(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Kysyttäessä, että kuka on Ankkalinnan onnekkain hahmo, ei varmastikaan ole epäilystä kenestä on kyse. Kyseessä on tietenkin onnettaren kultapoika Hannu Hanhi, ketä ilman Ankkalinnassa ei olisi säpinää eikä meillä lukijoilla olisi luettavana Hannun ja Akun hulvattomia sarjoja.
Samana vuonna, kun Carl Barks esitteli Roope Ankan tarinassa Joulu Karhuvuorella, vain kuukausi myöhemmin Barks toi Akun ovesta sisään Akun serkun Hannu Hanhen. Tämä, ja samalla Hannun ensiesiintyminen, tapahtui vuonna 1948 sarjassa Se parhaiten nauraa..., joka ilmestyi ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa Walt Disney`s Comics and Stories -lehden numerossa 88 vuonna 1948. Suomessa tämä sarja esitettiin Aku Ankka -lehdessä numerossa 2 vuonna 1952 sekä tuoreimmiltaan sarja löytyy Aku Ankasta 3/2008. Kyseisessä sarjassa Hannu ilmestyy siis Akun ovelle ja pyytää tätä pitämään antamansa lupauksen, jossa Aku lupaa uida Karhujärvessä talven kylmimpänä päivänä, koska muuten Hannu saa Akun talon omakseen. Lopulta myös Hannu joutuu pitämään Iinekselle lupaamansa lupauksen, jossa Hannu lupaa juoda kymmenen litraa sitruunamehua tunnissa. Jos hän ei onnistu, Aku saa pitää talonsa. Hannun ensiesiintymissarja on muutenkin aika erikoinen, koska kyseisessä sarjassa Hannun loputon onni ei vielä käy ilmi, vaan hän on enemmänkin Akun kaltainen isottelija. Ensimmäisen kerran Hannu tavattiin uskomattoman onnekkaana tarinassa Kilpapurjehdus Etelämerelle, jossa Hannu kilpailee Akun kanssa siitä, kumpi löytää kadonneen Roopen ensimmäisenä. Lisäksi Hannu on aika kookas verrattuna Akuun, koska hanhet ovat suurempia kuin ankat. Tämä ankkojen ja hanhien kokoero käy hyvin ilmi tässä Hannun ensiesiintymisessä, sillä kyseisessä sarjassa Hannun nokka pistää hyvin silmään, koska se on niin suuri. Myöhemmin Barks kuitenkin pienensi Hannun hahmokokoa hiukan pienemmäksi alkuperäiseen verrattuna ja myös nokkaa pienennettiin ja siistittiin.
Hannu Hanhi siis syntyi perheeseen, johon kuului äiti Dora Ankka ja isä Hjalmar Hanhi, jolta Hannu on perinyt sukunimensä. Hannulla ei ole yhtään sisaruksia. Hannun sukulaissuhteet eivät ole kovin etäiset, onhan Mummo Ankka hänen isoäitinsä ja Hepsu Ankka hänen isoisänsä. Muita sukulaisia ovat tietenkin serkut Aku ja Touho sekä eno Aaron Ankka. Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, vaikka Roope pitää testamentissaan Hannun nimeä. Iines Ankkaa nyt voidaan pitää ystävänä tai jopa tyttöystävänä riippuen tilanteesta samoin kuin Akun tilanteessa. Iines kuvataan Hannun tyttöystävänä silloin, kun Hannu on voittanut arpajaisissa kahden hengen luksusristeilyn tai huippuhienon auton, jolloin Hannu pyytää Iinestä mukaan ja Iines tietysti suostuu. Muunlaisissa tilanteissa Hannulla on vain ystävä-välit Iinekseen. Iines kuvataan aika usein myös niin sanottuna välikappaleena Hannun ja Akun välillä, koska hän joutuu yleensä erottamaan riitapukarit toisistaan Hannun ja Akun tapellessa siitä, kumpi saa Iineksen omakseen. Iines ratkaisee tilanteet yleensä kilpailulla, jonka voittaja saa Iineksen itselleen. Hannun ulkoasu on hyvin keikarimainen, koska hän pukeutuu välillä aika rahvaanomaisesti. Yleensä Hannu pitää päällään ruskeaa, sinistä tai tummanvihreää takkia, jossa hän pitää rusettia, jonka väri vaihtelee tarinan mukaan. Rahvaanomaisuus ilmenee silloin, kun hän käyttää kävelykeppiä ja samantapaisia nilkkaimia kuten Roope. Päässään, kultakurien päällä Hannu pitää sinistä tai harmaata hattua. Hannun luonne on varmastikin yksi asia, joka tekee Hannusta niin ärsyttävän. Luonteeltaan hän on kovin ylpeä ja kehuskeleva. Lisäksi hänellä on halu kisailla erityisesti Akun kanssa. Nämä kolme luonteenpiirrettä kävivät ilmi jo Hannun ensiesiintymisestä. Oikeastaan Barks halusi tehdä Hannusta ärsyttävän ja raivostuttavan keksiessään Hannulle onnekkuuden, jolle Aku ei mahtaisi mitään.
Mutta mistä Hannun käsittämättömän hyvä onni on peräisin? Tähänkin voi olla montakin vastausta, mutta Don Rosalla on tarinassa Kolmoistiklialaisen merkki oma näkemyksensä. Kysesisessä tarinassa Hannu muistelee lapsuudenajan syntymäpäiviä Mummo Ankan maatilalla. Mummon maatilan erään ladon päähän maalari maalasi tällaisen Kolmoistiklialaisen merkin, joka tuottaa onnea. Tarinassa Hannu tapaa Pikku-Akun, joka nostaa Hannun narulla ladon päähän. Sitten salama iskee naruun ja kyseinen merkki suojelee Hannua salaman iskulta, toisin kuin Akua, joka piti narusta kiinni. Hannun onnekkuus voi myös olla lähtöisin siitä, että Hannu on syntynyt onnellisten tähtien alla. Hannun äiti Dora Ankka oli jo itsessään älyttömän onnekas, joten voi olla mahdollista, että onnekkuus on periytynyt geenien mukana Hannulle. Arvailua voi jatkaa loputtomiin, koska kaikilla on eri näkemykset Hannun onnesta. Hannulla ei kyllä ole mitään onnenkaluja tai taikoja, jotka ylläpitävät hänen onneaan, vaikka on joitakin tarinoita, joissa Hannulla kuvataan olevan joku onnenkalu esimerkiksi neliapila tai jäniksenkäpälä. Hannun käsittämättömän hyvä onni käy ilmi esimerkiksi kilpailuista, toisaalta myös ihan arkisissakin tilanteissa. Kilpailuissa ja arpajaisissa Hannu on voittamaton, vaikka hän ostaa vain yhden arpalipun toisin kuin Aku, joka ostaa nipun arpalippuja eikä siltikään voita. Joissakin sarjoissa muut kanssakilpailijat eivät edes jaksa osallistua arpajaisiin, koska vastassa on Hannun käsittämätön onni. Hannun onnea on ajan mittaan kuvattu mielikuvituksen rajamailla. Hyvinkin arkisissa tilanteissa Hannu pystyy keplottelemaan itsensä pinteestä tai hän löytää maasta lompakon täynnä rahaa tai Hannun tarvitessaan kipeästi rahaa hänen käteensä lentää seteli. Ehkäpä kaikkein ärsyttävin ja uskomattomin onnenpotku löytyy tarinasta Hondorican salaisuus. Kyseisessä tarinassa Aku repii aarrekartan rikki ja heittää jokeen, minkä tuloksena palaset ajautuvat joen varressa loikoilevan Hannun eteen ja silput kokoontuvat takaisin kartaksi. Yleisesti sanottuna Hannuhan elää pelkän onnensa varassa, sillä Hannu ei ole koskaan tehnyt työtä, paitsi yhden ainoan kerran. Tämä käy ilmi sarjassa Onnen kantamoinen, jossa Hannu kertoo tehneensä työtä kauan aikaa sitten ja säilyttää työllä ansaitsemaan kolikkoaan kassakaapissa. Nykyäänkään Hannu ei tee työtä ja ylpeilee varsin usein sillä, että hänen ei tarvitse tehdä mitään pärjätäkseen ja menestyäkseen elämässä, toisin kuin Aku, joka joutuu aina kamppailemaan milloin minkäkinlaisten vastoinkäymisten kanssa. Varsinkin tästä asiasta Hannulle ja Akulle tulee yleensä kränää, kun Aku menettää hermonsa. Mutta ei Hannulla aina ole helppoa onnensa kanssa, sillä joissakin tarinoissa ilmenee, että onnetar on hylännyt Hannu, tosin vain tarinan ajaksi, joten lopussa hän löytää taas onnensa. Kolmoistiklialaisen merkki on hyvä esimerkki tästä. Hannulla on pelko siitä, että joka syntymäpäivänä onnetar on hyljännyt hänet, joten hän on lukittautunut kotiinsa. Hannulle tosin käy välillä pieniä ja harmittomia onnettomuuksia, joista ei lopulta ole haittaa ollenkaan vaan päinvastoin. Itseäni lähinnä huvituttaa Hannun hyvä onni, ainakin sellaisissa sarjoissa, joissa Hannu esiintyy sivuhenkilönä vain muutamassa ruudussa. Näissäkin ruuduissa vain korostetaan Hannun onnea sillä tavalla, että Hannu löytää kadulta esimerkiksi hevosenkengän ja heittää sen ja hevosenkengän osoittamasta paikasta löytyy lompakko täynnä rahaa tai muu vastaava arvotavara. Sen jälkeen Hannu kävelee pois omahyväinen ilme kasvoillaan. Itselleni tulee tuollaisesta sarjasta vain, että jaa, tällainen tapaus tällä kertaa.
Omasta mielestäni paras sarja tai tarina, jossa Hannu Hanhi on jollain tavalla mukana, on Barksin tekemä Kilpapurjehdus Etelämerelle. Tarinassa käy hyvin selkeästi ilmi Hannulle tyypilliset piirteet: käsittämättömän hyvä onni, leuhkiminen Akulle sekä ärsytys niin Aku kohtaan kuin myös joitakin lukijoita kohtaan. Myös sellaisia tarinoita on kiva lukea, missä Hannulle tapahtuu jotain epäonnista. Lukiessa on ihan mielenkiintoista miettiä, että kuinka tässä lopulta käy eli kuinka Hannu keplottelee itselleen hyvän onnen takaisin. Tällaisesta tarinasta hyvä esimerkki on Rosan tekemä tarina Kolmoitiklialaisen merkki.
Hannu Hanhi tuskin on monenkaan lukijan suosikkihahmoja juuri Hannun hyvän onnen ja ärsyttävyyden takia. Mutta kyllä Hannua ehdottomasti tarvitaan Ankkalinnassa, koska ilman häntä Ankkalinnassa ei olisi säpinää. Hannu on ilmetty vastakohta Akun epäonnekkuudelle, josta on syntynyt ja syntyy vieläkin riemastuttavia sekä mahtavia sarjoja, joissa me lukijat saamme seurata Akun ja Hannun kilpailemista. Ja onhan Hannun nimestäkin syntynyt yleiskieleen sanonta "hannuhanhi", jolla tarkoitetaan siis onnen suosikkia, esimerkiksi tällaisiksi me suomalaiset kutsumme ruotsalaisia, jotka menestyvä niin hyvin urheilussa. Tästä voidaan päätellä, ettei Hannu Hanhi ole mikään turha hahmo.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
(833 viestiä)
Mattiii
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 586 -
12.11.2009 klo 20:46:16
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 587 -
13.11.2009 klo 14:33:36
WF: Kirja & Bomber
WF-B: Hirmu & Kreach
WF-B: Hirmu & Kreach
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 588 -
13.11.2009 klo 14:43:45
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.
Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä.
Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan mukaan Hannun hyvä onni on peräisin hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. Muutaman kerran hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.
Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Eräässä Barksin tarinassa hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.
Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja hannu keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.
Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Aku ja hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan.
Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian.Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.
Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.
Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun.
Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.
Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.
Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.
Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä.
Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan mukaan Hannun hyvä onni on peräisin hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. Muutaman kerran hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.
Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Eräässä Barksin tarinassa hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.
Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja hannu keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.
Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Aku ja hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan.
Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian.Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.
Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.
Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun.
Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.
Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 589 -
13.11.2009 klo 15:19:22
Lainaus käyttäjältä: KreachWF: Kirja & Bomber
WF-B: Hirmu & Kreach
Tuosta tuli mieleeni, että en muista onko ilmoitettu, MCD:n tallin ainoa kilpailija tässä osiksessa olen minä. $CMD ei pääse paikalle ja T@IKIS lienee edelleen Egyptissä...
WF-B: Hirmu & Kreach
Tuosta tuli mieleeni, että en muista onko ilmoitettu, MCD:n tallin ainoa kilpailija tässä osiksessa olen minä. $CMD ei pääse paikalle ja T@IKIS lienee edelleen Egyptissä...
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 590 -
13.11.2009 klo 16:06:46
Rankingia:
1.Imfromfinland08: 10 822
2.Mattii: 7 583
3.kirja: 6 542
4.Toke: 5 619
5.akkaridekkari: 4 361
6.Aku Vankka: 4 036
7.Niketin: 1 164
8.Kreach: 1 044
// Päivittelen.
1.Imfromfinland08: 10 822
2.Mattii: 7 583
3.kirja: 6 542
4.Toke: 5 619
5.akkaridekkari: 4 361
6.Aku Vankka: 4 036
7.Niketin: 1 164
8.Kreach: 1 044
// Päivittelen.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 591 -
13.11.2009 klo 16:09:06
Wierii jumankauta, unohdit Vankan kokonaan.
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 592 -
13.11.2009 klo 16:16:30
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaWierii jumankauta, unohdit Vankan kokonaan.
Samoin minut :( Näköjään minua ei otate vakavana kilpailijana x(
Samoin minut :( Näköjään minua ei otate vakavana kilpailijana x(
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 593 -
13.11.2009 klo 17:20:04
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Kaikki Aku Ankan lukijat tuntevat varmasti Hannu Hanhen, Aku Ankan onnekkaan serkun. Hannu on ollut Aku Ankan maailmassa mukana jo vuodesta 1948, ja jo silloin alkoi hänen ja Akun kilpailu milloin mistäkin asioista. Yleensä Aku ja Hannu eivät juurikaan pidä toisistaan. Melko harvoissa tarinoissa he ovat kuitenkin tehneet (tai joutuneet tekemään) yhteistyötä jonkin asian ratkaisemiseksi. Monesti vaikutteena yhteistyölle on ollut Iines Ankka, joka ei liiemmälti pidä Akun ja Hannun nahistelusta.
Ehkäpä tunnetuin ankkapiirtäjä -ja käsikirjoittaja Carl Barks keksi Hannu Hanhen vuonna 1947, mutta ensiesiintyminen tapahtui vuoden 1948 puolella tarinassa Wintertime Wager. Suomeksi tarinan nimi on Se parhaiten nauraa... ja se julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuoden 1952 alussa. Tarina on julkaistu uudelleen lukuisia kertoja, Aku Ankka - lehdessä viimeksi vuonna 2008.
Tarinassa Se parhaiten nauraa... Hannu saapui Akun talolle talven kylmimpänä päivänä ja kertoi ottavansa sen itselleen, ellei Aku ui jäätyneessä Karhujärvessä kyseisenä päivänä. Aku oli tehnyt lupauksen avantouinnistaan edellisen kesän kuumimpana päivänä. Aku ei suostunut uimaan, mutta hänen talonsa pelastui, koska Iines Ankka saapui paikalle mukanaan todistus, jonka mukaan Hannu oli luvannut juoda melkoisen määrän mehua panoksena Akun talosta. Myöskään Hannu ei saanut lupaamaansa mehumäärää juotua, joten Aku sai pitää talonsa.
Jo tässä ensimmäisessä tarinassa saatiin selviä viitteitä, mitä tuleman pitää Akun ja Hannun suhteen. Hannu kuvattiin heti ärsyttävänä ja hänestä tuli Akulle kilpailija. Hannun onnesta ei vielä tarinassa Se parhaiten nauraa... tai parissa seuraavassa mainittu, Hannun satumainen onni tuli kuvaan myöhemmin.
Hannu Hanhi kuvattiin alkupään tarinoissa ulkoisesti melko lailla erilaiseksi kuin nykyään. Toki hänestä samojakin piirteitä löytyy. Hannu piirrettiin pidemmäksi ja suuremmaksi kuin Aku ja muut ankat. Oikeastikihan hanhet ovat ankkoja kookkaampia. Hannun nokka oli aiemmin vielä pidempi kuin nykyään, tosin se on vieläkin mielestäni hieman pidempi kuin ankoilla. Hannun nokka on kuitenkin kapeampi kuin Akulla ja kumppaneilla. Myös Hannun kiharaisten hiusten muoto ja pää yleensäkin on kokenut muutosta. Aiemmin Hannun hiukset olivat suoremmat, joskin hieman kiharaiset. Nykyiset pystymmät ja kiharaisemmat hiukset ovat väriltään kultaan vivahtavan keltaiset. Hiusten etuosassa on usein suuri pyörre. Hannu muutettiin ankkojen kanssa samankokoiseksi kustantajan vaatimuksesta. Jos verrataan Hannua vaikkapa alkuaikojen Roope-setään ja Akuun, kaikki ovat olleet aluksi erinäköisiä kuin nykyään.
Hannu Hanhi on varmasti yksi Ankkalinnan keikarimaisista ilmestyksistä pukeutumistyyliltään. Roope Ankan tavoin Hannu pitää räpylöissään nilkkaimia, joita hienot miehet käyttävät. Hannun nilkkaimet ovat usein siniset, vihreät tai punaiset, useimmiten ensimmäisenä mainitun väriset. Hänellä on tarinasta riippuen vihreä tai punainen takki, jonka alla on yleensä valkoinen paita. On toki nähty myös valkoista, keltaista, punaista tai vihreää alupaitaa. Kaulassaan Hannulla on Akun tavoin rusetti. Hannun rusetin väri on punainen, mutta muitakin värejä on tietysti nähty. Muun muassa mustaa rusettia on nähty Hannun kaulassa erityisesti hahmon alkuaikoina. Lisäksi rusetti on ollut vihreä tai sininen. Hannulla oli alkuaikoina myös sininen takki. Hannu Hanhen hattu on yleensä harmaa, mutta joskus myös punainen tai vihreä. Hän omistaa myös kävelykepin, joka on tietysti paljon kalliimpi ja hienompi kuin Roope-sedän kävelykeppi. Keikari-Hannu ei kuitenkaan käytä nykyisissä tarinoissa kävelykeppiään juuri lainkaan. Hannun pukeutumistyyli ei ole kovin paljoa muuttunut hahmon kehityksen aikana, hän on aina pukeutunut pröystäilevästi. Hänellä on aina ollut hienot vaatteet yllään. Värityksen muutokset johtuvat kai enimmäkseen tarinan julkaisijasta. Erityisesti italialaistarinat eroavat värimaailmallaan melko selvästi Egmontin sekä hollantilaisten tarinoiden värityksestä.
Hannu Hanhen äidin nimi on Dora Ankka ja isä puolestaan on Hjalmar Hanhi. Hannun sukunimeksi tuli Hanhi isänsä sukunimen mukaan. Hannu on Doran ja Hjalmarin ainoa lapsi. Jo Hannun äiti Dora kuvattiin onnekkaana ja hänen onnensa periytyi edelleen Hannulle. Hannulla on monia sukulaisia, vaikka sisaruksia ei olekaan. Hänen tunnetuimmat serkkunsa ovat tietenkin Aku Ankka ja Touho Ankka. Akun kanssa Hannu ei tule toimeen kovin hyvin, Touhoa taas nähdään harvoin Hannu-tarinoissa. Kuitenkin Touhon ja Hannun välit ovat yleensä paremmat kuin Akun ja Hannun välit. Kaino-Vieno eli Mummo Ankka on Hannun isoäiti. Mummon mies Hepsu Ankka on luonnollisesti hänen isoisänsä. Akun isä Aaron Ankka puolestaan on Hannun eno. Roope Ankka on joskus luvannut perintöä Hannulle, vaikka he kaksi eivät taida mitään sukua ollakaan.
Hannun onnelle ei liene esitetty alunperin minkäänlaista selitystä. Hänestä vain tehtiin onnekas. Hannun onni ei johdu ainakaan hevosenkengistä, jäniksenkäpälistä tai neliapiloista, vaikka ne ovatkin onnen symboleja ja joita myös Hannulla on kodissaan. Yksi selitys Hannun onnekkuudelle löytyy Don Rosan tekemästä tarinasta Kolmoistikliaisen merkki (The Sign Of The Triple Distelfink). Tarinassa kerrotaan takautumana, että Hannun äidin Dora Ankan syntyessä Mummon ja Hepsu Ankan maatilan latoa maalaava maalari maalaa latoon kolminkertaisen onnea tuovan tikliaisen merkin. Merkki tuotti onnea Doralle ja Hannun syntyessä samainen huikea onnekkuus periytyi myös hänelle. Tarinassa tikliaisen merkki myös suojaa salaman iskun Hannuun. Aku puolestaan saa sähköiskun yrittäessään aiheuttaa sellaista Hannulle. Tästä Rosan tarinasta voidaan päätellä, että Hannu oli onnekas jo lapsena, kun taas Aku oli jo silloin melko epäonninen.
Onnekkuutta ei voida kuitenkaan sanoa mitenkään luonteenpiirteeksi, onni tulee jostain muualta. Hannun on luonteeltaan erittäin laiska henkilö. Hän on tehnyt työtä kerran elämässään ja ansainnut sillä ainoan palkkansa. Sitä Hannu säilyttää kassakaapissaan. Hannu häpeää sitä, koska se osoittaa, että hän on tehnyt töitä edes kerran. Hannu tosin ei edes tarvitse töitä, koska hän pärjää hyvin pelkällä onnella. Hannu Hanhi voi olla (tarinasta riippuen) erittäin isotteleva, toisia ärsyttävä ja röyhkeä. Toisaalta hänet esitetään joskus myös ihan mukavana ja tavanomaisena hanhena. Ensiksi mainitut piirteet ovat usein kuvassa, kun Hannu kuvataan Akua vastaan. Useimmiten Hannu on ikävä Akua kohtaan (ja Aku Hannua), mutta poikkeavia tapauksiakin toki on.
Kaikki Aku Ankan lukijat tuntevat varmasti Hannu Hanhen, Aku Ankan onnekkaan serkun. Hannu on ollut Aku Ankan maailmassa mukana jo vuodesta 1948, ja jo silloin alkoi hänen ja Akun kilpailu milloin mistäkin asioista. Yleensä Aku ja Hannu eivät juurikaan pidä toisistaan. Melko harvoissa tarinoissa he ovat kuitenkin tehneet (tai joutuneet tekemään) yhteistyötä jonkin asian ratkaisemiseksi. Monesti vaikutteena yhteistyölle on ollut Iines Ankka, joka ei liiemmälti pidä Akun ja Hannun nahistelusta.
Ehkäpä tunnetuin ankkapiirtäjä -ja käsikirjoittaja Carl Barks keksi Hannu Hanhen vuonna 1947, mutta ensiesiintyminen tapahtui vuoden 1948 puolella tarinassa Wintertime Wager. Suomeksi tarinan nimi on Se parhaiten nauraa... ja se julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuoden 1952 alussa. Tarina on julkaistu uudelleen lukuisia kertoja, Aku Ankka - lehdessä viimeksi vuonna 2008.
Tarinassa Se parhaiten nauraa... Hannu saapui Akun talolle talven kylmimpänä päivänä ja kertoi ottavansa sen itselleen, ellei Aku ui jäätyneessä Karhujärvessä kyseisenä päivänä. Aku oli tehnyt lupauksen avantouinnistaan edellisen kesän kuumimpana päivänä. Aku ei suostunut uimaan, mutta hänen talonsa pelastui, koska Iines Ankka saapui paikalle mukanaan todistus, jonka mukaan Hannu oli luvannut juoda melkoisen määrän mehua panoksena Akun talosta. Myöskään Hannu ei saanut lupaamaansa mehumäärää juotua, joten Aku sai pitää talonsa.
Jo tässä ensimmäisessä tarinassa saatiin selviä viitteitä, mitä tuleman pitää Akun ja Hannun suhteen. Hannu kuvattiin heti ärsyttävänä ja hänestä tuli Akulle kilpailija. Hannun onnesta ei vielä tarinassa Se parhaiten nauraa... tai parissa seuraavassa mainittu, Hannun satumainen onni tuli kuvaan myöhemmin.
Hannu Hanhi kuvattiin alkupään tarinoissa ulkoisesti melko lailla erilaiseksi kuin nykyään. Toki hänestä samojakin piirteitä löytyy. Hannu piirrettiin pidemmäksi ja suuremmaksi kuin Aku ja muut ankat. Oikeastikihan hanhet ovat ankkoja kookkaampia. Hannun nokka oli aiemmin vielä pidempi kuin nykyään, tosin se on vieläkin mielestäni hieman pidempi kuin ankoilla. Hannun nokka on kuitenkin kapeampi kuin Akulla ja kumppaneilla. Myös Hannun kiharaisten hiusten muoto ja pää yleensäkin on kokenut muutosta. Aiemmin Hannun hiukset olivat suoremmat, joskin hieman kiharaiset. Nykyiset pystymmät ja kiharaisemmat hiukset ovat väriltään kultaan vivahtavan keltaiset. Hiusten etuosassa on usein suuri pyörre. Hannu muutettiin ankkojen kanssa samankokoiseksi kustantajan vaatimuksesta. Jos verrataan Hannua vaikkapa alkuaikojen Roope-setään ja Akuun, kaikki ovat olleet aluksi erinäköisiä kuin nykyään.
Hannu Hanhi on varmasti yksi Ankkalinnan keikarimaisista ilmestyksistä pukeutumistyyliltään. Roope Ankan tavoin Hannu pitää räpylöissään nilkkaimia, joita hienot miehet käyttävät. Hannun nilkkaimet ovat usein siniset, vihreät tai punaiset, useimmiten ensimmäisenä mainitun väriset. Hänellä on tarinasta riippuen vihreä tai punainen takki, jonka alla on yleensä valkoinen paita. On toki nähty myös valkoista, keltaista, punaista tai vihreää alupaitaa. Kaulassaan Hannulla on Akun tavoin rusetti. Hannun rusetin väri on punainen, mutta muitakin värejä on tietysti nähty. Muun muassa mustaa rusettia on nähty Hannun kaulassa erityisesti hahmon alkuaikoina. Lisäksi rusetti on ollut vihreä tai sininen. Hannulla oli alkuaikoina myös sininen takki. Hannu Hanhen hattu on yleensä harmaa, mutta joskus myös punainen tai vihreä. Hän omistaa myös kävelykepin, joka on tietysti paljon kalliimpi ja hienompi kuin Roope-sedän kävelykeppi. Keikari-Hannu ei kuitenkaan käytä nykyisissä tarinoissa kävelykeppiään juuri lainkaan. Hannun pukeutumistyyli ei ole kovin paljoa muuttunut hahmon kehityksen aikana, hän on aina pukeutunut pröystäilevästi. Hänellä on aina ollut hienot vaatteet yllään. Värityksen muutokset johtuvat kai enimmäkseen tarinan julkaisijasta. Erityisesti italialaistarinat eroavat värimaailmallaan melko selvästi Egmontin sekä hollantilaisten tarinoiden värityksestä.
Hannu Hanhen äidin nimi on Dora Ankka ja isä puolestaan on Hjalmar Hanhi. Hannun sukunimeksi tuli Hanhi isänsä sukunimen mukaan. Hannu on Doran ja Hjalmarin ainoa lapsi. Jo Hannun äiti Dora kuvattiin onnekkaana ja hänen onnensa periytyi edelleen Hannulle. Hannulla on monia sukulaisia, vaikka sisaruksia ei olekaan. Hänen tunnetuimmat serkkunsa ovat tietenkin Aku Ankka ja Touho Ankka. Akun kanssa Hannu ei tule toimeen kovin hyvin, Touhoa taas nähdään harvoin Hannu-tarinoissa. Kuitenkin Touhon ja Hannun välit ovat yleensä paremmat kuin Akun ja Hannun välit. Kaino-Vieno eli Mummo Ankka on Hannun isoäiti. Mummon mies Hepsu Ankka on luonnollisesti hänen isoisänsä. Akun isä Aaron Ankka puolestaan on Hannun eno. Roope Ankka on joskus luvannut perintöä Hannulle, vaikka he kaksi eivät taida mitään sukua ollakaan.
Hannun onnelle ei liene esitetty alunperin minkäänlaista selitystä. Hänestä vain tehtiin onnekas. Hannun onni ei johdu ainakaan hevosenkengistä, jäniksenkäpälistä tai neliapiloista, vaikka ne ovatkin onnen symboleja ja joita myös Hannulla on kodissaan. Yksi selitys Hannun onnekkuudelle löytyy Don Rosan tekemästä tarinasta Kolmoistikliaisen merkki (The Sign Of The Triple Distelfink). Tarinassa kerrotaan takautumana, että Hannun äidin Dora Ankan syntyessä Mummon ja Hepsu Ankan maatilan latoa maalaava maalari maalaa latoon kolminkertaisen onnea tuovan tikliaisen merkin. Merkki tuotti onnea Doralle ja Hannun syntyessä samainen huikea onnekkuus periytyi myös hänelle. Tarinassa tikliaisen merkki myös suojaa salaman iskun Hannuun. Aku puolestaan saa sähköiskun yrittäessään aiheuttaa sellaista Hannulle. Tästä Rosan tarinasta voidaan päätellä, että Hannu oli onnekas jo lapsena, kun taas Aku oli jo silloin melko epäonninen.
Onnekkuutta ei voida kuitenkaan sanoa mitenkään luonteenpiirteeksi, onni tulee jostain muualta. Hannun on luonteeltaan erittäin laiska henkilö. Hän on tehnyt työtä kerran elämässään ja ansainnut sillä ainoan palkkansa. Sitä Hannu säilyttää kassakaapissaan. Hannu häpeää sitä, koska se osoittaa, että hän on tehnyt töitä edes kerran. Hannu tosin ei edes tarvitse töitä, koska hän pärjää hyvin pelkällä onnella. Hannu Hanhi voi olla (tarinasta riippuen) erittäin isotteleva, toisia ärsyttävä ja röyhkeä. Toisaalta hänet esitetään joskus myös ihan mukavana ja tavanomaisena hanhena. Ensiksi mainitut piirteet ovat usein kuvassa, kun Hannu kuvataan Akua vastaan. Useimmiten Hannu on ikävä Akua kohtaan (ja Aku Hannua), mutta poikkeavia tapauksiakin toki on.
Niketin
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 594 -
13.11.2009 klo 17:49:50
Tonni, tämä oli ehkä tässä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Hannu Hanhi on kuuluisa hahmo Aku Ankan maailmasta. Hannu asuu Ankkalinnassa, niin kuin melkein kaikki muutkin Aku Ankka-universumin hahmot. Hannu on kuuluisa onnestaan ja kerskailutaidoistaan. Hän osallistuu usein arvontoihin, lottoon, bingoon ja moneen muuhun tuuripeliin. Täydellisen tuurinsa avulla hän voittaa kaiken mihin osallistuu.
Hannu on kuuluisan ankkataiteilija Carl Barksin keksimä ja luoma hahmo. Hän teki ensiesiintymisensä maailmalla tarinassa ”Wintertime Wager” vuonna 1948 tammikuussa. Suomessa hän esiintyi ensimmäistä kertaa tarinassa ”Se parhaiten nauraa…” vuonna 1952, eli ensimmäisenä Aku Ankka-lehden julkaisuvuotena, jos esittelypainosta ei lasketa.
Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander. Gander tarkoittaa urospuolista hanhea.
Hannu on luotu olemaan täydellinen vastakohta Akun epäonnelle. Hänestä on tehty erittäin ärsyttävä, jotta lukija voisi samastua Akuun.
Hannusta on vaikea keksiä ikuisesti tarinoita ja jo nykyäänkin ne alkavat toistaa itseään.
Hannun äiti on ainakin Barksin ja Rosan mukaan Dora Ankka ja isä Hjalmar Hanhi. Hänen äitinsä oli aina ollut onnekas ja onni tarttui Hannuunkin.
Hannun onnen syntyperästä on keksitty monia eri tarinoita. Useiden mukaan hän syntyi onnellisten tähtien alla, kun taas Barksin ja Rosan mukaan Hannu oli onnekas jo pienenä ja hänen onnensa oli perinnöllistä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Hannu Hanhi on kuuluisa hahmo Aku Ankan maailmasta. Hannu asuu Ankkalinnassa, niin kuin melkein kaikki muutkin Aku Ankka-universumin hahmot. Hannu on kuuluisa onnestaan ja kerskailutaidoistaan. Hän osallistuu usein arvontoihin, lottoon, bingoon ja moneen muuhun tuuripeliin. Täydellisen tuurinsa avulla hän voittaa kaiken mihin osallistuu.
Hannu on kuuluisan ankkataiteilija Carl Barksin keksimä ja luoma hahmo. Hän teki ensiesiintymisensä maailmalla tarinassa ”Wintertime Wager” vuonna 1948 tammikuussa. Suomessa hän esiintyi ensimmäistä kertaa tarinassa ”Se parhaiten nauraa…” vuonna 1952, eli ensimmäisenä Aku Ankka-lehden julkaisuvuotena, jos esittelypainosta ei lasketa.
Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander. Gander tarkoittaa urospuolista hanhea.
Hannu on luotu olemaan täydellinen vastakohta Akun epäonnelle. Hänestä on tehty erittäin ärsyttävä, jotta lukija voisi samastua Akuun.
Hannusta on vaikea keksiä ikuisesti tarinoita ja jo nykyäänkin ne alkavat toistaa itseään.
Hannun äiti on ainakin Barksin ja Rosan mukaan Dora Ankka ja isä Hjalmar Hanhi. Hänen äitinsä oli aina ollut onnekas ja onni tarttui Hannuunkin.
Hannun onnen syntyperästä on keksitty monia eri tarinoita. Useiden mukaan hän syntyi onnellisten tähtien alla, kun taas Barksin ja Rosan mukaan Hannu oli onnekas jo pienenä ja hänen onnensa oli perinnöllistä.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 595 -
13.11.2009 klo 19:58:00
La-su poissa ja motivaatio eksynyt.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu
Hannu Hanhi on Akkarissa esiintyvä hanhi, joka kuvataan erittäin onnekkaana. Hannu on Akun serkku, ja siitäkään huolimatta he eivät siedä toisiaan.
Carl Barks on luonut Hannun hieman ennen 1950-lukua. Suomessa Hannu tavattiin ensimmäistä kertaa muutama vuosi myöhemmin. Hannun ensimmäinen esiintyminen tapahtui tarinassa Se parhaiten nauraa..., jossa hän, kuten niin usein muissakin tarinoissa, taisteli jostain Akun kanssa. Tarina nähtiin viimeksi Akkarissa viime vuonna. Carl Barks loi Hannun Akun serkuksi. Don Rosan sukupuun mukaan Hannu on Hjalmar Hanhen ja Dora Ankan lapsi. Hannu oli heidän ainoa lapsensa.
Ensiesiintymistarinassaan Hannu ja Aku olivat isotelleet toinen toisilleen, mutta sitä ei näytetty. Aku oli väittänyt voivansa uida järvellä keskellä talvea ja Hannu voivansa juoda todella paljon mehua. Panoksena oli Akun talo, ja koska kumpikaan ei onnistunut, Aku sai pitää talonsa.
Hannu on tarinoiden mukaan koko maailman onnekkain henkilö, ja hän onnistuukin melkein kaikessa mihin ryhtyy. Hannu muun muassa voittaa kaikki kilpailut ja saa aina kaiken mitä tarvitsee. Syytä siihen ei ole selitetty kovin tarkasti. Monessa tarinassa siihen on kerrottu jokin syy, mutta syitä on ollut monia, joten mitään selitystä ei siksi voi sanoa ainoaksi oikeaksi. Useimmiten käytetty syy on se, että Hannu on syntynyt oikeiden tähtien alla.
Hannu pukeutuu mielestäni todella omahyväisesti, pröystäilevästi. Hannulla on paita, jonka väri vaihtelee. Paidan väri on joko punainen, valkoinen tai vihreä. Väri on useimmiten vihreä. Lisäksi Hannu käyttää nilkkaimia, kuten Roope Ankkakin. Hannun hattu on harmaa, käytännössä poikkeuksetta. Nilkkaimet ovat väriltään siniset. Hannu(kin) käyttää myös rusettia. Rusetti on väriltään punainen. Joissain tarinoissa Hannulla on lisäksi vielä yksi Roopemainen piirre. Edellämainittu piirre on kävelykeppi. Varsinkin Carl Barksin vanhoissa tarinoissa Hannulla on kävelykeppi.
Hannun luonteen vallitseva asia on laiskuus, ja Hannusta onkin luotu todella laiska. Se, että hän ei ole koskaan (paitsi yhdessä tarinassa, jota häpeää paljon) tehnyt työtä, kuvaa todella hyvin Hannun laiskuutta. Hän luottaa siihen, että saa kaiken tarpeellisen onnensa ansiosta, jonka takia Hannusta on tullut äärettömän laiska. Hän tuskin osaa edes kuoria perunaa. Hannu on myös onnensa takia todella isotteleva. Hannun onni on siis myös haitannut häntä, selkeästi, koska hänen luonteidensa (jotka johtuvat onnesta) takia hänestä ei pidetä paljoa. Hannu on todella isotteleva varsinkin Akua koskaan, koska Aku on hänen täydellinen vastakohtansa, josta johtuen he todellakin inhoavat toisiaan. Aku on täysin päinvastainen kuin Hannu, minkä takia kumpikaan ei voi pitää kummastakaan. Laiskuus ja isottelu ovat olleet Hannun ominaisuuksia jo hänestä kertovien tarinoiden alusta alkaen, sillä molemmat yhdistetään helposti Hannun toiseen ominaisuuteen, siihen, että on jollain tavalla muita parempi. Hannulla tuota toteuttaa ilmiömäinen onni.
Hannun onnelle ei ole kerrottu kunnollista syytä, mutta monet eri käsikirjoittajat ovat vetäneet sille omat syynsä. Se on ollut joko synnynnäistä tai se on tullut Hannun elämän varrella jolloin hän ei olisi ollut onnekas elämänsä alussa. Usein käytetty selitys on se, että Hannu on syntynyt jonkin onnentähden alla, koska tähdet ja muut samanlaiset asiat ovat asioita, joita käytetään usein Akkarissa. Lisäksi syinä käytetään monesti Hannun onnenkaluja, ja hän itsekin tuppaa joskus uskomaan, että ne tuovat hänelle onnea. Hannun onnen syyt niiden mielestä jotka uskovat sen tulleen hänen elämänsä aikana ovat ainakin hänen luonteenpiirteensä sekä hänen onnenkalunsa. Hannun onnen syyt ovat siis vaihtelevia, mutta tarinoissa eniten käytetään sitä, että onni on synnynnäistä. Se johtuu siitä, että muuten ei keksittäisi uskottavia syitä sille, että muut eivät ole onnekkaita (tai yritä saada onnea). Joskus tosin onnen syinä käytetään esimerkiksi neliapiloita tai muita taikakaluja. Neliapilat ovat kuitenkin useimmiten käytetty keino.
Hannun suhde muihin hahmoihin on vaihteleva, koska muut hahmot pitävät erilaisista asioista eikä heillä ole yhteistä käsitystä Hannusta kuten esimerkiksi Akusta on. Hannun ja Iineksen suhde löytyy muualta viestistäni. Aku ja Hannu vihaavat toisiaan, koska he ovat täysiä vastakohtia, jonka takia he eivät ole voineet pitää toisistaan. Roopen ja Hannun suhteet eivät myöskään ole lämpimät, koska Hannu ei arvosta asioita joita Roope arvostaa ja koska Hannu ei itse hanki elantoaan vaan saa sen ilmaiseksi onnensa ansiosta. Hannun suhteet muihin hahmoihin ovat vaihtelevia, koska muut arvostavat niin vaihtelevia asioita.
Hannusta kertovia yksisivuisia tarinoita ei oikein ole, koska Hannussa ei ole niin paljoa asioita, jotka saavat ihmiset nauramaan. Yksisivuisten tarinoiden idea on saada ihmiset nauramaan. Vaikka Hannu on joissain olosuhteissa hauska, ei hänestä ole naurattajaksi, josta johtuen yksisivuiset tarinat joissa hän on mukana vaativat aina jotain muuta mukaansa. Hannusta kertova huumori perustuu lähinnä vahingoniloon Akusta ja täydellisyyteen (joka on selkeä raja-arvo, jotka usein luovat huumoria), joten pelkästä Hannusta on todella hankala saada aikaan huumoria. Yksisivuisten tarinoiden idea on pelkkä huumori, josta johtuen ei Hannusta ole tehty yksisivuisia ottamatta muutamaa poikkeusta lukuun.
Hannusta on tehty poikkeuksellisen paljon niin sanottuja keskipituisia noin viiden sivun tarinoita, koska niihin hänen ominaisuutensa sopivat, sillä lyhyempiin tarinoihin hänen ominaisuutensa ovat liian pitkäveteiset, kun viisisivuisiin tarinoihin hän käy todella hyvin, koska niiden tarinoiden idea on siinä, että on olemassa jokin pieni juoni, johon on lisätty ominaisuuksia. Hannusta ei saa kovin suurta juonta, josta johtuen hänestä on helppoa tehdä pieni tarina. Hannun ominaisuudet tukevat selkeästi pieniä tarinoita, koska ne ovat todella yksipuoliset ja melko mitäänsanomattomat. Usein noin viisisivuiset tarinat ovat juuri senlaisia, sillä niihin ei keksitä kunnollista juonta. Yksi tärkeä syy Hannun vähäiselle suosiolle on se, että hänestä tehdyt tarinatkaan eivät kerää paljoa suosiota ja se ei (ainakaan aina) riipu pelkästään Hannusta. Viisisivuiset tarinat tarvitsisivat ainakin hahmojen vahvoja luonteenpiirteitä, jolloin tarinan voi saada tehtyä vain yhdellä hahmolla. Hannun kohdalla tuo toteutuu osittain, sillä hänellä on vahvoja luonteita, mutta siltikin on todella hankalaa tehdä tarinaa, jossa esiintyy vain hän. Hannusta on kuitenkin todella hankala tehdä muiden tarinatyyppien tarinoita, josta johtuen useimmat Hannu-aiheiset tarinat ovat pituudeltaan noin viisisivuisia.
Pitkiä Hannu-tarinoita on todella vähän, koska Hannun luonne ei sovi niihin, sillä pitkät tarinat tarvitsevat erilaisia asioita, kuten hahmon luonteen, josta lukijat pitävät ja johon he voivat samaistua, mitä Hannu ei todellakaan tarjoa. Lisäksi pitkiin tarinoihin täytyy keksiä jokin hyvä aihe, jota hahmon luonne tukee, eikä Hannun luonne tue käytännössä minkäänlaisia aiheita, josta johtuen hän ei sovellu pitkiin tarinoihin. Hannu tarvitsisi paljon muita hahmoja ja väittelyjä mukaan tarinoihinsa, mutta pitkissä tarinoissa on todella harvoin niitä, koska silloin tarina jää helposti junnaamaan paikoilleen, jolloin tarinasta tulee roskaa. Sen takia Hannusta ei ole tehty kuin muutama pitkä tarina tai moniosainen jatkotarina.
Hannusta tehdyissä tarinoissa aihe on lähes poikkeuksetta hänen onnensa, ja jos se ei ole aiheena, se on ainakin merkittävässä roolissa, sillä Hannussa ei ole melkein ollenkaan muita ominaisuuksia kuin ilmiömäinen onni ja sen mukana tuomansa ominaisuudet. Hannu on vain niin yksipuolinen hahmo. Hannu-tarinat, jotka kertoisivat muusta kuin hänen onnestaan, vaatisivat tuekseen Hannulle monia uusia vahvoja ominaisuuksia, koska tarinoiden pääidea on melkein aina verrannollinen päähahmon/päähahmojen sisältämiin ominaisuuksiin. Hannu on todella tylsä hahmo, josta johtuen hän on todella ominaisuukseton, ja hänestä kertovien tarinoidenkin aihe on tylsä.
Hannu seurustelee monissa tarinoissa Iineksen kanssa, olkoonkin, että niitä on vähemmän kuin tarinoita, joissa Iines ja Aku seurustelevat. Hannun ja Iineksen suhde on todella vaihteleva. Useimmiten se perustuu siihen, että Hannulla on jotain mitä Akulla ei ole, ja Hannu luulekin olevansa paljon parempi ja hurmaavampi kuin kaikki muut maailman henkilöt, vaikka Iines pitää hänestä luultavasti vain hänen onnensa tuomien hyödykkeiden ansiosta (joissain tarinoissa Hannu tosin tietää senkin). Iines on kuitenkin monesti kyllästynyt siihen, kuinka Hannu leveilee asioilla, mitä hänellä on ja yliluonnollisella onnellaan, josta johtuen Iines ja Aku seurustelevat usein. Hannu on voittanut Akun monesti johtuen Akun epäonnesta (ja samalla Hannun onnesta), mutta usein Iines on kuitenkin ollut ainoa asia, jossa Hannu on hävinnyt Akulle, sillä Iines on nähnyt Hannun läpi. Hannun ja Iineksen suhdetta ei siis aina ole, mutta monissa tarinoissa se on olemassa. Se onkin yksi Hannu-tarinoiden pääaihe, jos onnea ei oteta lukuun. Siitä on tarinoihin saatu myös paljon väittelyjä ja Akun ja Hannun vastakkainasetteluja, koska molemmilla on sama tavoite. Hannun ja Iineksen suhde onkin siis vaikuttanut laajalti Hannu-tarinoihin.
Hannusta tehdyt tarinat toistavat lähes poikkeuksetta samaa kaavaa rakennepohjiltaan, perusideoiltaan. Ne ovat melkein aina tehty sillä periaatteella, että Hannu haastaa jonkun johonkin (tai hänet haastetaan) ja Hannu käyttää onneaan selkeästi apunaan. Melkein jokainen tarina on tehty tämän kaavan mukaan, tosin aina se ei näy aivan suoraan tarinasta. Esimerkiksi tarinoissa, joissa Aku ja Hannu taistelevat Iineksestä, Aku on haastanut Hannun taistoon Iineksestä (tai päinvastoin). Lisäksi monissa tarinoissa Hannu on haastettu taisteluun onnekkuudesta. Itse muistan vain kaksi tarinaa joissa Hannu on hävinnyt: Eräässä tarinassa Aku käytti Pellen keksimää ranneketta joka tuo onnekkuutta apunaan; Eräässä tarinassa eräs henkilö voitti Hannun suuressa onnekkuuskilpailussa, mutta vaikka Hannu hävisikin, hänellä oli silti parempi tuuri, koska hänen sijoittuessaan toiseksi hän ei joutunut töihin. Hannu-tarinat nojaavat onneen myös muutenkin kuin kilpailujen muodossa, sillä melkein aina Hannu käyttää onneaan apunaan. Esimerkiksi hänen tavallisesta elämästään on saatu aikaan muutama (todella tylsä) tarina, ja niissä kuvattiin melkein pelkästään Hannun onnea, joka teki tarinoista ennennäkemättömän tylsiä. Tarinat olivat myös itseään toistavia. Hannu-tarinat ovat liittyneet onneen myös muissa muodoissa, kuten sen hyväksikäyttämisellä. Eräässä tarinassa Milla yritti ryöstää Roopen ensilanttia Hannun avulla tekemällä hänet epäonnekkaaksi poistamalla onnen ja sitten esittämällä rakastunutta, ja Hannun mentyä töihin Roopelle pääsi Milla lähelle ensilanttia. Se on yksi kaikkien aikojen parhaista (ja ainoista hyvistä) Hannu-tarinoista, koska siinä onneen otettiin eri näkökulma. Kyseessäoleva tarina ansaitsee kunniapaikan tarinoiden parhaimmistossa, koska se sai hankalasta hahmostakin todella hyvän tarinan. Hannu-tarinat liittyvätkin siis melkein aina onneen jossain muodossa, mikä ei ole hyvä asia tarinoille.
Hannusta on tehty jo selkeästi liikaa tarinoita. Se on mahdollista koska Hannu-aiheiset tarinat toistavat itseään johtuen Hannun surkeista ja yksipuoleisista luonteenpiirteistä. Sen takia tarinat muistuttavat todella paljon toisiaan, josta johtuen niitä on jo selkeästi liikaa ja niihin alkaa kyllästyä. Suurin syy sille, että joihinkin tarinoihin kyllästyy, on se, että niillä on sama aihe ja että ne ovat todella lähellä toisiaan (kuten Hannu-aiheiset tarinat). Käsikirjoittajat haluavat tehdä silloin tällöin Hannu-aiheisia tarinoita, mutta kun kaikki tekevät niitä silloin tällöin ja ne ovat todella lähellä toisiaan ideoiltaan ja rakenteeltaan, niitä tulla tupsahtelee melkein koko ajan ja tasaisin väliajoin, josta johtuen niihin on helppo kyllästyä. Kyllästymättömyys vaatisi ainakin sen, että ne olisivat täysin erilaisia rakeenteeltaan. Tarinoihin kyllästytään, koska niiden rakenteet ovat todella lähellä toisiaan, elleivät jopa täysin samanlaisia, eikä Hannusta edes saakaan kovin paljoa erilaisia tarinoita.
Yhteenveto: Carl Barks loi Hannun noin 1950-luvulla. Hannu kuvataan laiskana ja isottelevana ja hänen onnensa on yliluonnollinen. Hannusta tehdään varsinkin noin viisisivuisia tarinoita ja hänestä kertovia tarinoita on jo liikaakin, koska ne toistavat itseään, koska Hannusta ei saa monipuolisia tarinoita. Käsikirjoittajat eivät ole yhtä mieltä siitä, onko Hannun onni synnynnäistä vaiko tullut hänelle elämänsä varrella. Hannun ja muiden väliset suhteet ovat vaihtelevia.
~kirja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu
Hannu Hanhi on Akkarissa esiintyvä hanhi, joka kuvataan erittäin onnekkaana. Hannu on Akun serkku, ja siitäkään huolimatta he eivät siedä toisiaan.
Carl Barks on luonut Hannun hieman ennen 1950-lukua. Suomessa Hannu tavattiin ensimmäistä kertaa muutama vuosi myöhemmin. Hannun ensimmäinen esiintyminen tapahtui tarinassa Se parhaiten nauraa..., jossa hän, kuten niin usein muissakin tarinoissa, taisteli jostain Akun kanssa. Tarina nähtiin viimeksi Akkarissa viime vuonna. Carl Barks loi Hannun Akun serkuksi. Don Rosan sukupuun mukaan Hannu on Hjalmar Hanhen ja Dora Ankan lapsi. Hannu oli heidän ainoa lapsensa.
Ensiesiintymistarinassaan Hannu ja Aku olivat isotelleet toinen toisilleen, mutta sitä ei näytetty. Aku oli väittänyt voivansa uida järvellä keskellä talvea ja Hannu voivansa juoda todella paljon mehua. Panoksena oli Akun talo, ja koska kumpikaan ei onnistunut, Aku sai pitää talonsa.
Hannu on tarinoiden mukaan koko maailman onnekkain henkilö, ja hän onnistuukin melkein kaikessa mihin ryhtyy. Hannu muun muassa voittaa kaikki kilpailut ja saa aina kaiken mitä tarvitsee. Syytä siihen ei ole selitetty kovin tarkasti. Monessa tarinassa siihen on kerrottu jokin syy, mutta syitä on ollut monia, joten mitään selitystä ei siksi voi sanoa ainoaksi oikeaksi. Useimmiten käytetty syy on se, että Hannu on syntynyt oikeiden tähtien alla.
Hannu pukeutuu mielestäni todella omahyväisesti, pröystäilevästi. Hannulla on paita, jonka väri vaihtelee. Paidan väri on joko punainen, valkoinen tai vihreä. Väri on useimmiten vihreä. Lisäksi Hannu käyttää nilkkaimia, kuten Roope Ankkakin. Hannun hattu on harmaa, käytännössä poikkeuksetta. Nilkkaimet ovat väriltään siniset. Hannu(kin) käyttää myös rusettia. Rusetti on väriltään punainen. Joissain tarinoissa Hannulla on lisäksi vielä yksi Roopemainen piirre. Edellämainittu piirre on kävelykeppi. Varsinkin Carl Barksin vanhoissa tarinoissa Hannulla on kävelykeppi.
Hannun luonteen vallitseva asia on laiskuus, ja Hannusta onkin luotu todella laiska. Se, että hän ei ole koskaan (paitsi yhdessä tarinassa, jota häpeää paljon) tehnyt työtä, kuvaa todella hyvin Hannun laiskuutta. Hän luottaa siihen, että saa kaiken tarpeellisen onnensa ansiosta, jonka takia Hannusta on tullut äärettömän laiska. Hän tuskin osaa edes kuoria perunaa. Hannu on myös onnensa takia todella isotteleva. Hannun onni on siis myös haitannut häntä, selkeästi, koska hänen luonteidensa (jotka johtuvat onnesta) takia hänestä ei pidetä paljoa. Hannu on todella isotteleva varsinkin Akua koskaan, koska Aku on hänen täydellinen vastakohtansa, josta johtuen he todellakin inhoavat toisiaan. Aku on täysin päinvastainen kuin Hannu, minkä takia kumpikaan ei voi pitää kummastakaan. Laiskuus ja isottelu ovat olleet Hannun ominaisuuksia jo hänestä kertovien tarinoiden alusta alkaen, sillä molemmat yhdistetään helposti Hannun toiseen ominaisuuteen, siihen, että on jollain tavalla muita parempi. Hannulla tuota toteuttaa ilmiömäinen onni.
Hannun onnelle ei ole kerrottu kunnollista syytä, mutta monet eri käsikirjoittajat ovat vetäneet sille omat syynsä. Se on ollut joko synnynnäistä tai se on tullut Hannun elämän varrella jolloin hän ei olisi ollut onnekas elämänsä alussa. Usein käytetty selitys on se, että Hannu on syntynyt jonkin onnentähden alla, koska tähdet ja muut samanlaiset asiat ovat asioita, joita käytetään usein Akkarissa. Lisäksi syinä käytetään monesti Hannun onnenkaluja, ja hän itsekin tuppaa joskus uskomaan, että ne tuovat hänelle onnea. Hannun onnen syyt niiden mielestä jotka uskovat sen tulleen hänen elämänsä aikana ovat ainakin hänen luonteenpiirteensä sekä hänen onnenkalunsa. Hannun onnen syyt ovat siis vaihtelevia, mutta tarinoissa eniten käytetään sitä, että onni on synnynnäistä. Se johtuu siitä, että muuten ei keksittäisi uskottavia syitä sille, että muut eivät ole onnekkaita (tai yritä saada onnea). Joskus tosin onnen syinä käytetään esimerkiksi neliapiloita tai muita taikakaluja. Neliapilat ovat kuitenkin useimmiten käytetty keino.
Hannun suhde muihin hahmoihin on vaihteleva, koska muut hahmot pitävät erilaisista asioista eikä heillä ole yhteistä käsitystä Hannusta kuten esimerkiksi Akusta on. Hannun ja Iineksen suhde löytyy muualta viestistäni. Aku ja Hannu vihaavat toisiaan, koska he ovat täysiä vastakohtia, jonka takia he eivät ole voineet pitää toisistaan. Roopen ja Hannun suhteet eivät myöskään ole lämpimät, koska Hannu ei arvosta asioita joita Roope arvostaa ja koska Hannu ei itse hanki elantoaan vaan saa sen ilmaiseksi onnensa ansiosta. Hannun suhteet muihin hahmoihin ovat vaihtelevia, koska muut arvostavat niin vaihtelevia asioita.
Hannusta kertovia yksisivuisia tarinoita ei oikein ole, koska Hannussa ei ole niin paljoa asioita, jotka saavat ihmiset nauramaan. Yksisivuisten tarinoiden idea on saada ihmiset nauramaan. Vaikka Hannu on joissain olosuhteissa hauska, ei hänestä ole naurattajaksi, josta johtuen yksisivuiset tarinat joissa hän on mukana vaativat aina jotain muuta mukaansa. Hannusta kertova huumori perustuu lähinnä vahingoniloon Akusta ja täydellisyyteen (joka on selkeä raja-arvo, jotka usein luovat huumoria), joten pelkästä Hannusta on todella hankala saada aikaan huumoria. Yksisivuisten tarinoiden idea on pelkkä huumori, josta johtuen ei Hannusta ole tehty yksisivuisia ottamatta muutamaa poikkeusta lukuun.
Hannusta on tehty poikkeuksellisen paljon niin sanottuja keskipituisia noin viiden sivun tarinoita, koska niihin hänen ominaisuutensa sopivat, sillä lyhyempiin tarinoihin hänen ominaisuutensa ovat liian pitkäveteiset, kun viisisivuisiin tarinoihin hän käy todella hyvin, koska niiden tarinoiden idea on siinä, että on olemassa jokin pieni juoni, johon on lisätty ominaisuuksia. Hannusta ei saa kovin suurta juonta, josta johtuen hänestä on helppoa tehdä pieni tarina. Hannun ominaisuudet tukevat selkeästi pieniä tarinoita, koska ne ovat todella yksipuoliset ja melko mitäänsanomattomat. Usein noin viisisivuiset tarinat ovat juuri senlaisia, sillä niihin ei keksitä kunnollista juonta. Yksi tärkeä syy Hannun vähäiselle suosiolle on se, että hänestä tehdyt tarinatkaan eivät kerää paljoa suosiota ja se ei (ainakaan aina) riipu pelkästään Hannusta. Viisisivuiset tarinat tarvitsisivat ainakin hahmojen vahvoja luonteenpiirteitä, jolloin tarinan voi saada tehtyä vain yhdellä hahmolla. Hannun kohdalla tuo toteutuu osittain, sillä hänellä on vahvoja luonteita, mutta siltikin on todella hankalaa tehdä tarinaa, jossa esiintyy vain hän. Hannusta on kuitenkin todella hankala tehdä muiden tarinatyyppien tarinoita, josta johtuen useimmat Hannu-aiheiset tarinat ovat pituudeltaan noin viisisivuisia.
Pitkiä Hannu-tarinoita on todella vähän, koska Hannun luonne ei sovi niihin, sillä pitkät tarinat tarvitsevat erilaisia asioita, kuten hahmon luonteen, josta lukijat pitävät ja johon he voivat samaistua, mitä Hannu ei todellakaan tarjoa. Lisäksi pitkiin tarinoihin täytyy keksiä jokin hyvä aihe, jota hahmon luonne tukee, eikä Hannun luonne tue käytännössä minkäänlaisia aiheita, josta johtuen hän ei sovellu pitkiin tarinoihin. Hannu tarvitsisi paljon muita hahmoja ja väittelyjä mukaan tarinoihinsa, mutta pitkissä tarinoissa on todella harvoin niitä, koska silloin tarina jää helposti junnaamaan paikoilleen, jolloin tarinasta tulee roskaa. Sen takia Hannusta ei ole tehty kuin muutama pitkä tarina tai moniosainen jatkotarina.
Hannusta tehdyissä tarinoissa aihe on lähes poikkeuksetta hänen onnensa, ja jos se ei ole aiheena, se on ainakin merkittävässä roolissa, sillä Hannussa ei ole melkein ollenkaan muita ominaisuuksia kuin ilmiömäinen onni ja sen mukana tuomansa ominaisuudet. Hannu on vain niin yksipuolinen hahmo. Hannu-tarinat, jotka kertoisivat muusta kuin hänen onnestaan, vaatisivat tuekseen Hannulle monia uusia vahvoja ominaisuuksia, koska tarinoiden pääidea on melkein aina verrannollinen päähahmon/päähahmojen sisältämiin ominaisuuksiin. Hannu on todella tylsä hahmo, josta johtuen hän on todella ominaisuukseton, ja hänestä kertovien tarinoidenkin aihe on tylsä.
Hannu seurustelee monissa tarinoissa Iineksen kanssa, olkoonkin, että niitä on vähemmän kuin tarinoita, joissa Iines ja Aku seurustelevat. Hannun ja Iineksen suhde on todella vaihteleva. Useimmiten se perustuu siihen, että Hannulla on jotain mitä Akulla ei ole, ja Hannu luulekin olevansa paljon parempi ja hurmaavampi kuin kaikki muut maailman henkilöt, vaikka Iines pitää hänestä luultavasti vain hänen onnensa tuomien hyödykkeiden ansiosta (joissain tarinoissa Hannu tosin tietää senkin). Iines on kuitenkin monesti kyllästynyt siihen, kuinka Hannu leveilee asioilla, mitä hänellä on ja yliluonnollisella onnellaan, josta johtuen Iines ja Aku seurustelevat usein. Hannu on voittanut Akun monesti johtuen Akun epäonnesta (ja samalla Hannun onnesta), mutta usein Iines on kuitenkin ollut ainoa asia, jossa Hannu on hävinnyt Akulle, sillä Iines on nähnyt Hannun läpi. Hannun ja Iineksen suhdetta ei siis aina ole, mutta monissa tarinoissa se on olemassa. Se onkin yksi Hannu-tarinoiden pääaihe, jos onnea ei oteta lukuun. Siitä on tarinoihin saatu myös paljon väittelyjä ja Akun ja Hannun vastakkainasetteluja, koska molemmilla on sama tavoite. Hannun ja Iineksen suhde onkin siis vaikuttanut laajalti Hannu-tarinoihin.
Hannusta tehdyt tarinat toistavat lähes poikkeuksetta samaa kaavaa rakennepohjiltaan, perusideoiltaan. Ne ovat melkein aina tehty sillä periaatteella, että Hannu haastaa jonkun johonkin (tai hänet haastetaan) ja Hannu käyttää onneaan selkeästi apunaan. Melkein jokainen tarina on tehty tämän kaavan mukaan, tosin aina se ei näy aivan suoraan tarinasta. Esimerkiksi tarinoissa, joissa Aku ja Hannu taistelevat Iineksestä, Aku on haastanut Hannun taistoon Iineksestä (tai päinvastoin). Lisäksi monissa tarinoissa Hannu on haastettu taisteluun onnekkuudesta. Itse muistan vain kaksi tarinaa joissa Hannu on hävinnyt: Eräässä tarinassa Aku käytti Pellen keksimää ranneketta joka tuo onnekkuutta apunaan; Eräässä tarinassa eräs henkilö voitti Hannun suuressa onnekkuuskilpailussa, mutta vaikka Hannu hävisikin, hänellä oli silti parempi tuuri, koska hänen sijoittuessaan toiseksi hän ei joutunut töihin. Hannu-tarinat nojaavat onneen myös muutenkin kuin kilpailujen muodossa, sillä melkein aina Hannu käyttää onneaan apunaan. Esimerkiksi hänen tavallisesta elämästään on saatu aikaan muutama (todella tylsä) tarina, ja niissä kuvattiin melkein pelkästään Hannun onnea, joka teki tarinoista ennennäkemättömän tylsiä. Tarinat olivat myös itseään toistavia. Hannu-tarinat ovat liittyneet onneen myös muissa muodoissa, kuten sen hyväksikäyttämisellä. Eräässä tarinassa Milla yritti ryöstää Roopen ensilanttia Hannun avulla tekemällä hänet epäonnekkaaksi poistamalla onnen ja sitten esittämällä rakastunutta, ja Hannun mentyä töihin Roopelle pääsi Milla lähelle ensilanttia. Se on yksi kaikkien aikojen parhaista (ja ainoista hyvistä) Hannu-tarinoista, koska siinä onneen otettiin eri näkökulma. Kyseessäoleva tarina ansaitsee kunniapaikan tarinoiden parhaimmistossa, koska se sai hankalasta hahmostakin todella hyvän tarinan. Hannu-tarinat liittyvätkin siis melkein aina onneen jossain muodossa, mikä ei ole hyvä asia tarinoille.
Hannusta on tehty jo selkeästi liikaa tarinoita. Se on mahdollista koska Hannu-aiheiset tarinat toistavat itseään johtuen Hannun surkeista ja yksipuoleisista luonteenpiirteistä. Sen takia tarinat muistuttavat todella paljon toisiaan, josta johtuen niitä on jo selkeästi liikaa ja niihin alkaa kyllästyä. Suurin syy sille, että joihinkin tarinoihin kyllästyy, on se, että niillä on sama aihe ja että ne ovat todella lähellä toisiaan (kuten Hannu-aiheiset tarinat). Käsikirjoittajat haluavat tehdä silloin tällöin Hannu-aiheisia tarinoita, mutta kun kaikki tekevät niitä silloin tällöin ja ne ovat todella lähellä toisiaan ideoiltaan ja rakenteeltaan, niitä tulla tupsahtelee melkein koko ajan ja tasaisin väliajoin, josta johtuen niihin on helppo kyllästyä. Kyllästymättömyys vaatisi ainakin sen, että ne olisivat täysin erilaisia rakeenteeltaan. Tarinoihin kyllästytään, koska niiden rakenteet ovat todella lähellä toisiaan, elleivät jopa täysin samanlaisia, eikä Hannusta edes saakaan kovin paljoa erilaisia tarinoita.
Yhteenveto: Carl Barks loi Hannun noin 1950-luvulla. Hannu kuvataan laiskana ja isottelevana ja hänen onnensa on yliluonnollinen. Hannusta tehdään varsinkin noin viisisivuisia tarinoita ja hänestä kertovia tarinoita on jo liikaakin, koska ne toistavat itseään, koska Hannusta ei saa monipuolisia tarinoita. Käsikirjoittajat eivät ole yhtä mieltä siitä, onko Hannun onni synnynnäistä vaiko tullut hänelle elämänsä varrella. Hannun ja muiden väliset suhteet ovat vaihtelevia.
~kirja
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 596 -
13.11.2009 klo 21:12:29
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.
Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä.
Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan mukaan Hannun hyvä onni on peräisin hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. Muutaman kerran hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.
Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Tosin ainakin kerran elämässään myös Hannu on joutunut tekemään töitä, ja tätä hän häpeää yli kaiken. Eräässä Barksin tarinassa Hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.
Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja Hannun keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia. Hannu ja Aku ovat vastakohtia toisilleen, ja luultavasti heidät alun perinkin luotiin toistensa vastakohdiksi, jotta tarinoihin saataisiin ääripäitä lisää.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.
Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Aku ja hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan. Toisinaan Akulla ja Hannulla saattaa olla ihan hyvätkin välit, ainakin silloin kun he eivät taistele Iineksestä. Eräässä tarinassa Aku ja hannu olivat jopa ylimmät ystävykset, erään oudon tapahtuman takia.
Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian.Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
usein Hannu-tarinat rakentuvat Hannun hyvän onnen ympärille. Lähes jokaisessa Hannu-tarinassa onnella on aina jokin rooli tarinan juonessa. Tämä on mielestäni tärkeää kun Hannusta on kyse.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Hannu-tarinoita on tehty melko paljon, ja useimmat niistä vähän toistavat itseään, eli monet ovat melko samanlaisia. Aina kuitenkin joku käsikirjoittaja keksii jonkun uuden juonen Hannu-tarinoihin, joten tulevaisuudessa, tullaan aina silloin tällöin näkemään aivan uudenkinlaisia hannu-tarinoita, vanhojen tuttujen lisäksi.
Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.
Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.
Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun.
Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.
Muilla hahmoilla on yleensäö tärkeä rooli Hannu-tarinoissa. Barks tehdessään tarinoita ei melkeinpä koskaan laittanut Hannua tarinan selväksi päähenkiläksi vaan esim. Aku Ankan. Myös monet muut, ihan nykyäänkin, tekevät samoin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy.
Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.
Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.
Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä.
Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan mukaan Hannun hyvä onni on peräisin hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. Muutaman kerran hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.
Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Tosin ainakin kerran elämässään myös Hannu on joutunut tekemään töitä, ja tätä hän häpeää yli kaiken. Eräässä Barksin tarinassa Hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.
Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja Hannun keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia. Hannu ja Aku ovat vastakohtia toisilleen, ja luultavasti heidät alun perinkin luotiin toistensa vastakohdiksi, jotta tarinoihin saataisiin ääripäitä lisää.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.
Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Aku ja hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan. Toisinaan Akulla ja Hannulla saattaa olla ihan hyvätkin välit, ainakin silloin kun he eivät taistele Iineksestä. Eräässä tarinassa Aku ja hannu olivat jopa ylimmät ystävykset, erään oudon tapahtuman takia.
Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian.Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
usein Hannu-tarinat rakentuvat Hannun hyvän onnen ympärille. Lähes jokaisessa Hannu-tarinassa onnella on aina jokin rooli tarinan juonessa. Tämä on mielestäni tärkeää kun Hannusta on kyse.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Hannu-tarinoita on tehty melko paljon, ja useimmat niistä vähän toistavat itseään, eli monet ovat melko samanlaisia. Aina kuitenkin joku käsikirjoittaja keksii jonkun uuden juonen Hannu-tarinoihin, joten tulevaisuudessa, tullaan aina silloin tällöin näkemään aivan uudenkinlaisia hannu-tarinoita, vanhojen tuttujen lisäksi.
Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.
Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.
Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun.
Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.
Muilla hahmoilla on yleensäö tärkeä rooli Hannu-tarinoissa. Barks tehdessään tarinoita ei melkeinpä koskaan laittanut Hannua tarinan selväksi päähenkiläksi vaan esim. Aku Ankan. Myös monet muut, ihan nykyäänkin, tekevät samoin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy.
Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 597 -
13.11.2009 klo 22:19:00
Vähän lisää. :)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Aku Ankka on tavattoman epäonninen, ainainen epäonnistuja ja ikuinen kakkonen. Ankkalinnassa on paljon vastakohtia (kuten Roope (rikas) <-> Aku (köyhä)). Näinpä Carl Barks keksi luoda myös näille Akun epäonnistumisille vastakohdan - Hannu Hanhen.
Hannu Hanhi on Aku Ankka -universumin suosituimpia ja toisaalta myös vihatuimpia hahmoja. Hän on ärsyttävä, onnekas ja ylimielinen hanhi.
Hannu teki debyyttinsä vuonna 1948 tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tarinassa Aku oli lyönyt Hannun kanssa vetoa siitä, että Aku pystyy talven kylmimpänä päivänä uimaan jäätyneessä Karhujärvessä. Muuten Hannu saisi Akun talon omistukseensa. Aku ei onnistunut uroteossaan kovasta yrityksestä huolimatta. Sitten kuitenkin paljastui, että myös Hannu oli myös lyönyt Akua vastaan vetoa pystyvänsä juomaan 40 litraa sitruunamehua, panoksena äsken mainittu Akun talo. Koska Hannukaan ei onnistunut haasteessa, sai Aku heti kotinsa takaisin. Kertomus on hauska, Barksin kuvitus on omaa luokkaansa (kuten aina), ja turhaa monimutkaisuutta ei ole.
"Se parhaiten nauraa" julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952.
Hannu oli heti ensimmäisestä tarinastaan lähtien ilkeä keikari. Nykyään hänet tunnetaan hyväonnisuudestaan - se on piirre, joka ei ilmaantunut hänelle aivan heti. Hannu on käsittämättömän onnekas, ja maailman onnekkain hanhi. Tuuri on ehdottomasti ensimmäinen asia, johon Hannu yhdistetään. Hannu on myös laiska, eikä halua tehdä työtä. Hän saa kaiken tarvitsemansa onnella. Rahaa Hannulla ei juurikaan yleensä ole, mutta kun hän sitä tarvitsee, sitä tippuu vaikka taivaasta. Yleensä Hannu saa kaiken tarvitsemansa arvonnoista ja muista vastaavista.
Vaikka Hannu karttaa yleensä työtä, kauan sitten hän on kuitenkin tehnyt sitä, jota hän häpeää paljon. Hän säilyttää työstä saamaansa palkkaa visusti kassakaapin syövereissä, eikä halua kenenkään tietävän asiasta tai itsensä muistelevan sitä.
Keikarimaisuudessaan Hannu on todella ärsyttävä. Kukaan ei pidä hänen onnestaan ja ylimielisestä tyylistään. Myös ärsyttävyyskin on siis Hannun luoteenpiirre.
Hannu tylsistyttää monet pröystäilevillä puheillaan ja jaarittelullaan. Usein esitetään, ettei hänellä ole myöskään lainkaan älynlahjoja, mutta se vaihtelee tarinoittain.
Hän pukeutuu luonteenpiirteidensä mukaisesti, erittäin tyylikkäästi ja hienostellen. Hänellä on (useimmiten vihreä) takki, keikarimainen harmaa hattu, siniset (tai joskus vihreät) nilkkaimet, sekä punainen rusetti. Don Rosa ja Carl Barks (sekä muutamat muut, kuten Daan Jippes) piirtävät/piirsivät Hannulle silloin tällöin kävelykepin, joka korostaa Hannun luonnetta entisestään. Keppi on ruskea ja siinä on keltainen hohtava nuppi.
Toisin kuin suurimmalla osalla muista ankkamaailman hahmoista, Hannulla on erittäin selkeästi näkyvä tukka. Hannun tukka on keltainen, ja hiukan kihara. Tukan etualalla on muhkea kiehkura.
Hän vastaa kooltaan ankkoja. Hannun ensimmäisessä tarinassa Barks piirsi kuitenkin hänet Akua isommaksi, hanhethan ovat ankkoja kookkaampia. Myöhemmin koko muuttui aavistuksen pienemmäksi. Muuten Hannussa ei vuosien varrella ole tapahtunut merkittäviä ulkoisia muutoksia.
Hannun nokka on pitempi ja suorempi, kuin ankkojen. Se kapenee tyvestä alkaen ja on hiukan kolmikulmainen. Siinä ei ole samanlaista "kyhmyä", kuten Akulla ja Roopella.
Genealogisesti Hannu on Akun ja Touhon serkku. Don Rosan sukupuussa hänet esitetään Hjalmar Hanhen ja Dora Ankan poikana. Hannulla ei ole lapsia, eikä myöskään yleensä lemmikkejä.
Hannulla on tyttöystävä - Iines Ankka, jonka kanssa hän ei kuitenkaan ole naimisissa. Hannu on seurustellut Iineksen kanssa kuitenkin jo pitkään. Ongelmana on vain, että Iines seukkaa myös Akun kanssa. Hannulla ja Akulla onkin usein riitoja siitä, kumpi saa olla Iineksen kanssa. He yrittävät kilvan miellyttää Iinestä.
Hannu seurustelee silloin tällöin myös muiden naisten kanssa, mutta yleensä ne suhteet jäävät lyhyiksi. Iineskin vihastuu usein Hannulle, sillä ei erityisemmin pidä hänen ainaisesta onnekkuudestaan.
Hannulla on usein pieniä ongelmia onnensa kanssa. Joskus hänen onnensa katoaa mystisesti (mutta ilmaantuu myöhemmin takaisin). Joskus hän on mielestään liian onnekas, ja haluaisi kovaa onnea voidakseen kokea myös epäonnistumisen.
Don Rosan esitti tarinassa "Kolmoistikliaisen merkki", että aina syntymäpäivinään Hannu olisi kamalan epäonninen. Tämä on täysin Don Rosan itse keksimä lisäpiirre. Kyseisessä kertomuksessa tämäkin asia kuitenkin korjaantui.
Hannu kuvataan usein maailman onnekkaimmaksi henkilöksi, mutta aina silloin tällöin hän saa haastajia. Kerran jos toisenkin Hanhivaarasta on ilmaantunut toinen erittäin onnekas henkilö, ja sen jälkeen Hannu ja tämä toinen tuurihaukka ovat kilpailleet vastakkain. Hannu vie useimmiten voiton.
Hannu ollaan kutsuttu myös jonkinlaisiin "Onnekkaiden olympialaisiin", joissa oli onnenmyyriä joka puolelta maailmaa.
Myös realistinen maailma on saanut Hannu Hanhesta eräänlaisia vaikutteita. Monia onnekkaita, kuten Ruotsin jääkiekkomaajoukkuetta, kutsutaan hannuhanhiksi.
Hannun onnekkudelle on kerrottu usein mitä erilaisimpia syitä. Usein onnen ajatellaan periytyneen Hannun onnekkaalta äidiltä, Doralta. Toisaalta hän sanoo usein syntyneensä onnellisten tähtien alla.
Yleensä Hannu-kertomusten loput ovat suhteellisen ennalta-arvattavia - Hannuhan se voittaa.
Mutta aina tulos ei ole kuitenkaan Hannun kannalta täysin odotettu. Barksin "Kilpapurjehdus Etelämerelle" on oiva esimerkki. Hannu ja Aku lähtevät kilvan etsimään ja pelastamaan Tyynellemerelle kadonnutta Roopea. Hannu on ensimmäisenä Roopen luona, mutta sitten selviääkin, että Roope ei todellakaan halunnut itselleen pelastajaa --> Aku pelastaa nahkansa ja Hannu saa kokea Roopen vihan.
Toki toisaalta usein Hannu myös onnistuu täydellisesti. Kertomuksessa "Kolmoistikliaisen merkki" Hannu saa itselleen ympärivuotisen onnen ja hänen toiveensa täyttyvät, kun Aku jää kuin nalli kalliolle.
Ison poikkeuksen tekevät Iines -tarinat, joissa Aku onnistuu Hannua paremmin jopa todella usein! Iines rakastaa Aku -ressukkaa, joka kokee jatkuvasti kovan onnen kolhuja, ei Hannua, jota onni suosii jatkuvasti.
Hannun onnenpotkujen kirjo on laaja. Hän käy usein päiväkävelyillä. Poiketessaan liikkeisiin, Hannu on lähes aina vaikkapa kymmenes tuhannes asiakas, ja saa hienon palkinnon. Hannulla on autotalli täynnä palkintoja. Useimmat niistä ovat täysin turhia, ja joitain hienojakaan kapistuksia hän ei ikinä käytä. Hannu on jopa melko pettynyt siihen, että hänellä on niin paljon tuuria, sillä hänen täytyy koko ajan rampata ovella vastaanottamassa palkintoja.
Hannu on melko suosittu hahmo, vaikkei olekaan kovin syvällinen. Hänestä on tehty tuhansia (yli 3 000) tarinoita, eli huomattavasti vähemmän kuin ankkauniversumin päähahmoista (Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope, Iines ja Pelle), mutta Hannua on kuitenkin käytetty paljon enemmän kuin monia muita ankkamaailman yleisiä hahmoja (esimerkiksi Mummo, Touho, Sudenpennut ja Kroisos). Hannua käsikirjoitetaan kaikissa maailmankolkissa suhteessa muihin hahmoihin melko saman verran. On paljon hyviä Hannu -tarinoita, mutta useimmat niistä ovat vanhan toistoa. Samat juonikaavat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen - Hannu menettää onnensa, mutta kappas vain, yhtäkkiä hän saa sen takaisin.
Englanniksi Hannu Hanhea nimitetään nimellä Gladstone Gander (Gander tarkoittaa hanhea, Gladstone on melko harvinainen englantilainen nimi). Italiaksi Hannua kutsutaan nimellä Gastone, ruotsiksi nimellä Aleksander Lukas, ja saksaksi nimi on Gustav Gans.
Eri käsikirjoittajien Hannu Hanhilla on melko isoja eroja.
Barks ei miltei ikinä piirtänyt Hannua ilman vastaparia Akua. Heillä oli aina jokin kilpailu - kenties he olivat lyöneet vetoa, kenties he etsivät kilvan aarretta, kenties he havittelivat jotakin palkintoa. Näissä kertomuksissa Hannulla on yleensä koko tarinan läpi onnea, mutta lopussa Aku vie voiton (esimerkiksi juuri aikaisemmin mainitsemani "Kilpapurjehdus Etelämerelle" on mainio esimerkki).
Uudemmissa kertomuksissa Hannussa on välillä tehty itsenäisempi hahmo. Kertomuksissa kuvataan välillä pelkästään Hannun elämää eikä vastakkainasettelua Aku-Hannu ole. Uudemmissa tarinoissa Hannu kuvataan usein tyhmänä kuin saapas (ei toki aina). Barks piti Hannua älykkyydeltään aivan Akun veroisena.
Don Rosa ei käytä kertomuksissaan kovin usein Hannua Hanhea. Ainoastaan kertomuksissa "Ankkalinnasta Lillehammeriin" ja "Kolmoistikliaisen merkki" Hannu on pääosassa. Kertomuksessa "Ankkalinnasta Lillehammeriin" on käytössä tuttu Barksin vastakkainasettelu. Hän tavoittelee Ankkalinnan talviolympiaedustusta kilvan Akua vastaan. Onni on hänelle myötäinen, mutta paikkaa ei kuitenkaan haluta myöntää hänelle pelkän viuhkan varjolla, joten Aku voittaa edustuksen. Tuttu tilanne - Hannu pärjää, mutta Aku vie voiton.
(Jatkuu...)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Aku Ankka on tavattoman epäonninen, ainainen epäonnistuja ja ikuinen kakkonen. Ankkalinnassa on paljon vastakohtia (kuten Roope (rikas) <-> Aku (köyhä)). Näinpä Carl Barks keksi luoda myös näille Akun epäonnistumisille vastakohdan - Hannu Hanhen.
Hannu Hanhi on Aku Ankka -universumin suosituimpia ja toisaalta myös vihatuimpia hahmoja. Hän on ärsyttävä, onnekas ja ylimielinen hanhi.
Hannu teki debyyttinsä vuonna 1948 tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tarinassa Aku oli lyönyt Hannun kanssa vetoa siitä, että Aku pystyy talven kylmimpänä päivänä uimaan jäätyneessä Karhujärvessä. Muuten Hannu saisi Akun talon omistukseensa. Aku ei onnistunut uroteossaan kovasta yrityksestä huolimatta. Sitten kuitenkin paljastui, että myös Hannu oli myös lyönyt Akua vastaan vetoa pystyvänsä juomaan 40 litraa sitruunamehua, panoksena äsken mainittu Akun talo. Koska Hannukaan ei onnistunut haasteessa, sai Aku heti kotinsa takaisin. Kertomus on hauska, Barksin kuvitus on omaa luokkaansa (kuten aina), ja turhaa monimutkaisuutta ei ole.
"Se parhaiten nauraa" julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952.
Hannu oli heti ensimmäisestä tarinastaan lähtien ilkeä keikari. Nykyään hänet tunnetaan hyväonnisuudestaan - se on piirre, joka ei ilmaantunut hänelle aivan heti. Hannu on käsittämättömän onnekas, ja maailman onnekkain hanhi. Tuuri on ehdottomasti ensimmäinen asia, johon Hannu yhdistetään. Hannu on myös laiska, eikä halua tehdä työtä. Hän saa kaiken tarvitsemansa onnella. Rahaa Hannulla ei juurikaan yleensä ole, mutta kun hän sitä tarvitsee, sitä tippuu vaikka taivaasta. Yleensä Hannu saa kaiken tarvitsemansa arvonnoista ja muista vastaavista.
Vaikka Hannu karttaa yleensä työtä, kauan sitten hän on kuitenkin tehnyt sitä, jota hän häpeää paljon. Hän säilyttää työstä saamaansa palkkaa visusti kassakaapin syövereissä, eikä halua kenenkään tietävän asiasta tai itsensä muistelevan sitä.
Keikarimaisuudessaan Hannu on todella ärsyttävä. Kukaan ei pidä hänen onnestaan ja ylimielisestä tyylistään. Myös ärsyttävyyskin on siis Hannun luoteenpiirre.
Hannu tylsistyttää monet pröystäilevillä puheillaan ja jaarittelullaan. Usein esitetään, ettei hänellä ole myöskään lainkaan älynlahjoja, mutta se vaihtelee tarinoittain.
Hän pukeutuu luonteenpiirteidensä mukaisesti, erittäin tyylikkäästi ja hienostellen. Hänellä on (useimmiten vihreä) takki, keikarimainen harmaa hattu, siniset (tai joskus vihreät) nilkkaimet, sekä punainen rusetti. Don Rosa ja Carl Barks (sekä muutamat muut, kuten Daan Jippes) piirtävät/piirsivät Hannulle silloin tällöin kävelykepin, joka korostaa Hannun luonnetta entisestään. Keppi on ruskea ja siinä on keltainen hohtava nuppi.
Toisin kuin suurimmalla osalla muista ankkamaailman hahmoista, Hannulla on erittäin selkeästi näkyvä tukka. Hannun tukka on keltainen, ja hiukan kihara. Tukan etualalla on muhkea kiehkura.
Hän vastaa kooltaan ankkoja. Hannun ensimmäisessä tarinassa Barks piirsi kuitenkin hänet Akua isommaksi, hanhethan ovat ankkoja kookkaampia. Myöhemmin koko muuttui aavistuksen pienemmäksi. Muuten Hannussa ei vuosien varrella ole tapahtunut merkittäviä ulkoisia muutoksia.
Hannun nokka on pitempi ja suorempi, kuin ankkojen. Se kapenee tyvestä alkaen ja on hiukan kolmikulmainen. Siinä ei ole samanlaista "kyhmyä", kuten Akulla ja Roopella.
Genealogisesti Hannu on Akun ja Touhon serkku. Don Rosan sukupuussa hänet esitetään Hjalmar Hanhen ja Dora Ankan poikana. Hannulla ei ole lapsia, eikä myöskään yleensä lemmikkejä.
Hannulla on tyttöystävä - Iines Ankka, jonka kanssa hän ei kuitenkaan ole naimisissa. Hannu on seurustellut Iineksen kanssa kuitenkin jo pitkään. Ongelmana on vain, että Iines seukkaa myös Akun kanssa. Hannulla ja Akulla onkin usein riitoja siitä, kumpi saa olla Iineksen kanssa. He yrittävät kilvan miellyttää Iinestä.
Hannu seurustelee silloin tällöin myös muiden naisten kanssa, mutta yleensä ne suhteet jäävät lyhyiksi. Iineskin vihastuu usein Hannulle, sillä ei erityisemmin pidä hänen ainaisesta onnekkuudestaan.
Hannulla on usein pieniä ongelmia onnensa kanssa. Joskus hänen onnensa katoaa mystisesti (mutta ilmaantuu myöhemmin takaisin). Joskus hän on mielestään liian onnekas, ja haluaisi kovaa onnea voidakseen kokea myös epäonnistumisen.
Don Rosan esitti tarinassa "Kolmoistikliaisen merkki", että aina syntymäpäivinään Hannu olisi kamalan epäonninen. Tämä on täysin Don Rosan itse keksimä lisäpiirre. Kyseisessä kertomuksessa tämäkin asia kuitenkin korjaantui.
Hannu kuvataan usein maailman onnekkaimmaksi henkilöksi, mutta aina silloin tällöin hän saa haastajia. Kerran jos toisenkin Hanhivaarasta on ilmaantunut toinen erittäin onnekas henkilö, ja sen jälkeen Hannu ja tämä toinen tuurihaukka ovat kilpailleet vastakkain. Hannu vie useimmiten voiton.
Hannu ollaan kutsuttu myös jonkinlaisiin "Onnekkaiden olympialaisiin", joissa oli onnenmyyriä joka puolelta maailmaa.
Myös realistinen maailma on saanut Hannu Hanhesta eräänlaisia vaikutteita. Monia onnekkaita, kuten Ruotsin jääkiekkomaajoukkuetta, kutsutaan hannuhanhiksi.
Hannun onnekkudelle on kerrottu usein mitä erilaisimpia syitä. Usein onnen ajatellaan periytyneen Hannun onnekkaalta äidiltä, Doralta. Toisaalta hän sanoo usein syntyneensä onnellisten tähtien alla.
Yleensä Hannu-kertomusten loput ovat suhteellisen ennalta-arvattavia - Hannuhan se voittaa.
Mutta aina tulos ei ole kuitenkaan Hannun kannalta täysin odotettu. Barksin "Kilpapurjehdus Etelämerelle" on oiva esimerkki. Hannu ja Aku lähtevät kilvan etsimään ja pelastamaan Tyynellemerelle kadonnutta Roopea. Hannu on ensimmäisenä Roopen luona, mutta sitten selviääkin, että Roope ei todellakaan halunnut itselleen pelastajaa --> Aku pelastaa nahkansa ja Hannu saa kokea Roopen vihan.
Toki toisaalta usein Hannu myös onnistuu täydellisesti. Kertomuksessa "Kolmoistikliaisen merkki" Hannu saa itselleen ympärivuotisen onnen ja hänen toiveensa täyttyvät, kun Aku jää kuin nalli kalliolle.
Ison poikkeuksen tekevät Iines -tarinat, joissa Aku onnistuu Hannua paremmin jopa todella usein! Iines rakastaa Aku -ressukkaa, joka kokee jatkuvasti kovan onnen kolhuja, ei Hannua, jota onni suosii jatkuvasti.
Hannun onnenpotkujen kirjo on laaja. Hän käy usein päiväkävelyillä. Poiketessaan liikkeisiin, Hannu on lähes aina vaikkapa kymmenes tuhannes asiakas, ja saa hienon palkinnon. Hannulla on autotalli täynnä palkintoja. Useimmat niistä ovat täysin turhia, ja joitain hienojakaan kapistuksia hän ei ikinä käytä. Hannu on jopa melko pettynyt siihen, että hänellä on niin paljon tuuria, sillä hänen täytyy koko ajan rampata ovella vastaanottamassa palkintoja.
Hannu on melko suosittu hahmo, vaikkei olekaan kovin syvällinen. Hänestä on tehty tuhansia (yli 3 000) tarinoita, eli huomattavasti vähemmän kuin ankkauniversumin päähahmoista (Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope, Iines ja Pelle), mutta Hannua on kuitenkin käytetty paljon enemmän kuin monia muita ankkamaailman yleisiä hahmoja (esimerkiksi Mummo, Touho, Sudenpennut ja Kroisos). Hannua käsikirjoitetaan kaikissa maailmankolkissa suhteessa muihin hahmoihin melko saman verran. On paljon hyviä Hannu -tarinoita, mutta useimmat niistä ovat vanhan toistoa. Samat juonikaavat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen - Hannu menettää onnensa, mutta kappas vain, yhtäkkiä hän saa sen takaisin.
Englanniksi Hannu Hanhea nimitetään nimellä Gladstone Gander (Gander tarkoittaa hanhea, Gladstone on melko harvinainen englantilainen nimi). Italiaksi Hannua kutsutaan nimellä Gastone, ruotsiksi nimellä Aleksander Lukas, ja saksaksi nimi on Gustav Gans.
Eri käsikirjoittajien Hannu Hanhilla on melko isoja eroja.
Barks ei miltei ikinä piirtänyt Hannua ilman vastaparia Akua. Heillä oli aina jokin kilpailu - kenties he olivat lyöneet vetoa, kenties he etsivät kilvan aarretta, kenties he havittelivat jotakin palkintoa. Näissä kertomuksissa Hannulla on yleensä koko tarinan läpi onnea, mutta lopussa Aku vie voiton (esimerkiksi juuri aikaisemmin mainitsemani "Kilpapurjehdus Etelämerelle" on mainio esimerkki).
Uudemmissa kertomuksissa Hannussa on välillä tehty itsenäisempi hahmo. Kertomuksissa kuvataan välillä pelkästään Hannun elämää eikä vastakkainasettelua Aku-Hannu ole. Uudemmissa tarinoissa Hannu kuvataan usein tyhmänä kuin saapas (ei toki aina). Barks piti Hannua älykkyydeltään aivan Akun veroisena.
Don Rosa ei käytä kertomuksissaan kovin usein Hannua Hanhea. Ainoastaan kertomuksissa "Ankkalinnasta Lillehammeriin" ja "Kolmoistikliaisen merkki" Hannu on pääosassa. Kertomuksessa "Ankkalinnasta Lillehammeriin" on käytössä tuttu Barksin vastakkainasettelu. Hän tavoittelee Ankkalinnan talviolympiaedustusta kilvan Akua vastaan. Onni on hänelle myötäinen, mutta paikkaa ei kuitenkaan haluta myöntää hänelle pelkän viuhkan varjolla, joten Aku voittaa edustuksen. Tuttu tilanne - Hannu pärjää, mutta Aku vie voiton.
(Jatkuu...)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 598 -
14.11.2009 klo 00:34:22
Perkuleen viikonlopun poissaolo pilaa koko osakilpailun ja samalla koko kauden. Osakilpailu on kuitenkin menossa, eikä mulla ole vielä juuri mitään kirjoitettuna - asialle on siis tehtävä jotain.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Akun serkku, Hannu Hanhi, englanninkieliseltä nimeltään Gladstone Gander, on eräällä tavalla Akun täysi vastakohta: Aku on tavattoman epäonninen, luultavasti maailman epäonnisin, kun serkkunsa Hannu on maailman onnekkain mies.
Hannu on monien muiden hahmojenkin tapaan itse Carl Barksin luoma. Barks käytti Hannua ensimmäisen kerran tarinassa ’’Se parhaiten nauraa…’’ vuonna 1948. Tarinassa Hannu saapuu joulupäivänä Akun talolle ja näyttää Akulle heinäkuussa tehtyä sopimusta, jonka mukaan Akun tulisi uida jäätyneessä Karhujärvessä joulupäivänä. Jos hän ei tätä tekisi, Hannu saisi Akun talon itselleen. Aku yrittää väittää vastaan, mutta joutuu suorittamaan tehtävän – ikävä kyllä häntä ei saa avantoon millään ja Aku joutuu antamaan talonsa Hannulle. Iines kuitenkin tulee pelastamaan päivän ja näyttää sopimusta, jonka mukaan Hannun tulisi juoda kaksi gallonaa sitruunamehua tunnissa – jos hän epäonnistuisi, hän antaisi Akulle tämän talon takaisin.. Hannu joi, mutta yritys ei päässyt edes puoleenväliin saakka, kun Hannu jo luovutti ja Aku sai talonsa takaisin.
Hannu on siis kuvattu alusta alkaen hyvin kerskailevana hahmona. Jos Hannu voittaa uuden urheiluauton, hänen on pakko päästä leuhkimaan siitä kaikille sukulaisilleen. Kuten ensiesiintymistarinassa tuli ilmi, Hannu luulee monesti myös olevansa kaikessa muita parempi, sillä luulee onnensa auttavan häntä loputtomiin – aina ei onni ole hänellekään myötä ja etenkin parisuhdeasioissa hän joutuu usein nielemään karvaan tappion.
Alkuaikoina Hannu oli ulkonäöltään jokseenkin erinäköinen kuin nykyään. Hänen nokkansa oli paljon nykyistä pidempi ja hän oli muutenkin kooltaan Akua selvästi pidempi. Nykyisin Hannun nokkaa on lyhennetty ja hänestä on tehty suunnilleen samanpituinen muiden lintujen (kuten ankkojen) kanssa. Hannun hiukset ovat aina olleet kullankeltaiset, mutta niiden ulkomuoto on hieman muuttunut alkuajoista – nykyään ne ovat enemmän kiharat ja enemmän pystyssä.
Hannun pukeutumistyyli on ensimmäisestä tarinasta lähtien ollut hyvin oma pröystäilevä ja asu kuvaakin hyvin Hannun luonnetta. Hannulla on päällään aina samantapainen nuttu kuin Roopellakin, mutta Hannulla se on enemmänkin juhlatakin tapainen. ’’Takin’’ väri on yleisimmin punainen, vihreä tai sininen. Vihreä on väreistä yleisin, mutta sinistä väriä käytettiin Hannun ensiesiintymisessä. Jaloissaan Hannulla on nilkkaimet, kuten Roopella – yleensä väriltään siniset tai punaiset, riippuen muiden vaatteiden väristä. Hannulla on usein päässään hattu, joka on lähes aina väriltään harmaa. Poikkeuksiakin kuitenkin on, sillä on hattu nähty sinisen ja punaisenkin väreissä. Joskus Hannun omahyväistä ja pröystäilevää luonnetta korostetaan vielä enemmän kävelykepillä, joka on hieman erilainen kuin Roopella, sillä siinä on mutkalla olevan pään sijasta pallo päässä. Hannun vaatetus on siis todella juhlava ja siisti, vuodenajasta välittämättä.
Hannu on kerskailevan ja omahyväisen luonteensa lisäksi tavattoman laiska henkilö. Hän ei koskaan tee töitä, vaan saa kaiken rahan ja ylipäänsä kaiken tarvitsemansa onnensa avulla – hänen tarvitsee uimarannallakin vain ojentaa kätensä, jolloin rannan yläpuolella lentävän aurinkovarjoja kuljettavan lentokoneen lastiruuma aukeaa ja aurinkovarjo putoaa suoraan hänen käteensä. Hannu kehuskelee aina, kuinka hän ei ole koskaan tehnyt töitä, vaan onni on antanut hänelle kaiken. Tosiasiassa Hannu on yhden ainoan kerran elämässään tehnyt rehellistä työtä ja työstä palkaksi saamaansa kolikkoa hän säilyttää kotonaan kassakaapissa. Hän häpeää tätä kolikkoa suunnattomasti ja siksi haluaakin pitää sen piilossa muilta. Eräässä tarinassa kuitenkin paljastui, että Hannu tekee myöhään iltaisin salaa ruumiillista työtä kasvimaansa parissa – hän kuitenkin halusi, ettei kukaan saisi sitä tietoonsa.
Hannulla on tyttöystävä, Iines Ankka, jonka kanssa hänellä on jonkinlainen on-off –suhde meneillään. Hannu vie Iineksen usein oopperaan, teatteriin tai hienoon ravintolaan syömään. Myös voitettuaan risteilyn ja ulkomaanmatkan kahdelle henkilölle, hän pyytää Iinestä lähtemään kanssaan. Hannun epäonneksi, myös hänen serkkunsa Aku seurustelee Iineksen kanssa ja pojat tappelevatkin jatkuvasti Iineksen suosiosta. Yleensä Hannu saa Iineksen puolelleen esittelemällä tälle jotain upouutta avoautoa, jonka on juuri voittanut – joskus Iines saattaa lähteä Hannun mukaan jopa kesken treffien Akun kanssa. Yleensä lopulta Iines kuitenkin kyllästyy Hannun seuraan, sillä tämä jaksaa kerskailla onnellaan ja morkata Akua – siksi Iines palaakin aina tarinan lopussa Akun luokse. Rakkausasiat onkin se ainoa juttu, joka Hannulla ei ole kovinkaan hyvällä mallilla, sillä siinä ei onni auta.
Hannu tunnetaan parhaiten hänen uskomattomasta onnestaan. Hän voittaa jokaisen arvonnan johon osallistuu, vaikka mukana olisi kymmenentuhatta muuta osallistujaa. Yleensä kaikki osallistujat kuitenkin perääntyvät jo nähdessään Hannun, sillä he tietävät häviävänsä, eivätkä halua turhaan hukata rahojaan. Hannu voittaa myös monesti arvontoja, joihin ei välttämättä ole edes osallistunut, tai joihin on osallistunut vahingossa. Siksi hänen ovikellonsa soi jatkuvasti kun lähetit tuovat hänelle rekalla aina uusia ja uusia palkintoja. Palkinnot voivat olla oikeastaan mitä vain, pokaali, kultakello, jokin huonekalu, ruokaa, uusi auto.. ihan mitä vain. Yleisin arpajaisvoitto taitaa kuitenkin olla upouusi urheiluauto, tai risteilymatka, vaikka onhan Hannu voittanut vuoden tonnikalatkin.
Aina kun Hannu astuu johonkin kauppaan sisälle, kellot alkavat soida ja myymälän omistaja tulee toivottamaan Hannulle onnea tämän ollessa myymälän sadastuhannes tai miljoonas kävijä, tai vaikkapa sadas kävijä kyseisenä päivänä. Tästäkin hän luonnollisesti saa palkinnon. Kaupassa asioidessaan hän törmää monesti useisiin muihinkin tempauksiin, joista saa ilmaista tavaraa ja kerran hän onkin pyytänyt Akua käymään puolestaan kaupassa, koska ei itse pystynyt ostamaan mitään, kun joka suunnasta tyrkytettiin palkintoja.
Myös kun Aku (tai ihan kuka tahansa muu) haastaa Hannun johonkin kilpailuun, Hannun itsensä ei tarvitse tehdä mitään, vaikka kyseessä olisi kilpailu, johon tarvittiin fyysistä kuntoa, sillä jonkin aivan ihmeellisen onnenpotkun ansiosta hän onnistuu voittamaan kilpailun tekemättä juuri mitään. Hannu löytää myös päivittäin kaduilta ja pusikoista pudonneita lompakoita, joista saa usein mehevän löytöpalkkion.
Mistä Hannu sitten on saanut uskomattoman onnensa? Don Rosan versio tästä on mielestäni kaikkein paras ja uskottavin. Sen mukaan kun Mummo Ankka odotti lapsensa Doran kuoriutumista, hänen miehensä Hepsu Ankka palkkasi maalarin maalaamaan heidän latonsa seinät. Maalari maalasi ladon etupäähän Tikliaisen merkin, joka toisi rutkasti onnea. Ladon takaseinälle hän maalasi saman merkin väärinpäin. Tämän tarkoitus oli pitää huono onni ’’takanapäin’’. Taikamerkit vaikuttivat ja jo Dorasta tuli uskomattoman onnekas. Kun Dora sai miehensä kanssa Hannun, tämä peri onnekkuutensa äidiltään. Hannu on siis jo lapsesta alkaen ollut onnekas, kuten äitinsäkin. Don Rosan samaisessa tarinassa (Kolmoistikliaisen merkki) kerrotaan myös, että Akun ja Hannun ollessa lapsia, Aku yritti tehdä Hannulle tämän syntymäpäivänä pilaa hilaamalla tämän koukulla ladon seinälle ja heittämällä tätä mädillä kananmunilla. Yllättäen Hannun ollessa yläilmoissa Akuun iski salama, joka johti köyttä pitkin Hannuun (jolle ei kylläkään käynyt kuinkaan) ja sattumalta Hannu sattui olemaan juuri ladon takana, väärinpäin olevan Tikliaisen merkin kohdalla. Tästä lähtien Hannua on vainonnut hirveä epäonni aina hänen syntymäpäivinään. Aku kuitenkin onnistui vahingossa poistamaan tämän kirouksen Hannulta tarinan lopussa.
Monien lukijoidenkin mielestä Hannu on hyvin ärsyttävä hahmo. Alun perin se olikin hahmon ideana. Kun Barks 1940-luvun loppupuolella loi Hannun, hahmo oli tarkoitettu mahdollisimman ärsyttäväksi ja ennen kaikkea Akun kilpailijaksi. Hannu siis luotiin osittain myös siksi, että Akun elämään saataisiin jotain vauhtia. Ensimmäisissä tarinoissa Hannun uskomattomasta onnesta ei mainittu halaistua sanaa, vaan onnekkuus tuli esille vasta kun Hannu oli esiintynyt jo muutamia kertoja. Silloinkaan Hannun onni ei ollut vielä kovin ilmiömäistä, kuten nykyään on, vaan silloin ainakin jotkut käsikirjoittajat yrittivät pitää Hannua sellaisena, kuin se olikin luotu – ärsyttävänä ja Akun kilpailijana. Lopulta niin monet kuitenkin innostuivat keksimään tarinoita Hannun onnekkuudesta ja siitä tulikin koko hahmon tärkein pääpiirre, mistä hahmo nykyisin tunnetaan.
Barks ei juuri koskaan tehnyt Hannu-tarinaa ilman Akua, sillä valtaosa Barksin Hannu-tarinoista on niitä Aku vs. Hannu –tarinoita. Näistä erittäin hyvänä esimerkkinä voisin mainita esimerkiksi tarinan ’’Kilpapurjehdus etelämerelle’’, joka on mielestäni parhaimpia (ellei jopa parhain) Hannu-tarinoita, mitä on koskaan tehty. Don Rosa ei ole kovinkaan montaa tarinaa piirtänyt, joissa Hannu olisi päähenkilönä. Kuitenkin ainakin tarinoissa ’’Kolmoistikliaisen merkki’’ ja ’’Ankkalinnasta Lillehammeriin’’ Hannu on tarinan päähenkilönä. Jälkimmäisessä tarinassa tosin Aku on ehkä hieman Hannua suuremmassa osassa, sillä Hannun käyttämän ’’vilpin’’ takia Aku valitaan edustamaan Ankkalinnaa talviolympialaisiin. Nykyisin Hannu-tarinoissa hyvin usein itse herra Hanhi on päähenkilönä.
Nykyisin tarinat, joissa Hannu esiintyy päähenkilönä, ovat alkaneet toistaa samaa vanhaa kaavaa. Yleensä joko Hannu haastaa Akun johonkin (tai toisinpäin) jolloin Hannu luonnollisesti voittaa – tai sitten Hannu saa toisen onnekkaan haastajan tjsp. Joka tapauksessa, nykyisten Hannu-tarinoiden loppuratkaisut ovat hyvin ennalta-arvattavia, sillä Hannuhan se aina voittaa, jos kilpasille lähdetään. On tietenkin tapauksia, joissa Hannu ei ole voittanut – joskus Akukin on peitonnut Hannun jossain, saanut palkinnoksi ison summan rahaa, mutta Hannukin on aina hyötynyt tilanteesta ja ’’löytänyt’’ jotain hyvin arvokasta, joka on monta kertaa Akun saaman palkkion arvoinen. Vaikka Aku siis voittaisi, Hannu vetää lopulta aina pidemmän korren. Tähänkin kuitenkin löytyy poikkeus – nimittäin, tarinat joissa esiintyy Iines Ankka, jonka kanssa sekä Aku että Hannu seurustelevat. Iines saattaa Akun jatkuvan äksyilyn tai mokailun takia lähteä Hannun matkaan, mutta hän palaa aina lopulta takaisin Akun luokse tajuttuaan, että hän pitää Akusta enemmän kuin Hannusta. Rakkausasiat ovat ainoa juttu, jossa onnetar ei Hannua suosi. Toki Hannuakin monesti onnistaa näissä jutuissa, tosin vain väliaikaisesti. Suhteessa Iineksen kanssa Aku vie aina voiton. Uudenlaisia Hannu-tarinoita ei tunnu enää löytyvän, vaan suunnilleen kaikki nykytarinat noudattavat jotain näistä edellä mainituista kaavoista.
Hannu kuvataan yleensä maailmankaikkeuden onnekkaimpana henkilönä. Hän on toisinaan kuitenkin saanut haastajan, jolla yleensä on yhtä hyvä tuuri kuin Hannulla, joskus jopa parempi. Erityisesti Hanhivaarasta löytyy useita onnenmyyriä, jotka haastavat Hannua kilpailuihin tämän tästä. Monissa kilpailuissa näyttää alussa siltä, että haastaja olisi selvästi johdossa, mutta yleensä jonkin uskomattoman onnenpotkun ansiosta Hannu lopulta voittaa kilpailun ja saa pitää tittelinsä maailmankaikkeuden onnekkaimpana henkilönä.
Vaikka useimmiten Hannu nauttii saadessaan olla onnekkaampi, kuin kukaan muu, mutta joskus (uskokaa tai älkää) suunnattomasta onnestakin voi olla haittaa. Monesti Hannu miettii, miltä tuntuisi olla tavallinen hanhi ilman mitään uskomatonta tuuria. Monet sukulaiset ja ystävätkin halveksivat Hannua toisinaan tämän onnen takia ja siksi Hannu onkin monesti toivonut olevansa aivan tavallinen, edes hetken ajan. Pelle Peloton on ainakin yhdessä tarinassa auttanut Hannua tässä asiassa – hän näet on keksinyt koneen, jolla hyvän onnen voi muuttaa huonoksi onneksi. Lopulta Hannu kuitenkin totesi, että onnekas elämä sopii hänelle paljon paremmin, koska siihen hän on elämänsä aikana tottunut, eikä ole valmis luopumaan siitä niin helposti.
Joskus Hannun onni saattaa myös kadota aivan yhtäkkiä. Juuri kiperässä tilanteessa saattaakin käydä niin, että Hannu ei olekaan enää onnekas ja käykin köpelösti. Yleensä kadotettu onni palautuu takaisin, viimeistään tarinan lopussa.
Hannu kuvataan yleensä, varsinkin nykyisin harvinaisen tyhmänä henkilönä. Hannun tyhmyydelle ei ole koskaan mitään kovinkaan tarkkaa tai hyvää selitystä annettu, mutta itse ajattelisin asian niin, että Hannun ei onnensa ansiosta tarvinut koulussa opiskella juuri ollenkaan. Kokeissa hän saattoi tuosta vain arvata oikean vastauksen, tai saattoi löytää oikeat vastaukset pulpettinsa alta. Koska onni todennäköisesti auttoi Hannua myös koulunkäynnissä, se selittää, miksi Hannun älynlahjat eivät ole kovinkaan suuret. Koska Hannulla ei ole minkäänlaista työtä, voidaan päätellä että Hannu on lopettanut opiskelut heti pakollisen peruskoulun jälkeen, eikä ole suorittanut minkäänlaisia jatko-opintoja.
Don Rosan sukupuun mukaan Hannulla on kaksi serkkua; Aku ja Touho Ankka. Heitä kaikkia kolmea yhdistää yksi asia; kaikki ovat harvinaisen tyhmiä. Hannun äiti on Mummo Ankan tytär Dora Ankka, jolta Hannu on myös perinyt satumaisen onnensa. Vaikka Hannun äidin sukunimi onkin Ankka, Hannu on saanut Hanhi –sukunimen isältään, Hjalmar Hanhelta. Mummo Ankka ja Hepsu Ankka ovat siis Hannun isovanhemmat. Akun isä Aaron Ankka on Hannun eno. Hannulla itsellään ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä. Hänellä ei myöskään ole siskoja tai veljiä, vaan hän oli perheen ainoa lapsi.
Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander, joka ei ole suoraan suomennettuna kuitenkaan aivan täyttä huuhaata – Gander tarkoittaa urospuolista hanhea, eli sukunimi on täysin sama sekä suomeksi että englanniksi. Gladstone sen sijaan on hieman harvemmin käytetty amerikkalainen nimi. Suoraan suomennettuna se olisi ’iloinen kivi’, joka kuulostaisi naurettavalta. Hannulla on myös muilla kielillä omia nimiä; italiaksi hän on Gastone Paperone, tanskaksi Fætter Højben ja ruotsiksi Alexander Lukas.
Vankan virallinen perjantai-lauantain yöranking
1. Aku Vankka: 12 113
2. Imfromfinland08: 11 757
3. kirja: 10 945
4. akkaridekkari: 7 625
5. Mattii: 7 583
6. Toke: 5 619
7. Niketin: 1 167
8. Kreach: 1 044
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Akun serkku, Hannu Hanhi, englanninkieliseltä nimeltään Gladstone Gander, on eräällä tavalla Akun täysi vastakohta: Aku on tavattoman epäonninen, luultavasti maailman epäonnisin, kun serkkunsa Hannu on maailman onnekkain mies.
Hannu on monien muiden hahmojenkin tapaan itse Carl Barksin luoma. Barks käytti Hannua ensimmäisen kerran tarinassa ’’Se parhaiten nauraa…’’ vuonna 1948. Tarinassa Hannu saapuu joulupäivänä Akun talolle ja näyttää Akulle heinäkuussa tehtyä sopimusta, jonka mukaan Akun tulisi uida jäätyneessä Karhujärvessä joulupäivänä. Jos hän ei tätä tekisi, Hannu saisi Akun talon itselleen. Aku yrittää väittää vastaan, mutta joutuu suorittamaan tehtävän – ikävä kyllä häntä ei saa avantoon millään ja Aku joutuu antamaan talonsa Hannulle. Iines kuitenkin tulee pelastamaan päivän ja näyttää sopimusta, jonka mukaan Hannun tulisi juoda kaksi gallonaa sitruunamehua tunnissa – jos hän epäonnistuisi, hän antaisi Akulle tämän talon takaisin.. Hannu joi, mutta yritys ei päässyt edes puoleenväliin saakka, kun Hannu jo luovutti ja Aku sai talonsa takaisin.
Hannu on siis kuvattu alusta alkaen hyvin kerskailevana hahmona. Jos Hannu voittaa uuden urheiluauton, hänen on pakko päästä leuhkimaan siitä kaikille sukulaisilleen. Kuten ensiesiintymistarinassa tuli ilmi, Hannu luulee monesti myös olevansa kaikessa muita parempi, sillä luulee onnensa auttavan häntä loputtomiin – aina ei onni ole hänellekään myötä ja etenkin parisuhdeasioissa hän joutuu usein nielemään karvaan tappion.
Alkuaikoina Hannu oli ulkonäöltään jokseenkin erinäköinen kuin nykyään. Hänen nokkansa oli paljon nykyistä pidempi ja hän oli muutenkin kooltaan Akua selvästi pidempi. Nykyisin Hannun nokkaa on lyhennetty ja hänestä on tehty suunnilleen samanpituinen muiden lintujen (kuten ankkojen) kanssa. Hannun hiukset ovat aina olleet kullankeltaiset, mutta niiden ulkomuoto on hieman muuttunut alkuajoista – nykyään ne ovat enemmän kiharat ja enemmän pystyssä.
Hannun pukeutumistyyli on ensimmäisestä tarinasta lähtien ollut hyvin oma pröystäilevä ja asu kuvaakin hyvin Hannun luonnetta. Hannulla on päällään aina samantapainen nuttu kuin Roopellakin, mutta Hannulla se on enemmänkin juhlatakin tapainen. ’’Takin’’ väri on yleisimmin punainen, vihreä tai sininen. Vihreä on väreistä yleisin, mutta sinistä väriä käytettiin Hannun ensiesiintymisessä. Jaloissaan Hannulla on nilkkaimet, kuten Roopella – yleensä väriltään siniset tai punaiset, riippuen muiden vaatteiden väristä. Hannulla on usein päässään hattu, joka on lähes aina väriltään harmaa. Poikkeuksiakin kuitenkin on, sillä on hattu nähty sinisen ja punaisenkin väreissä. Joskus Hannun omahyväistä ja pröystäilevää luonnetta korostetaan vielä enemmän kävelykepillä, joka on hieman erilainen kuin Roopella, sillä siinä on mutkalla olevan pään sijasta pallo päässä. Hannun vaatetus on siis todella juhlava ja siisti, vuodenajasta välittämättä.
Hannu on kerskailevan ja omahyväisen luonteensa lisäksi tavattoman laiska henkilö. Hän ei koskaan tee töitä, vaan saa kaiken rahan ja ylipäänsä kaiken tarvitsemansa onnensa avulla – hänen tarvitsee uimarannallakin vain ojentaa kätensä, jolloin rannan yläpuolella lentävän aurinkovarjoja kuljettavan lentokoneen lastiruuma aukeaa ja aurinkovarjo putoaa suoraan hänen käteensä. Hannu kehuskelee aina, kuinka hän ei ole koskaan tehnyt töitä, vaan onni on antanut hänelle kaiken. Tosiasiassa Hannu on yhden ainoan kerran elämässään tehnyt rehellistä työtä ja työstä palkaksi saamaansa kolikkoa hän säilyttää kotonaan kassakaapissa. Hän häpeää tätä kolikkoa suunnattomasti ja siksi haluaakin pitää sen piilossa muilta. Eräässä tarinassa kuitenkin paljastui, että Hannu tekee myöhään iltaisin salaa ruumiillista työtä kasvimaansa parissa – hän kuitenkin halusi, ettei kukaan saisi sitä tietoonsa.
Hannulla on tyttöystävä, Iines Ankka, jonka kanssa hänellä on jonkinlainen on-off –suhde meneillään. Hannu vie Iineksen usein oopperaan, teatteriin tai hienoon ravintolaan syömään. Myös voitettuaan risteilyn ja ulkomaanmatkan kahdelle henkilölle, hän pyytää Iinestä lähtemään kanssaan. Hannun epäonneksi, myös hänen serkkunsa Aku seurustelee Iineksen kanssa ja pojat tappelevatkin jatkuvasti Iineksen suosiosta. Yleensä Hannu saa Iineksen puolelleen esittelemällä tälle jotain upouutta avoautoa, jonka on juuri voittanut – joskus Iines saattaa lähteä Hannun mukaan jopa kesken treffien Akun kanssa. Yleensä lopulta Iines kuitenkin kyllästyy Hannun seuraan, sillä tämä jaksaa kerskailla onnellaan ja morkata Akua – siksi Iines palaakin aina tarinan lopussa Akun luokse. Rakkausasiat onkin se ainoa juttu, joka Hannulla ei ole kovinkaan hyvällä mallilla, sillä siinä ei onni auta.
Hannu tunnetaan parhaiten hänen uskomattomasta onnestaan. Hän voittaa jokaisen arvonnan johon osallistuu, vaikka mukana olisi kymmenentuhatta muuta osallistujaa. Yleensä kaikki osallistujat kuitenkin perääntyvät jo nähdessään Hannun, sillä he tietävät häviävänsä, eivätkä halua turhaan hukata rahojaan. Hannu voittaa myös monesti arvontoja, joihin ei välttämättä ole edes osallistunut, tai joihin on osallistunut vahingossa. Siksi hänen ovikellonsa soi jatkuvasti kun lähetit tuovat hänelle rekalla aina uusia ja uusia palkintoja. Palkinnot voivat olla oikeastaan mitä vain, pokaali, kultakello, jokin huonekalu, ruokaa, uusi auto.. ihan mitä vain. Yleisin arpajaisvoitto taitaa kuitenkin olla upouusi urheiluauto, tai risteilymatka, vaikka onhan Hannu voittanut vuoden tonnikalatkin.
Aina kun Hannu astuu johonkin kauppaan sisälle, kellot alkavat soida ja myymälän omistaja tulee toivottamaan Hannulle onnea tämän ollessa myymälän sadastuhannes tai miljoonas kävijä, tai vaikkapa sadas kävijä kyseisenä päivänä. Tästäkin hän luonnollisesti saa palkinnon. Kaupassa asioidessaan hän törmää monesti useisiin muihinkin tempauksiin, joista saa ilmaista tavaraa ja kerran hän onkin pyytänyt Akua käymään puolestaan kaupassa, koska ei itse pystynyt ostamaan mitään, kun joka suunnasta tyrkytettiin palkintoja.
Myös kun Aku (tai ihan kuka tahansa muu) haastaa Hannun johonkin kilpailuun, Hannun itsensä ei tarvitse tehdä mitään, vaikka kyseessä olisi kilpailu, johon tarvittiin fyysistä kuntoa, sillä jonkin aivan ihmeellisen onnenpotkun ansiosta hän onnistuu voittamaan kilpailun tekemättä juuri mitään. Hannu löytää myös päivittäin kaduilta ja pusikoista pudonneita lompakoita, joista saa usein mehevän löytöpalkkion.
Mistä Hannu sitten on saanut uskomattoman onnensa? Don Rosan versio tästä on mielestäni kaikkein paras ja uskottavin. Sen mukaan kun Mummo Ankka odotti lapsensa Doran kuoriutumista, hänen miehensä Hepsu Ankka palkkasi maalarin maalaamaan heidän latonsa seinät. Maalari maalasi ladon etupäähän Tikliaisen merkin, joka toisi rutkasti onnea. Ladon takaseinälle hän maalasi saman merkin väärinpäin. Tämän tarkoitus oli pitää huono onni ’’takanapäin’’. Taikamerkit vaikuttivat ja jo Dorasta tuli uskomattoman onnekas. Kun Dora sai miehensä kanssa Hannun, tämä peri onnekkuutensa äidiltään. Hannu on siis jo lapsesta alkaen ollut onnekas, kuten äitinsäkin. Don Rosan samaisessa tarinassa (Kolmoistikliaisen merkki) kerrotaan myös, että Akun ja Hannun ollessa lapsia, Aku yritti tehdä Hannulle tämän syntymäpäivänä pilaa hilaamalla tämän koukulla ladon seinälle ja heittämällä tätä mädillä kananmunilla. Yllättäen Hannun ollessa yläilmoissa Akuun iski salama, joka johti köyttä pitkin Hannuun (jolle ei kylläkään käynyt kuinkaan) ja sattumalta Hannu sattui olemaan juuri ladon takana, väärinpäin olevan Tikliaisen merkin kohdalla. Tästä lähtien Hannua on vainonnut hirveä epäonni aina hänen syntymäpäivinään. Aku kuitenkin onnistui vahingossa poistamaan tämän kirouksen Hannulta tarinan lopussa.
Monien lukijoidenkin mielestä Hannu on hyvin ärsyttävä hahmo. Alun perin se olikin hahmon ideana. Kun Barks 1940-luvun loppupuolella loi Hannun, hahmo oli tarkoitettu mahdollisimman ärsyttäväksi ja ennen kaikkea Akun kilpailijaksi. Hannu siis luotiin osittain myös siksi, että Akun elämään saataisiin jotain vauhtia. Ensimmäisissä tarinoissa Hannun uskomattomasta onnesta ei mainittu halaistua sanaa, vaan onnekkuus tuli esille vasta kun Hannu oli esiintynyt jo muutamia kertoja. Silloinkaan Hannun onni ei ollut vielä kovin ilmiömäistä, kuten nykyään on, vaan silloin ainakin jotkut käsikirjoittajat yrittivät pitää Hannua sellaisena, kuin se olikin luotu – ärsyttävänä ja Akun kilpailijana. Lopulta niin monet kuitenkin innostuivat keksimään tarinoita Hannun onnekkuudesta ja siitä tulikin koko hahmon tärkein pääpiirre, mistä hahmo nykyisin tunnetaan.
Barks ei juuri koskaan tehnyt Hannu-tarinaa ilman Akua, sillä valtaosa Barksin Hannu-tarinoista on niitä Aku vs. Hannu –tarinoita. Näistä erittäin hyvänä esimerkkinä voisin mainita esimerkiksi tarinan ’’Kilpapurjehdus etelämerelle’’, joka on mielestäni parhaimpia (ellei jopa parhain) Hannu-tarinoita, mitä on koskaan tehty. Don Rosa ei ole kovinkaan montaa tarinaa piirtänyt, joissa Hannu olisi päähenkilönä. Kuitenkin ainakin tarinoissa ’’Kolmoistikliaisen merkki’’ ja ’’Ankkalinnasta Lillehammeriin’’ Hannu on tarinan päähenkilönä. Jälkimmäisessä tarinassa tosin Aku on ehkä hieman Hannua suuremmassa osassa, sillä Hannun käyttämän ’’vilpin’’ takia Aku valitaan edustamaan Ankkalinnaa talviolympialaisiin. Nykyisin Hannu-tarinoissa hyvin usein itse herra Hanhi on päähenkilönä.
Nykyisin tarinat, joissa Hannu esiintyy päähenkilönä, ovat alkaneet toistaa samaa vanhaa kaavaa. Yleensä joko Hannu haastaa Akun johonkin (tai toisinpäin) jolloin Hannu luonnollisesti voittaa – tai sitten Hannu saa toisen onnekkaan haastajan tjsp. Joka tapauksessa, nykyisten Hannu-tarinoiden loppuratkaisut ovat hyvin ennalta-arvattavia, sillä Hannuhan se aina voittaa, jos kilpasille lähdetään. On tietenkin tapauksia, joissa Hannu ei ole voittanut – joskus Akukin on peitonnut Hannun jossain, saanut palkinnoksi ison summan rahaa, mutta Hannukin on aina hyötynyt tilanteesta ja ’’löytänyt’’ jotain hyvin arvokasta, joka on monta kertaa Akun saaman palkkion arvoinen. Vaikka Aku siis voittaisi, Hannu vetää lopulta aina pidemmän korren. Tähänkin kuitenkin löytyy poikkeus – nimittäin, tarinat joissa esiintyy Iines Ankka, jonka kanssa sekä Aku että Hannu seurustelevat. Iines saattaa Akun jatkuvan äksyilyn tai mokailun takia lähteä Hannun matkaan, mutta hän palaa aina lopulta takaisin Akun luokse tajuttuaan, että hän pitää Akusta enemmän kuin Hannusta. Rakkausasiat ovat ainoa juttu, jossa onnetar ei Hannua suosi. Toki Hannuakin monesti onnistaa näissä jutuissa, tosin vain väliaikaisesti. Suhteessa Iineksen kanssa Aku vie aina voiton. Uudenlaisia Hannu-tarinoita ei tunnu enää löytyvän, vaan suunnilleen kaikki nykytarinat noudattavat jotain näistä edellä mainituista kaavoista.
Hannu kuvataan yleensä maailmankaikkeuden onnekkaimpana henkilönä. Hän on toisinaan kuitenkin saanut haastajan, jolla yleensä on yhtä hyvä tuuri kuin Hannulla, joskus jopa parempi. Erityisesti Hanhivaarasta löytyy useita onnenmyyriä, jotka haastavat Hannua kilpailuihin tämän tästä. Monissa kilpailuissa näyttää alussa siltä, että haastaja olisi selvästi johdossa, mutta yleensä jonkin uskomattoman onnenpotkun ansiosta Hannu lopulta voittaa kilpailun ja saa pitää tittelinsä maailmankaikkeuden onnekkaimpana henkilönä.
Vaikka useimmiten Hannu nauttii saadessaan olla onnekkaampi, kuin kukaan muu, mutta joskus (uskokaa tai älkää) suunnattomasta onnestakin voi olla haittaa. Monesti Hannu miettii, miltä tuntuisi olla tavallinen hanhi ilman mitään uskomatonta tuuria. Monet sukulaiset ja ystävätkin halveksivat Hannua toisinaan tämän onnen takia ja siksi Hannu onkin monesti toivonut olevansa aivan tavallinen, edes hetken ajan. Pelle Peloton on ainakin yhdessä tarinassa auttanut Hannua tässä asiassa – hän näet on keksinyt koneen, jolla hyvän onnen voi muuttaa huonoksi onneksi. Lopulta Hannu kuitenkin totesi, että onnekas elämä sopii hänelle paljon paremmin, koska siihen hän on elämänsä aikana tottunut, eikä ole valmis luopumaan siitä niin helposti.
Joskus Hannun onni saattaa myös kadota aivan yhtäkkiä. Juuri kiperässä tilanteessa saattaakin käydä niin, että Hannu ei olekaan enää onnekas ja käykin köpelösti. Yleensä kadotettu onni palautuu takaisin, viimeistään tarinan lopussa.
Hannu kuvataan yleensä, varsinkin nykyisin harvinaisen tyhmänä henkilönä. Hannun tyhmyydelle ei ole koskaan mitään kovinkaan tarkkaa tai hyvää selitystä annettu, mutta itse ajattelisin asian niin, että Hannun ei onnensa ansiosta tarvinut koulussa opiskella juuri ollenkaan. Kokeissa hän saattoi tuosta vain arvata oikean vastauksen, tai saattoi löytää oikeat vastaukset pulpettinsa alta. Koska onni todennäköisesti auttoi Hannua myös koulunkäynnissä, se selittää, miksi Hannun älynlahjat eivät ole kovinkaan suuret. Koska Hannulla ei ole minkäänlaista työtä, voidaan päätellä että Hannu on lopettanut opiskelut heti pakollisen peruskoulun jälkeen, eikä ole suorittanut minkäänlaisia jatko-opintoja.
Don Rosan sukupuun mukaan Hannulla on kaksi serkkua; Aku ja Touho Ankka. Heitä kaikkia kolmea yhdistää yksi asia; kaikki ovat harvinaisen tyhmiä. Hannun äiti on Mummo Ankan tytär Dora Ankka, jolta Hannu on myös perinyt satumaisen onnensa. Vaikka Hannun äidin sukunimi onkin Ankka, Hannu on saanut Hanhi –sukunimen isältään, Hjalmar Hanhelta. Mummo Ankka ja Hepsu Ankka ovat siis Hannun isovanhemmat. Akun isä Aaron Ankka on Hannun eno. Hannulla itsellään ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä. Hänellä ei myöskään ole siskoja tai veljiä, vaan hän oli perheen ainoa lapsi.
Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander, joka ei ole suoraan suomennettuna kuitenkaan aivan täyttä huuhaata – Gander tarkoittaa urospuolista hanhea, eli sukunimi on täysin sama sekä suomeksi että englanniksi. Gladstone sen sijaan on hieman harvemmin käytetty amerikkalainen nimi. Suoraan suomennettuna se olisi ’iloinen kivi’, joka kuulostaisi naurettavalta. Hannulla on myös muilla kielillä omia nimiä; italiaksi hän on Gastone Paperone, tanskaksi Fætter Højben ja ruotsiksi Alexander Lukas.
Vankan virallinen perjantai-lauantain yöranking
1. Aku Vankka: 12 113
2. Imfromfinland08: 11 757
3. kirja: 10 945
4. akkaridekkari: 7 625
5. Mattii: 7 583
6. Toke: 5 619
7. Niketin: 1 167
8. Kreach: 1 044
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 599 -
14.11.2009 klo 08:44:05
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi
Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.
Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä.
Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan mukaan Hannun hyvä onni on peräisin hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta, sillä vaikka hänelle näyttäisi käyvän huonosti, niin aina onnetar tulee auttamaan. Hannua on sanottu joissakin tarinoissa Onnettaren kultapojaksi. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. On tyypillistä että Hannu on esim. ruokakaupan 1 000 000 asiakas, tai huoltoaseman päivän ensimmäinen asiakas. Näitä tämäntyyppisiä onnenpotkuja on nähty Hannu-tarinoissa jo melkeinpä alusta lähtien. Muutaman kerran Hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan, ainakin jos hän poimii apilan ja ottaa sen itselleen. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.
Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Tosin ainakin kerran elämässään myös Hannu on joutunut tekemään töitä, ja tätä hän häpeää yli kaiken. Eräässä Barksin tarinassa Hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.
Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja Hannun keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia. Hannu ja Aku ovat vastakohtia toisilleen, ja luultavasti heidät alun perinkin luotiin toistensa vastakohdiksi, jotta tarinoihin saataisiin ääripäitä lisää.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.
Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Aku ja hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan. Toisinaan Akulla ja Hannulla saattaa olla ihan hyvätkin välit, ainakin silloin kun he eivät taistele Iineksestä. Eräässä tarinassa Aku ja hannu olivat jopa ylimmät ystävykset, erään oudon tapahtuman takia.
Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian.Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
usein Hannu-tarinat rakentuvat Hannun hyvän onnen ympärille. Lähes jokaisessa Hannu-tarinassa onnella on aina jokin rooli tarinan juonessa. Tämä on mielestäni tärkeää kun Hannusta on kyse.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Hannu-tarinoita on tehty melko paljon, ja useimmat niistä vähän toistavat itseään, eli monet ovat melko samanlaisia. Aina kuitenkin joku käsikirjoittaja keksii jonkun uuden juonen Hannu-tarinoihin, joten tulevaisuudessa, tullaan aina silloin tällöin näkemään aivan uudenkinlaisia hannu-tarinoita, vanhojen tuttujen lisäksi.
Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.
Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia, eivätkä kovin monet olekaan ottaneet. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.
Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun. Hannun etunimi Gladstone tarkoittaa suomeksi iloista kiveä. Hannulla on myös muitakin nimiä, italialksi Hannu on Gastone Paperone, ruotsiksi Alexander Lukas ja tanskaksi Faetter Hojben. Hannun nimi siis kuulostaa eri kielinä sanottuna hyvinkin erilaiselta.
Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä Hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Hannu ei ikinä tykkää tilanteista, jolloin hänen parhaimman onnensa asema on uhattuna. Muutamissa tarinoissa Aku on ollut väliaikaisesti hyväonninen ja tämähän kismittää Hannua aivan vietävästi. Näissä muutamassa tarinassa Hannu oli kateellinen Akulle. On myös käynyt niin, että Hannun ja jonkin toisen henkilön onnet ovat vaihtaneet paikkaa/henkilöä esim. salamaniskun seurauksena. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.
Muilla hahmoilla on yleensäö tärkeä rooli Hannu-tarinoissa. Barks tehdessään tarinoita ei melkeinpä koskaan laittanut Hannua tarinan selväksi päähenkiläksi vaan esim. Aku Ankan. Myös monet muut, ihan nykyäänkin, tekevät samoin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy.
Hannu on toisinaan melko yksinäinen. Hänellä ei ole montaakaan sukulaista, eikä myöskään lapsia. Jossain tarinassa Hannulla on ollut jokin lemmikki, mutta kaikki hänen lemmikkieläimensä ovat olleet hyvin väliaikaisia. Kuitenkin yksinäisyydestään huolimatta Hannu on melko seurallinen Ankka, ja tarpeen tullen pitää seuraa vaikka kivelle.
Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.
Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.
Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä.
Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan mukaan Hannun hyvä onni on peräisin hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta, sillä vaikka hänelle näyttäisi käyvän huonosti, niin aina onnetar tulee auttamaan. Hannua on sanottu joissakin tarinoissa Onnettaren kultapojaksi. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. On tyypillistä että Hannu on esim. ruokakaupan 1 000 000 asiakas, tai huoltoaseman päivän ensimmäinen asiakas. Näitä tämäntyyppisiä onnenpotkuja on nähty Hannu-tarinoissa jo melkeinpä alusta lähtien. Muutaman kerran Hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan, ainakin jos hän poimii apilan ja ottaa sen itselleen. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.
Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Tosin ainakin kerran elämässään myös Hannu on joutunut tekemään töitä, ja tätä hän häpeää yli kaiken. Eräässä Barksin tarinassa Hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.
Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja Hannun keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia. Hannu ja Aku ovat vastakohtia toisilleen, ja luultavasti heidät alun perinkin luotiin toistensa vastakohdiksi, jotta tarinoihin saataisiin ääripäitä lisää.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.
Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Aku ja hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan. Toisinaan Akulla ja Hannulla saattaa olla ihan hyvätkin välit, ainakin silloin kun he eivät taistele Iineksestä. Eräässä tarinassa Aku ja hannu olivat jopa ylimmät ystävykset, erään oudon tapahtuman takia.
Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian.Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
usein Hannu-tarinat rakentuvat Hannun hyvän onnen ympärille. Lähes jokaisessa Hannu-tarinassa onnella on aina jokin rooli tarinan juonessa. Tämä on mielestäni tärkeää kun Hannusta on kyse.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Hannu-tarinoita on tehty melko paljon, ja useimmat niistä vähän toistavat itseään, eli monet ovat melko samanlaisia. Aina kuitenkin joku käsikirjoittaja keksii jonkun uuden juonen Hannu-tarinoihin, joten tulevaisuudessa, tullaan aina silloin tällöin näkemään aivan uudenkinlaisia hannu-tarinoita, vanhojen tuttujen lisäksi.
Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.
Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia, eivätkä kovin monet olekaan ottaneet. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.
Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun. Hannun etunimi Gladstone tarkoittaa suomeksi iloista kiveä. Hannulla on myös muitakin nimiä, italialksi Hannu on Gastone Paperone, ruotsiksi Alexander Lukas ja tanskaksi Faetter Hojben. Hannun nimi siis kuulostaa eri kielinä sanottuna hyvinkin erilaiselta.
Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä Hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Hannu ei ikinä tykkää tilanteista, jolloin hänen parhaimman onnensa asema on uhattuna. Muutamissa tarinoissa Aku on ollut väliaikaisesti hyväonninen ja tämähän kismittää Hannua aivan vietävästi. Näissä muutamassa tarinassa Hannu oli kateellinen Akulle. On myös käynyt niin, että Hannun ja jonkin toisen henkilön onnet ovat vaihtaneet paikkaa/henkilöä esim. salamaniskun seurauksena. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.
Muilla hahmoilla on yleensäö tärkeä rooli Hannu-tarinoissa. Barks tehdessään tarinoita ei melkeinpä koskaan laittanut Hannua tarinan selväksi päähenkiläksi vaan esim. Aku Ankan. Myös monet muut, ihan nykyäänkin, tekevät samoin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy.
Hannu on toisinaan melko yksinäinen. Hänellä ei ole montaakaan sukulaista, eikä myöskään lapsia. Jossain tarinassa Hannulla on ollut jokin lemmikki, mutta kaikki hänen lemmikkieläimensä ovat olleet hyvin väliaikaisia. Kuitenkin yksinäisyydestään huolimatta Hannu on melko seurallinen Ankka, ja tarpeen tullen pitää seuraa vaikka kivelle.
Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 600 -
14.11.2009 klo 11:22:08
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi on yksi Ankkamaailman kiistattomista kulmakivistä, vaikka hänestä ei yleisesti pidetäkään. Ei Ankka-maailmassa, eikä oikeassa maailmassakaan. Ymmärrettäväähän se on, että Aku epäonni vetoaa lukijoihin enemmän kuin Hannun ainainen onni ja kerskailu. Tokihan Hannussakin on omat hyvät puolensa, mutta ehkäpä ne peittyvät aika tehokkaasti sen epäinhimillisen onnen alle. Hannu on myös aika pinnallinen hahmo, eikä hänestä saa kovin paljoa hyviä tarinoita aikaan, toisin kuin esimerkiksi Akusta tai Roopesta.
Hannu Hanhi teki (kuten hyvin tiedämme) ensiesiintymisensä Suomessa tarinassa ”Se parhaiten nauraa…” vuonna 1952. Silloin Hannu oli esimerkiksi paljon nykyistä Hannua pidempi ja rotevampi.
Hannu on aina halunnut liehakoida Iinestä, tietenkin Akun kustannuksella. Iines taas pitää Hannusta, ja haluaa, että hänen ystävättärensä näkevät Iineksen esimerkiksi Hannun upouuden auton kyydissä, mieluummin kuin Akun vanhan 313:sen rämisevässä ja hitaassa kyydissä. Tosin, aina lopussa Iinestä on alkanut kyllästyttää Hannun jaarittelu tämän lukuisista onnenpotkuista. Toki Hannulta löytyy muitakin ”väliaikaisia” heiloja, kuten Milja Makea, alias Milla Magia. Tämä vei Hannun huomion, siten, että langetti Hannuun taian, joka tekee Hannusta epäonnisen. Siten tämä oli helposti lannistettavissa.
Hannu on luonteeltaan laiska. Tämä on yksi Hannun luonteen varjopuolista. Monien Akkari-lukijoiden mielestä Hannu on myös melko ärsyttävä hahmo, sillä Hannu antaa itsestään ärsyttävän kuvan olemalla ylimielinen ja pilkkaavainen. Hannu toki tarpeen tullen osaa myös olla varsin kohtelias, etenkin hienoja naisia kohtaan.
Hannu vihaa suuresti kaikenlaista työtä, mikä johtaa siihen, ettei hänellä myöskään ole mitään harrastusta, vaikka hän pärjäisikin missä tahansa harrastuksessa onnensa avulla. Ehkäpä hänen harrastuksiin tai ainakin kiinnostuksen kohteisiin voisi nimetä Akun kanssa tappelemisen ja kisaamisen.
Hannu pukeutuu aina vihreään takkiin ja useimmiten myös vihreään hattuun. Jalassaan hänellä on punaiset nilkkaimet kuten Roopella. Hannulla on erittäin paljon hienoja vaatteita vaatekaapissaan, sillä hän on voittanut ne joistakin kilpailuista tai arvonnoista. Hannun vaatteet ovat hienot, mutta mielestäni ehkä hiukan liian persoonattomat. Esimerkiksi Merimies asusteista tulee aina Aku mieleen, mutta Hannu taas on kokonaan toinen tapaus.
Hannu-tarinoita julkaistaan melko paljon varsinkin Aku Ankan Taskukirjoissa. Aku Ankoissakin näkee aina välillä muutaman sivun pituisia Hannu-sarjoja. Usein Hannu on monissa tarinoissa sivuhahmo, eli pääosan esittäjänä Hannua ei kovin usein nähdä, koska Hannua ei ole luotu sellaiseen rooliin.
Hannu Hanhi teki (kuten hyvin tiedämme) ensiesiintymisensä Suomessa tarinassa ”Se parhaiten nauraa…” vuonna 1952. Silloin Hannu oli esimerkiksi paljon nykyistä Hannua pidempi ja rotevampi.
Hannu on aina halunnut liehakoida Iinestä, tietenkin Akun kustannuksella. Iines taas pitää Hannusta, ja haluaa, että hänen ystävättärensä näkevät Iineksen esimerkiksi Hannun upouuden auton kyydissä, mieluummin kuin Akun vanhan 313:sen rämisevässä ja hitaassa kyydissä. Tosin, aina lopussa Iinestä on alkanut kyllästyttää Hannun jaarittelu tämän lukuisista onnenpotkuista. Toki Hannulta löytyy muitakin ”väliaikaisia” heiloja, kuten Milja Makea, alias Milla Magia. Tämä vei Hannun huomion, siten, että langetti Hannuun taian, joka tekee Hannusta epäonnisen. Siten tämä oli helposti lannistettavissa.
Hannu on luonteeltaan laiska. Tämä on yksi Hannun luonteen varjopuolista. Monien Akkari-lukijoiden mielestä Hannu on myös melko ärsyttävä hahmo, sillä Hannu antaa itsestään ärsyttävän kuvan olemalla ylimielinen ja pilkkaavainen. Hannu toki tarpeen tullen osaa myös olla varsin kohtelias, etenkin hienoja naisia kohtaan.
Hannu vihaa suuresti kaikenlaista työtä, mikä johtaa siihen, ettei hänellä myöskään ole mitään harrastusta, vaikka hän pärjäisikin missä tahansa harrastuksessa onnensa avulla. Ehkäpä hänen harrastuksiin tai ainakin kiinnostuksen kohteisiin voisi nimetä Akun kanssa tappelemisen ja kisaamisen.
Hannu pukeutuu aina vihreään takkiin ja useimmiten myös vihreään hattuun. Jalassaan hänellä on punaiset nilkkaimet kuten Roopella. Hannulla on erittäin paljon hienoja vaatteita vaatekaapissaan, sillä hän on voittanut ne joistakin kilpailuista tai arvonnoista. Hannun vaatteet ovat hienot, mutta mielestäni ehkä hiukan liian persoonattomat. Esimerkiksi Merimies asusteista tulee aina Aku mieleen, mutta Hannu taas on kokonaan toinen tapaus.
Hannu-tarinoita julkaistaan melko paljon varsinkin Aku Ankan Taskukirjoissa. Aku Ankoissakin näkee aina välillä muutaman sivun pituisia Hannu-sarjoja. Usein Hannu on monissa tarinoissa sivuhahmo, eli pääosan esittäjänä Hannua ei kovin usein nähdä, koska Hannua ei ole luotu sellaiseen rooliin.