Keskustelujen arkisto

Noniih, hienoa wierii, saatiin taas yksi kisaaja pisteille. Vielä kun sen sorsan saat kirjoittamaan sen kolmetonnia, niin Vankka on tyytyväinen.

Ikävä kyllä, tämä on lopullinen versio, en ehdi enää kirjoittaa. Tämä oli sitten tässä :(

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Akun serkku, Hannu Hanhi, englanninkieliseltä nimeltään Gladstone Gander, on eräällä tavalla Akun täysi vastakohta: Aku on tavattoman epäonninen, luultavasti maailman epäonnisin, kun serkkunsa Hannu on maailman onnekkain mies.

Hannu on monien muiden hahmojenkin tapaan itse Carl Barksin luoma. Barks käytti Hannua ensimmäisen kerran tarinassa ’’Se parhaiten nauraa…’’ vuonna 1948. Tarinassa Hannu saapuu joulupäivänä Akun talolle ja näyttää Akulle heinäkuussa tehtyä sopimusta, jonka mukaan Akun tulisi uida jäätyneessä Karhujärvessä joulupäivänä. Jos hän ei tätä tekisi, Hannu saisi Akun talon itselleen. Aku yrittää väittää vastaan, mutta joutuu suorittamaan tehtävän – ikävä kyllä häntä ei saa avantoon millään ja Aku joutuu antamaan talonsa Hannulle. Iines kuitenkin tulee pelastamaan päivän ja näyttää sopimusta, jonka mukaan Hannun tulisi juoda kaksi gallonaa sitruunamehua tunnissa – jos hän epäonnistuisi, hän antaisi Akulle tämän talon takaisin.. Hannu joi, mutta yritys ei päässyt edes puoleenväliin saakka, kun Hannu jo luovutti ja Aku sai talonsa takaisin.

Hannu on siis kuvattu alusta alkaen hyvin kerskailevana hahmona. Jos Hannu voittaa uuden urheiluauton, hänen on pakko päästä leuhkimaan siitä kaikille sukulaisilleen. Kuten ensiesiintymistarinassa tuli ilmi, Hannu luulee monesti myös olevansa kaikessa muita parempi, sillä luulee onnensa auttavan häntä loputtomiin – aina ei onni ole hänellekään myötä ja etenkin parisuhdeasioissa hän joutuu usein nielemään karvaan tappion.

Alkuaikoina Hannu oli ulkonäöltään jokseenkin erinäköinen kuin nykyään. Hänen nokkansa oli paljon nykyistä pidempi ja hän oli muutenkin kooltaan Akua selvästi pidempi. Nykyisin Hannun nokkaa on lyhennetty ja hänestä on tehty suunnilleen samanpituinen muiden lintujen (kuten ankkojen) kanssa. Hannun hiukset ovat aina olleet kullankeltaiset, mutta niiden ulkomuoto on hieman muuttunut alkuajoista – nykyään ne ovat enemmän kiharat ja enemmän pystyssä.

Hannun pukeutumistyyli on ensimmäisestä tarinasta lähtien ollut hyvin oma pröystäilevä ja asu kuvaakin hyvin Hannun luonnetta. Hannulla on päällään aina samantapainen nuttu kuin Roopellakin, mutta Hannulla se on enemmänkin juhlatakin tapainen. ’’Takin’’ väri on yleisimmin punainen, vihreä tai sininen. Vihreä on väreistä yleisin, mutta sinistä väriä käytettiin Hannun ensiesiintymisessä. Jaloissaan Hannulla on nilkkaimet, kuten Roopella – yleensä väriltään siniset tai punaiset, riippuen muiden vaatteiden väristä. Hannulla on usein päässään hattu, joka on lähes aina väriltään harmaa. Poikkeuksiakin kuitenkin on, sillä on hattu nähty sinisen ja punaisenkin väreissä. Juhlatakissaan Hannu käyttää aina myös rusettia, jonka väri riippuu täysin siitä, minkä värisiä muut vaatteet, erityisesti takki ovat. Joskus Hannun omahyväistä ja pröystäilevää luonnetta korostetaan vielä enemmän kävelykepillä, joka on hieman erilainen kuin Roopella, sillä siinä on mutkalla olevan pään sijasta pallo päässä. Hannun vaatetus on siis todella juhlava ja siisti, vuodenajasta välittämättä.

Hannu on kerskailevan ja omahyväisen luonteensa lisäksi tavattoman laiska henkilö. Hän ei koskaan tee töitä, vaan saa kaiken rahan ja ylipäänsä kaiken tarvitsemansa onnensa avulla – hänen tarvitsee uimarannallakin vain ojentaa kätensä, jolloin rannan yläpuolella lentävän aurinkovarjoja kuljettavan lentokoneen lastiruuma aukeaa ja aurinkovarjo putoaa suoraan hänen käteensä. Hannu kehuskelee aina, kuinka hän ei ole koskaan tehnyt töitä, vaan onni on antanut hänelle kaiken. Tosiasiassa Hannu on yhden ainoan kerran elämässään tehnyt rehellistä työtä ja työstä palkaksi saamaansa kolikkoa hän säilyttää kotonaan kassakaapissa. Hän häpeää tätä kolikkoa suunnattomasti ja siksi haluaakin pitää sen piilossa muilta. Eräässä tarinassa kuitenkin paljastui, että Hannu tekee myöhään iltaisin salaa ruumiillista työtä kasvimaansa parissa – hän kuitenkin halusi, ettei kukaan saisi sitä tietoonsa.

Hannulla on tyttöystävä, Iines Ankka, jonka kanssa hänellä on jonkinlainen on-off –suhde meneillään. Hannu vie Iineksen usein oopperaan, teatteriin tai hienoon ravintolaan syömään. Myös voitettuaan risteilyn ja ulkomaanmatkan kahdelle henkilölle, hän pyytää Iinestä lähtemään kanssaan. Hannun epäonneksi, myös hänen serkkunsa Aku seurustelee Iineksen kanssa ja pojat tappelevatkin jatkuvasti Iineksen suosiosta. Yleensä Hannu saa Iineksen puolelleen esittelemällä tälle jotain upouutta avoautoa, jonka on juuri voittanut – joskus Iines saattaa lähteä Hannun mukaan jopa kesken treffien Akun kanssa. Yleensä lopulta Iines kuitenkin kyllästyy Hannun seuraan, sillä tämä jaksaa kerskailla onnellaan ja morkata Akua – siksi Iines palaakin aina tarinan lopussa Akun luokse. Rakkausasiat onkin se ainoa juttu, joka Hannulla ei ole kovinkaan hyvällä mallilla, sillä siinä ei onni auta.

Hannu tunnetaan parhaiten hänen uskomattomasta onnestaan. Hän voittaa jokaisen arvonnan johon osallistuu, vaikka mukana olisi kymmenentuhatta muuta osallistujaa. Yleensä kaikki osallistujat kuitenkin perääntyvät jo nähdessään Hannun, sillä he tietävät häviävänsä, eivätkä halua turhaan hukata rahojaan. Hannu voittaa myös monesti arvontoja, joihin ei välttämättä ole edes osallistunut, tai joihin on osallistunut vahingossa. Siksi hänen ovikellonsa soi jatkuvasti kun lähetit tuovat hänelle rekalla aina uusia ja uusia palkintoja. Palkinnot voivat olla oikeastaan mitä vain, pokaali, kultakello, jokin huonekalu, ruokaa, uusi auto.. ihan mitä vain. Yleisin arpajaisvoitto taitaa kuitenkin olla upouusi urheiluauto, tai risteilymatka, vaikka onhan Hannu voittanut vuoden tonnikalatkin.
Aina kun Hannu astuu johonkin kauppaan sisälle, kellot alkavat soida ja myymälän omistaja tulee toivottamaan Hannulle onnea tämän ollessa myymälän sadastuhannes tai miljoonas kävijä, tai vaikkapa sadas kävijä kyseisenä päivänä. Tästäkin hän luonnollisesti saa palkinnon. Kaupassa asioidessaan hän törmää monesti useisiin muihinkin tempauksiin, joista saa ilmaista tavaraa ja kerran hän onkin pyytänyt Akua käymään puolestaan kaupassa, koska ei itse pystynyt ostamaan mitään, kun joka suunnasta tyrkytettiin palkintoja.
Myös kun Aku (tai ihan kuka tahansa muu) haastaa Hannun johonkin kilpailuun, Hannun itsensä ei tarvitse tehdä mitään, vaikka kyseessä olisi kilpailu, johon tarvittiin fyysistä kuntoa, sillä jonkin aivan ihmeellisen onnenpotkun ansiosta hän onnistuu voittamaan kilpailun tekemättä juuri mitään. Hannu löytää myös päivittäin kaduilta ja pusikoista pudonneita lompakoita, joista saa usein mehevän löytöpalkkion.

Mistä Hannu sitten on saanut uskomattoman onnensa? Don Rosan versio tästä on mielestäni kaikkein paras ja uskottavin. Sen mukaan kun Mummo Ankka odotti lapsensa Doran kuoriutumista, hänen miehensä Hepsu Ankka palkkasi maalarin maalaamaan heidän latonsa seinät. Maalari maalasi ladon etupäähän Tikliaisen merkin, joka toisi rutkasti onnea. Ladon takaseinälle hän maalasi saman merkin väärinpäin. Tämän tarkoitus oli pitää huono onni ’’takanapäin’’. Taikamerkit vaikuttivat ja jo Dorasta tuli uskomattoman onnekas. Kun Dora sai miehensä kanssa Hannun, tämä peri onnekkuutensa äidiltään. Hannu on siis jo lapsesta alkaen ollut onnekas, kuten äitinsäkin. Don Rosan samaisessa tarinassa (Kolmoistikliaisen merkki) kerrotaan myös, että Akun ja Hannun ollessa lapsia, Aku yritti tehdä Hannulle tämän syntymäpäivänä pilaa hilaamalla tämän koukulla ladon seinälle ja heittämällä tätä mädillä kananmunilla. Yllättäen Hannun ollessa yläilmoissa Akuun iski salama, joka johti köyttä pitkin Hannuun (jolle ei kylläkään käynyt kuinkaan) ja sattumalta Hannu sattui olemaan juuri ladon takana, väärinpäin olevan Tikliaisen merkin kohdalla. Tästä lähtien Hannua on vainonnut hirveä epäonni aina hänen syntymäpäivinään. Aku kuitenkin onnistui vahingossa poistamaan tämän kirouksen Hannulta tarinan lopussa.

Monien lukijoidenkin mielestä Hannu on hyvin ärsyttävä hahmo. Alun perin se olikin hahmon ideana. Kun Barks 1940-luvun loppupuolella loi Hannun, hahmo oli tarkoitettu mahdollisimman ärsyttäväksi ja ennen kaikkea Akun kilpailijaksi. Hannu siis luotiin osittain myös siksi, että Akun elämään saataisiin jotain vauhtia. Ensimmäisissä tarinoissa Hannun uskomattomasta onnesta ei mainittu halaistua sanaa, vaan onnekkuus tuli esille vasta kun Hannu oli esiintynyt jo muutamia kertoja. Silloinkaan Hannun onni ei ollut vielä kovin ilmiömäistä, kuten nykyään on, vaan silloin ainakin jotkut käsikirjoittajat yrittivät pitää Hannua sellaisena, kuin se olikin luotu – ärsyttävänä ja Akun kilpailijana. Lopulta niin monet kuitenkin innostuivat keksimään tarinoita Hannun onnekkuudesta ja siitä tulikin koko hahmon tärkein pääpiirre, mistä hahmo nykyisin tunnetaan.
Barks ei juuri koskaan tehnyt Hannu-tarinaa ilman Akua, sillä valtaosa Barksin Hannu-tarinoista on niitä Aku vs. Hannu –tarinoita. Näistä erittäin hyvänä esimerkkinä voisin mainita esimerkiksi tarinan ’’Kilpapurjehdus etelämerelle’’, joka on mielestäni parhaimpia (ellei jopa parhain) Hannu-tarinoita, mitä on koskaan tehty. Don Rosa ei ole kovinkaan montaa tarinaa piirtänyt, joissa Hannu olisi päähenkilönä. Kuitenkin ainakin tarinoissa ’’Kolmoistikliaisen merkki’’ ja ’’Ankkalinnasta Lillehammeriin’’ Hannu on tarinan päähenkilönä. Jälkimmäisessä tarinassa tosin Aku on ehkä hieman Hannua suuremmassa osassa, sillä Hannun käyttämän ’’vilpin’’ takia Aku valitaan edustamaan Ankkalinnaa talviolympialaisiin. Nykyisin Hannu-tarinoissa hyvin usein itse herra Hanhi on päähenkilönä.

Nykyisin tarinat, joissa Hannu esiintyy päähenkilönä, ovat alkaneet toistaa samaa vanhaa kaavaa. Yleensä joko Hannu haastaa Akun johonkin (tai toisinpäin) jolloin Hannu luonnollisesti voittaa – tai sitten Hannu saa toisen onnekkaan haastajan tjsp. Joka tapauksessa, nykyisten Hannu-tarinoiden loppuratkaisut ovat hyvin ennalta-arvattavia, sillä Hannuhan se aina voittaa, jos kilpasille lähdetään. On tietenkin tapauksia, joissa Hannu ei ole voittanut – joskus Akukin on peitonnut Hannun jossain, saanut palkinnoksi ison summan rahaa, mutta Hannukin on aina hyötynyt tilanteesta ja ’’löytänyt’’ jotain hyvin arvokasta, joka on monta kertaa Akun saaman palkkion arvoinen. Vaikka Aku siis voittaisi, Hannu vetää lopulta aina pidemmän korren. Tähänkin kuitenkin löytyy poikkeus – nimittäin, tarinat joissa esiintyy Iines Ankka, jonka kanssa sekä Aku että Hannu seurustelevat. Iines saattaa Akun jatkuvan äksyilyn tai mokailun takia lähteä Hannun matkaan, mutta hän palaa aina lopulta takaisin Akun luokse tajuttuaan, että hän pitää Akusta enemmän kuin Hannusta. Rakkausasiat ovat ainoa juttu, jossa onnetar ei Hannua suosi. Toki Hannuakin monesti onnistaa näissä jutuissa, tosin vain väliaikaisesti. Suhteessa Iineksen kanssa Aku vie aina voiton. Uudenlaisia Hannu-tarinoita ei tunnu enää löytyvän, vaan suunnilleen kaikki nykytarinat noudattavat jotain näistä edellä mainituista kaavoista.

Hannu kuvataan yleensä maailmankaikkeuden onnekkaimpana henkilönä. Hän on toisinaan kuitenkin saanut haastajan, jolla yleensä on yhtä hyvä tuuri kuin Hannulla, joskus jopa parempi. Erityisesti Hanhivaarasta löytyy useita onnenmyyriä, jotka haastavat Hannua kilpailuihin tämän tästä. Monissa kilpailuissa näyttää alussa siltä, että haastaja olisi selvästi johdossa, mutta yleensä jonkin uskomattoman onnenpotkun ansiosta Hannu lopulta voittaa kilpailun ja saa pitää tittelinsä maailmankaikkeuden onnekkaimpana henkilönä.

Vaikka useimmiten Hannu nauttii saadessaan olla onnekkaampi, kuin kukaan muu, mutta joskus (uskokaa tai älkää) suunnattomasta onnestakin voi olla haittaa. Monesti Hannu miettii, miltä tuntuisi olla tavallinen hanhi ilman mitään uskomatonta tuuria. Monet sukulaiset ja ystävätkin halveksivat Hannua toisinaan tämän onnen takia ja siksi Hannu onkin monesti toivonut olevansa aivan tavallinen, edes hetken ajan. Pelle Peloton on ainakin yhdessä tarinassa auttanut Hannua tässä asiassa – hän näet on keksinyt koneen, jolla hyvän onnen voi muuttaa huonoksi onneksi. Lopulta Hannu kuitenkin totesi, että onnekas elämä sopii hänelle paljon paremmin, koska siihen hän on elämänsä aikana tottunut, eikä ole valmis luopumaan siitä niin helposti.
Joskus Hannun onni saattaa myös kadota aivan yhtäkkiä. Juuri kiperässä tilanteessa saattaakin käydä niin, että Hannu ei olekaan enää onnekas ja käykin köpelösti. Yleensä kadotettu onni palautuu takaisin, viimeistään tarinan lopussa.

Hannu kuvataan yleensä, varsinkin nykyisin harvinaisen tyhmänä henkilönä. Hannun tyhmyydelle ei ole koskaan mitään kovinkaan tarkkaa tai hyvää selitystä annettu, mutta itse ajattelisin asian niin, että Hannun ei onnensa ansiosta tarvinut koulussa opiskella juuri ollenkaan. Kokeissa hän saattoi tuosta vain arvata oikean vastauksen, tai saattoi löytää oikeat vastaukset pulpettinsa alta. Koska onni todennäköisesti auttoi Hannua myös koulunkäynnissä, se selittää, miksi Hannun älynlahjat eivät ole kovinkaan suuret. Koska Hannulla ei ole minkäänlaista työtä, voidaan päätellä että Hannu on lopettanut opiskelut heti pakollisen peruskoulun jälkeen, eikä ole suorittanut minkäänlaisia jatko-opintoja.

Don Rosan sukupuun mukaan Hannulla on kaksi serkkua; Aku ja Touho Ankka. Heitä kaikkia kolmea yhdistää yksi asia; kaikki ovat harvinaisen tyhmiä. Hannun äiti on Mummo Ankan tytär Dora Ankka, jolta Hannu on myös perinyt satumaisen onnensa. Vaikka Hannun äidin sukunimi onkin Ankka, Hannu on saanut Hanhi –sukunimen isältään, Hjalmar Hanhelta. Mummo Ankka ja Hepsu Ankka ovat siis Hannun isovanhemmat. Akun isä Aaron Ankka on Hannun eno. Hannulla itsellään ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä. Hänellä ei myöskään ole siskoja tai veljiä, vaan hän oli perheen ainoa lapsi.

Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander, joka ei ole suoraan suomennettuna kuitenkaan aivan täyttä huuhaata – Gander tarkoittaa urospuolista hanhea, eli sukunimi on täysin sama sekä suomeksi että englanniksi. Gladstone sen sijaan on hieman harvemmin käytetty amerikkalainen nimi. Suoraan suomennettuna se olisi ’iloinen kivi’, joka kuulostaisi naurettavalta. Hannulla on myös muilla kielillä omia nimiä; italiaksi hän on Gastone Paperone, tanskaksi Fætter Højben ja ruotsiksi Alexander Lukas.

Tarinoita, joissa Hannu esiintyy on viime vuosina alettu tekemään entistä enemmän. Kuitenkin uusia ideoita Hannu-tarinoihin on todella vaikeaa keksiä ja siksi lähes kaikki noudattavatkin samaa kaavaa, eikä mitään uutta ole tiedossa. Hannu esiintyy siis itse päähenkilönä todella monessa tarinassa, mutta sen lisäksi löytyy useita sarjoja, joissa Hannu on sivuhenkilönä ja päähenkilönä on joku toinen tuntemamme Ankkalinnan hahmo, kuten Aku (joka on aika yleistä). Näissä tarinoissa Hannu ei siis näyttele mitään suurta osaa, mutta hänen onnensa saattaa hyvinkin vaikuttaa tarinan kulkuun tai sen loppuratkaisuun suurellakin tavalla – vaikka siis itse Hannu ei paljon mitään tekisikään.
Koska Hannusta on tehty näin paljon tarinoita, voidaan päätellä hahmon olevan piirtäjien ja käsikirjoittajien joukossa melko suosittu. Kovinkaan monet lukijat eivät pidä Hannua kovinkaan kaksisena hahmona, monet jopa listaavat Hannun ärsyttävimpien Aku Ankka –hahmojen listalleen.

Kuten kaikista hahmoista, on Hannustakin olemassa erilaisia näkemyksiä. Jokaisella piirtäjällä ja erityisesti käsikirjoittajalla on oma näkemyksensä Hannusta ja he tekevät hahmosta usein näkemyksensä mukaisen. Barks ei siis koskaan piirtänyt Hannua tarinaan, jossa Aku ei ollut mukana, vaan Aku oli aina niin sanottu vastapari, jonka kanssa Hannu riiteli ja kilpaili. Nykyiset tarinat keskittyvät paljon enemmän Hannuun itseensä, kuin Hannun ja Akun välisiin kisoihin, vaikka niitäkin vielä aikasten paljon löytyy. Nykyisin löytyy monia tarinoita, joissa Hannu esiintyy aivan yksin, ainoana tunnettuna Ankkalinnan hahmona. Don Rosa ei kovinkaan paljoa käyttänyt Hannua, oikeastaan Hannu oli päähenkilönä ainoastaan kahdessa Rosan tarinassa, ’’Kolmoistikliaisen merkki’’ ja ’’Ankkalinnasta Lillehammeriin’’ jossa Aku tosin oli vielä Hannuakin suuremmassa roolissa.

Hannusta on todella vaikeaa keksiä minkäänlaisia yksisivuisia vitsisarjoja. Koska kaikki Hannu-tarinat nykyisin liittyvät jotenkin hänen uskomattomaan onneensa, tarinoihin tarvitaan vähintäänkin se 3-4 sivua. Siksi Hannusta onkin lähes mahdotonta keksiä minkäänlaisia yksisivuisia. Minkälaisen nopean vitsin Hannusta ja hänen onnestaan saisi aikaiseksi? En minä ainakaan tiedä. En muista koskaan lukeneeni yksisivuista, jossa Hannu olisi pääosassa, muutamassa olen hänet kyllä sivuosassa nähnyt.

Myös meidän maailmamme on ottanut vaikutteita Hannusta, eritoten tämän nimestä ja onnesta. Monia erittäin onnekkaita henkilöitä saatetaan kutsua ’’hannuhanhiksi’’. Esimerkiksi Ruotsin onnekasta jääkiekkomaajoukkuetta on kutsuttu hannuhanhiksi, kun taas Suomen ’epäonninen’ jääkiekkojoukkue on nimeltään Aku. Nämä nimitykset liittyvät kuitenkin enemmän Ruotsin ja Suomen suhteisiin. Myös formulakuski Michael Schumacheria on kutsuttu hannuhanheksi.

Itse pidän Hannua melko tylsänä ja nykyisin varsin mitäänsanomattomana hahmona. Hannun luonne on mielestäni muuttunut viime aikoina hyvinkin ärsyttäväksi ja välillä Hannu on suorastaan törkeä Akua kohtaan. Minua ärsyttää myös lukea Hannu-tarinoita, joiden loppuratkaisun tietää jo ensimmäisen sivun luettuaan. Barksin ensimmäiset Hannu-tarinat (kuten ’’Se parhaiten nauraa…’’ ja ’’Kilpapurjehdus etelämerelle’’) olivat suorastaan loistavia ja samantasoisia Hannu-tarinoita kun nykyään tulisi, hahmo nousisi listallani huomattavasti. En kuitenkaan luokittele Hannua ärsyttävimpien Aku Ankka –hahmojen joukkoon.

Yhteenveto: Hannu Hanhi (englanniksi Gladstone Gander) on suosittu Ankkalinnassa asuva hahmo. Hannun on luonut Carl Barks ja esiintyi ensimmäisen kerran tarinassa ’’Se parhaiten nauraa…’’. Barks loi Hannun tarkoituksella ärsyttäväksi, eikä onnesta aluksi puhuttu mitään – se tuli esille vasta huomattavasti myöhemmin. Hannu seurustelee Iines Ankan kanssa, mutta niin tekee myös hänen serkkunsa Aku. Yleensä Aku voittaa Hannua vastaan käydyt kamppailut rakkausasioissa. Hannu on käsittämättömän onnekas, eikä hän koskaan tee minkäänlaista työtä (paitsi yhden kerran, josta saamaansa palkkakolikkoa hän piilottelee kassakaapissa) vaan kaikki lankeaa hänelle kuin manulle illallinen. Jo Hannun äiti Dora oli onnekas ja Hannu lieneekin saanut onnensa äidiltään. Hannu kuvataan yleensä kovin tyhmänä, johtuen varmaankin siitä, että onnensa avulla Hannu pärjäsi aikoinaan hyvin koulussa opiskelematta mitään. Hannu on myös välillä hyvin itsekäs, omahyväinen ja kerskaileva, joka näkyy hänen vaatetuksestaan (juhlatakki, rusetti, nilkkaimet, hattu yms.). Nykyisin valtaosa Hannu-tarinoista on juuri hänen onneensa keskittyviä ja suurin osa noudattaakin samaa kaavaa juonen suhteen. Yksisivuisia tarinoita Hannusta on lähes mahdotonta keksiä. Omasta mielestäni Hannu on tylsähkö hahmo – ensimmäiset Barksin tekemät tarinat tosin olivat hyviä.

Lainaus:kun taas Suomen ’epäonninen’ jääkiekkojoukkue on nimeltään Aku.
En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta.

Vankka teh MyssyMasun tekstistä löytyi.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.

Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Takki on melko juhlallinen. Ainakin Barksin vanhemmissa hannu-tarinoissa Hannun takki on ollut väriltään musta. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä, eikä hän voi sietää, jos esim. hänen hiuksensa ovat jotenkin oudosti. Eräässä hannu-tarinassa Hannun eräs hiuskiehkura törrötti rumasti hänen kampauksessaan, joten Hannu ei voinut edes käydä ulkona.

Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Tätä selitystä Hannun onnelle on käyttänyt ainakin Carl Barks. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan versio Hannun loistavasta onnesta on varsin omalaatuinen ja ainakin vähän aidon tuntuinen. Don Rosan tarinassa "Kolmoistikliaisen merkki" sanotaan, että Hannu on perinyt loistavan onnensa omalta äidiltään, Dora Ankalta. Kun Mummo Ankka odotti lastansa Doraa, niin niihin aikoihin eräs Mummon miehen, Hepsun, palkkaama maalari maalasi Mummon ja Hepsun tilan ladon seinät. Maalari maalasi latoon tikliaisen merkin, joka toisi Mummon suvulle hyvää onnea. Toiselle puolelle latoa tämä maalari maalasi samaisen merkin väärinpäin. Ladon takaosassa olleen merkin tulisi pitää huono onni takanapäin. Nämä taikamerkit todella pitivät lopulta paikkaansa ja Hannun äidistä, Dorasta tuli varsin onnekas. Eli hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, ainakin Rosan mukaan. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta, sillä vaikka hänelle näyttäisi käyvän huonosti, niin aina onnetar tulee auttamaan. Hannua on sanottu joissakin tarinoissa Onnettaren kultapojaksi. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. On tyypillistä että Hannu on esim. ruokakaupan 1 000 000 asiakas, tai huoltoaseman päivän ensimmäinen asiakas. Näitä tämäntyyppisiä onnenpotkuja on nähty Hannu-tarinoissa jo melkeinpä alusta lähtien. Muutaman kerran Hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan, ainakin jos hän poimii apilan ja ottaa sen itselleen. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Toisinaan, varsinkin vanhemmissa Hannu-tarinoissa Hnuua on vainonnut huono onni hänen syntymäpäivänään. Nykyään tätä näkee tarinoissa todella harvoin. lähes kaikki muut arvat mutta siitä huolimatta hannu voittaa arpajaisten pääpalkinnon.
Usein Hannu myös kilpailee Akun kanssa arpajaisissa. Useissa tarinoissa toistuu se, että Hannu ostaa vain yhden arvan ja Aku

Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.

Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa Hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Tosin ainakin kerran elämässään myös Hannu on joutunut tekemään töitä, ja tätä hän häpeää yli kaiken. Hannu on myös sanonut että hän ei mielellään toivo, sillä se saattaa jopa käydä työstä. Kerran Hannu kuitenkin toivoi, että taivaalta sataisi rahaa. Eräässä Barksin tarinassa Hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.

Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja Hannun keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia. Hannu ja Aku ovat vastakohtia toisilleen, ja luultavasti heidät alun perinkin luotiin toistensa vastakohdiksi, jotta tarinoihin saataisiin ääripäitä lisää.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.

Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Voisi sanoa, että Hannu on tässä aika hyvä. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Eli välillä Iines ja Hannu seurustelevat, välillä taas eivät. Aku ja Hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan. Toisinaan Akulla ja Hannulla saattaa olla ihan hyvätkin välit, ainakin silloin kun he eivät taistele Iineksestä. Eräässä tarinassa Aku ja Hannu olivat jopa ylimmät ystävykset, erään oudon tapahtuman takia. Monissa tarinoissa Hannun väliaikaiset naiset pitävät vain yhdestä asiasta Hannussa, ja tämä asia on Hannun hyväonnisuus. Usein Hannun naisystävät vain käyttävät Hannua hyväkseen, jotta itsekin saisivat osan hänen onnesta itselleen. Iines ei ole tällainen. Toisinaan Iines saattaa olla varsin mustasukkainen, kun Hannulla on joku toinen.

Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian. Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä Hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Ensinnäkin Vicar osaa piirtää Hannun juuri sellaiseksi, kuin pitäisikin. Eräs hyvä esimerkki Vicarin hannu-tarinasta on eräs tarina, jossa eräs Hannun ja Akun täti tulee vierailulle Hannun luo. Kumpikaan serkuksista ei pidä ollenkaan tädistä. Tarina on melko huumoririkas, ja tässä tarinassa hannussakin näkee humoristisia piirteitä. Hannulla on tarinassa melko isokin rooli, ja käsikirjoittaja on onnistunut tekemään Hannulle tarinaan yllättävän hyvän roolin, roolin suuruudesta huolimatta. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita, mainittakoon esim. Giorgio Cavazzano. Don Rosa on tehnyt varsin vähän Hannu-aiheisia tarinoita, mutta myös hänellä on lahjoja hyvän Hannu-tarinan tekemiseen.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
usein Hannu-tarinat rakentuvat Hannun hyvän onnen ympärille. Lähes jokaisessa Hannu-tarinassa onnella on aina jokin rooli tarinan juonessa. Tämä on mielestäni tärkeää kun Hannusta on kyse.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Hannu-tarinoita on tehty melko paljon, ja useimmat niistä vähän toistavat itseään, eli monet ovat melko samanlaisia. Aina kuitenkin joku käsikirjoittaja keksii jonkun uuden juonen Hannu-tarinoihin, joten tulevaisuudessa, tullaan aina silloin tällöin näkemään aivan uudenkinlaisia hannu-tarinoita, vanhojen tuttujen lisäksi.

Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.

Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia, eivätkä kovin monet olekaan ottaneet. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.

Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun. Hannun etunimi Gladstone tarkoittaa suomeksi iloista kiveä. Hannulla on myös muitakin nimiä, italialksi Hannu on Gastone Paperone, ruotsiksi Alexander Lukas ja tanskaksi Faetter Hojben. Hannun nimi siis kuulostaa eri kielinä sanottuna hyvinkin erilaiselta.

Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä Hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Hannu ei ikinä tykkää tilanteista, jolloin hänen parhaimman onnensa asema on uhattuna. Muutamissa tarinoissa Aku on ollut väliaikaisesti hyväonninen ja tämähän kismittää Hannua aivan vietävästi. Näissä muutamassa tarinassa Hannu oli kateellinen Akulle. On myös käynyt niin, että Hannun ja jonkin toisen henkilön onnet ovat vaihtaneet paikkaa/henkilöä esim. salamaniskun seurauksena. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.

Muilla hahmoilla on yleensäö tärkeä rooli Hannu-tarinoissa. Barks tehdessään tarinoita ei melkeinpä koskaan laittanut Hannua tarinan selväksi päähenkiläksi vaan esim. Aku Ankan. Myös monet muut, ihan nykyäänkin, tekevät samoin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy.

Hannu on toisinaan melko yksinäinen. Hänellä ei ole montaakaan sukulaista, eikä myöskään lapsia. Jossain tarinassa Hannulla on ollut jokin lemmikki, mutta kaikki hänen lemmikkieläimensä ovat olleet hyvin väliaikaisia. Kuitenkin yksinäisyydestään huolimatta Hannu on melko seurallinen Ankka, ja tarpeen tullen pitää seuraa vaikka kivelle.

Omasta mielestäni Hannu on ihan keskinkertainen, tai vähän sen yläpuolella oleva hahmo. Omasta mielestäni hannu ei ole yhtä ärsyttävä, kuin mitä "suuri kansa" sanoo. Tosin joskus Hannun käytös on kyllä aika rasittavaa. Mielestäni Hannu sopii paljon paremmin sivuhahmon, kuin päähenkilön rooliin, johtuen siitä, ettei hannun kaltaisesta hahmosta saisi tehtyä mielenkiintoista tarinaa, jos hahmo olisi päähenkilönä. Itse pidän kovasti Carl Barksin ja Vicarin tekemistä Hannu-tarinoista.

Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Aku ja Hannu ovat toistensa vastakohtia, joten heidän välillään salamoi usein ja kovaa. Monissa tarinoissa Aku on Hannulle kateellinen Hannun hyväonnisuuden ansiosta. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin ja tästä Iines ei tykkää. Tosin Hannun ja muiden Ankkalinnalaisten naisten väliset suhteet ovat vain väliaikaisia, melkein jokainen nainen on Hannun kanssa vain hänen hyvän onnensa ansiosta ja tästä Hannu ei oikein pidä. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi - Ankkalinnan onnenmyyrä

Hannu Hanhi (englanniksi Gladstone Gander) on Roopen ja Akun ohella tunnetuimmista hahmoista. Kun jollain ihmisellä käy tuuri, sanotaan, että "Mikä ihmeen Hannu Hanhi sinä olet", tai jotain vastaavanlaista.

Hannu on siis Ankkalinnan tuuriveikko. Jos on arpajaiset, Hannu voittaa ne. Jos on muita kilpailuja, Hannu voittaa ne. Paitsi, jos voitoista ei hyödy.

Monissa tarinoissa Hannu kilpailee Akua vastaan. Hannu vastaan Aku -sarjat ovat kuitenkin valitettavasti aika itseään toistavia, mutta sopivin julkaistuväliajoin myös niitäkin on aina mukava lukea. Varsinkin jos katraaseen osallistuu vielä kolmas serkku, Touho, on kunnon soppa keitetty.

Hannun ensiesiintyminen oli tarinassa "Se parhaiten nauraa...", jota ollaan viime aikoina melko tiuhaan tahtiin julkaistukin (Carl Barksin joulu, Carl Barksin kootut, Aku Ankka 3/2008). Ko. tarinassa Aku kilpailee Hannun kanssa. Tarinan on käsikirjoittanut ja piirtänyt Carl Barks. Tarinassa ensin Hannu haastaa Akun uimaan jäisessä vedessä. Sen jälkeen Iines tulee Akun avuksi, ja Hannun pitää juoda tynnyrillinen sitruunamehua.

Ko. Tarina on yksi parhaimmista Hannu -tarinoista. Hahmossa mättää se, että siitä ei saa tehtyä kovin erilaisia tarinoita. Hyvä hahmo kuitenkin.

Don Rosan on selittänyt hieman Hannun tuurin perää. Lapsena tähän oli Ankkojen "vaakunan" edessä iskenyt salama (tarinassa "Kolmoistikliaisen merkki").
Monissa Hannu -tarinoissa Hannu kadottaa onnensa, mutta löytää sen lopulta jollakin keinolla takaisin.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Hannu Hanhi (englanniksi Gladstone Gander) sai alkunsa Carl Barksin kynästä vuonna 1948 tarinassa ”Se parhaiten nauraa...” jossa Hannu vierailee Akun talossa talven kylmimpänä päivänä yhden vedon vuoksi jonka mukaan Akun pitäisi uida avannossa vuoden kylmimpänä päivänä, panoksena oli Akun talo. Aku ei tietenkään uskalla uida niin Akun talo siirtyy Hannun omistukseen, Iines kuitenkin pelastaa Akun ja tämän talon sillä Hannu oli kanssa tehnyt vedon jossa hänen piti juoda valtavan määrän sitruunamehua, lopulta Akun talo säästyy.
Myöhemmin hänestä muokkautui omahyväisen lisäksi myös onnekkaaksi ja alkoi ilmestymään enemmän ja enemmän akkarin siivuilla. Monien Ankkalinnalaisten ja myös lukijoiden inhoama hahmo tunnetaan onnekkaana, laiskana, itsekkäänä ja omahyväisenä hanhena.
Hannun yleisimmät tuntomerkit ovat vihreä tai punainen tyylikäs frakki, sininen tai punainen rusetti ja useimmiten harmaa hattu. Hänellä on myös ainoana ankkalinnalaisena Roopen lisäksi punaiset tai siniset damaskit. Myös pettämätön tuntomerkki ovat tietysti käsittämätön onni ja monenlaista eri onnentuovaa esinettä, esimerkiksi jäniksenkäpälä, neliapilat, hevosenkengät j.n.e. Hannun autona toimii useimmiten hänen sini-punainen avoauto, vaikka se vaihtuu yleensä sarjakuvien loppupuoliskolla johonkin Hannun kultapäällistettyyn loistoautoon t.m.s. jonka hän on voittanut jossain kilpailussa tai arvonnassa.
Don Rosan tarinan Kolmetiaisenmerkin mukaan Hannu sai onnensa alunperin onnekkaalta äidiltään Doralta joka sai onnensa maalatulta ladolta jossa esiintyi hollantilaisten onnentuovan Tikliaismerkki. Hannun onni muuttui vielä paremmaksi kun Aku yrittää saada kanssa Hannun onnen tämän syntymäpäivänä, lopulta kuitenkin menee niin että Aku saa entistä huonomman onnen kun Hannulle käy toisinpäin.
Periaatteessa Hannu ja Aku ovat toistensa vastakohtia m.m. koska Aku on huono-onninen kun taas Hannu on hyväonninen. Näin ei kuitenkaan ole jokaisessa asiassa, Akulla ja Hannulla on nimittäin monta yhtenäisyyksiä, molemmat ovat laiskoja eivätkä jaksa tehdä minkäänlaista työtä, molemmat ovat yhtä nuoria poikamiehiä eikä saa unohtaa heidän isointa yhteistä pääintohimoa, Iines. Molemmat ovat hänen kimpussa kuin karhut hunajassa, tämä kuitenkin on myös heidän isoin riidanaihe.
Monien inhoama Hannu on kuitenkin minun mielestäni hyvin tärkeä hahmo Ankkalinnassa ja Barksin ja Rosan tarinat heidän välisistä riidoista ja kisailuista ovat kerrassaan mahtavia, tämän vuoksi Hannu kuuluu lempihahmoihini Akkarissa. Yhteenvetona sanoisin että ilman tätä onnekasta ja monipuolista hahmoa akkaria ja Ankkalinnaa olisi mutta oltaisiin jääty paljosta paitsi.
Pieni avausviesti, siistin vielä tätä melko sekavaa viestiä ja pistän jatkoakin sille, saisiko sillävälin kuitenkin rankingin?

//huomasin ny sen ylläolevan joten eiköhän sillä pärjää huomiseen saakka.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Hannu Hanhi on kuuluisa hahmo Aku Ankan maailmasta. Hannu asuu Ankkalinnassa, niin kuin melkein kaikki muutkin Aku Ankka-universumin hahmot. Hannu on kuuluisa onnestaan ja kerskailutaidoistaan. Hän osallistuu usein arvontoihin, lottoon, bingoon ja moneen muuhun tuuripeliin. Täydellisen tuurinsa avulla hän voittaa kaiken mihin osallistuu.

Hannu on kuuluisan ankkataiteilija Carl Barksin keksimä ja luoma hahmo. Hän teki ensiesiintymisensä maailmalla tarinassa ”Wintertime Wager” vuonna 1948 tammikuussa. Suomessa hän esiintyi ensimmäistä kertaa tarinassa ”Se parhaiten nauraa…” vuonna 1952, eli ensimmäisenä Aku Ankka-lehden julkaisuvuotena, jos esittelypainosta ei lasketa. Tarinassa Aku ja Hannu lyövät vetoa ja kilpailevat jostain tyhmästä. Tästä lähtien useissa Hannu-tarinoissa esiintyy sama kaava. Aku ja Hannu kilpailevat jonkin perusteella jostakin (kuten Iineksen suosiosta) ja siitä syntyy taistelu ja kilpailu. Useimmiten Hannu voittaa jollain tapaa, mutta häviää osittain. Tämä loppu ei esiinny joka tarinassa, vaan melko monissa Aku voittaakin.

Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander. Gander tarkoittaa urospuolista hanhea. Nimen alkuperää ei tiedetä. Nimi on Carl Barksin keksintö, hänhän loi Hannun. Etunimi tarkoittaa suoraan suomennettuna ilokiveä tai iloista kiveä.

Hannu on luotu olemaan täydellinen vastakohta Akun epäonnelle. Hänestä on tehty erittäin ärsyttävä, jotta lukija voisi samastua Akuun. Hannu onkin monien mielestä Ankka-maailman ärsyttävin hahmo.
Hannusta on vaikea keksiä ikuisesti tarinoita ja jo nykyäänkin ne alkavat toistaa itseään. Hannusta ei julkaistakaan erityisen paljon tarinoita, sillä niille ei riitä suosiota, jos niitä julkaistaan liian tiheässä tahdissa.

Hannun äiti on ainakin Barksin ja Rosan mukaan Dora Ankka ja isä Hjalmar Hanhi. Hänen äitinsä oli aina ollut onnekas ja onni tarttui Hannuunkin.
Dora oli muuten samanlainen, kuin Hannu, mutta ei leveillyt tuurillaan yhtä paljon. Dora asui Mummo Ankan luona veljiensä kanssa.
Hannulla on kaksi serkkua, Aku Ankka ja Touho Ankka. Aku on vastakohta Hannulle ja siksi esiintyykin usein Hannun kanssa. Touho taas esiintyy vain harvoin tämän kanssa. Tämä johtuu varmaan siitä, että useiden mielestä Hannu ja Touho eivät sovi yhteen. Heistä ei yksinkertaisesti saada mielenkiintoisia tarinoita.
Hannu esiintyy harvoin yksinään. Syy tähän on se, että ei ole hauskaa lukea tarinoita, joissa on päähenkilönä yksi täydellinen menestyjä, vaan päähenkilöllä täytyy olla haastaja. Tämän vuoksi usein päähenkilöksi pistetään Aku, sillä hänelle on helppo saada vaikeuksia.

Hannun onnen syntyperästä on keksitty monia eri tarinoita. Useiden mukaan hän syntyi onnellisten tähtien alla, kun taas Barksin ja Rosan mukaan Hannu oli onnekas jo pienenä ja hänen onnensa oli perinnöllistä. Suosituin teoria on ehdottomasti Barksin ja Rosan.

Hannu kilpailee Iineksestä Akun kanssa. Välillä Iines hurahtaa häneen jonkin hienon arpajaisvoiton johdosta. Yleensä Iines on tasapuolinen kummallekin ja suostuu esim. menemään tanssiaisiin tai piknikille sen perusteella, kumpi on tehnyt enemmän jotain Iinestä miellyttävää. Tästä ideasta on kehitelty todella paljon tarinoita. Usein ne lopulta päättyvät siihen, että Iines menee Akun kanssa jonnekin. Hannulla ei siis ole aina, kuten Iineksen suhteen täydellinen tuuri. Monien mielestä Iines kuuluu Akulle, eikä Hannu saisi yrittää voittaa tämän sydäntä onnensa avulla.

Hannu ei ole maailman ainoa onnekas. Esim. Hanhivaarassa asuu eräs onnenpekka, jonka kanssa Hannu kävi kilpaa, kumpi on onnekkaampi. Kilpailu päättyi hanhivaaralaisen voittoon, mutta Hannu löysi jonkinlaisen maahan pudonneen meteoriitin ja rikastui rysäyksellä.

Hannu voittaa arpajaisista kaikenlaisia tavaroita. Eräässä tarinassa hän tuli ahdistuneeksi kaikkien voittojentyrkyttäjien toimesta. Hannu pakeni Mummon maatilalle pakoon myyjiä, mutta lopulta hänet löydettiin.
Hannun ehkä tavallisimmat arpajaisvoitot ovat autot. Hän voittaa kaikki uusimmat automallit, jos vain viitsii osallistua arvontoihin. Ihme kyllä, monissa tarinoissa hänellä ei aluksi ole autoa, kunnes hän voittaa sen, joten Hannun on täytynyt kadottaa autonsa usein.
Hannu rakastaa pröystäillä autoillaan, voittaahan hän niitä usein. Uudet autot ovat erittäin kunnioitettavia ja suosittuja Ankkalinnassa.

Hannulla ei ole erityisiä onnenkaluja. Joissain tarinoissa hänellä esiintyy jäniksenkäpälä tai hevosenkenkä. Vain harvat kirjoittajat kuvaavat Hannun riippuvaiseksi onnenkaluista, mutta näitäkin on. Yhdessä tarinassa Hannu sai sitä enemmän onnea, mitä useampaa onnenkalua hieroi. Tämä ei toiminut kovin hyvin ja tarinassa Hannun onni petti.

Hannu on onnestaan huolimatta usein epärehellinen ja laiska. Hänen tiedetään huijanneen esim. korttipeleissä huijauskorteilla. Hannu laiskottelee usein, kuten Akukin, mutta kukaan ei kiellä häntä siinä. Hänellä onkin poikkeuksellisen vapaa elämä, sillä hänen ei tarvitse tehdä työtä. Kuitenkin Iines pistää hänet tekemään jotain välillä, kuten kerran Hannu joutui menemään kuntokuurille. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään ja voitti jostain syystä painonsa verran kultaa. Tarinassa Aku kuitenkin laihtui enemmän ja pääsi Iineksen kanssa tanssimaan.

Välillä Hannu harmittelee tuuriaan. Hän ei voi tietää, millaista olisi olla tavallinen kansalainen ja uurastaa palkkansa eteen. Hän ei pysty olemaan epäonninen, vaikka niin haluaisikin. Tästäkin on tehty useita tarinoita. Yhdessä Hannu tapasi kauniin tytön ja halusi tavata tämän uudestaan. Tyttö ei kuitenkaan suostunut seurustelemaan kuin epäonnisten kanssa, koska oli itsekin sellainen. Hannu pyysi Akulta neuvoa ja tämä yritti auttaa häntä, mutta kaikki päättyi siihen, että Hannulle tapahtui entistä enemmän onnenkantamoisia ja tyttö jätti tämän. Onnesta ei siis ole Hannulle aina hyötyä. Lähes aina Hannu kuitenkin nauttii olostaan, varsinkin kun hän saa leveillä Akulle, joka haluaisi tämän onnen.

Hannu on ainoastaan kerran elämässä joutunut tekemään työtä. Hän häpeää sitä suuresti, varsinkin kun hän eräässä tarinassa joutui paljastamaan sen sukulaisilleen. Hannu oli nimittäin säästänyt tienaamansa kolikon ja piilotteli sitä kassakaapissaan. Sitten hänen sukulaisensa löysivät sen.

Yhteenveto:
Hannu on Ankkalinnan tuurihaukka. Hän voittaa kaiken mihin osallistuu. Hannun onnen perästä on monia teorioita, mutta suosituimpana voidaan pitää Rosan ja Barksin teoriaa. Hannu seurustelee Iineksen kanssa kilpaa Akun kanssa. Tässä asiassa hänen tuurinsa ei aina auta.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Kaikki Aku Ankan lukijat tuntevat varmasti Hannu Hanhen, Aku Ankan onnekkaan serkun. Hannu on ollut Aku Ankan maailmassa mukana jo vuodesta 1948, ja jo silloin alkoi hänen ja Akun kilpailu milloin mistäkin asioista. Yleensä Aku ja Hannu eivät juurikaan pidä toisistaan. Melko harvoissa tarinoissa he ovat kuitenkin tehneet (tai joutuneet tekemään) yhteistyötä jonkin asian ratkaisemiseksi. Monesti vaikutteena yhteistyölle on ollut jopa molempien tyttöystävänä esiintyvä Iines Ankka, joka ei liiemmälti pidä Akun ja Hannun nahistelusta.

Ehkäpä tunnetuin ankkapiirtäjä -ja käsikirjoittaja Carl Barks keksi Hannu Hanhen vuonna 1947, mutta ensiesiintyminen tapahtui vuoden 1948 puolella tarinassa Wintertime Wager. Suomeksi tarinan nimi on Se parhaiten nauraa... ja se julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuoden 1952 alussa. Tarina on julkaistu uudelleen lukuisia kertoja, Aku Ankka - lehdessä viimeksi vuonna 2008.

Tarinassa Se parhaiten nauraa... Hannu saapui Akun talolle talven kylmimpänä päivänä ja kertoi ottavansa sen itselleen, ellei Aku ui jäätyneessä Karhujärvessä kyseisenä päivänä. Aku oli tehnyt lupauksen avantouinnistaan edellisen kesän kuumimpana päivänä. Aku ei suostunut uimaan, mutta hänen talonsa pelastui, koska Iines Ankka saapui paikalle mukanaan todistus, jonka mukaan Hannu oli luvannut juoda melkoisen määrän sitruunaista mehua panoksena Akun talosta. Myöskään Hannu ei saanut lupaamaansa mehumäärää juotua, joten Aku sai pitää talonsa.

Jo tässä ensimmäisessä tarinassa saatiin selviä viitteitä, mitä tuleman pitää Akun ja Hannun suhteen. Hannu kuvattiin heti ärsyttävänä ja hänestä tuli Akulle kilpailija. Hannun onnesta ei vielä tarinassa Se parhaiten nauraa... tai parissa seuraavassa mainittu, Hannun satumainen onni tuli kuvaan myöhemmin.

Hannu Hanhi kuvattiin alkupään tarinoissa ulkoisesti melko lailla erilaiseksi kuin nykyään. Toki hänestä samojakin piirteitä löytyy. Hannu piirrettiin pidemmäksi ja suuremmaksi kuin Aku ja muut ankat. Oikeastikihan hanhet ovat ankkoja kookkaampia. Hannun nokka oli aiemmin vielä pidempi kuin nykyään, tosin se on vieläkin mielestäni hieman pidempi kuin ankoilla. Hannun nokka on kuitenkin kapeampi kuin Akulla ja kumppaneilla. Myös Hannun kiharaisten hiusten muoto ja pää yleensäkin on kokenut muutosta. Aiemmin Hannun hiukset olivat suoremmat, joskin hieman kiharaiset. Nykyiset pystymmät ja kiharaisemmat hiukset ovat väriltään kultaan vivahtavan keltaiset. Hiusten etuosassa on usein suuri pyörre. Hannu muutettiin ankkojen kanssa samankokoiseksi kustantajan vaatimuksesta. Jos verrataan Hannua vaikkapa alkuaikojen Roope-setään ja Akuun, kaikki ovat olleet aluksi erinäköisiä kuin nykyään.

Hannu Hanhi on varmasti yksi Ankkalinnan keikarimaisista ilmestyksistä pukeutumistyyliltään. Roope Ankan tavoin Hannu pitää räpylöissään nilkkaimia, joita hienot miehet käyttävät. Hannun nilkkaimet ovat usein siniset, vihreät tai punaiset, useimmiten ensimmäisenä mainitun väriset. Hänellä on tarinasta riippuen vihreä tai punainen takki, jonka alla on yleensä valkoinen paita. On toki nähty myös valkoista, keltaista, punaista tai vihreää alupaitaa. Kaulassaan Hannulla on Akun tavoin rusetti. Hannun rusetin väri on punainen, mutta muitakin värejä on tietysti nähty. Muun muassa mustaa rusettia on nähty Hannun kaulassa erityisesti hahmon alkuaikoina. Lisäksi rusetti on ollut vihreä tai sininen. Hannulla oli alkuaikoina myös sininen takki. Hannu Hanhen hattu on yleensä harmaa, mutta joskus myös punainen tai vihreä. Hän omistaa myös kävelykepin, joka on tietysti paljon kalliimpi ja hienompi kuin Roope-sedän kävelykeppi. Keikari-Hannu ei kuitenkaan käytä nykyisissä tarinoissa kävelykeppiään juuri lainkaan. Hannun pukeutumistyyli ei ole kovin paljoa muuttunut hahmon kehityksen aikana, hän on aina pukeutunut pröystäilevästi. Hänellä on aina ollut hienot vaatteet yllään. Värityksen muutokset johtuvat kai enimmäkseen tarinan julkaisijasta. Erityisesti italialaistarinat eroavat värimaailmallaan melko selvästi Egmontin sekä hollantilaisten tarinoiden värityksestä.

Hannu Hanhen äidin nimi on Dora Ankka ja isä puolestaan on Hjalmar Hanhi. Hannun sukunimeksi tuli Hanhi isänsä sukunimen mukaan. Hannu on Doran ja Hjalmarin ainoa lapsi. Jo Hannun äiti Dora kuvattiin onnekkaana ja hänen onnensa periytyi edelleen Hannulle. Hannulla on monia sukulaisia, vaikka sisaruksia ei olekaan. Hänen tunnetuimmat serkkunsa ovat tietenkin Aku Ankka ja Touho Ankka. Akun kanssa Hannu ei tule toimeen kovin hyvin, Touhoa taas nähdään harvoin Hannu-tarinoissa. Kuitenkin Touhon ja Hannun välit ovat yleensä paremmat kuin Akun ja Hannun välit. Kaino-Vieno eli Mummo Ankka on Hannun isoäiti. Mummon mies Hepsu Ankka on luonnollisesti hänen isoisänsä. Akun isä Aaron Ankka puolestaan on Hannun eno. Roope Ankka on joskus luvannut perintöä Hannulle, vaikka he kaksi eivät taida mitään sukua ollakaan.

Hannun onnelle ei liene esitetty alunperin minkäänlaista selitystä. Hänestä vain tehtiin onnekas hahmo. Hannun onni ei johdu ainakaan hevosenkengistä, jäniksenkäpälistä tai neliapiloista, vaikka ne ovatkin onnen symboleja ja joita myös Hannulla on kodissaan. Yksi selitys Hannun onnekkuudelle löytyy Don Rosan tekemästä tarinasta Kolmoistikliaisen merkki (The Sign Of The Triple Distelfink). Tarinassa kerrotaan takautumana, että Hannun äidin Dora Ankan syntyessä Mummon ja Hepsu Ankan maatilan latoa maalaava maalari maalaa latoon kolminkertaisen onnea tuovan tikliaisen merkin. Merkki tuotti onnea Doralle ja Hannun syntyessä samainen huikea onnekkuus periytyi myös hänelle. Tarinassa tikliaisen merkki myös suojaa salaman iskun Hannuun. Aku puolestaan saa sähköiskun yrittäessään aiheuttaa sellaista Hannulle. Tästä Rosan tarinasta voidaan päätellä, että Hannu oli onnekas jo lapsena, kun taas Aku oli jo silloin melko epäonninen.

Onnekkuutta ei voida kuitenkaan sanoa mitenkään luonteenpiirteeksi, onni tulee jostain muualta. Hannun on luonteeltaan erittäin laiska henkilö. Hän on tehnyt työtä kerran elämässään ja ansainnut sillä ainoan palkkansa. Sitä Hannu säilyttää kassakaapissaan. Hannu häpeää sitä, koska se osoittaa, että hän on tehnyt töitä edes kerran. Hannu tosin ei edes tarvitse töitä, koska hän pärjää hyvin pelkällä onnella. Hannu Hanhi voi olla (tarinasta riippuen) erittäin isotteleva, toisia ärsyttävä ja röyhkeä. Toisaalta hänet esitetään joskus myös ihan mukavana ja tavanomaisena hanhena. Ensiksi mainitut piirteet ovat usein kuvassa, kun Hannu kuvataan Akua vastaan. Useimmiten Hannu on ikävä Akua kohtaan (ja Aku puolestaan Hannua), mutta poikkeavia tapauksiakin toki on.

Hannu Hanhi on esiintynyt lukuisissa tarinoissa. Hän on tarinoissa usein päähenkilönä tai sivuhenkilönä. Hannu-tarinoitakin on pitkiä seikkailusarjoja, noin kymmenen sivun hupailuja ja yksisivuisia vitsisarjojakin. Hannu-tarinat ovat usein melko samaa kaavaa toistavia. Hannu tai Aku haastaa/ärsyttää/pyytää toisensa mukaan jonkinlaiseen mittelöön. Yleensä Hannu tietysti voittaa kilpailun mahtavan onnensa avulla. Kuitenkaan ihan aina näin ei ole. Tarinat ovat silti saman tyylisiä erilaisin juonenkääntein. Hannusta on silti tehty useita oikeasti mielenkiintoisiakin tarinoita, joista yksi on Carl Barksin Kilpapurjehdus Etelämerelle (Race to the South Seas). Se on melko varhainen Hannu-tarina, jossa on omasta mielestäni hieno juoni. Yksi suosikeistani on myös Barksin tekemä Aku Ankka etsii yksisarvista (Trail of the Unicorn), vaikka sen pääosassa onkin Aku. Hannu kuitenkin on tarinassa häiritsemässä Akua. Hannusta kertovia tarinoita julkaistaan Suomessa enimmäkseen Aku Ankka-lehdessä ja Aku Ankan taskukirjassa.

Hannu Hanhen suunnaton onni on tullut joissain tapauksissa käyttöön myös oman maamme puhekielessä. Erityisesti naapurimaamme Ruotsin urheilijoita ja varsinkin sen jääkiekkojoukkuetta on nimitetty hannuhanheksi suomalaisten toimesta. Tottakin siinä on. Ruotsi on monesti ollut onnekas jääkiekkokaukalossa.

Omasta mielestäni Hannu on hyvä hahmo ja hyvä keksintö Ankkalinnaan. Vaikka hän kuvataankin useissa tarinoissa vain Akun kilpailijana, Hannusta saa myös tehtyä omaperäisiä sarjoja. Ilman Hannua (kuten ilman ketä tahansa päähahmoa) Ankkalinna olisi jollain tapaa vajaa. Kaikki Ankkalinnan hahmot kuuluvat sinne ja olisi vaikeaa kuvitella Ankkalinnan kaupunkia ilman onnenmyyrä-Hannua.

//Hubbista...spoiler unohtui. Lisäsin sen.