Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
(525 viestiä)
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 301 -
12.09.2009 klo 21:23:36
Voi juma, minä näköjään olen kilpailevinani tässäkin osiksessa :D
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 302 -
12.09.2009 klo 21:36:36
Kylläpä putoilee porukalla koneita: kirja, Akuhullu ja eikös IFF:lla sama juttu ollut jossain vaiheessa ainakin?
Oma viestini.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja suhteet ankka- ja hiirimaailmassa
Aika useassa kirjassa aiheena on rakkaus. Sama pätee sarjakuviin, eikä Disney-maailma ole poikkeus. Disney-tarinoissa on totta kai myös erilaisia suhteita eri henkilöiden välillä. Niitä ovat sekä rakkaus, ystävyys että vihasuhteet. Rakkaussuhteet ovat lähes poikkeuksetta muotoa hiiri-hiiri ja ankka-ankka. Sen sijaan ystävyyssuhteita on hiiri – ja ankkauniversumin rajojen ylikin, kuten Mikki Hiiren ja Aku Ankan ystävyys. Vihasuhteet voivat myös olla molemminpuolisia, kuten tarinoissa, jossa esiintyy hyviksiä ja pahiksia sekä ankka – että hiirimaailmasta. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Mustakaapu vastaan Aku ja Mikki. Tällaiset tarinat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Tässä tekstissä käsittelen kuitenkin vain rakkaus – ja vihasuhteita Ankkalinnassa.
Tunnetuin rakkaussuhde on tietysti Aku Ankan ja Iines Ankan välillä. Kolmiodraamaksihan se menee, kun Hannu Hanhi on myös mukana. Aika usein tarinoissa, jossa Akun ja Iineksen lisäksi on Hannu, on hyvin tyypilliseksi muodostunut alku. Iines on kutsunut Akun ja Hannun luokseen, mutta Aku luulee, että Iines on kutsunut vain hänet ja Hannu päinvastoin.
Läheskään aina Akun ja Iineksen suhde ei ole edes lähellä rakkautta, kun jälkimmäinen pätkii hyväntahtoista, mutta epäonnistunutta Akua käsilaukulla päähän. Itse en pidä tästä suhteesta nimenomaan siksi, että Iines määrää kaikesta. Aku joutuu aina alistumaan tai muuten Iines vetää raukkamaisen valttikortin hihastaan ja kertoo lähtevänsä ulos Hannun kanssa. Monesti Iines myös ilmoittaa Akulle, että ei halua enää koskaan nähdä tätä tms. Kai Vainiomäen kirjoittamassa tarinassa Moukkia ja kirjatoukkia mennään jopa niin pitkälle, että Iines käskee Akun pysyä poissa talostaan, kun kuuluisa kirjailija Arvo Lotro yrittää siellä saada keksittyä juonta uuteen kirjaansa. Kuitenkin pohjimmiltaan Iineksen oikea poikaystävä on Aku, eikä Hannu. Näin Iineskin ajatellee.
Tietysti yhtä paljon on tarinoita, joissa Aku ja Iines todella ovat rakastuneita. Se onnistuu varsinkin, jos samaisessa tarinassa ei heilu Hannua häiritsemässä suhdetta. Valitettavan usein kuitenkin näin on. Monesti näissä tarinoissa juoni on sellainen, että Iines ensin suuttuu Akulle ja lähtee Hannun matkaan. Sitten on kaksi (tai useampiakin) vaihtoehtoa. Joko Aku pilaa ovelilla juonillaan Hannun ja Iineksen yhteisen illanvieton vaikkapa ravintolassa ja Iines kiiruhtaa Akun luo pahoittelemaan asiaa ja ilmaisee halunsa olla hänen kanssaan. Toinen juttu on sitten, että Hannu oikeasti suututtaa tai tylsistyttää Iineksen teoillaan ja jutuillaan onnekkuudestaan ja Iines hipsii Akun luo. Tarinat, joissa Hannua ei ole ovat olleet monesti suunnilleen tällaisia: Aku ja Iines päättävät lähteä yhdessä johonkin. Aku sählää ja unohtaa koko tapaamisen tai sitten hän säheltää myöhemmin, kun he ovat yhdessä vaikkapa elokuvissa. Myöhemmin koko juttu selviää ja molemmat ovat taas onnellisia. Tällaisia tarinoita on nähty mielestäni aika paljon, mutta eivät ne kaikki ole samanlaisia, joten kyllä tästä parista saa paljon erilaisia tarinoita irti. Tosin pelkistä Akun eriasteisista kömmähdyksistä (rakkaustarinoissa ja muutenkin) saisi jo tietosanakirjan A-Ö.
Varsinaisia Iines-Hannu-tarinoita ei ole julkaistu paljon. Se johtunee siitä, että Iines on alun perin tarkoitettu Akun heilaksi. Siksi Akun täytyy olla lähestulkoon aina mukana tarinassa, jossa Hannu yrittää voittaa Iineksen rakkautta.
Iines tunnettiin aiemmin nimellä Donna Duck. Aku yritti heti Donnan ilmestyttyä kosia häntä, menestyksestä ei aina voinut puhua.
Aku ja Hannu eivät ole serkkusuhteesta huolimatta millään toistensa parhaita ystäviä, tosin eivät myöskään pahimpia vihamiehiä. Usein viha välittyy, kun on kysymys Iineksen suosiosta, mutta toisaalta Akun pää ei kestä Hannun rehvastelua.
Hannu Hanhella on välillä ollut pikaisia suhteita myös muiden naisten kanssa. Yksi heistä on ollut jopa Milla Magia, tosin valepuvussa. Hän esiintyi nimellä Milja ja sai houkuteltua Hannun poikaystäväkseen. Milla käytti Hannua hyväkseen päästäkseen Roope Ankan rahasäiliöön ensilantin kimppuun. Lopulta Milla joutui valitsemaan, antaako hän Hannun pudota säiliön katolta maahan vai nappaako Roopen ensilantin mukaansa. Milla päätyy taikomaan Roopen rahasäiliön oven katoksen aukeamaan, jolloin Hannu pelastuu. Samalla Millan taiottu ”valeminä” raukeaa ja hän joutuu kiireen vilkkaa pakenemaan säiliöstä. Vesuviuksella Milla sättii itseään, että ei ottanut lanttia, mutta ajattelee kuitenkin, että Hannu oli oikeasti rakastunut ja ”olihan hän aika komea”. Hannun tunne oli samankaltainen. Kyseisen tarinan nimi on Hetken huumaa ja se on julkaistu Suomessa Aku Ankan taskukirjassa 290, Oikotie onneen. Millalla puolestaan on ollut lisäksi joissakin tarinoissa rakkaussuhteita, mutta ne ovat olleet harvinaisia eivätkä ole olleet kestäviä. Noidalle olisikin aika vaikea kirjoittaa elämänkumppania. Minusta Millan rooliin kuuluu olla yksin ja ahdistella Roopea ensilantin saadakseen.
Aku Ankka – lehdessä 12 vuodelta 2002 ja tarinassa Sodassa ja rakkaudessa Aku juonii Hannun tyttöystäväksi kivikauden Unan. Una auttaa tarinassa Hannua huvipuistokojujen voittojen keräämisessä, kun Hannun onni on muka käyttökiellossa. Tarinan lopussa Una sanoo rakastavansa nyt sekä Akua että Hannua. Aku ja Hannu puolestaan miettivät vain, että onko Pellellä mielitiettyä.
Mikki Hiiri ja Minni Hiiri ovat mielestäni paljon ”parempi” pari kuin Aku ja Iines. Tarkoitan tällä vain asiaa hahmojen näkökulmasta katsottuna. Toki tässäkin rakkaussuhteessa Minni ärtyy usein Mikille, mutta se ei ole niin yleistä ja tuntuu jostain syystä siedettävämmältä. Minniä harmittaa usein se, että Mikki lähtee poliisin avuksi ratkomaan rikoksia, eikä hänelle jää aikaa olla tyttöystävänsä kanssa. Monesti Minnillä on kuitenkin myös osansa rikollisen paljastuksessa. Toinen asia onkin sitten Lootuskukka-niminen lumoojatar, johon Mikki ei ole periaatteessa ihastunut, mutta toisaalta vaikuttaa, että hän on. Lootuskukalla on kuitenkin aina jotain rikollista toimintaa mielessään, eikä Mikki siksi hänen kanssaan mitenkään ole yhdessä. He törmäävät tarinoiden alussa sattumalta ja Mikki tempautuu mukaan Lootuskukan hämäriin puuhasteluihin. Usein Minni yllättää heidät kahdestaan jostain, mutta silti tilanne selviää Minnille, kun Mikki vakuuttelee, että hänellä ei ole mitään rakkaussuhdetta Lootuskukan kanssa.
Yksi ankkamaailman sykähdyttävimmistä rakkaustarinoista on epäilemättä Roope Ankan ja Kultu Kimalluksen suhde. Erityisesti suosikkipiirtäjä Don Rosa on kuvannut ja syventänyt tarinoissaan tätä suhdetta. Kultun kuitenkin keksi legendaarinen ankkapiirtäjä Carl Barks. Hahmon ensiesiintyminen tapahtui yhdessä ehkä Barksin tunnetuimmista tarinoista, eli tarinassa Takaisin Klondikeen. Tässä tarinassa kerrotaan takautumana, että Roope on kaivamassa kultaa Klondiken kultaryntäyksen aikaan. Siellä hän rakastuu tähän ”Alaskan lumikenttien tyttäreksi” kutsuttuun naiseen. Tämä ryösti tyrmäystippojensa avulla Roopen Hanhenmunahipun, jonka Roope toki myöhemmin sai takaisin. Tässä tarinassa Roope antaa Kultun löytää vanhan kultakätkönsä heidän kilpaillessaan kullankaivussa. Tämä on selvä osoitus tunteista, joita Roope kokee Kultua kohtaan. Don Rosa on käyttänyt Kultu Kimallusta tarinoissa Lumikenttien kimallus, Unelmoiden läpi elämän, White Agony Creekin vanki, Yukonin sydän (sydämet), Klondiken keisari, Ankkapalatsin erakko, Kaikkein mieluisin lahja sekä Kolikko karussa.
Roopen ja Kultun suhteessa on sekä vihaa että rakkautta. Molemmat pitävät toisistaan, mutta kumpikaan ei sitä suoraan myönnä. Yksi Roopen arvokkaimmista esineistä on Kultu Kimalluksen kultainen, mutta jo hieman haalistunut hiuskiehkura. Akun kysyessä, mikä kiehkura on, Roope valehtelee, että se on hänen lempivetokoiransa karvaa.
Italialaisen Romano Scarpan keksimä Riitta Hanhi on yksi Roopen elämän kiusankappaleista, ainakin useimmissa tarinoissa. Riitta yrittää itsepintaisesti saada Roopen rakastumaan itseensä. Hän usein kyselee Roopelta, milloin he menevät häihin ja lähettelee lahjoja ja kukkia, mutta Roopen pää ei käänny. Roope onkin nimittänyt joissakin tarinoissa Riittaa Hullu-Riitaksi. On kuitenkin annettu ymmärtää, että Roope myös pitää Riitasta, mutta ei kuitenkaan halua avioliittoon, koska se ei sopisi hänen liikeasioilleen. Joissakin sarjoissa on käynyt kuitenkin niin, että Roope rakastuu Riittaan. Tällaista tapahtuu tarinoissa aika harvoin ja se esitetään mielestäni usein siten, että Roope on esimerkiksi kalauttanut kallonsa tai menettänyt muistinsa. Monesti näissä tarinoissa käy myös niin, että Roope on kiinnostunut Riitasta, mutta viimeksi mainittu ei ole tietääkseenkään Roopesta. Yksi tällainen esimerkki löytyy vaikkapa Aku Ankan taskukirjasta 350, tarinasta Uskomaton ystävänpäivä. Siinä Riitta jahtaa Roopea ja salaperäinen valonvälähdys saa heidät molemmat sekaisin ja osat vaihtuvat: Roope rakastaa Riittaa, mutta Riitta ei Roopea.
Aku Ankan kuudennessa numerossa vuodelta 2008 julkaistiin mielenkiintoinen tarina, jossa Riitta Hanhi ja Kulta-Into Pii oli lyöty yhteen. Tähän suhteeseen Pii keskittyi vain liikevoittojensa suurentamisen kannalta, eikä siitä loppujen lopuksi mitään syntynytkään.
Tietysti myös Ankkalinnan konnilla on omia rakkaussuhteitaan. Ehkä tunnetuin on Mustan Pekan naisystävä Hertta. Häntä nähdään tarinoissa melko harvoin, mutta useissa niistä hän toimii Pekan apuna ja hän yrittää suojellakin Pekkaa virkavallalta.
Yksi hiirimaailman omituisista ja epäselvistä rakkaussuhteista on kolmio Heluna Ammu, Polle Koninkaulus ja Hessu Hopo. Yleisesti Heluna kuulunee Pollelle, vaikka on useita tarinoita, missä Helunan mielitietty on Hessu. Omasta mielestäni Heluna ja Polle on parempi yhdistelmä. Heluna on myös Ankkalinnassa "perinteinen" naishahmo, joka pomottaa miehiä ja suuttuu heille hyvin helposti, jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla.
Lähes jokaisella Ankkalinnan hahmolla, jolla ei normaalisti ole elämänkumppania, on jossain tarinassa ollut tyttö/poikaystävä. Hyvä esimerkki tästä on keksijä Pelle Peloton. Hän saattaa hetkeksi ihastua johonkin naiseen, mutta sitten Pellen rakkaus keksimiseen ja hänen yleinen hömelö ja kömpelö käytös pilaavat koko hyvin alkaneen suhteen. Joskus Pelle keksii jopa jonkinlaisia keksintöjä, jolla hän saa Ankkalinnan naiset kiinnostumaan itsestään. Yksi hyvä esimerkki löytyy tämän vuoden (2009) Aku Ankan numerosta 34. Tarinan nimi on Lemmen langoissa ja siinä Pelle keksii lemmentuoksun ja menee pyörimään Ankkalinnan klubille. Jokainen neitokainen haluaa hänet ja niinpä Pelle kiirehtii pajalleen ja tuhoaa koko parfyymin. Ehkä on kokonaan parempi, että Pellelle ei keksitä pysyviä parituksia.
Ankkalinnan kaupungin johtaja (ja arvostettu vaikutusvaltainen poliitikko) Pormestari Pösö on myös onnellisesti parisuhteessa. Pormestarinnan nimeä ei yleensä mainita ja joskus myös itse pormestari on kokonaan toinen henkilö kuin sika-Pösö. Esimerkiksi Don Rosan kymmensivuisessa tarinassa Mestaripuutarhuri pormestari ei ole Pösö, vaan hieno viiksekäs herrasmies. Hänen vaimonsa nimi on Oili kyseisessä tarinassa. Eli tarinoiden tekijät ovat muokanneet myös pormestarin hahmoa erilaiseksi, mutta hänellä on kuitenkin tarinoissa rouvansa.
Ankkalinnan eläimilläkin on joskus ollut romanttisia tunteita lajitovereitaan kohtaan. Mikki Hiiren koira Pluto on yksi esimerkki tällaisesta. Jopa kokonaisia tarinoita on tehty perustuen tähän, mutta omasta mielestäni ne eivät ole olleet erityisen hyviä. Kyseessä olevat tarinat ovatkin vain vitsisarjoja.
Nykyiset ankan ja hiirentekijät eivät juuri voi muokkailla Ankkalinnan vakinaisia parisuhteita tarinoissaan. Ne ovat niin sanotusti kiveen valettuja, että niihin puuttuminen olisi tietyllä tapaa riskialtista ja jopa typerää mielestäni. Onneksi pieniä mukavia kokeiluja ja hahmojen rakkaussuhteiden sekoituksia on käytetty ja toivottavasti käytetään edelleen mielenkiintoisten tarinoiden kirjoittamiseksi.
Ankkalinnassa on rakkaus – ja muiden suhteiden lisäksi myös tietysti vihasuhteita.
Vuonna 1943 ensiesiintynyt Carl Barksin keksimän Teppo Tulpun ja Aku Ankan välillä on ehkä se tunnetuin vihasuhde. Tulppu asuu Akun naapurissa ja naapurukset ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. He käyttävät toisiaan vastaan mitä erilaisimpia laitteita ja häijyjä keinoja. Näitä ovat muun muassa erilaiset ammukset, veden suihkutus toisten päälle ja pihalle, tavaroilla nakkelu, tappelu mies miestä vastaan…Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Joskus Aku ja Teppo solmivat rauhan, mutta se ei yleensä kauaa kestä, kun toinen aiheuttaa provokaation ja he ovat taas toistensa kimpussa. Useissa tarinoissa jopa molempien riitapukarien talot romahtavat, kun naapurisota on yltynyt tarpeeksi tuimaksi. Yksi lukuisista esimerkeistä Ankan ja Tulpun taistelusta on vaikkapa vuoden 2009 Aku Ankan numerossa 13 julkaistu tarina Rajakahakka.
Roope Ankalla on useita vihollisia. Ensimmäisenä tulee mieleen Karhukopla, jonka on myös luonut Carl Barks. Roope tunsi jo nuoruudessa nykyisin kolmikkona tai seitsikkona kulkevan joukon vaarin Kivisyömmi Karhulan. Kivisyömmi on siis periaatteessa italialaistarinoiden Karhuvaari, vaikka häntä puhutellaankin vain Vaariksi. Karhukopla pyrkii useimmiten ryöväämään Roopen mahtavat rahavarat hurjilla (ja usein koomisillakin) keinoilla. He epäonnistuvat aikeissaan lähes aina. Jos Karhukopla saa rahat (tai muita Roopen arvoesineitä) haltuunsa, se on vain väliaikaista. Roope saa aina hankittua rahansa takaisin, koska hänen viholliskoplansa ei ole kovin älykästä sakkia.
Toinen Roopen vakiovastustaja ja vihollinen on italialainen noita-ankka Milla Magia. Milla yrittää aina varastaa Roopen ensilanttia sulattaakseen siitä amuletin, jolla saa Midaan kosketuksen. Milla onnistuu myös joskus anastamaan Roopen ensimmäisen kolikon, mutta yleensä pankkiiri Ankka saa pelastettua sen. Monesti tämä tapahtuu juuri, kun Milla on laskemassa jo ropoa tulivuoren uumeniin.
Myös vuonna 1998 ensiesiintymisensä tehnyt Musta Ritari kuuluu Roopen vihollisiin. Luulen, että Roope kunnioittaa (ja jopa hieman pelkää) tätä mestarivarasta, jonka oikea nimi on Arpin Lusene. Lusene on ranskalainen ja asuu Rivieralla. Mustan Ritarin on keksinyt Don Rosa. Arpin Lusenen tarkoitus ei ole ryövätä Roopen rahoja tai muuta omaisuutta, hän haluaa vain näyttää, että pystyy pääsemään sisälle Roopen rahasäiliöön ja voi tuhota halutessaan tämän koko omaisuuden.
Molemmat Roopea vastaan kilpailevat miljardöörit Kroisos Pennonen ja Kulta-Into Pii ovat Roopen vihollisia. Tietenkään asia ei ole sama kuin vaikkapa Karhukoplan kanssa, ei Pii tai Pennonen sentään pyri Roopelta rahoja varastamaan. Kulta-Into on tosin joskus liittoutunut Karhukoplan kanssa Roopea vastaan, jotta hän hyötyisi siitä itse. Tällainen tapaus löytyy Don Rosan tarinasta Kaikkein mieluisin lahja. Yleensä kilpailevat pohatat pyrkivät vain estämään Roopelta tuottoisia liikesopimuksia tekemällä niitä itse. Tässä puuhassa on erikoistunut erityisesti perintönä rahansa saanut Kroisos, joka on monen monituisia kertoja kamppaillut Roopea vastaan liikemaailman eri osa-alueilla, mutta joutunut useimmiten syömään knallinsa tappion merkiksi. Sekä Pii että Pennonen käyttävät Roopea vastaan erittäin likaisiakin keinoja, joista periaatteessa voisi joutua vaikka oikeuden eteen. Etenkin Piillä on ollut tällaisia juonia varastossa.
P.J. Petkunterä aloitti Roopen kiusaamisen jo Klondiken kultarynnäkön aikana huijaamalla Roopelle jättikorkoisen velan rahannostostaan. Petkunterä on myöhemmin joitakin kertoja ilmestynyt Roopen vastustajaksi, esimerkiksi Carl Barksin tarinassa Mayakeisarin kruunu.
Mikki Hiiren vihollisiin kuuluvat myös Ankkalinnan konnat, etupäässä Musta Pekka ja Mustakaapu. Pekka on usein samanlainen hömelö kuin Karhukopla eli jää kiinni hyvin helposti. Sen sijaan Mustakaapu on aivan toista maata. Tämä nimensä mukaan mustaan kaapuun pukeutuva kriminaali onnistuu usein tihutöidensä jälkeen pakenemaan ja jättää jälkeensä arvoituksen. Mustakaapu jättää rikospaikalle monesti ”käyntikorttinsa”, joka on musta läiskä valkealla lapulla.
Hessu Hopon serkun Indiana Hopon sitkeä vihollinen ja kilpailija on muuan Tohtori Kaivanto, joka on arkeologi, kuten Indianakin.
Pelle Pelottomallakin on kova kilpailija ja vihamies, nimittäin Velmu Viurusilmä. Velmukin on keksijä, mutta hän ei vedä vertoja Pellelle. Niinpä Velmu on joskus päätynyt varastamaan Pellen keksintöjä. Niitä hän käyttää rikollisiin keinoihin. Velmu Viurusilmä on joskus liittoutunut muun muassa Karhukoplan konnien kanssa. Tämä taisi olla tässä, ellen huomenaamulla vääntäydy ylös melko aikaisin. :-P
Oma viestini.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja suhteet ankka- ja hiirimaailmassa
Aika useassa kirjassa aiheena on rakkaus. Sama pätee sarjakuviin, eikä Disney-maailma ole poikkeus. Disney-tarinoissa on totta kai myös erilaisia suhteita eri henkilöiden välillä. Niitä ovat sekä rakkaus, ystävyys että vihasuhteet. Rakkaussuhteet ovat lähes poikkeuksetta muotoa hiiri-hiiri ja ankka-ankka. Sen sijaan ystävyyssuhteita on hiiri – ja ankkauniversumin rajojen ylikin, kuten Mikki Hiiren ja Aku Ankan ystävyys. Vihasuhteet voivat myös olla molemminpuolisia, kuten tarinoissa, jossa esiintyy hyviksiä ja pahiksia sekä ankka – että hiirimaailmasta. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Mustakaapu vastaan Aku ja Mikki. Tällaiset tarinat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Tässä tekstissä käsittelen kuitenkin vain rakkaus – ja vihasuhteita Ankkalinnassa.
Tunnetuin rakkaussuhde on tietysti Aku Ankan ja Iines Ankan välillä. Kolmiodraamaksihan se menee, kun Hannu Hanhi on myös mukana. Aika usein tarinoissa, jossa Akun ja Iineksen lisäksi on Hannu, on hyvin tyypilliseksi muodostunut alku. Iines on kutsunut Akun ja Hannun luokseen, mutta Aku luulee, että Iines on kutsunut vain hänet ja Hannu päinvastoin.
Läheskään aina Akun ja Iineksen suhde ei ole edes lähellä rakkautta, kun jälkimmäinen pätkii hyväntahtoista, mutta epäonnistunutta Akua käsilaukulla päähän. Itse en pidä tästä suhteesta nimenomaan siksi, että Iines määrää kaikesta. Aku joutuu aina alistumaan tai muuten Iines vetää raukkamaisen valttikortin hihastaan ja kertoo lähtevänsä ulos Hannun kanssa. Monesti Iines myös ilmoittaa Akulle, että ei halua enää koskaan nähdä tätä tms. Kai Vainiomäen kirjoittamassa tarinassa Moukkia ja kirjatoukkia mennään jopa niin pitkälle, että Iines käskee Akun pysyä poissa talostaan, kun kuuluisa kirjailija Arvo Lotro yrittää siellä saada keksittyä juonta uuteen kirjaansa. Kuitenkin pohjimmiltaan Iineksen oikea poikaystävä on Aku, eikä Hannu. Näin Iineskin ajatellee.
Tietysti yhtä paljon on tarinoita, joissa Aku ja Iines todella ovat rakastuneita. Se onnistuu varsinkin, jos samaisessa tarinassa ei heilu Hannua häiritsemässä suhdetta. Valitettavan usein kuitenkin näin on. Monesti näissä tarinoissa juoni on sellainen, että Iines ensin suuttuu Akulle ja lähtee Hannun matkaan. Sitten on kaksi (tai useampiakin) vaihtoehtoa. Joko Aku pilaa ovelilla juonillaan Hannun ja Iineksen yhteisen illanvieton vaikkapa ravintolassa ja Iines kiiruhtaa Akun luo pahoittelemaan asiaa ja ilmaisee halunsa olla hänen kanssaan. Toinen juttu on sitten, että Hannu oikeasti suututtaa tai tylsistyttää Iineksen teoillaan ja jutuillaan onnekkuudestaan ja Iines hipsii Akun luo. Tarinat, joissa Hannua ei ole ovat olleet monesti suunnilleen tällaisia: Aku ja Iines päättävät lähteä yhdessä johonkin. Aku sählää ja unohtaa koko tapaamisen tai sitten hän säheltää myöhemmin, kun he ovat yhdessä vaikkapa elokuvissa. Myöhemmin koko juttu selviää ja molemmat ovat taas onnellisia. Tällaisia tarinoita on nähty mielestäni aika paljon, mutta eivät ne kaikki ole samanlaisia, joten kyllä tästä parista saa paljon erilaisia tarinoita irti. Tosin pelkistä Akun eriasteisista kömmähdyksistä (rakkaustarinoissa ja muutenkin) saisi jo tietosanakirjan A-Ö.
Varsinaisia Iines-Hannu-tarinoita ei ole julkaistu paljon. Se johtunee siitä, että Iines on alun perin tarkoitettu Akun heilaksi. Siksi Akun täytyy olla lähestulkoon aina mukana tarinassa, jossa Hannu yrittää voittaa Iineksen rakkautta.
Iines tunnettiin aiemmin nimellä Donna Duck. Aku yritti heti Donnan ilmestyttyä kosia häntä, menestyksestä ei aina voinut puhua.
Aku ja Hannu eivät ole serkkusuhteesta huolimatta millään toistensa parhaita ystäviä, tosin eivät myöskään pahimpia vihamiehiä. Usein viha välittyy, kun on kysymys Iineksen suosiosta, mutta toisaalta Akun pää ei kestä Hannun rehvastelua.
Hannu Hanhella on välillä ollut pikaisia suhteita myös muiden naisten kanssa. Yksi heistä on ollut jopa Milla Magia, tosin valepuvussa. Hän esiintyi nimellä Milja ja sai houkuteltua Hannun poikaystäväkseen. Milla käytti Hannua hyväkseen päästäkseen Roope Ankan rahasäiliöön ensilantin kimppuun. Lopulta Milla joutui valitsemaan, antaako hän Hannun pudota säiliön katolta maahan vai nappaako Roopen ensilantin mukaansa. Milla päätyy taikomaan Roopen rahasäiliön oven katoksen aukeamaan, jolloin Hannu pelastuu. Samalla Millan taiottu ”valeminä” raukeaa ja hän joutuu kiireen vilkkaa pakenemaan säiliöstä. Vesuviuksella Milla sättii itseään, että ei ottanut lanttia, mutta ajattelee kuitenkin, että Hannu oli oikeasti rakastunut ja ”olihan hän aika komea”. Hannun tunne oli samankaltainen. Kyseisen tarinan nimi on Hetken huumaa ja se on julkaistu Suomessa Aku Ankan taskukirjassa 290, Oikotie onneen. Millalla puolestaan on ollut lisäksi joissakin tarinoissa rakkaussuhteita, mutta ne ovat olleet harvinaisia eivätkä ole olleet kestäviä. Noidalle olisikin aika vaikea kirjoittaa elämänkumppania. Minusta Millan rooliin kuuluu olla yksin ja ahdistella Roopea ensilantin saadakseen.
Aku Ankka – lehdessä 12 vuodelta 2002 ja tarinassa Sodassa ja rakkaudessa Aku juonii Hannun tyttöystäväksi kivikauden Unan. Una auttaa tarinassa Hannua huvipuistokojujen voittojen keräämisessä, kun Hannun onni on muka käyttökiellossa. Tarinan lopussa Una sanoo rakastavansa nyt sekä Akua että Hannua. Aku ja Hannu puolestaan miettivät vain, että onko Pellellä mielitiettyä.
Mikki Hiiri ja Minni Hiiri ovat mielestäni paljon ”parempi” pari kuin Aku ja Iines. Tarkoitan tällä vain asiaa hahmojen näkökulmasta katsottuna. Toki tässäkin rakkaussuhteessa Minni ärtyy usein Mikille, mutta se ei ole niin yleistä ja tuntuu jostain syystä siedettävämmältä. Minniä harmittaa usein se, että Mikki lähtee poliisin avuksi ratkomaan rikoksia, eikä hänelle jää aikaa olla tyttöystävänsä kanssa. Monesti Minnillä on kuitenkin myös osansa rikollisen paljastuksessa. Toinen asia onkin sitten Lootuskukka-niminen lumoojatar, johon Mikki ei ole periaatteessa ihastunut, mutta toisaalta vaikuttaa, että hän on. Lootuskukalla on kuitenkin aina jotain rikollista toimintaa mielessään, eikä Mikki siksi hänen kanssaan mitenkään ole yhdessä. He törmäävät tarinoiden alussa sattumalta ja Mikki tempautuu mukaan Lootuskukan hämäriin puuhasteluihin. Usein Minni yllättää heidät kahdestaan jostain, mutta silti tilanne selviää Minnille, kun Mikki vakuuttelee, että hänellä ei ole mitään rakkaussuhdetta Lootuskukan kanssa.
Yksi ankkamaailman sykähdyttävimmistä rakkaustarinoista on epäilemättä Roope Ankan ja Kultu Kimalluksen suhde. Erityisesti suosikkipiirtäjä Don Rosa on kuvannut ja syventänyt tarinoissaan tätä suhdetta. Kultun kuitenkin keksi legendaarinen ankkapiirtäjä Carl Barks. Hahmon ensiesiintyminen tapahtui yhdessä ehkä Barksin tunnetuimmista tarinoista, eli tarinassa Takaisin Klondikeen. Tässä tarinassa kerrotaan takautumana, että Roope on kaivamassa kultaa Klondiken kultaryntäyksen aikaan. Siellä hän rakastuu tähän ”Alaskan lumikenttien tyttäreksi” kutsuttuun naiseen. Tämä ryösti tyrmäystippojensa avulla Roopen Hanhenmunahipun, jonka Roope toki myöhemmin sai takaisin. Tässä tarinassa Roope antaa Kultun löytää vanhan kultakätkönsä heidän kilpaillessaan kullankaivussa. Tämä on selvä osoitus tunteista, joita Roope kokee Kultua kohtaan. Don Rosa on käyttänyt Kultu Kimallusta tarinoissa Lumikenttien kimallus, Unelmoiden läpi elämän, White Agony Creekin vanki, Yukonin sydän (sydämet), Klondiken keisari, Ankkapalatsin erakko, Kaikkein mieluisin lahja sekä Kolikko karussa.
Roopen ja Kultun suhteessa on sekä vihaa että rakkautta. Molemmat pitävät toisistaan, mutta kumpikaan ei sitä suoraan myönnä. Yksi Roopen arvokkaimmista esineistä on Kultu Kimalluksen kultainen, mutta jo hieman haalistunut hiuskiehkura. Akun kysyessä, mikä kiehkura on, Roope valehtelee, että se on hänen lempivetokoiransa karvaa.
Italialaisen Romano Scarpan keksimä Riitta Hanhi on yksi Roopen elämän kiusankappaleista, ainakin useimmissa tarinoissa. Riitta yrittää itsepintaisesti saada Roopen rakastumaan itseensä. Hän usein kyselee Roopelta, milloin he menevät häihin ja lähettelee lahjoja ja kukkia, mutta Roopen pää ei käänny. Roope onkin nimittänyt joissakin tarinoissa Riittaa Hullu-Riitaksi. On kuitenkin annettu ymmärtää, että Roope myös pitää Riitasta, mutta ei kuitenkaan halua avioliittoon, koska se ei sopisi hänen liikeasioilleen. Joissakin sarjoissa on käynyt kuitenkin niin, että Roope rakastuu Riittaan. Tällaista tapahtuu tarinoissa aika harvoin ja se esitetään mielestäni usein siten, että Roope on esimerkiksi kalauttanut kallonsa tai menettänyt muistinsa. Monesti näissä tarinoissa käy myös niin, että Roope on kiinnostunut Riitasta, mutta viimeksi mainittu ei ole tietääkseenkään Roopesta. Yksi tällainen esimerkki löytyy vaikkapa Aku Ankan taskukirjasta 350, tarinasta Uskomaton ystävänpäivä. Siinä Riitta jahtaa Roopea ja salaperäinen valonvälähdys saa heidät molemmat sekaisin ja osat vaihtuvat: Roope rakastaa Riittaa, mutta Riitta ei Roopea.
Aku Ankan kuudennessa numerossa vuodelta 2008 julkaistiin mielenkiintoinen tarina, jossa Riitta Hanhi ja Kulta-Into Pii oli lyöty yhteen. Tähän suhteeseen Pii keskittyi vain liikevoittojensa suurentamisen kannalta, eikä siitä loppujen lopuksi mitään syntynytkään.
Tietysti myös Ankkalinnan konnilla on omia rakkaussuhteitaan. Ehkä tunnetuin on Mustan Pekan naisystävä Hertta. Häntä nähdään tarinoissa melko harvoin, mutta useissa niistä hän toimii Pekan apuna ja hän yrittää suojellakin Pekkaa virkavallalta.
Yksi hiirimaailman omituisista ja epäselvistä rakkaussuhteista on kolmio Heluna Ammu, Polle Koninkaulus ja Hessu Hopo. Yleisesti Heluna kuulunee Pollelle, vaikka on useita tarinoita, missä Helunan mielitietty on Hessu. Omasta mielestäni Heluna ja Polle on parempi yhdistelmä. Heluna on myös Ankkalinnassa "perinteinen" naishahmo, joka pomottaa miehiä ja suuttuu heille hyvin helposti, jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla.
Lähes jokaisella Ankkalinnan hahmolla, jolla ei normaalisti ole elämänkumppania, on jossain tarinassa ollut tyttö/poikaystävä. Hyvä esimerkki tästä on keksijä Pelle Peloton. Hän saattaa hetkeksi ihastua johonkin naiseen, mutta sitten Pellen rakkaus keksimiseen ja hänen yleinen hömelö ja kömpelö käytös pilaavat koko hyvin alkaneen suhteen. Joskus Pelle keksii jopa jonkinlaisia keksintöjä, jolla hän saa Ankkalinnan naiset kiinnostumaan itsestään. Yksi hyvä esimerkki löytyy tämän vuoden (2009) Aku Ankan numerosta 34. Tarinan nimi on Lemmen langoissa ja siinä Pelle keksii lemmentuoksun ja menee pyörimään Ankkalinnan klubille. Jokainen neitokainen haluaa hänet ja niinpä Pelle kiirehtii pajalleen ja tuhoaa koko parfyymin. Ehkä on kokonaan parempi, että Pellelle ei keksitä pysyviä parituksia.
Ankkalinnan kaupungin johtaja (ja arvostettu vaikutusvaltainen poliitikko) Pormestari Pösö on myös onnellisesti parisuhteessa. Pormestarinnan nimeä ei yleensä mainita ja joskus myös itse pormestari on kokonaan toinen henkilö kuin sika-Pösö. Esimerkiksi Don Rosan kymmensivuisessa tarinassa Mestaripuutarhuri pormestari ei ole Pösö, vaan hieno viiksekäs herrasmies. Hänen vaimonsa nimi on Oili kyseisessä tarinassa. Eli tarinoiden tekijät ovat muokanneet myös pormestarin hahmoa erilaiseksi, mutta hänellä on kuitenkin tarinoissa rouvansa.
Ankkalinnan eläimilläkin on joskus ollut romanttisia tunteita lajitovereitaan kohtaan. Mikki Hiiren koira Pluto on yksi esimerkki tällaisesta. Jopa kokonaisia tarinoita on tehty perustuen tähän, mutta omasta mielestäni ne eivät ole olleet erityisen hyviä. Kyseessä olevat tarinat ovatkin vain vitsisarjoja.
Nykyiset ankan ja hiirentekijät eivät juuri voi muokkailla Ankkalinnan vakinaisia parisuhteita tarinoissaan. Ne ovat niin sanotusti kiveen valettuja, että niihin puuttuminen olisi tietyllä tapaa riskialtista ja jopa typerää mielestäni. Onneksi pieniä mukavia kokeiluja ja hahmojen rakkaussuhteiden sekoituksia on käytetty ja toivottavasti käytetään edelleen mielenkiintoisten tarinoiden kirjoittamiseksi.
Ankkalinnassa on rakkaus – ja muiden suhteiden lisäksi myös tietysti vihasuhteita.
Vuonna 1943 ensiesiintynyt Carl Barksin keksimän Teppo Tulpun ja Aku Ankan välillä on ehkä se tunnetuin vihasuhde. Tulppu asuu Akun naapurissa ja naapurukset ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. He käyttävät toisiaan vastaan mitä erilaisimpia laitteita ja häijyjä keinoja. Näitä ovat muun muassa erilaiset ammukset, veden suihkutus toisten päälle ja pihalle, tavaroilla nakkelu, tappelu mies miestä vastaan…Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Joskus Aku ja Teppo solmivat rauhan, mutta se ei yleensä kauaa kestä, kun toinen aiheuttaa provokaation ja he ovat taas toistensa kimpussa. Useissa tarinoissa jopa molempien riitapukarien talot romahtavat, kun naapurisota on yltynyt tarpeeksi tuimaksi. Yksi lukuisista esimerkeistä Ankan ja Tulpun taistelusta on vaikkapa vuoden 2009 Aku Ankan numerossa 13 julkaistu tarina Rajakahakka.
Roope Ankalla on useita vihollisia. Ensimmäisenä tulee mieleen Karhukopla, jonka on myös luonut Carl Barks. Roope tunsi jo nuoruudessa nykyisin kolmikkona tai seitsikkona kulkevan joukon vaarin Kivisyömmi Karhulan. Kivisyömmi on siis periaatteessa italialaistarinoiden Karhuvaari, vaikka häntä puhutellaankin vain Vaariksi. Karhukopla pyrkii useimmiten ryöväämään Roopen mahtavat rahavarat hurjilla (ja usein koomisillakin) keinoilla. He epäonnistuvat aikeissaan lähes aina. Jos Karhukopla saa rahat (tai muita Roopen arvoesineitä) haltuunsa, se on vain väliaikaista. Roope saa aina hankittua rahansa takaisin, koska hänen viholliskoplansa ei ole kovin älykästä sakkia.
Toinen Roopen vakiovastustaja ja vihollinen on italialainen noita-ankka Milla Magia. Milla yrittää aina varastaa Roopen ensilanttia sulattaakseen siitä amuletin, jolla saa Midaan kosketuksen. Milla onnistuu myös joskus anastamaan Roopen ensimmäisen kolikon, mutta yleensä pankkiiri Ankka saa pelastettua sen. Monesti tämä tapahtuu juuri, kun Milla on laskemassa jo ropoa tulivuoren uumeniin.
Myös vuonna 1998 ensiesiintymisensä tehnyt Musta Ritari kuuluu Roopen vihollisiin. Luulen, että Roope kunnioittaa (ja jopa hieman pelkää) tätä mestarivarasta, jonka oikea nimi on Arpin Lusene. Lusene on ranskalainen ja asuu Rivieralla. Mustan Ritarin on keksinyt Don Rosa. Arpin Lusenen tarkoitus ei ole ryövätä Roopen rahoja tai muuta omaisuutta, hän haluaa vain näyttää, että pystyy pääsemään sisälle Roopen rahasäiliöön ja voi tuhota halutessaan tämän koko omaisuuden.
Molemmat Roopea vastaan kilpailevat miljardöörit Kroisos Pennonen ja Kulta-Into Pii ovat Roopen vihollisia. Tietenkään asia ei ole sama kuin vaikkapa Karhukoplan kanssa, ei Pii tai Pennonen sentään pyri Roopelta rahoja varastamaan. Kulta-Into on tosin joskus liittoutunut Karhukoplan kanssa Roopea vastaan, jotta hän hyötyisi siitä itse. Tällainen tapaus löytyy Don Rosan tarinasta Kaikkein mieluisin lahja. Yleensä kilpailevat pohatat pyrkivät vain estämään Roopelta tuottoisia liikesopimuksia tekemällä niitä itse. Tässä puuhassa on erikoistunut erityisesti perintönä rahansa saanut Kroisos, joka on monen monituisia kertoja kamppaillut Roopea vastaan liikemaailman eri osa-alueilla, mutta joutunut useimmiten syömään knallinsa tappion merkiksi. Sekä Pii että Pennonen käyttävät Roopea vastaan erittäin likaisiakin keinoja, joista periaatteessa voisi joutua vaikka oikeuden eteen. Etenkin Piillä on ollut tällaisia juonia varastossa.
P.J. Petkunterä aloitti Roopen kiusaamisen jo Klondiken kultarynnäkön aikana huijaamalla Roopelle jättikorkoisen velan rahannostostaan. Petkunterä on myöhemmin joitakin kertoja ilmestynyt Roopen vastustajaksi, esimerkiksi Carl Barksin tarinassa Mayakeisarin kruunu.
Mikki Hiiren vihollisiin kuuluvat myös Ankkalinnan konnat, etupäässä Musta Pekka ja Mustakaapu. Pekka on usein samanlainen hömelö kuin Karhukopla eli jää kiinni hyvin helposti. Sen sijaan Mustakaapu on aivan toista maata. Tämä nimensä mukaan mustaan kaapuun pukeutuva kriminaali onnistuu usein tihutöidensä jälkeen pakenemaan ja jättää jälkeensä arvoituksen. Mustakaapu jättää rikospaikalle monesti ”käyntikorttinsa”, joka on musta läiskä valkealla lapulla.
Hessu Hopon serkun Indiana Hopon sitkeä vihollinen ja kilpailija on muuan Tohtori Kaivanto, joka on arkeologi, kuten Indianakin.
Pelle Pelottomallakin on kova kilpailija ja vihamies, nimittäin Velmu Viurusilmä. Velmukin on keksijä, mutta hän ei vedä vertoja Pellelle. Niinpä Velmu on joskus päätynyt varastamaan Pellen keksintöjä. Niitä hän käyttää rikollisiin keinoihin. Velmu Viurusilmä on joskus liittoutunut muun muassa Karhukoplan konnien kanssa. Tämä taisi olla tässä, ellen huomenaamulla vääntäydy ylös melko aikaisin. :-P
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 303 -
12.09.2009 klo 21:42:42
Iltaranking työtäni aamulla helpottamaan:
1.Toke: 14 296
2.Hirmu: 13 217
3.imfromfinland: 11 049
4.Akuhullu97: 10 890
5.Aku Vankka: 10 665
6.wierii2: 3 017
7.Pullasorsa: 1 947
8.Bomber: 1 746
1.Toke: 14 296
2.Hirmu: 13 217
3.imfromfinland: 11 049
4.Akuhullu97: 10 890
5.Aku Vankka: 10 665
6.wierii2: 3 017
7.Pullasorsa: 1 947
8.Bomber: 1 746
Hirmu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 304 -
13.09.2009 klo 00:28:43
(Täytyy sanoa, että tämä on oivaa harjoitusta äidinkielen esseekokeeseen. :D)
Joo, eli lisäilin vielä pari asiaa ja muokkailin joitakin kohtia sujuvammiksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja suhteet ankka- ja hiirimaailmassa
Ankka- ja hiirimaailma ovat pullollaan rakkaus- ja vihollissuhteita, jotka esiintyvät usein tarinan sivuosassa ja etenkin jälkimmäiset jopa pääosassa. Ankkojen parissa myös sanonta ”rakkaudesta se hevonenkin potkii” on tullut todistettua paikkansapitäväksi.
Rakkaussuhteet ovat tarinoissa lähinnä tuottamassa ongelmia ja haastetta päähenkilölle. Myös syvällisempiä suhteita on silti nähty, ja muutama suhteellisen vakituinenkin parisuhde on mahdollista nimetä.
Ankkamaailman puolelta luultavasti tunnetuimman parin muodostavat Aku Ankka ja Iines Ankka. Useimmissa tarinoissa he seurustelevat, mutta tämäkin on joskus hiukan kyseenalaista, sillä Iines vaihtaa helposti seuralaisensa Hannu Hanheen saadessaan tarpeekseen Akun toilailuista.
Aku osoittaa rakkauttaan viemällä Iineksen ulos syömään, auttamalla häntä erilaisissa asioissa tai kilpailemalla Hannua vastaan, joka yrittää liehitellä Iinestä. Monesti Aku innostuu myös runoilemaan tehdäkseen Iinekseen vaikutuksen. Iines puolestaan ilmaisee tunteitaan esimerkiksi pusuin ja halauksin. Toisinaan hän kutsuu Akun luokseen syömään tai pyytää tätä lähtemään kanssaan jonnekin.
Don Rosan mukaan Aku ja Iines menivät lopulta naimisiin. Näin voi päätellä hänen piirtämästään kuvasta, jossa Aku ja Iines ovat Roope Ankan haudalla ja pitelevät toisiaan kädestä. Kummallakin on kuvassa sormus. Ilmeisesti pari ei kuitenkaan saanut koskaan omia lapsia.
Edellä mainitun Hannu Hanhen ei tiedetä seurustelevan vakituisesti kenenkään kanssa, mutta uskomattoman tuurinsa ja ehkä myös ulkonäkönsä ansiosta hänen ympärillään pyörii naisia enemmän kuin tarpeeksi. Hannu on myös monia kertoja yrittänyt valloittaa Iineksen sydäntä ja toisinaan jopa onnistunut saamaan hänet treffiseurakseen. Hannu vaikuttaa kuitenkin liian itserakkaalta kyetäkseen pitämään yllä vakituista suhdetta.
Kenties dramaattisin ankkamaailmassa nähty rakkaustarina on Roope Ankan ja Kultu Kimalluksen suhde. Roope tapaa Kultun nuoruusvuosinaan kapakassa, missä kaunis vaaleaverikkö ensitöikseen ryöstää hänen kaivamansa kultakimpaleen, hanhenmunahipun. Roope järjestää kapakkatappelun saadakseen kultansa takaisin ja onnistuukin siinä – lisäksi hän ottaa Kultun vangiksi kaivaukselleen näyttääkseen tälle, miten vaikeaa kullankaivaminen on.
Roopen ja Kultun suhde ei ole lainkaan niin tavanomainen kuin esimerkiksi Akun ja Iineksen suhde, vaan ennemminkin räiskyvä viha – rakkaus -suhde. Kaivaessaan kultaa Klondikessa (tästä ajasta kertoo Rosan tarina White Agony Creekin vanki) Roope ja Kultu lähinnä tiuskivat toisilleen, mikä ei ole ihme ottaen huomioon tavan, jolla kaksikko aloitti tutustumisen toisiinsa. Heidän tunteensa toisiaan kohtaan ovat kuitenkin selvät. Esimerkiksi Roope pelastaa Kultun hengen useaan otteeseen ja Kultu suutelee Roopea kaksi kertaa hyvin intohimoisesti. Tarinan loppupuolella heidän välilleen puhkeaa raivoisa kiista Roopen mökissä, jossa he muun muassa heittelevät toisiaan tavaroilla. Sitten kuvakulma kuitenkin siirtyy mökin ulkopuolelle ja riita vaikuttaa laantuvan. Parin ruudun myötä päivä vaihtuu illaksi, ja lopulta Roope ja Kultu tulevat ulos mökistä punastellen. Todennäköistä on, että he ovat harrastaneet seksiä. Kaikesta huolimatta Roope tahtoo Kultun lähtevän, ja he eroavat riitaisissa merkeissä.
Tarinassa Yukonin sydämet Kultu lähettää Roopelle kirjeen, joka Don Rosan vihjausten mukaan olisi voinut muuttaa Roopen elämän. Roope ei kuitenkaan uskalla avata kirjettä, sillä hän pelkää sen sisällön haavoittavan sydäntään. Kirje jää avaamattomana lumihankeen ja Kultu tuijottelee kaihoisasti Roopen perään.
Traaginen rakkaus ei kuitenkaan unohdu edes vuosikymmenien saatossa. Carl Barksin tarinassa Takaisin Klondikeen Roope tapaa Kultun jälleen ja antaa mukamas vahingossa vanhan kultavaltauksensa hänen haltuunsa. White Agony Creekin vangissa Roopen rakkaimman aarteen nähdään vielä vuosikymmentenkin jälkeen olevan Kultun hiuskiehkura, ja tarinassa Talon kokoinen vastustaja Roopella on jopa Kultun kuva seinällään.
Rosan tarinassa Kaikkein mieluisin lahja Kultu tulee Ankkalinnaan antaakseen Roopelle lahjan, joka osoittautuu suudelmaksi. Roope esittää raivostunutta, mutta todellisuudessa hän on onnellinen suudelmasta. Roopen ylpeys on siis suuri, ellei jopa ainoa este suhteen kehittymiselle.
Roopen ja Kultun vaiheikas tarina on mielestäni syvällisin Aku Ankassa nähty romanssi. Tähän ovat luultavasti ainakin osasyynä Roope & Kultu -tarinoiden loistavat käsikirjoittajat sekä kyseisten tarinoiden harvinaisuus. Esimerkiksi Akun ja Iineksen suhteeseen törmää sarjakuvissa paljon useammin.
Kultu Kimallus ei ole ainoa Roopen sydäntä tavoitteleva nainen. Romano Scarpan luoma Riitta Hanhi nähdään usein Roopen kimpussa, mutta tunteet eivät yleensä ole molemmanpuoleisia. Tuttu skenaario on Riitta tunkeutumassa Roopen rahasäiliöön ja vaatimassa häneltä huomiota esimerkiksi jonkin saamansa liikeidean avulla. Roope suhtautuu Riittaan ja tämän ideoihin nuivasti, mutta heltyy aina jossain vaiheessa tarinaa ja saattaa jopa osoittaa Riittaa kohden joitakin lämpimiä tunteita.
Itse pidän Roopen ja Kultun välistä suhdetta paljon ”virallisempana” kuin Roopen ja Riitan, koska ensiksi mainituilla on enemmän yhteistä, heidän suhteensa on mielenkiintoisempi ja heidän rakkautensa on kestänyt paljon pidempään. Roope ja Riitta voisivat muodostaa mielenkiintoisen parin, jollei heistä kertovia tarinoita lukiessa tulisi huono omatunto – eihän Kultu Kimallukselle sovi noin vain viitata kintaalla!
Varsin erikoinen romanssi nähdään Lars Jensenin käsikirjoittamassa tarinassa Toiseksi paras, jossa Riitta Hanhi luopuu yrityksestään iskeä Roope ja ryhtyy seurustelemaan Kulta-Into Piin kanssa. Kulta-Innon puolelta ei kuitenkaan mitään todellisia tunteita ole, vaan hän ainoastaan käyttää Riittaa hyväkseen. Suhde loppuukin lyhyeen Roopen alkaessa sääliä Riittaa ja kariuttaessaan niin kutsutun romanssin juonellaan. Minusta taas on sääli, että tarina loppuu niin lyhyeen; suhde olisi jatkuessaan voinut olla hyvin mielenkiintoinen etenkin siksi, että Kulta-Innon ihmissuhteista tiedetään hyvin vähän. Hän lienee niitä harvoja hahmoja, joille ei ole kehitelty oikeita rakkaussuhteita yhdessäkään tarinassa.
Rakkaudelta ei ole onnistunut välttymään edes Milla Magia, määrätietoinen Roope Ankan vihollinen. Tarinassa Vuosisadan rakkaustarina (käsikirjoittanut Antonella Padini) hän lomalla ollessaan rakastuu palavasti Jeremias-nimiseen ankkamieheen. Tunteet ovat molemmanpuoleisia ja Milla on valmis uhraamaan kaiken Jeremiaan vuoksi; hän aikoo jopa luopua Roopen ensilantin jahtaamisesta. Parisuhde kuitenkin kariutuu juuri ennen häitä, kun Jeremias yrittää varastaa ensilantin Millan puolesta.
Vuosisadan rakkaustarina on mielestäni täyttä roskaa, koska Millan käytös on hyvin epäuskottavaa hahmon luonnetta ajatellen. Ajatus Millasta rakastuneena on kuitenkin mielenkiintoinen, koska niin sanotut pahat tyypit rakastuvat harvemmin. Valitettavasti useimmat tarinat nimeävät Millan ainoaksi rakkaudenkohteeksi Roopen ensikolikon.
Pelle Peloton, joka tavallisesti puuhailee vain keksintöjensä parissa, on myös työnnetty muutaman kerran rakkaussotkujen maailmaan. Esimerkiksi Per Hedmanin käsikirjoittamassa formula-aiheisessa tarinassa hän vaikuttaa olevan hieman ihastunut Leila LePakko -nimiseen vaaleaverikköön. Mainittavaa suhdetta tästä ei kuitenkaan synny, vaan Pelle tyytyy punastelemaan Leilan seurassa ollessaan. Janet Gilbertin tarinassa Amorin apulainen Pelle taas saa osuman Amorin (tai oikeastaan Amorin siskon Amorillan) nuolesta ja lopussa päätyy treffientapaiselle punapäisen naisen kanssa, jonka nimi ei tarinassa tule ilmi. Pelle on myös kehitellyt ainakin yhden keksinnön, jolla on yrittänyt saada naisia kiinnostumaan itsestään.
Hyvin paljon taustalle jäänyt pari ankkamaailmassa on Aaron Ankka & Hortensia MacAnkka. Nostan tämän kuitenkin esille, sillä onhan itse Aku Ankka heidän jälkeläisensä! Lisäksi nämä kaksi muodostavat mielestäni lähestulkoon yhtä jännittävän parin kuin Roope ja Kultu.
Tavatessaan ensi kertaa Aaron ja Hortensia aloittavat heti sanaharkan, sillä kummallakin on erittäin tulinen temperamentti. He eivät kuitenkaan ehdi kiistellä kauan, ennen kuin jo ihastuvat toisiinsa palavasti. Suhteen etenemisestä ei tiedetä juurikaan, mutta pari saa kaksi lasta: Akun ja Dellan. Mielestäni Aaronissa ja Hortensiassa on hukattu hyvä tilaisuus kertoa mielenkiintoisesta romanssista. Kaksikon välillä on luultavasti vallinnut hyvin samantapainen viha – rakkaus -suhde kuin Roopen ja Kultun, ja vaikkei toisto olekaan suotavaa, Aaronin ja Hortensian suhde poikisi varmasti lukuisia jännittäviä tarinoita.
Hiirimaailmassa tunnetuin pari lienee Mikki Hiiri & Minni Hiiri. Suhde ei ole selkein mahdollinen, sillä Mikillä on nähty myös muita ihastuksia ja eräässä tarinassa hän jopa menee naimisiin toisen naisen kanssa. Useimmissa tarinoissa Minni onkin vain taustalla ja/tai auttamassa Mikkiä rikosten selvittämisessä. Silti monet käsikirjoittajat selvästi mieltävät kaksikon välille suhteen, sillä Minnin nähdään usein suutelevan Mikkiä ja hän on lähes aina mustasukkainen, jos näkee Mikin toisen naisen seurassa.
Eräänlaisen kolmiodraaman muodostavat Hessu Hopo, Heluna Ammu ja Polle Koninkaulus. Helunan on nähty seurustelevan sekä Pollen että Hessun kanssa, joskin Pollen kanssa hän tuntuu olevan yhdessä vähän useammin. Helunan ja Pollen (tai Helunan ja Hessun) seurustelu jää kuitenkin usein tarinoissa taka-alalle ja on nähdäkseni hyvin pinnallinen suhde.
Myös Mustalle Pekalle, paatuneelle rikolliselle, on keksitty tyttöystävä. Hertta-niminen nainen auttaa häntä rikoksissa ja näyttää aidosti välittävän Pekasta, samoin Pekka hänestä. Tässä on hyvä ja Aku Ankassa harvoin nähty esimerkki siitä, että pahatkin tyypit kykenevät rakastamaan.
Siirtykäämme niin sanottuihin vihasuhteisiin, jotka ankka- ja hiirimaailmassa ovat esillä vähintään yhtä räikeästi kuin rakkaussuhteetkin. Koska sarjakuvamaailmassa monet asiat ovat kärjistettyjä tai mustavalkoisia, vihamieliset suhteet on helppo huomata; voisi melkein sanoa, että jos jotkut eivät ole ystäviä keskenään, ovat välit vihamieliset. Välimuotoja ilmenee harvemmin.
Mielin määrin ei-toivottuja tuttavuuksia on Aku Ankalla, mikä ei ole yllätys, onhan hän tunnettu rajusta temperamentistaan. Tuskin on epäilystäkään siitä, että Akun vihollislistan kärkipäässä keikkuu Teppo Tulppu, naapuri, joka ei siedä Akua sen enempää kuin Aku häntä. Useissa tarinoissa on aiheena jokin mitätön kiista Akun ja Tulpun välillä, ja naapurukset turvautuvat koviinkin keinoihin yrittäessään voittaa toinen toisensa. Toisaalta yhteistyökään ei ole kaksikolle aivan mahdotonta, sillä joissain tarinoissa he lyövät enemmän tai vähemmän viisaat päänsä yhteen ratkaistakseen ongelmia. Yleinen käsitys kuitenkin on, etteivät Aku ja Tulppu kestä toistensa läsnäoloa ja siksi on syytä laskea naapurusten suhde vihamieliseksi.
Toinen henkilö, jonka kanssa Akulla on napit vastakkain harva se päivä, on Hannu Hanhi. Serkusten kylmyys toisiaan kohtaan on helppo selittää sillä, että Aku ei voi sietää Hannun onnea ja kerskailua kun taas Hannusta on vain mukava ärsyttää Akua. Totta kai myös Iines on usein syynä kaksikon nahisteluun. Tarinoita, joissa serkukset yhdistävät voimansa, on ani harvoja. Yleensä Hannu tuntuu olevan Akua halukkaampi hautaamaan sotakirveen, sillä hän käyttäytyy melkeinpä ystävällisesti esimerkiksi Akun syntymäpäivillä. Aku taas ei erityisemmin osoita lämpimiä tunteita serkkuaan kohtaan missään olosuhteissa – korkeintaan silloin, kun hän tahtoo hyötyä Hannun onnesta.
Koska Aku tuntuu olevan tarkka siitä, millaisessa seurassa hänen veljenpoikansa liikkuvat, on myös Tupun, Hupun ja Lupun ystävästä Lauri Lokista tullut hänelle melkein vihollinen. Aku ei voi sietää vastuutonta ankanpoikaa, josta pelkää holhokkiensa saavan huonoja vaikutteita, eikä Lauri tunnu pitävän Akusta yhtään sen enempää. Silti Aku ei ole aivan sydämetön Lauria kohtaan, vaan on eräässä tarinassa suostunut jopa osallistumaan tämän syntymäpäivien viettoon.
Roope Ankka on kerännyt pitkän elämänsä aikana monta vihollista, joista useimpiin hänellä on luonnollisesti kylmät välit (poikkeuksena ainakin Arpin Lusène, jota Roope pitää peräti ainutlaatuisena vastustajana). Näistä tunnetuimpia lienee Kulta-Into Pii, joka kilpailee Roopen kanssa samalla alalla. Don Rosan mukaan kaksikon viha toisiaan kohtaan alkaa jo Roopen nuoruudessa, kun Kulta-Into huiputtaa häntä Afrikassa. Roope ei tosin tiedä, kenet on kohdannut, sillä afrikaaneri ei paljasta nimeään; sen sijaan Kulta-Into muistaa varmasti Roopen antaman julkisen nöyryytyksen ja on siitä pitäen inhonnut kitupiikkiä. Kulta-Innon viha Roopea kohtaan on paljon suurempaa kuin Roopen inho häntä kohtaan, ainakin siitä päätellen, että Kulta-Into on useasti yrittänyt tappaa Roopen. Kulta-Innon katkeruus ei ole ihme, sillä Roope peittoaa hänet lähes jokaisessa yhteenotossa.
Kroisos Pennonen on Roopelle hyvin samankaltainen vastus kuin Kulta-Into, ja vaikka heidän yhteenottonsa eivät olekaan yhtä pahoja, ovat porhojen välit kaikkea muuta kuin lämpimät. Tämä tulee ilmi esimerkiksi lukuisten nyrkkitappeluiden ja sanaharkkojen ohella. Joskus Roope ja Kroisos pystyvät yhteistyöhönkin, joten mielestäni näiden kahden suhde ei ole yhtä ylitsepääsemättömän aggressiivinen kuin Roopen ja Kulta-Innon.
Varmasti Roope inhoaa myös Milla Magiaa, onhan tämä hyvin usein hänen ensilanttinsa kimpussa. Monesti pelko kuitenkin ylittää raivon, ja Roope muuttuu Millan edessä heikoksi. Millan viha Roopea kohtaan sen sijaan on selvempää: hän käyttää tätä vastaan rajuja otteita ja on ilmeisen ärtynyt aina joutuessaan ajattelemaan häntä. Kuten Kulta-Innon, myös Millan viha Roopea kohtaan lienee kertynyt tälle koettujen tappioiden ansiosta.
P.J. Petkunterä on yksi Roopen säälimättömimmistä vihollisista ja on todennäköisesti saanut Roopen vihat ikuisesti niskaansa – samoin Roope hänen. Esimerkiksi Rosan tarinassa Klondiken keisari Petkunterä ottaa Roopen vangikseen, ryöstää tämän valtauksen omistuskirjan ja pilkkaa tätä monen miehen voimin. Lopulta Roope menettää malttinsa ja tuhoaa Petkunterän laivan hyödyntäen räjähtäneen höyrykattilan aiheuttamaa tulipaloa. Tällaiseen kyetäkseen Roopen on oltava äärimmäisen raivoissaan ja vaikka hän saakin kostettua Petkunterälle tämän teot, hän tuskin koskaan unohtaa inhoaan tätä kohtaan. Hävittyään Roopelle Petkunterä on luonnollisesti suutuksissaan, joten molemmanpuoleinen vihamielisyys on taattu.
Roope ja Karhukopla eivät hekään ole ylimpiä ystävyksiä keskenään, mutta kaikkein selkeimmin vihasuhde nähdään Roopen ja Kivisyömmi Karhulan välillä. Kivisyömmi onkin Roopen vanhin vihollinen, sillä kaksikko teki tuttavuutta jo Roopen seikkaillessa Mississipillä. Vaikka Roope luultavasti inhoaa Kivisyömmiä syvästi, ei hän kuitenkaan ole aivan murhanhimoinen häntä kohtaan. Ainakin Rosan tarinassa Kaikkein mieluisin lahja Roope pelastaa Kivisyömmin hengen, vaikka tällä on aikomuksena räjäyttää koko Ankkalinna.
Jo rakkaussuhteiden puolella mainittu Roope & Kultu -suhde ei sekään ole vihaa vailla. Juuri tässä suhteessa ilmenee mielestäni parhaiten se, miten lähellä rakkaus ja viha oikeastaan ovat toinen toistaan. Kultu ja Roope vihaavat toisiaan, tai pikemminkin sitä, että rakastavat toisiaan. Heidän ylpeytensä saa aikaan lukuisia konflikteja ja siten myös vihantunteita.
Hiiriuniversumiin siirryttäessä useimmat vihamielisyydet hahmojen keskuudessa nähdään rikollisten ja lainvartijoiden välillä. Samalla puolella olevat hahmot tappelevat keskenään vakavasti paljon harvemmin.
Mikki Hiiren saattaessa Mustan Pekan vankilaan kerta toisensa jälkeen ja Pekan käyttäessä mitä julmimpia keinoja Mikkiä vastaan ovat heidän välinsä tulleet hyvinkin vihamielisiksi. Pekan inhoa Mikkiä kohtaan kuvastaa hyvin esimerkiksi se, että Pekka vankilassa ollessaan käyttää Mikin kuvaa tikkatauluna. Silloinkin, jos Mikki ja Pekka jostain syystä päätyvät tekemään yhteistyötä, kaksikko kinaa vähän väliä jostakin. Vuosien varrella kertynyt katkeruus ei siis ole sivuutettavissa olankohautuksella edes silloin, kun yhteen lyöttäytyminen on välttämätöntä.
Mikin ja Mustakaavun suhde toisiinsa on hyvin samanlainen kuin Pekan ja Mikin. Mikki sotkee usein Mustakaavun suunnitelmat, joten tällä on paljon kaunaa Mikkiä kohtaan. Mustakaavun käyttämät nimitykset Mikistä (esimerkiksi ”siimahäntä” ja ”pallokorva”, joita myös muiden rikollisten suusta on kuultu) ovat omiaan ilmaisemaan Kaavun mielipiteen Mikistä.
Muita mainittavia vihasuhteita en hiirimaailmaan hyvin vähän perehtyneenä juuri löydä. Yleisesti ottaen voisi sanoa suurimpien konfliktien asettuvan virkavallan ja rikollisten välille sekä päähenkilöiden ja erinäisten kertakäyttöhahmojen välille. Koska hiirimaailman ”hyvät hahmot” ovat usein lähes läpeensä hyviä, ei arkielämässä pahemmin synny kiistoja, mistä syystä hiirimaailma on mielestäni paljon ankkamaailmaa mielenkiinnottomampi.
Rakkaudella ja vihalla on loppujen lopuksi hyvin suuri rooli ankka- ja hiiritarinoissa. Akun ja Hannun välillä olisi käyty monta kisaa vähemmän, ellei molempien sydän sykkisi Iinekselle, ja Mustan Pekan elämä olisi suorastaan tylsää ilman ikuista vihollistaan Mikkiä. Kaikkein kiintoisimmaksi tarina menee rakkauden ja vihan limittyessä toisiinsa, mikä ei ainakaan ankkojen keskuudessa ole ennenkuulumatonta. Toivottavaa on, että käsikirjoittajat eivät kangistu kaavoihinsa, vaan keksivät yhä nerokkaampia tapoja käyttää hahmojen välisiä suhteita tarinoidensa suolana!
Joo, eli lisäilin vielä pari asiaa ja muokkailin joitakin kohtia sujuvammiksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja suhteet ankka- ja hiirimaailmassa
Ankka- ja hiirimaailma ovat pullollaan rakkaus- ja vihollissuhteita, jotka esiintyvät usein tarinan sivuosassa ja etenkin jälkimmäiset jopa pääosassa. Ankkojen parissa myös sanonta ”rakkaudesta se hevonenkin potkii” on tullut todistettua paikkansapitäväksi.
Rakkaussuhteet ovat tarinoissa lähinnä tuottamassa ongelmia ja haastetta päähenkilölle. Myös syvällisempiä suhteita on silti nähty, ja muutama suhteellisen vakituinenkin parisuhde on mahdollista nimetä.
Ankkamaailman puolelta luultavasti tunnetuimman parin muodostavat Aku Ankka ja Iines Ankka. Useimmissa tarinoissa he seurustelevat, mutta tämäkin on joskus hiukan kyseenalaista, sillä Iines vaihtaa helposti seuralaisensa Hannu Hanheen saadessaan tarpeekseen Akun toilailuista.
Aku osoittaa rakkauttaan viemällä Iineksen ulos syömään, auttamalla häntä erilaisissa asioissa tai kilpailemalla Hannua vastaan, joka yrittää liehitellä Iinestä. Monesti Aku innostuu myös runoilemaan tehdäkseen Iinekseen vaikutuksen. Iines puolestaan ilmaisee tunteitaan esimerkiksi pusuin ja halauksin. Toisinaan hän kutsuu Akun luokseen syömään tai pyytää tätä lähtemään kanssaan jonnekin.
Don Rosan mukaan Aku ja Iines menivät lopulta naimisiin. Näin voi päätellä hänen piirtämästään kuvasta, jossa Aku ja Iines ovat Roope Ankan haudalla ja pitelevät toisiaan kädestä. Kummallakin on kuvassa sormus. Ilmeisesti pari ei kuitenkaan saanut koskaan omia lapsia.
Edellä mainitun Hannu Hanhen ei tiedetä seurustelevan vakituisesti kenenkään kanssa, mutta uskomattoman tuurinsa ja ehkä myös ulkonäkönsä ansiosta hänen ympärillään pyörii naisia enemmän kuin tarpeeksi. Hannu on myös monia kertoja yrittänyt valloittaa Iineksen sydäntä ja toisinaan jopa onnistunut saamaan hänet treffiseurakseen. Hannu vaikuttaa kuitenkin liian itserakkaalta kyetäkseen pitämään yllä vakituista suhdetta.
Kenties dramaattisin ankkamaailmassa nähty rakkaustarina on Roope Ankan ja Kultu Kimalluksen suhde. Roope tapaa Kultun nuoruusvuosinaan kapakassa, missä kaunis vaaleaverikkö ensitöikseen ryöstää hänen kaivamansa kultakimpaleen, hanhenmunahipun. Roope järjestää kapakkatappelun saadakseen kultansa takaisin ja onnistuukin siinä – lisäksi hän ottaa Kultun vangiksi kaivaukselleen näyttääkseen tälle, miten vaikeaa kullankaivaminen on.
Roopen ja Kultun suhde ei ole lainkaan niin tavanomainen kuin esimerkiksi Akun ja Iineksen suhde, vaan ennemminkin räiskyvä viha – rakkaus -suhde. Kaivaessaan kultaa Klondikessa (tästä ajasta kertoo Rosan tarina White Agony Creekin vanki) Roope ja Kultu lähinnä tiuskivat toisilleen, mikä ei ole ihme ottaen huomioon tavan, jolla kaksikko aloitti tutustumisen toisiinsa. Heidän tunteensa toisiaan kohtaan ovat kuitenkin selvät. Esimerkiksi Roope pelastaa Kultun hengen useaan otteeseen ja Kultu suutelee Roopea kaksi kertaa hyvin intohimoisesti. Tarinan loppupuolella heidän välilleen puhkeaa raivoisa kiista Roopen mökissä, jossa he muun muassa heittelevät toisiaan tavaroilla. Sitten kuvakulma kuitenkin siirtyy mökin ulkopuolelle ja riita vaikuttaa laantuvan. Parin ruudun myötä päivä vaihtuu illaksi, ja lopulta Roope ja Kultu tulevat ulos mökistä punastellen. Todennäköistä on, että he ovat harrastaneet seksiä. Kaikesta huolimatta Roope tahtoo Kultun lähtevän, ja he eroavat riitaisissa merkeissä.
Tarinassa Yukonin sydämet Kultu lähettää Roopelle kirjeen, joka Don Rosan vihjausten mukaan olisi voinut muuttaa Roopen elämän. Roope ei kuitenkaan uskalla avata kirjettä, sillä hän pelkää sen sisällön haavoittavan sydäntään. Kirje jää avaamattomana lumihankeen ja Kultu tuijottelee kaihoisasti Roopen perään.
Traaginen rakkaus ei kuitenkaan unohdu edes vuosikymmenien saatossa. Carl Barksin tarinassa Takaisin Klondikeen Roope tapaa Kultun jälleen ja antaa mukamas vahingossa vanhan kultavaltauksensa hänen haltuunsa. White Agony Creekin vangissa Roopen rakkaimman aarteen nähdään vielä vuosikymmentenkin jälkeen olevan Kultun hiuskiehkura, ja tarinassa Talon kokoinen vastustaja Roopella on jopa Kultun kuva seinällään.
Rosan tarinassa Kaikkein mieluisin lahja Kultu tulee Ankkalinnaan antaakseen Roopelle lahjan, joka osoittautuu suudelmaksi. Roope esittää raivostunutta, mutta todellisuudessa hän on onnellinen suudelmasta. Roopen ylpeys on siis suuri, ellei jopa ainoa este suhteen kehittymiselle.
Roopen ja Kultun vaiheikas tarina on mielestäni syvällisin Aku Ankassa nähty romanssi. Tähän ovat luultavasti ainakin osasyynä Roope & Kultu -tarinoiden loistavat käsikirjoittajat sekä kyseisten tarinoiden harvinaisuus. Esimerkiksi Akun ja Iineksen suhteeseen törmää sarjakuvissa paljon useammin.
Kultu Kimallus ei ole ainoa Roopen sydäntä tavoitteleva nainen. Romano Scarpan luoma Riitta Hanhi nähdään usein Roopen kimpussa, mutta tunteet eivät yleensä ole molemmanpuoleisia. Tuttu skenaario on Riitta tunkeutumassa Roopen rahasäiliöön ja vaatimassa häneltä huomiota esimerkiksi jonkin saamansa liikeidean avulla. Roope suhtautuu Riittaan ja tämän ideoihin nuivasti, mutta heltyy aina jossain vaiheessa tarinaa ja saattaa jopa osoittaa Riittaa kohden joitakin lämpimiä tunteita.
Itse pidän Roopen ja Kultun välistä suhdetta paljon ”virallisempana” kuin Roopen ja Riitan, koska ensiksi mainituilla on enemmän yhteistä, heidän suhteensa on mielenkiintoisempi ja heidän rakkautensa on kestänyt paljon pidempään. Roope ja Riitta voisivat muodostaa mielenkiintoisen parin, jollei heistä kertovia tarinoita lukiessa tulisi huono omatunto – eihän Kultu Kimallukselle sovi noin vain viitata kintaalla!
Varsin erikoinen romanssi nähdään Lars Jensenin käsikirjoittamassa tarinassa Toiseksi paras, jossa Riitta Hanhi luopuu yrityksestään iskeä Roope ja ryhtyy seurustelemaan Kulta-Into Piin kanssa. Kulta-Innon puolelta ei kuitenkaan mitään todellisia tunteita ole, vaan hän ainoastaan käyttää Riittaa hyväkseen. Suhde loppuukin lyhyeen Roopen alkaessa sääliä Riittaa ja kariuttaessaan niin kutsutun romanssin juonellaan. Minusta taas on sääli, että tarina loppuu niin lyhyeen; suhde olisi jatkuessaan voinut olla hyvin mielenkiintoinen etenkin siksi, että Kulta-Innon ihmissuhteista tiedetään hyvin vähän. Hän lienee niitä harvoja hahmoja, joille ei ole kehitelty oikeita rakkaussuhteita yhdessäkään tarinassa.
Rakkaudelta ei ole onnistunut välttymään edes Milla Magia, määrätietoinen Roope Ankan vihollinen. Tarinassa Vuosisadan rakkaustarina (käsikirjoittanut Antonella Padini) hän lomalla ollessaan rakastuu palavasti Jeremias-nimiseen ankkamieheen. Tunteet ovat molemmanpuoleisia ja Milla on valmis uhraamaan kaiken Jeremiaan vuoksi; hän aikoo jopa luopua Roopen ensilantin jahtaamisesta. Parisuhde kuitenkin kariutuu juuri ennen häitä, kun Jeremias yrittää varastaa ensilantin Millan puolesta.
Vuosisadan rakkaustarina on mielestäni täyttä roskaa, koska Millan käytös on hyvin epäuskottavaa hahmon luonnetta ajatellen. Ajatus Millasta rakastuneena on kuitenkin mielenkiintoinen, koska niin sanotut pahat tyypit rakastuvat harvemmin. Valitettavasti useimmat tarinat nimeävät Millan ainoaksi rakkaudenkohteeksi Roopen ensikolikon.
Pelle Peloton, joka tavallisesti puuhailee vain keksintöjensä parissa, on myös työnnetty muutaman kerran rakkaussotkujen maailmaan. Esimerkiksi Per Hedmanin käsikirjoittamassa formula-aiheisessa tarinassa hän vaikuttaa olevan hieman ihastunut Leila LePakko -nimiseen vaaleaverikköön. Mainittavaa suhdetta tästä ei kuitenkaan synny, vaan Pelle tyytyy punastelemaan Leilan seurassa ollessaan. Janet Gilbertin tarinassa Amorin apulainen Pelle taas saa osuman Amorin (tai oikeastaan Amorin siskon Amorillan) nuolesta ja lopussa päätyy treffientapaiselle punapäisen naisen kanssa, jonka nimi ei tarinassa tule ilmi. Pelle on myös kehitellyt ainakin yhden keksinnön, jolla on yrittänyt saada naisia kiinnostumaan itsestään.
Hyvin paljon taustalle jäänyt pari ankkamaailmassa on Aaron Ankka & Hortensia MacAnkka. Nostan tämän kuitenkin esille, sillä onhan itse Aku Ankka heidän jälkeläisensä! Lisäksi nämä kaksi muodostavat mielestäni lähestulkoon yhtä jännittävän parin kuin Roope ja Kultu.
Tavatessaan ensi kertaa Aaron ja Hortensia aloittavat heti sanaharkan, sillä kummallakin on erittäin tulinen temperamentti. He eivät kuitenkaan ehdi kiistellä kauan, ennen kuin jo ihastuvat toisiinsa palavasti. Suhteen etenemisestä ei tiedetä juurikaan, mutta pari saa kaksi lasta: Akun ja Dellan. Mielestäni Aaronissa ja Hortensiassa on hukattu hyvä tilaisuus kertoa mielenkiintoisesta romanssista. Kaksikon välillä on luultavasti vallinnut hyvin samantapainen viha – rakkaus -suhde kuin Roopen ja Kultun, ja vaikkei toisto olekaan suotavaa, Aaronin ja Hortensian suhde poikisi varmasti lukuisia jännittäviä tarinoita.
Hiirimaailmassa tunnetuin pari lienee Mikki Hiiri & Minni Hiiri. Suhde ei ole selkein mahdollinen, sillä Mikillä on nähty myös muita ihastuksia ja eräässä tarinassa hän jopa menee naimisiin toisen naisen kanssa. Useimmissa tarinoissa Minni onkin vain taustalla ja/tai auttamassa Mikkiä rikosten selvittämisessä. Silti monet käsikirjoittajat selvästi mieltävät kaksikon välille suhteen, sillä Minnin nähdään usein suutelevan Mikkiä ja hän on lähes aina mustasukkainen, jos näkee Mikin toisen naisen seurassa.
Eräänlaisen kolmiodraaman muodostavat Hessu Hopo, Heluna Ammu ja Polle Koninkaulus. Helunan on nähty seurustelevan sekä Pollen että Hessun kanssa, joskin Pollen kanssa hän tuntuu olevan yhdessä vähän useammin. Helunan ja Pollen (tai Helunan ja Hessun) seurustelu jää kuitenkin usein tarinoissa taka-alalle ja on nähdäkseni hyvin pinnallinen suhde.
Myös Mustalle Pekalle, paatuneelle rikolliselle, on keksitty tyttöystävä. Hertta-niminen nainen auttaa häntä rikoksissa ja näyttää aidosti välittävän Pekasta, samoin Pekka hänestä. Tässä on hyvä ja Aku Ankassa harvoin nähty esimerkki siitä, että pahatkin tyypit kykenevät rakastamaan.
Siirtykäämme niin sanottuihin vihasuhteisiin, jotka ankka- ja hiirimaailmassa ovat esillä vähintään yhtä räikeästi kuin rakkaussuhteetkin. Koska sarjakuvamaailmassa monet asiat ovat kärjistettyjä tai mustavalkoisia, vihamieliset suhteet on helppo huomata; voisi melkein sanoa, että jos jotkut eivät ole ystäviä keskenään, ovat välit vihamieliset. Välimuotoja ilmenee harvemmin.
Mielin määrin ei-toivottuja tuttavuuksia on Aku Ankalla, mikä ei ole yllätys, onhan hän tunnettu rajusta temperamentistaan. Tuskin on epäilystäkään siitä, että Akun vihollislistan kärkipäässä keikkuu Teppo Tulppu, naapuri, joka ei siedä Akua sen enempää kuin Aku häntä. Useissa tarinoissa on aiheena jokin mitätön kiista Akun ja Tulpun välillä, ja naapurukset turvautuvat koviinkin keinoihin yrittäessään voittaa toinen toisensa. Toisaalta yhteistyökään ei ole kaksikolle aivan mahdotonta, sillä joissain tarinoissa he lyövät enemmän tai vähemmän viisaat päänsä yhteen ratkaistakseen ongelmia. Yleinen käsitys kuitenkin on, etteivät Aku ja Tulppu kestä toistensa läsnäoloa ja siksi on syytä laskea naapurusten suhde vihamieliseksi.
Toinen henkilö, jonka kanssa Akulla on napit vastakkain harva se päivä, on Hannu Hanhi. Serkusten kylmyys toisiaan kohtaan on helppo selittää sillä, että Aku ei voi sietää Hannun onnea ja kerskailua kun taas Hannusta on vain mukava ärsyttää Akua. Totta kai myös Iines on usein syynä kaksikon nahisteluun. Tarinoita, joissa serkukset yhdistävät voimansa, on ani harvoja. Yleensä Hannu tuntuu olevan Akua halukkaampi hautaamaan sotakirveen, sillä hän käyttäytyy melkeinpä ystävällisesti esimerkiksi Akun syntymäpäivillä. Aku taas ei erityisemmin osoita lämpimiä tunteita serkkuaan kohtaan missään olosuhteissa – korkeintaan silloin, kun hän tahtoo hyötyä Hannun onnesta.
Koska Aku tuntuu olevan tarkka siitä, millaisessa seurassa hänen veljenpoikansa liikkuvat, on myös Tupun, Hupun ja Lupun ystävästä Lauri Lokista tullut hänelle melkein vihollinen. Aku ei voi sietää vastuutonta ankanpoikaa, josta pelkää holhokkiensa saavan huonoja vaikutteita, eikä Lauri tunnu pitävän Akusta yhtään sen enempää. Silti Aku ei ole aivan sydämetön Lauria kohtaan, vaan on eräässä tarinassa suostunut jopa osallistumaan tämän syntymäpäivien viettoon.
Roope Ankka on kerännyt pitkän elämänsä aikana monta vihollista, joista useimpiin hänellä on luonnollisesti kylmät välit (poikkeuksena ainakin Arpin Lusène, jota Roope pitää peräti ainutlaatuisena vastustajana). Näistä tunnetuimpia lienee Kulta-Into Pii, joka kilpailee Roopen kanssa samalla alalla. Don Rosan mukaan kaksikon viha toisiaan kohtaan alkaa jo Roopen nuoruudessa, kun Kulta-Into huiputtaa häntä Afrikassa. Roope ei tosin tiedä, kenet on kohdannut, sillä afrikaaneri ei paljasta nimeään; sen sijaan Kulta-Into muistaa varmasti Roopen antaman julkisen nöyryytyksen ja on siitä pitäen inhonnut kitupiikkiä. Kulta-Innon viha Roopea kohtaan on paljon suurempaa kuin Roopen inho häntä kohtaan, ainakin siitä päätellen, että Kulta-Into on useasti yrittänyt tappaa Roopen. Kulta-Innon katkeruus ei ole ihme, sillä Roope peittoaa hänet lähes jokaisessa yhteenotossa.
Kroisos Pennonen on Roopelle hyvin samankaltainen vastus kuin Kulta-Into, ja vaikka heidän yhteenottonsa eivät olekaan yhtä pahoja, ovat porhojen välit kaikkea muuta kuin lämpimät. Tämä tulee ilmi esimerkiksi lukuisten nyrkkitappeluiden ja sanaharkkojen ohella. Joskus Roope ja Kroisos pystyvät yhteistyöhönkin, joten mielestäni näiden kahden suhde ei ole yhtä ylitsepääsemättömän aggressiivinen kuin Roopen ja Kulta-Innon.
Varmasti Roope inhoaa myös Milla Magiaa, onhan tämä hyvin usein hänen ensilanttinsa kimpussa. Monesti pelko kuitenkin ylittää raivon, ja Roope muuttuu Millan edessä heikoksi. Millan viha Roopea kohtaan sen sijaan on selvempää: hän käyttää tätä vastaan rajuja otteita ja on ilmeisen ärtynyt aina joutuessaan ajattelemaan häntä. Kuten Kulta-Innon, myös Millan viha Roopea kohtaan lienee kertynyt tälle koettujen tappioiden ansiosta.
P.J. Petkunterä on yksi Roopen säälimättömimmistä vihollisista ja on todennäköisesti saanut Roopen vihat ikuisesti niskaansa – samoin Roope hänen. Esimerkiksi Rosan tarinassa Klondiken keisari Petkunterä ottaa Roopen vangikseen, ryöstää tämän valtauksen omistuskirjan ja pilkkaa tätä monen miehen voimin. Lopulta Roope menettää malttinsa ja tuhoaa Petkunterän laivan hyödyntäen räjähtäneen höyrykattilan aiheuttamaa tulipaloa. Tällaiseen kyetäkseen Roopen on oltava äärimmäisen raivoissaan ja vaikka hän saakin kostettua Petkunterälle tämän teot, hän tuskin koskaan unohtaa inhoaan tätä kohtaan. Hävittyään Roopelle Petkunterä on luonnollisesti suutuksissaan, joten molemmanpuoleinen vihamielisyys on taattu.
Roope ja Karhukopla eivät hekään ole ylimpiä ystävyksiä keskenään, mutta kaikkein selkeimmin vihasuhde nähdään Roopen ja Kivisyömmi Karhulan välillä. Kivisyömmi onkin Roopen vanhin vihollinen, sillä kaksikko teki tuttavuutta jo Roopen seikkaillessa Mississipillä. Vaikka Roope luultavasti inhoaa Kivisyömmiä syvästi, ei hän kuitenkaan ole aivan murhanhimoinen häntä kohtaan. Ainakin Rosan tarinassa Kaikkein mieluisin lahja Roope pelastaa Kivisyömmin hengen, vaikka tällä on aikomuksena räjäyttää koko Ankkalinna.
Jo rakkaussuhteiden puolella mainittu Roope & Kultu -suhde ei sekään ole vihaa vailla. Juuri tässä suhteessa ilmenee mielestäni parhaiten se, miten lähellä rakkaus ja viha oikeastaan ovat toinen toistaan. Kultu ja Roope vihaavat toisiaan, tai pikemminkin sitä, että rakastavat toisiaan. Heidän ylpeytensä saa aikaan lukuisia konflikteja ja siten myös vihantunteita.
Hiiriuniversumiin siirryttäessä useimmat vihamielisyydet hahmojen keskuudessa nähdään rikollisten ja lainvartijoiden välillä. Samalla puolella olevat hahmot tappelevat keskenään vakavasti paljon harvemmin.
Mikki Hiiren saattaessa Mustan Pekan vankilaan kerta toisensa jälkeen ja Pekan käyttäessä mitä julmimpia keinoja Mikkiä vastaan ovat heidän välinsä tulleet hyvinkin vihamielisiksi. Pekan inhoa Mikkiä kohtaan kuvastaa hyvin esimerkiksi se, että Pekka vankilassa ollessaan käyttää Mikin kuvaa tikkatauluna. Silloinkin, jos Mikki ja Pekka jostain syystä päätyvät tekemään yhteistyötä, kaksikko kinaa vähän väliä jostakin. Vuosien varrella kertynyt katkeruus ei siis ole sivuutettavissa olankohautuksella edes silloin, kun yhteen lyöttäytyminen on välttämätöntä.
Mikin ja Mustakaavun suhde toisiinsa on hyvin samanlainen kuin Pekan ja Mikin. Mikki sotkee usein Mustakaavun suunnitelmat, joten tällä on paljon kaunaa Mikkiä kohtaan. Mustakaavun käyttämät nimitykset Mikistä (esimerkiksi ”siimahäntä” ja ”pallokorva”, joita myös muiden rikollisten suusta on kuultu) ovat omiaan ilmaisemaan Kaavun mielipiteen Mikistä.
Muita mainittavia vihasuhteita en hiirimaailmaan hyvin vähän perehtyneenä juuri löydä. Yleisesti ottaen voisi sanoa suurimpien konfliktien asettuvan virkavallan ja rikollisten välille sekä päähenkilöiden ja erinäisten kertakäyttöhahmojen välille. Koska hiirimaailman ”hyvät hahmot” ovat usein lähes läpeensä hyviä, ei arkielämässä pahemmin synny kiistoja, mistä syystä hiirimaailma on mielestäni paljon ankkamaailmaa mielenkiinnottomampi.
Rakkaudella ja vihalla on loppujen lopuksi hyvin suuri rooli ankka- ja hiiritarinoissa. Akun ja Hannun välillä olisi käyty monta kisaa vähemmän, ellei molempien sydän sykkisi Iinekselle, ja Mustan Pekan elämä olisi suorastaan tylsää ilman ikuista vihollistaan Mikkiä. Kaikkein kiintoisimmaksi tarina menee rakkauden ja vihan limittyessä toisiinsa, mikä ei ainakaan ankkojen keskuudessa ole ennenkuulumatonta. Toivottavaa on, että käsikirjoittajat eivät kangistu kaavoihinsa, vaan keksivät yhä nerokkaampia tapoja käyttää hahmojen välisiä suhteita tarinoidensa suolana!
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 305 -
13.09.2009 klo 08:41:33
En ole vielä lopettanut kirjoittamista. Kohtapuolin lähetän kirjoittamani viestin. :D
// Ilmeisesti Akuhullunkin kone toimii taas, eli luultavasti hän pystyy vielä jatkamaan tuota viestiään.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja (viha)suhteet Ankka ja Hiiri-maailmassa
Monissa eri sarjakuvissa on hahmojen kesken ollut jos jonkinmoisia suhteita, näin on myös Disneyn Ankoilla ja Hiirillä. Ankka- ja Hiirimaailmassa on rakkaus, kaveri ja ja vihollissuhteita, ja näistä kaikista saa tehtyä varsin hyviä tarinoita, jos vain osaa käsikirjoittaa hyvin.
Monilla Ankkalinnan hahmoilla on ollut vain lyhyitä väliaikaisia suhteita, harvoilla tutuilla Disney-hahmoillamme on ollut vakituisia suhteita. Aku&Iines sekä Mikki&Minni ovat hyviä esimerkkejä vakituisesta parisuhteesta. Kun taas esim. Hannu Hanhella ei ole koskaan ollut kovin pitkää suhdetta keneenkään.
Ankoilla on ollut monenlaisia suhteita keskenään aivan Ankkojen alkuajoista lähtien. Iineshän tunnettiin alun alkujaan Donna Duckina, ja jo Iineksen ensiesiintymisessä Aku rakastui palavasti Iinekseen ja yritti hurmata tämän hienolla autolla, 313:lla. Aku ja Iines ovat olleet jo pitkään rakastuneita toisiinsa, eli heillä on rakkaussuhde, ja myös ystävyyssuhde. Aku ja Iines tykkäävät toisistaan, tosin joskus heille saattaa tulla pientä riitaa. Joskus Aku saattaa mokata pahemman kerran ja tällöin Iines usein suuttuu Akulle, lopulta he kuitenkin aina saavat selvitettyä välinsä, kun kerran tykkäävät niin paljon toisistaan. Mielestäni Aku ja Iines sopivat hyvin toisilleen ja pienet riidat ja kinat tuovat hyviä lisämausteita tarinoihin. Välillä Iines saattaa olla hetkellisesti Hannunkin kanssa, jos on jotenkin pettynyt Akun toimintaan. Hannun kanssa Iines on kuitenkin aika harvoin ja he ovatkin enimmäkseen ystäviä. Don Rosan mukaan Aku ja Iines menivät lopulta naimisiin, mutta juuri muita todisteita tästä asiasta ei ole. Melkeinpä jokaisessa tarinassa Aku ja Iinestä kuvataan parina, jolla joskus tulee joitakin riitoja.
Akusta on kiinnostunut eräs toinenkin henkilö, nimittäin luola-ankka Una. Una on jo pitkän aikaa ollut ihastuksissa Akuun, mutta Aku ei sen sijaan ole kiinnostunut Unasta. Una aina yrittää parhaansa saadakseen Akun itselleen, mutta Aku kuitenkin tykkää enemmän Iineksestä. Una ja Aku ovat useimmiten kuitenkin ystäviä. Eräässä vuoden 2002 Akkarin tarinassa Aku yrittää juonia Unan Rakastumaan Hannuun, sillä tämä ei halua, että Una on kiinnostunut hänestä itsestään. Tarinan lopussa Una kertoo rakastavansa sekä Akua, että Hannua. Iines ja Una eivät ole keskenään ihan parhaissa väleissä, mutta he eivät kuitenkaan ole samanlaisia riitapukareita, kuin vaikkapa Aku ja Hannu. Usein Una osoittaa rakkauttaan Akulle tuomalla hänelle jotain aika vaatimattomia lahjoja, jotka hän on usein itse tehnyt.
Hannu siis on ollut Iineksen kanssa, mutta Hannu on "pettänyt" Iinestä joskus, sillä tämä pyörii usein monien naisten ympärillä. Monet Ankkalinnan naiset kiinnostuvat Hannusta, ja Hannu todellakin pitää naisten antamasta huomiosta. Hannua pystyy myös helposti huijaamaan, sillä hän saattaa helposti joutua jopa hyväksikäytettäväksi. Yleensä Iinestä vähän harmittaa nähdessään Hannun jonkun toisen kanssa, vaikka sillä hetkellä olisikin Akun tyttöystävä. Jopa Milla Magia on eräässä tarinassa ollut Hannun tyttöystävänä, aluksi Milla vain teeskenteli rakastavansa Hannua (tuossa vaiheessa Milla oli naamioitunut), mutta tarinan lopussa tuntui, että Milla olisi aidosti ihastunut Hannuun. Heidän kuitenkin oli erottava, sillä Millan paljastuttua Millaksi Hannu tuskin olisi hyväksynyt sellaista ilkeää noita tyttöystäväkseen. Mielestäni tätä romanssia oli ihan kiva seurata, mutta tiesihän sen jo tarinan alussa ettei siitä mitään tulisi.
Tarinassa Vuosisadan Rakkaustarina Milla rakastuu ihan oikeasti erääseen Jeremias-nimiseen Ankkaan. Molemmilla on paljon tunteita toisiaan kohtaan ja Milla olisi jopa valmis luopumaan lopullisesti Roopen ensilantista Jeremiaan vuoksi. He ovat jo lähellä mennä naimisiin, mutta Jeremias yrittää itse varastaa Roopen ensilantin ja näin heidän suhteensa loppui.
Roopella on ollut muutamia tyttöystäviä hänen kivisydämestään huolimatta. Mielenkiintoisin Roopen suhde on ollut hänen ja Kultu Kimalluksen välillä. Roope ja Kultu tapasivat ensi kerran Klondikessa ja Roope sekä Kultu ihastuivat melkein heti toisiinsa, tosin kumpikaan ei kehdannut tunnustaa ihastumistaan. Molemmat siis olivat rakastuneita, mutta jotenkin he eivät vain lopulta sopineet toisilleen. Roope huomasi, että kultu pelasi epärehellistä peliä (oikeastaan hänen elämänsä oli kieroilua täynnä), aina silloin tällöin. Kultukaan ei pitänyt Roopen kivisydämestä ja siitä, kuinka kitupiikki Roopesta oli tulossa. Tämän takia heidänkin lähes alkamaton suhde päättyi. Osittain heidän asusteensa päättyminen johtui eräästä kirjeestä. Kultu oli lähettänyt Roopelle erään kirjeen, kirje oli jo Roopen hyppysissä, mutta tämä ei uskaltanut avata kirjettä. Roope heitti avaamattoman kirjeen lumihankeen, ja lähti matkoihinsa. Kirjeessä todennäköisesti oli jotain Kultun rakkaudenosoituksia Roopelle, ja kirje olisi voinut tehdä Roopen elämästä varsin erilaisen. Roopen Klondike-aikojen jälkeen hän ja Kultu ovat tavanneet muutamia kertoja, pääasiassa Rosan ja Barksin tarinoissa ja yhä tuolloin heidän välillään oli kipinää.
Roopella on ollut jonkinmoisia tunteita myös erästä toista naista kohtaan, nimittäin Riitta Hanhea. Pääasiassahan homma menee niin, että Riitta se on joka yrittää saada Roopen pään pyörälle. Roope ei taas tunnu kiinnostuvan Riitasta, ja välillä Roope tuntee jopa vihaa Riittaa kohtaan. Riitta on hyväsydäminen, eikä tarkoita ainaisella piirityksellään Roopelle mitään pahaa, Riitta-raasu nyt vain on niin ihastunut Roopeen. Usein Riitta menee Roopen rahasäiliölle, mukanaan joitakin leivonnaisia tai muita lahjoja, mutta laihoin tuloksin. Välillä Riitta saattaa lähteä pois Roopen luota suosiolla (joka ei siis halua tavata Riittaa), mutta välillä Roope joutuu käyttämään voimakeinoja Riittaa kohtaan ja joskus hän joutuu käyttämään rahasäiliön puolustusvälineitä Riitan karkottamiseen. Useissa Romano Scarpan tarinoissa Roope nimittää Riittaa Hullu-Riitaksi. Joskus Riitta on jopa seurustellut Piin tai Pennosen kanssa, jotta Roope tuli mustasukkaiseksi. Mm. tarinassa nimeltä Toiseksi Paras Riitta alkaa seurustelemaan Kulta-Innon kanssa. Pii ei oikeasti ole ihastunut Riittaan, vaan yrittää käyttää tätä hyväkseen. Lopulta heidän suhteensa kuitenkin päättyy. Mainittakoon vielä, että joissakin tarinoissa myös Roope saattaa käyttää rakastunutta Riittaa hyväksi kaikenlaisissa asioissa.
Eräässä tarinassa jopa Roope on ihastunut Milla Magiaan, tosin tämä ei ollut aitoa ihastumista, johtuen siitä, että tuolloin Milla käytti omia pahoja taikojaan Roopen pään menoksi.
Naisystävien lisäksi Roopella on ollut myös lukuisia vihollisia ja vihasuhteita. Jo Klondikeaikoina Roope sai kokea nahassaan P. J. Petkunterän kieroilut. Roope ja Petkunterä eivät koskaan ole olleet hyvissä väleissä. Klondikessa Roope joutui kohtaamaan Petkunterän muutamia kertoja, mutta hän on kuitenkin tavannut Petkunterän vanhemmallakin iällä, ja vihaisissa merkeissä. Petkunterä ei kaihda pahimpiakaan keinoja, joten hän on joskus yrittänyt jopa tappaa Roopen.
Petkunterän lisäksi Roope ei ole hyvissä väleissä parin miljardöörin kanssa. Roope vihaa mm. Kulta-Into Piitä ja Kroisos Pennosta. Nämä kaksi ovat kieroja, ja ilkeitä, joten Roope ei ole ikinä pitänyt näistä kahdesta. Kroisoksen Roope joutuu kohtaamaan useammin kuin Piin, sillä Kroisos pitää majaansa Ankkalinnassa. Usein Kulta-into antaa Roopelle kovan vastuksen, vaikka esiintyykin tarinoissa harvemmin kuin Pennonen. Jo Roopen ja Piin ensikohtaaminen oli kaikkea muuta kuin ystävällinen ja mieluisa. He aloittivat tappelun ja kovan sanaharkan Piin ensiesiintymistarinassa. Lopulta todettiin, että Roope oli hitusen rikkaampi kuin Pii.
Näiden pohattojen lisäksi Roopella on ollut lukuisia vihasuhteita moniin eri Ankkalinnan kelmeihin. Pahin Roopen painajaisista lienee Karhukopla tai Milla Magia. Näitä Roope on inhonnut jo pitkän aikaa, aina 50-ja 60-luvuilta lähtien.
Roope inhoaa Karukoplaa todella paljon, mutta kaikista eniten vanhaa Kivisyömmi Karhulaa, joka on ollut Roopen yksi pahimmista vastustajista jo monien vuosikymmenien ajan. He ovat kohdanneet toisensa monesti, ympäri maailman. Kivisyömmi on karhukoplan jäsenistä ilkein ja häijyin, joten hän on ainakin omasta mielestäni ollut pahin Karhukoplalainen vastustaja Roopelle. Roope kuitenkin tuntuu kunnioittavan Kivisyömmeä, sillä eräässä Rosan tarinassa hän tarjosi auttavaa kättä Kivisyömmelle.
Musta Ritariakin Roope vihaa todella paljon. Ritari yrittää tehdä jatkuvasti pahaa Roopelle. Roope pitää ritaria melko pahana vastustajana. Usein näitä Musta Ritari-tarinoita piirtää ja käsikirjoittaa amerikkalainen Don Rosa.
Pienimuotoinen vihasuhde on myöskin ollut Roopen ja hänen sisaruksiensa välillä. Nuorena poikana Roope tuli rahanahneeksi, eikä tämän jälkeen enää pitänyt siskoihinsa juuri mitään yhteyttä. Hortensia ja Matilda panivat pahakseen, ja suuttuivat Roopelle. Joissakin nyky-tarinoissa heidän välinsä ovat vähän kireät.
Akun ja Teppo Tulpun välillä on melkeinpä aina ollut vihasuhde. Nämä kaksi ovat Paratiisitien pahimmat riitapukarit, ja heidän riitansa häiritsee naapurissa olevia. Joskus heidän riitansa on viety oikeuden eteen ja heidät on pakotettu olemaan paremmissa väleissä keskenään. Tulppu teki ensiesiintymisensä eräässä Barksin tarinassa, tuolloin Akun ja Tulpun välille ei ollut kertynyt juurikaan vihaa. Mutta muutaman vuoden päästä heidän välillään jo kiehui. Nykyään lähes kaikissa tarinoissa (joissa molemmat esiintyvät) heidä välillään on ainakin jotain vihan tapaista, usein paljon pahempaakin. Usein Aku ja Teppo tekevät kaikenlaisia kepposia toisilleen, esim. Työntävät toistensa postilaatikkoon kaikenlaista roskaa tai kippaavat toistensa pihoilleen kuormallisen mätiä omenoita. Itse ainakin tykkään näistä Aku+Teppo+vihasuhde-tarinoista, niistä ei hauskuus ja mielenkiinto puutu.
Mikki ja Minni ovat yksi tunnetuimmista sarjakuvapareista. he ovat olleet yhdessä jo melkein kahdeksan vuosikymmentä. Heidän suhteensa on vakaalla pohjalla eikä heidän välilleen ole kehkeytynyt kovin kummoisia riitoja. Korkeintaan heillä on ollut joitakin pieniä arkielämän huolia ja ärsykkeitä. Mikki ei esimerkiksi halua lähteä Minnin kanssa ostoksille, sillä hän kuitenkin joutuisi kantelemaan ostettuja tavaroita ympäri kaupunkia. Myös Minnin talonsiivoamista hän välttelee. Vaikka Minnin ja Mikin suhde on vahva ja vakaa, osaa Minni olla vaativakin ja välillä hän saattaa vaatia liikoja Mikiltä. Joskus Minni suuttuu Mikille aika turhista asioista ja tämä on Minnin yksi ärsyttävistä puolista.
Seuraavaksi tulee mieleen erään Karhukelmin ja Neiti Näpsän suhde. Tämä suhde tosin kesti vain vähän aikaa, mutta tämä eräs Karhukelmi rakastui palavasti Neiti Näpsään eräässä taskaritarinassa. Ihastus oli molemmanpuoleinen. karhukelmi osoitti Näpsälle, kuinka romanttinen hän pohjimmiltaan on. Näpsä ihastui Karhukoplalaiseen välittömästi, mutta pian kelmi huijasi Näpsää, ja laittoi Rahasäiliön turvalaitteet pois päältä. Tämän seurauksena muut karhukoplan kelmit hipsivät rahasäiliöön Näpsän ja kelmin ollessa ulkona ja varastivat paljon rahaa. Pian asia kävi ilmi ja neiti Näpsä ja kelmi joutuivat eroamaan. Heidän välillään kuitenkin oli vielä tunteita/kipinää eron jälkeenkin, sillä kelmi rakkautta osoittaen palautti rikostovereidensa anastamat rahat Neiti Näpsän kotiovelle. Neiti Näpsä - Karhukelmi-suhdetta oli kiva lukea, mutta oli kuitenkin parempi, ettei heidän välilleen syntynyt mitään pysyvänpää. Se olisi sekoittanut Ankka-sarjakuvat tyystin.
Myös eräät muut Ankkalinnan roistot ovat löytäneet itselleen nais/miesystävän. Musta Pekka ja Hertta taitavat olla ainoa vakituisesti seurusteleva pari. Musta Pekka ja Hertta pitävät toisistaan, tosin myös heillä syntyy joskus pientä kinaa. Tosin heidän kinansa ovat usein aika mitättömiä. Herttakin omaa rikollisen taustan, joten myös hertta on aina silloin tällöin varastelemassa kaikkea Mustan Pekan kanssa. Hertta on usein tyytyväinen, kun Musta Pekka varastaa hänelle hienoja sekä kalliita koruja.
Mielenkiintoinen suhdekuvio on Hessun, Pollen ja Helunan välinen hässäkkä. Heluna ei taida olla ihan tosissaan, kun pyörittää kahta miestä, vuorotelleen. Useimmiten Heluna on Pollen tyttöystävä, mutta hän on myös nähty Hessun seurassa. Outoa, eikö? Hessu ja polle ovat kuitenkin keskenään hyvissä väleissä, toisin kuin Aku ja Hannu. Itseasiassa Hessu ja Polle eivät ole melkein koskaan kilpailleet Helunasta, eli he ovat Akun ja Hannun vastakohtia. Heluna osaa joskus olla hankala, joten kumpikaan (Polle tai Hessu) eivät seurustele vakituisesti Helunan kanssa, ja joskus nämä kaksi ovat Helunan kanssa vain ystäviä. Polle kuitenkin seurustelee useammin halunan kanssa, kuin Hessu. Omasta mielestäni Polle sopisi Helunalle vähän paremmin kuin Hessu, tosin parasta olisi, ettei kumpikaan saa Helunaa itselleen.
Myös Ankanpojat ovat joskus rakastuneet joihinkin ikäisiinsä tyttöihin. usein Ankanpojat ihastuvat johonkin tosissaan, eivätkä halua vitsailla asialla. Ankanpojat ovat kuitenkin todella nuoria, eikä heistä kukaan toistaiseksi ole ollut vakituinen seurustelija. Näille tarinoille on tyypillistä, että kun joku Ankanpojista rakastuu johonkin tyttöön, toiset yrittävät pilata sen rakastuneen Ankanpojan ja tytön suhteen. Näin kävi esimerkiksi eräässä varsin uudessa Ankkatarinassa.
Usein Aku ja Mikki ovat sinnikkäitä naistensa kanssa, vaikka nämä joskus hankalia ovatkin. Joillakin seikkailuretkillään Aku ja Mikki ovat kohdanneet lukuisia eri neitoja, joihin jopa Mikki on joskus salaa ihastunut. Eipä uskoisi Mikistä! Aku on ihan eri maata, ja hän on flirtannut joidenkin naisten kanssa jopa Iineksen nähden.
Myös piinkova rikollinen, Mustakaapu, on ollut elämänsä aikana parin naisen kanssa. Eräässä Tarinassa Matami Mimmi ihastui Mustakaapuun, mutta tuolloin rakkaus ei ollut molemminpuoleista. Kaapu käytti Matami Mimmin taikoja hyväkseen, jotta saisi ryövättyä Ankkalinnan pankit ja koruliikkeet. Lopulta Kaapu saatiin kiinni. Ja monien vaiheiden jälkeen Mimmi rakastui palavasti Poliisimestari Sisuun, tosin Sisu ei rakastanut Mimmiä. Sisulla on ollut jo pitkän aikaa vaimo, jota tosin näytetään tarinoissa varsin harvoin. Vaimon nimi taisi olla Sirkka. Sisun vaimoa näkee varsin usein italialaistarinoissa, ja Simon ja hänen suhteensa on vakaalla pohjalla, riitoja heillä ei paljoakaan ole ollut. Heidän suhteensa on ollut vakituinen jo pitkän aikaa.
Myös Pelle Pelottomalla on ollut muutamia lyhyitä rakkaussuhteita. Tosin niistä ei ole mitään kummempaa kerrottavaa. pelle ei nimittäin ole mikään hirmuinen hurmuri, joka vie naisia miten tahtoo. Pellellä on ollut vihasuhde Velmu Viurusilmään vanhemmissa Ankka-tarinoissa. Molemmat ovat keksijöitä: Toinen on tunnollinen kansalainen ja toinen taas konna, joten ei ihme että heidän välinsä ovat olleet melko huonot.
Myös Indiana Hopolla on ollut muutamia suhteita, joista ehkä suurin osa on ollut vihasuhteita. Indiana ja Kaivanto ovat olleet vihollisia jo todella kauan aikaa. usein varsinkin Kaivanto yrittää Kiristää tai muuten pilata Indianan suunnitelmat. Usein Indianan etsiessä jotain aarretta Kaivanto tulee, ja yrittää napata aarteen itselleen, kuitenkin onnistumatta siinä. Indianalla on yleensä apunaan Mikki jonka avulla he onnistuvat peittoamaan Kaivannon. Kaivanto ei kaihda pahimpiakaan keinoja Indiana Hopon suhteen. Kaivanto on uhannut Indianaa aseellakin monta kertaa.
Tupu, Hupu ja Lupu & Leenu, Liinu ja Tiinu toisinaan inhoavat toisiaan. Välillä taas pitävät toisistaan. Eli pientä rakkauttakin näiden henkilöiden kesken on ollut ja myös vihaa. Tytöt varsinkin piikittelevät Ankanpoikia, tai muuten ärsyttävät heitä. Välillä nämä lapset ottavat mittaa toisistaan erilaisin tavoin.
Yksi mielenkiintoinen pari on Aaron Ankka & Hortensia MacAnkka. Molemmat ovat tulisia ja ärhäköitä, ja he olivat vähän samanlainen pari kuin Roope & Kultu. Pienistä riidoista huolimatta he ihastuvat toisiinsa ja saavat kaksi lasta: Akun ja Dellan.
Yhteenveto: Ankoilla sekä hiirillä on ollut monia eri tyttö/poikaystäviä. Kuuluisimpia pareja ovat ehkäpä Aku&Iines sekä Mikki&Minni. Aku&Iines ovat olleet yhdessä jo todella monen vuosikymmenen ajan, samoin myös Mikki&Minni. Tottakai myös muilla Ankkalinnalaisilla on ollut elämässään monia eri suhteita, mm. jopa Roopella on ollut suhde Kultu Kimallukseen. On tyypillistä, että usein näille Ankkalinnan rakastavaisille pareille tulee välillä pienenmpiä tai suurempia riitoja eli he riitaantuvat väliaikaisesti, mutta saavat tarinan lopussa kuitenkin välinsä sovittua. Ankkalinnassa ei myöskään olla säästytty vihasuhteilta, sillä Akun ja Tulpun välillä on ollut äärimmäisen suuri vihasuhde. Näiden kahden keskenäistä kamppailua toisiaan vastaan on varsin mielenkiintoista lukea. Mielenkiintoisimmat riitapukarit ovat siis Aku ja Tulppu ja ehkä paras pari on Iines&Aku tai Roope&Kultu. Näille molemmille pareille sattuu ja tapahtuu, hyviä ja huonoja asioita. Joka tapauksessa Ankkalinnassa ei ole montaa paria, jotka seurustelisivat vuosikausia. Toivoisin, että Roope & Kultu-tarinoita oltaisiin tehty enemmän, sillä he olivat hyvä pari, kaikin puolin. Jatkuu...
// Ilmeisesti Akuhullunkin kone toimii taas, eli luultavasti hän pystyy vielä jatkamaan tuota viestiään.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja (viha)suhteet Ankka ja Hiiri-maailmassa
Monissa eri sarjakuvissa on hahmojen kesken ollut jos jonkinmoisia suhteita, näin on myös Disneyn Ankoilla ja Hiirillä. Ankka- ja Hiirimaailmassa on rakkaus, kaveri ja ja vihollissuhteita, ja näistä kaikista saa tehtyä varsin hyviä tarinoita, jos vain osaa käsikirjoittaa hyvin.
Monilla Ankkalinnan hahmoilla on ollut vain lyhyitä väliaikaisia suhteita, harvoilla tutuilla Disney-hahmoillamme on ollut vakituisia suhteita. Aku&Iines sekä Mikki&Minni ovat hyviä esimerkkejä vakituisesta parisuhteesta. Kun taas esim. Hannu Hanhella ei ole koskaan ollut kovin pitkää suhdetta keneenkään.
Ankoilla on ollut monenlaisia suhteita keskenään aivan Ankkojen alkuajoista lähtien. Iineshän tunnettiin alun alkujaan Donna Duckina, ja jo Iineksen ensiesiintymisessä Aku rakastui palavasti Iinekseen ja yritti hurmata tämän hienolla autolla, 313:lla. Aku ja Iines ovat olleet jo pitkään rakastuneita toisiinsa, eli heillä on rakkaussuhde, ja myös ystävyyssuhde. Aku ja Iines tykkäävät toisistaan, tosin joskus heille saattaa tulla pientä riitaa. Joskus Aku saattaa mokata pahemman kerran ja tällöin Iines usein suuttuu Akulle, lopulta he kuitenkin aina saavat selvitettyä välinsä, kun kerran tykkäävät niin paljon toisistaan. Mielestäni Aku ja Iines sopivat hyvin toisilleen ja pienet riidat ja kinat tuovat hyviä lisämausteita tarinoihin. Välillä Iines saattaa olla hetkellisesti Hannunkin kanssa, jos on jotenkin pettynyt Akun toimintaan. Hannun kanssa Iines on kuitenkin aika harvoin ja he ovatkin enimmäkseen ystäviä. Don Rosan mukaan Aku ja Iines menivät lopulta naimisiin, mutta juuri muita todisteita tästä asiasta ei ole. Melkeinpä jokaisessa tarinassa Aku ja Iinestä kuvataan parina, jolla joskus tulee joitakin riitoja.
Akusta on kiinnostunut eräs toinenkin henkilö, nimittäin luola-ankka Una. Una on jo pitkän aikaa ollut ihastuksissa Akuun, mutta Aku ei sen sijaan ole kiinnostunut Unasta. Una aina yrittää parhaansa saadakseen Akun itselleen, mutta Aku kuitenkin tykkää enemmän Iineksestä. Una ja Aku ovat useimmiten kuitenkin ystäviä. Eräässä vuoden 2002 Akkarin tarinassa Aku yrittää juonia Unan Rakastumaan Hannuun, sillä tämä ei halua, että Una on kiinnostunut hänestä itsestään. Tarinan lopussa Una kertoo rakastavansa sekä Akua, että Hannua. Iines ja Una eivät ole keskenään ihan parhaissa väleissä, mutta he eivät kuitenkaan ole samanlaisia riitapukareita, kuin vaikkapa Aku ja Hannu. Usein Una osoittaa rakkauttaan Akulle tuomalla hänelle jotain aika vaatimattomia lahjoja, jotka hän on usein itse tehnyt.
Hannu siis on ollut Iineksen kanssa, mutta Hannu on "pettänyt" Iinestä joskus, sillä tämä pyörii usein monien naisten ympärillä. Monet Ankkalinnan naiset kiinnostuvat Hannusta, ja Hannu todellakin pitää naisten antamasta huomiosta. Hannua pystyy myös helposti huijaamaan, sillä hän saattaa helposti joutua jopa hyväksikäytettäväksi. Yleensä Iinestä vähän harmittaa nähdessään Hannun jonkun toisen kanssa, vaikka sillä hetkellä olisikin Akun tyttöystävä. Jopa Milla Magia on eräässä tarinassa ollut Hannun tyttöystävänä, aluksi Milla vain teeskenteli rakastavansa Hannua (tuossa vaiheessa Milla oli naamioitunut), mutta tarinan lopussa tuntui, että Milla olisi aidosti ihastunut Hannuun. Heidän kuitenkin oli erottava, sillä Millan paljastuttua Millaksi Hannu tuskin olisi hyväksynyt sellaista ilkeää noita tyttöystäväkseen. Mielestäni tätä romanssia oli ihan kiva seurata, mutta tiesihän sen jo tarinan alussa ettei siitä mitään tulisi.
Tarinassa Vuosisadan Rakkaustarina Milla rakastuu ihan oikeasti erääseen Jeremias-nimiseen Ankkaan. Molemmilla on paljon tunteita toisiaan kohtaan ja Milla olisi jopa valmis luopumaan lopullisesti Roopen ensilantista Jeremiaan vuoksi. He ovat jo lähellä mennä naimisiin, mutta Jeremias yrittää itse varastaa Roopen ensilantin ja näin heidän suhteensa loppui.
Roopella on ollut muutamia tyttöystäviä hänen kivisydämestään huolimatta. Mielenkiintoisin Roopen suhde on ollut hänen ja Kultu Kimalluksen välillä. Roope ja Kultu tapasivat ensi kerran Klondikessa ja Roope sekä Kultu ihastuivat melkein heti toisiinsa, tosin kumpikaan ei kehdannut tunnustaa ihastumistaan. Molemmat siis olivat rakastuneita, mutta jotenkin he eivät vain lopulta sopineet toisilleen. Roope huomasi, että kultu pelasi epärehellistä peliä (oikeastaan hänen elämänsä oli kieroilua täynnä), aina silloin tällöin. Kultukaan ei pitänyt Roopen kivisydämestä ja siitä, kuinka kitupiikki Roopesta oli tulossa. Tämän takia heidänkin lähes alkamaton suhde päättyi. Osittain heidän asusteensa päättyminen johtui eräästä kirjeestä. Kultu oli lähettänyt Roopelle erään kirjeen, kirje oli jo Roopen hyppysissä, mutta tämä ei uskaltanut avata kirjettä. Roope heitti avaamattoman kirjeen lumihankeen, ja lähti matkoihinsa. Kirjeessä todennäköisesti oli jotain Kultun rakkaudenosoituksia Roopelle, ja kirje olisi voinut tehdä Roopen elämästä varsin erilaisen. Roopen Klondike-aikojen jälkeen hän ja Kultu ovat tavanneet muutamia kertoja, pääasiassa Rosan ja Barksin tarinoissa ja yhä tuolloin heidän välillään oli kipinää.
Roopella on ollut jonkinmoisia tunteita myös erästä toista naista kohtaan, nimittäin Riitta Hanhea. Pääasiassahan homma menee niin, että Riitta se on joka yrittää saada Roopen pään pyörälle. Roope ei taas tunnu kiinnostuvan Riitasta, ja välillä Roope tuntee jopa vihaa Riittaa kohtaan. Riitta on hyväsydäminen, eikä tarkoita ainaisella piirityksellään Roopelle mitään pahaa, Riitta-raasu nyt vain on niin ihastunut Roopeen. Usein Riitta menee Roopen rahasäiliölle, mukanaan joitakin leivonnaisia tai muita lahjoja, mutta laihoin tuloksin. Välillä Riitta saattaa lähteä pois Roopen luota suosiolla (joka ei siis halua tavata Riittaa), mutta välillä Roope joutuu käyttämään voimakeinoja Riittaa kohtaan ja joskus hän joutuu käyttämään rahasäiliön puolustusvälineitä Riitan karkottamiseen. Useissa Romano Scarpan tarinoissa Roope nimittää Riittaa Hullu-Riitaksi. Joskus Riitta on jopa seurustellut Piin tai Pennosen kanssa, jotta Roope tuli mustasukkaiseksi. Mm. tarinassa nimeltä Toiseksi Paras Riitta alkaa seurustelemaan Kulta-Innon kanssa. Pii ei oikeasti ole ihastunut Riittaan, vaan yrittää käyttää tätä hyväkseen. Lopulta heidän suhteensa kuitenkin päättyy. Mainittakoon vielä, että joissakin tarinoissa myös Roope saattaa käyttää rakastunutta Riittaa hyväksi kaikenlaisissa asioissa.
Eräässä tarinassa jopa Roope on ihastunut Milla Magiaan, tosin tämä ei ollut aitoa ihastumista, johtuen siitä, että tuolloin Milla käytti omia pahoja taikojaan Roopen pään menoksi.
Naisystävien lisäksi Roopella on ollut myös lukuisia vihollisia ja vihasuhteita. Jo Klondikeaikoina Roope sai kokea nahassaan P. J. Petkunterän kieroilut. Roope ja Petkunterä eivät koskaan ole olleet hyvissä väleissä. Klondikessa Roope joutui kohtaamaan Petkunterän muutamia kertoja, mutta hän on kuitenkin tavannut Petkunterän vanhemmallakin iällä, ja vihaisissa merkeissä. Petkunterä ei kaihda pahimpiakaan keinoja, joten hän on joskus yrittänyt jopa tappaa Roopen.
Petkunterän lisäksi Roope ei ole hyvissä väleissä parin miljardöörin kanssa. Roope vihaa mm. Kulta-Into Piitä ja Kroisos Pennosta. Nämä kaksi ovat kieroja, ja ilkeitä, joten Roope ei ole ikinä pitänyt näistä kahdesta. Kroisoksen Roope joutuu kohtaamaan useammin kuin Piin, sillä Kroisos pitää majaansa Ankkalinnassa. Usein Kulta-into antaa Roopelle kovan vastuksen, vaikka esiintyykin tarinoissa harvemmin kuin Pennonen. Jo Roopen ja Piin ensikohtaaminen oli kaikkea muuta kuin ystävällinen ja mieluisa. He aloittivat tappelun ja kovan sanaharkan Piin ensiesiintymistarinassa. Lopulta todettiin, että Roope oli hitusen rikkaampi kuin Pii.
Näiden pohattojen lisäksi Roopella on ollut lukuisia vihasuhteita moniin eri Ankkalinnan kelmeihin. Pahin Roopen painajaisista lienee Karhukopla tai Milla Magia. Näitä Roope on inhonnut jo pitkän aikaa, aina 50-ja 60-luvuilta lähtien.
Roope inhoaa Karukoplaa todella paljon, mutta kaikista eniten vanhaa Kivisyömmi Karhulaa, joka on ollut Roopen yksi pahimmista vastustajista jo monien vuosikymmenien ajan. He ovat kohdanneet toisensa monesti, ympäri maailman. Kivisyömmi on karhukoplan jäsenistä ilkein ja häijyin, joten hän on ainakin omasta mielestäni ollut pahin Karhukoplalainen vastustaja Roopelle. Roope kuitenkin tuntuu kunnioittavan Kivisyömmeä, sillä eräässä Rosan tarinassa hän tarjosi auttavaa kättä Kivisyömmelle.
Musta Ritariakin Roope vihaa todella paljon. Ritari yrittää tehdä jatkuvasti pahaa Roopelle. Roope pitää ritaria melko pahana vastustajana. Usein näitä Musta Ritari-tarinoita piirtää ja käsikirjoittaa amerikkalainen Don Rosa.
Pienimuotoinen vihasuhde on myöskin ollut Roopen ja hänen sisaruksiensa välillä. Nuorena poikana Roope tuli rahanahneeksi, eikä tämän jälkeen enää pitänyt siskoihinsa juuri mitään yhteyttä. Hortensia ja Matilda panivat pahakseen, ja suuttuivat Roopelle. Joissakin nyky-tarinoissa heidän välinsä ovat vähän kireät.
Akun ja Teppo Tulpun välillä on melkeinpä aina ollut vihasuhde. Nämä kaksi ovat Paratiisitien pahimmat riitapukarit, ja heidän riitansa häiritsee naapurissa olevia. Joskus heidän riitansa on viety oikeuden eteen ja heidät on pakotettu olemaan paremmissa väleissä keskenään. Tulppu teki ensiesiintymisensä eräässä Barksin tarinassa, tuolloin Akun ja Tulpun välille ei ollut kertynyt juurikaan vihaa. Mutta muutaman vuoden päästä heidän välillään jo kiehui. Nykyään lähes kaikissa tarinoissa (joissa molemmat esiintyvät) heidä välillään on ainakin jotain vihan tapaista, usein paljon pahempaakin. Usein Aku ja Teppo tekevät kaikenlaisia kepposia toisilleen, esim. Työntävät toistensa postilaatikkoon kaikenlaista roskaa tai kippaavat toistensa pihoilleen kuormallisen mätiä omenoita. Itse ainakin tykkään näistä Aku+Teppo+vihasuhde-tarinoista, niistä ei hauskuus ja mielenkiinto puutu.
Mikki ja Minni ovat yksi tunnetuimmista sarjakuvapareista. he ovat olleet yhdessä jo melkein kahdeksan vuosikymmentä. Heidän suhteensa on vakaalla pohjalla eikä heidän välilleen ole kehkeytynyt kovin kummoisia riitoja. Korkeintaan heillä on ollut joitakin pieniä arkielämän huolia ja ärsykkeitä. Mikki ei esimerkiksi halua lähteä Minnin kanssa ostoksille, sillä hän kuitenkin joutuisi kantelemaan ostettuja tavaroita ympäri kaupunkia. Myös Minnin talonsiivoamista hän välttelee. Vaikka Minnin ja Mikin suhde on vahva ja vakaa, osaa Minni olla vaativakin ja välillä hän saattaa vaatia liikoja Mikiltä. Joskus Minni suuttuu Mikille aika turhista asioista ja tämä on Minnin yksi ärsyttävistä puolista.
Seuraavaksi tulee mieleen erään Karhukelmin ja Neiti Näpsän suhde. Tämä suhde tosin kesti vain vähän aikaa, mutta tämä eräs Karhukelmi rakastui palavasti Neiti Näpsään eräässä taskaritarinassa. Ihastus oli molemmanpuoleinen. karhukelmi osoitti Näpsälle, kuinka romanttinen hän pohjimmiltaan on. Näpsä ihastui Karhukoplalaiseen välittömästi, mutta pian kelmi huijasi Näpsää, ja laittoi Rahasäiliön turvalaitteet pois päältä. Tämän seurauksena muut karhukoplan kelmit hipsivät rahasäiliöön Näpsän ja kelmin ollessa ulkona ja varastivat paljon rahaa. Pian asia kävi ilmi ja neiti Näpsä ja kelmi joutuivat eroamaan. Heidän välillään kuitenkin oli vielä tunteita/kipinää eron jälkeenkin, sillä kelmi rakkautta osoittaen palautti rikostovereidensa anastamat rahat Neiti Näpsän kotiovelle. Neiti Näpsä - Karhukelmi-suhdetta oli kiva lukea, mutta oli kuitenkin parempi, ettei heidän välilleen syntynyt mitään pysyvänpää. Se olisi sekoittanut Ankka-sarjakuvat tyystin.
Myös eräät muut Ankkalinnan roistot ovat löytäneet itselleen nais/miesystävän. Musta Pekka ja Hertta taitavat olla ainoa vakituisesti seurusteleva pari. Musta Pekka ja Hertta pitävät toisistaan, tosin myös heillä syntyy joskus pientä kinaa. Tosin heidän kinansa ovat usein aika mitättömiä. Herttakin omaa rikollisen taustan, joten myös hertta on aina silloin tällöin varastelemassa kaikkea Mustan Pekan kanssa. Hertta on usein tyytyväinen, kun Musta Pekka varastaa hänelle hienoja sekä kalliita koruja.
Mielenkiintoinen suhdekuvio on Hessun, Pollen ja Helunan välinen hässäkkä. Heluna ei taida olla ihan tosissaan, kun pyörittää kahta miestä, vuorotelleen. Useimmiten Heluna on Pollen tyttöystävä, mutta hän on myös nähty Hessun seurassa. Outoa, eikö? Hessu ja polle ovat kuitenkin keskenään hyvissä väleissä, toisin kuin Aku ja Hannu. Itseasiassa Hessu ja Polle eivät ole melkein koskaan kilpailleet Helunasta, eli he ovat Akun ja Hannun vastakohtia. Heluna osaa joskus olla hankala, joten kumpikaan (Polle tai Hessu) eivät seurustele vakituisesti Helunan kanssa, ja joskus nämä kaksi ovat Helunan kanssa vain ystäviä. Polle kuitenkin seurustelee useammin halunan kanssa, kuin Hessu. Omasta mielestäni Polle sopisi Helunalle vähän paremmin kuin Hessu, tosin parasta olisi, ettei kumpikaan saa Helunaa itselleen.
Myös Ankanpojat ovat joskus rakastuneet joihinkin ikäisiinsä tyttöihin. usein Ankanpojat ihastuvat johonkin tosissaan, eivätkä halua vitsailla asialla. Ankanpojat ovat kuitenkin todella nuoria, eikä heistä kukaan toistaiseksi ole ollut vakituinen seurustelija. Näille tarinoille on tyypillistä, että kun joku Ankanpojista rakastuu johonkin tyttöön, toiset yrittävät pilata sen rakastuneen Ankanpojan ja tytön suhteen. Näin kävi esimerkiksi eräässä varsin uudessa Ankkatarinassa.
Usein Aku ja Mikki ovat sinnikkäitä naistensa kanssa, vaikka nämä joskus hankalia ovatkin. Joillakin seikkailuretkillään Aku ja Mikki ovat kohdanneet lukuisia eri neitoja, joihin jopa Mikki on joskus salaa ihastunut. Eipä uskoisi Mikistä! Aku on ihan eri maata, ja hän on flirtannut joidenkin naisten kanssa jopa Iineksen nähden.
Myös piinkova rikollinen, Mustakaapu, on ollut elämänsä aikana parin naisen kanssa. Eräässä Tarinassa Matami Mimmi ihastui Mustakaapuun, mutta tuolloin rakkaus ei ollut molemminpuoleista. Kaapu käytti Matami Mimmin taikoja hyväkseen, jotta saisi ryövättyä Ankkalinnan pankit ja koruliikkeet. Lopulta Kaapu saatiin kiinni. Ja monien vaiheiden jälkeen Mimmi rakastui palavasti Poliisimestari Sisuun, tosin Sisu ei rakastanut Mimmiä. Sisulla on ollut jo pitkän aikaa vaimo, jota tosin näytetään tarinoissa varsin harvoin. Vaimon nimi taisi olla Sirkka. Sisun vaimoa näkee varsin usein italialaistarinoissa, ja Simon ja hänen suhteensa on vakaalla pohjalla, riitoja heillä ei paljoakaan ole ollut. Heidän suhteensa on ollut vakituinen jo pitkän aikaa.
Myös Pelle Pelottomalla on ollut muutamia lyhyitä rakkaussuhteita. Tosin niistä ei ole mitään kummempaa kerrottavaa. pelle ei nimittäin ole mikään hirmuinen hurmuri, joka vie naisia miten tahtoo. Pellellä on ollut vihasuhde Velmu Viurusilmään vanhemmissa Ankka-tarinoissa. Molemmat ovat keksijöitä: Toinen on tunnollinen kansalainen ja toinen taas konna, joten ei ihme että heidän välinsä ovat olleet melko huonot.
Myös Indiana Hopolla on ollut muutamia suhteita, joista ehkä suurin osa on ollut vihasuhteita. Indiana ja Kaivanto ovat olleet vihollisia jo todella kauan aikaa. usein varsinkin Kaivanto yrittää Kiristää tai muuten pilata Indianan suunnitelmat. Usein Indianan etsiessä jotain aarretta Kaivanto tulee, ja yrittää napata aarteen itselleen, kuitenkin onnistumatta siinä. Indianalla on yleensä apunaan Mikki jonka avulla he onnistuvat peittoamaan Kaivannon. Kaivanto ei kaihda pahimpiakaan keinoja Indiana Hopon suhteen. Kaivanto on uhannut Indianaa aseellakin monta kertaa.
Tupu, Hupu ja Lupu & Leenu, Liinu ja Tiinu toisinaan inhoavat toisiaan. Välillä taas pitävät toisistaan. Eli pientä rakkauttakin näiden henkilöiden kesken on ollut ja myös vihaa. Tytöt varsinkin piikittelevät Ankanpoikia, tai muuten ärsyttävät heitä. Välillä nämä lapset ottavat mittaa toisistaan erilaisin tavoin.
Yksi mielenkiintoinen pari on Aaron Ankka & Hortensia MacAnkka. Molemmat ovat tulisia ja ärhäköitä, ja he olivat vähän samanlainen pari kuin Roope & Kultu. Pienistä riidoista huolimatta he ihastuvat toisiinsa ja saavat kaksi lasta: Akun ja Dellan.
Yhteenveto: Ankoilla sekä hiirillä on ollut monia eri tyttö/poikaystäviä. Kuuluisimpia pareja ovat ehkäpä Aku&Iines sekä Mikki&Minni. Aku&Iines ovat olleet yhdessä jo todella monen vuosikymmenen ajan, samoin myös Mikki&Minni. Tottakai myös muilla Ankkalinnalaisilla on ollut elämässään monia eri suhteita, mm. jopa Roopella on ollut suhde Kultu Kimallukseen. On tyypillistä, että usein näille Ankkalinnan rakastavaisille pareille tulee välillä pienenmpiä tai suurempia riitoja eli he riitaantuvat väliaikaisesti, mutta saavat tarinan lopussa kuitenkin välinsä sovittua. Ankkalinnassa ei myöskään olla säästytty vihasuhteilta, sillä Akun ja Tulpun välillä on ollut äärimmäisen suuri vihasuhde. Näiden kahden keskenäistä kamppailua toisiaan vastaan on varsin mielenkiintoista lukea. Mielenkiintoisimmat riitapukarit ovat siis Aku ja Tulppu ja ehkä paras pari on Iines&Aku tai Roope&Kultu. Näille molemmille pareille sattuu ja tapahtuu, hyviä ja huonoja asioita. Joka tapauksessa Ankkalinnassa ei ole montaa paria, jotka seurustelisivat vuosikausia. Toivoisin, että Roope & Kultu-tarinoita oltaisiin tehty enemmän, sillä he olivat hyvä pari, kaikin puolin. Jatkuu...
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 306 -
13.09.2009 klo 09:40:11
Juu, kuten IFF mainitsikin, kone toimii taas, ja nyt aamulla jatkettu viesti taitaa tuottaa tulosta.. :)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja suhteet Ankka ja Hiiri-maailmassa
Ei tule yhtään sarjakuvaa mieleen, missä ei olisi rakkaussuhteita. Myös Aku Ankka kuuluu niihin sarjakuviin, joissa rakkaus on olennainen osa joissain tarinoissa. Useissa Ankkatarinoissa olevissa rakkaussuhteissa poika- /mies-puolinen hahmo tavoittelee enemmänkin nais-puolista, kun toisin päin. Toki Riitta Hanhi-Roope Ankka-suhteessa tuo on päinvastoin. Heti alkuun tulee tunnetuimmista rakkaussuhteista mieleen esimerkiksi:
Aku/Hannu-Iines. Tämä kolmiodraama-suhde on se tunnetuin suhde näistä kaikista. En itse mitään varsinaista ratkaisua ole löytänyt, tykkääkö Iines Hannusta vai Akusta enemmän. Usein Aku ja hannu kilpailevat Iineksen suosiosta, usein kuitenkin huonolla menestyksellä, he onnistuvat jollakin tavalla pilaamaan asian, kuitenkin. Tästä suhteesta tulee mieleeni se, että on hyvin ärsyttävää, kun Iines tapaa jonkun miehen, niin tämä saa ihan rauhassa, Akun katsoessa taka-alalta, liehitellä miestä, mutta jos Aku puhuukin jonkun naisen seurassa, niin se on automaattisesti Iinekseltä ”En puhu sinulle enää ikinä”. Nämäkin asiat kuitenkin näyttävät korjaantuneen seuraavaan tarinaan mennessä, tavalla millä hyvänsä. Ja Akuhan kutsuu iinestä ”Puluksi”!
Toisena rakkaussuhteena tulee mieleen Minni-Mikki- suhde. Toisin kuin Akulla, ei Mikillä ole jatkuvasti joku toinen kilpakosija taistelemassa Minnin suosiosta. Tämä on mielestäni ihan hyvä asia, nimittäin jos olisi, se olisi liian samankaltainen kuin Hannu/Aku-Iines-suhde. Myös Mikki-Minni-suhteessa esiintyy tuota, että Minni saa rauhassa liehitellä miehiä, mutta Mikin on pysyttävä kaukana tuntemattomista naisista. Tässä suhteessa ei tule Mikille ja Minnille yhtä paljon riitoja, kuin Aku-Iines-suhteessa, vaikkakin joskus Minni on kyllästynyt siihen, että Mikki on liian utelias jne.
Seuraavana mieleen tulee Kultu Kimallus – Roope. Heidän suhteestaan olisi voinut kehkeytyä vaikka mitä, mutta ikävä kyllä heidän tarinoitaan ei hirveästi ole tehty, tulee mieleen vain yksi muun tekijän, kuin Barksin tai Rosan tekemä Kultu-tarina. Se on Vicarin tekemä seikkailu, missä Roopen Kultua kohtaan oleva hempeä sydän pääsee taas suureen osaan tarinassa. Takaisin Klondikeen on kyllä paras Kultu-Roope-tarina. Barks teki tuohon tarinaan mahtavan juonen. Roopen ja Kultun suhde on hieman ”piilonainen”. Kaikki pitävät Roopea kylmäsydämisenä vanhana itaruksena, mutta Kultun kohdalla asia ei ole niin. Don Rosankin eräässä sarjassa Roopen mielestä tärkein esineensä on Kultun hiuskiehkura.
Kultu ei ole ainoa nainen, joka on ollut Roopeen kiintynyt. Myös jo alussa mainittu Riitta Hanhi kuuluu niihin, jotka pitävät itse Roopesta. Toisin kuin Kultu-Roope-suhteessa, ei Riitta-Roope-suhde ole molemminpuolinen. Riitta on ehkä rakastunein naispuolinen hahmo ankoissa. Näiden tyypilliseen suhteeseen kuuluu se, että Roope tuntuu vihaavan Riittaa, eikä kaiken maailman lahjoista huolimatta anna tälle kuin kenkää, jos Riitta on tullut rahasäiliölle käymään. Usein Riitta pyytää apua Roopen sydämen valloittamiseen ystäviltään, esimerkiksi Iinekseltä, Helunalta tai Kuuno Kaakkurilta.
Ja on Roopellakin ollut muitakin suhteita, kuin tuollaisia ”vakiosuhteita”. Esimerkiksi Roope-setä 187:ssa julkaistu ”Rakkaustarina” on niitä tarinoita, jossa Roope on rakastunut johonkin tuiki tuntemattomaan naiseen. Tarinassa Naisen nimi on Tinni, ja Roope oli joskus nuorena ihastunut tähän. Sitten, oltuaan yhdessä jonkin aikaa Roopen kanssa, tämä kuitenkin karkasi, eikä nähnyt Roopea enää vuosiin.
Muutkin raharikkaat Ankkalinnalaiset ovat varmasti olleet johonkin ihastuneena, niin kuin myös Kroisos Pennonen, mutta eivät kuitenkaan pysyvästi. Eräässä Andrea Ferrariksen piirtämässä tarinassa Kroisos rakastuu erääseen naiseen nimeltä Heidi Upakko. Aluksi Roope on innoissaan, mutta lopulta kauppojen hierominen Kroisosta alkoi olla tylsää. Ja saihan Roope lopulta houkuteltua hänet takaisin bisnesasioiden pariin.
Myös Milla Magialla on ollut monia pätkäsuhteita, esimerkiksi tarinassa ”Vuosisadan rakkaustarina”. Tarinassa Millan on pakko saada lepoa ensilantin havittelemisesta, ja tämä menee lomalle ystävänsä kanssa. Milla tapaa siellä erään Jeremiaksen, johon rakastuukin heti paikalla. Kuitenkin tämäkin suhde jotenkin meni rikki, en nyt muista miten, kun en tuota tarinaa ole vähään aikan lukenut. Ja onhan Millalla muitakin ihastuksia ollut. Luin juuri äsken tuossa sellaisen tarinan, kun ”Rakkaus kaiken muuttaa voi”. Tarina on erilainen, kuin muut lukemani Millan rakkaus-tarinat. Tuossa tarinassa tapahtuu vähän päinvastaista, sillä Milla jopa rakastuu Roopeen, katalan juonen kautta tosin. Myös Roope ihastuu Millaan, mutta lopussa Millan juoni menee pieleen ja hän paljastuu. Tuo on harvoja esimerkkejä tarinasta, missä luontaiset veriviholliset rakastuvat toisiinsa.
Myös Matami Mimmillä on ollut jonkinlaisia pätkäsuhteita, ja hän on ainakin yrittännyt saada jonkun miehen suosiota itselleen, muuntautumalla kauniin näköiseksi. Mutta sitten kun taika raukesi ja hän muuttui normaalin näköiseksi, ei ollut hirveästi miehiä hänen ympärillä..
Sitten lisää näitä Mikki-universumin hahmoja. Helunan poikaystävä on useimmiten ollut Polle Koninkaulus, vaikka joissain erinäisissä tarinoissa myös Hessu on nähty Helunan kavaljeerinä. Tyypillistä Polle-Heluna-tarinan juonta en nyt keksi, mutta melko samanlaisia perusjuonia niistä löytyy, kuin esimerkiksi Aku-Iines, tai Mikki-Minni – tarinoista. Heidänkin, kuten Mikin ja Minnin, suhde on kuin etäisempää, eivät he niin tärkeässsä osassa ole useissa tarinoissa. Tuo suhde on ylipäätään hieman outo. Ankkalinnassa tuntuu olevan naisia enemmän, kuin miehiä, sillä tässäkin suhteessa, Aku-Iines-suhteen tapaan, on kaksi miestä yhtä naista kohden. Nämäkin, kuten monet muutkin rakastavaiset, asuvat kuitenkin eri taloissa.
Ja nyt olen puhunut noista tunnetuimmista rakkaussuhteista. Ja edellä mainitut ovat olleet niin sanottuja kunnon kansalaisia. Mutta tietenkin myös rikollisilla on akkarissakin rakkaussuhteita, niin kuin oikeassa elämässä.
Ja kun ei ole aiheessa pelkistä rakkaussuhteista kyse, niin myös vihasuhteiden ollessa sallittuja, heti tulee mieleen se kaikista toisiaan vihaavin pari, Aku Ankka ja Teppo Tulppu. Nämä naapurukset käyvät jonkin moista taistoa useissa tarinoissa. Tämä antaakin pohjan jo keskinkertaiselle tarinalle. Heidän vihasuhteessaan tyypillistä on se, että kumpikin tunaroi jollakin tavalla. Tämä ei ole kovin yleistä akkarissa, jossa kuitenkin on onnekkaita hannuhanhiakin liikkeellä. Tämä on kyllä mielestäni kaikista pahin vihasuhde, ei voi muuta sanoa. Jokaisesta alkujaan kivasta keskustelustakin syntyy heille kamala kärhämä, missä kummankin talot palavat poroksi tai jotain muuta sellaista. Vihasuhteen vielä pahemmaksi tekee se, että tuo vihasuhde on lähes jokapäiväinen ongelma. Tuo kärhämä ei ole vähän niin kuin sellainen Roope-Kulta-Into-suhde, sillä he kohtaavat ehkä noin vuoden välein – tämä on täysi jokapäiväinen kaaos. Joka tapauksessa, vaikka Aku ja Teppo-riitelytarinoiden juoni on useimmiten aika samanlainen, ne eivät kyllästytä minua, jotain niissä on.
Akuhan on tosiaan sen verran epäonninen, että hänellä on enemmänkin vihasuhteita, kuin pelkästään yksi, edellä mainittu. Toinen todella toisiaan vihaava parivaljakko on heti klassinen Aku, ja Hannu, jotka (jo edellä mainittu) kisaavat myös Iineksestä. Akun mielestä Hannun erityisen ärsyttäväksi tekee se itserakkaus, ja Hannun tavattoman hyvä onni, jolla Hannu tuntuu aina voittavan kaiken. Yksi asia on, jota hän ei kuitenkaan ole valloittanut – Iineksen sydän. Tyypillisessä Hannu-tarinassa heille syntyy jonkinmoinen kilpailu, jonka Hannu useimmitenm voittaa. Silloin kun Hannu ei jostain syystä voitakkaan, mahdollisen kilpailun voitto onkin huono, ja Akun tyypillisellä tuurilla Aku voittaa kisan, silloin.
Useimmat suhteet, ainakin rakkaussuhteet, keskittyvät varsinkin aikuisten, tai aikuisiässä olevien henkilöiden välille. Kuitenkin, kuten muissakin sarjakuvissa sekä oikeassa elämässä, kaikenlaisia tunteita syntyy myös nuorempien henkilöiden välille. Tupu, Hupu, ja Lupu ovat toisinaan riidoissa, ja myöskin rakastuneena/ihastuneena johonkin henkilöön. Useissa tarinoissa tosin ainoastaan Lupu on rakastunut johonkin tyttöön, muiden ankanpoikien katsellessa vihaisena, häkeltyneenä tai muuna sellaisena sivusta. Mistäköhän tuokin johtuu, joka tapauksessa alun perin Lupu ei ollut yhtään erilainen kuin muut Ankanpojat.
Joka tapauksessa muistan sellaisen tarinan, missä joku Iineksen serkuntyttö, tai ainakin joka tapauksessa sukulainen, tulee Ankkalinnaan kylään. Ja eikös Lupu sitten heti rakastu häneen. Muut Ankanpojat ovat pettyneitä, sillä hän ei enää käytä aikaansa mihinkään muuhun. Monissa tuollaisissa tarinoissa juoni on aikalailla samanlainen, mutta on myös sellaisia tarinoita, missä koko ankkakolmikko on ihastunut yhteen tyttöön. Siitä tulee useimmiten ongelmia, sillä eihän kolme poikaa yhdelle tytölle sovi. Noissa suhteissa usein Ankanpojat piilottelevat suhdetta, mutta Aku saa sen jotenkin selville ankanpoikien olemuksesta tms.
Myöskin Mortti ja Vertti ovat samanlaisia. Heillekin on lähes arkipäivää se, että he ovat saman henkilön pauloissa. Heti minulla muistuu mieleen eräs tarina, joka on oiva esimerkki monen Mortti ja Vertti-rakkaustarinan juonen tyypistä. Tarinassa he ovat rakastuneet samaan tyttöön, ja heille syntyy riita siitä. Lopulta he tekevät kaikkensa saadakseen itselleen ja tyttö rakastuu johonkin toiseen poikaan. Se on tavallinen perusjuoni monissa tarinoissa.
Tuon ikästen lasten, kuten juuri Ankanpoikien ja Mortin ja Vertin, rakkaussuhteet ovat enemmänkin pätkäsuhteita kuin pysyviä sellaisia. Jos jossain tarinassa Lupu on esimerkiksi rakastunut johonkin tyttöön, niin seuraavassa tarinassa hän ei pidä kestään. Tuo on sitä Ankkamaailman vaihtelevuutta, joka muotouttaa myöskin kaikenlaisia suhteita.
Varsinaisia vihasuhteitakaan heillä ei ole. Ankanpojat eivät vihaa pysyvästi ketään, ellei sitten joitakin rosvoja, jotka yrittävät Roope Ankan rahasäiliötä ryöstää. Jos jossakin tarinassa joku ankanpojista on koulukiusattu, hän varmasti vihaa sitä koulukiusaajaa, mutta seuraavassa tarinassa tuosta ei ole tietoakaan, mikä on juuri sitä vaihtelevuutta. ineksen sisarentyöistä, Leenusta, Liinusta ja Tiinusta ei ole kovinkaan montaa ”rakkaustarinaa” tehty, mutta heihin pätee useimmiten sama kuin muihinkin lapsiin. Pätkäsuhteita pelkästään.
Monet hahmot ovat ns. sivurakkaita. Esimerkiksi Neiti Näpsällä ei ole jatkuvaa rakkautta kehenkään, mutta yksittäisiä rakkauksia löytyy. Eräässä tarinassa hän on myös rakastunut yhteen Karhukoplan jäseneen, joka ensiksi alkoi pitää hänestä. Juusolla on vähän sama asia. Muistan muutaman tarinan, missä hän on ihastunut johonkin henkilöön. Heillä, kuten jo sanoin, ei kuienkaan ole pysyvää rakkautta, vaan heidän rakastuksensa osalta Ankkalinna muotoutuu koko ajan.
Roistoilla on harvemmin rakkaussuhteita. Äsken mainitsemani Karhukopla-Neiti Näpsä-tapaus, on yksi harvoista. Ehkä selvin Rikollispari on Mustan Pekan ja Hertan välillä. Tuota parivaljakkoa on nähty Aku Ankassa jo kauan, sillä Herttakin ensiesiintyi jo 1960-luvun alussa. He ovat kunnon pari, toisin kuin monet rakkaussuhteet Ankkalinnassa. He asuvat yhdessä ja ovatkin kai ainoa tunnetumpi pari akkarissa, jotka niin tekevät. Tässäkään suhteessa ei mitään hirveän erikoista mainittavaa ole, sellainen melko tavallinen suhde tämäkin.
Tuolla aiemmin on tullut mainittua se, että Riitta-Roope-suhde on vain yksipuolinen. Oikeastaan kuitenkin Riitta rakastaa Roopea, mutta Roope puolestaan vihaa riittaa. Eli tässä taitaakin olla Ankka-sarjakuvien ainoa pysyvä viha-rakkaussuhde.
Karhukopla, kuten sanottua, ei ole ollut se kaikista helpoimmin naisiin hourahtava joukko. Lähinnä se luumuja syövä koplan jäsen on hiukan ”löperömpi” kuin muut Karhukoplan jäsenet. Hän on joskus rakastunut erinäisiin henkilöihin, mutta mitään pysyvää ei ole.
Touhokin kuuluu niihin akkarin hahmoihin, joilla ei mitään pysyviä suhteita ole. Ainoa erilainen juttu muihin verrattuna tuossa on kuitenkin sen, ettei Touholla ole hirveästi edes pätkäsuhteitakaan..
Indiana Hopollakin on ollut muutamia suhteita. Vihasuhteita hänellä on. Hän ja Tohtori Kaivanto ovat verivihollisia. Heidän vihasuhteensa on lähes pahimmasta päästä Ankkalinnan vihasuhteissa. Tulee vähän mieleen Kroisos Pennonen – Roope Ankka-vihasuhde tuosta, sillä tässäkin tapauksessa paha puoli yrittää turmella jonkin asian, ja saada sen itselleen. Rakkaussuhteitakin on Indianalla ollut. Juuri muistui mieleen eräs tarina, missä Indiana rakastui erääseen virkasiskoonsa, johonkin toiseen arkeologiin. Kyseessä oli normaali yhden jakson pätkärakkaus, eikä tuosta ole jälkeenpäin mitään kuultu.
Pelle Pelottomalla ei kamalasti mitään suhteita ole ollut, ja ne vähätkin ovat enemmänkin vihasuhteita. Monissa 1960- ja 1970-luvun Tony Stroblin piirtämissä sarjoissa Velmu Viurusilmä yrittää varastaa jonkin Pellen keksinnön. Aina Velmu on todella vihainen Pellelle, kun hän saa toimitettua Velmun vankilaan. Tuo on yksi vanhimpia vihasuhteita kyllä. Eräässä Ystävänpäivä-aiheisessa tarinassa Pelle rakastuu erääseen naiseen. Tuo on esimerkki siitä, että hänellä ei ole mitään pysyvää suhdetta. Joissakin sarjoissa Pelle huomaa, ettei ole erityisen viehättävä, keksii jonkun litkun, mikä vetää naisia puoleensa, ja sitten saa suosiota, mutta jotenkin keksintö menee aina pieleen, tai Pelle tajuaa, että siitä ei oikein tule mitään.
Kaikista eniten eri vihasuhteita taitaa olla Roope Ankalla. Jo edellämainittujenn, Milla Magian ja Riitta Hanhen lisäksi myös Kulta-Into Pii, Kroisos Pennonen, Karhukopla, Musta ritari ja P.J. Petkunterä ovat Roopen vihollisia.
Kroisos Pennonen vastaan Roope, on todella yleinen vihasuhde Ankkalinnassa, mikä saa uusia käänteitä lähes päivittäin. Monissa tarinoissa on joku yksittäinen liikekamppailu tai muotivillitys, mistä johtuen kumpikin haluaa voittaa taiston, ja saada enemmän myydyksi jotakin. Tuo suhde on enemmänkin kiivasta kaupankäntiä, kuin roistomaista ja vihaista uhkailua. Toki tuossa suhteessa näkyy sitäkin. Kroisos Pennonen on hieman epärehellinen, ja joissakin tarinoissa hän yrittää huijata. Tuon suhteen hahmoissa on ainakins selkeä ero, mikä tekee heidät myös vihamiehiksi. Aika usein Roope pauhaa Kroisokselle siitä, että hän on ansainnut rahansa rehellisesti toisin kuin Pennonen. Joissakint tarinoissa Pennonen vielä käyttää väkivaltaa ja joidenkin kätyriensä avulla yrittää saada Roopen luovuttamaan. Tuo suhde on sinänsä hieman omituinen, sillä kaksi ulkospäin aika samanlaista raharikasta miestä onkin sitten ihan erilaisia sisältä. Pennonen on suorastaan lähes roisto.
Karhukopla on aina ollut Roopen varmaankin kaikista pahin vastustaja. Karhukoplan jäsenet hyökkäävät Roopeen niin usein, ettei ole ihmekään, ettei Roope kyllästykseltään vihaisi tätä koplaa. Toisaalta, tulee mieleen tarina Ankkalinnan Pamaus, Karhukoplan ensiesiintyminen, tässä rahasäiliö meni jotenkin Akun takia rikki, ja kun kopla tulee paikalle, Roope alkaa vain jahdata Akua, eikä tee Karhukoplalle mitään.
Roope Ankan ja Kulta-Into Piin välinen vihasuhde on kai toiseksi vanhin suhde jonkun roiston tai kilpailijan välillä. Tämän suhteenhan teki mahdolliseksi Carl Barks, jonka keksimä Kulta-Into Pii astui kuvioihin vuonna 1956. Tässä vihasuhteessa on hyvin tyypillistä, että ensiksi heille syntyy jotain pikkukinaa, jonka jälkeen se kehkeytyy kunnon tappeluksi ja heidät heitetään ulos joltain hienostoklubilta. Tämä on sama juttu, kuin Kroisos Pennosen ja Roopen välillä. Kulta-Into Piinkin tapana on huijata. Esimerkiksi tarinassa ”Kova ottelu”, he kisaavat että kumpi saa tehtyä rahoistaan korkeamman vuoren. Tässäkin Kulta-Into on pistänyt suurenevan jätti-ilmapallon rahojensa alle, eikä ole ihme että Piillä on korkeampi kasa.
Sitten toinen Roope-roisto-vihasuhde, nimittäin jo Kulta-Into Piitäkin ennen esiin astunut P. J. Petkunterä, joka varmasti kuuluu Roopen vihamiehiin. Tämä suhde ei ole mikään jokapäiväinen, sillä tiettävästi P.J. Asuu aika kaukana Ankkalinnasta. Tämä on mukamas joku hienostomies, mutta onkin jokin kavala roisto, joka jollakin tavalla aina yrittää saada Roopen hamuamat aarteet itselleen, väärillä keinoilla. Tulee heti ensiksi mieleen vaikka kuinka monta tarinaa, jossa Petkunterä tulee paikalle, ja jollakin tavalla onnistuu tekemään pahaa ankoille. Mutta jotenkin kummasti ankan pääsevät aina pinteestä ja tavalla tai toisella voittavat Petkunterän. Monet henkilöt luulevat hänen olevan jokin puhdas henkilö, aina tarinoiden alussa, mutta loppupuolella he tajuavat hänen olevan roisto. Tuo pätee varsinkin Barksin tarinoissa.
Monilla supersankareilla ei ole yksittäisiä suhteita. Ankkalinnan kaksi tunnetuinta supersankaria, Superhessu ja Taikaviitta, ovat suosittuja kansan keskuudessa, vaikkei kukaan varsinaisesti rakasta heitä. Tuo on sellaista yleistä tykkäyssuhdetta, jota ilmenee aina, kun jompikumpi näistä supersankareista on jotakin tehnyt. Enemmän tuo ilmiö pätee Taikaviittaan, mikä saattaa johtua siitä, että Taikaviitta-tarinoita on yksinkertaisesti enemmän. Kansan ja supersankareiden suhde on enemmänkin suosionosoitusta ja iloisuutta, mutta kyllä myöskin rakkautta. Monissa tarinoissa joku nainen on sanonut, että Taikaviitta on ihana tms. Varsinkin sen jälkeen, kun Taikaviitta tai Superhessu on tehnyt jonkin urotyön. Silloin kansa suorastaan rakastaa heitä ja pitää heitä itsensä turvana. Tuo suhde on oikein mahtava, ja sopiva lisä Ankkalinnaan.
Yhteenveto: Ankkalinnalaisilla, niin kuin kaikilla fiktiivisillä ja todellisilla hahmoilla/ihmisillä on rakkausuhteita. Tunnetuin suhde ankkalinnassa on ehkä Akun ja Iineksen rakkausuhde, johon Hannukin tosin sotkeutuu ikävän usein. Myös Mikki-Minni-suhde on tunnettu. Kaikenlaisilla Ankkalinnalaisilla on jonkunnäköisiä suhteita, riippumatta siitä, onko rikollinen vai kunnon kansalainen. Ankkalinnan suhteissa on tyypillistä, että rakastavaiset eivät kuitenkaan asu yhdessä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Roopella on eniten vihasuhteita Ankkalinnassa. Muoksin vielä.. eli jatkuu.¨
// En jaksanut.. ;D
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus ja suhteet Ankka ja Hiiri-maailmassa
Ei tule yhtään sarjakuvaa mieleen, missä ei olisi rakkaussuhteita. Myös Aku Ankka kuuluu niihin sarjakuviin, joissa rakkaus on olennainen osa joissain tarinoissa. Useissa Ankkatarinoissa olevissa rakkaussuhteissa poika- /mies-puolinen hahmo tavoittelee enemmänkin nais-puolista, kun toisin päin. Toki Riitta Hanhi-Roope Ankka-suhteessa tuo on päinvastoin. Heti alkuun tulee tunnetuimmista rakkaussuhteista mieleen esimerkiksi:
Aku/Hannu-Iines. Tämä kolmiodraama-suhde on se tunnetuin suhde näistä kaikista. En itse mitään varsinaista ratkaisua ole löytänyt, tykkääkö Iines Hannusta vai Akusta enemmän. Usein Aku ja hannu kilpailevat Iineksen suosiosta, usein kuitenkin huonolla menestyksellä, he onnistuvat jollakin tavalla pilaamaan asian, kuitenkin. Tästä suhteesta tulee mieleeni se, että on hyvin ärsyttävää, kun Iines tapaa jonkun miehen, niin tämä saa ihan rauhassa, Akun katsoessa taka-alalta, liehitellä miestä, mutta jos Aku puhuukin jonkun naisen seurassa, niin se on automaattisesti Iinekseltä ”En puhu sinulle enää ikinä”. Nämäkin asiat kuitenkin näyttävät korjaantuneen seuraavaan tarinaan mennessä, tavalla millä hyvänsä. Ja Akuhan kutsuu iinestä ”Puluksi”!
Toisena rakkaussuhteena tulee mieleen Minni-Mikki- suhde. Toisin kuin Akulla, ei Mikillä ole jatkuvasti joku toinen kilpakosija taistelemassa Minnin suosiosta. Tämä on mielestäni ihan hyvä asia, nimittäin jos olisi, se olisi liian samankaltainen kuin Hannu/Aku-Iines-suhde. Myös Mikki-Minni-suhteessa esiintyy tuota, että Minni saa rauhassa liehitellä miehiä, mutta Mikin on pysyttävä kaukana tuntemattomista naisista. Tässä suhteessa ei tule Mikille ja Minnille yhtä paljon riitoja, kuin Aku-Iines-suhteessa, vaikkakin joskus Minni on kyllästynyt siihen, että Mikki on liian utelias jne.
Seuraavana mieleen tulee Kultu Kimallus – Roope. Heidän suhteestaan olisi voinut kehkeytyä vaikka mitä, mutta ikävä kyllä heidän tarinoitaan ei hirveästi ole tehty, tulee mieleen vain yksi muun tekijän, kuin Barksin tai Rosan tekemä Kultu-tarina. Se on Vicarin tekemä seikkailu, missä Roopen Kultua kohtaan oleva hempeä sydän pääsee taas suureen osaan tarinassa. Takaisin Klondikeen on kyllä paras Kultu-Roope-tarina. Barks teki tuohon tarinaan mahtavan juonen. Roopen ja Kultun suhde on hieman ”piilonainen”. Kaikki pitävät Roopea kylmäsydämisenä vanhana itaruksena, mutta Kultun kohdalla asia ei ole niin. Don Rosankin eräässä sarjassa Roopen mielestä tärkein esineensä on Kultun hiuskiehkura.
Kultu ei ole ainoa nainen, joka on ollut Roopeen kiintynyt. Myös jo alussa mainittu Riitta Hanhi kuuluu niihin, jotka pitävät itse Roopesta. Toisin kuin Kultu-Roope-suhteessa, ei Riitta-Roope-suhde ole molemminpuolinen. Riitta on ehkä rakastunein naispuolinen hahmo ankoissa. Näiden tyypilliseen suhteeseen kuuluu se, että Roope tuntuu vihaavan Riittaa, eikä kaiken maailman lahjoista huolimatta anna tälle kuin kenkää, jos Riitta on tullut rahasäiliölle käymään. Usein Riitta pyytää apua Roopen sydämen valloittamiseen ystäviltään, esimerkiksi Iinekseltä, Helunalta tai Kuuno Kaakkurilta.
Ja on Roopellakin ollut muitakin suhteita, kuin tuollaisia ”vakiosuhteita”. Esimerkiksi Roope-setä 187:ssa julkaistu ”Rakkaustarina” on niitä tarinoita, jossa Roope on rakastunut johonkin tuiki tuntemattomaan naiseen. Tarinassa Naisen nimi on Tinni, ja Roope oli joskus nuorena ihastunut tähän. Sitten, oltuaan yhdessä jonkin aikaa Roopen kanssa, tämä kuitenkin karkasi, eikä nähnyt Roopea enää vuosiin.
Muutkin raharikkaat Ankkalinnalaiset ovat varmasti olleet johonkin ihastuneena, niin kuin myös Kroisos Pennonen, mutta eivät kuitenkaan pysyvästi. Eräässä Andrea Ferrariksen piirtämässä tarinassa Kroisos rakastuu erääseen naiseen nimeltä Heidi Upakko. Aluksi Roope on innoissaan, mutta lopulta kauppojen hierominen Kroisosta alkoi olla tylsää. Ja saihan Roope lopulta houkuteltua hänet takaisin bisnesasioiden pariin.
Myös Milla Magialla on ollut monia pätkäsuhteita, esimerkiksi tarinassa ”Vuosisadan rakkaustarina”. Tarinassa Millan on pakko saada lepoa ensilantin havittelemisesta, ja tämä menee lomalle ystävänsä kanssa. Milla tapaa siellä erään Jeremiaksen, johon rakastuukin heti paikalla. Kuitenkin tämäkin suhde jotenkin meni rikki, en nyt muista miten, kun en tuota tarinaa ole vähään aikan lukenut. Ja onhan Millalla muitakin ihastuksia ollut. Luin juuri äsken tuossa sellaisen tarinan, kun ”Rakkaus kaiken muuttaa voi”. Tarina on erilainen, kuin muut lukemani Millan rakkaus-tarinat. Tuossa tarinassa tapahtuu vähän päinvastaista, sillä Milla jopa rakastuu Roopeen, katalan juonen kautta tosin. Myös Roope ihastuu Millaan, mutta lopussa Millan juoni menee pieleen ja hän paljastuu. Tuo on harvoja esimerkkejä tarinasta, missä luontaiset veriviholliset rakastuvat toisiinsa.
Myös Matami Mimmillä on ollut jonkinlaisia pätkäsuhteita, ja hän on ainakin yrittännyt saada jonkun miehen suosiota itselleen, muuntautumalla kauniin näköiseksi. Mutta sitten kun taika raukesi ja hän muuttui normaalin näköiseksi, ei ollut hirveästi miehiä hänen ympärillä..
Sitten lisää näitä Mikki-universumin hahmoja. Helunan poikaystävä on useimmiten ollut Polle Koninkaulus, vaikka joissain erinäisissä tarinoissa myös Hessu on nähty Helunan kavaljeerinä. Tyypillistä Polle-Heluna-tarinan juonta en nyt keksi, mutta melko samanlaisia perusjuonia niistä löytyy, kuin esimerkiksi Aku-Iines, tai Mikki-Minni – tarinoista. Heidänkin, kuten Mikin ja Minnin, suhde on kuin etäisempää, eivät he niin tärkeässsä osassa ole useissa tarinoissa. Tuo suhde on ylipäätään hieman outo. Ankkalinnassa tuntuu olevan naisia enemmän, kuin miehiä, sillä tässäkin suhteessa, Aku-Iines-suhteen tapaan, on kaksi miestä yhtä naista kohden. Nämäkin, kuten monet muutkin rakastavaiset, asuvat kuitenkin eri taloissa.
Ja nyt olen puhunut noista tunnetuimmista rakkaussuhteista. Ja edellä mainitut ovat olleet niin sanottuja kunnon kansalaisia. Mutta tietenkin myös rikollisilla on akkarissakin rakkaussuhteita, niin kuin oikeassa elämässä.
Ja kun ei ole aiheessa pelkistä rakkaussuhteista kyse, niin myös vihasuhteiden ollessa sallittuja, heti tulee mieleen se kaikista toisiaan vihaavin pari, Aku Ankka ja Teppo Tulppu. Nämä naapurukset käyvät jonkin moista taistoa useissa tarinoissa. Tämä antaakin pohjan jo keskinkertaiselle tarinalle. Heidän vihasuhteessaan tyypillistä on se, että kumpikin tunaroi jollakin tavalla. Tämä ei ole kovin yleistä akkarissa, jossa kuitenkin on onnekkaita hannuhanhiakin liikkeellä. Tämä on kyllä mielestäni kaikista pahin vihasuhde, ei voi muuta sanoa. Jokaisesta alkujaan kivasta keskustelustakin syntyy heille kamala kärhämä, missä kummankin talot palavat poroksi tai jotain muuta sellaista. Vihasuhteen vielä pahemmaksi tekee se, että tuo vihasuhde on lähes jokapäiväinen ongelma. Tuo kärhämä ei ole vähän niin kuin sellainen Roope-Kulta-Into-suhde, sillä he kohtaavat ehkä noin vuoden välein – tämä on täysi jokapäiväinen kaaos. Joka tapauksessa, vaikka Aku ja Teppo-riitelytarinoiden juoni on useimmiten aika samanlainen, ne eivät kyllästytä minua, jotain niissä on.
Akuhan on tosiaan sen verran epäonninen, että hänellä on enemmänkin vihasuhteita, kuin pelkästään yksi, edellä mainittu. Toinen todella toisiaan vihaava parivaljakko on heti klassinen Aku, ja Hannu, jotka (jo edellä mainittu) kisaavat myös Iineksestä. Akun mielestä Hannun erityisen ärsyttäväksi tekee se itserakkaus, ja Hannun tavattoman hyvä onni, jolla Hannu tuntuu aina voittavan kaiken. Yksi asia on, jota hän ei kuitenkaan ole valloittanut – Iineksen sydän. Tyypillisessä Hannu-tarinassa heille syntyy jonkinmoinen kilpailu, jonka Hannu useimmitenm voittaa. Silloin kun Hannu ei jostain syystä voitakkaan, mahdollisen kilpailun voitto onkin huono, ja Akun tyypillisellä tuurilla Aku voittaa kisan, silloin.
Useimmat suhteet, ainakin rakkaussuhteet, keskittyvät varsinkin aikuisten, tai aikuisiässä olevien henkilöiden välille. Kuitenkin, kuten muissakin sarjakuvissa sekä oikeassa elämässä, kaikenlaisia tunteita syntyy myös nuorempien henkilöiden välille. Tupu, Hupu, ja Lupu ovat toisinaan riidoissa, ja myöskin rakastuneena/ihastuneena johonkin henkilöön. Useissa tarinoissa tosin ainoastaan Lupu on rakastunut johonkin tyttöön, muiden ankanpoikien katsellessa vihaisena, häkeltyneenä tai muuna sellaisena sivusta. Mistäköhän tuokin johtuu, joka tapauksessa alun perin Lupu ei ollut yhtään erilainen kuin muut Ankanpojat.
Joka tapauksessa muistan sellaisen tarinan, missä joku Iineksen serkuntyttö, tai ainakin joka tapauksessa sukulainen, tulee Ankkalinnaan kylään. Ja eikös Lupu sitten heti rakastu häneen. Muut Ankanpojat ovat pettyneitä, sillä hän ei enää käytä aikaansa mihinkään muuhun. Monissa tuollaisissa tarinoissa juoni on aikalailla samanlainen, mutta on myös sellaisia tarinoita, missä koko ankkakolmikko on ihastunut yhteen tyttöön. Siitä tulee useimmiten ongelmia, sillä eihän kolme poikaa yhdelle tytölle sovi. Noissa suhteissa usein Ankanpojat piilottelevat suhdetta, mutta Aku saa sen jotenkin selville ankanpoikien olemuksesta tms.
Myöskin Mortti ja Vertti ovat samanlaisia. Heillekin on lähes arkipäivää se, että he ovat saman henkilön pauloissa. Heti minulla muistuu mieleen eräs tarina, joka on oiva esimerkki monen Mortti ja Vertti-rakkaustarinan juonen tyypistä. Tarinassa he ovat rakastuneet samaan tyttöön, ja heille syntyy riita siitä. Lopulta he tekevät kaikkensa saadakseen itselleen ja tyttö rakastuu johonkin toiseen poikaan. Se on tavallinen perusjuoni monissa tarinoissa.
Tuon ikästen lasten, kuten juuri Ankanpoikien ja Mortin ja Vertin, rakkaussuhteet ovat enemmänkin pätkäsuhteita kuin pysyviä sellaisia. Jos jossain tarinassa Lupu on esimerkiksi rakastunut johonkin tyttöön, niin seuraavassa tarinassa hän ei pidä kestään. Tuo on sitä Ankkamaailman vaihtelevuutta, joka muotouttaa myöskin kaikenlaisia suhteita.
Varsinaisia vihasuhteitakaan heillä ei ole. Ankanpojat eivät vihaa pysyvästi ketään, ellei sitten joitakin rosvoja, jotka yrittävät Roope Ankan rahasäiliötä ryöstää. Jos jossakin tarinassa joku ankanpojista on koulukiusattu, hän varmasti vihaa sitä koulukiusaajaa, mutta seuraavassa tarinassa tuosta ei ole tietoakaan, mikä on juuri sitä vaihtelevuutta. ineksen sisarentyöistä, Leenusta, Liinusta ja Tiinusta ei ole kovinkaan montaa ”rakkaustarinaa” tehty, mutta heihin pätee useimmiten sama kuin muihinkin lapsiin. Pätkäsuhteita pelkästään.
Monet hahmot ovat ns. sivurakkaita. Esimerkiksi Neiti Näpsällä ei ole jatkuvaa rakkautta kehenkään, mutta yksittäisiä rakkauksia löytyy. Eräässä tarinassa hän on myös rakastunut yhteen Karhukoplan jäseneen, joka ensiksi alkoi pitää hänestä. Juusolla on vähän sama asia. Muistan muutaman tarinan, missä hän on ihastunut johonkin henkilöön. Heillä, kuten jo sanoin, ei kuienkaan ole pysyvää rakkautta, vaan heidän rakastuksensa osalta Ankkalinna muotoutuu koko ajan.
Roistoilla on harvemmin rakkaussuhteita. Äsken mainitsemani Karhukopla-Neiti Näpsä-tapaus, on yksi harvoista. Ehkä selvin Rikollispari on Mustan Pekan ja Hertan välillä. Tuota parivaljakkoa on nähty Aku Ankassa jo kauan, sillä Herttakin ensiesiintyi jo 1960-luvun alussa. He ovat kunnon pari, toisin kuin monet rakkaussuhteet Ankkalinnassa. He asuvat yhdessä ja ovatkin kai ainoa tunnetumpi pari akkarissa, jotka niin tekevät. Tässäkään suhteessa ei mitään hirveän erikoista mainittavaa ole, sellainen melko tavallinen suhde tämäkin.
Tuolla aiemmin on tullut mainittua se, että Riitta-Roope-suhde on vain yksipuolinen. Oikeastaan kuitenkin Riitta rakastaa Roopea, mutta Roope puolestaan vihaa riittaa. Eli tässä taitaakin olla Ankka-sarjakuvien ainoa pysyvä viha-rakkaussuhde.
Karhukopla, kuten sanottua, ei ole ollut se kaikista helpoimmin naisiin hourahtava joukko. Lähinnä se luumuja syövä koplan jäsen on hiukan ”löperömpi” kuin muut Karhukoplan jäsenet. Hän on joskus rakastunut erinäisiin henkilöihin, mutta mitään pysyvää ei ole.
Touhokin kuuluu niihin akkarin hahmoihin, joilla ei mitään pysyviä suhteita ole. Ainoa erilainen juttu muihin verrattuna tuossa on kuitenkin sen, ettei Touholla ole hirveästi edes pätkäsuhteitakaan..
Indiana Hopollakin on ollut muutamia suhteita. Vihasuhteita hänellä on. Hän ja Tohtori Kaivanto ovat verivihollisia. Heidän vihasuhteensa on lähes pahimmasta päästä Ankkalinnan vihasuhteissa. Tulee vähän mieleen Kroisos Pennonen – Roope Ankka-vihasuhde tuosta, sillä tässäkin tapauksessa paha puoli yrittää turmella jonkin asian, ja saada sen itselleen. Rakkaussuhteitakin on Indianalla ollut. Juuri muistui mieleen eräs tarina, missä Indiana rakastui erääseen virkasiskoonsa, johonkin toiseen arkeologiin. Kyseessä oli normaali yhden jakson pätkärakkaus, eikä tuosta ole jälkeenpäin mitään kuultu.
Pelle Pelottomalla ei kamalasti mitään suhteita ole ollut, ja ne vähätkin ovat enemmänkin vihasuhteita. Monissa 1960- ja 1970-luvun Tony Stroblin piirtämissä sarjoissa Velmu Viurusilmä yrittää varastaa jonkin Pellen keksinnön. Aina Velmu on todella vihainen Pellelle, kun hän saa toimitettua Velmun vankilaan. Tuo on yksi vanhimpia vihasuhteita kyllä. Eräässä Ystävänpäivä-aiheisessa tarinassa Pelle rakastuu erääseen naiseen. Tuo on esimerkki siitä, että hänellä ei ole mitään pysyvää suhdetta. Joissakin sarjoissa Pelle huomaa, ettei ole erityisen viehättävä, keksii jonkun litkun, mikä vetää naisia puoleensa, ja sitten saa suosiota, mutta jotenkin keksintö menee aina pieleen, tai Pelle tajuaa, että siitä ei oikein tule mitään.
Kaikista eniten eri vihasuhteita taitaa olla Roope Ankalla. Jo edellämainittujenn, Milla Magian ja Riitta Hanhen lisäksi myös Kulta-Into Pii, Kroisos Pennonen, Karhukopla, Musta ritari ja P.J. Petkunterä ovat Roopen vihollisia.
Kroisos Pennonen vastaan Roope, on todella yleinen vihasuhde Ankkalinnassa, mikä saa uusia käänteitä lähes päivittäin. Monissa tarinoissa on joku yksittäinen liikekamppailu tai muotivillitys, mistä johtuen kumpikin haluaa voittaa taiston, ja saada enemmän myydyksi jotakin. Tuo suhde on enemmänkin kiivasta kaupankäntiä, kuin roistomaista ja vihaista uhkailua. Toki tuossa suhteessa näkyy sitäkin. Kroisos Pennonen on hieman epärehellinen, ja joissakin tarinoissa hän yrittää huijata. Tuon suhteen hahmoissa on ainakins selkeä ero, mikä tekee heidät myös vihamiehiksi. Aika usein Roope pauhaa Kroisokselle siitä, että hän on ansainnut rahansa rehellisesti toisin kuin Pennonen. Joissakint tarinoissa Pennonen vielä käyttää väkivaltaa ja joidenkin kätyriensä avulla yrittää saada Roopen luovuttamaan. Tuo suhde on sinänsä hieman omituinen, sillä kaksi ulkospäin aika samanlaista raharikasta miestä onkin sitten ihan erilaisia sisältä. Pennonen on suorastaan lähes roisto.
Karhukopla on aina ollut Roopen varmaankin kaikista pahin vastustaja. Karhukoplan jäsenet hyökkäävät Roopeen niin usein, ettei ole ihmekään, ettei Roope kyllästykseltään vihaisi tätä koplaa. Toisaalta, tulee mieleen tarina Ankkalinnan Pamaus, Karhukoplan ensiesiintyminen, tässä rahasäiliö meni jotenkin Akun takia rikki, ja kun kopla tulee paikalle, Roope alkaa vain jahdata Akua, eikä tee Karhukoplalle mitään.
Roope Ankan ja Kulta-Into Piin välinen vihasuhde on kai toiseksi vanhin suhde jonkun roiston tai kilpailijan välillä. Tämän suhteenhan teki mahdolliseksi Carl Barks, jonka keksimä Kulta-Into Pii astui kuvioihin vuonna 1956. Tässä vihasuhteessa on hyvin tyypillistä, että ensiksi heille syntyy jotain pikkukinaa, jonka jälkeen se kehkeytyy kunnon tappeluksi ja heidät heitetään ulos joltain hienostoklubilta. Tämä on sama juttu, kuin Kroisos Pennosen ja Roopen välillä. Kulta-Into Piinkin tapana on huijata. Esimerkiksi tarinassa ”Kova ottelu”, he kisaavat että kumpi saa tehtyä rahoistaan korkeamman vuoren. Tässäkin Kulta-Into on pistänyt suurenevan jätti-ilmapallon rahojensa alle, eikä ole ihme että Piillä on korkeampi kasa.
Sitten toinen Roope-roisto-vihasuhde, nimittäin jo Kulta-Into Piitäkin ennen esiin astunut P. J. Petkunterä, joka varmasti kuuluu Roopen vihamiehiin. Tämä suhde ei ole mikään jokapäiväinen, sillä tiettävästi P.J. Asuu aika kaukana Ankkalinnasta. Tämä on mukamas joku hienostomies, mutta onkin jokin kavala roisto, joka jollakin tavalla aina yrittää saada Roopen hamuamat aarteet itselleen, väärillä keinoilla. Tulee heti ensiksi mieleen vaikka kuinka monta tarinaa, jossa Petkunterä tulee paikalle, ja jollakin tavalla onnistuu tekemään pahaa ankoille. Mutta jotenkin kummasti ankan pääsevät aina pinteestä ja tavalla tai toisella voittavat Petkunterän. Monet henkilöt luulevat hänen olevan jokin puhdas henkilö, aina tarinoiden alussa, mutta loppupuolella he tajuavat hänen olevan roisto. Tuo pätee varsinkin Barksin tarinoissa.
Monilla supersankareilla ei ole yksittäisiä suhteita. Ankkalinnan kaksi tunnetuinta supersankaria, Superhessu ja Taikaviitta, ovat suosittuja kansan keskuudessa, vaikkei kukaan varsinaisesti rakasta heitä. Tuo on sellaista yleistä tykkäyssuhdetta, jota ilmenee aina, kun jompikumpi näistä supersankareista on jotakin tehnyt. Enemmän tuo ilmiö pätee Taikaviittaan, mikä saattaa johtua siitä, että Taikaviitta-tarinoita on yksinkertaisesti enemmän. Kansan ja supersankareiden suhde on enemmänkin suosionosoitusta ja iloisuutta, mutta kyllä myöskin rakkautta. Monissa tarinoissa joku nainen on sanonut, että Taikaviitta on ihana tms. Varsinkin sen jälkeen, kun Taikaviitta tai Superhessu on tehnyt jonkin urotyön. Silloin kansa suorastaan rakastaa heitä ja pitää heitä itsensä turvana. Tuo suhde on oikein mahtava, ja sopiva lisä Ankkalinnaan.
Yhteenveto: Ankkalinnalaisilla, niin kuin kaikilla fiktiivisillä ja todellisilla hahmoilla/ihmisillä on rakkausuhteita. Tunnetuin suhde ankkalinnassa on ehkä Akun ja Iineksen rakkausuhde, johon Hannukin tosin sotkeutuu ikävän usein. Myös Mikki-Minni-suhde on tunnettu. Kaikenlaisilla Ankkalinnalaisilla on jonkunnäköisiä suhteita, riippumatta siitä, onko rikollinen vai kunnon kansalainen. Ankkalinnan suhteissa on tyypillistä, että rakastavaiset eivät kuitenkaan asu yhdessä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Roopella on eniten vihasuhteita Ankkalinnassa. Muoksin vielä.. eli jatkuu.¨
// En jaksanut.. ;D
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 307 -
13.09.2009 klo 09:58:30
Jotain hiomista saattaa vielä tulla.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus- ja vihasuhteet Ankka- ja Hiirimaailmassa
Ei ole tarinaa ilman edes pientä ripausta rakkautta. Niinhän se on. Esimerkiksi Aku ja Iines ovat selvä pari. Joskus kyllä pakkaa tulee sekoittamaan Hannu onnekkaine sattumineen. Roope taas väittää, että rakastaa vain rahojaan, mutta Kultusta Roope ainakin pitää. Riitta taas on se ”ylimääräinen” riesa. Hiirimaailmassa taas Mikki ja Minni ovat oiva pari.
Aku ja Iines. Tämä kaksikko on ylivoimaisesti Ankka-maailman tunnetuin seurustelupari. Heistä on tehty monenlaisia tarinoita, joissa lähes aina Aku ja Iines palaavat yhteen tarinan lopussa. Toki Hannukin haluaisi Iineksen kanssa, kuitenkaan Iines ei Akua halua vaihtaa Hannuun, vaikka joskus niin ajattelisikin. Joskus Iines lähtee Akun luota omasta halustaan, joskus vastoin tahtoaan. Yhtä kaikki; aina Aku etsii Iinestä vaikka maailman ääristä. Muutenkin Aku ja Iines sopivat toisilleen, vaikka Iines on luonteeltaan aika ailahteleva. Esimerkiksi monissa tarinoiden lopuissa Iines sanoo Akulle jälkimmäisen olevan hänen ja yksin hänen ihana ärripurri. Seuraava tarina taas alkaa siitä, että Iines vihoittelee Akulle tämän äkkipikaisuuden tai huonojen käytöstapojen kanssa. Se on suoraan sanottuna outoa. Minusta Aku kestää hyvin Iineksen oikut ja on Iinekselle se oikea. He pitävät toisistaan, eivätkä oikeastaan löydä toisilleen parempia pareja.
Roope ja Riitta. Heillä on jonkinlainen Viha- rakkaussuhde. Riitta rakastaa Roopea ja haluaa viedä Roopen edes kerran ulos, mutta Roope panee kovasti vastaan. Roope on tosin ainakin kertaalleen maininnut, että Riitta on hänen kaikista kosijoistaan numero yksi. Minusta Roope sopii enemmän Kultulle. Toki kun Riitta on Roopeen korviaan myöten ihastunut, niin edes vähän suuremman huomion Roope silloin ansaitsee.
Tupu, Hupu, Lupu& Leenu, Liinu, Tiinu. Tämä onkin hieman harvinaisempi paritrio. hehän ovat ikään kuin Aku Ja Iines monistettuna ja pienoiskoossa. Joskus Tupu, Hupu ja Lupu kammoavat tyttöjä, joskus taas ovat sanoneet, että heillä kävi tuuri, sillä he pääsivät elokuviin ja vieläpä kukin oman tytön kanssa. Mutta mitään vakituista suhdetta ei löydy ankanpojiltakaan. Tupu, Hupu ja Lupu ovat toki pieniä, ja minusta se johtaa siihen, että he eivät tyttöystäviä tarvitse vielä. Leikkikööt lapset ensin leikkinsä, mietitään tytöt sen jälkeen.
Hannu Hanhi. Hannu on aina halunnut liehakoida Iinestä, tietenkin Akun kustannuksella. Iines taas pitää Hannusta, ja haluaa, että hänen ystävättärensä näkevät Iineksen esimerkiksi Hannun upouuden auton kyydissä, mieluummin kuin Akun vanhan 313:sen rämisevässä ja hitaassa kyydissä. Tosin, aina lopussa Iinestä on alkanut kyllästyttää Hannun jaarittelu tämän lukuisista onnenpotkuista. Toki Hannulta löytyy muitakin ”väliaikaisia” heiloja, kuten Milja Makea, alias Milla Magia. Tämä vei Hannun huomion, siten, että langetti Hannuun taian, joka tekee Hannusta epäonnisen. Siten tämä oli helposti lannistettavissa.
Mikki & Minni. Tämä on Ankkalinnan vanhin pari. He kestävät yhdessä myrskyisätkin ajat, ja heillä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut niinkään suuria riitoja, kuin parilla Aku ja Iines. Tämä pari on myös koko hiirimaailman keulakuvapari. Vähän samalla tavalla kuin Aku ja Iines Ankkamaailmassa. Mikillä myös tuntuu olevan taloudellinen puolikin kunnossa, ja siinä mielessä Mikillä on varaa viedä Minni esimerkiksi ulos syömään, sikäli mikäli hän rikosjuttujen ratkaisemiselta ehtii. Ja muutenkin Mikki ja Minni ovat melko imelä pari, eikä Minni ole ”iinesmäinen” vaan enemmän aikuisempi tai kypsempi. Tämä on hiirimaailman paras pari. Tasapainoinen, ja kaikin puolin hyvä. Luultavasti tämä pari ei tule ikinä eroamaan. (Vaikka eihän muutoksia Ankkamaailmassa enää sallitakkaan.)
Poliisimestari Sisulla on myös vaimo, ja heidän suhteensa on erittäin pitkäaikainen. Heistä ei paljoa ole kerrottu, mutta ainakin edellä mainittu tiedetään. Vaikka Sisu on toimittanut monia rikollisia telkien taa, niin ei häntä paljoa ole uhattu tappaa. Ehkäpä syy on siinä, että pääosin Mikki ratkaisee tapaukset.
Roope ja Kultu Kimallus taas ovat myös olleet viha- rakkaussuhteessa. Päällimmäisenä tunteena toisiaan kohtaan kummallakin on ollut viha, mutta pohjimmiltaan he ovat rakastaneet toisiaan paljon. Ei siis ihme, että Roope on nykyäänkin niin nirso naisia kohtaan, sillä hän tietää, että Kultu oli hänelle se oikea.
Mortti ja Vertti. Heillä (kuten ei myöskään Ankanpojilla) ei ole ketään vakituista ihastuksen kohdetta. Muistaakseni parissa tarinassa Mortti ja Vertti on nähty ihastuneena johonkin tyttöön, mutta ihastus on erittäin lyhytkestoista. Nimittäin seuraavassa tarinassa koko tytöstä ei puhuta halaistua sanaa. Muutenkaan Mortti Ja Vertti eivät pidä tytöistä. Mortilla ja Vertillä on sama tilanne kuin Ankanpojillakin. Vielä ei siis kannata vaivata päätä tytöillä.
Nyt kerron hieman Roope Ankan vihollisista: Roopella on monia vihollisia. Monet ovat Roopen rahasäiliöön murtautua, kukaan siinä onnistumatta. Tässä Roopen varsinaiset murtoveikkoviholliset: Karhukopla, Musta Ritari ja Milla Magia.
Karhukopla on ehkäpä sinnikkäin vihollisjoukko, joka Roopea ahdistelee. Varmasti tällä on myös Roopelle eräänlaista tunnearvoa esimerkiksi siinä mielessä, että Roopen maailman rikkaimman ankan arvo tulee siinä tunnustettua, että Karhukopla yrittää Roopea ryöstää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Karhukopla on Barksin keksintö, ja kiistattahan Karhukopla on Ankkalinnan sinnikkäin ja pahantahtoisin rikollisjoukko. Konnien ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Ankkalinnan Pamaus. Hieman konnien vaatetuksesta: Karhukoplan kaikilla jäsenillä on päällään punainen paita ja siniset housut. Koplalaisten puseroiden rinnuksissa on kaikilla numeroita 1,7 ja 6. Yksi Karhukoplan jäsenistä tykkää luumuista, ja moni heidän keikoistaan onkin kaatunut juuri hänen luumunhimoonsa. Esimerkiksi Barksin tarinassa ”Pilviä hipovat miehet” koko heidän keikkansa kaatuu siihen, kun 176-167 alkaa hamuta luumuja.
Musta Ritari eli Arpin Lusene on kaikista Roopen vihollisista kiistatta tyylikkäin. Hänellä on Kertalaaki haarniska, joka läpäisee kaiken, paitsi timantit. Hän on todellinen herrasmiesvaras, mutta samalla häikäilemätön rikollinen. Tämän kyseisen hahmon on keksinyt Don Rosa. Hän on esiintynyt kahdessa tarinassa, jotka ovat: Musta Ritari ja Musta Ritari slurppaa jälleen. Kummatkin sarjat ovat Rosan käsialaa.
Milla Magia taasen yrittää ryöstää Roopen ensilanttia koko ajan. Hänetkin on keksinyt Carl Barks. Ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Midaan Kosketus. Milla Magia on noita, joka asuu Vesuvius tulivuoren lähettyvillä. Roopen ensilantin hän haluaa saada siksi, että kun hän sulattasi sen Vesuvius vuoren laavaan ja sen jälkeen laittaisi sen kaulaan, saisi hän Midaan kosketuksen, jonka avulla hän voisi muuttaa kaikki esineet kullaksi, ja sitten hänestä tulisi Maailman Rikkain Ankka. Millalla on myös apunaan korppi, jonka nimi on Korri. Suoran käännöksen mukaan se on kuitenkin Rotannaama. Joskus Milla lyöttäytyy muiden konnien kanssa yhteen. Esimerkiksi tarinassa Kaikkien mieluisin lahja (tekijä Don Rosa) Millan mukana on Karhukopla, Kulta Into Pii ja Kivisyömmi Karhula.
Kivisyömmi Karhula on perustanut Karhukoplan. Hän jahtasi Roopea ja Agnus ”Hiidenkirnu” MacAnkkaa, joka taasen on Roopen setä. Silloinkin Roope esti heidän aikeensa, ja Kivisyömmi joutui vankilaan. Sittemmin Kivisyömmillä on ollut melkoinen lapsikatras, josta on kehkeytynyt Karhukopla.
Sitten Roopella on myöskin monia miljardöörivihollisia joista mainittakoon Kulta Into Pii, Kroisos Pennonen ja P.J.Petkunterä.
Kulta Into Pii on Barksin keksintö. Ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Maailman toiseksi rikkain ankka. Luultavasti Barks siirsi suuren osan suosikkimiljardööristään (Roopesta siis) Kulta Intoon. Kulta Into on lähes yhtä rikas kuin Roope ja hän yrittää myös kasvattaa valtaisaa omaisuuttaan, mutta toisin kuin Roope, epärehellisin keinoin. Kulta Into on valmis vaikka ampumaan Roopen koneen alas, jotta voittaisi kisailun. Sellaista Roope ei ikinä tekisi. Vaikka on Roopekin monenmoista tehnyt. Kulta Into asuu Limpopon laaksossa Afrikassa.
Kroisos Pennonen on myöskin Barksin keksintö. Hänetkin Barks loi vastapainoksi Roopelle. Hän asuu Ankkalinnassa. Hänen ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Ihmebensiini. Hän on paljon anteliaampi kuin Roope taikka Pii, mutta ei kuitenkaan niin häijympi kuin Pii, vaikka on Roopea selvästi häijympi. Hän tajuaa sentään jotenkin reilun pelin hengen.
P.J Petkunterä on jälleen vankka osoitus siitä, että Barks on luonut paljon hahmoja. Tämäkin hahmo on Barksin käsialaa. Rosan mukaan Roope on jopa joutunut lainaamaan rahaa tältä ketulta. Roopen oli sitten vaikea saada allekirjoitusta velkakuittiin. Tämä tapahtui tarinassa ”Ankantaan Miljardööri”.
Myös Junttapurin Maharadza on laskettava Roopen viholliskaartiin. Hän on myös häijy vihollinen vailla itsetuntoa. Hänkin haluaa niin kiihkeästi päihittää Roopen. Ja omistaa valtaisan omaisuuden, josta olisi helppo antaa rahaa, esim. Karhukoplalle, jotta nämä voisivat päihittää vihdoin Roopen. Hän on harvemmin esiintynyt, eikä silloinkaan ole ollut karmean vaarallinen.
Akullakin on suuri joukko vihollisia, suurimpana niistä velkojat. Toki Aku on Roopellekin velkaa, mutta kun heillä on vahva sukulaisside, en laske Roopea Akun viholliseksi.
Akulla on suuren suuri joukko velkojia. Lähes kaikissa kaupoissa Aku ostaa velaksi ja myyjät suostuvat siihen. Siten Akun velat ovat nousset tähtitieteellisiin summiin. Ja muutenkin, Roope maksaa Akulle niin kehnoa palkkaa, ettei ole lainkaan ihme, että Akulla ei ole ylellisyyksiin varaa.
Mikilläkin on totta kai monia tunnettuja vihollisia, sillä niin monta rikollista on Mikki toimittanut telkien taa.Tässä Mikin tunnetuimpia vihollisia:
Musta Pekka on Mikki-tarinoista tunnettu Mikin verivihollinen. Hän on yrittänyt ryöstää pankkeja sun muuta, mutta Mikki on aina estänyt hänen aikeensa. Ensimmäisen kerran Musta Pekka esiintyi vuonna 1928 tosin tällöin nimellä Jopi Jalkapuoli, sillä hänellä oli tuolloin puujalka. Minusta Pekka ei kuulu rikollisten nerokkaimpaan kaartiin, mutta silti tietää, milloin pitää iskeä, ja osaa asiansa jotenkuten, vaikkakin kun Mikki astuu kuvioihin, niin hän saa suhteellisen helposti selville ryöstäjän.
Mustakaapu (eng. The Phantom Blot) on Ankkalinnan pahamaineisimpia rikollisia. Hän on myös oma suosikkini. Ja hänhän on ovela kuin mikä. Kaapu teki ensiesiintymisenä tarinassa Mustakaavun Ensirötökset, tekijä Floyd Gottfredson. Siinä Mustakaapu yritti tappaa Mikin monesti, mutta Kaavun hellämielisyyden takia se ei onnistunut. Tarinassa Kaavun rooli oli kansainvälinen vakooja. 1960-luvulla tällä roistolla oli myös oma lehti Amerikassa. Lehden teko kuitenkin loppui jo kahden vuoden jälkeen, joiden aikana lehtiä ilmestyi 7 kappaletta. 1970- luvulla Kaavusta tehtiin jo hassu rikollinen, viittaamatta yhtään hänen juuriinsa, ja oveliin ryöstöihin. 1980-luvulla taas Mustakaavulle haettiin jo uutta näkökulmaa. Italiaspiirtäjien toimesta. 1990-luvulla Mustakaapu nostettiin taas tarinoiden päähahmoksi ja omalle, ansaitulle paikalleen.
Mustakaavun tunnistaa siitä, että aina tehdessään ryöstön, hän jättää rikospaikalle mustetahran. Hän pukeutuu aina mustaan kaapuun, josta hän on nimensäkin saanut. Häntä on myös kutsuttu nimillä Lättäpää ja Al Rapina.
Mustakaavulla on myös sukulaisia. Hänellä on veli, sisar ja serkku. Hänen veljensä on nimeltään Valkokaapu. Hänet esiteltiin AATK:ssa numero 204. Hän on ikään kuin hyvyyden lähettiläs, samoin kun Mustakaapu on pahuuden lähettiläs. Hänen sisarensa (eng. Phantom Brat) on hyvin harvinainen hahmo. Serkku Bruno, joka on koko suvun musta lammas, omistaa pesulan. Hän on rehellinen ja kunniallinen mies.
Mikin vihollisena hänet on tunnettu jo ensimmäisestä tarinasta lähtien. Myös hän on melkein onnistunut tappaa Mikki, mutta pallokorva on selvinnyt näistäkin paikoista. Nykyäänkin Mustakaapua on erittäin vaikea saada kiinni, sillä hänellä on usein käytössä huippuvarusteet, kuten kaapu, joka muuttuu näkymättömäksi kuumassa ilmassa.
Mielipiteitäni Mustakaavusta: Hän on lempiroistoni Ankkalinnassa. Hän on ovela rikollinen ja joutuu hyvin harvoin vankilaan. Hän myös osaa asiansa hyvin, ja on suuri ihme, että Mikki on Mustakaavun kiinni saanut.
Yhteenvetona voisin sanoa, että Ankkalinnassa on hyvin monipuolisia pareja. Myös Vihamielisempiä suhteita löytyy, mutta suhteitahan nekin ovat. Kuten muualta, myös Ankkalinnasta löytyy erakkoja ja onnellisia että onnettomiakin pareja, ja paljon muuta. Ja jo Roopella löytyy liuta vihollisia. Kahdeksan suurta, jotka yhdistäessään voimansa, voisivat jopa onnistua ryöväämään Roopen. Myös Mikillä on paljoltikin vihollisia. Heistä suurimpia on varmasti Mustakaapu, juuri oveluutensa ja taitojensa takia.
Jatkuu, muttei todennäköisesti.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaus- ja vihasuhteet Ankka- ja Hiirimaailmassa
Ei ole tarinaa ilman edes pientä ripausta rakkautta. Niinhän se on. Esimerkiksi Aku ja Iines ovat selvä pari. Joskus kyllä pakkaa tulee sekoittamaan Hannu onnekkaine sattumineen. Roope taas väittää, että rakastaa vain rahojaan, mutta Kultusta Roope ainakin pitää. Riitta taas on se ”ylimääräinen” riesa. Hiirimaailmassa taas Mikki ja Minni ovat oiva pari.
Aku ja Iines. Tämä kaksikko on ylivoimaisesti Ankka-maailman tunnetuin seurustelupari. Heistä on tehty monenlaisia tarinoita, joissa lähes aina Aku ja Iines palaavat yhteen tarinan lopussa. Toki Hannukin haluaisi Iineksen kanssa, kuitenkaan Iines ei Akua halua vaihtaa Hannuun, vaikka joskus niin ajattelisikin. Joskus Iines lähtee Akun luota omasta halustaan, joskus vastoin tahtoaan. Yhtä kaikki; aina Aku etsii Iinestä vaikka maailman ääristä. Muutenkin Aku ja Iines sopivat toisilleen, vaikka Iines on luonteeltaan aika ailahteleva. Esimerkiksi monissa tarinoiden lopuissa Iines sanoo Akulle jälkimmäisen olevan hänen ja yksin hänen ihana ärripurri. Seuraava tarina taas alkaa siitä, että Iines vihoittelee Akulle tämän äkkipikaisuuden tai huonojen käytöstapojen kanssa. Se on suoraan sanottuna outoa. Minusta Aku kestää hyvin Iineksen oikut ja on Iinekselle se oikea. He pitävät toisistaan, eivätkä oikeastaan löydä toisilleen parempia pareja.
Roope ja Riitta. Heillä on jonkinlainen Viha- rakkaussuhde. Riitta rakastaa Roopea ja haluaa viedä Roopen edes kerran ulos, mutta Roope panee kovasti vastaan. Roope on tosin ainakin kertaalleen maininnut, että Riitta on hänen kaikista kosijoistaan numero yksi. Minusta Roope sopii enemmän Kultulle. Toki kun Riitta on Roopeen korviaan myöten ihastunut, niin edes vähän suuremman huomion Roope silloin ansaitsee.
Tupu, Hupu, Lupu& Leenu, Liinu, Tiinu. Tämä onkin hieman harvinaisempi paritrio. hehän ovat ikään kuin Aku Ja Iines monistettuna ja pienoiskoossa. Joskus Tupu, Hupu ja Lupu kammoavat tyttöjä, joskus taas ovat sanoneet, että heillä kävi tuuri, sillä he pääsivät elokuviin ja vieläpä kukin oman tytön kanssa. Mutta mitään vakituista suhdetta ei löydy ankanpojiltakaan. Tupu, Hupu ja Lupu ovat toki pieniä, ja minusta se johtaa siihen, että he eivät tyttöystäviä tarvitse vielä. Leikkikööt lapset ensin leikkinsä, mietitään tytöt sen jälkeen.
Hannu Hanhi. Hannu on aina halunnut liehakoida Iinestä, tietenkin Akun kustannuksella. Iines taas pitää Hannusta, ja haluaa, että hänen ystävättärensä näkevät Iineksen esimerkiksi Hannun upouuden auton kyydissä, mieluummin kuin Akun vanhan 313:sen rämisevässä ja hitaassa kyydissä. Tosin, aina lopussa Iinestä on alkanut kyllästyttää Hannun jaarittelu tämän lukuisista onnenpotkuista. Toki Hannulta löytyy muitakin ”väliaikaisia” heiloja, kuten Milja Makea, alias Milla Magia. Tämä vei Hannun huomion, siten, että langetti Hannuun taian, joka tekee Hannusta epäonnisen. Siten tämä oli helposti lannistettavissa.
Mikki & Minni. Tämä on Ankkalinnan vanhin pari. He kestävät yhdessä myrskyisätkin ajat, ja heillä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut niinkään suuria riitoja, kuin parilla Aku ja Iines. Tämä pari on myös koko hiirimaailman keulakuvapari. Vähän samalla tavalla kuin Aku ja Iines Ankkamaailmassa. Mikillä myös tuntuu olevan taloudellinen puolikin kunnossa, ja siinä mielessä Mikillä on varaa viedä Minni esimerkiksi ulos syömään, sikäli mikäli hän rikosjuttujen ratkaisemiselta ehtii. Ja muutenkin Mikki ja Minni ovat melko imelä pari, eikä Minni ole ”iinesmäinen” vaan enemmän aikuisempi tai kypsempi. Tämä on hiirimaailman paras pari. Tasapainoinen, ja kaikin puolin hyvä. Luultavasti tämä pari ei tule ikinä eroamaan. (Vaikka eihän muutoksia Ankkamaailmassa enää sallitakkaan.)
Poliisimestari Sisulla on myös vaimo, ja heidän suhteensa on erittäin pitkäaikainen. Heistä ei paljoa ole kerrottu, mutta ainakin edellä mainittu tiedetään. Vaikka Sisu on toimittanut monia rikollisia telkien taa, niin ei häntä paljoa ole uhattu tappaa. Ehkäpä syy on siinä, että pääosin Mikki ratkaisee tapaukset.
Roope ja Kultu Kimallus taas ovat myös olleet viha- rakkaussuhteessa. Päällimmäisenä tunteena toisiaan kohtaan kummallakin on ollut viha, mutta pohjimmiltaan he ovat rakastaneet toisiaan paljon. Ei siis ihme, että Roope on nykyäänkin niin nirso naisia kohtaan, sillä hän tietää, että Kultu oli hänelle se oikea.
Mortti ja Vertti. Heillä (kuten ei myöskään Ankanpojilla) ei ole ketään vakituista ihastuksen kohdetta. Muistaakseni parissa tarinassa Mortti ja Vertti on nähty ihastuneena johonkin tyttöön, mutta ihastus on erittäin lyhytkestoista. Nimittäin seuraavassa tarinassa koko tytöstä ei puhuta halaistua sanaa. Muutenkaan Mortti Ja Vertti eivät pidä tytöistä. Mortilla ja Vertillä on sama tilanne kuin Ankanpojillakin. Vielä ei siis kannata vaivata päätä tytöillä.
Nyt kerron hieman Roope Ankan vihollisista: Roopella on monia vihollisia. Monet ovat Roopen rahasäiliöön murtautua, kukaan siinä onnistumatta. Tässä Roopen varsinaiset murtoveikkoviholliset: Karhukopla, Musta Ritari ja Milla Magia.
Karhukopla on ehkäpä sinnikkäin vihollisjoukko, joka Roopea ahdistelee. Varmasti tällä on myös Roopelle eräänlaista tunnearvoa esimerkiksi siinä mielessä, että Roopen maailman rikkaimman ankan arvo tulee siinä tunnustettua, että Karhukopla yrittää Roopea ryöstää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Karhukopla on Barksin keksintö, ja kiistattahan Karhukopla on Ankkalinnan sinnikkäin ja pahantahtoisin rikollisjoukko. Konnien ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Ankkalinnan Pamaus. Hieman konnien vaatetuksesta: Karhukoplan kaikilla jäsenillä on päällään punainen paita ja siniset housut. Koplalaisten puseroiden rinnuksissa on kaikilla numeroita 1,7 ja 6. Yksi Karhukoplan jäsenistä tykkää luumuista, ja moni heidän keikoistaan onkin kaatunut juuri hänen luumunhimoonsa. Esimerkiksi Barksin tarinassa ”Pilviä hipovat miehet” koko heidän keikkansa kaatuu siihen, kun 176-167 alkaa hamuta luumuja.
Musta Ritari eli Arpin Lusene on kaikista Roopen vihollisista kiistatta tyylikkäin. Hänellä on Kertalaaki haarniska, joka läpäisee kaiken, paitsi timantit. Hän on todellinen herrasmiesvaras, mutta samalla häikäilemätön rikollinen. Tämän kyseisen hahmon on keksinyt Don Rosa. Hän on esiintynyt kahdessa tarinassa, jotka ovat: Musta Ritari ja Musta Ritari slurppaa jälleen. Kummatkin sarjat ovat Rosan käsialaa.
Milla Magia taasen yrittää ryöstää Roopen ensilanttia koko ajan. Hänetkin on keksinyt Carl Barks. Ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Midaan Kosketus. Milla Magia on noita, joka asuu Vesuvius tulivuoren lähettyvillä. Roopen ensilantin hän haluaa saada siksi, että kun hän sulattasi sen Vesuvius vuoren laavaan ja sen jälkeen laittaisi sen kaulaan, saisi hän Midaan kosketuksen, jonka avulla hän voisi muuttaa kaikki esineet kullaksi, ja sitten hänestä tulisi Maailman Rikkain Ankka. Millalla on myös apunaan korppi, jonka nimi on Korri. Suoran käännöksen mukaan se on kuitenkin Rotannaama. Joskus Milla lyöttäytyy muiden konnien kanssa yhteen. Esimerkiksi tarinassa Kaikkien mieluisin lahja (tekijä Don Rosa) Millan mukana on Karhukopla, Kulta Into Pii ja Kivisyömmi Karhula.
Kivisyömmi Karhula on perustanut Karhukoplan. Hän jahtasi Roopea ja Agnus ”Hiidenkirnu” MacAnkkaa, joka taasen on Roopen setä. Silloinkin Roope esti heidän aikeensa, ja Kivisyömmi joutui vankilaan. Sittemmin Kivisyömmillä on ollut melkoinen lapsikatras, josta on kehkeytynyt Karhukopla.
Sitten Roopella on myöskin monia miljardöörivihollisia joista mainittakoon Kulta Into Pii, Kroisos Pennonen ja P.J.Petkunterä.
Kulta Into Pii on Barksin keksintö. Ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Maailman toiseksi rikkain ankka. Luultavasti Barks siirsi suuren osan suosikkimiljardööristään (Roopesta siis) Kulta Intoon. Kulta Into on lähes yhtä rikas kuin Roope ja hän yrittää myös kasvattaa valtaisaa omaisuuttaan, mutta toisin kuin Roope, epärehellisin keinoin. Kulta Into on valmis vaikka ampumaan Roopen koneen alas, jotta voittaisi kisailun. Sellaista Roope ei ikinä tekisi. Vaikka on Roopekin monenmoista tehnyt. Kulta Into asuu Limpopon laaksossa Afrikassa.
Kroisos Pennonen on myöskin Barksin keksintö. Hänetkin Barks loi vastapainoksi Roopelle. Hän asuu Ankkalinnassa. Hänen ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Ihmebensiini. Hän on paljon anteliaampi kuin Roope taikka Pii, mutta ei kuitenkaan niin häijympi kuin Pii, vaikka on Roopea selvästi häijympi. Hän tajuaa sentään jotenkin reilun pelin hengen.
P.J Petkunterä on jälleen vankka osoitus siitä, että Barks on luonut paljon hahmoja. Tämäkin hahmo on Barksin käsialaa. Rosan mukaan Roope on jopa joutunut lainaamaan rahaa tältä ketulta. Roopen oli sitten vaikea saada allekirjoitusta velkakuittiin. Tämä tapahtui tarinassa ”Ankantaan Miljardööri”.
Myös Junttapurin Maharadza on laskettava Roopen viholliskaartiin. Hän on myös häijy vihollinen vailla itsetuntoa. Hänkin haluaa niin kiihkeästi päihittää Roopen. Ja omistaa valtaisan omaisuuden, josta olisi helppo antaa rahaa, esim. Karhukoplalle, jotta nämä voisivat päihittää vihdoin Roopen. Hän on harvemmin esiintynyt, eikä silloinkaan ole ollut karmean vaarallinen.
Akullakin on suuri joukko vihollisia, suurimpana niistä velkojat. Toki Aku on Roopellekin velkaa, mutta kun heillä on vahva sukulaisside, en laske Roopea Akun viholliseksi.
Akulla on suuren suuri joukko velkojia. Lähes kaikissa kaupoissa Aku ostaa velaksi ja myyjät suostuvat siihen. Siten Akun velat ovat nousset tähtitieteellisiin summiin. Ja muutenkin, Roope maksaa Akulle niin kehnoa palkkaa, ettei ole lainkaan ihme, että Akulla ei ole ylellisyyksiin varaa.
Mikilläkin on totta kai monia tunnettuja vihollisia, sillä niin monta rikollista on Mikki toimittanut telkien taa.Tässä Mikin tunnetuimpia vihollisia:
Musta Pekka on Mikki-tarinoista tunnettu Mikin verivihollinen. Hän on yrittänyt ryöstää pankkeja sun muuta, mutta Mikki on aina estänyt hänen aikeensa. Ensimmäisen kerran Musta Pekka esiintyi vuonna 1928 tosin tällöin nimellä Jopi Jalkapuoli, sillä hänellä oli tuolloin puujalka. Minusta Pekka ei kuulu rikollisten nerokkaimpaan kaartiin, mutta silti tietää, milloin pitää iskeä, ja osaa asiansa jotenkuten, vaikkakin kun Mikki astuu kuvioihin, niin hän saa suhteellisen helposti selville ryöstäjän.
Mustakaapu (eng. The Phantom Blot) on Ankkalinnan pahamaineisimpia rikollisia. Hän on myös oma suosikkini. Ja hänhän on ovela kuin mikä. Kaapu teki ensiesiintymisenä tarinassa Mustakaavun Ensirötökset, tekijä Floyd Gottfredson. Siinä Mustakaapu yritti tappaa Mikin monesti, mutta Kaavun hellämielisyyden takia se ei onnistunut. Tarinassa Kaavun rooli oli kansainvälinen vakooja. 1960-luvulla tällä roistolla oli myös oma lehti Amerikassa. Lehden teko kuitenkin loppui jo kahden vuoden jälkeen, joiden aikana lehtiä ilmestyi 7 kappaletta. 1970- luvulla Kaavusta tehtiin jo hassu rikollinen, viittaamatta yhtään hänen juuriinsa, ja oveliin ryöstöihin. 1980-luvulla taas Mustakaavulle haettiin jo uutta näkökulmaa. Italiaspiirtäjien toimesta. 1990-luvulla Mustakaapu nostettiin taas tarinoiden päähahmoksi ja omalle, ansaitulle paikalleen.
Mustakaavun tunnistaa siitä, että aina tehdessään ryöstön, hän jättää rikospaikalle mustetahran. Hän pukeutuu aina mustaan kaapuun, josta hän on nimensäkin saanut. Häntä on myös kutsuttu nimillä Lättäpää ja Al Rapina.
Mustakaavulla on myös sukulaisia. Hänellä on veli, sisar ja serkku. Hänen veljensä on nimeltään Valkokaapu. Hänet esiteltiin AATK:ssa numero 204. Hän on ikään kuin hyvyyden lähettiläs, samoin kun Mustakaapu on pahuuden lähettiläs. Hänen sisarensa (eng. Phantom Brat) on hyvin harvinainen hahmo. Serkku Bruno, joka on koko suvun musta lammas, omistaa pesulan. Hän on rehellinen ja kunniallinen mies.
Mikin vihollisena hänet on tunnettu jo ensimmäisestä tarinasta lähtien. Myös hän on melkein onnistunut tappaa Mikki, mutta pallokorva on selvinnyt näistäkin paikoista. Nykyäänkin Mustakaapua on erittäin vaikea saada kiinni, sillä hänellä on usein käytössä huippuvarusteet, kuten kaapu, joka muuttuu näkymättömäksi kuumassa ilmassa.
Mielipiteitäni Mustakaavusta: Hän on lempiroistoni Ankkalinnassa. Hän on ovela rikollinen ja joutuu hyvin harvoin vankilaan. Hän myös osaa asiansa hyvin, ja on suuri ihme, että Mikki on Mustakaavun kiinni saanut.
Yhteenvetona voisin sanoa, että Ankkalinnassa on hyvin monipuolisia pareja. Myös Vihamielisempiä suhteita löytyy, mutta suhteitahan nekin ovat. Kuten muualta, myös Ankkalinnasta löytyy erakkoja ja onnellisia että onnettomiakin pareja, ja paljon muuta. Ja jo Roopella löytyy liuta vihollisia. Kahdeksan suurta, jotka yhdistäessään voimansa, voisivat jopa onnistua ryöväämään Roopen. Myös Mikillä on paljoltikin vihollisia. Heistä suurimpia on varmasti Mustakaapu, juuri oveluutensa ja taitojensa takia.
Jatkuu, muttei todennäköisesti.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 308 -
13.09.2009 klo 09:58:44
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rakkaussuhteet ovat aina hieman vieraampi asia Ankkalinnan maailmassa. Ainakaan ns. totisia rakkaussuhteita ei ainakaan ankkojen puolella ole yhtään. Vai kutsuisitko totiseksi suhdetta, jossa nainen leikkii kahden miehen kanssa, ilman että päättää kumpaakaan? En minä ainakaan. Hiirien puolella, toisin kuin ankkojen, treffit ovat hyvin harvinaisia. Ankkalinnassa Aku ja Iines käyvät elokuvissa harvase päivä, kun taas Mikin ja Minnin suhde on huomattavasti etäisempää. Koko suhde on oikeastaan rakennettu vain sitä varten, että hiirimaailmassa perussuhteelle pitäisi olla vastine ankkamaailmaan. Sekä Minni että Mikki ovat aivan liian pinnallisia hahmoja nykysarjakuvissa, jotta voisivat olla ns. totisessa suhteessa. Ankkojen nykymaailmassa ei oikeastaan ole käynnissä olevia rakkaussuhteita. Riitan ja Roopen suhteella lähinnä leikitellään, ankanpoikien tyttöystävät ovat harvassa. Oikeastaan vain Kultun ja Roopen ihanassa kauko viha-rakkaussuhteessa on liekkien leimua.
Nyt pureudun hieman tarkemmin hiirien ja ankkojen stereotypia-suhteisiin, eli Aku-Iines-Hannuun ja Mikki-Minniin. Varmasti kaikilla tulee ensimmäisenä Ankkalinnan suhteista mieleen Akun ja Hannun kilpajuoksu Iineksen lemmestä. Suhdekiemura on samalla tuttua ja turvallista huttua, mutta sittenkin niin kovin tylsää. Ainoa idea tarinoissa on se, että miten Aku ja Hannu kilpailevat ja kumpi voittaa, ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Joskus tarinoissa asia kuitenkin vaihtelee kamalasti, Iines voikin yhtäkkiä unohtaa Hannun kertalaakista. Tietenkin Hannun tuominen pelkkään sivukohtaukseen voi olla vaikeaa. Ankkojen seurustelu on niin helpontuntuista, ei ole minkäännäköistä suurta vehkeilyä ym. kuten nykyelämässä.
Mutta tällaisten parisuhdetarinoiden joukossa on myös iloisia yllätyksiä ja huomattavasti parempiakin tarinoita. Yksi tällainen on Kari Korhosen tarina Lemmen huumaa. Se on julkaistu muun muassa Ankantekijät - kirjasarjan osassa 6: Naurettavat naapurit. Tarinassa eletään helmikuun alkua, ystävänpäivän aikoja. Iines on täysin toivottoman romanttisen tunteen vallassa, ja on päiväkausia katsellut nyyhkyleffoja, kuunnellut rakkauslauluja ja ennen kaikkea lukenut romantiikkakirjoja. Hän on täysin lemmen huumassa, mutta Aku ei anna vastakaikua hänen ajatuksilleen. Hän on mahdollisimman epäromanttinen jatkuvasti, ja Iines alkaa pikkuhiljaa tympiintyä. Lopullisesti Iines menettää malttinsa, kun Aku ehdottaa ystävänpäiväriennoksi iltaa Monsterirekkarallia katsoessa. Iines lopulta ”lainaa” Akulle pari D.A Cupidon rakkausromaania, jotta herra oppisi jotakin. Akun odotukset ovat parin vakoilukerran jälkeen korkealla, mutta ystävänpäivänä illalla Aku ei kuulu. Iines lopulta tekee erittäin epälojaalin teon, ja pyytää Hannua illanviettoon. Iines ei kuitenkaan voi olla ajattelematta Akua, ja lopulta Hannu joutuu Iineksen kuskiksi hänen etsiessään Akua ympäri Ankkalinnaa. Lopulta Iines kuulee auton radiosta itse lemmenherra Cupidon kuulutuksen hänen etsiessään Iinestä. Hannu kurvaa radioasemalle, jossa Aku on jo odottanutkin. Lopulta kuitenkin itse herra Cupido arvostelee parin tökerön käytöksen, ja antaa romantiikkakilpailun pääpalkinnon kärsivälliselle Hannulle. Täytyy myöntää, että itsekin tunsin myötätuntoa riepoteltavaa Hannua kohtaan. Kokonaisuudessaan tarina oli oivasti rakenneltu, ja siinä asiat kulkivat oikein mallikkaasti. Hannu jäi kuitenkin mielestäni tarinassa turhan säälittäväksi hahmoksi, jonka ainoa piristys oli lopussa annettu pääpalkinto. Aku ja Iines kutsuvat toisiaan välillä hupsuilla lempinimillä, esimerkiksi Aku kutsuu Iinestä puluksi tai puluseksi, muutenkin parien kielenkäyttö on auttamattoman vanhanaikaista. Nykymaailmassa tuskin kutsutaan toista kullanmuruksi tai muuksi vastaavaksi. Iineksen ja Akun suhde lähti käyntiin Iineksen ensiesiintymisestä, kun tämä ankkaneito tunnettiin vielä tulisena meksikolaiskaunottarena Dona Duckina. Aku yritti kosiskella kyseistä leidiä ja saikin hänet treffeille hankkimalla hienon uuden auton. Monesti Aku on kuvattu suhteessa ottavana osapuolena, koska Iines menettää usein täysin mitättömän asian takia malttinsa. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Iines on usein hyvin temperamenttinen.
Myös luolamies Una kuuluu joissakin tarinoissa ankkojen perushullunmyllyyn. Hän toivottoman ihastunut Akuun, mutta tunne ei ole erityisen molemmin puoleinen, onhan Akulla jo heila. Una kuitenkin eräissä tarinoissa kilpailee Akun suosiosta, eikä Iines pidä tästä. Eräässä tarinassa Aku yrittää jopa tyrkyttää Unaa Hannulle, mutta lopulta Una jää ns. sinkuksi. Unalla ei kivikaudella oikeastaan löytynyt ketään kavaljeeria, mutta hän eleli kivikautisen mieskolmikon kanssa.
Toinen Akun ns. entinen heila on Pasifikan hurmaava johtaja Reginella, joiden välillä paloi planeettojenvälinen rakkaussuhde. Aku ei voinut unohtaa koskaan Reginellaa, joka joutui uhrautumaan viimeisessä seikkailussaan kaikilla voimillaan Pasifikan edestä. Aku joutui lähtemään sydän murskautuneena maata kohti. Italialaiset onnistuivat kuvaamaan tunteiden paloa Reginella-tarinoissa loistavasti, ja niissä oli siirappisuhteiden lisäksi myös aimo annos jännitystä.
Totta kai Aku on ihastunut jonkin seikkailumatkan varrella olevaan neitoseen, Pamela Ankkersonista ja muista mallitähdistä puhumattakaan.
Seuraavaksi puhun hieman tarkemmin Minnin ja Mikin pinnallisesta täytesuhteesta. Se ei oikeastaan koskaan ole minulle vaikuttanut edes kovinkaan vakavalta. Tämä saattaa johtua kuitenkin molempien hahmojen hölmöydestä. Kuka nyt haluaisi rakennella näsäviisaan pallokorvan ja alati nalkuttavan pikkuleidin suhdetta? Ketään ei varmasti kiinnosta erityisen paljon. Kaikki Mikki-Minni suhteen romanttiset kohtaukset ja tapahtumat ovat aina väkisin väännetyn oloisia. Minusta parit eivät edes sovi toisillensa. Minniä ei todellakaan kiinnosta jatkuva rikosrumba ja seikkailu, hän haluaisi rauhallisemman parisuhteen, joka on jo käynytkin selväksi. Mikki taas on aina vauhdissa, kahdet kolmista treffeistä päättyvät röyhkeän poliisimestari Sisun soittoon. Kun ilta loppuu normaalisti, kaikki tuntuu liiankin tavanomaiselta, aivan kuin Mikki ja Minni olisivatkin pelkkiä kaveruksia. Oikeastaan, kaikkien käsikirjoittajien näkemys suhteesta ei ole sama. Jotkut näkevät suhteen enemmänkin vakavahkona ystävyyssuhteena, toiset taas tavallisena rakkaussuhteena. Jälkimmäinen ei kuitenkaan tule kovin hyvin ilmi.
Myös Mikillä on ollut ns. muita ihastumisia tai heiloja, vaikka erittäin kiltti siimahäntä onkin. Rikollinen Lootuksenkukka on eräs tämänkaltaisista ihastuksista. Mikki yrittää olla lankeamatta suloisen tytön pauloihin, mutta jotenkin hän onnistuu aina huijaamaan sinisilmäistä Mikkiä, ja pääsee karkuun. Aina kuitenkin ihastuksen sokeuttama Mikki elättää toivoa hänen suhteensa. Muuten Mikki on onnistunut pitämään tunteensa suhteellisen hyvin kurissa.
Ankanpoikien, eli Tupun, Hupun ja Lupun tykkäyssuhteet ovat tarinoissa kohtalaisen harvassa, kyseisenlaisesta asiasta on kuitenkin hyvin vaikea rakentaa toimivaa tarinaa. Mutta joskus yksi ankanpoikakolmikosta ihastuu tulisesti johonkin samanikäiseen tyttöön. Joskus jopa koko poikakolmikko on ollut lemmen pauloissa. Leenun, Liinun ja Tiinun suhde ankanpoikiin on kovin tavallinen lapsilla. Hahmot ovat toisilleen jo ennestään niin tuttuja, että ihastumisia ei voi mitenkään enää sattua. Ankanpojat ovat muun muassa ihastuneet luontotieteilijä Turo Vankkasen kauniiseen Lotta-tyttöön. Suhteet eivät kuitenkaan koskaan kestä yli tarinaa, koska jatkumoa olisi vaikea pitää yllä.
Riitan ja Roopen suhde on italialaisten luoma ja kuluttama. Riitan ja Roopen viha-rakkaussuhde on oikein rakenneltuna oikein mielenkiintoinen. Tunneaallot ovat suhteessa erittäin vaihtelevia; jossakin kohdassa Roope vihaa, tarinan loppupuolella hän voi kääntyä jo hellempiin ajatuksiin. Riitta voi tarinan alussa olla täysin ihastunut Roopeen, mutta voi pakkien jälkeen kääntyä jo vihamielisiin kostoajatuksiin. Tätä suhdetta käsittelevät romantiikkatarinat ovat oma lajinsa italiaanotuotannossa. Ne voivat aina päättyä eri tavalla, mutta useimmiten tarinat päättyvät Riitan voittoon, kun Roope lopulta alkaa jopa kaipaamaan häntä. Loppujen lopuksi Roopen suhde Hullu-Riittaan on hyvin erikoinen; toisaalta hän inhoaa tätä takertuvaa ankkaneitoa, mutta joskus hän jopa salaa pitää hänestä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin onnistuu pitämään tunteensa kahlittuina. Eräässä Massimo De Vitan suuressa tarinassa Roope ja Riitta kävivät lähimpänä naimisiinmenoa koskaan. Tarina julkaistiin Iines-lehdessä. Tarinassa Roope suunnittelee eräälle alueelle hypermarkettia, mutta koko projektin pitää suljettuna eräs maapläntti, joka ei ole Roopen omistuksessa, vaan Riitan! Roopen huimat juonittelut eivät tehoa tilanteen tietävään Riittaan, vaan tämä luovuttaa maa-alueen vain, jos Roope nai Riitan. Roope alkaa olla jo tuhoon tuomittu, kun uusi lakipykälä löytyy, jonka mukaan eräs Roopen lyömä golfpallo oikeuttaa maa-alueen hallintaan, jos alueella ei ole kymmeneen vuoteen ollut ketään muita golfpallon lisäksi. Roopen apurit yrittävät pelata aikaa juonen onnistumiseen, ja se onnistuukin lopulta. Roope kuitenkin näyttää todelliset tunteensa, kun palkkaa Riitan hypermarkettiinsa vaateosastolle. Roopen ja Riitan suhdetta kuvaavissa tarinoissa on myös usein mukana Riitan ystävä Kuuno Kaakkuri, joka auttaa Riittaa tämän kostoaikeissa. Vaikka suhde onkin rakenneltu suhtkoht hyvin ja tarinatkaan eivät ole heikkoja, hyvin monet pitävät Roopen ainoana oikeana rakkautena amerikkalaisten kehittelemää salaperäistä valkoisten lumikenttien lasta Kultu Kimallusta. Tästä pääsenkin oivasti puhumaan Roopen ja Kultun salaperäisestä ja vaikeasta suhteesta..
Kultun ja Roopen suhde on aina ollut hyvin salaperäinen ja romantiikkaa tihkuva. Suhteesta vakavan kehitteli kuitenkin vasta Don Rosa, joka mestarillisilla tarinoillaan teki monia mestariteoksia käsitellen Roopen nuoruutta ja hänen suhdettaan Kultuun. Roope tapasi Kultun ensimmäistä kertaa matkallaan kultasuonia Klondikessa. Hän kulki läpi pikkuruisen Dawsonin, jossa Kultu piti tavernaa. Roope teki välittömästi suuren vaikutuksen Kultuun miehekkyydellään. Kultu sai lopullisen varmuuden Roopen hurmaavuudesta tämän kaataessa Petkunterän mahdin tuhoamalla tämän kasinon. Kultu sai huijattua raa´asti Roopea varastamalla tämän mahtavan Hanhenmunahipun. Roope heräsi kaupungin ulkopuolella, ja pian tämän jälkeen tapahtui kaikkien aikojen kapakkatappelu, pääosassa Roope MacAnkka. Hän kaatoi silkalla raivolla kaikki Kultun kätyrit, sai hippusensa ja lopulta raahasi rangaistukseksi Kultun kaivaukselleen White Agony Creekiin työtä tekemään. Pikkuhiljaa päivien edetessä heidän ajatuksensa kasvoivat yhteen, ja he alkoivat ymmärtää toisiaan. Roope selätti kolme amerikkalaista pyssylegendaa, mutta samalla Kultu yritti pettää hänet, vaikkakin ihaili Roopea. Lopulta Roope pelasti Kultun ja hanhenmunahippunsa roistojen kynsistä. Kultu oli jo aikeissa pettää hänet, mutta palasi lopulta Roopen luokse. Lopussa, ennen eroamista, Roope oli aivan liian ylpeä myöntääkseen rakkautta Kultua kohtaan ja palasi kotiin. He tapasivat tämän jälkeen vielä Dawsonissa, kun suuri tulipalo poltti puoli kaupunkia poroksi. He tapasivat hienossa kohtauksessa, kun Kultu seisoi keskellä tulipaloa. Neito pyörtyi, ja Roopen syöksyessä auttamaan hänet kolkkasi vesiletkun jääkalikat. Romanttinen kohtaus päättyi siis farssiin. Kyseisen tarinan lopussa Kultu lähettää viestin vaeltavalle Roopelle. He ikään kuin katselevat toisiaan toiveikkaasti, ja lopulta Roope jättää viestin matkansa varrelle. Avaamattomana.
Roope ja Kultu tapasivat tämän jälkeenkin monen monituista kertaa romanttisesti vanhentuneina. Ehkä paras heidän myöhemmistä kohtaamisistaan tapahtui tarinassa Kaikkein mieluisin lahja, jossa tarinan lopussa Roope on myrtyneenä toimistossaan, kun Kultu koputtaa Roopen toimistoon. Roope kysyy: Mitä? Kultu riuhtaisee Roopen ja suutelee tätä. Kultu poistuu tyynenä huoneesta. Roope taas on lentää haltioissaan ulos ikkunasta. Jälleen näkee, minkälainen nero Don Rosa onkaan.
Patalaiskalla Hansulla ei sen enempää viejiä ole, eihän hän kylillä yleensä pyörikään. Joissakin tarinoissa kuitenkin leikitellään ajatuksella, että Hansulla olisi energinen ja työläs heila. Sen puoleen hänen emännällään Mummolla ei ole yhtään enempää liehittelijöitä, vaikka Mummo olisikin loistava heila maatilan isännälle.
Myöskään tulisella italialaisnoidalle Milla Magialle ei kosiskelijoita sen enempää ole, vaan hän asustelee yksin mökissään Vesuviuksella.
Helunan, Hessun ja Polle Koninkauluksen suhde on hyvin erikoinen. Kenelläkään ei ole oikeastaan mitään varmuutta, kumpi on tuon ailahtelevan Ammun kavaljeeri. Alkuaikoina se on ollut selvästi Polle, mutta 2000-luvun animaatioissa ja satunnaisissa tarinoissa Hessu onkin ollut Helunan mielitetty. Tietenkin olisi paljon loogisempaa, että lehmä rakastuisi hevoseen kuin että lehmä rakastuisi koiraan. Myös eräässä vanhassa Roope-sedän kannessa nähdään Polle ja Heluna romanttisissa maisemissa. Loppujen lopuksi kunnioittaisin enemmän hahmojen luojan, Flyod Gottfredsonin mielipidettä, etää suhteessa olisivat Polle ja Heluna. Joskus on vain vaikeaa nostaa sivuhahmo esiin noinkin suurta roolia varten, joten joskus Hessu toimiikin Helunan heilana. Mieleeni muistuu eräs Mikin tehdas-animaation jakso, jossa paljastui, että Heluna oli auttamattomasti ihastunut Hessuun. Tämä tieto on tietenkin epävirallinen.
Yhteenveto: Ankkalinnassa on paljon loistavia rakkaussuhteita, mutta suhteet ovat suurilta osin jämähtäneet vanhanaikaisiksi, joka on oikeastaan ihan hyvä.
Nyt pureudun hieman tarkemmin hiirien ja ankkojen stereotypia-suhteisiin, eli Aku-Iines-Hannuun ja Mikki-Minniin. Varmasti kaikilla tulee ensimmäisenä Ankkalinnan suhteista mieleen Akun ja Hannun kilpajuoksu Iineksen lemmestä. Suhdekiemura on samalla tuttua ja turvallista huttua, mutta sittenkin niin kovin tylsää. Ainoa idea tarinoissa on se, että miten Aku ja Hannu kilpailevat ja kumpi voittaa, ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Joskus tarinoissa asia kuitenkin vaihtelee kamalasti, Iines voikin yhtäkkiä unohtaa Hannun kertalaakista. Tietenkin Hannun tuominen pelkkään sivukohtaukseen voi olla vaikeaa. Ankkojen seurustelu on niin helpontuntuista, ei ole minkäännäköistä suurta vehkeilyä ym. kuten nykyelämässä.
Mutta tällaisten parisuhdetarinoiden joukossa on myös iloisia yllätyksiä ja huomattavasti parempiakin tarinoita. Yksi tällainen on Kari Korhosen tarina Lemmen huumaa. Se on julkaistu muun muassa Ankantekijät - kirjasarjan osassa 6: Naurettavat naapurit. Tarinassa eletään helmikuun alkua, ystävänpäivän aikoja. Iines on täysin toivottoman romanttisen tunteen vallassa, ja on päiväkausia katsellut nyyhkyleffoja, kuunnellut rakkauslauluja ja ennen kaikkea lukenut romantiikkakirjoja. Hän on täysin lemmen huumassa, mutta Aku ei anna vastakaikua hänen ajatuksilleen. Hän on mahdollisimman epäromanttinen jatkuvasti, ja Iines alkaa pikkuhiljaa tympiintyä. Lopullisesti Iines menettää malttinsa, kun Aku ehdottaa ystävänpäiväriennoksi iltaa Monsterirekkarallia katsoessa. Iines lopulta ”lainaa” Akulle pari D.A Cupidon rakkausromaania, jotta herra oppisi jotakin. Akun odotukset ovat parin vakoilukerran jälkeen korkealla, mutta ystävänpäivänä illalla Aku ei kuulu. Iines lopulta tekee erittäin epälojaalin teon, ja pyytää Hannua illanviettoon. Iines ei kuitenkaan voi olla ajattelematta Akua, ja lopulta Hannu joutuu Iineksen kuskiksi hänen etsiessään Akua ympäri Ankkalinnaa. Lopulta Iines kuulee auton radiosta itse lemmenherra Cupidon kuulutuksen hänen etsiessään Iinestä. Hannu kurvaa radioasemalle, jossa Aku on jo odottanutkin. Lopulta kuitenkin itse herra Cupido arvostelee parin tökerön käytöksen, ja antaa romantiikkakilpailun pääpalkinnon kärsivälliselle Hannulle. Täytyy myöntää, että itsekin tunsin myötätuntoa riepoteltavaa Hannua kohtaan. Kokonaisuudessaan tarina oli oivasti rakenneltu, ja siinä asiat kulkivat oikein mallikkaasti. Hannu jäi kuitenkin mielestäni tarinassa turhan säälittäväksi hahmoksi, jonka ainoa piristys oli lopussa annettu pääpalkinto. Aku ja Iines kutsuvat toisiaan välillä hupsuilla lempinimillä, esimerkiksi Aku kutsuu Iinestä puluksi tai puluseksi, muutenkin parien kielenkäyttö on auttamattoman vanhanaikaista. Nykymaailmassa tuskin kutsutaan toista kullanmuruksi tai muuksi vastaavaksi. Iineksen ja Akun suhde lähti käyntiin Iineksen ensiesiintymisestä, kun tämä ankkaneito tunnettiin vielä tulisena meksikolaiskaunottarena Dona Duckina. Aku yritti kosiskella kyseistä leidiä ja saikin hänet treffeille hankkimalla hienon uuden auton. Monesti Aku on kuvattu suhteessa ottavana osapuolena, koska Iines menettää usein täysin mitättömän asian takia malttinsa. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Iines on usein hyvin temperamenttinen.
Myös luolamies Una kuuluu joissakin tarinoissa ankkojen perushullunmyllyyn. Hän toivottoman ihastunut Akuun, mutta tunne ei ole erityisen molemmin puoleinen, onhan Akulla jo heila. Una kuitenkin eräissä tarinoissa kilpailee Akun suosiosta, eikä Iines pidä tästä. Eräässä tarinassa Aku yrittää jopa tyrkyttää Unaa Hannulle, mutta lopulta Una jää ns. sinkuksi. Unalla ei kivikaudella oikeastaan löytynyt ketään kavaljeeria, mutta hän eleli kivikautisen mieskolmikon kanssa.
Toinen Akun ns. entinen heila on Pasifikan hurmaava johtaja Reginella, joiden välillä paloi planeettojenvälinen rakkaussuhde. Aku ei voinut unohtaa koskaan Reginellaa, joka joutui uhrautumaan viimeisessä seikkailussaan kaikilla voimillaan Pasifikan edestä. Aku joutui lähtemään sydän murskautuneena maata kohti. Italialaiset onnistuivat kuvaamaan tunteiden paloa Reginella-tarinoissa loistavasti, ja niissä oli siirappisuhteiden lisäksi myös aimo annos jännitystä.
Totta kai Aku on ihastunut jonkin seikkailumatkan varrella olevaan neitoseen, Pamela Ankkersonista ja muista mallitähdistä puhumattakaan.
Seuraavaksi puhun hieman tarkemmin Minnin ja Mikin pinnallisesta täytesuhteesta. Se ei oikeastaan koskaan ole minulle vaikuttanut edes kovinkaan vakavalta. Tämä saattaa johtua kuitenkin molempien hahmojen hölmöydestä. Kuka nyt haluaisi rakennella näsäviisaan pallokorvan ja alati nalkuttavan pikkuleidin suhdetta? Ketään ei varmasti kiinnosta erityisen paljon. Kaikki Mikki-Minni suhteen romanttiset kohtaukset ja tapahtumat ovat aina väkisin väännetyn oloisia. Minusta parit eivät edes sovi toisillensa. Minniä ei todellakaan kiinnosta jatkuva rikosrumba ja seikkailu, hän haluaisi rauhallisemman parisuhteen, joka on jo käynytkin selväksi. Mikki taas on aina vauhdissa, kahdet kolmista treffeistä päättyvät röyhkeän poliisimestari Sisun soittoon. Kun ilta loppuu normaalisti, kaikki tuntuu liiankin tavanomaiselta, aivan kuin Mikki ja Minni olisivatkin pelkkiä kaveruksia. Oikeastaan, kaikkien käsikirjoittajien näkemys suhteesta ei ole sama. Jotkut näkevät suhteen enemmänkin vakavahkona ystävyyssuhteena, toiset taas tavallisena rakkaussuhteena. Jälkimmäinen ei kuitenkaan tule kovin hyvin ilmi.
Myös Mikillä on ollut ns. muita ihastumisia tai heiloja, vaikka erittäin kiltti siimahäntä onkin. Rikollinen Lootuksenkukka on eräs tämänkaltaisista ihastuksista. Mikki yrittää olla lankeamatta suloisen tytön pauloihin, mutta jotenkin hän onnistuu aina huijaamaan sinisilmäistä Mikkiä, ja pääsee karkuun. Aina kuitenkin ihastuksen sokeuttama Mikki elättää toivoa hänen suhteensa. Muuten Mikki on onnistunut pitämään tunteensa suhteellisen hyvin kurissa.
Ankanpoikien, eli Tupun, Hupun ja Lupun tykkäyssuhteet ovat tarinoissa kohtalaisen harvassa, kyseisenlaisesta asiasta on kuitenkin hyvin vaikea rakentaa toimivaa tarinaa. Mutta joskus yksi ankanpoikakolmikosta ihastuu tulisesti johonkin samanikäiseen tyttöön. Joskus jopa koko poikakolmikko on ollut lemmen pauloissa. Leenun, Liinun ja Tiinun suhde ankanpoikiin on kovin tavallinen lapsilla. Hahmot ovat toisilleen jo ennestään niin tuttuja, että ihastumisia ei voi mitenkään enää sattua. Ankanpojat ovat muun muassa ihastuneet luontotieteilijä Turo Vankkasen kauniiseen Lotta-tyttöön. Suhteet eivät kuitenkaan koskaan kestä yli tarinaa, koska jatkumoa olisi vaikea pitää yllä.
Riitan ja Roopen suhde on italialaisten luoma ja kuluttama. Riitan ja Roopen viha-rakkaussuhde on oikein rakenneltuna oikein mielenkiintoinen. Tunneaallot ovat suhteessa erittäin vaihtelevia; jossakin kohdassa Roope vihaa, tarinan loppupuolella hän voi kääntyä jo hellempiin ajatuksiin. Riitta voi tarinan alussa olla täysin ihastunut Roopeen, mutta voi pakkien jälkeen kääntyä jo vihamielisiin kostoajatuksiin. Tätä suhdetta käsittelevät romantiikkatarinat ovat oma lajinsa italiaanotuotannossa. Ne voivat aina päättyä eri tavalla, mutta useimmiten tarinat päättyvät Riitan voittoon, kun Roope lopulta alkaa jopa kaipaamaan häntä. Loppujen lopuksi Roopen suhde Hullu-Riittaan on hyvin erikoinen; toisaalta hän inhoaa tätä takertuvaa ankkaneitoa, mutta joskus hän jopa salaa pitää hänestä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin onnistuu pitämään tunteensa kahlittuina. Eräässä Massimo De Vitan suuressa tarinassa Roope ja Riitta kävivät lähimpänä naimisiinmenoa koskaan. Tarina julkaistiin Iines-lehdessä. Tarinassa Roope suunnittelee eräälle alueelle hypermarkettia, mutta koko projektin pitää suljettuna eräs maapläntti, joka ei ole Roopen omistuksessa, vaan Riitan! Roopen huimat juonittelut eivät tehoa tilanteen tietävään Riittaan, vaan tämä luovuttaa maa-alueen vain, jos Roope nai Riitan. Roope alkaa olla jo tuhoon tuomittu, kun uusi lakipykälä löytyy, jonka mukaan eräs Roopen lyömä golfpallo oikeuttaa maa-alueen hallintaan, jos alueella ei ole kymmeneen vuoteen ollut ketään muita golfpallon lisäksi. Roopen apurit yrittävät pelata aikaa juonen onnistumiseen, ja se onnistuukin lopulta. Roope kuitenkin näyttää todelliset tunteensa, kun palkkaa Riitan hypermarkettiinsa vaateosastolle. Roopen ja Riitan suhdetta kuvaavissa tarinoissa on myös usein mukana Riitan ystävä Kuuno Kaakkuri, joka auttaa Riittaa tämän kostoaikeissa. Vaikka suhde onkin rakenneltu suhtkoht hyvin ja tarinatkaan eivät ole heikkoja, hyvin monet pitävät Roopen ainoana oikeana rakkautena amerikkalaisten kehittelemää salaperäistä valkoisten lumikenttien lasta Kultu Kimallusta. Tästä pääsenkin oivasti puhumaan Roopen ja Kultun salaperäisestä ja vaikeasta suhteesta..
Kultun ja Roopen suhde on aina ollut hyvin salaperäinen ja romantiikkaa tihkuva. Suhteesta vakavan kehitteli kuitenkin vasta Don Rosa, joka mestarillisilla tarinoillaan teki monia mestariteoksia käsitellen Roopen nuoruutta ja hänen suhdettaan Kultuun. Roope tapasi Kultun ensimmäistä kertaa matkallaan kultasuonia Klondikessa. Hän kulki läpi pikkuruisen Dawsonin, jossa Kultu piti tavernaa. Roope teki välittömästi suuren vaikutuksen Kultuun miehekkyydellään. Kultu sai lopullisen varmuuden Roopen hurmaavuudesta tämän kaataessa Petkunterän mahdin tuhoamalla tämän kasinon. Kultu sai huijattua raa´asti Roopea varastamalla tämän mahtavan Hanhenmunahipun. Roope heräsi kaupungin ulkopuolella, ja pian tämän jälkeen tapahtui kaikkien aikojen kapakkatappelu, pääosassa Roope MacAnkka. Hän kaatoi silkalla raivolla kaikki Kultun kätyrit, sai hippusensa ja lopulta raahasi rangaistukseksi Kultun kaivaukselleen White Agony Creekiin työtä tekemään. Pikkuhiljaa päivien edetessä heidän ajatuksensa kasvoivat yhteen, ja he alkoivat ymmärtää toisiaan. Roope selätti kolme amerikkalaista pyssylegendaa, mutta samalla Kultu yritti pettää hänet, vaikkakin ihaili Roopea. Lopulta Roope pelasti Kultun ja hanhenmunahippunsa roistojen kynsistä. Kultu oli jo aikeissa pettää hänet, mutta palasi lopulta Roopen luokse. Lopussa, ennen eroamista, Roope oli aivan liian ylpeä myöntääkseen rakkautta Kultua kohtaan ja palasi kotiin. He tapasivat tämän jälkeen vielä Dawsonissa, kun suuri tulipalo poltti puoli kaupunkia poroksi. He tapasivat hienossa kohtauksessa, kun Kultu seisoi keskellä tulipaloa. Neito pyörtyi, ja Roopen syöksyessä auttamaan hänet kolkkasi vesiletkun jääkalikat. Romanttinen kohtaus päättyi siis farssiin. Kyseisen tarinan lopussa Kultu lähettää viestin vaeltavalle Roopelle. He ikään kuin katselevat toisiaan toiveikkaasti, ja lopulta Roope jättää viestin matkansa varrelle. Avaamattomana.
Roope ja Kultu tapasivat tämän jälkeenkin monen monituista kertaa romanttisesti vanhentuneina. Ehkä paras heidän myöhemmistä kohtaamisistaan tapahtui tarinassa Kaikkein mieluisin lahja, jossa tarinan lopussa Roope on myrtyneenä toimistossaan, kun Kultu koputtaa Roopen toimistoon. Roope kysyy: Mitä? Kultu riuhtaisee Roopen ja suutelee tätä. Kultu poistuu tyynenä huoneesta. Roope taas on lentää haltioissaan ulos ikkunasta. Jälleen näkee, minkälainen nero Don Rosa onkaan.
Patalaiskalla Hansulla ei sen enempää viejiä ole, eihän hän kylillä yleensä pyörikään. Joissakin tarinoissa kuitenkin leikitellään ajatuksella, että Hansulla olisi energinen ja työläs heila. Sen puoleen hänen emännällään Mummolla ei ole yhtään enempää liehittelijöitä, vaikka Mummo olisikin loistava heila maatilan isännälle.
Myöskään tulisella italialaisnoidalle Milla Magialle ei kosiskelijoita sen enempää ole, vaan hän asustelee yksin mökissään Vesuviuksella.
Helunan, Hessun ja Polle Koninkauluksen suhde on hyvin erikoinen. Kenelläkään ei ole oikeastaan mitään varmuutta, kumpi on tuon ailahtelevan Ammun kavaljeeri. Alkuaikoina se on ollut selvästi Polle, mutta 2000-luvun animaatioissa ja satunnaisissa tarinoissa Hessu onkin ollut Helunan mielitetty. Tietenkin olisi paljon loogisempaa, että lehmä rakastuisi hevoseen kuin että lehmä rakastuisi koiraan. Myös eräässä vanhassa Roope-sedän kannessa nähdään Polle ja Heluna romanttisissa maisemissa. Loppujen lopuksi kunnioittaisin enemmän hahmojen luojan, Flyod Gottfredsonin mielipidettä, etää suhteessa olisivat Polle ja Heluna. Joskus on vain vaikeaa nostaa sivuhahmo esiin noinkin suurta roolia varten, joten joskus Hessu toimiikin Helunan heilana. Mieleeni muistuu eräs Mikin tehdas-animaation jakso, jossa paljastui, että Heluna oli auttamattomasti ihastunut Hessuun. Tämä tieto on tietenkin epävirallinen.
Yhteenveto: Ankkalinnassa on paljon loistavia rakkaussuhteita, mutta suhteet ovat suurilta osin jämähtäneet vanhanaikaisiksi, joka on oikeastaan ihan hyvä.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 309 -
13.09.2009 klo 10:11:51
Tulokset hetken kuluttua.
Tässäpä ne:
1.Akuhullu97: 15 632
2.Hirmu: 15 232
3.imfromfinland08: 14 763
4.Toke: 14 286
5.Bomber: 11 846
6.wierii2: 10 952
7.Aku Vankka: 10 665
8.Pullasorsa: 1 947
Kisaajien pisteet tästä osakilpailusta:
Akuhullu97: 10p.
Hirmu: 8p.
imfromfinland: 6p.
Toke: 4p.
Bomber: 3p.
wierii2: 2p.
Aku Vankka: 1p.
Pullasorsa: 0,5p.
Kisaajien tilanne:
1.imfromfinland08: 24p.
2.kirja: 20p.
=.Akuhullu97: 20p.
4.akuankka1313: 15p.
5.Aku Vankka: 14p.
6.Hirmu: 11,5p.
7.Pullasorsa: 9p.
8.Karhula: 7p.
9.akkaridekkari: 6p.
10.wierii2: 4p.
=. Toke: 4p.
12.Bomber: 3,5p.
Tallipisteet:
1.SRT: 59p.
2.WF: 35p.
3.DuDu: 24p.
4.KPw: 18p.
Siinähän ne.
// Toke, pisteesi ovat mukana DuDun kokonaispisteissä.
// Dekkari, asiastahan ei varmuutta saatu, mutta korjasin sen kuitenkin. ;)
Tässäpä ne:
1.Akuhullu97: 15 632
2.Hirmu: 15 232
3.imfromfinland08: 14 763
4.Toke: 14 286
5.Bomber: 11 846
6.wierii2: 10 952
7.Aku Vankka: 10 665
8.Pullasorsa: 1 947
Kisaajien pisteet tästä osakilpailusta:
Akuhullu97: 10p.
Hirmu: 8p.
imfromfinland: 6p.
Toke: 4p.
Bomber: 3p.
wierii2: 2p.
Aku Vankka: 1p.
Pullasorsa: 0,5p.
Kisaajien tilanne:
1.imfromfinland08: 24p.
2.kirja: 20p.
=.Akuhullu97: 20p.
4.akuankka1313: 15p.
5.Aku Vankka: 14p.
6.Hirmu: 11,5p.
7.Pullasorsa: 9p.
8.Karhula: 7p.
9.akkaridekkari: 6p.
10.wierii2: 4p.
=. Toke: 4p.
12.Bomber: 3,5p.
Tallipisteet:
1.SRT: 59p.
2.WF: 35p.
3.DuDu: 24p.
4.KPw: 18p.
Siinähän ne.
// Toke, pisteesi ovat mukana DuDun kokonaispisteissä.
// Dekkari, asiastahan ei varmuutta saatu, mutta korjasin sen kuitenkin. ;)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 310 -
13.09.2009 klo 10:24:33
Olin kolmas. Olisin toivonut olevani vähintään toinen... mutta kuitenkin todella hyvä kilpailu SRT:lle! Kohti tallimestaruutta tässä kai ollaan menossa. :)
// Vankka jäi pisteiden ulkopuolelle. :-O Tosin kyllähän hänellekin puoli pistettä rapsahtaa.
// Tosiaan, siis yksi piste. ;D
// Sanamäärissä katsoen mulla taitaa olla enemmän tekstiä kuin Hirmulla. KPw on pisteissä viimeisenä. (jos Frodon tiimiä ei lasketa).Eipä ole Karhulan hirmuiset puheet käyneet toteen.
// Tämän äsken alkaneen osakilpailun aihe on vaikea. On hyvin hankala kirjoittaa jotain 10 000 merkin pituista viestiä Aku Ankan huumorista.
// Vankka jäi pisteiden ulkopuolelle. :-O Tosin kyllähän hänellekin puoli pistettä rapsahtaa.
// Tosiaan, siis yksi piste. ;D
// Sanamäärissä katsoen mulla taitaa olla enemmän tekstiä kuin Hirmulla. KPw on pisteissä viimeisenä. (jos Frodon tiimiä ei lasketa).Eipä ole Karhulan hirmuiset puheet käyneet toteen.
// Tämän äsken alkaneen osakilpailun aihe on vaikea. On hyvin hankala kirjoittaa jotain 10 000 merkin pituista viestiä Aku Ankan huumorista.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 311 -
13.09.2009 klo 10:29:13
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08// Vankka jäi pisteiden ulkopuolelle. :-O Tosin kyllähän hänellekin puoli pistettä rapsahtaa.
Yksi piste tuli. ;)
Yksi piste tuli. ;)
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 312 -
13.09.2009 klo 13:22:02
Vai niin, Akuhullun konehan saatiin äkkiä korjatuksi... :) Siis jos se eilen meni rikki...
No, neljäs sija. Laskin, että olisi mahdollista olla kolmas. Kauden ainoa kisani (todennäköisesti) oli siinä. Wierii voisit merkitä minulle ne neljä pistettä tuonne kisaajien kokonaispistetilanteeseen. Toivottavasti laskit myös DuDulle neljä pistettä minun suorituksestani, en nimittäin jaksanut katsoa edellisen kisan jälkeisiä tuloksia. :)
//Lisäksi minulta oli vähennetty eilisen laskelmasi jälkeen jonnekin 10 merkkiä (vai oliko se otsikko, or what?). Lopputuloksen kannalta sillä ei ole kuitenkaan väliä.
No, neljäs sija. Laskin, että olisi mahdollista olla kolmas. Kauden ainoa kisani (todennäköisesti) oli siinä. Wierii voisit merkitä minulle ne neljä pistettä tuonne kisaajien kokonaispistetilanteeseen. Toivottavasti laskit myös DuDulle neljä pistettä minun suorituksestani, en nimittäin jaksanut katsoa edellisen kisan jälkeisiä tuloksia. :)
//Lisäksi minulta oli vähennetty eilisen laskelmasi jälkeen jonnekin 10 merkkiä (vai oliko se otsikko, or what?). Lopputuloksen kannalta sillä ei ole kuitenkaan väliä.
jojo3
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 313 -
13.09.2009 klo 13:50:06
Lainaus käyttäjältä: TokeVai niin, Akuhullun konehan saatiin äkkiä korjatuksi... :) Siis jos se eilen meni rikki...
Kyllähän ne nopiasti saadaan korjattua jos asialla on (=vie sen johonkin huoltoon tai korjaamoon jos ei itse osaa). Itse ennemminkin ihmettelen että miten koneen voi saada rikki...
Kyllähän ne nopiasti saadaan korjattua jos asialla on (=vie sen johonkin huoltoon tai korjaamoon jos ei itse osaa). Itse ennemminkin ihmettelen että miten koneen voi saada rikki...
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 314 -
13.09.2009 klo 13:53:39
Lainaus käyttäjältä: jojo3Lainaus käyttäjältä: TokeVai niin, Akuhullun konehan saatiin äkkiä korjatuksi... :) Siis jos se eilen meni rikki...
Kyllähän ne nopiasti saadaan korjattua jos asialla on (=vie sen johonkin huoltoon tai korjaamoon jos ei itse osaa). Itse ennemminkin ihmettelen että miten koneen voi saada rikki... Itse asiassa asia oli niin, että nettisopimus vaihdettiin. Sitten kone meni sekaisin ja siinä piti kauheat järjestelyt tehdä... Aamulla kirjoitinkin sitten puolitoistatuntia putkeen, kun erään tunnusluvun vaihtamalla sain netin toimimaan ja voitto tuli... Eli oikeastaan nettiyhteys ei toiminut, mutta vähän sama asia. Olisinhan toki voinut kirjoittaa wordiin, mutta olin lähes varma, ettei yhteyttä saada korjattua tarpeeksi nopeaksi...
Kyllähän ne nopiasti saadaan korjattua jos asialla on (=vie sen johonkin huoltoon tai korjaamoon jos ei itse osaa). Itse ennemminkin ihmettelen että miten koneen voi saada rikki... Itse asiassa asia oli niin, että nettisopimus vaihdettiin. Sitten kone meni sekaisin ja siinä piti kauheat järjestelyt tehdä... Aamulla kirjoitinkin sitten puolitoistatuntia putkeen, kun erään tunnusluvun vaihtamalla sain netin toimimaan ja voitto tuli... Eli oikeastaan nettiyhteys ei toiminut, mutta vähän sama asia. Olisinhan toki voinut kirjoittaa wordiin, mutta olin lähes varma, ettei yhteyttä saada korjattua tarpeeksi nopeaksi...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 315 -
13.09.2009 klo 15:38:06
Olipas ärsyttävän tiukka kisa neljän parhaan kesken. Vaikka Toke jäikin neljänneksi, matkaa kultamitaliin olisi ollut vain 1400 merkkiä. Kyllä hiukan sapettaa. Joka tapauksessa iso kiitos Tokelle mahtavasta kisasta DuDun riveissä!
Vankka taas kirjoitti hänkin yli kymppitonnin ja jäi silti jämäpisteille! Vielä eilen aamulla arvioin yksärien välityksellä hänen sijoittuvan neljänneksi! On tämä kovaa. Kiitos Vankallekin.
Yksi virhe löytyi tuloksista. Viime osakilpailun jälkeen KPw:llä oli nimittäin 15,5 pistettä, sillä omaa tulostasi ei voitu laskea tallin pussiin enää jälkeenpäin, kuten aluksi ilmoitit. Siihen tämän osiksen 2,5 p. = 18 p. Ei 20 p.
Eli oikeat tallipisteet:
1.SRT: 59p.
2.WF: 35p.
3.DuDu: 24p.
4.KPw: 18p.
Ihan kiva ero KPw:hen. WF olisi paljon lähempänä, jos tuuri olisi myötäillyt kuluneessa osiksessa DuDua. Kauden tavoite on edelleen kakkospaikka.
Sitten seuraava osakilpailun viestiä, siinähän kirjoitan taas DuDussa...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Vaikka huumori ei ehkä Aku Ankassa olekaan parhaimmillaan ja vitsit ovat usein todella kuivia, se tulee jostakin syystä silti mieleen aina kun joku kysyy Aku Ankan lukemiseeni syitä.
Aku Ankan vitsien ajoittaiselle kuivuudelle on syynsä. Tärkein syy on se, että seksuaalisuutta sivuavat vitsit ovat ehdoton tabu Disneyllä. Myös musta huumori on kiellettyä, eikä lukijakunnan iästä johtuen mitään poliittista voida esittää. Huumorin täytyy olla luettavaa myös pienille lapsille. Se tekee Aku Ankka -vitsien keksimisestä muuta haastavampaa.
Tietyt tekijät hallitsevat huumorin käytön paremmin kuin toiset. Don Rosa ja Carl Barks on mainittava heti alkuunsa, lisäksi esimerkiksi Italian hulvaton Enrico Faccini ja Kanadan erikoinen William van Horn.
Vaikka yleisesti en pidä Rosaa mitenkään kovin erityisenä ankantekijänä, on silti pakko sanoa, että huumori kerta kaikkiaan Rosan ehdotonta ykkösalaa. Kukaan muu ankantekijä ei mielestäni taida sitä paremmin. Melko monessa tarinassa ne panevat ehdottomasti naurattamaan, kun taas toisten tekijöitten huumori tuntuu välillä olevan erittäin vajaaälyistä, puhkikaluttua ja lapsellista. Don Rosan hupaisat lausahdukset kuten ”Hupu, sinä mapitat laskut! Tupu, sinä pölytät mapit! Lupu, sinä mapitat pölyt!” tai ” Tukit eivät kasva puissa!” saavat hyvälle mielelle.
Myös niin sanotut ”taustatarinat” ovat Rosan alaa – varsinaisten hahmojen taustalla näkyy sivuhenkilöitä, jotka esittävät aivan toisen kertomuksen. Vaikkapa kertomuksessa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A. seikkailee sympaattinen hiiri, joka syö Akun perunalastuja, siivoaa ja kävelee ympäriinsä. Tämäkin on omanlaistaan huumoria.
William van Horn – joittenkin suosikki, joittenkin inhokki – tunnetaan varsin oudosta huumoristaan, joka kyllä sekin uppoaa minuun täysin. Tarinat saattavat juoneltaan olla täysin outoja ja piirrostyylikin on Hornilla ankkauniversumin omalaatuisimpia. Äkkiseltään herran tarinoita lukiessaan voisi ajatella, ettei van Horn juuri vitsejä jakele, mutta hän osaa ilmaista asiat aivan omalla, humoristisella tavallaan. Esimerkiksi repliikki ”Isopyörän käänteentekevä naksupööpötin. Se vilkuttaa valojaan, naksuu, pööpöttää ja hetkuilee ympäriinsä. Se osaa myös jurnuttaa päiväkausia paikallaan" ei sisällä mitään kummempaa vitsiä, mutta se on esitetty hauskasti.
Carl Barksin huumori ilmenee usein vain pieninä hyväntuulisina vitseinä. Barks on mielestäni ehdoton ykkönen Aku Ankan käsikirjoituksessa ja taiteilussa, muta huumori ei ollut aivan Barksin vahvinta alaa. Toki tarinoissa silloin tällöin on alussa mainitsemiani huvittavia vitsejä, eikä Barksin huumori ikinä umpisurkeaa ole.
Enrico Faccinista monet eivät pidä, mutta itseäni naurattavat Faccinin huvittavat oivallukset. 30-sivuisen Faccinin tarinan juoni voi olla hyvinkin simppelistä ja typerältä kuulostavasta aiheesta, mutta Faccini saa aina naurattamaan. Usein Faccinin tarinoitten juonet ovat jo itsessään hauskoja.
Joittenkin sarjojen idea piilee nimenomaan yhdessä vitsissä. Tällaisia ovat esimerkiksi stripit ja yksisivuiset. Al Taliaferro ja Bob Karp työstivät 1940-luvulla sadoittain tällaisia strippejä sanomalehtiin, ja perinnettä jatkoivat myös muutamat muut. Yksisivuisia taiteillaan paljon vielä nykyäänkin, ja niitten idea on, että vitsi esitetään vasta viimeisessä ruudussa, ja sitä ennen vain pohjustetaan sitä. Nykyään tehdään ärsyttävän paljon esimerkiksi nelisivuisia vitsisarjoja, mutta usein ne tuntuvat pitkitetyiltä - on turha pohjustaa yhtä vitsiä neljän sivun ajan.
Monet Aku Ankan hahmot ovat sinänsä jo humoristisia. Laiskotteleva Hansu, onnekas Hannu, rikas Roope, toilaileva Touho, kekseliäs Pelle, epäonnekas Aku... heissä riittää huumoria. Huumori onkin erottamaton osa Ankkalinnaa, sillä se kiteytyy jo koko sarjakuvan hahmoihin.
(Jatkuu...)
Vankka taas kirjoitti hänkin yli kymppitonnin ja jäi silti jämäpisteille! Vielä eilen aamulla arvioin yksärien välityksellä hänen sijoittuvan neljänneksi! On tämä kovaa. Kiitos Vankallekin.
Yksi virhe löytyi tuloksista. Viime osakilpailun jälkeen KPw:llä oli nimittäin 15,5 pistettä, sillä omaa tulostasi ei voitu laskea tallin pussiin enää jälkeenpäin, kuten aluksi ilmoitit. Siihen tämän osiksen 2,5 p. = 18 p. Ei 20 p.
Eli oikeat tallipisteet:
1.SRT: 59p.
2.WF: 35p.
3.DuDu: 24p.
4.KPw: 18p.
Ihan kiva ero KPw:hen. WF olisi paljon lähempänä, jos tuuri olisi myötäillyt kuluneessa osiksessa DuDua. Kauden tavoite on edelleen kakkospaikka.
Sitten seuraava osakilpailun viestiä, siinähän kirjoitan taas DuDussa...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Vaikka huumori ei ehkä Aku Ankassa olekaan parhaimmillaan ja vitsit ovat usein todella kuivia, se tulee jostakin syystä silti mieleen aina kun joku kysyy Aku Ankan lukemiseeni syitä.
Aku Ankan vitsien ajoittaiselle kuivuudelle on syynsä. Tärkein syy on se, että seksuaalisuutta sivuavat vitsit ovat ehdoton tabu Disneyllä. Myös musta huumori on kiellettyä, eikä lukijakunnan iästä johtuen mitään poliittista voida esittää. Huumorin täytyy olla luettavaa myös pienille lapsille. Se tekee Aku Ankka -vitsien keksimisestä muuta haastavampaa.
Tietyt tekijät hallitsevat huumorin käytön paremmin kuin toiset. Don Rosa ja Carl Barks on mainittava heti alkuunsa, lisäksi esimerkiksi Italian hulvaton Enrico Faccini ja Kanadan erikoinen William van Horn.
Vaikka yleisesti en pidä Rosaa mitenkään kovin erityisenä ankantekijänä, on silti pakko sanoa, että huumori kerta kaikkiaan Rosan ehdotonta ykkösalaa. Kukaan muu ankantekijä ei mielestäni taida sitä paremmin. Melko monessa tarinassa ne panevat ehdottomasti naurattamaan, kun taas toisten tekijöitten huumori tuntuu välillä olevan erittäin vajaaälyistä, puhkikaluttua ja lapsellista. Don Rosan hupaisat lausahdukset kuten ”Hupu, sinä mapitat laskut! Tupu, sinä pölytät mapit! Lupu, sinä mapitat pölyt!” tai ” Tukit eivät kasva puissa!” saavat hyvälle mielelle.
Myös niin sanotut ”taustatarinat” ovat Rosan alaa – varsinaisten hahmojen taustalla näkyy sivuhenkilöitä, jotka esittävät aivan toisen kertomuksen. Vaikkapa kertomuksessa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A. seikkailee sympaattinen hiiri, joka syö Akun perunalastuja, siivoaa ja kävelee ympäriinsä. Tämäkin on omanlaistaan huumoria.
William van Horn – joittenkin suosikki, joittenkin inhokki – tunnetaan varsin oudosta huumoristaan, joka kyllä sekin uppoaa minuun täysin. Tarinat saattavat juoneltaan olla täysin outoja ja piirrostyylikin on Hornilla ankkauniversumin omalaatuisimpia. Äkkiseltään herran tarinoita lukiessaan voisi ajatella, ettei van Horn juuri vitsejä jakele, mutta hän osaa ilmaista asiat aivan omalla, humoristisella tavallaan. Esimerkiksi repliikki ”Isopyörän käänteentekevä naksupööpötin. Se vilkuttaa valojaan, naksuu, pööpöttää ja hetkuilee ympäriinsä. Se osaa myös jurnuttaa päiväkausia paikallaan" ei sisällä mitään kummempaa vitsiä, mutta se on esitetty hauskasti.
Carl Barksin huumori ilmenee usein vain pieninä hyväntuulisina vitseinä. Barks on mielestäni ehdoton ykkönen Aku Ankan käsikirjoituksessa ja taiteilussa, muta huumori ei ollut aivan Barksin vahvinta alaa. Toki tarinoissa silloin tällöin on alussa mainitsemiani huvittavia vitsejä, eikä Barksin huumori ikinä umpisurkeaa ole.
Enrico Faccinista monet eivät pidä, mutta itseäni naurattavat Faccinin huvittavat oivallukset. 30-sivuisen Faccinin tarinan juoni voi olla hyvinkin simppelistä ja typerältä kuulostavasta aiheesta, mutta Faccini saa aina naurattamaan. Usein Faccinin tarinoitten juonet ovat jo itsessään hauskoja.
Joittenkin sarjojen idea piilee nimenomaan yhdessä vitsissä. Tällaisia ovat esimerkiksi stripit ja yksisivuiset. Al Taliaferro ja Bob Karp työstivät 1940-luvulla sadoittain tällaisia strippejä sanomalehtiin, ja perinnettä jatkoivat myös muutamat muut. Yksisivuisia taiteillaan paljon vielä nykyäänkin, ja niitten idea on, että vitsi esitetään vasta viimeisessä ruudussa, ja sitä ennen vain pohjustetaan sitä. Nykyään tehdään ärsyttävän paljon esimerkiksi nelisivuisia vitsisarjoja, mutta usein ne tuntuvat pitkitetyiltä - on turha pohjustaa yhtä vitsiä neljän sivun ajan.
Monet Aku Ankan hahmot ovat sinänsä jo humoristisia. Laiskotteleva Hansu, onnekas Hannu, rikas Roope, toilaileva Touho, kekseliäs Pelle, epäonnekas Aku... heissä riittää huumoria. Huumori onkin erottamaton osa Ankkalinnaa, sillä se kiteytyy jo koko sarjakuvan hahmoihin.
(Jatkuu...)