Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Lainaus käyttäjältä: wierii2Tekekööhän Salwer tuloksia paraikaa? Kisahan on jo aikoja sitten loppunut...
//Eikä! Ei sitten edes ilmoittanut! No, teen ne itse. Työstän niitä paraikaa...
Ähm. Muistas sopimus. Sinä teet tulokset kolmessa ensimmäisessä osiksessa, Kirja kahdessa seuraavassa ja minä viimeisessä. ;)
Ainiin... Kiitos muistutuksesta!
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
(525 viestiä)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 106 -
23.08.2009 klo 15:04:43
akuankka1313
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 107 -
23.08.2009 klo 16:51:39
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Disney-sarjakuvia ovat piirtäneet ja käsikirjoittaneet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Joukosta löytyy joitain erittäin hyviä tapauksia, mutta valitettavan paljon myös huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia, joihin jokainen suomalainen on varmaan törmännyt sarjakuvia lukiessaan. Piirtäjä ja käsikirjoittajahan ovat ne kaikista tärkeimmät elementit tarinan rakentelussa, ja ainakin itseltäni menee lukuinto tuollaisen tarinan tullessa vastaan.
Ennen aikaan, ankkasarjakuvien alkuaikoina ei kukaan valittanut tarinoiden huonoudesta, vaan tyytyivät siihen mitä on tarjottavana. 40- ja 50-luvut menivät hyvin, vaikka nykyaikana huomaakin useimpien sen ajan piirtäjien kokemattomuuden ensisilmäyksellä. Sen ajan käsikirjoittajat olivat parempia verrattuina piirtäjiin, vaikka kyllähän sieltäkin suunnalta pohjanoteerauksia tuli. 50-60-luvulla kustantajille tuli varsinainen piirtäjä- ja käsikirjoittajakriisi, kun useimmat suurmiehet vetäytyivät eläkkeelle. Tuo johti siihen, että kustantajat alkoivat epätoivoisesti etsimään uusia sarjakuvientekijöitä, Ankat ja Hiirethän olivat jo sinä aikana todella suosittuja, eikä heidän uraansa voitu jättää siihen. Lopputulos oli sitäkin hirvittävämpi: uudet piirtäjät eivät osanneet piirtää, eivätkä käsikirjoittajat käsikirjoittaa. 60-luku ilmaistaankin usein Aku Ankan "painajaisvuosikymmenenä", jolloin piirtäjien epäpätevyys tuli selvästi esille. Mainitsen tässä muutamia sen ajan hirvityksiä:
Luis Destuet oli Argentiinalainen piirtäjä, joka muistetaan eritoten tyhjää tilaa täynnä olevista tarinoistaan ja 50-luvun José Cariocan ja Akun yhteiskansikuvista. Suomen Aku Ankassa on julkaistu Destuetin tekeleistä vain murto-osa (kaikki 60-luvulla), mutta jo se riittää osatakseen kuvailla piirtäjän epäpätevyyttä. Hänen tarinoistaan huomasi ainakin hahmojen vääristyneet asennot, puutteellisen ja huolimattoman taustan sekä yksinkertaisesti piirrosten huonouden. Myös perspektiivissä olisi ollut parantamisen varaa, tai ehkä absoluuttisen tyhjä tausta vain loi sellaisen vaikutelman. Destuet aloitti uransa itseasiassa jo 40-luvulla kansikuvapiirtäjänä, ja teki tarinoita 60-luvulle asti. Viimeisin tarina oli muistaakseni vuodelta 1964.
Italialainen Giuseppe Perego, kaikkien sarjakuvaharrastajien tuntema legendaarinen inhokki ja kaikkea muuta sellaista, eli vuosina 1915-1996 ja piirsi sarjakuvia vuoden 1953-1982, eli jo lamakauden loputtua. Kukaan ei keksi pätevää syytä siihen, miksei Peregoa laitettu silloin heti ulos palkkalistoilta. Kenties ihmiset olivat vain kiintyneitä hänen piirroksiinsa. Perego tunnetaan erityisesti Aku Ankan taskukirjan esinäytöksistä, joka oli vaikuttava tekijä taskukirjan levikkiin. Peregon ankkapiirroksien huonoudessa on jotain kiehtovaa, sillä onhan hänkin luonut oman tyylinsä ja vaikuttanut eläessään kaikenlaiseen. Siksi hän onkin noussut huonoudestaan huolimatta ( tai kenties sen ansiosta) yhdeksi maailman tunnetuimmaksi ankkapiirtäjäksi. Peregon tyylille oli ominaista irvokkaasti tehdyt hahmot ja niiden vähäiset ilmevalikoimat. Hänen tussinjälkensä oli epätasaista ja puolelta toiselle huojuvaa, mutta silti hyvin lapsenomaista, ja siksi olen itsekin osannut hyvin kuvitella Peregon viisivuotiaana kakarana.
Gian Giacomo Dalmasso on kuuluisa Aku Ankan taskukirjan esinäydösten käsikirjoittaja, ja joiden 80-taskarisen kauden aikana on nähty niin hyviä kuin huonoja, älyvapaita ja selkeitä juttuja. Dalmasso syntyi Italiassa vuonna 1907 ja kuoli vuonna 1982. Dalmasson uraputki on suunnilleen yhtä pitkä kuin Peregonkin, 50-luvulta 80-luvulle.
Saksalainen pariskunta Wolfgang ja Katja Schäfer olivat ammatiltaan mainospiirtäjiä, mutta kriisikaudella he päättivätkin ryhtyä sarjakuva-alalle. Yleensä Katja vastasi käsikirjoittamisesta ja tussaamisesta, kun taas Wolfgang oli vastuussa piirroksista. He toimivat sarjakuvapiirtäjinä noin kymmenen vuotta, vuodesta 1964 vuoteen 1976. Schäferit tekivät eniten Takametsä-tarinoita, mutta eniten lukijoiden mieleen ovat jääneet heidän mestarilliset Mikki & Hessu-tarinansa, joissa perpektiivin käyttö on aivan mieletön. Itse Pablo Picassokin olisi ollut kateellinen kaksikolle, joista olisi voinut tulla kerrassaan mainioita kubisteja. Mutta ei, sarjakuviin se ei sovi, oli se kuinka nerokasta tai ei. Kaiken lisäksi Katjan käsikirjoitukset olivat täyttä roskaa. Parhain esimerkki hyvästä työstä lienee nimettömässä Mikki-tarinassa Aku Ankka-lehdessä 35 vuodelta 1965. "Luudasta saamme peräsimen".
Kun kuopasta oli päästy pois, jatkui Disney-sarjakuvien piirtäminen normaaliin tahtiin.
Disney-sarjakuvia ovat piirtäneet ja käsikirjoittaneet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Joukosta löytyy joitain erittäin hyviä tapauksia, mutta valitettavan paljon myös huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia, joihin jokainen suomalainen on varmaan törmännyt sarjakuvia lukiessaan. Piirtäjä ja käsikirjoittajahan ovat ne kaikista tärkeimmät elementit tarinan rakentelussa, ja ainakin itseltäni menee lukuinto tuollaisen tarinan tullessa vastaan.
Ennen aikaan, ankkasarjakuvien alkuaikoina ei kukaan valittanut tarinoiden huonoudesta, vaan tyytyivät siihen mitä on tarjottavana. 40- ja 50-luvut menivät hyvin, vaikka nykyaikana huomaakin useimpien sen ajan piirtäjien kokemattomuuden ensisilmäyksellä. Sen ajan käsikirjoittajat olivat parempia verrattuina piirtäjiin, vaikka kyllähän sieltäkin suunnalta pohjanoteerauksia tuli. 50-60-luvulla kustantajille tuli varsinainen piirtäjä- ja käsikirjoittajakriisi, kun useimmat suurmiehet vetäytyivät eläkkeelle. Tuo johti siihen, että kustantajat alkoivat epätoivoisesti etsimään uusia sarjakuvientekijöitä, Ankat ja Hiirethän olivat jo sinä aikana todella suosittuja, eikä heidän uraansa voitu jättää siihen. Lopputulos oli sitäkin hirvittävämpi: uudet piirtäjät eivät osanneet piirtää, eivätkä käsikirjoittajat käsikirjoittaa. 60-luku ilmaistaankin usein Aku Ankan "painajaisvuosikymmenenä", jolloin piirtäjien epäpätevyys tuli selvästi esille. Mainitsen tässä muutamia sen ajan hirvityksiä:
Luis Destuet oli Argentiinalainen piirtäjä, joka muistetaan eritoten tyhjää tilaa täynnä olevista tarinoistaan ja 50-luvun José Cariocan ja Akun yhteiskansikuvista. Suomen Aku Ankassa on julkaistu Destuetin tekeleistä vain murto-osa (kaikki 60-luvulla), mutta jo se riittää osatakseen kuvailla piirtäjän epäpätevyyttä. Hänen tarinoistaan huomasi ainakin hahmojen vääristyneet asennot, puutteellisen ja huolimattoman taustan sekä yksinkertaisesti piirrosten huonouden. Myös perspektiivissä olisi ollut parantamisen varaa, tai ehkä absoluuttisen tyhjä tausta vain loi sellaisen vaikutelman. Destuet aloitti uransa itseasiassa jo 40-luvulla kansikuvapiirtäjänä, ja teki tarinoita 60-luvulle asti. Viimeisin tarina oli muistaakseni vuodelta 1964.
Italialainen Giuseppe Perego, kaikkien sarjakuvaharrastajien tuntema legendaarinen inhokki ja kaikkea muuta sellaista, eli vuosina 1915-1996 ja piirsi sarjakuvia vuoden 1953-1982, eli jo lamakauden loputtua. Kukaan ei keksi pätevää syytä siihen, miksei Peregoa laitettu silloin heti ulos palkkalistoilta. Kenties ihmiset olivat vain kiintyneitä hänen piirroksiinsa. Perego tunnetaan erityisesti Aku Ankan taskukirjan esinäytöksistä, joka oli vaikuttava tekijä taskukirjan levikkiin. Peregon ankkapiirroksien huonoudessa on jotain kiehtovaa, sillä onhan hänkin luonut oman tyylinsä ja vaikuttanut eläessään kaikenlaiseen. Siksi hän onkin noussut huonoudestaan huolimatta ( tai kenties sen ansiosta) yhdeksi maailman tunnetuimmaksi ankkapiirtäjäksi. Peregon tyylille oli ominaista irvokkaasti tehdyt hahmot ja niiden vähäiset ilmevalikoimat. Hänen tussinjälkensä oli epätasaista ja puolelta toiselle huojuvaa, mutta silti hyvin lapsenomaista, ja siksi olen itsekin osannut hyvin kuvitella Peregon viisivuotiaana kakarana.
Gian Giacomo Dalmasso on kuuluisa Aku Ankan taskukirjan esinäydösten käsikirjoittaja, ja joiden 80-taskarisen kauden aikana on nähty niin hyviä kuin huonoja, älyvapaita ja selkeitä juttuja. Dalmasso syntyi Italiassa vuonna 1907 ja kuoli vuonna 1982. Dalmasson uraputki on suunnilleen yhtä pitkä kuin Peregonkin, 50-luvulta 80-luvulle.
Saksalainen pariskunta Wolfgang ja Katja Schäfer olivat ammatiltaan mainospiirtäjiä, mutta kriisikaudella he päättivätkin ryhtyä sarjakuva-alalle. Yleensä Katja vastasi käsikirjoittamisesta ja tussaamisesta, kun taas Wolfgang oli vastuussa piirroksista. He toimivat sarjakuvapiirtäjinä noin kymmenen vuotta, vuodesta 1964 vuoteen 1976. Schäferit tekivät eniten Takametsä-tarinoita, mutta eniten lukijoiden mieleen ovat jääneet heidän mestarilliset Mikki & Hessu-tarinansa, joissa perpektiivin käyttö on aivan mieletön. Itse Pablo Picassokin olisi ollut kateellinen kaksikolle, joista olisi voinut tulla kerrassaan mainioita kubisteja. Mutta ei, sarjakuviin se ei sovi, oli se kuinka nerokasta tai ei. Kaiken lisäksi Katjan käsikirjoitukset olivat täyttä roskaa. Parhain esimerkki hyvästä työstä lienee nimettömässä Mikki-tarinassa Aku Ankka-lehdessä 35 vuodelta 1965. "Luudasta saamme peräsimen".
Kun kuopasta oli päästy pois, jatkui Disney-sarjakuvien piirtäminen normaaliin tahtiin.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 108 -
23.08.2009 klo 22:01:42
Hieman lyhyehkö aloitus, jatkan huomenna.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Ankkasarjakuvia piirtävät niin lukuisat henkilöt niin lukuisasta eri maasta, ettei kukaan pysty tuosta vain sanomaan niiden tarkkaa lukumäärää. Ankkasarjakuvia julkaistaan maailmalla viikottain, jopa päivittäin niin paljon, niin monessa eri maassa että piirtäjiä täytyy löytyä reilusti, jottei julkaistavat sarjakuvat lopu kesken. Piirtäjät eivät kuitenkaan voi piirtää sarjakuviaan ihan tuosta vain, vaan he tarvitsevat käsikirjoituksen ja sitä varten maailmasta löytyy lukuisia käsikirjoittajia. Suurin osa piirtäjistä ja käsikirjoittajista on minun (ja monen muunkin) mielestä sitä perustasoa tai hyviä, muutamia erittäinkin hyviä löytyy. Tällainen asetelma kun olisikin - erittäin hyvästä keskivertoon - olisi ankkasarjakuvien taso huippuluokkaa. Mutta kun ei niin ei: aina löytyy niitä huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Tässä esittelen muutamia minun mielestäni huonoimpia piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Aloitetaan piirtäjistä;
Espanjalainen vuonna 1965 syntynyt ankkapiirtäjä, José Ramón Bernadó tunnetaan paremmin hänen käyttämällä taiteilijanimellään Bernadó. Kyseinen nimi on hyvin tunnettu täällä Suomessa, mutta ei siksi, että hän kuuluisi ankkapiirtäjien eliittiin, vaan päinvastoin siksi, että hän kuuluu monien suomalaisten (myös minun) mielestä ankkapiirtäjien pohjamutaan. Tällä foorumilla Bernadón nimi on mainittu ''Huonoimmat piirtäjät'' topicissa varmasti useammin kuin kenenkään muun, joka todistaa että myös Ankkiksen käyttäjät ovat suurimmalta osaltaan sitä mieltä että Bernadó kuuluu piirtäjien huonoimmistoon. Bernadón piirtämiä tarinoita nähdään Suomessa pääasiassa Aku Ankka ekstrassa, joka on varmasti yksi lukuisista syistä, miksi lehden taso on niin heikko. Ikävä kyllä Bernadón tarinoita joudutaan katselemaan paljolti myös Aku Ankka -lehdessä ja se huonontaa Akkarin tasoa tasaiseen tahtiin, sillä Bernadón piirtämät tarinat eivät usein ole pelkästään inhottavaa katseltavaa vaan monesti Bernadó on saanut piirrettäväkseen käsikirjoitukseltaan huonon tarinan, joka yhteenlaskettuna kammottavien piirrosten kanssa tekee hyvinkin heikkotasoisen tarinan. Bernadóa voi sanoa hyvinkin monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän piirtää ''sujuvasti'' todella montaa eri hahmoa aina Aku Ankasta Mikki Hiireen ja Matami Mimmistä lentäviin Dumbo-norsuihin saakka. Monipuolisuus ei kuitenkaan aina takaa hyviä piirroksia, siitä Bernadó on erinomainen esimerkki.
Miksi Bernadó sitten on niin huono? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea; Bernadón tyyli on lukuisten ihmisten (mukaanlukien minun) mielestä aivan liian notkeaa ja lennokasta, jopa ihan ylilennokasta. Hahmot ovat usein myös ylenpaattisen notkeuden lisäksi suoraviivaisia, josta en pidä yhtään sen enempää. Tarinoihin ahdetut sivuhahmot ovat usein hyvin nopeasti sutaistuja, hyvin tönkköjä ja näkee selvästi ettei niihin ole edes kunnolla yritetty panostaa. Aikaisemmin Bernadón tyyli oli vielä jokseenkin siedettävää, mutta tuntuu, kuin mies olisi menossa piirtelyssä koko ajan huonompaan suuntaan. Muistan joskus aikaisemmin kesällä lukeneeni Akkarissa julkaistun tarinan, jossa oli Bernadón hieman vanhempaa jälkeä, eikä se loppujen lopuksi niin hirveää katseltavaa edes ollut. Puolestaan viime viikon Akkarissa julkaistiin Bernadón ilmeisesti vähän uudempi Pelle Peloton -tarina, jossa esiintyi myös lukuisia sivuhahmoja - lukeminen oli yhtä tuskaa, en ole eläissäni nähnyt mitään noin kammottavia sivuhahmoja tai noin järkyttävän näköistä Pelleä, en edes Bernadón taiteilemana. Mies on siis koko ajan menossa huonompaan suuntaan, josta syystä toivonkin, että jos niitä Bernadón tarinoita on pakko julkaista, niin julkaisisivat edes niitä vanhempia. Suomessa on julkaistu tällä hetkellä 119 Bernadón piirtämää tarinaa, saa nähdä mihin lukuihin vielä ajaudutaan seuraavan parin vuoden kuluessa. Kuten tästä tekstinpätkästä varmaankin tuli selväksi, Bernadó on mielestäni selvästi huonoin ankka- ja hiiri(yms.)piirtäjä kautta aikojen.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Ankkasarjakuvia piirtävät niin lukuisat henkilöt niin lukuisasta eri maasta, ettei kukaan pysty tuosta vain sanomaan niiden tarkkaa lukumäärää. Ankkasarjakuvia julkaistaan maailmalla viikottain, jopa päivittäin niin paljon, niin monessa eri maassa että piirtäjiä täytyy löytyä reilusti, jottei julkaistavat sarjakuvat lopu kesken. Piirtäjät eivät kuitenkaan voi piirtää sarjakuviaan ihan tuosta vain, vaan he tarvitsevat käsikirjoituksen ja sitä varten maailmasta löytyy lukuisia käsikirjoittajia. Suurin osa piirtäjistä ja käsikirjoittajista on minun (ja monen muunkin) mielestä sitä perustasoa tai hyviä, muutamia erittäinkin hyviä löytyy. Tällainen asetelma kun olisikin - erittäin hyvästä keskivertoon - olisi ankkasarjakuvien taso huippuluokkaa. Mutta kun ei niin ei: aina löytyy niitä huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Tässä esittelen muutamia minun mielestäni huonoimpia piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Aloitetaan piirtäjistä;
Espanjalainen vuonna 1965 syntynyt ankkapiirtäjä, José Ramón Bernadó tunnetaan paremmin hänen käyttämällä taiteilijanimellään Bernadó. Kyseinen nimi on hyvin tunnettu täällä Suomessa, mutta ei siksi, että hän kuuluisi ankkapiirtäjien eliittiin, vaan päinvastoin siksi, että hän kuuluu monien suomalaisten (myös minun) mielestä ankkapiirtäjien pohjamutaan. Tällä foorumilla Bernadón nimi on mainittu ''Huonoimmat piirtäjät'' topicissa varmasti useammin kuin kenenkään muun, joka todistaa että myös Ankkiksen käyttäjät ovat suurimmalta osaltaan sitä mieltä että Bernadó kuuluu piirtäjien huonoimmistoon. Bernadón piirtämiä tarinoita nähdään Suomessa pääasiassa Aku Ankka ekstrassa, joka on varmasti yksi lukuisista syistä, miksi lehden taso on niin heikko. Ikävä kyllä Bernadón tarinoita joudutaan katselemaan paljolti myös Aku Ankka -lehdessä ja se huonontaa Akkarin tasoa tasaiseen tahtiin, sillä Bernadón piirtämät tarinat eivät usein ole pelkästään inhottavaa katseltavaa vaan monesti Bernadó on saanut piirrettäväkseen käsikirjoitukseltaan huonon tarinan, joka yhteenlaskettuna kammottavien piirrosten kanssa tekee hyvinkin heikkotasoisen tarinan. Bernadóa voi sanoa hyvinkin monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän piirtää ''sujuvasti'' todella montaa eri hahmoa aina Aku Ankasta Mikki Hiireen ja Matami Mimmistä lentäviin Dumbo-norsuihin saakka. Monipuolisuus ei kuitenkaan aina takaa hyviä piirroksia, siitä Bernadó on erinomainen esimerkki.
Miksi Bernadó sitten on niin huono? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea; Bernadón tyyli on lukuisten ihmisten (mukaanlukien minun) mielestä aivan liian notkeaa ja lennokasta, jopa ihan ylilennokasta. Hahmot ovat usein myös ylenpaattisen notkeuden lisäksi suoraviivaisia, josta en pidä yhtään sen enempää. Tarinoihin ahdetut sivuhahmot ovat usein hyvin nopeasti sutaistuja, hyvin tönkköjä ja näkee selvästi ettei niihin ole edes kunnolla yritetty panostaa. Aikaisemmin Bernadón tyyli oli vielä jokseenkin siedettävää, mutta tuntuu, kuin mies olisi menossa piirtelyssä koko ajan huonompaan suuntaan. Muistan joskus aikaisemmin kesällä lukeneeni Akkarissa julkaistun tarinan, jossa oli Bernadón hieman vanhempaa jälkeä, eikä se loppujen lopuksi niin hirveää katseltavaa edes ollut. Puolestaan viime viikon Akkarissa julkaistiin Bernadón ilmeisesti vähän uudempi Pelle Peloton -tarina, jossa esiintyi myös lukuisia sivuhahmoja - lukeminen oli yhtä tuskaa, en ole eläissäni nähnyt mitään noin kammottavia sivuhahmoja tai noin järkyttävän näköistä Pelleä, en edes Bernadón taiteilemana. Mies on siis koko ajan menossa huonompaan suuntaan, josta syystä toivonkin, että jos niitä Bernadón tarinoita on pakko julkaista, niin julkaisisivat edes niitä vanhempia. Suomessa on julkaistu tällä hetkellä 119 Bernadón piirtämää tarinaa, saa nähdä mihin lukuihin vielä ajaudutaan seuraavan parin vuoden kuluessa. Kuten tästä tekstinpätkästä varmaankin tuli selväksi, Bernadó on mielestäni selvästi huonoin ankka- ja hiiri(yms.)piirtäjä kautta aikojen.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 109 -
24.08.2009 klo 18:56:51
Melko lyhyt aloitus minullakin, mutta aloitus kuitenkin... :)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Vaikka monet varmasti toivoisivat, että kaikki ankka- ja hiiripiirtäjät ja käsikirjoittajat olisivat ainakin hyviä, silti jokaisella on oma mielipide ja myös huonoja piirtäjiä ja käsikirjoittajia löytyy. Joka voi pitää Don Rosasta piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai huonona piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai sitten huonona piirtäjänä, mutta hyvänä käsikirjoittajana ja toisinpäin. Moni voi myös pitää Bernadosta, kun taas muut inhoavat tätä. Mielipide on siis kova sana ankka- ja hiirifaneilla.
Vuonna 1965 syntynyt espanjalainen José Ramón Bernado lukeutuu huonoihin piirtäjiin. Tavallisesti hänet tunnetaan pelkkänä Bernadona sarjakuvien sivuilla. Suomessa Bernadon sarjoja on julkaistu kolmanneksi eniten, yhteensä noin 120 kappaletta. Bernado ei yleensä tee saman käsikirjoittajan kanssa montaa sarjakuvaa eikä hän valikoitse kovinkaan paljon käsikirjoituksista, sillä Bernado piirtää niin Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä, Matami Mimmiä ja jopa lentävää norsua nimeltä Dumbo. Yksi henkilöistä jonka/joiden kanssa hän on tehnyt eniten tarinoita on Comicup Studio, jonka kanssa on työstetty jo yli 200 tarinaa. Eniten Bernado on käyttänyt tarinoissaan hahmoissa Hessua, noin 120 kertaa ja Aku Ankkaa hän on käyttänyt vain noin 50 kertaa. Vaikka useiden hahmojen käytön ja eri käsikirjoittajienkin käytön pitäisi kieliä jostain melko hyvästä näin ei kuitenkaan voi sanoa.
Kaikesta huolimatta Bernadon piirrokset ovat liian hutaistuja. 2000-luvun alkupuolella on ollut häivähdyksiä paremmasta, mutta piirrokset ovat silti yhä liian lennokkaita, eikä niissä ole lähes yhtään hallintaa. Piirrokset ovat ehkä parhaimmillaan Mikki ja Matami Mimmi-tarinoissa, joihin tällaiset piirrokset sopivat melko hyvin ja niissä ne näyttävätkin joltain. Ankkatarinoissa kaikki taas on toisin. Ankkojen nokkien muoto on outo ja hahmot ovat tönkköjä. Tämä on ehkä pääsyyni miksen pidä Bernadoa hyvänä piirtäjä. Yksinkertaisesti herra vain piirtää liian lennokkaasti ja epävarmasti. Jos hieman saisi hallittua piirroksiaan, niin silloin ne vaikuttaisivatkin jo keskinkertaisilta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Vaikka monet varmasti toivoisivat, että kaikki ankka- ja hiiripiirtäjät ja käsikirjoittajat olisivat ainakin hyviä, silti jokaisella on oma mielipide ja myös huonoja piirtäjiä ja käsikirjoittajia löytyy. Joka voi pitää Don Rosasta piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai huonona piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai sitten huonona piirtäjänä, mutta hyvänä käsikirjoittajana ja toisinpäin. Moni voi myös pitää Bernadosta, kun taas muut inhoavat tätä. Mielipide on siis kova sana ankka- ja hiirifaneilla.
Vuonna 1965 syntynyt espanjalainen José Ramón Bernado lukeutuu huonoihin piirtäjiin. Tavallisesti hänet tunnetaan pelkkänä Bernadona sarjakuvien sivuilla. Suomessa Bernadon sarjoja on julkaistu kolmanneksi eniten, yhteensä noin 120 kappaletta. Bernado ei yleensä tee saman käsikirjoittajan kanssa montaa sarjakuvaa eikä hän valikoitse kovinkaan paljon käsikirjoituksista, sillä Bernado piirtää niin Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä, Matami Mimmiä ja jopa lentävää norsua nimeltä Dumbo. Yksi henkilöistä jonka/joiden kanssa hän on tehnyt eniten tarinoita on Comicup Studio, jonka kanssa on työstetty jo yli 200 tarinaa. Eniten Bernado on käyttänyt tarinoissaan hahmoissa Hessua, noin 120 kertaa ja Aku Ankkaa hän on käyttänyt vain noin 50 kertaa. Vaikka useiden hahmojen käytön ja eri käsikirjoittajienkin käytön pitäisi kieliä jostain melko hyvästä näin ei kuitenkaan voi sanoa.
Kaikesta huolimatta Bernadon piirrokset ovat liian hutaistuja. 2000-luvun alkupuolella on ollut häivähdyksiä paremmasta, mutta piirrokset ovat silti yhä liian lennokkaita, eikä niissä ole lähes yhtään hallintaa. Piirrokset ovat ehkä parhaimmillaan Mikki ja Matami Mimmi-tarinoissa, joihin tällaiset piirrokset sopivat melko hyvin ja niissä ne näyttävätkin joltain. Ankkatarinoissa kaikki taas on toisin. Ankkojen nokkien muoto on outo ja hahmot ovat tönkköjä. Tämä on ehkä pääsyyni miksen pidä Bernadoa hyvänä piirtäjä. Yksinkertaisesti herra vain piirtää liian lennokkaasti ja epävarmasti. Jos hieman saisi hallittua piirroksiaan, niin silloin ne vaikuttaisivatkin jo keskinkertaisilta.
akuankka1313
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 110 -
24.08.2009 klo 19:28:08
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Disney-sarjakuvia ovat piirtäneet ja käsikirjoittaneet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Joukosta löytyy joitain erittäin hyviä tapauksia, mutta valitettavan paljon myös huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia, joihin jokainen suomalainen on varmaan törmännyt sarjakuvia lukiessaan. Piirtäjä ja käsikirjoittajahan ovat ne kaikista tärkeimmät elementit tarinan rakentelussa, ja ainakin itseltäni menee lukuinto tuollaisen tarinan tullessa vastaan.
Ennen aikaan, ankkasarjakuvien alkuaikoina ei kukaan valittanut tarinoiden huonoudesta, vaan tyytyivät siihen mitä on tarjottavana. 40- ja 50-luvut menivät hyvin, vaikka nykyaikana huomaakin useimpien sen ajan piirtäjien kokemattomuuden ensisilmäyksellä. Sen ajan käsikirjoittajat olivat parempia verrattuina piirtäjiin, vaikka kyllähän sieltäkin suunnalta pohjanoteerauksia tuli. 50-60-luvulla kustantajille tuli varsinainen piirtäjä- ja käsikirjoittajakriisi, kun useimmat suurmiehet vetäytyivät eläkkeelle. Tuo johti siihen, että kustantajat alkoivat epätoivoisesti etsimään uusia sarjakuvientekijöitä, Ankat ja Hiirethän olivat jo sinä aikana todella suosittuja, eikä heidän uraansa voitu jättää siihen. Lopputulos oli sitäkin hirvittävämpi: uudet piirtäjät eivät osanneet piirtää, eivätkä käsikirjoittajat käsikirjoittaa. 60-luku ilmaistaankin usein Aku Ankan "painajaisvuosikymmenenä", jolloin piirtäjien epäpätevyys tuli selvästi esille. Mainitsen tässä muutamia sen ajan hirvityksiä:
Luis Destuet oli Argentiinalainen piirtäjä, joka muistetaan eritoten tyhjää tilaa täynnä olevista tarinoistaan ja 50-luvun José Cariocan ja Akun yhteiskansikuvista. Suomen Aku Ankassa on julkaistu Destuetin tekeleistä vain murto-osa (kaikki 60-luvulla), mutta jo se riittää osatakseen kuvailla piirtäjän epäpätevyyttä. Hänen tarinoistaan huomasi ainakin hahmojen vääristyneet asennot, puutteellisen ja huolimattoman taustan sekä yksinkertaisesti piirrosten huonouden. Myös perspektiivissä olisi ollut parantamisen varaa, tai ehkä absoluuttisen tyhjä tausta vain loi sellaisen vaikutelman. Destuet aloitti uransa itseasiassa jo 40-luvulla kansikuvapiirtäjänä, ja teki tarinoita 60-luvulle asti. Viimeisin tarina oli muistaakseni vuodelta 1964.
Italialainen Giuseppe Perego, kaikkien sarjakuvaharrastajien tuntema legendaarinen inhokki ja kaikkea muuta sellaista, eli vuosina 1915-1996 ja piirsi sarjakuvia vuoden 1953-1982, eli jo lamakauden loputtua. Kukaan ei keksi pätevää syytä siihen, miksei Peregoa laitettu silloin heti ulos palkkalistoilta. Kenties ihmiset olivat vain kiintyneitä hänen piirroksiinsa. Perego tunnetaan erityisesti Aku Ankan taskukirjan esinäytöksistä, joka oli vaikuttava tekijä taskukirjan levikkiin. Peregon ankkapiirroksien huonoudessa on jotain kiehtovaa, sillä onhan hänkin luonut oman tyylinsä ja vaikuttanut eläessään kaikenlaiseen. Siksi hän onkin noussut huonoudestaan huolimatta (tai kenties sen ansiosta) yhdeksi maailman tunnetuimmaksi ankkapiirtäjäksi. Peregon tyylille oli ominaista irvokkaasti tehdyt hahmot ja niiden vähäiset ilmevalikoimat. Hänen tussinjälkensä oli epätasaista ja puolelta toiselle huojuvaa, mutta silti hyvin lapsenomaista, ja siksi olen itsekin osannut hyvin kuvitella Peregon viisivuotiaana pikkulapsena. Hän otti eniten vastaan Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoituksia, jonka esittelyn näemme tässä alhaalla:
Gian Giacomo Dalmasso on kuuluisa Aku Ankan taskukirjan esinäytösten käsikirjoittaja, ja joiden 80-taskarisen kauden aikana on nähty niin hyviä kuin huonoja, älyvapaita ja selkeitä juttuja. Dalmasso syntyi Italiassa vuonna 1907 ja kuoli vuonna 1982. Dalmasson uraputki on suunnilleen yhtä pitkä kuin Peregonkin, 50-luvulta 80-luvulle. Moni ei varmaan edes ole kuullut Gian Giacomo Dalmassosta, mutta itse tunnen hänen esinäytöksensä melko omaperäisistä oivalluksista. Muistan erityisesti sen, kun Aku saadessaan laskuja polttaa ne välittömästi etupihallaan. Tulipalohan siitä tietysti syntyi...
Dalmasso on yleisesti saanut melko samanlaisen maineen kuin Giuseppe Peregokin. Molemmat tekevät työnsä huolellisesti, mutta älyttömällä tyylillä.
Saksalainen pariskunta Wolfgang ja Katja Schäfer olivat ammatiltaan mainospiirtäjiä, mutta kriisikaudella he päättivätkin ryhtyä sarjakuva-alalle. Yleensä Katja vastasi käsikirjoittamisesta ja tussaamisesta, kun taas Wolfgang oli vastuussa piirroksista. He toimivat sarjakuvapiirtäjinä noin kymmenen vuotta, vuodesta 1964 vuoteen 1976. Schäferit tekivät paljon Takametsä-tarinoita, mutta eniten lukijoiden mieleen ovat jääneet heidän mestarilliset Mikki & Hessu-tarinansa, joissa perpektiivin käyttö on aivan mieletöntä. Itse Pablo Picassokin olisi ollut kateellinen kaksikolle, joista olisi voinut tulla kerrassaan mainioita kubisteja. Mutta ei, sarjakuviin se ei sovi, oli se kuinka nerokasta tai ei. Kaiken lisäksi Katjan käsikirjoitukset olivat täyttä roskaa. Parhain esimerkki hyvästä työstä lienee nimettömässä Mikki-tarinassa Aku Ankka-lehdessä 35 vuodelta 1965. "Luudasta saamme peräsimen". Suomessa kaksikon sarjakuvia on julkaistu melko vähän, suurin osa Akkarissa 60-luvulla.
Kun kuopasta oli päästy pois, jatkui Disney-sarjakuvien piirtäminen normaaliin tahtiin. 70-luvulla piirtäjäkaartiin tuli uusia lahjakkuuksia, eivätkä käsikirjoituksetkaan enää niin huonoja olleet. Huonot tekijät lopettivat työnsä, mutta uusia alkoi ilmaantua piakkoin...
Italialainen sarjakuvapiirtäjä Sergio Asteriti oli itseasiassa vähän vanhempia tekijöitä, jotka kuitenkin jatkoivat tarinoiden tekemistä pitkään 1990-luvulle. Asteriti tosin tekee tarinoita vieläkin, jota itse en koe kovin hyväksi asiaksi.
Asteriti syntyi vuonna 1930, ja alkoi taiteilijaksi 50-luvun alkupuolella. Vuonna 1964 tuli ilmoille ensimmäinen hänen tekemänsä Disney-sarjakuva. Alussa hänen tyyliään pystyi jopa sietämään, sillä se muistutti hätkähdyttävästi Romano Scarpaa. 70-luvulla hänen piirrostyylinsä alkoi rapistua ja muuttui epäsäännölliseksi töhrimiseksi. Myös nykyään hänen piirrokset ovat hyvin sutattuja. Asteriti teki eniten yhteistyötä Barosson veljeksien sekä Guido Martinan kanssa. Hän piirsi pääsäännöllisesti hiiriä, mutta uransa alkuvaiheessa myös ankkoja. Hiiret ovat kuitenkin nykyään ottaneet paikkansa Asteritin piirrosmaailmassa. Sergio Asteritin tuntee erityisesti pitkistä Mikki Hiiri-seikkailuistaan, jotka hyvästä käsikirjoituksesta huolimatta olivat täyttä kuraa. jo yhdenkin Asteritin piirroksen huomatessaan ainakin itselläni tulee väkipakolla "tinttaanpa tuota tyyppiä niin lujaa naamaan että sattuu"-tunne. Itse asiassa vain Sergio Asteritin piirrokset saavat sellaisen voimapurkauksen tunteen. Se saattaa johtua siitä, että hänen piirroksensahan olivat... hyvin voimallisia.
Niinikään italialainen Luciano Gatto on syntynyt vuonna 1934 ja Asteritin lailla ei ole ainakaan vielä lopettanut kehnojen sarjakuvien piirtämistä. Gatto aloitti piirtämien melko aikaisin, jo vuonna 1957. Hän piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja on piirtänyt niitä jo alusta asti. Gattonkin alkutyylissään oli vaikutteita Scarpasta, mutta pikapuoliin alkoi kehitellä omaa tyyliänsä. Hänet tunnetaan mm. paksupoksisista ihmisistä ja lurpsahtavista luomista, mutta kaikkein kuuluisimpia lienevät ne legendaariset hikipisarat, joita näyttää lentelevän joka ruudussa.
Disney-sarjakuvia ovat piirtäneet ja käsikirjoittaneet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Joukosta löytyy joitain erittäin hyviä tapauksia, mutta valitettavan paljon myös huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia, joihin jokainen suomalainen on varmaan törmännyt sarjakuvia lukiessaan. Piirtäjä ja käsikirjoittajahan ovat ne kaikista tärkeimmät elementit tarinan rakentelussa, ja ainakin itseltäni menee lukuinto tuollaisen tarinan tullessa vastaan.
Ennen aikaan, ankkasarjakuvien alkuaikoina ei kukaan valittanut tarinoiden huonoudesta, vaan tyytyivät siihen mitä on tarjottavana. 40- ja 50-luvut menivät hyvin, vaikka nykyaikana huomaakin useimpien sen ajan piirtäjien kokemattomuuden ensisilmäyksellä. Sen ajan käsikirjoittajat olivat parempia verrattuina piirtäjiin, vaikka kyllähän sieltäkin suunnalta pohjanoteerauksia tuli. 50-60-luvulla kustantajille tuli varsinainen piirtäjä- ja käsikirjoittajakriisi, kun useimmat suurmiehet vetäytyivät eläkkeelle. Tuo johti siihen, että kustantajat alkoivat epätoivoisesti etsimään uusia sarjakuvientekijöitä, Ankat ja Hiirethän olivat jo sinä aikana todella suosittuja, eikä heidän uraansa voitu jättää siihen. Lopputulos oli sitäkin hirvittävämpi: uudet piirtäjät eivät osanneet piirtää, eivätkä käsikirjoittajat käsikirjoittaa. 60-luku ilmaistaankin usein Aku Ankan "painajaisvuosikymmenenä", jolloin piirtäjien epäpätevyys tuli selvästi esille. Mainitsen tässä muutamia sen ajan hirvityksiä:
Luis Destuet oli Argentiinalainen piirtäjä, joka muistetaan eritoten tyhjää tilaa täynnä olevista tarinoistaan ja 50-luvun José Cariocan ja Akun yhteiskansikuvista. Suomen Aku Ankassa on julkaistu Destuetin tekeleistä vain murto-osa (kaikki 60-luvulla), mutta jo se riittää osatakseen kuvailla piirtäjän epäpätevyyttä. Hänen tarinoistaan huomasi ainakin hahmojen vääristyneet asennot, puutteellisen ja huolimattoman taustan sekä yksinkertaisesti piirrosten huonouden. Myös perspektiivissä olisi ollut parantamisen varaa, tai ehkä absoluuttisen tyhjä tausta vain loi sellaisen vaikutelman. Destuet aloitti uransa itseasiassa jo 40-luvulla kansikuvapiirtäjänä, ja teki tarinoita 60-luvulle asti. Viimeisin tarina oli muistaakseni vuodelta 1964.
Italialainen Giuseppe Perego, kaikkien sarjakuvaharrastajien tuntema legendaarinen inhokki ja kaikkea muuta sellaista, eli vuosina 1915-1996 ja piirsi sarjakuvia vuoden 1953-1982, eli jo lamakauden loputtua. Kukaan ei keksi pätevää syytä siihen, miksei Peregoa laitettu silloin heti ulos palkkalistoilta. Kenties ihmiset olivat vain kiintyneitä hänen piirroksiinsa. Perego tunnetaan erityisesti Aku Ankan taskukirjan esinäytöksistä, joka oli vaikuttava tekijä taskukirjan levikkiin. Peregon ankkapiirroksien huonoudessa on jotain kiehtovaa, sillä onhan hänkin luonut oman tyylinsä ja vaikuttanut eläessään kaikenlaiseen. Siksi hän onkin noussut huonoudestaan huolimatta (tai kenties sen ansiosta) yhdeksi maailman tunnetuimmaksi ankkapiirtäjäksi. Peregon tyylille oli ominaista irvokkaasti tehdyt hahmot ja niiden vähäiset ilmevalikoimat. Hänen tussinjälkensä oli epätasaista ja puolelta toiselle huojuvaa, mutta silti hyvin lapsenomaista, ja siksi olen itsekin osannut hyvin kuvitella Peregon viisivuotiaana pikkulapsena. Hän otti eniten vastaan Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoituksia, jonka esittelyn näemme tässä alhaalla:
Gian Giacomo Dalmasso on kuuluisa Aku Ankan taskukirjan esinäytösten käsikirjoittaja, ja joiden 80-taskarisen kauden aikana on nähty niin hyviä kuin huonoja, älyvapaita ja selkeitä juttuja. Dalmasso syntyi Italiassa vuonna 1907 ja kuoli vuonna 1982. Dalmasson uraputki on suunnilleen yhtä pitkä kuin Peregonkin, 50-luvulta 80-luvulle. Moni ei varmaan edes ole kuullut Gian Giacomo Dalmassosta, mutta itse tunnen hänen esinäytöksensä melko omaperäisistä oivalluksista. Muistan erityisesti sen, kun Aku saadessaan laskuja polttaa ne välittömästi etupihallaan. Tulipalohan siitä tietysti syntyi...
Dalmasso on yleisesti saanut melko samanlaisen maineen kuin Giuseppe Peregokin. Molemmat tekevät työnsä huolellisesti, mutta älyttömällä tyylillä.
Saksalainen pariskunta Wolfgang ja Katja Schäfer olivat ammatiltaan mainospiirtäjiä, mutta kriisikaudella he päättivätkin ryhtyä sarjakuva-alalle. Yleensä Katja vastasi käsikirjoittamisesta ja tussaamisesta, kun taas Wolfgang oli vastuussa piirroksista. He toimivat sarjakuvapiirtäjinä noin kymmenen vuotta, vuodesta 1964 vuoteen 1976. Schäferit tekivät paljon Takametsä-tarinoita, mutta eniten lukijoiden mieleen ovat jääneet heidän mestarilliset Mikki & Hessu-tarinansa, joissa perpektiivin käyttö on aivan mieletöntä. Itse Pablo Picassokin olisi ollut kateellinen kaksikolle, joista olisi voinut tulla kerrassaan mainioita kubisteja. Mutta ei, sarjakuviin se ei sovi, oli se kuinka nerokasta tai ei. Kaiken lisäksi Katjan käsikirjoitukset olivat täyttä roskaa. Parhain esimerkki hyvästä työstä lienee nimettömässä Mikki-tarinassa Aku Ankka-lehdessä 35 vuodelta 1965. "Luudasta saamme peräsimen". Suomessa kaksikon sarjakuvia on julkaistu melko vähän, suurin osa Akkarissa 60-luvulla.
Kun kuopasta oli päästy pois, jatkui Disney-sarjakuvien piirtäminen normaaliin tahtiin. 70-luvulla piirtäjäkaartiin tuli uusia lahjakkuuksia, eivätkä käsikirjoituksetkaan enää niin huonoja olleet. Huonot tekijät lopettivat työnsä, mutta uusia alkoi ilmaantua piakkoin...
Italialainen sarjakuvapiirtäjä Sergio Asteriti oli itseasiassa vähän vanhempia tekijöitä, jotka kuitenkin jatkoivat tarinoiden tekemistä pitkään 1990-luvulle. Asteriti tosin tekee tarinoita vieläkin, jota itse en koe kovin hyväksi asiaksi.
Asteriti syntyi vuonna 1930, ja alkoi taiteilijaksi 50-luvun alkupuolella. Vuonna 1964 tuli ilmoille ensimmäinen hänen tekemänsä Disney-sarjakuva. Alussa hänen tyyliään pystyi jopa sietämään, sillä se muistutti hätkähdyttävästi Romano Scarpaa. 70-luvulla hänen piirrostyylinsä alkoi rapistua ja muuttui epäsäännölliseksi töhrimiseksi. Myös nykyään hänen piirrokset ovat hyvin sutattuja. Asteriti teki eniten yhteistyötä Barosson veljeksien sekä Guido Martinan kanssa. Hän piirsi pääsäännöllisesti hiiriä, mutta uransa alkuvaiheessa myös ankkoja. Hiiret ovat kuitenkin nykyään ottaneet paikkansa Asteritin piirrosmaailmassa. Sergio Asteritin tuntee erityisesti pitkistä Mikki Hiiri-seikkailuistaan, jotka hyvästä käsikirjoituksesta huolimatta olivat täyttä kuraa. jo yhdenkin Asteritin piirroksen huomatessaan ainakin itselläni tulee väkipakolla "tinttaanpa tuota tyyppiä niin lujaa naamaan että sattuu"-tunne. Itse asiassa vain Sergio Asteritin piirrokset saavat sellaisen voimapurkauksen tunteen. Se saattaa johtua siitä, että hänen piirroksensahan olivat... hyvin voimallisia.
Niinikään italialainen Luciano Gatto on syntynyt vuonna 1934 ja Asteritin lailla ei ole ainakaan vielä lopettanut kehnojen sarjakuvien piirtämistä. Gatto aloitti piirtämien melko aikaisin, jo vuonna 1957. Hän piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja on piirtänyt niitä jo alusta asti. Gattonkin alkutyylissään oli vaikutteita Scarpasta, mutta pikapuoliin alkoi kehitellä omaa tyyliänsä. Hänet tunnetaan mm. paksupoksisista ihmisistä ja lurpsahtavista luomista, mutta kaikkein kuuluisimpia lienevät ne legendaariset hikipisarat, joita näyttää lentelevän joka ruudussa.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 111 -
24.08.2009 klo 21:48:43
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoksi piirtäjäksi, miellän sellaisen tekijän, jonka piirrokset eivät oikein iske minuun, tai sitten ne ovat jotenkin kuin hutaisten tehty. Käsikirjoituksen tekee huonoksi yksinkertaisesti se, että juoni on tylsä, tai muuten vaan huonontuntuinen. Sanoisin, että sekä käsikirjoitus, että piirros on yhtä helppo pilata. Käsikirjoittajaksikaan ei synnytä noin vaan, hyvät tarinankertojat ovat usein juuri hyviä käsikirjoittajia. Esimerkkeinä huonoista tarinoista voi pitää 1960-luvulla julkaistuja tarinoita, jotka usein olivat yksisivuisia, tai jopa puolisivuisia. Näissä ei ollut mitään vitsiäkään, jota ilman yksisivuiset sarjat ovat kamalaa luettavaa. Näissä huonosti tehdyissä tarinoissa oli tekeminen päin vastaista, kuin vaikkapa Barksin, tai Vicarin samankaltaisissa tarinoissa.
Vaikka monet näistä piirtäjistä, joiden kauheata jälkeä saatiin ihailla lähinnä 1960-luvulla, niin tekiväthän he myös esim. 1950-luvulla sarjakuvaa, mutta silloin vielä riitti Barksia julkaistavaksi sen verran paljon akkarissa, ettei moisen huonoille tarinoille ollut tilaa. Aika monet huonot piirtäjät ovat tosiaan 60-luvun Aku Ankoista tuttuja piirtäjiä. Tuohon aikaan materiaalista oli pulaa, ja todella kehnoakin jälkeä tuottavien piirtäjien tuotoksia otettiin Aku Ankkaan. Tuloksina oli aivan tuntemattomien ja suorastaan surkeiden piirtäjien sarjoja. Monet todella surkeat piirtäjät pysyivät tuntemattomina fanien keskuudessa, ainakin nimien osalta, todella pitkään, sillä tuolloin lehdissä ei mainittu tekiöitä. Tuohon aikaan erityisen huonoja piirtäjiä lukijat eivät varmaan samalla tavalla edes huomioineet, sillä kovinkaan laajaa tekijäkaartia silloin ei ollut vielä ollut lehden historiassa.
Monet näistä huonoista tekijöistä ovat olleet tuntemattomammista ankka-piirtäjämaista, kuten juuri Saksasta ja Tanskasta. Kuitenkin myöskin esimerkiksi italialaisia ”huonoja tekijöitä” löytyy.
Huonoimmiksi piirtäjiksi voin tässä heti alkuun mainita tekijät nimeltä Nils Rydahl, Katja ja Wolfgang Schäefer, ja Luis Destuet.
Nils Rydahl on tanskalainen, 1920-luvulla syntynyt piirtäjä-käsikirjoittaja sekä tussaaja, jonka todella luokittelen niihin huonoimpiin piirtäjiin. Hänet tunnetaan aika paljolti 1960-luvun Aku Ankoista olleista yksinkertaisista kansista. Niissä ei ollut yksityiskohtia juuri lainkaan. Ankanpoikien silmät olivat usein liian pieniä, ja esimerkiksi Akun silmät olivat välillä eri kokoisia.
Sitten Wolfgang ja Katja Schäfer. Saksalaisten mainospiirtäjien, Wolfgang ja Karja Schäferin tyyli on omasta mielestäni vielä kamalampi. Heidän Mikki Hiirensä, ja Hessunsa eräässä tarinassa eivät näytä ollenkaan Mikiltä ja Hessulta. Onneksi heidän tuotoksiaan ei enää myöhemmin ole ankassa nähty. Toisaalta, eivät he edes olleet ammatiltaan Aku Ankka-piirtäjiä, jolloin he kyllä osasivat piirtää ihan yleismaisemia tai muuta sellaisia, mutta Disney-hahmot eivät luonnistuneet. Osissa tarinoista vain toinen osapuoli, joko Katja tai Wolfgang hoitaa piirrustuspuolen, ja toinen käsikirjoituksen. Wolfgang tunnetaan enemmänkin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana. He piirtävät ja ylipäätään tekevät sarjoja usein ihan monipolisesti ihan monista hahmoista. Heidän tarinoissaan esiintyy paljon vikoja. Monissa tarinoissa on omituisia perspektiivivirheitä, jotka saattavat vääristää näkymän täysin. Eräässä heidän 60-luvulta peräisin olevassa tarinassaan Mikki ja Hessu ovat Intiassa. Siinä he katsovat eräänlaista norsujen jonoa, ja norsut suurenevat mitä kauemmaksi jonoa katsotaan tai mitä kauempana norsut siis ovat.
Luis Destuet on taas Argentiilalainen piirtäjä, jonka piirtokausi osui näiden muidenkin edellämainittujen piirtäjien tavoin sinne 1950-1960-luvulle. Eräässä Destuetin jalkapallo-aiheisessa tarinassa, on varmaankin kyllä melko huonosti sijoittuvat piirrokset, varsinkin kentän reunalla luuhastavat ankanpojat eivät ole hienoja nähnykkään. Destuet ei tosiaan ole mikään erityinen piirtäjä, näiden ”huonojen piirtäjien” huonoin saattaa jopa olla. Ainakin yksityiskohtien saralta, sillä hänen piirroksissaan on aika usein sillä tavalla, että kuvan päähenkilö on ainoa koko asia kuvassa. Joissakin hänen ruuduissaan on esimerkiksi ainoastaan Aku kävelemässä, sekin epätarkasti piirrettynä, loppu on vain niin sanottua tyhjää, ns. keltaista ”seinää”.
Hiukan vähemmän huonoja, mutta joiden tyylissä kuitenkin on moitittavaa, ovat esimerkiksi:
Bernado, oikealta nimeltään Jose Ramon Bernado, on espanjalainen piirtäjä. Jatkuu, tietty!
Vaikka monet näistä piirtäjistä, joiden kauheata jälkeä saatiin ihailla lähinnä 1960-luvulla, niin tekiväthän he myös esim. 1950-luvulla sarjakuvaa, mutta silloin vielä riitti Barksia julkaistavaksi sen verran paljon akkarissa, ettei moisen huonoille tarinoille ollut tilaa. Aika monet huonot piirtäjät ovat tosiaan 60-luvun Aku Ankoista tuttuja piirtäjiä. Tuohon aikaan materiaalista oli pulaa, ja todella kehnoakin jälkeä tuottavien piirtäjien tuotoksia otettiin Aku Ankkaan. Tuloksina oli aivan tuntemattomien ja suorastaan surkeiden piirtäjien sarjoja. Monet todella surkeat piirtäjät pysyivät tuntemattomina fanien keskuudessa, ainakin nimien osalta, todella pitkään, sillä tuolloin lehdissä ei mainittu tekiöitä. Tuohon aikaan erityisen huonoja piirtäjiä lukijat eivät varmaan samalla tavalla edes huomioineet, sillä kovinkaan laajaa tekijäkaartia silloin ei ollut vielä ollut lehden historiassa.
Monet näistä huonoista tekijöistä ovat olleet tuntemattomammista ankka-piirtäjämaista, kuten juuri Saksasta ja Tanskasta. Kuitenkin myöskin esimerkiksi italialaisia ”huonoja tekijöitä” löytyy.
Huonoimmiksi piirtäjiksi voin tässä heti alkuun mainita tekijät nimeltä Nils Rydahl, Katja ja Wolfgang Schäefer, ja Luis Destuet.
Nils Rydahl on tanskalainen, 1920-luvulla syntynyt piirtäjä-käsikirjoittaja sekä tussaaja, jonka todella luokittelen niihin huonoimpiin piirtäjiin. Hänet tunnetaan aika paljolti 1960-luvun Aku Ankoista olleista yksinkertaisista kansista. Niissä ei ollut yksityiskohtia juuri lainkaan. Ankanpoikien silmät olivat usein liian pieniä, ja esimerkiksi Akun silmät olivat välillä eri kokoisia.
Sitten Wolfgang ja Katja Schäfer. Saksalaisten mainospiirtäjien, Wolfgang ja Karja Schäferin tyyli on omasta mielestäni vielä kamalampi. Heidän Mikki Hiirensä, ja Hessunsa eräässä tarinassa eivät näytä ollenkaan Mikiltä ja Hessulta. Onneksi heidän tuotoksiaan ei enää myöhemmin ole ankassa nähty. Toisaalta, eivät he edes olleet ammatiltaan Aku Ankka-piirtäjiä, jolloin he kyllä osasivat piirtää ihan yleismaisemia tai muuta sellaisia, mutta Disney-hahmot eivät luonnistuneet. Osissa tarinoista vain toinen osapuoli, joko Katja tai Wolfgang hoitaa piirrustuspuolen, ja toinen käsikirjoituksen. Wolfgang tunnetaan enemmänkin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana. He piirtävät ja ylipäätään tekevät sarjoja usein ihan monipolisesti ihan monista hahmoista. Heidän tarinoissaan esiintyy paljon vikoja. Monissa tarinoissa on omituisia perspektiivivirheitä, jotka saattavat vääristää näkymän täysin. Eräässä heidän 60-luvulta peräisin olevassa tarinassaan Mikki ja Hessu ovat Intiassa. Siinä he katsovat eräänlaista norsujen jonoa, ja norsut suurenevat mitä kauemmaksi jonoa katsotaan tai mitä kauempana norsut siis ovat.
Luis Destuet on taas Argentiilalainen piirtäjä, jonka piirtokausi osui näiden muidenkin edellämainittujen piirtäjien tavoin sinne 1950-1960-luvulle. Eräässä Destuetin jalkapallo-aiheisessa tarinassa, on varmaankin kyllä melko huonosti sijoittuvat piirrokset, varsinkin kentän reunalla luuhastavat ankanpojat eivät ole hienoja nähnykkään. Destuet ei tosiaan ole mikään erityinen piirtäjä, näiden ”huonojen piirtäjien” huonoin saattaa jopa olla. Ainakin yksityiskohtien saralta, sillä hänen piirroksissaan on aika usein sillä tavalla, että kuvan päähenkilö on ainoa koko asia kuvassa. Joissakin hänen ruuduissaan on esimerkiksi ainoastaan Aku kävelemässä, sekin epätarkasti piirrettynä, loppu on vain niin sanottua tyhjää, ns. keltaista ”seinää”.
Hiukan vähemmän huonoja, mutta joiden tyylissä kuitenkin on moitittavaa, ovat esimerkiksi:
Bernado, oikealta nimeltään Jose Ramon Bernado, on espanjalainen piirtäjä. Jatkuu, tietty!
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 112 -
25.08.2009 klo 15:39:39
Hyvältä näyttää, ainakin SRT:n kannalta. :D Itse olen tietysti melkeimpä ikuinen kakkonen, mutta ei ne tappiot tällä hetkellä harmita kun tiimini pärjää niin hyvin. :)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 113 -
25.08.2009 klo 17:25:29
Rankingia teen kun sitä tarvitaan. Nyt ei oikein taida tarvita...
// No, tehdään Vankka-sedän mieliksi... ;)
Tässä:
1. Akuhullu97: 7 268
2. akuankka1313: 6 351
3. Aku Vankka: 4 859
4. akkaridekkari: 2 384
5. Pullasorsa: 2082
6. Karhula: 1 789
// Akuhullun tulos päivitetty,
// No, tehdään Vankka-sedän mieliksi... ;)
Tässä:
1. Akuhullu97: 7 268
2. akuankka1313: 6 351
3. Aku Vankka: 4 859
4. akkaridekkari: 2 384
5. Pullasorsa: 2082
6. Karhula: 1 789
// Akuhullun tulos päivitetty,
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 114 -
25.08.2009 klo 17:41:02
Vankka-setä tarvii rankinkia. Wiärii tai joku muu rankkinkia Vankalle.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Ankkasarjakuvia piirtävät niin lukuisat henkilöt niin lukuisasta eri maasta, ettei kukaan pysty tuosta vain sanomaan niiden tarkkaa lukumäärää. Ankkasarjakuvia julkaistaan maailmalla viikottain, jopa päivittäin niin paljon, niin monessa eri maassa että piirtäjiä täytyy löytyä reilusti, jottei julkaistavat sarjakuvat lopu kesken. Piirtäjät eivät kuitenkaan voi piirtää sarjakuviaan ihan tuosta vain, vaan he tarvitsevat käsikirjoituksen ja sitä varten maailmasta löytyy lukuisia käsikirjoittajia. Suurin osa piirtäjistä ja käsikirjoittajista on minun (ja monen muunkin) mielestä sitä perustasoa tai hyviä, muutamia erittäinkin hyviä löytyy. Tällainen asetelma kun olisikin - erittäin hyvästä keskivertoon - olisi ankkasarjakuvien taso huippuluokkaa. Mutta kun ei niin ei: aina löytyy niitä huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Tässä esittelen muutamia minun mielestäni huonoimpia piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Aloitetaan piirtäjistä;
Espanjalainen vuonna 1965 syntynyt ankkapiirtäjä, José Ramón Bernadó tunnetaan paremmin hänen käyttämällä taiteilijanimellään Bernadó. Kyseinen nimi on hyvin tunnettu täällä Suomessa, mutta ei siksi, että hän kuuluisi ankkapiirtäjien eliittiin, vaan päinvastoin siksi, että hän kuuluu monien suomalaisten (myös minun) mielestä ankkapiirtäjien pohjamutaan. Tällä foorumilla Bernadón nimi on mainittu ''Huonoimmat piirtäjät'' topicissa varmasti useammin kuin kenenkään muun, joka todistaa että myös Ankkiksen käyttäjät ovat suurimmalta osaltaan sitä mieltä että Bernadó kuuluu piirtäjien huonoimmistoon. Bernadón piirtämiä tarinoita nähdään Suomessa pääasiassa Aku Ankka ekstrassa, joka on varmasti yksi lukuisista syistä, miksi lehden taso on niin heikko. Ikävä kyllä Bernadón tarinoita joudutaan katselemaan paljolti myös Aku Ankka -lehdessä ja se huonontaa Akkarin tasoa tasaiseen tahtiin, sillä Bernadón piirtämät tarinat eivät usein ole pelkästään inhottavaa katseltavaa vaan monesti Bernadó on saanut piirrettäväkseen käsikirjoitukseltaan huonon tarinan, joka yhteenlaskettuna kammottavien piirrosten kanssa tekee hyvinkin heikkotasoisen tarinan. Bernadóa voi sanoa hyvinkin monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän piirtää ''sujuvasti'' todella montaa eri hahmoa aina Aku Ankasta Mikki Hiireen ja Matami Mimmistä lentäviin Dumbo-norsuihin saakka. Monipuolisuus ei kuitenkaan aina takaa hyviä piirroksia, siitä Bernadó on erinomainen esimerkki.
Miksi Bernadó sitten on niin huono? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea; Bernadón tyyli on lukuisten ihmisten (mukaanlukien minun) mielestä aivan liian notkeaa ja lennokasta, jopa ihan ylilennokasta. Hahmot ovat usein myös ylenpaattisen notkeuden lisäksi suoraviivaisia, josta en pidä yhtään sen enempää. Tarinoihin ahdetut sivuhahmot ovat usein hyvin nopeasti sutaistuja, hyvin tönkköjä ja näkee selvästi ettei niihin ole edes kunnolla yritetty panostaa. Aikaisemmin Bernadón tyyli oli vielä jokseenkin siedettävää, mutta tuntuu, kuin mies olisi menossa piirtelyssä koko ajan huonompaan suuntaan. Muistan joskus aikaisemmin kesällä lukeneeni Akkarissa julkaistun tarinan, jossa oli Bernadón hieman vanhempaa jälkeä, eikä se loppujen lopuksi niin hirveää katseltavaa edes ollut. Puolestaan viime viikon Akkarissa julkaistiin Bernadón ilmeisesti vähän uudempi Pelle Peloton -tarina, jossa esiintyi myös lukuisia sivuhahmoja - lukeminen oli yhtä tuskaa, en ole eläissäni nähnyt mitään noin kammottavia sivuhahmoja tai noin järkyttävän näköistä Pelleä, en edes Bernadón taiteilemana. Mies on siis koko ajan menossa huonompaan suuntaan, josta syystä toivonkin, että jos niitä Bernadón tarinoita on pakko julkaista, niin julkaisisivat edes niitä vanhempia. Suomessa on julkaistu tällä hetkellä 119 Bernadón piirtämää tarinaa, saa nähdä mihin lukuihin vielä ajaudutaan seuraavan parin vuoden kuluessa. Kuten tästä tekstinpätkästä varmaankin tuli selväksi, Bernadó on mielestäni selvästi huonoin ankka- ja hiiri(yms.)piirtäjä kautta aikojen.
Äskettäin ilmoitin siis Bernadón olevan huonoin ankkapiirtäjä, mutta minun täytyy korjata väitteeni; Bernadó on huonoin nykypiirtäjä. Kun nimittäin lähdetään katselemaan näitä selvästi vanhempia piirtäjiä, silmiin pistää heti yksi nimi, jonka piirrosjälki on niin kauheaa, että silmiin sattuu; Luis Destuet. Tämä joskus 1950-1960-luvuilla piirtänyt miekkonen onnistuu jollain kumman ilveellä saamaan ankoista (ja muista hahmoista) harvinaisen epäselviä ja sotkuisia, hyvä kun erottaa kuka on kuka. Niissä kuvissa mitä olen Destuetilta nähnyt, ankkojen ilmeetkin ovat aivan idioottimaisia ja epärealistisia. Hyvänä esimerkkinä epärealistisista ilmeistä voidaan mainita esimerkiksi ruutu, jossa yksi ankanpojista huutaa ''Älä, setä!'' ja samalla vain toljottaa eteensä. Pelkät typerän näköiset ja sotkuiset hahmot eivät kuitenkaan tee Destuetista vielä järkyttävän huonoa piirtäjää, mutta - kuten varmaan jokainen, joka on Destuetin piirtämiä tarinoita lukenut (tai nähnyt edes kuvia) tietää ettei Destuet koskaan piirrä minkäänlaisia taustoja kuviin! Jokaisessa kuvassa on vain yleensä hahmot plus jotai satunnaisia asioita ja ruma taustaväri (kuten keltainen) muttei minkäänlaista taustaa. Kun ei ole taustaa, ei ole myöskään yksityiskohtia, joista Destuet tuskin osaisi edes piirtää. Kaiken lisäksi äijällä on perspektiivit aivan hukassa. Tähän mennessä en ole mitään näin kamalaa piirrosjälkeä nähnytkään ja toivon etten tule kamalampaa edes näkemäänkään. Vaikken Destuetin piirtämiä tarinoita ole yhtä lukuunottamatta lukenut, voin heti samantien leimata hänet tähän mennessä huonoimmaksi piirtäjäksi vanhempien piirtäjien sarjassa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Ankkasarjakuvia piirtävät niin lukuisat henkilöt niin lukuisasta eri maasta, ettei kukaan pysty tuosta vain sanomaan niiden tarkkaa lukumäärää. Ankkasarjakuvia julkaistaan maailmalla viikottain, jopa päivittäin niin paljon, niin monessa eri maassa että piirtäjiä täytyy löytyä reilusti, jottei julkaistavat sarjakuvat lopu kesken. Piirtäjät eivät kuitenkaan voi piirtää sarjakuviaan ihan tuosta vain, vaan he tarvitsevat käsikirjoituksen ja sitä varten maailmasta löytyy lukuisia käsikirjoittajia. Suurin osa piirtäjistä ja käsikirjoittajista on minun (ja monen muunkin) mielestä sitä perustasoa tai hyviä, muutamia erittäinkin hyviä löytyy. Tällainen asetelma kun olisikin - erittäin hyvästä keskivertoon - olisi ankkasarjakuvien taso huippuluokkaa. Mutta kun ei niin ei: aina löytyy niitä huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Tässä esittelen muutamia minun mielestäni huonoimpia piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Aloitetaan piirtäjistä;
Espanjalainen vuonna 1965 syntynyt ankkapiirtäjä, José Ramón Bernadó tunnetaan paremmin hänen käyttämällä taiteilijanimellään Bernadó. Kyseinen nimi on hyvin tunnettu täällä Suomessa, mutta ei siksi, että hän kuuluisi ankkapiirtäjien eliittiin, vaan päinvastoin siksi, että hän kuuluu monien suomalaisten (myös minun) mielestä ankkapiirtäjien pohjamutaan. Tällä foorumilla Bernadón nimi on mainittu ''Huonoimmat piirtäjät'' topicissa varmasti useammin kuin kenenkään muun, joka todistaa että myös Ankkiksen käyttäjät ovat suurimmalta osaltaan sitä mieltä että Bernadó kuuluu piirtäjien huonoimmistoon. Bernadón piirtämiä tarinoita nähdään Suomessa pääasiassa Aku Ankka ekstrassa, joka on varmasti yksi lukuisista syistä, miksi lehden taso on niin heikko. Ikävä kyllä Bernadón tarinoita joudutaan katselemaan paljolti myös Aku Ankka -lehdessä ja se huonontaa Akkarin tasoa tasaiseen tahtiin, sillä Bernadón piirtämät tarinat eivät usein ole pelkästään inhottavaa katseltavaa vaan monesti Bernadó on saanut piirrettäväkseen käsikirjoitukseltaan huonon tarinan, joka yhteenlaskettuna kammottavien piirrosten kanssa tekee hyvinkin heikkotasoisen tarinan. Bernadóa voi sanoa hyvinkin monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän piirtää ''sujuvasti'' todella montaa eri hahmoa aina Aku Ankasta Mikki Hiireen ja Matami Mimmistä lentäviin Dumbo-norsuihin saakka. Monipuolisuus ei kuitenkaan aina takaa hyviä piirroksia, siitä Bernadó on erinomainen esimerkki.
Miksi Bernadó sitten on niin huono? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea; Bernadón tyyli on lukuisten ihmisten (mukaanlukien minun) mielestä aivan liian notkeaa ja lennokasta, jopa ihan ylilennokasta. Hahmot ovat usein myös ylenpaattisen notkeuden lisäksi suoraviivaisia, josta en pidä yhtään sen enempää. Tarinoihin ahdetut sivuhahmot ovat usein hyvin nopeasti sutaistuja, hyvin tönkköjä ja näkee selvästi ettei niihin ole edes kunnolla yritetty panostaa. Aikaisemmin Bernadón tyyli oli vielä jokseenkin siedettävää, mutta tuntuu, kuin mies olisi menossa piirtelyssä koko ajan huonompaan suuntaan. Muistan joskus aikaisemmin kesällä lukeneeni Akkarissa julkaistun tarinan, jossa oli Bernadón hieman vanhempaa jälkeä, eikä se loppujen lopuksi niin hirveää katseltavaa edes ollut. Puolestaan viime viikon Akkarissa julkaistiin Bernadón ilmeisesti vähän uudempi Pelle Peloton -tarina, jossa esiintyi myös lukuisia sivuhahmoja - lukeminen oli yhtä tuskaa, en ole eläissäni nähnyt mitään noin kammottavia sivuhahmoja tai noin järkyttävän näköistä Pelleä, en edes Bernadón taiteilemana. Mies on siis koko ajan menossa huonompaan suuntaan, josta syystä toivonkin, että jos niitä Bernadón tarinoita on pakko julkaista, niin julkaisisivat edes niitä vanhempia. Suomessa on julkaistu tällä hetkellä 119 Bernadón piirtämää tarinaa, saa nähdä mihin lukuihin vielä ajaudutaan seuraavan parin vuoden kuluessa. Kuten tästä tekstinpätkästä varmaankin tuli selväksi, Bernadó on mielestäni selvästi huonoin ankka- ja hiiri(yms.)piirtäjä kautta aikojen.
Äskettäin ilmoitin siis Bernadón olevan huonoin ankkapiirtäjä, mutta minun täytyy korjata väitteeni; Bernadó on huonoin nykypiirtäjä. Kun nimittäin lähdetään katselemaan näitä selvästi vanhempia piirtäjiä, silmiin pistää heti yksi nimi, jonka piirrosjälki on niin kauheaa, että silmiin sattuu; Luis Destuet. Tämä joskus 1950-1960-luvuilla piirtänyt miekkonen onnistuu jollain kumman ilveellä saamaan ankoista (ja muista hahmoista) harvinaisen epäselviä ja sotkuisia, hyvä kun erottaa kuka on kuka. Niissä kuvissa mitä olen Destuetilta nähnyt, ankkojen ilmeetkin ovat aivan idioottimaisia ja epärealistisia. Hyvänä esimerkkinä epärealistisista ilmeistä voidaan mainita esimerkiksi ruutu, jossa yksi ankanpojista huutaa ''Älä, setä!'' ja samalla vain toljottaa eteensä. Pelkät typerän näköiset ja sotkuiset hahmot eivät kuitenkaan tee Destuetista vielä järkyttävän huonoa piirtäjää, mutta - kuten varmaan jokainen, joka on Destuetin piirtämiä tarinoita lukenut (tai nähnyt edes kuvia) tietää ettei Destuet koskaan piirrä minkäänlaisia taustoja kuviin! Jokaisessa kuvassa on vain yleensä hahmot plus jotai satunnaisia asioita ja ruma taustaväri (kuten keltainen) muttei minkäänlaista taustaa. Kun ei ole taustaa, ei ole myöskään yksityiskohtia, joista Destuet tuskin osaisi edes piirtää. Kaiken lisäksi äijällä on perspektiivit aivan hukassa. Tähän mennessä en ole mitään näin kamalaa piirrosjälkeä nähnytkään ja toivon etten tule kamalampaa edes näkemäänkään. Vaikken Destuetin piirtämiä tarinoita ole yhtä lukuunottamatta lukenut, voin heti samantien leimata hänet tähän mennessä huonoimmaksi piirtäjäksi vanhempien piirtäjien sarjassa.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 115 -
25.08.2009 klo 17:54:10
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Huonoksi piirtäjäksi, miellän sellaisen tekijän, jonka piirrokset eivät oikein iske minuun, tai sitten ne ovat jotenkin kuin hutaisten tehty. Käsikirjoituksen tekee huonoksi yksinkertaisesti se, että juoni on tylsä, tai muuten vaan huonontuntuinen. Sanoisin, että sekä käsikirjoitus, että piirros on yhtä helppo pilata. Käsikirjoittajaksikaan ei synnytä noin vaan, hyvät tarinankertojat ovat usein juuri hyviä käsikirjoittajia. Esimerkkeinä huonoista tarinoista voi pitää 1960-luvulla julkaistuja tarinoita, jotka usein olivat yksisivuisia, tai jopa puolisivuisia. Näissä ei ollut mitään vitsiäkään, jota ilman yksisivuiset sarjat ovat kamalaa luettavaa. Näissä huonosti tehdyissä tarinoissa oli tekeminen päin vastaista, kuin vaikkapa Barksin, tai Vicarin samankaltaisissa tarinoissa.
Vaikka monet näistä piirtäjistä, joiden kauheata jälkeä saatiin ihailla lähinnä 1960-luvulla, niin tekiväthän he myös esim. 1950-luvulla sarjakuvaa, mutta silloin vielä riitti Barksia julkaistavaksi sen verran paljon akkarissa, ettei moisen huonoille tarinoille ollut tilaa. Aika monet huonot piirtäjät ovat tosiaan 60-luvun Aku Ankoista tuttuja piirtäjiä. Tuohon aikaan materiaalista oli pulaa, ja todella kehnoakin jälkeä tuottavien piirtäjien tuotoksia otettiin Aku Ankkaan. Tuloksina oli aivan tuntemattomien ja suorastaan surkeiden piirtäjien sarjoja. Monet todella surkeat piirtäjät pysyivät tuntemattomina fanien keskuudessa, ainakin nimien osalta, todella pitkään, sillä tuolloin lehdissä ei mainittu tekiöitä. Tuohon aikaan erityisen huonoja piirtäjiä lukijat eivät varmaan samalla tavalla edes huomioineet, sillä kovinkaan laajaa tekijäkaartia silloin ei ollut vielä ollut lehden historiassa.
Monet näistä huonoista tekijöistä ovat olleet tuntemattomammista ankka-piirtäjämaista, kuten juuri Saksasta ja Tanskasta. Kuitenkin myöskin esimerkiksi italialaisia ”huonoja tekijöitä” löytyy.
Huonoimmiksi piirtäjiksi voin tässä heti alkuun mainita tekijät nimeltä Nils Rydahl, Katja ja Wolfgang Schäefer, ja Luis Destuet.
Nils Rydahl on tanskalainen, 1920-luvulla syntynyt piirtäjä-käsikirjoittaja sekä tussaaja, jonka todella luokittelen niihin huonoimpiin piirtäjiin. Hänet tunnetaan aika paljolti 1960-luvun Aku Ankoista olleista yksinkertaisista kansista. Niissä ei ollut yksityiskohtia juuri lainkaan. Ankanpoikien silmät olivat usein liian pieniä, ja esimerkiksi Akun silmät olivat välillä eri kokoisia.
Sitten Wolfgang ja Katja Schäfer. Saksalaisten mainospiirtäjien, Wolfgang ja Karja Schäferin tyyli on omasta mielestäni vielä kamalampi. Heidän Mikki Hiirensä, ja Hessunsa eräässä tarinassa eivät näytä ollenkaan Mikiltä ja Hessulta. Onneksi heidän tuotoksiaan ei enää myöhemmin ole ankassa nähty. Toisaalta, eivät he edes olleet ammatiltaan Aku Ankka-piirtäjiä, jolloin he kyllä osasivat piirtää ihan yleismaisemia tai muuta sellaisia, mutta Disney-hahmot eivät luonnistuneet. Osissa tarinoista vain toinen osapuoli, joko Katja tai Wolfgang hoitaa piirrustuspuolen, ja toinen käsikirjoituksen. Wolfgang tunnetaan enemmänkin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana. He piirtävät ja ylipäätään tekevät sarjoja usein ihan monipolisesti ihan monista hahmoista. Heidän tarinoissaan esiintyy paljon vikoja. Monissa tarinoissa on omituisia perspektiivivirheitä, jotka saattavat vääristää näkymän täysin. Eräässä heidän 60-luvulta peräisin olevassa tarinassaan Mikki ja Hessu ovat Intiassa. Siinä he katsovat eräänlaista norsujen jonoa, ja norsut suurenevat mitä kauemmaksi jonoa katsotaan tai mitä kauempana norsut siis ovat.
Luis Destuet on taas Argentiilalainen piirtäjä, jonka piirtokausi osui näiden muidenkin edellämainittujen piirtäjien tavoin sinne 1950-1960-luvulle. Eräässä Destuetin jalkapallo-aiheisessa tarinassa, on varmaankin kyllä melko huonosti sijoittuvat piirrokset, varsinkin kentän reunalla luuhastavat ankanpojat eivät ole hienoja nähnykkään. Destuet ei tosiaan ole mikään erityinen piirtäjä, näiden ”huonojen piirtäjien” huonoin saattaa jopa olla. Ainakin yksityiskohtien saralta, sillä hänen piirroksissaan on aika usein sillä tavalla, että kuvan päähenkilö on ainoa koko asia kuvassa. Joissakin hänen ruuduissaan on esimerkiksi ainoastaan Aku kävelemässä, sekin epätarkasti piirrettynä, loppu on vain niin sanottua tyhjää, ns. keltaista ”seinää”.
Hiukan vähemmän huonoja, mutta joiden tyylissä kuitenkin on moitittavaa, ovat esimerkiksi:
Bernado, oikealta nimeltään Jose Ramon Bernado, on espanjalainen piirtäjä. Hän syntyi vuonna 1965 Barcelonassa. Bernado piirtää edelleen, ja aloitti uransa 1990-luvulla. Bernadon piirrokset jakavat mielipiteitä reippaasti. Osa lukijoista pitää hänen tyylistään. Minun mielestäni hänen piirroksensa ovat aika huonoja, ja kaikki sivuhenkilöt, jopa myöskin itse ankat, ovat aivan liian suoraselkäisiä. Hänen tyylinsä on kohtalaisen tarkkaa, mutta osissa sarjakuvia, ja osissa ruutuja, jälki on huolimatonta. Kuitenkin, Bernadon piirrokset eivät kuitenkaan koko piirtäjän uran ajan ole olleet niin kamalia. Uransa alussa Bernadon tyyli muistutti muitakin espanjalaispiirtäjiä, kuten Rodriquesia, mutta tuntuu, että se muuttuu yhä vain kamalammaksi mitä pitemmälle edetään.
Guido Scala on minun mielestäni myös hieman heikkolaatuisempi piirtäjä, joka tunnetaan ennemmin Roope-sedässä ja Aku Ankan Taskukirjassa kuin Aku Ankka-lehdessä. Scala on vanhemman sukupolven italialais-piirtäjiä, joka usein myöskin käsikirjoittaa tarinansa kokonaan itse. Scala syntyi vuonna 1936 Italian Turinissa ja kuoli vuonna 2001. Scala piirsi ankkasarjoja lähes kuolemaansa asti, ja pelkästään sarjoja, joissa Aku Ankka esiintyi, hän teki yli 370. Hän ei ole mielestäni ihan kaikista huonoimpia piirtäjiä, mutta kuitenkin aika huono. Hänen sarjakuvansa ovat hieman liian vajaita, niistä puuttuu usein jotakin. Joissain tarinoissa esimerkiksi Akun takana oleva seinä ja lattiakin siellä on aivan tyhjä. Scala on mielestäni huono piirtäjä myöskin sen vuoksi, että hänen tarinoissaan on liiaksikin hikipisaroita ja vauhtiviivoja. Scala ei ole erityisen hyvä käsikirjoittajana. Alkuvaikutelmaksi saa, että hän on oikein hyvä käsikirjoittaja ja juonet ovat jännittäviä. Mutta sitten kun on enemmän hänen käsikirjoittamiaan tarinoita lukenut, niin huomaa, että juonet usein toistavat vain itseään. Scalan piirrokset ovat joissain tarinoissa hiukan ”luonnosmaisia”, esimerkiksi ääriviivojen värityksessä on vikaa.
Luciano Gatto on italialainen piirtäjä, joka syntyi 1930-luvulla. Hänen uransa on jatkunut 1950-luvulta näihin päiviin asti. Hänen piirrostyyli muistuttaa aika paljon myöskin Guido Scalan piirrustusjälkeä. Hänenkin tuotoksiaan nähdään vain Aku Ankan Taskukirjassa ja Roope-sedässä. Hänenkään piirrostyylistä en tykkää tosiaan kovin paljoa. Tämä johtuu siitä, että myös hänen sarjakuvissaan esiintyy perspektiivivirheitä, ja ankoilla on joskus sellaisia ilmeitä, jotka eivät näytä ”todellisilta” edes. Myöskin ne tarinat ovat juoneltaan muihin sen ajan tarinoihin verrattuna huonoja, tosin tämä ei sentään ole aina Gaton oma vika, ei hän tee kokonaan aina omia tarinoitansa. Toki en tässäkään tarkoita, että kaikki käsikirjoitukset olisivat huonoja. Niin kuin Scalan piirroksissa, myös Gaton tarinoissa esiintyy todella paljon hikipisaroita, ja kaikkia ylimääräisiä viivoja, jotka tekevät tarinasta jotenkin nihkeän.
Sitten Tony Strobl. Ikävä kyllä, vaikka hänen piirrostyylinsä ei ehkä ole se kaikkein kauhein, näitä tarinoita on useimmiten äärimmäisen tylsä lukea. Nämä mielenkiinnottomat, yksityiskohdattomat ja tylsät tarinat ovat jääneet mieleeni – negatiivisesti. Heti keksii vaikka kuinka paljon valitettavaa: Ankat ovat kulmikkaita, ei oikean näköisiä, taustoja ei ole juuri lainkaaan, ja jos on, niin ne näyttävät hutaisen tehdyiltä, vaikkei niin ole ehkä. Strobl on kaikkien aikojen tuotteliain piirtäjä, ja se ehkä on osasyy siihen, ettei Tonyn piirrokset häikäise. Surkeiden piirrosten lisäksi käsikirjoituksetkin, jotka usein olivat esimerkiksi John Liggeran, Vic Lockmannin tai Steve Steeren tekemiä, olivat nekin huonoja. Stroblia julkaistiin eniten Suomessa 1960 ja 1970-luvun taitteessa, jolloin tosiaan Barksilta ei enää tullut tarinoita, ainakaan entiseen tahtiin, ja jotain tarinoita sinne oli pistettävä, olivat huonoja tai ei. Strobl monipuolisuudeltaan on varsin hyvä piirtäjä, kaikesta huolimatta.
Sitten taas yksi piirtäjä, nimeltään Noel Van Horn. Jatkuu..
//Saisiko tämän uudistetun version tuohon rankkinkiin, Wierii? :)
Huonoksi piirtäjäksi, miellän sellaisen tekijän, jonka piirrokset eivät oikein iske minuun, tai sitten ne ovat jotenkin kuin hutaisten tehty. Käsikirjoituksen tekee huonoksi yksinkertaisesti se, että juoni on tylsä, tai muuten vaan huonontuntuinen. Sanoisin, että sekä käsikirjoitus, että piirros on yhtä helppo pilata. Käsikirjoittajaksikaan ei synnytä noin vaan, hyvät tarinankertojat ovat usein juuri hyviä käsikirjoittajia. Esimerkkeinä huonoista tarinoista voi pitää 1960-luvulla julkaistuja tarinoita, jotka usein olivat yksisivuisia, tai jopa puolisivuisia. Näissä ei ollut mitään vitsiäkään, jota ilman yksisivuiset sarjat ovat kamalaa luettavaa. Näissä huonosti tehdyissä tarinoissa oli tekeminen päin vastaista, kuin vaikkapa Barksin, tai Vicarin samankaltaisissa tarinoissa.
Vaikka monet näistä piirtäjistä, joiden kauheata jälkeä saatiin ihailla lähinnä 1960-luvulla, niin tekiväthän he myös esim. 1950-luvulla sarjakuvaa, mutta silloin vielä riitti Barksia julkaistavaksi sen verran paljon akkarissa, ettei moisen huonoille tarinoille ollut tilaa. Aika monet huonot piirtäjät ovat tosiaan 60-luvun Aku Ankoista tuttuja piirtäjiä. Tuohon aikaan materiaalista oli pulaa, ja todella kehnoakin jälkeä tuottavien piirtäjien tuotoksia otettiin Aku Ankkaan. Tuloksina oli aivan tuntemattomien ja suorastaan surkeiden piirtäjien sarjoja. Monet todella surkeat piirtäjät pysyivät tuntemattomina fanien keskuudessa, ainakin nimien osalta, todella pitkään, sillä tuolloin lehdissä ei mainittu tekiöitä. Tuohon aikaan erityisen huonoja piirtäjiä lukijat eivät varmaan samalla tavalla edes huomioineet, sillä kovinkaan laajaa tekijäkaartia silloin ei ollut vielä ollut lehden historiassa.
Monet näistä huonoista tekijöistä ovat olleet tuntemattomammista ankka-piirtäjämaista, kuten juuri Saksasta ja Tanskasta. Kuitenkin myöskin esimerkiksi italialaisia ”huonoja tekijöitä” löytyy.
Huonoimmiksi piirtäjiksi voin tässä heti alkuun mainita tekijät nimeltä Nils Rydahl, Katja ja Wolfgang Schäefer, ja Luis Destuet.
Nils Rydahl on tanskalainen, 1920-luvulla syntynyt piirtäjä-käsikirjoittaja sekä tussaaja, jonka todella luokittelen niihin huonoimpiin piirtäjiin. Hänet tunnetaan aika paljolti 1960-luvun Aku Ankoista olleista yksinkertaisista kansista. Niissä ei ollut yksityiskohtia juuri lainkaan. Ankanpoikien silmät olivat usein liian pieniä, ja esimerkiksi Akun silmät olivat välillä eri kokoisia.
Sitten Wolfgang ja Katja Schäfer. Saksalaisten mainospiirtäjien, Wolfgang ja Karja Schäferin tyyli on omasta mielestäni vielä kamalampi. Heidän Mikki Hiirensä, ja Hessunsa eräässä tarinassa eivät näytä ollenkaan Mikiltä ja Hessulta. Onneksi heidän tuotoksiaan ei enää myöhemmin ole ankassa nähty. Toisaalta, eivät he edes olleet ammatiltaan Aku Ankka-piirtäjiä, jolloin he kyllä osasivat piirtää ihan yleismaisemia tai muuta sellaisia, mutta Disney-hahmot eivät luonnistuneet. Osissa tarinoista vain toinen osapuoli, joko Katja tai Wolfgang hoitaa piirrustuspuolen, ja toinen käsikirjoituksen. Wolfgang tunnetaan enemmänkin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana. He piirtävät ja ylipäätään tekevät sarjoja usein ihan monipolisesti ihan monista hahmoista. Heidän tarinoissaan esiintyy paljon vikoja. Monissa tarinoissa on omituisia perspektiivivirheitä, jotka saattavat vääristää näkymän täysin. Eräässä heidän 60-luvulta peräisin olevassa tarinassaan Mikki ja Hessu ovat Intiassa. Siinä he katsovat eräänlaista norsujen jonoa, ja norsut suurenevat mitä kauemmaksi jonoa katsotaan tai mitä kauempana norsut siis ovat.
Luis Destuet on taas Argentiilalainen piirtäjä, jonka piirtokausi osui näiden muidenkin edellämainittujen piirtäjien tavoin sinne 1950-1960-luvulle. Eräässä Destuetin jalkapallo-aiheisessa tarinassa, on varmaankin kyllä melko huonosti sijoittuvat piirrokset, varsinkin kentän reunalla luuhastavat ankanpojat eivät ole hienoja nähnykkään. Destuet ei tosiaan ole mikään erityinen piirtäjä, näiden ”huonojen piirtäjien” huonoin saattaa jopa olla. Ainakin yksityiskohtien saralta, sillä hänen piirroksissaan on aika usein sillä tavalla, että kuvan päähenkilö on ainoa koko asia kuvassa. Joissakin hänen ruuduissaan on esimerkiksi ainoastaan Aku kävelemässä, sekin epätarkasti piirrettynä, loppu on vain niin sanottua tyhjää, ns. keltaista ”seinää”.
Hiukan vähemmän huonoja, mutta joiden tyylissä kuitenkin on moitittavaa, ovat esimerkiksi:
Bernado, oikealta nimeltään Jose Ramon Bernado, on espanjalainen piirtäjä. Hän syntyi vuonna 1965 Barcelonassa. Bernado piirtää edelleen, ja aloitti uransa 1990-luvulla. Bernadon piirrokset jakavat mielipiteitä reippaasti. Osa lukijoista pitää hänen tyylistään. Minun mielestäni hänen piirroksensa ovat aika huonoja, ja kaikki sivuhenkilöt, jopa myöskin itse ankat, ovat aivan liian suoraselkäisiä. Hänen tyylinsä on kohtalaisen tarkkaa, mutta osissa sarjakuvia, ja osissa ruutuja, jälki on huolimatonta. Kuitenkin, Bernadon piirrokset eivät kuitenkaan koko piirtäjän uran ajan ole olleet niin kamalia. Uransa alussa Bernadon tyyli muistutti muitakin espanjalaispiirtäjiä, kuten Rodriquesia, mutta tuntuu, että se muuttuu yhä vain kamalammaksi mitä pitemmälle edetään.
Guido Scala on minun mielestäni myös hieman heikkolaatuisempi piirtäjä, joka tunnetaan ennemmin Roope-sedässä ja Aku Ankan Taskukirjassa kuin Aku Ankka-lehdessä. Scala on vanhemman sukupolven italialais-piirtäjiä, joka usein myöskin käsikirjoittaa tarinansa kokonaan itse. Scala syntyi vuonna 1936 Italian Turinissa ja kuoli vuonna 2001. Scala piirsi ankkasarjoja lähes kuolemaansa asti, ja pelkästään sarjoja, joissa Aku Ankka esiintyi, hän teki yli 370. Hän ei ole mielestäni ihan kaikista huonoimpia piirtäjiä, mutta kuitenkin aika huono. Hänen sarjakuvansa ovat hieman liian vajaita, niistä puuttuu usein jotakin. Joissain tarinoissa esimerkiksi Akun takana oleva seinä ja lattiakin siellä on aivan tyhjä. Scala on mielestäni huono piirtäjä myöskin sen vuoksi, että hänen tarinoissaan on liiaksikin hikipisaroita ja vauhtiviivoja. Scala ei ole erityisen hyvä käsikirjoittajana. Alkuvaikutelmaksi saa, että hän on oikein hyvä käsikirjoittaja ja juonet ovat jännittäviä. Mutta sitten kun on enemmän hänen käsikirjoittamiaan tarinoita lukenut, niin huomaa, että juonet usein toistavat vain itseään. Scalan piirrokset ovat joissain tarinoissa hiukan ”luonnosmaisia”, esimerkiksi ääriviivojen värityksessä on vikaa.
Luciano Gatto on italialainen piirtäjä, joka syntyi 1930-luvulla. Hänen uransa on jatkunut 1950-luvulta näihin päiviin asti. Hänen piirrostyyli muistuttaa aika paljon myöskin Guido Scalan piirrustusjälkeä. Hänenkin tuotoksiaan nähdään vain Aku Ankan Taskukirjassa ja Roope-sedässä. Hänenkään piirrostyylistä en tykkää tosiaan kovin paljoa. Tämä johtuu siitä, että myös hänen sarjakuvissaan esiintyy perspektiivivirheitä, ja ankoilla on joskus sellaisia ilmeitä, jotka eivät näytä ”todellisilta” edes. Myöskin ne tarinat ovat juoneltaan muihin sen ajan tarinoihin verrattuna huonoja, tosin tämä ei sentään ole aina Gaton oma vika, ei hän tee kokonaan aina omia tarinoitansa. Toki en tässäkään tarkoita, että kaikki käsikirjoitukset olisivat huonoja. Niin kuin Scalan piirroksissa, myös Gaton tarinoissa esiintyy todella paljon hikipisaroita, ja kaikkia ylimääräisiä viivoja, jotka tekevät tarinasta jotenkin nihkeän.
Sitten Tony Strobl. Ikävä kyllä, vaikka hänen piirrostyylinsä ei ehkä ole se kaikkein kauhein, näitä tarinoita on useimmiten äärimmäisen tylsä lukea. Nämä mielenkiinnottomat, yksityiskohdattomat ja tylsät tarinat ovat jääneet mieleeni – negatiivisesti. Heti keksii vaikka kuinka paljon valitettavaa: Ankat ovat kulmikkaita, ei oikean näköisiä, taustoja ei ole juuri lainkaaan, ja jos on, niin ne näyttävät hutaisen tehdyiltä, vaikkei niin ole ehkä. Strobl on kaikkien aikojen tuotteliain piirtäjä, ja se ehkä on osasyy siihen, ettei Tonyn piirrokset häikäise. Surkeiden piirrosten lisäksi käsikirjoituksetkin, jotka usein olivat esimerkiksi John Liggeran, Vic Lockmannin tai Steve Steeren tekemiä, olivat nekin huonoja. Stroblia julkaistiin eniten Suomessa 1960 ja 1970-luvun taitteessa, jolloin tosiaan Barksilta ei enää tullut tarinoita, ainakaan entiseen tahtiin, ja jotain tarinoita sinne oli pistettävä, olivat huonoja tai ei. Strobl monipuolisuudeltaan on varsin hyvä piirtäjä, kaikesta huolimatta.
Sitten taas yksi piirtäjä, nimeltään Noel Van Horn. Jatkuu..
//Saisiko tämän uudistetun version tuohon rankkinkiin, Wierii? :)
akuankka1313
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 116 -
25.08.2009 klo 18:51:13
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Disney-sarjakuvia ovat piirtäneet ja käsikirjoittaneet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Joukosta löytyy joitain erittäin hyviä tapauksia, mutta valitettavan paljon myös huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia, joihin jokainen suomalainen on varmaan törmännyt sarjakuvia lukiessaan. Piirtäjä ja käsikirjoittajahan ovat ne kaikista tärkeimmät elementit tarinan rakentelussa, ja ainakin itseltäni menee lukuinto tuollaisen tarinan tullessa vastaan.
Ennen aikaan, ankkasarjakuvien alkuaikoina ei kukaan valittanut tarinoiden huonoudesta, vaan tyytyivät siihen mitä on tarjottavana. 40- ja 50-luvut menivät hyvin, vaikka nykyaikana huomaakin useimpien sen ajan piirtäjien kokemattomuuden ensisilmäyksellä. Sen ajan käsikirjoittajat olivat parempia verrattuina piirtäjiin, vaikka kyllähän sieltäkin suunnalta pohjanoteerauksia tuli. 50-60-luvulla kustantajille tuli varsinainen piirtäjä- ja käsikirjoittajakriisi, kun useimmat suurmiehet vetäytyivät eläkkeelle. Tuo johti siihen, että kustantajat alkoivat epätoivoisesti etsimään uusia sarjakuvientekijöitä, Ankat ja Hiirethän olivat jo sinä aikana todella suosittuja, eikä heidän uraansa voitu jättää siihen. Lopputulos oli sitäkin hirvittävämpi: uudet piirtäjät eivät osanneet piirtää, eivätkä käsikirjoittajat käsikirjoittaa. 60-luku ilmaistaankin usein Aku Ankan "painajaisvuosikymmenenä", jolloin piirtäjien epäpätevyys tuli selvästi esille. Mainitsen tässä muutamia sen ajan hirvityksiä:
Luis Destuet oli Argentiinalainen piirtäjä, joka muistetaan eritoten tyhjää tilaa täynnä olevista tarinoistaan ja 50-luvun José Cariocan ja Akun yhteiskansikuvista. Suomen Aku Ankassa on julkaistu Destuetin tekeleistä vain murto-osa (kaikki 60-luvulla), mutta jo se riittää osatakseen kuvailla piirtäjän epäpätevyyttä. Hänen tarinoistaan huomasi ainakin hahmojen vääristyneet asennot, puutteellisen ja huolimattoman taustan sekä yksinkertaisesti piirrosten huonouden. Myös perspektiivissä olisi ollut parantamisen varaa, tai ehkä absoluuttisen tyhjä tausta vain loi sellaisen vaikutelman. Destuet aloitti uransa itseasiassa jo 40-luvulla kansikuvapiirtäjänä, ja teki tarinoita 60-luvulle asti. Viimeisin tarina oli muistaakseni vuodelta 1964.
Italialainen Giuseppe Perego, kaikkien sarjakuvaharrastajien tuntema legendaarinen inhokki ja kaikkea muuta sellaista, eli vuosina 1915-1996 ja piirsi sarjakuvia vuoden 1953-1982, eli jo lamakauden loputtua. Kukaan ei keksi pätevää syytä siihen, miksei Peregoa laitettu silloin heti ulos palkkalistoilta. Kenties ihmiset olivat vain kiintyneitä hänen piirroksiinsa. Perego tunnetaan erityisesti Aku Ankan taskukirjan esinäytöksistä, joka oli vaikuttava tekijä taskukirjan levikkiin. Peregon ankkapiirroksien huonoudessa on jotain kiehtovaa, sillä onhan hänkin luonut oman tyylinsä ja vaikuttanut eläessään kaikenlaiseen. Siksi hän onkin noussut huonoudestaan huolimatta (tai kenties sen ansiosta) yhdeksi maailman tunnetuimmaksi ankkapiirtäjäksi. Peregon tyylille oli ominaista irvokkaasti tehdyt hahmot ja niiden vähäiset ilmevalikoimat. Hänen tussinjälkensä oli epätasaista ja puolelta toiselle huojuvaa, mutta silti hyvin lapsenomaista, ja siksi olen itsekin osannut hyvin kuvitella Peregon viisivuotiaana pikkulapsena. Hän otti eniten vastaan Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoituksia, jonka esittelyn näemme tässä alhaalla:
Gian Giacomo Dalmasso on kuuluisa Aku Ankan taskukirjan esinäytösten käsikirjoittaja, ja joiden 80-taskarisen kauden aikana on nähty niin hyviä kuin huonoja, älyvapaita ja selkeitä juttuja. Dalmasso syntyi Italiassa vuonna 1907 ja kuoli vuonna 1982. Dalmasson uraputki on suunnilleen yhtä pitkä kuin Peregonkin, 50-luvulta 80-luvulle. Moni ei varmaan edes ole kuullut Gian Giacomo Dalmassosta, mutta itse tunnen hänen esinäytöksensä melko omaperäisistä oivalluksista. Muistan erityisesti sen, kun Aku saadessaan laskuja polttaa ne välittömästi etupihallaan. Tulipalohan siitä tietysti syntyi...
Dalmasso on yleisesti saanut melko samanlaisen maineen kuin Giuseppe Peregokin. Molemmat tekevät työnsä huolellisesti, mutta älyttömällä tyylillä.
Saksalainen pariskunta Wolfgang ja Katja Schäfer olivat ammatiltaan mainospiirtäjiä, mutta kriisikaudella he päättivätkin ryhtyä sarjakuva-alalle. Yleensä Katja vastasi käsikirjoittamisesta ja tussaamisesta, kun taas Wolfgang oli vastuussa piirroksista. He toimivat sarjakuvapiirtäjinä noin kymmenen vuotta, vuodesta 1964 vuoteen 1976. Schäferit tekivät paljon Takametsä-tarinoita, mutta eniten lukijoiden mieleen ovat jääneet heidän mestarilliset Mikki & Hessu-tarinansa, joissa perpektiivin käyttö on aivan mieletöntä. Itse Pablo Picassokin olisi ollut kateellinen kaksikolle, joista olisi voinut tulla kerrassaan mainioita kubisteja. Mutta ei, sarjakuviin se ei sovi, oli se kuinka nerokasta tai ei. Kaiken lisäksi Katjan käsikirjoitukset olivat täyttä roskaa. Parhain esimerkki hyvästä työstä lienee nimettömässä Mikki-tarinassa Aku Ankka-lehdessä 35 vuodelta 1965. "Luudasta saamme peräsimen". Suomessa kaksikon sarjakuvia on julkaistu melko vähän, suurin osa Akkarissa 60-luvulla.
Kun kuopasta oli päästy pois, jatkui Disney-sarjakuvien piirtäminen normaaliin tahtiin. 70-luvulla piirtäjäkaartiin tuli uusia lahjakkuuksia, eivätkä käsikirjoituksetkaan enää niin huonoja olleet. Huonot tekijät lopettivat työnsä, mutta uusia alkoi ilmaantua piakkoin...
Italialainen sarjakuvapiirtäjä Sergio Asteriti oli itseasiassa vähän vanhempia tekijöitä, jotka kuitenkin jatkoivat tarinoiden tekemistä pitkään 1990-luvulle. Asteriti tosin tekee tarinoita vieläkin, jota itse en koe kovin hyväksi asiaksi.
Asteriti syntyi vuonna 1930, ja alkoi taiteilijaksi 50-luvun alkupuolella. Vuonna 1964 tuli ilmoille ensimmäinen hänen tekemänsä Disney-sarjakuva. Alussa hänen tyyliään pystyi jopa sietämään, sillä se muistutti hätkähdyttävästi Romano Scarpaa. 70-luvulla hänen piirrostyylinsä alkoi rapistua ja muuttui epäsäännölliseksi töhrimiseksi. Myös nykyään hänen piirrokset ovat hyvin sutattuja. Asteriti teki eniten yhteistyötä Barosson veljeksien sekä Guido Martinan kanssa. Hän piirsi pääsäännöllisesti hiiriä, mutta uransa alkuvaiheessa myös ankkoja. Hiiret ovat kuitenkin nykyään ottaneet paikkansa Asteritin piirrosmaailmassa. Sergio Asteritin tuntee erityisesti pitkistä Mikki Hiiri-seikkailuistaan, jotka hyvästä käsikirjoituksesta huolimatta olivat täyttä kuraa. jo yhdenkin Asteritin piirroksen huomatessaan ainakin itselläni tulee väkipakolla "tinttaanpa tuota tyyppiä niin lujaa naamaan että sattuu"-tunne. Itse asiassa vain Sergio Asteritin piirrokset saavat sellaisen voimapurkauksen tunteen. Se saattaa johtua siitä, että hänen piirroksensahan ovat... hyvin voimallisia.
Niinikään italialainen Luciano Gatto on syntynyt vuonna 1934 ja Asteritin lailla ei ole ainakaan vielä lopettanut kehnojen sarjakuvien piirtämistä. Gatto aloitti piirtämien melko aikaisin, jo vuonna 1957. Hän piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja on piirtänyt niitä jo alusta asti. Gattonkin alkutyylissään oli vaikutteita Scarpasta, mutta pikapuoliin alkoi kehitellä omaa tyyliänsä. Hänet tunnetaan mm. paksupoksisista ihmisistä, lurpsahtavista luomista ja heiluvista kielistä mutta kaikkein kuuluisimpia lienevät ne legendaariset hikipisarat, joita näyttää lentelevän joka ruudussa. Gatton piirroksia katsoessa tulee vähän samantapainen tunne kuin Asteritin kanssa, ellei jopa pahempikin.
Gatto teki eniten yhteistyötä Michele Mazzonin kanssa, joka ilmeisesti on aluksi tussannut Gatton töitä. Mazzonissa näkyy siis valitettavasti Luciano Gatton vaikutus hänen piirustustyyliinsä. Gatto on tehnyt tarinoita huimat viisisataa kappaletta, joista Suomessa on julkaistu noin puolet.
Nykyään huonot piirtäjät eivät enää valtaa niin paljon alaa julkaisujen sivuilla kuin ennen, mutta sellaisia käsikirjoituksia näkyy valitettavan usein Akkareissa. Tässä tulevat loput piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista äsken en muistanut/ehtinyt kertoa:
Rodolfo Cimino on yllätyksellisesti italialainen käsikirjoittaja, joka on myös tehnyt piirroksia vähäsen. Cimino on syntynyt vuonna 1927, ja aloitti Romano Scarpan sarjakuvien tussaajana vuonna 1959, mutta siirtyi pian omatoimisesti käsikirjoittajaksi. Hän on kirjoittanut kaikenlaisia tarinoita, mutta yleisesti ottaen ankkaseikkailuita. Ciminon tarinoissa noudatetaan hänen itsensä keksimää kaavaa, eli: Roope tulee hakemaan Akua kotoaan etsimään omituista aarretta omituisella kulkuneuvollaan. Aku on vastahakoinen, mutta joutuu tulemaan silti. Aarteenmetsästys sujuu aina omituiseen tapaan ja aina Roopen sanoessa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, kaikki henkilöhahmot pyörtyvät. Mielestäni jokaisella käsikirjoittajallahan on oma tyylinsä käsikirjoittaa, mutta siitä olen varma, että jokaisen käsikirjoituksen tulee olla erilainen! Varsinkin Ciminon 80- ja 90-luvun käsikirjoitukset toistavat itseään liikaa, ja yhtälainen monotonisuus alkaa olla ärsyttävää. Toki hänen kohdalleen on niitä napakymppejäkin joskus osunut, mutta mieleeni jäävät useimmiten ne surullisenkuuluisat aarteenetsintäseikkailut. Kaiken lisäksi Cimino on ollut osatekijänä yli seitsemässäsadassa tarinassa, josta suomessakin on julkaistu melkein 50 prosenttia.
Rodolfo Ciminon suosikkiyhteistyökumppaneihin kuuluvat ankkamaestro Giorgio Cavazzano, sekä Romano Scarpa ja Giorgio Bordini. Cimino elää yhä, ja tekee uusia tarinoita kaiken aikaa.
Tony Strobl, alkuperäiseltä nimeltään Anthony Joseph Strobl oli yhdysvaltalainen piirtäjä-käsikirjoittaja (mutta teki kuitenkin suurimmalta osaltaan piirroksia). Strobl syntyi vuonna 1915 Ohiossa, ja taidekoulun käytyään alkoi työskennellä Disneyn animaattorina vuonna 1938. Strobl oli osallisena monissa klassikkoanimaatioissa, kuten Pinocchio, Fantasia ja Dumbo. 40-luvun lopulla hän kuitenkin päätti ryhtyä sarjakuvapiirtäjäksi, ja aloitti uransa heti piirtäjänä. Monet mieltävät Stroblin kuin toiseksi Carl Barksiksi, mutta omasta mielestäni Stroblin ankat olivat melko jäykkiä, tylsännäköisiä ja ilmeettömiä, jonka takia en ainakaan itse tykästynyt hänen piirroksiinsa. Strobl teki totta kai myös suuret sarjakuvaklassikot, mutta itse piirrokset... olivat jotain muuta. Strobl teki tarinoita aina 1980-luvulle asti kunnes vetäytyi eläkkeelle ja kuoli vuonna 1991 Californiassa. Strobl oli parhaimmillaan oikea työmyyrä; teki useita kymmeniä tarinoita kuukaudessa. Loppujen lopuksi hänen tarinamääränsä on parituhatta, joista suomessa on julkaistu noin puolet. Strobl teki eniten piirroksia Steve Steeren käsikirjoituksiin.
Disney-sarjakuvia ovat piirtäneet ja käsikirjoittaneet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa. Joukosta löytyy joitain erittäin hyviä tapauksia, mutta valitettavan paljon myös huonojakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia, joihin jokainen suomalainen on varmaan törmännyt sarjakuvia lukiessaan. Piirtäjä ja käsikirjoittajahan ovat ne kaikista tärkeimmät elementit tarinan rakentelussa, ja ainakin itseltäni menee lukuinto tuollaisen tarinan tullessa vastaan.
Ennen aikaan, ankkasarjakuvien alkuaikoina ei kukaan valittanut tarinoiden huonoudesta, vaan tyytyivät siihen mitä on tarjottavana. 40- ja 50-luvut menivät hyvin, vaikka nykyaikana huomaakin useimpien sen ajan piirtäjien kokemattomuuden ensisilmäyksellä. Sen ajan käsikirjoittajat olivat parempia verrattuina piirtäjiin, vaikka kyllähän sieltäkin suunnalta pohjanoteerauksia tuli. 50-60-luvulla kustantajille tuli varsinainen piirtäjä- ja käsikirjoittajakriisi, kun useimmat suurmiehet vetäytyivät eläkkeelle. Tuo johti siihen, että kustantajat alkoivat epätoivoisesti etsimään uusia sarjakuvientekijöitä, Ankat ja Hiirethän olivat jo sinä aikana todella suosittuja, eikä heidän uraansa voitu jättää siihen. Lopputulos oli sitäkin hirvittävämpi: uudet piirtäjät eivät osanneet piirtää, eivätkä käsikirjoittajat käsikirjoittaa. 60-luku ilmaistaankin usein Aku Ankan "painajaisvuosikymmenenä", jolloin piirtäjien epäpätevyys tuli selvästi esille. Mainitsen tässä muutamia sen ajan hirvityksiä:
Luis Destuet oli Argentiinalainen piirtäjä, joka muistetaan eritoten tyhjää tilaa täynnä olevista tarinoistaan ja 50-luvun José Cariocan ja Akun yhteiskansikuvista. Suomen Aku Ankassa on julkaistu Destuetin tekeleistä vain murto-osa (kaikki 60-luvulla), mutta jo se riittää osatakseen kuvailla piirtäjän epäpätevyyttä. Hänen tarinoistaan huomasi ainakin hahmojen vääristyneet asennot, puutteellisen ja huolimattoman taustan sekä yksinkertaisesti piirrosten huonouden. Myös perspektiivissä olisi ollut parantamisen varaa, tai ehkä absoluuttisen tyhjä tausta vain loi sellaisen vaikutelman. Destuet aloitti uransa itseasiassa jo 40-luvulla kansikuvapiirtäjänä, ja teki tarinoita 60-luvulle asti. Viimeisin tarina oli muistaakseni vuodelta 1964.
Italialainen Giuseppe Perego, kaikkien sarjakuvaharrastajien tuntema legendaarinen inhokki ja kaikkea muuta sellaista, eli vuosina 1915-1996 ja piirsi sarjakuvia vuoden 1953-1982, eli jo lamakauden loputtua. Kukaan ei keksi pätevää syytä siihen, miksei Peregoa laitettu silloin heti ulos palkkalistoilta. Kenties ihmiset olivat vain kiintyneitä hänen piirroksiinsa. Perego tunnetaan erityisesti Aku Ankan taskukirjan esinäytöksistä, joka oli vaikuttava tekijä taskukirjan levikkiin. Peregon ankkapiirroksien huonoudessa on jotain kiehtovaa, sillä onhan hänkin luonut oman tyylinsä ja vaikuttanut eläessään kaikenlaiseen. Siksi hän onkin noussut huonoudestaan huolimatta (tai kenties sen ansiosta) yhdeksi maailman tunnetuimmaksi ankkapiirtäjäksi. Peregon tyylille oli ominaista irvokkaasti tehdyt hahmot ja niiden vähäiset ilmevalikoimat. Hänen tussinjälkensä oli epätasaista ja puolelta toiselle huojuvaa, mutta silti hyvin lapsenomaista, ja siksi olen itsekin osannut hyvin kuvitella Peregon viisivuotiaana pikkulapsena. Hän otti eniten vastaan Gian Giacomo Dalmasson käsikirjoituksia, jonka esittelyn näemme tässä alhaalla:
Gian Giacomo Dalmasso on kuuluisa Aku Ankan taskukirjan esinäytösten käsikirjoittaja, ja joiden 80-taskarisen kauden aikana on nähty niin hyviä kuin huonoja, älyvapaita ja selkeitä juttuja. Dalmasso syntyi Italiassa vuonna 1907 ja kuoli vuonna 1982. Dalmasson uraputki on suunnilleen yhtä pitkä kuin Peregonkin, 50-luvulta 80-luvulle. Moni ei varmaan edes ole kuullut Gian Giacomo Dalmassosta, mutta itse tunnen hänen esinäytöksensä melko omaperäisistä oivalluksista. Muistan erityisesti sen, kun Aku saadessaan laskuja polttaa ne välittömästi etupihallaan. Tulipalohan siitä tietysti syntyi...
Dalmasso on yleisesti saanut melko samanlaisen maineen kuin Giuseppe Peregokin. Molemmat tekevät työnsä huolellisesti, mutta älyttömällä tyylillä.
Saksalainen pariskunta Wolfgang ja Katja Schäfer olivat ammatiltaan mainospiirtäjiä, mutta kriisikaudella he päättivätkin ryhtyä sarjakuva-alalle. Yleensä Katja vastasi käsikirjoittamisesta ja tussaamisesta, kun taas Wolfgang oli vastuussa piirroksista. He toimivat sarjakuvapiirtäjinä noin kymmenen vuotta, vuodesta 1964 vuoteen 1976. Schäferit tekivät paljon Takametsä-tarinoita, mutta eniten lukijoiden mieleen ovat jääneet heidän mestarilliset Mikki & Hessu-tarinansa, joissa perpektiivin käyttö on aivan mieletöntä. Itse Pablo Picassokin olisi ollut kateellinen kaksikolle, joista olisi voinut tulla kerrassaan mainioita kubisteja. Mutta ei, sarjakuviin se ei sovi, oli se kuinka nerokasta tai ei. Kaiken lisäksi Katjan käsikirjoitukset olivat täyttä roskaa. Parhain esimerkki hyvästä työstä lienee nimettömässä Mikki-tarinassa Aku Ankka-lehdessä 35 vuodelta 1965. "Luudasta saamme peräsimen". Suomessa kaksikon sarjakuvia on julkaistu melko vähän, suurin osa Akkarissa 60-luvulla.
Kun kuopasta oli päästy pois, jatkui Disney-sarjakuvien piirtäminen normaaliin tahtiin. 70-luvulla piirtäjäkaartiin tuli uusia lahjakkuuksia, eivätkä käsikirjoituksetkaan enää niin huonoja olleet. Huonot tekijät lopettivat työnsä, mutta uusia alkoi ilmaantua piakkoin...
Italialainen sarjakuvapiirtäjä Sergio Asteriti oli itseasiassa vähän vanhempia tekijöitä, jotka kuitenkin jatkoivat tarinoiden tekemistä pitkään 1990-luvulle. Asteriti tosin tekee tarinoita vieläkin, jota itse en koe kovin hyväksi asiaksi.
Asteriti syntyi vuonna 1930, ja alkoi taiteilijaksi 50-luvun alkupuolella. Vuonna 1964 tuli ilmoille ensimmäinen hänen tekemänsä Disney-sarjakuva. Alussa hänen tyyliään pystyi jopa sietämään, sillä se muistutti hätkähdyttävästi Romano Scarpaa. 70-luvulla hänen piirrostyylinsä alkoi rapistua ja muuttui epäsäännölliseksi töhrimiseksi. Myös nykyään hänen piirrokset ovat hyvin sutattuja. Asteriti teki eniten yhteistyötä Barosson veljeksien sekä Guido Martinan kanssa. Hän piirsi pääsäännöllisesti hiiriä, mutta uransa alkuvaiheessa myös ankkoja. Hiiret ovat kuitenkin nykyään ottaneet paikkansa Asteritin piirrosmaailmassa. Sergio Asteritin tuntee erityisesti pitkistä Mikki Hiiri-seikkailuistaan, jotka hyvästä käsikirjoituksesta huolimatta olivat täyttä kuraa. jo yhdenkin Asteritin piirroksen huomatessaan ainakin itselläni tulee väkipakolla "tinttaanpa tuota tyyppiä niin lujaa naamaan että sattuu"-tunne. Itse asiassa vain Sergio Asteritin piirrokset saavat sellaisen voimapurkauksen tunteen. Se saattaa johtua siitä, että hänen piirroksensahan ovat... hyvin voimallisia.
Niinikään italialainen Luciano Gatto on syntynyt vuonna 1934 ja Asteritin lailla ei ole ainakaan vielä lopettanut kehnojen sarjakuvien piirtämistä. Gatto aloitti piirtämien melko aikaisin, jo vuonna 1957. Hän piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja on piirtänyt niitä jo alusta asti. Gattonkin alkutyylissään oli vaikutteita Scarpasta, mutta pikapuoliin alkoi kehitellä omaa tyyliänsä. Hänet tunnetaan mm. paksupoksisista ihmisistä, lurpsahtavista luomista ja heiluvista kielistä mutta kaikkein kuuluisimpia lienevät ne legendaariset hikipisarat, joita näyttää lentelevän joka ruudussa. Gatton piirroksia katsoessa tulee vähän samantapainen tunne kuin Asteritin kanssa, ellei jopa pahempikin.
Gatto teki eniten yhteistyötä Michele Mazzonin kanssa, joka ilmeisesti on aluksi tussannut Gatton töitä. Mazzonissa näkyy siis valitettavasti Luciano Gatton vaikutus hänen piirustustyyliinsä. Gatto on tehnyt tarinoita huimat viisisataa kappaletta, joista Suomessa on julkaistu noin puolet.
Nykyään huonot piirtäjät eivät enää valtaa niin paljon alaa julkaisujen sivuilla kuin ennen, mutta sellaisia käsikirjoituksia näkyy valitettavan usein Akkareissa. Tässä tulevat loput piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista äsken en muistanut/ehtinyt kertoa:
Rodolfo Cimino on yllätyksellisesti italialainen käsikirjoittaja, joka on myös tehnyt piirroksia vähäsen. Cimino on syntynyt vuonna 1927, ja aloitti Romano Scarpan sarjakuvien tussaajana vuonna 1959, mutta siirtyi pian omatoimisesti käsikirjoittajaksi. Hän on kirjoittanut kaikenlaisia tarinoita, mutta yleisesti ottaen ankkaseikkailuita. Ciminon tarinoissa noudatetaan hänen itsensä keksimää kaavaa, eli: Roope tulee hakemaan Akua kotoaan etsimään omituista aarretta omituisella kulkuneuvollaan. Aku on vastahakoinen, mutta joutuu tulemaan silti. Aarteenmetsästys sujuu aina omituiseen tapaan ja aina Roopen sanoessa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, kaikki henkilöhahmot pyörtyvät. Mielestäni jokaisella käsikirjoittajallahan on oma tyylinsä käsikirjoittaa, mutta siitä olen varma, että jokaisen käsikirjoituksen tulee olla erilainen! Varsinkin Ciminon 80- ja 90-luvun käsikirjoitukset toistavat itseään liikaa, ja yhtälainen monotonisuus alkaa olla ärsyttävää. Toki hänen kohdalleen on niitä napakymppejäkin joskus osunut, mutta mieleeni jäävät useimmiten ne surullisenkuuluisat aarteenetsintäseikkailut. Kaiken lisäksi Cimino on ollut osatekijänä yli seitsemässäsadassa tarinassa, josta suomessakin on julkaistu melkein 50 prosenttia.
Rodolfo Ciminon suosikkiyhteistyökumppaneihin kuuluvat ankkamaestro Giorgio Cavazzano, sekä Romano Scarpa ja Giorgio Bordini. Cimino elää yhä, ja tekee uusia tarinoita kaiken aikaa.
Tony Strobl, alkuperäiseltä nimeltään Anthony Joseph Strobl oli yhdysvaltalainen piirtäjä-käsikirjoittaja (mutta teki kuitenkin suurimmalta osaltaan piirroksia). Strobl syntyi vuonna 1915 Ohiossa, ja taidekoulun käytyään alkoi työskennellä Disneyn animaattorina vuonna 1938. Strobl oli osallisena monissa klassikkoanimaatioissa, kuten Pinocchio, Fantasia ja Dumbo. 40-luvun lopulla hän kuitenkin päätti ryhtyä sarjakuvapiirtäjäksi, ja aloitti uransa heti piirtäjänä. Monet mieltävät Stroblin kuin toiseksi Carl Barksiksi, mutta omasta mielestäni Stroblin ankat olivat melko jäykkiä, tylsännäköisiä ja ilmeettömiä, jonka takia en ainakaan itse tykästynyt hänen piirroksiinsa. Strobl teki totta kai myös suuret sarjakuvaklassikot, mutta itse piirrokset... olivat jotain muuta. Strobl teki tarinoita aina 1980-luvulle asti kunnes vetäytyi eläkkeelle ja kuoli vuonna 1991 Californiassa. Strobl oli parhaimmillaan oikea työmyyrä; teki useita kymmeniä tarinoita kuukaudessa. Loppujen lopuksi hänen tarinamääränsä on parituhatta, joista suomessa on julkaistu noin puolet. Strobl teki eniten piirroksia Steve Steeren käsikirjoituksiin.
Mac Ducky
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 117 -
25.08.2009 klo 19:02:05
Hienolta näyttää... Ei voi muuta sanoa, kuin loistavaa työtä aa1313 ja Akuhullu! :) Näillä näkymin olette lähes varmistaneet sijoituksenne 5. parhaan sakkiin, ellei jopa korkemmallekin. Tosin kirja ja bomber eivät ole vielä lähettäneet viestin viestiä, joten takaa tullaan vielä varmasti kovaa. Unohtamatta Vankkaa ja kumppaneita.
// Ja onko viime osakilpailun syynäykset jo tehty? Ei siis rangaistuksia?
// Ja onko viime osakilpailun syynäykset jo tehty? Ei siis rangaistuksia?
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 118 -
25.08.2009 klo 19:16:49
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonot piirtäjät ja käsikirjoittajat
Huonous on asia, johon jokaisella on oma mielipiteensä. Jokainen piirtäjä ja käsikirjoittaja on siis jonkun mielestä huono, mutta kukaan ei ole kaikkien mielestä huono.
Huonojen käsikirjoittajien tarinat usein toistavat itseään tai ovat huumorittomia ja juonettomia tai ovat puhkikulutettuja ideoita. Huonot piirtäjät taas usein keskittyvät vain asian keskipisteeseen jättämättä taustan ja yksityiskohdat pois tai saavat hahmot näyttämään omituisilta.
Useat ihmiset eivät pidä Bernadosta. Hänen tarinansa ovat todella lennokkaita ja kaikki tapahtuu aina liian nopeasti. Bernadon tarinoiden juonet eivät ole parhaita (niitä ei ole mietitty huolellisesti) ja piirrokset näyttävät nopeasti sutaistuilta. Bernado ei mielestäni käytä läheskään tarpeeksi aikaa muihin asioihin kuin päähahmojen piirtämiseen. Bernadon hahmot eivät vaikuta lainkaan aidoilta, vaan ne näyttävät sekavilta ja nopeasti tehdyiltä suttuisuuden lisäksi. Bernado ei olekaan saanut kovin paljoa suosiota missään.
Miksi en ole aloittanut vielä? Koska en pidä tästä aiheesta. Miksi en pidä tästä aiheesta? Koska se ei sovi minun tavalleni kirjoittaa. Miksi se ei sovi minun tavalleni kirjoittaa? Koska kaikki pienet yksityiskohdat ja turhat tiedot ja piirtäjäesittelyt ovat viestin pääosassa, eivät perustelut.
~kirja
// Mac Ducky, minä ja wierii odotamme vielä Salwerin hyväksyntää yhdelle rangaistukselle.
Huonous on asia, johon jokaisella on oma mielipiteensä. Jokainen piirtäjä ja käsikirjoittaja on siis jonkun mielestä huono, mutta kukaan ei ole kaikkien mielestä huono.
Huonojen käsikirjoittajien tarinat usein toistavat itseään tai ovat huumorittomia ja juonettomia tai ovat puhkikulutettuja ideoita. Huonot piirtäjät taas usein keskittyvät vain asian keskipisteeseen jättämättä taustan ja yksityiskohdat pois tai saavat hahmot näyttämään omituisilta.
Useat ihmiset eivät pidä Bernadosta. Hänen tarinansa ovat todella lennokkaita ja kaikki tapahtuu aina liian nopeasti. Bernadon tarinoiden juonet eivät ole parhaita (niitä ei ole mietitty huolellisesti) ja piirrokset näyttävät nopeasti sutaistuilta. Bernado ei mielestäni käytä läheskään tarpeeksi aikaa muihin asioihin kuin päähahmojen piirtämiseen. Bernadon hahmot eivät vaikuta lainkaan aidoilta, vaan ne näyttävät sekavilta ja nopeasti tehdyiltä suttuisuuden lisäksi. Bernado ei olekaan saanut kovin paljoa suosiota missään.
Miksi en ole aloittanut vielä? Koska en pidä tästä aiheesta. Miksi en pidä tästä aiheesta? Koska se ei sovi minun tavalleni kirjoittaa. Miksi se ei sovi minun tavalleni kirjoittaa? Koska kaikki pienet yksityiskohdat ja turhat tiedot ja piirtäjäesittelyt ovat viestin pääosassa, eivät perustelut.
~kirja
// Mac Ducky, minä ja wierii odotamme vielä Salwerin hyväksyntää yhdelle rangaistukselle.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 119 -
25.08.2009 klo 19:58:06
Jaahas, minä taidan saada rangaistuksen :(... (täytyy puolustukseksi itse tarkastaa eräiden tekstit)
// Ilmeisesti en saakaan. :D
// Harmi, jos saat rangaistuksen, (tosin on siinä hyviäkin puolia), toivottavasti rangaistus on kuitenkin lievä (jos sen saat).
// Ilmeisesti en saakaan. :D
// Harmi, jos saat rangaistuksen, (tosin on siinä hyviäkin puolia), toivottavasti rangaistus on kuitenkin lievä (jos sen saat).
akuankka1313
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 120 -
25.08.2009 klo 20:17:18
Rangaistuksen saan siis minä. :(