Keskustelujen arkisto

Totta Toke, löytyyhän kirjaltakin outouksia.

Voisin lyödä vaikka tekohampaistani vetoa, että jollakin on hihassa Pomper-taktiikka. Harmi vaan etten omista tekohampaita.
Karhulaa on näkynyt viimeksi Ankkiksessa maanantaina, joten hän ei ole epäiltyjen listalla. Pullis ja Bomber sen sijaan kyllä haiskahtavat.

Kohta viästiä perään...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankat maailmalla - ankkain parhaat matka- ja seikkailukohteet

Yksi yleisimmistä aiheista Aku Ankka-tarinoissa lienee matkustus. Löhölomallekin saatetaan matkustaa, mutta yleisin syy reissuun lähtemiseen lienee aarteenmetsästys. Ankat ovat käyneet lukemattomissa paikoissa ympäri maapalloa. Todennäköisesti he ovat matkustaneet enemmän, kuin kukaan muu fiktiivinen hahmo.

Kohteita on (kuten sanottua) lukemattomasti. Osa niistä on aitoja - osan käsikirjoittajat ovat keksineet itse. Oikeasti olemassa olevat paikat ovat melko yleisiä nykyään. Tarkkasilmäinen, maantietoon perehtynyt lukija saattaa huomata myös maailmankartalta löytyviä alueita, jotka vain näkyvät sarjakuvassa vaikkei niitä erikseen siinä mainittaisikaan. Usein piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on tapana tuoda oman maansa kaupunkeja tarinoihin. Tämä on ehkä tärkein syy sille, miksi ankat vierailevat Taskarista toiseen Italiassa - yli puolet ankkapiirtjistä kun on kotoisin nimenomaan tuosta saapasvaltiosta.
Keksittyjä paikkojakin tarinoista löytyy, mutta mikäli ankat matkustavat varsinaisesti jonnekin, kohde on useimmiten olemassa.

Luonnoltaan erikoiset miljööt ovat ankkatarinoissa yleisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Pohjoisnapa (ja muut jäätiköt), Sahara (ja muut aavikot), Amazon (ja muut viidakot), sekä Himalaja (ja muut vuoristot).

Pohjoisnavalla ankat ovat käyneet jo kymmeniä kertoja. Jo Barksin tarinoissa siellä käytiin monta kertaa. Kenties varteenotettavimmat Pohjoisnavalla käymiset Barksin tuotannossa nähtiin tarinoissa Kylmä kauppa (Cold Bargain, 1957) ja vuonna 1959 kertomuksessa Perunateatteri pohjoisnavalla (Under the Polar Ice). Jääkarhujen seuraan ankat ovat reissanneet myös muun muassa tarinassa Alaskan armoilla. Tässä huikeassa tarinassa Aku matkasi Pohjoisnavalle omatunnon tuskissa Hannua pelastamaan. Carl Barks keksi myös yhden käytetyimmistä ankkamaailman kuvitteellisista valtioista - Brutopian. Yleensä Brutopiakin nähdään Siperiassa sijaitsevana kylmänä jäätikköalueena.
Jäätiköitä käyttävät aiheena todella monet Disney-käsikirjoittajat.

Vaan ovatpahan aavikot aivan yhtä yleisiä ideapesäkkeitä. Aku matkaa usein Timbuktuun esimerkiksi paetessaan velkojia. Lisäksi ankat tukivat usein esimerkiksi pyramideja, jotka nekin löytyvät Egyptistä. Aavikolla nähdään aina kangastuksia ja beduiineja. Näin tapahtui jo Barksin legendaarisessa ja loistavassa kertomuksessa nimeltä Taikatiimalasi (The Magic Hourglass, 1950). Tämäkin tarina sijoittui Saharaan, on ankat tosin nähty muillakin aavikoilla, kuten Gobin autiomaassa.

Vielä täytyy mainita vuoristot. Näistä kolme ovat ylitse muiden: Himalaja, Andit, ja Alpit. Jokainen näistä vuoristoista vaa harteilleen hiukan erilaisen tarinagenren.
Andeilla ankat käyvät usein ikivanhoja inka-aarteita metsästämässä ja löytämässä. Legendaarisin näistä tarinoista on sataprosenttisen varmasti Nelikulmaiset munat, jonka monet ankistit mieltävät lempitarinakseen. Se kykkiikin Inducksin Parhaat tarinat-listan selkeänä ykkösenä. Don Rosa on oikastaan erikoistunut Andeihin ottaen huomioon hänen tuotantonsa pienen määrän, ja kuinka suuren osan Andit lohkaisevat siitä. Ensinnäkin Rosa on piirtänyt Barksin mestariteokselle jatko-osan Andien kutsu. Samoin tuohon mystiseen vuoristoon sijoittuvat myös Don Rosan uran ensimmäinen tarina Auringon poika (The Son of the Sun, 1987), sekä myös ehkä hänen paras tarinansa, Eldoradon viimeinen valtias.
Himalaja valittaneen kertomuksen pääkallonpaikaksi usein, sillä se on maailman korkein ja kai tunnetuinkin vuoristo. Ne tekijät, jotka ajattelevat viisivuotiaita lapsia käsikirjoittaessaan tarinaansa, ottavat tapahtumapaikaksi mieluiten Himalajan, sillä arvelevat, ettei hänen kohderyhmänsä välttämättä tunne muita vuoristoja. Jos jatkamme Barks-linjalla, oivallinen Himalaja-esimerkki löytyy tarinasta Tsingis-kaanin kruunu.
Alpit valitaan kaiketi alppitorviensa ja pienten idyllisten sveitsiläiskylien vuoksi. Matterhornilla ankat ovat käyneet useampaankin otteeseen (katso esim. Matterhornin valkea kulta).

Sademetsistä eli viidakoista puhuttaessa Amazonia ei voit jättää mainitsematta. Myös muitakin viidakkoja on kuitenkin ankkatarinoissa toki nähty. Näistä tärkein on takuuvarmasti Afrikan keskiosassa sijaitseva Musta Afrikka. Orjien ja alkukantaisasukkaiden lomassa ankat seikkalivat 50-luvulla legendaksi nousseessa tarinassa Aku Ankka ja zombi. Amazon on tullut tutuksi kymmenistä kertomuksista, mutta äkkiseltään ei tule tällä kertaa mieleen Barksin Amazon-seikkailua.
Brasiliassa - ei nyt varsinaisesti sademetsässä, mutta kuitenkin, asuu José Carioca. Siksi Akukin on siellä seikkaillut monesti Kolme Caballeroa -kertomuksissa.

Normaali löhölomakohde ankkamaailmassa on tietysti aurinkoranta. On turha alkaa erittelemään aurinkolomatarinoita, sillä niitä on varmasti satoja. Lähin ranta löytyy jo ruuhkaisen ajomatkan päästä Ankkalinnan rannalta, mutta toisaalta ankat voivat myös matkustaa Ankkapulcoon Meksikoon, tai vaikkapa Havaijille. Havaijinristeilylle ankkaperhe on lähtenyt useaan otteeseen huolimatta matkan kalleudesta. Mutta vielä sitäkin kauemmas on vain rusketuksen toivossa lähdetty; Taskarissa 319 (Miljoonakappaus) nähtiin harvinaisuudeksi luokiteltava Esinäytös ja nimenomaan esimerkiksi tuossa ankat matkasivat aina Oseaniaan asti Akun voitettua lotossa.

Monet kohteet keksitään vain yhtä tarinaa varten. Toisaalta on myös paikkoja, jotka keksitään koko universumia varten - niitä käytetään kerrasta toiseen seikkilujen kohteena. Paljon näitä ei tosin kyllä ole. Brutopia onkin jo mainittu. Siellä ankat ovat käyneet monta kertaa Barksin tarinoissa, ja ainakin kerran Rosankin tuotannossa.
Alussa mainittu Ankkapulco on toinen tällainen paikka. Se on ainakin nimenä tuttu kaikille ankisteille - rantalomakohde, johon isokenkäiset matkustavat nauttimaan auringosta. Ankkapulco on johdettu Meksikon kaupungista Acapulco, joka sijaitsee Tyynen valtameren rannikolla.
Kuuluisin koko universumia varten keksitty paikka on tietysti Ankkalinna, joka on myös ankkain yleisin seikkailukohde.

Ankat ovat käyneet lukemattomissa valtioissa, myös Suomessa. Kuuluisin Suomi-tarina on mitä todennäköisimmin Don Rosan Sammon salaisuus, jossa ankat matkustavat tänne hyiseen maahamme etsimään tarunomaista Sampoa. Ankat käyvät myös Helsingissä, ja autenttiseen tyyliinsä Rosa on tietysti tehnyt kaikista paikoista todellisia - rakennukset taustalla ovat aina olemassa. Barksin tarinoissa vesilinnuista koostuva yhteisö ei milloinkaan päässyt Ruotsia ja Norjaa pitemmälle (Ruotsissa he tarkastivat Roopen lasitehdasta, Norjassa etsivät sopulia).

Kun nyt tekstissä ollaan päästy mukavasti Eurooppaan, käsittelenkin mukavasti sen eri kohteita ankat matkaoppaanani.
Kuten aikaisemminkin jo totesin, Italia on ankkatarinoiden yleisimpiä matkakohteita johtuen siitä, että niin monet piirtäjät piirustelevat kuvasarjojaan saapasmaassa. Toinen ehdottoman varma syy on sekin, että tummahiuksinen noita-akka Milla Magia asuu Vesuviuksen rinteillä Etelä-Italiassa. Sinne ankat usein matkustavat pelastaessaan Roopen ensilanttia.
Venetsian kaunis kaupunki on tullut tunnetuksi monissa tarinoissa. Myös Roomassa on monesti käyty, ensiksi tulee mieleen Ankat Euroopassa -tarinasarja, joka julkaistiin Suomessa vuonna 2007.
Ankat Euroopassa -sarjassa käytiin myös ainakin Puolassa Wieliczkan suolakaivoksilla, saksalaisessa linnassa, Tanskassa, sekä Hollannin tulppaanipelloilla.
Ankkatarinoissa Hollanti tunnetaan yleensä lähinnä tuulimyllyistä ja tulppaaneista. Laillisesta prostituutiosta ja huumeista ei vielä toistaiseksi ole kertomuksissa mainittu...
Linnat ovat nekin yleisiä kohteita. Silloin tällöin linnan perässä päädytään Saksaankin, mutta yleensä kuitenkin Skotlantiin. Onhan McAnkkain sukulinnakin Ankkapurha Skotlannissa. Ankkapurhan linnassa vesilintuperhe kävi esimerkiksi Barksin tarinoissa Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), sekä Vaskervillen koira, ja Rosan tekemässä kertomuksessa Kirje kotoa, jota yleisesti pidetään yhtenä Donin parhaimmista tarinoista kautta aikain.
Skotlanti on yleinen kohde myös muista syistä.
Eräs ankkamaailman hahmoista asuu Skotlannissa - Augustus Ankka. Marco Rota, Milanon maestro, Italian Carl Barks, kuljettaakin tarinan kerta toisensa jälkeen sinne.
Ja onhan Roopekin kotoisin Skotlannista, eli muutamat Roopen menneisyyteen sijoittuvat tarinat ovat nekin Skotlannissa.
Loch Nessin hirviötäkin ollaan välillä käyty katsomassa tuossa säkkipillien maassa.
Euroopalla voisi vielä jatkaa. Ranska tunnetaan ainakin hrrasmiesvaras Arpin Lusenesta, joka matkustaa Rivieran rannikoilta hävittämään Roopen rahoja. Rivieralla käytiin myös Barksin Atomivakoojat -tarinassa, joka nousee omalla listallani aivan Barks-tähdistöön saakka. Atomivakoojat tunnetaan myös siitä, että siinä ankkoja lukuunottamatta kaikki ihmiset olivat... ihmisiä.
Espanja, tuo härkätaistelun maa on jäänyt tarinoissa usein melko varjoon.
Sen sijaan Kreikkaan kyllä matkustetaan, monesti olympialaisten merkeissä.

Jos ei matkakohteita maapallolla riitä, niin avaruus on aina avoinna. Useimmiten sinne lähdetään Pellen suunnittelemalla raketilla. Avaruudessa ankat löytävät häkellyttävän usein elämää ja uusia planeettoja. Häkellyttävin ja futuristin havainto löytyy tarinasta 24 karaatin kuu, jossa ankkaperhe (Roope, Aku ja ankanpojat) löysivät tutun Maapalloa kiertävän Kuun takaa uuden kuun, joka oli nimen mukaisesti 24-karaattista kultaa. Kuun asukki oli vieläkin oudompi.
Usein juuri tällaiset aarteet houkuttelevat ankat avaruuteen. Useimmiten mineraalit ovat matkan motiivi.
Silloin tällöin avaruuteen lähdetään muistakin syistä. Hansu on nähnyt unta jännittävästä planeetasta Pluton takana, ja Pelle lähtee Hansun kanssa tutkimaan sitä. Tai Aku on töissä avaruusasemalla ja onnistuu eksymään avaruusraketin sisään.
Don Rosan kertomuksessa Maa hyökkää (julkaistu myös nimellä Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäys) ankat joutuvat oikeastaan vahingossa avaruuteen Roopen löydettyä avaruudesta tippuneen, hajonneen hilavitkuttimen ja yhdistettyä hilan vitkuttimeen. Tässäkin tarinassa nähtiin asteroidivyöhykkeellä scifiotuksia, ja siksi kertomus on ainutlaatuinen Rosan tarinaksi.
(Jatkuu...)

Yksi piste varmistettu.
Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankat maailmalla –Parhaat Ankkojen seikkailu- ja matkailukohteet

Aku Ankassa on paljon hyviä matkailu- ja seikkailukohteita niin laiskoittelijoille kuin reippailijoillekkin. Esimerkiksi Ankkapulcossa voi hyvin levätä, mutta Andien vuoristoissa riittääkin samoamista. Myös kaupunkilomakohteet ovat yksi vaihtoehto. Matkakohteet vaihtelevat paljon, ja siksi Ankat ovatkin käyneet lähes kaikissa maailman kolkissa. Tässä muutama matkakohde, jossa Ankat ovat käyneet:

Carl Barksin tarinoissa Ankat etsivät usein kadonneita aarteita. He ovat muun muassa etsineet Inkojen kultaa, käyneet Ankkapurhassa, ylämaan nummilla, olleet Grönlannissa etsimässä aarteita ja tavanneet maan alla asustavia kamaraisia sekä tantereisia.

Ankkojen lomakohde Ankkapulco on tunnettu kovasta hinnastaan ja hirveistä turistivyöryistään. Akun rahoilla tuskin kauaa oltaisiin niinkin tyyriissä lomakohteessa. Mutta, toisaalta Ancapulcon sijainti on niin loistava, (lähellä meri, kuuma ilma ja paljon rantoja) että jo siltä kannalta kalliit hinnat ovat varma juttu. Itse pitäisin kovastikin Ankkapulcosta, mutta en usko, että sellainen väenpaljous sopisi minulle. Ehkäpä hieman rauhallisempi kohde olisi enemmän mieleeni.

Myös Etelämerellä Aku on kerinnyt Mikin kanssa käydä. Tarkemmin sanottuna Lollalotin saarella. Sinne he menivät Kapteeni Kokkilaa pakoon. Kun he joutuivat palaamaan saarelle, pienestä kylästä oli kasvanut suuri lomakeskus. Tuolla ei varmasti olisi liikaa tungosta. Lomakohteena loistava, vaikka hinnat ovat sielläkin varmasti melko korkeat.

Ihme kyllä, vuoristokohteissakin Ankat ovat käyneet. Andit ovat tulleet tutuksi aarteiden perässä juoksennellessa. Itse olen vuoristoihmisiä. Pidän paljon vuorilla kävelemisestä, joten juuri Auringon pojan kaltainen seikkailu kävisi minulle täydellisesti.

Viidakossakin ovat Ankat vierailleet useaan otteeseen. Esimerkiksi Kuu-Kuu timantti on löytynyt viidakon sydämestä. Toki monta muutakin ihmettä muun muassa Amazonilta on löytynyt Ankkojen toimesta. Minusta viidakko on erittäin vaarallista seutua. Vaara vaanii joka nurkassa. Eikä viidakon hiostava ilmastokaan minulle oikein sovi. Joten, jos saisin valita, taitaisi viidakko jäädä kiertämättä tällä kertaa.

Euroopassa Ankat ovat kierrelleet paljon. Esimerkiksi vuoden 2007 lopussa nähtiin sarja, nimeltään Ankat Euroopassa. Tuolloin Ankat kiersivät Euroopassa, ja pistäytyiväthän he jopa Suomessa! Lapissa seikkaili Aku setineen ja veljenpoikineen tuolloin. Tokihan Ankat ovat muutenkin Euroopassa kierrelleet. Muun muassa Rosan tarinassa Sammon salaisuus Ankat ovat Helsingissä. Ja Italian Vesuviuksellakin on useita kertoja tullut vierailtua. Unohtamatta monia muita loistavia sarjoja Euroopasta. Itse tykkään tarinoista, joissa Ankat ovat Euroopassa. Näihin tarinoihin tuskin kyllästyn vielä vähään aikaan! Ja haluaisin itsekin käydä kaikissa Euroopan maissa, joten siinäkin mielessä tarinoita on kiva lukea.
Alaskassakin on tullut käytyä. Ensin Roope nuoruusvuosinaan, sittemmin myös Aku ja ankanpojat ovat nähneet Roopen vanhan mökin hänen kullankaivausajoiltaan, sekä Yukonin. Niillä leveys asteilla on suhteellisen kylmä, jotenka itse en ainakaan paljoa perusta niistä. Olisihan se toki mukava käydä vaikkapa Yukonissa, olisihan se ennen muuta mielenkiintoinen matkakohde.

Molemmat navat on myös käyty läpi. Esimerkiksi Pelle on testannut erästä keksintöään navalla. Minusta olisi hauska käydä kummallakin navalla, mutta matkanteon vaikeus ja niin kylmä ilmasto, niin se ei oikein käy. Mutta ainahan sitä voisi navoilla käydä, olisihan ainakin jotain kerrottavaa matkoistaan.

Myös Aasian mantereeseen Ankat ovat tutustuneet. Esimerkiksi Olympiakuume erikoisnumerossa oli tarina Soulin olympialaisista. Kiinan muurilla taas ollaan ainakin yksi aarre käyty kaivamassa, ja Japanikin on tuttu. Minusta olisi kiva päästä käymään myös Aasian puolella, sillä valitettavasti en ole siellä vielä itse käynyt. Erityisesti ehkäpä Japani tuntuisi parhaalta kohteelta.

Afrikassa Aku on käynyt tietenkin monesti, sillä velkojat haluavat Akun rahat, tai Aku on aiheuttanut jonkin katastrofin, ja Aku joutuu pakenemaan. Afrikka on myös manner, jossa en ole itse käynyt. Se olisi siis myös mukava kokea.

Etelä-Amerikassakin Ankat ovat seikkailleet. Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin Andien seikkailukertomukset. Roopen kanssa Ankat ovat myös etsineet aarteita Etelä-Amerikasta. Minusta Etelä-Amerikka tuntuu kyllä kiehtovalta, ja mielestäni mielenkiintoisimmat maat Etelä-Amerikassa ovat Chile, Argentiina ja Brasilia. Nuo maat kiehtovat kovastikin.

Yhteenvetona voisin sanoa, että Ankkojen lomakohteet ovat olleet erittäin monipuolisia, ja Ankat ovat nähneet erittäin paljon maailmaa. Olen ainakin itse heille kateellinen. Jos alkaa paikkoja miettimään, että missä ankkojen pitäisi ehdottomasti vierailla niin haluaisin ehdottomasti nähdä Ankat Suomessa. Vaikkakin, Ankat ovat Suomessa käyneet jo useaan kertaan. Suomeen sijoittuvat tarinat nimittäin tempaavat mukaansa.

Ja jatkuu...

// muokattu.
// Kahteen kertaan.

Lainaus käyttäjältä: HirmuSalwer, hoi, koskas me saamme sen BONUS-kilpailun? :3 (Anteeksi, jos tästä on mainittu jossain; en ole ainakaan huomannut...)
Seuraavassa osakilpailussa jos joku muistaa muistuttaa.

Ja kun Iff:n viesti ehti väliin, enkä näin tuplapostaa, täten ilmoitan, että:

Syynärit etsivät uusia jäseniä!! Onko sinulla kiinnostusta syynätä? Jos on, ilmoita ihmeessä Salwerille YV:llä halukkuutesi otsikolla "Syynärit"!

Toistaiseksi viimeinen kilpailuviestini VM:ssä.
Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankat maailmalla – ankkain parhaimmat matka- ja seikkailukohteet

Aku Ankan maailmassa on kautta aikain seikkailtu ja matkusteltu eri puolilla maailmaa ja sen ulkopuolellakin. Ensimmäisessä italialaissarjassa Aku matkusti Marsiin ja monissa sitä edeltävissä piirretyissä näkyi varsin eksoottisia maisemia. Parhain esimerkki niistä lienee Havaiji, jonka kauniissa luonnossa Aku ja kumppanit lomailivat lyhytpiirretyssä Hawaiian Holiday. Seikkailu- ja lomailuinto ei ole kadonnut myöskään sarjakuvissa. Yhdysvaltalainen piirtäjä-käsikirjoittaja-legenda Carl Barks loi rutkasti lisäympäristöä ankkauniversumiin ja teki yli puolesta pitkistä tarinoistaan seikkailuhenkisiä. Myös italialainen Romano Scarpa ja hänen seuraajansa ovat luoneet ankkamaailmaan lupaavia seikkailukohteita. Yhdysvaltalainen Don Rosa taas on tehnyt monia Carl Barks-tyylisiä aarteenetsintätarinoita. Jo hänen ensimmäisessä tarinassaan Auringon poika oli villiä menoa andien rinteillä, ja varsinkin loppukohtaus, jossa vuoren laki räjähti ilmaan jätti ankkoihin seikkailunkipinän, joten nykytarinoissa on lähes aina jotain toimintaa.

Ankat ovat kokeneet seikkailunsa lähes kaikkialla, mitä ihmismieli voi vain kuvitella. Yleisimpiä lienevät viidakot ja arktiset alueet, joissa on toisinaan jouduttu kärvistelevään äärilämpöolosuhteissa kiusallisessa tilanteessa. Varsinkin pohjoisnavalla, jonne Roope-setä lähtee usein etsimään aarretta, on monesti koettu hyvin vaarallinen seikkailu.

Roope on nähnyt Ankoista eniten maailmaa, ja hän onkin erään tarinan mukaan käynyt kaikissa maailman valtioissa. Aku Ankassa pari vuotta sitten ilmestynyt Roopen ja kumppanien viisiosainen euroopanympärysmatkasarja on pääasiassa aarteenmetsästystä Milla Magian jahtaamana, mutta mukaan on myös saatu hienoja vivahteita eri maiden kulttuureista. Tämä Per Hedmanin käsikirjoittama ja Wanda Gattinon sekä Carlos Motan piirtämä tarinasaaga jäi kaikesta huolimatta kyllä melko laimeaksi. Ensimmäisessä osassa ankat menivät Saksaan etsimään kummitustalon aarretta. Seuraavaksi lähdettiin Puolaan alkemian perustaidon selvittämiseksi. Hollanti oli kenties kiinnostavin ja monipuolisimmin esitetty valtio juustotahkoineen ja kukkaniittyineen. Seuraava osa käsitti laajimman alueen, Skandinavian, kun ankkapoppoo lähti vanhan viikinkiaarteen jäljille. Seuraavaksi joukkio päätyi Suomen Lappiin kultajahtiin, ja viimeinen osa sijoittui Italiaan.

Suomi on esiintynyt ankkasarjakuvissa aiemminkin. Ensimmäinen ja kenties parhain oli Don Rosan Sammon salaisuus, jossa ankat jahtaavat sampoa, joka tekee kultaa. Don Rosan hyvin realistinen piirrostyyli näkyy erityisesti siinä kohdassa, kun Iku-Turso toikkaroi Helsingin keskustassa Louhi kintereillään. Kari Korhonen on tehnyt sen lisäksi pienen suomeentutustumissarjiksen, jossa ihaillaan mm. Helsingin nähtävyyksiä.

Ankkapulco on nimiväännös Acapulcosta (kuten moni muukin ankkamaailman lomakohde) ja paikka, jossa Aku ja Iines ovat toisinaan saaneet viettää rentouttavan lomaviikonlopun kuohuvien aaltojen ja rantaelämän parissa. Ankkapulco sijaitsee Tyynessä valtameressä Meksikon rannikolla, ja siellä lomailevat toisinaan myös taskuvarkaat odottelemassa pahaa-aavistamattomia turisteja...
Ankkapulcon lisäksi monista muistakin suosituista lomakohteista on tehty nimiväännöksiä, kuten Mallorcasta Pallorca ja Kanariansaarista Ankkariansaaret. Niitä ei esiinny kovin usein sarjakuvissa.

Ankat ovat matkustelleet myös heidän omassa lähiympäristössään. Heidän lähinaapurikaupunkeinaan ovat Hanhivaara, Kurjenmutka ja Sorsakylä, mutta on Aku käynyt myös suht'lähellä sijaitsevassa Kalkkunalassa.
Mummo Ankan maatila on suvunkeskeinen paikka, johon Ankan suku kokoontuu viettämään suuria sukujuhliatai muuten vain rentoutumaan. Paikan sijainnista on kiistelty, mutta se sijainti on useimmiten merkitty Ankkalinnan rajamaille tai hieman kaupungin ulkopuolelle. Joka tapauksessa maatila sijaitsee täysin luonnon helmassa, maalla. Aku lähettää Tupun, Hupun ja Lupun usein Mummon luokse, jos heillä on taloudellisia ongelmia tai muita ongelmallisia tilanteita.

Salaharin autiomaa on paikka, jonne Aku ja Roope eivät enää ikimaailmassa haluaisi mennä. Tarinassa Erämaan ketku Kulta-Into Pii suostui antamaan anteeksi Roopelle hänestä otetut salakuvat vain sillä ehdolla, että hän kävelisi etelä-Afrikassa sijaitsevan Salaharin autiomaan poikki ilman mitään kulkuneuvoa. Roope valitsi reissuun seurakseen Akun ja matka alkoi. Koko reissun ajan muonat vähenivät salaperäisesti ja joku sabotoi ilmiselvästi kaksikon retkeä. Lopussa kuitenkin Kulta-Into piin keljut aatteet saatiin selville ja Roopen velkamaksu annettiin anteeksi.

Menneisyys lienee yksi kiehtovimmista paikoista johon Ankkain suku on koskaan jalallaan astunut. Melko monesti suurimmat seikkailut on koettu juuri menneisyydestä. Ankkojen tuntema luola-ankka Una on kotoisin sieltä, mutta erään Kari Korhosen tarinan mukaan kylpyammeaikakoneen räjähdyksen johdosta syntynyt aikapyörre imaisi myös muutaman Unan heimolaisen. Ankat ovat käyneet erityisesti antiikissa ja keskiajalla, ja parhaimmassa tapauksessa aivan lähimenneisyydessäkin. Kuitenkin yleisintä lienevät dinosaurusseikkailut, joita ilmestyy taskareissa vähän väliä. Tarinassa Kylpyamme ikuisuuden partaalla Aku ja pojat lähtevät menneisyyteen dinosaurusten aikaan Pelle Pelottoman aikakoneella estämään Akun vahingossa virittämän pommin räjähdystä. Tuo oli parhain esimerkki menneisyystarinoista, mutta myös niitä ei-niin-hyviä tarinoitakin löytyy.

Menneisyys on joissain tarinoissa liittynyt myös tunnettuihin paikkoihin. Carl Barksin tarinassa Aku Ankka entisaikojen Kaliforniassa Aku ja pojat ovat menossa lomailemaan Kaliforniaan, kun he kolaroivat kiveen menettäen tajuntansa. Intiaanit löytävät heidät ja syöttävät heille omituista lääkettä. Kohta ankat alkavat nähdä unta, jossa he herättyään huomaavat olevansa menneisyydessä, ja muuttavat matkalla nähneeseen, mutta menneisyydessä hyväkuntoiseen espanjalaistaloon asumaan. Siellä he kokevat monia seikkailuja muunmuassa rodeon ja kullanhuuhdonnan parissa. Tarina loppuu siihen, kun he unessa nukahtavat puun juurelle ja heräävät sairaalassa, kun he olivat olleet kaksi viikkoa unten mailla.
Vähän samantapainen seikkailu on niinikään Barksin tarina Aku Ankka muinaisessa persiassa, jossa Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat mielipuolen historiantutkija-tiedemiehen sieppaamiksi, ja Aku lähdettyään heitä etsimään kokee saman kohtalon. Heidät viedään lentokoneella muinaisen Persian kaupungin raunioille, joissa joukkio löytää oikean maanalaisen palatsin. Sen asukkaat olivat jo aikoja sitten kuivattaneet itsensä tomuksi. Tarinan mystinen tunnelma saa jatkoa, kun muinaisihmisten ajatushöyryjä haistettuaan kaikki osaavat yhtäkkiä lukea seinällä olevaa kirjoitusta. Kohta tiedemies herättää muinaiskansan eloon tomun avulla. Siitä alkaa hirmuinen sekaannustaiselu, kun kuninkaantyttären oli tarkoitus mennä menneisyydessä eläneen, aivan Akun näköisen henkilön kanssa naimisiin, ja kuolleista herättyään väki vaati tietysti häitä. Lopussa astia, joka sisälsi tomutuskaasua, karkasi ilmaan, ja kaikki muut sisällä olleet muuttuivat tomuksi Akua lukuunottamatta. Tupu, Hupu ja Lupu olivat menneet ulos vale-Akun kanssa, joten he selvisivät.

Avaruus on epärealistisin, mutta myös yleisin ankkojen matkustuskohde. Lähes normaali tarina on sellainen, jossa Roope lähtee etsimään jostain kaukaa kultaista planeettaa tjsp., tai sitten Aku on avaruusasemalla töissä, ja onnistuu jostain kumman syystä eksymään vahingossa avaruusrakettiin. Tällaista on tapahtunut mm. Daniel Brancan piirtämässä elukkatarinassa, jossa Aku joutuu avaruuteen kamalan eläinporukan kera tai Bas Heymansin tarinassa, jossa Aku löytää aurinkokunnan perukoilta juustoisen, metrinlevyisen planeetan.
Avaruus on ollut ankoille painajainen, mutta myös paratiisi. Sieltä on löytynyt monia reheviä planeettoja, kuten Carl Barksin tarinassa Saari avaruudessa. Siinä Roope ja kumppanit laskeutuvat avaruusretkellään pienien ukkojen asuttamalle planeetalle, ja onnistuvat lopussa auttamaan heidän niukkoja ruokavarojaan siirtämällä heidät pitkän köyden avulla läheiselle paratiisiplaneetalle.

Myyttien saari on Per Hedmanin ja Pat & Carol McGrealin luoma mielikuvitussaari, jossa elää paljon eri kansojen mytologioista tuttuja hahmoja. Saaresta on tehty yhdeksänosainen tarinasarja, jonka alkuosissa kerrotaan ankka- ja hiiriystäviemme tutustumista saareen. Myyttien saari on luonnoltaan kuin paratiisi solisevine lähteineen ja rehevine metsineen, ja Aku olikin aivan onnessaan päästessään hellien taruhahmojen hoidettavaksi. Kuitenkin piakkoin ilmeni eräs ongelma: saari ei pysyisi kauaa pystyssä, jos kukaan ihminen maailmassa ei uskoisi eläviin taruolentoihin. Onneksi nerokkaiden keksijöiden ansiosta olentojen olemassaolo saatetaan ihmisten tietoisuuteen ja niin myyttien saari alkaa taas korjaamaan tuhojaan ja kukoistamaan entiseen malliin.

Yksi erikoisimmista ja mystisimmistä paikoista maailmassa lienee Sumujen laakso Andien rinteillä. Se on tunnettu erityisesti Carl Barksin tarinasta Kulmikkaat munat, jossa Aku ja ankanpojat lähtevät selvittämään Ankkalinnan museosta löytämien kulmikkaiden munien alkuperää. Reitti johtaa suoraan Sumujen laaksoon, jossa asuvat melko kantikkaat ihmiset puhuvat vierailijoiden ihmetyksesi heidän kieltänsä. Asukkaiden lempiruoka on ylivoimaisesti kaikki munista valmistettu. Omituisinta kuitenkin on, että ilman Akua he eivät olisi ikinä tienneet sitä, mistä munat itse asiassa tulivat. Sumujen laakso on lähes kokonaan kivestä valmistettu perinteinen andikaupunki, jossa ihan kaikki on kulmikasta vaatteita myöten. Kaikki pyöreä on siellä kiellettyä.

Timbuktu on tärkeä kauppakaupunki Saharan autiomaan laitamilla, jonne Aku yleensä lähtee karkuun aiheutettuaan Ankkalinnassa tarpeeksi isoa tuhoa. Siellä asuvat ihmiset ovat kenties ainoita, jotka hyväksyvät Akun hirmukatastrofeineen. Timbuktua ei useimmiten näy Akkarin tarinoissa, vaan tarinat päättyvät siihen, kun Aku raivoisan väkijoukon saattelemana juoksee poispäin kaupungista. Silloin myös näkyy kyltti, johon on kirjoitettu esim. "Timbuktu 10000km" tai jokin muu suuri luku. Wilma van den Boch kuitenkin on omasta tahdostaan tehnyt poikkeuksen ja piirtänyt ja käsikirjoittanut monia nk. Timbuktu-sarjaan kuuluvia tarinoita. Niiden mukaan Timbuktu on hyvin rauhallinen ja lempeäympäristöinen afrikkalaiskaupunki. Kasveja ei siellä liiemmin kasva, mutta itse seutu on hyvin nostalgista savimajoineen.

Roopelle on kaksi hyvin tärkeää paikkaa: Skotlanti ja Klondike. Skotlanti on Roopen syntymäkaupunki, ja siellä, usvaisilla nummilla sijaitsee myös Ankkapurhan vanha sukulinna, McAnkkain suvun keskus, jonne kaikki suvun jäsenet lopulta haudataan. Roope käy oman sukunsa kanssa siellä silloin tällöin muistelemaan menneitä ja kuollutta sukuaan. Joskus taas sinne on lähdetty aarteen perässä, joka on piilotettu yhteen monista rakennuksen salakäytävistä. Pihalla sijaitsee suvun virallinen hautausmaa.
Nuorukaisena Roope lähti Amerikkaan paremman elämän toivossa. Ajan myötä hän päätyi Klondikeen, jossa hän löysi hanhenmunahipun ja suuria määriä kultaa. Siellä hän myös tapasi Kultu Kimalluksen, joka huonoista tavoistaan huolimatta oli hyvin läheinen henkilö Roopelle. Alaskan kylmässä, lumisissa maisemissakin on koettu monet aarteenetsintäseikkailut.

Vulkanovia on tietääkseni esiintynyt ainoastaan yhdessä tarinassa nimeltään Vulkanovian asukkaat. Siinä Aku ja pojat joutuvat puolivahingossa Vulkanoviaan (alueen tarkkaa sijaintia ei ole mainittu, mutta luulisin sen olevan Väli-Amerikassa tarinasta päätellen), tuliperäiseen paikkaan, jossa on tulivuoria joka puolella. Siellä olevat asukkaat viettävät täsmällisesti siestaa kahden tunnin ajan. Tajutessaan, ettei paikasta pääse pois muulla kuin kansallissankarin nimityksellä, ankat yrittävät parhaansa mukaan tehdä kaikenlaista asukkaiden hyväksi, kuten auttaa lypsämään maitoa tai tehdä tulivuoren lämmön avulla ruokaa. Lopputulos on nimitys Vulkanovian viholliseksi, ja Aku joutuu vankilaan. Poikienkin jouduttua sinne koittaa juuri sopivasti maanjäristys, jolloin koko vankilarakennus sortuu kuin korttitalo. Mutta silloin Vulkanovian pahin tulivuori alkaa jyristä, ja kun Aku onnistuu estämään sen purkauksen maissinjyvien avulla, hänestä tulee sankari, mutta koko kaupunki jää popkornin alle.

Tralla La on eräässä kaukaisessa laaksossa sijaitseva paikka. Se ei ole virallisesti kaupunki, vaan se on paikka jossa asuu ihmisiä. Laakso on hyvin vehreä ja verikylläinen, ja sen asukkaat ovat kilttejä erityisesti vierailijoita kohtaan. Paikka oli siitä erikoinen, että siellä ei tunnettu ahneutta eikä vihaa, eikä siellä ollut rahaa. Roope, Aku ja ankanpojat saapuivat siinä eräässä Carl Barksin tarinassa siksi, että Roope halusi mahdollisimman kauas rahasta sen aiheuttaneen stressin myötä. Valitettavasti juuri Roope melkein aiheutti tuon kiltin kansan tuhon, sillä hänen hermolääkepullojen korkit aiheuttivat suunnatonta kateutta ja ahneutta, ja kaupankäynnin haitallisia puolia. Lopulta laakso peittyi lähes kokonaan pullonkorkkeihin Roopen tilattua niitä miljardi tuolle alueelle. Don Rosan tarinassa Takaisin Xanaduun puhutaan jälleen tuosta laaksosta, mutta koska en ole lukenut kyseistä tarinaa, en voi myöskään kertoa siitä kovin paljoa.

Lähi-Itä ja hieman sitä kauemmatkin kohteet ovat olleet hyvin suosittuja matkakohteita ankkojen parissa. He ovat käyneet mm. Egyptissä, Persiassa ja Intiassa katsomassa kuuluisia nähtävyyksiä tai työasioilla. Varsinkin Intia on ollut suosittu matkakohde, kuten eräässä Carl Barksin tarinassa, jossa Roope etsi eläintarhaansa uutta vetonaulaa, täplikästä ja kulmikaskärsäistä elefanttia. Intia on ankkatarinoissa varsin kuuluisa tanssitytöistään, jotka luovat tarinalle eksoottisen tunnelman.
Egypti on tullut tutuksi monista Roopen järjestämistä pyramidintutkimis-tai aavikkoretkitarinoista. Persiassa ollaan lennelty lentävillä matoilla ja Arabian niemimaalla pumpattu öljyä.

Itäaasiassa on seikkailtu hieman harvemmin kuin Lähi-Idässä tai Intiassa, mutta sieltäkin löytyy varsin kiintoisia kohteita. Japani on niin yleinen kohde, että niistä tarinoista on koottu oma teemataskari. Yleensä Roope ja muut lähtevät etsimään jotain aarretta tjsp., mutta sinne on jouduttu myös puolivahingossa. Keskiaikaan liittyvässä tarinassa Aku putosi hänen työlaivastaan ja joutui Japanin rannikolle. Tuosta tarinasta löytyi monia tyypillisiä japanilaisia elementtejä, jotka loivat ympärille hienon tunnelman. Lopussa Aku meni ilmeisesti naimisiin erään japanilaisneidon kanssa (mitä loppukuva antaa päätellä). Japanissa ollaan käyty myös erikseen taskarissa 264, jossa Aku ja pojat menivät sinne auttapaan kappa-vedenhenkiä tengujen kynsistä.
Korea on niitä erittäin harvoin ankkojen käymismaita, ja ainoa tarina, jossa tiedän Etelä-Korean esiintyvän on Soulin olympialaisten kunniaksi tehty ennätyksellinen, 250-sivuinen jättitarina Soul 1988. Tavallisen olympiahuuman lomassa siinä kerrotaan myös Tupun, Hupun Lupun ja korealaisen pojan ystävyydestä.

Hiki hatussa kirjoittelen, vaikka mieli tekisi mennä katsomaan Biisikärpästä. :)

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankat maailmalla - ankkain parhaat matka- ja seikkailukohteet

Yksi yleisimmistä aiheista Aku Ankka-tarinoissa lienee matkustus. Löhölomallekin saatetaan matkustaa, mutta yleisin syy reissuun lähtemiseen lienee aarteenmetsästys. Ankat ovat käyneet lukemattomissa paikoissa ympäri maapalloa. Todennäköisesti he ovat matkustaneet enemmän, kuin kukaan muu fiktiivinen hahmo.

Kohteita on (kuten sanottua) lukemattomasti. Osa niistä on aitoja - osan käsikirjoittajat ovat keksineet itse. Oikeasti olemassa olevat paikat ovat melko yleisiä nykyään. Tarkkasilmäinen, maantietoon perehtynyt lukija saattaa huomata myös maailmankartalta löytyviä alueita, jotka vain näkyvät sarjakuvassa vaikkei niitä erikseen siinä mainittaisikaan. Usein piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on tapana tuoda oman maansa kaupunkeja tarinoihin. Tämä on ehkä tärkein syy sille, miksi ankat vierailevat Taskarista toiseen Italiassa - yli puolet ankkapiirtjistä kun on kotoisin nimenomaan tuosta saapasvaltiosta.
Keksittyjä paikkojakin tarinoista löytyy, mutta mikäli ankat matkustavat varsinaisesti jonnekin, kohde on useimmiten olemassa.

Luonnoltaan erikoiset miljööt ovat ankkatarinoissa yleisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Pohjoisnapa (ja muut jäätiköt), Sahara (ja muut aavikot), Amazon (ja muut viidakot), sekä Himalaja (ja muut vuoristot).

Pohjoisnavalla ankat ovat käyneet jo kymmeniä kertoja. Jo Barksin tarinoissa siellä käytiin monta kertaa. Kenties varteenotettavimmat Pohjoisnavalla käymiset Barksin tuotannossa nähtiin tarinoissa Kylmä kauppa (Cold Bargain, 1957) ja vuonna 1959 kertomuksessa Perunateatteri pohjoisnavalla (Under the Polar Ice). Jääkarhujen seuraan ankat ovat reissanneet myös muun muassa tarinassa Alaskan armoilla. Tässä huikeassa tarinassa Aku matkasi Pohjoisnavalle omatunnon tuskissa Hannua pelastamaan. Carl Barks keksi myös yhden käytetyimmistä ankkamaailman kuvitteellisista valtioista - Brutopian. Yleensä Brutopiakin nähdään Siperiassa sijaitsevana kylmänä jäätikköalueena.
Jäätiköitä käyttävät aiheena todella monet Disney-käsikirjoittajat.

Vaan ovatpahan aavikot aivan yhtä yleisiä ideapesäkkeitä. Aku matkaa usein Timbuktuun esimerkiksi paetessaan velkojia. Lisäksi ankat tukivat usein esimerkiksi pyramideja, jotka nekin löytyvät Egyptistä. Aavikolla nähdään aina kangastuksia ja beduiineja. Näin tapahtui jo Barksin legendaarisessa ja loistavassa kertomuksessa nimeltä Taikatiimalasi (The Magic Hourglass, 1950). Tämäkin tarina sijoittui Saharaan, on ankat tosin nähty muillakin aavikoilla, kuten Gobin autiomaassa.

Vielä täytyy mainita vuoristot. Näistä kolme ovat ylitse muiden: Himalaja, Andit, ja Alpit. Jokainen näistä vuoristoista vaa harteilleen hiukan erilaisen tarinagenren.
Andeilla ankat käyvät usein ikivanhoja inka-aarteita metsästämässä ja löytämässä. Legendaarisin näistä tarinoista on sataprosenttisen varmasti Nelikulmaiset munat, jonka monet ankistit mieltävät lempitarinakseen. Se kykkiikin Inducksin Parhaat tarinat-listan selkeänä ykkösenä. Don Rosa on oikastaan erikoistunut Andeihin ottaen huomioon hänen tuotantonsa pienen määrän, ja kuinka suuren osan Andit lohkaisevat siitä. Ensinnäkin Rosa on piirtänyt Barksin mestariteokselle jatko-osan Andien kutsu. Samoin tuohon mystiseen vuoristoon sijoittuvat myös Don Rosan uran ensimmäinen tarina Auringon poika (The Son of the Sun, 1987), sekä myös ehkä hänen paras tarinansa, Eldoradon viimeinen valtias.
Himalaja valittaneen kertomuksen pääkallonpaikaksi usein, sillä se on maailman korkein ja kai tunnetuinkin vuoristo. Ne tekijät, jotka ajattelevat viisivuotiaita lapsia käsikirjoittaessaan tarinaansa, ottavat tapahtumapaikaksi mieluiten Himalajan, sillä arvelevat, ettei hänen kohderyhmänsä välttämättä tunne muita vuoristoja. Jos jatkamme Barks-linjalla, oivallinen Himalaja-esimerkki löytyy tarinasta Tsingis-kaanin kruunu.
Alpit valitaan kaiketi alppitorviensa ja pienten idyllisten sveitsiläiskylien vuoksi. Matterhornilla ankat ovat käyneet useampaankin otteeseen (katso esim. Matterhornin valkea kulta).

Sademetsistä eli viidakoista puhuttaessa Amazonia ei voit jättää mainitsematta. Myös muitakin viidakkoja on kuitenkin ankkatarinoissa toki nähty. Näistä tärkein on takuuvarmasti Afrikan keskiosassa sijaitseva Musta Afrikka. Orjien ja alkukantaisasukkaiden lomassa ankat seikkalivat 50-luvulla legendaksi nousseessa tarinassa Aku Ankka ja zombi. Amazon on tullut tutuksi kymmenistä kertomuksista, mutta äkkiseltään ei tule tällä kertaa mieleen Barksin Amazon-seikkailua.
Brasiliassa - ei nyt varsinaisesti sademetsässä, mutta kuitenkin, asuu José Carioca. Siksi Akukin on siellä seikkaillut monesti Kolme Caballeroa -kertomuksissa.

Normaali löhölomakohde ankkamaailmassa on tietysti aurinkoranta. On turha alkaa erittelemään aurinkolomatarinoita, sillä niitä on varmasti satoja. Lähin ranta löytyy jo ruuhkaisen ajomatkan päästä Ankkalinnan rannalta, mutta toisaalta ankat voivat myös matkustaa Ankkapulcoon Meksikoon, tai vaikkapa Havaijille. Havaijinristeilylle ankkaperhe on lähtenyt useaan otteeseen huolimatta matkan kalleudesta. Mutta vielä sitäkin kauemmas on vain rusketuksen toivossa lähdetty; Taskarissa 319 (Miljoonakappaus) nähtiin harvinaisuudeksi luokiteltava Esinäytös ja nimenomaan esimerkiksi tuossa ankat matkasivat aina Oseaniaan asti Akun voitettua lotossa.

Monet kohteet keksitään vain yhtä tarinaa varten. Toisaalta on myös paikkoja, jotka keksitään koko universumia varten - niitä käytetään kerrasta toiseen seikkilujen kohteena. Paljon näitä ei tosin kyllä ole. Brutopia onkin jo mainittu. Siellä ankat ovat käyneet monta kertaa Barksin tarinoissa, ja ainakin kerran Rosankin tuotannossa.
Alussa mainittu Ankkapulco on toinen tällainen paikka. Se on ainakin nimenä tuttu kaikille ankisteille - rantalomakohde, johon isokenkäiset matkustavat nauttimaan auringosta. Ankkapulco on johdettu Meksikon kaupungista Acapulco, joka sijaitsee Tyynen valtameren rannikolla.
Kuuluisin koko universumia varten keksitty paikka on tietysti Ankkalinna, joka on myös ankkain yleisin seikkailukohde.
Ei sovi unohtaa myöskään muita läheltä löytyviä lomakohteita. Hanhivaara on tunnettu ennen kaikkea jalkapallo-otteluista Ankkalinnaa vastaan. Sorsakylällä ja Kurjenmutkalla ei ole erikoisuuksia, mutta nekin esiintyvät varsin usein Ankkalinnan naapurikaupunkeina.

Ankat ovat siis käyneet lukemattomissa valtioissa, myös Suomessa. Kuuluisin Suomi-tarina on mitä todennäköisimmin Don Rosan Sammon salaisuus, jossa ankat matkustavat tänne hyiseen maahamme etsimään tarunomaista Sampoa. Ankat käyvät myös Helsingissä, ja autenttiseen tyyliinsä Rosa on tietysti tehnyt kaikista paikoista todellisia - rakennukset taustalla ovat aina olemassa. Barksin tarinoissa vesilinnuista koostuva yhteisö ei milloinkaan päässyt Ruotsia ja Norjaa pitemmälle (Ruotsissa he tarkastivat Roopen lasitehdasta, Norjassa etsivät sopulia).

Kun nyt tekstissä ollaan päästy mukavasti Eurooppaan, käsittelenkin mukavasti sen eri kohteita ankat matkaoppaanani.
Kuten aikaisemminkin jo totesin, Italia on ankkatarinoiden yleisimpiä matkakohteita johtuen siitä, että niin monet piirtäjät piirustelevat kuvasarjojaan saapasmaassa. Toinen ehdottoman varma syy on sekin, että tummahiuksinen noita-akka Milla Magia asuu Vesuviuksen rinteillä Etelä-Italiassa. Sinne ankat usein matkustavat pelastaessaan Roopen ensilanttia.
Venetsian kaunis kaupunki on tullut tunnetuksi monissa tarinoissa. Myös Roomassa on monesti käyty, ensiksi tulee mieleen Ankat Euroopassa -tarinasarja, joka julkaistiin Suomessa vuonna 2007.
Ankat Euroopassa -sarjassa käytiin myös ainakin Puolassa Wieliczkan suolakaivoksilla, saksalaisessa linnassa, Tanskassa, sekä Hollannin tulppaanipelloilla.
Ankkatarinoissa Hollanti tunnetaan yleensä lähinnä tuulimyllyistä ja tulppaaneista. Laillisesta prostituutiosta ja huumeista ei vielä toistaiseksi ole kertomuksissa mainittu...
Linnat ovat nekin yleisiä kohteita. Silloin tällöin linnan perässä päädytään Saksaankin, mutta yleensä kuitenkin Skotlantiin. Onhan McAnkkain sukulinnakin Ankkapurha Skotlannissa. Ankkapurhan linnassa vesilintuperhe kävi esimerkiksi Barksin tarinoissa Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), sekä Vaskervillen koira, ja Rosan tekemässä kertomuksessa Kirje kotoa, jota yleisesti pidetään yhtenä Donin parhaimmista tarinoista kautta aikain.
Skotlanti on yleinen kohde myös muista syistä.
Eräs ankkamaailman hahmoista asuu Skotlannissa - Augustus Ankka. Marco Rota, Milanon maestro, Italian Carl Barks, kuljettaakin tarinan kerta toisensa jälkeen sinne.
Ja onhan Roopekin kotoisin Skotlannista, eli muutamat Roopen menneisyyteen sijoittuvat tarinat ovat nekin Skotlannissa.
Loch Nessin hirviötäkin ollaan välillä käyty katsomassa tuossa säkkipillien maassa.
Euroopalla voisi vielä jatkaa. Ranska tunnetaan ainakin hrrasmiesvaras Arpin Lusenesta, joka matkustaa Rivieran rannikoilta hävittämään Roopen rahoja. Rivieralla käytiin myös Barksin Atomivakoojat -tarinassa, joka nousee omalla listallani aivan Barks-tähdistöön saakka. Atomivakoojat tunnetaan myös siitä, että siinä ankkoja lukuunottamatta kaikki ihmiset olivat... ihmisiä.
Espanja, tuo härkätaistelun maa on jäänyt tarinoissa usein melko varjoon.
Sen sijaan Kreikkaan kyllä matkustetaan, monesti olympialaisten merkeissä.

Jos ei matkakohteita maapallolla riitä, niin avaruus on aina avoinna. Useimmiten sinne lähdetään Pellen suunnittelemalla raketilla. Avaruudessa ankat löytävät häkellyttävän usein elämää ja uusia planeettoja. Häkellyttävin ja futuristin havainto löytyy tarinasta 24 karaatin kuu, jossa ankkaperhe (Roope, Aku ja ankanpojat) löysivät tutun Maapalloa kiertävän Kuun takaa uuden kuun, joka oli nimen mukaisesti 24-karaattista kultaa. Kuun asukki oli vieläkin oudompi.
Usein juuri tällaiset aarteet houkuttelevat ankat avaruuteen. Useimmiten mineraalit ovat matkan motiivi.
Silloin tällöin avaruuteen lähdetään muistakin syistä. Hansu on nähnyt unta jännittävästä planeetasta Pluton takana, ja Pelle lähtee Hansun kanssa tutkimaan sitä. Tai Aku on töissä avaruusasemalla ja onnistuu eksymään avaruusraketin sisään.
Don Rosan kertomuksessa Maa hyökkää (julkaistu myös nimellä Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäys) ankat joutuvat oikeastaan vahingossa avaruuteen Roopen löydettyä avaruudesta tippuneen, hajonneen hilavitkuttimen ja yhdistettyä hilan vitkuttimeen. Tässäkin tarinassa nähtiin asteroidivyöhykkeellä scifiotuksia, ja siksi kertomus on ainutlaatuinen Rosan tarinaksi.

Vuosi pari sitten Aku Ankassa nähtiin Suomen oman ankkapiirtäjän Kari Korhosen mestariteos "Pallontallajat". Kertomuksessa Aku ja Roope kilpailivat ovelasti maailman eniten valtioita nähneen ankan tittelistä. Akulla ja Roopella on matkailun osalta niin paljon yhteistä historiaa, että valtioita oli tietysti yhtä paljon kummallakin. Niinpä ainoa vaihtoehto molemmille oli kerätä lisää maita passiin. Kiihkeän kamppailun voitti lopulta Aku, joka oli osallisena oikeastaan perustamaan kokonaan uutta valtiota.

Omasta mielestäni matkailu on Aku Ankan paras piirre ja aihio. Carl Barks ei käynyt ulkomailla uransa aikana, mutta levitti silti tietoa kulttuureista, joista oli vain lukenut National Geographic -lehden kautta. Don Rosa jatkoi Carl Barksin perintöä - noin joka toisessa hänen tarinoistaan ankat vierailevat muissa maissa. Vielä nykyäänkin lukemattomat Disney-piirtäjät ympäri maailmaa tuovat omia kulttuurejaan esiin ja levittävät niitä. Toivottavasti tulevaisuudessakin näin tapahtuu.
(Jatkuu...)

Wierii, olisi mukava jos laskisit rankingeihin ja tuloksiin mukaan myös otsikot. Nekin ovat osa kirjoitusurakkaa.

Yli kymppitonni kirjoitettuna, mutta ei tuo näyttäisi riittävän mihinkään. >:(

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankat maailmalla - ankkain parhaat matka- ja seikkailukohteet

Yksi keskeisimmistä asioista ankkasarjakuvissa on matkustelu. Ankat matkustavat todella paljon ympäri maailmaa, joskus hieman lähempämä, joskus taas toisella puolella maapalloa. Suurin osa ankkojen matkoista nähdään seikkailu- ja aarteenetsintätarinoissa, joissa matkan kohde on yleensä jokin mielenkiintoinen tai jollain tavalla kiehtova paikka. Matkailua esiintyy myös muissa tarinoissa, kuin edellämainituissa, kuten silloin, kun Aku pakenee tarinan lopussa vihastunutta väkijoukkoa tai Roopea jonnekin ulkomaille, usein Timbuktuun tai etelänavalle. Tämä on todella yleinen loppuratkaisu tarinoissa ja esiintyykin usein Akun aiheutettua jonkin katastrofin. Joissain tarinoissa Aku voittaa lottovoiton ja lähtee lomalle Iineksen tai ankanpoikien kanssa johonkin trooppiseen matkakohteeseen, kuten Ankkapulcoon tai Pallorcalle, jotka ovat molemmat ankannettuja nimiä tunnetuista lomakohteista (Acapulco ja Mallorca).

Paikannimien ankantaminen on hyvin yleistä matkailusarjoissa. Myös uusien paikkojen keksiminen on todella yleistä. Yleensä kun ankat matkaavat johonkin valtioon (kuten vaikka Kiinaan), matkan kohteena oleva kaupunki on täysin keksitty tai vähintäänkin ankannettu jostain Kiinan tunnetusta kaupungista. Joissain tarinoissa on jopa menty keksimään ihan kokonan uusia valtioita, kuten Kurpitsania, joka on aivan mikroskooppisen pieni valtio, joka on tunnettu kurpitsoistaan ja erikoisista rahoistaan ja jonne Aku ja Roope matkasivat eräässä tarinassa. Samaisessa tarinassa tutustuttiin vähän myös Kurpitsanian rajanaapuriin, Kaalistaniin, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut kaaleihin.

Ankat ovat todella kovia matkustamaan ja Roope onkin luultavasti käynyt melkeinpä maailman jokaisessa kolkassa. Lähestulkoon poikkeuksetta Roopen tekemät matkat kohdistuvat paikkoihin, joissa on/huhutaan olevan jonkinlainen aarre. Yleensä aarteen löytäminen ei kuitenkaan ole mitään helppoa puuhaa ja siksi Roopella onkin aika sukulaispoikansa Aku, sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu mukanaan. Ankanpojat kantavat aina mukanaan Sudenpentujen käsikirjaa, josta on yleensä paljon apua aarteenetsintään. Tämä viisikko on varmasti ankkasarjakuvien tunnetuin matkusteleva joukko.

Syksyjen pimetessä lähes kaikki ankkalinnalaiset varmasti haaveilevat rantalomasta jollain trooppisella saarella, kukapa ei? Monesti kun ankat haaveilevat rantalomasta, ensimmäisenä kuvitelmiin ilmestyy trooppinen saari kaukana Ankkalinnasta; Ankkapulco, joka siis on ankannettu nimi oikeasta turistikohteesta, Acapulcosta. Ankkapulco on saari, jossa on ainakin mahtava uimaranta ja todella paljon turisteja vuodenajasta riippumatta. Ankat ovat itse käyneet Ankkapulcossa vain muutamissa tarinoissa, eikä silloin paikkaa ole sen tarkemmin esitelty, joten siitä ei sen enempää tiedetäkään. Joskus Aku on saanut mahdollisuuden lähteä Iineksen kanssa Ankkapulcoon, mutta mokattuaan pahemman kerran, Aku jää matkan ulkopuolelle ja Iines lähtee Hannun matkaan, jolla usein on jo valmiiksi arpajaisista voitetut lentoliput.

Toinen mahdollisuus upealle rantalomalle, on myöskin saari kaukana Ankkalinnasta;; Pallorca, jonka nimi on ankannettu oikeasta turistikohteesta, Mallorcasta. Aku ja Iines ovat käyneet muutamia kertoja Pallorcalla, kaikki kerran taskarissa 339 julkaistussa tarinassa ''Muotikeisarinna'', jolloin Iines osti Pallorcalta viimeisenä lomapäivänä kasallisen upeita vaatteita ja myi ne sitten ystävilleen. Hän palasi myöhemmin Akun kanssa Pallorcalle ostamaan uusia vaatteita. Pallorcastakaan ei tiedetä paljoakaan, mutta tarinassa selvisi ainakin että Pallorcan valuuttana toimii senklavo.

Ankat ovat olleet myös useaan otteeseen risteilyllä. Yleensä risteilyn kohteena on ollut jokin eksoottinen paikka jossain kauempana, mutta myös risteilyjä, joiden aikana ei käydä maissa on ollut. Joskus kun Akulla on ollut tarpeeksi rahaa, on hän vienyt Iineksen tai ankanpojat (joskus jopa molemmat) risteilylle. Joskus taas Aku on alentunut jopa jänikseksi laivaan, esimerkiksi silloin kun hän on halunnut vakoilla Iinestä ja Hannua, jotka pääsivät risteilylle Hannun voittamilla lipuilla. Aku on myös muutamia kertoja ollut Roopen risteilylaivalla yksin tai serkkunsa Touhon kanssa töissä, milloin missäkin hommissa.

Ankkojen yksi tunnettu matkakohde on myös Pohjoisnapa. Ankat ovat käyneet Pohjoisnavalla jo muutamissa Carl Barksin tarinoissa ja myöhemmässä vaiheessa Pohjoisnavalla käynti erilaisten aarteiden perässä tai kilpailumielessä on yleistynyt. Vastaavasti ankat ovat vierailleet myös Etelänavalla (eli Etelämantereella/Antarktiksella) useaan otteeseen, useimmiten samoista syistä. Kolmanneksi matkakohteeksi tähän sarjaan kelpuutetaan myös Siperia, joka niinikään on hyvin kylmä paikka ja jossa ankat ovat myös muutamia kertoja vierailleet. Nämä kolme arktisen kylmää aluetta ovat tulleet viime aikoina jo selvästi aikaisempaa yleisimmiksi ja niitä onkin nähty uudemmissa tarinoissa enemmän. Johonkin näistä paikoista Aku yleensä myös (Timbuktun ohella) pakenee vihaisia ankkalinnalaisia aiheutettuaan jonkin sortin katastrofin.

Arktisen kylmien alueiden vastakohta - tukahduttavan kuumat aavikot - ovat myös hyvin tunnettuja matkakohteita ankkojen keskuudessa. Useimmat aavikot kuvataan hyvin kuivina alueina, joissa on hiekkaa ja vain ja ainoastaan hiekkaa. Aurinko paahtaa aina todella kuumasti ja ihmettelenkin, miten ankat selviytyvät monien päivien aavikkomatkoista muutaman vesileilin voimin. Jokaiselta aavikolta, missä ankat ovat käyneet, on kuitenkin lopulta löytynyt jokin kaupunki, tai keidas josta saa juomavettä. Yleisin syy, miksi ankat ovat aavikoilla käyneet, on aarteet, joita Roope havittelee. Yksi tunnettu aavikolle sijoittuva tarina on Carl Barksin ''Kuningas Salomon kaivokset'', jossa Roope etsi kadonneita kuningas Salomon kaivoksia. Myös Barksin tarina ''Taikatiimalasi'' sijoittuu osittain aavikolle, jonne Aku ja ankanpojat ovat lähteneet täyttämään Roopelta saamaansa taikatiimalasia oikeanlaisella hiekalla. Ankat kulkevat aavikoilla lähes poikkeuksetta kameleilla, koska sellaisessa paahteessa ei erkkikään jaksaisi kävellä. Ankat ovat vierailleet monilla aavikoilla, muunmuassa Saharassa, Gobin autiomaa ja Salaharin autiomaa, joka on todennäköisesti ankannettu Saharasta.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä kuumasta ja kuivasta paikasta kaukana jossain toimii myös Timbuktu, joka lukee lähes aina kyltissä Akun paetessä vihaisia ankkalinnalaisia (aiheutettuaan jonkin katastrofin). Joskus Timbuktuun on matkaa 2000 kilometriä, joskus taas jopa 10 000 kilometriä. Timbuktussa ankat eivät ole ainakaan minun lukemissani tarinoissa käyneet, mutta paenneet sinne kyllä, hyvin usein. Timbuktu ei siis ole varsinainen lomakohde, mutta eräänlainen piilopaikka kuitenkin.

Ankat ovat usein käyneet myös eri vuoristoissa, jopa kiivenneet joillekin vuorille. Tunnetuimmat vuoristot joissa ankat ovat vierailleet, ovat Alpit, Andit ja Himalaja. Andeilla ankat ovat käyneet varmaankin kaikista useimmiten, yleensä - minkäs muunkaan - kuin aarteiden perässä. Andeilta on löytynyt monia vanhoja inkojen aarteita, joita Roope on sukulaispoikiensa kanssa metsästänyt. Todennäköisesti maailman yksi tunnetuimmista ankkatarinoista (tai ehkä jopa tunnetuin) ''Kulmikkaat munat'' (by Carl Barks) sijoittuu Andeille, samoin sen 'jatko-osa' ''Andien kutsu'' jonka on tehnyt Don Rosa. Kyseinen tarina ei ole ainoa Rosan tarina, joka sijoittuu Andeille, vaan myös hänen ensimmäinen tarinansa ''Auringon poika'' ja ''Eldoradon viimeinen valtias'' sijoittuvat Andeille. Himalajalla taas ankat ovat käyneet esimerkiksi Barksin tarinassa ''Tsingis-kaanin kruunu'',jossa he tarinan nimen mukaisesti metsästivät Tsingis-kaanin kruunua. Alpeilla ankat ovat myös käyneet, mutta niistä käynneistä en itse ole ainuttakaan tarinaa lukenut.

Sademetsissä ja viidakoissakin ankat ovat vierailleet moneen otteeseen. Tärkein sademetsä missä ankat ovat käyneet on varmasti Amazon vaikkei minulla juuri nyt tulekaan mieleen yhtään Amazonille sijoittuvaa tarinaa. Don Rosan tarinassa ''Kymmenen avataran aarre'' ankat olivat Intiassa jonkinlaisessa viidakossa etsimässä, mitäs muutakaan, kuin aarretta. Kyseinen tarina ei ole ainoa Rosan tarina, jossa ankat ovat viidakossa tai sademetsässä, vaan niitä löytyy lisääkin.

Harvemmin käytetty, mutta silti mielestäni yksi parhaimmista ankkojen matkakohteista on Alaska ja sen lähiseutu, kuten Klondike, jossa Roope kaivoi nuorena kultaa. Jo nimenomaan Roopen kiehtova nuoruus tekee paikasta mielenkiintoisen. Ankat ovat muutamia kertoja vierailleet Alaskassa, esimerkiksi Barksin tarinassa ''Takaisin Klondikeen'' jossa Roope myös tapasi uudestaan Kultu Kimalluksen, johon oli rakastunut nuorena. Myös Rosan tarinoissa on Alaskassa käyty. Alaska (ja erityisesti Klondike) on Roopelle hyvin tärkeä paikka, koska siellä hän kaivoi hanhenmunahipun ja ansaitsi ensimmäisen miljoonansa. Tästä syystä Roope usein haluaakin vierailla siellä ja ottaa usein sukulaisensa mukaan. Alaskassa on käyty myös joitain aarteenetsintöjä ja muita kilpailuja.

Roopen synnyinmaa Skotlanti ja erityisesti sen nummilla sijaitseva MacAnkkain sukulinna Ankkapurha, kuuluu myös ankkojen matkakohteisiin. Linna on iso ja vanha ja sisältääkin lukuisia salakäytäviä ja tunneleita, jotka vievät mikä mihinkin. Linnan pihalla on klaanin oma hautausmaa, jonne kaiki klaanin jäsenet on haudattu ja jonne Roopekin tullaan hautaamaan. Joskus Roope on tullut Akun ja poikien kanssa ihan vain muistelemaan menneitä ja katsomaan läheistensä hautoja Skotlantiin, mutte useimmiten sinne on lähdetty aarteen perässä, kuten esimerkiksi Don Rosan tarinassa ''Kirje kotoa'' jossa ankat metsästävät Ankkapurhasta Temppeliherrojen kadonnutta aarretta. Skotlanti on mielenkiintoinen paikka ja siksi siellä onkin koettu muutamia mahtavia seikkailuja.

Merellä ankat ovat matkanneet myös muuten, kuin risteilyllä ollessaan, sillä he ovat useaan otteeseen käyneet veden alla sukeltamassa. Joskus ankat ovat ankkuroineet veneensä tiettyyn paikkaan ja sukeltaneet sukelluspuvut päällä meren syvyyksiin, kun taas joskus he ovat käyttäneet Pelle Pelottoman rakentamaa sukellusvenettä. Veden alla on aina yhtä kiehtovaa, olivat ankat sitten sukellusveneessä tai sukelluspuvuissa; joka puolella on ties minkälaisia kaloja ja muita otuksia, vettä silmänkantamattomiin, erilaisia vesikasveja ja kaikkea muuta mitä merestä löytyy. Usein veden alle on lähdetty etsimään aarteita, tai keräämään Roopen omaisuutta, joka on muutamaan otteeseen hukkunut mereen. Ovathan ankat löytäneet meren pohjasta jopa kadonneita kaupunkejakin...

Meren pohjasta siirrytään kaikkien aikojen yhteen suosituimmista, mutta samalla myös yhteen omituisimmista matkakohteista - avaruuteen. Pääasiassa ankat matkaavat avaruuteen Pelle Pelottoman keksimällä ja rakentamalla avaruusraketilla. Roope ei koskaan lähde avaruuteen huviretkelle, vaan matkalle on aina syynsä; usein hänet houkuttelee avaruuteen mineraalit (tai muut aarteet) tai uudet, tutkimattomat planeetat. Mukaansa hän ottaa aina sukulaispoikansa ja ovathan he joskus saaneet jopa varkaita peräänsä. Hyvin usein ankat löytävätkin avaruudesta jonkin uuden, tutkimattoman planeetan tai galaksin, josta löytynee usein jotain arvokasta. William van Hornin tarinassa ''Musta kuu'' ankat löysivät planeetan joka oli puhdasta öljyä ja jota Roope tahtoi ehdottomasti päästä myymään. Toinen esimerkki avaruustarinasta on Barksin ''24 karaatin kuu'', jossa Roope maksaa avaruusoliolle 24 karaatin kuusta kourallisen maata. Avaruusolioista puheenollen ankat ovat löytäneet monesti myös elämää avaruudesta: avaruusolioita - marsilaisia ja ties mitä ihmeotuksia. Jotkut niistä ovat olleet ankoille ystävällisiä, kun taas jotkut vihamielisiä. Avaruuteen sijoittuvia tarinoita on nykyään todella paljon, joskus tuntuu, että jopa liikaa. Avaruudessa on käyty myös kilpailuja planeettojen omistuksesta ja muusta sellaisesta.

Varmasti myös yksi mielenkiintoiisimmista matkakohteista löytyy, kun astuu sisään Pelle Pelottoman rakentamaan aikakoneeseen ja kääntää nappulat - minnekäs muualle kuin kohti menneisyyttä. Ankat ovat olleet menneisyydessä niin lukuisia kertoja, että huhhuh. Menneisyyteen mentäessä Pelle jaksaa muistuttaa ankkoja, että he eivät saa muuttaa menneisyyttä millään tavallla, koska sen muuttaminen luonnollisesti vaikuttaa tulevaisuuteen ja yhden banaaninkuorenkin pudottaminen maahan voi johtaa siihen, ettei Ankkalinnaa ole koskaan perustettukaan. Menneisyyteen mentäessä on luonnollisesti mahdollista valita, kuinka paljon ajassa taaksepäin haluaa mennä. Usein ankat päätyvät parisataa vuotta taaksepäin, keskiajalle keskelle sotia ja taisteluita, mutta ovat he käyneet ihan lähimenneisyydessäkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Monet matkat ovat ennemmin tai myöhemmin johtaneet ankat ihan kivikaudelle asti - pahimmassa tapauksessa jopa niin kauas menneisyyteen, että dinosauruksetkin ovat mukana kuvioissa - ja sehän ei ole hyvä asia, ei todellakaan. Monissa tarinoissa ankat ovat tietämättään menneet muuttamaan menneisyyttä, jonka seurauksena kaikki on ollut toisin heidän palatessaan omaan aikaansa. On mahdollista, ettei esimerkiksi puhelinta ole keksitykään, tai että Roopesta ei ole koskaan tullut rikas - kuka tietää. Joka tapauksessa tällaiset vahingot on usein onnistuttu korjaamaan.

Jos menneisyyteen mennään, niin on luonnollista käydä välillä myös tulevaisuudessa, joka on myös hyvin yleistä nykyisin. Kun ankat menevät tulevaisuuteen, he päätyvät yleensä noin 500 vuotta ajassa eteenpäin, usein tulevaisuuden Ankkalinnaan, joka on sataprosenttisesti modernisoitu; autot lentävät, jalkakäytävät ovat ilmassa olevia itsestään liikkuvia hihnoja jotka kuljettavat kävelijöitä itsestään, robotit korvaavat ihmiset töissä, jolloin kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, kaikki saavat vain laiskotella. Usein ankat (erityisesti Aku) onnistuvat jätjestämään jotain hulabaloota tulevaisuudessakin ja joskus Aku on jopa vaihtanut paikkaa tulevan sukulaisensa kanssa. Monista tarinoista käy ilmi, etteivät sen ajan ihmiset ole tyytyväisiä tilaansa; kun mitään ei tarvitse tehdä itse, ihmiset menevät huonoon kuntoon ja tylsistyvät.

Myyttien saari on nimensä mukaisesti myytti. Koko saarta ei virallisesti ole olemassa, koska sitä ei ole merkitty millekään maailmankartoille, mutta silti ankat (ja hiiret) ovat käyneet tällä saarella muutaman kerran Pat & Carol McGrealin ja Per Hedmanin käsikirjoittamassa tarinasarjassa ''Myyttien saari''. Saari on paksun usvaverhon sisällä ja sumun ulkopuolelta saarta ei näe ollenkaan. Itse saari on hyvin korkea ja cihreä paratiisi, jossa kaikenmaailman satuolennot ja antiikin Kreikan myytit elävät. Hyvinä esimerkkeinä saaren asukkaista toimivat ainakin kykloopit, peikot, jättiläiset, kääpiöt yms. Tarinasarjassa saaren koje, jolla taruolentoja lähetettiin oikeaan maailmaan jotta ihmiset näksivät ne ja uskosivat niihin, meni rikki, eivätkä ihmiset enää kunnolla uskoneet taruolentoihin, jolloin saari alkoi vähitellen hajota. Kone saatiin kuitenkin korjattua ja saari palautui normaaliksi.

Tralla La on tarunomainen laakso, jossa elää eräänlainen kansa. Laakso sijaitsee hyvin kylmässä paikassa mutta on ilmastoltaan yllättävän lämmin.. Tralla Laan laaksossa on lampi ja vihreää silmänkantamattomiin. Koko laakso on niin vihreä ja täynnä erilaisia kukkia että näky on aivan uskomaton. Laaksoon pääseminen ei todellakaan ole helppoa, vaan se on monien esteiden ja ongelmien takana. Ankat ovat käyneet siellä vain kahdessa eri tarinassa, joista itse en ole lukenut kumpaakaan, jonka johdosta en laaksoa paremmin osaa esitellä.

Ankat ovat matkustelleen yllättävän paljon myös Euroopassa, jopa Suomessa muutamaan otteeseen. Varmasti tunnetuin Suomi-tarina on Don Rosan ''Sammon salaisuus'' jossa Roope lähtee sukulaisineen Suomeen etsimään Sampoa, jonka avulla tulla rajattoman rikkaaksi. Suomessa ankat ovat käyneet myös muunmuassa Roope ja kumppanit Euroopassa -sarjassa. Muista Euroopan maista tunnetuimmat ankkojen matkakohteet ovat ainakin Italia (jossa Milla Magia asuu) ja Kreikka.

Näiden kaikkien lisäksi ankat ovat matkustelleet vielä moniin muihinkin paikkoihin, kuten autioille saarille, luoliin, yms.

Yhteenveto: Matkustaminen
on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ankkasarjakuvissa ja ilman sitä koko ankkasarjakuva olisi aika tylsää luettavaa. Ankat matkustelevat todella paljon, enkä kyllä tiedä paikkaa jossa Roope ei olisi käynyt. Useimmiten matkoille lähdetään aarteen perässä, mutta myös erilaiset kilpailut (joissa on palkinto) houkuttelevat Roopea ulkomaille. Myös Aku ja pojat ovat matkustelleet neljästään paljon, eli aina ei ole Roopea mukana.

Enää puoli tuntia kilpailuaikaa! Nyt kaikki kirjoittamaan!