Joo, mielenkiintoinen viesti kirjaltakin. Joo, yleensä mä olen aika tasainen kilpailija, se on mun vahva puoli VM:ssä. Mulla ei mahdollisuuksia mestaruuteen enää tässä vaiheessa ole, sillä huomenaamulla lähden matkalle, enkä enää tähän osakilpailuun pysty osallistumaan.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat Ankka/Hiiri tekijät
Monipuolisia sarjakuvantekijöitä on ollut Ankkojen ja Hiirien uran aikana aika paljon, jotkut ovat parempia ja jotkut huonompia. Seuraavaksi kerron joistakin aika monipuolisista Ankka/Hiiri-sarjakuvien tekijöistä.
Yksi tärkeimmistä monipuolisista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä lienee Carl Barks. En tiedä voiko häntä sanoa hirveän monipuoliseksi, mutta hän ainakin on luonut Ankkalinnaan enemmän hahmoja kuin kukaan muu piirtäjä. Siltä osin hän ainakin on hyvin monipuolinen piirtäjä. Barks on ollut suuri vaikuttaja meidän sarjakuvahistoriamme aikana, ja hän on saanut lähes kaikilta suomalaisilta Akkarin lukijoilta kehuja.
Carl barks syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1901. Lapsuutensa Carl asui maaseudulla, isolla tilalla, jossa myös hänen vanhempansa elivät. Jo tuolloin Barks innostui pilapiirtäjän ammatista ja jopa harkistsi pilapiirtäjäksi ryhtymistä. Barks oli vain 15 vuotta vanha, kun hänen äitinsä kuoli. Tämä oli kova isku nuorelle Barksille, ilman muuta. Tämä muutti Barksin sen hetkistä elämää aika paljon sillä hän joutui lopettamaan koulun kokonaan ja auttamaan isäänsä maatilalla, sillä ylimääräisiin työntekijöihin ei Barksin perheellä ollut varaa. Näinä aikoina hän yritti saada pilapiirtäjän töitä, mutta hänen pilapiirroksilleen ei ollut kynystää. Jo parikymppisenä Barks meni ensimmäisen kerran naimisiin erään naishenkilön kanssa. Heille syntyi myös kaksi lasta. Barks unohti pilapiirtämisen muutamaksi vuodeksi, mutta vuonna 1928 hän sai töitä Calgary Eye Opener-lehdestä, tämä lehti suostui julkaisemaan Barksin piirtämiä pilakuvia. Tuolloin Barks ja hänen vaimonsa erosivat. Ennen kulta-aikaansa Barks ehti vielä mennä uudelleen naimisiin. Tämä nainen, jonka kanssa Barks meni naimisiin oli kuitekin juopottelija, ja hän saattoi humalapäissään tuhota Barksin tekemiä töitä. Noihin aikoihin Barks aloitteli Disney-uraansa. Barks on kertonut jälkeempäin, että Roope Ankan hän keksi eräässä motellissa, johon oli paennut humalaista vaimoaan. Vuonna 1943 Barks teki ensimmäisen oman tarinansa Disneylle, tämän tarinan nimi oli Ryytimaa. Tarinassa esiintyi ainakin Aku ja Ankanpojat.
Barksin kulta-aika alkoi 40-luvun lopulla. Tuolloin hän keksi monia uusia hahmoja, ja hän teki ensimmäiset legendaariset tarinansa. 40-luvun lopulla syntyivät mm. tarinat, Vanhan Linnan salaisuus ja Joulu Karhuvuorella. Jälkimmäisessä tarinassa Roope Ankka näyttäytyi suurelle kansalle ensimmäisen kerran. 50-luvulle tultaessa barks oli jo tehnyt useita hyviä tarinoita, ja enimmäkseen ne hyvät tarinat olivat kymmensivuisa, tai sitten pitkiä seikkailutarinoita. Barks oli uransa alkuvaiheessa anonyymi, mutta muistaakseni juuri 50-luvulla fanit saiva selville Barksin nimen. Tämän seurauksena Barksille alkoi tulvia fanipostia innokkailta faneilta.
Barksin kulta-aika jatkui vielä 50-ja 60-lukujen vaihteeseenkin. 60-luvulla Barks teki vielä sarjakuvia, mutta vähän hitaammalla tahdilla, kuin kulta-aikana. 60-luvulla Barks loi vielä muutamia hahmoja, kuten Milla Magian ja Kroisos Pennosen. Barks lopetti piirtäjän uransa vuonna 1966. Tämän jälkeen hän teki vielä muutamia käsikirjoituksia, ja varsinkin öljyvärimaaluksia. Joidenkin öljyvärimaalausten hinta on hiponut oilviä vähän myöhemmin. Vuonna 1991 hän sai arvostetun Disney Legends-palkinnon. 90-luvun alkupuolella hän aloitti euroopanvierailunsa, tätä aiemmin hän ei ollut poistunut omasta kotimaastaan. Tuolla vierailulla hän kävi myös tervehtimässä Suomalaisia Helsingissä. Se oli varmasti monen Ankistin uran kohokohtia. Vuotta myöhemmin barks käsikirjoitti viimeisen tarinansa, hevostellen Halki Historian. William Van Horn piirsi tämän tarinan. Vuonna 1999 barks sairastui leukemiaan, ja hän ei halunnut tautia hidastavia lääkkeitä. Hän halusi kuolla. Barks nukkui pois 25.elokuuta vuonna 2000.
Siinä siis Carl Barks. Myös muita monipuolisia Ankkapiirtäjiä on olemassa. Mielestäni lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano kuuluu niiden monipuolisten joukkoon, sillä hän osaa piirtää taitavasti hahmon kuin hahmon. Hän on tehnyt taskariin piiitkän selkämyskuvankin, jossa on paljon tuttuja Disney-hahmoja poseeraamassa. Giorgio taitaa niin etsivä kaasin, kuin Aku Ankankin.
Giorgion piirrostyyli ei mielestäni ollut hänen uransa alkuvaiheessa kauhean hyvää, mutta 80-luvulla piirrostyyli muuttui paremmaksi ja 90-luvulla se olikin jo erittäin hyvää. Giorgio piirtää Ankat (ym) paksulla viivalla. Hänen piirrostyylinsä on aika lennokasta ja hän tekee Ankoista hiukan pullean näköisiä. Giorgio on muutenkin hyvin monipuolinen piirtäjä. Hän on piirtänyt erään kuvab Spidermanista, ja kuva on mielestäni hyvin onnistunut.
Giorgio Cavazzano syntyi (muistaakseni) Venetsiassa, vuonna 1947. Eli Giorgio on nykyään 62-vuotias. Cavazzano on yksi vaikutusvaltaisimmista italialaisista piirtäjistä. Nuorena poikana äiti halusi että poika opiskelisi kemiaa, tosin isällä ei ollut mitään Giorgion sarjakuvahrrastusta vastaan. Giorgio pääsi Romano Scarpan tussaajaksi jo 14-vuotiaana. Eräänä päivänä vuonna 1961 Giorgio tapasi Venetsiassa sattumalta Romano Scarpan vaimon. Giorgio piti käsissään joitakin sarjakuvapiirroksia, jotka hänen serkkunsa (muistaakseni) oli tehnyt. Giorgio törmäsi sattumalta Scarpan vaimoon ja vaimo näki Giorgion kantamat piirrustukset. Vaimo kysyi, kenen piirtämiä nämä piirrokset ovat. Giorgio valehteli piirtäneensä piirrokset ihan itse. Tätä kautta hän pääsi tapaamaan Romano Scarpaa vuonna 1961. Hänen uransa on siis kestänyt tähän mennessä huimat 48 vuotta! Giorgio tussasi useita eri Scarpan piirtämiä tarinoita varsinkin 60-luvulla. 70-luvulla Cavazzano teki ensimmäiset omat tarinansa, tosin jonkin tarinan hän taisi tehdä jo 60-luvulla.
Cavazzanon ura lähti nousuun 70-luvulla, kun hän sai piirrettäväkseen useita eri tarinoita, jotka olivat pääosin italialaisten käsikirjoittajien tekemiä. Parhaimmat tarinansa hän on varmaan tehnyt 90- ja 2000-luvuilla. Hän on tehnyt muutamia tarinoita joistakin elokuvista, tosin hän on elokuvahahmojen tilalle sijoittanut mm. Mikki Hiiren.
Cavazzanolta julkaistiin vuonna 2007 kirja nimeltä Ankantekijät: Menetetyn muistin tapaus. Kirjassa nähdään monipuolisia Cavazzanon piirtämiä tarinoita. Kirjassa on mm. etsivä Kaasi, Aku, Roope, Simo Sisu, basil Hiiri, Mikki, ja kumppanit.
Mainittakoon vielä tähän loppuun, että Barks ja Rosa saattavt olla sukua toisilleen. Cavazzanon isoäidin sukunimi oli Rosa, ja Don Rosan suku on lähtösin Italiasta.
Jos Cavazzano on monipuolinen piirtäjä, niin samaa voi kyllä sanoa Romano Scarpa. Scarpa piirsi uransa aikana paljon sekä Ankka, että Hiiri-tarinoita. Scarpa myöskin loi Ankkalinnaan muutamia uusia hahmoja. Vaikka en itse olekaan mikään Scarpa-fani, niin arvostan häntä kuitenkin paljon.
Scarpa syntyi Venetsiassa vuonna 1927. Scarpa oli jo aika nuorena poikana innostunut sarjakuvista, ja varsinkin myös animaatioista. Lumikki-piirroselokuva teki Scarpaan suuren vaikutuksen, kun hän oli nuori. Tämän jälkeen Romano innostui yhä enemmän ja enemmän sarjakuvien teosta. Ensimmäiset tarinansa Romano piirsi jo 50-luvulla. Silloin Scarpa oli italian tärkeimpiä piirtäjiä, mutta jäi mm. Carl Barksin varjoon.
Romanon suosio kasvoi 60 ja 70-luvuilla. Tuolloin hän teki valtavan määrän sarjakuvasivuja. Hän oli ehdottomasti Italian ykköspiirtäjä varmaan pari vuosikymmentä. Noihin aikoihin hän loi useita eri hahmoja, kuten Riitta hanhen, Kuuno Kaakkurin, Atomiinuksen, ym. 80-luvulla Scarpa teki joitakin superpitkiä tarinoita, joissa saattoi olla kirkkaasti yli 100 sarjakuvasivua.
Romano teki vielä 90-luvullakin aika paljon tarinoita, mutta niiden teko oli jo hiukan hidastunut. Viimeisinäkin vuosina Scarpa teki vielä muutamia sarjakuvia. Ja joitakin vuosia sitten Scarpalta julkaistiin kirja Ankantekijät 2?: Lentävä hollantilainen. Scarpa kuoli hiukan yllättäen vuonna 2005. Scarpan piirrostyyli oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää, mutta ei mitenkään parasta mahdollista. Osan piirroksista hän ehkä hutaisi, eikä se ole mikään yllätys, sillä hän teki uransa aikana kai lähes 20 000 sivua sarjakuvaa! Se on valtava määrä.
Myös Vicar on monipuolinen piirtäjä. Hän on piirtänyt tarinoita enimmäkseen Akusta ja Roopesta, mutta hän osaa piirtää myös monia muita hahmoja. Vicar on piirtänyt kaikenpituisia tarinoita elämänsä aikana. Vicar on Chileläinen ja hän syntyi chilessä vuonna 1934.
Vicarin piirtäjänura alkoi 70-luvulla, ja jo tuolloin hänestä tuli varsin suosittu piirtäjä. Vicar sai nopeasti itselleen oman studion jossa hänelle työskentelee lukuisia piirtjäjiä ja käsikirjoittajia. Vicar onkin hyvin tuottelias piirtäjä, ja hän on tehnyt elämänsä aikana monta tuhatta sivua sarjakuvia. Vicar on mielestäni todella hyvä piirtäjä, hänen piirrosjälkensä/tyylinsä on niin hyvää. Tosin viime vuosina piirrostyyli on hieman muuttunut.
Vicar on myös käynyt muutaman kerra Suomessa. Häneltä on Suomessa julkaistu kirja Ankantekijät: Itsehillinnän mestari. Vicarin töitä on nähty myös joissakin muissa kovakantisissa. Eniten hänen tarinoitaan julkaistaan kuitenkin Aku Ankassa.
Kari Korhosta ei Disney-sarjakuvien puolella voi sanoa maailman monipuolisimpien piirtäjien joukkoon kuuluvaksi henkilöksi, mutta Ankka-sarjakuvien ohella on tämä suomalainen piirtänyt sarjakuvia moniin eri lehtiin, mainittakoon nyt vaikka että useita hänen tarinoitaan on julkaistu Väiski Vemmelsääressä sekä Nalle Puh-lehdissä. Kari on itseoppinut piirtäjä.
Korhonen syntyi, muistaakseni Espoossa vuonna 1973. Kari innostui Ankoista ja muista Disney-sarjakuvista jo nuorena. Ennen Ankkauraansa kari teki 90-luvun alussa monia eri piirroksia ja sarjakuvia. Hän on piirtänyt mm. pilakuvia vuonna 1992. Vuonna 1993 hän sai töitä Egmontilta, nimenomaan Disney-sarjakuva-aiheisia töitä. Ensimmäiset tarinansa kari teki noin 15 vuotta sitten. Tuolloin piirrosjälki oli hieman erilaista kuin nykyään, mutta silloinkin kohtuullisen hyvää. Kari piirsi hahmot ym. keskipaksulla viivalla. Hahmot näyttivät melko lennokkailta jo tuolloin. Nykyäänhän karin piirrostyyli on lähes yhtä lennokasta kuin mestari Brancalla. Brancasta puheenollen, Korhonen on tehnyt Brancan kanssa useita eri Disney-sarjakuvia yhdessä. Korhonen on sanonutkin, että Branca oli yksi hänen suosikkipiirtäjistään.
Nykyään Korhosen tarinoita julkaistaan pääasiassa Akkareissa. Häneltä on tähän mennessä julkaistu yksi kovakantinen, Ankantekijät-kirja. Korhonen tekee Ankka-tarinoita melko tiiviillä tahdilla, ja hänen tarinoitaan julkaistaan Akkareissa aika usein. Kari on käsikirjoittanut lähes kaikki Pikku-Aku-tarinat, on hän muutaman piirtänytkin.Kari piirtää pääasiassa Ankka-tarinoita. Hän on tosin piirtänyt pari yksisivuista Mikki-tarinaa, joita ei tosin Suomessa olla julkaistu.
Kari on kertonut kovasti pitävän työstään. Jä hänestä on aina mukava herätä aamulla, ja aloittaa työnteko. Hänen mielestään käsikirjoitusten tekeminen on hieman mukavampaa touhua, kuin piirtäminen, sillä piirtäminen on aika työlästä.
Voisin kai luokitella myös Don Rosan melko monipuoliseksi piirtäjäksi. Ankkojen puolella häneltä ei monipuolisuutta hirveästi löydy, mutta hän on tehnyt paljon muitankin sarjakuvia, kuin Disney-sarjiksia. Don Rosa syntyi Amerikassa vuonna 1951. Hän syntyi aika otolliseen aikaan, sillä juuri tuolloin Barksin kulta-aika oli jo hyvässä vauhdissa. Rosa lukikin paljon Barksin Ankka-tarinoita pienenä ja hänestä tuli suuri Barks-fani. Rosa taki ensimmäisen Disney-tarinansa vuonna 1987. Tämän ensimmäisen tarinan nimi on Aurongon Poika. Tuolloin Don Rosa ei ollut suosittu piirtäjä, mutta 90-luvun alkupuolella hänen suosionsa kasvoi nopeasti. Jo 90-luvun alussa hän teki muutaman hiuppuhyvän tarinan. Rosan suosio oli suurimmillaan 90-luvun loppupuolella, jolloin hän teki monta kymmentä sarjakuvasivua vuodessa, joinakin vuosina jopa selvästi yli 100. Rosa piirsi eniten Ankka-tarinoita, sillä Mikki Hiirestä Rosa ei tykännyt ollenkaan. Hän saattoi sijoittaa Mikin joissakin tarinoissa noloon tilanteeseen taustalle. Rosa on kertonut, ettei enää piirrä sarjakuvia. Tähän syynä ovat ainakin vanheneminen ja eräs silmäleikkaus. Rosan piirrostyyli oli äärimmäisen tarkkaa, piirroksissa oli paljon yksityiskohtia, ja hän teki lähes kaikki sarjakuvaan piirretyt viivatkin huolellisesti. Mielestäni Rosa on aika hyvä piirtäjä, juuri noista edellämainituista syistä. Suomessa Rosalta on julkaistu useita eri kovakantisia. Merkittävimpiä lienevät Roope Ankan Elämä Ja Teot-kirjat, joissa kerrotaan Roopen elämänvaiheista.
Muita monipuolisia piirtäjiä ovat ainakin Rodriquess ja Massimo De Vita. Rodriquess osaa piirtää monia eri hahmoja. Hän tekee sekä Hiiri, että Ankka-tarinoita. Hän on tehnyt myös useita Ylävirran Yritys-tarinoita. Rodriguez on syntynyt vuonna 1967. Hän ei aluksi kuvitellut voivansa elättää itseään sarjakuvien avulla, mutta hänen yllätyksekseen se olikin mahdollista. Suomessa hänen tarinoitaan on julkaistu lähinnä Aku Ankoissa. Myös joissakin kovakantisissa hänen töitään on nähty.
Massimo De Vita on myös monipuolinen piirtäjä. Sekä hiiret, että Ankat luonnistuvat häneltä lähes yhtä hyvin. De Vita on tehnyt valtavan määrän Taikaviitta- ja Indiana Hopo-tarinoita. Mielestäni hän osaa piirtää todella taitavasti, ja myös aika lennokkaasti. Hän on myös hyvä käsikirjoittaja. Vita on tehnyt tarinoita jo monen vuosikymmenen ajan. Mielestäni hänen kulta-aikaansa oli ehkä 80- ja 90-luku, jolloin hän teki erittäin paljon tarinoita. Hänen tarinoitaan julkaistaan pääasiassa taskukirjoissa.
Marco Rota on monipuolinen Ankka ja Hiiritaiteilija. Hän siis piirtää noiden kahden eri maailman hahmoja, ja tämän lisäksi myös käsikirjoittaa osan tarinoistaan. Marco Rota syntyi Milanossa vuonna 1942. Häntä kutsutaan usein Milanon maestroksi, ja syystäkin. Myös Rota on Barks-fani, tosin ei niin suuri kuin Rosa ja Jippes. Hänen piirrostyylinsä tosin muistuttaa Barksia. Viiva on melko ohutta ja aika selkeää. Marcolle tyypillisiä ovat isot maisemakuvat tai elokuvamaiset piirrokset. Hän tekee myös paljon varjostuksia piirroksiinsa. Rota siis piirtää paljon sekä Hiiriä, että Ankkoja, mutta hän on tosin kertonut, että AKu Ankka on hänen lempihahmonsa. Enne Disney-uraansa Marco teki joitakin sarjakuvia. Vuonna 1963 hänet palkattiin Mondador-kustantamolle tekemään kansikuvia ja muita piirroksia Topolino-lehteen. Rota aloitti Disney-sarjakuvien piirtämisen vuonna 1971. Hänen ensimmäisen tarinansa nimi oli Siniruusukkeinen tiikeri. Rota tuli 70-luvulla Topolino-lehden taiteelliseksi johtajaksi. Rota tuli tunnetuksi Suomessa vuonna 1983, kun hänen nimensä mainittiin eräässä Akkarissa. Vuonna 1992 Rota siirtyi tekemään töitänsä Egmontille. Nykyään Rota asuu perheineen vanhassa, 1700-luvulla rakennetussa kartanossa. Talon seinäsyvennyksessä on luurankokin. Ilmeisesti Rota kuitenkin tykkää asua talossa.
Paul Murrykin oli elämäsä aikana melko monipuolinen Disney-taiteilija. Hän piirsi Ankkoja sekä Hiiriä, ja myöskin käsikirjoitti muutaman tarinan. Murry synty Yhdysvalloissa vuonna 1911. Murry oli nuorena farmari. Hänen piirtäjänuransa alkoi samalla tavalla, kuin Barksin ura. Murry hakeutui 30-luvulla töihin Disneylle, ja sarjakuvia hän alkoi piirtää 40-luvun lopulla. Ensimmäinen Murryn Mikki-tarina oli 30-sivuinen "Salaperäinen Karjatalo". Tämä tarina valmistui vuonna 1951. Murry loi Superhessun yhdessä Del Connelin kanssa. Myös Superhessu-tarinoita Murry siis piirsi. Murryn kulta-aikaa oli ehkä 50- ja 60-luvut. Viimisen Mikki-tarinansa hän piirsi vuonna 1982 ja tämän jälkeen hän jäi eläkkeelle. Vuonna 1989 Murry kuoli Palmdalessa, Kaliforniassa.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 976 -
14.07.2009 klo 08:28:11
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 977 -
14.07.2009 klo 11:28:27
Olen tosissani mukana!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät
Tunnen valtavat määrät ankatekijöitä, mutta he kaikki eivät ole kovin monipuolisia. Miltei kaikki ovat erikoistuneet joihinkin tietynlaisiin tarinoihin.
Monipuolisiakin kuitenkin on.
Heistä voi mainita vaikkapa Romano Scarpan (joka taiteili sujuvasti Disney-hahmoja milloin mistäkin universumista), Carl Barksin, (joka käytti mielettömää määrää hahmoja töissään ja myös keksi niitä, ja joka taiteili milloin Roopen huiman aarteenetsintätarinan, milloin Iineksen "Rakas päiväkirja"-tarinan, milloin Tulpun ja Akun torailun) Giorgio Cavazzanon, Feriolin, Tony Stroblin ja Rodriquesin (kaikki melko samoista syistä kuin Scarpa).
Esittelen nyt he kaikki.
Carl Barks (1901-2000) oli eläessään ja vieläkin maailman suosituin ja pidetyin Ankkataiteilija, jonka tarinoita luetaan niin Siperiassa kuin Karibiallakin.
Hänet tunnetaan lähinnä Ankkasarjakuvista, mutta myös muista piirrostöistä, joka kasvattaa sekin Barksin monipuolisuutta.
Ilman Carl Barksia Disneyn ankkauniversumista ei kuunaan olisi tullut yhtä suosittua ja loistavaa kuin se nyt on, sillä hän ideoi suuren määrän Ankkalinnan paikoista ja hahmoista - jopa itse Ankkalinnan.
Aku Ankkaa Barks ei varsinaisesti keksinyt, mutta hän muokkasi Akun hahmon luonnetta ja ulkonäköäkin.
Barks syntyi Oregonissa 27. maaliskuuta 1901 yhdysvaltalaiselle maatilalle, mutta vietti lapsuuttaan monilla muillakin Yhdysvaltain alueilla.
Barks kävi pitkään koulua, mutta kun hänen äitinsä kuoli, ei Barksin isä selviytynyt yksin maatilan töistä. Niinpä Barks joutui koulusta pois maatilalle auttamaan isäänsä.
20-vuotiaana Carl Barks avioitui ensimmäisen kerran, Pertle Turnerin kanssa. Turnerin kanssa hän sai kaksi lasta, Peggyn ja Dorothyn. Toisen kerran Barks avioitui epäonnisesti Clara Balken kanssa ja kolmannella kerralla löytyi vihdoinkin "se oikea", Margaret Williams, joka paremmin tunnetaan Garé Barksina.
Barks koetti useita töitä, kuten tukkilaisen, junakiskojen pulttaajan ja jopa autokauppiaan ammatteja, mutta oli koko ajan kiinnostunut kuitenkin sarjakuvista.
Barksin kiinnostus sarjakuviin oli herännyt lopullisesti eräästä kirjekurssista, jota hän ei kuitenkaan tiettävästi edes suorittanut loppuun asti. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin juttujaan kaupaksi pilalehteen "Galgary Eye Opener" ja muutama vuosi tämän jälkeen hän siirtyikin lehden vakituisiin tekijöihin. Pesti jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä vuodesta 1935 alkaen Barks alkoi tehdä töitä Disneyn animaatioiden parissa animaattorina ja siirtyi vuonna 1942 sarjakuviin.
Disneyn sarjakuviin Barks siirtyi vuonna 1943. Vaikka Barksin ensimmäisiä Aku Ankka-töitä ei arvosteta niin kuin muita, Barks kuitenkin kehittyi tuolloin kovaa vauhtia.
Jo ensimmäisiin sarjakuviinsa hän loi Teppo Tulpun, ja 1940-luvun lopusta alkoi aika, jota pidetään hänen kulta-aikanaan.
1947 putkahti Ankka-maailmaan Roope Ankka klassikkotarinassa "Joulu Karhuvuorella", ja 1948 Hannu Hanhi tarinassa "Se parhaiten nauraa...". 1950-luvulle mentäessä Carl Barksin tyyli muuttui. Hahmoista tuli varmemmin piirrettyjä ja selkeämpiä, taustoista yksityiskohtaisempia ja tarkempia. 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Barks piirsi mestariteokset Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet), Ovela Roope-setä, sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike). Hahmopuolelta Barks loi silloin Karhukoplan ja Pelle Pelottoman.
Barksin nimi tuli kuitenkin julkisuuteen vasta vuonna 1957. Tätä ennen osa Aku Ankka-lehden lukijoista oli jo huomannut, että lehteä piirtää joku muita parempi piirtäjä, mutta vasta kun nimi tuli tietoon, Barks sai fanikirjeitä tulvittain. Vasta tuolloin Barks itse tajusi, että lukijoitten mielestä hän ei ollut vain yksi muiden joukossa.
Monien mielestä Carl Barksin taso heikkeni 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Tuolloin häneltä syntyi kuitenkin vielä monia kuuluisia tarinoita, muun muassa "Kultainen talja", Mayakeisarin kruunu", sekä "Kirkontornin huilunsoittaja". Hän keskittyi tuolloin Roope Ankkaan, joten Barks keksi Roopen vihollisia: Kulta-Into Pii (Roope-setä vaikeuksissa, 1956), Milla Magia (Midaan kosketus, 1961) ja Kroisos Pennonen (Ihmebentsiini, 1961). Myös Roopen sihteeri neiti Näpsä syntyi 1961 Millan tapaan tarinaan "Midaan kosketus".
Viimeisen kerran Barks piirsi tarinan vuonna 1966. Tarinan nimi oli Sopiva työ, ja kyseessä on hulvaton tarina, jossa Iines etsii itselleen työpaikkaa.
Eläkkeelle jääminen(kään) ei estänyt Barksia jatkamasta tekemisiään Aku Ankan ja kumppaneiden parissa. Barks käsikirjoitti vielä tämän jälkeen paljon tarinoita (lähinnä nimenomaan Sudenpentu-aiheisia) ja piirsi paljon kansikuvia.
Barksin käsikirjoituksia puhtaaksipiirsivät yleensä Tony Strobl ja Kay Wright.
Tony Strobl oli Barksin tavoin melko monipuolinen Ankka-/Hiiri-tekijä ja häntä myös arvostettiin – siksi kerron hänestä heti Barksin jälkeen.
Sarjakuvauransa jälkeen Carl Barks vielä maalasi satoja Ankka-aiheisia öljyväreillä tehtyjä taidemaalauksia. Niitä pidetään nykyään suuressa arvossa ja niistä maksetaan maltaita, vaikka Barks itse myi ne pikkurahalla.
Vuonna 1976 Disney-yhtiö kielsi maalaamasta niitä, vaikka oli aiemmin kertonut sallivansa sen.
Mieli kuitenkin muuttui taas 1980-luvulla ja Barks sai maalata maalauksia aivan luvan kanssa.
Viimeiset käsikirjoituksensa, "Horsing Around the History" (julkaistu Aku Ankka-lehdessä, piirtäjä William Van Horn) ja "Somewhere in Nowhere" (ei julkaistu Suomessa, piirtäjä Pat Block) hän kirjoitti korkeassa iässä, yli 90-vuotiaana. Viimeinen Barksin Ankka-aiheinen teos oli runo "Oodi Disneyn Ankoille", joka on julkaistu myös suomeksi Aku Ankka-lehdessä.
Vasta vuonna 1994 Barks teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa, Eurooppaan. Hän kävi tällöin tarkalleen yhdessätoista maassa, myös Suomessa, ja sanoi arvostavansa eniten suomalaisfaneja. Maihin lukeutuivat kaikkiaan Islanti, Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi, Puola, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti ja Englanti (Iso-Britannia).
On uskomatonta, että hän vasta tuolloin matkasi ensi kerran kotimaansa rajojen ulkopuolle, sillä todella monet Barksin tarinat sijoittuvat eksoottisiin maailman paikkoihin (lisää tämäkin monipuolisuutta). Barks on kertonut, että hän tuolloin käytti kuvatessaan maailman eri paikkoja, apuvälineenä National Geographic -lehden tekstiartikkeleita ja valokuvia, sekä silloin tällöin myös Encyclopaedia Britannicaa. National Geographig-lehteä Barks tilasi kymmeniä vuosia.
Barks kuoli leukemiaan 99-vuotiaana 25. elokuuta synnyinvaltionsa Yhdysvaltojen Oregonissa, Grants Passissa.
Barks ei uskonut jumaliin, mutta kunnioitti kaikkia uskontoja.
Hänen piirrosuransa aikana Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa vallitsi tiukka sensuuri. Barksin kulta-ajalta peräisin olevan klassisen tarinan, "Karkkeja ja kepposia", sensurointi oli erittäin voimakasta. Noin 30-sivuisesta tarinasta sensuroitiin peräti yli kymmenen sivua. Syynä sensuroitiin olivat Aku Ankassa yleensä liiallinen väkivalta, tai muut pienille lapsille hiukankin sopimattomat kohtaukset.
Carl Barks vaikutti Aku Ankkaan merkittävällä tavalla. Hän loi ikään kuin tarinapohjat, joita muut nykyiset Ankka-piirtäjät vain soveltavat. Tunnethan sinäkin muun muassa konseptit, joissa Aku koettaa onneaan jossakin työssä, yleensä huonolla menestyksellä, Aku ryhtyy naapurussotaan naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, roistot yrittävät saada käsiinsä Roopen rahoja, Roope kumppaniensa kanssa metsästää aarteita, tai Roope taistelee maailman rikkaimman ankan asemasta miljardöörivihollistensa kanssa. Näin erilaisista aineksista Barks kokosi tarinoitaan.
Konseptien lisäksi Barks (tai Carl-setä, kuten häntä joskus leikkimielisesti kutsutaan) loi paljon hahmoja, vaikutti monien jo luotujen hahmojen ulkonäköön ja luonteeseen, sekä saattoi Aku Ankan piirrostöillään semmoiseen julkisuuteen, että monet nykypiirtäjät innostuivat siitä sen takia ja ryhtyivät Ankka-piirtäjiksi. Monet nykyiset Ankantekijät pitävätkin Barksia esikuvanaan ja häntä kunnioitetaan monissa maissa suuresti. Oikeastaan kukaan Ankantekijöistä ei ikinä ole ainakaan julkisesti uskaltanut sanoa, ettei kunnioittaisi Barksia, tosin todennäköisesti miltei kaikki heistä häntä kunnioittavatkin.
Suomessa Barksille on omistettu useita kirjasarjoja, kuten kymmenosainen, 1990-luvulla ilmestynyt "Aku Ankan juhlasarjat", "Ankalliskirjasto", johon joka kevät ilmestyy uusi osa, kaksikymmentä vuotta ilmestynyt "Aku Ankan parhaat" (peräti 48-osainen sarja, ei pelkästään Barksin tarinoita) ja Disney-murrealbumit. Muutamissa maissa, myös Suomessa, on julkaistu Carl Barksin kootut-niminen kirjasarja, johon sisältyy 30 osaa ja lähes 8 000 sivua. Yhteensä Carl Barks piirsi noin vajaat 7 000 sivua Aku Ankkaa; loput kirjasarjasta ovat lähinnä Carl Barks-asiantuntija Geoffrey Blumin kirjoittamaa tekstiä. Barksia ei kuitenkaan koskaan voi ylistää liikaa ja hänen kädenjälkensä sarjakuvan historiassa ei ikinä pyyhkiydy pois.
Vaikka Barks piirsikin hiiripuolelta vain yhden sarjan, oli hän silti monipuolisuudessaan ylittämätön.
Mutta Tony Strobl! Hän syntyi 14 vuotta Barksia myöhemmin nimellä Anthony Joseph Strobl. Hän työsti elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia sivuja Disneyn tuotantoa. Strobl tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen tuotteliaimmista piirtäjistä. Hänen kynästään syntyi yli tuhat ankka-, mutta myös satoja hiirikertomuksia. Strobl hallitsi kaikkien Disney-hahmojen piirtämisen.
Jatkuu...
Ai niin, ja kiitos blogikommenteista. Pahoittelen, että keskityin vain ykkösnimiin, mutta nähdäkseni se on kuitenkin jumbosijoja tarpeellisempaa. Joka tapauksessa, ensi blogissa lupaan parantaa tapojani.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät
Tunnen valtavat määrät ankatekijöitä, mutta he kaikki eivät ole kovin monipuolisia. Miltei kaikki ovat erikoistuneet joihinkin tietynlaisiin tarinoihin.
Monipuolisiakin kuitenkin on.
Heistä voi mainita vaikkapa Romano Scarpan (joka taiteili sujuvasti Disney-hahmoja milloin mistäkin universumista), Carl Barksin, (joka käytti mielettömää määrää hahmoja töissään ja myös keksi niitä, ja joka taiteili milloin Roopen huiman aarteenetsintätarinan, milloin Iineksen "Rakas päiväkirja"-tarinan, milloin Tulpun ja Akun torailun) Giorgio Cavazzanon, Feriolin, Tony Stroblin ja Rodriquesin (kaikki melko samoista syistä kuin Scarpa).
Esittelen nyt he kaikki.
Carl Barks (1901-2000) oli eläessään ja vieläkin maailman suosituin ja pidetyin Ankkataiteilija, jonka tarinoita luetaan niin Siperiassa kuin Karibiallakin.
Hänet tunnetaan lähinnä Ankkasarjakuvista, mutta myös muista piirrostöistä, joka kasvattaa sekin Barksin monipuolisuutta.
Ilman Carl Barksia Disneyn ankkauniversumista ei kuunaan olisi tullut yhtä suosittua ja loistavaa kuin se nyt on, sillä hän ideoi suuren määrän Ankkalinnan paikoista ja hahmoista - jopa itse Ankkalinnan.
Aku Ankkaa Barks ei varsinaisesti keksinyt, mutta hän muokkasi Akun hahmon luonnetta ja ulkonäköäkin.
Barks syntyi Oregonissa 27. maaliskuuta 1901 yhdysvaltalaiselle maatilalle, mutta vietti lapsuuttaan monilla muillakin Yhdysvaltain alueilla.
Barks kävi pitkään koulua, mutta kun hänen äitinsä kuoli, ei Barksin isä selviytynyt yksin maatilan töistä. Niinpä Barks joutui koulusta pois maatilalle auttamaan isäänsä.
20-vuotiaana Carl Barks avioitui ensimmäisen kerran, Pertle Turnerin kanssa. Turnerin kanssa hän sai kaksi lasta, Peggyn ja Dorothyn. Toisen kerran Barks avioitui epäonnisesti Clara Balken kanssa ja kolmannella kerralla löytyi vihdoinkin "se oikea", Margaret Williams, joka paremmin tunnetaan Garé Barksina.
Barks koetti useita töitä, kuten tukkilaisen, junakiskojen pulttaajan ja jopa autokauppiaan ammatteja, mutta oli koko ajan kiinnostunut kuitenkin sarjakuvista.
Barksin kiinnostus sarjakuviin oli herännyt lopullisesti eräästä kirjekurssista, jota hän ei kuitenkaan tiettävästi edes suorittanut loppuun asti. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin juttujaan kaupaksi pilalehteen "Galgary Eye Opener" ja muutama vuosi tämän jälkeen hän siirtyikin lehden vakituisiin tekijöihin. Pesti jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä vuodesta 1935 alkaen Barks alkoi tehdä töitä Disneyn animaatioiden parissa animaattorina ja siirtyi vuonna 1942 sarjakuviin.
Disneyn sarjakuviin Barks siirtyi vuonna 1943. Vaikka Barksin ensimmäisiä Aku Ankka-töitä ei arvosteta niin kuin muita, Barks kuitenkin kehittyi tuolloin kovaa vauhtia.
Jo ensimmäisiin sarjakuviinsa hän loi Teppo Tulpun, ja 1940-luvun lopusta alkoi aika, jota pidetään hänen kulta-aikanaan.
1947 putkahti Ankka-maailmaan Roope Ankka klassikkotarinassa "Joulu Karhuvuorella", ja 1948 Hannu Hanhi tarinassa "Se parhaiten nauraa...". 1950-luvulle mentäessä Carl Barksin tyyli muuttui. Hahmoista tuli varmemmin piirrettyjä ja selkeämpiä, taustoista yksityiskohtaisempia ja tarkempia. 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Barks piirsi mestariteokset Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet), Ovela Roope-setä, sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike). Hahmopuolelta Barks loi silloin Karhukoplan ja Pelle Pelottoman.
Barksin nimi tuli kuitenkin julkisuuteen vasta vuonna 1957. Tätä ennen osa Aku Ankka-lehden lukijoista oli jo huomannut, että lehteä piirtää joku muita parempi piirtäjä, mutta vasta kun nimi tuli tietoon, Barks sai fanikirjeitä tulvittain. Vasta tuolloin Barks itse tajusi, että lukijoitten mielestä hän ei ollut vain yksi muiden joukossa.
Monien mielestä Carl Barksin taso heikkeni 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Tuolloin häneltä syntyi kuitenkin vielä monia kuuluisia tarinoita, muun muassa "Kultainen talja", Mayakeisarin kruunu", sekä "Kirkontornin huilunsoittaja". Hän keskittyi tuolloin Roope Ankkaan, joten Barks keksi Roopen vihollisia: Kulta-Into Pii (Roope-setä vaikeuksissa, 1956), Milla Magia (Midaan kosketus, 1961) ja Kroisos Pennonen (Ihmebentsiini, 1961). Myös Roopen sihteeri neiti Näpsä syntyi 1961 Millan tapaan tarinaan "Midaan kosketus".
Viimeisen kerran Barks piirsi tarinan vuonna 1966. Tarinan nimi oli Sopiva työ, ja kyseessä on hulvaton tarina, jossa Iines etsii itselleen työpaikkaa.
Eläkkeelle jääminen(kään) ei estänyt Barksia jatkamasta tekemisiään Aku Ankan ja kumppaneiden parissa. Barks käsikirjoitti vielä tämän jälkeen paljon tarinoita (lähinnä nimenomaan Sudenpentu-aiheisia) ja piirsi paljon kansikuvia.
Barksin käsikirjoituksia puhtaaksipiirsivät yleensä Tony Strobl ja Kay Wright.
Tony Strobl oli Barksin tavoin melko monipuolinen Ankka-/Hiiri-tekijä ja häntä myös arvostettiin – siksi kerron hänestä heti Barksin jälkeen.
Sarjakuvauransa jälkeen Carl Barks vielä maalasi satoja Ankka-aiheisia öljyväreillä tehtyjä taidemaalauksia. Niitä pidetään nykyään suuressa arvossa ja niistä maksetaan maltaita, vaikka Barks itse myi ne pikkurahalla.
Vuonna 1976 Disney-yhtiö kielsi maalaamasta niitä, vaikka oli aiemmin kertonut sallivansa sen.
Mieli kuitenkin muuttui taas 1980-luvulla ja Barks sai maalata maalauksia aivan luvan kanssa.
Viimeiset käsikirjoituksensa, "Horsing Around the History" (julkaistu Aku Ankka-lehdessä, piirtäjä William Van Horn) ja "Somewhere in Nowhere" (ei julkaistu Suomessa, piirtäjä Pat Block) hän kirjoitti korkeassa iässä, yli 90-vuotiaana. Viimeinen Barksin Ankka-aiheinen teos oli runo "Oodi Disneyn Ankoille", joka on julkaistu myös suomeksi Aku Ankka-lehdessä.
Vasta vuonna 1994 Barks teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa, Eurooppaan. Hän kävi tällöin tarkalleen yhdessätoista maassa, myös Suomessa, ja sanoi arvostavansa eniten suomalaisfaneja. Maihin lukeutuivat kaikkiaan Islanti, Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi, Puola, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti ja Englanti (Iso-Britannia).
On uskomatonta, että hän vasta tuolloin matkasi ensi kerran kotimaansa rajojen ulkopuolle, sillä todella monet Barksin tarinat sijoittuvat eksoottisiin maailman paikkoihin (lisää tämäkin monipuolisuutta). Barks on kertonut, että hän tuolloin käytti kuvatessaan maailman eri paikkoja, apuvälineenä National Geographic -lehden tekstiartikkeleita ja valokuvia, sekä silloin tällöin myös Encyclopaedia Britannicaa. National Geographig-lehteä Barks tilasi kymmeniä vuosia.
Barks kuoli leukemiaan 99-vuotiaana 25. elokuuta synnyinvaltionsa Yhdysvaltojen Oregonissa, Grants Passissa.
Barks ei uskonut jumaliin, mutta kunnioitti kaikkia uskontoja.
Hänen piirrosuransa aikana Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa vallitsi tiukka sensuuri. Barksin kulta-ajalta peräisin olevan klassisen tarinan, "Karkkeja ja kepposia", sensurointi oli erittäin voimakasta. Noin 30-sivuisesta tarinasta sensuroitiin peräti yli kymmenen sivua. Syynä sensuroitiin olivat Aku Ankassa yleensä liiallinen väkivalta, tai muut pienille lapsille hiukankin sopimattomat kohtaukset.
Carl Barks vaikutti Aku Ankkaan merkittävällä tavalla. Hän loi ikään kuin tarinapohjat, joita muut nykyiset Ankka-piirtäjät vain soveltavat. Tunnethan sinäkin muun muassa konseptit, joissa Aku koettaa onneaan jossakin työssä, yleensä huonolla menestyksellä, Aku ryhtyy naapurussotaan naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, roistot yrittävät saada käsiinsä Roopen rahoja, Roope kumppaniensa kanssa metsästää aarteita, tai Roope taistelee maailman rikkaimman ankan asemasta miljardöörivihollistensa kanssa. Näin erilaisista aineksista Barks kokosi tarinoitaan.
Konseptien lisäksi Barks (tai Carl-setä, kuten häntä joskus leikkimielisesti kutsutaan) loi paljon hahmoja, vaikutti monien jo luotujen hahmojen ulkonäköön ja luonteeseen, sekä saattoi Aku Ankan piirrostöillään semmoiseen julkisuuteen, että monet nykypiirtäjät innostuivat siitä sen takia ja ryhtyivät Ankka-piirtäjiksi. Monet nykyiset Ankantekijät pitävätkin Barksia esikuvanaan ja häntä kunnioitetaan monissa maissa suuresti. Oikeastaan kukaan Ankantekijöistä ei ikinä ole ainakaan julkisesti uskaltanut sanoa, ettei kunnioittaisi Barksia, tosin todennäköisesti miltei kaikki heistä häntä kunnioittavatkin.
Suomessa Barksille on omistettu useita kirjasarjoja, kuten kymmenosainen, 1990-luvulla ilmestynyt "Aku Ankan juhlasarjat", "Ankalliskirjasto", johon joka kevät ilmestyy uusi osa, kaksikymmentä vuotta ilmestynyt "Aku Ankan parhaat" (peräti 48-osainen sarja, ei pelkästään Barksin tarinoita) ja Disney-murrealbumit. Muutamissa maissa, myös Suomessa, on julkaistu Carl Barksin kootut-niminen kirjasarja, johon sisältyy 30 osaa ja lähes 8 000 sivua. Yhteensä Carl Barks piirsi noin vajaat 7 000 sivua Aku Ankkaa; loput kirjasarjasta ovat lähinnä Carl Barks-asiantuntija Geoffrey Blumin kirjoittamaa tekstiä. Barksia ei kuitenkaan koskaan voi ylistää liikaa ja hänen kädenjälkensä sarjakuvan historiassa ei ikinä pyyhkiydy pois.
Vaikka Barks piirsikin hiiripuolelta vain yhden sarjan, oli hän silti monipuolisuudessaan ylittämätön.
Mutta Tony Strobl! Hän syntyi 14 vuotta Barksia myöhemmin nimellä Anthony Joseph Strobl. Hän työsti elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia sivuja Disneyn tuotantoa. Strobl tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen tuotteliaimmista piirtäjistä. Hänen kynästään syntyi yli tuhat ankka-, mutta myös satoja hiirikertomuksia. Strobl hallitsi kaikkien Disney-hahmojen piirtämisen.
Jatkuu...
Ai niin, ja kiitos blogikommenteista. Pahoittelen, että keskityin vain ykkösnimiin, mutta nähdäkseni se on kuitenkin jumbosijoja tarpeellisempaa. Joka tapauksessa, ensi blogissa lupaan parantaa tapojani.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 978 -
14.07.2009 klo 11:31:17
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Kun aiheena on tällä kertaa Monipuolisimmat Ankka/Hiiritekijät, mainitsen tässä niitä, jotka niitä mielestäni ovat. Kerron heidän elämästään, ja miten he päätyivät sarjakuvapiirtäjiksi, ja muuta sellaista, sekä että miksi he ovat niin monipuolisia mielestäni. Monipuolisuus on aika laaja käsite, eikä monipuolisuus tarkoita vain yhdenlaista asiaa. Monipuolisuutta voi olla tarinoiden erilaisuus, pituudet, niissä käytettävät hahmot, keksinnöt ja monet muutkin pikkuseikat.
Monipuolisia piirtäjiä ja tarinoita on ollut Aku Ankan taivalen alusta asti. Jo esimerkiksi 1950-luvulla Carl Barks teki todella monipuolisia tarinoita. Strippejä, vitsisarjoja, kymmensivuisia, pitkiä seikkailuja...
Ja Carl Barkshan on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka syntyi 27. maaliskuuta 1901 Oregonissa. Hän joutui jättämään koulun kesken kaiken kesken, äitinsä kuoltua, ja tulla auttamaan perheen maatilan töissä. Hän lähti kuitenkin tilalta myöhemmin. Vuonna 1928 hän sai vihdoin haluamaansa työtä, kun eräs lehti otti mielellään Barksin pilakuvia sinne. Kului aikaa, ja vuonna 1935 Barks näki ilmoituksen, että Disneylle haetaan piirtäjiä.
Hyvien piirrostensa vuoksi Barks sai töitä Disney Studion animaatio-osastolta, josta hänet myös omasta tahdostaan siirrettiin sarjakuvaosastolle, aivan 1940-luvun alussa. Ensimmäisen sarjakuvan Barks teki Jack Hannahin kanssa vuonna 1942, ja ensimmäinen kokonaan oma tarina syntyi vuotta myöhemmin. Barksin kulta-aikaa sanotaan aikaa, joka oli 1940-luvun loppupuoliskolta vuoteen 1966, jolloin hän jo lopettikin piirtämisen. Silloin syntyi ne unohtumattomat klassikot, jotka Barksista ovat parhaiten jääneet mieleen.
Barks lopetti kansikuvien piirtämisen vuonna 1969, ja käsikirjoitusten tekemisenkin 1974. 1974 lähtien Barks alkoi maalata ankkatarinoihiinsa pohjautuvia öljyvärimaalauksia, joista nykyään maksetaan huimia hintoja. Barks on kerran käynyt Suomessakin, vuuonna 1994. Barks kuoli vuonna 2000 leukemiaan, 99-vuotiaana.
Barks on monella tavalla monipuolinen piirtäjä. Hän on luonut paljon hahmoja, ja kehittänyt Ankkalinnaa. Barks loi monia tunnettuja hahmoja, kuten Hannu Hanhen, Hansun, Pelle Pelottoman ja Roope Ankan. Tuolla tavalla voin ainakin sanoa hänen olevan todella monipuolinen piirtäjä.
Barkshan keksi myös Ankkalinnan. Hän käyttää aika monipuolisesti ankkahahmoja, ainakin niitä, mitkä siihen aikaan olivat jo Barksin tai jonkun muun piirtäjän toimesta luotu. Hän ei piirtänyt Mikki Hiirtä, kuin yhden ainoan kerran, sillä alalla hän taas ei kovinkaan monipuolinen ole.
Yhdysvalloista on tullut pitkään monipuolisia piirtäjiä, ja 60- ja 70-lukujen ehkäpä tunnetuin ”jenkki”-piirtäjä on Tony Strobl. Tonyn voi kyllä sanoa monipuoliseksi, onhan hän kuitenkin lukuisien eri hahmojen taitava piirtäjä.
Tony Strobl syntyi 12.toukokuuta 1915 Clevelandissa, yhdysvalloissa. 1930-luvulla hän opiskeli taidemaalausta samaan aikaan teräsmiehen luojien kanssa Cleveland School of Artissa. Ennen toista maailmansotaa Tony työskenteli Disneyn elokuvien, kuten esimerkiksi Pinoccion parissa. Sodan jälkeen hän alkoi työskennellä Western-kustantamolla. Hän piirsi siellä Väiski Vemmelsäärtä, Putte Possua ja Repe Sorsaa, totta kai Disney-hahmojen lisäksi.
1950-luvulla alettiin julkaista Donald Duck-lehteä, johon Tony piirsi sarjakuvia. Suurin osa sen sarjakuvista oli Tonyn piirtämiä, ja siksi hänellä oli aika suuri vastuu. Myöskin Suomessa alkoi noihin aikoihin Tonyn tuotokset ”yleistyä”. 60- ja 70-luvulla Suomen Aku Ankassa oli joitakin vuosia, jolloin yli puolet vuoden Aku Ankka-lehden sivuista oli Tony Stroblin käsialaa.
Tony ei ole sillä tavalla kovinkaan monipuolinen, että käsikirjoittaisi sarjansa itse. Tonyn sarjojen käsikirjoituksen hoiti usein Vic Lockman. Mutta kyllä Tonyltä monipuolisuutta löytyy, hän on nimittäin hyvä piirtämään todella montaa hahmoa. Tonyn tyyli on hieman yksityiskohdaton ja jäykkä, mutta kyllä hän taitaa kaikki hahmot Aku Ankasta Kapteeni Koukkuun.
Tony piirsi aika pitkään Aku Ankkaa, ja monipuolisuutta löytyy muualtakin, hän on nimittäin eniten koskaan Aku Ankka-sivuja piirtänyt tekijä.
Sitten Giorgio Cavazzano, joka mielestäni on toiseksi monipuolisin Italialais-piirtäjä. Cavazzano syntyi Venetsiassa, 19. lokakuuta 1947. Hän aloitti jo neljätoista-vuotiaana ”sarjakuvahommat”, Romano Scarpan apulaisena. Vähitellen hän alkoi tussatakin Scarpan tarinoita, ja siinä 1970-luvun vaihteessa hän teki jo ensimmäisen kokonaan oman tarinansa, joka on suomennettu nimellä ”Hirveä Hikka”.
Cavazzano piirtää vieläkin, joskin hänen tyylinsä on muuttunut Scarpamaisesta tyylistä melkoisen erilaiseksi. Cavazzanon tarinoita voi lukea Suomessa muiden muassa Menetetyn muistin tapaus-kirjasta, jota hän oli ssigneeraamassakin vuonna 2007, Helsingin kirjamessuilla.
Cavazzanon monipuolisuutta voi selittää monella tavalla. Cavazzano on piirtänyt kunnioitettavan hyviä sekä Mikki, että -Ankkatarinoita. Cavazzano on myös mielestäni hyvä piirtämään sekä pitkiä seikkailutarinoita, kuin myös 10-sivuisia Ankkalinnaan sijoittuvia sarjoja.
Cavazzano on myös keksinyt uusia hahmoja. Tai no ei keksinyt, mutta muiden käsikirjoittajien ideasta keksinyt monelle hahmolle ulkonäön, esimerkkeinä Rankku Kanuuna, Prinsessa Reginella, Naistaikaviitta ja P.T.
Monipuolisia piirtäjiä ja tarinoita on ollut Aku Ankan taivalen alusta asti. Jo esimerkiksi 1950-luvulla Carl Barks teki todella monipuolisia tarinoita. Strippejä, vitsisarjoja, kymmensivuisia, pitkiä seikkailuja...
Ja Carl Barkshan on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka syntyi 27. maaliskuuta 1901 Oregonissa. Hän joutui jättämään koulun kesken kaiken kesken, äitinsä kuoltua, ja tulla auttamaan perheen maatilan töissä. Hän lähti kuitenkin tilalta myöhemmin. Vuonna 1928 hän sai vihdoin haluamaansa työtä, kun eräs lehti otti mielellään Barksin pilakuvia sinne. Kului aikaa, ja vuonna 1935 Barks näki ilmoituksen, että Disneylle haetaan piirtäjiä.
Hyvien piirrostensa vuoksi Barks sai töitä Disney Studion animaatio-osastolta, josta hänet myös omasta tahdostaan siirrettiin sarjakuvaosastolle, aivan 1940-luvun alussa. Ensimmäisen sarjakuvan Barks teki Jack Hannahin kanssa vuonna 1942, ja ensimmäinen kokonaan oma tarina syntyi vuotta myöhemmin. Barksin kulta-aikaa sanotaan aikaa, joka oli 1940-luvun loppupuoliskolta vuoteen 1966, jolloin hän jo lopettikin piirtämisen. Silloin syntyi ne unohtumattomat klassikot, jotka Barksista ovat parhaiten jääneet mieleen.
Barks lopetti kansikuvien piirtämisen vuonna 1969, ja käsikirjoitusten tekemisenkin 1974. 1974 lähtien Barks alkoi maalata ankkatarinoihiinsa pohjautuvia öljyvärimaalauksia, joista nykyään maksetaan huimia hintoja. Barks on kerran käynyt Suomessakin, vuuonna 1994. Barks kuoli vuonna 2000 leukemiaan, 99-vuotiaana.
Barks on monella tavalla monipuolinen piirtäjä. Hän on luonut paljon hahmoja, ja kehittänyt Ankkalinnaa. Barks loi monia tunnettuja hahmoja, kuten Hannu Hanhen, Hansun, Pelle Pelottoman ja Roope Ankan. Tuolla tavalla voin ainakin sanoa hänen olevan todella monipuolinen piirtäjä.
Barkshan keksi myös Ankkalinnan. Hän käyttää aika monipuolisesti ankkahahmoja, ainakin niitä, mitkä siihen aikaan olivat jo Barksin tai jonkun muun piirtäjän toimesta luotu. Hän ei piirtänyt Mikki Hiirtä, kuin yhden ainoan kerran, sillä alalla hän taas ei kovinkaan monipuolinen ole.
Yhdysvalloista on tullut pitkään monipuolisia piirtäjiä, ja 60- ja 70-lukujen ehkäpä tunnetuin ”jenkki”-piirtäjä on Tony Strobl. Tonyn voi kyllä sanoa monipuoliseksi, onhan hän kuitenkin lukuisien eri hahmojen taitava piirtäjä.
Tony Strobl syntyi 12.toukokuuta 1915 Clevelandissa, yhdysvalloissa. 1930-luvulla hän opiskeli taidemaalausta samaan aikaan teräsmiehen luojien kanssa Cleveland School of Artissa. Ennen toista maailmansotaa Tony työskenteli Disneyn elokuvien, kuten esimerkiksi Pinoccion parissa. Sodan jälkeen hän alkoi työskennellä Western-kustantamolla. Hän piirsi siellä Väiski Vemmelsäärtä, Putte Possua ja Repe Sorsaa, totta kai Disney-hahmojen lisäksi.
1950-luvulla alettiin julkaista Donald Duck-lehteä, johon Tony piirsi sarjakuvia. Suurin osa sen sarjakuvista oli Tonyn piirtämiä, ja siksi hänellä oli aika suuri vastuu. Myöskin Suomessa alkoi noihin aikoihin Tonyn tuotokset ”yleistyä”. 60- ja 70-luvulla Suomen Aku Ankassa oli joitakin vuosia, jolloin yli puolet vuoden Aku Ankka-lehden sivuista oli Tony Stroblin käsialaa.
Tony ei ole sillä tavalla kovinkaan monipuolinen, että käsikirjoittaisi sarjansa itse. Tonyn sarjojen käsikirjoituksen hoiti usein Vic Lockman. Mutta kyllä Tonyltä monipuolisuutta löytyy, hän on nimittäin hyvä piirtämään todella montaa hahmoa. Tonyn tyyli on hieman yksityiskohdaton ja jäykkä, mutta kyllä hän taitaa kaikki hahmot Aku Ankasta Kapteeni Koukkuun.
Tony piirsi aika pitkään Aku Ankkaa, ja monipuolisuutta löytyy muualtakin, hän on nimittäin eniten koskaan Aku Ankka-sivuja piirtänyt tekijä.
Sitten Giorgio Cavazzano, joka mielestäni on toiseksi monipuolisin Italialais-piirtäjä. Cavazzano syntyi Venetsiassa, 19. lokakuuta 1947. Hän aloitti jo neljätoista-vuotiaana ”sarjakuvahommat”, Romano Scarpan apulaisena. Vähitellen hän alkoi tussatakin Scarpan tarinoita, ja siinä 1970-luvun vaihteessa hän teki jo ensimmäisen kokonaan oman tarinansa, joka on suomennettu nimellä ”Hirveä Hikka”.
Cavazzano piirtää vieläkin, joskin hänen tyylinsä on muuttunut Scarpamaisesta tyylistä melkoisen erilaiseksi. Cavazzanon tarinoita voi lukea Suomessa muiden muassa Menetetyn muistin tapaus-kirjasta, jota hän oli ssigneeraamassakin vuonna 2007, Helsingin kirjamessuilla.
Cavazzanon monipuolisuutta voi selittää monella tavalla. Cavazzano on piirtänyt kunnioitettavan hyviä sekä Mikki, että -Ankkatarinoita. Cavazzano on myös mielestäni hyvä piirtämään sekä pitkiä seikkailutarinoita, kuin myös 10-sivuisia Ankkalinnaan sijoittuvia sarjoja.
Cavazzano on myös keksinyt uusia hahmoja. Tai no ei keksinyt, mutta muiden käsikirjoittajien ideasta keksinyt monelle hahmolle ulkonäön, esimerkkeinä Rankku Kanuuna, Prinsessa Reginella, Naistaikaviitta ja P.T.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 979 -
14.07.2009 klo 12:28:28
Tallien yhdistyksellä on keskustelun puuttumisesta huolimatta käytännössä parempi vaikutusvalta, kuin Kilpailijoiden yhdistyksellä.
Eli siis menisikö tämä niin, että kaikki sääntöuudistusehdotukset menevät Kilpailijoiden yhdistyksestä Tallien yhdistykselle, joka päättää niitten hyväksymisestä ja ottaa huomioon kaikki perusteet.
Viimeisen sanan sanoo Salwer, jos se on tarpeellista.
E: Jaahas, jaahas... Tämähän ei ollut varsinainen kysymys, vaan pikemminkin ehdotus. Saisi Tayhkin vähän toimintaa.
Eli siis menisikö tämä niin, että kaikki sääntöuudistusehdotukset menevät Kilpailijoiden yhdistyksestä Tallien yhdistykselle, joka päättää niitten hyväksymisestä ja ottaa huomioon kaikki perusteet.
Viimeisen sanan sanoo Salwer, jos se on tarpeellista.
E: Jaahas, jaahas... Tämähän ei ollut varsinainen kysymys, vaan pikemminkin ehdotus. Saisi Tayhkin vähän toimintaa.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 980 -
14.07.2009 klo 12:33:58
Vimky:n pj tekee aloitteita ja Vimky muokkaa niitä, josta ne menevät Salwerille. Tallien yhdistyksen toimintatapa on ainakin Vimkylle tuntematon.
~kirja
// Mikä on Tayh? Miksi se perustettiin? Tayhin merkityksenhän olisi pitänyt olla selvillä ennen perustamista.
~kirja
// Mikä on Tayh? Miksi se perustettiin? Tayhin merkityksenhän olisi pitänyt olla selvillä ennen perustamista.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 981 -
14.07.2009 klo 12:57:37
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnan sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös tehnyt hahmoja,joiden käyttö on harvinasita (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja.
~kirja
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnan sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös tehnyt hahmoja,joiden käyttö on harvinasita (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja.
~kirja
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 982 -
14.07.2009 klo 13:09:33
Lainaus käyttäjältä: kirjaMikä on Tayh? Miksi se perustettiin? Tayhin merkityksenhän olisi pitänyt olla selvillä ennen perustamista.
Se on jo suunniteltu.
TAYH käsittelee kauden 5 säännöt, eli tallipäällikköherrat, jotka ovat jäseniä, saavat vaikuttaa varsin mukavasti ensi kauden säääntöihin. Paremmin kuin Vimky. Tietysti, jos minä pääsisin Vimkyyn, olisivat Vimkyn asiat ensi kauden sääntöjen osalta paremmin... :)
Se on jo suunniteltu.
TAYH käsittelee kauden 5 säännöt, eli tallipäällikköherrat, jotka ovat jäseniä, saavat vaikuttaa varsin mukavasti ensi kauden säääntöihin. Paremmin kuin Vimky. Tietysti, jos minä pääsisin Vimkyyn, olisivat Vimkyn asiat ensi kauden sääntöjen osalta paremmin... :)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 983 -
14.07.2009 klo 13:16:16
En halua tapella, vaikka siltä saattaa kuulostaa.
Tuo on jo kiristystä.
Vimky on Viestimaratonin kilpailijoiden yhdistys. Salwer ei ole kilpailija, kuten ei tallipäällikkökään. Talliyhdistyksen kuuluisi mielestäni miettiä tallien sääntöjä, koska tallien yhdistys se on. Vimkyssä ovat kaikki kilpailijat, jolloin heidän pitäisi saada tehdä aloitteita kilpailijoiden asioista, säännöt mukaan lukien.
Onko muita minun puolellani? (:
~kirja
// Sinun tärkein tehtäväsi on ylipäällikkö, ei kilpailija (Vimky) tai tallipäällikkö (Tayh). Jotkut tekevät molempia, mutta tekevätkin niitä. :)
/ Kirjoitusvirhe
// Paras keino saada mielipiteensä näkyviin ei ole topic. Esimerkiksi pisteenlaskuideoita on sinne hukkunut. Lisäksi topicissa harvoin kehitetään ideoita ja pohditaan niitä saatikka äänesteään, kuten Vimkyn yksärit.
Tuo on jo kiristystä.
Vimky on Viestimaratonin kilpailijoiden yhdistys. Salwer ei ole kilpailija, kuten ei tallipäällikkökään. Talliyhdistyksen kuuluisi mielestäni miettiä tallien sääntöjä, koska tallien yhdistys se on. Vimkyssä ovat kaikki kilpailijat, jolloin heidän pitäisi saada tehdä aloitteita kilpailijoiden asioista, säännöt mukaan lukien.
Onko muita minun puolellani? (:
~kirja
// Sinun tärkein tehtäväsi on ylipäällikkö, ei kilpailija (Vimky) tai tallipäällikkö (Tayh). Jotkut tekevät molempia, mutta tekevätkin niitä. :)
/ Kirjoitusvirhe
// Paras keino saada mielipiteensä näkyviin ei ole topic. Esimerkiksi pisteenlaskuideoita on sinne hukkunut. Lisäksi topicissa harvoin kehitetään ideoita ja pohditaan niitä saatikka äänesteään, kuten Vimkyn yksärit.
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 984 -
14.07.2009 klo 13:26:13
Lainaus käyttäjältä: kirjaSalwer ei ole kilpailija, kuten ei tallipäällikkökään.
Olen niin kilpailija kuin tallipäällikkökin. Ette voi kiistä etten.
//Paras keino on edelleen saada mielipiteensä näkyviin, on lähettää se topicciin.
Olen niin kilpailija kuin tallipäällikkökin. Ette voi kiistä etten.
//Paras keino on edelleen saada mielipiteensä näkyviin, on lähettää se topicciin.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 985 -
14.07.2009 klo 13:38:50
Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Lainaus käyttäjältä: kirjaSalwer ei ole kilpailija, kuten ei tallipäällikkökään.
Olen niin kilpailija kuin tallipäällikkökin. Ette voi kiistä etten.
Niin, olet kyllä tallipäällikkö, sen kirja unohti, kai.
Niin, kyllähän kilpailijoilla pitäisi jonkinmoista vaikutusvaltaa olla. Kyllä kilpailijoiden yhdistys saisi ainakin minun mielestäni päättää vähintään osan säännöistä. Kilpailijoita on sitäpiatsi enemmän, joten hyviä uudistusehdotuksia nykyisiin sääntöihin varmasti tulee paljon. Kisaajat ovatkin käyneet kiivasta keskustelua säännöistä.
Tämä ei tarkoita sitä, että kapinoisin Salweria vastaan, ei.
Olen niin kilpailija kuin tallipäällikkökin. Ette voi kiistä etten.
Niin, olet kyllä tallipäällikkö, sen kirja unohti, kai.
Niin, kyllähän kilpailijoilla pitäisi jonkinmoista vaikutusvaltaa olla. Kyllä kilpailijoiden yhdistys saisi ainakin minun mielestäni päättää vähintään osan säännöistä. Kilpailijoita on sitäpiatsi enemmän, joten hyviä uudistusehdotuksia nykyisiin sääntöihin varmasti tulee paljon. Kisaajat ovatkin käyneet kiivasta keskustelua säännöistä.
Tämä ei tarkoita sitä, että kapinoisin Salweria vastaan, ei.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 986 -
14.07.2009 klo 14:48:25
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 987 -
14.07.2009 klo 15:11:57
Erittäin hyvä pointti muuten. Selailin vähän noita viestejä ja muistin että Salwer oli sanonut BONUS-tulosten hieman myöhästyvän koulujuttujen tms. takial. Koko ajan jaksettiin pitkin viikkoa muistutella niistä BONUkSista, mutta lopulta ne unohtuivat, eikä niitä siis todellakaan koskaan tehty. Minun ja Pulliksen välinen merkkiero tuossa osakilpailussa taisi olla koko VM-historian pienin ja nuo BONUkSet olisivat saattaneet muuttaa kauden lopullista pistetilannetta vaikka millä tavalla.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 988 -
14.07.2009 klo 15:27:21
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankka...ja nuo BONUkSet olisivat saattaneet muuttaa kauden lopullista pistetilannetta vaikka millä tavalla.
Salw kylläkin julkaisi BONUS-tulokset spoilerissa jälkikäteen. Ne eivät muuttaneet tuloksia.
Salw kylläkin julkaisi BONUS-tulokset spoilerissa jälkikäteen. Ne eivät muuttaneet tuloksia.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 989 -
14.07.2009 klo 15:31:04
Totta.
Olen edellistä kautta selannut (miettikää vain, miksi :D), ja tulokset ovat tässä.
Kyllä teidän nyt sen verran pitäisi luottaa siihen, että Salwer muistaa ne ja siihen, että Salweria jaksetaan muistuttaa. ;)
~kirja
Olen edellistä kautta selannut (miettikää vain, miksi :D), ja tulokset ovat tässä.
Kyllä teidän nyt sen verran pitäisi luottaa siihen, että Salwer muistaa ne ja siihen, että Salweria jaksetaan muistuttaa. ;)
~kirja
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 990 -
14.07.2009 klo 15:32:04
Jaamissäspoilerissa? ;D No hyvä etteivät muuttaneetkaan, olisihan se ollut hirviää luovuttaa osakilpailuvoitto Pullikselle ;)