Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 - Ankkis

Sivuja: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89

Aku Vankka

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 916 - 12.07.2009 klo 03:08:05

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä ja muista julkaisuista on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.

Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä vuonna 2002 julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan juonikuvioon kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa nimeltä Australian ihme, kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa nimeltä Hilavitkutinjahti, Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa nimeltä Piinkova osakilpa, Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa nimeltä Vaikeuksia varikolla, Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa nimeltä Ratakettu hakoteillä, matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu tarinassa Viimeinen tankkaus, joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.

Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun Kulta-Into lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.

Vuonna 2009 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa kehoitetaan Taikaviittaa tulemaan laiturille 17. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.

Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.

Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari, joka on myös julkaistu kovakantisena kirjana. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäinen osa kulkee nimellä Usvaverhon takana. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.

Toinen osa kulkee nimellä Mysteereitä ja myyttejä, jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.

Sarjan kolmannen osan nimi on Pegasos. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.

Neljännessa osassa nimeltä Yksisarvisen sarvi, päästään jälleen hiirien kimppuun. Tarina alkaa, kun Mikki on Minnin kanssa huvipuistossa. He menevät telttaan, jossa on esillä erilaisia (väärennettyjä) ihmeitä ympäri maailmaa. Yhden lasikuvun alta löytyy karahka, jota väitetään aidoksi yksisarvisen sarveksi ja silloin Mikki muistaa Myyttien saaren ja sem että hänellä itsellään on aito yksisarvisen sarvi kotona. Hän oli saanut sen palkkioksi auttaessaan saaren asukkaat sopuun. Mikki käy Hessun luona, mutta hän ei muista seikkailusta mitään. Mikinkin muistot saaresta alkavat vähitellen kadota. Kun hän menee kotiin, hän huomaa huvipuiston ''Maailman ihmeitä'' -teltan miehet, jotka ovat aikeissa varastaa sarven ja kartan, jonka he samalla löysivät. Mikki yrittää estää, mutta epäonnistuu. Hän tajuaa, että hän muistaa saaren sarven avulla. Siksi hän maalaa vartaloonsa kuvia saaren eri tuntomerkeistä ja aina nähdessään itsensä, hän muistaa saaren. Hän lähtee sarven varastaneiden konnien perään ja saavuttaa heidät huvipuiston seuraavassa kohteessa. Kun puisto avataan, Mikki pukeutuu valepukuun ja yrittää saada sarven takaisin. Hän onnistuu saamaan kartan takaisin, mutta saa konnat peräänsä. He jahtaavat Mikkiä läpi erilaisten laitteiden ja telttojen, kunnes saapuvat peilisaliin, jossa Mikki tyrmää molemmat ja ottaa sarven takaisin itselleen.

Sarjan viidennessä osassa hiiri- ja ankkauniversumit yhdistyvät. Tarinan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä, joka alkaa kun Roope ja Aku ovat lähteneet lentokoneella etsimään ankanpoikia, joista ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun Pegasos vei heidät lentoretkelle. He epäilevat Pegasoksen vieneen ankanpojat Myyttien saarelle, jonne hekin nyt suuntaavat. Saari näkyy jo aivan edessäpäin, mutta kovan myrskyn takia he menettävät koko ajan korkeutta, jolloin heidän on pakko keventää lastia. Aku joutuu heittämään korillisen Sihi-juomaa laidan yli, mutta kori osuukin vahingossa siiven kannakkeeseen ja mennessään korjaamaan sitä, Aku putoaa mereen. Samaan aikaan Mikki ja Hessu purjehtivat myös kovassa myrskyssä tohtori Staattisen rakentamalla erikoispikaveneellä. Jättimäinen aalto pyyhkäisee Mikin laidan yli ja Hessu ei onnistu kääntämään venettä pelastaakseen Mikin. Silloin Aku putoaa suoraan Mikin päälle ja hetken ihmetyksen jälkeen he lähtevät uimaan kohti saarta, kertoen samalla aikaisemmista käynneistään siellä. Kun he saapuvat saarelle, he huomaavat luolan, jossa makaa pahasti sairas lohikäärme. Se päästää valtavan röyhtäyksen, jonka voimasta Mikki ja Aku lentävät kauas luolasta, aina metsään saakka. Siellä he tapaavat toisen lohikäärmeen, jolta löytyy parannuskeino luolassa asuvan lohikäärmeen vatsavaivoihin. Luolassa asuva lohikäärme pääsee muuttamaan pois, juuri ajoissa, kun luola romahtaa mereen. Pian Mikki ja Aku löytävät Roopen, pojat, Hessun ja kumppanit ja jäävät heidän kanssa nuotiolle istuskelemaan.

Kuudennessa osassa, nimeltä Etsijät eksyksissä, pääsevät myös Iines ja Minni kunnolla tarinaan mukaan. Tarina alkaa kun Iines ja Minni ovat satamassa ja vaativat venevuokraajaa viemään heidät Myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkaan pysty sitä tekemään, sillä eihän saarta löydy mistään kartasta, eikä sitä silloin käytännössä ole edes olemassa. He kuitenkin vuokraavat sopivalla hinnalla itselleen veneen ja lähtevät kohti saarta kahdestaan. He pääsevät pian sumuverhon jälkeen saaren edustalle, mutta joutuvat heti uskomattoman ison merikäärmeen ahdisteltaviksi. Kalliosta käärmeen päälle pudonnut lohkare kuitenkin pelastaa heidät ja he pääsevät saarelle. Hirviöt eivät kuitenkaan lopu siihen, vaan pusikosta heidän kimppuunsa käy nelijalkainen aarnikotka, jota he pakenevat kalliolle. Kalliolta he putoavat peikkokulkueen kärryihin ja yrittäessään paeta sieltä, aarnikotka käy uudestaan heidän kimppuunsa. Monien vastoinkäymisten jälkeen mekaaninen keiju, joka toimitti kartat Roopelle ja Mikille, vie Iineksen ja Minnin vuorelle ja he huomaavat olevansa joutumassa todelliseen liemeen, jolloin he pakenevat kanootilla jokea pitkin. Lopulta he pääsevät jyrkänteelle, jonka alla muut ovat, mutta päättävät yllättää heidät ja tulla esiin vasta aamulla.

Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tarina alkaa kun ystävyksemme ovat juuri heränneet ja valmistautuvat rakentamaan vehjettä, jolla pääsisivät pois saarelta. Samaan aikaan Iines ja Minni aikovat laskeutua alas muiden leiriin, kun heidät yllättää kivivyöry ja he putoavat jokeen. Hessu on kalastamassa ja hänen onkeensa tarttuukin pian perin kummallinen saalis - Minnin kenkä. Heti perään Aku löytää joesta ajelehtimasta Iineksen rusetin. He tajuavat, että tytöt ovat jossain saarella, etsimässä heitä ja todennäköisesti suuressa vaarassa. He jakautuvat ryhmiin, kuka kenenkin kanssa ja lähtevät etsimään heitä eri paikoista. Hessu ja Roope joutuvat heti alkuunsa kohtaamaan maan halkeamisen, mutta löytävät halkeamakohdasta jättimäisen timantin. Iines ja Minni ovat samaan aikaan roikkumassa yhden ainoan kivenlohkareen varassa kalliolla ja juuri kun he putoavat alas, Pegasos tulee ja pelastaa heidät. Ryhmät joutuvat erilaisiin tilanteisiin; toiset tapaavat peikkoja ja toiset sfinksejä. Loppujen lopuksi Tupu, Hupu ja Lupu löytävät Minnin ja Iineksen ja kun muutkin ovat saapuneet paikalle, esiin astuu saaren valtias, Mythos, joka kertoo, että saaren kohtalo on käsillä, joka toivottaa sitä ennen ankat ja muut matkalaiset tervetulleiksi saarelle.

Kahdeksas osa kulkee nimellä Keksijäin koettelemukset. Tarina alkaa kun Pelle ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla Keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää, sillä kumpikaan ei saanut materiaalinsiirrinsädettä toimimaan kunnolla. He menevät Staattisen ehdotuksesta hänen laboratorioonsa katsomaan hänen keksimäänsä rakettia, jota ei tosin ole vielä testattu. Silloin mekaaninen keiju saapuu paikalle ja pudottaa keksijöille kartan Myyttien saarelle. Samassa myös mystinen robotti avautuvassa kivipallossa saapuu paikalle ja sieppaa keijun. Pikku Apulainen hyppää pallon kyytiin pelastaakseen keijun ja pallo lähtee liikkeelle. Staattinen ja Pelle lähtevät perään raketilla ja saapuvat pian tietämättään Myyttien saarelle. Saaren yllä polttoaine loppuu ja he rysähtävät alas lumen peittämälle alueelle. Siellä he tapaavat jetin, jota joutuvat pakenemaan. Pikku Apulainen joutuu myös taisteluun salaperäistä robottia, Deinosta vastaan ja lopulta Deinoksesta tulee jälleen hyvä. Staattinen ja Pelle saapuvat pian muiden luokse, jolloin Mythos kertoo, että saari on kaikkien mytologisten satuolentojen koti ja erään laitteen avulla olennot tekevät visiittejä oikeaan maailmaan ja nähdessään niitä, ihmiset uskovat niihin, joka pitää saaren hengissä. Kone kuitenkin on tuhottu ja koska visiitit ovat viime aikoina sen takia jääneet kokonaan, ihmisten usko myytteihin on vähentynyt huimaa vauhtia ja saari uhkaa tuhoutua minä hetkenä hyvänsä. Siksi Mythos pyytää Pelleä ja Staattista korjaamaan koneen ja keksijänerot ottavat homman ilomielin vastaan.

Sarjan yhdeksäs ja samalla viimeinen osa kulkee nimellä Perikadon partaalla. Tarina alkaa synkissä merkeissä, kun ystävyksemme ohjaavat Myyttien saaren asukkaita vuoren huipulle, sillä vuori olisi pian ainoa paikka, joka saaresta olisi jäljellä. Pelle ja Staattinen ovat sitä mieltä, että saarella käytettyyn alkukantaiseen teknologiaan perehtyminen veixi liian kauan aikaa. Ainoa tapa, jolla he saisivat koneen toimimaan, on heidän omat materiaalisiirtimensä, mutta ne ovat Ankkalinnassa molemmat. Silloin Mikki keksii idean lähteä Akun kanssa lohikäärmeellä Ankkalinnaan hakemaan siirtimiä. He saapuvan Ankkalinnaan ja saavat tuhansia ihmetteleviä ihmisiä tuijottamaan heitä. He hakevat molemmat mateliaalisiirtimet ja lentävät takaisin Myyttien saarelle. Pelle ja Staattinen yhdistävät siirtimensä, jolloin molempien heikkoidet vältettäisiin. Kun kone on valmis, tarvitaan enää jokin kappale, jolla on mahdollisimman vankka kiteinen rakenne. Tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus on Roopen jättitimantti, josta hän ei hevillä luovukaan. Hessun ja Pluton avustuksella timantti kuitenkin saadaan Roopelta ja materiaalisiirrin siirtää myyttiset olennot eri puolille maapalloa ihmisten ihmeteltäviksi. Kun ihmiset näkevät taruolentoja omin silmin, he uskovat niihin. Silloin saaren mereen vajonneet osat nousevat takaisin ja saari on taas ennallaan. Ankkalinnalaiset ystävämme saavat Mythokselta veneen, jolla seilata kotiin ja Myyttien saari jää heiltä lopullisesti unholaan.

Myyttien saari on mielestäni yksi parhaimmista tarinasarjoista, mitä on koskaan tehty. Sarja on juuri sopivan pitkä; ei liian lyhyt eikä myöskään liian pitkä, yhdeksän osaa on juuri sopivan verran. Jokaisessa osassa tapahtui jotain jännittävää, vaikka mielestäni osat kuusi ja seitsemän olivatkin vähän muita heikompia. Tarinan jokaisen osan ovat käsikirjoittaneet Per Hedman, joka käsikirjoitti myös Formula 1 -sarjan, sekä Pat ja Carol McGreal, jotka tekivät mielestäni todella hyvää työtä sarjan kanssa. Myös piirtäjänä toiminut Ferioli osasi asiansa niin hyvin, kuin vain mahdollista. Toivottavasti joskus tehtäisiin tarina, jossa ankkalinnalaiset palaisivat saarelle. Se olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Vuonna 2007 Aku Ankka -lehdessä julkaistiin Roope Ankan juhlavuoden kunniaksi kuusiosainen sarja, nimeltä Roope ja kumppanit Euroopassa. Tarinan jokaisessa osassa Roope, Aku ja ankanpojat seikkailivat jossain Euroopan maassa ja joutuivat niissä jonkinlaisiin seikkailuihin. Milla Magia seurasi heitä kokoajan, kunnes Suomessa sai napattua Roopen ensilantin ja viimeisessä tarinassa he lähtivät jahtaamaan sitä. Jokaiseen tarinaan kuului myös pieni tehtäväpähkinä. Tämä oli mielestäni keskinkertainen tarinasarja, ei hirveä hyvä, muttei myöskään järkyttävän huono.

Mestari Don Rosan piirtämä ja käsikirjoittama Roope Ankan elämä ja teot on kaikkien aikojen pisin tarinasarja peräti kahdellatoista luvullaan. Sarjassa käsitellään Roopen elämänvaiheita aina kymmenvuotispäivästä vanhuuteen asti. Tarina alkaa ensimmäisessä luvussa nimeltä Klaaninsa viimeinen. Siinä Roopen isä Fergus MacAnkka vie Roopen katsomaan MacAnkkain sukulinnaa päivää ennen Roopen kymmenettä syntymäpäivää. Pahantahtoiset Vaskervillet ovat jo pitkään parveilleen linnan tiluksilla kaivelemassa hautoja, koska uskovat tarunomaisen MacAnkkain aarteen olevan siellä. He pelottelevat Roopen ja tämän isän pois painajaiskoira -asullaan, joka oli toiminut jo useita kertoja aikaisemminkin. Kun Roopen kymmenes syntymäpäivä koittaa, hän saa perheeltään lahjaksi kengänkiillotusvälineet ja innoissaan hän lähtee kaupunkiin kiilottamaan ihmisten kenkiä. Fergus antaa eräälle miehelle kolikon, jolla hän maksaa Roopen kengänkiillotuksen. Tällöin Roope saa ensimmäisen kolikkonsa. Hän jatkaa kengänkiillotusta, keksien erilaisia menetelmiä ja laitteita. Lopulta hän ymmärtää, että kengänkiillotuksesta ei saa tarpeeksi rahaa tullakseen varakkaaksi, jolloin hän alkaa myymään turvetta, jota käy hakemassa Ankkapurhan linnan seuduilta. Eräänä päivänä, kun Roope on sitä tekemässsä, Vaskervillet yllättävät hänet. Hän pakenee linnaan, jossa tapaa sir Rikhard Ankanmielen. Roope päättää Ankanmielen avustuksella antaa Vaskervilleille kunnon opetuksen tekeytymällä haamuksi ja Vaskervillet juoksevat kauas pois. Luvun lopussa Roope päättää lähteä Amerikkaan rikastumaan.

Toisessa luvussa, nimeltä Mississippin mestari, Roope vihdoin saapuu Amerikkaan, mahdollisuuksien maahan. Hän tietää setänsä Angus ''Hiidenkirnu'' MacAnkan olevat samassa paikassa ja alkaakin kysellä häntä ohikulkijoilta, jotka neuvovat hänet läheiseen krouviin. Matkalla Roope näkee kaikenlaisia höyrypäitä, jotka kauppaavat jotain omituisia keksintöjään, esimerkkinä Petteri Pelottoman, joka on keksinyt pillerin, joka muuttaa likaisen veden kirkkaaksi. Kun Roope saapuu krouviin, hän löytää setänsä pokeripöydän äärestä Alvari Karjua vastaan pelaamasta. Heillä on kovat panokset pelissä; Angusilla tarumaisen aarrelaivan, Drennan Whyten uppoamispaikka ja Karjulla jokilaiva Kultataala. Angus voittaa ja lunastaa laivan itselleen. Hän kertoo Roopelle Drennan Whytestä ja palkkaa tämän Petteri Pelottoman kanssa miehistöönsä etsimään uponnutta laivaa. Karju kuitenkin salakuuntelee heitä ja saatuaan uppoamispaikan selville, hän pyytää rikolliskoplan (josta myöhemmin tuli Karhukopla) avukseen Angusin laivan jahtaamiseen. Aivan uppoamiskohdan vieressä Karju karhukonnineen murskaa Kultataalan ja jättää laivan kapteenin ja miehistön pienelle saarelle. Jouduttuaan saarella sijatsemaan kaivoon, Angus löytääkin etsimänsä laivan saaren alta ja hakee sieltä kultansa. Karhuveikot seuraavat kuitenkin perässä, mutta eivät onnistu pihistämään harkkoja. Luvun lopussa Angus myy laivansa (jonka Karhukopla myöhemmin räjäyttää) Roopelle jolloin hänestä tulee jokikippari myös.

Kolmannessa luvussa, nimeltä Julman maan jehu, Roope on säästänyt rahaa ja matkaa nyt länteen. Hän istuu junassa muuan miehen kanssa, joka näyttää kulmikasta munaa, jota Roope ei kuitenkaan munaksi usko ennen kuin Jamesin veljekset ampuvat sen hajalle. Jamesin jengi hyökkää junaan, mutta Roope onnistuu huijaamaan heidät painamaan sormillaan neljää alahammasta tekohampaissa ja murskaa heidän sormensa, jolloin he pakenevat. Roope kuitenkin putoaa junasta ja jää keskelle erämaata. Hän löytää karjapaimenia ja heidän lehmiään ja liittyy jengiin näyttämällä taitonsa. Hän saa erikoistehtävän vahtia karjalauman johtajan omistamaa skotlantilaista palkintosonnia. Eräänä iltana, kun Roope on kirjoittamassa kirjettä vanhemmilleen, laumassa piileskelevät Sakaaliveljekset kolkkaavat hänet ja varastavat sonnin. Herättyään Roope lähtee heidän peräänsä Dakotan Julmaan maahan, joka todellakin on julma; Roope käy luurankoliskon kimppuun luullessaan sitä hirviöksi ja tapaa Yhdysvaltain tulevan presidentin, Theodore Rooseveltin. Hän jahtaa Sakaaliveljeksiä ja lopulta sirkukseen pääsevät mukaan myös harmaakarhu ja vähän muutakin. Lopulta luvun lopussa Roope saa palkintosonnin pelastettua ja saa palkkioksi ison alueen hoidettavakseen.

Neljännessä luvussa, nimeltä Kuparikukkulan kuningas, karjatilan johtaja joutuu irtisanomaan miehensä, koska karjapaimenen homma ei yksinkertaisesti enää kannata. Roope päättää ruveta mainariksi ja tonkii maasta kiviä, jotka vie tutkittaviksi Butteen. Ne sisältävät Roopen suureksi yllätykseksi sittenkin metallia - kuparia nimittäin, joka on tähän aikaan lähes arvotonta. Pian Roope saa kuitenkin tietää, että Amerikka on sähköistymässä ja että sähköjohdot valmistetaan kuparista. Hän ryntää useita muita mainareita ja rikkaaksi haluavia perässään kohti mainarivälinekauppaa, jonka hinnat nousevat kuitenkin niin pilviin, ettei Roopella ole varaa ostaa mitään. Eräs mies kuitenkin tarjoutuu ostamaan Roopen sukukalleutena toimivat kultahampaat ja tienaa niistä satasen, jolla saa itselleen välineet. Hän perustaa pienen kaivauksen lähelle Anacondan kuparikaivosta ja alkaa kaivamaan. Paikalle saapuu Kroisos Pennosen isä, Howard Pennonen, joka näyttää Roopelle, kuinka hakkua heilutetaan. He löytävät todella rikkaan, mutta ohuen suonen, ja näytteen kuparipitoisuus on sama kuin Anacondan kaivoksella. Vuoden 1849 valtauslain mukaan Roope omistaa koko Anacondan kaivoksen. Jos hän on ainoa asukas valtauksellaan kun tuomari tekee päätöksen, hän saa kaivoksen itselleen. Alkaa valtava rynnäkkö kohti valtausta joka lopulta johtaa tappeluun, jonka jälkeen Roope on valtauksen ainoa tolpillaan oleva asukas ja saa kaivoksen itselleen. Hän saa kuitenkin pian sähkeen, jossa kerrotaan MacAnkkain klaanin olevan pahassa pulassa ja pyydetään Roopea palaamaan pian kotiin. Roope myy kaivoksen kymmenellätuhannella luvun lopussa ja matkaa takaisin Skotlantiin.

Viidennessä luvussa, nimeltä Ankkapurhan uusi valtias, Roope palaa Skotlantiin, jossa Vaskervillet ovat valtaamassa Ankkapurhan linnaa, sillä MacAnkat eivät ole maksaneet vuokrarästejä. Heillä on maksuaikaa aamuun asti ja Roopella on mukanaan kymppitonni. Vaskervillet hakevat tuomarin paikalle häätämään heidät, mutta kun Roope kertoo, että hän esitti viisi vuotta sitten haamua, joka säikäytti Vaskervillet puolikuoliaaksi, Argus haastaa hänet kaksintaisteluun. He molemmat pukevat päällensä haarniskat ja alkavat taistelemaan linnassa. Roope iskee Argusin tajuttomaksi linnan parvekkeella, mutta salama iskee Roopen miekkaan ja hän putoaa linnan vallihautaan. Haarniska on liian painava, eikä Roope pääse pintaan... Hetken kuluttua hän herää ''taivaassa'' jossa kaikki kuolleet MacAnkat ovat pelaamassa golfia. Roope joutui sinne Rikhard Ankanmielen virheen takia ja kun MacAnkkain sukukirjasta katsotaan, Roopesta tulee kaikkien aikojen suurmies, joka pelastaa klaanin maineen. He antavat Roopelle uuden mahdollisuuden ja ensilanttinsa avulla Roope saa riisuttua haarniskansa ja palaa linnaan rökittämään Vaskervillet. He maksavat Roopen pankkivekselillä velkansa ja linna on pelastettu.

Kuudennessa luvussa, nimeltä Transvaalin tuittupää, Roope on saapunut Afrikkaan Kimberleyn timanttikaivokselle. Siellä hän tapaa vesipuhveliin köytetyn pahamaineisen huijarin, joka esittäytyy Buuriksi. He leiriytyvät yhdessä Transvaalin autiomaahan keskelle villipetoja jqa Buuri tarjoutuu vahtimaan leiriä yön ajaksi. Hän kuitenkin varastaa koko leirin nuotiota myöten ja pakenee paikalta. Kun Roope aamulla huomaa sen, hän on villipetojen armolla. Sisukkuutensa ja älykkyytensä ansiosta hän kuitenkin onnistuu päihittämään pedot ja saamaan leijonan ratsukseen. Hän ratsastaa leijonalla Johannesburgiin ja etsii Buurin käsiinsä. Roope löytää hänet läheisestä saluunasta kertomassa tekaistuja tarinoita ja kierittää tämän siirapissa ja höyhenissä. Buuri yrittää paeta, mutta joutuu vielä Roopen leijonan hoideltavaksi. Roope saattaa Buurin vankilaan ja tämä vannoo kostoa. Luvun lopussa Roope joutuu vaihtamaan maisemaa, mikäli haluaa löytää kultaa - ja lisäksi paljastuu, että Buuri on tosiasiassa Roopen tuleva kilpakumppani - Kulta-Into Pii!

Seitsemännessä luvussa, nimeltä Uniajan urho, Roope päätyy Australiaan, jossa pelastaa vanhan samaanin roistolta autiomaassa. Samaani kertoo olevansa menossa lukemaan pyhiin luoliin unitarua. Roope seuraa vanhaa samaania ja pääsee puhaltamaan didjeriduuta kun samaani avaa pyhän luolan, joka paljastuu hiekan alta. He menevät luolaan, jossa samaani alkaa lukea unitarua dingosta, nokkaeläimestä ja mustista papukaijoista ja ties mistä. Samalla Roope huomaa luolassa olevan jättimäisen opaalin, mutta samaania aikaisemmin ahdistellut roisto tulee ja ryöstää sen, pudottaen köyden samalla luolaan, niin että poispääsyä ei ole. Roope käyttää emun kutsuhuutoa kutsuakseen emun paikalle. Hän lähtee emulla jahtaamaan roistoa ja saa opaalin itselleen, mutta kadottaa samalla ensilanttinsa. Hän huomaa pian tulossa olevan erämaatulvan ja hyppää uniluolaan turvaan, sillä sinne muodostuu pieni ilmatasku. Tulvan mentyä ohi Roope kaivautuu ulos kuopasta ja etsii samaanin jälleen käsiinsä. Hän on jo lukemassa uutta unitarua, jossa kerrotaan, että nokkaeläin (alias Roope) löytää ensilanttinsa harakan pesästä. Luvun lopussa Roope päättää lähteä Yukoniin kaivamaan kultaa.

Kahdeksannessa luvussa, nimeltä Klondiken keisari, Roope saapuu vihdoin Alaskaan, jossa kultakuume on parhaimmillaan. Alaskassa Roope tapaa Wyatt Earpin, joka tarjoaa hänelle sarsaparillat, mutta onnistuu järjestämään kunnon paukuttelut saluunassa. Kun Roope joutuu korvaamaan puolet vahingoista, hän on taas puilla paljailla. Silloin hän joutuu ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa elämässään lainaamaan rahaa, S. Petkunterältä. Roope kuitenkin saa varusteet itselleen ja lähtee muiden mainareiden mukana Chilkootin polkua pitkin kohti kultasuonia. Hän kutsuu puupillinsä avulla hirven itselleen ratsuksi ja ratsastaa sillä pieneen kylänpahaiseen, nimeltä Dawson, josta myöhemmin tulee valtava kaupunki. Siellä Roope tapaa ensimmäisen kerran Kultu Kimalluksen, tosin vain pikaisesti. Roope vaeltaa pitkin Klondikea ja uskaltautuu jäiselle reitille kuolleen mammutin ali, mistä kukaan ei ole aikaisemmin tohtinyt kulkea ja saapuu tarunhohtoiseen White Agony Creekiin, jonka valtias hänestä tulee. Hän alkaa etsiä sieltä kultaa ja löytääkin hyvän suonen eläinten turkista löytyvän kultapölyn ansiosta. Hän käy välillä myös Dawsonissa ostamassa värkkejä oman asumuksen rakentamiseen ja maksamassa velkojaan Petkunterälle. Eräänä päivänä, kun Roope on Dawsonissa, Petkunterä kolkkaa hänet ja vie hänet laivaansa, jossa hän ja monet muut pilkkaavat ja haukkuvat häntä ja Petkunterä lukee Roopelle osoitettuja kirjeitä, joissa muunmuassa kerrotaan Roopen äidin kuolemasta, kunnes Roope suuttuu niin, että kukaan ei loppujen lopuksi tiedä, mitä oikein tapahtui. Luvun lopussa Roope palaa kaivokselleen ja löytää hanhenmunan kokoisen kultahipun, jolloin hänestä vihdoin tulee rikas.

Yhdeksännessä luvussa, nimeltä Ankantaan miljardööri, Roope palaa Skotlantiin miljoona dollaria rikkaampana. Kotonaan hän vaihtaa juhlallisen asunsa räätälin valmistamaan punaiseen nuttuunsa ja tienaa samalla viitosen. Hän osallistuu Ylämaan kisoihin, joissa hän voi osoittaa olevansa aito skotti. Hän pärjää yllättävän hyvin, mutta loppujen lopuksi kaikki menee kuitenkin pieleen.Silloin hän ymmärtää, ettei kuulu enää Skotlantiin ja päättää muuttaa siskojensa kanssa Amerikassa, Calisotan osavaltiossa sijaitsevaan Ankkalinnaan. He pitävät vielä jäähyväisjuhlat isänsä kanssa ja sinä aamuna, kun Roope lähtee siskojensa kanssa, hänen isänsä kuolee.

Kymmenennessä luvussa, nimeltä Ankkalinnakkeen valloittaja, Roope saapuu siskojensa kanssa Ankkalinnaan, kukkulalle, jonka on itselleen ostanut. Matkalla sinne he tutustuvat Mummo Ankkaan ja tämän perheeseen, jolloin Hortensia ihastuu tulevaan mieheensä, Aaron Ankkaan. Saavuttuaan kukkulalle, he huomaavat että siellä seisoo iso puinen linna, Ankkalinnake, jossa Sudenpennut pitävät nykyään kerhotaloaan. Roope häätää heidät, mutta he kutsuvat Yhdysvaltain presidentin, Theodore Rooseveltin avuksi ja mukaan tulee kokonainen armeijal. Myös Karhukopla palaa kuvioihin ryöstämään Roopen (tai ainakin yrittämään sitä). Roope ja Roosevelt kuitenkin muistavat pian toisensa ja viettävätkin iltaa nuotion ääressä jutellen. Luvun lopussa Roope rakennuttaa kukkulalle rahasäiliönsä.

Yhdennessätoista luvussa, nimeltä Maailman rikkain ankka, Roope lähtee siskojensa kanssa maailmalle keräämään rikkauksia. Roope haluaa itselleen voodoo-heimon maat ja turvautuukin ensimmäistä ja ainoaa kertaa elämässään likaiseen peliin ja pyytää miehiään polttamaan heimon kylän. Sen jälkeen hän huijaa heimon päällikön myymään maan hänelle, mutta heimon päällikkö langettaa Bombi-zombin seuraamaan Roopea joka paikkaan, ikuisesti. Roopen siskot ovat närkästyneitä Roopen käytöksestä ja lähtevät takaisin Ankkalinnaan. Roope lähtee heidän peräänsä, mutta poikkeaa matkan varrella ''muutamassa'' paikassa keräten parinkymmenen vuoden aikana rutkasti lisää rahaa, jotka hän lähettää Ankkalinnaan. Palatessaan sinne lopullisesti, hän sekä katkaisee yhteydet sukulaisiinsa, että huomaa olevansa maailman rikkain ankka.

Viimeisessä, eli kahdennessatoista luvussa, nimeltä Ankkapalatsin erakko, Roope on jo kahdeksankymmenen ja on vetäytynyt eläkkeelle palatsiinsa sulkien kaikki omistamansa liikkeet ja paikat. Joulupäivänä Roope kutsuu sukulaisensa Akun, Tupun, Hupun ja Lupun vierailulle ja lähtee näyttämään heille rahasäiliötään. Karhukopla seuraa heitä ja yrittää pihistää Roopen omaisuuden. He lähtevät koplan perään ja pysäyttävät heidät hanhenmunahipun avulla. He palaavat säiliöön, jossa Roope tuntee olevansa taas oma itsensä ja alkaa iloissaan uida rahoissaan ja muistella menneitä. Hän avaa liikkeensä uudelleen, ja uskoo monien seikkailuiden vielä odottavan häntä edessäpäin.

Mielestäni Roope Ankan elämä ja teot on aivan uskomaton tarinasarja. Jokaisen tarinan juoni on aivan ilmiömäinen, sillä niihin on jännityksen ja mielenkiintoisuuden, sekä faktojen lisäksi saatu tungettua reilusti huumoria, joka pitääkin sarjaa koossa. Don Rosan upeat piirrokset lisäävät lukemisen nautintoa. Tämä sarja on ehdottomasti tarinasarjoista paras, siitä ei pääse mihinkään. Sarja on julkaistu kahtena kovakantisena kirjana ja jokainen osa myös Aku Ankka -lehdissä 1990-luvulla.

Muita tarinasarjoja, joita tiedän, ovat muunmuassa Shambor-sarja, Millenium-sarja, Pohjola-sarja, yms. joita en kuitenkaan ole lukenut, enkä siitä syystä niitä pysty kommentoimaan, tai niistä mitään kertomaan.

Yhteenvetona voisin sanoa, että tarinasarjat ovat usein todella hyviä ja niitä pitäisi ehdottomasti tehdä lisää. Voisin sanoa, että jopa pidempikin, kuin kaksitoistaosainen sarja olisi mukavaa vaihtelua, siitä tulisi varmasti hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen. Toivon siis paljon lisää tarinasarjoja, laadukkaita sellaisia!

Muokkaus:BONUS-osakilpailu: Kattivaaran margariinitehdas

Yksi Ankkalinnan maamerkeistä, Kattivaaran margariinitehdas on yksi Ankkalinnan tunnetuimmista tehtaista turistien keskuudessa. Tehdas on ulkoa sekä sisältäpäin täysin normaalin tehtaan näköinen.

Margariinitehdas kuuluu Aku Ankan vakiotyöpaikkoihin ja siellä Aku yleensä toimii liukuhihnalla margariininpakkaajana. Aku on saanut sanoinkuvaamattoman monesti kenkää tehtaalta, mutta lähes aina tehtaan johtaja on palkannut Akun takaisin tarinan lopussa, koska Akusta on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin tehtaalla, kun hän osaa hillitä itsensä. Potkut johtuvatkin useimmiten Akun saamista raivokohtauksista tai aiheuttamista vaaratilanteista.

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 917 - 12.07.2009 klo 07:56:12

Muokkaus:BONUS: Kattivaaran margariinitehdas

Kattivaaran margariinitehdas on eräs margariininteko tehdas Ankkalinnassa. Tehdas työllistää melko paljon työntekijöitä. Eniten tehtaalla on margariinin pakkaajia ja valmistajia. Ylemmissä työhommissa on paljon vähemmän porukkaa. Tehtaalla on melko äkäinen pomo, ainakin useimmissa tarinoissa. Tärkein henkilö tehtaalla on kuitenkin Aku Ankka, ainakin lukijoiden osalta.

Tehtaalla tehdään margariinia liukuhihnalla. Välillä työnteko voi olla uuvuttavaa, ja usein Aku tyriikin koko homman, lähes jokaisena työpäivänään. Aku on saanut joskus potkutkin tehtaalta, mutta aina hän on sinnikkyydellään päässyt takaisin tehtaalle töihin. Akun mielestä margariinitehdas ei ole mikään unelmatyöpaikka. Ei mikään ihme, sillä työ margariinitehtaalla on varsin tylsistyttävää ja yksitoikkoista.

Tehdas on ulkonäöltään melko iso. Useimmissa tarinoissa tehdas on väriltään tumma, tai ruskea. Tehdas on tehty tiilistä. Joissakin tarinoissa tehtaan katon päällä on myös suurehko piippu. Sisältäpäin tehda on, kuin mikä tahansa muukin tehdas. Ainakin avara, joten työntekotilaa on melko paljon. Tosin en tiedä, riittääkö se Akulle.

Kattivaaran margariinitehdas on paikka, josta käsikirjoittajat pystyvät laatimaan hyviäkin tarinoita. Tehtaalla kun aina tapahtuu kaikkea. Myös piirtäjien keskuudessa tehdas vaikuttaa olevan melko suosittu.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.
Neljännen osan nimi on Yksisarvisen sarvi. Tämä osa kertoo vuorostaan Hiiristä. Tarinan alussa Mikki ja minni viettävät aikaansa huvipuistossa. He menevät huvipuistossa erääseen telttaan, jossa on ihmeitä (ei oikeita) ympäri maailmaa. Eräs ihme on yksisarvisen sarvi, ja tämän nähtyään myös mikki alkaa muistamaan, kuinka hän oli ollut Myyttien saarella. Hän myös muisti että hänellä itsellään on kyseisen eläimen sarvi kotonaan, hän sai sen saarelta. Kotiin tultuaan Mikki huomaa, että hänen talollaan on miehiä (jotka olivat huvipuiston ihmetaltassa). Nämä miehet yrittävät varastaa mikiltä Mikin sarven, ja erään kartan. Mikin hanttiyrityksistä huolimatta ryökäleet saavat varastettua nämä tavarat. Mikki huomaa, että hän muistaa myyttien saaren, hänen sarvensa avulla. Miki lähtee ajojahtiin takaisin huvipuistoon. Hän yrittää ottaa kiinni varkaat. Aluksi hän saa pelkän kartan takaisin, mutta valeasujen ja Mikin älyn avulla hän saa myös sarven takaisin.
Tarinasarjan viidennen osan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä. Tässä tarinassa seikkailee sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Tarinan alussa Aku ja Roope etsiskelevät Ankanpoikia, joista ei ole kuulunut yhtään mitään Pegasuksen lentoretken jälkeen. Molemmat epäilevät, että Pegasus on vienyt pojat myyttien saarelle. Tänne myös Aku ja Roope suuntaavat. Lentokoneessa, jolla Akuja Roope lentävät myyttien saarta kohti, on ongelmia. Aku yrittää korjata tilannetta, mutta putoaa vanhingossa lentokoneesta mereen. Aku putoaa taivaalta suoraan mikin päälle, joka on myös lähtenyt suuntaamaan myyttien saarelle, Hessun ja Staattisen kanssa. Mikki oli kovassa myrskyssä tippunut laivan laidan yli mereen. Aku ja Mikki uivat mereltä laivaan, jossa Hessu ja Staattinenkin ovat. Molemmat kertovat toisilleen oman tarinansa liittyen Myyttien saareen. Saarelle saapuessaan he huomaavat luolan, jossa makaa sairas lohikäärme. Lohikäärme yritetään parantaa ja Mikki sekä Aku onnistuvat siinä. He ehtivät juuri ja juuri pois luolasta, ennen kuin se romahti mereen. Saari hajoaa edelleen kovaa vauhtia. Pian tämän jälkeen he kohtaavat Ankat, Staattisen ja Hessun. He jäävät saarelle istuskelemaan ja miettimään seuraavia "askeleitaan".
Kuudennen osan nimi on Etsijät Eksyksissä. Tässä tarinassa esiintyvät mm. Iines ja Minni. Tarinan alussa molemmat ovat satamassa vaatimassa eräältä venevuokraajalta kyytiä myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkin pystyisi toteuttamaan tätä, sillä eihän lähes kukaan tiedä, missä Myyttien saari sijaitsee. Vuokraajan kieltäydyttyä Iines ja Minni vuokraavat itselleen veneen ja lähtevät kahdestaan etsimään Myyttien saarta. He löytävät lopulta saaren, mutta joutuvat pelottavan merihirviön kynsiin. Kuitenkin yhä edelleen saari sortuu, ja saaren kalliolta pudonnut kivi osuu merikäärmeeseen ja Iines sekä Minni pelastuvat. he eivät vielä ole pelastuneet, sillä heitä alkaa jahtaamaan valtava lintu. Molemmat kuitenkin pystyvät pakenemaan lintua. Vielä tämän jälkeen he kohtaavat useita taruolentoja saarella. He kuitenkin selviävät jokaisesta tilanteesta. Tämän jälkeen tarinaan tulee jälleen mukaan se outo robottimainen olento, joku keiju. Keiju opastaa naiset vuorelle. Vielä muutaman vastoinkäymisen kautta he pääsevät erään jyrkänteen luo, josta he näkevät Akun, Mikin ja kumppanit. He eivät kuitenkaan vielä lähteneet heidän luokseen, sillä oli jo myöhä.
Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tämän tarinasarjan osan alussa tutut päähenkilömme, alkavat rakentamaan vempelettä, jolla he pääsisivät pois saarelta. Iines ja Minni suunnittelevat menoa, Mikin ja kumppanien luo. Tosin he joutuvat kivivyöryn alle. He putoavat jokeen. Hessu on kalassa ja hänen onkeensa tarttuu yllättäen Minni kenkä. Tämän jälkeen Aku löytää samaisesta joesta iineksen rusetin. Tämän jälkeen he tajuavat, näiden neitojen olevan saarella. Kaikki, jotka ovat Akun ja Mikin seurueessa, lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä. Hessu ja Roope joutuvat etsimisretkellään varomaan saaren maaperän halkeamia, mutta erään halkeaman välistä löytyy suuri ja hyvin arvokas timantti. Minni ja Iines ovat pulassa, ja he tippuvat eräältä jyrkänteeltä, mutta Pegasos poimii heidät kyytiin ilmasta. Loppujen lopuksi vastoinkäymisien jälkeen Ankanpojat löytävät Iineksen ja Minnin. Tarinan lopussa saaren valtias astuu esiin ja kertoo saaresta ja sen kohtalosta ym.
Kahdeksannen osan nimi on Keksijäin Koettelemukset. Tarinan alussa Pelle Peloton ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää keksintöä. Staattinen ehdottaa Pellelle, että he menisivät katsomaan Staattisen suunnittelemaa rakettia hänen pajallensa, sitä ei kuitenkaan vielä ole testattu. Jälleen tarinassa astuu esiin se robottimainen keiju, keiju pudottaa keksijöille kertan, joka opastaa heidät myyttien saarelle. Samaan aikaan eräs toinen erikoinen pieni robotti tulee ja sieppaa tutuksi tulleen keijun. Keksijät lentävät Myyttien saarelle, tosin polttoaine on lopussa, ja he tipähtävät saaren lumiselle alueelle, jossa he kohtaavat ison Jetin. Pikku Apulainen ja muut robotit kamppailevat keskenään. Keksijät pakenevat Jetiä, ja lopulta saapuvat muiden luokse. Mythos kertoo keksijöille, että saari elää erään koneen varassa, joka on tällä hetkellä rikki. Keksijät tarjoutuvat korjaamaan koneen, jotta saari saataisiin pelastettua.
Sarjan yhdeksäs ja samalla viimeinen osa on nimeltään Perikadon Partaalla. Tarina alkaa eräältä vuorelta, jossa ystävyksemme, sekä taruolentomme ovat. Saari hajoaisi pian mereen ja vuori olisi ainoa paikka, joka olisi enää meren päällä, ehjänä. Staattisen ja Pelottoman mielestä ainoa vaihtoehto laitteen/koneen korjaamiseksi olisivat heidän omat huonosti toimivat keksintönsä, aineensiirtimet. Molempien keksinnöt tosin ovat Ankkalinnassa, ja niitä pitäisi lähteä hakemaan, jotta niistä olisi saaren asukkaille jotain hyötyä. Mikki saa hyvän idean. Hän lähtee Akun kanssa hakemaan keksintöjä Ankkalinnasta, lohikäärmeen kyydityksellä. Saapuessaan Ankkalinnaan monet ihemttelevät lohikäärmettä niin lentokoneen ikkunastakin, kuin maankamaralta. Aku ja Mikki ottavat mukaansa molemmat keksinnöt ja suuntaavat takaisin Myyttien saarelle. Saarella molemmat keksijät yhditävät keksintönsä. Kone saadaan valmiiksi, mutta vielä tarvitaan jokin kova ja kestävä osa, että se toimisi hyvin. Ainoa vaihtoehto on Roopen timantti, josta hän ei haluaisi luopua. Lopulta timantti otetaan Roopelta lähes väkisin. Kone siirtää taruolennot ympäri maailmaa ihmisten ihmeteltäväksi. Pian saari on taas ennallaan, kun mereen vajonneet osat palaavat takaisin vanhoille paikoilleen. He saavat saarelta veneen, jolla he seilaavat takaisin kotiin, ja Aku merisairaana. Siihen loppui tämä tarinasarja.

Mielestäni Myyttien saari on yksi parhaimmista tarinasarjoista. Jotkin osat olivat hieman tylsiä, mutta kokonaisuus oli kuitenkin varsin hyvä. Tähän tarinaan sopi ihan hyvin, että Ankat ja Hiiret yhdistivät voimansa.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehkä joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Tuplanolla-tarinasarja alkaa elokuvateatterista. Elokuvissa pyörii parhaillaan Jaakko Pynttä-elokuva, ja Aku on katsomassa tätä kyseistä elokuvaa. Akulla ei kyseisenä päivänä ole ollut kovin hyvä tuuri, sillä elokuvista tultuaan hän saa sakot. Kävellessä pois elokuvateatterilta, hän ei huomaa, että eräs Ankkaneiti seuraa häntä. Aku katsoo kotonaan almanakkaa. Hänestä tuntuu, että kolme päivää on vierinyt hänen tietämättään ohi. Ihan kuin hän ei olisi niinä kolmena päivänä ollut edes hereillä. Aku menee puistoon, ja puistossa esiin astuu tämä Akua seurannut Ankkaneitonen. Tämä antaa Akulle videon, tai levyn ja poistuu sen jälkeen. Aku katsoo videon kotonaan. Hän on hyvin hämmentynyt huomatessaan seikkailevansa itse videossa. Tällöin Ankkaneito tulee käymään Akun kotonansa, ja esittäytyy. Neidon nimi on Kia K. Kia vie Akun päämajaan jossa johtaja kertoo tilanteen. Akulle on tehty tarkoituksella muistinmenetys. Aku saa heti tehtävän pomolta. Hänen pitäisi noutaa eräs laukku eräästä kerrostalosta. Aku joutuu pidätetyksi, mutta hän saa annetuksi laukun Kia K:lle. Kia kertoo Akulle, että koko juttu oli vain testi, ja kaikki oli lavastusta. Uusi hyvä Agentti on syntymässä.
Toisen osan alussa Aku on päässyt putkasta pois. Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo Akulle hänen oikein tehtävänsä. Akun pitäisi hakea eräs tietokone vaarallisen rikollispomon, Sorsael Junkkarin asunnosta. Aku joutuu treenaamaan kunnolla, että hänestä tulisi parempi agentti. Akusta kehkeytyy varsin taitava agentti. Jonkin ajan päästä Aku pääsee suorittamaan vaativaa tehtäväänsä. Aku menee Junkkarin tanssiaisiin, jossa on Akulle tuttuja henkilöitä, kuten Roope, Iines ja Hannu. Heillä tulee pientä riitaa. Pian Aku kuitenkin jo pääsee käsiksi havittelemaansa koneeseeen, kunnes Junkkerin vartijat saapuvat paikalle. Hän selviää, Kia K:n avulla pois vartoiden kynsistä. Pian Aku ja toinen agentti M-Musta avaavat tietokoneen. He etsivät koneelta erästä tiedostoa, jossa on joidenkin agenttien nimet. Kone on kuitenkin hyvin suojattu, joten Aku ja M-Musta eivät voi asialle mitään. Myöhemmin Jori kertoo asioita L-Ihaksesta. Kotimatkalla Akua seuraa eräs auto, jota Aku ei kuitenkaan huomaa.
Kolmannen osan alussa Iines tulee Akun talolle ja Aku tietenkin päästää Iineksen sisään. iines ihmettelee, että kuka se hänen seurassaan ollut ankkaneito oikein oli. Aku joutuu huijaamaan Iinesta, ja kertoo väärän totuuden Kia K:sta. Pian Kia saapuu paikalle, ja kertoo seuraavan tehtävän, joka Akun on suoritettava. Akun on tarkkailtava M-Mustaa sillä epäillään, että hänkin olisi oikeasti vihollinen. Aku ja Kia K halaavat kun ja Iines näkee tilanteen ja on raivoissaan. Aku lähtee pian Päämajaan, ja alkaa tarkkailla M-Mustaa. Aku antaa hänelle lakritsiautomaatin. Automaattiin on kiinnitetty kuuntelulaite. Kia kertoo Akulle hemmosta nimeltä Kauno Koodi, tämän tyypin oikeita kasvoja ei kuunaan olla nähty. Jori J kertoo, että M-Musta ja L-Ihan työskentelvät juuri Koodille. Aku lähtee seuraamaan M-Mustan toimia. Aku löytää Mustan ja lihaksen piilopaikan, mutta jää itse vahingossa kiinni. Sillooin yksi Junkkarin apulaisista saapuu paikalle, ja Aku pääsee livistämään karkuun. Aku päättää soittaa eräälle Vihiselle, koska muihin hän ei 100% uskalla luottaa. Myös Vihinen paljastuu viholliseksi. Kia K saapuu paikalle ja Aku kertoo epäilleensä jopa Kiaa. Tämän jälkeen joku kumauttaa Aku kovaa päähän.
Tarinasarjan viimeisessä osassa Aku herää eräällä parkkipaikalla, häntä oli siis aiemmin kumautettu päähän. Aku ehtii vielä nähdä, kun Junkkarin miehet vievät Kia:n mukanaan. Aku lähtee ajamaan kelmejä takaa, Mutta valitettavasti Aku jää kiinni, heti kun pääsee Junkkarin piilopaikkaan. Piilopaikassa Kia ja Aku saavat kuulla Junkkarin kieron suunnitelman. Junkkari lukee tiedostoa, jossa on agenttien nimet, kunnes yhtäkkiä piilopaikkaan lentää pari savupommia. Pommit isälle heittivät M-Musta ja L-Ihas. Nämä kaksi kuitenkin lähtevät nopeasti pois. Pian tämän jälkeen Aku lähtee Ankalliskirjastoon. Kirjastossa Aku tapaa myös Ihaksen ja Mustan, ja ihmeen kaupalla Aku tyrmää nämä tyypit. Aku hluaa nähdä Agenttien nimet, mutta niitä ei kuitenkaan ole listassa. Silloin paikalle saapuu Kia, Aku on hämmästynyt, sillä Kia osoittaa tätä aseella. Aku kuitenkin pystyy pakenemaa ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Musta ja Ihas heräävät samaan aikaan. Kia lähtee kuitenkin karkumatkalle. Hän suuntaa satamaa kohti. Aku ja muut agentit saapuvat satamaan juuri silloin, kkun Kia:n auto syöksyy mereen. lopulta Jori J saapuu paikalle. Myöhemmin Jori J sekä kauno Koodi paljastuu lopussa Kia K:ksi.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Ensimmäisen luvun nimi on ovi aukeaa, Ovi sulkeutuu. Tämän ensimmäisen osan alussa Roope, Aku ja Pojat viettävät yhteistä päivää. Tosin ei välttämättä niin hyvissä fiiliksissä kuin voisi. he ovat metsäretkellä. Roope oikeastaan lähti retkelle mukaan sen takia, että hän aikoo kaataa retkialueelta puita ennen pitkään. Ankanpojat ovat eräässä elokuvassa avustajia, joten he haluaisivat mennä studiolle kuvauksiin. Aku ei tykkää, että muut eivät ollenkaan keskity itse retkeen. juuri samalla hetkellä eräs omituinen musta portti akueaa, ja sieltä tulee esiin kaksi ihmistä. He ihmettelevät Ankkoja suuresti. Perästä tulee morkkeja lohikäärmeiden kera. Toinen ihmisistä tainnuttaa yhden morkin, nämä kaksi ihmistä häipyvät ja morkit nappaavat Ankat, ja vievät heidät mukanaan. Eräs morkki kuitenkin jää maankamaralle.
Tarinasarjan toisen osan nimi on Morkien orjat. Ankanpojat ovat joutuneet erään tyypin orjiksi. Klarkia heitetään linnun halalla silmään. Ankanpojat huomaavat heittäjän, toisin kuin tämä Ankanpojat orjiksi määrännyt johtaja. Pojat väittävät halan tippuneen lohikäärmeestä, tällöin he huomaavat Klarkin pelkäävän lohikäärmeitä ja lohikäärmeherroja. Paikassa on myös muitakin orjia, kuten Rasmus. Rasmus kertoo Pojille, että he ovat tällä hetkellä eräässä isossa morkien kaupungissa, Toomissa. Ankanpojat pakotetaan tekemään rankkoja töitä, jotka uuvuttavat heidät tyystin. Eräs Ankanpojistä lähtee myähemmin etsimään Roopea sekä Akua, tällä matkalla hän tapaa sen tyypin, joka oli aiemmin heittänyt Klarkia silmään. Tämä seuraa poikaa, jolloin selviää että pojan nimi on Juke. Juke näyttää ankanpojalle paikkoja tässä oudossa morkien paikassa. MM.salakäytäviä. Salakäytäviä pitkin päääsee ties minne.
Kolmannen osan nimi on Juken Juonet. Tässä tarinassa selviää mm. että Juke on iso Brendon-fani. Tarinassa myös Aku ja Roope saavat tietää oman johtajansa. Ankan pojat miettivät, missä Aku ja Roope voisivat olla. Sitten Juke tulee esille, ja kertoo, että hän tietää erään joka tietää Ankkojen olinpaikan. Ankanpojat seuraavat eräiden tyyppien taistelua. Snark-niminen tyyppi voittaa taistelun leikiten. Juke jää kiinni, ja Hupu joutuu uhrautumaan, muttä hänet pelastaa Rasmus.
Neljännen osan nimi on Kolme Kolmelle. Juke ja ankanpoika seurailevat morkien toimintaa. Niitä on aika paljon. Juke kertoo ankanpojalle suunnitelmasta, jonka toteutuksella Brendon voisi voittaa sodan. Myös Roope ja Aku joutuvat tekemään paljon töitä. Aku lähtee työskentelemään asevarastoon, kun taas Roopesta tulee, johtajan avustaja. Pian selviää, että jokainen ankanpojista on saanut koulutettavakseen yhden lohikäärmeen per henkilö. Siis poikasen. Ankanpojat tuntuvat viihtyvän lohikäärmeiden kanssa suht hyvin, jos pientä alkuvastoinkäymistä ei lasketa. Juke on tällä välillä löytänyt Roopen, tosin hän huomaa kauhistuksekseen, että Roope on kääntynyt morkkien puolelle.
Viidennen osan nimi on Pako Morkinmaasta. Tässä tarinassa koulutetaan edelleenkin lohikäärmeitä. Tarinan alkuvaiheessa Juke löytää Akun, hän huomaa, että Aku yrittää epätoivoisesti paeta morkien maasta. Pian Roope saapuu paikalle. Roope kertookin, ettei oikeasti ollutkaan kääntynyt morkien puolelle, hänen oli vain pakko näytellä, että niin olisi tapahtunut. Myös Roope on suunnittelemassa pakoa. Ankanpojat pääsevät Toomista pois lohikäärmeillään, sillä Juke juoksutaa Klarkia niin paljon. Roope ja Aku suunnitttelevat pakoa edelleenkin.
Kuudennen osan nimi on Emon Luona. Tarinassa Ankanpojat huomaavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitään. Pian he lentävät niillä kokoyön, ja yhden lohikäärmeen veto loppuu. kaksi toista lohikäärmettä saavat autettua sitä. Pian kuvioihin astuu näiden kolmen mennun äiti. Aku kertoo Jukelle, että Roopen suunnitelmaan kuuluu kaikkien aseiden tuhoaminen asevarastosta. Emo haluaisi pennut mukaansa, mutta se sääli ankkoja, ja päästää pentunsa ankkojen mukaan, he suuntaavat kohti allikkoa.
Seitsemännen luvun nimi on Kohti Allikkoa. Ankanpojat saapuvat allikkoon, morkit ovat tuhonneet allikon. Pian Ankanpojat jatkavat matkaansa, mutta lisää vastoinkäymisiä on tiedossa. He törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tappaa ankat. Lopulta lohikäärme vahingossa tiputtaa itsensä pois pelistä. He näkevät ensimmäistä kertaa todellisen allikon, jossa Brendonin päämaja sijaitsee. Ankkoja vastassa on Brendon, pian myös lohikäärmeen poikasten emo saapuu paikalle toisen lohikäärmeen kanssa.
Kahdeksannen luvun nimi on Brendonin tarina. Brendon ja Hinterman pääsevät ensilennollensa ilmaan. Brendon on innoissaan, samaa ei kuitenkaan voi sanoa Hintermannista. Brendonin tlutua takaisin paikalle saapuu eräs tyttö, joka sanoo olevansa Brendonin tytär, tosin Brendon on vain adoptoinut tämän tytön. Brendon kertoo itsestään, alunalkujaan mahtava Brendon on ollut vain pieni maalaispoika. Tosin jo pienempänä hän pisti hanttiin morkeille. Myöhemmin Brendon kokosi armeijjansa ja näin morkien hyökkäykset saatiin torjuttua. Allikossa selviää, että Ankanpojat saattaisivat päästä kotiin.
Yhdeksännen luvun nimi on Hyökkäys Toomiin. Ankanpojat eivät kuitenkaan haluaisi lähteä pois, sillä he eivät halua jättää Akua ja Roopea pulaan. Kaikki lähtevät kohti Toomia. Aku on paikalla, ja hän odottaa Roopea. Lähistöllä on myös morkeja, näitä vastaan he käyttävät ilotulitteita, sillä morkit pelkäävät niitä. Brendon näkee Roopen, joka edelleenkin esittää, että olisi morkien puolella. Paikassa on eräs kaksintaistelu menossa. Juken mielestä näyttää, että taistelu on ohi. Juke tulee erään talon katolta las, mutta morkit nappaavat hänet.
Kymmenennen luvun nimi on Perheen Merkitys. Yö on ohi ja Aku herättää pojat. Aku ei herätä Roopea, sillä tämä oli valvonut yöllä pitkään, sillä Brendon oli kertonut tälle sotasuunnitelmaa. Aku haluaa koko perheen olevan koossa aamiaiseen mennessä. Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ihmeissään Ankkoja. Pelle saa tietää, että Ankat ovat kadonneet toiseen ulottuvuuteen. Ankanpojat lentelevät edelleenkin lohikäärmeillään. brendon ja kumppanit ovat lähdössä. Klark on pulassa Toomissa. Klarkin vastuulle on väliaikaisesti nimitetty Toom. Ankanpojat kieltäytyvät edelleenkin kotiinpaluusta.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 918 - 12.07.2009 klo 08:16:03

Jos nyt en ole vähintäänkin viiden joukossa tässä osakilpailussa, niin jo on kumma. Kirja on näemmä jäämässä kuudenneksi, ellei hän tule ja laita tänne jotain hirmuviestiä.

Akuhullu97

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 919 - 12.07.2009 klo 09:38:49

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat ovat monia tarinoita käsittävä yhtenäinen sarja-kokonaisuus. Tarinasarjassa on usein 3-15 osaa. Aku Ankassa on julkaistu melko montakin tarinasarjaa, ja tässä käsittelen niitä, niiden juonta, ja ideaa, ja että mikä niissä on hyvää.

Ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Aku Ankka-lehdessä julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula1-sarja.

Tämä tarinasarja alkaa Aku Ankan numerossa 10/2002 osalla nimeltä ”Australian ihme”. Tässä Ankat lyövät vetoa Kulta-Into Piin kanssa siitä, että he voittaisivat tämän formuloissa. Sitten he lähtevät Australiaan, jossa käydään ensimmäinen formula-osakilpailu. Ja kuin ihmeen kaupalla, kuskiksi pestattu Aku voittaa, ja vie pisteet kotiin. Toinen osa, akkarissa 14/2002 ilmestynyt osa on nimeltään ”Hilavitkutinjahti”. Tarinassa Aku vaurioittaa autoaan, jonka takia eräs pieni osa autossa, jota ilman auto ei toimi, menee rikki. Sitten Akun on haettava Ankkalinnasta uusi. Lopulta, seikkailujen kautta, Ankat selviävät takaisin kilparadoille, mutta ovat jo tiputtaneet hilavitkuttimen. Hannu Hanhen hyvän tuurin ansiosta Aku kuitenkin pääsee radalle Brasilian Interlagosissa, Hannu kun oli löytänyt toisen hilavitkuttimen. Aku sijoittuu kilpailussa toiseksi, ja pistetilanne KIP:n ja RA:n välillä on tasa. Kolmas osa, ilmestyi Aku Ankassa 24/2002. Tarinan nimi on ”Piinkova osakilpa”. Tarinan alussa ankat ovat Montrealin kilpailua edeltävässä lehdistötilaisuudessa. Siinä Iines mainitsee, että ilman Pelleä ankat eivät pärjäisi. Siitä Kulta-Into Pii saakin aatteen, että he ottavat Pellen pois pelistä ennen osakilpailua, jottei hän voisi auttaa varikolla. Vaikka Piillä onkin hyvänoloinen suunnitelma, onnnistuu Pelle kuin ihmeen kaupalla ehtimään varikolle, joskin myöhässä. Mutta, oltuaan senmoisessa seikkailussa, hän on niin pahoinvointinen, ettei voi tehdä mitään. Kuitenkin, Pellen mukana seikkailussa ollut Leila LePakko on ollut töissä korjaamolla, ja korjaa auton, niin Aku pääsee taas matkaan, juuri ennen KIP:tä, joka myös kärsi hankaluuksista. Lopulta Aku sijoittuu kuudenneksi, viimeiselle pistesijalle, ja Kulta-Into Piin talli juuri hänen jälkeen, ja he jäävätkin pisteittä. Ankat johtavat pistetilannetta KIP:tä vastaan. Neljäs osa, nimeltään ”Vaikeuksia varikolla”, ilmestyi akkarissa 31/2002. Tarina alkaa sillä tavalla, että Aku valittaa saavansa ehdottomasti liian pientä palkkaa. Aku ei ole edes radalla, kun muut ovat ajaneet jo yli puoli kierrosta. Sitten Aku vihdoin viitsii jättää fanit ja varikon, ja lähtee kaasuttamaan radalla, lähes kierroksen muita jäljessä. Mutta kuitenkin, ilmiömäisten ajotaitojen (ja auton) ansiosta Aku saa muut kiinni, ja nousee kärkeen. Ensimmäiseen varikkokäyntiin tultaessa Aku on johdossa, ja jatkaa neuvotteluja Roopen kanssa palkankorotuksesta. Tällä kertaa asiasta ei kuitenkaan tule mitään, kun Akun on palattava radalle melkein heti. Taas ajetaan kierroksia, kunnes toiselle varikkokäynnille tullessaan Aku on vieläkin ykkösenä. Neuvoteltuaan hän saa pienen palkankrotuksen, ja sen innoittamana hän lähtee viimeisille kierroksille. Loppukierrokset sujuvat kuin siivillä, ja voitto tulee. Ankat johtavat vieläkin Hockenheimin kisan jälkeen, mutta aikaa on vielä. Viidennestä osasta, joka julkaistiin Akkarissa 38/2002, ankoilla on kamalia vaikeuksia päästä radalle. Monzan Grand Prix odottaa, ja Aku harhailee jossain päin Ranskaa, Italiaa, tai jopa Sveitsiä. Aku pääsee hankaluuksien, muiden muassa poliisiasemakäynnin kautta lopulta GP:hen juuri ajoissa, ja voittaakin sen. Tuon kilpailun Aku voittikin loppujen lopuksi, mutta ylinopeussakkoja sun muita vaatimuksia ja laskuja poliisipäällikön puolesta Roopelle tuonut Hannu pilaa vielä Akun päivän. Tilanne on taas tiukka, voittonsa ansiosta Akun tiimi nousi tasapisteisiin KIP:n tallin kanssa, joten kaikki jää viimeisen kilpailun varaan.Kuudes osa, ankkojen viimeinen kilpailu, nimeltään ”Viimeinen tankkaus”, julkaistiin Akkarissa 41/2002. Kisa pidetään Suzukassa, Japanissa. Värikkäiden vaiheiden kautta Aku voittaakin tallien välisen taiston, ja Kulta-Into joutuu häpeämään silmänsä päästä.

Tämä tarinasarja on omasta mielestäni paras tarinasarja, mitä olen lukenut. Vaikken Per Hedmanista niin hirveän usein käsikirjoitttajana pidäkään, niin tämä kyllä iski tämä sarja. Myös Andersenin hyvät piirokset ovat kuin piste i:in päälle tarinassa. Hyvä tarina!

Toisena mieleeni tulee heti Myyttien saari. Tämä mahtava Pat&Carol McGrealien käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina on jo ihan pienenä jäänyt mieleeni. Myyyttien saari on julkaistu Aku Ankoissa 24/2003 – 1/2004, ja niiden lisäksi kovakantisessa kirjassa Myyttien Saari.

Joskus 2003-2004-vuosien tienoilla muistan tutustuneeni tuohon sarjaan ensikertaa. Silloin en pitänyt ankoistani kovinkaan hyvää huolta, ja osa tuonkin ajan niistä olivat kadonneet. Luin siis vain sekalaisia osia, enkä koko tarinasarjaa. Olen nyt parin vuoden sisällä saanut kaikki osat käsiini.

Tarina alkaa sillä tavalla, että Ankat ovat kokoontuneet Pellen pajalle tuomaan hänelle syötävää ja katsomaan hänen uusinta keksintöään. Keksintöä katsellessaan Ankat eivät huomaa, että jonkunnäköinen keiju tulee pellen pajan lähelle. Sitten keiju huomaa Pikku Apulaisen, ja lähtee karkuun. Keijun käsi osuu metallirojusta paljastuneeseen osaan, ja sen kädessä ollut kartta lentää vahingossa suoraan Roopen naamalle. He tajuavat sen olevan kartta ja Roopen johdolla, joka haluaa saaren omakseen, he lähtevät kohti saarta, Myyttien saarta. Saavuttuaan saarelle ankat tajuavat sen olevan täynnä taruolentoja. Tupu toteaa, että saarella osataan nauttia elämästä. Aku on aivan innoissaan tuosta paratiisistä. Joidenkin vaiheiden jälkeen Ankat lähtevät saarelta, Roope kun ei voi alkaa hallitsemaan saarta, kun se on jo asuttu. Ollessaan veneessä pojat huomaavat, että pikku Pegasos-hevonen on tullut jänikseksi veneeseen. Sen pojat pitävät omana salaisuutenaan.

Toisessa luvussa käy lähes samalla tavalla – Mikille ja Hessulle. Nämä ovat tulleet katsomaan tohtori Staattista, ja silloinkin samanlainen keijukainen tulee, ja vahingossa tiputtaa samanlaisen kartan Hessun päälle. Hekin huomaavat sen olevan kartta ja lähtevät saarelle, lentokoneella. Tultuaan saarelle, he joutuvat erään kansan käsiin, jotka elävät toisella puolella saarta, kuin Ankkojen tapaamat oliot. Yhdessä vaiheessa he joutuvat keskelle taisteluakin, ja saavat myös kuulla, että saari sortuu kokoajan, kun ihmiset lakkaavat uskomasta taruolentoihin. Mikki ja Hessukin poistuvat saarelta, ajatellen ettei heille enää tulisi sinne asiaa.

Kolmas osa alkaa siitä, kun pojat jahtaavat yöllä karkuteille päässyttä pegasosta Ankkalinnassa. Lopulta Aku saa sen kiinni, ennen kuin kukaan ehtii nähdä sitä – Onneksi, se ei olisi kovin hyvä asia. He palaavat kotiin, ja käyvät sohvalle miettimään sitä seikkailua, minkä olivat kokeneet Myyttien saarella. Miksi ihmeessä Roope-setä ei muista tuosta, koko saaresta tai sen tapahtumista mitään, että miten Roope-setä olisi muka voinut nohtaa kaikki taruolennot tai sen, kun pelasti silloin vielä todella pienen Pegasos-hevosen. Sitten Roope-setä soittaa ovikelloa, ja Ankanpojat vievät Peksun ylös, ettei Roope-setä näkisi sitä. He olivat alusta alkaen ajatelleet, että Roope-setä käyttäisi sitä vain rahallisiin tarkoituksiin. Lopuksi Roope-setä tippuu kalliolta alemmalle kielekkeelle, lentokoneen romut mukanaan, ja Pegasos-hevonen pelastaa hänet. Yht´äkkiä kaikki saaresta palautuu hänen mieleensä.

Neljännessä osassa Mikki miettii, että olisiko hämärät muistukuvat Myyttien saaresta voineet olla totta. Mikki oli Minnin kanssa huvipuistossa, jossa oli näytteillä sarvi, jota sanottiin yksisarvisen sarveksi. Silloin Mikki muisti, että hänellä oli kotonaan sellainen, jonka hän sai Myyttien saarelta viimeksi sieltä lähdettyään. Mikkiä vakoiltiin, kun hän otti yksisarvisen sarven laatikostaan. Eräät huvipuistossa olleet miehet kuulivat silloin mitä Mikki sanoi. Kun Mikki lähti kotoaan seuraavan kerran, ja meni Hessun luokse kysymään, muistaako hän mitään Myyttien saaresta ja taruolennoista, hän vastasi kieltävästi. Mikki tuli takaisin kotiinsa ja yllätyksekseen huomasi, että siellä ne miehet – Karmala ja Kolonia olivat siellä juuri varastamassa sarvea. Mikki lähtee juuri sarven saaneiden roistojen perään, mutta huvipuisto, oikeastaan tivoli, oli jo lähtenyt seuraavaan paikkaan, mutta onneksi Mikki löysi tivolin aikataulun ja löysi seuraavaan paikkaan. Mikki sai otettua sarven ja pitkän takaa-ajon jälkeen pidettyäkin sen. Mikki saa sarven, ja kartan, ainoa vika, että hänen ihollensa piirtämät muistukuvat saaresta eivät meinaa lähteä kunnon pesullakaan.

Luvussa viisi, sekä Aku ja Roope, sekä Mikki ja Hessu lähtee takaisin Myyttien saaren suuntaan. Roope ja Aku lentokoneella, Mikki ja Hessu veneellä. Ja kummasti, taas heille käy jokseenkin samalla tavalla: Aku tippuu lentokoneesta veteen, ja Mikki taas veneestä, kun aalto paiskaa hänet mereen. He tippuvat samaan kohtaan, ja ihmettelevät kumpikin, että mitä toinen heistä tekee siellä. Jännittävien vaiheiden jälkeen, kun he ovat jo pitkän aikaa harhailleet saarella, he löytävät ankanpojat, Roopen, Hessun ja Pluton, jotka mukavasti ovat nuotion äärellä.

Kuudennessa luvussa Iines on Ankkalinnan satamassa neuvottelemassa jonkun kapteenin kanssa moottoriveneen lainaamisesta. Minni sattuu paikalle – he ovat siellä samasta syystä: etsimässä poikia. Taivuttelujen jälkeen he saavat lainattua moottorivenettä, ja kohtapuoliin he ovatkin jo saarella. He kohtaavat hirviöitä, lohikäärmeitä, peikkoja, aarnikotkia, ja sun muita pahansisuisia otuksia. Kuin ihmeen kaupalla, he kuitenkin selviävät esteistä, ja mennessään nukkumaan, he huomaavat Mikin, Akun ja kumppanit, vain muutaman sadan metrin päässä alempanaa.

Seitsemännessä luvussa Aku ja kumppanit heräävät aamunkoitteessa. Iineksen ja Minnin kallionkieleke sortuu, ja he jäävät riippumaan kallionkielekkeestä. Alhaalla Hessu kalastaa Minnin kengän, eivätkä he ole uskoa sitä todeksi, eihän Minnin pitäisi olla lähimaillakaan. Sitten Aku löytää myös Iineksen rusetin, ja he ovat varmoja, että tytöt ovat saarella. He lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä, ja etsintöjen jälkeen tytöt löytyvätkin, ja he onnelisina viettävät iltaa saaren olentojen kanssa.

Kahdeksas, toiseksi viimeinen luku sisältää: Pelle ja Staattinen ovat yhdessä pajassa, ja he yhdessä puhuvat siitä, kuinka kummallisesti Aku ja pojat sekä Mikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Samanlainen keijukainen, mikä ennenkin, tiputtaa taas kartan, Pellelle ja Staattiselle. Sitten se lähtee pois robotin kanssa, ja Pikku Apulainen hyppää kyytiin. Pelle ja Staattinen lähtevät seuraavaan, ja niin he päätyvät Myyttien saarelle. Jeti nappaa Pellen ja Staattisen, ja kuljettaa heidät muiden luokse. Heidän pitää tehdä siirrin, jolla he pystyvät siirtymään kuin teleportin kautta jonnekin maailmalle. Niin he ryhtyvät toimeen.

Viimeisessä luvussa monien yritysten jälkeen, Pelle ja Staattinen saavat sen jonkinmoisen teleportin valmiiksi, ja niin he voivat aloittaa tehtävänsä; näyttää maailman ihmisille, että myytit eivät ole vain myyttejä, vain totta. Jos he eivät onnistu, saari sortuu mereen, ja he ovat mennyttä. He lähtevät monien otusten voimin käymään Ankkalinnassa, ja monessa muussa kaupungissa, ihmisten pällistellessä heitä oudosti. Niin he onnistuvat tehtävässään, saari pelastuu. Sitten he kyhäävät veneen, jolla lähtevät kohti Ankkalinnaa, saaren asukkaiden hyvästelemänä. Kohta he eivät muistaisikaan enää saarta.

Tämä Myyttien saari-tarina on mielestäni mainio yhdistelmä Ankka – Híiri -tarinaa. Feriolin piirrokset sopivat todella hyvin mielestäni tähän. Mahtava tarinasarja! Feriolta on tullut myös toinen tarina-sarja. Se onkin nimeltään...

Shambor! Tarina alkaa siitä, kun Aku Ankka-lehden numerossa 19/1998 Mikki on rannalla, tylsistyneenä vailla tekemistä, kunne kuulee jonkin miehen huutavan apua rannalla, hän näkee unissaan painajaista. Mikki menee herättämään miehen, joka antaa hänelle kirjan ”Shamborin sotasäilä” ja lähtee paikalta. Mikki päättää alkaan lukemaan sitä rannalla. Sivut ovat täynnä valkoista, eikä niissä ole yhtään tekstiä, Mikkiä alkaa pyörryttämään, eikä hän pysty ottamaan katsettaan pois kirjasta. Yht´äkkiä Mikki onkin jossain ihmeen paikassa, lumirinteellä, jossa on sankka sumu. Taivalla on kaksi kuuta ja Mikki luulee kadottaneen järkensä, kun näkee vastaan tulevan lentävän, ilmassa lentävän purjelaivan josta Mikille heitetään sieltä köysi, johon hän tarttuu, mutta pyörtyy heti sen perään. Hän herää laivassa. Laivassa on vartijoita ja visiiri, sekä muitakin. Visiiri käskee vartijoiden ottaa Mikki kiinni, kun he saavat Mikin kiinni, niin yksi toteaa, että ”Eihän tämä ole hän. Tällä on häntä.” He päästävät Mikin vapaaksi, joka alkaa tutkailla laivaa. Mikki katsoo eräästä ovesta sisään, ja huomaa, että laivan kannen alla työskentelee paljon orjia, ja tajuaa jonkin olevan pielessä. Mikki tunkeutuu visiirin hyttiin, ja alkaa tutkailla sitä, mutta sitten visiiri, ja kaksi muuta tulee sinne, ja Mikin on pakko mennä äkkiä piiloon, erääseen kaappiin. He puhuvat siitä, kuinka katkaisisivat Mikiltä hännän ja paiskaisivat tyrmään. Ja ”Hän voi olla se, josta ennustus kertoo”. Äkkiä kuuluu ”Pum”, ja Mikki lentää suoraan kaapista keskelle pöytää, kaikkien päälisteltäväksi. Mikki karkaa hytistä, ja visiiri huutaa, että vartijoiden on otettava hänet kiinni. Mikki kiipee tähystystorniin, ja huomaa, että aikaisemminkin jo kuulunut pauke on peräisin Ikkimi Riihen taivasratsastajista, jotka heittelevät pommeja. He huutavat kovaan ääneen. He yrittävät kaapata prinsessan. Mikki piilottaa hänet sängyn alle ja jää itse samaan huoneesen ja sammuttaa valon. Mikki joutuu itse säkkiin, jonka taivasratsastajat vievät iloiten Ikkimille. Ikkimi pani päänsä alas ja pyysi selitystä. Ikkimi kertoi heidän yrittäneen pelastaa prinsessaa ja prinsessan myös olevan sydämensä valittu. Toinen Ikkimin kätyreistä ihmetteli ääneen, että Mikillä oli häntä ja että ennustus oli kertonut ehkä nimenomaan hänestä. He kertoivat Mikin rannalla tapaamasta miehestä. Mikki kertoi napanneensa, vielä kun oli laivalla, visiirin hytistä papereita. Siinä oli tietoja visiirin linnasta. Ikkimi lähti Mikin kanssa kohti viisirin paikkaa soutuvenettä muistuttavalla lentävällä veneellä. Kun he olivat perillä, niin he menivät palatsin alle, ja kiipesivät sieltä putkeen, joka oli täynnä kaikenlaista mössöä ja liejua. He kiipesivät putkesta ylös ja katsoivat olevansa keittiön alapuolella. Sitten he lähtevät kierreportaita kohti linnan tornia. Mikki sai taijan raukeamaan ja Mikki sai napattua miekan. He karkaavat linnasta ja vapauttavat prinsessan, hänen isänsä ja orjat. He pääsivät linnasta laivalla karkuun. Sitten Mikki katoaa, ja herää rannalla, kirjassa on Ensimmäinen luku.

Toinen kertomus, ”Paluu Shamboriin” julkaistiin Akkareissa 33-34/1999. Tarinassa Mikki luulee edellisen seikkailunsa Shamborissa olleen vain unta. Mutta Mikin ollessa kotonaan, salaperäinen kirja ”Shamborin miekka” putoaa hänen syliinsä, hän päätyy takaisin Shamboriin. Mikki ehtii vain juuri ja juuri kuulla vastarintaliikkeen johtajilta, ystäviltään, että on uusi, uhkaava vaara, ennenkuin hän tippuu lentävästä paatista pilvien läpi Shamboriin, sen pinnalle siis. Mikki tapaa jonkun oudon haamunnäköisen olion, joka kutsuu häntä Unien temppeliin. Sitten jättimäinen kotka nappaa Mikin. Kun lintu on napannut Mikin, lintu alkaa puhua, ja Mikkikin tajuaa, ettei kyseessä ole vihollinen, vain suuri kotkalintu. Lintu paljastuu Ukkoslinnuksi. Sitten he menevät pilvien yläpuolelle ja näkevät Ikkimin. Vaikka Mikki ja kotka olivat sitä nykyä kavereita, Ikkimi luulee että Mikki on kotkan vankina. Kotkan ollessa Ukkoslintu, se nostattaa myrskyn heidän eteensä, ja lentää suoraan sen silmään. Vettä sataa kaatamalla, ja kotka heittää Mikin selkäänsä, kun sanoi tarvitsevansa kynsiä johonkin muuhun. Sateessa liukastuneet sulat eivät ole paras tarttumiskohde, joten Mikki tippuu, mutta saa kuitenkin pari pyrstösulkaa käsiinsä, joilla alkaa liitää – ja se toimii. Liitäessään Mikki huomaa allaan temppelin, jonka heti tajuaa Unien temppeliksi. Mikki astuu sisälle Unien temppeliin, ja tapaa Yrjön, temppelin vartijan. Yrjö näyttää kuin miltäkin pikkupojalta, vaikka onkin ikivanha. Tämä johtuu siitä, että ”Normaali aika sekoittuu täällä unien ja ikuisuuden kanssa”. Temppelin vartija alkaa puhua Velho Kolho-nimisestä velhosta, joka paljastuu ilkeäksi viholliseksi. Niin Mikki lähtee metsästämään velhon luolaa. Jotenkin kummasti miekka alkaa vetämään häntä kohti erästä luolaa, ja ollessaan luolan suulla, miekka syttyy palamaan, kuin soihduksi. Tällöin Mikki oli varma, että velho on luolassa sisällä. Mikki astuu luolaan sisään ja näkee Velho Kolhon sisällä. Yht'äkkiä Mikki alkaa nukkua, kun velho on vaivuttanut hänet painajaisten maailmaan. Mutta keskenkaiken Mikin vanha herätyskello soi ja herättää hänet. Hän myös halkaisee miekallaan velhon kristallipallon säpäleiksi. Velho lähtee karkuun, Mikki perässään. Velho päättää hiukan hidastaa Mikin menoa sytyttämällä tulipalon. Mutta onnekseen, Mikki huomaa Ukkoslinnun tulevan, Ikkimi ja prinsessa selässään, he olivat tajunneet olevansa samalla puolella. Ukkoslintu aiheutti hirveän vesisateen, ja tulipalo sammui. Näin he sitoivat velhon köysiin, ja olivat voittaneet. Prinsessa ja Ikkimi pyytävät Mikkiä jäämään Shamboriin, mutta yllättäen Mikki katoaa sieltä, ja ”herää” taas laiskanlinnassaan, tällä kertaa miekka mukanaan. Mikki huomaa kirjaan ilmestyneen uuden luvun ja ei ole enää niin haluton palaamaan Shamboriin.

Kolmas kertomus: Mikki on kotonaan, nojaten miekkaan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa. Hän ajattelee ääneen sitä, ettei oikein vieläkään usko, että Shambor on olemassa, vaikka onkin käynyt siellä kaksi kertaa. Miekka ja Mikki olivat Ankkalinnassa. Ikkimi ja prinsessa Shamborissa. Mikki meni kirjan mukana takaisin Shamboriin, mutta joutui keskelle Ikkimin ja muiden tukikohtaa, joka ei tosin ollut enää rauhallinen. Siellä sodittiin. Ikkimi näkee Mikin ja Mikki tulee auttamaan kapinallisia suurvisiirin joukkoja vastaan. Mikki otti miekkansa – Taikamiekan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa, käyttöön. Hän johdatti miekan voimilla Ikkimin, ja hänen mukanaan olleet muut kapinallliset eteen päin. Ukkoslintu tuli auttamaan. Viisirin joukot päättivät paeta, mutta he saivat pelastettua panttivankina olleen kolho-velhon. Kapinalliset päättivät hyökärä visiirin linnaan, niinpä heidät täytyi kouluttaa hyökkäystä varten. Sulatak ryhtyi toimeen. Sulatak antaa Ikkimille ja Mikille tiedusteluraportin. Ikkimin ja Mikin onneksi siinä lukee, että Suurvisiirin joukot ovat poissa linnasta kolmisen päivää. Mikki ja Ikkimi lähtevät Ukkoslinnulla tiedusteluretkelle kohti linnaa. He aikovat iskeä seuraavana yönä. Samaan aikaan linnaan, visiirin linnaan tuli vieras. Sulatak. Sulatak antoi kapinallisen hyökkäyssuunnitelman visiirille ja sai palveluksesta kultapussukan itselleen. Visiiri naureskeli ääneen. Sulatak oli pettänyt kapinalliset, eivätkä Mikki ja Ikkimi joukkoineen tietäneet mitään. Auringon noustessa hyökkäyslaivat ja taivasratsastajat joukkoineen lähestyivät linnaa. He tunkeutuivat linnaan, jota vartioivat kaksi mukamas oelästyvinään olevaa sotilasta, sitten he menivät visiirin luokse. Viisiri kertoi, että Kolho velhon loitsima näkymätön muuri linnan ympärille estäisi heitä pakenemasta. Mikki sanoi, että eivät he pakenekaan, juuri kun olivat valloittamassa linnaa. Yht´äkkiä viisirin joukkoja alkaa tulvia joka paikasta, verhojen takaa, muureilta... Mikki sanoo, että he eivät ole lyötyjä, vaikka ovatkin alakynnessä. Samalla myös paljastuu, että juuri Sulatak on petturi. Vaikka loitsu estää kaikkia poistumasta linnasta, niin se ei estä ketään tulemasta sisään. Mikki kertoo kovaan ääneen kutsuneensa juuri paikalle telepaattisesti erään ystävänsä – Ukkoslinnun. Ukkoslinnun siivet levittäytyvät linan ylle, uhkaavasti. Salamat räiskyvät. Taistelu alkaa. Miekat heiluuu. Mikki kohottaa miekan ilmaan ja lausuu sanat: ”Miekka ei taltu petoksenkaan eessä!”. Kapinallisten miekat alkavat sylkeä salamoita kohti visiirin joukkoja. Visiiri heittää Mikkiä taikapallolla, joka tainnuttaa Mikin. Viisiiri, ja hänen joukkonsa karkaavat linnasta, laivallaan. Ikävä kyllä he saavat napattua mukaansa myös Ikkimi Riihin. Vaikka Mikin joukot saivat linnansa takaisin, jäivät Ikkimi ja miekka visiirille.. Mikki haluaa lähteä heti takaa-ajoon. Mutta yht´äkkiä hän alkaa haihtua. Mikki katoaa Ankkalinnaan. Hän miettii, että ajoitus oli todella kurja. Mikki haluaisi takaisin, mutta se ei sillä hetkellä ollut mahdollista, kun neljättä lukua ei ollut ilmestynyt.

Neljäs luku alkaa Mikin nähdessä unta siitä, kun Ikkimiä kidutetaan Kolho-velhon ja visiirin toimesta. Mikki herää ja tajuaa sen olevan viesti, että hänen täytyy palata Shamboriin. Mikki katsoo kirjaa, josta on ennenkin Shamboriin päässyt. Opus ei toiminut. Mikki päättää lähteä rannalle, vanhan miehen, jolta sai tuon kirjan, luokse. Mikki etsii miestä ja löytää pelästyneen miehen eräästä tulvaviemäristä. Hän sai mieheltä neuvon, että Mikin pitää itse kirjoittaa kirjaan tulevaisuutensa. Kirja alkaa toimia. Mutta Mikki oli omaksi ikäväkseen kirjoittanut linnunmunista ja joutui keskelle linnunpesää Shamboriin. Ukkoslintu tulee paikalle ja vie Mikin Shamborin linnaan. Mikki saapuu paikalle ja suunnittelee iskua temppeliin. Hän naamioituu Ikkimiksi. Prinsessa puijaa vahteja, ja Mikki pääsee astelemaan ovesta sisään. Pitkän etsimisen jälkeen hän löytää teljetyt Ikkimin ja Yrjön. Hän vapauttaa Ikkimin ja menee itse tilalle kahleisiin. Visiiri ja Kolho-velho tulee paikalle. Mikki saa koskea Shamborin sotasäilää, mutta joutuukin ansaan Kolho-velhon taian takia. Viisiri ja Kolho-velho lähtee Mikin astraalijälkiä pitkin oikeaan Ankkalinnaan, tuhoamaan Mikin siellä rannalla nukkuvaa ruumista. Yrjö saa autettua Mikin karkuun, perään ja Yrjö lähtee etsimään miekkaa. Ankkalinnan rannalla Visiiri hoputtaa Kolho-velhoa tekemään nopeasti noita-ympyrän Mikin ympärille, se tuhoaisi Mikin. Mikki yrittää herättää hänen maallista kehoaan, mutta ei onnistu, koska hän on aineeton. Mikki menee sen miehen luo, miltä sai kirjan, ja mies aistii Mikin aineettomankin ruumiin, koska on profeetta. Profeetta seuraa unissaan Mikkiä visiirin ja velhon luo. Sitten hän herää ja alkaa tappelemaan heitä vastaan. Samaan aikaan prinsessa, Ikkimi ja ukkoslintu tulevat Shamborista Ankkalinnan rannalle Miekka mukanaan,. Yhdessä he voittavat Kolho-velhon ja visiirin, ja saavat heidät kiinni. Profeetta lähtee Ikkimin, ukkoslinnun, visiirin, Kolho-velho ja prinsessan mukana takaisin Shamboriin. Kotonaan Mikki ajattelee, että kenties hän joskus vielä palaa Shamboriin.

Niin, mistäs me tiedämme, jos tarinan tekijät Pat ja Carol McGrealit ja Ferioli vielä tekisivät uuden osan Shamboriin.

Vuoden 2007 lehdissä julkaistiin kuusi-osainen seikkailutarinasarja ”Roope ja kumppanit Euroopassa”.

Seikkailu alkaa Akun, Ankanpoikien ja Roopen kävellessä Akun autolle ja lähtemässä matkaan. Milla Magian korppi seuraa heitä. Korrilla on päässään kamera, josta Milla näkee Roopen ja kumppanit. Ja myöskin Roopen mukana olevan ensilantin. Korri tarttui mukaan lentokoneeseen, jolla ankat ovat menossa Saksaan päin. Roope oli löytänyt asiakirjoja, jossa kerrottiin eräässä Saksan linnassa olevasta aarteesta, niinpä hän oli ostanut linnan. Roope oli saanut linnan kohtuullisella hinnalla, koska siellä kuulemma kummitelee kreivi Constanzollern. Ankat astuivat sisään linnan, jossa oli paljon hämähäkin seittejä. Roope ja Aku menivät etsimään jonkinlaisesta kirjastohuoneesta kirjaa nimeltä ”Ovi pimeyteen” samaan aikaan, kun Ankanpojat huomasivat erään kreivipatsaan puuttuvan. Ankanpojat käyvät majatalossa ostamassa ravintoa, ja kuulevat samalla tarun haamuvaunuista, jotka tulee aina täydenkuun yönä. Kun Ankanpojat tulevat takaisin päin, Milla katsoo heitä salaa. Aku löytää salakäytävän majatalosta. Etsitty kirja löydettiin, ja he lukivat sen. Samaan aikaan Milla taikoi itsensä vaaleatukkaiseksi tytöksi, ja kaksi vuohta susiksi. Hän meni linnan ovelle, jonka Aku meni avaamaan, ja pyysi päästä sisään turvaan, johon Aku suostui. Kreivi Constanzollerin haamu ilmestyi ja hän sanoi ankoille, että tuolla tytöllä on pahat mielessä. Erinäisien tapahtumien jälkeen Milla yrittää saada Roopen ensilanttia, joka ei kuitenkaan luovuta. Kreivin haamu tulee taas apuun, ja auttaa köyttämään Millan. Kun Ankat menevät ulos, he näkevät jo kuulemansa haamuvaunut, jotka menevät päistikkaa järveen. Ankat päättävät etsiä sieltä aarretta, jonka myös löytävät. Arkusta löytyy myös Kreivin kadonnut rintakuva.

Toisessa osassa Aku ja pojat ovat lentokentällä, kun paikalle tulee Pelle. Paljastuu, ettei hän tullut lentokentälle ihan sattumalta, vaan Roope oli pyytänyt hänet sinne, koska Pelle sai kiinnostavia asioita selville puolalaisen astronomin Kopernikuksen apulaisesta, hän yritti nimittäin valmistaa kultaa suolasta. He lähtevät koneella Krakovaan, sillä välin Milla saa myös juoniteltua itsensä Krakovaan yksityiskoneella. Puolassa ankat menevät Kopernikus-museoon, ja saavat nähdä arikiston, joka ei ole yleensä yleisölle avoin. He saavat tutkia vanhoja asiakirjoja, ja samaan aikaan Milla pujahtaa sisään ja varastaa kirjan jota Ankatkin ovat etsimässä. Milla syövyttää seinään reiän ja lähtee karkuun. Ylhäältä tulevat vartijat, jotka epäilevät juuri reiästä myös ulosmenevien ankkojen varastaneen kirjan ja tehneen reiän seinään. Milla on istahtanut jonkin matkan päässä olevalle penkille ja lukee varastamaansa kirjaa, kun Korri huomaa lähestyvät Ankat, joten Milla lähtee pakoon ilman kirjaa. Kiitokseksi kirjan löytymisestä Ankat saavat kopioida kirjaa, joka johdattaa heidät Wieliczkan suolakaivokselle. He saapuvat kaivokselle, jossa Milla tekeytyy heidän oppaakseen. Milla johdattaa heitä syvemmälle kaivokseen. Yht´äkkiä Milla heittää posauspommin Roopeen ja saa hänen ensilanttinsa, mutta sitten Tupu nappaa sen, ja Ankat saavat yhteisvoimin pidettyä sen. Lopulta vielä Milla itse säheltää ja joutuu ansaan kivikasan taakse. Romahdus paljasti seinän takana olleen laboratorion, josta Pelle skannasi ja analysoi tietoa. Sitten he lähtevät luolasta, lantti mukanaan, bussipysäkille ja sieltä kohti Krakovaa.

Kolmannessa osassa ankat ovat Hollannisa uuvuttavan Puolan vierailun jälkeen. Aku ihmettelee, että miksi he ovat Rotterdamissa, ja kohta he menevätkin laivaan. Laiva on Roopen valmiiksi paikalle ”tilaama”, mutta ruumassa onkin salamatkustajina Karhukopla, jotka olivat sinne tulleet Ankkalinnasta. Roope näyttää kannella olevasta laatikosta kopion hänen rahasäiliössä olevasta maalauksesta. Maalauksesta selviää, että alueella on uponnut laiva, jossa on laatikko täynnä timantteja. Roope ja Aku sukeltavat oikeissa koordinaateissa mereen, ja samaan aikaan Milla ja Korri tulevat paikalle moottoriveneellä. Ankanpojat saavat arkun hilatuksi ylös, mutta samaan aikaan Milla ja Karhukopla hyökkäävät. Arkussa ei olekaan kaikkien pettymykseksi timantteja, vaan timpurin työkaluja. Millalle ja Karhukoplalle syntyy rähinä, ja samaan aikaan ankat pakenevat moottoriveneellä, jolla Millakin oli tullut paikalle. Ankat löytäväät erään tulppaanipellon laidalta ruohon peitossa olevan vanhan padon jäänteet, josta he olivat saaneet kuulla moottoriveneen ohjaajalta. Samaan aikaan Milla ja Karhukopla pääsevät rantaan ja Milla ”hoitaa” Karhukoplan vankilaan. Ankat etsivät tulppaanikedolta merkkiä kirstusta metallinpaljastimella, ja yllättäen he löytävätkin sen, ja sisällä oli timantteja. Paikalle tullut Milla laukaisee jonkinlaisen aseen tuulimyllyn katolta, mutta se ei osukaan ankkoihin, vaan heijastuu timanteista takaisin itse Millaan. Milla lentää lähellä olevaan jokilaivaan, ja Ankat lähtevät takaisin kohti Rotterdamin satamaa, iloisina saamastaan saaliista.

Neljännen luvun alussa ankat ovat jo saapuneet Tanskaan. Roope menee katsomaan hänen uutta museotaan Tanskassa jossa on vanha viikinkilaiva. Museon pihalla on myös vanha riimukivi, jossa kerrotaan Iivar Ilkeämielen kukistumisesta. Alkaa sataa, ja Aku menee kaivinkoneen hyttiin pitelemään sadetta. Sähläyksen ja onnellisen sattumuksen jälkeen riimukivi saadaan kokonaan maasta ylös, ja se on tulplasti alkuperäisen kokoinen. Ankat kuulevat vanhassa taistelussa kadonneista kilvestä ja miekasta. He lähtevät seuraavana päivänä Ruotsalaiseen metsään etsimään niitä. Milla tulee salaa myöskin Ruotsiin, ja löytää ensimmäisenä paikan, jota Ankatkin ovat etsimässä. Milla löytää sieltä purkin, jonka avulla hän saa taiottua Ankkoja vastaan tulevan peikon. Peikko kääntyy kuitenkin tekijäänsä Millaansa vastaan, jota se alkaa jahdata ankkojen paetessa samalla. Ankat saavat tietää metsässä olevasta riimusta, että Norjassa, erään vuonon reunalla on luola, jossa oli erään selvännäkijän asuinpaikka. Luolassa on ennustuksia juuri Ulf Urhean ja Iivar Ilkeämielen kaksintaistelusta. Ankat lähtevät helikopterilla, jonne Millakin pääsee mukaan – salamatkustajana, kohti luolan riimukivessä mainittua luotoa, joka sijaitsee Norjan, Tanskan ja Ruotsin välissä olevalla merialueella. Luodolta ankat löytävät kilven, ja samaan aikaan Milla löytää miekan! Kilvessä olevan taian ansiosta kilpeen miekallansa osuva Milla alkaa kuitenkin muuttua kiveksi. Taika raukeaa, ja Ankat lähtevät miekan ja kilven kanssa luodolta pois Millan ja korpin jäädessä sinne.

Viidennen luvun alussa ankat ovat Kööpenhaminan lentokentällä valmiina lähtemään Suomeen, koska Roope on Kulta-Into Piin tapaan saanut kullankaivuuluvan Suomen lapissa. Kun he saapuvat Ivaloon, he saavat kuulla, että kaivauslupa myönnetään sille, kuka löytää kultasuonen ensin. Sitten he lähtevät syötyään moottorikelökalla kohti kylmää erämaata. Kun he ovat keskellä ei mitään, kelkka tekee yht´äkkiä tenän, mutta Roope pamauttaa hätäraketin taivalle, ja paikalle tulee mies porovaljakolla. Sillä välin lappiin saapuu vielä yksi kone, jolla saapuu Milla. Milla taikoo itsensä kaniiniksi, ja Korri perässään säntää kohti Piin vakoojaa, joka hänkin on Roope Ankkaa jäljittämässä. Piin vakooja löytää mönkijän, mutta siellä ei ole Roopea. Korri lähtee tiedusteluretkelle Millan käskyttämänä etsimään ankkoja. Hetken päästä Korri löytääkin ankat ja palaa Millan luokse, jolloin he lähtevät kohti Korrin näyttämää suuntaa. Erinäisten tapahtumien jälkeen ankkojen reelle tulee susia, jolloin he joutuvat hätäraketein karkoittaa susia, ja Piikin näkee raketit ja lähtee jäljittämään ankkoja. Karhuksi muuntautunut Milla tipahtaa jyrkänteeltä alas yrittäessään ns. saalistaa ankkoja. Pii on jäljittänyt melkein jäljittänyt ankaat, jolloin he lähtevätkin kelkalla karkuun ja kelkan pysähdyttyä he ovatkin paikassa, jonne myös Milla tulee karhun muosdossa. Milla-karhu pamauttaa erään kiven halki kahmaistessaan Roope-sedän ja lähtee paikalta. He näkevät, että juuri sen samaisen kiven sisällä onkin kultasuoni, ja aamulla he ovatkin takaisin Ivalossa ja saavat kaivamisluvan. Tarinan lopussa he lähtevät saunaan, jossa he tajuavatkin karhun olleen Milla ja varastaneen Roopen ensilantin.

Kuudennen luvun alussa ankkojen vuokrakone laskeutuu Rooman lentokentälle, jossa Millakin on, aikeenaan jatkaa Napolin-koneelle kotinsa viereen, Vesuviukselle. Lentokentällä kaksi miestä huomaavat Korrin olevan puhuva lintu, ja kidnappaavat sen juuri, kun Milla on antanut ensilantin sille. Miehet lähtevät taksilla kaupungille, ja Ankat seuraavat perässä, Milla takakontissaan. Yhtäkkiä miehet hyppäävät taksistaan ulos, ja juoksevat jonkin huvilan pihalle, jossa heidän kaverinsa on vartijana. Vartija ei tietenkään päästä ankkoja sisään. Sillävälin milla huumaa legioonalaisiksi pukeutuneita näyttelijöitä, ja he tunkevat huvilan portista sisään – vartija ei voi mitään. Ankatkin ovat päässeet sisään, muurin yli takapihalta. Näyttelijät näkevät Tupun ja Akun, ja alkavat jahdata myös heitä. Tapahtumien yhteydessä Korri pääsee laatikosta vapaaksi, ensilantti mukanaan. Ankat lähtevät perään – Korria on helppo seurata, koska sen jalkaan on takertunut punakeltainen huivi. Korri väsyy, ja törmää suihkulähteen päällä olevaan patsaaseen, ja kolikko tipahtaa altaaseen. Roope saa kolikon, mutta sitten erehtyy heittämään sen Tupuksi naamioituneelle Millalle. Milla saa karattua Napoliin menevään lentokoneeseen, ja on pikapuoliin perillä Vesuviuksella, juuri ja juuri ajassa. Ankat tulevat perässä, ja ovat vuoren juurelle, kun korri tuodessaan tiputtaa kattilan, jossa ensilantti piti kastaa laavaan, Millan päähän, ja kolikko wierii juuri ankkojen eteen. Samassa tilanteessa Millalta tippuu laukku laavaan, joka synnyttää pienen tulivuorenpurkauksen, aivan kuin juhlistamaan Roopen syntymäpäivää, joka oli sinä samaisena päivänä.

Tämä mielestäni melko hyvin toteutettu tarinasarja on Per Hedmanin käsikirjoittama, ja Wanda Gattinon piirtämä, yhtä osaa lukuunottamatta. Tämä kyseinen osa on Carlos Motan piirtämä.

Taikamiekka-tarinasarja on julkaistu Suomessa Velhojen Valtakunta-teemanumerossa, joka ilmestyi vuonna 2003. Tarinasarjassa on vain neljä osaa, mutta sarjojen pituus tekee siitä pitkän, jopa 306-sivuisen.

Tarinan alussa Pohjolan laaksolaisten lähetystö tulee kysymään neuvoja tietäjä Aaronilta. He ovat nälkäkuoleman partaalla, johtuen Sumujen Ruhtinaasta. Ruhtinas olisi mahdollista kukistaa vain lähinnä sillä tavalla, että Alf-niminen ritari tulisi takaisin Pohjolaan. Eräs Orvo-niminen heppu lähtee ulottuvuusvektorilla Maahan etsimään Alfia, mutta jostakin syystä joutuukin Mikin pihalle! Kerrottuaan tarinansa Hessulle ja Mikille nämä eivät ole uskoa, mutta juuri kun Orvo on lähdössä, he kuitenkin lähtevät Vektorilla pohjolaan Orvon kanssa, ja ettei kaikki nauraisivat Orvolle siitä, ettei löytänyt Alfia, teleytyy hessu Alfiksi. Kukaan ei Pohjolasta muistanut, että minkä näköinen Alf edes oli. He lähtivät jonkun ajan kuluttua, tultuaan Pohjolaan, matkaan, Orvo, Mikki ja Hessu. Kun he ovat juuri lähteneet Viluvaarasta, ilmestyy heidän eteensä tietäjä. Hän antaa heille torven, jossa on taikavoimia. Se toimii kuitenkin vain kerran. Ruhtinaan kätyrit ilmestyvät taivaalle valmiiina hyökkäämään Mikkiin, Hessuun ja Orvoon, mutta sitten kun Hessu sanoo, että lohikäärmeitä ei ole olemassa, niin lohikäärmeet ruhtinaiden kätyreiden alta katoavat. Samoihin aikoihin tietäjä Aaron huomaa tehneensä kohtalokkaan virheen, hän on näes antanut sankareille väärän torven ja lähtee, hankala tehtävä edessään, tavoittamaan Mikkiä, Hessua ja Orvoa. He menevät Ruugien linnaan, salaa, sillä Hessua etsittiin, ottivat sieltä ratsun ja lähtevät karkuun ja loppujen lopuksi pääseväy kuningattaren puheille. Kuningatar sanoo Mikille, Hessulle ja Orvolle, miten pääsee jättien maahan, yhdellä ehdolla – Hessu jää kuningattaren luo! Kuitenkin Mikki ja Orvo pelastavat hänet seuraavama yönä, myöskin keijut saavat heidät kiinni, mutta he pääsevät vapaaksi mutta samana päivänä Orvo sairastuu niin pahoin, että Mikki ja Hessu joutuvat kaksisteen jatkamaan matkaa. Mikki ja Hessu saapuvat Peikon maahan, ja heillä on tehtävänään löytää joku ”Herra hattu”, ja löytävätkin miehen ja lähtevät sitten jatkamaan matkaansa kohti jättien maata samalla Aaronin lähtiessä Keijujen maasta yrittäessään tavoittaa heitä. He menevät vuorien ylitse matkallaan, siellä he kohtaavat esteitä, Jetin, Lumimiehen muun muassaan, Aaronin tullessa kaukana perässä. Lopulta he tulevat jättien maahan ja huomaavat onnekseen kuninkaan kantavan juuri sieltä etsimäänsä lasimiekkaa. Hessun ja Mikin hieman valehdeltua he saavat sen haltuunsa. He saavat myöskin paikan tuhottua. Osan lopussa he pääsevät takaisin Vilukylään ja viettävät siellä joulua iloisessa tunnelmassa.
Toisen osan, Pohjolan Turnajaiset-nimisen alussa Mikki ja Hessu ovat kotonaan katsomassa joulukuustaan. Kummankin mieleen tulee kummasti Aaron ja, kun Hessu katsoo koristepalloon, hän näkee Aaronin kuvan siinä. Mikki ei kuitenkaan usko tätä. Kun he ovat menossa kauppaan kumpikin näkee ylhäällä tekstin ”Aaron kutsuu”. Kaiken lisäksi kotimatkallaan he näkevät lelukuskin törmäävän katupylvääseen ja kun he ovat nostamassa tavaroita takaisin autoon lelupalikoista on muodostunut sanat ”Aaron kutsuu”. Kaksikko juoksee suoraa päätä Mikin taloon, hyppää vektoriin ja kilisyttää sitä lusikalla. Kohta he ovatkin jo Vilumaassa, vaikka eivät aluksi sitä meinaa uskoakaan. Sitten he kuitenkin näkevät mainoskyltissä Hessun kuvan ja seuraavaksi he tapaavat Orvon.Mikki ja Hessu ihmettelevät miten kaupunki on kehittynyt niin nopeasti, muutaman vuoden aikana. Orvo kuitenkin sanoo, että heidän vierailustaan on kulunut 222 vuotta, aika kuluuu siellä nopeammin. Hessusta on tullut kuuluisuus, ja hän joutuu antamaan jopa nimmareita lapsille ja muillekin. Kun Mikki, Hessu ja Orvo lähtevät Aaronin linnaan, he saavat tietää, että Vilumaa on tuhoutumassa läheisen tulivuoren vuoksi, joka aikoo purkautua. Heillä on yksi mahdollisuus estää tapahtuma, se onnistuu, kun joku hakee Goottien kuninkaalta kristallin, jonka tämä antaa vain, jos Hessu taistelee turnajaisissa tätä vastaan. Kun Mikki ja Hessu tapaavat vielä ystävänsä Hemmo Hatun, niin he lähtevätkin kohti Goottien linnaa. Kun he ovat perillä ja turnajaiset vihdoin alkavat, aikaa tulivuoren purkaukseen on enää 4 päivää ja 7 tuntia. Hessu ottaa turnajaisissa osaa kaikenmoisiin lajeihin, ja voittaakin ne. Sillä välin Aaron huomaa purkauksen ajankohdan aikaistuneen kymmenellä minuutilla. Hessu voittaa todella pitkään kestäneet. Mikki ja Hessu kuitenkin myöhästyvät, tulivuori purkautuu ja Viluvaara tuhoutuu. Asukkaat on kuitenkin jo evakoitu, onneksi. Sitten Mikki ja Hessu palaavat Ankkalinnaan, vaikka he puoliksi epäonnistuivatkin tehtävässään, ja huomaavat olleen vain parisen minuuttia poissa.
Viimeisen luvun nimi on ”Sumujen ruhtinaan paluu”. Tarina alkaa, kun Pluto on nukkumassa ulottuvuusvektorissa ja Minni yrittää herättää tämän liemilusikkaa kilistämällä. Niinpä Pluto katoaa Pohjolaan. Kohta Mikki ja Hessu saapuvatkin ja Minni kertoo tapahtuneen. Kun Mikki on nukkumassa, hän yhtäkkiä näkee Aaronin, joka sanoo Mikille, että tämän pitää ajatella pyramidia. Kohta hän saapukin Pohjolaan, jossa Hessu jo onkin. Kun Mikki ja Hessu ovat valmiina etsimään Plutoa, Orvo kertoo Sumujen Ruhtinaan valloittaneen Vilumaan. Jälleen kerran Mikki, Hessu ja Orvo lähtevät matkaan. Kun sankarimme ovat kulkeneet Bersekeiden ohi he päättävät jäädä lepäämään. Silloin lumimyrsky kuitenkin yllättää heidät ja he joutuvat tunkeutua igluun. Kun he kohta saapuvatkin keijujen valtakuntaan, he jäävät lepäämään ja syömään. Sieltä Hessu lähtee tapaamaan vuorenviisasta, jonka on tarkoitus kysyä kolme äärimmäisen vaikeaa kysymystä, ja jos vieras vastaa kaikkiin oikein, hän saa Aldebarahin tähden. Vuorenviisas näyttää kuitenkin kiintyneen niin paljon, että antaa Hessun tuosta vain ottaa tähden. Kun he saapuvat Ruhtinaan linnaan, ruhtinas ei kuitenkaan pidä tähdestä vaan sulattaa sen ja käskee vartijoidensa hyökätä vieraiden kimppuun! He kuitenkin pääsevät pakoon, ja löytävät Plutonkin linnasta, ja palattuaan vilukylään, he menevätkin takaisin Ankkalinnaan, aukosta. Ulottuvuusvektori kuitenkin jää Pohjolaan, tarkoituksella, eli vaikka Mikki ja Hessu olivatkin sankareita Vilukylässä, ei heillä enää ollut asiaa sinne.

Sitten seuraavaan tarinasarjaan. Taikaviitta ja superkonnat julkaistiin Akkarissa vuonna 2008. Sarjaan kuuluu neljä ”normaalia” osaa, plus yksi ”lisäosa”.

Ensimmäisen osan alussa Aku on menossa rantalomalle mummon ja poikien kanssa. Aku soittaa Pellelle, että olisiko Taikaviitan supernopea lentokone valmis, koska sillä pääsisi nopeasti rannalle, ja säästäisi pari lanttiakin. Se ei kuitenkaan ole valmis, ja Akun täytyy lähteä matkatoimistoon. Samaan aikaan Ankkalinnanlahdella on alus, jossa Herra Näkymätön-niminen heppu puhuu neljälle muulle henkilölle – Kauhukaksosille, Zafirelle ja Hak Kermakille robotteineen heidän ryöstövuoroistaan- ja kohteistaan. Juuri kun Aku on ajamassa matkaoimistosta kotiin päin, alkaa tapahtua. Hak Kermak ”ilmestyttää” jättimäisen dinosauruksen Ankallispankin katolla olevasta ruudusta. Taikaviitta tulee hätiin, ja saa dinosauruksen loppujen lopuksi haihtumaan. Mutta samaan aikaan Hak Kermakin robotti yrittää tunkeutua Ankallispankin kassakaappiin, mutta sitten ei muistanut erästä asiaa, ja meni läheiseen pakettiautoon kysymään sitä, ja irroitti vahingossa töpselin seinästä. Kermakin robotti sählää, ja aiheuttaa pakettiautossa pienimuotoisen räjähdyksen, ja pidättää Kermakin ja robotin. Lopulta Aku pääsee lähtemään rannalle, mutta samaan aikaan lahden paatilla suunnitellaan jo seuraavaa rikosta...

Toinen osa, nimeltään ”Taikaviitta vs. Kauhukaksoset” alkaa sillä tavalla, että Aku on juuri lähdössä sinne ansaitulle lomalle. Samaan aikaan rahasäiliön edustalla on puhuvat roskapönttö ja purukumiautomaatti. Oikeasti he ovat Kauhukaksoset Tom ja Tim. Vähän ajan päästä Roope katsoo ovikamerastaan, kun Aku ja Touho soittavat ovikelloa. He tulevat ylös, mutta muuttavatkin muotoaan. He saavat Roopen vangittua, mutta Roope kutsuu lattialla olevasta napista Taikaviitan apuun. Aku on juuri riippumatossansa, kun saa tietää hätätilanteesta lentävän vekottimen tiedottamana. Hän pukeutuu Taikaviitaksi ja lähtee kohti rahasäiliötä, hyppää sen ikkunasta sisään, mutta jäikin ansaan. Kauhukaksoset uhkaavat tuhota Roopen ensilantin, jos hän ei anna rahojansa heille. Taikaviitta saa heidät kinaamaan ja kummankin muuttumaan loppujen lopuksi Karhukoplaksi, jolloin Karhukopla-hälytin käynnistyy, ja jättimäinen vasara pamauttaa heitä. Taikaviitta sai heidätkin ansaan, mutta myöhästyi taas junasta, ja sai bussilipun tilalle. Laivalla, Ankkalinnanlahdella, Zafire hautoo jo kostoa.

Kolmas osa on nimeltään ”Taikaviitta vs. Zafire”, ja alkaa Akun istuessa penkillä, nauttien ajatuksesta rannalle pääsemisestä. Iines kuitenkin tulee paikalle, ja pyytää asioille. Sillä välin Zafire katsoo Ankallismuseossa jalokiviä, jotka hän aikoo varastaa. Hänellä on pahat mielessä.. Iines ja Aku taas ovat koruliikkeen vieressä, ja Aku lupaa odottaa ulkopuolella, kun Iines käy viereisessä liikkeessä huonekaluja katselemssa. Aku kuitenkin lähtee juoksemaan kuin vimmattuna kulman taakse, ja vaihtaa itsensä Taikaviitaksi kenenkään näkymättä, kuullessaan hälytyksen Ankallispankin suunnalta. Siellä on pyörtynyt Zafire jalkivien vieressä, laukaissut hälytyksen. Taikaviittaan tietenkin menee zafiren pyörtyminen täydestä, ja hän sammuttaa hälytyksen. Sitten Zafire vie Taikaviitan parvekkeelle, ja hypnotisoi Taikaviitan. Seuraavassa ruudussa Aku onkin tuomassa kukkia Iinekselle. Iines käy hetkeksi sisällä. Silloin Akulle tulee hypnoottinen ilme, Zafiren toimesta, ja Aku lähtee taas livistämään – tällä kertaa tahtomattaan. Iines on todelle vihainen Akun kadottua taas. Aku onkin jo museossa, ja hypnoosissa pistää hälytyksen pois päältä, murtaa lasin, varastaa jalokivet, ja vie ne Zafirelle, siviiliasussa! Silloin Iines astuu esiin museon takaa, ja pamauttaa Akua päähän tämän ollessa vieraan tytön kanssa – vieläpä lahjoittamassa koruja tälle! Sillä välin Iines ja Zafire jäävät kinastelemaan, jolloin Aku muuntautuu kulman takana Taikaviitaksi, tulee takaisin, Nappaa Zafiren kiinni, ottaa saaliin, ja selittää asiat. Zafire joutuu vankilaan ja jalokivet palautetaan. Kaikki sujuu hyvin, Iines ei ole enää vihainen Akulle, ja Taikaviitan lentokonekin on valmis. Paatilla, Ankkalinnanlahdella on kuitenkin vielä yksi roisto, Herra näkymätön, joka aikoo siepata Taikaviitan.

Neljännessä osassa Aku aikoo viimein lähteä lomalle, kun Pelle oli vihdoin saanut lentokoneenkin valmiiksi. Aku katsoo syödessään samalla televisiota, jossa lähetys keskeytyy ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi. Siinä kerrottaan että Ankallisgalleriasta oli juuri hetki sitten varastettu kalliita maalauksia. Ja valontakameran kuvissa näkyy, että ihan kuin joku näkymätön hahmo olisi tainnuttanut vartijat ja vienyt maalaukset. Taikaviitta menee tutkimaan rikospaikkaa, ja hän saa siellä haltuunsa lapun, jossa häntä pyydetään menemään satamaan, laiturille 17. Hän menee siellä olevaan veneeseen, joka yhtäkkiä lähtee käyntiin. Paatilla oleva näkymätön mies, Herra Näkymätön, köyttää Taikaviitan, ja vie hänet katsomaan jahdin sisällä olevaa hänen varastamiensa taulujen kokoelmaa. Taikaviitta saa kuitenkin köytensä irti, ja Herra Näkymätön lähtee pakoon. Pitkän takaa-ajon jälkeen Hra. Näkymätön saa tainnutettua Taikaviitan, joka hetken kuluttua herää teljettynä lasiseen häkkiin. Taikaviitta yrittää kaikenmoisilla säteillä rikkoa lasia, mutta lopulta toteaa yrityksen mahdottomaksi, kunnes ainoastaan nojaa seinään, ja se menee rikki! Taikaviitta saa herra Näkymättömän kiinni, ja niin hänet viedäänkin poliisin huostaan. Silloin Aku tosissaan lähteekin lomalle – vihdoin.

Viides, viimeinen osa alkaa sillä tavalla, että Aku on katsomassa kotonaan televisiota, josta tulee Herra Näkymättömän haastattelu, jossa hän sanoo, että on parantanut tapansa. Taikaviitta painuu Pellen puheille, joka on tehnyt Taikaviitan uuden aseen melkein valmiiksi. Taikaviitta lähtee tavalliselle yölliselle kierrokselleen. Siellä hän yllättäen näkee herra Näkymättömän. Herra Näkymättömällä on yllättäen Pellen uusi ase, jonka hän kohdistaa Taikaviittaan, ja ampuu. Taikaviitta jähmettyy nille sijoilleen, ja Herra Näkymätön kaappaa Taikaviitan, ja lahjoittaa Taikaviitta-patsaan, joka oikeasti on aito Taikaviitta, kaupungille. Siinä Taikaviitta sitten oli puolustuskyvyttömänä. Sinä erääänä yönä Herra Näkymätön tulee paikalle ja kertoo kyvyttömälle Taikaviitalle, että aikoo lähteä jahdillaan jäljettömiin. Pelle tulee kotiinsa ja huoma eräästä laitteestaan, että taikaviitta on jököttänyt museon edessä jo vuorokauden. Ja että Jähmetyssäde on varastettu. Pelle ja Pikku Apulainen saavat jähmetyksen raukeamaan. Taikaviitta lähtee Näkymättömän jahtia kohti, ja saa loppujen lopuksi Näkymättömän kiinni. Näkymätön joutuu vankilaan.

Tarinasarjan kaikki osat ovat Riccardo Secchin ja Giorgio Salatin käsikirjoittamia, mutta piirtäjät vaihtuvat tarinoittain: Ensimmäisen osan piirtäjä on Giorgio Cavazzano, toisen Marco Palazzi, kolmannen Marco Gervasio, neljännen Roberto Vian, ja viimeisen luvun myös Roberto Vian. Tarinasarja viimeinen osa oli lukijoiden äänestettävissä. Tarinasarja on tehty taskukirjakoolle, eli vaikka se ilmestyi lehdessä, oli siinä vain kolme riviä per sivu. *JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ, EI MAHTUNUT YHTEEN VIESTIIN*

Akuhullu97

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 920 - 12.07.2009 klo 09:40:12

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Sitten se kenties tunnetuin tarinasarja, Roope Ankan elämä ja teot. Tämä Sarja on julkaistu osalta yksittäisinä osina sekalaisissa akkareissa, ja kokonaisuutena RAet, ja Raet2-kirjoissa. Tässä tarinasarjassa kerrotaan Roopen nuoruuden seikkailuista, kuinka hän taistelee roistoja vastaan, ja kuinka hän saa kerättyä valtavan omaisuutensa. Tarinasarja on kokonaan Don Rosan tekemä. Ensimmäisessä osassa, nimeltänsä Klaaninsa viimeinen Roope on vielä synnyinseudullaan Ankkapurhan ja Glasgow'n tietämillä. Hän tekee työtä kolikonkiillottajana ja kerää turvetta Ankkapurhan linnan läheisyydessä. Osan lopussa Roope lähtee Amerikkaan menevälle höyrylaivalle, mukanaan vain ensilanttinsa, kultahampaat, ja klaanin taskunauris. Toisessa ossa Roope saapuu Amerikkaan, New Orelansiin. Hän löytää Agnus-setänsä, joka pelaa korttia saluunassa. Sitten he menevät Agnusin jokilaivalle, jossa Agnus näyttää Roopelle kartasta kohdan, jossa on aarre. Kaikkien kommellusten jälkeen he menevät eräästä kohdasta rantaan, ja he menevät kaivosta sisään, ja löytävät ”maanalaisesta” laivasta kassakaapin, mutta sitten Karhukopla saa sen haltuun. Tarinan lopussa he saavat kuitenkin Karhukoplan kiinni ja Roopella onkin sitten vielä kultahampaat, taskunauris, sekä muutama taala, ensilantti mukaanlukien ja hän lähtee junalla kohti länttä. Kolmannen luvun alussa Roope on juuri kirjoittamassa kirjettä kotiin, kun junaan hyökkää roistoja, jotka kuitenkin Roope saa ajettua pakoon. Hän tapaa tässä osassa myös Theodore Rooseveltin. Neljännessä osassa tapahtuu kaikenlaista, kunnes Roope saa juuri ostettua kuparikaivoksen, jonne syntyy hirveä mellakka. Osan lopussa Roope saa kirjeen isältään, että MacAnkat ovat huonossa jamassa, ja Roopen on pakko palata Glasgow'hn. Viidennessä luvussa Roope palaa Ankkapurhaan, jonne tuo pankkivekselin, jolla he voivat pelastaa linnan. Hän käy kamppailua Vaskervillen kanssa, ja tipahtaa vallihautaankin, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsee pois sieltä. Kuudennessa osassa Roope on tullut kullan perässä Etelä-Afrikan Transvaalin kultakaivoksille. Siellä hän myös kohtaa suuren petturin – kulta-Into Piin, joka hengenpelastamisesta ”kiitokseksi” varastaa Roopen hevoset. Roope kuitenkin peittoaa Piin, ja niin hän joutuu vankilaan. Seitsemännessä luvussa Roope on lähtenyt Australiaan, missä hän on ollut jo kolmen vuoden ajan. Hän saa kokea siellä monenmoisia seikkailuja, ja tapaa ystävän, ja myös erään roiston, joka varasti alkuasukkaiden opaalin, ja Roopen varusteet. Roope kuitenkin sai tämän vielä kiinni, ja palautti opaalin, ja otti varusteensa takaisin. Kahdeksannessa luvussa Roope lähtee laivalla kohti Klondikea, jossa on juuri alkamassa Kultaryntäys. Hän menee Dawsoniin, jossa myöskin Kultu Kimallus pitää salunaansa. Hän löytää myös White Angony Creekin, missä viettää koko talven. Petkunterä yritti petkuttaa häntä, mutta ei onnistunut. Tarinan lopussa Roope löytää vielä kuuluisan hanhenmunahipun. Yhdeksännessä luvussa Roope palaa Klondikesta takaisin Ankkapurhalle, ja hän saa hieman juonon vastaanoton. Roopen äiti on jo menehtynyt, Roopen sinne palatessa. Roope käy kaikenlaisia kisoja Ankkapurhan lähellä, mutta aina jokin menee pieleen. Tarinan lopussa Fergus lähtee Rikhard Ankanmielen ja Lauha McAnkan kanssa seinän lävitse jonnekkin muualle, Roopen, Matildan ja Hortensian lähtiessä kohti Ankkalinnaa. Kymmenennessä luvussa Roope ja tytöt saapuvat perille Ankkalinnaan ja käyvät kaikenlaisia taisteluita sun muita sellaisia. Roope osti Ankkalinnakkeen, joka toimi Sudenpentujen ”kerhotalona” Kornelius Ankanpäältä ja rakennutti tilalle Rahasäiliönsä. Tarinasarjan ensimmäisen kirjan lopussa Roope näkee kaikkia Zombeja ja Fuula-zuulan ja muita ketkuja, mutta hän on maailman rikkain mies, vaikkei kukaan enää kamalasti välitä hänestä itsekkyytensä takia. Tuossa oli siis ensimmäisen kirjan tarinat, mutta on siis ilmestynyt myös toinen kirja, jossa on myöskin samanlaisia tarinoita, Roope Ankan elämä ja teot 2.

Muita tarinasarjoja ovat:

Dragonlords – Lohikäärmeherrojen valtakunta on fantasia-ankkatarinasarja. Tuossa tarinasarjassa on kymmenen osaa. Juoni on sellainen, että Julmat Morkit ovat valloittaneet koko maailman, tosin toisessa ulottuvuudessa. Kaikki ihmiset ovfat vangittuina kahleissa, vain muutamat vapaat yrittävät uhmata lohikäärmeherroja, kunnes viisi ankkaa, Roope, Aku, ja Tupu, Hupu&Lupu tulevat auttamaan. Tämä Byron Ericsonin käsikirjoittama ja Giorgio Cavazzanon piirtämä vuonna 2004 markkinoille tullut kovakantinen on saanut suuren suosion, ja siitä tehtiinkin vielä pehmeäkantinenkin vuonna 2009.

Sitten on totta kai muistaakseni ainut tavallisessa taskukirjassa ilmestynyt tarinasarja. Se on nimeltään Tuplanolla. Tuo ilmestyi vuoden 2008 lopun ja 2009 alun taskukirjoissa, numeroissa 348-351. Tuossa tarinasarjassa Aku joutui agentiksi, ja hänen piti päihittää rikollisia ja selvittää tietoja ja muita. Akun luokse tulee vain Kia K. Niminen henkilö, joka pyytää Akun tulemaan salaiseen piilopaikkaan, ja sanoo Akun olleen ennenkin ”töissä” siellä, mitä Aku ei usko. Tämä sarja on siitä outo, että jokaisessa osassa vaihtuu sekä käsikirjoittaja, että piirtäjä, mutta piirrostyyli ja tarinan kerronta pysyy aika samanlaisena. Käsikirjoittajat ovat Fausto Vitaliano (1. osa), Marco Bosco (2. osa), Fausto Vitaliano (3. osa), Marco Bosco (4. osa) ja piirtäjät ovat Andrea Freccero (1. osa), Vitale Magneatordi (2. osa), Marco Mazzarello (3. osa), Fransesco D´ippolito (4. osa)

Ankportin tarinoita on julkaistu 2000-luvun Roope-sedissä. Ankportin tarinoissa seikkailevat Ankkalinnastakin tutut hahmot Touho Ankka ja Moby Ankka, Karhukopla ja Karhuvaari, sekä Mobyn lokki Massu ja muita hahmoja. Usein tarinan juoni on sellainen, että roisto nimeltä Ludwig Von Kvak yrittää tehdä jotakin rikosta, joka myös joskus kohdistuu Ankkoihin ja muihin hyviin, ja Karhukoplakin työntää sormensa peliin. Ankportin tarinoiden piirtäjät vaihtelevat, mutta ovat aina kuitenkin italialaisia. Kaikkia Ankportin tarinoita ei ole vielä julkaistu Suomessa, joten emmeköhän saa nähdä vielä uusia Ankportteja.

Wizards of Mickey-tarinasarjaa ei ole muualla julkaitu Suomessa, kuin samannimisessä kovakantisessa. Tarina sijoittuu muinaiseen Hiirmaahan, jossa asustavat velho-oppilaat Aku, Mikki ja Hessu. He lähtevät mukaan taisteluun, jossa on huima palkinto – Ylivelhon valta ja taikavoimia. He saavat vastaansa vihollisia, lohikäärmeitä, ja kaikkea muuta. Kirjassa on kysymys siitä, että kuka voittaa kilpailun, ja kuka hallitsee maailmaa. Tarinan on käsikirjoittanut kokonaan Stefano Ambrosio, mutta piirtäjäkaartiin kuuluvat Lorenzo Pastrovicchio, Marco Gervasio, Marco Palazzi, Alessandro Perina, Marco Mazzarello, Vitale Magniatordi, Alessandro Pastrovicchio, ja kannen kuvittaja Marco Ghiglione.

Muita tarinasarjoja, joista en yhtään nyt ehdi kirjoittaa, ovat ainakin jo paljon puhuttu Millenium-tarinasarja, joka on Pat ja Carol McGrealien käsikirjoittama ja Vicarin, Feriolin ja Rodriquesin piirrtämä. Tarinasarja ilmestyi vuosituhannen vaihteessa Aku Ankka-lehdessä,

Lentävät Ratsumiehet – Lohikäärmeiden sota-tarinasarja, se on lähes kokonaan italialaista kynän jälkeä. Kovakantinen kirja ilmestyi markkinoille 2005.

Aarrejahti on vähemmän tunnettu, mutta todella hyvä tarinasarja. Tuon tarinasarjan kaikki osat on julkaistu Aku Ankan taskukirjassa 79. Tarinan on piirtänyt Italian maestro Romano Scarpa.

Sitten on totta kai sellaiset tarinasarjat, joita ei ole Suomessa julkaistu, mutta niistä en ala enempää kertomaan *JATKOA EDELLISESTÄ VIESTISTÄ, EI MAHTUNUT YHTEEN VIESTIIN*

Kohta boonusta yritän vielä väkertää...

Muokkaus:BONUS: Kattivaaran margariinitehdas

Kattivaaran Margariinitehdas on monien Ankkalinnalaisten työpaikka, se on myöskin useissa tarinoissa Akunkin työpaikka, kolikoiden kiillottamisen lisäksi. Aku toimii tuossa tehtaassa useimmiten liukuhihnalla, jonkinlaisena margariinin pakkaajana, eikä yleensä yhtään ”paremmassa” hommassa, vaikka on johtajanakin joskus ollut.

Kuitenkin tuossa työssä, Aku tuntuu olevan omimmillaan, jopa yhdessä tarinassa Akulle tehdään testi, että missvaä työssä hän menestyisi parhaiten, ja vastaukseksi saadaan margariinin pakkaaja. Sielläkin Aku joskus säheltää, mutta huomattavasti vähemmän kuin muilla työpaikoilla, mutta saa kyllä aina paikkansa takaisin.

Margariinitehdas on Ankkajoen rannalla sijaitseva Ankkalinnan muihin rakennuksiin verraten vanhanaikainen, keltainen tai joskus harmaanvärinen tehdasrakennus, jossa on suuret savupiiput ja hieman vino katto.

Kattivaaran Margariinitehtaan suomennos tulee jostakin Suomessa tapahtuneesta skandaalista, kun kissan rasvasta tehtiin margariinia.

//Karhula, otin tuon kunniana... ;D Nyt taitaa olla kyllä yli se 50000 merkkiä väleineen, koska ei mahtunut yhteen viestiin... (50000 kun on merkkien yläraja)

Karhula

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 921 - 12.07.2009 klo 09:51:46

Akuhullu on nyt sitten lopullisesti karannut niin kauas, ettei voittoon ole enää koviakaan mahdollisuuksia... Tässä nyt kuitenkin lopullinen versio viestistäni. Akuhullu taisi muuten jo rikkoa pitkästi vanhan ennätyksen pituudessa. ;D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.

Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.

Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului muistaakseni kuusi osaa. Yhdessä tarinan osista ankkapoppoomme käväisi myös niin armaassa Suomessa, omassa kotimaassamme. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman (tutummin pelkkä Per Hedman tai Hedman) ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.

Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.

Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikasn. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Zafire olisi onnistunut ilman Iinestä ja Herra Näkymätön epäonnistui siksi, että ”rikkoutumaton” lasi hajosi.

Taikaviitta vs. Superkonnat sarja alkaa siitä, kun Aku kerää Taikaviitan pukua kaappiinsa, sillä hän on lähdössä lomalle. Hän ei kuitenkaan voi aavistaakaan, että samalla hetkellä Ankkalinnanlahdella rikollisjoukko juonii suunnitelmiaan. Koko koplan pääpomo Herra Näkymätön kertoo, että rikollisaallon aloittaa Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo. Sitten vuoron saavat kauhukaksoset Tim ja Tom, kolmantena lavalle astuu Zafire ja viimeisenä itse Mr. Näkymätön.
Hak Kermak hyökkää Ankallispankkiin. Hän saa dinosauruksen kuvasta eläväksi ja kaaoksen keskellä Kollo varastaa rahat pankista. Aku rientää Taikaviittana paikalle, mutta ei meinaa pärjätä dinosaurukselle. Kun viittasankarimme kuitenkin käyttää viimeistä asettaan Spektrisilppuriaan dinosaurus katoaa. Hak Kermak ei kuitenkaan luovuta vaan kutsuu apinat apuun. Kun Kollo ei löydä Kermakin antamaa koodia mistään tämä lähtee Kermakin luo. Silloin Kollo kuitenkin kompuroi johtoihin ja vetäisee tärkeimmän johdon seinästä irti. Niinpä apinat katoavat ja kaksikko jää kiinni. Lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Välikohtauksen vuoksi Aku kuitenkin myöhästyy lennolta.
Toisessa osassa Aku on jälleen lähdössä matkalleen. Sillä välin Kauhukaksoset ovat kuitenkin iskemässä Roope Ankan rahasäiliöön. He pääsevät sisälle muuntautumalla Akuksi ja Touhoksi. Kun kaksikko paljastaa itsensä Roope ehtii kuitenkin painaa hätänappia joka kutsuu Taikaviitan hätiin. Tämä kuitenkin jää vangiksi heti, kun saapuu paikalle. Aku saa nämä kuitenkin kisaamaan kumpi tekee paremman muodonmuutoksen ja käskee näiden muuttua karhukonniksi. Silloin rahasäiliön turvatoimet kuitenkin aukeavat ja kaksoset jäävät kiinni. Jälleen lopussa nämä väittävät vielä kostavansa. Aku myöhästyy jälleen ja kysyy, joko Pelle olisi saanut hänen lentokoneensa valmiiksi. Se ei kuitenkaan ole vielä valmistunut ja niinpä Aku joutuu vieläkin odottaa lomalle lähtöään.
Aku on vihdoin pääsemässä lomalle, kun Iines kutsuu hänet auttamaan ostosten tekemisessä. Samaan aikaan Zafire suunnittelee Ankallismuseon ryöstämistä, mutta ei keksi miten hän voisi tehdä sen. Kun Iines menee käväisemään kaupassa, Aku saa hälytyksen murrosta ja häipyy paikalta muuttaen itsensä Taikaviitaksi. Kun Taikaviitta saapuu paikalle hän ei kuitenkaan näe muuta kuin pyörtyneen Zafiren, joka on laukaissut järjestelmän. Hän vie Zafiren ulos haukkaamaan raitista ilmaa, mutta silloin Zafire hypnotisoi hänet. Myöhemmin Zafire käskee Akun ryöstää jalokivet museosta ja Aku tekee työtä käskettyä hypnoosin vallassa. Kun tämä on antamassa koruja Zafirelle Iines kuitenkin saapuu paikalle mustasukkaisena ja iskee laukun Akun päähän. Silloin hypnoosi raukeaa ja Aku muuttuu Taikaviitaksi. Vaikka sankarimme saakin Zafiren kiinni, tämä tietää nyt Taikaviitan oikean henkilöllisyyden ja väittää kostavansa. Matkalla kotiinsa Pelle kuitenkin ilmoittaa, että hänen yksityislentokoneensa on vihdoin valmis ja Aku pääsee vihdoin lomalle. Aku ei kuitenkaan aavistakaan, että joukon pomo, Herra Näkymätön on jo iskuetäisyydellä.
Koko tarinasarjan viimeisessä osassa, ennen yhden roiston uutta yritystä, Aku on aamiaispöydässä odottamassa innolla matkaansa, jolle ei näytä olevan minkäänlaista estettä. Silloin televisiossa kerrotaan kuitenkin Ankallisgallerian ryöstöstä. Niinpä Aku joutuu vielä hetken odottamaan lomaansa ja lähtee Taikaviittana rikospaikalle. Siellä näkymätön herra näkymätön antaa tälle lapun, jossa hän käskee viittasankarimme laiturille 17. Siellä herra Näkymätön esittäytyy Taikaviitalle ja kertoo, että tästä on tulossa hänen koko kokoelmansa helmi. Herra Näkymätön saakin Taikaviitan kiikkiin, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Mukamas rikkoutumaton lasi hajoaakin tuosta vain ja herra Näkymätön on jäänyt kiinni. Aku pääsee vihdoin lomalle, mutta ei uskokaan, että kun hän palaa Ankkalinna saa kokea yhden roiston paluun.
”Herra Näkymättömän paluu”-tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Kun Näkymätön vielä kiittää Taikaviittaa Aku on ihmeissään. Hän päättää lähteä Pellen luo, joka on suunnitellut hänelle uuden aseen. Kun Pelle lähtee matkalla ase kuitenkin varastetaan ja sen on varastanut kukapa muukaan kuin itse Herra Näkymätön. Hän kangistaa Taikaviitan aseella ja lahjoittaa sen kaupungille. Kaikki luulevat sitä patsaaksi ja niinpä Taikaviitta joutuu jäädä odottelemaan. Päivä kului hiljalleen, kun vihdoin keskellä yötä Herra Näkymätön saapuu paikalle. Hän näyttää Taikaviitalle varastaneensa jälleen taulut. Kun Pelle saapuu kotiinsa hän kuitenkin huomaa aseen kadonneen paikaltaan. Hän arvaa heti Taikaviitan olevan kangistettuna, mutta saa tämän ohjattua pajaansa. Pelle ei ole kuitenkaan vielä keksinyt miten kangistuksen voi lopettaa, mutta silloin Pikku Apulainen keksii jotain. Tämä kutittaa Akun jalkoja höyhenellä ja se auttaa. Taikaviitta lähtee takaa-ajoon lentokoneellaan ja saakin Herra Näkymättömän aluksen kiinni. Koko juttu loppuu siihen, kun Aku lyö roistoa varpaille nuijalla.

Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.

Tarina alkaa elokuvista, jossa pyörii Jaakko Pynttä-elokuva. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kukaan hänen sukulaisistakaan ei ole nähnyt häntä niinä päivinä. Niinpä Aku olettaa nukkuneensa kolme kokonaista päivää. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Silloin ankkaneito saapuu paikalle taas ja esittäytyy Kia K:si. Päämajalla hän tapaa johtajan, joka kertoo Akun jättäneen toimiston ja siksi hänelle on tehty muistintyhjennys. Tutustumiskierroksen jälkeen hänen ensimmäinen tehtävänsä alkaa: hänen on haettava eräästä rakennuksesta laukku. Heti kättelyssä Aku saa peräänsä vartijoita kaksin kappalein ja hän johdattaa koko joukon katolle. Aku soittaa tahallaan erääseen toimistoon, jonne hän väittää tehneensä törkeitä autorikoksia. Niinpä poliisit saapuvat ja vartijat häipyvät. Aku pidätetään, mutta hän saa antaa laukun Kialle. Tämä kertoo, että tehtävä oli tulikoe ja koko juttu oli lavastettu. Hän kertoo myös, että Aku saa tietää oikean tehtävänsä, kunhan pääsee putkasta.
Päästyään putkasta Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo hänen oikean tehtävänsä. Hänen on haettava eräs tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Tämän jälkeen Aku joutuu aloittaa kunnon treenauksen, että hänestä tulee voimakkaampi ja taitavampi. Lopulta Aku pääsee tositoimiin. Aku menee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja kahnausten takia hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja M-Musta agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden L-Ihaksesta. Kotiin päästyään Aku ei huomaa kuinka Kobra niminen auto seuraa häntä.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Sitten he lähtevät koteihinsa. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. He eivät huomaa, että heitä tarkkaillaan. Silloin Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian, joka paljastaa olevansa Kauno Koodi, ylijohtaja puhuu Akulle.

Aku Ankan taskukirjassa on myös julkaistu kolmiosainen Marco Popon salattu elämä-tarina. Sen käsikirjoituksesta vastasi Alessandro Sisti ja piirroksista Marco Gervasio sekä Corrado Mastantuono. Kyseinen tarinasarja julkaistiin Aku Ankan taskukirjan numerossa 351: Tuplanolla ja petosten kehä.

Ensimmäisessä osassa (piirtänyt Corrado Mastantuono) Mikki ja Hessu ovat pukeutumassa oudohkoihin pukuihin. Myös professori Zapotek on pukeutunut pukuun, jossa hän sulautuu täydellisesti 1200-luvun Venetsiaan. Mutta miksi Zapotek on myös lähdössä matkalla. Yleensähän näin ei ole? Selviää kuitenkin, että Zapotek ei ole lähettämässä kaksikkoa minnekään vaan haluaa esittelee näille kutsun. He lähtevät Zapotekin kanssa etsimään tietoa Marco Poposta ja vihjeitä siitä, mihin tämä olisi kätkenyt omaisuutena, jota ei koskaan löydetty. Venetsiassa he saavat nähdä, että Mikki ja Popo ovat kuin kaksi marjaa, jos Mikki pitää pukunsa sellaisenaan. Professorit kertovat heille Marco Popon nuoruudesta ja kadonneesta päiväkirjasta, jota he lähtevät etsimään joukossa.
Toisessa osassa (piirtänyt Marco Gervasio) Marco Popon nuoruuden kertominen jatkuu. Poposta tulee hovin virkamies, kun salaliitto käynnistyy. Popoa syytetään varkaudesta, jota hän ei ole tehnyt ja siksi Popo joutuu piiloutua. Mikki ja kumppanit löytävät kirjeen, jossa Popo kertoo, että hänet oli pelastanut hän itse. Tieto tästä sekoittaa koko joukon pään, he eivät voi uskoa sitä.
Kolmannessa osassa (piirtänyt Corrado Mastantuono) Mikki tajuaa jotain. Selviää, että yksi professoreista onkin ollut Musta-Pekka. Seuraavaksi Mikki keksii lähteä aikakoneella Popon vetimissä. Popon talossa hän astelee muina miehenä huoneeseen. Mikki on tuonut valumuotin ja laittanut sen huoneeseen, ja sen vuoksi syytökset Popoa vastaan kumotaan. Sen jälkeen Mikki palaa takaisin omaan aikaansa arvaavattakaan, että tapahtumia on seurannut oikea Popo vierestä. Vaikka Popo onkin nähnyt Mikin kaikki on tapahtunut aivan niin kuin menneisyydessäkin. Kun he menevät takaisin museoon he löytävät Pekan ryöstöpuuhista. Viimeinen pergamentti on päivätty vuodelle 1324, jolloin jo todella vanhan Marco Popo on lähtenyt koko omaisuutensa mukanaan kohti uusia seikkailuja.

Myös Roope-sedässä on nähty ainakin yksi tarina sarja, joka on menossa yhä. Kyseisen sarjan nimi on Ankportin tarinoita. Siihen on julkaistu tähän mennessä 12 (?) osaa. Tarinasarjassa seikkailee Moby Ankka avustajanaan Touho sekä Massu-lintu. Rikollisina tarinasarjassa toimivat Ludwig von Kwak sekä tämän kätyri Tonttula, joka nimensä mukaan aina välillä tonttuilee.

Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Se on toinen painos teoksesta.

Ensimmäisessä luvussa (Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu) Roope, Aku ja pojat ovat saapuneet viettämään päivää yhdessä. Aku tekee retken lukemansa kirjan ”Ystävysty perheesi kanssa” takia, mutta Roope on lähtenyt matkaan vain, että saisi laskea kuinka paljon rahaa hän saisi, jos kaataisi alueen puut. Ankanpojat taas aikovat häipyä paikalta, että he ehtivät studiolle kuvauksiin, sillä he ovat Planeettojen sota-elokuvan avustajina. Aku kiivastuu muiden välinpitämättömyydestä, mutta silloin suuri musta portti aukeaa räjähtäen heidän eteensä ja sieltä juoksevat kaksi ihmistä. Nämä eivät voi uskoa, että ankat osaavat puhua ja käyttävät vaatteita, mutta enempää he eivät ehdi puhuakaan, ennen morkit hyökkäävät lohikäärmeidensä kanssa. Brendonin onnistuu tainnuttaa yksi morkeista, mutta kaksi muuta eivät ole niin helposti voitettavissa. Brendon ja hänen ystävänsä häipyvät yksin, mutta kaksi jäljelle jäänyttä morkkia vievät ankat mukanaan. Morkeista ”typerin”, Kruup jää maankamaralle.
Toisessa luvussa (Morkien orjat) ankanpojat tutustuvat uuteen herraansa, jonka orjia heistä on tullut. Klark saa yllättäen linnun halan silmäänsä ja ankanpojat näkevät heittäjän, toisin kuin Klark. Kun ankanpojat väittävät linnunjalan tippuneen lohikäärmeestä, selviää, että Klark pelkää lohikäärmeherroja enemmän kuin mitään muuta. Toinen orja, Rasmus nimeltään, kertoo ankanpojille, että he ovat Toomissa, joka on yksi morkien tärkeimmistä kaupungeista. Ankanpojat alkavat paiskimaan töitä otsa hiessä ja kun he lopulta ovat tehneet kaikki työt he ovat aivan rättiväsyneitä. Ankanpojista yksi lähtee etsimään Akua ja Roopea, mutta matkalla hän näkee pojan, joka oli iskenyt Klarkiin. Tämä lähtee seuraamaan poikaa ja näkee suureksi ihmetykseksi tämän lähettävän kirjekyyhkyn. Selviää, että pojan nimi on Juke. Tämä näyttää heille salakäytäviä, jotka orjat ovat vuosien saatossa tehneet. Niitä pitkin he voivat myös livahtaa morkien taloihin.
Kolmannessa luvussa (Juken juonet) ankanpojille selviää, että Juke on suuri Brendon-fani. Sillä välin Aku ja Roope saavat tietää omat herransa. Ankanpojat taas ruokkivat lohikäärmeitä, jotka ovatkin yllättävän kesyjä. He miettivät samalla puhuiko Juke totta lapsuudestaan ja heti sillä hetkellä Juke ilmestyy. Tämä kertoo tietävänsä erään, joka tietää, missä Aku ja Roope ovat. Juke ja ankanpojat seuraavat Snarkin ja Snurkin kaksintaistelua, jonka Snark voittaa helposti. Juke jää kuitenkin kiinni ja siksi Hupu joutuu uhrautumaan. Rasmus kuitenkin pelastaa hänet selkäsaunalta.
Neljännessä luvussa (Kolme kolmelle) Juke ja Lupu tarkkailevat Morkeja, joita näyttää olevan pilvin pimein. Juke kertoo suunnitelmasta, jonka avulla Brendon voittaisi koko sodan. Aku joutuu työskentelemään asevarastoon ja Roopesta tulee herransa avustaja. Kun Lupu tarkkailee miten morkit hoitavat näiden lohikäärmeitä Rasmus tulee kertomaan, että tätä tarvitaan. Selviää, että jokainen ankanpoika on saanut koulutettavaksi yhden lohikäärmeenpoikasen. Kaksi niistä eivät kuitenkaan päästä heitä yhden sairaan luo. Kun he saavat virkistettyä loukkaantuneen muistakin tulee heidän ystäviään. He antavat niille nimet Leisku, Sauhu ja Nuusku. Sillä välin Juke on lopulta löytänyt Roopen, mutta hänen kauhistuksekseen näyttää siltä, että tämä on siirtynyt Morkien puolelle.
Viidennessä luvussa(Pako Morkinmaasta) Skäk alkaa kouluttaa pikkulohikäärmeitä, jotka kutienkin puolustautuvat. Sillä välin Juke löytää Akun, joka yrittää epätoivoisesti paeta. Silloin Roope kuitenkin ilmestyy paikalle. Roope kertoo, että tahallaan mielistellyt herraansa, että on saanut tietoja. Hän kertoo myös, että hän on tekemässä pakosuunnitelmaa. Silloin Juke astuu kuvioon. Kun Juke kertoo heidän enoista ankanpojille nämä kertovat karkaavansa sinä yönä. Juke juoksuttaa Klarkia ympäriinsä, kun ankanpojat karkaavat samalla hetkellä lohikäärmeillään. Klarkin epätoivoisesta yrityksestä, saada heidät kiinni, huolimatta ankanpojat karkaavat Toomista.
Kuudennessa luvussa (Emon luona) ankanpojat tajuavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitä. Niinpä he lentävät koko yön, jonka jälkeen Nuuhkun veto loppuu, mutta Leisku ja Sauhu pelastavat sen. Silloin he kohtaavat pentujen äidin. Sillä välin Aku keskustelee Juken kanssa pojista. Aku kertoo, että Roopen suunnitelmaan kuuluu se, että tämä tuhoaa kaikki aseet asevarastossa. Akun huonoksi onneksi ne ovat kaikki teräviä. Kun ankanpojat ovat lähdössä jatkamaan matkaansa ilman pentuja niiden emo kuitenkin käskee niiden mennä. Niinpä kuusikko lähtee kohti allikkoa.
Seitsemännessä luvussa (Kohti allikkoa) ankanpojat saapuvat allikkoon, mutta morkit ovat jo tuhonneet koko paikan. Kun ankanpojat jatkavat matkaansa he törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tuhota heidät. Tämä kuitenkin tippuu lopulta itse alas. Tämän vuoksi heidän allaan paljastuu todellinen Brendonin päämaja, todellinen allikko. Heitä vastassa ovat Brendon sekä hänen ystävänsä. He kertovat Morkin pudonneen Hintermannin talon katon läpi. Silloin pentujen emo saapuu toinen lohikäärme mukanaan.
Kahdeksannessa luvussa (Brendonin tarina) Brendon ja Hintermann kokevat ensi lentonsa. Ensiksi mainittu on innoissaan, mutta jälkimmäiseksi mainittu on kauhuissaan. Kun Brendon laskeutuu hänen syliinsä juoksee tyttö, joka kertoo olevansa Brendonin tytär. Selviää kuitenkin, että Brendon on vain adoptoinut tämän. Ankanpojat eivät ymmärrä miksi Brendon on niin mahtava, mutta selviää, että tämä on ollut alunalkujaan pelkkä maalaispoika. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen, joka pisti hanttiin morkeille. Brendon kokosi armeijansa ja Hintermannin tultua morkien hyökkäykset estettiin. Sillä välin Toomissa Kenraali Hyrk ja lordi Morak pelaavat kaksintaistelunsa, jonka kenraali Hyrk voittaa Roopen juoman avulla. Allikossa taas selviää, että ankanpojat eivät pääsekään Toomin hyökkäykseen vaan he pääsevät kotiin.
Yhdeksännessä luvussa(Hyökkäys Toomiin) ankanpojat kuitenkin vastustavat päätöstä. He kertovat, etteivät aio jättää enojaan siihen maailmaan. Niinpä he lähtevät joukolla kohti Toomia. Siellä Aku jo odottaa heitä, mutta Roope ei ole vielä paikalla. Niinpä poppoo joutuu vielä odottamaan ja siksi he käyttävät ilotuliteraketteja, joita morkit pelkäävät. Sillä välin Brendon syöksyy lordi Hyrkin luo ja sieppaa Roopen, joka esittää roolinsa loistavasti rimpuilemalla. Kun Juke luulee taistelun olevan ohi ja hän laskeutuu talon katolta alas, häntä odottavat siellä kuitenkin jo morki-soturit.
Kymmenennessä luvussa (Perheen merkitys) yö on kulunut ja Aku herättää ankanpojat. Aku on jo herättämässä Roopenkin, mutta ankanpojat kieltävät, sillä tämä oli kertonut Brendonille morkien sotasuunnitelmaa aamuyöhön saakka. Aku ei kuitenkaan välitä, sillä hän on päättänyt, että sillä aamiaisella koko perhe on koossa. Samaan aikaan Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ankkapoppoota. Pelle saa tietää melkein heti, että ankat ovat kadonneet ulottuvuusporttiin. Toisessa ulottuvuudessa taas ankanpojat lentävät jälleen lohikäärmeillään. Brendonin joukko on tekemässä lähtöä, kun taas Toomissa Klark on pulassa ja turvautuu siksi Rasmukseen. Klark on nimittäin nimitetty vastuuseen Toomista hetkeksi. Allikossa ankanpojat taas kieltäytyvät jälleen palaamasta kotiin. Niinpä he lopulta jäävät. Sillä välin Toomissa morkit valmistautuvat viimeiseen taisteluun.
Tarinan toisiksi viimeisessä luvussa (Nuuhku) morkit lähtevät kohti allikkoa lohikäärmeillään. Lentäessään samaan tahtiin jalkamiestensä kanssa lordi Hyrk ampuu aseellaan yhtä morkia. Toomissa taas orjat ovat päättäneet paeta ja Klark katuu maahan jo pelkästä kauhistuksesta. Kun morkit saapuvat allikkoon ketään ei kuitenkaan näy. Kaikki ”hyvikset” nimittäin ovat siirtyneet jo sivummalle ja hetkessä kaikki morki-soturit on piiritetty. Taistelu ei ole kuitenkaan vielä ohi ja kun lordi Hyrk pääsee Brendonin lähelle tämä ehtii jo ampua tätä ”sähkötys”aseellaan, mutta silloin Nuuhku ponkaisee ilmaan ja heittäytyy säteen eteen.
Tarinan viimeisessä luvussa (Kotiinpaluu) Lupu auttaa Nuuhkua kuntoutumaan. Brendonin joukot saavat morkien toisessa päämajassa voiton ja niinpä sota on vihdoin ohi. Juke huomaa Silian olevan ärsyttävä. Hintermann kuitenkin huomaa jotain ja kertoo, että Juke ja Silia ovat sisaruksia. Niinpä Jukesta tulee Brendonin ottopoika. Seuraavaksi ovat edessä hyvästit, joiden jälkeen ankkapoppoomme saapuu takaisin maahan.

Ankkamestari Don Rosan (s. 1951) kokonaan itse käsikirjoittama ja piirtämä Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Times of Scrooge Duck)-sarja on lähes kaikkien ankka-fanien mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista. Kaikki tarinat on muistaakseni julkaistu myös Aku Ankka-lehdessä, niin kuin myös Roope Ankan elämä ja teot-kokoelmakirjoissa, joita on ilmestynyt kaksi. Ensimmäisessä osassa (1997) käsitellään vuodet Roopen kymmenvuotispäivästä (Klaaninsa viimeinen) aina 1947 vuoteen saakka (Ankkapalatsin erakko). Eli noinsanotusti a-osat. Toisessa kokoelmakirjassa (2007) taas nähdään b- ja c-osat, eli lisäosat. Näissä tarinoissa Aku ja pojat ovat yleensä mukana ja niissä Roope kertoo, miten hän keräsi ensimmäiset miljoonansa sekä Klondikessa olosta. Mukana on myös kaksi ylimääräistä tarinaa, joista toisen nimi on Unelmoiden läpi elämän (julk. Aku Ankassa vuonna 2003). Ensimmäisestä kokoelmakirjasta on tehty useita uusintapainoksia, mutta ensimmäinen ilmestyi vuonna 1997 ja toinen osa vuonna 2007. Ensimmäinen julkaistiin Roopen 50-vuotispäivien kunniaksi ja toinen osa Roopen 60-vuotispäivien kunniaksi.
Roopen Ankan elämä ja teot-sarjan tarinat ovat noin 15-30 sivua pitkiä. Niillä ei yleensä ole itsenäisiä jatko-osia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Hämäyksen hurrikaani tarinan jatko-osa Hollantilaisen salaisuus jatkuu Don Rosan mukaan noin 20 minuuttia ensimmäisenä mainitun jälkeen. Kummassakin elämä ja teot kirjassa ovat Don Rosan omat esipuheet ja jokaisen tarinan jälkeen on pieni tarinan syntymisjuttu, esim. Näin syntyi Culebran liikenero jne. Kummassakin kirjassa on myös ensimmäiseksi ”Tervehdys suomalaisille lukijoille”-teksti. Sen pituus on noin 1/3 sivun koosta. Toisen kirjan lopussa on myös pakollinen kuva tekijästä sekä tarkennus kaikesta kuvassa näkyvästä. Toisin kuin ensimmäisessä kirjassa, toisessa kirjassa ei näy ollenkaan vuosinumero. Syy on kuitenkin itsestään selvä: toisessa kirjassa Roope vain kertoo/muistelee nuoruudestaan/nuoruuttaan, kun ensimmäisessä kirjassa ne tapahtuvat juuri sillä hetkellä sinä vuonna. Monissa tarinoissa viitataan selvästi Carl Barksin (1901-2000) sarjoja, mutta tiettävästi Rosa on ottanut sarjoihinsa ainakin yhden asian myös Stroblilta.
Roope Ankan elämä ja teot sarjassa Roope kohtaa myös monia tunnettuja henkilöitä, sekä fiktiivisiä hahmoja. Tällaisia ovat ainakin T.R Roosevelt, Buffalo Bill sekä Daltonin veljekset unohtamatta tietenkään Geronimoota. Roope Ankan elämä ja teot-sarjassa Roope siis kertoo nuoruudestaan, Klondiken ajoista, Yukonista ja Ankkapurhasta sekä siitä miten hän saapui sisarustensa kanssa Calisotan pikkuosavaltioon, Ankkalinnaan, josta Roopen avulla on tullut suuri kaupunki.
Mielestäni yksi koko elämä ja teot-sarjan parhaista kohtauksista on ”Ankkapurhan uusi valtias”-tarina, jonka lopussa näytetään Ferguksen kuolema. Meinasi tulla kyllä tippa linssiin, kun luin tämän. Niin surullinen se on.

Aku Ankan taskukirjassa numero 129: Joron jäljillä julkaistu Taikamiekka-sarja (tunnettu myös nimellä Pohjola-sarja) on myös erinomainen. Sen on käsikirjoittanut ja piirtänyt niin Mikki puolen, kuin myös ankkapuolen mestari, italialainen Massimo De Vita. Sarjaan kuuluu kolme tarinaa, jotka kaikki julkaistiin tässä taskukirjassa: ”Taikamiekka”, ”Pohjolan turnajaiset” sekä ”Sumujen ruhtinaan paluu”. Joka tarinassa Mikki ja Hessu (viimeisessä myös Pluto) menevät eräänlaisella lautasella toiseen ulottuvuuteen, jossa he saattavat olla jopa päiviä, ja kun he lopulta palaavat Maassa aikaa on kulunut vasta pari minuuttia. Massimo De Vita on myös tehnyt sarjaan vielä yhden tarina, se julkaistiin Aku Ankan taskukirjassa 176: Ankallissankari, nimellä Avaruusprinsessa.

Taikamiekka alkaa siitä, kun Pohjolan laaksolaisten lähetystö tulee pyytämään apua tietäjä Aaronilta. Sumujen ruhtinaan vuoksi he ovat nälkäkuoleman partaalla. Tietäjä muistaa, että ainoa mahdollisuus olisi tuoda ritari Alf takaisin Pohjolaan, sillä tämä oli kukistanut viime kerralla ruhtinaan. Niinpä laaksolaisista yksi, Orvo, lähtee matkaan ulottuvuusvektorilla. Jostakin syystä Orvo kuitenkin joutuu Mikin ja Hessun talon eteen. Hän kertoo tarinansa näille, mutta nämä eivät ole varmoja pitäisikö heidän uskoa. Kun Orvo on lähdössä takaisin Mikki ja Hessu kuitenkin tarttuvat vektoriin ja lentävät Orvon mukana Pohjolaan. Koska Orvo joutuisi häpeänpilkuksi, kun ei ollut saanut ritari Alfia tuotua tämä saa lopulta suostuteltua Hessun esittämään tätä, sillä kukaan ei kuitenkaan koskaan ollut nähnyt Alfia ja muutenkin, Hessu esittäytyi tämän serkuksi. Kun kaksikon pitäisi valita opas matkaan lähdettäessä Mikki ja Hessu päättävät ottaa Orvon kostoksi. Kun sankarimme ovat jättämässä Viluvaaran heidän eteensä kuitenkin ilmestyy tietäjä Aaron, joka antaa Hessulle ihmetorven, jota voi kuitenkin käyttää vain kerran. Hetkeä myöhemmin ruhtinaan kätyrit hyökkäävät lohikäärmeillään, mutta kun Hessu ei usko lohikäärmeiden olevan totta ne katoavat. Sillä välin Aaron huomaa antaneensa väärän torven Hessulle ja lähtee seuraamaan näitä yli vuorten. Kolmikko pääsee Ruugien linnaan valeasuissa ja siellä he saavat itselleen ajokin. Ruhtinaan kätyrit saavat jälleen kolmikon kiinni ja nämä joutuvat pakenemaan rankkaan sumuun. Lopulta he saapuvat suon lähelle ja yrittävät hyppiä puunrungolta puunrungolle, mutta huomaavatkin runkojen olevan krokotiileja. Silloin lautturi kuitenkin saapuu rantaan ja vie sankarimme Tuonelansuon kuningattaren luokse. Kuningatar kertoo miten jättien maahan pääsee, mutta maksuksi he joutuvat jättää Hessun kuningattaren luo. Mikki ja Orvo kuitenkin kaappaavat hänet heidän mukaansa. Seuraavaksi keijut kuitenkin kaappaavat heidät, mutta päästävät vapaaksi kuultuaan, että yksi heistä on ”ritari Alfin serkku”. Silloin Orvo kuitenkin sairastuu ja Mikki ja Hessu joutuvat jatkaa matkaansa yksin. Kun Aaron saapuu keijujen maahan Mikki ja Hessu ovat jo saapuneet Peikonmaahan, josta heidän on löydettävä Hemmo Hattu. He löytävätkin miehen ja lähtevät sitten jatkamaan matkaansa kohti jättien maata. Vuorilla Jeti kuitenkin hidastaa heidän kulkuaan ja lopulta Aaron iskee torvella sitä päähän. Seuraavaksi sankarimme juoksevat sateenkaaren yli. Sitten he saapuvat jättien maahan ja huomaavat kuninkaan kantavan lasimiekkaa jota he etsivät. Pienen valheen jälkeen tämä luovuttaa sen heille. Ruhtinas tajuaa olevansa tuhoon tuomittu ja käskee kaikkien hyökätä. Nämä kuitenkin myöhästyvät ja Hessu ehtii painaa lasimiekan sille varattuun koloon. Varjojen laakson sumu hälvenee ja valo kajastaa. Linna sortuu ja ruhtinas menettää varjonsa. Palattuaan Vilukylään Mikki ja Hessu lähtevät kotiin viettämään joulua.
Pohjolan turnajaiset tarina taas alkaa, kun Mikki ja Hessu ovat katsomassa joulukuusta. Kummankin mieleen nousee oudosti Aaron ja, kun Hessu katsoo koristepalloon, hän näkee Aaronin kuvan. Mikki ei kuitenkaan usko. Vasta, kun he ovat menossa kauppaan kumpikin näkee ylhäällä tekstin ”Aaron kutsuu”. Silloin Mikinkin on uskottava. Kaiken lisäksi kotimatkallaan he näkevät lelukuskin törmäävän katupylvääseen ja kun he ovat nostamassa tavaroita takaisin autoon lelupalikoista on muodostunut sanat ”Aaron kutsuu”. Kaksikko juoksee suoraa päätä Mikin taloon, hyppää vektoriin ja kilisyttää sitä liemilusikalla. Seuraavassa hetkessä he ovat Vilumaassa, vaikka eivät aluksi sitä uskokaan. Sitten he kuitenkin näkevät mainoskyltissä Hessun kuvan ja seuraavaksi he tapaavat Orvon. Kaksikko ihmettelee miten kaupunki on kehittynyt niin nopeasti niin lyhyessä ajassa. Orvo kuitenkin sanoo, että heidän vierailustaan on kulunut 222 vuotta. Hessusta on tullut kuuluisa, ja hän joutuu antaa jopa nimikirjoituksia lapsille. Kun kolmikko lähtee Aaronin linnaan he saavat tietää, että Vilumaa on tuhoutumassa läheisen tulivuoren vuoksi. Ainoa mahdollisuus estää tapahtuma on hakea Goottien kuninkaalta kristalli, jonka tämä antaa vain, jos Hessu taistelee hänelle turnajaisissa. Kun Mikki ja Hessu tapaavat vielä ystävänsä Hemmo Hatun nämä lätevät kohti Goottien linnaa. Kun turnajaiset vihdoin alkavat aikaa tulivuoren purkaukseen on enää 4 päivää ja 7 tuntia. Ensimmäisessä lajissa on tarkoitus suistaa vastustaja puomilta. Hessu onnistuukin tässä, täysin vahingossa kylläkin. Seuraavassa lajissa on osuttava kilpeen ja välttää napakat sivallukset. Hessu selviää myös tästä, sillä Hemmo oli kuiskannut Hessun ajokin korvaan, että jätillä on hiiri kädessä. Hessun ajokki oli nimittäin norsu. Sitä seuraavassa lajissa on tuotava lohikäärmeen korvat takaisin salaisuuksien järveltä. Yllättäen Hessu ystävystyy lohikäärmeen kanssa ja saa tältä muovikorvat. Hessu voittaa jälleen seuraavassa lajissa, keihäänheitto. Sillä välin Aaron huomaa purkauksen ajankohdan aikaistuneen kymmenellä minuutilla. Yllättäen Gooteilla ei olekaan finaalilajia, jossa Hessu ja Musta Ritari kohtaavat. Niinpä Hessu keksii otella hänen pelillään, jossa sitkeys palkitaan. Finaali kestää tuntikausia, kunnes Musta Ritari kaatuu maahan voitettuna. Selviää, että tämä onkin ollut robotti ja niinpä Hessu voittaa turnajaiset. Mikki ja Hessu kuitenkin myöhästyvät, tulivuori purkautuu ja Viluvaara tuhoutuu. Asukkaat on kuitenkin jo evakoitu. Mikki ja Hessu palaavat ja huomaavat, että ovat olleet jälleen vain pari minuuttia poissa. On jälleen joulu.
Sumujen ruhtinaan paluu tarina alkaa, kun Pluto on nukkumassa ulottuvuusvektorissa ja Minni yrittää herättää tämän liemilusikkaa kilistämällä. Niinpä Pluto katoaa Pohjolaan. Silloin Mikki ja Hessu saapuvat ja Minni kertoo kaiken. Kun Mikki on nukkumassa hän yhtäkkiä näkee Aaronin. Tämä käskee Mikin ajatella pyramidia. Sitten tämän pitää kiivetä sen huipulla ja hypätä sieltä alas. Kun Mikki hyppää hän saapuu yllättäen Pohjolaan, jossa Hessu jo onkin. Kun Mikki ja Hessu ovat valmiina etsimään Plutoa Orvo kuitenkin kertoo surullisena alueen olevan jälleen Sumujen ruhtinaan hallussa. Jälleen kerran Mikki, Hessu ja Orvo lähtevät matkaan. Kun sankarimme ovat kulkeneet Bersekeiden ohi he päättävät jäädä lepäämään. Silloin lumimyrsky kuitenkin yllättää heidät ja he joutuvat tunkeutua igluun. Kun he aamulla heräävät Hessun jalat ovat kuitenkin aivan jäässä ja Orvo ja Mikki joutuvat sulattaa ne auringon säteellä. Kun he saapuvat keijujen valtakuntaan he jäävät lepäämään ja syömään. Sieltä Hessu lähtee tapaamaan vuorenviisasta, jonka on tarkoitus kysyä kolme äärimmäisen vaikeaa kysymystä, ja jos vieras vastaa kaikkiin oikein, hän saa Aldebarahin tähden. Vuorenviisas näyttää kuitenkin kiintyneen niin paljon, että antaa Hessun tuosta vain ottaa tähden. Seuraavaksi sankarimme saapuvat ruhtinaan linnaan. Ruhtinas ei kuitenkaan pidä tähdestä vaan sulattaa sen ja käskee vartijoidensa hyökätä vieraiden kimppuun. Kun Hessu saa naamiosta irti mikroioniputken pahuus loppuu kuin seinään. Kun Mikki katsoo kuka ruhtinaan vartijan naamion takana onkaan, se onkin Pluto. Ruhtinas taas paljastuu vain erakoksi, joka oli hukannut päähineensä ja löytänyt ruhtinaan päähineen. Palattuaan Vilukylään he hyppäävät suoraa päätä aukosta, jonka kautta he pääsevät kotiinsa. Kun aukko on sulkeutunut Orvo kuitenkin huomaa, että nämä eivät muistaneet ottaa ulottuvuusvektoria mukaan, mutta Aaron kertoo sen olevan ollut tarkoituskin.

Shanbor-sarja on Cesar Feriolin piirtämä ja Pat & Carol McRealin käsikirjoittama tarinasarja, jonka ensimmäisen ja viimeisen osan omistan. Omistan ensimmäisen osan, toisen (?) ja viimeisen osan.

Tarina alkaa (Shanborin sotasäilä, julkaistu AA 19-20/98) kun Mikki on katsomassa laivojen kulkua rannalla. Yhtäkkiä hän kuulee huutoa. Mikki näkee rannalla miehen, joka puristaa kädessään kirjaa. Hän herättää tämän ja saman tien mies antaa kirjan Mikille, joka avaa sen. Siinä ei kuitenkaan ole vielä mitään sisältöä. Silloin Mikkiä alkaa pyörryttää ja hän saapuu toiseen maailmaan. Hän tajuaa olevansa vuoren huipulla ja tarttuu köyteen, jota pitkin hän voi kiivetä lentoalukseen. Siellä kaikki luulevat häntä lainsuojattomaksi, Ikkimi Riiheksi. Kun hänet pelastaneet alkavat juonia häntä vastaan ja miettivät onko tämä ennustuksen henkilö. Silloin Ikkimi Riihen taivasratsastajat hyökkäävät. Mikki kuulee, että nämä etsivät prinsessaa ja luulee heitä kaappareiksi. Niinpä hän piilottaa tämän ja ratsastajat vangitsevat vahingossa Mikin. Ikkimi Riihen piilopaikassa Mikki saa kuulla, että he olivatkin yrittäneet pelastaa prinsessan, eivätkä suinkaan kaapata tätä. Silloin nämä huomaavat jälleen Mikin hännän ja miettivät, olisiko hän ennustuksessa mainittu. Silloin Ikkimi kertoo, että kauan sitten vanha mies oli saapunut Shanboriin ja ennustanut, että vielä joskus joku, jolla on isot korvat ja pitkä häntä, saapuu pelastamaan heidät. Seuraavaksi Mikki ja Ikkimi hyökkäävät visiirin linnaan. Mikki saa käsiinsä Shanborin sotasäilän ja hän ja Ikkimi vapauttavat prinsessan ja kuninkaan. Yhtäkkiä Mikki alkaa haihtua ja seuraavaksi hän herää rannalla. On jo aamu ja kirjaan on ilmestynyt kokonaan uusi luku.
Omistan myös viimeisen, eli neljännen tarina, Shamborin suojelija (julkaistu AA 43-45/06). Se alkaa siitä, kun Mikki näkee unta viisiristä ja Kolho-velhosta sekä näiden vangitsemasta Ikkimistä. Hän hakee Shambor-kirjan hyllystään ja miettii miten pääsisi siihen. Niinpä hän päättää etsiä sen antajan käsiinsä. Lopulta Mikki löytää miehen tulvaviemäristä, jota ei olla enää käytetty pitkään aikaan. Tämä kertoo, että jos kirja ei kirjoita itse on tartuttava kynään. Niinpä Mikki alkaa kirjoittaa. Kun hän kirjoittaa sanan ”linnunpoika munankuoresta” hän kuitenkin yllättäen joutuu linnun pesään, jonka munat ovat kuoriutumassa. Seuraavaksi Mikki tapaa vanhan ystävänsä Ukkoslinnun, joka vie Mikin kuninkaan linnaan. Siellä hän tapaa prinsessan ja kuninkaan. Mikki päättää naamioitua Ikkimiksi. Kun prinsessa hyökkää Ukkoslinnun kanssa vartijoiden kimppuun Mikki livahtaa sisään ja he vaihtavat paikkoja Ikkimin kanssa. Visiiri ja velho kuitenkin tietävät kaiken ja Mikin henki on uhattuna. Kun visiiri ja velho ovat kadonneet Mikki kuitenkin pääsee Yrjön avulla ja Mikki lähtee visiirin sekä velhon perään. Visiiri ja velho saapuvat maahan ja löytävät Mikin ruumiin. Silloin Mikin hahmo saapuu heidän perässään astraalihahmona. Mikki saa vanhan ennustajan heräämään ja kostamaan visiirille, mutta velho saa jatkaa toimiansa. Silloin Ikkimi, Prinsessa ja Ukkoslintu kuitenkin saapuvat Shamborin sotasäilä mukanaan. Mikki siirtää sotasäilän mahdin itseltä Ikkimille. Sillä välin visiiri ja velho pakenevat vuoristorataan, mutta Ikkimi ja prinsessa lentävät Ukkoslinnulla heidät kiinni. He jäävät kiinni ja on hyvästien aika. Ennustaja lähtee myös Shamboriin, visiirin virkaan. Seikkailut ovat ohi, vaikka Mikki vielä viimeisessä ruudussa tuumii, että voihan toki olla, että siellä vielä jonakin päivänä tarvitaan jälleen pelastajaa.

Kovakantisena on julkaistu täällä Suomessa myös Wizards of Mickey-tarinasarja, johon kuului 12.lukua. Jokaisessa osassa nähtiin eri piirtäjä, mutta käsikirjoittaja oli koko tarinan ajan sama (?) Olen lukenut kyseisen tarina, lainatessani sen puoli vuotta sitten kirjaston hyllyltä. En muista tarinasarjasta lähes mitään.

Olen kuullut myös Millenium-sarjasta ja Formula 1-sarjasta, mutta niitä en ole päässyt lukuisista yrityksistä huolimatta lukemaan. Millenium sarjassa oli useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia, ja siksi jotkut tarinaan osaa ottaneet ovat sanoneet sen olevan katkonaisen oloinen. Formula 1-sarjan taas on piirtänyt Flemming Andersen ja käsikirjoittanut Per-Erik Hedman.
Varsinkin näistä kahdesta haluaisin lukea tuon Formula 1-sarjan, sillä vaikka tarina onkin käsikirjoittajan, josta en pidä, sitä on kehuttu niin paljon, että pakko kai se on uskoa, että tarina on erinomainen.
Näiden kahden tarinan lisäksi olen kuullut mm. sellaisista tarina-sarjoista, kuten esimerkiksi Nettisakki, josta en ennen tätä viikkoa ollut kuullutkaan.

Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin. Toivon totisesti, että tulossa on vielä monia kymmeniä laadukkaita tarinasarjoja!

Bomber

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 922 - 12.07.2009 klo 09:54:25

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarja
Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.

Tarinasarjat ovat siis eräänlainen suuri kertomus, jonka juoni yhdistää kaikki 5-15 tarinaosaa yhteen ja saa näyttämään ne hienolta kokonaisuudelta. Tarinasarjat ovat hyvin harvinaista herkkua Aku Ankassa, sillä hyviä, läpimeneviä tarinasarjakäsikirjoituksia on todella vaikea keksiä. Tarinasarjan eri ”luvut” ovat yleensä noin 10-15 sivun mittaisia. McGrealin sisarukset ovat 2000-luvulla ideoineet huimaavat kolme huimaa tarinasarjaa. Tekijöinä ovat toimineet Egmontin tutut naamat, varsinkin Cesar Ferioli on esiintynyt todella paljon tarinasarjojen taiteilijana. Hän piirsi kolme tarinaa Millenium-sarjaan, ja kokonaan huimat fantasiaseikkailut Shamborin salaisuuksista ja Myyttien saaresta. Yksi syy Feriolin valintaan on miehen monipuolisuus, sillä hän piirtää sujuvasti sekä hiiriä että ankkoja. Molemmat piti olla hallussa ja olivatkin varsinkin Myyttien saari-sarjassa, jossa kaikki päähahmot olivat mukana melkein alusta asti. Joku voisi ehkä sekoittaa jatkosarjan tarinasarjaan, mutta ne ovat täysin eri asia. Tarinasarja on suuri kertomus täynnä erinäisiä tarinoita, jatkosarja taas on vain yksi tarina, joka on pituutensa vuoksi jaettu kahtia tai kolmeen osaan akkarissa. Tarinasarjat ovat aina hienoja lukea. Viimeisin tarinasarja on julkaistu vuonna 2008, sen nimi oli Taikaviitta vs. superkonnat. Saagassa oli erikoista ja samalla todella mainio idea, sillä kaikkien roistojen näytettyä voimansa lukijakunta sai äänestyksessä päättää, kuka roistoista saisi revanssin taistelussa Ankkalinnan yön sankaria vastaan. Tarinasarjoja on näkynyt tietenkin myös taskukirjoissa. Ehkä tunnetuimpien joukkoon kuuluu 80-luvulla tehty Taikamiekka-saaga, jossa Hessu ja Mikki seikkailevat jälleen fantasian parissa, Vilumaassa. Tarina oli italialaistuotantoa, kuten myös Taikaviitta-saaga.

Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimi ainakin Wanda Gattino, ja käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.

Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Tarinasarjan piirtäjinä toimivat yleistähti Vicar, Egmontin voimakaksikko Paco Rodriques ja Cesar Ferioli sekä tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Vicarin piirtämä ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia (Dimes Are Forever), vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Milla saa käsiinsä tarinassa pikasiirtymisloitsun, jolla voisi mahdollisesti kaapata ensilantin. Samalla Roope näyttää Akulle hienoa ja salamannopeaa Vertex-supersuihkukonettaan ja lähtee sillä lounastauolla Bangkokiin allekirjoittamaan erään sopimuksen. Aku jää huolehtimaan rahasäiliöstä, ja Milla saapuu valepukuisena verotarkastajana yrittäen huijata Akun pois vartioimasta.
Milla pääsee pakenemaan paikanvaihdosloitsullaan mutkitellen aina Venezuelasta Vegasiin, mutta lopulta hän pääsee mökkiinsä keittelemään amulettia. Kun Milla on laskemassa kolikkosankoa kiehuvan Vesuviuksen magmaan, nopeasti hätiin tullut Roope Aku matkassaan ehättää paikalla Vertex-koneella. Aku tippuu kielekkeelle lähelle hehkuvaa laavaa, ja huomaa silloin hehkuvan vaalean pallon, joka lentää kovalla vauhdilla Akun luo. Pallo tyrmää Millan, ja Aku ja Roope lähtevät Ankkalinnaan pallo ja lantti matkassaan. Tarina oli 12 sivuinen ja toimi lehden ensimmäisenä tarinana.
Seuraavan osan nimi oli Mikki Hiiri: Kaappaus Juubetissa (engl. Kidnapping in Yubet). Tämä, tarinasarjan toinen osa, oli siis pelkästään hiirimaailmaan sijoittuva ja Cesar Feriolin piirtämä. Siinä Mikki ja Hessu saapuvat Juubetiin, vuorivaltioon Aasiaan katsomaan uskomatonta hengellistä johtajaa La Dii Damaa, joka pystyy levitoimalla nousemaan ilmaan. Myös muut yrittävät, ja Hessu ihmeen kaupalla onnistuu. Mikki vie Hessun takahuoneeseen kertomaan Damalle ihmetempusta, ja samalla he näkevät, kuinka Mustakaapu nappaa röyhkeästi nuoren pojan takahuoneesta. He onnistuvat seuraamaan Kaapua lentokentälle, jossa Kaavun rikostoveri jänistää ja jättää roiston oman onnensa nojaan. Kaapu pakenee tietä pitkin vuorille ja kaksikkomme lähtee perään. Tuntien takaa-ajon jälkeen Mikki huomaa Kaavun ja Daman lähellä kielekettä. Roisto on huomannut jotakin paksun ikijään sisällä, eikä siis kiinnitä huomiota takaa tuleviin takaa-ajajiin. Hessu ja Kaapu tippuvat kielekkeeltä, ja silloin Mikkikin huomaa oudon loistavan pallon, samanlaisen kuin Akulla. Kun Mikki menee lähelle palloa, se hehkuu yhä kovemmin ja ikijää alkaa uskomatonta kyllä, sulaa. Lopulta pallo lennähtää Mikin käteen ja sulanut jää synnyttää vesiaallon alhaalla olevia Kaapua ja Hessua kohden. Mustakaapu syöksyy alas jyrkänteeltä huutaen, mutta Hessun onnistuu väistää aalto levitoimalla itsensä ilmaan. Palattuaan kolmikko pääsee sisälle lämpimään, ja Mikki alkaa ihmetellä salaperäisen pallon merkitystä ja mistä se on tehty. Tämä tarina on koko tarinasarjan lyhyin kymmenellä sivulla. Kaikki muut tarinat lukuun ottamatta tätä ja kaksiosaista päätöstarinaa ovat kaksitoista sivuisia. Mielestäni molemmista tarinoista tuli niiden lievän lyhyyden takia turhan suorajuonisia, sillä mitään käänteitä ei ehtinyt tapahtua. Nyt kuitenkin molemmat pallot ovat tulossa koko ajan tulossa lähemmäs toisiaan, mikä ennustaa jotain todella, todella vaarallista.
Kolmas tarina julkaistiin seuraavassa lehdessä, ja sen nimi oli Vauhdikas vuosipäivä (engl. Ornery Orb). Se oli jälleen ankkatarina ja Vicarin piirtämä. Tarina alkaa tavallisesti; Iineksen ja Akun suhteen vuosipäivä koittaa seuraavana päivänä eikä Akulla ole pennin hyrrää minkäänlaiseen lahjaan. Roopekaan ei anna lainaa, vaan kustantaa Akun töihin panttia vastaan. Akulla ei ole mitään arvokasta, mutta lopulta Roope myöntyy ottamaan hehkuvan pallon pantiksi. Jo heti ensimmäisenä päivänä pallo katoaa Roopen työpöydältä ja seuraa Akua jäätelökioskin kassalle. Roope saa ”varkaan” kiinni, ja Aku menettää työnsä, mutta pääsee saman tien toiseen sopimuksen avulla. Pallo ilmestyy myös sänkytehtaalle, ja Roope yllättää taas Akun kun pallo ilmestyy jostakin Akun käteen. Taas Aku saa potkut. Kolmannen työn alkaessa Roope päättää tarkkailla palloa, jotta saisi selville mihin se aina katoaa. Pian pallo lähtee pomppimaan työpöydältä ja ikkunasta ulos. Roope lähtee seuraamaan sitä keilahallille, ja häiritsee Akua taas potkujen arvoisesti, ja Aku menettää viimeisenkin mahdollisuutensa töihin, mutta Roope saa selville samalla Akun viattomuuden. He vievät pallon Ankkalinnan yliopistolle professori Jurassisen tutkittavaksi, joka kertoo, että ”objekti tuntuu vetoa Akuun”. Akun tilanne näyttää toivottomalta ja samalla pallo karkaa Roopelta jälleen. Pieni tyttö lähtee sen perään, ja puistossa oleva Aku näkee pallon menevän läpi vaaroja täynnä olevan hevospoolokentän pikkulapsi perässään. Aku aloittaa pelastusoperaation, ja saa ”apua” poolopelaajilta siinä. Lopulta lapsi on turvassa ja äiti kiittää Akua rahatukolla, jonka kuitenkin nappaa Roope velkojen katteeksi. Tarinan lopussa Aku antaa loppujen lopuksi pallon Iinekselle, mutta eihän se hänen laukussaan kauaa pysy. Tämä oli pienoinen välitarina, jossa pallon ominaisuudet tulivat tutuiksi.
Mennään jo neljättä osaa, joka sekin on siis 12 sivuinen nimeltään Minni & Iines: Onnenkivet (Sister Sleuths). Tällä kertaa piirtäjänä toimi edellä piirtäjiin verrattuna huomattavasti tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Tarina oli myös kyseisen sarjan ensimmäinen, jossa ankka ja hiirimaailmojen hahmot sekoittuivat. Tarinassa ei näkynyt lainkaan sarjan ns. päähahmoja Mikkiä ja Akua. Tarinan alussa kummallakaan ei ole hajua, että molemmat omistavat kyseisen mahtikiven, mutta se käy ensimmäisellä sivulla sattuman kautta selväksi.
Viides osa oli nimeltään Pelle Peloton: Tietäjien taistelu (War of The Wizards). Se oli kaksitoistasivuinen, ja jälleen Vicarin piirtämä. Viidennessä osassa Iines ja Minni ovat poikaystävineen siis tuoneet pallot Pellen (engl. Gyro Gearloose) tutkittavaksi, joka virittää ensimmäisessä ruudussa videokameran todistusaineistoiksi ja jälkitutkimuksia varten. Pelle kokeilee mitä ihmeellisimpiä keinoja saadakseen kaksi palloa niin sanotusti aktivoitumaan ja tekemään jotain ihmeellistä, ehkä jopa raottamaan niiden ihmeellistä salaisuutta. Lukuisten yritysten jälkeen Pelle toteaa pallot rikkomattomiksi ja kokeilee epäuskoisena Pikku Apulaisen (Little Helper) ehdottamaa äänirautaa. Sillä on palloihin uskomaton vaikutus; ne alkavat ensin tärisemään, sitten pallot nousevat ja alkavat tehdä kierreratoja ylöspäin. Uskomatonta mutta totta, kahden pyörteen väliin alkaa ilmestyä kuvaa. Kuva on kolmiulotteista, ja kuva on vanhanaikaisesta kylästä varmaankin yli tuhannen vuoden takaa. Pelle saa tietää kyläläisten keskustelusta, että vuosituhat on vaihtumassa, ja edellinen Millenium näyttäytyy Pellen silmiin. On siis vuosi 999. Juhlat kylässä ovat railakkaat, kun kuva alkaa seuraamaan hauskannäköistä kaksikkoa, ja heidän keskusteluaan. He ovat täysin Mikin ja Akun kaksoisolentoja, ja heidän nimensä ovat Acus ja Miccus. Kaksikko menee haltioituneina akrobaattiesityksestä harjoittelemaan omia temppujaan päämääränään maailmankiertue. Pian he huomaavat ohjuksen tulevan läheisen vaaran huipulta. Ohjus onkin valkoisen magian suurmestarivelho, nimeltään Tarvas Toivoton. Hän kertoo taistelevansa Malevolus Melkoisen kanssa, joka aikoo vallata maailman. Acus ja Miccius jäävät salakuuntelemaan Malevolusta, joka kertoo hirmuisia. Vuosituhannen vaihteessa maailmankaikkeuden voimavirrat saavuttavat lakipisteensä. Silloin hänen mystisistä maametalleista valamansa voimapallot sulautuvat mahtavaksi voimavaltikaksi, jolla hallitaan maailmaa! Malevolus on Tarvaksen edessä ylivoimainen, ja pahuuden voitto vaikuttaa varmalta. Tuttu kaksikko kuitenkin päättää piileskellessään pistää mahtailijalle kampoihin ja onnistuukin herpaannuttamaan Malevoluksen huomion hetkellisesti. Tällä välin Tarvas Toivoton loitsii voimapallot mahtiloitsullaan maailman vastakkaisiin ääriin. Malevolus kuitenkin loitsii pallot palaamaan yhteen 1999 ennen vuosituhannen vaihdosta, ja menee loitsunsa jälkeen vuoren sisään odottamaan oikeaa hetkeä. Tämän jälkeen Tarvas kuitenkin loitsii pallot palaamaan Acuksen ja Micciuksen jälkeläisten käsiin. He siis olivat Akun ja Mikin esi-isiä! Hän loihtii pallot myös kertomaan tarina jälkeläisille esi-isien ehdotuksesta. Pelle näkee kaiken, ja päättää lähteä asein Malevolusta vastaan sulkeakseen tämän magneettikenttään. Hän kuitenkin myöhästyy, ja Malevolus tulee esiin vuorestaan pohjois-Ranskassa, jonne maantietoskooppi Pellen vei. Roisto loitsuu Pellen unohtamaan kaiken, ja kukaan ei vieläkään Malevolusta lukuun ottamatta tiedä mitään salaperäisistä palloista. Pieneen tarinaan mahtui siis paljolti tekemistä ja asioita.
Tarinasarja huipentui kahteen osaan jaettuun huikeaan päätökseen nimeltä Vuosituhannen tempaus (Newyears Nightmare), joista ensimmäinen osa nähtiin vuoden viimeisessä lehdessä 52/99 ja toinen osa koko tarinasarjan huippuna Uuden vuosituhannen ensimmäisessä lehdessä. Tarina alkaa Iineksen järjestämistä uuden vuoden juhlista. Kaikki ovat aluksi autuaan tietämättömiä vaarasta, kun Malevolus teki Pelleen unohdusloitsun. Kesken juhlien Pelle kuitenkin muistaa taas hämärästi eri asiat, ja Aku muistuttaa häntä videoinnista, jota hän käyttää kokeissaan. Aku ja Mikki saavat tietoonsa kaiken sen, mitä Pelle näki pallojen näyttämänä. Samalla Pelle muistaa, että pallot hän lukitsi kassakaappiin. Ne ovat kuitenkin kadonneet! Ja kukapa muukaan kuin Malevolus Melkoinen hypnotisoituineen kätyreineen on tämän takana. Aika käy vähiin, ja Malevolus kätyreinään tiedottomat Karhukopla, Milla ja Mustakaapu lähtee kohti Ankkavuorta tehdäkseen palloista voimavaltikka. Malevolus lähtee ylös tekemään loitsujaan, ja laittaa haarautuvalle reitille yhteen Karhukoplan, toiseen Mustakaavun ja kolmanteen Millan tehtävänään vartioida Malevolusta. Myös pelastusryhmä eli päähahmot hajaantuvat eri poluille. Tytöt Iines ja Minni lähtevät tuimasti yhdelle polulle, Pelle laitteineen ja Roope kääntyvät toiselle ja Aku, Mikki sekä Hessu kääntyvät suoraan ylös. Roope ja Pelle kohtaavat Karhukoplan voitokkaasti ja Pellen laite pistää heidät tajuttomaksi. Minni ja Iines kohtaavat Millan, mutta juuri kun Milla on sitomassa heitä posauspommien jäljiltä, onnistuvat tytöt suututtamaan Millan Malevolukselle ja jättämään sitomisen kesken. Mikki, Hessu ja Aku huomaavat Mustakaavun, joka on kokoajan huijannut Malevolusta ja aikoo napata voimakivet. Hessu kuitenkin onnistuu tekemään hänet sokeaksi kamerallaan, ja vain Aku ja Mikki lähtevät kohti Malevolusta suorinta tietä. Aku ja Mikki alkavat piirittää velhoa, jonka pitää kokoajan keskittyä pitämään palloja ilmassa ja loitsussa. Samaan aikaan raivostunut Milla hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa heitellä ”poikaystäväänsä” päin posauspommeja. Mustakaapu onnistuu lopulta ahneudessaan häiritsemään velhoa sen verran, että Mikki ja Aku nappaavat maahan pudonneet pallot. Malevolus kuitenkin raivostuu, ja pistää sekä Kaavun että Millan pois pelistä voimakkailla iskuillaan. Lopulta Malevolus nappaa loitsuillaan pallot itselleen ja katoaa loitsullaan viimeiseen paikkaan, jossa vielä on keskiyö. Viimeisen sivun alareunassa luki juhlallisesti: Jatkuu ensi vuosituhannella.

Shambor-tarinasarja on huikea tarinasarja, jonka ovat myös ideioineet Pat ja Carol McGreal. Piirtäjänä toimi jälleen tuottelias Cesar Ferioli. Tämä huima seikkailu kertoo Mikistä ja uskomattomasta tarumaasta nimeltä Shambor. Shambor on todella ihmeellinen paikka kaikki matkustavat tavallisilla puisilla, hieman vanhanaikaisilla purjealuksilla; pilvien korkeudella. Alukset lentävät korkealla ja asutusta löytyy myös korkeiden vuorien luolista. Kukaan, siis kukaan ei ole uskaltautunut maan päälle vuosiin, koska siellä piilee koko ajan vaara, petoeläimiä ja muita suurissa loppumattomissa metsissä. Shambor-sarjaa on julkaistu neljä osaa. Outo juttu tarinasarjassa oli sen julkaisutahti. Suunnitelmissa oli varmastikin aluksi julkaista yksi noin kahdenkymmenen sivun osa kerrallaan parissa vuodessa. Ensimmäinen osa, Shamborin Sotasäilä (The Fighting Sword of Shambor), julkaistiin kautta Euroopan vuonna 1998. Suomessa se nähtiin Aku Ankan numerossa 19/98. Seuraava osa, Paluu Shamboriin (Return To Shambor), julkaistiin jo seuraavana vuonna 99, Aku Ankassa 33/99. Kolmas osa, Takaisin Shamboriin (Showdown in Shambor), julkaistiin 2001 ja Aku Ankassa 08/01. Viimeinen osa oli nimeltään Shamborin suojelija (Protector Of Shambor) ja se oli kaikista pisin. Se nähtiin Euroopassa vasta vuonna 2006, viisi vuotta edellisestä osasta. Monet lukijoista olivat jo unohtaneet kyseisen sarjan, kun se julkaistiin Aku Ankan numerossa 43/06. Kaikki tarinat julkaistiin niiden noin 20 sivun pituuden takia tietenkin jatkotarinoina, ja viimeinen osa julkaistiin kolmena osana sen 24:n sivun pituuden takia. Loppuratkaisu löytyy siis vasta Aku Ankan numerosta 45/06. Seuraavaksi kerron teille hieman tarkemmin, mitä koko tarinasarjassa tapahtui tarina kerrallaan. Mikkiä lukuun ottamatta kaikki muut hahmot ovat tietysti lukijoille uppo-outoja Ikkimi Riiheä ja Prinsessa Loracia myöten. Ikkimi Riih on yksi tarinasarjan päähahmoista. Hän luuli olevansa ennustettu pelastamaan Shamborin uskomattomalla Taikamiekalla, mutta tarun kuvaus hännäkkäästä pelastajasta ei sopinut häneen enää sen jälkeen, kun vihollinen onnistui katkaisemaan häneltä hännän.

Taikamiekka-tarinasarja on kokonaan Massimo De Vitan tekemä fantasiatrilogia, joka kertoo Mikin ja Hessun uskomattomista seikkailuista Vilumaassa. Kolmiosainen saaga tehtiin De Vitan toimesta 80-luvun alussa. Kaikki kolme sarjaa julkaistiin Aku Ankan Taskukirjan numerossa 19 nimeltä Joron Jäljillä. Vilumaan laaksossa asustaa hyväntahtoinen kansa, joiden tietäjänä toimii vanha ja pitkä Aaron, joka asuu linnassa jyrkällä kalliolla. Hän on hyvin kansanläheinen, ja yrittää auttaa parhaansa mukaan vilukyläläisiä. Vilukyläläisten lisäksi Vilumaassa asuu myös muita kansoja, joita on ollut myös oikeasti olemassa, mutta suurin osa ei ole oikeita; on gootteja, ruugeja, juutteja ja kääpiöitä. Ennen Vilumaassa kaikki oli hyvin, mutta sitten saapui kaamea Sumujen Ruhtinas, pimeyden herra. Lumovoimallaan hän lumosi kansat itselleen. Enää Aaronin kansa on jäljellä. Kerran kuitenkin Sumujen ruhtinaskin joutui häviölle, kun norjalaiselta vaikuttava Alf-ritari kukisti Ruhtinaan lasimiekkoineen ja ajoi tämän Varjojen laaksoon ja pisti miekkansa ikuiseksi vahdiksi. Jonkinlainen maanmullistus kuitenkin auttoi Ruhtinasta pakenemisessa. Eräs laaksolainen ehdottaa, että Alf haettaisiin takaisin. Silloin Aaron muistaa oudon laitteensa, Ulottuvuusvektorin, jolla voi matkata läpi ajan ja paikan joissakin ulottuvuuksissa. Lautaselle istutaan ja sen reunaa koputetaan kristallisauvalla jolloin se lähtee matkaan. Orvo, eräs kyläläisistä, lähtee arvonnan jälkeen vastahakoisesti matkaan. Samaan aikaan Ankkalinnassa Mikki ja Hessu koristelevat joulukuusta, kun Orvo ilmestyy rymisten heidän etupihalleen. Orvon parkumisen ja selitysten jälkeen hän aikoo etsiä korviketta sauvalle, ja pian löytääkin liemilusikan jolla hän nousee ilmaan. Mikki ja Hessu aikovat estää, tarttumalla kiinni vektoriin, mutta he sinkoutuvatkin Orvon mukana takaisin Vilumaahan! Orvo ehdottaa epätoivoisena, että jompikumpi kaksikosta esiintyy legendaarisena Alfina, mutta Mikki kieltäytyy. Pian he kuitenkin näkevät, minkälaisessa kurjuudessa he elävät, ja päällikön tavattuaan hän luulee saman tien Hessua Alfiksi. Hessu suostuu urheasti, ja seikkailu voi kutakuinkin alkaa. Päällikkö antaa heille kartan, jossa näkyy myös Vilukylän sijainti pohjolassa. Pohjolassa on niin järviä, salaperäisiä soita, vuoristoja ja monien kansojen maita. Vilukylän lähin vihamielinen naapurikansa on juutit, heidän vieressään asuvat gootit. Kartasta käy selväksi, että koko Vilumaa ja Vilukylä on vain pieni osa suurta pohjolaa.
Mikille ja Hessulle tarjotaan oppaiksi kylän hienoimpia miehiä, mutta kaksikko valitseekin rangaistukseksi liemestään todella aran Orvon oppaaksi. Sitten siirrytään Sumujen ruhtinaan linnaan, ja hänet nähdään ensikertaa. Sumujen ruhtinaan ruumis on täysin näkymätön, vain varjo heijastuu seinään. Hän pitää yllään salaperäistä ja suurta kypärää sekä paksua kokovartaloviittaa. Ruhtinaan palvelija kertoo hänelle tunkeilijoista Pohjolassa, ja Ruhtinas käskee lähettämään kätyrit nappaamaan uhkaavat tunkeilijat Vilumaassa. Käy ilmi, että ruhtinaalla oli ennen näkyvä ruumis, mutta hän menetti sen Alf-ritarin toimesta. Kolmikko Mikki, Hessu ja Orvo lähtee kohti kuuvuoria. Heidän matkallaan odottaa kuitenkin yllättävästi vetreä tietäjä Aaron, joka antaa heille Ihmetorven, joka auttaa hädän hetkellä. Siihen voi kuitenkin puhaltaa vain kerran. Pian kaksi outoa sarvekasta lentoliskoa selissään Sumujen ruhtinaan kätyrit hyökkäävät armottomasti. Sitten kuitenkin tapahtuu kummia; Hessu huutaa, ettei sellaisia ole, ja kuin taikaiskusta ne katoavat ja kätyrit tippuvat hankeen.

Sitten paljastuvat Sumujen ruhtinaan todelliset voimat: hänen valtansa perustuu vain harhakuvien luomiseen, ja ei-ruumius synnyttää harha-aistimuksia. Mutta peli ei ole vielä hänen puoleltaan laisinkaan menetetty. Samaan aikaan Aaron huomaa kauhukseen, että on antanut kolmikolle vahingossa väärän torven! He ovat siis hengenvaarassa. Aaron päättää konstilla millä hyvänsä viedä torven heille. Samaan aikaan pelastuskolmikon alamäki alkaa, kun he laskevat kohti Goottien laaksoa. Matkalla vastaan tulee kuitenkin tultasyöksevä rotko! Mutta Hessun ”taikavoimat” auttavat jälleen, ja se katoaa tyystin. Orvo kertoo, että kolmikko aikoo jättien ja taikamiekan luo päästäkseen mennä Tuonelansuon laitaa pitkin ja ylittää joki Taikametsään. Samaan aikaan Sumujen ruhtinas lähettää joukon sotureita varmistamaan kolmikon tuho. Kolmikko aikoo sillä välin poiketa rappeutuneeseen Gootinlinnaan hankkimaan hevoset. He huijaavat vartijoita ja pääsevät sisään. Heitä auttaa eräs goottitalonpoika, sillä gootit vihaavat myös tyrannia. He saavat ostetuksi rattaat ja oudot sarvikuonoja muistuttavat juhdat. Vartijat he ohittavat helposti. Kätyrit ajavat kolmikkoa takaa, ja Sumujen ruhtinas tekee juhdat tajuttomiksi harhanäkykivellä. He onnistuvat pakenemaan suon sumuun. Kätyrit ovat varmoja heidän tuhostaan, suolla nielee liki jokaisen matkamiehen. Mutkien kautta kolmikko tapaa yksinäisen lautturin suolla, joka tarjoaa hyvämielisesti heille kyytiä. Kalastaja vie heidät Tuonelansuon kuningattaren luo, ja he selviytyvät nokkeluudella myös palatsin vahtikoirasta. Tuonelan kansan kuningatar on todella viekas, ja lumoaa katseellaan Hessun, joka menee melkein hulluksi. Mikki kertoo ongelman, ja kuningatar tarjoaa apua lumottua Hessua vastaan. Orvo suostuttelee Mikin jättämään hänet jatkotoimia varten. Mikki ja Orvo saavat kuningattarelta todella suuren lentolinnun. Pian he kaappaavat Hessun takaisin, ja matka voi jatkua. He lentävät yli Taikametsän, kunnes putoavat väijytyksen seurauksena. Sen takana ovat keijut, jotka luulevat kolmikkoa Sumujen ruhtinaan kätyreiksi. Hessu kuitenkin tekee asian selväksi, ja kolmikko pääsee lepäämään keijujen luona. Keijujen luona tulee myös lentolinnnun siiven lisäksi muita pulmia: Orvo on sairastunut. Mikki ja Hessu jatkavat matkaa kohti Jättien maata, ja he tapaavat Peikonmaassa uuden oppaan, urhean ja kookkaan Heimo Hatun, jolla on lemmikkinä karhu. Sillä aikaa Aaro ajaa heitä takaa yrittäen tuoda heille oikean torven. Hän kuitenkin myöhästyy, sillä kaksikko on jo lähtenyt Peikonmaahan. Hemmon etsiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä hän ei ole Peikonmaan kansan suosiossa. Mikki ja Hessu törmäävät Hemmon karhuun ja sitä myöten Hemmoon. Hän lähtee kaksikon mukaan, ja he ovat pian vuorilla, joiden takana Jättien maa sijaitsee vuorijonon ja hirvittävän rotkon takana. Hemmo kertoo, että yöllä rotkon yli kuitenkin muodostuu kosteuden jäätymisenä uskomaton sateenkaarisilta, joka kuitenkin kestää vain hetken. Uusi kolmikko käy yöpuulle, kun jeti hyökkää heidän kimppuunsa kaataen heidät rotkoon nuijallaan. He kuitenkin onnistuvat roikkumaan reunalla. Jeti on juuri tiputtamassa heitä, kun Aaron pelastaa heidät kalauttamalla jetiä takaapäin. He onnistuvat lopulta ylittämään sateenkaarisillan Hemmon urotyön avulla ja lähtevät etsimään taikalasimiekkaa jättien pelottavasta maasta. He joutuvat kuitenkin saman tien vaikeuksiin jättien kanssa ja joutuvat erään pikkujätin lemmikeiksi. He piiloutuvat kakkuun, joka viedään suoraan kuninkaan linnaan jättikuninkaan syötäväksi! Kolmikko pääsee nenäkkäin jättikuninkaan kanssa, kun Aaron huomaa lasimiekan hänen kaulassaan medaljongin sisällä! Viisas Aaron kuitenkin huijaa hölmöä jättikuningasta ja saa medaljongin. Samalla jätitkin kääntyvät Sumujen ruhtinasta vastaan Aaronin huijauksen avulla. Ruhtinas kuitenkin saa tietää heidän lasimiekastaan, ja hälyttää kaikki sotilaansa hätätilaan! Aaron kertoo, että lasimiekka pitää viedä Luoksepääsemättömän vuorenhuipun laelle, varjojen laakson suulle jotta se saisi taikavoimansa takaisin. Hemmo nappaa piileksivältä kätyriltä hänen lentoliskonsa, ja he lähtevät ilman Aaronia muut kätyrit perässään kohti vuorenhuippua. Viime hetkillä lisko katoaa alta, ja loppumatka joudutaan kiipeämään. Hemmo jää pysäyttämään kätyrit ja Hessu sekä Mikki lähtevät huippua kohti. He onnistuvat sankarillisesti, ja kaikki loppu onkin vain pahisten tuhoa. He palaavat omaan maailmaansa, ja saavat tietää, että aika Ankkalinnassa on kulunut vain muutaman minuutin! Joulu ei siis olekaan pilalla, ja Taikamiekka-trilogian ensimmäinen liki satasivuinen huima osa on saanut päätöksensä. Tarina muistutti todella paljon Taru Sormusten herrasta-trilogiaa, ja oli mielestäni yksinkertaisesti loistava. Kaiken kruunasivat Massimo De Vitan juuri asiaan sopivat piirrokset, joissa maisemat olivat myös mainioita. Hieno osa kaiken kaikkiaan.

Toinen osa Taikamiekasta, joka ei oikeastaan liittynyt enää Taikamiekkaan mitenkään, julkaistiin Suomessa samassa taskarissa edellisen kanssa. Se oli myös loistava tarina, joka kulkee jouhevammin, koska hahmot ovat jo jollain tapaa tuttuja. Sen nimi oli Pohjolan turnajaiset. Seuraavaksi kerron teille kyseisen tarinan juonesta. Jo vuosi on kulunut, ja Ankkalinnassa juhlitaan jälleen kerran joulua. Mikin ja Hessun mieleen tulee myös huima seikkailu Pohjolassa ja Vilumaassa. He lähtevät kaupunkiin, kun kaikkialla alkaa näkyä käsittämättömiä merkkejä, joissa lukee Aaronin nimeä. He päättävät pikaisesti lähteä takaisin Pohjolaan. He tulevat Minnin talolle ja lähtevät matkaan. Vilukylässä on kuitenkin tapahtunut todella kummia: kaksikko tupsahtaa keskelle moottoritietä, jolla kulkee outoja liitäviä kulkuneuvoja. Kaksikko on ihmeissään, ja he aikovat yrittää uudelleen, kun he näkevät suuren Vilukaupunki-kyltin. Samalla Orvo pyyhältää muuttumattomana heidän eteensä, ja he tervehtivät iloisesti. Kaikki on muuttunut uskomattomalla tavalla siitä lähtien, kun ensimmäiset matkalaiset tulivat katsomaan sänkyä, jossa Alfin serkku nukkui, Ihmetorvea ja muuta. Koko Vilukylä on muuttunut huimasti, joka puolella on suuria hotelleja ja sankarimuseoita sekä muuta turismiin liittyvää. Yhtäkkiä taivaalta sinkoutuu tulinen pieni meteori, ja hieman kaupungin ulkopuolella syntyy räjähdys. Orvo joutuu kertomaan heidän ongelmastaan ja vie heidät Aaronin muuttumattomalle linnalle. Aaron kertoo, että Vilukylän kehitys on hänen syytään, sillä hän paljasti kyläläisille eri keksinnöistä mitä hän linnassaan säilytti. Aaron kertoo, että kamala Ärhäkkö-tulivuori on yli tuhannen vuoden jälkeen taas tullut aktiiviseksi. Hänen mukaansa purkaukset ovat suurentuneet koko ajan, ja pian tulee massiivinen purkaus joka tuhoaa koko Vilukaupungin! Aikaa purkaukseen on 6 päivää. Aaronin mukaan on kuitenkin yksi keino: Ärhäkköliitti, erikoinen kristalli, joka sen kraatteriin heitettynä laannuttaa raivon. Ainoa osa kristallia on kuitenkin goottien kuninkaan valtaistuimen tukena, eikä hän suostu luovuttamaan kristallia kuin vain siten, että Hessu, Alfin serkku, edustaa häntä Pohjolan turnajaisissa, jossa jokaisen kansa parhaat taistelevat eri lajeissa. Vilumaalaiset eivät osallistu turnajaisiin. Hessu suostuu, ja he saavat aseenkantajakseen Orvon ja mukaansa Hemmo Hatun. He lähtevät turnajaisiin, ja Hessu saa Aaronilta myös toivekuvun, joka liikaa käytettynä aiheuttaa outoja seurauksia. Nelikko saapuu ränsistyneeseen Gootinlinnaan. Seuraavana päivänä turnajaiset alkavat, ja jokaisen kansan voimakkaat osanottajat tuodaan esille. Kaikki, kääpiöistä berserkkeihin osallistuvat. Viimeisenä saapuu uhkaavan oloinen Tuonelansuon kuningattaren musta ritari. He kokevat mitä huimimpia lajeja, ja onnistuvat lopulta uskomattomasti voittamaan turnauksen, mutta he ehtivät vain sekunteja liian myöhään. Koko Vilukaupunki ilman asukkaitaan hautautui tuhkan alle, ja rakennus piti aloittaa alusta. Tämän lisäksi tarinasta on julkaistu kaksi muuta osaa, toinen samana vuonna, mutta toinen vasta 90-luvulla.

Nettisakki (engl. I-Team) on myös eräänlainen tarinasarja, vaikka sen juoni ei olekaan täysin sama jokaisessa sarjassa. Tupua, Hupua ja Lupua lukuun ottamatta sarjan hahmot ovat kuitenkin tuntemattomia lukijalle. Lisäksi tarinan otsikoinnissa on aina isolla: Nettisakki. Nettisakki koostuu koululaisista, jotka ovat kiinnostuneita erilaisesta elektroniikasta, ennen kaikkia tietokoneista. Samalla porukka raktoo mysteereitä. Nettisakin piirtäjänä toimi Millet. Tarinasarja ei saavuttanut ainakaan Suomessa koskaan minkäänlaista tietoisuutta, koska sen juonet olivat mielestäni aina kovin tylsiä, eikä piirtäjäkään voinut pelastaa ryhmän mitäänsanomattomuutta. Ankanpoikia tietenkään lukuun ottamatta muut hahmot olivat kovin tylsiä, eivätkä ne jääneet muistiin erilaisuudellaan. Nettisakkia tehtiin kaiken kaikkiaan 12 tarinaa. Ne olivat yleensä hieman yli 10 sivuisia. Nettisakki ratkoi yleensä niissä erilaisia pulmia, jotka liittyivät aina jotenkin elektroniikkaan ja tietokoneisiin. Hahmot olivat Nettisakissa hieman nörttimäisiä lukuun ottamatta Mäkk, mutta joskus he kolusivat jopa viemäreitä. Inducksissa ei ollut suomenkielisiä nimiä, mutta hahmoja olivat ainakin hintelä Ben, kovismainen Mäksä joka pitää nahkatakkia, punahiuksinen tyttö nimeltä PeeSee ja pari muuta tyyppiä. Lisäksi heillä oli käytössään myös outo tietokonelaite nimeltä tekoäly. Ensimmäinen jakso Nettisakista julkaistiin vuonna 1999 ja ainakin toistaiseksi ja varmastikin viimeinen jakso 2005. Tarinasarjan oli ideoinut ja käsikirjoittanut britti Paul Halas, joka on mielestäni tehnyt paaljon parempiakin sarjoja ja tarinoita.

Roope ja kumppanit Euroopassa-sarja julkaistiin vuonna 2007. Julkaisijana toimi tietenkin Egmont ja piirtäjinä Wanda Gattino sekä Carlos Mota. Tarinasarjan oli ideoinut Per-Erik Hedman. Aika-ajoittain siinä viitattiin myös paljon kyseisen maan kulttuuriin joka tuli kaikista parhaiten esille Hollanti-tarinassa. Muissa tarinoissa kyseinen hanke hieman epäonnistui muissa tarinoissa. Ensimmäisessä osassa nimeltä Haamuvaunut Roope, Aku ja ankanpojat lähtevät kohti Saksaa tutkimaan Constantzollerin linnaa ja siinä sijaitsevaa aarretta. Taru kertoo, että paikassa kummittelee edelleen. Milla seuraa Korrin silmin tapahtumia tietäen, että Roopella on matkassaan myös ensilanttinsa. Saksassa ankat ryhtyvät etsimään jonkinlaista salakäytävää Korrin ja Millan tarkkaillessa. Pian he löytävätkin onnekkaasti salakäytävän, mutta ensin Roope haluaa tutkia erästä kirjaa. Kirjassa kerrotaan Constanzollerin karu tarina, kun hänen häijy serkkunsa kahlitsi hänet nälkäkuolemaan. Tarun mukaan kreivi kummittelee yhä, ja öisin linnanpihasta lähtevät myös kammottavat haamuvaunut. Milla aikoo huijata Roopea, ja onnistuukin soluttautumaan linnaan valeasussa. Kreivi kuitenkin ilmestyy ja paljastaa Millan, joka hyökkää Roopen kimppuun. Roope kuitenkin pääsee juuri samaisella hetkellä kääntöoven toiselle puolelle. Milla lähtee perään, ja pienoisen sähellystakaa-ajon jälkeen kreivin aave kaataa ketjulla Millan. Ankat kokevat myös pettymyksen löytäessään aarrekätkön, siellä kun oli enää pari lanttia. Tiellä he kohtaavat kaameat haamuvaunut, jotka suistuvat läheiseen järveen. He löytävät järven pohjasta aarteen, ja lähtevät seuraavaksi Puolaan. Jokaisen lehden lopussa, missä oli julkaistu tällainen tarina, oli myös dekkarisivu. Mielestäni koko sarja petti minut hieman, sillä piirtäjät olivat turhan tuntemattomia ja tarinat loppuivat hieman tylsästi.
Seuraavassa tarinassa, nimeltään Suolaa ja Kultaa, matkattiin Saksan suureen naapurimaahan Puolaan, Krakovaan myös Pelle matkassaan. Myös tämän tarinan oli piirtänyt Wanda Gattino. Roope on kuullut, että eräs kuuluisan tiedemiehen Kopernikuksen apulaisista asui monta sataa vuotta sitten suuressa suolakaivoksessa ja oli lähellä onnistumista tutkimuksissaan muuttaa suolaa kullaksi. Roope ja kumppanit siis lähtevät etsimään hänen asuinpaikkaansa ja tutkimusmuistiinpanoja Krakovasta, suuresta suolakaivoksesta. Heidän takanaan piileksivät myös tietenkin Milla ja Korppi. Pian ankat onnistuvat onnekkaasti metsästyksellään, mutta Milla vaanii koko ajan iskuetäisyydellä.. Kyseinen tarina oli ehkä koko tarinasarjan heikoin, sillä Puola on ulkopuolisille hieman mitäänsanomaton maa. Tapahtumat olivat koko ajan suolakaivoksessa, eikä siis muulle kulttuurille annettu sanansijaa.
Seuraavaksi siirryn tarinasarjan kolmanteen tarinaan, joka oli koko tarinasarjan paras. Siinä käsiteltiin Itä-Euroopan piskuista mutta persoonallista Hollantia. Tarina oli kokonaisuudessaan loistava, lisäpontta tarinalle antoivat myös Carlos Motan lennokkaat piirrokset. Tarinan nimi oli Tulppaaneja ja timantteja. Siinä Roope ja kumppanit ovat lähdössä pienellä aluksella Rotterdamiin, Hollannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin etsimään erään kauppalaivan satumaista timanttiaarretta, joka upposi heidän esi-isänsä laivan mukana. Tällä kertaa heitä seuraavat Millan ja Korrin lisäksi myös armoton Karhukopla, jotka matkustavat salaa Roopen laivan ruumassa. He nostavat vedestä arkun, ja samaan aikaan pahikset hyökkäävät kohti aarretta ja ankkoja. Milla yrittää loitsia heidät, Karhukopla havittelee timantteja. Lopulta saadaan selville, että arkku on väärä ja täynnä romurautaa. Ankat pääsevät pakosalle, mutta Karhukopla telkeää Millan kirstuun. Roope ja kumppanit ajattelevat, että arkku sekä laiva olisivat merivirtojen mukana kulkeutuneet muualle, ja pienen tutkinnan ja kyselyiden jälkeen he saavat tietää, että laiva haaksirikkoutui sittenkin vanhan ja käytöstä poisotetun padon luona, jossa sijaitsee kaunis tulppaanipelto ja tuulimylly. Sillä aikaa Milla huijaa poliiseja ottamaan Karhukoplan kiinni juustovarkaudesta. Milla itse odottaa oikeaa hetkeä kauempana ankoista, kunnes lopulta ankat löytävät suurehkon arkun, jonka sisällä on säihkyviä timantteja! Milla hyökkää, ja iskee loitsun kohti ankkoja ja arkkua. Vahva taika kuitenkin heijastuu Millaan päin käännetyistä jalokivistä, suoraan noita-ankkaan, ja jälleen Roope, Aku ja ankanpojat selviytyvät taistosta voittajina.

Seuraavaksi käsittelyvuorossa jo monen muunkin arvostelema Taikaviitta vs. superkonnat – saaga. Siinä oli neljä niin sanottua julkaistua osaa ja yksi osa, jonka lukijat saivat valita kolmesta muusta vaihtoehdosta. Kaikki lukijat odottivat suunnattomasti tarinasarjalta, olihan yhden osan piirtäjänä mahtava Giorgio Cavazzano, yksi nykyhetken tähdistä. Muina piirtäjinä toimivat muut Italian nykypiirtäjät, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja yksiomista suosikeistani Roberto Vian. Käsikirjoituksesta vastasivat paljon tuntemattomammat miehet, Riccardo Secchi ja Giorgio Salati, jotka pettivät joissakin kohdissa aika pahasti.
Ensimmäinen tarina alkaa, kun Aku on pakkaamassa tavaroitaan lähteäkseen lomalle. Ankkalinna saisi pärjätä hetken yksi. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla on ankkuroitu hienohko ja pieni vene, jossa pitää väliaikaisesti majaa kaamea roistokopla, jotka aikovat kaataa Taikaviitan hitaasti mutta varmasti. Ensimmäisenä koplan pomo, mystinen herra Näkymätön, kertaa suunnitelman. Yksitellen he murtavat Taikaviitan ja yrittävät tuhota hänet lopullisesti. Ensiksi vuoron saa rikollisnero Hak Kermak robottiapureineen, sitten kauhukaksikko Tim ja Tom, sen jälkeen kaunis ja voimakas sähkönainen Zafire ja viimeisenä vaan ei vähimpänä mahtava herra Näkymätön itse. Ensin siis Hak Kermak ja Kollo, jotka aikovat iskeä kiinni hurjalla tekniikalla suoraan Ankallispankkiin. He laittavat ensin päälle jonkinlaisen hologrammidinosauruksen keskellä Ankallispankin lähellä sijaitsevaa aukiota, joka pitää poliisit ja siviilit loitolla. Pakokauhun vallassa oleva kaupunki ei huomaa mitään, kun pankin hälytin pärähtää soimaan ja Kollo yrittää avata pääholvin ovea. Hän ei kuitenkaan tiedä, missä sen koodi on ja lähtee takaisin kohti Kermakia ja pakettiautoa. Sillävälin Taikaviitta taistelee dinosaurusta vastaan ja onnistuu loppujen lopuksi hävittämään sen. Heti tämän jälkeen Kermakin apinat kuitenkin hyökkäävät hänen kimppuunsa. Kollo lähestyy pakettiautoa, ja kömpelönä robottina kompastuu tärkeään johtoon, ja koko suunnitelma menee mönkään. Ensimmäinen Taikiksen kovista vastuksista on hoideltu, vaikka Taikaviitta ei itse tiedäkään tulevista vastuksista mitään. Ensimmäinen osa oli itselleni todellinen pettymys. Koko homma loppui saman tien, kun tositoimet alkoivat.
Seuraavassa tarinassa taikaviitan vastaan asettuvat kauhukaksikko Tim ja Tom, joilla on erikoiskyvyt muutella muotoaan. He aikovat iskeä Roope Ankan mahtavaan rahasäiliöön. He pääsevät saman tien todella helposti sisään rahasäiliöön muuttamalla muotoaan Touhoksi ja Akuksi. Roopen päätoimistossa he paljastavat omahyväisesti itsensä. Roope ehtii painaa hälytysnappia, ja kutsuu Taikaviitan apuun. Taikaviitta ei kuitenkaan tiedä vastustajiensa kovuutta, ja sisään päästyään kauhukaksoset vangitsevat hänet. Taikaviitan tilanne vaikuttaa toivottomaakin toivottomammalta, ja hän päättää saattaa kaksikon ansaan sanallisesti. Hän alkaa ärsyttämään molempia, kunnes he molemmat muuttuvat riidan jälkeen karhukoplalaisiksi. Rahasäiliön turvajärjestelmä nappaa Timin ja Tomin parempaan talteen, ja Taikaviitta sekä Roope vapautuvat solmuista. Myös tämän osan loppuratkaisu oli hieman huono, mutta selvää parannusta edellisestä oli jo näkyvissä. Nyt siis enää kaikista kovimmat, sähkötyttö Zafire sekä herra Näkymätön ovat jäljellä. Seuraavassa, jo kolmannessa osassa Taikaviitta kohtaa Zafiren. Aku on viimein jo onnistumassa matkasuunnitelmissaan, kun Iines pakottaa hänet mukanaan kauppaan ostoksia tekemään. Zafire on samanaikaisesti suunnittelemassa Ankallismuseon, jo kolmannen monumentin ryöstöä, mutta hänen päähänsä ei pälkähdä yhtään kunnollista ajatusta. Zafire on siis todella vaarallinen roistonainen, jolla on vartalossaan sähkön voima. Hänen kädestään lähtevällä voimalatauksella voi lamauttaa koko turvajärjestelmän. Ostoksilla Aku saa yksin ollessaan hälytyksen murrosta, ja muuntautuu Taikaviitaksi roistoja varten. Zafire on ollut Ankallismuseossa, ja on ”vahingossa” hälyttänyt turvajärjestelmän ja vartijat, ja esittää pyörtynyttä. Zafire huomaa, että myös Taikaviitta pystyy sulkemaan ja avaamaan turvatoimet. Hän hypnotisoi huomaamattomasti Taikaviitan, ja käskee hänen tulla myöhemmin avaamaan Ankallismuseon ovet. Taikaviitta saapuukin hypnotisoituna itsenään eli Akuna! Zafire käskee hakea korut museosta. Aku hakee helyt, ja kun hän on loitsun vallassa antamassa korut Zafirelle, iskee Iines mustasukkaisena paikalle. Hän lyö voimalla laukullaan Akua päähän, jolloin koko hypnoosi raukeaa ja Aku palaa tietoisten joukkoon. Zafire joutuu omaan sähköeristettyyn selliinsä, mutta uhkaa murskaavansa Taikaviitan henkilöllisyystiedollaan. Jälleen Taikaviitta kukistaa superroiston. Nyt Aku ja viimein luulee pääsevänsä lomalle Pellen kehittelemällä yksityislentokoneella. Tässä tarinassa oli nähtävissä jo todella selkeää parannusta, varsinkin loppuratkaisu oli arvaamaton ja hyvä.
Neljännessä tarinassa taistelu Taikaviitan ja superroistojen välillä huipentui yön sankarin ja koko koplan pomon, herra Näkymättömän kohtaamiseen. Aku on juuri valmistautumassa viimein lähtöön kohti hiekkarantoja aamiaispöydässään. Silloin uutinen kertoo loman kannalta kovan kolauksen: Ankallisgalleria on ryöstetty mystisesti. Taikaviitta lähtee rikospaikalle jo lomaa haikaillen. Siellä hän löytää itselleen tarkoitetun viestin, jossa on kutsu Ankkalinnan satamalaiturille numero 17. Taikaviitta saapuu satamalaiturille ja kohtaa viimein herra Näkymättömän, joka on tähän asti pysynyt melko hiljaisena. Herra Näkymätön ottaa näkyvät vaatteet pois päältään, ja tilanne vaikuttaa viittasankarin kannalta mahdottomalta. Näkymätön onnistuu kalauttamaan Viittaa takaraivoon. Seuraavaksi Taikaviitta herääkin todella oudosta lasitilasta, josta ei pääse pois. Herra Näkymätön on vieressä, ja kertoo hullusta suunnitelmastaan, jossa hän kerää itselleen kaikki maailman supersankarit! Taikaviitta yrittää epätoivoisesti pyristellä lasitilassa, mutta rikkoutumaton lasi pysyy kovana sädeaseenkin edessä. Monien toivottomien yritysten jälkeen Taikis luovuttaa ja nojaa surkeana seinään, joka antaakin periksi! Taikaviitta onnistuu yllättämään kauhean pomon ja onnistuu vangita hänetkin. Kaikki superroistot ovat siis nyt vankilassa, ja Aku pääsee vihdoin ja viimein hyvin ansaitulle lomalleen, ja luulee superroistojen jäävän unholaan. Mutta kuten jo alussa sanoin, lukijat saivat antaa äänestyksessä yhdelle roistoista revanssin Taikaviittaa vastaan. Äänestyksen voitti hiuksenhienosti, mutta odotetusti herra Näkymätön voittaen Zafiren vain yhdellä prosentilla.
Viimeinen osa ja huipennus alkaa sillä, kun Aku palaa rennolta ja hyvältä lomaltaan virkistyneenä tietämättömänä, mitä sillä välin on tapahtunut. Herra Näkymätön on päässyt hyvän käytöksensä ehdotuksensa avulla ehdonalaiseen ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin Ankallisgalleriaan. Roistosta on tullut nyt siveellinen ja avulias kansalainen, tai niin ainakin kaikki luulevat. Aku ei usko sanaakaan herra Näkymättömän puheista tv-haastattelussa jossa roisto jopa kiittää Taikaviittaa. Seuraavaksi hän lähtee Pellen talolle, joka on kuuleman mukaan kehitellyt uuden tuliaseen. Se on hyvin vaarallinen kangistusase, jolla kohde saadaan nimensä mukaisesti kangistettua täysin paikalleen ulkomuodoltaan. Uhri voi kuitenkin miettiä, eli aivot toimivat tilassa edelleen. Herra Näkymätön onnistuu varastamaan kyseisen aseen ja mitäpä muutakaan kuin kangistaa Taikaviitan ovelasti. Seuraavaksi hän esittää kangistetun Taikaviitan patsaana ja suurkiitoksena Taikaviitan uroteoista. Kaikki alkavat pitää Näkymätöntä kunnon miehenä ja kunnioittaa häntä. Mutta he eivät tiedäkään, mitä oikeasti on sattunut. Pian Pelle palaa Ankkalinnaan, ja tajuaa välittömästi kaiken kuultuaan mitä on tapahtunut. Uhrin voi herättää kangistuksesta fyysisellä ärsykkeellä. Ensin Pelle keksii nuijan, jolla voisi lyödä viittasankaria päähän, mutta sitten Pikku Apulainen keksii paljon paremman idean, nimittäin kutitushöyhenet. Hän pelastaa Taikaviitan, joka lähtee ajamaan takaa jo karkumatkalla merellä olevaa herra Näkymätöntä. Taikis saavuttaa hänen paattinsa, jossa käydään viimeinen taistelu. Taikaviitta voittaa käsirysyn ampumalla Näkymätöntä kangistusaseella. Suomen lukijoiden päättämä tarinasarja loppuu, kun Taikaviitta on sellissä käsirautoihin kahlitun ja edelleen kangistetun herra Näkymättömän kanssa. Viittasankari miettii, kummalla herättäisi hänet; höyhenillä vai nuijalla. Sellistä kuuluu rääkäisy.

Tuplanolla-sarja on todella hieno italialainen sarja, joka julkaistiin Aku Ankan Taskukirjoissa kaiken kaikkiaan neljä mahtavaa osaa. Sarja päättyi tarinaan nimeltä Tuplanolla ja petosten kehä taskukirjassa 351. Tuplanolla on huima agenttiseikkailusarja, joka kertoo Akusta vakoilun maailmassa. Uskomattomat juonenkäänteet yllättävät ja henkilöt muuttuvat yhtäkkiä epäilyttäviksi. Oivalluksia tapahtuu joka hetki. Akun lisäksi tarinan päähenkilöinä toimivat vain mystiset agentit, jotka toimivat väärillä nimillä. Agenttien pomo on suuri pöllöhahmo Jori J, joka kuitenkaan ei esiintynyt sarjassa kuin vain yhdessä ruudussa. Muuten hänenä toimi valeasussa ovela ja rikollinen Kia K, joka aluksi vaikutti hyvin luotettavalta verrattuna pälyilevään L-Lihakseen ja järkälemäiseen M-Mustaan. Aku ei voinut koko kertomuksessa luottaa kehenkään, ja kaikki vaikuttivat joissain vaiheissa epäilyttäviltä. Tarina alkaa, kun Aku huomaa, että kalenterissa on kolme raksittamatonta päivää, jolloin kukaan ei ole nähnyt Akua. Selviää, että kyseessä on jonkinlainen agenttijärjestö, ja hän on tehnyt huiman testin päästäkseen agentiksi suostuttelun jälkeen. Tarinasarja loppuu kutkuttavan jännittävästi siten, että Aku näkee Kian paljastuksen jälkeen alati tarkkailevan pääjohtajan!

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 923 - 12.07.2009 klo 09:56:58

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Ensimmäsen osan nimi on Usvaverhon takana. Tarinan alkaessa Roope, Aku ja pojat saapuvat Pelle Pelottoman pajalle. Pelle on keksinyt jonkin uuden keksinnön, jokin aineensiirrin?, mutta keksintö ei vielä toimi niin kuin sen pitäisi. Samaan aikaan pajan läheisyydessä on Robotinnäköinen olento, joka osaa lentää. Pikku Apulainen huomaa robotin ja vähän ihastuu siihen. Robotilla on mukanaan paperilappu, joka putoaa maahan, ja Roope kumppanineen poimii lapun talteen. He huomaavat lapussa olevan kartan ja kartalla saaren ja lähtevät selvittämään, että missä saari sijaitsee. He eivät saa selville saaren sijaintia. Roope huomaa kartassa mahdolliset kordinaatit, ja tämän avulla he lähtevät etsimään saarta, pienellä laivalla. Myrsky saapuu, ja Roope sekä kumppanit ovat jo kääntämässä laivaa kohti Ankkalinnaa, kunnes yhtäkkiä myrsy salamannopesti laantuu. Sen jälkeen tulee sumu, joka kuitenkin hälvenee varsin nopeasti. Sumun takaa paljastuu Ankkojen etsimä saari. He Ankkuroivat veneensä, ja lähtevät kiipeämään jyrkkää saarta ylöspäin. Kun he ovat kiivenneet ylös, he huomaavat saaren varsin erikoisen väen: Saarella asuu Kyklooppeja, Kentaureja ym. taruolentoja. Taruolennot ovat Ankoille yllättävän ystävällisiä, ja tarjoavat Ankoille ruokaa ja juotavaa. Saarella Roope ja pojat löytävät lentävän hevosen, Pegasoksen. Pegasos on pulassa joten Roope ja pojat pelastavat sen. Sitten he hakevat Akun ja lähtevät pois saarelta, heillä on kuitenkin mukanaan salamatkustaja, Pegasos. Ankanpojat huomaavat Pegasoksen, mutta eivät aio kertoa siitä Roopelle, joten Pegasos pysyy toistaiseksi salassa.
Toisen osan nimi on Mysteereitä ja Myyttejä. Tämä tarina alkaa kun Hessu ja Mikki (jotka ovat myös tarinassa tärkeitä henkilöitä), menevät katsomaan Staattisen uusinta keksintöä, molekyylisiirrintä. Molekyylisiirrin ei kuitenkaan toimi, oikealla tavalla. Staattinen kertoo keksinnöstään ja he testaavat sitä. Kone heittää Jalkapallon ulos ikkunasta, ja se osuu suoraan sitä outoa robottia päin. Robotti pudottaa taas samanlaisen paperinpalan, kuni ensimmäisessä osassa. Myös tässä paperissa on saaren kartta, ja Mikki sekä Hessu lähtevät selvittämään saaren olinpaikkaa, lentokoneella. Jälleen kun he lähestyvät saarta, saaren peittää paksu sumu. Kun sumu hälvenee, saari paljastuu esiin. He laskeutuvat saarelle, ja huomaavat siellä olevan varsin kummallisen näköistä porukkaa, eli taruolentoja. Mikki vakuuttaa, että he ovat Hessun kanssa tulleet täysin ystävämielisinä saarelle. Saarelle on kuitenkin hyökätty, ja siellä käydään pienimuotoista sotaa. Mikki ja Hessu yrittävät pelästyttää hyökkääjiä ampumalla hätäraketteja. Mikki huomaa, että saari ehkä sortuisi pian, ja tämän hän kertoo myös taruolennoille. Sitten he palaavat lentokoneella takaisin Ankkalinnaan.
Kolmannen osan nimeksi laadittiin Pegasos. Nimivalinta tälle tarinalle on ihan osuva. Tarina Alkaa Ankkalinnasta. Ankanpojat jahtaavat aluksi Ankkalinnan kaduilla Pegasosta, joka on jo kasvanut varsin isokokoiseksi. Aku yllättää Pegasoksen ja nappaa sen. Ankat naamioivat pegasoksen koiraksi, jottei se herättäisi kaupuangilla liian suurta huomiota. He vievät "koiran" suoraan paratiisitielle Akun kotiin. Siellä Pegasos tuntee olonsa kotoisaksi. He eivät vieläkään ole kertoneet Pegasoksesta Roopelle, sillä yleensä Roopen toimista ei seuraa mitään hyvää. yhtäkkiä Roope soittaa talon ovikelloa. Silloin Ankat hätkähtävät ja pojat vievät Pegasoksen suoraa tietä yläkertaan piiloon Roopea. Pian Roope kertoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta, ja Ankoilla hiki nousee otsalle. Roope tarkoitti Pegasoksella kuitenkin vain omaa lentoyhtiötään, jonka nimi on Pegasos. Heti Roopen lähdettyä Pegasos rynnistää väkisin alakertaan. Se on kiintynyt Roopeen, sillä Roope pelasti sen pulasta saarella. Ankanpojat vievät Pegasoksen metsään rauhoittumaan, mutta siellä he tapaavat Akun ja Roopen, Roope ei ehdi kuitenkaan nähdä Pegasosta, vaan lähtee lentokoneella hanhivaaraa kohti. Yllättäen Roopen lentokone kuitenkin hajoaa, mutta Pegasos pelastaa Roopen, ja oppii samalla lentämään. Silloin Roope muistaa Pegasoksen, hän ällistyy todella. Roopen pitäisi ehtiä hanhivaaraan pyytämään lupaa lentoyhtiölleen, ennen Kulta-Into Piitä. Pegasoksen lentotaidon voimin Roope ehtii perille ennen Piitä. Roope muistaa tarinan lopussa myös saaren, jonka hän oli jo ehtinyt unohtaa. Roope kuitenkin lupaa olla tekemättä saaresta turistikohdetta.
Neljännen osan nimi on Yksisarvisen sarvi. Tämä osa kertoo vuorostaan Hiiristä. Tarinan alussa Mikki ja minni viettävät aikaansa huvipuistossa. He menevät huvipuistossa erääseen telttaan, jossa on ihmeitä (ei oikeita) ympäri maailmaa. Eräs ihme on yksisarvisen sarvi, ja tämän nähtyään myös mikki alkaa muistamaan, kuinka hän oli ollut Myyttien saarella. Hän myös muisti että hänellä itsellään on kyseisen eläimen sarvi kotonaan, hän sai sen saarelta. Kotiin tultuaan Mikki huomaa, että hänen talollaan on miehiä (jotka olivat huvipuiston ihmetaltassa). Nämä miehet yrittävät varastaa mikiltä Mikin sarven, ja erään kartan. Mikin hanttiyrityksistä huolimatta ryökäleet saavat varastettua nämä tavarat. Mikki huomaa, että hän muistaa myyttien saaren, hänen sarvensa avulla. Miki lähtee ajojahtiin takaisin huvipuistoon. Hän yrittää ottaa kiinni varkaat. Aluksi hän saa pelkän kartan takaisin, mutta valeasujen ja Mikin älyn avulla hän saa myös sarven takaisin.
Tarinasarjan viidennen osan nimi on Lieskoja ja lohikäärmeitä. Tässä tarinassa seikkailee sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Tarinan alussa Aku ja Roope etsiskelevät Ankanpoikia, joista ei ole kuulunut yhtään mitään Pegasuksen lentoretken jälkeen. Molemmat epäilevät, että Pegasus on vienyt pojat myyttien saarelle. Tänne myös Aku ja Roope suuntaavat. Lentokoneessa, jolla Akuja Roope lentävät myyttien saarta kohti, on ongelmia. Aku yrittää korjata tilannetta, mutta putoaa vanhingossa lentokoneesta mereen. Aku putoaa taivaalta suoraan mikin päälle, joka on myös lähtenyt suuntaamaan myyttien saarelle, Hessun ja Staattisen kanssa. Mikki oli kovassa myrskyssä tippunut laivan laidan yli mereen. Aku ja Mikki uivat mereltä laivaan, jossa Hessu ja Staattinenkin ovat. Molemmat kertovat toisilleen oman tarinansa liittyen Myyttien saareen. Saarelle saapuessaan he huomaavat luolan, jossa makaa sairas lohikäärme. Lohikäärme yritetään parantaa ja Mikki sekä Aku onnistuvat siinä. He ehtivät juuri ja juuri pois luolasta, ennen kuin se romahti mereen. Saari hajoaa edelleen kovaa vauhtia. Pian tämän jälkeen he kohtaavat Ankat, Staattisen ja Hessun. He jäävät saarelle istuskelemaan ja miettimään seuraavia "askeleitaan".
Kuudennen osan nimi on Etsijät Eksyksissä. Tässä tarinassa esiintyvät mm. Iines ja Minni. Tarinan alussa molemmat ovat satamassa vaatimassa eräältä venevuokraajalta kyytiä myyttien saarelle. Vuokraaja ei kuitenkin pystyisi toteuttamaan tätä, sillä eihän lähes kukaan tiedä, missä Myyttien saari sijaitsee. Vuokraajan kieltäydyttyä Iines ja Minni vuokraavat itselleen veneen ja lähtevät kahdestaan etsimään Myyttien saarta. He löytävät lopulta saaren, mutta joutuvat pelottavan merihirviön kynsiin. Kuitenkin yhä edelleen saari sortuu, ja saaren kalliolta pudonnut kivi osuu merikäärmeeseen ja Iines sekä Minni pelastuvat. he eivät vielä ole pelastuneet, sillä heitä alkaa jahtaamaan valtava lintu. Molemmat kuitenkin pystyvät pakenemaan lintua. Vielä tämän jälkeen he kohtaavat useita taruolentoja saarella. He kuitenkin selviävät jokaisesta tilanteesta. Tämän jälkeen tarinaan tulee jälleen mukaan se outo robottimainen olento, joku keiju. Keiju opastaa naiset vuorelle. Vielä muutaman vastoinkäymisen kautta he pääsevät erään jyrkänteen luo, josta he näkevät Akun, Mikin ja kumppanit. He eivät kuitenkaan vielä lähteneet heidän luokseen, sillä oli jo myöhä.
Seitsemännen osan nimi on Minniä ja Iinestä etsimässä. Tämän tarinasarjan osan alussa tutut päähenkilömme, alkavat rakentamaan vempelettä, jolla he pääsisivät pois saarelta. Iines ja Minni suunnittelevat menoa, Mikin ja kumppanien luo. Tosin he joutuvat kivivyöryn alle. He putoavat jokeen. Hessu on kalassa ja hänen onkeensa tarttuu yllättäen Minni kenkä. Tämän jälkeen Aku löytää samaisesta joesta iineksen rusetin. Tämän jälkeen he tajuavat, näiden neitojen olevan saarella. Kaikki, jotka ovat Akun ja Mikin seurueessa, lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä. Hessu ja Roope joutuvat etsimisretkellään varomaan saaren maaperän halkeamia, mutta erään halkeaman välistä löytyy suuri ja hyvin arvokas timantti. Minni ja Iines ovat pulassa, ja he tippuvat eräältä jyrkänteeltä, mutta Pegasos poimii heidät kyytiin ilmasta. Loppujen lopuksi vastoinkäymisien jälkeen Ankanpojat löytävät Iineksen ja Minnin. Tarinan lopussa saaren valtias astuu esiin ja kertoo saaresta ja sen kohtalosta ym.
Kahdeksannen osan nimi on Keksijäin Koettelemukset. Tarinan alussa Pelle Peloton ja tohtori Staattinen ovat vuotuisilla keksijämessuilla, tosin ilman mitään esiteltävää keksintöä. Staattinen ehdottaa Pellelle, että he menisivät katsomaan Staattisen suunnittelemaa rakettia hänen pajallensa, sitä ei kuitenkaan vielä ole testattu. Jälleen tarinassa astuu esiin se robottimainen keiju, keiju pudottaa keksijöille kertan, joka opastaa heidät myyttien saarelle. Samaan aikaan eräs toinen erikoinen pieni robotti tulee ja sieppaa tutuksi tulleen keijun. Keksijät lentävät Myyttien saarelle, tosin polttoaine on lopussa, ja he tipähtävät saaren lumiselle alueelle, jossa he kohtaavat ison Jetin. Pikku Apulainen ja muut robotit kamppailevat keskenään. Keksijät pakenevat Jetiä, ja lopulta saapuvat muiden luokse. Mythos kertoo keksijöille, että saari elää erään koneen varassa, joka on tällä hetkellä rikki. Keksijät tarjoutuvat korjaamaan koneen, jotta saari saataisiin pelastettua.
Sarjan yhdeksäs ja samalla viimeinen osa on nimeltään Perikadon Partaalla. Tarina alkaa eräältä vuorelta, jossa ystävyksemme, sekä taruolentomme ovat. Saari hajoaisi pian mereen ja vuori olisi ainoa paikka, joka olisi enää meren päällä, ehjänä. Staattisen ja Pelottoman mielestä ainoa vaihtoehto laitteen/koneen korjaamiseksi olisivat heidän omat huonosti toimivat keksintönsä, aineensiirtimet. Molempien keksinnöt tosin ovat Ankkalinnassa, ja niitä pitäisi lähteä hakemaan, jotta niistä olisi saaren asukkaille jotain hyötyä. Mikki saa hyvän idean. Hän lähtee Akun kanssa hakemaan keksintöjä Ankkalinnasta, lohikäärmeen kyydityksellä. Saapuessaan Ankkalinnaan monet ihemttelevät lohikäärmettä niin lentokoneen ikkunastakin, kuin maankamaralta. Aku ja Mikki ottavat mukaansa molemmat keksinnöt ja suuntaavat takaisin Myyttien saarelle. Saarella molemmat keksijät yhditävät keksintönsä. Kone saadaan valmiiksi, mutta vielä tarvitaan jokin kova ja kestävä osa, että se toimisi hyvin. Ainoa vaihtoehto on Roopen timantti, josta hän ei haluaisi luopua. Lopulta timantti otetaan Roopelta lähes väkisin. Kone siirtää taruolennot ympäri maailmaa ihmisten ihmeteltäväksi. Pian saari on taas ennallaan, kun mereen vajonneet osat palaavat takaisin vanhoille paikoilleen. He saavat saarelta veneen, jolla he seilaavat takaisin kotiin, ja Aku merisairaana. Siihen loppui tämä tarinasarja.

Mielestäni Myyttien saari on yksi parhaimmista tarinasarjoista. Jotkin osat olivat hieman tylsiä, mutta kokonaisuus oli kuitenkin varsin hyvä. Tähän tarinaan sopi ihan hyvin, että Ankat ja Hiiret yhdistivät voimansa.

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehkä joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Tuplanolla-tarinasarja alkaa elokuvateatterista. Elokuvissa pyörii parhaillaan Jaakko Pynttä-elokuva, ja Aku on katsomassa tätä kyseistä elokuvaa. Akulla ei kyseisenä päivänä ole ollut kovin hyvä tuuri, sillä elokuvista tultuaan hän saa sakot. Kävellessä pois elokuvateatterilta, hän ei huomaa, että eräs Ankkaneiti seuraa häntä. Aku katsoo kotonaan almanakkaa. Hänestä tuntuu, että kolme päivää on vierinyt hänen tietämättään ohi. Ihan kuin hän ei olisi niinä kolmena päivänä ollut edes hereillä. Aku menee puistoon, ja puistossa esiin astuu tämä Akua seurannut Ankkaneitonen. Tämä antaa Akulle videon, tai levyn ja poistuu sen jälkeen. Aku katsoo videon kotonaan. Hän on hyvin hämmentynyt huomatessaan seikkailevansa itse videossa. Tällöin Ankkaneito tulee käymään Akun kotonansa, ja esittäytyy. Neidon nimi on Kia K. Kia vie Akun päämajaan jossa johtaja kertoo tilanteen. Akulle on tehty tarkoituksella muistinmenetys. Aku saa heti tehtävän pomolta. Hänen pitäisi noutaa eräs laukku eräästä kerrostalosta. Aku joutuu pidätetyksi, mutta hän saa annetuksi laukun Kia K:lle. Kia kertoo Akulle, että koko juttu oli vain testi, ja kaikki oli lavastusta. Uusi hyvä Agentti on syntymässä.
Toisen osan alussa Aku on päässyt putkasta pois. Kia K vie Akun päämajaan, jossa Jori J kertoo Akulle hänen oikein tehtävänsä. Akun pitäisi hakea eräs tietokone vaarallisen rikollispomon, Sorsael Junkkarin asunnosta. Aku joutuu treenaamaan kunnolla, että hänestä tulisi parempi agentti. Akusta kehkeytyy varsin taitava agentti. Jonkin ajan päästä Aku pääsee suorittamaan vaativaa tehtäväänsä. Aku menee Junkkarin tanssiaisiin, jossa on Akulle tuttuja henkilöitä, kuten Roope, Iines ja Hannu. Heillä tulee pientä riitaa. Pian Aku kuitenkin jo pääsee käsiksi havittelemaansa koneeseeen, kunnes Junkkerin vartijat saapuvat paikalle. Hän selviää, Kia K:n avulla pois vartoiden kynsistä. Pian Aku ja toinen agentti M-Musta avaavat tietokoneen. He etsivät koneelta erästä tiedostoa, jossa on joidenkin agenttien nimet. Kone on kuitenkin hyvin suojattu, joten Aku ja M-Musta eivät voi asialle mitään. Myöhemmin Jori kertoo asioita L-Ihaksesta. Kotimatkalla Akua seuraa eräs auto, jota Aku ei kuitenkaan huomaa.
Kolmannen osan alussa Iines tulee Akun talolle ja Aku tietenkin päästää Iineksen sisään. iines ihmettelee, että kuka se hänen seurassaan ollut ankkaneito oikein oli. Aku joutuu huijaamaan Iinesta, ja kertoo väärän totuuden Kia K:sta. Pian Kia saapuu paikalle, ja kertoo seuraavan tehtävän, joka Akun on suoritettava. Akun on tarkkailtava M-Mustaa sillä epäillään, että hänkin olisi oikeasti vihollinen. Aku ja Kia K halaavat kun ja Iines näkee tilanteen ja on raivoissaan. Aku lähtee pian Päämajaan, ja alkaa tarkkailla M-Mustaa. Aku antaa hänelle lakritsiautomaatin. Automaattiin on kiinnitetty kuuntelulaite. Kia kertoo Akulle hemmosta nimeltä Kauno Koodi, tämän tyypin oikeita kasvoja ei kuunaan olla nähty. Jori J kertoo, että M-Musta ja L-Ihan työskentelvät juuri Koodille. Aku lähtee seuraamaan M-Mustan toimia. Aku löytää Mustan ja lihaksen piilopaikan, mutta jää itse vahingossa kiinni. Sillooin yksi Junkkarin apulaisista saapuu paikalle, ja Aku pääsee livistämään karkuun. Aku päättää soittaa eräälle Vihiselle, koska muihin hän ei 100% uskalla luottaa. Myös Vihinen paljastuu viholliseksi. Kia K saapuu paikalle ja Aku kertoo epäilleensä jopa Kiaa. Tämän jälkeen joku kumauttaa Aku kovaa päähän.
Tarinasarjan viimeisessä osassa Aku herää eräällä parkkipaikalla, häntä oli siis aiemmin kumautettu päähän. Aku ehtii vielä nähdä, kun Junkkarin miehet vievät Kia:n mukanaan. Aku lähtee ajamaan kelmejä takaa, Mutta valitettavasti Aku jää kiinni, heti kun pääsee Junkkarin piilopaikkaan. Piilopaikassa Kia ja Aku saavat kuulla Junkkarin kieron suunnitelman. Junkkari lukee tiedostoa, jossa on agenttien nimet, kunnes yhtäkkiä piilopaikkaan lentää pari savupommia. Pommit isälle heittivät M-Musta ja L-Ihas. Nämä kaksi kuitenkin lähtevät nopeasti pois. Pian tämän jälkeen Aku lähtee Ankalliskirjastoon. Kirjastossa Aku tapaa myös Ihaksen ja Mustan, ja ihmeen kaupalla Aku tyrmää nämä tyypit. Aku hluaa nähdä Agenttien nimet, mutta niitä ei kuitenkaan ole listassa. Silloin paikalle saapuu Kia, Aku on hämmästynyt, sillä Kia osoittaa tätä aseella. Aku kuitenkin pystyy pakenemaa ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Musta ja Ihas heräävät samaan aikaan. Kia lähtee kuitenkin karkumatkalle. Hän suuntaa satamaa kohti. Aku ja muut agentit saapuvat satamaan juuri silloin, kkun Kia:n auto syöksyy mereen. lopulta Jori J saapuu paikalle. Myöhemmin Jori J sekä kauno Koodi paljastuu lopussa Kia K:ksi.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Nämä tarinat ovat Elämä ja Teot-sarjan kakkososassa osat ovat niin sanottuja b-ja c-osia. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan. Rosa on tutukinut tarkkaan Barks suunnittelemia asioita, ja laittanut niitä Elämiin ja Tekoihin. Tosin hän on laittanut kirjaan myös erään Stroblin keksimän asian, vaikka onkin suuri Barks-fani. Ykkösosasta on tullut kauppojen hyllyille uusintapainoksia, ja ensimmäinen painos taisi ilmestyä jo vuonna 1997.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.

Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.

Ensimmäisen luvun nimi on ovi aukeaa, Ovi sulkeutuu. Tämän ensimmäisen osan alussa Roope, Aku ja Pojat viettävät yhteistä päivää. Tosin ei välttämättä niin hyvissä fiiliksissä kuin voisi. he ovat metsäretkellä. Roope oikeastaan lähti retkelle mukaan sen takia, että hän aikoo kaataa retkialueelta puita ennen pitkään. Ankanpojat ovat eräässä elokuvassa avustajia, joten he haluaisivat mennä studiolle kuvauksiin. Aku ei tykkää, että muut eivät ollenkaan keskity itse retkeen. juuri samalla hetkellä eräs omituinen musta portti akueaa, ja sieltä tulee esiin kaksi ihmistä. He ihmettelevät Ankkoja suuresti. Perästä tulee morkkeja lohikäärmeiden kera. Toinen ihmisistä tainnuttaa yhden morkin, nämä kaksi ihmistä häipyvät ja morkit nappaavat Ankat, ja vievät heidät mukanaan. Eräs morkki kuitenkin jää maankamaralle.
Tarinasarjan toisen osan nimi on Morkien orjat. Ankanpojat ovat joutuneet erään tyypin orjiksi. Klarkia heitetään linnun halalla silmään. Ankanpojat huomaavat heittäjän, toisin kuin tämä Ankanpojat orjiksi määrännyt johtaja. Pojat väittävät halan tippuneen lohikäärmeestä, tällöin he huomaavat Klarkin pelkäävän lohikäärmeitä ja lohikäärmeherroja. Paikassa on myös muitakin orjia, kuten Rasmus. Rasmus kertoo Pojille, että he ovat tällä hetkellä eräässä isossa morkien kaupungissa, Toomissa. Ankanpojat pakotetaan tekemään rankkoja töitä, jotka uuvuttavat heidät tyystin. Eräs Ankanpojistä lähtee myähemmin etsimään Roopea sekä Akua, tällä matkalla hän tapaa sen tyypin, joka oli aiemmin heittänyt Klarkia silmään. Tämä seuraa poikaa, jolloin selviää että pojan nimi on Juke. Juke näyttää ankanpojalle paikkoja tässä oudossa morkien paikassa. MM.salakäytäviä. Salakäytäviä pitkin päääsee ties minne.
Kolmannen osan nimi on Juken Juonet. Tässä tarinassa selviää mm. että Juke on iso Brendon-fani. Tarinassa myös Aku ja Roope saavat tietää oman johtajansa. Ankan pojat miettivät, missä Aku ja Roope voisivat olla. Sitten Juke tulee esille, ja kertoo, että hän tietää erään joka tietää Ankkojen olinpaikan. Ankanpojat seuraavat eräiden tyyppien taistelua. Snark-niminen tyyppi voittaa taistelun leikiten. Juke jää kiinni, ja Hupu joutuu uhrautumaan, muttä hänet pelastaa Rasmus.
Neljännen osan nimi on Kolme Kolmelle. Juke ja ankanpoika seurailevat morkien toimintaa. Niitä on aika paljon. Juke kertoo ankanpojalle suunnitelmasta, jonka toteutuksella Brendon voisi voittaa sodan. Myös Roope ja Aku joutuvat tekemään paljon töitä. Aku lähtee työskentelemään asevarastoon, kun taas Roopesta tulee, johtajan avustaja. Pian selviää, että jokainen ankanpojista on saanut koulutettavakseen yhden lohikäärmeen per henkilö. Siis poikasen. Ankanpojat tuntuvat viihtyvän lohikäärmeiden kanssa suht hyvin, jos pientä alkuvastoinkäymistä ei lasketa. Juke on tällä välillä löytänyt Roopen, tosin hän huomaa kauhistuksekseen, että Roope on kääntynyt morkkien puolelle.
Viidennen osan nimi on Pako Morkinmaasta. Tässä tarinassa koulutetaan edelleenkin lohikäärmeitä. Tarinan alkuvaiheessa Juke löytää Akun, hän huomaa, että Aku yrittää epätoivoisesti paeta morkien maasta. Pian Roope saapuu paikalle. Roope kertookin, ettei oikeasti ollutkaan kääntynyt morkien puolelle, hänen oli vain pakko näytellä, että niin olisi tapahtunut. Myös Roope on suunnittelemassa pakoa. Ankanpojat pääsevät Toomista pois lohikäärmeillään, sillä Juke juoksutaa Klarkia niin paljon. Roope ja Aku suunnitttelevat pakoa edelleenkin.
Kuudennen osan nimi on Emon Luona. Tarinassa Ankanpojat huomaavat, etteivät voi ohjata lohikäärmeitään. Pian he lentävät niillä kokoyön, ja yhden lohikäärmeen veto loppuu. kaksi toista lohikäärmettä saavat autettua sitä. Pian kuvioihin astuu näiden kolmen mennun äiti. Aku kertoo Jukelle, että Roopen suunnitelmaan kuuluu kaikkien aseiden tuhoaminen asevarastosta. Emo haluaisi pennut mukaansa, mutta se sääli ankkoja, ja päästää pentunsa ankkojen mukaan, he suuntaavat kohti allikkoa.
Seitsemännen luvun nimi on Kohti Allikkoa. Ankanpojat saapuvat allikkoon, morkit ovat tuhonneet allikon. Pian Ankanpojat jatkavat matkaansa, mutta lisää vastoinkäymisiä on tiedossa. He törmäävät lohikäärmeherraan, joka yrittää tappaa ankat. Lopulta lohikäärme vahingossa tiputtaa itsensä pois pelistä. He näkevät ensimmäistä kertaa todellisen allikon, jossa Brendonin päämaja sijaitsee. Ankkoja vastassa on Brendon, pian myös lohikäärmeen poikasten emo saapuu paikalle toisen lohikäärmeen kanssa.
Kahdeksannen luvun nimi on Brendonin tarina. Brendon ja Hinterman pääsevät ensilennollensa ilmaan. Brendon on innoissaan, samaa ei kuitenkaan voi sanoa Hintermannista. Brendonin tlutua takaisin paikalle saapuu eräs tyttö, joka sanoo olevansa Brendonin tytär, tosin Brendon on vain adoptoinut tämän tytön. Brendon kertoo itsestään, alunalkujaan mahtava Brendon on ollut vain pieni maalaispoika. Tosin jo pienempänä hän pisti hanttiin morkeille. Myöhemmin Brendon kokosi armeijjansa ja näin morkien hyökkäykset saatiin torjuttua. Allikossa selviää, että Ankanpojat saattaisivat päästä kotiin.
Yhdeksännen luvun nimi on Hyökkäys Toomiin. Ankanpojat eivät kuitenkaan haluaisi lähteä pois, sillä he eivät halua jättää Akua ja Roopea pulaan. Kaikki lähtevät kohti Toomia. Aku on paikalla, ja hän odottaa Roopea. Lähistöllä on myös morkeja, näitä vastaan he käyttävät ilotulitteita, sillä morkit pelkäävät niitä. Brendon näkee Roopen, joka edelleenkin esittää, että olisi morkien puolella. Paikassa on eräs kaksintaistelu menossa. Juken mielestä näyttää, että taistelu on ohi. Juke tulee erään talon katolta las, mutta morkit nappaavat hänet.
Kymmenennen luvun nimi on Perheen Merkitys. Yö on ohi ja Aku herättää pojat. Aku ei herätä Roopea, sillä tämä oli valvonut yöllä pitkään, sillä Brendon oli kertonut tälle sotasuunnitelmaa. Aku haluaa koko perheen olevan koossa aamiaiseen mennessä. Ankkalinnassa Iines ja Pelle etsivät ihmeissään Ankkoja. Pelle saa tietää, että Ankat ovat kadonneet toiseen ulottuvuuteen. Ankanpojat lentelevät edelleenkin lohikäärmeillään. brendon ja kumppanit ovat lähdössä. Klark on pulassa Toomissa. Klarkin vastuulle on väliaikaisesti nimitetty Toom. Ankanpojat kieltäytyvät edelleenkin kotiinpaluusta.
Tarinan toiseksi viimeisen luvun nimi on Nuuhku. Tässä tarinassa morkit lähtevät lohikäärmeiden kanssa kohti Allikkoa. Kun morkit saapuvat Aliikkoon, ketään hyviksiä ja orjia ei näy. He ovat piirittäneet morkit. Nuuhku loukkaantuu, ja Lupu auttaa sviimeisessä luvussa (Kotiinpaluu) parantumaan. Brendonin joukot voittavat sodan, morkit häviävät. Jukesta tulee Brendonin ottopoika. Pian Ankat hyvästelevät Brendonin ja kumppanit ja lähtevät takaisin Ankkalinnaan.

Mielestäni Dragonlors oli ihan hyvä tarina, välillä ehkä lievästi sekava ja jollakin tavalla outo. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee ja tarina kokonaisuutena on mielestäni ihan hyvä. Varmaankin Eriksonin parhaita käsikirjoituksia. Tarinan tasoa nosti myös se, että piirrokset ovat lempipiirtäjäni Cavazzanon kynästä.

Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.

Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.

Tulee vielä mieleeni eräs tarinasarja, Marco Polon matkat. Tarinasarjan on käsikirjoittanut Guido Martina ja piirtänyt Romano Scarpa. Tarinassa Roope aikoo tehä elokuvan, ja on palkannut Mikin sen käsikirjoittajaksi. Mikin tarinaan os pääosaan laitettu Aku, ja vivuosissa, Marcon sukulaisena toimivat Taavi ja Roope. Ensimmäisen osan alussa nämä kolme Ankkaa, Marco (Aku), Maffeo Polo (Taavi ja Nicolo (Roope) ovat palanneet piitkältä matkaltaan vihoin kotikaupuunkiinsa. Ihmiset eivät heti tunnista heitä, mutta pian ihmiset äkkäävät keitä he ovat ja ottavat Marcon kumppanineen ilomielen vastaan, tarvetulleiksi takaisin. Marcon sukuun kuuluu, muitakin hahmoja, jotka näyttävät vanhoila tutuilta Disney-hahmoilta. Mm. Iines Ankka esittäisi Mikin käsikirjoituksessa erästä neitoa. Syötyään Marco aikoo kertoa retkistään Maailmalla, ja etenkin Kiinassa. Välillä tarinassa ensimmäisessä, ja muissakin osissa Roope keskeyttää tarinan valittamalla jostakin käsikirjoitukseen liittyvästä asiasta. Näin ollen Mikki joutuu karsimaan käsikirjoituksestaan melkeimpä kaiken pois. Marco ja kumppanit siis matkasivat Aasian, etenkin Kiinaan. Jossa ha ratkoivat monia ongelmia ja löysivät suuria timantteja. Marco jopa ihastui erääseen ankkaneitoon, mutta heidän täytyi erota, sillä siitä ei olisi tullut mitään. Mielestäni tämä tarinasarja oli varsin hyvä, juoni oli hyvä, samoin kuin piirrokset.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.

Frodo

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 924 - 12.07.2009 klo 09:59:42

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Joidenkin mielestä, voi olla huono asia, että kaikki osat ilmestyvät eri lehdessä, sillä esimerkiksi jos ei tilaa Akkaria, on kaikkien numeroiden osto jo aika kallista. Minun mielestäni jännitystä lisää juuri se, että joutuu odottamaan sen viikon, ennenkuin saa käsiinsä uuden osan sarjasta.

Eräs tarinasarja on Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.

Kerron tähän Myyttien Saaren juonen ja muut tapahtumat:
Myyttien saari, osa 1:

Aku, Roope ja ankanpojat saapuvat Pellen pajalle, mukanaan evästä Pellelle, joka ahkeroi uuden keksintönsä parissa. Pelle noukkii korista omenan, ja laittaa sen uuteen keksintöönsä. Keltainen säde ampaisee keksinnöstä, ja hävittää koko omenan. Pelle kehottaa ankkoja seuraamaan häntä takapihalle, jossa jököttää samanlainen kone, kuin pajassakin. Pelle kertoo koneen olevan ainesiirrin, joka ei tosin toimi aivan kunnolla, sillä samassa vastaanottimeen ilmestyy omenan sijaa appelsiini! Pellen kertoessa koneensa vioista, Pikku Apulainen huomaa ilmassa lentävän pikku robotin, jolla on kädessään paperilappu. Pikku Apulainen lähtee jahtaamaan robottia, ja robotti pudottaa kädessään olleen paperilapun, joka leijailee suoraan ankkojen nokkien eteen. Pojat lukevat vanhan papyruksen, ja kertovat siinä olevan saaren kartta, jossa on myös outoa tekstiä, jota sudenpentujen käsikirjakaan ei tunnista. Roope tutkailee paperia, ja huomaa, että siinä on kuitenkin saaren koordinaatit. Rahanahne Roope haluaa hyötyä saaresta, ajatellen, että jos saari on asumaton, voi hän ottaa sen valtaansa, ja hyödyntää sen luonnonvarat. Roopen johdolla Aku ja Tupu, Hupu sekä Lupu suuntaavat kirjastoon, jossa he selaavatkin kaikki karttakirjat läpi, löytämättä saaresta mitään merkkiäkään. Tämä on vain parempi asia Roopen mielestä, sillä tällöin saari on ehkä asumaton, eikä siitä tiedä, kuin ehkä kartan tekijä. Kohta ankat jo seilaavatkin laivalla keskellä merta. Viikko kuluu, eikä saarta näy, kaiken lisäksi rajuilma puhkeaa, ja mereltä nousee sankka sumu. Sumuverhon hälvennettyä, ankkoja kohtaa mahtava näky: Saari, jota he olivat tulleet etsimään, kohoaa heidän edessään jyrkkäreunaisena. Saaren keskellä kohoaa korkea ja jyrkkä vuori, jonka laki on pilvien peitossa. Rantauduttuaan pieneen poukamaan, ja kiivettyään jyrkkiä seinämiä ylös, he huomaavat, että saarella onkin asutusta! Kreikkalaisia taruolentoja, kuten kentaureja, kyklooppeja, minotauroksia, nymfejä, fauneja, satyyreita ja muita otuksia. Nämä eivät ole yhtään vihamielisiä, vaan kestitsevät ensimmäisiä saarelle saapuneita vieraita ruhtinaallisesti. Roopea ei kuitenkaan huvita juhlia, sillä saari ei ollutkaan asumaton. Kuitenkin vanha kitupiikki pysyy aikomuksessaan hyödyntää kaunista ja vehreää saarta. Akun kelliessä riippumatossa, paikalle saapuu itkevä ja parkuva jumalatar, jonka hiukset ovat käärmeitä. Tämä kertoo, että Minotauros, johon hän on rakastunut, onkin rakastunut ilkeään nymfiin, joka pitää tätä vain pilkkanaan. Tätä poloinen minotauros ei kuitenkaan huomaa. Samaan aikaan pojat ja Roope ovat käyskentelemässä rantakallioilla, Roopen etsiessä mineraaleja, pojat löytävät kallionkolosta pikkuisen Pegasoksen, joka on siis lentävä hevonen. Siitä tuleekin poikien leikkikaveri. Samaan aikaan putouksella, Aku on tarkkaillut Minotaurosta ja nymfiä, ja huomannut, että käärmehiuksinen jumalatar oli aivan oikeassa. Aku päättää kertoa minotaurokselle, että nymfi pitää tätä pilkkanaan, eikä tämä ole hänen tosirakkautensa. Minotauros ei kuitenkaan usko Akua. Minotauroksen tuotua nymfille kukkia, ja nymfin tuhotessa kukkakimppua tämä tajuaam että nymfi pitää tätä pilkkanaan. Samoihin aikoihin Roopen ja ankanpoikien kauhuksi pikkuinen Pegasos ja sen kallionkolossa ollut pesä tippuvat, ja aiheuttavat kivenlohkareitten vyörymisen kohti ankkojen paattia. Roope saa Pegasoksen kiinni, mutta vene on silti vaarassa, ja se täytyy siirtää. He lähtevät hakemaan Akua, jotta voisivat lähteä saarelta. Aku onkin saanut Minotauroksen ja käärmehiuksisen Gorgon yhteen, kiitos kierosilmäisen Amorin. Ankat lähtevät veneellä, juuri kun iso kallionkieleke on sortua sen päälle. Pojat löytävät yllätyksekseen pikku Pegasoksen salamatkustajana veneessä, mutteivat kerro tästä sedilleen, joiden mielestä saari, jota sumun jälkeen ei näy missään, oli vain unta.

Myyttien Saari osa 2 alkaa, kun Mikki ja Hessu on kutsuttu katsomaan Tohtori Staattisen uutta keksintöä. Mikki parkkeera autonsa tohtorin laboratorion eteen, ja ovat aikomuksessa käydä sissän, kun Hessun naamaan läsähtää aivan yht-äkkisesti tomaatti. Hämmenkysessä Hessu luulee Mikin heittäneen sen päin häntä, mutta samassa Mikin päähän tipahtaa vesimeloni. Tohtori Staattinen avaa oven, ja pyytelee kaksikolta tuhannesti anteeksi hedelmäpommitustaan. Mikki, Hessu ja Staattinen astuvat sisälle, ja Staattinen kertoo uudesta keksinnöstään, jonka takia hedelmät olivat ilmestyneet tyhjästä. Käy ilmi, että Tohtori Staattinen on kehitellyt ainesiirtimen, jolla siis voi purkaa aineiden molekyylirakenteen, ja siirtää ne vastaanottimeen, joka kokoaa ne takaisin aivan samalla lailla. Kone ei tosin ole aivan vielä kunnollinen, sillä siirrettävät esineet ilmestyvät jonnekkin muualle, kuin itse vastaanottimeen. Kolmikko astelee Staattisen takapihalle, ja tähystävät siirrettyä jalkapalloa. Samassa Mikki huomaa oudon lentävän ampiaisen näköisen robotin, joka kantaa kädessään vanhaa paperinpalasta. Jalkapallo ilmestyy juuri silloin ilmaan, ja töytäisee "ampiaista", joka tiputtaa paperin maahan. Hessu ottaa paperin, ja tutkailee sitä.
Paperinpalassa on kartta, josta käy ilmi jonkin saaren sijainti. Kartassa on myös muuta tekstiä, mutta sitä eivät pojat ymmärrä. Mikin salapoliisivainu sanoo, että jotakin outoa on tekeillä, ja he päättävätkin ottaa saarestaa selvää. Paikaisten lähtövalmistelujen jälkeen, Mikki ja Hessu ovatkin jo lentokoneen puikoissa, ohjastamassa sitä meren yllä, ja etsien saarta, jota he eivät olleet löytäneet mistään nykykartoista. Harmikseen mereltä nousee sankka sumu. Sumua kestää hetken aikaa, kunnes aurinko jo pilkahteleekin sumulauttojen välistä. Mikkiä ja Hessua odottaa ihmeellinen näky, sillä he ovat löytäneet tuon salatun saaren! Mikki ja Hessu astuvat lentokoneestaan ulos viheriäiselle saarelle, mutta kuulevatkin pusikosta vihamielisen huudon: "Tunkeilijoita! Hyökkäykseen!". Samassa metsän siimeksestä juoksee esille kaikenkarvainen joukkio, joka on kuin satukirjasta: Peikkoja, haltioita, kääpiöitä ja muita satuolentoja. Olennot köyttävät poloiset tutkimusmatkailijat, mutta Mikki kertoo heidän olevan hyviä, ja että vasta saapuivat saarelle. Eräs haltia kertoo heidän luulleen Mikkiä ja Hessua vihollisiksi, jotka meinasivat hyökätä saarelle. Mikki pyytää haltiaa kertomaan enemmän heidän vihollisestaan. Juttu jää kuitenkin kesken, kun hätääntynyt kääpiö juoksee paikalle, ja ilmoittaa vihollisten hyökkäävän rannasta päin.Pengermän päällä viholliset odottavatkin. Viholliset ovat kreikkalaisen taruston olioita, kuten kentaureja, kyklooppeja ja fauneja. Mikki kummastelee, miksi he taistelevat, siihen haltia kertoo vastaukseksi, että nämä yrittävät karkottaa heidät kodoistaan. Mikki ja Hessu muistavat lentokoneessa olevan hätärakettipistoolit. He hakevat ne, ja ampuvat raketit ilmaan, joita sitten taruolennot kauhistuvat, luullessaan Zeuksen olevan vihoissaan. Satuolennot riemuitsevat voitostaan! Tosin Kreikkalaiset taruolennot hyökkäävät uudestaan alta aikayksikön, siksi Mikki ja Hessu päättävät lähteä vakoilemaan heidän touhujansa. Kentauripukuun sonnustautuneina Mikki ja Hessu hölkkäävät kreikkalaisten puolelle. Siellä masentuneet taruolennot pitävät kokousta, ja eräs fauni kertookin sekä näyttää ongelman ytimen: Kreikkalaisten puolelta saari luhistuu koko ajan mereen, joten asuinsijat pienenevät koko aikaa. Eräs kyklooppi kuitenkin tajuaa, että Mikki ja Hessu ovat sonnustautuneet valepukuun, ja alkaa takaa-ajo, joka saattaa satuolennot ja kreikkalaisten tarujen olennot vastakkain, jälleen. Kahakka on jo puhkeamassa, kun Mikki kehottaa heitä elämään sovussa, ja jakamaan saaren. Mikki näyttää satuolennoille kreikkalaisten pulman, ja nämä ymmärtävätkin asian laidan, ja solmivat rauhan. Kun kaikki palaavat sovussa takaisin satuolentojen maille, Mikki ja Hessu huomaavat, kuinka saareen ilmestyy yhtäkkiä uusi kallionkieleke! Eräs satuolento kertoo, että syytä tähän ei kukaan tiedä, mutta vastaus saattaisi piillä korkella vuorella, jota peittävät salamoivat tummat pilvet.
"Hessu, meidän täytyy ottaa selvää, mitä siellä on." sanoo Mikki enteilevästi. Mikki ja Hessu astuvat takaisin lentokoneeseensa, ja sanovat palaavansa piakkoin. Taivaalla on taas ensin sumua, mutta kun he pääsevät siitä pois, ei saaresta ole enä jälkeäkään!

Osa kolme alkaa, kun Ankanpojat juoksevat jo vanhemmaksi kasvaneen Pegasoksen perässä. Tämä ei tottele, ja pari Ankkalinnalaista näkikin sen. Kuitenkin se suuntaa puistoon, ja Aku hyppää pusikosta köyden kanssa. He laittavat vastaan panevalle Pegasokselle köyden kaulaan ja heittävät paimenkoiraloimen sen niskaan, jotta tämä ei herättäisi huomiota. Aku ja Tupu, Hupu sekä Lupu tuovat Peksun kotiin, ja ottavat hieman iltakaakaota, sekä muistelevat saaren tapahtumia, kun yht äkkiä kuuluu koputus ovelta. Roope-setähän se siellä. Ankanpojat ovat jo piilottamassa Pegasosta yläkertaan, kun Roope sanoo haluavansa puhua siitä! Ankat luulevat Roopen tietävän lentävästä hevoisesta, mutta heidän onnekseen Roope kertoo antavansa lentoyhtiölleen nimen Pegasos. Aamulla Pegasos on taas harvinaisen levoton, joten ankanpojat naamioivat sen taas koiraksi, ja vievät sen metsään jaloittelemaan. Sattumoisin Aku ja Roope ovat juuri matkalla samaan paikkaan. Roopen autosta hajoaa moottori, ja he joutuvat pysähtymään. Juuri silloin pojat ja Pegasos huomaavat sedät suton kimpussa. Koska Roopella on kiire mennä rekisteröimään lentoyhtiönsä Havuvaaraan, jossa on enää yksi paikka vapaana, Roope ottaa lentokoneensa ohjaimet, jota hän ja Aku autolla hinasivat. Kohtalon oikusta Roopen lento epäonnistuu, ja kone törmää jyrkänteen reunalla olevaan kuuseen, ja siitä kone tippuu jyrkänteeltä alas. Aku ja ankanpojat luulevat Roopen olleen jo mennyttä ankkaa, kun Roope karjaisee, että on jäänyt pienelle kallionkielekkeelle, mutta on siellä jumissa. Pegasos saa päähänsä hakea Roopen, ja lentää samalla kertaa ensimmäistä kertaansa. Roope kyydissä he ehtivät Kulta Into Piitä ennen Havuvaaraan rekisteröimään lentoyhtiönsä. Ihmiset luulivat, että Pegasos oli jonkinlainen kone. Roopesta ja Pegasoksesta tuli hyvät ystävät, ja Peksu oppi lentämään!

Osa 4: Mikki maalaa käsiinsä ja kehoonsa kuvia yksisarvisita ja muista taruolennoista, sillä muistot saaresta alkavat pyyhkiytyä kokonaan hänen muististaan. Kaikki alkoi kun hän oli Minnin kanssa tivolissa, ja huomasi siellä näytillä olleen "oikean yksisarvisen sarven". Mikki käskee Minnin tulla mukaansa, koska muisto yksisarvisesta tuli hänen päähänsä. Mikki löytääkin laatikon hänen työpöydän laatikosta, jossa oli yksisarvisen sarvi ja kartta, jolla he löysivätkin Myyttien saarelle. Mikki ei kuitenkaan huomannut, että tivolin yksisarvisheput ovat vakoilleet Mikin puuhia ikkunan takaa. Mikki lähtee kysymään Hessulta, muistaako tämä mitään heidän seikkailuistaan, mutta Hessu sanoo Mikin höpöttävän aivan kummia. Mikin saapuessa kotiinsa, ovat tivolin miehet penkomassa hänen taloaan. He ovat ottaneet kartan ja sarven, mutta Mikki tappelee vastaan. Heput kuitenkin kolkkaavat Mikin maljakolla, ja painelevat karkuun. Nämä tapahtumat olivat siis takaumaa, ja nyt Mikki saa päähänsä piirrellä itseensä, jotta muistot eivät häipyisi. Ja Mikki muistaakin nyt enemmän saaresta. Mikki lähtee tivolille, mutta se onkin siirtynyt jo muualle. Onnekseen Mikki löytää tivolin aikataulun maasta, ja menee tivolin nykyiseen paikkaan. Mikki menee yksisarviskojuun, muttei löydä sieltä etsimäänsä. (Tässä kohdassa tarinaa on myös harvinaisen loistava vitsi, sillä Mikin takana teltassa on näytteillä pala Kryptoniittia, jota eräs sarjakuvasupersankari ei voi kestää). Mikki löytää asusteita, naamioituu naiseksi, ja menee roistojen vaunuun, muka etsimään partaveistä. Miehet ihmettelevät, ja Mikki nappaa laatikon itselleen. Siellä tosin on vain kartta. Mikki jahdataan, mutta tämä piiloutuu peilitaloon, jossa roistot mäiskivät kaikki hajalla, ja lopulta lyövät toisiltaa tajun kankaalle. Näin Mikki sai myös sarven, ja kaikki muistot palautuivat Mikin mieleen. Hän aikoo myös palata saarelle mahdollisimman pian.

Tarina jatkuukin sitten monien seikkailuiden rytmittämänä vyyhtinä, ja loppuen lopuksi sankareille selviää, että saaren pitää kasassa ihmisten usko taika- ja taruolentoihin. Kone, joka ilmoitteli ihmisille aina välillä taruolennoista oli mennyt rikki, mutta Staattisen ja Pelle Pelottoman saavuttua saarelle, he korjasivat koneen, ja kaikki oli hyvin!

Mielestäni yksi parhaimmista tarinasarjoista ikinä. Sopivan pitkä, hyvä piirtäjä, Ferioli. Käsikirjoituksessa oli onnistuttu hyvin, ja tarinasarjojen huonoin puoli, riittääkö jännitystä ja seikkailua joka osaam, oli saatu pois.

Feriolin piirtämä tarinasarja on myös Shambor-tarinasarja, jossa Mikki tempautuu toiseen ulottuvuuteen lukiessaan mystistä kirjaa. Toisessa ulottuvuudessa Mikki tapaa Ikkim Riihin lentävällä laivalla. Mikki joutuu moniin seikkailuihin, ja käy myös talossa, joka vaikuttaa aivan nurinkuriselta. Tässä tarinasarjassa Mikin piti päihittää paha velho, joka piti rinnakkaismaailmaa vallassaan. Ja totta kai, Mikki onnistuu siinä! Tämänkin tarinan oli kirjoittanut Pat&Carol McGregor, joiden kynästä näyttää tulevan oikein oivia tarinasarjoja, jonka juoni ei ainakaan ollut minkään muun tarinan toistoa.

Kaikkien aikojen parhaaksi tarinasarjaksi voi melkeinpä tituuleerata Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot -sarjaa. Tosin jos ei Rosan piirtojäljestä pidä, voi kuvien kannalta sarja olla huono, mutta kuitenkin käsikirjoitukset tässä sarjassa ovat jotain aivan uskomatonta. Kuten myös kaikki barksistiset faktat ja viittaukset, joiden parissa Rosa ahkeroi, etsiessään pieniäkin tiedonmuruja Roopen historiasta.

Ensimmäinen luku tässä sarjassa on nimeltään Klaaninsa viimeinen. Tarinassa Roopen isä, Fergus MacAnkka tuo nuoren Roopen joskus niin kukoistavan sukulinnan Ankkapurhan maille. Nuori Roope, kummastelee, mikseivät MacAnkkain klaanin jäsenet enää asusta oman klaaninsa tiluksilla, ja Fergus kertoo hieman MacAnkkain klaanin historiasta. Seuraavana päivänä Roope ansaitseekin ensilanttinsa. Roope pääsee rahan makuun, ja alkaa rehkiä entistä ahkerammin, tämä saattaakin Roopen ja Ankkapurhan linnan taas yhteen. Eräänä iltana Roope uskaltautuukin yksin linnaan, ja tapaa siellä Sir Rikhard Ankanmielen, Roopen esi-isän. Tätä Roope ei kuitenkaan hoksaa. Rikhard esittelee linnaa ja kertoo sen tarinaa. Roope päättää häätää myös vihamieliset Vaskervillet pois heidän tiluksiltaan, ja pelottaakin nämä pois. Tämän tarinan lopussa Roope pestautuu messipojaksi karjalaivaan, ja lähtee kohti uutta mannerta.

Seuraavat luvut kertovatkin sitten Roopen varttumisesta pojasta mieheksi, ja miehestä vanhaksi ankaksi, jona me nykyään hänet tunnemmekin. Roope on niin jokilaivan perämiehenä, kuin cowboyna ja mainarina Klondikessa. Kaikki seikkailuta lisäävät Roopen rahamäärää ja halua saada mammonaa. Jotkut luvuista ovat jopa surullisia ja haikeita, kun taas joissain saa nauraa sydämensä pohjassa. Tämä kokonaisuus on mielestäni tarinasarjojen aatelia.

Kaikki tarinasarjat eivät suinkaan julkaista akkarissa, vaan taskukirjoistakin voi niitä löytää. Sieltä löytyy myös yhden lempipiirtäjäni tarinasarja, ja yksi parhaimmista Mikki-seikkaluista, Pohjola-saaga, joka käsittää kolme eri osaa, Mikin ja Hessun seikkailuista Vilumaassa, Pohjolassa, joka on toista ulottuvuutta. Siellä Mikin ja Hessun vastustajana ja pääpahiksena toimii Sumujen Ruhtinas, jonka "paluuta" viimeinen osa käsittelee. Toinen osaa liittyy taas Vilumaan ja Vilukylän pelastamiseen hurjalta Ärhäkkä tulivuorelta.

Piirrosjälki tässä sarjassa on oivaa, vitsit myös. Käsikirjoitus on joskus hieman Taru Sormusten Herrasta keksittyä, ja tämä on oiekin mukava asia. Erittäin kiinnostava on myös itse tapahtumapaikat ja henkilöt, joilla kaikilla on omanlaisensa persoona. Tästä tarinasarjasta on tehty myös pieni lautapeli, jonka sai Taskarin Teemanumeron mukana, jossa Pohjola-saaga ilmestyi kokonaan.

Muita tarinasarjoja, joita on ilmestynyt, on esimerkikis uutta vuosituhatta juhlistava Millenium-sarja, joka pienempänä ja vieläkin on yksi suosikkisarjoistani. Sitten on myös monen lempisarja, Flemming Andersenin Formula1-sarja, jossa seurataan Roopen, Akun ja Ankanpoikien seikkailuja Formuloitten maailmassa. Sitten on myös monen mielestä pohjanoteeraukseksi jäänyt Taikaviitta-saaga, joka osittain vaikutti jopa väkisin tehdyltä. Myös Roope ja kumppanit Euroopassa -tarinasarja, joka ilmesty pari vuotta sitten, oli oikein oivaa lukemista, ja kävivät ankathan jopa Suomessa!

Tarinasarjat ovat suurelta osalta oikein hyviä, ja siksi niitä voisikin julkaista taas uuden.

Muokkaus:Kattivaaran margariinitehdas

Mikä onkaan tutumpi Akun työpaikoista, kuin vanha kunnon Kattivaaran Margariinitehdas, jossa Aku saa porskuttaa edelleen työnteossa, vaikka onkin monessa tarinassa tuhonnut niin koko tehtaan, tai aiheuttanut muuten koko Ankkalinnaa järisyttävän suuronnettomuuden.

Kattivaaran margariinitehdas on tavallisen näköinen tehdasrakennus, isoine piippuineen ja aaltokattoineen, jota ei yleensä enää näe tehtaissi Ankkalinnassa. Joskus tehtaan on omistanut Roope, yleensä kuitenkin joku aivan toinen Ankkalinnalainen. Tehtaalla valmistetaan Ankkalinnalaisille margariinia leivän päälle, isoissa ahjoissa, joista margariini sitten ohjataan eräänlaisiin suuttimiin, ja homma jossa Akukin yleensä nähdään, truutata levite purkkeihinsa. Pelkästään tavallista margariinia ei tehtaassa tehdä, sillä siellä testataan koko ajan uusia, mitä kummallisempia levitteitä, joiden koemaistajana Akukin on toiminut.

Kattivaaran margariinitehdas on saanut nimensä ihan oikeasta maailmasta, sillä takavuosina väitettiin, että eräs tehdas olisi valmistanut kissoista margariinia! Tästä siis hullunkurinen nimi.

Kattivaaran margariinitehdas on mielestäni hyvä Akun työpaikaksi.

Akuhullu97

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 925 - 12.07.2009 klo 10:06:35

Voisin tehdä epäviralliset tulokset, jos haluatte. :)

//Onko oikeaa valitettavaa viestistäni? ;D

*Rankingia päivitetään*

1. Akuhullu97: 46928
2. Karhula: 41725
3. Bomber: 39149
4. Imfromfinland08: 39028
5. Aku Vankka: 35913
6. Kirja: 25020
7. Peetukka: 17645
8. Frodo: 15807
9. Mac Ducky: 11051
10. Pullasorsa: 1947
11. Hiidenkirnu: 1693
12.T@IK@VIITTA: 1593
13. Kreach: 1307
14. Dewey: 1058

Karhulan kakkossija pieni yllätys, onnittelut siitä! Ja totta kai muillekin kiitokset mahtavasta kisasta. :) Ja eihän tuo viestini mikään ylivoimainen ollut, hyvän vastuksen annoitte. Mahtaa nyt vähän IFF08:a potuttaa, kun Bomber jäi vain noin 100 merkkiä edelle.

Karhula

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 926 - 12.07.2009 klo 10:07:07

Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97Voisin tehdä epäviralliset tulokset, jos haluatte. :)
Joo, katsotaanpa kuinka järkyttävän pitkä viesti sinulla oli. :)

E: Joo, pitkästihän se ennätys rikkoutui AH97:lla, mutta ei minullakaan mikään lyhyt viesti ollut. ;) Tästä on hyvä jatkaa, vaikka yksilömestaruuteen ei olekaan enää pienintäkään mahdollisuutta.

Bomber

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 927 - 12.07.2009 klo 10:07:14

Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97Voisin tehdä epäviralliset tulokset, jos haluatte. :)
No nyt sitä ollaan niin intona että. ^-^

Imfromfinland08

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 928 - 12.07.2009 klo 10:11:06

Ääh toivottavasti en jää viidenneksi tässä osakilpailussa. Olin kai kuitenkin korkeintaan neljäs. Akuhullun viesti oli todellakin hullu, siis hullunpitkä. :D Kirja jätettiin tylysti kuudenneksi (kai).

Kreach

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 929 - 12.07.2009 klo 10:18:00

Kirjan loman takia kääntyi näin. Muuten olisi WF jälleen kerännyt isoimman potin. No, ensi osakilpailuun uusin kujein. Nousen mukavasti yksilökilpailussa :D

E: katotaan jos ehdin ponukset arvioida.

E2: Ehdin arvioida Ponukset! Paljon vähemmän osallistui kun viimeksi ja tekstit olivat nyt tähdennettyjä ja sopivan lyhyitä (viime kerralla parin käyttäjän ponus -viestit olivat aivan liian pitkiä).

Frodo

Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4 Viesti 930 - 12.07.2009 klo 10:27:02

Juu, hyvä jos saadaan niin itse VM tuloksia, ja sitten vielä Kreach arvioi nuo Poonukset :)
Kääk, millekköhän sialle mahdoin jäädä...

//Juu, mäkin katon. Kohta saadaan tuloksia!
//Saadaanko vielä pisteet ja talli- ja yksilötilastot? ;)

Keskustelujen arkisto

Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4