No niin, eli ilmeisesti tuuraan Bomberia tässäkin osakilpailussa (Bomber, korjaa pian, jos ymmärsin väärin! :D). Tämä tuli vähän puun takaa ja aihe on minulle vaikea, joten viestini on lopullisessa muodossaan tässä, ellen vielä huomenna jaksa lisätä jotakin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Kaikkien Aku Ankkaa piirtävien ja käsikirjoittavien henkilöiden kynäilyt eivät suinkaan ole pidettyjä. Huonon tekijän leiman saavat useimmiten piirtäjät, joiden piirrostyyli on liian omaperäistä tai ”hutaistua”, ja käsikirjoittajat, joiden loppuratkaisut ovat laimeita.
Yksi inhotuimmista Ankka-piirtäjistä lienee José Ramón Bernadó. Hän on tunnettu epätavallisen lennokkaan piirrostyylinsä ja muodottomien hahmojensa ansiosta; jokainen liike tuntuu olevan liioiteltu ja jokainen hahmo liian notkea. Luonnollisesti jälki vaikuttaa siten myös sekavalta verrattuna useimpien muiden piirtäjien selkeään tyyliin.
Luis Destuet on hänkin herättänyt huomiota kuvillaan, joiden tökeryyttä harva kutsuisi omaperäisyydeksi. Destuetin kuvissa on hyvin vähän yksityiskohtia, taustat ovat tylsiä ja hahmot karkeasti ilmaistuna kummallisia. Myös kokosuhteet ovat toisinaan pielessä.
Wolfgang ja Katja Schäfer tekivät yhdessä tarinoita, jotka ovat heikkolaatuisia sekä piirroksien että käsikirjoitusten osalta. Piirroksissa perspektiivi ja kokosuhteet näyttävät unohtuneen joskus kokonaan, ja juonissa on tuskin mitään jännittävää, koska kaikki sujuu päähenkilöiden kohdalla helposti.
Omasta mielestäni sekä käsikirjoittajina että piirtäjinä varsin kehnoja ovat William ja Noel Van Horn, jotka tosin lukeutuvat myös monien suosikkeihin. Itse olen kuitenkin pienestä pitäen ollut sitä mieltä, että ensiksi mainitun tarinat ovat liian synkkiä, jopa ahdistavia. Tähän lienee syynä tarinoiden eräänlainen järjettömyys; mikä tahansa on mahdollista, koska monet tapahtumat kuitataan sillä, että kaikki onkin vain unta. Myös ankkojen omituiset ilmeet ja kenties liiallinen lennokkuus ovat osasyynä siihen, etten voi sietää William Van Hornin tarinoita. Noel Van Horn tuntuu seuraavan isänsä jalanjäljissä piirrostyylin perusteella, joten en liiemmin perusta myöskään hänen tarinoistaan.
Huonoinakin pidettyjä käsikirjoittajia ja piirtäjiä siis löytyy, kun oikein etsimään ryhdytään. Onneksi kuitenkin 60-luku, jolloin muun muassa Schäferit ja Destuet olivat vauhdissa, on ohi, ja useimpien Ankka-tarinoiden laatu on jälleen kelvollinen.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
(525 viestiä)
Hirmu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 136 -
28.08.2009 klo 22:31:13
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 137 -
30.08.2009 klo 07:39:12
Nyt kun Ankkis taas toimii, niin eikös VM-osakilpailu päätykkin ihan normaalisti?
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 138 -
30.08.2009 klo 08:41:19
Luulisihan sen päättyvän normaalisti. Minun mielestäni se olisi ihan reilua kuitenkin, sillä onhan viestiä voinut kirjoittaa, vaikka tänne ei ole päässyt. Melkein sitä parempi, ei voi ainakaan luntata tietoja toisilta. ;D
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 139 -
30.08.2009 klo 09:17:58
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Vaikka monet varmasti toivoisivat, että kaikki ankka- ja hiiripiirtäjät ja käsikirjoittajat olisivat ainakin hyviä, silti jokaisella on oma mielipide ja myös huonoja piirtäjiä ja käsikirjoittajia löytyy. Joka voi pitää Don Rosasta piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai huonona piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai sitten huonona piirtäjänä, mutta hyvänä käsikirjoittajana ja toisinpäin. Moni voi myös pitää Bernadosta, kun taas muut inhoavat tätä. Mielipide on siis kova sana ankka- ja hiirifaneilla.
Vuonna 1965 syntynyt espanjalainen José Ramón Bernado lukeutuu huonoihin piirtäjiin. Tavallisesti hänet tunnetaan pelkkänä Bernadona sarjakuvien sivuilla. Suomessa Bernadon sarjoja on julkaistu kolmanneksi eniten, yhteensä noin 120 kappaletta. Bernado ei yleensä tee saman käsikirjoittajan kanssa montaa sarjakuvaa eikä hän valikoitse kovinkaan paljon käsikirjoituksista, sillä Bernado piirtää niin Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä, Matami Mimmiä ja jopa lentävää norsua nimeltä Dumbo. Yksi henkilöistä jonka/joiden kanssa hän on tehnyt eniten tarinoita on Comicup Studio, jonka kanssa on työstetty jo yli 200 tarinaa. Eniten Bernado on käyttänyt tarinoissaan hahmoissa Hessua, noin 120 kertaa ja Aku Ankkaa hän on käyttänyt vain noin 50 kertaa. Vaikka useiden hahmojen käytön ja eri käsikirjoittajienkin käytön pitäisi kieliä jostain melko hyvästä näin ei kuitenkaan voi sanoa.
Kaikesta huolimatta Bernadon piirrokset ovat liian hutaistuja. 2000-luvun alkupuolella on ollut häivähdyksiä paremmasta, mutta piirrokset ovat silti yhä liian lennokkaita, eikä niissä ole lähes yhtään hallintaa. Piirrokset ovat ehkä parhaimmillaan Mikki ja Matami Mimmi-tarinoissa, joihin tällaiset piirrokset sopivat melko hyvin ja niissä ne näyttävätkin joltain. Ankkatarinoissa kaikki taas on toisin. Ankkojen nokkien muoto on outo ja hahmot ovat tönkköjä. Tämä on ehkä pääsyyni miksen pidä Bernadoa hyvänä piirtäjä. Yksinkertaisesti herra vain piirtää liian lennokkaasti ja epävarmasti. Jos hieman saisi hallittua piirroksiaan, niin silloin ne vaikuttaisivatkin jo keskinkertaisilta. Bernado kuuluu ehdottomasti nykypiirtäjien huonoimpaan kaastiin.
1960-luvulla Disneyllä vallitsi lamakausi, kun Carl Barks alkoi hiljalleen vetäytymään eläkkeelle, eikä Tony Stroblin tarinoita ollut tarpeeksi. Myöskään Mikki-piirtäjä Paul Murryn sarjat oli jo julkaistu suurimmilta osin. Niinpä Disney päätti ottaa uusia piirtäjiä ja käsikirjoittajiakin sisään, jolloin mukaan tuli joitain aivan järkyttävän huonoja piirtäjiä, kuten italialainen Giuseppe Perego, Luis Destuet ja Schäferit unohtamatta ”kansitaituri” Nils Ryhaldia. Toivon totisesti, ettei tuollaista vuosikymmentä enää tule.
Argentilainen Luis Destuet kuului 1960-luvulla tilaisuutensa saaneisiin piirtäjiin, jotka eivät kuitenkaan positiivista suosiota saaneet, päinvastoin. On siis huokaistava, ettei kyseisen piirtäjän tarinoita ole julkaistu Suomessa edes kymmentä. Destuetin piirroksissa ei ole yksityiskohtia ja ne ovat kerrassaan hullunkurisia. Taustalla ei näy mitään ja yleensä ankat yms. vain kävelevät jotain tietä pitkin, jolla ei edes ole lähes mitään.
Eniten hän käytti lyhyehkön uransa aikana hahmoista Aku Ankkaa, jopa yli 30 kertaa. Osaa niistä ei kuitenkaan koskaan ole julkaistu ja tuskin julkaistaankaan, paitsi jos Suomessa ei päätetä, että tehdään Disney-kirja, joka kokoaa sisäänsä Disney-sarjakuvien synkimmän vuosikymmenen, 1960-luvun.
Saksalaiset Wolfgang ja Katja Schäfer kuuluvat myös karseimpiin piirtäjiin. Urallaan he eivät kuitenkaan keskittyneet vain ankkoihin vaan piirsivät kolmea pientä porsastakin ja jonkin kerran myös Hiawathaa. Tarinoiden käsikirjoitukset ovat karmaisevia ja liukuva perspektiivi haittaa silmiä. Ideat ovat tylsiä ja lähes tyhmiä. Taustoilla ei myöskään kaksikon tarinoissa ole juuri mitään ja jos onkin, niin talojen sisällä joku ikkuna ja ulkona ruohikkoa ja jokin seinämä. Julmaa katsottavaa tämä on. En ihmettele, miksi jotkut sanovat tällaisten piirrosten ja käsikirjoitusten katsomisen ja lukemisen olevan kiduttavaa.
Katja ei kuitenkaan käsikirjoittanut tarinoita vain Wolfgangille vaan myös Ulrich Schöderille, Bob Langhansille ja Tony Stroblille. Toivottavasti herrat tajusivat sarjojen olevan järkyttäviä. Katjan käsikirjoituksia on joutunut Suomeen julkaistuksi toivottavasti vahingossa hieman vajaa 20.
En pidä italialaisen Giuseppe Peregon piirroksista ja tuskin kovin moni muukaan. Perego syntyi vuonna 1915. Hänet tunnettiin parhaiten Aku Ankan taskukirjojen esinäytösten piirtämisestä, jotka olivat aikoinaan suuri osa koko taskukirjaa. Hänen panostuksellaan taskukirjasta tuli niin suosittu kuin se nykyisin on, huolimatta siitä, kuinka huonoa jälkeä hän teki. Perego aloitti työskentelynsä Disneyllä kuitenkin jo 1950-luvulla ja siksi häntä ei kai työnnetty pois palkkalistailta 1970-luvulla.
Suomessa Peregon sarjoja ei olla julkaistu enää paljon esinäytöksen katoamisen jälkeen, siksi ehkä tarinoita täällä Suomessa onkin julkaistu vain vähän päälle 120 kappaletta. Yhteistyötä hän teki eniten Gian Giacomo Dalmasson kanssa, jonka avulla monet taskukirjojen johdatukset ovat saaneet alkunsa. Perego on työskennellyt myös paljon Guido Martinan ja Barroson veljesten kanssa. Hahmoista Aku, Roope ja ankanpojat olivat sellaisia, joita hän käytti tarinoissaan uransa alusta loppuun saakka. Giuseppe Perego lopetti Disneyllä työskentelynsä vuonna 1982 ja menehtyi Suomen itsenäisyyspäivänä, vuonna 1996.
Peregon lisäksi italiassa on ollut myös toinen hyvin erilaisen piirrostyylin omaava henkilö, nimittäin vuonna 1936 syntynyt Guido Scala, joka tunnetaan lukuisista sarjoistaan, joista monet ovat hänen käsikirjoittamia ja piirtämiä. Näitä on nähty enimmäkseen erilaisissa taskukirjoissa ja aina välillä myös Roope-sedän tapaisissa pienemmissä julkaisuissa. Itse en ole koskaan Scalasta välittänyt, sillä tyyli ei ole lennokasta, joka on ominaista italialaisille, vaan jotenkin mielenkiinnotonta. Käsikirjoitukset taas ovat keskivertokamaa, mutta juoneltaan melko sisällöttömiä ja ennestään tuttua. Mm. Taskarin teemanumeroiden jouluteemoissa nähdään monesti ainakin yksi Scalan piirtämä tai käsikirjoittama tarina.
Suomessa Scalan tarinoita on julkaistu yli 110 kappaletta. On jopa hieman ihailtavaa kuin monen piirtäjän ja käsikirjoittajan kanssa hän onkaan uransa aikana tehnyt yhteistyötä. Eniten Guido Martinan kanssa. Hahmoissa hän käytti eniten tietenkin Aku Ankkaa, pitkästi yli 300 kertaa, joka on huomioitavaa. Guido Scala menehtyi vuoden 2001 alussa, Turinissa.
Sitten, kun siirrytään 1960-luvun hirveyksistä eteenpäin kohtaamme William van Hornin. Van Horn on syntynyt vuonna 1939, joten hän kuuluu nykyisin vanhimpiin elossa oleviin Disney-piirtäjiin. Van Horn aloitti Disney-sarjakuvien teon vasta vuonna 1987 ja siksi hänen uransa olikin harvinaisen lyhyt. Se loppui jo 1998. Tavallisesti van Horn piirsi Akua ja Roopea tarinoissaan. Van Horn on luonut myös oman hahmon, Roopen serkun ja velipuolen, Unkka T. Kumiankan. Van Hornin toinen poika, Noel, tekee työkseen Disney-sarjakuvia. Van Horn piirsi Carl Barksin viimeisen sarjan, Hevostellen halki historian, kun Barks hänet siihen oli valinnut. Tästä huolimatta Van Hornin piirrokset eivät ole kovinkaan nautittavia, hahmojen jalat, kädet ja nokka tuntuvat olevan hieman hajalla ja muutenkin piirrokset tuntuvat mielestäni hyvin ääliömäiseltä.
Van Horn teki uransa aikana eniten yhteistyötä John Lustingin kanssa, yhteensä 16 kertaa, joka ei kuitenkaan ole kovin huima määrä. Hän on tehnyt myös kerran yhteistyötä poikansa Noelin kanssa, joka on suorastaan harvinaista. Suomessa van Hornin sarjoja on julkaistu päälle sata ja sarjat ovat alkaneet hiljalleen loppuvan kesken, joka ei ole suurikaan menetys.
Myös van Hornin poika, Noel van Horn ei kuulu suurin suosikkeihini. Kyseinen herra piirtää enimmäkseen Mikki-sarjoja, jotka ovat erikoisia. Piirrokset ovat ehkä hieman liian elokuvamaisia ja käsikirjoitukset kaikin puolin outoja ja katkaistun oloisia. Ehkä tässä onkin syy, miksei miestä ole paljon tänä vuonna näkynyt Aku Ankka-lehdessä ja sehän vasta mieltäni onkin lämmittänyt.
Yhteenvetona huonoista ankkapiirtäjistä ei paljon voi sanoa. Vuosikymmenet ovat tuoneet paljon niin huonoja kuin hyviäkin ankka- ja hiiripiirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta yhä kaiken ratkaisee fanin oma mielipide.
Vaikka monet varmasti toivoisivat, että kaikki ankka- ja hiiripiirtäjät ja käsikirjoittajat olisivat ainakin hyviä, silti jokaisella on oma mielipide ja myös huonoja piirtäjiä ja käsikirjoittajia löytyy. Joka voi pitää Don Rosasta piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai huonona piirtäjänä ja käsikirjoittajana, tai sitten huonona piirtäjänä, mutta hyvänä käsikirjoittajana ja toisinpäin. Moni voi myös pitää Bernadosta, kun taas muut inhoavat tätä. Mielipide on siis kova sana ankka- ja hiirifaneilla.
Vuonna 1965 syntynyt espanjalainen José Ramón Bernado lukeutuu huonoihin piirtäjiin. Tavallisesti hänet tunnetaan pelkkänä Bernadona sarjakuvien sivuilla. Suomessa Bernadon sarjoja on julkaistu kolmanneksi eniten, yhteensä noin 120 kappaletta. Bernado ei yleensä tee saman käsikirjoittajan kanssa montaa sarjakuvaa eikä hän valikoitse kovinkaan paljon käsikirjoituksista, sillä Bernado piirtää niin Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä, Matami Mimmiä ja jopa lentävää norsua nimeltä Dumbo. Yksi henkilöistä jonka/joiden kanssa hän on tehnyt eniten tarinoita on Comicup Studio, jonka kanssa on työstetty jo yli 200 tarinaa. Eniten Bernado on käyttänyt tarinoissaan hahmoissa Hessua, noin 120 kertaa ja Aku Ankkaa hän on käyttänyt vain noin 50 kertaa. Vaikka useiden hahmojen käytön ja eri käsikirjoittajienkin käytön pitäisi kieliä jostain melko hyvästä näin ei kuitenkaan voi sanoa.
Kaikesta huolimatta Bernadon piirrokset ovat liian hutaistuja. 2000-luvun alkupuolella on ollut häivähdyksiä paremmasta, mutta piirrokset ovat silti yhä liian lennokkaita, eikä niissä ole lähes yhtään hallintaa. Piirrokset ovat ehkä parhaimmillaan Mikki ja Matami Mimmi-tarinoissa, joihin tällaiset piirrokset sopivat melko hyvin ja niissä ne näyttävätkin joltain. Ankkatarinoissa kaikki taas on toisin. Ankkojen nokkien muoto on outo ja hahmot ovat tönkköjä. Tämä on ehkä pääsyyni miksen pidä Bernadoa hyvänä piirtäjä. Yksinkertaisesti herra vain piirtää liian lennokkaasti ja epävarmasti. Jos hieman saisi hallittua piirroksiaan, niin silloin ne vaikuttaisivatkin jo keskinkertaisilta. Bernado kuuluu ehdottomasti nykypiirtäjien huonoimpaan kaastiin.
1960-luvulla Disneyllä vallitsi lamakausi, kun Carl Barks alkoi hiljalleen vetäytymään eläkkeelle, eikä Tony Stroblin tarinoita ollut tarpeeksi. Myöskään Mikki-piirtäjä Paul Murryn sarjat oli jo julkaistu suurimmilta osin. Niinpä Disney päätti ottaa uusia piirtäjiä ja käsikirjoittajiakin sisään, jolloin mukaan tuli joitain aivan järkyttävän huonoja piirtäjiä, kuten italialainen Giuseppe Perego, Luis Destuet ja Schäferit unohtamatta ”kansitaituri” Nils Ryhaldia. Toivon totisesti, ettei tuollaista vuosikymmentä enää tule.
Argentilainen Luis Destuet kuului 1960-luvulla tilaisuutensa saaneisiin piirtäjiin, jotka eivät kuitenkaan positiivista suosiota saaneet, päinvastoin. On siis huokaistava, ettei kyseisen piirtäjän tarinoita ole julkaistu Suomessa edes kymmentä. Destuetin piirroksissa ei ole yksityiskohtia ja ne ovat kerrassaan hullunkurisia. Taustalla ei näy mitään ja yleensä ankat yms. vain kävelevät jotain tietä pitkin, jolla ei edes ole lähes mitään.
Eniten hän käytti lyhyehkön uransa aikana hahmoista Aku Ankkaa, jopa yli 30 kertaa. Osaa niistä ei kuitenkaan koskaan ole julkaistu ja tuskin julkaistaankaan, paitsi jos Suomessa ei päätetä, että tehdään Disney-kirja, joka kokoaa sisäänsä Disney-sarjakuvien synkimmän vuosikymmenen, 1960-luvun.
Saksalaiset Wolfgang ja Katja Schäfer kuuluvat myös karseimpiin piirtäjiin. Urallaan he eivät kuitenkaan keskittyneet vain ankkoihin vaan piirsivät kolmea pientä porsastakin ja jonkin kerran myös Hiawathaa. Tarinoiden käsikirjoitukset ovat karmaisevia ja liukuva perspektiivi haittaa silmiä. Ideat ovat tylsiä ja lähes tyhmiä. Taustoilla ei myöskään kaksikon tarinoissa ole juuri mitään ja jos onkin, niin talojen sisällä joku ikkuna ja ulkona ruohikkoa ja jokin seinämä. Julmaa katsottavaa tämä on. En ihmettele, miksi jotkut sanovat tällaisten piirrosten ja käsikirjoitusten katsomisen ja lukemisen olevan kiduttavaa.
Katja ei kuitenkaan käsikirjoittanut tarinoita vain Wolfgangille vaan myös Ulrich Schöderille, Bob Langhansille ja Tony Stroblille. Toivottavasti herrat tajusivat sarjojen olevan järkyttäviä. Katjan käsikirjoituksia on joutunut Suomeen julkaistuksi toivottavasti vahingossa hieman vajaa 20.
En pidä italialaisen Giuseppe Peregon piirroksista ja tuskin kovin moni muukaan. Perego syntyi vuonna 1915. Hänet tunnettiin parhaiten Aku Ankan taskukirjojen esinäytösten piirtämisestä, jotka olivat aikoinaan suuri osa koko taskukirjaa. Hänen panostuksellaan taskukirjasta tuli niin suosittu kuin se nykyisin on, huolimatta siitä, kuinka huonoa jälkeä hän teki. Perego aloitti työskentelynsä Disneyllä kuitenkin jo 1950-luvulla ja siksi häntä ei kai työnnetty pois palkkalistailta 1970-luvulla.
Suomessa Peregon sarjoja ei olla julkaistu enää paljon esinäytöksen katoamisen jälkeen, siksi ehkä tarinoita täällä Suomessa onkin julkaistu vain vähän päälle 120 kappaletta. Yhteistyötä hän teki eniten Gian Giacomo Dalmasson kanssa, jonka avulla monet taskukirjojen johdatukset ovat saaneet alkunsa. Perego on työskennellyt myös paljon Guido Martinan ja Barroson veljesten kanssa. Hahmoista Aku, Roope ja ankanpojat olivat sellaisia, joita hän käytti tarinoissaan uransa alusta loppuun saakka. Giuseppe Perego lopetti Disneyllä työskentelynsä vuonna 1982 ja menehtyi Suomen itsenäisyyspäivänä, vuonna 1996.
Peregon lisäksi italiassa on ollut myös toinen hyvin erilaisen piirrostyylin omaava henkilö, nimittäin vuonna 1936 syntynyt Guido Scala, joka tunnetaan lukuisista sarjoistaan, joista monet ovat hänen käsikirjoittamia ja piirtämiä. Näitä on nähty enimmäkseen erilaisissa taskukirjoissa ja aina välillä myös Roope-sedän tapaisissa pienemmissä julkaisuissa. Itse en ole koskaan Scalasta välittänyt, sillä tyyli ei ole lennokasta, joka on ominaista italialaisille, vaan jotenkin mielenkiinnotonta. Käsikirjoitukset taas ovat keskivertokamaa, mutta juoneltaan melko sisällöttömiä ja ennestään tuttua. Mm. Taskarin teemanumeroiden jouluteemoissa nähdään monesti ainakin yksi Scalan piirtämä tai käsikirjoittama tarina.
Suomessa Scalan tarinoita on julkaistu yli 110 kappaletta. On jopa hieman ihailtavaa kuin monen piirtäjän ja käsikirjoittajan kanssa hän onkaan uransa aikana tehnyt yhteistyötä. Eniten Guido Martinan kanssa. Hahmoissa hän käytti eniten tietenkin Aku Ankkaa, pitkästi yli 300 kertaa, joka on huomioitavaa. Guido Scala menehtyi vuoden 2001 alussa, Turinissa.
Sitten, kun siirrytään 1960-luvun hirveyksistä eteenpäin kohtaamme William van Hornin. Van Horn on syntynyt vuonna 1939, joten hän kuuluu nykyisin vanhimpiin elossa oleviin Disney-piirtäjiin. Van Horn aloitti Disney-sarjakuvien teon vasta vuonna 1987 ja siksi hänen uransa olikin harvinaisen lyhyt. Se loppui jo 1998. Tavallisesti van Horn piirsi Akua ja Roopea tarinoissaan. Van Horn on luonut myös oman hahmon, Roopen serkun ja velipuolen, Unkka T. Kumiankan. Van Hornin toinen poika, Noel, tekee työkseen Disney-sarjakuvia. Van Horn piirsi Carl Barksin viimeisen sarjan, Hevostellen halki historian, kun Barks hänet siihen oli valinnut. Tästä huolimatta Van Hornin piirrokset eivät ole kovinkaan nautittavia, hahmojen jalat, kädet ja nokka tuntuvat olevan hieman hajalla ja muutenkin piirrokset tuntuvat mielestäni hyvin ääliömäiseltä.
Van Horn teki uransa aikana eniten yhteistyötä John Lustingin kanssa, yhteensä 16 kertaa, joka ei kuitenkaan ole kovin huima määrä. Hän on tehnyt myös kerran yhteistyötä poikansa Noelin kanssa, joka on suorastaan harvinaista. Suomessa van Hornin sarjoja on julkaistu päälle sata ja sarjat ovat alkaneet hiljalleen loppuvan kesken, joka ei ole suurikaan menetys.
Myös van Hornin poika, Noel van Horn ei kuulu suurin suosikkeihini. Kyseinen herra piirtää enimmäkseen Mikki-sarjoja, jotka ovat erikoisia. Piirrokset ovat ehkä hieman liian elokuvamaisia ja käsikirjoitukset kaikin puolin outoja ja katkaistun oloisia. Ehkä tässä onkin syy, miksei miestä ole paljon tänä vuonna näkynyt Aku Ankka-lehdessä ja sehän vasta mieltäni onkin lämmittänyt.
Yhteenvetona huonoista ankkapiirtäjistä ei paljon voi sanoa. Vuosikymmenet ovat tuoneet paljon niin huonoja kuin hyviäkin ankka- ja hiiripiirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta yhä kaiken ratkaisee fanin oma mielipide.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 140 -
30.08.2009 klo 09:21:33
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huonoimmat piirtäjät ja käsikirjoittajat
Huonoksi piirtäjäksi, miellän sellaisen tekijän, jonka piirrokset eivät oikein iske minuun, tai sitten ne ovat jotenkin kuin hutaisten tehty. Käsikirjoituksen tekee huonoksi yksinkertaisesti se, että juoni on tylsä, tai muuten vaan huonontuntuinen. Sanoisin, että sekä käsikirjoitus, että piirros on yhtä helppo pilata. Käsikirjoittajaksikaan ei synnytä noin vaan, hyvät tarinankertojat ovat usein juuri hyviä käsikirjoittajia. Esimerkkeinä huonoista tarinoista voi pitää 1960-luvulla julkaistuja tarinoita, jotka usein olivat yksisivuisia, tai jopa puolisivuisia. Näissä ei ollut mitään vitsiäkään, jota ilman yksisivuiset sarjat ovat kamalaa luettavaa. Näissä huonosti tehdyissä tarinoissa oli tekeminen päin vastaista, kuin vaikkapa Barksin, tai Vicarin samankaltaisissa tarinoissa.
Monia oikein tekemisen ja hienon piirtämisen vinkkejä voi saada myöskin klassisen taiteen alalta. Esimerkiksi joissakin tauluissa, ihan vaikka maisemakuvissa, saa helposti katsottua vinkkejä esimerkiksi perspektiivin tekemiseen. Perspektiivi on tärkeä asia sarjakuvankin piirroksien onnistumiseen. Jos tuo puuttuu sarjakuvasta, tai on jotenkin huonosti tehty, niin sarjakuvan laatu huonontuu useimmiten reilunlaisesti.
Vaikka monet näistä piirtäjistä, joiden kauheata jälkeä saatiin ihailla lähinnä 1960-luvulla, niin tekiväthän he myös esim. 1950-luvulla sarjakuvaa, mutta silloin vielä riitti Barksia julkaistavaksi sen verran paljon akkarissa, ettei moisen huonoille tarinoille ollut tilaa. Aika monet huonot piirtäjät ovat tosiaan 60-luvun Aku Ankoista tuttuja piirtäjiä. Tuohon aikaan materiaalista oli pulaa, ja todella kehnoakin jälkeä tuottavien piirtäjien tuotoksia otettiin Aku Ankkaan. Tuloksina oli aivan tuntemattomien ja suorastaan surkeiden piirtäjien sarjoja. Monet todella surkeat piirtäjät pysyivät tuntemattomina fanien keskuudessa, ainakin nimien osalta, todella pitkään, sillä tuolloin lehdissä ei mainittu tekiöitä. Tuohon aikaan erityisen huonoja piirtäjiä lukijat eivät varmaan samalla tavalla edes huomioineet, sillä kovinkaan laajaa tekijäkaartia silloin ei ollut vielä ollut lehden historiassa.
Monet näistä huonoista tekijöistä ovat olleet tuntemattomammista ankka-piirtäjämaista, kuten juuri Saksasta ja Tanskasta. Kuitenkin myöskin esimerkiksi italialaisia ”huonoja tekijöitä” löytyy.
Huonoimmiksi piirtäjiksi voin tässä heti alkuun mainita tekijät nimeltä Nils Rydahl, Katja ja Wolfgang Schäefer, ja Luis Destuet.
Nils Rydahl on tanskalainen, 1920-luvulla syntynyt piirtäjä-käsikirjoittaja sekä tussaaja, jonka todella luokittelen niihin huonoimpiin piirtäjiin. Hänet tunnetaan aika paljolti 1960-luvun Aku Ankoista olleista yksinkertaisista kansista. Niissä ei ollut yksityiskohtia juuri lainkaan. Ankanpoikien silmät olivat usein liian pieniä, ja esimerkiksi Akun silmät olivat välillä eri kokoisia.
Sitten Wolfgang ja Katja Schäfer. Saksalaisten mainospiirtäjien, Wolfgang ja Karja Schäferin tyyli on omasta mielestäni vielä kamalampi. Heidän Mikki Hiirensä, ja Hessunsa eräässä tarinassa eivät näytä ollenkaan Mikiltä ja Hessulta. Onneksi heidän tuotoksiaan ei enää myöhemmin ole ankassa nähty. Toisaalta, eivät he edes olleet ammatiltaan Aku Ankka-piirtäjiä, jolloin he kyllä osasivat piirtää ihan yleismaisemia tai muuta sellaisia, mutta Disney-hahmot eivät luonnistuneet. Osissa tarinoista vain toinen osapuoli, joko Katja tai Wolfgang hoitaa piirrustuspuolen, ja toinen käsikirjoituksen. Wolfgang tunnetaan enemmänkin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana. He piirtävät ja ylipäätään tekevät sarjoja usein ihan monipolisesti ihan monista hahmoista. Heidän tarinoissaan esiintyy paljon vikoja. Monissa tarinoissa on omituisia perspektiivivirheitä, jotka saattavat vääristää näkymän täysin. Eräässä heidän 60-luvulta peräisin olevassa tarinassaan Mikki ja Hessu ovat Intiassa. Siinä he katsovat eräänlaista norsujen jonoa, ja norsut suurenevat mitä kauemmaksi jonoa katsotaan tai mitä kauempana norsut siis ovat.
Luis Destuet on taas Argentiilalainen piirtäjä, jonka piirtokausi osui näiden muidenkin edellämainittujen piirtäjien tavoin sinne 1950-1960-luvulle. Eräässä Destuetin jalkapallo-aiheisessa tarinassa, on varmaankin kyllä melko huonosti sijoittuvat piirrokset, varsinkin kentän reunalla luuhastavat ankanpojat eivät ole hienoja nähnykkään. Destuet ei tosiaan ole mikään erityinen piirtäjä, näiden ”huonojen piirtäjien” huonoin saattaa jopa olla. Ainakin yksityiskohtien saralta, sillä hänen piirroksissaan on aika usein sillä tavalla, että kuvan päähenkilö on ainoa koko asia kuvassa. Joissakin hänen ruuduissaan on esimerkiksi ainoastaan Aku kävelemässä, sekin epätarkasti piirrettynä, loppu on vain niin sanottua tyhjää, ns. keltaista ”seinää”.
Hiukan vähemmän huonoja, mutta joiden tyylissä kuitenkin on moitittavaa, ovat esimerkiksi:
Bernado, oikealta nimeltään Jose Ramon Bernado, on espanjalainen piirtäjä. Hän syntyi vuonna 1965 Barcelonassa. Bernado piirtää edelleen, ja aloitti uransa 1990-luvulla. Bernadon piirrokset jakavat mielipiteitä reippaasti. Osa lukijoista pitää hänen tyylistään. Minun mielestäni hänen piirroksensa ovat aika huonoja, ja kaikki sivuhenkilöt, jopa myöskin itse ankat, ovat aivan liian suoraselkäisiä. Hänen tyylinsä on kohtalaisen tarkkaa, mutta osissa sarjakuvia, ja osissa ruutuja, jälki on huolimatonta. Kuitenkin, Bernadon piirrokset eivät kuitenkaan koko piirtäjän uran ajan ole olleet niin kamalia. Uransa alussa Bernadon tyyli muistutti muitakin espanjalaispiirtäjiä, kuten Rodriquesia, mutta tuntuu, että se muuttuu yhä vain kamalammaksi mitä pitemmälle edetään. Bernado on oikeastaan huonoimpia, ellei huonoin nykypiirtäjä. Minun mielestäni ennen olivat parhaat piirtäjät parempia, ja huonoimmat huonompia. Keskimääräisesti piirrokset ovat nousseet, mutta huonojakin löytyy.
Guido Scala on minun mielestäni myös hieman heikkolaatuisempi piirtäjä, joka tunnetaan ennemmin Roope-sedässä ja Aku Ankan Taskukirjassa kuin Aku Ankka-lehdessä. Scala on vanhemman sukupolven italialais-piirtäjiä, joka usein myöskin käsikirjoittaa tarinansa kokonaan itse. Scala syntyi vuonna 1936 Italian Turinissa ja kuoli vuonna 2001. Scala piirsi ankkasarjoja lähes kuolemaansa asti, ja pelkästään sarjoja, joissa Aku Ankka esiintyi, hän teki yli 370. Hän ei ole mielestäni ihan kaikista huonoimpia piirtäjiä, mutta kuitenkin aika huono. Hänen sarjakuvansa ovat hieman liian vajaita, niistä puuttuu usein jotakin. Joissain tarinoissa esimerkiksi Akun takana oleva seinä ja lattiakin siellä on aivan tyhjä. Scala on mielestäni huono piirtäjä myöskin sen vuoksi, että hänen tarinoissaan on liiaksikin hikipisaroita ja vauhtiviivoja. Scala ei ole erityisen hyvä käsikirjoittajana. Alkuvaikutelmaksi saa, että hän on oikein hyvä käsikirjoittaja ja juonet ovat jännittäviä. Mutta sitten kun on enemmän hänen käsikirjoittamiaan tarinoita lukenut, niin huomaa, että juonet usein toistavat vain itseään. Scalan piirrokset ovat joissain tarinoissa hiukan ”luonnosmaisia”, esimerkiksi ääriviivojen värityksessä on vikaa.
Luciano Gatto on italialainen piirtäjä, joka syntyi 1930-luvulla. Hänen uransa on jatkunut 1950-luvulta näihin päiviin asti. Hänen piirrostyyli muistuttaa aika paljon myöskin Guido Scalan piirrustusjälkeä. Hänenkin tuotoksiaan nähdään vain Aku Ankan Taskukirjassa ja Roope-sedässä. Hänenkään piirrostyylistä en tykkää tosiaan kovin paljoa. Tämä johtuu siitä, että myös hänen sarjakuvissaan esiintyy perspektiivivirheitä, ja ankoilla on joskus sellaisia ilmeitä, jotka eivät näytä ”todellisilta” edes. Myöskin ne tarinat ovat juoneltaan muihin sen ajan tarinoihin verrattuna huonoja, tosin tämä ei sentään ole aina Gaton oma vika, ei hän tee kokonaan aina omia tarinoitansa. Toki en tässäkään tarkoita, että kaikki käsikirjoitukset olisivat huonoja. Niin kuin Scalan piirroksissa, myös Gaton tarinoissa esiintyy todella paljon hikipisaroita, ja kaikkia ylimääräisiä viivoja, jotka tekevät tarinasta jotenkin nihkeän.
Sitten Tony Strobl. Ikävä kyllä, vaikka hänen piirrostyylinsä ei ehkä ole se kaikkein kauhein, näitä tarinoita on useimmiten äärimmäisen tylsä lukea. Nämä mielenkiinnottomat, yksityiskohdattomat ja tylsät tarinat ovat jääneet mieleeni – negatiivisesti. Heti keksii vaikka kuinka paljon valitettavaa: Ankat ovat kulmikkaita, ei oikean näköisiä, taustoja ei ole juuri lainkaaan, ja jos on, niin ne näyttävät hutaisen tehdyiltä, vaikkei niin ole ehkä. Strobl on kaikkien aikojen tuotteliain piirtäjä, ja se ehkä on osasyy siihen, ettei Tonyn piirrokset häikäise. Surkeiden piirrosten lisäksi käsikirjoituksetkin, jotka usein olivat esimerkiksi John Liggeran, Vic Lockmannin tai Steve Steeren tekemiä, olivat nekin huonoja. Stroblia julkaistiin eniten Suomessa 1960 ja 1970-luvun taitteessa, jolloin tosiaan Barksilta ei enää tullut tarinoita, ainakaan entiseen tahtiin, ja jotain tarinoita sinne oli pistettävä, olivat huonoja tai ei. Strobl monipuolisuudeltaan on varsin hyvä piirtäjä, kaikesta huolimatta.
Kuten jo sanoin, monet huonoimmat piirtäjät tai käsikirjoittajat ovat tuntemattomista maista, mutta kyllä heitä muistakin maista löytyy. Ensimmäinen seikka on se, että heitä on Yhdysvalloissa ja Italiassa aika paljon, silkan piirtäjien paljouden vuoksi. Seuraavaksi kerron kuitenkin piirtäjästä, joka tulee maasta, missä on paljon piirtäjiä nykyään, mutta siihen aikaan hän oli poikkeus, luultavasti ainoa sen maalainen.
Sitten taas yksi piirtäjä, nimeltään Noel Van Horn. Noel on Ankkapiirtäjä kanadalaisen Ankkapiirtäjä William Van Hornin 1960-luvulla syntynyt poika. Hän kuuluuu taas niihin huonoihin nykypiirtäjiin. Noelin piirroksissa eikä käsikirjoituksissakaan ole usein päätä eikä häntää. Noel on siis sekä käsikirjoittaja, että piirtäjä. Noelin käsikirjoitukset ovat minun mielestäni ainakin täyttä roskaa. Hänen käsikirjoituksistaan ei usein tajua puoliakaan, juoni voi kulkeutua oudosti minne tahansa. Hänen juonensa ovat yleensä epäselviä, ja usein aika tylsiäkin. Joissakin hänen tarinoissaan, perusjuoni alkaa, ja joskus pysyykin itse Ankkalinnassa. Sitten kuitenkin juoni kulkeutuu omituisten piirteiden kautta sellaiseksi, että se alkaa muistuttaa fantasiatarinaa Ankkalinnan alueella. Piirroksista nyt ei ainakaan voi hänelle kehuja. Hän, kun on enimmäkseen Mikki-piirtäjä, niin Mikin ilmeet ovat useimmiten aivan kamalia. Usein kaikkien tarinassa esiintyvien hahmojen ilmeet ovat aivan vääntyneitä ja epätodellisia. Heillä on usein omituisia, ja kummallisen näköisiä kamalia ilmeitä. Noel on myöskin aika huono piirtämään joitakin yksittäisiä asioita. Mielestäni Noel on yksi surkeimmista, ellei surkein piirtäjä piirtämään ukkosmyrskyä, salamat eivät ainakaan onnistu puoliksikaan.
Näin muunmaalaisten piirtäjien jälkeen palattakoon taas Italialaisiin: Giuseppe Perego. Hänen tyylistään valittaisin ensiksi siitä, että ankkojen nokat ovat liian lyhyitä, ja ne usein ovat piirretty myös sillä tavalla, että nokat saattavat olla perin oudossa asennossa, ja ikään kuin vääntyneitä. Tarinat myös saattavat olla mielenkiinnottomia, ja ankkojen ”nokkaongelman” lisäksi löytyy myös muita vikoja, Luis Destuetin tapaan ankat ovat usein ilmeettömiä, ilmeisesti juuri siksi, että hutiloiden tehdyissä piirroksissa ei olla jaksettu panostaa ankkojen ilmeisiin toivotulla tavalla. Myös Peregon taustustoista löytyy valittamista, vaikka häneltä ihan kunnon taustojakin löytyy, hänellä on myös ikävän paljon ruutuja, joissa ei taustoja ole ollenkaan. Ja mainittakoon vielä, en myöskään pidä siitä, miten hän piirtää Akun kauluksen, se on kovin kapea, ja jotenkin epämuodostunut.
Sitten tuntemattomampi piirtäjä, muuan Frank Grundeen. Hänen piirroksensa ovat myös varsin kamalia – sanottakoon. Tänään satuin vilkaisemaan erästä hänen Roope-piirrosta. Se oli perin outo, se ei näyttänyt Roopelta ollenkaan, se oli joku pahanen Taavin ja Roopen välimuoto. Hänen piirroksistaan: Kyllä hän ehkä ihan yleisiä asioita osaa piirtää, kuten taustoja, mutta Disney-hahmot menevät päin honkaa. Ankat ovat kulmikkaita, Ankanpojat toljottavat jotain taulua tyhmän näköisinä samaan aikaan kuin puhuvat jostain vakavasta asiasta vaikkapa Akun kanssa. (Sama virhe kuin esimerkiksi Destuetilla). Lisäksi ankkojen nokat näyttävät usein epämuodostuneilta.
Carol Voges, on hieman harvinaisempi piirtäjä, eivätkä useat Ankka-fanitkaan ole välttämättä hänestä paljoakaan kuulleet. Hän on hollantilainen, lähes kaikkia yleisimpiä Ankka ja hiiri -hahmoja piirtävä tekijä. Voges on piirtänyt tarinoita 231, joista Suomessa on julkaistu 10. Hän piirsi 1970 ja 1980-luvuilla.Voges ei ole tosiaankaan kovin tunnettu tekijä, mutta hänen piirroksensa, ja käsikirjoituksensakin ovat huonoa luokkaa. Vaikka hän onkin hollantilainen piirtäjä, hänen piirroksensa muistuttavat aika paljon yhdysvaltalaisen Tony Stroblin piirroksia. Tarinoista paistaa samanlainen yksityiskohtien puuttuminen sekä tyhjät ankkojen takana olevat ”seinät”. Ankkojen päät, varsinkin nokat sekä silmät, ovat samalla tavalla pelkistetyn näköisiä, niin kuin Tony Stroblillakin, Carolillakin silmissä ovat pelkät lähes pyöreät pallot. Nokatkin ovat välillä vinoja tai muuten huonoja. Juonetkin ovat usein todella kehnoja hänen tarinoissaan. Ne toistavat paljon sen ajan tavallisia Ankkalinna-toilailuja, missä usein Roope painaa jokin ongelma ja hän kutsuu Akun ja pojat apuun.
Myös – yllättävää kyllä, en pidä Giovan Battista Carpin alkuaikojen tarinoista, esimerkkinä Salaperäinen herra mosteri. Kieltämättä tässä tarinassa on aivan mahtava käsikirjoitus, itseltään Guido Martinalta, mutta piirrokset ovat kyllä oudot. Ne ovat jotenkin vanhanaikaiset, ja Aku näyttää jostain syystä liian nuorelta. Akun nokka on myös jotenkin epämuodostunut, ei sentään pahasti. Lisäksi valittaisin siitä, että alkuaikojen Carpi-tarinoissa on Pelle Pelottomalla kamalan pitkä nokka.
Bob Moore on yhdysvaltalainen vuosina 1950-1953 Aku Ankka-sarjoja piirtänyt tekijä. Hän on 50-luvun kehnoimpia piirtäjiä. Hänen piirroksensa muistuttavat hieman 1940-luvun alussa Aku Ankka-animaatioissa ollutta piirrosjälkeä. Moorella on hieman Tony Stroblia muistuttava todella pelkistetty piirrostyyli. Ankanpojat ovaty usein liian pieniä, suunnilleen puolet Akun pituudesta. (pitäisi olla kaksi kolmasosaa).
Dick Moores on myöskin yhdysvaltalainen, 1940- ja 1950-luvuilla piirtänyt Aku Ankka-tekijä. Mooresin piirrokset muistuttavat myös hieman Tony Stroblia, vielä enemmän kuin Moorella. Aku Ankka on usein piirretty ärsyttävän ohuella kynänjäljellä, ja pää on ihan Stroblmainen. Akun nokka on usein hieman kääntynyt ylöspäin. Myöskin hänen piirtämissään Ankanpojissa on usein paljon vikoja. Ainakin silmät hän piirtää ankanpojille aivan liian pieniksi. Niissä on myös sellainen vika, että hänenkin piirroksissa on tämä tavallinen vika huonoissa piirtäjissä: Kun joku selittää heille jotakin vakavaa asiaa, he vain katsovat tyhjillä silmillä jotain viereistä taulua. Tuo latistaa mielestöni heti tunnelmaa.
Sitten Allan ”Al” Hubbard. Heti alkuun kerrottakoon, että en vihaa kaikkea Hubbardin piirtämää, hänen Pepi, ja ”TikuTaku”-tarinat ovat varsin onnistuneita. Mutta Akut, Touhot, varsinkin Roope-sedät ovat kamalaa katsottavaa, sanottakoon. Ne ovat kuin epämuodostuneita, taustoissakin on puutteita, piirroksrt näyttävät luonnosmaisilta ja niin edelleen. Ankoilla näkyy tosiaan omituisia ilmeitä. Lisäksi tarinoiden juonetkaan, jotka usein ovat Dick Kinneyn tekemiä, eivät nekään ole kovin erikoisia. Hubbardin tarinoista vielä mainittakoon, vaikka hän tosiaan on piirtänyt Touhon ensiesiintymistarinan, ei se kuitenkaan jostain syystä ole hyvin piirretty!
Gian Ciacomo Dalmasso on sitten seuraava tekijä italialaiskaartista, josta tosiaan löytyy sekä hyviä että huonoja tekijöitä. Hänen tarinoistaan käsikirjoittajana en kauheasti pidä, ainakaan kaikista. Ne ovat omituisia. Giuseppe Peregon piirtämissä esinäytöksissä hänon usein toiminut käsikirjoittajana, eikä tulos ole hääppöinen. Niissä käsikirjoituksissa ei ole usein ollenkaan erityistä juonta, tai sitten se on aivan liian tavallinen, kuten Aku kertoo paenneensa velkojiaan.
Yhdysvaltalainen Kay Wright, joka piirsi sarjoja 1960-1980-luvulla, on myöskin yksi huonoimmista piirtäjistä. Luskelin hänen tarinaansa nimeltä Röyhkeitä siivekkäitä. Piirrokset ovat perin normaaleja hänen Mikki-tarinoissaan. Hessun ”kuono” kokonaisuudessaan on aivan liian tylppä, ja joissakin piirroksissa hänen hampaansa ovat kuin kuution muotoiset (hampaan alapinta on sentin leveä.). Juonet noissa tarinoissa ovay myös aivan karmeita. Ne ovat usein niin lapsellisia, ja jos ei niitä, niin niistä ei saa syystä tai toisesta selvää. Mikeissä on vikana aika usein ylipaksut hännät, niin sanotusti vääntyneet ”kuonot”, ja todella erikoiset ilmeet. Hänen piirroksissaan usein hahmoa yritetään saada vihaisen näköiseksi sillä tavalla, että pistetään hampaat esiin. Silmille ei tehdä mitään. Ankoissa ei hänellä ole erityisen paljoa valitettavaa, ankanpojilla on ehkä hieman liian pienet silmät. Myöskin Roope näyttää hänen piirroksissaan hieman Taavilta, sillä hänen poskipartansa ovat lähes mitättömät, ja lyhyet.
Phil De Lara on 1950-luvulta aina 1970-luvulle Aku Ankkaa piirtänyt tekijä. Hän piirtää paljon eri hahmoja. Luin yhden hänen Iines Ankka-tarinansa. Siinä Iineksen nokka oli aivan vääntynyt ja liian lyhyt, koko tarinan ajan. Hahmot näyttävät väsyneiltä koko ajan, vaikka heidän pitäisi olla iloisia ja virkeitä. Useimmiten ruutujen austa on olematon, ja monet ruudut ovat jotenkin oudosti jätetty puoliksi värittämättä. Nissä saattaa olla ainoastaan hahmot värittetyinä, ja koko muu ruutu, varsinkin kaikki taustat, ovat aivan valkoisia, tyystin värittämättömiä. Tuossa oli ehkä lopullinen viestini, saatan kyllä muokatakin vielä.
//Muokattu.
Huonoksi piirtäjäksi, miellän sellaisen tekijän, jonka piirrokset eivät oikein iske minuun, tai sitten ne ovat jotenkin kuin hutaisten tehty. Käsikirjoituksen tekee huonoksi yksinkertaisesti se, että juoni on tylsä, tai muuten vaan huonontuntuinen. Sanoisin, että sekä käsikirjoitus, että piirros on yhtä helppo pilata. Käsikirjoittajaksikaan ei synnytä noin vaan, hyvät tarinankertojat ovat usein juuri hyviä käsikirjoittajia. Esimerkkeinä huonoista tarinoista voi pitää 1960-luvulla julkaistuja tarinoita, jotka usein olivat yksisivuisia, tai jopa puolisivuisia. Näissä ei ollut mitään vitsiäkään, jota ilman yksisivuiset sarjat ovat kamalaa luettavaa. Näissä huonosti tehdyissä tarinoissa oli tekeminen päin vastaista, kuin vaikkapa Barksin, tai Vicarin samankaltaisissa tarinoissa.
Monia oikein tekemisen ja hienon piirtämisen vinkkejä voi saada myöskin klassisen taiteen alalta. Esimerkiksi joissakin tauluissa, ihan vaikka maisemakuvissa, saa helposti katsottua vinkkejä esimerkiksi perspektiivin tekemiseen. Perspektiivi on tärkeä asia sarjakuvankin piirroksien onnistumiseen. Jos tuo puuttuu sarjakuvasta, tai on jotenkin huonosti tehty, niin sarjakuvan laatu huonontuu useimmiten reilunlaisesti.
Vaikka monet näistä piirtäjistä, joiden kauheata jälkeä saatiin ihailla lähinnä 1960-luvulla, niin tekiväthän he myös esim. 1950-luvulla sarjakuvaa, mutta silloin vielä riitti Barksia julkaistavaksi sen verran paljon akkarissa, ettei moisen huonoille tarinoille ollut tilaa. Aika monet huonot piirtäjät ovat tosiaan 60-luvun Aku Ankoista tuttuja piirtäjiä. Tuohon aikaan materiaalista oli pulaa, ja todella kehnoakin jälkeä tuottavien piirtäjien tuotoksia otettiin Aku Ankkaan. Tuloksina oli aivan tuntemattomien ja suorastaan surkeiden piirtäjien sarjoja. Monet todella surkeat piirtäjät pysyivät tuntemattomina fanien keskuudessa, ainakin nimien osalta, todella pitkään, sillä tuolloin lehdissä ei mainittu tekiöitä. Tuohon aikaan erityisen huonoja piirtäjiä lukijat eivät varmaan samalla tavalla edes huomioineet, sillä kovinkaan laajaa tekijäkaartia silloin ei ollut vielä ollut lehden historiassa.
Monet näistä huonoista tekijöistä ovat olleet tuntemattomammista ankka-piirtäjämaista, kuten juuri Saksasta ja Tanskasta. Kuitenkin myöskin esimerkiksi italialaisia ”huonoja tekijöitä” löytyy.
Huonoimmiksi piirtäjiksi voin tässä heti alkuun mainita tekijät nimeltä Nils Rydahl, Katja ja Wolfgang Schäefer, ja Luis Destuet.
Nils Rydahl on tanskalainen, 1920-luvulla syntynyt piirtäjä-käsikirjoittaja sekä tussaaja, jonka todella luokittelen niihin huonoimpiin piirtäjiin. Hänet tunnetaan aika paljolti 1960-luvun Aku Ankoista olleista yksinkertaisista kansista. Niissä ei ollut yksityiskohtia juuri lainkaan. Ankanpoikien silmät olivat usein liian pieniä, ja esimerkiksi Akun silmät olivat välillä eri kokoisia.
Sitten Wolfgang ja Katja Schäfer. Saksalaisten mainospiirtäjien, Wolfgang ja Karja Schäferin tyyli on omasta mielestäni vielä kamalampi. Heidän Mikki Hiirensä, ja Hessunsa eräässä tarinassa eivät näytä ollenkaan Mikiltä ja Hessulta. Onneksi heidän tuotoksiaan ei enää myöhemmin ole ankassa nähty. Toisaalta, eivät he edes olleet ammatiltaan Aku Ankka-piirtäjiä, jolloin he kyllä osasivat piirtää ihan yleismaisemia tai muuta sellaisia, mutta Disney-hahmot eivät luonnistuneet. Osissa tarinoista vain toinen osapuoli, joko Katja tai Wolfgang hoitaa piirrustuspuolen, ja toinen käsikirjoituksen. Wolfgang tunnetaan enemmänkin piirtäjänä kuin käsikirjoittajana. He piirtävät ja ylipäätään tekevät sarjoja usein ihan monipolisesti ihan monista hahmoista. Heidän tarinoissaan esiintyy paljon vikoja. Monissa tarinoissa on omituisia perspektiivivirheitä, jotka saattavat vääristää näkymän täysin. Eräässä heidän 60-luvulta peräisin olevassa tarinassaan Mikki ja Hessu ovat Intiassa. Siinä he katsovat eräänlaista norsujen jonoa, ja norsut suurenevat mitä kauemmaksi jonoa katsotaan tai mitä kauempana norsut siis ovat.
Luis Destuet on taas Argentiilalainen piirtäjä, jonka piirtokausi osui näiden muidenkin edellämainittujen piirtäjien tavoin sinne 1950-1960-luvulle. Eräässä Destuetin jalkapallo-aiheisessa tarinassa, on varmaankin kyllä melko huonosti sijoittuvat piirrokset, varsinkin kentän reunalla luuhastavat ankanpojat eivät ole hienoja nähnykkään. Destuet ei tosiaan ole mikään erityinen piirtäjä, näiden ”huonojen piirtäjien” huonoin saattaa jopa olla. Ainakin yksityiskohtien saralta, sillä hänen piirroksissaan on aika usein sillä tavalla, että kuvan päähenkilö on ainoa koko asia kuvassa. Joissakin hänen ruuduissaan on esimerkiksi ainoastaan Aku kävelemässä, sekin epätarkasti piirrettynä, loppu on vain niin sanottua tyhjää, ns. keltaista ”seinää”.
Hiukan vähemmän huonoja, mutta joiden tyylissä kuitenkin on moitittavaa, ovat esimerkiksi:
Bernado, oikealta nimeltään Jose Ramon Bernado, on espanjalainen piirtäjä. Hän syntyi vuonna 1965 Barcelonassa. Bernado piirtää edelleen, ja aloitti uransa 1990-luvulla. Bernadon piirrokset jakavat mielipiteitä reippaasti. Osa lukijoista pitää hänen tyylistään. Minun mielestäni hänen piirroksensa ovat aika huonoja, ja kaikki sivuhenkilöt, jopa myöskin itse ankat, ovat aivan liian suoraselkäisiä. Hänen tyylinsä on kohtalaisen tarkkaa, mutta osissa sarjakuvia, ja osissa ruutuja, jälki on huolimatonta. Kuitenkin, Bernadon piirrokset eivät kuitenkaan koko piirtäjän uran ajan ole olleet niin kamalia. Uransa alussa Bernadon tyyli muistutti muitakin espanjalaispiirtäjiä, kuten Rodriquesia, mutta tuntuu, että se muuttuu yhä vain kamalammaksi mitä pitemmälle edetään. Bernado on oikeastaan huonoimpia, ellei huonoin nykypiirtäjä. Minun mielestäni ennen olivat parhaat piirtäjät parempia, ja huonoimmat huonompia. Keskimääräisesti piirrokset ovat nousseet, mutta huonojakin löytyy.
Guido Scala on minun mielestäni myös hieman heikkolaatuisempi piirtäjä, joka tunnetaan ennemmin Roope-sedässä ja Aku Ankan Taskukirjassa kuin Aku Ankka-lehdessä. Scala on vanhemman sukupolven italialais-piirtäjiä, joka usein myöskin käsikirjoittaa tarinansa kokonaan itse. Scala syntyi vuonna 1936 Italian Turinissa ja kuoli vuonna 2001. Scala piirsi ankkasarjoja lähes kuolemaansa asti, ja pelkästään sarjoja, joissa Aku Ankka esiintyi, hän teki yli 370. Hän ei ole mielestäni ihan kaikista huonoimpia piirtäjiä, mutta kuitenkin aika huono. Hänen sarjakuvansa ovat hieman liian vajaita, niistä puuttuu usein jotakin. Joissain tarinoissa esimerkiksi Akun takana oleva seinä ja lattiakin siellä on aivan tyhjä. Scala on mielestäni huono piirtäjä myöskin sen vuoksi, että hänen tarinoissaan on liiaksikin hikipisaroita ja vauhtiviivoja. Scala ei ole erityisen hyvä käsikirjoittajana. Alkuvaikutelmaksi saa, että hän on oikein hyvä käsikirjoittaja ja juonet ovat jännittäviä. Mutta sitten kun on enemmän hänen käsikirjoittamiaan tarinoita lukenut, niin huomaa, että juonet usein toistavat vain itseään. Scalan piirrokset ovat joissain tarinoissa hiukan ”luonnosmaisia”, esimerkiksi ääriviivojen värityksessä on vikaa.
Luciano Gatto on italialainen piirtäjä, joka syntyi 1930-luvulla. Hänen uransa on jatkunut 1950-luvulta näihin päiviin asti. Hänen piirrostyyli muistuttaa aika paljon myöskin Guido Scalan piirrustusjälkeä. Hänenkin tuotoksiaan nähdään vain Aku Ankan Taskukirjassa ja Roope-sedässä. Hänenkään piirrostyylistä en tykkää tosiaan kovin paljoa. Tämä johtuu siitä, että myös hänen sarjakuvissaan esiintyy perspektiivivirheitä, ja ankoilla on joskus sellaisia ilmeitä, jotka eivät näytä ”todellisilta” edes. Myöskin ne tarinat ovat juoneltaan muihin sen ajan tarinoihin verrattuna huonoja, tosin tämä ei sentään ole aina Gaton oma vika, ei hän tee kokonaan aina omia tarinoitansa. Toki en tässäkään tarkoita, että kaikki käsikirjoitukset olisivat huonoja. Niin kuin Scalan piirroksissa, myös Gaton tarinoissa esiintyy todella paljon hikipisaroita, ja kaikkia ylimääräisiä viivoja, jotka tekevät tarinasta jotenkin nihkeän.
Sitten Tony Strobl. Ikävä kyllä, vaikka hänen piirrostyylinsä ei ehkä ole se kaikkein kauhein, näitä tarinoita on useimmiten äärimmäisen tylsä lukea. Nämä mielenkiinnottomat, yksityiskohdattomat ja tylsät tarinat ovat jääneet mieleeni – negatiivisesti. Heti keksii vaikka kuinka paljon valitettavaa: Ankat ovat kulmikkaita, ei oikean näköisiä, taustoja ei ole juuri lainkaaan, ja jos on, niin ne näyttävät hutaisen tehdyiltä, vaikkei niin ole ehkä. Strobl on kaikkien aikojen tuotteliain piirtäjä, ja se ehkä on osasyy siihen, ettei Tonyn piirrokset häikäise. Surkeiden piirrosten lisäksi käsikirjoituksetkin, jotka usein olivat esimerkiksi John Liggeran, Vic Lockmannin tai Steve Steeren tekemiä, olivat nekin huonoja. Stroblia julkaistiin eniten Suomessa 1960 ja 1970-luvun taitteessa, jolloin tosiaan Barksilta ei enää tullut tarinoita, ainakaan entiseen tahtiin, ja jotain tarinoita sinne oli pistettävä, olivat huonoja tai ei. Strobl monipuolisuudeltaan on varsin hyvä piirtäjä, kaikesta huolimatta.
Kuten jo sanoin, monet huonoimmat piirtäjät tai käsikirjoittajat ovat tuntemattomista maista, mutta kyllä heitä muistakin maista löytyy. Ensimmäinen seikka on se, että heitä on Yhdysvalloissa ja Italiassa aika paljon, silkan piirtäjien paljouden vuoksi. Seuraavaksi kerron kuitenkin piirtäjästä, joka tulee maasta, missä on paljon piirtäjiä nykyään, mutta siihen aikaan hän oli poikkeus, luultavasti ainoa sen maalainen.
Sitten taas yksi piirtäjä, nimeltään Noel Van Horn. Noel on Ankkapiirtäjä kanadalaisen Ankkapiirtäjä William Van Hornin 1960-luvulla syntynyt poika. Hän kuuluuu taas niihin huonoihin nykypiirtäjiin. Noelin piirroksissa eikä käsikirjoituksissakaan ole usein päätä eikä häntää. Noel on siis sekä käsikirjoittaja, että piirtäjä. Noelin käsikirjoitukset ovat minun mielestäni ainakin täyttä roskaa. Hänen käsikirjoituksistaan ei usein tajua puoliakaan, juoni voi kulkeutua oudosti minne tahansa. Hänen juonensa ovat yleensä epäselviä, ja usein aika tylsiäkin. Joissakin hänen tarinoissaan, perusjuoni alkaa, ja joskus pysyykin itse Ankkalinnassa. Sitten kuitenkin juoni kulkeutuu omituisten piirteiden kautta sellaiseksi, että se alkaa muistuttaa fantasiatarinaa Ankkalinnan alueella. Piirroksista nyt ei ainakaan voi hänelle kehuja. Hän, kun on enimmäkseen Mikki-piirtäjä, niin Mikin ilmeet ovat useimmiten aivan kamalia. Usein kaikkien tarinassa esiintyvien hahmojen ilmeet ovat aivan vääntyneitä ja epätodellisia. Heillä on usein omituisia, ja kummallisen näköisiä kamalia ilmeitä. Noel on myöskin aika huono piirtämään joitakin yksittäisiä asioita. Mielestäni Noel on yksi surkeimmista, ellei surkein piirtäjä piirtämään ukkosmyrskyä, salamat eivät ainakaan onnistu puoliksikaan.
Näin muunmaalaisten piirtäjien jälkeen palattakoon taas Italialaisiin: Giuseppe Perego. Hänen tyylistään valittaisin ensiksi siitä, että ankkojen nokat ovat liian lyhyitä, ja ne usein ovat piirretty myös sillä tavalla, että nokat saattavat olla perin oudossa asennossa, ja ikään kuin vääntyneitä. Tarinat myös saattavat olla mielenkiinnottomia, ja ankkojen ”nokkaongelman” lisäksi löytyy myös muita vikoja, Luis Destuetin tapaan ankat ovat usein ilmeettömiä, ilmeisesti juuri siksi, että hutiloiden tehdyissä piirroksissa ei olla jaksettu panostaa ankkojen ilmeisiin toivotulla tavalla. Myös Peregon taustustoista löytyy valittamista, vaikka häneltä ihan kunnon taustojakin löytyy, hänellä on myös ikävän paljon ruutuja, joissa ei taustoja ole ollenkaan. Ja mainittakoon vielä, en myöskään pidä siitä, miten hän piirtää Akun kauluksen, se on kovin kapea, ja jotenkin epämuodostunut.
Sitten tuntemattomampi piirtäjä, muuan Frank Grundeen. Hänen piirroksensa ovat myös varsin kamalia – sanottakoon. Tänään satuin vilkaisemaan erästä hänen Roope-piirrosta. Se oli perin outo, se ei näyttänyt Roopelta ollenkaan, se oli joku pahanen Taavin ja Roopen välimuoto. Hänen piirroksistaan: Kyllä hän ehkä ihan yleisiä asioita osaa piirtää, kuten taustoja, mutta Disney-hahmot menevät päin honkaa. Ankat ovat kulmikkaita, Ankanpojat toljottavat jotain taulua tyhmän näköisinä samaan aikaan kuin puhuvat jostain vakavasta asiasta vaikkapa Akun kanssa. (Sama virhe kuin esimerkiksi Destuetilla). Lisäksi ankkojen nokat näyttävät usein epämuodostuneilta.
Carol Voges, on hieman harvinaisempi piirtäjä, eivätkä useat Ankka-fanitkaan ole välttämättä hänestä paljoakaan kuulleet. Hän on hollantilainen, lähes kaikkia yleisimpiä Ankka ja hiiri -hahmoja piirtävä tekijä. Voges on piirtänyt tarinoita 231, joista Suomessa on julkaistu 10. Hän piirsi 1970 ja 1980-luvuilla.Voges ei ole tosiaankaan kovin tunnettu tekijä, mutta hänen piirroksensa, ja käsikirjoituksensakin ovat huonoa luokkaa. Vaikka hän onkin hollantilainen piirtäjä, hänen piirroksensa muistuttavat aika paljon yhdysvaltalaisen Tony Stroblin piirroksia. Tarinoista paistaa samanlainen yksityiskohtien puuttuminen sekä tyhjät ankkojen takana olevat ”seinät”. Ankkojen päät, varsinkin nokat sekä silmät, ovat samalla tavalla pelkistetyn näköisiä, niin kuin Tony Stroblillakin, Carolillakin silmissä ovat pelkät lähes pyöreät pallot. Nokatkin ovat välillä vinoja tai muuten huonoja. Juonetkin ovat usein todella kehnoja hänen tarinoissaan. Ne toistavat paljon sen ajan tavallisia Ankkalinna-toilailuja, missä usein Roope painaa jokin ongelma ja hän kutsuu Akun ja pojat apuun.
Myös – yllättävää kyllä, en pidä Giovan Battista Carpin alkuaikojen tarinoista, esimerkkinä Salaperäinen herra mosteri. Kieltämättä tässä tarinassa on aivan mahtava käsikirjoitus, itseltään Guido Martinalta, mutta piirrokset ovat kyllä oudot. Ne ovat jotenkin vanhanaikaiset, ja Aku näyttää jostain syystä liian nuorelta. Akun nokka on myös jotenkin epämuodostunut, ei sentään pahasti. Lisäksi valittaisin siitä, että alkuaikojen Carpi-tarinoissa on Pelle Pelottomalla kamalan pitkä nokka.
Bob Moore on yhdysvaltalainen vuosina 1950-1953 Aku Ankka-sarjoja piirtänyt tekijä. Hän on 50-luvun kehnoimpia piirtäjiä. Hänen piirroksensa muistuttavat hieman 1940-luvun alussa Aku Ankka-animaatioissa ollutta piirrosjälkeä. Moorella on hieman Tony Stroblia muistuttava todella pelkistetty piirrostyyli. Ankanpojat ovaty usein liian pieniä, suunnilleen puolet Akun pituudesta. (pitäisi olla kaksi kolmasosaa).
Dick Moores on myöskin yhdysvaltalainen, 1940- ja 1950-luvuilla piirtänyt Aku Ankka-tekijä. Mooresin piirrokset muistuttavat myös hieman Tony Stroblia, vielä enemmän kuin Moorella. Aku Ankka on usein piirretty ärsyttävän ohuella kynänjäljellä, ja pää on ihan Stroblmainen. Akun nokka on usein hieman kääntynyt ylöspäin. Myöskin hänen piirtämissään Ankanpojissa on usein paljon vikoja. Ainakin silmät hän piirtää ankanpojille aivan liian pieniksi. Niissä on myös sellainen vika, että hänenkin piirroksissa on tämä tavallinen vika huonoissa piirtäjissä: Kun joku selittää heille jotakin vakavaa asiaa, he vain katsovat tyhjillä silmillä jotain viereistä taulua. Tuo latistaa mielestöni heti tunnelmaa.
Sitten Allan ”Al” Hubbard. Heti alkuun kerrottakoon, että en vihaa kaikkea Hubbardin piirtämää, hänen Pepi, ja ”TikuTaku”-tarinat ovat varsin onnistuneita. Mutta Akut, Touhot, varsinkin Roope-sedät ovat kamalaa katsottavaa, sanottakoon. Ne ovat kuin epämuodostuneita, taustoissakin on puutteita, piirroksrt näyttävät luonnosmaisilta ja niin edelleen. Ankoilla näkyy tosiaan omituisia ilmeitä. Lisäksi tarinoiden juonetkaan, jotka usein ovat Dick Kinneyn tekemiä, eivät nekään ole kovin erikoisia. Hubbardin tarinoista vielä mainittakoon, vaikka hän tosiaan on piirtänyt Touhon ensiesiintymistarinan, ei se kuitenkaan jostain syystä ole hyvin piirretty!
Gian Ciacomo Dalmasso on sitten seuraava tekijä italialaiskaartista, josta tosiaan löytyy sekä hyviä että huonoja tekijöitä. Hänen tarinoistaan käsikirjoittajana en kauheasti pidä, ainakaan kaikista. Ne ovat omituisia. Giuseppe Peregon piirtämissä esinäytöksissä hänon usein toiminut käsikirjoittajana, eikä tulos ole hääppöinen. Niissä käsikirjoituksissa ei ole usein ollenkaan erityistä juonta, tai sitten se on aivan liian tavallinen, kuten Aku kertoo paenneensa velkojiaan.
Yhdysvaltalainen Kay Wright, joka piirsi sarjoja 1960-1980-luvulla, on myöskin yksi huonoimmista piirtäjistä. Luskelin hänen tarinaansa nimeltä Röyhkeitä siivekkäitä. Piirrokset ovat perin normaaleja hänen Mikki-tarinoissaan. Hessun ”kuono” kokonaisuudessaan on aivan liian tylppä, ja joissakin piirroksissa hänen hampaansa ovat kuin kuution muotoiset (hampaan alapinta on sentin leveä.). Juonet noissa tarinoissa ovay myös aivan karmeita. Ne ovat usein niin lapsellisia, ja jos ei niitä, niin niistä ei saa syystä tai toisesta selvää. Mikeissä on vikana aika usein ylipaksut hännät, niin sanotusti vääntyneet ”kuonot”, ja todella erikoiset ilmeet. Hänen piirroksissaan usein hahmoa yritetään saada vihaisen näköiseksi sillä tavalla, että pistetään hampaat esiin. Silmille ei tehdä mitään. Ankoissa ei hänellä ole erityisen paljoa valitettavaa, ankanpojilla on ehkä hieman liian pienet silmät. Myöskin Roope näyttää hänen piirroksissaan hieman Taavilta, sillä hänen poskipartansa ovat lähes mitättömät, ja lyhyet.
Phil De Lara on 1950-luvulta aina 1970-luvulle Aku Ankkaa piirtänyt tekijä. Hän piirtää paljon eri hahmoja. Luin yhden hänen Iines Ankka-tarinansa. Siinä Iineksen nokka oli aivan vääntynyt ja liian lyhyt, koko tarinan ajan. Hahmot näyttävät väsyneiltä koko ajan, vaikka heidän pitäisi olla iloisia ja virkeitä. Useimmiten ruutujen austa on olematon, ja monet ruudut ovat jotenkin oudosti jätetty puoliksi värittämättä. Nissä saattaa olla ainoastaan hahmot värittetyinä, ja koko muu ruutu, varsinkin kaikki taustat, ovat aivan valkoisia, tyystin värittämättömiä. Tuossa oli ehkä lopullinen viestini, saatan kyllä muokatakin vielä.
//Muokattu.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 141 -
30.08.2009 klo 10:12:22
Miehän voisin vaikka tehdä tuloksia, jos käy. :)
Kilpailijat:
1. Akuhullu97 (SRT) - 15 345
2. akuankka1313 (SRT) - 12 965
3. Karhula (KPw)- 7 238
4. kirja (WF) - 6 229
5. Aku Vankka (DuDu) - 4 896
6. Akkaridekkari (DuDu) - 4028
7. Pullasorsa (KPw)- 2 119
8. Hirmu (WF) - 1 894
Tallit:
SRT - 18 p.
KPw - 6,5 p.
DuDu - 5 p.
WF - 4,5 p.
Tilanteet, kun kaudesta on käyty 2/6:
Kilpailijat:
1. akuankka1313 - 18p.
2. Akuhullu97 - 10 p.
3. imfromfinland08 - 8p.
4. Pullasorsa - 6½ p.
5. kirja - 8 p.
6. Karhula: 7 p.
7. Aku Vankka - 6 p.
8. akkaridekkari - 3 p.
9. Hirmu - 2 ½p.
Tallipisteet:
1. SRT - 36 p.
2. KPw - 13,5 p.
3. WF - 10,5 p.
4. DuDu - 9 p. (Hyvä DuDu! Puolustetaan jumbosijaa viimeiseen asti!)
Wierii, tuloksiin lasketaan mukaan myös otsikot. ^^
Kilpailijat:
1. Akuhullu97 (SRT) - 15 345
2. akuankka1313 (SRT) - 12 965
3. Karhula (KPw)- 7 238
4. kirja (WF) - 6 229
5. Aku Vankka (DuDu) - 4 896
6. Akkaridekkari (DuDu) - 4028
7. Pullasorsa (KPw)- 2 119
8. Hirmu (WF) - 1 894
Tallit:
SRT - 18 p.
KPw - 6,5 p.
DuDu - 5 p.
WF - 4,5 p.
Tilanteet, kun kaudesta on käyty 2/6:
Kilpailijat:
1. akuankka1313 - 18p.
2. Akuhullu97 - 10 p.
3. imfromfinland08 - 8p.
4. Pullasorsa - 6½ p.
5. kirja - 8 p.
6. Karhula: 7 p.
7. Aku Vankka - 6 p.
8. akkaridekkari - 3 p.
9. Hirmu - 2 ½p.
Tallipisteet:
1. SRT - 36 p.
2. KPw - 13,5 p.
3. WF - 10,5 p.
4. DuDu - 9 p. (Hyvä DuDu! Puolustetaan jumbosijaa viimeiseen asti!)
Wierii, tuloksiin lasketaan mukaan myös otsikot. ^^
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 142 -
30.08.2009 klo 10:14:48
SRT:lle kaksoisvoitto jälleen... :)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 143 -
30.08.2009 klo 10:19:24
Teen kai ne nyt ne tulokset... Vai, onko dekkari jo tekemässä?
Tuloksia tehdää, ainakin ne viralliset versiot...
Kisaajien tulokset:
1. Akuhullu97: 15 317
2. akuankka1313: 12 899
3. Karhula: 7 201
4. kirja: 6 196
5. Aku Vankka: 4 851
6. akkaridekkari: 3 991
7. Pullasorsa: 2 082
8. Hirmu: 1 857
Tallipisteet:
1.SRT: 36p.
2.KPw: 13,5p.
3.WF: 10,5p.
4.DuDu: 9p.
Kisaajien pisteet:
1. akuankka1313: 18p.
2. Akuhullu97: 10p.
3. imfromfinland08: 8p.
=. kirja: 8p.
5.Karhula: 7p.
6.Pullasorsa: 6,5p.
7.Aku Vankka: 6p.
8.akkaridekkari: 3p.
9.Hirmu: 2,5p.
Itse en ole tähänkään mennessä laskenut otsikkoja. Nytkään en laskenut, koska otsikot taisivat hieman poiketa toisistaan... Ensi osakilpailuun voin muuttaa systeemiäni...
Tuloksia tehdää, ainakin ne viralliset versiot...
Kisaajien tulokset:
1. Akuhullu97: 15 317
2. akuankka1313: 12 899
3. Karhula: 7 201
4. kirja: 6 196
5. Aku Vankka: 4 851
6. akkaridekkari: 3 991
7. Pullasorsa: 2 082
8. Hirmu: 1 857
Tallipisteet:
1.SRT: 36p.
2.KPw: 13,5p.
3.WF: 10,5p.
4.DuDu: 9p.
Kisaajien pisteet:
1. akuankka1313: 18p.
2. Akuhullu97: 10p.
3. imfromfinland08: 8p.
=. kirja: 8p.
5.Karhula: 7p.
6.Pullasorsa: 6,5p.
7.Aku Vankka: 6p.
8.akkaridekkari: 3p.
9.Hirmu: 2,5p.
Itse en ole tähänkään mennessä laskenut otsikkoja. Nytkään en laskenut, koska otsikot taisivat hieman poiketa toisistaan... Ensi osakilpailuun voin muuttaa systeemiäni...
Mac Ducky
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 144 -
30.08.2009 klo 10:21:57
Lainaus käyttäjältä: KarhulaSRT:lle kaksoisvoitto jälleen... :)Kjäh, kjäh.
Hyvin meni tämäkin osakilpailu meidän osaltamme. Kaksoisvoitto jälleen, ellei rangaistuksia tule, mikä on kyllä aika epätodennäköistä. :)
Hyvin meni tämäkin osakilpailu meidän osaltamme. Kaksoisvoitto jälleen, ellei rangaistuksia tule, mikä on kyllä aika epätodennäköistä. :)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 145 -
30.08.2009 klo 10:29:48
Lainaus käyttäjältä: Mac DuckyLainaus käyttäjältä: KarhulaSRT:lle kaksoisvoitto jälleen... :)Kjäh, kjäh.
Hyvin meni tämäkin osakilpailu meidän osaltamme. Kaksoisvoitto jälleen, ellei rangaistuksia tule, mikä on kyllä aika epätodennäköistä. :)
Juu, KJÄH KJÄH!
Jos ei rangaistuksia tule, niin voi sanoa, että loistavasti meni tämäkin osakilpailu! :) Laittaako joku kohta pistetilanteen?
Hyvin meni tämäkin osakilpailu meidän osaltamme. Kaksoisvoitto jälleen, ellei rangaistuksia tule, mikä on kyllä aika epätodennäköistä. :)
Juu, KJÄH KJÄH!
Jos ei rangaistuksia tule, niin voi sanoa, että loistavasti meni tämäkin osakilpailu! :) Laittaako joku kohta pistetilanteen?
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 146 -
30.08.2009 klo 10:36:26
STR:n ei oikeastaan tarvitse muuta kuin ottaa kolmeen parhaan joukkoon sijoitukset (ei edes näin korkealle) niin voittavat tallimestaruuden... :-[
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 147 -
30.08.2009 klo 10:37:28
On tämä julmaa. Mistä minä olisin voinut tietää, että Ankkis on alkanut toimimaan? Eilen puoli yhteen asti tsekkailin kokoajan että milloin toimii, mutta kun ei niin ei. DuDu'lla menee surkeasti, eikä tilanne tuskin erityisemmin tule enää parantumaan, SRT'llä sensijaan menee suunnilleen yhtä hyvin kuin WF'llä viime kaudella.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 148 -
30.08.2009 klo 10:47:31
Yhtä hyvin menee SRT:llä, ellei paremminkin, maximipisteet kummastakin osakilpailusta.
Huomasinpa äsken, että olen ainoa kilpailija, jolla ei ole yhtään sijaa 2 huonompaa sijoitusta, niistä, ketkä ovat enemmänkin kuin yhden osakilpailun kisanneet. Siinä teille kova pala purtavaksi. ;D
Huomasinpa äsken, että olen ainoa kilpailija, jolla ei ole yhtään sijaa 2 huonompaa sijoitusta, niistä, ketkä ovat enemmänkin kuin yhden osakilpailun kisanneet. Siinä teille kova pala purtavaksi. ;D
Mac Ducky
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 149 -
30.08.2009 klo 10:49:39
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkari(Hyvä DuDu! Puolustetaan jumbosijaa viimeiseen asti!) Siitäkin ilosta joudutte luopumaan, koska viimeisenä taitaa olla FRT, nollalla pisteellä. ;)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 150 -
30.08.2009 klo 11:39:09
Otsikosta vielä: Huonoimmat saattaa olla virallinen, mutta se on hieman pidempi kuin huonot ja usea listaa niin monta taiteilijaa, että ne menevät enemmänkin otsikon huonot alle kuin huonoimmat-otsikon alle.
Salwer: Pyytäisin, että tämä osakilpailu saisi vuorokauden lisäaikaa johtuen siitä, että Ankkis oli toimimattomana yhden vuorokauden.
Bonus unohtui taas.
~kirja
// Jatkaa viestiä: Miten. Kaikki eivät pääse aina aamulla paikalle. Tämä kilpailu oli kuuden vuorokauden pituinen, mielestäni siihen pitäisi ottaa se yksi lisävuorokausi - varsinkin, kun toimimaton vuorokausi oli se, jolloin kirjoitetaan eniten.
Salwer: Pyytäisin, että tämä osakilpailu saisi vuorokauden lisäaikaa johtuen siitä, että Ankkis oli toimimattomana yhden vuorokauden.
Bonus unohtui taas.
~kirja
// Jatkaa viestiä: Miten. Kaikki eivät pääse aina aamulla paikalle. Tämä kilpailu oli kuuden vuorokauden pituinen, mielestäni siihen pitäisi ottaa se yksi lisävuorokausi - varsinkin, kun toimimaton vuorokausi oli se, jolloin kirjoitetaan eniten.