(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Aku Ankka on hahmo, joka taipuu moneen ja voi tehdä sarjakuvassa oikeastaan mitä vain - hän käy mihin tahansa rooliin.
Siltikin Akulla on aina oma luonteensa, joka vuosien saatossa on muokkautunut eri vaiheitten kautta nykyiselleen.
Aku on kokenut paljon muutoksia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Ensimmäisen kerran Aku esiintyi vuonna 1934 Viisas Kana Kananen -elokuvassa. Tällöin hän oli pelkkä pahainen sivuhahmo, jota ei kovin syvällisesti kuvattu. Laiskuus tuli kylläkin jo esiin, kun hän ei halunnut auttaa Kana Kanasta peltotöissä, mutta hyviä leipomuksia toki halusi maistella.
Myös ulkoasu on tämän jälkeen muuttunut kovasti. Alussa Akun räpylöissä oli varpaat, nokka oli pitkä verraten päähän, silmät olivat irti nokasta kuten nuorilla ankoilla, merimiespusero nelinappinen... ja Akulla oli myös siipisulat.
Vuonna 1936 nämä muutokset alkoivat. Al Taliaferro piirsi strippejä, joissa Aku oli jo kovin nykyisenoloinen - nokan muoto alkoi olla "oikea" ja räpylätkään eivät näyttänet hassummilta. Siivet poistuivat melko pikaisesti ja Aku sai ihan kunnon nelisormiset kädet. Myös Akun hiukan lihava olomuoto vaihtui laihempaan.
Aku Ankan nimi oli jo alussa käännetty suomessa Aku Ankaksi Sirkka Ruotsalaisen toimesta, mutta muutamat muut mielsivät edelleen Aku Ankan nimen esimerkiksi Ankka Lampiseksi. Vasta vuonna 1951 nimi vakiintui aivan lopullisesti Akuksi, kun Aku Ankka -lehteä alettiin julkaisemaan Sirkka Ruotsalainen päätoimittajana.
Vuotta myöhemmin Aku sai hoidettavakseen kolme pientä ankanpoikaa - Tupun, Hupun ja Lupun. Näin Akustakin kehittyi vähitellen vastuuntuntoinen ja huolehtiva isähahmo näille kolmelle veitikalle, jotka olivat mitä ilmeisimmin menettäneet rakastamansa isän räjäytettyään kiinanpommin tämän tuolin alla.
1940-luvulla sarjakuvantekijän työhön astui Carl Barks, jä hänen siivillään Akun luonne korostui lisää.
Toisaalta Aku oli lapsellinen, ja ryhtyi erilaisiin typeriin kilpailuihin poikiensa kanssa, taikka nahisteli Tulppua vastaan. Toisaalta Aku kuitenkin halusi kasvattaa pojista hyviä aikuisia, ja joutui kaitsemaan poikia kovalla kädellä. Akun pinna ei kuitenkaan kestänyt, vaan poikien keposten jälkeen oli tiedossa pikemminkin ankara takaa-ajo mattopiiskan kera kuin rauhallinen keskustelu.
Tällainen Aku on nykyäänkin. Eri piirtäjät seuraavat eri edeltäjiään, ja niinpä samat roolit toistuvat.
Voisi sanoa, että Taliaferro ja Barks muokkasivat Akua enemmän kuin ketkään muut. Heillä oli sormensa pelissä sekä Akun luonteessa, että myös Akun sukulaisten tekemisessä.
Uusien sivuhahmojen myötä Aku sai myös uusia ulottuvuuksia. Roopen mukana hän kehittyi aarteen etsintämatkoille, ja usein Aku esitettiin jopa kypsänä aikuisena.
Merimiesnuttu muuttui kaksinappiseksi ja useimmiten mustaksi sinisen sijaan.
Myöhemmin ankkatarinoissa palattiin ikään kuin vanhaan kaavaan. Vastuuntuntoinen isä jää monissa tarinoissa taka-alalle, kun sukulaispojat esiintyvät nokkelina Sudenpentuina.
Aku pitää laiskottelemisesta - tosin paljon harrastukselle ei aikaa jää erikoisten sukulaisten järjestäessä mitä oudompia tempauksia.
Akulle on vuosien varrella syntynyt erilaisten roolien mukana erilaisia piirteitä. Ankkauniversumiin on haluttu paljon kiinnostavia äärihahmoja (kuten rikas Roope, onnekas Hannu, laiska Hansu...), josta universumin mielenkiintoisuus syntyykin. Aku taas on pantu usein vastakohdaksi näille äärihahmoille. Kun Roope on rikas, niin Aku on köyhä, ja kun Hannu on onnekas, niin Aku on epäonnekas.
Oikeastaan voisi sanoa näitten adjektiivien syntyneen Akua kuvaaviksi vasta vastakohtien synnyttyä. Esimerkiksi Akusta tuli epäonninen vasta Hannun tultua onnekkaaksi.
Aku saattaa missä vain asiassa onnistua tai epäonnistua. Se tekee hänestä monipuolisen ja ennalta-arvaamattoman hahmon. Tämä asia on oikeastaan ainoa asia, jossa Aku ei ole muuttunut vuosien varrella.
Nykyään kehittyminen on erittäin vähäistä. Kukaan Disney-tekijä ei nimittäin käytännössä saa luoda uusia, merkittäviä muutoksia jo aiemmin luotuun universumiin. Esimerkiksi ankanpoikien isän löytyminen ei olisi kovin soveliasta. Myöskään kukaan ei voisi piirtää Akulle housuja ja muutenkin erilaista asua, koska se ei noudattaisi lainkaan aiempaa "pohjaa". Ei se mitään, Aku on hyvä nykyisellään.
Mikä se nykyinen oikeastaan on? Aku ei enää muutu aikojen saatossa, vaan pikemminkin tekijöiden mukana! Jokainen antaa Akulle luonteensa. Don Rosan tarinassa saatetaan nähdä Aku, joka toimii Roopen rahasäiliössä vartijana ja katsoo samaan aikaan välinpitämättömästi ja laiskasti televisiota, eikä ole oikeastaan kiinnostunut muusta.
Jossakin italialaisen ankkapiirtäjän Taikaviitta -tarinassa Akulla ei välttämättä ole työtä laisinkaan, mutta television katselun sijaan hän on ehkä hyvinkin tomera.
Näin Akun roolit voivat vaihtua, ja tämä tekee hänestä sen alussa mainitun mitä vain -hahmon.
Voisi ajatella, että Aku on alussa ollut nuorempi, ja vähitellen sarjakuvissa kehittynyt vanhemmaksi. Tuo teoria on monilla tekijöillä, mutta Akun ulkonäön muutokset ovat liian rajuja, jotta ne voisivat tukea tuota teoriaa.
Yhteenvetona voisi ajatella, että Aku on kehittynyt huimasti ensiesiintymisestään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Alussa kehitys oli selkeää, kun Akun luonne kehittyi. Nykyään Akun luonne onkin niin monimuotoinen, että jokainen ankantekijä näyttää sen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Tietyillä tekijöillä on aina omat tapansa kuvata tätä kiivasta, laiskaa ankkaa. Ehkä juuri tuon kehittyneen monimuotoisuuden takia Aku onkin niin suosittu.
(Jatkuu...)
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
(525 viestiä)
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 76 -
22.08.2009 klo 18:24:57
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 77 -
22.08.2009 klo 19:31:16
T@IK@VIITTA:
Ne ovat käytännössä valmiit, mutta te hitaat: Lähettäkää ne esittelynne. Kiitos! (:
~kirja
Ne ovat käytännössä valmiit, mutta te hitaat: Lähettäkää ne esittelynne. Kiitos! (:
~kirja
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 78 -
22.08.2009 klo 19:51:39
Minä olen ainakin lähettänyt omani.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 79 -
22.08.2009 klo 20:40:11
Tuskin kirjoitan enempää...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Disney-hahmot eivät koskaan ole muuttuneet paljonkaan, mutta Aku Ankan luonnetta ja ulkonäköä on kyllä muokattu hyvin. Jopa Mikki Hiiri on pysynyt vähemmän ilman muutoksia kuin tämä kovaonninen ankka ja ulkonäön muuttuminen, unohtamatta luonteen muutosta, voi olla yksi syy siihen, miksi ankka on täällä Suomessa suositumpi kuin Hiiri.
Tehdessään ensiesiintymisensä vuonna 1934, elokuvassa Viisas Kana Kananen, moni tuskin olisi uskonut, että hahmosta saattaisi nousta vielä vuosikymmenten kuluessa suuri suosikki. Akun luonnetta ei kuvattu paljonkaan, mutta jo tuolloin kävi hyvin selväksi, ettei ankka pitänyt työnteosta. Ulkonäkö ei taas ole muuttunut paljonkaan vuosikymmenten kuluessa, vaan kyseisellä ankalla on yhä vain samanlainen merimiesnuttu ja lakki. Ainoastaan nokan pituus, joka ensiesiintymisessä kuvattiin aika pitkänä on lyhentynyt huomattavasti, mutta se tapahtui jo 1940-1950-lukujen välimaastossa. Myös räpylöiden muoto on muuttunut unohtamatta pään kokoa ja leveyttä. On myös huomioitava silmien koko, joka on jopa oudohkon pieni ensiesiintymisessä, mutta asia korjaantui jo seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Paljon on Akulle tapahtunut 75-vuoden aikana.
Ensiesiintymisen jälkeen Aku alkoi esiintyä lyhytelokuvissa yksin, mutta hiljalleen hänen rinnalleen ilmestyivät Mikki ja sitten Hessu. Mukaan liittyi tuota pikaa myös Pluto, Tiku ja Taku, Heluna ja Polle. Monissa lyhytelokuvissa Aku yrittääkin saada tuhottua Tikua ja Takua, jotka kulkeutuvat Akun luokse outojen tilanteiden kautta tai haluavat vain pilailla Akun kustannuksella. Yhdessä lyhytelokuvassa kaukainen sukulainen Hansu saapuu Akun luokse.
Kyseisessä lyhytelokuvassa nähtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa Akun äkkipikaisuus, joka lisäsi suosiota. On jopa mahdollista, että ilman lyhytelokuvia, joissa nähdään hillitsemisen heikkoutta, Aku olisi ehkä saattanut jäädä pelkkään sivuhahmon rooliin tai kadota kokonaan.
Ensimmäistä kertaa Akun ulkonäkö ja luonne alkoi muuttua, kun yhdysvaltainen Al Taliaferro alkoi piirtämään Aku Ankka-aiheisia strippejä, joissa Akun ulkonäkö alkoi sitten hiljalleen muuttua. Luonne taas ei muuttunut paljoakaan, mutta jo Taliaferron sarjoissa oli huomattavissa Akun pieni äkkipikaisuus.
Eniten Akun ulkonäköä ja varsinkin luonnetta kuitenkin muokkasi myös yhdysvaltainen Carl Barks 1940-luvun puolivälistä aina 1950-luvun loppupuolelle, jonka jälkeen Akun ulkonäkö ja luonne alkoi hiljalleen vakioitua eikä kovin suuria muutoksia sen jälkeen enää olla nähty. Barks toi Akulle uusi näkökulmia ja Akun suuret velat, äkkipikaisuus ja työpaikkojen vaihtelu on suurimmilta osin Barksin suunnittelua. Ulkonäössä Barks toi Akuun lisää eloa pyöristelyllä ja pehmeällä kynänjäljellään.
Sen jälkeen, kun Akulle luotiin äkkipikaisuus yhdeksi luonteista se on johtanut erääseen parantumattomaan juonikuvioon: Aku vs. Tulppu. Barksin luotua Teppo Tulpun vuonna 1943 ovat monet tarinat olleet kamppailuja Akun ja Tulpun välillä. Yleensä Aku aloittaa kamppailun yrittämällä kostaa jonkun vanhan kepposen. Sen jälkeen Tulppu maksaa takaisin ja rumba alkaa. Joissakin tarinoissa myös Tulppu on aloittanut tappelun. Todellinen syy tähän ikuiseen kaksintaisteluun on todennäköisesti kummankin henkilön äkkipikainen temperamentti. Pakon tullen kaksikko kuitenkin pystyy työskentelemään yhdessä ja niin todetaan, että Akulla on myös kärsivällisyyttä pakkotilanteissa.
Äkkipikaisen temperamentin kuitenkin loi todennäköisesti 1930-luvun loppupuolella ensiesiintymisensä tehneet Akun sisarenpojat, joiden holhokeiksi hän lopulta joutui jäämään. Ensiesiintymisvideossa, aivan kuin tarinassakin ankanpojat ovat hyvin vilkkaita ja tekevät kepposia enonsa kustannuksella. Tällöin ankanpojille ei varmaan uskottu kovin hyvää suosiota, muuta, kun niistä alkoi tulla osa Akun luonnetta suosio heillekin on kasvanut.
Barksin ja Rosan tarinoissa taas nähdään paljon viittauksia Akun äitiin, Hortensiaan, jolta Aku olisi perinyt äkkipikaisuutensa, mutta eihän ankkamaailmassa periaatteessa ole oikeaa ja väärää.
Äkkipikaisuutta Akulle antaa myös hänen serkkunsa Hannu Hanhen ikuinen onni, joka on kuitenkin toisaalta johdattanut Akun monenmoisiin seikkailuihin, jotka kuitenkin ovat aina saaneet onnellisen lopun.
Viimeiseksi mainitusta syystä saattaa myös tulla Akun luonteeseen se ainainen epäonni ja kun Akua lopulta onnistuu, hän joutuu jonnekin outoon paikkaan, sillä välin, kun Hannu lekottelee Ankkalinnassa. Ilman epäonnisuutta moni tarina olisi jäänyt tekemättä, sillä useat käsikirjoitukset alkavat epäonnisen luonteen pohjalta. Piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat tehneet useita versioita, miksi Aku on niin epäonninen, mutta uskon aina Barksin ja Rosan teorioihin, joten ehkä nytkin.
Koska Aku on eläväankka kaikenlaiset uudistamiset ovat tehneet hänestä ei-ankkamaisen, jota ei vielä ollut ensiesiintymisessä, jossa ulkonäkö oli vähän kuin oikean ankan nokkaa lukuun ottamatta tietenkin. On kuitenkin totta, että tuskin tunnistaisin Akua, jos piirtäjät yhtäkkiä alkaisivat piirtää Akua sellaisella tavalla kuin 1930-luvulla.
Myös Aku Ankan nimi on täällä Suomessa vaihtunut. Ennen nimeä Aku Ankka ja jo ennen kuin Aku Ankka-lehti aloitti toimintansa Suomessa, Aku tunnettiin strippisarjoissa nimellä Ankka Lampinen. 1950-luvun aikana nimi kuitenkin vakiintui Aku Ankkaan. Ankka Lampinen on nimeni hyvin outo ja jotenkin vastenmielinen. En pystyisi kuvittelemaan, että puhuisin Lampisesta samalla tavalla kuin Ankasta. Nimi Lampinen ei vedä yhtään puoleensa.
Akusta on tehty myös suomalaisen ankkamaestro Kari Korhosen johdolla Pikku-Aku sarjoja, jotka sijoittuvat Akun lapsuuteen, jossa hän asuu Mummo Ankan maatilalla, hänen vanhempiensa jätettyä hänet sinne. Yleensä tarinat liittyvät jotenkin kouluun jota Aku käy tai sitten tuttuun Aku vs. Karo taisteluun. Monet näistä tarinoista on julkaistu enimmäkseen Aku Ankka-lehdessä, mutta joitakin Pikku-Aku tarinoita on nähty myös Taskarin teemanumeroissa, yleensä jouluteemaisissa.
Pikku-Aku sarjoissa Akusta on tehty vähän samanlainen keppostelija, kun hän alkuvaiheissa 1930-1940-lukujen välillä. Myös näissä tarinoissa Akulla on vastustaja, hänen luokkatoverinsa Karo, jonka kustannuksella hän pilailee alituiseen. Joissakin tarinoissa taas Aku tekee yhteistyötä Karon kanssa, jossa Akun yksi luonnepiiri tulee jälleen esiin: hän ei luovuta lähes koskaan ja osaa myös olla ystävä, oli kyseessä sitten hyväkin ystävä tai alituinen ”vihamies”.
Monet Akun seikkailut ovat saaneet pohjansa sivuhahmojen avulla. Barksin luoman Roopen avulla hän on päässyt aarteenmetsästys reissuille ja on myös Roopen ansiota, että Akusta tuli ATP:n (Ankan Tiedustelupalvelu) agentti, nimellä Läpä7. Yleensä ATP tarinoissa häntä auttaa hänen toilaileva Touho-serkkunsa (Tota12), joka tuo tarinoihin pienen lisämausteen.
Touhon kanssa hän kuuluu myös erääseen toiseen agenttipalveluun nimeltä PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset), jossa he pelastavat monia galakseja, vaikka eivät saakaan siitä suurtakaan iloa ainakaan Akun mielestä, joka haluaisi saada kunniaa sankarina, mutta PAM-järjestön jäsen ei voi kertoa järjestöstä, sillä silloin se ei olisi salainen ja Maa-planeetta olisi vaarassa. Akun kunnianhalu-luonne näytetään näkyvästi juuri näissä agenttitarinoissa.
Aku on käynyt myös pahemman luokan agenttiuran, kun hän sai tietää olevansa erään agenttijärjestön jäsen, Tuplanolla.
Agenttihommien lisäksi Akulle luotiin vuonna 1969 salainen alter ego, kun italialainen käsikirjoittaja Guido Martina, piirtäjä Giovan Battista Carpi ja Taikaviitan äitinä pidetty Elisa Penna loivat Taikaviitan, jota ensimmäisissä tarinoissa kutsuttiin myös nimellä ”Kostaja”. Vaikutteita hahmo sai mm. Batmanilta ja Zorrolta ja siksi häntä pidetäänkin Ankkalinnan sankarina. Hahmona Taikaviitta pääsee nykyisin ehkä hieman liian helposti kiipeleistä pois ja siksi 1970-luvun Taikaviitta-tarinat ovatkin mielestäni parhaita.
Ensimmäinen asia, minkä vuoksi pidän Taikaviitasta hahmona on ehkä se, että tietääkseni hahmoa piirtävät vain italialaiset, joiden piirroksista tiettävästi pidän hyvin paljon.
Piirrossarjoissa Aku on sarjakuvamaisempi kuin muut hahmot. Joissakin Disneyn elokuvissa, kuten esimerkiksi ”Aku, Mikki ja Hessu – Kolme muskettisoturi”-elokuvassa, jossa Aku on kuvattu hieman nuoremman oloiseksi. Myös sarjassa ”Nokkapokka” Aku on hieman samanlainen. Lasten ohjelmassa ”Mikki Hiiren kerhotalo” Aku on kuitenkin hieman pehmoankan näköinen se on jotenkin oudohkokin. Myös Akun äkkipikaista luonnetta pimennetään sarjassa hieman, josta huomaa, että ohjelma on suunnattu perheen pienimmille. Akun ääninäyttelijät ovat osanneet hommansa hyvin, harmi, ettei Akua nähty ”Ankronikassa”, kun sen aikainen ääninäyttelijä Chalence Nash kuoli. Akun muutkin ääninäyttelijät ovat osanneet hommansa hyvin.
Koska Aku täyttää tänä vuonna 75-vuotta, hänestä on jo ehditty julkaista juhla-DVD, joka kokoaa parhaita lyhytelokuvia alkutaipaleelta aina ensiesiintymisestä 1940-luvun loppupuolelle asti. Kyseinen DVD kuvaa hyvin Akun luonteen ja ulkonäön muuttumista parin vuoden aikana. Viimeisimmissä lyhytelokuvissa Aku onkin jo lähes täysin sen näköinen, minkälainen Aku tälläkin hetkellä on.
Yhteenvetona Aku Ankka on hahmona verraton. Vaikka tarina olisi muuten melko huono, Aku tuo aina pienen lisän tarinaan kuin tarinaankin, vaikken ihan parhaana hahmona pidäkään. Mikki Hiiren kuitenkin voittaa kirkkaasti minun mielestäni ja monen muunkin mielestä. Siitä asiasta Akun sietäisi olla ylpeä ja vaikkei Aku omassa fiktiivielämässään olekaan sankari, monen ankkafanin sankari hän voi hyvinkin olla. Harmi, ettei hän vain tiedä sitä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Disney-hahmot eivät koskaan ole muuttuneet paljonkaan, mutta Aku Ankan luonnetta ja ulkonäköä on kyllä muokattu hyvin. Jopa Mikki Hiiri on pysynyt vähemmän ilman muutoksia kuin tämä kovaonninen ankka ja ulkonäön muuttuminen, unohtamatta luonteen muutosta, voi olla yksi syy siihen, miksi ankka on täällä Suomessa suositumpi kuin Hiiri.
Tehdessään ensiesiintymisensä vuonna 1934, elokuvassa Viisas Kana Kananen, moni tuskin olisi uskonut, että hahmosta saattaisi nousta vielä vuosikymmenten kuluessa suuri suosikki. Akun luonnetta ei kuvattu paljonkaan, mutta jo tuolloin kävi hyvin selväksi, ettei ankka pitänyt työnteosta. Ulkonäkö ei taas ole muuttunut paljonkaan vuosikymmenten kuluessa, vaan kyseisellä ankalla on yhä vain samanlainen merimiesnuttu ja lakki. Ainoastaan nokan pituus, joka ensiesiintymisessä kuvattiin aika pitkänä on lyhentynyt huomattavasti, mutta se tapahtui jo 1940-1950-lukujen välimaastossa. Myös räpylöiden muoto on muuttunut unohtamatta pään kokoa ja leveyttä. On myös huomioitava silmien koko, joka on jopa oudohkon pieni ensiesiintymisessä, mutta asia korjaantui jo seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Paljon on Akulle tapahtunut 75-vuoden aikana.
Ensiesiintymisen jälkeen Aku alkoi esiintyä lyhytelokuvissa yksin, mutta hiljalleen hänen rinnalleen ilmestyivät Mikki ja sitten Hessu. Mukaan liittyi tuota pikaa myös Pluto, Tiku ja Taku, Heluna ja Polle. Monissa lyhytelokuvissa Aku yrittääkin saada tuhottua Tikua ja Takua, jotka kulkeutuvat Akun luokse outojen tilanteiden kautta tai haluavat vain pilailla Akun kustannuksella. Yhdessä lyhytelokuvassa kaukainen sukulainen Hansu saapuu Akun luokse.
Kyseisessä lyhytelokuvassa nähtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa Akun äkkipikaisuus, joka lisäsi suosiota. On jopa mahdollista, että ilman lyhytelokuvia, joissa nähdään hillitsemisen heikkoutta, Aku olisi ehkä saattanut jäädä pelkkään sivuhahmon rooliin tai kadota kokonaan.
Ensimmäistä kertaa Akun ulkonäkö ja luonne alkoi muuttua, kun yhdysvaltainen Al Taliaferro alkoi piirtämään Aku Ankka-aiheisia strippejä, joissa Akun ulkonäkö alkoi sitten hiljalleen muuttua. Luonne taas ei muuttunut paljoakaan, mutta jo Taliaferron sarjoissa oli huomattavissa Akun pieni äkkipikaisuus.
Eniten Akun ulkonäköä ja varsinkin luonnetta kuitenkin muokkasi myös yhdysvaltainen Carl Barks 1940-luvun puolivälistä aina 1950-luvun loppupuolelle, jonka jälkeen Akun ulkonäkö ja luonne alkoi hiljalleen vakioitua eikä kovin suuria muutoksia sen jälkeen enää olla nähty. Barks toi Akulle uusi näkökulmia ja Akun suuret velat, äkkipikaisuus ja työpaikkojen vaihtelu on suurimmilta osin Barksin suunnittelua. Ulkonäössä Barks toi Akuun lisää eloa pyöristelyllä ja pehmeällä kynänjäljellään.
Sen jälkeen, kun Akulle luotiin äkkipikaisuus yhdeksi luonteista se on johtanut erääseen parantumattomaan juonikuvioon: Aku vs. Tulppu. Barksin luotua Teppo Tulpun vuonna 1943 ovat monet tarinat olleet kamppailuja Akun ja Tulpun välillä. Yleensä Aku aloittaa kamppailun yrittämällä kostaa jonkun vanhan kepposen. Sen jälkeen Tulppu maksaa takaisin ja rumba alkaa. Joissakin tarinoissa myös Tulppu on aloittanut tappelun. Todellinen syy tähän ikuiseen kaksintaisteluun on todennäköisesti kummankin henkilön äkkipikainen temperamentti. Pakon tullen kaksikko kuitenkin pystyy työskentelemään yhdessä ja niin todetaan, että Akulla on myös kärsivällisyyttä pakkotilanteissa.
Äkkipikaisen temperamentin kuitenkin loi todennäköisesti 1930-luvun loppupuolella ensiesiintymisensä tehneet Akun sisarenpojat, joiden holhokeiksi hän lopulta joutui jäämään. Ensiesiintymisvideossa, aivan kuin tarinassakin ankanpojat ovat hyvin vilkkaita ja tekevät kepposia enonsa kustannuksella. Tällöin ankanpojille ei varmaan uskottu kovin hyvää suosiota, muuta, kun niistä alkoi tulla osa Akun luonnetta suosio heillekin on kasvanut.
Barksin ja Rosan tarinoissa taas nähdään paljon viittauksia Akun äitiin, Hortensiaan, jolta Aku olisi perinyt äkkipikaisuutensa, mutta eihän ankkamaailmassa periaatteessa ole oikeaa ja väärää.
Äkkipikaisuutta Akulle antaa myös hänen serkkunsa Hannu Hanhen ikuinen onni, joka on kuitenkin toisaalta johdattanut Akun monenmoisiin seikkailuihin, jotka kuitenkin ovat aina saaneet onnellisen lopun.
Viimeiseksi mainitusta syystä saattaa myös tulla Akun luonteeseen se ainainen epäonni ja kun Akua lopulta onnistuu, hän joutuu jonnekin outoon paikkaan, sillä välin, kun Hannu lekottelee Ankkalinnassa. Ilman epäonnisuutta moni tarina olisi jäänyt tekemättä, sillä useat käsikirjoitukset alkavat epäonnisen luonteen pohjalta. Piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat tehneet useita versioita, miksi Aku on niin epäonninen, mutta uskon aina Barksin ja Rosan teorioihin, joten ehkä nytkin.
Koska Aku on eläväankka kaikenlaiset uudistamiset ovat tehneet hänestä ei-ankkamaisen, jota ei vielä ollut ensiesiintymisessä, jossa ulkonäkö oli vähän kuin oikean ankan nokkaa lukuun ottamatta tietenkin. On kuitenkin totta, että tuskin tunnistaisin Akua, jos piirtäjät yhtäkkiä alkaisivat piirtää Akua sellaisella tavalla kuin 1930-luvulla.
Myös Aku Ankan nimi on täällä Suomessa vaihtunut. Ennen nimeä Aku Ankka ja jo ennen kuin Aku Ankka-lehti aloitti toimintansa Suomessa, Aku tunnettiin strippisarjoissa nimellä Ankka Lampinen. 1950-luvun aikana nimi kuitenkin vakiintui Aku Ankkaan. Ankka Lampinen on nimeni hyvin outo ja jotenkin vastenmielinen. En pystyisi kuvittelemaan, että puhuisin Lampisesta samalla tavalla kuin Ankasta. Nimi Lampinen ei vedä yhtään puoleensa.
Akusta on tehty myös suomalaisen ankkamaestro Kari Korhosen johdolla Pikku-Aku sarjoja, jotka sijoittuvat Akun lapsuuteen, jossa hän asuu Mummo Ankan maatilalla, hänen vanhempiensa jätettyä hänet sinne. Yleensä tarinat liittyvät jotenkin kouluun jota Aku käy tai sitten tuttuun Aku vs. Karo taisteluun. Monet näistä tarinoista on julkaistu enimmäkseen Aku Ankka-lehdessä, mutta joitakin Pikku-Aku tarinoita on nähty myös Taskarin teemanumeroissa, yleensä jouluteemaisissa.
Pikku-Aku sarjoissa Akusta on tehty vähän samanlainen keppostelija, kun hän alkuvaiheissa 1930-1940-lukujen välillä. Myös näissä tarinoissa Akulla on vastustaja, hänen luokkatoverinsa Karo, jonka kustannuksella hän pilailee alituiseen. Joissakin tarinoissa taas Aku tekee yhteistyötä Karon kanssa, jossa Akun yksi luonnepiiri tulee jälleen esiin: hän ei luovuta lähes koskaan ja osaa myös olla ystävä, oli kyseessä sitten hyväkin ystävä tai alituinen ”vihamies”.
Monet Akun seikkailut ovat saaneet pohjansa sivuhahmojen avulla. Barksin luoman Roopen avulla hän on päässyt aarteenmetsästys reissuille ja on myös Roopen ansiota, että Akusta tuli ATP:n (Ankan Tiedustelupalvelu) agentti, nimellä Läpä7. Yleensä ATP tarinoissa häntä auttaa hänen toilaileva Touho-serkkunsa (Tota12), joka tuo tarinoihin pienen lisämausteen.
Touhon kanssa hän kuuluu myös erääseen toiseen agenttipalveluun nimeltä PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset), jossa he pelastavat monia galakseja, vaikka eivät saakaan siitä suurtakaan iloa ainakaan Akun mielestä, joka haluaisi saada kunniaa sankarina, mutta PAM-järjestön jäsen ei voi kertoa järjestöstä, sillä silloin se ei olisi salainen ja Maa-planeetta olisi vaarassa. Akun kunnianhalu-luonne näytetään näkyvästi juuri näissä agenttitarinoissa.
Aku on käynyt myös pahemman luokan agenttiuran, kun hän sai tietää olevansa erään agenttijärjestön jäsen, Tuplanolla.
Agenttihommien lisäksi Akulle luotiin vuonna 1969 salainen alter ego, kun italialainen käsikirjoittaja Guido Martina, piirtäjä Giovan Battista Carpi ja Taikaviitan äitinä pidetty Elisa Penna loivat Taikaviitan, jota ensimmäisissä tarinoissa kutsuttiin myös nimellä ”Kostaja”. Vaikutteita hahmo sai mm. Batmanilta ja Zorrolta ja siksi häntä pidetäänkin Ankkalinnan sankarina. Hahmona Taikaviitta pääsee nykyisin ehkä hieman liian helposti kiipeleistä pois ja siksi 1970-luvun Taikaviitta-tarinat ovatkin mielestäni parhaita.
Ensimmäinen asia, minkä vuoksi pidän Taikaviitasta hahmona on ehkä se, että tietääkseni hahmoa piirtävät vain italialaiset, joiden piirroksista tiettävästi pidän hyvin paljon.
Piirrossarjoissa Aku on sarjakuvamaisempi kuin muut hahmot. Joissakin Disneyn elokuvissa, kuten esimerkiksi ”Aku, Mikki ja Hessu – Kolme muskettisoturi”-elokuvassa, jossa Aku on kuvattu hieman nuoremman oloiseksi. Myös sarjassa ”Nokkapokka” Aku on hieman samanlainen. Lasten ohjelmassa ”Mikki Hiiren kerhotalo” Aku on kuitenkin hieman pehmoankan näköinen se on jotenkin oudohkokin. Myös Akun äkkipikaista luonnetta pimennetään sarjassa hieman, josta huomaa, että ohjelma on suunnattu perheen pienimmille. Akun ääninäyttelijät ovat osanneet hommansa hyvin, harmi, ettei Akua nähty ”Ankronikassa”, kun sen aikainen ääninäyttelijä Chalence Nash kuoli. Akun muutkin ääninäyttelijät ovat osanneet hommansa hyvin.
Koska Aku täyttää tänä vuonna 75-vuotta, hänestä on jo ehditty julkaista juhla-DVD, joka kokoaa parhaita lyhytelokuvia alkutaipaleelta aina ensiesiintymisestä 1940-luvun loppupuolelle asti. Kyseinen DVD kuvaa hyvin Akun luonteen ja ulkonäön muuttumista parin vuoden aikana. Viimeisimmissä lyhytelokuvissa Aku onkin jo lähes täysin sen näköinen, minkälainen Aku tälläkin hetkellä on.
Yhteenvetona Aku Ankka on hahmona verraton. Vaikka tarina olisi muuten melko huono, Aku tuo aina pienen lisän tarinaan kuin tarinaankin, vaikken ihan parhaana hahmona pidäkään. Mikki Hiiren kuitenkin voittaa kirkkaasti minun mielestäni ja monen muunkin mielestä. Siitä asiasta Akun sietäisi olla ylpeä ja vaikkei Aku omassa fiktiivielämässään olekaan sankari, monen ankkafanin sankari hän voi hyvinkin olla. Harmi, ettei hän vain tiedä sitä.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 80 -
22.08.2009 klo 21:46:19
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen ja kehittyminen
Aku Ankkaa voitaneen pitää koko Disney -historian eniten muuttuneena ja kehittyneenä hahmona. Pääosin kehityksen suunta on ollut parempaan päin ja nykyinen Aku Ankka on melkeinpä täydelliseksi hiottu sarjakuvahahmo. Niin Akun ulkoinen olemus kuin luonnekin ovat muuttuneet melkoisesti monien vuosikymmenien aikana.
Aloittaen aivan alusta, siis 1930-luvun puolivälin hujakoilta, siis Viisas Kana Kananen -nimisestä elokuvasta, voidaan todeta, että Akulla oli jo tuolloin nykyisiä muistuttavia piirteitä. Ilmeisimpänä tietysti laiskuus, joka käy ilmi siitä, kun Aku ei viitsi/jaksa auttaa Kana Kanasta kylvämistöissä. Itse elokuvassa Aku ei kuitenkaan ollut kovinkaan merkittävässä roolissa, vaan lähinnä mitättömänä sivuhahmona. Akulla oli jo tuolloin merimiesnuttu ja -lakki. Nokka oli kuitenkin pitempi ja suipompi, ja kädet muistuttivat kovasti "tavallisen" linnun siipiä.
Aloitan ruotimalla Akun varhaisulkonäköä ja varhaisia vaatteita. Merimieslakki on säilynyt vuosikymmenten saatossa yllättävänkin samanlaisena, suurimpana erona varmaankin se, että lakki kuvattiin usein suuimmalta osaltaan valkoisen väriseksi nykyisen, tutun sinisen sijaan. Muoto ja malli ovat kuitenkin säilyneet suhteellisen samanlaisina.
Akun merimiesnuttukaan ei ole kokenut monien monituisten vuosien aikana kovinkaan kriittisiä muutoksia. Nykyään jo perinteeksi muodostunut punainen rusetti oli alkuaikoina usein väritykseltään musta. Nykyiset keltaiset napit olivat vielä 1930-luvulla valkoiset ja useimmiten niitä oli neljä nykyisen kahden sijaan. Muutenkin Akun merimiesnutun yleisväritys on muuttunut valkosinisestä keltasiniseen (tai keltamustaan, usein vain kansikuvituksissa Akun merimiesnuttu kuvataan väritykseltään siniseksi). Akun kaulan ympärillä oleva suurehko "kaulus" on muuttunut hyvin vähänlaisesti.
Nyt kun Akun varhaiset vaateparret on käyty läpi, on syytä jatkaa tämän suositun ankan yleiseen ruumiinrakenteeseen. Ensinnäkin silmät olivat irti nokasta, kun nykyään silmät piirretään käytännössä poikkeuksetta kiinni nokkaan, mikä on mielestäni ehdottomasti parempi asia. Kuten todettu, Akun kädet olivat oudon "lintumaiset", lähinnä siipiä muistuttavat ulokkeet. Nokasta sen verran, että suurimmat muutokset Akun nokka on kokenut pituussuunnasta kuvattaessa. Vielä 1930-luvulla Akun nokka oli nimittäin huomattavasti pidempi ja kapeampi, myös pienet yksityiskohdat Akun nokassa ovat lisääntyneet huomattavasti nykypäivään tultaessa. Akun keskiruumis ei ole kokenut oikein mitään muutoksia, ehkäpä Akun pyrstö on nykyisin kasvanut hieman edellisestä vastaavasta variaatiosta. Räpylät(kin) ovat muuttuneet jonkin verran. Vaikka pituus on pysynyt suunnilleen samana, ei räpylöiden "ulokkeiden" eroja voi olla noteeraamatta. Alkuaikoina räpylöiden "ulokkeet" kun olivat niin sanotusti kolmikärkisemmät. Nykyisin Akun räpylöistä erottuu selkeästi enää yksi ainoa "uloke".
Al Taliaferroa, tuota strippisarjiksien maestroa voitaneen kutusua yhdeksi Aku Ankan tärkeimmäksi kehittäjäksi. Taliaferro muotoili Akulle nykyisen ulkomuotonsa ja nykyisen luonteensa. Carl Barks lähinnä hioi Al Taliaferron luomaa pohjaa Aku Ankalle hieman moniulotteisempaan muotoon. Taliaferro toi sarjakuviin Akun rakkaan auton 313:en ja teki Akusta yritteliään ja usein epäonnistuvan, sympaattisen sarjakuvahahmon. Henkilökohtaisesti pidän Al Taliaferron varhaisia sarjakuvia kerrassaan loisteliaina ja on kiistaton tosiasia, että Taliaferro ansaitsee ehdottomasti oman mainintansa tässä tekstissäni, sen verran paljon hän on Aku Ankkaa muuttunut ja kehittänyt nimenomaan parempaan suuntaan. Se on myös yksi avainasioista sarjakuvahahmojen kehittämisessä ja Al Taliaferro onnistui siinä loisteliaasti. Kiitokset siitä!
Carl Barksia, ankkamaailman todellista legendaa voitaneen pitää Akun suurimpana ja merkittävimpänä kehittäjänä. Kuten sanonta kuuluu: "Carl Barks antoi Akulle sielun", vaikka Walt Disney hänet virallisesti loikin. Disneytä ei voida kuitenkaan pitää Akun totaalisena luojana, sillä Aku on kehittynyt niin paljon Disneyn variaation jälkeen, että ajatus alkuperäisestä Akusta saa lähinnä huvittuneen reaktion aikaiseksi. Carl Barks on muokannut Akun luonnetta muun muassa keksimiensä hahmojen avulla. Hyvänä esimerkkinä Akun kiivasluonteisuus tulee ilmi useimmiten hänen naapurinsa, Teppo Tulpun ja Akun itsensä välisillä kärhämillä. Barks on kehittänyt myös Akun sisarenpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua melkoisen paljon. Al Taliaferron piirtämissä alkuperäissarjakuvissa Tupu, Hupu ja Lupu ovat vain kurittomia keppostelijoita, jotka pilailivat jatkuvasti temperamenttisen enonsa kustannuksella. Barks teki ankanpojista viisaita ja nokkelia sudenpentuja, jotka kuvataan usein älykäimmiksi kuin muun muassa Aku. Toki ankanpojilla on myös apunaan Sudenpentujen käsikirja. Akusta tuli Tupun, Hupun ja Lupun ansiosta vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi isähahmo, mikä teki tästä sarjakuvahahmosta entistäkin moniulotteisemman hahmon.
Muuttuminen. Sitä ei Akun sarjakuvaurataipaleelta ole puuttunut. Akun rakkauselämä on kehittynyt vuosikymmenten aikana muiden asioiden ja luonteenpiirteiden tapaan. Tunnetusti Akun rakkauden suurin (pääosin ainoa) kohde on Iines Ankka. Akun suureksi harmiksi Carl Barks kuitenkin loi Akulle sitämättömän onnekkaan serkkupojan, Hannu Hanhen, joka myös tunnetaan Iineksen liehittelijänä. Uskoisin kuitenkin Iineksen pitävän enemmän Akusta, ja joissain tarinoissa onkin vihjailtu, että hamassa tulevaisuudessa Aku ja Iines päätyvät onnellisesti naimisiin. Tällaista vihjailua on esiintynyt ainakin Don Rosalta eräässä tähän aiheeseen kuulumattomassa kuvituksessa ja uusimmasta Aku Ankka -lehdestä (sarja sijoittuu tulevaisuuteen). Siksi tämä aihe onkin jonkinmoisesti ajankohtainen. Kyseinen sarja vihjaa myös Akun perivän Roopelta tämän rahasäiliön, mutta kyseessähän on vain yhden yksittäisen sarjakuvataiteilijan näkemys Akun tulevaisuudesta, eikä suinkaan mikään "ainoa ja oikea" kuvaus tulevista tapahtumista. Itse arvostan ja uskon eniten Don Rosan variaatioihin ankkojen menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mutta kuten todettu, nämä kaikki ovat puhtaasti mielipideasioita.
Myös Akun nimi on kehittynyt ja muotoutunut Suomessa ensimmäisten vuosien aikana, sillä nykyään Aku Ankkana tunnettua sarjakuvahahmoa kutsuttiin ammoisina alkuaikoina Ankka Lampiseksi. Nimenä Aku Ankka on ehdottomasti kekseliäämpi ja parempi (joskaan ei välttämättä omaperäisempi). Ainakin minun olisi henkilökohtaisesti vaikea kuvitella lukevani nykyisin Ankka Lampinen -lehteä tahi Ankka Lampisen taskukirjoja. Tämäkin kehitys oli siis melkoista plussaa Aku Ankalle sarjakuvahahmona.
Aku on tunnettu muun muassa erittäin moniulotteisesta työelämästään. Aku on esiintynyt melkein jokaisessa laillisessa (joskus jopa laittomassakin, usein kuitenkin tietämättään) työpaikassa. Akun yleisin ja "oikein" työ on kuitenkin Kattivaaran margariinitehtaan margariininpakkaaja. Silloin tällöin Akua on totuttu näkemään myös Roope Ankan rahasäiliössä kolikonkiillottajana säälittävän pienellä palkalla (tosin usein Roope vain vähentää palkkakulut Akun velkalistasta, joka on tunnetusti pitkä kuin nälkävuosi). Aku on kuitenkin kehittynyt töiden myötä vastuullisempaan suuntaan, sillä alkuaikoina Aku-paralla ei ollut edes vakituista työtä (toisaalta jotkin nykypiirtäjät kuvaavat Akun saamattomaksi, työttömäksi laiskimukseksi).
Akun laiskuus tulee ilmi erittäin monissa sarjoissa. Milloin hän ei viitsi ripustaa jouluvaloja, milloin ei jaksa/viitsi edes hakea töitä potkujen jälkeen (jotka johtuvat usein pommiin nukkumisen takia, mikä myös kuvaa Akun melkeinpä sairaalloista laiskuutta). Akun laiskuuden kehittyminen ei kuitenkaan välttämättä ole tarinoiden juonien kannalta millään muotoa huono asia, vaan pikemminkin pohja käsikirjoittajille luoda uusia, mielenkiintoisia käsikirjoituksia. Useat tarinat saavatkin alkunsa nimenomaan jollain tavalla Akun laiskuudesta, eikä laiskuuden kehittymistä voi mielestäni pitää huonona tekijänä - lähinnä päinvastoin.
Aku on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen hahmo. Sen mahdollistavat Akun vaihtelevat luonteenpiirteet, ja mielenkiintoiset käsikirjoitukset (monipuolinen hahmo -> käsikirjoittajat keksivät uusia ideoita -> ideat eivät lopu kesken). Monet sarjakuvat ovat ei-monipuolisia (ei-monipuolinen hahmo -> käsikirjoittaja(t) ei(vät) keksi uusia ideoita (ainakaan hyviä sellaisia) -> ideat joko muuttuvat huonoiksi tai loppuvat kokonaan). Akun on kehittynyt monipuoliseksi muun muassa Carl Barksin luomien, vaihtelevien hahmojen kautta. Esimerkiksi Akun ääretön epäonnisuus saattaa hyvinkin olla vain vastapainoa Akun äärettömän onnekkaalle serkkupojalle Hannu Hanhelle. Kuvitelkaa, miten mielenkiintoisia juonia (käsikirjoituksia) käsikirjoittajat kykenevät keksimään tämän juonikaavan pohjalta. Onkin satoja ja taas satoja tarinoita, missä Aku ja Hannu ovat jollain tavalla vastakkain liittyen joko Hannun onnen koettelemiseen tai Iineksen liehittelyyn. Hannun onnekkuus siis mielestäni tukee erinomaisesti Akun epäonnekkuutta.
Akun elämä mullistui melkoisen paljon siinä 1960-luvun loppupuolella, kun italialaismaestrot Giovan Battista Carpi ja Guido Martina kumppaneineen saivat uuden älynväläyksen. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, joka oli aluksi vain eräänlainen "kostaja", joka kosti Akulle tehdyt vääryydet korkojen kera. Yleisimpiä uhreja olivat Roope Ankka ja Hannu Hanhi, mutta pikkuhiljaa viittasankarista tuli enmmnkin kuin vain pahainen viitta-asussa toikkaroiva "kostaja". Pelle Pelottoman kehittelemien apuvälineiden ansiosta Taikaviitasta tuli Ankkalinnan maineikas oikeuden puolustaja, rikollisten ja kriminaalien kauhu, jonka oikeaa henkolöllisyyttä ei tiedä kukaan (yksi poikkeus), sillä Taikaviitta kätkeytyy mustan naamion suojiin. Monesti Taikaviitan salaisuus on ollut lähellä paljastua, mutta tiettävästi kuitenkin rikollisneitokainen Zafire tietää Taikaviitan olevan oikeasti Aku Ankka. Tämä on kuitenkin vain yhdenlainen näkemys asiasta, eikä Zafiresta ole koitunut Taikaviitalle sen suurempaa harmia - ainakaan vielä. Taikaviitta saattaa salailla myös oikeaa identiteettiään varjellakseen näin ystäviensä ja perheensä ja tuttaviensa turvallisuutta. Taikaviittaus on muuttanut Akua siis entistä vastuullisempaan ja urheampaan suuntaan.
Viestini yhteenveto:
Viestini yhteenvetona todettakoon, että Aku on kenties koko pitkän Disney-historian muuttunein ja kehittynein hahmo. Alussa Akun ulkomuoto ja vaateparret hakivat vielä ominaisinta muotoaan, mutta peruspohja oli jo luotu Walt Disneyn toimesta. Carl Barks muutti Akua parempaan suuntaan muun muassa luomalla hänelle moniulotteisia sukulaisia, kuten Roope Ankan ja Hannu Hanhen. Aku on muuttunut vastuullisemmaksi huoltajaksi ja isähahmoksi sisarenpojilleen Tupulle, Hupulle ja Lupulle. Akun mahdollisesti suurin muutos tuli italialaispiirtäjien ansiosta. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, oikeuden puolustaja. Tämä teki Akusta entistäkin vastuullisemman. Akun muuttuminen on melkeinpä poikkeuksetta ollut pelkkää kehitystä eteenpäin, toivottavasti sama tahti jatkuu jatkossa tulevina vuosikymmeninäkin. Epäilyksettä jatkuukin.
Huomenna mahdollisesti vielä pientä lisäystä.
Edit: No olikos kummoinen pomperi?
Aku Ankkaa voitaneen pitää koko Disney -historian eniten muuttuneena ja kehittyneenä hahmona. Pääosin kehityksen suunta on ollut parempaan päin ja nykyinen Aku Ankka on melkeinpä täydelliseksi hiottu sarjakuvahahmo. Niin Akun ulkoinen olemus kuin luonnekin ovat muuttuneet melkoisesti monien vuosikymmenien aikana.
Aloittaen aivan alusta, siis 1930-luvun puolivälin hujakoilta, siis Viisas Kana Kananen -nimisestä elokuvasta, voidaan todeta, että Akulla oli jo tuolloin nykyisiä muistuttavia piirteitä. Ilmeisimpänä tietysti laiskuus, joka käy ilmi siitä, kun Aku ei viitsi/jaksa auttaa Kana Kanasta kylvämistöissä. Itse elokuvassa Aku ei kuitenkaan ollut kovinkaan merkittävässä roolissa, vaan lähinnä mitättömänä sivuhahmona. Akulla oli jo tuolloin merimiesnuttu ja -lakki. Nokka oli kuitenkin pitempi ja suipompi, ja kädet muistuttivat kovasti "tavallisen" linnun siipiä.
Aloitan ruotimalla Akun varhaisulkonäköä ja varhaisia vaatteita. Merimieslakki on säilynyt vuosikymmenten saatossa yllättävänkin samanlaisena, suurimpana erona varmaankin se, että lakki kuvattiin usein suuimmalta osaltaan valkoisen väriseksi nykyisen, tutun sinisen sijaan. Muoto ja malli ovat kuitenkin säilyneet suhteellisen samanlaisina.
Akun merimiesnuttukaan ei ole kokenut monien monituisten vuosien aikana kovinkaan kriittisiä muutoksia. Nykyään jo perinteeksi muodostunut punainen rusetti oli alkuaikoina usein väritykseltään musta. Nykyiset keltaiset napit olivat vielä 1930-luvulla valkoiset ja useimmiten niitä oli neljä nykyisen kahden sijaan. Muutenkin Akun merimiesnutun yleisväritys on muuttunut valkosinisestä keltasiniseen (tai keltamustaan, usein vain kansikuvituksissa Akun merimiesnuttu kuvataan väritykseltään siniseksi). Akun kaulan ympärillä oleva suurehko "kaulus" on muuttunut hyvin vähänlaisesti.
Nyt kun Akun varhaiset vaateparret on käyty läpi, on syytä jatkaa tämän suositun ankan yleiseen ruumiinrakenteeseen. Ensinnäkin silmät olivat irti nokasta, kun nykyään silmät piirretään käytännössä poikkeuksetta kiinni nokkaan, mikä on mielestäni ehdottomasti parempi asia. Kuten todettu, Akun kädet olivat oudon "lintumaiset", lähinnä siipiä muistuttavat ulokkeet. Nokasta sen verran, että suurimmat muutokset Akun nokka on kokenut pituussuunnasta kuvattaessa. Vielä 1930-luvulla Akun nokka oli nimittäin huomattavasti pidempi ja kapeampi, myös pienet yksityiskohdat Akun nokassa ovat lisääntyneet huomattavasti nykypäivään tultaessa. Akun keskiruumis ei ole kokenut oikein mitään muutoksia, ehkäpä Akun pyrstö on nykyisin kasvanut hieman edellisestä vastaavasta variaatiosta. Räpylät(kin) ovat muuttuneet jonkin verran. Vaikka pituus on pysynyt suunnilleen samana, ei räpylöiden "ulokkeiden" eroja voi olla noteeraamatta. Alkuaikoina räpylöiden "ulokkeet" kun olivat niin sanotusti kolmikärkisemmät. Nykyisin Akun räpylöistä erottuu selkeästi enää yksi ainoa "uloke".
Al Taliaferroa, tuota strippisarjiksien maestroa voitaneen kutusua yhdeksi Aku Ankan tärkeimmäksi kehittäjäksi. Taliaferro muotoili Akulle nykyisen ulkomuotonsa ja nykyisen luonteensa. Carl Barks lähinnä hioi Al Taliaferron luomaa pohjaa Aku Ankalle hieman moniulotteisempaan muotoon. Taliaferro toi sarjakuviin Akun rakkaan auton 313:en ja teki Akusta yritteliään ja usein epäonnistuvan, sympaattisen sarjakuvahahmon. Henkilökohtaisesti pidän Al Taliaferron varhaisia sarjakuvia kerrassaan loisteliaina ja on kiistaton tosiasia, että Taliaferro ansaitsee ehdottomasti oman mainintansa tässä tekstissäni, sen verran paljon hän on Aku Ankkaa muuttunut ja kehittänyt nimenomaan parempaan suuntaan. Se on myös yksi avainasioista sarjakuvahahmojen kehittämisessä ja Al Taliaferro onnistui siinä loisteliaasti. Kiitokset siitä!
Carl Barksia, ankkamaailman todellista legendaa voitaneen pitää Akun suurimpana ja merkittävimpänä kehittäjänä. Kuten sanonta kuuluu: "Carl Barks antoi Akulle sielun", vaikka Walt Disney hänet virallisesti loikin. Disneytä ei voida kuitenkaan pitää Akun totaalisena luojana, sillä Aku on kehittynyt niin paljon Disneyn variaation jälkeen, että ajatus alkuperäisestä Akusta saa lähinnä huvittuneen reaktion aikaiseksi. Carl Barks on muokannut Akun luonnetta muun muassa keksimiensä hahmojen avulla. Hyvänä esimerkkinä Akun kiivasluonteisuus tulee ilmi useimmiten hänen naapurinsa, Teppo Tulpun ja Akun itsensä välisillä kärhämillä. Barks on kehittänyt myös Akun sisarenpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua melkoisen paljon. Al Taliaferron piirtämissä alkuperäissarjakuvissa Tupu, Hupu ja Lupu ovat vain kurittomia keppostelijoita, jotka pilailivat jatkuvasti temperamenttisen enonsa kustannuksella. Barks teki ankanpojista viisaita ja nokkelia sudenpentuja, jotka kuvataan usein älykäimmiksi kuin muun muassa Aku. Toki ankanpojilla on myös apunaan Sudenpentujen käsikirja. Akusta tuli Tupun, Hupun ja Lupun ansiosta vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi isähahmo, mikä teki tästä sarjakuvahahmosta entistäkin moniulotteisemman hahmon.
Muuttuminen. Sitä ei Akun sarjakuvaurataipaleelta ole puuttunut. Akun rakkauselämä on kehittynyt vuosikymmenten aikana muiden asioiden ja luonteenpiirteiden tapaan. Tunnetusti Akun rakkauden suurin (pääosin ainoa) kohde on Iines Ankka. Akun suureksi harmiksi Carl Barks kuitenkin loi Akulle sitämättömän onnekkaan serkkupojan, Hannu Hanhen, joka myös tunnetaan Iineksen liehittelijänä. Uskoisin kuitenkin Iineksen pitävän enemmän Akusta, ja joissain tarinoissa onkin vihjailtu, että hamassa tulevaisuudessa Aku ja Iines päätyvät onnellisesti naimisiin. Tällaista vihjailua on esiintynyt ainakin Don Rosalta eräässä tähän aiheeseen kuulumattomassa kuvituksessa ja uusimmasta Aku Ankka -lehdestä (sarja sijoittuu tulevaisuuteen). Siksi tämä aihe onkin jonkinmoisesti ajankohtainen. Kyseinen sarja vihjaa myös Akun perivän Roopelta tämän rahasäiliön, mutta kyseessähän on vain yhden yksittäisen sarjakuvataiteilijan näkemys Akun tulevaisuudesta, eikä suinkaan mikään "ainoa ja oikea" kuvaus tulevista tapahtumista. Itse arvostan ja uskon eniten Don Rosan variaatioihin ankkojen menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mutta kuten todettu, nämä kaikki ovat puhtaasti mielipideasioita.
Myös Akun nimi on kehittynyt ja muotoutunut Suomessa ensimmäisten vuosien aikana, sillä nykyään Aku Ankkana tunnettua sarjakuvahahmoa kutsuttiin ammoisina alkuaikoina Ankka Lampiseksi. Nimenä Aku Ankka on ehdottomasti kekseliäämpi ja parempi (joskaan ei välttämättä omaperäisempi). Ainakin minun olisi henkilökohtaisesti vaikea kuvitella lukevani nykyisin Ankka Lampinen -lehteä tahi Ankka Lampisen taskukirjoja. Tämäkin kehitys oli siis melkoista plussaa Aku Ankalle sarjakuvahahmona.
Aku on tunnettu muun muassa erittäin moniulotteisesta työelämästään. Aku on esiintynyt melkein jokaisessa laillisessa (joskus jopa laittomassakin, usein kuitenkin tietämättään) työpaikassa. Akun yleisin ja "oikein" työ on kuitenkin Kattivaaran margariinitehtaan margariininpakkaaja. Silloin tällöin Akua on totuttu näkemään myös Roope Ankan rahasäiliössä kolikonkiillottajana säälittävän pienellä palkalla (tosin usein Roope vain vähentää palkkakulut Akun velkalistasta, joka on tunnetusti pitkä kuin nälkävuosi). Aku on kuitenkin kehittynyt töiden myötä vastuullisempaan suuntaan, sillä alkuaikoina Aku-paralla ei ollut edes vakituista työtä (toisaalta jotkin nykypiirtäjät kuvaavat Akun saamattomaksi, työttömäksi laiskimukseksi).
Akun laiskuus tulee ilmi erittäin monissa sarjoissa. Milloin hän ei viitsi ripustaa jouluvaloja, milloin ei jaksa/viitsi edes hakea töitä potkujen jälkeen (jotka johtuvat usein pommiin nukkumisen takia, mikä myös kuvaa Akun melkeinpä sairaalloista laiskuutta). Akun laiskuuden kehittyminen ei kuitenkaan välttämättä ole tarinoiden juonien kannalta millään muotoa huono asia, vaan pikemminkin pohja käsikirjoittajille luoda uusia, mielenkiintoisia käsikirjoituksia. Useat tarinat saavatkin alkunsa nimenomaan jollain tavalla Akun laiskuudesta, eikä laiskuuden kehittymistä voi mielestäni pitää huonona tekijänä - lähinnä päinvastoin.
Aku on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen hahmo. Sen mahdollistavat Akun vaihtelevat luonteenpiirteet, ja mielenkiintoiset käsikirjoitukset (monipuolinen hahmo -> käsikirjoittajat keksivät uusia ideoita -> ideat eivät lopu kesken). Monet sarjakuvat ovat ei-monipuolisia (ei-monipuolinen hahmo -> käsikirjoittaja(t) ei(vät) keksi uusia ideoita (ainakaan hyviä sellaisia) -> ideat joko muuttuvat huonoiksi tai loppuvat kokonaan). Akun on kehittynyt monipuoliseksi muun muassa Carl Barksin luomien, vaihtelevien hahmojen kautta. Esimerkiksi Akun ääretön epäonnisuus saattaa hyvinkin olla vain vastapainoa Akun äärettömän onnekkaalle serkkupojalle Hannu Hanhelle. Kuvitelkaa, miten mielenkiintoisia juonia (käsikirjoituksia) käsikirjoittajat kykenevät keksimään tämän juonikaavan pohjalta. Onkin satoja ja taas satoja tarinoita, missä Aku ja Hannu ovat jollain tavalla vastakkain liittyen joko Hannun onnen koettelemiseen tai Iineksen liehittelyyn. Hannun onnekkuus siis mielestäni tukee erinomaisesti Akun epäonnekkuutta.
Akun elämä mullistui melkoisen paljon siinä 1960-luvun loppupuolella, kun italialaismaestrot Giovan Battista Carpi ja Guido Martina kumppaneineen saivat uuden älynväläyksen. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, joka oli aluksi vain eräänlainen "kostaja", joka kosti Akulle tehdyt vääryydet korkojen kera. Yleisimpiä uhreja olivat Roope Ankka ja Hannu Hanhi, mutta pikkuhiljaa viittasankarista tuli enmmnkin kuin vain pahainen viitta-asussa toikkaroiva "kostaja". Pelle Pelottoman kehittelemien apuvälineiden ansiosta Taikaviitasta tuli Ankkalinnan maineikas oikeuden puolustaja, rikollisten ja kriminaalien kauhu, jonka oikeaa henkolöllisyyttä ei tiedä kukaan (yksi poikkeus), sillä Taikaviitta kätkeytyy mustan naamion suojiin. Monesti Taikaviitan salaisuus on ollut lähellä paljastua, mutta tiettävästi kuitenkin rikollisneitokainen Zafire tietää Taikaviitan olevan oikeasti Aku Ankka. Tämä on kuitenkin vain yhdenlainen näkemys asiasta, eikä Zafiresta ole koitunut Taikaviitalle sen suurempaa harmia - ainakaan vielä. Taikaviitta saattaa salailla myös oikeaa identiteettiään varjellakseen näin ystäviensä ja perheensä ja tuttaviensa turvallisuutta. Taikaviittaus on muuttanut Akua siis entistä vastuullisempaan ja urheampaan suuntaan.
Viestini yhteenveto:
Viestini yhteenvetona todettakoon, että Aku on kenties koko pitkän Disney-historian muuttunein ja kehittynein hahmo. Alussa Akun ulkomuoto ja vaateparret hakivat vielä ominaisinta muotoaan, mutta peruspohja oli jo luotu Walt Disneyn toimesta. Carl Barks muutti Akua parempaan suuntaan muun muassa luomalla hänelle moniulotteisia sukulaisia, kuten Roope Ankan ja Hannu Hanhen. Aku on muuttunut vastuullisemmaksi huoltajaksi ja isähahmoksi sisarenpojilleen Tupulle, Hupulle ja Lupulle. Akun mahdollisesti suurin muutos tuli italialaispiirtäjien ansiosta. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, oikeuden puolustaja. Tämä teki Akusta entistäkin vastuullisemman. Akun muuttuminen on melkeinpä poikkeuksetta ollut pelkkää kehitystä eteenpäin, toivottavasti sama tahti jatkuu jatkossa tulevina vuosikymmeninäkin. Epäilyksettä jatkuukin.
Huomenna mahdollisesti vielä pientä lisäystä.
Edit: No olikos kummoinen pomperi?
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 81 -
22.08.2009 klo 22:19:42
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Aku Ankka on hahmo, joka taipuu moneen ja voi tehdä sarjakuvassa oikeastaan mitä vain - hän käy mihin tahansa rooliin.
Siltikin Akulla on aina oma luonteensa, joka vuosien saatossa on muokkautunut eri vaiheitten kautta nykyiselleen.
Aku on kokenut paljon muutoksia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Ensimmäisen kerran Aku esiintyi vuonna 1934 Viisas Kana Kananen -elokuvassa. Tällöin hän oli pelkkä pahainen sivuhahmo, jota ei kovin syvällisesti kuvattu. Laiskuus tuli kylläkin jo esiin, kun hän ei halunnut auttaa Kana Kanasta peltotöissä, mutta hyviä leipomuksia toki halusi maistella.
Myös ulkoasu on tämän jälkeen muuttunut kovasti. Alussa Akun räpylöissä oli varpaat, nokka oli pitkä verraten päähän, silmät olivat irti nokasta kuten nuorilla ankoilla, merimiespusero nelinappinen... ja Akulla oli myös siipisulat.
Vuonna 1936 nämä muutokset alkoivat. Al Taliaferro piirsi strippejä, joissa Aku oli jo kovin nykyisenoloinen - nokan muoto alkoi olla "oikea" ja räpylätkään eivät näyttänet hassummilta. Siivet poistuivat melko pikaisesti ja Aku sai ihan kunnon nelisormiset kädet. Myös Akun hiukan lihava olomuoto vaihtui laihempaan.
Aku Ankan nimi oli jo alussa käännetty suomessa Aku Ankaksi Sirkka Ruotsalaisen toimesta, mutta muutamat muut mielsivät edelleen Aku Ankan nimen esimerkiksi Ankka Lampiseksi. Vasta vuonna 1951 nimi vakiintui aivan lopullisesti Akuksi, kun Aku Ankka -lehteä alettiin julkaisemaan Sirkka Ruotsalainen päätoimittajana.
Vuotta myöhemmin Aku sai hoidettavakseen kolme pientä ankanpoikaa - Tupun, Hupun ja Lupun. Näin Akustakin kehittyi vähitellen vastuuntuntoinen ja huolehtiva isähahmo näille kolmelle veitikalle, jotka olivat mitä ilmeisimmin menettäneet rakastamansa isän räjäytettyään kiinanpommin tämän tuolin alla.
1940-luvulla sarjakuvantekijän työhön astui Carl Barks, jä hänen siivillään Akun luonne korostui lisää.
Toisaalta Aku oli lapsellinen, ja ryhtyi erilaisiin typeriin kilpailuihin poikiensa kanssa, taikka nahisteli Tulppua vastaan. Toisaalta Aku kuitenkin halusi kasvattaa pojista hyviä aikuisia, ja joutui kaitsemaan poikia kovalla kädellä. Akun pinna ei kuitenkaan kestänyt, vaan poikien keposten jälkeen oli tiedossa pikemminkin ankara takaa-ajo mattopiiskan kera kuin rauhallinen keskustelu.
Tällainen Aku on nykyäänkin. Eri piirtäjät seuraavat eri edeltäjiään, ja niinpä samat roolit toistuvat.
Voisi sanoa, että Taliaferro ja Barks muokkasivat Akua enemmän kuin ketkään muut. Heillä oli sormensa pelissä sekä Akun luonteessa, että myös Akun sukulaisten tekemisessä.
Uusien sivuhahmojen myötä Aku sai myös uusia ulottuvuuksia. Roopen mukana hän kehittyi aarteen etsintämatkoille, ja usein Aku esitettiin jopa kypsänä aikuisena.
Merimiesnuttu muuttui kaksinappiseksi ja useimmiten mustaksi sinisen sijaan.
Myöhemmin ankkatarinoissa palattiin ikään kuin vanhaan kaavaan. Vastuuntuntoinen isä jää monissa tarinoissa taka-alalle, kun sukulaispojat esiintyvät nokkelina Sudenpentuina.
Aku pitää laiskottelemisesta - tosin paljon harrastukselle ei aikaa jää erikoisten sukulaisten järjestäessä mitä oudompia tempauksia.
Akulle on vuosien varrella syntynyt erilaisten roolien mukana erilaisia piirteitä. Ankkauniversumiin on haluttu paljon kiinnostavia äärihahmoja (kuten rikas Roope, onnekas Hannu, laiska Hansu...), josta universumin mielenkiintoisuus syntyykin. Aku taas on pantu usein vastakohdaksi näille äärihahmoille. Kun Roope on rikas, niin Aku on köyhä, ja kun Hannu on onnekas, niin Aku on epäonnekas.
Oikeastaan voisi sanoa näitten adjektiivien syntyneen Akua kuvaaviksi vasta vastakohtien synnyttyä. Esimerkiksi Akusta tuli epäonninen vasta Hannun tultua onnekkaaksi.
Aku saattaa missä vain asiassa onnistua tai epäonnistua. Se tekee hänestä monipuolisen ja ennalta-arvaamattoman hahmon. Tämä asia on oikeastaan ainoa asia, jossa Aku ei ole muuttunut vuosien varrella.
Nykyään kehittyminen on erittäin vähäistä. Kukaan Disney-tekijä ei nimittäin käytännössä saa luoda uusia, merkittäviä muutoksia jo aiemmin luotuun universumiin. Esimerkiksi ankanpoikien isän löytyminen ei olisi kovin soveliasta. Myöskään kukaan ei voisi piirtää Akulle housuja ja muutenkin erilaista asua, koska se ei noudattaisi lainkaan aiempaa "pohjaa". Ei se mitään, Aku on hyvä nykyisellään.
Mikä se nykyinen oikeastaan on? Aku ei enää muutu aikojen saatossa, vaan pikemminkin tekijöiden mukana! Jokainen antaa Akulle luonteensa. Don Rosan tarinassa saatetaan nähdä Aku, joka toimii Roopen rahasäiliössä vartijana ja katsoo samaan aikaan välinpitämättömästi ja laiskasti televisiota, eikä ole oikeastaan kiinnostunut muusta.
Jossakin italialaisen ankkapiirtäjän Taikaviitta -tarinassa Akulla ei välttämättä ole työtä laisinkaan, mutta television katselun sijaan hän on ehkä hyvinkin tomera.
Näin Akun roolit voivat vaihtua, ja tämä tekee hänestä sen alussa mainitun mitä vain -hahmon.
Voisi ajatella, että Aku on alussa ollut nuorempi, ja vähitellen sarjakuvissa kehittynyt vanhemmaksi. Tuo teoria on monilla tekijöillä, mutta Akun ulkonäön muutokset ovat liian rajuja, jotta ne voisivat tukea tuota teoriaa.
Ulkonäön, luonteen ja roolien ohella myös työt ovat kehittyneet vuosien varrella. Noin seitsemässäkymmenessä prosentissa tarinoista Aku työskentelee Roopen palveluksessa. Näistä useammassa kuin yhdessä nimenomaan kolikonkiillottajana. Varsin yleinen näkemys työpaikasta on Kattivaaran margariinitehtaan homma, ja sitten tulevat tietysti sadat muut hantti- ja vähän paremmatkin -hommat. Tässä kohtaa voidaan helpommin ajatella, että Aku on esimerkiksi aloittanut uransa margariinitehtaassa, mutta jossain vaiheessa siirtynyt Roopelle työskentelemään. Nykyään Aku nähdään yhä harvemmin Kattivaaran argariinitehtaalla, jonka kulta-aika oli etenkin Brancan piirtäessä. Tämä argentiinalainen piirtäjämestari sijoitti Akun useissa tarinoissaan margariinia tehtailemaan. Brancaa ennen ja hänen jälkeensä "muodissa" voidaan sanoa olevan/olleen nämä erinäiset muut kertakäyttötyöt sekä ankkamiljardöörisetä Roope Ankan tarjoamat pestit.
Yhteenvetona voisi ajatella, että Aku on kehittynyt huimasti ensiesiintymisestään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Alussa kehitys oli selkeää, kun Akun luonne kehittyi. Nykyään Akun luonne onkin niin monimuotoinen, että jokainen ankantekijä näyttää sen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Tietyillä tekijöillä on aina omat tapansa kuvata tätä kiivasta, laiskaa ankkaa. Ehkä juuri tuon kehittyneen monimuotoisuuden takia Aku onkin niin suosittu.
Ulkonäön osalta lakki on pysynyt suhteellisen samannäköisenä (mitä nyt vähän värit ovat vaihdelleet, esimerkiksi vihreää ja valkoista on silloin tällöin nähty Akun merimieshatussa), merimiespaita on samoin pysynyt samanlaisena (tässäkin on ollut muutoksia väreissä, lisäksi nappien lukumääräksi miellettiin ennen neljä). Punainen rusetti on vaihdellut väriään valkoisesta vihreään, mustaan ja siniseen, kunnes se on lopulta vähitellen vakiintunut nykyiselleen. Lisäksi Aku on muuttunut jonkin verran muun muassa lihavuutensa ja päänsä koon osalta. Merimiesasu on peräisin lautturin ajalta.
Nimikehitys onkin jo mainittu - Ankka Lampinen on vaihtunut sujuvampaan Aku Ankkaan.
(Jatkuu... vai jatkuuko?)
Monissa viesteissä paljon poikettu aiheesta, selkeää pidennystä. Tokihan tuo on arvattavissakin, kun kuitenkin puhutaan vaikeasta aiheesta. Kuitenkin, esimerkiksi Al Taliaferroa ei tarvitse erikseen tekstissä kiitellä mistään (kuten Pulliksen maratonissa). (Tuo yksi lause oli vain pieni esimerkki, Känttykuikka ei suinkaan kirjoita muita arvelluttavammin...)
Aku Ankka on hahmo, joka taipuu moneen ja voi tehdä sarjakuvassa oikeastaan mitä vain - hän käy mihin tahansa rooliin.
Siltikin Akulla on aina oma luonteensa, joka vuosien saatossa on muokkautunut eri vaiheitten kautta nykyiselleen.
Aku on kokenut paljon muutoksia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Ensimmäisen kerran Aku esiintyi vuonna 1934 Viisas Kana Kananen -elokuvassa. Tällöin hän oli pelkkä pahainen sivuhahmo, jota ei kovin syvällisesti kuvattu. Laiskuus tuli kylläkin jo esiin, kun hän ei halunnut auttaa Kana Kanasta peltotöissä, mutta hyviä leipomuksia toki halusi maistella.
Myös ulkoasu on tämän jälkeen muuttunut kovasti. Alussa Akun räpylöissä oli varpaat, nokka oli pitkä verraten päähän, silmät olivat irti nokasta kuten nuorilla ankoilla, merimiespusero nelinappinen... ja Akulla oli myös siipisulat.
Vuonna 1936 nämä muutokset alkoivat. Al Taliaferro piirsi strippejä, joissa Aku oli jo kovin nykyisenoloinen - nokan muoto alkoi olla "oikea" ja räpylätkään eivät näyttänet hassummilta. Siivet poistuivat melko pikaisesti ja Aku sai ihan kunnon nelisormiset kädet. Myös Akun hiukan lihava olomuoto vaihtui laihempaan.
Aku Ankan nimi oli jo alussa käännetty suomessa Aku Ankaksi Sirkka Ruotsalaisen toimesta, mutta muutamat muut mielsivät edelleen Aku Ankan nimen esimerkiksi Ankka Lampiseksi. Vasta vuonna 1951 nimi vakiintui aivan lopullisesti Akuksi, kun Aku Ankka -lehteä alettiin julkaisemaan Sirkka Ruotsalainen päätoimittajana.
Vuotta myöhemmin Aku sai hoidettavakseen kolme pientä ankanpoikaa - Tupun, Hupun ja Lupun. Näin Akustakin kehittyi vähitellen vastuuntuntoinen ja huolehtiva isähahmo näille kolmelle veitikalle, jotka olivat mitä ilmeisimmin menettäneet rakastamansa isän räjäytettyään kiinanpommin tämän tuolin alla.
1940-luvulla sarjakuvantekijän työhön astui Carl Barks, jä hänen siivillään Akun luonne korostui lisää.
Toisaalta Aku oli lapsellinen, ja ryhtyi erilaisiin typeriin kilpailuihin poikiensa kanssa, taikka nahisteli Tulppua vastaan. Toisaalta Aku kuitenkin halusi kasvattaa pojista hyviä aikuisia, ja joutui kaitsemaan poikia kovalla kädellä. Akun pinna ei kuitenkaan kestänyt, vaan poikien keposten jälkeen oli tiedossa pikemminkin ankara takaa-ajo mattopiiskan kera kuin rauhallinen keskustelu.
Tällainen Aku on nykyäänkin. Eri piirtäjät seuraavat eri edeltäjiään, ja niinpä samat roolit toistuvat.
Voisi sanoa, että Taliaferro ja Barks muokkasivat Akua enemmän kuin ketkään muut. Heillä oli sormensa pelissä sekä Akun luonteessa, että myös Akun sukulaisten tekemisessä.
Uusien sivuhahmojen myötä Aku sai myös uusia ulottuvuuksia. Roopen mukana hän kehittyi aarteen etsintämatkoille, ja usein Aku esitettiin jopa kypsänä aikuisena.
Merimiesnuttu muuttui kaksinappiseksi ja useimmiten mustaksi sinisen sijaan.
Myöhemmin ankkatarinoissa palattiin ikään kuin vanhaan kaavaan. Vastuuntuntoinen isä jää monissa tarinoissa taka-alalle, kun sukulaispojat esiintyvät nokkelina Sudenpentuina.
Aku pitää laiskottelemisesta - tosin paljon harrastukselle ei aikaa jää erikoisten sukulaisten järjestäessä mitä oudompia tempauksia.
Akulle on vuosien varrella syntynyt erilaisten roolien mukana erilaisia piirteitä. Ankkauniversumiin on haluttu paljon kiinnostavia äärihahmoja (kuten rikas Roope, onnekas Hannu, laiska Hansu...), josta universumin mielenkiintoisuus syntyykin. Aku taas on pantu usein vastakohdaksi näille äärihahmoille. Kun Roope on rikas, niin Aku on köyhä, ja kun Hannu on onnekas, niin Aku on epäonnekas.
Oikeastaan voisi sanoa näitten adjektiivien syntyneen Akua kuvaaviksi vasta vastakohtien synnyttyä. Esimerkiksi Akusta tuli epäonninen vasta Hannun tultua onnekkaaksi.
Aku saattaa missä vain asiassa onnistua tai epäonnistua. Se tekee hänestä monipuolisen ja ennalta-arvaamattoman hahmon. Tämä asia on oikeastaan ainoa asia, jossa Aku ei ole muuttunut vuosien varrella.
Nykyään kehittyminen on erittäin vähäistä. Kukaan Disney-tekijä ei nimittäin käytännössä saa luoda uusia, merkittäviä muutoksia jo aiemmin luotuun universumiin. Esimerkiksi ankanpoikien isän löytyminen ei olisi kovin soveliasta. Myöskään kukaan ei voisi piirtää Akulle housuja ja muutenkin erilaista asua, koska se ei noudattaisi lainkaan aiempaa "pohjaa". Ei se mitään, Aku on hyvä nykyisellään.
Mikä se nykyinen oikeastaan on? Aku ei enää muutu aikojen saatossa, vaan pikemminkin tekijöiden mukana! Jokainen antaa Akulle luonteensa. Don Rosan tarinassa saatetaan nähdä Aku, joka toimii Roopen rahasäiliössä vartijana ja katsoo samaan aikaan välinpitämättömästi ja laiskasti televisiota, eikä ole oikeastaan kiinnostunut muusta.
Jossakin italialaisen ankkapiirtäjän Taikaviitta -tarinassa Akulla ei välttämättä ole työtä laisinkaan, mutta television katselun sijaan hän on ehkä hyvinkin tomera.
Näin Akun roolit voivat vaihtua, ja tämä tekee hänestä sen alussa mainitun mitä vain -hahmon.
Voisi ajatella, että Aku on alussa ollut nuorempi, ja vähitellen sarjakuvissa kehittynyt vanhemmaksi. Tuo teoria on monilla tekijöillä, mutta Akun ulkonäön muutokset ovat liian rajuja, jotta ne voisivat tukea tuota teoriaa.
Ulkonäön, luonteen ja roolien ohella myös työt ovat kehittyneet vuosien varrella. Noin seitsemässäkymmenessä prosentissa tarinoista Aku työskentelee Roopen palveluksessa. Näistä useammassa kuin yhdessä nimenomaan kolikonkiillottajana. Varsin yleinen näkemys työpaikasta on Kattivaaran margariinitehtaan homma, ja sitten tulevat tietysti sadat muut hantti- ja vähän paremmatkin -hommat. Tässä kohtaa voidaan helpommin ajatella, että Aku on esimerkiksi aloittanut uransa margariinitehtaassa, mutta jossain vaiheessa siirtynyt Roopelle työskentelemään. Nykyään Aku nähdään yhä harvemmin Kattivaaran argariinitehtaalla, jonka kulta-aika oli etenkin Brancan piirtäessä. Tämä argentiinalainen piirtäjämestari sijoitti Akun useissa tarinoissaan margariinia tehtailemaan. Brancaa ennen ja hänen jälkeensä "muodissa" voidaan sanoa olevan/olleen nämä erinäiset muut kertakäyttötyöt sekä ankkamiljardöörisetä Roope Ankan tarjoamat pestit.
Yhteenvetona voisi ajatella, että Aku on kehittynyt huimasti ensiesiintymisestään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Alussa kehitys oli selkeää, kun Akun luonne kehittyi. Nykyään Akun luonne onkin niin monimuotoinen, että jokainen ankantekijä näyttää sen omalla, yksilöllisellä tavallaan. Tietyillä tekijöillä on aina omat tapansa kuvata tätä kiivasta, laiskaa ankkaa. Ehkä juuri tuon kehittyneen monimuotoisuuden takia Aku onkin niin suosittu.
Ulkonäön osalta lakki on pysynyt suhteellisen samannäköisenä (mitä nyt vähän värit ovat vaihdelleet, esimerkiksi vihreää ja valkoista on silloin tällöin nähty Akun merimieshatussa), merimiespaita on samoin pysynyt samanlaisena (tässäkin on ollut muutoksia väreissä, lisäksi nappien lukumääräksi miellettiin ennen neljä). Punainen rusetti on vaihdellut väriään valkoisesta vihreään, mustaan ja siniseen, kunnes se on lopulta vähitellen vakiintunut nykyiselleen. Lisäksi Aku on muuttunut jonkin verran muun muassa lihavuutensa ja päänsä koon osalta. Merimiesasu on peräisin lautturin ajalta.
Nimikehitys onkin jo mainittu - Ankka Lampinen on vaihtunut sujuvampaan Aku Ankkaan.
(Jatkuu... vai jatkuuko?)
Monissa viesteissä paljon poikettu aiheesta, selkeää pidennystä. Tokihan tuo on arvattavissakin, kun kuitenkin puhutaan vaikeasta aiheesta. Kuitenkin, esimerkiksi Al Taliaferroa ei tarvitse erikseen tekstissä kiitellä mistään (kuten Pulliksen maratonissa). (Tuo yksi lause oli vain pieni esimerkki, Känttykuikka ei suinkaan kirjoita muita arvelluttavammin...)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 82 -
22.08.2009 klo 22:50:42
Aiheiden suppeus tekee juuri tuota pidennystä, esimerkiksi seuraavassa osiksessa on erittäin suppea ja melko mielenkiinnoton aihe.
Hirmu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 83 -
23.08.2009 klo 00:00:17
Eiköhän tämä ole tässä. Ihan hieno aihe tuo Akun muuttuminen loppujen lopuksi on, kun sentään tämän verran sain tekstiä aikaan (tavoite oli saada edes se muutama tuhat merkkiä :D), ja jotkut vielä enemmän. Ja tulipahan inspistä hakiessa katsottua uudestaan ihania Aku-piirrettyjä. :)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Amerikkalaisen Walt Disneyn luoma Aku Ankka on sekä muuttunut että kehittynyt hurjasti vuodesta 1934 nykypäivään. Muutoksia on tapahtunut niin ulkonäössä kuin luonteessakin, muttei kuitenkaan niin paljon, ettei 1930-luvun ja nykypäivän Akua voisi tunnistaa samaksi hahmoksi.
Aku luotiin alun perin animaatiohahmoksi. Esiintyessään ensimmäistä kertaa lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen hän oli lammen keskellä asuva, työtä vieroksuva ankka, joka turvautui valehteluun välttyäkseen töiltä, joissa Kana Kananen pyysi häntä auttamaan.
Alusta lähtien Akulla oli yllään merimiespaita, joka on yksi hänen tunnuspiirteistään vielä tänäkin päivänä. Asu on kuitenkin vuosien saatossa kokenut muutaman pienen muutoksen; alun perin sininen paita piirretään nykyään useimmiten mustaksi, ja ennen sinivalkoinen lakki on näinä päivinä sinimusta. Rusetti on vaihtanut väriään valkoisesta punaiseksi, ja valkoiset napit ja raidat paidassa ovat muuttuneet keltaisiksi.
Akun alkuperäinen vartalo eroaa jossain määrin nykypäivän Akun kropasta. Aluksi Aku oli isokokoisempi ja hänen kaulansa oli pidempi, pää oli pienempi suhteessa vartaloon ja nokka pitkulaisempi. Räpylät muistuttivat hieman ihmisen varpaita. Nykyään räpylät ovat huomattavasti litteämmät, samoin nokka.
Akun luonne on kehittynyt alkuperäisestä vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö, kenties enemmänkin. Piirrosanimaatioissa Akun luonteenpiirteisiin ilmestyivät pian laiskuuden ja vilpillisyyden lisäksi kiivaus, huono-onnisuus sekä ylitsepääsemätön jääräpäisyys. Myös se korostui, kuinka Aku aiheuttaa usein itse ongelmansa: esimerkiksi animaatiossa Puistokonsertti hän häiritsee Mikki Hiiren johtamaa orkesteria soittelemalla huilulla toista kappaletta, mistä voi kuvitellakin seuraavan hankaluuksia.
Pian Akun luonteeseen pääsivät vaikuttamaan myös hänelle luodut sukulaiset, kuten sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Heistä huolehtimaan joutuessaan Akusta astuu esiin vastuuntuntoinen puoli. Äkkipikaisuus ei kuitenkaan ole kadonnut huoltajuuden mukana, joten sukulaispoikien tehdessä kepposia Akulta palaa usein pinna ja hän turvautuu toisinaan ruumiilliseen kuritukseen.
Kenties yksiä suurimpia muutoksia Akussa sai aikaan italialaissyntyinen Al Taliaferro. Kun hänen Aku Ankka -aiheisia sarjakuvastrippejään alettiin julkaista lehdissä vuonna 1936, niin Akun luonne kuin ulkonäkökin kokivat merkittäviä muutoksia.
Aluksi Taliaferro piirsi Akulle pitkähkön nokan ja muutenkin hahmo muistutti paljon piirrosanimaatioista tuttua Akua. Myöhemmin nokka kuitenkin muotoutui aavistuksen verran lyhyemmäksi ja hahmo näytti myös muilta osin hyvin paljon ”nykypäivän Akulta” (käsitettä on vaikea määritellä, koska luonnollisesti jokaisen piirtäjän Aku on joiltain osin erilainen; esimerkiksi Mau Heymans piirtää edelleen Akulle suhteellisen pitkän kaulan).
Vaikka Taliaferro jatkoikin Akun esittämistä ns. pikkurikollisena, on hän auttanut kehittämään Akulle myös hyväntahtoisen puolen. Usein lempeyden taustalla kuitenkin häälyy kaksinaismoralismi. Esimerkiksi eräässä Taliaferron stripissä vuodelta 1937 Aku antaa rahaa sokealle kerjäläiselle. Huomattuaan, että kerjuri vain näyttelee olevansa sokea, Aku suuttuu tälle, mutta huijarin kadotessa poliisin jahtaamana ottaa Aku tämän paikan kadunkulmassa ja alkaa itse kerjätä sokeaa näytellen. Yhtä räikeään tekopyhyyteen en ole nähnyt Akun sortuvan kovin monissa muissa tarinoissa, mutta esimerkiksi Kari Korhosen käsikirjoittamassa Pikku-Aku -tarinassa nimeltä Rehellistä työtä (AA 18/2009) Akun kaksinaismoralismista saadaan maistiainen. Tämä ikävä piirre ei siis ehkä ole päällimmäisenä esillä Akussa, mutta olemassa se kuitenkin on – joko tämä on Taliaferron ansiota tai sitten ominaisuus on jollain tapaa aina ollut luonnollinen osa Akua.
Erittäin paljon Akua on kehittänyt myös amerikkalainen Carl Barks, joka alkoi käsikirjoittaa ja piirtää Akusta kertovia tarinoita vuonna 1942. On jopa sanottu, että Barks loi Akulle sielun. Barks väritti Akun temperamenttista luonnetta itsevarmuudella ja päättäväisyydellä ja jätti vähemmälle huomiolle tämän taipuvaisuuden ilkeilyyn; Akusta alkoi muotoutua vastuullinen aikuinen. Lisäksi Barks loi Akulle lisää ystäviä ja sukulaisia, joista monet tosin aiheuttavat Akulle vain uutta päänvaivaa. Akun eno (suomennettu sedäksi) Roope pakottaa Akua työhön ja yrittää opettaa häntä säästäväiseksi, minkä epäonnistuminen kielii Akun suuresta mukavuudenhalusta ja jonkinasteisesta yksinkertaisuudesta. Hannu-serkku taas ärsyttää Akua kerskaillessaan ilmiömäisen hyvällä tuurillaan, mikä korostaa entisestään Akun epäonnea. Pääasiassa sukulaiset siis tulevat tuoneeksi esiin Akun huonoimpia puolia, mutta näiden tarvitessa apua Aku ei yleensä käännä selkäänsä. Sukulaiset ja ystävät onnistuvat ristiriidoista huolimatta saamaan myös Akun hyviä ominaisuuksia näkyviin, joten Akulle voisi sanoa kehittyneen jonkinasteisen sukurakkauden.
Akulle on tullut jopa romanttinen puoli, mikä lienee suurimmilta osin hänen tyttöystävänsä Iines Ankan ansiota. Useissa tarinoissa Aku vie Iineksen esimerkiksi ravintolaan tunnelmalliselle illalliselle, vaikka möhliikin treffit huonon tuurinsa tai temperamenttisen luonteensa ansiosta. Kyllästyessään Akuun Iines hyppää toisinaan Hannu Hanhen matkaan, mikä on varmasti osaltaan auttanut tekemään Akusta myös kilpailunhaluisen ankan.
Vaikka Aku on Iinestä kohtaan hyvin omistushaluinen, ei hän itsekään ole aina uskollisin mahdollinen kumppani, vaan flirttailee joskus jopa tuiki tuntemattomille naisille. Esimerkiksi amerikkalaisen Don Rosan tarinassa Eldoradon viimeinen valtias Aku suutelee tarjoilijattareksi tekeytynyttä Kulta-Into Piitä, jonka salakuunteluyrityksen käsittää väärällä tavalla. Sen pahempaa uskottomuutta Akun ei kuitenkaan yleensä nähdä harjoittavan, joten jonkinlainen moraali hänelle on muodostunut ajoittaisesta kieroilusta huolimatta.
Vuonna 1963 amerikkalainen käsikirjoittaja Dick Kinney ja piirtäjä Al Hubbard loivat Akulle Touho Ankka -nimisen serkun, jonka astuttua kuvaan Aku on saanut jotakin, mitä ei niin äkkipikaisella ankalla kuvittelisi olevan: harkintakyky. Touhon tempaukset ovat usein niin järjettömiä, että Akukin miettii kahdesti, ennen kuin lähtee niihin mukaan. Yleensä Aku on se, joka ei turhia haikaile, vaan tarttuu toimeen, mutta Touhon ollessa mukana tämä piirre tuntuu katoavan lähes tyystin. Mielestäni aivan alkuaikojen Aku olisi saattanut innostua enemmän Touhon ideoista; tässä siis tulee taas esiin Akun muuttuminen kolttosia kehittelevästä pojanketaleesta edes jossain määrin järkeväksi aikuiseksi.
Piirre, joka Akun hahmoa ajatellessa ei kenties ensimmäisten joukossa tule mieleen, mutta joka on kuitenkin alkanut näkyä selkeästi useissa tarinoissa, on taipumus melankolisuuteen. Esimerkiksi monissa Akun syntymäpäiviä käsittelevissä tarinoissa Aku yrittää kokonaan välttyä juhlimiselta tai masentuu, kun hänen merkkipäiväänsä ei muisteta. Hän pitää toisinaan itseään arvottomana ja eräässä tarinassa peräti toivoo, ettei olisi koskaan syntynyt. Alakuloisuus tai taipumus luovuttamiseen ei nähdäkseni ole kuulunut Akun luonteenpiirteisiin alusta lähtien, vaan tuntuu kehittyneen rajun temperamentin rinnalle hieman myöhemmin. Tähän ovat luultavasti vaikuttaneet lukuisat epäonnistumiset, mutta sitäkin enemmän sukulaiset, jotka panettelevat ja vähättelevät Akua vähän väliä. Etenkin Roope osoittaa Akua kohden hyvin vähän muuta kuin halveksuntaa, ja Iines on valmiina vaihtamaan miestä pienimmänkin asian mennessä pieleen. On vain luonnollista, että itsetunto huononee moisen kohtelun seurauksena, ja siksi pidänkin tästä muutoksesta Akussa. Melankolisuus ei ole tuulesta temmattua, vaan sille on syitä.
Yksi luonteenpiirre, joka alkuperäiseltä Akulta myös puuttui, on kunnianhimoisuus. Tämä ei vieläkään tule esille kaikissa tarinoissa, sillä monesti Aku esitetään sohvaperunana, jota ei työnteko (ja sen avulla ansaittu kunnia) kiinnosta. On kuitenkin mittava määrä tarinoita, joissa Aku kerskailee esimerkiksi Tupulle, Hupulle ja Lupulle yleensä olemattomilla taidoillaan jollakin alalla ja joutuu jollain tapaa todistamaan kykynsä. Myös Akun lukuisat työpaikat kertovat jotain kunnianhimosta ja siitä, kuinka Aku on toisinaan valmis näkemään vaivaa arvostuksen eteen.
Italialaiset Giovan Battista Carpi, Guido Martina ja Elisa Penna keksivät vuonna 1969 Akulle alter egon nimeltä Taikaviitta. Aluksi Aku esiintyi Taikaviittana lähinnä kostaakseen itselleen tapahtuneita vääryyksiä, mutta sittemmin hänestä on tullut supersankari, joka avittaa Ankkalinnan poliiseja nappaamalla rikollisia yleensä yöaikaan. Taikaviitta-tarinoissa Akulle on kehittynyt voimakas oikeudentaju ja toiminnanhalu, mikä on yllättävää hänen tavallisesti laiskaa luonnettaan ajatellen. Itse en oikeastaan pidä Taikaviitasta lainkaan; Aku on alusta lähtien ollut antisankari eikä joistakin kunniallisista teoistaan huolimatta kykene toimimaan jokaisen päivän pelastajana. Taikaviitta riitelee rajusti Akun perimmäisen persoonan kanssa, ja kaikkien rikollisten jahtaamisten kuvittelisi kaatuvan viimeistään Akun huono-onnisuuteen. Tässä kohdin Akua siis on mielestäni kehitetty väärään suuntaan ja/tai liian paljon.
Eri käsikirjoittajilla on kullakin hieman erilainen käsitys Akusta, mikä tietenkin laajentaa Akun vuosi vuodelta syvemmäksi käynyttä luonnetta entisestään – ja toisaalta luo ristiriitoja. On tarinoita, joissa Aku on äärimmäisen lainkuuliainen, kun taas toisissa tarinoissa hän pakenee virkavaltaa milloin mihinkin maailmankolkkaan aiheutettuaan suurkatastrofin Ankkalinnassa. Voisiko siis sanoa, että Akusta on kehittynyt myös ailahtelevainen persoona? Kieliihän alati vaihtuva työpaikkakin siitä, että Akun mieltymykset muuttuvat usein, vaikka yleensä hän tietysti joutuu vaihtamaan työtä erotetuksi tulemisen takia.
Oma mielipiteeni Aku Ankan kehittymisestä on, että lukuun ottamatta Taikaviitan saapumista kuvioihin Akussa tapahtuneet muutokset ovat olleet lähinnä positiivisia. Itse pidän niistä muutoksista, jotka ovat tulleet ikään kuin luonnostaan eivätkä väkisin tai käsikirjoittajien yhtäkkisestä päähänpistosta. Esimerkiksi sukulaispojat ovat luonnollinen keino luoda Akusta vastuuntuntoisempi henkilö, kun taas Taikaviitan luominen Akun luonteen syventämiseksi kuulostaa ns. hatusta heitetyltä idealta (ja vieläpä epäonnistuneelta sellaiselta).
Kuten näemme, Akulle on vuosikymmenten varrella kehittynyt rutkasti uusia piirteitä joidenkin vanhojen kuluessa pikkuhiljaa pois. Kepposia harrastavasta ankasta on tullut määrätietoisempi, aikuisempi ja totta kai kokeneempi. Pieniä muutoksia Akun hahmossa voi kenties olla tiedossa tulevaisuudessakin, mutta suurimmat niistä lienevät jo käyty läpi. Vuosien halki ennallaan ovat säilyneet ainakin Akun tulinen temperamentti ja jatkuva epäonni, joista tuskin tulemme pääsemään eroon koskaan. Miksi haluaisimmekaan? Juuri tällaisenahan olemme Akua rakastaneet jo 75 vuotta!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Amerikkalaisen Walt Disneyn luoma Aku Ankka on sekä muuttunut että kehittynyt hurjasti vuodesta 1934 nykypäivään. Muutoksia on tapahtunut niin ulkonäössä kuin luonteessakin, muttei kuitenkaan niin paljon, ettei 1930-luvun ja nykypäivän Akua voisi tunnistaa samaksi hahmoksi.
Aku luotiin alun perin animaatiohahmoksi. Esiintyessään ensimmäistä kertaa lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen hän oli lammen keskellä asuva, työtä vieroksuva ankka, joka turvautui valehteluun välttyäkseen töiltä, joissa Kana Kananen pyysi häntä auttamaan.
Alusta lähtien Akulla oli yllään merimiespaita, joka on yksi hänen tunnuspiirteistään vielä tänäkin päivänä. Asu on kuitenkin vuosien saatossa kokenut muutaman pienen muutoksen; alun perin sininen paita piirretään nykyään useimmiten mustaksi, ja ennen sinivalkoinen lakki on näinä päivinä sinimusta. Rusetti on vaihtanut väriään valkoisesta punaiseksi, ja valkoiset napit ja raidat paidassa ovat muuttuneet keltaisiksi.
Akun alkuperäinen vartalo eroaa jossain määrin nykypäivän Akun kropasta. Aluksi Aku oli isokokoisempi ja hänen kaulansa oli pidempi, pää oli pienempi suhteessa vartaloon ja nokka pitkulaisempi. Räpylät muistuttivat hieman ihmisen varpaita. Nykyään räpylät ovat huomattavasti litteämmät, samoin nokka.
Akun luonne on kehittynyt alkuperäisestä vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö, kenties enemmänkin. Piirrosanimaatioissa Akun luonteenpiirteisiin ilmestyivät pian laiskuuden ja vilpillisyyden lisäksi kiivaus, huono-onnisuus sekä ylitsepääsemätön jääräpäisyys. Myös se korostui, kuinka Aku aiheuttaa usein itse ongelmansa: esimerkiksi animaatiossa Puistokonsertti hän häiritsee Mikki Hiiren johtamaa orkesteria soittelemalla huilulla toista kappaletta, mistä voi kuvitellakin seuraavan hankaluuksia.
Pian Akun luonteeseen pääsivät vaikuttamaan myös hänelle luodut sukulaiset, kuten sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Heistä huolehtimaan joutuessaan Akusta astuu esiin vastuuntuntoinen puoli. Äkkipikaisuus ei kuitenkaan ole kadonnut huoltajuuden mukana, joten sukulaispoikien tehdessä kepposia Akulta palaa usein pinna ja hän turvautuu toisinaan ruumiilliseen kuritukseen.
Kenties yksiä suurimpia muutoksia Akussa sai aikaan italialaissyntyinen Al Taliaferro. Kun hänen Aku Ankka -aiheisia sarjakuvastrippejään alettiin julkaista lehdissä vuonna 1936, niin Akun luonne kuin ulkonäkökin kokivat merkittäviä muutoksia.
Aluksi Taliaferro piirsi Akulle pitkähkön nokan ja muutenkin hahmo muistutti paljon piirrosanimaatioista tuttua Akua. Myöhemmin nokka kuitenkin muotoutui aavistuksen verran lyhyemmäksi ja hahmo näytti myös muilta osin hyvin paljon ”nykypäivän Akulta” (käsitettä on vaikea määritellä, koska luonnollisesti jokaisen piirtäjän Aku on joiltain osin erilainen; esimerkiksi Mau Heymans piirtää edelleen Akulle suhteellisen pitkän kaulan).
Vaikka Taliaferro jatkoikin Akun esittämistä ns. pikkurikollisena, on hän auttanut kehittämään Akulle myös hyväntahtoisen puolen. Usein lempeyden taustalla kuitenkin häälyy kaksinaismoralismi. Esimerkiksi eräässä Taliaferron stripissä vuodelta 1937 Aku antaa rahaa sokealle kerjäläiselle. Huomattuaan, että kerjuri vain näyttelee olevansa sokea, Aku suuttuu tälle, mutta huijarin kadotessa poliisin jahtaamana ottaa Aku tämän paikan kadunkulmassa ja alkaa itse kerjätä sokeaa näytellen. Yhtä räikeään tekopyhyyteen en ole nähnyt Akun sortuvan kovin monissa muissa tarinoissa, mutta esimerkiksi Kari Korhosen käsikirjoittamassa Pikku-Aku -tarinassa nimeltä Rehellistä työtä (AA 18/2009) Akun kaksinaismoralismista saadaan maistiainen. Tämä ikävä piirre ei siis ehkä ole päällimmäisenä esillä Akussa, mutta olemassa se kuitenkin on – joko tämä on Taliaferron ansiota tai sitten ominaisuus on jollain tapaa aina ollut luonnollinen osa Akua.
Erittäin paljon Akua on kehittänyt myös amerikkalainen Carl Barks, joka alkoi käsikirjoittaa ja piirtää Akusta kertovia tarinoita vuonna 1942. On jopa sanottu, että Barks loi Akulle sielun. Barks väritti Akun temperamenttista luonnetta itsevarmuudella ja päättäväisyydellä ja jätti vähemmälle huomiolle tämän taipuvaisuuden ilkeilyyn; Akusta alkoi muotoutua vastuullinen aikuinen. Lisäksi Barks loi Akulle lisää ystäviä ja sukulaisia, joista monet tosin aiheuttavat Akulle vain uutta päänvaivaa. Akun eno (suomennettu sedäksi) Roope pakottaa Akua työhön ja yrittää opettaa häntä säästäväiseksi, minkä epäonnistuminen kielii Akun suuresta mukavuudenhalusta ja jonkinasteisesta yksinkertaisuudesta. Hannu-serkku taas ärsyttää Akua kerskaillessaan ilmiömäisen hyvällä tuurillaan, mikä korostaa entisestään Akun epäonnea. Pääasiassa sukulaiset siis tulevat tuoneeksi esiin Akun huonoimpia puolia, mutta näiden tarvitessa apua Aku ei yleensä käännä selkäänsä. Sukulaiset ja ystävät onnistuvat ristiriidoista huolimatta saamaan myös Akun hyviä ominaisuuksia näkyviin, joten Akulle voisi sanoa kehittyneen jonkinasteisen sukurakkauden.
Akulle on tullut jopa romanttinen puoli, mikä lienee suurimmilta osin hänen tyttöystävänsä Iines Ankan ansiota. Useissa tarinoissa Aku vie Iineksen esimerkiksi ravintolaan tunnelmalliselle illalliselle, vaikka möhliikin treffit huonon tuurinsa tai temperamenttisen luonteensa ansiosta. Kyllästyessään Akuun Iines hyppää toisinaan Hannu Hanhen matkaan, mikä on varmasti osaltaan auttanut tekemään Akusta myös kilpailunhaluisen ankan.
Vaikka Aku on Iinestä kohtaan hyvin omistushaluinen, ei hän itsekään ole aina uskollisin mahdollinen kumppani, vaan flirttailee joskus jopa tuiki tuntemattomille naisille. Esimerkiksi amerikkalaisen Don Rosan tarinassa Eldoradon viimeinen valtias Aku suutelee tarjoilijattareksi tekeytynyttä Kulta-Into Piitä, jonka salakuunteluyrityksen käsittää väärällä tavalla. Sen pahempaa uskottomuutta Akun ei kuitenkaan yleensä nähdä harjoittavan, joten jonkinlainen moraali hänelle on muodostunut ajoittaisesta kieroilusta huolimatta.
Vuonna 1963 amerikkalainen käsikirjoittaja Dick Kinney ja piirtäjä Al Hubbard loivat Akulle Touho Ankka -nimisen serkun, jonka astuttua kuvaan Aku on saanut jotakin, mitä ei niin äkkipikaisella ankalla kuvittelisi olevan: harkintakyky. Touhon tempaukset ovat usein niin järjettömiä, että Akukin miettii kahdesti, ennen kuin lähtee niihin mukaan. Yleensä Aku on se, joka ei turhia haikaile, vaan tarttuu toimeen, mutta Touhon ollessa mukana tämä piirre tuntuu katoavan lähes tyystin. Mielestäni aivan alkuaikojen Aku olisi saattanut innostua enemmän Touhon ideoista; tässä siis tulee taas esiin Akun muuttuminen kolttosia kehittelevästä pojanketaleesta edes jossain määrin järkeväksi aikuiseksi.
Piirre, joka Akun hahmoa ajatellessa ei kenties ensimmäisten joukossa tule mieleen, mutta joka on kuitenkin alkanut näkyä selkeästi useissa tarinoissa, on taipumus melankolisuuteen. Esimerkiksi monissa Akun syntymäpäiviä käsittelevissä tarinoissa Aku yrittää kokonaan välttyä juhlimiselta tai masentuu, kun hänen merkkipäiväänsä ei muisteta. Hän pitää toisinaan itseään arvottomana ja eräässä tarinassa peräti toivoo, ettei olisi koskaan syntynyt. Alakuloisuus tai taipumus luovuttamiseen ei nähdäkseni ole kuulunut Akun luonteenpiirteisiin alusta lähtien, vaan tuntuu kehittyneen rajun temperamentin rinnalle hieman myöhemmin. Tähän ovat luultavasti vaikuttaneet lukuisat epäonnistumiset, mutta sitäkin enemmän sukulaiset, jotka panettelevat ja vähättelevät Akua vähän väliä. Etenkin Roope osoittaa Akua kohden hyvin vähän muuta kuin halveksuntaa, ja Iines on valmiina vaihtamaan miestä pienimmänkin asian mennessä pieleen. On vain luonnollista, että itsetunto huononee moisen kohtelun seurauksena, ja siksi pidänkin tästä muutoksesta Akussa. Melankolisuus ei ole tuulesta temmattua, vaan sille on syitä.
Yksi luonteenpiirre, joka alkuperäiseltä Akulta myös puuttui, on kunnianhimoisuus. Tämä ei vieläkään tule esille kaikissa tarinoissa, sillä monesti Aku esitetään sohvaperunana, jota ei työnteko (ja sen avulla ansaittu kunnia) kiinnosta. On kuitenkin mittava määrä tarinoita, joissa Aku kerskailee esimerkiksi Tupulle, Hupulle ja Lupulle yleensä olemattomilla taidoillaan jollakin alalla ja joutuu jollain tapaa todistamaan kykynsä. Myös Akun lukuisat työpaikat kertovat jotain kunnianhimosta ja siitä, kuinka Aku on toisinaan valmis näkemään vaivaa arvostuksen eteen.
Italialaiset Giovan Battista Carpi, Guido Martina ja Elisa Penna keksivät vuonna 1969 Akulle alter egon nimeltä Taikaviitta. Aluksi Aku esiintyi Taikaviittana lähinnä kostaakseen itselleen tapahtuneita vääryyksiä, mutta sittemmin hänestä on tullut supersankari, joka avittaa Ankkalinnan poliiseja nappaamalla rikollisia yleensä yöaikaan. Taikaviitta-tarinoissa Akulle on kehittynyt voimakas oikeudentaju ja toiminnanhalu, mikä on yllättävää hänen tavallisesti laiskaa luonnettaan ajatellen. Itse en oikeastaan pidä Taikaviitasta lainkaan; Aku on alusta lähtien ollut antisankari eikä joistakin kunniallisista teoistaan huolimatta kykene toimimaan jokaisen päivän pelastajana. Taikaviitta riitelee rajusti Akun perimmäisen persoonan kanssa, ja kaikkien rikollisten jahtaamisten kuvittelisi kaatuvan viimeistään Akun huono-onnisuuteen. Tässä kohdin Akua siis on mielestäni kehitetty väärään suuntaan ja/tai liian paljon.
Eri käsikirjoittajilla on kullakin hieman erilainen käsitys Akusta, mikä tietenkin laajentaa Akun vuosi vuodelta syvemmäksi käynyttä luonnetta entisestään – ja toisaalta luo ristiriitoja. On tarinoita, joissa Aku on äärimmäisen lainkuuliainen, kun taas toisissa tarinoissa hän pakenee virkavaltaa milloin mihinkin maailmankolkkaan aiheutettuaan suurkatastrofin Ankkalinnassa. Voisiko siis sanoa, että Akusta on kehittynyt myös ailahtelevainen persoona? Kieliihän alati vaihtuva työpaikkakin siitä, että Akun mieltymykset muuttuvat usein, vaikka yleensä hän tietysti joutuu vaihtamaan työtä erotetuksi tulemisen takia.
Oma mielipiteeni Aku Ankan kehittymisestä on, että lukuun ottamatta Taikaviitan saapumista kuvioihin Akussa tapahtuneet muutokset ovat olleet lähinnä positiivisia. Itse pidän niistä muutoksista, jotka ovat tulleet ikään kuin luonnostaan eivätkä väkisin tai käsikirjoittajien yhtäkkisestä päähänpistosta. Esimerkiksi sukulaispojat ovat luonnollinen keino luoda Akusta vastuuntuntoisempi henkilö, kun taas Taikaviitan luominen Akun luonteen syventämiseksi kuulostaa ns. hatusta heitetyltä idealta (ja vieläpä epäonnistuneelta sellaiselta).
Kuten näemme, Akulle on vuosikymmenten varrella kehittynyt rutkasti uusia piirteitä joidenkin vanhojen kuluessa pikkuhiljaa pois. Kepposia harrastavasta ankasta on tullut määrätietoisempi, aikuisempi ja totta kai kokeneempi. Pieniä muutoksia Akun hahmossa voi kenties olla tiedossa tulevaisuudessakin, mutta suurimmat niistä lienevät jo käyty läpi. Vuosien halki ennallaan ovat säilyneet ainakin Akun tulinen temperamentti ja jatkuva epäonni, joista tuskin tulemme pääsemään eroon koskaan. Miksi haluaisimmekaan? Juuri tällaisenahan olemme Akua rakastaneet jo 75 vuotta!
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 84 -
23.08.2009 klo 02:11:52
Parempaan en pysty. Toivon että edes pistesijoille pääsen, epäilen 7.-8. sijaa. Aika kehno aloitus DuDu'lta. Kaksi ensimmäistä aihetta ovat todella mitäänsanomattomia, suppeita, kuten sanottu, eikä niistä saa kovinkaan paljoa tekstiä kirjoitettua. Kaikki hyvät aiheet on jätetty myöhemmäksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Kaikki vakituiset ankka- ja hiirimaailman hahmot ovat aikojen saatossa muuttuneet, jotkut hieman enemmän, jotkut taas hieman vähemmän. Ankkamaailman puolelta löytyy kuitenkin yksi hahmo, joka on tehnyt tavallista enemmän ja tavallista suurempia muutoksia ja on siten yksi Disneyn eläinmaailman muuttuneimmista hahmoista - Aku Ankka.
Kun Aku luotiin vuonna 1934, oli hahmo aivan erilainen kuin nykyään. Hänen ensiesiintymisessään piirroselokuvassa ''Viisas Kana Kananen'', Aku oli ainoastaan sivuroolissa, eikä kukaan varmastikaan osannut aavistaa, kuinka suosittu tämä sivuhahmo tulisi vielä olemaan. Akun yksi tuntomerkeistä on ainainen laiskuus ja uskomattomat unenlahjat. Ensiesiintymisessään tulikin jo esille Akun laiskuus.
Akun asu oli alusta alkaen merimiesasu, mutta se ei ollut ihan samanlainen kuin nykyään; ensiesiintymisessään napit, sekä osa merimieshatusta olivat valkoiset ja niitä oli neljä ja rusetti musta punaisen sijaan. Vaatteet olivat myös muulla tavalla (tosin ei niin merkittävästi) erinäköiset, kuin nykyään, mutta nekin muotoutuivat pian nykyiseen muotoonsa. Nykyisin merimiesasu on pääasiassa sininen, mutta joskus aikoinaan se on ollut myös musta (lakki tosin oli silloinkin sininen). Sininen tosin on enemmän mieleeni, joten parempi näin.
Alkuaikoina Akun nokka oli myös huomattavasti nyky-Akun nokkaa pidempi, jopa selvästi Akun päätä pidempi ja Akun kädet muistuttivat enemmänkin siipiä, kuin käsiä. Myöhemmin kädet muuttuivat nykyiseen muotoonsa; ne muistuttavat todella paljon ihmisten käsiä, mutta niissä on vain neljä sormea. Lisäksi Akun räpylöissä oli aikoinaan ihan selvät varpaat ja silmät eivät olleet kiinni nokassa, niin kuin aikuisilla, vaan irrallaan, kuten ankkalapsilla. Akun ruumis oli myös aikoinaan hieman suurempi kuin nykyään ja pää taas hieman pienenmpi, ainakin silloiseen nokkaan verrattuna.
Kaiken lisäksi ennen Aku Ankka -lehteä, Aku-strippien aikaan, Akua kutsuttiin nimellä Ankka Lampinen, joka onneksi kuitenkin pian muutettiin Aku Ankaksi, sillä lukusin varmasti mielummin Aku Ankan taskukirjaa, kuin Ankka Lampisen taskukirjaa tai Aku Ankka -lehteä kuin Ankka Lampinen -lehteä. Sitäpaitsi, jos Akun nimi olisi yhä Ankka Lampinen, millä nimellä häntä kutsuttaisiin (Akua kutsutaan etunimellä)? Ankka? Vaiko kenties Lampinen?
Kun Al Taliaferro alkoi piirtämään sarjakuvastrippejä, joissa Aku esiintyi, hän teki Akusta aikalailla nykyisen näköisen ulkoisesti; Akun siivet muuttuivat käsiksi, räpylöissä olleet varpaat katosivat, asu muuttui nykyisenlaiseksi ja nappejakin oli enää kaksi, sekä nokasta tuli järkevämmän näköinen. Al Taliaferron stripeissä Aku tosin oli usein hyvin lyhyt, monesti jopa ankanpoikien kokoinen. Nykyisin hän on selvästi pidempi.
Ensimmäisinä vuosina Aku oli luonteeltaan myös paljolti kepposteleva, voisiko jopa sanoa ''häirikkö'', sillä myös vanhimmissa Al Taliaferron stripeissä Aku saattoi tuosta vaan varastaa naapurin puusta omenoita tai tehdä jotain muuta vastaavia kolttosia. Akusta tuli kuitenkin hieman vastuullisempi aikuinen, kun hän sai hoidettavakseen kolme ankanpoikaa, Tupun, Hupun ja Lupun. Pojat olivat alkuun ihan yhtä vallattomia kuin setänsä, mutta Aku sai heidät vähitellen rauhoittumaan ja tuli koko ajan vastuullisemmaksi aikuiseksi, vaikka hänkin vielä silloin tällöin kepposteli muiden kustannuksella.
En kuitenkaan voi väittää, etteikö Aku olisi vieläkin aika lapsellinen, sillä hän riitelee tämän tästä naapurinsa Teppo Tulpun kanssa aivan naurettavistakin asioista ja käy hänen kanssaan sellaista sanasotaa, että koko kortteli häiriintyy. Heidän välillään saattaa joskus syttyä sota jopa ihan kirjaimellisesti, jolloin he saattavat heitellä toisiaan mädillä kananmunilla tai tuhota ja vaurioittaa toistensa kukkapenkkejä tai muuta omaisuutta. Joskus hän saattaa suostua ankanpoikien, tai serkkunsa Hannu Hanhen kanssa johonkin älyttömään vetoon tai typerään kisailuun. Käyttäytyykö täysjärkinen aikuinen tuolla tavalla? - Ei. Siitä voidaankin päätellä, että vaikka Aku onkin muuttunut alkuaikojen keppostelijasta vastuulliseksi huoltajaksi, hän on edelleen todella lapsellinen joissain asioissa. Tässä asiassa Aku ei ole juurikaan kehittynyt, sillä hän oli samanlainen (nahisteli Tulpun kanssa, yms.) jo alkuaikoinaan.
1940-luvulla kaikki kuitenkin muuttui, kun Carl Barks saapui kuvioihin. Barks kehitti Akun hahmoa vielä entisestään ja loi hänen rinnalleen useita muita hahmoja, kuten yhden nykyajan tärkeimmistä hahmoista, Akun sedän Roope Ankan, jonka myötä Akun elämään tuli mukaan paljon uusia asioita; hän onnistui jossain vaiheessa keräämään itselleen mittavan velan sedälleen ja joutui tästä hyvästä kiillottamaan tämän kolikoita tämän tästä. Lisäksi Roope otti Akun usein mukaan aarteenetsintäreissuilleen. Barks kehitti myös Akun jatkuvan työpaikan vaihtelun, jota nähdään todella paljon nykyäänklin. Näihin aikoihin Aku alkoi jo vaikuttaa suhteellisen järkevältä, eikä enää varastanut naapureiden omenoita tai pilaillut muiden kustannuksella. Viimeistään Barksin tarinoissa Akun äkkipikaisuus ja temperamenttisuus tuli kunnolla esiin Akun saadessa raivokohtauksia milloin
mistäkin asiasta; joskus riidellessään Tulpun kanssa, joskus taas jostain ihan muusta.
Yksi Akun tärkeimmistä ominaisuuksista temperamenttisuuden lisäksi, on Akun uskomaton epäonnisuus. Aku epäonnistuu lähes kaikessa, mihin ryhtyy ja usein kun kyse on arvonnoista tai muista kilpailuista, Aku saattaa ostaa tuhansia lippuja ja siitä huolimatta hävitä ylionnekkaalle Hannu-serkulleen, joka yleensä ostaa vain yhden lipukkeen. Lisäksi Aku onnistuu onnettumuusalttiudensa johdosta aiheuttaa ties minkälaisen katastrofin. Vaikka alkuun kaikki menisikin täydellisesti, epäonnisuus iskee lopulta viimeistään tarinan lopussa ja useimmat tarinat päättyvätkin Akun paetessa vihaisia ankkalinnalaisia tai joitain muita, jotka hän on juuri suututtanut. Akun epäonnisuus johtuu todennäköisesti hänen muninta-ajastaan, joka sattuu olemaan maaliskuun 13. päivä, kaikenlisäksi perjantai. Aku on joissain tarinoissa jopa palkittu Ankkalinnan tai jopa koko maailman epäonnisimpana henkilönä.
Aku on ollut epäonninen jo alusta lähtien. Varsinkin ensimmäisissä Aku-piirretyissä Aku epäonnistui kaikessa, ihan kaikessa. Yleensä kun Aku sai vastaansa Tikun ja Takun, hän hävisi jollain nololla tavalla. Ankka häviää kahdelle oravalle, silkkaa epäonnea siis. Nykyään Akun epäonnisuus on päätynyt sarjakuviin, joissa Aku ei kuitenkaan ihan yhtä toivoton tapaus ole, sillä joskus jopa häntäkin onnistaa. Näitä tarinoita ei tosin viljellä läheskään niin paljoa, kuin tarinoita, joissa Aku aiheuttaa jonkin merkittävän katastrofin. Nykyään nähdään (varsinkin taskareissa) paljon tarinoita, joissa Aku tulee esimerkiksi yhden päivän ajaksi onnekkaaksi ja jossain tiukassa paikassa onnekkuus loppuu ja loppuratkaisun tietääkin jo etukäteen.
Aku on aina ollut erittäin laiska (sen huomaa jo ensiesiintymisessä), mutta 1950-luvun jälkeen kun italialaisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia alkoi ilmaantua, Akusta tuli vain entistä laiskempi sohvaperuna. Jos televisiosta ei tule mitään hyvää (jos tulisi, Aku makaisi nojatuolissa katsomassa sitä ja mässäilemässä pähkinöitä, tai jotain sellaista), Aku makaa riippumatossa ja siemailee tyytyväisenä sihi-juomaa. Aku on monissa tarinoissa meinannut menettää Iineksen ainaisen laiskuutensa tähden, josta Iines usein saakin tarpeensa. Hän on myös menettänyt lukuisia työpaikkoja laiskuutensa ja uskomattomien unenlahjojensa kanssa, sillä hän on aikasten monta kertaa nukahtanut kesken töiden.
Akullahan ei alunperin ollut minkäänlaista tyttöystävää, vaan Iines oli hänen ensimmäinen sarjakuvissa esiintyvä ihastuksen kohde ja hänen kanssaan Aku alkoikin seurustella 1930-luvun lopulla. Se oli suuri askel Akun kehityksessä, sillä ankkauniversumi olisi varmasti köyhempi paikka ilman Akun ja Iineksen seurustelua, vaikken Iineksestä erityisemmin pidäkään. Myöhemmin kuvioihin tuli Akun ylionnekas serkku Hannu, joka alkoi myös liehitellä Iinestä. Se saattoivat joskus jopa käydä toisiinsa käsiksi, kun kamppailivat Iineksen suosiosta. Yleensä Iines kuitenkin järjesti poikien välille jonkinlaista kilpailua, joka ratkaisisi, kumman kanssa Iines lähtisi esim. piknikille tai tanssiaisiin. Hannu on useimmiten voittanut kaikki kilpailut, mutta siitä huolimatta Iinestä näkee useammin Akun kuin Hannun kanssa.
Aku on todella kilpailunhaluinen ja hän osallistuukin todella usein erilaisiin kilpailuihin, vaikka tietää että tuskin edes voittaa mitään, varsinkaan jos Hannu on mukana. Akun epäonni varjostaa usein hänen kilpailusuorituksiaan. Aku osallistuu myös (ainakin joissain tarinoissa) viikottaiseen lottoon ja onkin monessa tarinassa voittanut päävoiton ja onnistunut saman tarinan aikana jotenkin ''hukkaamaan'' sen. Barks kehitti Akulle kilpailunhaluisen luonteen 1940-1950-luvuilla, ennen sitä Aku ei juurikaan osallistunut mihinkään kilpoihin.
Yksi merkittävimmistä muutoksista Akussa (ja samalla viimeisin ja suurella todennäköisyydellä myös viimeinen iso muutos) on Akun alter egon, Taikaviitan luonti vuonna 1969. Laiskalle ja epäonniselle Akulle päätettiin luoda alter egoksi supersankari, joka pelottomasti käy kohti vaaroja ja tainnuttaa roistot nerokkailla aseillaan ja vempeleillään, joita Pelle Peloton hänelle kehittelee. Taikaviitta on siis italialainen keksintö, mutta se rantautui hyvin nopeasti Suomeenkin asti. Ensimmäiset Taikaviitta-tarinat olivat ihan kunnollisia seikkailuja, mutta nykyisin valtaosa Taikaviitta-tarinoista kertoo siitä, kun Taikaviitan henkilöllisyys melkein paljastuu jollain ilveellä, tai kun Taikaviitta saa ihailijan/apurin tjsp. Taikaviitan mukaantulo kuitenkin muutti Akua jälleen vastuullisemmaksi, onhan Taikaviitan harteilla koko Ankkalinnan turvallisuus.
Roopen kanssa tehdyt aarteenetsintäreissut eivät ole Aku ainoita seikkailuja; Aku kuuluu serkkunsa Touhon kanssa Roopen perustamaan ATP -yhdistykseen (Ankan Tiedustelupalvelu) jossa he käyttävät salanimiä LäPä7 ja ToTa12, jotka merkitsevät 'lähes pätevää' ja 'toistaitoista'. Lisäksi Aku kuuluu Touhon kanssa PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset) -yhdistykseen, jossa Aku ei tosin pääse kovinkaan usein näyttävään 'piileviä kykyjään', joka harmittaa häntä suuresti.
Yhteenveto: Aku Ankka on seitsemänkymmeneniiden vuoden urallaan ehtinyt kehittyä todella paljon. Alussa hänellä oli räpylöissä varpaat ja käsien tilalla siivet ja asukin oli samantyylinen, mutta ihan eri näköinen kuin nykyään - nyt kaikki on muuttunut. Räpylät ovat normaalit, siivistä muotoutuneet kädet ja merimiesasukin on saanut nykyisen muotonsa. Akulle on luotu lukuisia eri ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, joista mainittakoon ainakin temperamenttisuus, äkkipikaisuus, epäonnisuus ja laiskuus. Akun rinnalle on kehitetty lukuisia ystäviä ja sukulaisia joista tärkeimmät ovat varmasti Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Akun tyttöystävä Iines, sekä Akun setä (oikeasti eno) Roope. Akussa on Iineksen mukaantulon jälkeen näkynyt myös joitain romanttisia piirteitä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä onhan Akulle kehitetty ihan oma alter egokin - Ankkalinnan konnankaappaaja ja suojelia, supersankari Taikaviitta. Akun suurimpina kehittäjinä toimivat Carl Barks, joka loi Akun rinnalle lukuisia sivuhahmoja ja loi Akulle lukuisia uusia ulottuvuuksia, näkökulmia ja luonteenpiirteitä, ja Al Taliaferro, joka muokkasi Akun nykyisen näköiseksi, teki hänestä vastuullisen aikuisen luomalla hänelle kolme ankanpoikaa hoidettavaksi ja loi Akulle pohjan, josta muut ankkataiteilijat (eritoten Barks) alkoivat Akua muokkaamaan. Akussa ilmeni myöhemmin lisää pienempiä piirteitä, kuten taipumus saada potkut jokaisesta työpaikastaan. Alkuaikoina Aku ei myöskään ollut mikään sohvaperuna, kuten nykyään, koska niihin aikoihin ei hirveästi vielä televisiota katseltu. Kaiken tämän perusta ovat olleet Barks ja Taliaferro enkä tohtisi ajatellakaan, miltä Aku näyttäisi, millainen hän olisi, ilman heitä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Kaikki vakituiset ankka- ja hiirimaailman hahmot ovat aikojen saatossa muuttuneet, jotkut hieman enemmän, jotkut taas hieman vähemmän. Ankkamaailman puolelta löytyy kuitenkin yksi hahmo, joka on tehnyt tavallista enemmän ja tavallista suurempia muutoksia ja on siten yksi Disneyn eläinmaailman muuttuneimmista hahmoista - Aku Ankka.
Kun Aku luotiin vuonna 1934, oli hahmo aivan erilainen kuin nykyään. Hänen ensiesiintymisessään piirroselokuvassa ''Viisas Kana Kananen'', Aku oli ainoastaan sivuroolissa, eikä kukaan varmastikaan osannut aavistaa, kuinka suosittu tämä sivuhahmo tulisi vielä olemaan. Akun yksi tuntomerkeistä on ainainen laiskuus ja uskomattomat unenlahjat. Ensiesiintymisessään tulikin jo esille Akun laiskuus.
Akun asu oli alusta alkaen merimiesasu, mutta se ei ollut ihan samanlainen kuin nykyään; ensiesiintymisessään napit, sekä osa merimieshatusta olivat valkoiset ja niitä oli neljä ja rusetti musta punaisen sijaan. Vaatteet olivat myös muulla tavalla (tosin ei niin merkittävästi) erinäköiset, kuin nykyään, mutta nekin muotoutuivat pian nykyiseen muotoonsa. Nykyisin merimiesasu on pääasiassa sininen, mutta joskus aikoinaan se on ollut myös musta (lakki tosin oli silloinkin sininen). Sininen tosin on enemmän mieleeni, joten parempi näin.
Alkuaikoina Akun nokka oli myös huomattavasti nyky-Akun nokkaa pidempi, jopa selvästi Akun päätä pidempi ja Akun kädet muistuttivat enemmänkin siipiä, kuin käsiä. Myöhemmin kädet muuttuivat nykyiseen muotoonsa; ne muistuttavat todella paljon ihmisten käsiä, mutta niissä on vain neljä sormea. Lisäksi Akun räpylöissä oli aikoinaan ihan selvät varpaat ja silmät eivät olleet kiinni nokassa, niin kuin aikuisilla, vaan irrallaan, kuten ankkalapsilla. Akun ruumis oli myös aikoinaan hieman suurempi kuin nykyään ja pää taas hieman pienenmpi, ainakin silloiseen nokkaan verrattuna.
Kaiken lisäksi ennen Aku Ankka -lehteä, Aku-strippien aikaan, Akua kutsuttiin nimellä Ankka Lampinen, joka onneksi kuitenkin pian muutettiin Aku Ankaksi, sillä lukusin varmasti mielummin Aku Ankan taskukirjaa, kuin Ankka Lampisen taskukirjaa tai Aku Ankka -lehteä kuin Ankka Lampinen -lehteä. Sitäpaitsi, jos Akun nimi olisi yhä Ankka Lampinen, millä nimellä häntä kutsuttaisiin (Akua kutsutaan etunimellä)? Ankka? Vaiko kenties Lampinen?
Kun Al Taliaferro alkoi piirtämään sarjakuvastrippejä, joissa Aku esiintyi, hän teki Akusta aikalailla nykyisen näköisen ulkoisesti; Akun siivet muuttuivat käsiksi, räpylöissä olleet varpaat katosivat, asu muuttui nykyisenlaiseksi ja nappejakin oli enää kaksi, sekä nokasta tuli järkevämmän näköinen. Al Taliaferron stripeissä Aku tosin oli usein hyvin lyhyt, monesti jopa ankanpoikien kokoinen. Nykyisin hän on selvästi pidempi.
Ensimmäisinä vuosina Aku oli luonteeltaan myös paljolti kepposteleva, voisiko jopa sanoa ''häirikkö'', sillä myös vanhimmissa Al Taliaferron stripeissä Aku saattoi tuosta vaan varastaa naapurin puusta omenoita tai tehdä jotain muuta vastaavia kolttosia. Akusta tuli kuitenkin hieman vastuullisempi aikuinen, kun hän sai hoidettavakseen kolme ankanpoikaa, Tupun, Hupun ja Lupun. Pojat olivat alkuun ihan yhtä vallattomia kuin setänsä, mutta Aku sai heidät vähitellen rauhoittumaan ja tuli koko ajan vastuullisemmaksi aikuiseksi, vaikka hänkin vielä silloin tällöin kepposteli muiden kustannuksella.
En kuitenkaan voi väittää, etteikö Aku olisi vieläkin aika lapsellinen, sillä hän riitelee tämän tästä naapurinsa Teppo Tulpun kanssa aivan naurettavistakin asioista ja käy hänen kanssaan sellaista sanasotaa, että koko kortteli häiriintyy. Heidän välillään saattaa joskus syttyä sota jopa ihan kirjaimellisesti, jolloin he saattavat heitellä toisiaan mädillä kananmunilla tai tuhota ja vaurioittaa toistensa kukkapenkkejä tai muuta omaisuutta. Joskus hän saattaa suostua ankanpoikien, tai serkkunsa Hannu Hanhen kanssa johonkin älyttömään vetoon tai typerään kisailuun. Käyttäytyykö täysjärkinen aikuinen tuolla tavalla? - Ei. Siitä voidaankin päätellä, että vaikka Aku onkin muuttunut alkuaikojen keppostelijasta vastuulliseksi huoltajaksi, hän on edelleen todella lapsellinen joissain asioissa. Tässä asiassa Aku ei ole juurikaan kehittynyt, sillä hän oli samanlainen (nahisteli Tulpun kanssa, yms.) jo alkuaikoinaan.
1940-luvulla kaikki kuitenkin muuttui, kun Carl Barks saapui kuvioihin. Barks kehitti Akun hahmoa vielä entisestään ja loi hänen rinnalleen useita muita hahmoja, kuten yhden nykyajan tärkeimmistä hahmoista, Akun sedän Roope Ankan, jonka myötä Akun elämään tuli mukaan paljon uusia asioita; hän onnistui jossain vaiheessa keräämään itselleen mittavan velan sedälleen ja joutui tästä hyvästä kiillottamaan tämän kolikoita tämän tästä. Lisäksi Roope otti Akun usein mukaan aarteenetsintäreissuilleen. Barks kehitti myös Akun jatkuvan työpaikan vaihtelun, jota nähdään todella paljon nykyäänklin. Näihin aikoihin Aku alkoi jo vaikuttaa suhteellisen järkevältä, eikä enää varastanut naapureiden omenoita tai pilaillut muiden kustannuksella. Viimeistään Barksin tarinoissa Akun äkkipikaisuus ja temperamenttisuus tuli kunnolla esiin Akun saadessa raivokohtauksia milloin
mistäkin asiasta; joskus riidellessään Tulpun kanssa, joskus taas jostain ihan muusta.
Yksi Akun tärkeimmistä ominaisuuksista temperamenttisuuden lisäksi, on Akun uskomaton epäonnisuus. Aku epäonnistuu lähes kaikessa, mihin ryhtyy ja usein kun kyse on arvonnoista tai muista kilpailuista, Aku saattaa ostaa tuhansia lippuja ja siitä huolimatta hävitä ylionnekkaalle Hannu-serkulleen, joka yleensä ostaa vain yhden lipukkeen. Lisäksi Aku onnistuu onnettumuusalttiudensa johdosta aiheuttaa ties minkälaisen katastrofin. Vaikka alkuun kaikki menisikin täydellisesti, epäonnisuus iskee lopulta viimeistään tarinan lopussa ja useimmat tarinat päättyvätkin Akun paetessa vihaisia ankkalinnalaisia tai joitain muita, jotka hän on juuri suututtanut. Akun epäonnisuus johtuu todennäköisesti hänen muninta-ajastaan, joka sattuu olemaan maaliskuun 13. päivä, kaikenlisäksi perjantai. Aku on joissain tarinoissa jopa palkittu Ankkalinnan tai jopa koko maailman epäonnisimpana henkilönä.
Aku on ollut epäonninen jo alusta lähtien. Varsinkin ensimmäisissä Aku-piirretyissä Aku epäonnistui kaikessa, ihan kaikessa. Yleensä kun Aku sai vastaansa Tikun ja Takun, hän hävisi jollain nololla tavalla. Ankka häviää kahdelle oravalle, silkkaa epäonnea siis. Nykyään Akun epäonnisuus on päätynyt sarjakuviin, joissa Aku ei kuitenkaan ihan yhtä toivoton tapaus ole, sillä joskus jopa häntäkin onnistaa. Näitä tarinoita ei tosin viljellä läheskään niin paljoa, kuin tarinoita, joissa Aku aiheuttaa jonkin merkittävän katastrofin. Nykyään nähdään (varsinkin taskareissa) paljon tarinoita, joissa Aku tulee esimerkiksi yhden päivän ajaksi onnekkaaksi ja jossain tiukassa paikassa onnekkuus loppuu ja loppuratkaisun tietääkin jo etukäteen.
Aku on aina ollut erittäin laiska (sen huomaa jo ensiesiintymisessä), mutta 1950-luvun jälkeen kun italialaisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia alkoi ilmaantua, Akusta tuli vain entistä laiskempi sohvaperuna. Jos televisiosta ei tule mitään hyvää (jos tulisi, Aku makaisi nojatuolissa katsomassa sitä ja mässäilemässä pähkinöitä, tai jotain sellaista), Aku makaa riippumatossa ja siemailee tyytyväisenä sihi-juomaa. Aku on monissa tarinoissa meinannut menettää Iineksen ainaisen laiskuutensa tähden, josta Iines usein saakin tarpeensa. Hän on myös menettänyt lukuisia työpaikkoja laiskuutensa ja uskomattomien unenlahjojensa kanssa, sillä hän on aikasten monta kertaa nukahtanut kesken töiden.
Akullahan ei alunperin ollut minkäänlaista tyttöystävää, vaan Iines oli hänen ensimmäinen sarjakuvissa esiintyvä ihastuksen kohde ja hänen kanssaan Aku alkoikin seurustella 1930-luvun lopulla. Se oli suuri askel Akun kehityksessä, sillä ankkauniversumi olisi varmasti köyhempi paikka ilman Akun ja Iineksen seurustelua, vaikken Iineksestä erityisemmin pidäkään. Myöhemmin kuvioihin tuli Akun ylionnekas serkku Hannu, joka alkoi myös liehitellä Iinestä. Se saattoivat joskus jopa käydä toisiinsa käsiksi, kun kamppailivat Iineksen suosiosta. Yleensä Iines kuitenkin järjesti poikien välille jonkinlaista kilpailua, joka ratkaisisi, kumman kanssa Iines lähtisi esim. piknikille tai tanssiaisiin. Hannu on useimmiten voittanut kaikki kilpailut, mutta siitä huolimatta Iinestä näkee useammin Akun kuin Hannun kanssa.
Aku on todella kilpailunhaluinen ja hän osallistuukin todella usein erilaisiin kilpailuihin, vaikka tietää että tuskin edes voittaa mitään, varsinkaan jos Hannu on mukana. Akun epäonni varjostaa usein hänen kilpailusuorituksiaan. Aku osallistuu myös (ainakin joissain tarinoissa) viikottaiseen lottoon ja onkin monessa tarinassa voittanut päävoiton ja onnistunut saman tarinan aikana jotenkin ''hukkaamaan'' sen. Barks kehitti Akulle kilpailunhaluisen luonteen 1940-1950-luvuilla, ennen sitä Aku ei juurikaan osallistunut mihinkään kilpoihin.
Yksi merkittävimmistä muutoksista Akussa (ja samalla viimeisin ja suurella todennäköisyydellä myös viimeinen iso muutos) on Akun alter egon, Taikaviitan luonti vuonna 1969. Laiskalle ja epäonniselle Akulle päätettiin luoda alter egoksi supersankari, joka pelottomasti käy kohti vaaroja ja tainnuttaa roistot nerokkailla aseillaan ja vempeleillään, joita Pelle Peloton hänelle kehittelee. Taikaviitta on siis italialainen keksintö, mutta se rantautui hyvin nopeasti Suomeenkin asti. Ensimmäiset Taikaviitta-tarinat olivat ihan kunnollisia seikkailuja, mutta nykyisin valtaosa Taikaviitta-tarinoista kertoo siitä, kun Taikaviitan henkilöllisyys melkein paljastuu jollain ilveellä, tai kun Taikaviitta saa ihailijan/apurin tjsp. Taikaviitan mukaantulo kuitenkin muutti Akua jälleen vastuullisemmaksi, onhan Taikaviitan harteilla koko Ankkalinnan turvallisuus.
Roopen kanssa tehdyt aarteenetsintäreissut eivät ole Aku ainoita seikkailuja; Aku kuuluu serkkunsa Touhon kanssa Roopen perustamaan ATP -yhdistykseen (Ankan Tiedustelupalvelu) jossa he käyttävät salanimiä LäPä7 ja ToTa12, jotka merkitsevät 'lähes pätevää' ja 'toistaitoista'. Lisäksi Aku kuuluu Touhon kanssa PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset) -yhdistykseen, jossa Aku ei tosin pääse kovinkaan usein näyttävään 'piileviä kykyjään', joka harmittaa häntä suuresti.
Yhteenveto: Aku Ankka on seitsemänkymmeneniiden vuoden urallaan ehtinyt kehittyä todella paljon. Alussa hänellä oli räpylöissä varpaat ja käsien tilalla siivet ja asukin oli samantyylinen, mutta ihan eri näköinen kuin nykyään - nyt kaikki on muuttunut. Räpylät ovat normaalit, siivistä muotoutuneet kädet ja merimiesasukin on saanut nykyisen muotonsa. Akulle on luotu lukuisia eri ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, joista mainittakoon ainakin temperamenttisuus, äkkipikaisuus, epäonnisuus ja laiskuus. Akun rinnalle on kehitetty lukuisia ystäviä ja sukulaisia joista tärkeimmät ovat varmasti Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Akun tyttöystävä Iines, sekä Akun setä (oikeasti eno) Roope. Akussa on Iineksen mukaantulon jälkeen näkynyt myös joitain romanttisia piirteitä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä onhan Akulle kehitetty ihan oma alter egokin - Ankkalinnan konnankaappaaja ja suojelia, supersankari Taikaviitta. Akun suurimpina kehittäjinä toimivat Carl Barks, joka loi Akun rinnalle lukuisia sivuhahmoja ja loi Akulle lukuisia uusia ulottuvuuksia, näkökulmia ja luonteenpiirteitä, ja Al Taliaferro, joka muokkasi Akun nykyisen näköiseksi, teki hänestä vastuullisen aikuisen luomalla hänelle kolme ankanpoikaa hoidettavaksi ja loi Akulle pohjan, josta muut ankkataiteilijat (eritoten Barks) alkoivat Akua muokkaamaan. Akussa ilmeni myöhemmin lisää pienempiä piirteitä, kuten taipumus saada potkut jokaisesta työpaikastaan. Alkuaikoina Aku ei myöskään ollut mikään sohvaperuna, kuten nykyään, koska niihin aikoihin ei hirveästi vielä televisiota katseltu. Kaiken tämän perusta ovat olleet Barks ja Taliaferro enkä tohtisi ajatellakaan, miltä Aku näyttäisi, millainen hän olisi, ilman heitä.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 85 -
23.08.2009 klo 08:55:28
Seuraavan osakilpailun aihe voi olla todella suppea, mutta jos joku käyttää vähän epäreiluja keinoja, niin aihe on laajempi. Esim. jos muka jonkun mielestä mm. Don Rosa ja Carl Barks (jotka ovat oikeasti hänen lempparipiirtäjiään) (joista pystyy kirjoittamaan erittäin paljon tekstiä) ovat huonoja piirtäjiä ja käsikirjoittajia, hän saattaa olla lähellä voittaa osakilpailun. :D
Akuhullu kilpailee mun tilalla SRT:ssä seuraavassa osakilpailussa.
Akuhullu kilpailee mun tilalla SRT:ssä seuraavassa osakilpailussa.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 86 -
23.08.2009 klo 09:38:14
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen ja kehittyminen
Aku Ankkaa voitaneen pitää koko Disney -historian eniten muuttuneena ja kehittyneenä hahmona. Pääosin kehityksen suunta on ollut parempaan päin ja nykyinen Aku Ankka on melkeinpä täydelliseksi hiottu sarjakuvahahmo. Niin Akun ulkoinen olemus kuin luonnekin ovat muuttuneet melkoisesti monien vuosikymmenien aikana.
Aloittaen aivan alusta, siis 1930-luvun puolivälin hujakoilta, siis Viisas Kana Kananen -nimisestä elokuvasta, voidaan todeta, että Akulla oli jo tuolloin nykyisiä muistuttavia piirteitä. Ilmeisimpänä tietysti laiskuus, joka käy ilmi siitä, kun Aku ei viitsi/jaksa auttaa Kana Kanasta kylvämistöissä. Itse elokuvassa Aku ei kuitenkaan ollut kovinkaan merkittävässä roolissa, vaan lähinnä mitättömänä sivuhahmona. Akulla oli jo tuolloin merimiesnuttu ja -lakki. Nokka oli kuitenkin pitempi ja suipompi, ja kädet muistuttivat kovasti "tavallisen" linnun siipiä.
Aloitan ruotimalla Akun varhaisulkonäköä ja varhaisia vaatteita. Merimieslakki on säilynyt vuosikymmenten saatossa yllättävänkin samanlaisena, suurimpana erona varmaankin se, että lakki kuvattiin usein suuimmalta osaltaan valkoisen väriseksi nykyisen, tutun sinisen sijaan. Muoto ja malli ovat kuitenkin säilyneet suhteellisen samanlaisina.
Akun merimiesnuttukaan ei ole kokenut monien monituisten vuosien aikana kovinkaan kriittisiä muutoksia. Nykyään jo perinteeksi muodostunut punainen rusetti oli alkuaikoina usein väritykseltään musta. Nykyiset keltaiset napit olivat vielä 1930-luvulla valkoiset ja useimmiten niitä oli neljä nykyisen kahden sijaan. Muutenkin Akun merimiesnutun yleisväritys on muuttunut valkosinisestä keltasiniseen (tai keltamustaan, usein vain kansikuvituksissa Akun merimiesnuttu kuvataan väritykseltään siniseksi). Akun kaulan ympärillä oleva suurehko "kaulus" on muuttunut hyvin vähänlaisesti.
Nyt kun Akun varhaiset vaateparret on käyty läpi, on syytä jatkaa tämän suositun ankan yleiseen ruumiinrakenteeseen. Ensinnäkin silmät olivat irti nokasta, kun nykyään silmät piirretään käytännössä poikkeuksetta kiinni nokkaan, mikä on mielestäni ehdottomasti parempi asia. Kuten todettu, Akun kädet olivat oudon "lintumaiset", lähinnä siipiä muistuttavat ulokkeet. Nokasta sen verran, että suurimmat muutokset Akun nokka on kokenut pituussuunnasta kuvattaessa. Vielä 1930-luvulla Akun nokka oli nimittäin huomattavasti pidempi ja kapeampi, myös pienet yksityiskohdat Akun nokassa ovat lisääntyneet huomattavasti nykypäivään tultaessa. Akun keskiruumis ei ole kokenut oikein mitään muutoksia, ehkäpä Akun pyrstö on nykyisin kasvanut hieman edellisestä vastaavasta variaatiosta. Räpylät(kin) ovat muuttuneet jonkin verran. Vaikka pituus on pysynyt suunnilleen samana, ei räpylöiden "ulokkeiden" eroja voi olla noteeraamatta. Alkuaikoina räpylöiden "ulokkeet" kun olivat niin sanotusti kolmikärkisemmät. Nykyisin Akun räpylöistä erottuu selkeästi enää yksi ainoa "uloke".
Al Taliaferroa, tuota strippisarjiksien maestroa voitaneen kutusua yhdeksi Aku Ankan tärkeimmäksi kehittäjäksi. Taliaferro muotoili Akulle nykyisen ulkomuotonsa ja nykyisen luonteensa. Carl Barks lähinnä hioi Al Taliaferron luomaa pohjaa Aku Ankalle hieman moniulotteisempaan muotoon. Taliaferro toi sarjakuviin Akun rakkaan auton 313:en ja teki Akusta yritteliään ja usein epäonnistuvan, sympaattisen sarjakuvahahmon. Henkilökohtaisesti pidän Al Taliaferron varhaisia sarjakuvia kerrassaan loisteliaina ja on kiistaton tosiasia, että Taliaferro ansaitsee ehdottomasti oman mainintansa tässä tekstissäni, sen verran paljon hän on Aku Ankkaa muuttunut ja kehittänyt nimenomaan parempaan suuntaan. Se on myös yksi avainasioista sarjakuvahahmojen kehittämisessä ja Al Taliaferro onnistui siinä loisteliaasti.
Taliaferron muutoksista huolimatta Akulla säilyi silti pienoinen pikkurikollinen luonne, sillä vielä tuohon aikaan Akulla oli tapane kehitellä kaikenmoisia kepposia ja kolttosia muiden pään menoksi. Nykyisin Akun keppostelupiirre on vähentynyt, mutta edelleen Aku sortuu usein lapselliseen käytökseen naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, sillä Akua ja Tulppua nähdään tun tuostakin tukkanuottaisilla mitä eriskummallisimpien asioiden vuoksi. Teppo Tulpun(kin) loi Akun tuttavapiiriin jo edesmennyt yhdysvaltalaispiirtäjä-käsikirjoittaja Carl Barks.
Carl Barksia, ankkamaailman todellista legendaa voitaneen pitää Akun suurimpana ja merkittävimpänä kehittäjänä. Kuten sanonta kuuluu: "Carl Barks antoi Akulle sielun", vaikka Walt Disney hänet virallisesti loikin. Disneytä ei voida kuitenkaan pitää Akun totaalisena luojana, sillä Aku on kehittynyt niin paljon Disneyn variaation jälkeen, että ajatus alkuperäisestä Akusta saa lähinnä huvittuneen reaktion aikaiseksi. Carl Barks on muokannut Akun luonnetta muun muassa keksimiensä hahmojen avulla. Hyvänä esimerkkinä Akun kiivasluonteisuus tulee ilmi useimmiten hänen naapurinsa, Teppo Tulpun ja Akun itsensä välisillä kärhämillä. Barks on kehittänyt myös Akun sisarenpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua melkoisen paljon. Al Taliaferron piirtämissä alkuperäissarjakuvissa Tupu, Hupu ja Lupu ovat vain kurittomia keppostelijoita, jotka pilailivat jatkuvasti temperamenttisen enonsa kustannuksella. Barks teki ankanpojista viisaita ja nokkelia sudenpentuja, jotka kuvataan usein älykäimmiksi kuin muun muassa Aku. Toki ankanpojilla on myös apunaan Sudenpentujen käsikirja. Akusta tuli Tupun, Hupun ja Lupun ansiosta vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi isähahmo, mikä teki tästä sarjakuvahahmosta entistäkin moniulotteisemman hahmon.
Akulla on aina ollut kilpailuhenkinen luonne, mikä tulee ilmi erityisesti siitä, että Aku yrittää kerta toisensa jälkeen päihittää serkkunsa Hannu Hanhen erilaisissa kilpailuissa, kuten arpajaisissa yms.. Kuten arvata saattaa, usein Aku on se häviävä osapuoli, muttei läheskään aina. Hannun uskomattomasta tuurista huolimatta Aku on silloin tällöin päässytkin näpäyttämään leuhkaa ja leveilevää serkkupoikaansa. Usein Aku osallistuu moniin erilaisiin kilpailuihin, kuten erilaisiin urheilutapahtumiin tahi harvinaisempiin kisoihin. Kuten monet luonteenpiirteet, myös tämän kyseisen on kehittänyt yhdysvaltalaispiirtäjä-käsikirjoittaja Carl Barks.
Muuttuminen. Sitä ei Akun sarjakuvaurataipaleelta ole puuttunut. Akun rakkauselämä on kehittynyt vuosikymmenten aikana muiden asioiden ja luonteenpiirteiden tapaan. Tunnetusti Akun rakkauden suurin (pääosin ainoa) kohde on Iines Ankka. Akun suureksi harmiksi Carl Barks kuitenkin loi Akulle sitämättömän onnekkaan serkkupojan, Hannu Hanhen, joka myös tunnetaan Iineksen liehittelijänä. Uskoisin kuitenkin Iineksen pitävän enemmän Akusta, ja joissain tarinoissa onkin vihjailtu, että hamassa tulevaisuudessa Aku ja Iines päätyvät onnellisesti naimisiin. Tällaista vihjailua on esiintynyt ainakin Don Rosalta eräässä tähän aiheeseen kuulumattomassa kuvituksessa ja uusimmasta Aku Ankka -lehdestä (sarja sijoittuu tulevaisuuteen). Siksi tämä aihe onkin jonkinmoisesti ajankohtainen. Kyseinen sarja vihjaa myös Akun perivän Roopelta tämän rahasäiliön, mutta kyseessähän on vain yhden yksittäisen sarjakuvataiteilijan näkemys Akun tulevaisuudesta, eikä suinkaan mikään "ainoa ja oikea" kuvaus tulevista tapahtumista. Itse arvostan ja uskon eniten Don Rosan variaatioihin ankkojen menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mutta kuten todettu, nämä kaikki ovat puhtaasti mielipideasioita.
Myös Akun nimi on kehittynyt ja muotoutunut Suomessa ensimmäisten vuosien aikana, sillä nykyään Aku Ankkana tunnettua sarjakuvahahmoa kutsuttiin ammoisina alkuaikoina Ankka Lampiseksi. Nimenä Aku Ankka on ehdottomasti kekseliäämpi ja parempi (joskaan ei välttämättä omaperäisempi). Ainakin minun olisi henkilökohtaisesti vaikea kuvitella lukevani nykyisin Ankka Lampinen -lehteä tahi Ankka Lampisen taskukirjoja. Tämäkin kehitys oli siis melkoista plussaa Aku Ankalle sarjakuvahahmona.
Aku on tunnettu muun muassa erittäin moniulotteisesta työelämästään. Aku on esiintynyt melkein jokaisessa laillisessa (joskus jopa laittomassakin, usein kuitenkin tietämättään) työpaikassa. Akun yleisin ja "oikein" työ on kuitenkin Kattivaaran margariinitehtaan margariininpakkaaja. Silloin tällöin Akua on totuttu näkemään myös Roope Ankan rahasäiliössä kolikonkiillottajana säälittävän pienellä palkalla (tosin usein Roope vain vähentää palkkakulut Akun velkalistasta, joka on tunnetusti pitkä kuin nälkävuosi). Aku on kuitenkin kehittynyt töiden myötä vastuullisempaan suuntaan, sillä alkuaikoina Aku-paralla ei ollut edes vakituista työtä (toisaalta jotkin nykypiirtäjät kuvaavat Akun saamattomaksi, työttömäksi laiskimukseksi).
Akun laiskuus tulee ilmi erittäin monissa sarjoissa. Milloin hän ei viitsi ripustaa jouluvaloja, milloin ei jaksa/viitsi edes hakea töitä potkujen jälkeen (jotka johtuvat usein pommiin nukkumisen takia, mikä myös kuvaa Akun melkeinpä sairaalloista laiskuutta). Akun laiskuuden kehittyminen ei kuitenkaan välttämättä ole tarinoiden juonien kannalta millään muotoa huono asia, vaan pikemminkin pohja käsikirjoittajille luoda uusia, mielenkiintoisia käsikirjoituksia. Useat tarinat saavatkin alkunsa nimenomaan jollain tavalla Akun laiskuudesta, eikä laiskuuden kehittymistä voi mielestäni pitää huonona tekijänä - lähinnä päinvastoin.
Aku on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen hahmo. Sen mahdollistavat Akun vaihtelevat luonteenpiirteet, ja mielenkiintoiset käsikirjoitukset (monipuolinen hahmo -> käsikirjoittajat keksivät uusia ideoita -> ideat eivät lopu kesken). Monet sarjakuvat ovat ei-monipuolisia (ei-monipuolinen hahmo -> käsikirjoittaja(t) ei(vät) keksi uusia ideoita (ainakaan hyviä sellaisia) -> ideat joko muuttuvat huonoiksi tai loppuvat kokonaan). Akun on kehittynyt monipuoliseksi muun muassa Carl Barksin luomien, vaihtelevien hahmojen kautta. Esimerkiksi Akun ääretön epäonnisuus saattaa hyvinkin olla vain vastapainoa Akun äärettömän onnekkaalle serkkupojalle Hannu Hanhelle. Kuvitelkaa, miten mielenkiintoisia juonia (käsikirjoituksia) käsikirjoittajat kykenevät keksimään tämän juonikaavan pohjalta. Onkin satoja ja taas satoja tarinoita, missä Aku ja Hannu ovat jollain tavalla vastakkain liittyen joko Hannun onnen koettelemiseen tai Iineksen liehittelyyn. Hannun onnekkuus siis mielestäni tukee erinomaisesti Akun epäonnekkuutta.
Akun elämä mullistui melkoisen paljon siinä 1960-luvun loppupuolella, kun italialaismaestrot Giovan Battista Carpi ja Guido Martina kumppaneineen saivat uuden älynväläyksen. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, joka oli aluksi vain eräänlainen "kostaja", joka kosti Akulle tehdyt vääryydet korkojen kera. Yleisimpiä uhreja olivat Roope Ankka ja Hannu Hanhi, mutta pikkuhiljaa viittasankarista tuli enmmnkin kuin vain pahainen viitta-asussa toikkaroiva "kostaja". Pelle Pelottoman kehittelemien apuvälineiden ansiosta Taikaviitasta tuli Ankkalinnan maineikas oikeuden puolustaja, rikollisten ja kriminaalien kauhu, jonka oikeaa henkolöllisyyttä ei tiedä kukaan (yksi poikkeus), sillä Taikaviitta kätkeytyy mustan naamion suojiin. Monesti Taikaviitan salaisuus on ollut lähellä paljastua, mutta tiettävästi kuitenkin rikollisneitokainen Zafire tietää Taikaviitan olevan oikeasti Aku Ankka. Tämä on kuitenkin vain yhdenlainen näkemys asiasta, eikä Zafiresta ole koitunut Taikaviitalle sen suurempaa harmia - ainakaan vielä. Taikaviitta saattaa salailla myös oikeaa identiteettiään varjellakseen näin ystäviensä ja perheensä ja tuttaviensa turvallisuutta. Taikaviittaus on muuttanut Akua siis entistä vastuullisempaan ja urheampaan suuntaan.
Aku muuttui niin ikään sankarillisempaan ja vastuullisempaan suuntaan, kun Roope Ankka kutsui Akun ATP:en (Ankan TiedusteluPalveluun). Akun uudeksi agenttinimeksi tuli LäPä7 (LähesPätevä7) ja kuten todettu, myös tämä uusi jopi muutti Akua ainakin jonkin verran. Ensimmäisessä vakoilutehtävässään Akun ehtävänä oli pysäyttää pahamaineinen Colt Vinkeri, joka suunnittelee Roopen rahasäiliön työstämistä ja lopulta onnistuukin siinä monien mutkaisten vaiheiden jälkeen. Ankan TiedusteluPalvelun lisäksi Akua on nähty myös PAM (Päihihitämme Avaruuden Muukalaiset) -nimisessä agenttijärjestössä, jonka toimintaperiaate on kuitenkin täysin erilainen. Molemmissa järjestöissä Akun kumppanina häärää Touho Ankka (ATP:ssä Touhon agenttinimi on ToTa12 (Toivoton Tapaus12)):
Viestini yhteenveto:
Viestini yhteenvetona todettakoon, että Aku on kenties koko pitkän Disney-historian muuttunein ja kehittynein hahmo. Alussa Akun ulkomuoto ja vaateparret hakivat vielä ominaisinta muotoaan, mutta peruspohja oli jo luotu Walt Disneyn toimesta. Carl Barks muutti Akua parempaan suuntaan muun muassa luomalla hänelle moniulotteisia sukulaisia, kuten Roope Ankan ja Hannu Hanhen. Aku on muuttunut vastuullisemmaksi huoltajaksi ja isähahmoksi sisarenpojilleen Tupulle, Hupulle ja Lupulle. Akun mahdollisesti suurin muutos tuli italialaispiirtäjien ansiosta. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, oikeuden puolustaja. Tämä teki Akusta entistäkin vastuullisemman. Akun muuttuminen on melkeinpä poikkeuksetta ollut pelkkää kehitystä eteenpäin, toivottavasti sama tahti jatkuu jatkossa tulevina vuosikymmeninäkin. Epäilyksettä jatkuukin.
Lopullinen versio.
Aku Ankkaa voitaneen pitää koko Disney -historian eniten muuttuneena ja kehittyneenä hahmona. Pääosin kehityksen suunta on ollut parempaan päin ja nykyinen Aku Ankka on melkeinpä täydelliseksi hiottu sarjakuvahahmo. Niin Akun ulkoinen olemus kuin luonnekin ovat muuttuneet melkoisesti monien vuosikymmenien aikana.
Aloittaen aivan alusta, siis 1930-luvun puolivälin hujakoilta, siis Viisas Kana Kananen -nimisestä elokuvasta, voidaan todeta, että Akulla oli jo tuolloin nykyisiä muistuttavia piirteitä. Ilmeisimpänä tietysti laiskuus, joka käy ilmi siitä, kun Aku ei viitsi/jaksa auttaa Kana Kanasta kylvämistöissä. Itse elokuvassa Aku ei kuitenkaan ollut kovinkaan merkittävässä roolissa, vaan lähinnä mitättömänä sivuhahmona. Akulla oli jo tuolloin merimiesnuttu ja -lakki. Nokka oli kuitenkin pitempi ja suipompi, ja kädet muistuttivat kovasti "tavallisen" linnun siipiä.
Aloitan ruotimalla Akun varhaisulkonäköä ja varhaisia vaatteita. Merimieslakki on säilynyt vuosikymmenten saatossa yllättävänkin samanlaisena, suurimpana erona varmaankin se, että lakki kuvattiin usein suuimmalta osaltaan valkoisen väriseksi nykyisen, tutun sinisen sijaan. Muoto ja malli ovat kuitenkin säilyneet suhteellisen samanlaisina.
Akun merimiesnuttukaan ei ole kokenut monien monituisten vuosien aikana kovinkaan kriittisiä muutoksia. Nykyään jo perinteeksi muodostunut punainen rusetti oli alkuaikoina usein väritykseltään musta. Nykyiset keltaiset napit olivat vielä 1930-luvulla valkoiset ja useimmiten niitä oli neljä nykyisen kahden sijaan. Muutenkin Akun merimiesnutun yleisväritys on muuttunut valkosinisestä keltasiniseen (tai keltamustaan, usein vain kansikuvituksissa Akun merimiesnuttu kuvataan väritykseltään siniseksi). Akun kaulan ympärillä oleva suurehko "kaulus" on muuttunut hyvin vähänlaisesti.
Nyt kun Akun varhaiset vaateparret on käyty läpi, on syytä jatkaa tämän suositun ankan yleiseen ruumiinrakenteeseen. Ensinnäkin silmät olivat irti nokasta, kun nykyään silmät piirretään käytännössä poikkeuksetta kiinni nokkaan, mikä on mielestäni ehdottomasti parempi asia. Kuten todettu, Akun kädet olivat oudon "lintumaiset", lähinnä siipiä muistuttavat ulokkeet. Nokasta sen verran, että suurimmat muutokset Akun nokka on kokenut pituussuunnasta kuvattaessa. Vielä 1930-luvulla Akun nokka oli nimittäin huomattavasti pidempi ja kapeampi, myös pienet yksityiskohdat Akun nokassa ovat lisääntyneet huomattavasti nykypäivään tultaessa. Akun keskiruumis ei ole kokenut oikein mitään muutoksia, ehkäpä Akun pyrstö on nykyisin kasvanut hieman edellisestä vastaavasta variaatiosta. Räpylät(kin) ovat muuttuneet jonkin verran. Vaikka pituus on pysynyt suunnilleen samana, ei räpylöiden "ulokkeiden" eroja voi olla noteeraamatta. Alkuaikoina räpylöiden "ulokkeet" kun olivat niin sanotusti kolmikärkisemmät. Nykyisin Akun räpylöistä erottuu selkeästi enää yksi ainoa "uloke".
Al Taliaferroa, tuota strippisarjiksien maestroa voitaneen kutusua yhdeksi Aku Ankan tärkeimmäksi kehittäjäksi. Taliaferro muotoili Akulle nykyisen ulkomuotonsa ja nykyisen luonteensa. Carl Barks lähinnä hioi Al Taliaferron luomaa pohjaa Aku Ankalle hieman moniulotteisempaan muotoon. Taliaferro toi sarjakuviin Akun rakkaan auton 313:en ja teki Akusta yritteliään ja usein epäonnistuvan, sympaattisen sarjakuvahahmon. Henkilökohtaisesti pidän Al Taliaferron varhaisia sarjakuvia kerrassaan loisteliaina ja on kiistaton tosiasia, että Taliaferro ansaitsee ehdottomasti oman mainintansa tässä tekstissäni, sen verran paljon hän on Aku Ankkaa muuttunut ja kehittänyt nimenomaan parempaan suuntaan. Se on myös yksi avainasioista sarjakuvahahmojen kehittämisessä ja Al Taliaferro onnistui siinä loisteliaasti.
Taliaferron muutoksista huolimatta Akulla säilyi silti pienoinen pikkurikollinen luonne, sillä vielä tuohon aikaan Akulla oli tapane kehitellä kaikenmoisia kepposia ja kolttosia muiden pään menoksi. Nykyisin Akun keppostelupiirre on vähentynyt, mutta edelleen Aku sortuu usein lapselliseen käytökseen naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, sillä Akua ja Tulppua nähdään tun tuostakin tukkanuottaisilla mitä eriskummallisimpien asioiden vuoksi. Teppo Tulpun(kin) loi Akun tuttavapiiriin jo edesmennyt yhdysvaltalaispiirtäjä-käsikirjoittaja Carl Barks.
Carl Barksia, ankkamaailman todellista legendaa voitaneen pitää Akun suurimpana ja merkittävimpänä kehittäjänä. Kuten sanonta kuuluu: "Carl Barks antoi Akulle sielun", vaikka Walt Disney hänet virallisesti loikin. Disneytä ei voida kuitenkaan pitää Akun totaalisena luojana, sillä Aku on kehittynyt niin paljon Disneyn variaation jälkeen, että ajatus alkuperäisestä Akusta saa lähinnä huvittuneen reaktion aikaiseksi. Carl Barks on muokannut Akun luonnetta muun muassa keksimiensä hahmojen avulla. Hyvänä esimerkkinä Akun kiivasluonteisuus tulee ilmi useimmiten hänen naapurinsa, Teppo Tulpun ja Akun itsensä välisillä kärhämillä. Barks on kehittänyt myös Akun sisarenpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua melkoisen paljon. Al Taliaferron piirtämissä alkuperäissarjakuvissa Tupu, Hupu ja Lupu ovat vain kurittomia keppostelijoita, jotka pilailivat jatkuvasti temperamenttisen enonsa kustannuksella. Barks teki ankanpojista viisaita ja nokkelia sudenpentuja, jotka kuvataan usein älykäimmiksi kuin muun muassa Aku. Toki ankanpojilla on myös apunaan Sudenpentujen käsikirja. Akusta tuli Tupun, Hupun ja Lupun ansiosta vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi isähahmo, mikä teki tästä sarjakuvahahmosta entistäkin moniulotteisemman hahmon.
Akulla on aina ollut kilpailuhenkinen luonne, mikä tulee ilmi erityisesti siitä, että Aku yrittää kerta toisensa jälkeen päihittää serkkunsa Hannu Hanhen erilaisissa kilpailuissa, kuten arpajaisissa yms.. Kuten arvata saattaa, usein Aku on se häviävä osapuoli, muttei läheskään aina. Hannun uskomattomasta tuurista huolimatta Aku on silloin tällöin päässytkin näpäyttämään leuhkaa ja leveilevää serkkupoikaansa. Usein Aku osallistuu moniin erilaisiin kilpailuihin, kuten erilaisiin urheilutapahtumiin tahi harvinaisempiin kisoihin. Kuten monet luonteenpiirteet, myös tämän kyseisen on kehittänyt yhdysvaltalaispiirtäjä-käsikirjoittaja Carl Barks.
Muuttuminen. Sitä ei Akun sarjakuvaurataipaleelta ole puuttunut. Akun rakkauselämä on kehittynyt vuosikymmenten aikana muiden asioiden ja luonteenpiirteiden tapaan. Tunnetusti Akun rakkauden suurin (pääosin ainoa) kohde on Iines Ankka. Akun suureksi harmiksi Carl Barks kuitenkin loi Akulle sitämättömän onnekkaan serkkupojan, Hannu Hanhen, joka myös tunnetaan Iineksen liehittelijänä. Uskoisin kuitenkin Iineksen pitävän enemmän Akusta, ja joissain tarinoissa onkin vihjailtu, että hamassa tulevaisuudessa Aku ja Iines päätyvät onnellisesti naimisiin. Tällaista vihjailua on esiintynyt ainakin Don Rosalta eräässä tähän aiheeseen kuulumattomassa kuvituksessa ja uusimmasta Aku Ankka -lehdestä (sarja sijoittuu tulevaisuuteen). Siksi tämä aihe onkin jonkinmoisesti ajankohtainen. Kyseinen sarja vihjaa myös Akun perivän Roopelta tämän rahasäiliön, mutta kyseessähän on vain yhden yksittäisen sarjakuvataiteilijan näkemys Akun tulevaisuudesta, eikä suinkaan mikään "ainoa ja oikea" kuvaus tulevista tapahtumista. Itse arvostan ja uskon eniten Don Rosan variaatioihin ankkojen menneisyydestä ja tulevaisuudesta, mutta kuten todettu, nämä kaikki ovat puhtaasti mielipideasioita.
Myös Akun nimi on kehittynyt ja muotoutunut Suomessa ensimmäisten vuosien aikana, sillä nykyään Aku Ankkana tunnettua sarjakuvahahmoa kutsuttiin ammoisina alkuaikoina Ankka Lampiseksi. Nimenä Aku Ankka on ehdottomasti kekseliäämpi ja parempi (joskaan ei välttämättä omaperäisempi). Ainakin minun olisi henkilökohtaisesti vaikea kuvitella lukevani nykyisin Ankka Lampinen -lehteä tahi Ankka Lampisen taskukirjoja. Tämäkin kehitys oli siis melkoista plussaa Aku Ankalle sarjakuvahahmona.
Aku on tunnettu muun muassa erittäin moniulotteisesta työelämästään. Aku on esiintynyt melkein jokaisessa laillisessa (joskus jopa laittomassakin, usein kuitenkin tietämättään) työpaikassa. Akun yleisin ja "oikein" työ on kuitenkin Kattivaaran margariinitehtaan margariininpakkaaja. Silloin tällöin Akua on totuttu näkemään myös Roope Ankan rahasäiliössä kolikonkiillottajana säälittävän pienellä palkalla (tosin usein Roope vain vähentää palkkakulut Akun velkalistasta, joka on tunnetusti pitkä kuin nälkävuosi). Aku on kuitenkin kehittynyt töiden myötä vastuullisempaan suuntaan, sillä alkuaikoina Aku-paralla ei ollut edes vakituista työtä (toisaalta jotkin nykypiirtäjät kuvaavat Akun saamattomaksi, työttömäksi laiskimukseksi).
Akun laiskuus tulee ilmi erittäin monissa sarjoissa. Milloin hän ei viitsi ripustaa jouluvaloja, milloin ei jaksa/viitsi edes hakea töitä potkujen jälkeen (jotka johtuvat usein pommiin nukkumisen takia, mikä myös kuvaa Akun melkeinpä sairaalloista laiskuutta). Akun laiskuuden kehittyminen ei kuitenkaan välttämättä ole tarinoiden juonien kannalta millään muotoa huono asia, vaan pikemminkin pohja käsikirjoittajille luoda uusia, mielenkiintoisia käsikirjoituksia. Useat tarinat saavatkin alkunsa nimenomaan jollain tavalla Akun laiskuudesta, eikä laiskuuden kehittymistä voi mielestäni pitää huonona tekijänä - lähinnä päinvastoin.
Aku on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen hahmo. Sen mahdollistavat Akun vaihtelevat luonteenpiirteet, ja mielenkiintoiset käsikirjoitukset (monipuolinen hahmo -> käsikirjoittajat keksivät uusia ideoita -> ideat eivät lopu kesken). Monet sarjakuvat ovat ei-monipuolisia (ei-monipuolinen hahmo -> käsikirjoittaja(t) ei(vät) keksi uusia ideoita (ainakaan hyviä sellaisia) -> ideat joko muuttuvat huonoiksi tai loppuvat kokonaan). Akun on kehittynyt monipuoliseksi muun muassa Carl Barksin luomien, vaihtelevien hahmojen kautta. Esimerkiksi Akun ääretön epäonnisuus saattaa hyvinkin olla vain vastapainoa Akun äärettömän onnekkaalle serkkupojalle Hannu Hanhelle. Kuvitelkaa, miten mielenkiintoisia juonia (käsikirjoituksia) käsikirjoittajat kykenevät keksimään tämän juonikaavan pohjalta. Onkin satoja ja taas satoja tarinoita, missä Aku ja Hannu ovat jollain tavalla vastakkain liittyen joko Hannun onnen koettelemiseen tai Iineksen liehittelyyn. Hannun onnekkuus siis mielestäni tukee erinomaisesti Akun epäonnekkuutta.
Akun elämä mullistui melkoisen paljon siinä 1960-luvun loppupuolella, kun italialaismaestrot Giovan Battista Carpi ja Guido Martina kumppaneineen saivat uuden älynväläyksen. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, joka oli aluksi vain eräänlainen "kostaja", joka kosti Akulle tehdyt vääryydet korkojen kera. Yleisimpiä uhreja olivat Roope Ankka ja Hannu Hanhi, mutta pikkuhiljaa viittasankarista tuli enmmnkin kuin vain pahainen viitta-asussa toikkaroiva "kostaja". Pelle Pelottoman kehittelemien apuvälineiden ansiosta Taikaviitasta tuli Ankkalinnan maineikas oikeuden puolustaja, rikollisten ja kriminaalien kauhu, jonka oikeaa henkolöllisyyttä ei tiedä kukaan (yksi poikkeus), sillä Taikaviitta kätkeytyy mustan naamion suojiin. Monesti Taikaviitan salaisuus on ollut lähellä paljastua, mutta tiettävästi kuitenkin rikollisneitokainen Zafire tietää Taikaviitan olevan oikeasti Aku Ankka. Tämä on kuitenkin vain yhdenlainen näkemys asiasta, eikä Zafiresta ole koitunut Taikaviitalle sen suurempaa harmia - ainakaan vielä. Taikaviitta saattaa salailla myös oikeaa identiteettiään varjellakseen näin ystäviensä ja perheensä ja tuttaviensa turvallisuutta. Taikaviittaus on muuttanut Akua siis entistä vastuullisempaan ja urheampaan suuntaan.
Aku muuttui niin ikään sankarillisempaan ja vastuullisempaan suuntaan, kun Roope Ankka kutsui Akun ATP:en (Ankan TiedusteluPalveluun). Akun uudeksi agenttinimeksi tuli LäPä7 (LähesPätevä7) ja kuten todettu, myös tämä uusi jopi muutti Akua ainakin jonkin verran. Ensimmäisessä vakoilutehtävässään Akun ehtävänä oli pysäyttää pahamaineinen Colt Vinkeri, joka suunnittelee Roopen rahasäiliön työstämistä ja lopulta onnistuukin siinä monien mutkaisten vaiheiden jälkeen. Ankan TiedusteluPalvelun lisäksi Akua on nähty myös PAM (Päihihitämme Avaruuden Muukalaiset) -nimisessä agenttijärjestössä, jonka toimintaperiaate on kuitenkin täysin erilainen. Molemmissa järjestöissä Akun kumppanina häärää Touho Ankka (ATP:ssä Touhon agenttinimi on ToTa12 (Toivoton Tapaus12)):
Viestini yhteenveto:
Viestini yhteenvetona todettakoon, että Aku on kenties koko pitkän Disney-historian muuttunein ja kehittynein hahmo. Alussa Akun ulkomuoto ja vaateparret hakivat vielä ominaisinta muotoaan, mutta peruspohja oli jo luotu Walt Disneyn toimesta. Carl Barks muutti Akua parempaan suuntaan muun muassa luomalla hänelle moniulotteisia sukulaisia, kuten Roope Ankan ja Hannu Hanhen. Aku on muuttunut vastuullisemmaksi huoltajaksi ja isähahmoksi sisarenpojilleen Tupulle, Hupulle ja Lupulle. Akun mahdollisesti suurin muutos tuli italialaispiirtäjien ansiosta. Akulle luotiin alter ego, Taikaviitta, oikeuden puolustaja. Tämä teki Akusta entistäkin vastuullisemman. Akun muuttuminen on melkeinpä poikkeuksetta ollut pelkkää kehitystä eteenpäin, toivottavasti sama tahti jatkuu jatkossa tulevina vuosikymmeninäkin. Epäilyksettä jatkuukin.
Lopullinen versio.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 87 -
23.08.2009 klo 10:29:19
Tekekööhän Salwer tuloksia paraikaa? Kisahan on jo aikoja sitten loppunut...
//Eikä! Ei sitten edes ilmoittanut! No, teen ne itse. Työstän niitä paraikaa...
Tulokset:
1.akuankka1313: 16 718
2.imfromfinland08: 15 134
3.Pullasorsa: 11 461
4.kirja: 10 898
5.Aku Vankka: 10 389
6.Hirmu: 9 532
7.Karhula: 8 343
8.akkaridekkari: 6 193
Kisaajien pistetilanne:
1.akuankka1313: 10p.
2.imfromfinland: 8p.
3.Pullasorsa: 6p.
4.kirja: 4p.
5.Aku Vankka: 3p.
6.Hirmu: 2p.
7.Karhula: 1p.
=.akkaridekkari 1p.
Tallipisteet:
1.SRT: 18p.
2.KPw: 7p.
3.WF: 6p.
4.Dudu: 4p.
Siinä, olkaapi hyvä.
§2: Jos 1000-3000:lla merkillä ei ole pisteillä, saa siitä 05, pistettä armoa. Mikäli yli 3000:lla merkillä ei ole pistellä, saa siitä 1p. armoa.
Tuota sääntöä siis sovelisin kisaajien pisteissä.
//Eikä! Ei sitten edes ilmoittanut! No, teen ne itse. Työstän niitä paraikaa...
Tulokset:
1.akuankka1313: 16 718
2.imfromfinland08: 15 134
3.Pullasorsa: 11 461
4.kirja: 10 898
5.Aku Vankka: 10 389
6.Hirmu: 9 532
7.Karhula: 8 343
8.akkaridekkari: 6 193
Kisaajien pistetilanne:
1.akuankka1313: 10p.
2.imfromfinland: 8p.
3.Pullasorsa: 6p.
4.kirja: 4p.
5.Aku Vankka: 3p.
6.Hirmu: 2p.
7.Karhula: 1p.
=.akkaridekkari 1p.
Tallipisteet:
1.SRT: 18p.
2.KPw: 7p.
3.WF: 6p.
4.Dudu: 4p.
Siinä, olkaapi hyvä.
§2: Jos 1000-3000:lla merkillä ei ole pisteillä, saa siitä 05, pistettä armoa. Mikäli yli 3000:lla merkillä ei ole pistellä, saa siitä 1p. armoa.
Tuota sääntöä siis sovelisin kisaajien pisteissä.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 88 -
23.08.2009 klo 10:35:23
Lainaus käyttäjältä: wierii2Tekekööhän Salwer tuloksia paraikaa?
Epäilen vahvasti, sillä Salwukkainen on ollut viimeksi paikalla eilispäivänä. :)
Epäilen vahvasti, sillä Salwukkainen on ollut viimeksi paikalla eilispäivänä. :)
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 89 -
23.08.2009 klo 10:36:52
Mites tämä kisa jo päättyi? :D Viikko vierähti äkkiä.
PS: WF hakee ensikaudelle yhtä kisaajaa! YV:llä ilmoittautumiset ja tarkempaa tietoa.
PS: WF hakee ensikaudelle yhtä kisaajaa! YV:llä ilmoittautumiset ja tarkempaa tietoa.
Mac Ducky
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 90 -
23.08.2009 klo 11:01:11
Jumankekka kaksoisvoitto SRT:lle! Tätä ollaan odotettu. Hyvin meni tämä osakilpailu, aa:n ja IFF:n osalta. Vielä kolmanneksi tulleeseen mukavasti eroa kummankin osalta. Kymmenen pistettä ja paketti hiiiivaa molemmille. :D Toivottavasti seuraavissakin osakilpailuissa on luvassa tälläistä virettä meidän osaltamme. :)
Juu elikkä Akuhullu tuuraa tässä osakilpailussa IFF08:a. Aa1313 ihan normaalisti toisena kirjoittajana.
Juu elikkä Akuhullu tuuraa tässä osakilpailussa IFF08:a. Aa1313 ihan normaalisti toisena kirjoittajana.