kotiin tultuaan Mikki huomaa, että hänen talollaan on miehiä (jotka olivat huvipuiston ihmetaltassa). Nämä miehet yrittävät varastaa mikiltä Mikin sarven, ja erään kartan. Mikin hanttiyrityksistä huolimatta ryökäleet saavat varastettua nämä tavarat. Mikki huomaa, että hän muistaa myyttien saaren, hänen sarvensa avulla. Miki lähtee ajojahtiin takaisin huvipuistoon. Hän yrittää ottaa kiinni varkaat. Aluksi hän saa pelkän kartan takaisin, mutta valeasujen ja Mikin älyn avulla hän saa myös sarven takaisin.
Tarinasarjan viidennen osan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä. Tässä tarinassa seikkailee sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Tarinan alussa Aku ja Roope etsiskelevät Ankanpoikia, joista ei ole kuulunut yhtään mitään Pegasuksen lentoretken jälkeen. Molemmat epäilevät, että Pegasus on vienyt pojat myyttien saarelle. Tänne myös Aku ja Roope suuntaavat. Lentokoneessa, jolla Akuja Roope lentävät myyttien saarta kohti, on ongelmia. Aku yrittää korjata tilannetta, mutta putoaa vanhingossa lentokoneesta mereen. Aku putoaa taivaalta suoraan mikin päälle, joka on myös lähtenyt suuntaamaan myyttien saarelle, Hessun ja Staattisen kanssa. Mikki oli kovassa myrskyssä tippunut laivan laidan yli mereen. Aku ja Mikki uivat mereltä laivaan, jossa Hessu ja Staattinenkin ovat. Molemmat kertovat toisilleen oman tarinansa liittyen Myyttien saareen. Saarelle saapuessaan he huomaavat luolan, jossa makaa sairas lohikäärme. Lohikäärme yritetään parantaa ja Mikki sekä Aku onnistuvat siinä. He ehtivät juuri ja juuri pois luolasta, ennen kuin se romahti mereen. Saari hajoaa edelleen kovaa vauhtia. Pian tämän jälkeen he kohtaavat Ankat, Staattisen ja Hessun. He jäävät saarelle istuskelemaan ja miettimään seuraavia "askeleitaan".
Kuudennen osan nimi on Etsijät Eksyksissä. Tässä tarinassa esiintyvät mm. Iines ja Minni. Tarinan alussa molemmat ovat satamassa vaatimassa eräältä venevuokraajalta kyytiä myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkin pystyisi toteuttamaan tätä, sillä eihän lähes kukaan tiedä, missä Myyttien saari sijaitsee. Vuokraajan kieltäydyttyä Iines ja Minni vuokraavat itselleen veneen ja lähtevät kahdestaan etsimään Myyttien saarta. He löytävät lopulta saaren, mutta joutuvat pelottavan merihirviön kynsiin. Kuitenkin yhä edelleen saari sortuu, ja saaren kalliolta pudonnut kivi osuu merikäärmeeseen ja Iines sekä Minni pelastuvat. he eivät vielä ole pelastuneet, sillä heitä alkaa jahtaamaan valtava lintu. Molemmat kuitenkin pystyvät pakenemaan lintua. Vielä tämän jälkeen he kohtaavat useita taruolentoja saarella. He kuitenkin selviävät jokaisesta tilanteesta. Tämän jälkeen tarinaan tulee jälleen mukaan se outo robottimainen olento, joku keiju. Keiju opastaa naiset vuorelle. Vielä muutaman vastoinkäymisen kautta he pääsevät erään jyrkänteen luo, josta he näkevät Akun, Mikin ja kumppanit. He eivät kuitenkaan vielä lähteneet heidän luokseen, sillä oli jo myöhä.
Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tämän tarinasarjan osan alussa tutut päähenkilömme, alkavat rakentamaan vempelettä, jolla he pääsisivät pois saarelta. Iines ja Minni suunnittelevat menoa, Mikin ja kumppanien luo. Tosin he joutuvat kivivyöryn alle. He putoavat jokeen. Hessu on kalassa ja hänen onkeensa tarttuu yllättäen Minni kenkä. Tämän jälkeen Aku löytää samaisesta joesta iineksen rusetin. Tämän jälkeen he tajuavat, näiden neitojen olevan saarella. Kaikki, jotka ovat Akun ja Mikin seurueessa, lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä. Hessu ja Roope joutuvat etsimisretkellään varomaan saaren maaperän halkeamia, mutta erään halkeaman välistä löytyy suuri ja hyvin arvokas timantti. Minni ja Iines ovat pulassa, ja he tippuvat eräältä jyrkänteeltä, mutta Pegasos poimii heidät kyytiin ilmasta. Loppujen lopuksi vastoinkäymisien jälkeen Ankanpojat löytävät Iineksen ja Minnin. Tarinan lopussa saaren valtias astuu esiin ja kertoo saaresta ja sen kohtalosta ym.
Kahdeksannen osan nimi on Keksijäin Koettelemukset. Tarinan alussa Pelle Peloton ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää keksintöä. Staattinen ehdottaa Pellelle, että he menisivät katsomaan Staattisen suunnittelemaa rakettia hänen pajallensa, sitä ei kuitenkaan vielä ole testattu. Jälleen tarinassa astuu esiin se robottimainen keiju, keiju pudottaa keksijöille kertan, joka opastaa heidät myyttien saarelle. Samaan aikaan eräs toinen erikoinen pieni robotti tulee ja sieppaa tutuksi tulleen keijun. Keksijät lentävät Myyttien saarelle, tosin polttoaine on lopussa, ja he tipähtävät saaren lumiselle alueelle, jossa he kohtaavat ison Jetin. Pikku Apulainen ja muut robotit kamppailevat keskenään. Keksijät pakenevat Jetiä, ja lopulta saapuvat muiden luokse. Mythos kertoo keksijöille, että saari elää erään koneen varassa, joka on tällä hetkellä rikki. Keksijät tarjoutuvat korjaamaan koneen, jotta saari saataisiin pelastettua.
Sarjan yhdeksäs ja samalla viimeinen osa on nimeltään Perikadon Partaalla. Tarina alkaa eräältä vuorelta, jossa ystävyksemme, sekä taruolentomme ovat. Saari hajoaisi pian mereen ja vuori olisi ainoa paikka, joka olisi enää meren päällä, ehjänä. Staattisen ja Pelottoman mielestä ainoa vaihtoehto laitteen/koneen korjaamiseksi olisivat heidän omat huonosti toimivat keksintönsä, aineensiirtimet. Molempien keksinnöt tosin ovat Ankkalinnassa, ja niitä pitäisi lähteä hakemaan, jotta niistä olisi saaren asukkaille jotain hyötyä. Mikki saa hyvän idean. Hän lähtee Akun kanssa hakemaan keksintöjä Ankkalinnasta, lohikäärmeen kyydityksellä. Saapuessaan Ankkalinnaan monet ihemttelevät lohikäärmettä niin lentokoneen ikkunastakin, kuin maankamaralta. Aku ja Mikki ottavat mukaansa molemmat keksinnöt ja suuntaavat takaisin Myyttien saarelle. Saarella molemmat keksijät yhditävät keksintönsä. Kone saadaan valmiiksi, mutta vielä tarvitaan jokin kova ja kestävä osa, että se toimisi hyvin. Ainoa vaihtoehto on Roopen timantti, josta hän ei haluaisi luopua. Lopulta timantti otetaan Roopelta lähes väkisin. Kone siirtää taruolennot ympäri maailmaa ihmisten ihmeteltäväksi. Pian saari on taas ennallaan, kun mereen vajonneet osat palaavat takaisin vanhoille paikoilleen. He saavat saarelta veneen, jolla he seilaavat takaisin kotiin, ja Aku merisairaana. Siihen loppui tämä tarinasarja.

Mielestäni Myyttien saari on yksi parhaimmista tarinasarjoista. Jotkin osat olivat hieman tylsiä, mutta kokonaisuus oli kuitenkin varsin hyvä. Tähän tarinaan sopi ihan hyvin, että Ankat ja Hiiret yhdistivät voimansa.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehkä joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Tuplanolla-tarinasarja alkaa elokuvateatterista. Elokuvissa pyörii parhaillaan Jaakko Pynttä-elokuva, ja Aku on katsomassa tätä kyseistä elokuvaa. Akulla ei kyseisenä päivänä ole ollut kovin hyvä tuuri, sillä elokuvista tultuaan hän saa sakot. Kävellessä pois elokuvateatterilta, hän ei huomaa, että eräs Ankkaneiti seuraa häntä. Aku katsoo kotonaan almanakkaa. Hänestä tuntuu, että kolme päivää on vierinyt hänen tietämättään ohi. Ihan kuin hän ei olisi niinä kolmena päivänä ollut edes hereillä. Aku menee puistoon, ja puistossa esiin astuu tämä Akua seurannut Ankkaneitonen. Tämä antaa Akulle videon, tai levyn ja poistuu sen jälkeen. Aku katsoo videon kotonaan. Hän on hyvin hämmentynyt huomatessaan seikkailevansa itse videossa. Tällöin Ankkaneito tulee käymään Akun kotonansa, ja esittäytyy. Neidon nimi on Kia K. Kia vie Akun päämajaan jossa johtaja kertoo tilanteen. Akulle on tehty tarkoituksella muistinmenetys. Aku saa heti tehtävän pomolta. Hänen pitäisi noutaa eräs laukku eräästä kerrostalosta. Aku joutuu pidätetyksi, mutta hän saa annetuksi laukun Kia K:lle. Kia kertoo Akulle, että koko juttu oli vain testi, ja kaikki oli lavastusta. Uusi hyvä Agentti on syntymässä.
Toisen osan alussa Aku on päässyt putkasta pois. Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo Akulle hänen oikein tehtävänsä. Akun pitäisi hakea eräs tietokone vaarallisen rikollispomon, Sorsael Junkkarin asunnosta. Aku joutuu treenaamaan kunnolla, että hänestä tulisi parempi agentti. Akusta kehkeytyy varsin taitava agentti. Jonkin ajan päästä Aku pääsee suorittamaan vaativaa tehtäväänsä. Aku menee Junkkarin tanssiaisiin, jossa on Akulle tuttuja henkilöitä, kuten Roope, Iines ja Hannu. Heillä tulee pientä riitaa. Pian Aku kuitenkin jo pääsee käsiksi havittelemaansa koneeseeen, kunnes Junkkerin vartijat saapuvat paikalle. Hän selviää, Kia K:n avulla pois vartoiden kynsistä. Pian Aku ja toinen agentti M-Musta avaavat tietokoneen. He etsivät koneelta erästä tiedostoa, jossa on joidenkin agenttien nimet. Kone on kuitenkin hyvin suojattu, joten Aku ja M-Musta eivät voi asialle mitään. Myöhemmin Jori kertoo asioita L-Ihaksesta. Kotimatkalla Akua seuraa eräs auto, jota Aku ei kuitenkaan huomaa.
Kolmannen osan alussa Iines tulee Akun talolle ja Aku tietenkin päästää Iineksen sisään. iines ihmettelee, että kuka se hänen seurassaan ollut ankkaneito oikein oli. Aku joutuu huijaamaan Iinesta, ja kertoo väärän totuuden Kia K:sta. Pian Kia saapuu paikalle, ja kertoo seuraavan tehtävän, joka Akun on suoritettava. Akun on tarkkailtava M-Mustaa sillä epäillään, että hänkin olisi oikeasti vihollinen. Aku ja Kia K halaavat kun ja Iines näkee tilanteen ja on raivoissaan. Aku lähtee pian Päämajaan, ja alkaa tarkkailla M-Mustaa. Aku antaa hänelle lakritsiautomaatin. Automaattiin on kiinnitetty kuuntelulaite. Kia kertoo Akulle hemmosta nimeltä Kauno Koodi, tämän tyypin oikeita kasvoja ei kuunaan olla nähty. Jori J kertoo, että M-Musta ja L-Ihan työskentelvät juuri Koodille. Aku lähtee seuraamaan M-Mustan toimia. Aku löytää Mustan ja lihaksen piilopaikan, mutta jää itse vahingossa kiinni. Sillooin yksi Junkkarin apulaisista saapuu paikalle, ja Aku pääsee livistämään karkuun. Aku päättää soittaa eräälle Vihiselle, koska muihin hän ei 100% uskalla luottaa. Myös Vihinen paljastuu viholliseksi. Kia K saapuu paikalle ja Aku kertoo epäilleensä jopa Kiaa. Tämän jälkeen joku kumauttaa Aku kovaa päähän.
Tarinasarjan viimeisessä osassa Aku herää eräällä parkkipaikalla, häntä oli siis aiemmin kumautettu päähän. Aku ehtii vielä nähdä, kun Junkkarin miehet vievät Kia:n mukanaan. Aku lähtee ajamaan kelmejä takaa, Mutta valitettavasti Aku jää kiinni, heti kun pääsee Junkkarin piilopaikkaan. Piilopaikassa Kia ja Aku saavat kuulla Junkkarin kieron suunnitelman. Junkkari lukee tiedostoa, jossa on agenttien nimet, kunnes yhtäkkiä piilopaikkaan lentää pari savupommia. Pommit isälle heittivät M-Musta ja L-Ihas. Nämä kaksi kuitenkin lähtevät nopeasti pois. Pian tämän jälkeen Aku lähtee Ankalliskirjastoon. Kirjastossa Aku tapaa myös Ihaksen ja Mustan, ja ihmeen kaupalla Aku tyrmää nämä tyypit. Aku hluaa nähdä Agenttien nimet, mutta niitä ei kuitenkaan ole listassa. Silloin paikalle saapuu Kia, Aku on hämmästynyt, sillä Kia osoittaa tätä aseella. Aku kuitenkin pystyy pakenemaa ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Musta ja Ihas heräävät samaan aikaan. Kia lähtee kuitenkin karkumatkalle. Hän suuntaa satamaa kohti. Aku ja muut agentit saapuvat satamaan juuri silloin, kkun Kia:n auto syöksyy mereen. lopulta Jori J saapuu paikalle. Myöhemmin Jori J sekä kauno Koodi paljastuu lopussa Kia K:ksi.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Ensimmäisen luvun nimi on ovi aukeaa, Ovi sulkeutuu. Tämän ensimmäisen osan alussa Roope, Aku ja Pojat viettävät yhteistä päivää. Tosin ei välttämättä niin hyvissä fiiliksissä kuin voisi. he ovat metsäretkellä. Roope oikeastaan lähti retkelle mukaan sen takia, että hän aikoo kaataa retkialueelta puita ennen pitkään. Ankanpojat ovat eräässä elokuvassa avustajia, joten he haluaisivat mennä studiolle kuvauksiin. Aku ei tykkää, että muut eivät ollenkaan keskity itse retkeen. juuri samalla hetkellä eräs omituinen musta portti akueaa, ja sieltä tulee esiin kaksi ihmistä. He ihmettelevät Ankkoja suuresti. Perästä tulee morkkeja lohikäärmeiden kera. Toinen ihmisistä tainnuttaa yhden morkin, nämä kaksi ihmistä häipyvät ja morkit nappaavat Ankat, ja vievät heidät mukanaan. Eräs morkki kuitenkin jää maankamaralle.
Tarinasarjan toisen osan nimi on Morkien orjat. Ankanpojat ovat joutuneet erään tyypin orjiksi. Klarkia heitetään linnun halalla silmään. Ankanpojat huomaavat heittäjän, toisin kuin tämä Ankanpojat orjiksi määrännyt johtaja. Pojat väittävät halan tippuneen lohikäärmeestä, tällöin he huomaavat Klarkin pelkäävän lohikäärmeitä ja lohikäärmeherroja. Paikassa on myös muitakin orjia, kuten Rasmus. Rasmus kertoo Pojille, että he ovat tällä hetkellä eräässä isossa morkien kaupungissa, Toomissa. Ankanpojat pakotetaan tekemään rankkoja töitä, jotka uuvuttavat heidät tyystin. Eräs Ankanpojistä lähtee myähemmin etsimään Roopea sekä Akua, tällä matkalla hän tapaa sen tyypin, joka oli aiemmin heittänyt Klarkia silmään. Tämä seuraa poikaa, jolloin selviää että pojan nimi on Juke. Juke näyttää ankanpojalle paikkoja tässä oudossa morkien paikassa. MM.salakäytäviä. Salakäytäviä pitkin päääsee ties minne.
Kolmannen osan nimi on Juken Juonet. Tässä tarinassa selviää mm. että Juke on iso Brendon-fani. Tarinassa myös Aku ja Roope saavat tietää oman johtajansa. Ankan pojat miettivät, missä Aku ja Roope voisivat olla. Sitten Juke tulee esille, ja kertoo, että hän tietää erään joka tietää Ankkojen olinpaikan. Ankanpojat seuraavat eräiden tyyppien taistelua. Snark-niminen tyyppi voittaa taistelun leikiten. Juke jää kiinni, ja Hupu joutuu uhrautumaan, muttä hänet pelastaa Rasmus.
Neljännen osan nimi on Kolme Kolmelle. Juke ja ankanpoika seurailevat morkien toimintaa. Niitä on aika paljon. Juke kertoo ankanpojalle suunnitelmasta, jonka toteutuksella Brendon voisi voittaa sodan. Myös Roope ja Aku joutuvat tekemään paljon töitä. Aku lähtee työskentelemään asevarastoon, kun taas Roopesta tulee, johtajan avustaja. Pian selviää, että jokainen ankanpojista on saanut koulutettavakseen yhden lohikäärmeen per henkilö. Siis poikasen. Ankanpojat tuntuvat viihtyvän lohikäärmeiden kanssa suht hyvin, jos pientä alkuvastoinkäymistä ei lasketa. Juke on tällä välillä löytänyt Roopen, tosin hän huomaa kauhistuksekseen, että Roope on kääntynyt morkkien puolelle.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjoja on erittäin monta. Suurin osa on Egmontin käsialaa ja ne on julkaistu 2000-luvulla. Taskareissakin on muutamia sarjoja nähty. Näistä esimerkkinä Taikamiekka, jossa on kolme osaa ja sen on tehnyt Massimo De Vita.

Aku Ankka -lehdessä on nähty ainakin tarinasarja F1 (Formula 1), jonka on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirtänyt taidokkaasti Flemming Andersen. Myyttien saari -tarinasarja on puolestaan kyseisen Hedmanin sekä yhdysvaltalaisten Pat McGrealin ja Carol McGrealin käsikirjoittama. Tarina, jossa yhdistyy sekä Hiiri- että ankkauniversumi, on piirtänyt Cesar Ferioli.

Sitten on vielä ainakin Taikaviitta -saaga, joka oli minulle pettymys. Paras saagan osista oli Kaukukaksoset -osio. Sen jälkeen Zafire, Herra Näkymätön ja Hak Kermak. Sarja on italiaistuotantoa, ja Aku Ankka -lehdessä nähtiin viisi osaa.

Sitten on vielä muunmuassa vuosisadanvaihteen tarinasarja Millenium, josta minä en ole lukenut kuin pari osaa. Myöskin vähän erillimmissä osissa julkaistu Shambor -sarja (tämänkin piirrokset Cesar Feriolin käsialaa), jossa seikkailevat Mikin lisäksi ainakin Ikkimi Riih. Tarinasarjat ovat ihan kivoja ja tuovat oman värinsä Ankkaan (ja taskukirjoihin). Aku Ankka Extrassa tai Roope-sedässä ei mielestäni ole tälläisiä tarinasarjoja nähty. Suosikiksini mainitsemistani tarinasarjoista on ehkä Formula 1 -sarja. Tosin Milleniumia en ole kokonaan lukenut. Myös Pohjola-saaga on ihan kiva, vaikka siitäkin on viimeinen osa lukematta (omistan vain tuon "Joron Jäljillä" -taskarin)

Tässä nyt iltaviesti. Huomenna ehkä vielä aamusta jatkan, jos jaksan...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikasn. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Zafire olisi onnistunut ilman Iinestä ja Herra Näkymätön epäonnistui siksi, että ”rikkoutumaton” lasi hajosi.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
”Herra Näkymättömän paluu”-tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa elokuvista, jossa pyörii Jaakko Pynttä-elokuva. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Päämajalla hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Tutustumiskierroksen jälkeen hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa: hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä autorikoksia. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta.
Päästyään putkasta Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Hänen on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Aku menee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja kahnausten takia hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja M-Musta agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden L-Ihaksesta. Kotiin päästyään Aku ei huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa häntä.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian, joka paljastaa olevansa Kauno Koodi, ylijohtaja puhuu Akulle.

Aku Ankan taskukirjassa on myös julkaistu kolmiosainen Marco Popon salattu elämä-tarina. Sen käsikirjoituksesta vastasi Alessandro Sisti ja piirroksista Marco Gervasio sekä Corrado Mastantuono. Kyseinen tarinasarja julkaistiin Aku Ankan taskukirjan numerossa 351: Tuplanolla ja petosten kehä.

Ensimmäisessä osassa (piirtänyt Corrado Mastantuono) Mikki ja Hessu ovat pukeutumassa oudohkoihin pukuihin. Myös professori Zapotek on pukeutunut pukuun, jossa hän sulautuu täydellisesti 1200-luvun Venetsiaan. Mutta miksi Zapotek on myös lähdössä matkalla. Yleensähän näin ei ole? Selviää kuitenkin, että Zapotek ei ole lähettämässä kaksikkoa minnekään vaan haluaa esittelee näille kutsun. He lähtevät Zapotekin kanssa etsimään tietoa Marco Poposta ja vihjeitä siitä, mihin tämä olisi kätkenyt omaisuutena, jota ei koskaan löydetty. Venetsiassa he saavat nähdä, että Mikki ja Popo ovat kuin kaksi marjaa, jos Mikki pitää pukunsa sellaisenaan. Professorit kertovat heille Marco Popon nuoruudesta ja kadonneesta päiväkirjasta, jota he lähtevät etsimään joukossa.
Toisessa osassa (piirtänyt Marco Gervasio) Marco Popon nuoruuden kertominen jatkuu. Poposta tulee hovin virkamies, kun salaliitto käynnistyy. Popoa syytetään varkaudesta, jota hän ei ole tehnyt ja siksi Popo joutuu piiloutua. Mikki ja kumppanit löytävät kirjeen, jossa Popo kertoo, että hänet oli pelastanut hän itse. Tieto tästä sekoittaa koko joukon pään, he eivät voi uskoa sitä.
Kolmannessa osassa (piirtänyt Corrado Mastantuono) Mikki tajuaa jotain. Selviää, että yksi professoreista onkin ollut Musta-Pekka. Seuraavaksi Mikki keksii lähteä aikakoneella Popon vetimissä. Popon talossa hän astelee muina miehenä huoneeseen. Mikki on tuonut valumuotin ja laittanut sen huoneeseen, ja sen vuoksi syytökset Popoa vastaan kumotaan. Sen jälkeen Mikki palaa takaisin omaan aikaansa arvaavattakaan, että tapahtumia on seurannut oikea Popo vierestä. Vaikka Popo onkin nähnyt Mikin kaikki on tapahtunut aivan niin kuin menneisyydessäkin. Kun he menevät takaisin museoon he löytävät Pekan ryöstöpuuhista. Viimeinen pergamentti on päivätty vuodelle 1324, jolloin jo todella vanhan Marco Popo on lähtenyt koko omaisuutensa mukanaan kohti uusia seikkailuja.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Se on toinen painos teoksesta.

Ensimmäisessä luvussa (Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu) Roope, Aku ja pojat ovat saapuneet viettämään päivää yhdessä. Aku tekee retken lukemansa kirjan ”Ystävysty perheesi kanssa” takia, mutta Roope on lähtenyt matkaan vain, että saisi laskea kuinka paljon rahaa hän saisi, jos kaataisi alueen puut. Ankanpojat taas aikovat häipyä paikalta, että he ehtivät studiolle kuvauksiin, sillä he ovat Planeettojen sota-elokuvan avustajina. Aku kiivastuu muiden välinpitämättömyydestä, mutta silloin suuri musta portti aukeaa räjähtäen heidän eteensä ja sieltä juoksevat kaksi ihmistä. Nämä eivät voi uskoa, että ankat osaavat puhua ja käyttävät vaatteita, mutta enempää he eivät ehdi puhuakaan, ennen morkit hyökkäävät lohikäärmeidensä kanssa. Brendonin onnistuu tainnuttaa yksi morkeista, mutta kaksi muuta eivät ole niin helposti voitettavissa. Brendon ja hänen ystävänsä häipyvät yksin, mutta kaksi jäljelle jäänyttä morkkia vievät ankat mukanaan. Morkeista ”typerin”, Kruup jää maankamaralle.
Toisessa luvussa (Morkien orjat) ankanpojat tutustuvat uuteen herraansa, jonka orjia heistä on tullut. Klark saa yllättäen linnun halan silmäänsä ja ankanpojat näkevät heittäjän, toisin kuin Klark. Kun ankanpojat väittävät linnunjalan tippuneen lohikäärmeestä, selviää, että Klark pelkää lohikäärmeherroja enemmän kuin mitään muuta. Toinen orja, Rasmus nimeltään, kertoo ankanpojille, että he ovat Toomissa, joka on yksi morkien tärkeimmistä kaupungeista. Ankanpojat alkavat paiskimaan töitä otsa hiessä ja kun he lopulta ovat tehneet kaikki työt he ovat aivan rättiväsyneitä. Ankanpojista yksi lähtee etsimään Akua ja Roopea, mutta matkalla hän näkee pojan, joka oli iskenyt Klarkiin. Tämä lähtee seuraamaan poikaa ja näkee suureksi ihmetykseksi tämän lähettävän kirjekyyhkyn. Selviää, että pojan nimi on Juke. Tämä näyttää heille salakäytäviä, jotka orjat ovat vuosien saatossa tehneet. Niitä pitkin he voivat myös livahtaa morkien taloihin.
Kolmannessa luvussa (Juken juonet) ankanpojille selviää, että Juke on suuri Brendon-fani. Sillä välin Aku ja Roope saavat tietää omat herransa. Ankanpojat taas ruokkivat lohikäärmeitä, jotka ovatkin yllättävän kesyjä. He miettivät samalla puhuiko Juke totta lapsuudestaan ja heti sillä hetkellä Juke ilmestyy. Tämä kertoo tietävänsä erään, joka tietää, missä Aku ja Roope ovat. Juke ja ankanpojat seuraavat Snarkin ja Snurkin kaksintaistelua, jonka Snark voittaa helposti. Juke jää kuitenkin kiinni ja siksi Hupu joutuu uhrautumaan. Rasmus kuitenkin pelastaa hänet selkäsaunalta.
Neljännessä luvussa (Kolme kolmelle) Juke ja Lupu tarkkailevat Morkeja, joita näyttää olevan pilvin pimein. Juke kertoo suunnitelmasta, jonka avulla Brendon voittaisi koko sodan. Aku joutuu työskentelemään asevarastoon ja Roopesta tulee herransa avustaja. Kun Lupu tarkkailee miten morkit hoitavat näiden lohikäärmeitä Rasmus tulee kertomaan, että tätä tarvitaan. Selviää, että jokainen ankanpoika on saanut koulutettavaksi yhden lohikäärmeenpoikasen. Kaksi niistä eivät kuitenkaan päästä heitä yhden sairaan luo. Kun he saavat virkistettyä loukkaantuneen muistakin tulee heidän ystäviään. He antavat niille nimet Leisku, Sauhu ja Nuusku. Sillä välin Juke on lopulta löytänyt Roopen, mutta hänen kauhistuksekseen näyttää siltä, että tämä on siirtynyt Morkien puolelle.
Viidennessä luvussa(Pako Morkinmaasta) Skäk alkaa kouluttaa pikkulohikäärmeitä, jotka kutienkin puolustautuvat. Sillä välin Juke löytää Akun, joka yrittää epätoivoisesti paeta. Silloin Roope kuitenkin ilmestyy paikalle. Roope kertoo, että tahallaan mielistellyt herraansa, että on saanut tietoja. Hän kertoo myös, että hän on tekemässä pakosuunnitelmaa. Silloin Juke astuu kuvioon. Kun Juke kertoo heidän enoista ankanpojille nämä kertovat karkaavansa sinä yönä. Juke juoksuttaa Klarkia ympäriinsä, kun ankanpojat karkaavat samalla hetkellä lohikäärmeillään. Klarkin epätoivoisesta yrityksestä, saada heidät kiinni, huolimatta ankanpojat karkaavat Toomista.
Kuudennessa luvussa (Emon luona) ankanpojat tajuavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitä. Niinpä he lentävät koko yön, jonka jälkeen Nuuhkun veto loppuu, mutta Leisku ja Sauhu pelastavat sen. Silloin he kohtaavat pentujen äidin. Sillä välin Aku keskustelee Juken kanssa pojista. Aku kertoo, että Roopen suunnitelmaan kuuluu se, että tämä tuhoaa kaikki aseet asevarastossa. Akun huonoksi onneksi ne ovat kaikki teräviä. Kun ankanpojat ovat lähdössä jatkamaan matkaansa ilman pentuja niiden emo kuitenkin käskee niiden mennä. Niinpä kuusikko lähtee kohti allikkoa.
Seitsemännessä luvussa (Kohti allikkoa) ankanpojat saapuvat allikkoon, mutta morkit ovat jo tuhonneet koko paikan. Kun ankanpojat jatkavat matkaansa he törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tuhota heidät. Tämä kuitenkin tippuu lopulta itse alas. Tämän vuoksi heidän allaan paljastuu todellinen Brendonin päämaja, todellinen allikko. Heitä vastassa ovat Brendon sekä hänen ystävänsä. He kertovat Morkin pudonneen Hintermannin talon katon läpi. Silloin pentujen emo saapuu toinen lohikäärme mukanaan.
Kahdeksannessa luvussa (Brendonin tarina) Brendon ja Hintermann kokevat ensi lentonsa. Ensiksi mainittu on innoissaan, mutta jälkimmäiseksi mainittu on kauhuissaan. Kun Brendon laskeutuu hänen syliinsä juoksee tyttö, joka kertoo olevansa Brendonin tytär. Selviää kuitenkin, että Brendon on vain adoptoinut tämän. Ankanpojat eivät ymmärrä miksi Brendon on niin mahtava, mutta selviää, että tämä on ollut alunalkujaan pelkkä maalaispoika. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen, joka pisti hanttiin morkeille. Brendon kokosi armeijansa ja Hintermannin tultua morkien hyökkäykset estettiin. Sillä välin Toomissa Kenraali Hyrk ja lordi Morak pelaavat kaksintaistelunsa, jonka kenraali Hyrk voittaa Roopen juoman avulla. Allikossa taas selviää, että ankanpojat eivät pääsekään Toomin hyökkäykseen vaan he pääsevät kotiin.
Yhdeksännessä luvussa(Hyökkäys Toomiin) ankanpojat kuitenkin vastustavat päätöstä. He kertovat, etteivät aio jättää enojaan siihen maailmaan. Niinpä he lähtevät joukolla kohti Toomia. Siellä Aku jo odottaa heitä, mutta Roope ei ole vielä paikalla. Niinpä poppoo joutuu vielä odottamaan ja siksi he käyttävät ilotuliteraketteja, joita morkit pelkäävät. Sillä välin Brendon syöksyy lordi Hyrkin luo ja sieppaa Roopen, joka esittää roolinsa loistavasti rimpuilemalla. Kun Juke luulee taistelun olevan ohi ja hän laskeutuu talon katolta alas, häntä odottavat siellä kuitenkin jo morki-soturit.
Kymmenennessä luvussa (Perheen merkitys) yö on kulunut ja Aku herättää ankanpojat. Aku on jo herättämässä Roopenkin, mutta ankanpojat kieltävät, sillä tämä oli kertonut Brendonille morkien sotasuunnitelmaa aamuyöhön saakka. Aku ei kuitenkaan välitä, sillä hän on päättänyt, että sillä aamiaisella koko perhe on koossa. Samaan aikaan Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ankkapoppoota. Pelle saa tietää melkein heti, että ankat ovat kadonneet ulottuvuusporttiin. Toisessa ulottuvuudessa taas ankanpojat lentävät jälleen lohikäärmeillään. Brendonin joukko on tekemässä lähtöä, kun taas Toomissa Klark on pulassa ja turvautuu siksi Rasmukseen. Klark on nimittäin nimitetty vastuuseen Toomista hetkeksi. Allikossa ankanpojat taas kieltäytyvät jälleen palaamasta kotiin. Niinpä he lopulta jäävät. Sillä välin Toomissa morkit valmistautuvat viimeiseen taisteluun.
Tarinan toisiksi viimeisessä luvussa (Nuuhku) morkit lähtevät kohti allikkoa lohikäärmeillään. Lentäessään samaan tahtiin jalkamiestensä kanssa lordi Hyrk ampuu aseellaan yhtä morkia. Toomissa taas orjat ovat päättäneet paeta ja Klark katuu maahan jo pelkästä kauhistuksesta. Kun morkit saapuvat allikkoon ketään ei kuitenkaan näy. Kaikki ”hyvikset” nimittäin ovat siirtyneet jo sivummalle ja hetkessä kaikki morki-soturit on piiritetty. Taistelu ei ole kuitenkaan vielä ohi ja kun lordi Hyrk pääsee Brendonin lähelle tämä ehtii jo ampua tätä ”sähkötys”aseellaan, mutta silloin Nuuhku ponkaisee ilmaan ja heittäytyy säteen eteen.
Tarinan viimeisessä luvussa (Kotiinpaluu) Lupu auttaa Nuuhkua kuntoutumaan. Brendonin joukot saavat morkien toisessa päämajassa voiton ja niinpä sota on vihdoin ohi. Juke huomaa Silian olevan ärsyttävä. Hintermann kuitenkin huomaa jotain ja kertoo, että Juke ja Silia ovat sisaruksia. Niinpä Jukesta tulee Brendonin ottopoika. Seuraavaksi ovat edessä hyvästit, joiden jälkeen ankkapoppoomme saapuu takaisin maahan.

Ankkamestari Don Rosan (s. 1951) kokonaan itse käsikirjoittama ja piirtämä Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Times of Scrooge Duck)-sarja on lähes kaikkien ankka-fanien mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista. Kaikki tarinat on muistaakseni julkaistu myös Aku Ankka-lehdessä, niin kuin myös Roope Ankan elämä ja teot-kokoelmakirjoissa, joita on ilmestynyt kaksi. Ensimmäisessä osassa (1997) käsitellään vuodet Roopen kymmenvuotispäivästä (Klaaninsa viimeinen) aina 1947 vuoteen saakka (Ankkapalatsin erakko). Eli noinsanotusti a-osat. Toisessa kokoelmakirjassa (2007) taas nähdään b- ja c-osat, eli lisäosat. Näissä tarinoissa Aku ja pojat ovat yleensä mukana ja niissä Roope kertoo, miten hän keräsi ensimmäiset miljoonansa sekä Klondikessa olosta. Mukana on myös kaksi ylimääräistä tarinaa, joista toisen nimi on Unelmoiden läpi elämän (julk. Aku Ankassa vuonna 2003). Ensimmäisestä kokoelmakirjasta on tehty useita uusintapainoksia, mutta ensimmäinen ilmestyi vuonna 1997 ja toinen osa vuonna 2007. Ensimmäinen julkaistiin Roopen 50-vuotispäivien kunniaksi ja toinen osa Roopen 60-vuotispäivien kunniaksi.
Roopen Ankan elämä ja teot-sarjan tarinat ovat noin 15-30 sivua pitkiä. Niillä ei yleensä ole itsenäisiä jatko-osia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Hämäyksen hurrikaani tarinan jatko-osa Hollantilaisen salaisuus jatkuu Don Rosan mukaan noin 20 minuuttia ensimmäisenä mainitun jälkeen. Kummassakin elämä ja teot kirjassa ovat Don Rosan omat esipuheet ja jokaisen tarinan jälkeen on pieni tarinan syntymisjuttu, esim. Näin syntyi Culebran liikenero jne. Kummassakin kirjassa on myös ensimmäiseksi ”Tervehdys suomalaisille lukijoille”-teksti. Sen pituus on noin 1/3 sivun koosta. Toisen kirjan lopussa on myös pakollinen kuva tekijästä sekä tarkennus kaikesta kuvassa näkyvästä. Toisin kuin ensimmäisessä kirjassa, toisessa kirjassa ei näy ollenkaan vuosinumero. Syy on kuitenkin itsestään selvä: toisessa kirjassa Roope vain kertoo/muistelee nuoruudestaan/nuoruuttaan, kun ensimmäisessä kirjassa ne tapahtuvat juuri sillä hetkellä sinä vuonna. Monissa tarinoissa viitataan selvästi Carl Barksin (1901-2000) sarjoja, mutta tiettävästi Rosa on ottanut sarjoihinsa ainakin yhden asian myös Stroblilta.
Roope Ankan elämä ja teot sarjassa Roope kohtaa myös monia tunnettuja henkilöitä, sekä fiktiivisiä hahmoja. Tällaisia ovat ainakin T.R Roosevelt, Buffalo Bill sekä Daltonin veljekset unohtamatta tietenkään Geronimoota.

Aku Ankan taskukirjassa numero 129: Joron jäljillä julkaistu Taikamiekka-sarja (tunnettu myös nimellä Pohjola-sarja) on myös erinomainen. Sen on käsikirjoittanut ja piirtänyt niin Mikki puolen, kuin myös ankkapuolen mestari, italialainen Massimo De Vita. Sarjaan kuuluu kolme tarinaa, jotka kaikki julkaistiin tässä taskukirjassa: ”Taikamiekka”, ”Pohjolan turnajaiset” sekä ”Sumujen ruhtinaan paluu”. Joka tarinassa Mikki ja Hessu (viimeisessä myös Pluto) menevät eräänlaisella lautasella toiseen ulottuvuuteen, jossa he saattavat olla jopa päiviä, ja kun he lopulta palaavat Maassa aikaa on kulunut vasta pari minuuttia. Massimo De Vita on myös tehnyt sarjaan vielä yhden tarina, se julkaistiin Aku Ankan taskukirjassa 176: Ankallissankari, nimellä Avaruusprinsessa.

Taikamiekka alkaa siitä, kun Pohjolan laaksolaisten lähetystö tulee pyytämään apua tietäjä Aaronilta. Sumujen ruhtinaan vuoksi he ovat nälkäkuoleman partaalla. Tietäjä muistaa, että ainoa mahdollisuus olisi tuoda ritari Alf takaisin Pohjolaan, sillä tämä oli kukistanut viime kerralla ruhtinaan. Niinpä laaksolaisista yksi, Orvo, lähtee matkaan ulottuvuusvektorilla. Jostakin syystä Orvo kuitenkin joutuu Mikin ja Hessun talon eteen. Hän kertoo tarinansa näille, mutta nämä eivät ole varmoja pitäisikö heidän uskoa. Kun Orvo on lähdössä takaisin Mikki ja Hessu kuitenkin tarttuvat vektoriin ja lentävät Orvon mukana Pohjolaan. Koska Orvo joutuisi häpeänpilkuksi, kun ei ollut saanut ritari Alfia tuotua tämä saa lopulta suostuteltua Hessun esittämään tätä, sillä kukaan ei kuitenkaan koskaan ollut nähnyt Alfia ja muutenkin, Hessu esittäytyi tämän serkuksi. Kun kaksikon pitäisi valita opas matkaan lähdettäessä Mikki ja Hessu päättävät ottaa Orvon kostoksi. Kun sankarimme ovat jättämässä Viluvaaran heidän eteensä kuitenkin ilmestyy tietäjä Aaron, joka antaa Hessulle ihmetorven, jota voi kuitenkin käyttää vain kerran. Hetkeä myöhemmin ruhtinaan kätyrit hyökkäävät lohikäärmeillään, mutta kun Hessu ei usko lohikäärmeiden olevan totta ne katoavat. Sillä välin Aaron huomaa antaneensa väärän torven Hessulle ja lähtee seuraamaan näitä yli vuorten. Kolmikko pääsee Ruugien linnaan valeasuissa ja siellä he saavat itselleen ajokin. Ruhtinaan kätyrit saavat jälleen kolmikon kiinni ja nämä joutuvat pakenemaan rankkaan sumuun. Lopulta he saapuvat suon lähelle ja yrittävät hyppiä puunrungolta puunrungolle, mutta huomaavatkin runkojen olevan krokotiileja. Silloin lautturi kuitenkin saapuu rantaan ja vie sankarimme Tuonelansuon kuningattaren luokse. Kuningatar kertoo miten jättien maahan pääsee, mutta maksuksi he joutuvat jättää Hessun kuningattaren luo. Mikki ja Orvo kuitenkin kaappaavat hänet heidän mukaansa. Seuraavaksi keijut kuitenkin kaappaavat heidät, mutta päästävät vapaaksi kuultuaan, että yksi heistä on ”ritari Alfin serkku”. Silloin Orvo kuitenkin sairastuu ja Mikki ja Hessu joutuvat jatkaa matkaansa yksin. Kun Aaron saapuu keijujen maahan Mikki ja Hessu ovat jo saapuneet Peikonmaahan, josta heidän on löydettävä Hemmo Hattu. He löytävätkin miehen ja lähtevät sitten jatkamaan matkaansa kohti jättien maata. Vuorilla Jeti kuitenkin hidastaa heidän kulkuaan ja lopulta Aaron iskee torvella sitä päähän. Seuraavaksi sankarimme juoksevat sateenkaaren yli. Sitten he saapuvat jättien maahan ja huomaavat kuninkaan kantavan lasimiekkaa jota he etsivät. Pienen valheen jälkeen tämä luovuttaa sen heille. Ruhtinas tajuaa olevansa tuhoon tuomittu ja käskee kaikkien hyökätä. Nämä kuitenkin myöhästyvät ja Hessu ehtii painaa lasimiekan sille varattuun koloon. Varjojen laakson sumu hälvenee ja valo kajastaa. Linna sortuu ja ruhtinas menettää varjonsa. Palattuaan Vilukylään Mikki ja Hessu lähtevät kotiin viettämään joulua.
Pohjolan turnajaiset tarina taas alkaa, kun Mikki ja Hessu ovat katsomassa joulukuusta. Kummankin mieleen nousee oudosti Aaron ja, kun Hessu katsoo koristepalloon, hän näkee Aaronin kuvan. Mikki ei kuitenkaan usko. Vasta, kun he ovat menossa kauppaan kumpikin näkee ylhäällä tekstin ”Aaron kutsuu”. Silloin Mikinkin on uskottava. Kaiken lisäksi kotimatkallaan he näkevät lelukuskin törmäävän katupylvääseen ja kun he ovat nostamassa tavaroita takaisin autoon lelupalikoista on muodostunut sanat ”Aaron kutsuu”. Kaksikko juoksee suoraa päätä Mikin taloon, hyppää vektoriin ja kilisyttää sitä liemilusikalla. Seuraavassa hetkessä he ovat Vilumaassa, vaikka eivät aluksi sitä uskokaan. Sitten he kuitenkin näkevät mainoskyltissä Hessun kuvan ja seuraavaksi he tapaavat Orvon. Kaksikko ihmettelee miten kaupunki on kehittynyt niin nopeasti niin lyhyessä ajassa. Orvo kuitenkin sanoo, että heidän vierailustaan on kulunut 222 vuotta. Hessusta on tullut kuuluisa, ja hän joutuu antaa jopa nimikirjoituksia lapsille. Kun kolmikko lähtee Aaronin linnaan he saavat tietää, että Vilumaa on tuhoutumassa läheisen tulivuoren vuoksi. Ainoa mahdollisuus estää tapahtuma on hakea Goottien kuninkaalta kristalli, jonka tämä antaa vain, jos Hessu taistelee hänelle turnajaisissa. Kun Mikki ja Hessu tapaavat vielä ystävänsä Hemmo Hatun nämä lätevät kohti Goottien linnaa. Kun turnajaiset vihdoin alkavat aikaa tulivuoren purkaukseen on enää 4 päivää ja 7 tuntia. Ensimmäisessä lajissa on tarkoitus suistaa vastustaja puomilta. Hessu onnistuukin tässä, täysin vahingossa kylläkin. Seuraavassa lajissa on osuttava kilpeen ja välttää napakat sivallukset. Hessu selviää myös tästä, sillä Hemmo oli kuiskannut Hessun ajokin korvaan, että jätillä on hiiri kädessä. Hessun ajokki oli nimittäin norsu. Sitä seuraavassa lajissa on tuotava lohikäärmeen korvat takaisin salaisuuksien järveltä. Yllättäen Hessu ystävystyy lohikäärmeen kanssa ja saa tältä muovikorvat. Hessu voittaa jälleen seuraavassa lajissa, keihäänheitto. Sillä välin Aaron huomaa purkauksen ajankohdan aikaistuneen kymmenellä minuutilla. Yllättäen Gooteilla ei olekaan finaalilajia, jossa Hessu ja Musta Ritari kohtaavat. Niinpä Hessu keksii otella hänen pelillään, jossa sitkeys palkitaan. Finaali kestää tuntikausia, kunnes Musta Ritari kaatuu maahan voitettuna. Selviää, että tämä onkin ollut robotti ja niinpä Hessu voittaa turnajaiset. Mikki ja Hessu kuitenkin myöhästyvät, tulivuori purkautuu ja Viluvaara tuhoutuu. Asukkaat on kuitenkin jo evakoitu. Mikki ja Hessu palaavat ja huomaavat, että ovat olleet jälleen vain pari minuuttia poissa. On jälleen joulu.
Sumujen ruhtinaan paluu tarina alkaa, kun Pluto on nukkumassa ulottuvuusvektorissa ja Minni yrittää herättää tämän liemilusikkaa kilistämällä. Niinpä Pluto katoaa Pohjolaan. Silloin Mikki ja Hessu saapuvat ja Minni kertoo kaiken. Kun Mikki on nukkumassa hän yhtäkkiä näkee Aaronin. Tämä käskee Mikin ajatella pyramidia. Sitten tämän pitää kiivetä sen huipulla ja hypätä sieltä alas. Kun Mikki hyppää hän saapuu yllättäen Pohjolaan, jossa Hessu jo onkin. Kun Mikki ja Hessu ovat valmiina etsimään Plutoa Orvo kuitenkin kertoo surullisena alueen olevan jälleen Sumujen ruhtinaan hallussa. Jälleen kerran Mikki, Hessu ja Orvo lähtevät matkaan. Kun sankarimme ovat kulkeneet Bersekeiden ohi he päättävät jäädä lepäämään. Silloin lumimyrsky kuitenkin yllättää heidät ja he joutuvat tunkeutua igluun. Kun he aamulla heräävät Hessun jalat ovat kuitenkin aivan jäässä ja Orvo ja Mikki joutuvat sulattaa ne auringon säteellä. Kun he saapuvat keijujen valtakuntaan he jäävät lepäämään ja syömään. Sieltä Hessu lähtee tapaamaan vuorenviisasta, jonka on tarkoitus kysyä kolme äärimmäisen vaikeaa kysymystä, ja jos vieras vastaa kaikkiin oikein, hän saa Aldebarahin tähden. Vuorenviisas näyttää kuitenkin kiintyneen niin paljon, että antaa Hessun tuosta vain ottaa tähden. Seuraavaksi sankarimme saapuvat ruhtinaan linnaan. Ruhtinas ei kuitenkaan pidä tähdestä vaan sulattaa sen ja käskee vartijoidensa hyökätä vieraiden kimppuun. Kun Hessu saa naamiosta irti mikroioniputken pahuus loppuu kuin seinään. Kun Mikki katsoo kuka ruhtinaan vartijan naamion takana onkaan, se onkin Pluto. Ruhtinas taas paljastuu vain erakoksi, joka oli hukannut päähineensä ja löytänyt ruhtinaan päähineen. Palattuaan Vilukylään he hyppäävät suoraa päätä aukosta, jonka kautta he pääsevät kotiinsa. Kun aukko on sulkeutunut Orvo kuitenkin huomaa, että nämä eivät muistaneet ottaa ulottuvuusvektoria mukaan, mutta Aaron kertoo sen olevan ollut tarkoituskin.

Shanbor-sarja on Cesar Feriolin piirtämä ja Pat & Carol McRealin käsikirjoittama tarinasarja, jonka ensimmäisen ja viimeisen osan omistan. Omistan ensimmäisen osan, toisen (?) ja viimeisen osan.

Tarina alkaa (Shanborin sotasäilä, julkaistu AA 19-20/98) kun Mikki on katsomassa laivojen kulkua rannalla. Yhtäkkiä hän kuulee huutoa. Mikki näkee rannalla miehen, joka puristaa kädessään kirjaa. Hän herättää tämän ja saman tien mies antaa kirjan Mikille, joka avaa sen. Siinä ei kuitenkaan ole vielä mitään sisältöä. Silloin Mikkiä alkaa pyörryttää ja hän saapuu toiseen maailmaan. Hän tajuaa olevansa vuoren huipulla ja tarttuu köyteen, jota pitkin hän voi kiivetä lentoalukseen. Siellä kaikki luulevat häntä lainsuojattomaksi, Ikkimi Riiheksi. Kun hänet pelastaneet alkavat juonia häntä vastaan ja miettivät onko tämä ennustuksen henkilö. Silloin Ikkimi Riihen taivasratsastajat hyökkäävät. Mikki kuulee, että nämä etsivät prinsessaa ja luulee heitä kaappareiksi. Niinpä hän piilottaa tämän ja ratsastajat vangitsevat vahingossa Mikin. Ikkimi Riihen piilopaikassa Mikki saa kuulla, että he olivatkin yrittäneet pelastaa prinsessan, eivätkä suinkaan kaapata tätä. Silloin nämä huomaavat jälleen Mikin hännän ja miettivät, olisiko hän ennustuksessa mainittu. Silloin Ikkimi kertoo, että kauan sitten vanha mies oli saapunut Shanboriin ja ennustanut, että vielä joskus joku, jolla on isot korvat ja pitkä häntä, saapuu pelastamaan heidät. Seuraavaksi Mikki ja Ikkimi hyökkäävät visiirin linnaan. Mikki saa käsiinsä Shanborin sotasäilän ja hän ja Ikkimi vapauttavat prinsessan ja kuninkaan. Yhtäkkiä Mikki alkaa haihtua ja seuraavaksi hän herää rannalla. On jo aamu ja kirjaan on ilmestynyt kokonaan uusi luku.
Omistan myös viimeisen, eli neljännen tarina, Shamborin suojelija (julkaistu AA 43-45/06). Se alkaa siitä, kun Mikki näkee unta viisiristä ja Kolho-velhosta sekä näiden vangitsemasta Ikkimistä. Hän hakee Shambor-kirjan hyllystään ja miettii miten pääsisi siihen. Niinpä hän päättää etsiä sen antajan käsiinsä. Lopulta Mikki löytää miehen tulvaviemäristä, jota ei olla enää käytetty pitkään aikaan. Tämä kertoo, että jos kirja ei kirjoita itse on tartuttava kynään. Niinpä Mikki alkaa kirjoittaa. Kun hän kirjoittaa sanan ”linnunpoika munankuoresta” hän kuitenkin yllättäen joutuu linnun pesään, jonka munat ovat kuoriutumassa. Seuraavaksi Mikki tapaa vanhan ystävänsä Ukkoslinnun, joka vie Mikin kuninkaan linnaan. Siellä hän tapaa prinsessan ja kuninkaan. Mikki päättää naamioitua Ikkimiksi. Kun prinsessa hyökkää Ukkoslinnun kanssa vartijoiden kimppuun Mikki livahtaa sisään ja he vaihtavat paikkoja Ikkimin kanssa. Visiiri ja velho kuitenkin tietävät kaiken ja Mikin henki on uhattuna. Kun visiiri ja velho ovat kadonneet Mikki kuitenkin pääsee Yrjön avulla ja Mikki lähtee visiirin sekä velhon perään. Visiiri ja velho saapuvat maahan ja löytävät Mikin ruumiin. Silloin Mikin hahmo saapuu heidän perässään astraalihahmona. Mikki saa vanhan ennustajan heräämään ja kostamaan visiirille, mutta velho saa jatkaa toimiansa. Silloin Ikkimi, Prinsessa ja Ukkoslintu kuitenkin saapuvat Shamborin sotasäilä mukanaan. Mikki siirtää sotasäilän mahdin itseltä Ikkimille. Sillä välin visiiri ja velho pakenevat vuoristorataan, mutta Ikkimi ja prinsessa lentävät Ukkoslinnulla heidät kiinni. He jäävät kiinni ja on hyvästien aika. Ennustaja lähtee myös Shamboriin, visiirin virkaan. Seikkailut ovat ohi.

Olen kuullut myös Millenium-sarjasta ja Formula 1-sarjasta, mutta niitä en ole päässyt lukuisista yrityksistä huolimatta lukemaan. Millenium sarjassa oli useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia, ja siksi jotkut tarinaan osaa ottaneet ovat sanoneet sen olevan katkonaisen oloinen. Formula 1-sarjan taas on piirtänyt Flemming Andersen ja käsikirjoittanut Per-Erik Hedman.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Sitten se kenties tunnetuin tarinasarja, Roope Ankan elämä ja teot. Tämä Sarja on julkaistu osalta yksittäisinä osina sekalaisissa akkareissa, ja kokonaisuutena RAet, ja Raet2-kirjoissa. Tässä tarinasarjassa kerrotaan Roopen nuoruuden seikkailuista, kuinka hän taistelee roistoja vastaan, ja kuinka hän saa kerättyä valtavan omaisuutensa. Tarinasarja on kokonaan Don Rosan tekemä. Ensimmäisessä osassa, nimeltänsä Klaaninsa viimeinen Roope on vielä synnyinseudullaan Ankkapurhan ja Glasgow'n tietämillä. Hän tekee työtä kolikonkiillottajana ja kerää turvetta Ankkapurhan linnan läheisyydessä. Osan lopussa Roope lähtee Amerikkaan menevälle höyrylaivalle, mukanaan vain ensilanttinsa, kultahampaat, ja klaanin taskunauris. Toisessa ossa Roope saapuu Amerikkaan, New Orelansiin. Hän löytää Agnus-setänsä, joka pelaa korttia saluunassa. Sitten he menevät Agnusin jokilaivalle, jossa Agnus näyttää Roopelle kartasta kohdan, jossa on aarre. Kaikkien kommellusten jälkeen he menevät eräästä kohdasta rantaan, ja he menevät kaivosta sisään, ja löytävät ”maanalaisesta” laivasta kassakaapin, mutta sitten Karhukopla saa sen haltuun. Tarinan lopussa he saavat kuitenkin Karhukoplan kiinni ja Roopella onkin sitten vielä kultahampaat, taskunauris, sekä muutama taala, ensilantti mukaanlukien ja hän lähtee junalla kohti länttä. Kolmannen luvun alussa Roope on juuri kirjoittamassa kirjettä kotiin, kun junaan hyökkää roistoja, jotka kuitenkin Roope saa ajettua pakoon. Hän tapaa tässä osassa myös Theodore Rooseveltin. Neljännessä osassa tapahtuu kaikenlaista, kunnes Roope saa juuri ostettua kuparikaivoksen, jonne syntyy hirveä mellakka. Osan lopussa Roope saa kirjeen isältään, että MacAnkat ovat huonossa jamassa, ja Roopen on pakko palata Glasgow'hn. Viidennessä luvussa Roope palaa Ankkapurhaan, jonne tuo pankkivekselin, jolla he voivat pelastaa linnan. Hän käy kamppailua Vaskervillen kanssa, ja tipahtaa vallihautaankin, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsee pois sieltä. Kuudennessa osassa Roope on tullut kullan perässä Etelä-Afrikan Transvaalin kultakaivoksille. Siellä hän myös kohtaa suuren petturin – kulta-Into Piin, joka hengenpelastamisesta ”kiitokseksi” varastaa Roopen hevoset. Roope kuitenkin peittoaa Piin, ja niin hän joutuu vankilaan. Seitsemännessä luvussa Roope on lähtenyt Australiaan, missä hän on ollut jo kolmen vuoden ajan. Hän saa kokea siellä monenmoisia seikkailuja, ja tapaa ystävän, ja myös erään roiston, joka varasti alkuasukkaiden opaalin, ja Roopen varusteet. Roope kuitenkin sai tämän vielä kiinni, ja palautti opaalin, ja otti varusteensa takaisin. Kahdeksannessa luvussa Roope lähtee laivalla kohti Klondikea, jossa on juuri alkamassa Kultaryntäys. Hän menee Dawsoniin, jossa myöskin Kultu Kimallus pitää salunaansa. Hän löytää myös White Angony Creekin, missä viettää koko talven. Petkunterä yritti petkuttaa häntä, mutta ei onnistunut. Tarinan lopussa Roope löytää vielä kuuluisan hanhenmunahipun. Yhdeksännessä luvussa Roope palaa Klondikesta takaisin Ankkapurhalle, ja hän saa hieman juonon vastaanoton. Roopen äiti on jo menehtynyt, Roopen sinne palatessa. Roope käy kaikenlaisia kisoja Ankkapurhan lähellä, mutta aina jokin menee pieleen. Tarinan lopussa Fergus lähtee Rikhard Ankanmielen ja Lauha McAnkan kanssa seinän lävitse jonnekkin muualle, Roopen, Matildan ja Hortensian lähtiessä kohti Ankkalinnaa. Kymmenennessä luvussa Roope ja tytöt saapuvat perille Ankkalinnaan ja käyvät kaikenlaisia taisteluita sun muita sellaisia. Roope osti Ankkalinnakkeen, joka toimi Sudenpentujen ”kerhotalona” Kornelius Ankanpäältä ja rakennutti tilalle Rahasäiliönsä. Tarinasarjan ensimmäisen kirjan lopussa Roope näkee kaikkia Zombeja ja Fuula-zuulan ja muita ketkuja, mutta hän on maailman rikkain mies, vaikkei kukaan enää kamalasti välitä hänestä itsekkyytensä takia. Tuossa oli siis ensimmäisen kirjan tarinat, mutta on siis ilmestynyt myös toinen kirja, jossa on myöskin samanlaisia tarinoita, Roope Ankan elämä ja teot 2.

Muita tarinasarjoja ovat:

Dragonlords – Lohikäärmeherrojen valtakunta on fantasia-ankkatarinasarja. Tuossa tarinasarjassa on kymmenen osaa. Juoni on sellainen, että Julmat Morkit ovat valloittaneet koko maailman, tosin toisessa ulottuvuudessa. Kaikki ihmiset ovfat vangittuina kahleissa, vain muutamat vapaat yrittävät uhmata lohikäärmeherroja, kunnes viisi ankkaa, Roope, Aku, ja Tupu, Hupu&Lupu tulevat auttamaan. Tämä Byron Ericsonin käsikirjoittama ja Giorgio Cavazzanon piirtämä vuonna 2004 markkinoille tullut kovakantinen on saanut suuren suosion, ja siitä tehtiinkin vielä pehmeäkantinenkin vuonna 2009.

Sitten on totta kai muistaakseni ainut tavallisessa taskukirjassa ilmestynyt tarinasarja. Se on nimeltään Tuplanolla. Tuo ilmestyi vuoden 2008 lopun ja 2009 alun taskukirjoissa, numeroissa 348-351. Tuossa tarinasarjassa Aku joutui agentiksi, ja hänen piti päihittää rikollisia ja selvittää tietoja ja muita. Akun luokse tulee vain Kia K. Niminen henkilö, joka pyytää Akun tulemaan salaiseen piilopaikkaan, ja sanoo Akun olleen ennenkin ”töissä” siellä, mitä Aku ei usko. Tämä sarja on siitä outo, että jokaisessa osassa vaihtuu sekä käsikirjoittaja, että piirtäjä, mutta piirrostyyli ja tarinan kerronta pysyy aika samanlaisena. Käsikirjoittajat ovat Fausto Vitaliano (1. osa), Marco Bosco (2. osa), Fausto Vitaliano (3. osa), Marco Bosco (4. osa) ja piirtäjät ovat Andrea Freccero (1. osa), Vitale Magneatordi (2. osa), Marco Mazzarello (3. osa), Fransesco D´ippolito (4. osa)

Ankportin tarinoita on julkaistu 2000-luvun Roope-sedissä. Ankportin tarinoissa seikkailevat Ankkalinnastakin tutut hahmot Touho Ankka ja Moby Ankka, Karhukopla ja Karhuvaari, sekä Mobyn lokki Massu ja muita hahmoja. Usein tarinan juoni on sellainen, että roisto nimeltä Ludwig Von Kvak yrittää tehdä jotakin rikosta, joka myös joskus kohdistuu Ankkoihin ja muihin hyviin, ja Karhukoplakin työntää sormensa peliin. Ankportin tarinoiden piirtäjät vaihtelevat, mutta ovat aina kuitenkin italialaisia. Kaikkia Ankportin tarinoita ei ole vielä julkaistu Suomessa, joten emmeköhän saa nähdä vielä uusia Ankportteja.

Wizards of Mickey-tarinasarjaa ei ole muualla julkaitu Suomessa, kuin samannimisessä kovakantisessa. Tarina sijoittuu muinaiseen Hiirmaahan, jossa asustavat velho-oppilaat Aku, Mikki ja Hessu. He lähtevät mukaan taisteluun, jossa on huima palkinto – Ylivelhon valta ja taikavoimia. He saavat vastaansa vihollisia, lohikäärmeitä, ja kaikkea muuta. Kirjassa on kysymys siitä, että kuka voittaa kilpailun, ja kuka hallitsee maailmaa. Tarinan on käsikirjoittanut kokonaan Stefano Ambrosio, mutta piirtäjäkaartiin kuuluvat Lorenzo Pastrovicchio, Marco Gervasio, Marco Palazzi, Alessandro Perina, Marco Mazzarello, Vitale Magniatordi, Alessandro Pastrovicchio, ja kannen kuvittaja Marco Ghiglione. *JATKOA EDELLISESTÄ VIESTISTÄ, VIESTI LIIAN PITKÄ EIKÄ MAHTUNUT YHTEEN VIESTIIN!*

Työn takana koko homma, jatkuu ehkä.