Keskustelujen arkisto

Kaikkein huonoin ratkaisu olisi yksi talli per tallipäällikkö -sydeemi. Salwerillakaan ei voisi tällöin olla kuin yksi talli.

Huomenna sitten nähdään, tuleeko kultaa vai hopeaa WF:lle.

Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaPeriaatteessa tuo on ''epäreilua'' yksittäisiä talleja kohtaan, sillä heillä ei tuollaista mahdollisuutta ole.
Onko se suurtallien vikaa? :)

~kirja

Eilen näytti siltä, että Bomber olisi luovuttanut. Tänään näyttää positiiviselta, koska valitusta ei ole kuulunut. Alan kuitenkin kallistumaan siihen suuntaan, että sieltä posahtaa loppukiriä. Ongelma on se, että kirjoitus aloitettiin vasta eilen. Bomber ratkaisee tämän kauden mestaruuden. Akkaridekkari saattaa myös tehdä jotain. Pahin pelko on AV:n loppukiritaktiikka... (Onneksi muistin I osakilpailun aiheen, se auttoi paljon.)

Oma kauteni on mennyt penkin alle. Ensimmäisessä osakilpailussa aika pätkäsi. Viimeistelin viestini torstaina. 50k, voitto. Toisessakin osakilpailussa aikani oli vähäinen. Poissaoloni takia (se joka pilasi edelliskilpailun) aloitin vasta keskiviikkona. Lauantaina viimeistelin viestini. 80k, murskajohto. Loppukiritaktiikalla kakkossijalle. Seuraava kilpailu: Ennen loppukiritaktiikoita johto, niiden jälkeen nelossija. Pieni poissaolokin oli mukaan. Seuraavaksi vuorossa oli poissaoloton viikko. Reilu 100k, voitto. Sitten poissaoleiltiin la-su. Johdosta kuudenneksi. Sitten tämä viikko. Lisäksi syynäreiden (perustelematon) rangaistus.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan kulttuuri
Ankkalinna on kulttuurikaupunki. Monissa eri tarinoissa sinne kuvataan useita erilaisia kulttuuriin liittyviä asioita. Ankkalinna on monesti ollut suurtekijä jossain kulttuurin saralla. Ankkalinnan suhtautuminen kulttuuriin vaihtuu usein. Eri hahmot pitävät kulttuurista eri määrin. Eri käsikirjoittajat antavat kulttuurille suuremman osan kuin muut. Kulttuuria on Ankkalinnassa melkein aina.

Tärkeimpänä Ankkalinnan kulttuurista on ehdottomasti urheilu. Ankkalinnalaiset sekä osallistuvat urheiluun ja/tai liikuntaan ja seuraavat sitä. Ankkalinnan Palloseura on suosituimpia seuroja, mutta myös Ankkalinnan jääkiekkojoukkue on suosittu. Urheilu kerää koko Ankkalinnan kokoon, sillä melkein kaikki haluavat seurata urheilua, koska urheilun parissa Ankkalinna viettää yhteisiä hetkiä, kokee yhteisiä tunteita ja niin edelleen ja siten väki samaistuu toisiinsa. Urheilun seuraaminen siis kerää Ankkalinnan yhteen, mitä ei kovin usein enää tapahdu, vaan väki pysyy useimmiten yksin. Urheilun seuraamisen merkitys on suuri, koska se tuo asioita, joita (melkein) mitkään muut asiat eivät tuo! Urheilun harrastaminenkin on tärkeää, sillä sitä tehdessään ankkalinnalaiset saavat kokea elämyksiä, joita he eivät muulloin koe, josta johtuen ankkalinnalaiset hyväksyvät helpommin kulttuurin osana elämäänsä. Urheillessaan ankkalinnalaiset luultavasti unohtavat kaiken muun ja paneutuvat vain siihen, mitä he ovat tekemässä. Monet ankkalinnalaiset ovatkin siksi löytäneet jotain uutta itsestään urheillessaan. Heillä ei ole ollut ennen aikaa tutkia itseään ja ajatuksiaan, mutta liikunta/urheilu antaa siihen mahdollisuuden. Kilpaurheilu on tosin asia erikseen. Urheillessa ankkalinnalaiset ymmärtävät, miksi se on niin suosittua ja urheilun ansiosta he helpommin käyvät tutustumassa muihinkin kulttuurin muotoihin, joita Ankkalinnassa on. Urheilu siis avaa Ankkalinnalle portteja ja antaa monia syitä tutustua kulttuuriin. Se ikään kuin rohkaisee Ankkalinnan väen tutustumaan kulttuuriin ja sen seurauksena on todella merkittävä tekijä heille ja kaikille tarinoille. Urheilusta ja liikunnasta onkin tehty monia eri tarinoita. Ne tuovat paljon syitä ja seurauksia ja erilaisia ominaisuuksia tarinoihin monien eri aiheiden mukana. Urheilu on todella tärkeä asia ankkalinnalaisille, koska sen ansiosta he tutustuvat paremmin toisiinsa ja koska se on asia, joka yhdistää koko kaupunkia. Muun muassa siitä johtuen urheilusta on niin helppo tehdä tarinoita ja siitä on tehty monia tarinoita.

(Kuva)taide on suosittua Ankkalinnassa. Sille on monia selkeitä syitä. Ankkalinnan taidemuseo kuuluu maailman suosituimpiin ja suurimpiin luokassaan ja sinne saadaan melkein aina kun se tarinoissa esitellään paremmin muutamia kuuluisia tauluja, kuten Lona Misa tai Potilas. Tarinoissa on siis mainittu useasti Ankkalinnan taidemuseo. Se johtuu siitä, että sille on annettu suuria rooleja, koska kulttuurin rooli tarinoissa on noussut, ja kuvataide kuuluu kulttuuriin. Ankkalinnassa on myös monia muita kuvataidemuseoita kuin ''päämuseo''. Esimerkiksi Miaska on esiintynyt muutamassa tarinassa. Se sisältää nykyaikaista taidetta. Sitä ei kuitenkaan ole käytetty niin paljoa kuin taidemuseota, koska sen käyttämä taidelaji ei ole kovin tunnettu, eikä sillä alalla ole muutamaa todella poikkeuksellisen suosittua työtä, kuten Mona Lisa, joten käsikirjoittajat joutuisivat käyttämään paljon tilaa asioiden selittämiseen. Sen taiteen alan osalta kaikki ei olisi niin selkeää kuin mitä nyt. Taidemuseo(i)lle kuvataan melko suuri rooli tarinoissa, koska ne ovat tunnettuja oikeassa elämässä, joten niitä on lisättävä aitouden vuoksi ja niihin ei tarvitse tuhlata selittelyä, ja koska tarinoissa on selkeästi nousemassa kulttuurin määrä. Lisäksi useat päähahmot käyttävät monesti kulttuuria eri asioissaan, varsinkin taidetta. Taidemuseot ovat siis miltei välttämättömiä tarinoille, ja on todella tärkeää, että niitä on mukana tarinoissa, koska ne luovat monia eri ominaisuuksia ja niistä saa paljon eri aiheita tarinoille, kuten rikostarinoita, Akun ja Hannun väittelyitä, Roopesta kertovia tarinoita tai vaikka mitä muita, joten taidemuseot ovatkin yksiä monipuolisimmista asioista, sillä niistä saa väännettyä niin paljon erilaisia asioita ja ominaisuuksia tarinoihin (sekä aiheeksi että muihin asioihin) ja siitä, että taidetta tarinoissa kuvataan niinkin paljon kuin nyt, on suuri hyöty tarinoille. Jos taidetta ei olisi mukana, uskottavuus kärsisi paljon ja aiheiden kehitteleminen ei olisi niin helppoa. Taidemuseot saavatkin juuri ominaisuuksiensa ansiosta useimmiten tarinoista todella suuren roolin.

Kirjallisuus on aina saanut Ankkalinnassa suuren roolin. Uskoisin, että selkeästi suurin syy siihen on se, että Akkarikin kuuluu kirjallisuuteen osittain. Useimmissa asioissa keskitytään melko selkeästi siihen mikä se asia itse on, esimerkiksi Akkarissa kirjallisuuteen. Kirjallisuus ilmenee Akkarissa monilla eri tavoilla. Koska Akkari on sarjakuvalehti, sarjakuvat saavat Ankkalinnassa suuremman roolin kuin mitä useimmissa muissa asioissa, jotka liittyvät kirjallisuuteen. Melkein kaikissa tarinoissa, joissa kirjallisuus on jossain muodossa esillä, mainitaan myös sarjakuvat ja ne esitellään vastapainona kirjoille, kuten ne ovatkin. Akkareissa siis sarjakuvien osalta ollaan samoilla jäljillä kuin todellisuudessakin, joskin sarjakuvien määrä on suurempi kuin oikeassa elämässä, koska Akkari on itsekin sarjakuvalehti. Muutakin kirjallisuutta on usein. Kirjastot ovat todella suosittuja Ankkalinnassa ja ne näkyvät todella monissa tarinoissa. Kirjastot mielletäänkin Ankkalinnan nähtävyyksien/tärkeimpien rakennusten joukkoon, koska niitä käytetään niin usein, josta johtuen ne mainitaan monissa tarinoissa. Kirjastot ovat suosittuja, koska Ankkalinnan yleinen ilmapiiri suosittelee ihmisiä lukemaan, josta johtuen monet ankkalinnalaiset käyttävät paljon kirjallisuuden asioita. Kirjallisuuden suosio Ankkalinnassa perustuu varsinkin yleiseen ilmapiiriin ja suvaitsevaisuuteen. Ankkalinna on paitsi tekniikan myös kirjallisuuden alalla kehittynyt kaupunki, ja ankkalinnalaiset lukevatkin paljon, koska he haluavat oppia tai saada uusia kokemuksia. Melkein jokaisella ankkalinnalaisella on kotonaan kirjahylly, koska he ovat (hyvän) kirjan luettuaan jääneet niihin koukkuun ja alkaneet jopa keräillä kirjoja. Siitä johtuen monet ovat halunneet myös kirjoittaa kirjoja. Kaikki kirjat eivät voi olla huonoja, josta johtuen Ankkalinnassa on tehty monia mestariteoksia. Mitä useampia kirjoja kaupungissa tehdään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jokin niistä on todella loistava. Ankkalinnalaiset pitävät paljon kirjallisuudesta, joten he haluavat tuottaa sitä itse, josta johtuen Ankkalinna on melko suuri kaupunki kirjallisuuden alalla. Ankkallinnalle kirjallisuudella on suuri merkitys, koska se muodostaa niin paljon ankkalinnalaisten arjesta ja se vaikuttaa todella paljon ankkalinnalaisten elämään, koska ankkalinnalaiset lukevat paljon, koska yleinen ilmapiiri kannustaa siihen. Ankkalinna on oikea kirjallisuuskaupunki!

Musiikki ei ole koskaan saanut erikoisen suurta suosiota Ankkalinnassa. Se johtunee siitä, että ankkalinnalaiset eivät harrasta musiikkia, josta johtuen musiikkiesityksiä tai muita musiikkiaiheisia tapahtumia ei käydä katsomassa ainakaan suurella väkijoukolla, josta johtuen niitä ei järjestetä ainakaan kovin usein. Tietenkin Ankkalinnan omat ryhmät ovat suosittuja, koska liki kaikki esiintyjät ovat ankkalinnalaisia, josta johtuen heillä on paljon tuttavia Ankkalinnassa, jotka tulevat katsomaan esityksiä ja omalta osaltaan lisäävät musiikin suosiota. Esimerkiksi Ankkalinnan kuorot tai orkesterit lukeutuvat niihin ryhmiin, josta johtuen niille riittänee aina katsojia ja niiden maine pysyy kovana. Kuoroihin ja orkestereihin ja muihin ryhmiin riittää yllättävän paljon esiintyjiä, mutta se johtunee siitä, että Ankkalinnasta löytyy aina muutama ihminen, jotka välittävät musiikista poikkeuksellisen paljon ja he lienevät mukana kaikessa mahdollisessa. Näiden muutaman kymmenen ihmisen ansiosta Ankkalinnan kuorojen perinne säilyy. Usein esiintyjät tulevat edellisten esiintyjien suvuista, sillä musiikin suosio säilyy usein sukupolvien mukana. Esiintyjät ovatkin siis melkein aina joko sukua edellisille tai muuten tuntevat muut. Ankkalinnan kuorot ovat kuitenkin yllättävän pieniä esiintyjämääriltään, vaikka ottaakin huomioon musiikin pienen suosion. Ankkalinnassa ei ole melkein mitään muuta musiikkia paitsi kuorot, orkesterit ja muut ryhmät, koska Ankkalinnan väki (paitsi he, jotka tuntevat esiintyjät) eivät kovin piittaa musiikista, koska heidän mielestään se ei vain sovi heille. Tietenkin perinteiset esitykset keräävät paljon väkeä, koska ne kuuluvat Ankkalinnan monien perinteiden joukkoon, ja monet tulevat seuraamaan niitä vain siksi. Ankkalinnan musiikki ei siis menesty kovin paljoa. Ankkalinnan yleinen ilmapiiri vaikuttaa monien asioiden suosioon, ja koska se ei oikein välitä musiikista, ei kovin moni viitsi mennä katsomaan musiikillisia esityksiä. Ankkalinnassa on muutamia perinteitä, jotka kiinnostavat yhä, mutta niitä ei ole paljoa.

Ankkalinnassa on yllättävänkin paljon teattereita, kun ottaa huomioon, että musiikki ei ole koskaan kerännyt suurta suosiota. Teattereissa kuitenkin käy todella paljon väkeä, sekä normaaleissa esityksissä että oopperoissa. Oopperoiden suosio on yllättänyt monet, sillä niissä on paljon laulamista, kun itse musiikki ei kerää paljoa suosiota. Oopperan selkeästi suurempi suosio johtuukin sen eroista musiikkiin. Oopperat ovat paljon taiteellisempia ja siten keräävät enemmän yleisöä. Monet ankkalinnalaiset arvostavat useita taiteen muotoja, ja musiikki ei ole niin selkeä taidelaji kuin ooppera. Oopperat ovat suosittuja lähinnä niiden taiteellisuuden vuoksi, mutta asiaa auttaa paljon sekin, että Ankkalinnassa on usein monia suosittuja esiintyjiä, kuten oopperalaulamisen maailmanmestari. Oopperoiden suosio selittyy myös sillä, että esiintyjät ovat maailmankuuluja, jolloin heitä katsomaan tulee helposti paljon väkeä. Teatteriesityksiin pätevät melko samat asiat. Teatteri on selkeä taidelaji, ja esityksiä on tehty kaikille, joten monet erilaiset ihmiset voivat tulla niitä katsomaan, josta johtuu niiden suurehko suosio. Oopperoihin tullee vain muutaman tyyppisiä kävijöitä, mutta ne ovat silti todella suosittuja. Teatterit liikkuvat täysin omassa kategoriassaan, koska ne soveltuvat kaikille (joskin kaikki esitykset eivät). Kulttuuri on hyväksi ihmisille, ja teatterit ovat selkeä osa-alue, josta johtuen monet käyvät teattereissa, he haluavat saada oman ''kulttuurikiintiönsä'' täyteen. Teatterit keräävät kuitenkin myös ''katsojakatsojia'', jotka selkeästi nauttivat teatterista. Se johtuu siitä, että teatterien lukuisat ominaisuudet soveltuvat varsinkin tietyn tyyppisille ihmisille, mutta melkein kaikille soveltuu ainakin osa niistä. Teatterien vakiokatsojat ovatkin todella kiinnostuneita, mutta myös harvemmin käyneet ihmiset pitävät teattereista. Teattereihinkin on usein saatu huippuesiintyjiä ja todella tunnettuja näytöksiä, mikä lisää paljon niiden kävijämäärää. Maine aiheuttaa paljon suosiota, ja niin on käynyt teattereille. Ihmiset haluavat nähdä kuuluisat esiintyjät. Heidän esiintymiset ovatkin hyväksi teattereille. Silloin kävijät näkevät teattereiden parhaat puolet ja käyvät niissä uudestaan. Teatterit ovatkin varsinkin huippuesiintyjiensä ansiosta todella suosittuja paikkoja Ankkalinnassa ja niissä käydään usein.

Elokuva-ala on todella suosittua Ankkalinnassa. Ankkalinnan muutamissa elokuvateattereissa pyörii usein jonkinlainen mestarielokuva tai muuten vain yleisöä paljon keräävä elokuva. Se johtuu siitä, että elokuvateattereiden omistajat ovat todella rikkaita, ja heillä on varaa ostaa suosittuja elokuvia tai heillä on tarpeeksi ideoita huippuelokuvien tuottamiseen. Elokuvissa käy melkein jokainen ankkalinnalainen, ja monet käyvät niissä usein. Se johtuu Ankkalinnan vallitsevasta kulttuurityypistä. Viihdekulttuurit, kuten elokuvat, ovat suosittuja. Elokuvat keräävätkin aina paljon katsojia, koska monet ankkalinnalaiset pitävät televisionkin katsomisesta, ja elokuvat kuuluvat käytännössä samaan kategoriaan. Johtuen elokuvien suosiosta, myös elokuvateattereita on paljon, ja monet ankkalinnalaiset miettivätkin, mihin mennä. Useimmiten tähän kysymykseen vastauksen tarjoavat suurelokuvat, joita jokin teatteri saa näytettäväkseen. Elokuvien suosio perustuu siihen, että suuret elokuvat keräävät aina paljon yleisöä ja monet haluavat mennä katsomaan muita kuin suuria elokuvia, koska ''kaikki muutkin käyvät elokuvissa''. Ankkalinnassa(kin) siis usein se, mitä muut tekevät, vaikuttaa siihen, mitä itse teet ja elokuvissa se ilmenee selkeästi. Tietenkin todella moni ankkalinnalaisista vain pitää elokuvista johtuen niiden juonista, eikä itse elokuvista yleisesti. Todella moni ankkalinnalainen kuuluu tähän kategoriaan, ja siitä(kin) johtuen suuret elokuvat, jotka ovat keränneet muualla paljon suosiota, ovat todella suosittuja myös Ankkalinnassa. Elokuvateattereita ei kuitenkaan kovin paljoa näe tarinoissa, joissa niitä ei käytetä, koska ne eivät kuulu normaaliin kaupunkikuvaan. Lisäksi monet käsikirjoittajat ja piirtäjät eivät halua laittaa tarinoihinsa elokuvateattereita, koska ne näyttävät huonoa esimerkkiä. Elokuvateattereita kuitenkin näkyy todella paljon tarinoissa, joissa niitä käytetään, koska silloin halutaan osoittaa, kuinka paljon Ankkalinna pitää niistä ja vain yhdellä elokuvateatterilla se ei onnistuisi ainakaan helposti. Elokuvat ovat siis todella suosittuja Ankkalinnassa, ja varsinkin monet mestarielokuvat, joita Ankkalinnaan ostetaan, keräävät aina paljon suosiota.

Televisiokin lukeutuu kulttuuriin, ja se on vahvasti esillä Ankkalinnassa. Monet ankkalinnalaiset katsovat televisiota todella paljon, useita tunteja vuorokaudessa. Televisio on aina lukeutunut ankkalinnalaisten normaaliin vuorokausirytmiin (tietenkin poikkeuksineen, esimerkiksi Don Rosa ei televisiota tarinoihinsa melkein koskaan kuvaa). Televisiosta on tullut monille ankkalinnalaisille jopa suuri ongelma, ja useat ovat riippuvaisia siitä. Television katsominen on tullut useissa tarinoissa haitaksi, ja se johtuu siitä, kuinka paljon kaikkea televisiosta löytyy. Se on täynnä muun muassa kaikenlaisia hömppäsarjoja ja muuta turhaa, joidenka ainoa tarkoitus on koukuttaa katsojat. Siinä ne ovat onnistuneet. Useat ihmiset katselevat televisioita säännöllisesti (käytännössä kaikki vähintään kerran per vuorokausi), joten televisioista on tullut selkeä useasti käytetty aihe tarinoille ja niiden käyttäminen on lisääntynyt, koska oikeassakin elämässä televisiot ovat lisääntyneet. Ankkalinnalaiset katsovat televisiosta lähinnä hömppäsarjoja, koska melkein mitään muuta niistä ei tule, koska päälliköt tietävät, että sarjat saavat prosentuaalisesti televisionkatsojista eniten katsomaan televisiosta ja ne myös lisäävät televisioiden suosiota. Esimerkiksi uutisia ei televisioista kovin usein tule. Televisioiden sisältö on siis melkein täyttä soopaa ja roskaa, mutta ne ovat silti ankkalinnalaisille tärkeitä, koska he pitävät roskista, mitä televisiosta tulee, sillä sarjat ovat useimmiten kuvattu ankkalinnalaisten näkökulmista ja maanläheisesti, joten niihin on todella helppo samaistua, jolloin sarjojen suosiokin kasvaa. Television merkitys on siis valtava! Se johtuu siitä, että niistä on (melkein) aina tullut jonkinlaisia sarjoja, jotka ovat koukuttaneet väen, jolloin sarjoja ja katsojia on molempia tullut lisää. Arvot ovatkin siis suoraan verrannollisia, ja molemmat riippuvat toisistaan. ''Kumpikaan ei voi elää ilman toista.'' Ankkalinnan television suuren suosion pääsyy ovatkin siis ankkalinnalaiset. He ovat itse valinneet tiensä, ja he pitävät sarjoista, mitä televisiosta tulee. Televisiokatsojat ovat useimmiten keskivertoankkalinnalaisia, koska heitä varten on useimmat ohjelmat suunniteltu, koska suurin osa ankkalinnalaisista on heitä. Juuri siksi televisiot ovat niin tärkeitä ankkalinnalaisille. Televisioita kuvataan melkein jokaisessa tarinassa, koska ne ovat osa Ankkalinnan normaalia elämää, ja televisioiden merkitys on sekä Ankkalinnassa että todellisuudessa suuri. Ankkalinnasta on haluttu tehdä siinä määrin aito kaupunki. Televisioiden merkitys on Ankkalinnassa luultavasti jopa suurempi kuin oikeassa elämässä, koska päälliköt ovat tehneet senlaisia valintoja.

Ruokakulttuuri Ankkalinnassa on melko sekava, koska se vaihtelee melkein jokaisessa tarinassa, koska mitään vakiintunutta säännöstöä ei (vielä) ole. Joissain tarinoissa Ankkalinnan väki on hienostunutta, joissain syödänä vain hot dogeja ja pizzaa. Ankkalinnassa on jokaisessa tarinassa, joissa syömistä käsitellään, muutama hienostunut ravintola, jotka ovat melko kalliita ja todella tasokkaita, sillä niihin halutaan maksavia asiakkaita. Muut osa-alueet vaihtelevatkin paljolti. Ankkalinnan katujen varsilla myydään melko usein jonkinlaista roskaruokaa, ja usein Akukin on osallistunut myymiseen. Varsinkin hot dogit ovat suosittuja roskaruoista. Myös monet muut kelpaavat. Katujenvarsiroskaruokakauppiaita ei enää nähdä paitsi tarinoissa, joissa keskitytään syömiseen ja/tai ruokaan. Roskaruoista on muodostunut selkeä osa Ankkalinnan ruokakulttuuria, vaikka sitä ei kehdata ääneen sanoakaan, sillä roskaruoat yhfistetään helposti muihin jonkinlaista heikkoa ihmistä tarkoittaviin asioihin. Roskaruoat kuuluvatkin Ankkalinnan vaiettuihin asioihin. Tietenkään kaikissa tarinoissa ei Ankkalinnassa ole roskaruokakulttuuria, vaan ruoka on parempaa, järkevämpää. Niissä tarinoissa Ankkalinnassa on useimmiten enemmän hyviä mutta melko halpoja ravintoloita, koska valtaosalle ankkalinnalaisista ne sopivat parhaiten. Ravintoloissa käydään syömässä muutaman kerran kuukaudessa, josta johtuen ne tuottavat melko paljon rahaa, jolloin ruoasta voidaan tehdä parempaa, kuitenkaan korottamatta hintoja, joka johtaa siihen, että asiakkaita (ja rahaa) tulee entistä enemmän. Sen ansiosta niinsanotut pienravintolat menestyvät hyvin, ja niitä on tarinoissa paljon. Ankkalinnan ruokakulttuuri vaihtelee eri tarinoiden välillä suuresti, koska mitään vakiintunutta arvoa sille ei ole, sillä kukaan ei ole sitää määritellyt eikä mitään kulttuurityyliä käytetä selkeästi yli muiden. Ankkalinnan ravintolat eivät kovin usein muissa kuin ruoka-aiheisissa tarinoissa näy katukuvassa, koska ne eivät ole niin selkeä osa Ankkalinnaa, vaikka kaupungilla selkeästi on oma ruokakulttuurinsa. Siitä johtuu myös se, että Ankkalinnalle ei ole olemassa/määritelty vielä yhtä ainoaa oikeaa ruokakulttuuria, vaan kaikkia tapoja käytetään.

Ankkalinnassakin on jonkinlaisia uhkapelejä, mutta niitä ei käytetä tarinoissa kovin paljoa, johtuen oikeassa elämässä vallitsevasta suvaitsemattomuudesta, joka heijastuu myös sarjakuvamaailmaan. Uhkapelejä käytetään lähinnä kun halutaan määritellä tai kuvailla jonkun hahmon onnea, useimmiten Akun ja/tai Hannun. Uhkapelit eivät luo tarinoille melkein mitään ominaisuuksia, joten ne ovatkin melko turhia, joka on myös yksi syy sille, miksi niitä ei käytetä (enää) kovin usein. Akkari on kuitenkin suunnattu melko pienille lapsille ja uhkapelit ovat Suomessa tällä hetkellä K15, joten Akkareihin ei kenties siitä syystä ole niitä haluttu, ainakaan paljoa. Ankkalinnalle uhkapelit ovat melko turhia, sillä vain muutama tarina on saanut juonensa päärakennepohjan niistä eivätkä ne luo tarinoille, joiden pääaiheina ne eivät ole, kovin paljoa hyödyllisiä ominaisuuksia, vaan ovat melko turhia. Uhkapelikulttuuri on Ankkalinnassa melko määrittelemätön, sillä uhkapelejä ei ole käytetty kovin monissa tarinoissa, josta johtuen ne ja Ankkalinnan väen suhtautuminen niihin, on jäänyt melko hämärän peittoon. Useimmissa tarinoissa, joissa uhkapelejä on, ne ovat suosittuja ja niitä on monia jossain yhdessä pienehklssä rakennuksessa, eli ne ovat keränneet kelvollisesti käyttäjiä. Tarinoissa, joissa ne saavat suuren roolin, niiden käyttäjämäärää ei kovin kuvailla, ja pelikoneet edustavat jonkinlaista ääripäätä, koska silloin ne tuovat tarinoihin enemmän ominaisuuksia kuin muuten. Ankkalinnassa ei ole kovin monta paikkaa, jossa voisi pelata uhkapelejä. Siihen vaikuttaa ainakin se, että melko paljon ankkalinnalaisista on melko pieniä, josta johtuen he eivät saa pelata niitä. Lisäksi se johtaa siihen, että ankkalinnalaisten yleinen suhtautuminen pelikoneisiin on melko negatiivinen, ja jos niitä pelaa, saa melko usein negatiivista puhetta kohtaansa. Ankkalinnassa on useimmiten muutamia ''pelifriikkejä'', jotka pelaavat paljon enemmän kuin muut ja ovat selkeästi kiinnostuneita pelaamisesta. Melkein jokaisessa tarinassa, joissa on pelikoneita, on heidänlaisiaan ihmisiä ja heitä kuvataan myös muulloin. Pelikoneita ja uhkapelejä ei kuvata melkein koskaan muulloin kuin tarinoissa, joissa ne saavat kunnon roolin, koska niistä ei ole koskaan muodostunut selkeää Ankkalinnan osaa eivätkä ne ole koskaan saaneet kunnollista roolia tai vakiinnuttaneet paikkaansa Ankkalinnassa. Siitä johtuen niiden esiintyminen ei ole kovin yleistä. Yksi selkeä poikkeus löytyy: Lotto. Se on niin selkeä osa suomalaisten elämää, että se on lisätty mukaan myös Akkareihinkin. Todella usein Lotossa on jaossa jättipotti (muutama kymmenen miljardia) ja Aku osallistuu melkein joka viikko Lottoon, kuten Hannukin, joka onnestansa johtuen voittaa aina. Lotto edustaa Ankkalinnassa melko samoja asioita kuin Suomessakin, josta johtuen se on vakiinnuttanut helposti paikkansa tarinoissa. Lotto on tärkeä osa elämää sekä useimmille suomalaisille että ankkalinnalaisille. Lotossa omituista on se, että joka kerta Hannu korjaa yksin jättipotin ja joka kerta jaossa on jättipotti. Lottoa käytetäänkin kuvaamaan raja-arvoja ja ääripäitä, koska siihen se soveltuu todella hyvin.

Eri hahmot käyttävät kulttuuria eri tavoilla. Roope Ankka käyttää kulttuuria melkein kaikissa muodoissa, koska hän omistaa niin paljon kulttuuriin liittyviä asioita, kuten teatterit ja ravintolat, ja hän käy omissa tiloissaan. Roopen kulttuurin käyttämisestä ei ole tehty tarinoita (ainakaan paljoa), vaikka siihen olisi mahdollisuus. Roope-aiheisista tarinoista, jotka keskittyvät kulttuuriin, läheskään kaikkea potentiaalia ei ole käytetty, vaan tarinat ovat melko vähäisiä ja viimeistelemättömän oloisia. Iines käyttää kulttuuria lähes kaikissa sen muodoissa, ja siksi Akukin on ajautunut kulttuurin pariin melko usein. Iines-aiheisissa tarinoissa on usein kulttuuria, koska se on niin vahva aihe tarinoille ja se sopii Iineksen luonteelle, josta johtuen se tuo aitoutta hänestä kertoviin tarinoihin. Iines-aiheiset kulttuuritarinat ovat hyviä myös siksi, että niissä saa kuvattua Akun tunteita, koska Aku on pakotettu mukaan ja hän kokee kulttuurit eri tavoin kuin Iines. Iines-tarinat ovat siis selkeitä plussia kulttuurille. Aku käyttää kulttuurista lähinnä urheilua, mutta koska Akukin on niin monipuolinen hahmo ja urheilu on laaja käsite, Akusta ja urheilusta kertovat tarinat saavat usein paljon positiivisia ominaisuuksia, koska molemmat ovat niin laajoja käsitteitä ja sisältävät paljon eri asioita, josta johtuen tarinoista tulee äärimmäisen tarkkoja, yksityiskohtaisia ja hauskoja, koska yksityiskohdat tuottavat muun muassa huumoria. Tarinat, joissa käytetään kulttuuria, ja joissa Aku on päähahmona, ovat melkein aina menestyviä. Tupu, Hupu ja Lupu käyttävät vain hieman kulttuuria, koska he ovat vielä niin pieniä eikä siksi kulttuuri sovi heille niin hyvin kuin muille. Esimerkiksi teatterin ymmärtäminen vaatii sitä, että on hieman vanhempi. Useissa tarinoissa ankanpojat ovat kuitenkin urheiluhulluja, joten heidänkin voi sanoa käyttävän kulttuuria - urheilun muodossa. Sama pätee Hannu Hanheen. Hän ei välitä kulttuurista tippaakaan, mutta koska Iines pitää, hän esittää pitävänsä ja Iines valitseekin hänet usein matkaseurakseen. Hannunkin kokemukset mukavasta kulttuurista rajoittuvat lähinnä urheiluun.

Harrastuksetkin kuuluvat kulttuuriin. Pääosa tarinoiden kulttuurista ilmenee harrastuksina, koska toisin kuin muusta kulttuurista, harrastuksista on tullut luontainen osa Ankkalinnan elämää. Akulla on luultavasti eniten harrastuksia hahmoista. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat muun muassa lepääminen ja syöminen. Aku nukkuu todella paljon, jolloin nukkumisen voi lukea hänen harrastuksekseen. Joissain tarinoissa Akun nukkumisharrrastusta on tosin selitetty Taikaviitan työllä ja/tai hämäämisellä. Kuitenkin nukkuminen on Akulle selkeä harrastus, sillä hän tekee sitä todella usein ja hän pitää siitä. Aku kykenee nukkumaan kaikkialla. Suosituimmat nukkumispaikat hänelle ovat riippukeinu sekä oma sänky asunnossa. Akun nukkumisesta on eräässä tarinassa tehty kirjakin. Koska Aku oli niin taitava nukkumaan, Taavi ja Aku tekivät harrastuksesta (Roopen rahoituksella) kirjan, jota Roope myi. Akun nukkumistaitoja on monesti kehuttu ja/tai Akua pilkattu niistä. Aku myös syö todella paljon ja sen(kin) voi hyväksyä hänen harrastuksiinsa, koska se on poikkeuksellista ankkalinnalaisille ja koska Aku tekee sitä niin usein ja täysin vapaaehtoisesti. Aku on harrastanut syömistä (ja nukkumistakin) koko ajan. Hän on syönyt paljon aina tarinoiden alkuajoista lähtien. Aku syö todella paljon jokaisella päivän aterialla, eli hänellä täytyy olla todella suuri maha. Nälkää Akulla ei ole ellei hän ole ollut syömälakossa (usein Iineksestä johtuen). Iines ei hyväksyä Akun syömistä, vaan usein määrää Akun laihduttamaan tai lopettamaan ahmimisen. Akun harrastuksen vastapainoksi Iines onkin määrännyt hänet muun muassa laihdutushotelliin. Akun syöminen ei kuitenkaan ole koskaan loppunut, vaan hänen harrastuksensa jatkuu yhä. Tarinoita, joissa syöminen on suuressa roolissa, ei nykyään ole kovin paljoa, vaan ne ovat vähentyneet ajan mittaa olkoonkin, että niitä yhä silloin tällöin putkahtaa esille. Aku myös katsoo todella paljon televisiota. Hän katsoo sieltä (tarinoista riippuen) hömppäsarjoja, mainoksia tai joitain muita ohjelmia. Ohjelmat ovat kuitenkin tarinan sisällä aina samasta kategoriasta. Iines on yrittänyt saada Akun lieventämään television katsomista, mutta ei ole onnistunut paljoa Akua muuttamaan. Myös Tupu, Hupu ja Lupu ovat yrittäneet saada Akua pois harrastuksensa äärestä joko koska haluavat itse katsoa televisiota tai koska he ovat ainoita jotka ymmärtävät harrastuksen laadun (koska asuvat samassa asunnossa). Akun televisioharrastus ei ole ollut kovin usein lähellä riippuvaisuutta, koska Aku ei ole tuijottanut televisiota koko aikaa vaan hänet on aina tehnyt jotain muuta. Aku ei kuitenkaan ole saanut itse itseään pois television ääreltä. Akun harrastus siis lähentelee riippuvaisuutta ja siksi onkin tehty useita tarinoita, joissa television katsominen on suuressa osassa. Akulla ei aina ole rahaa televisioon, joten televisio ei läheskään kaikissa tarinoissa esiinny. Televisioharrastuksella on kuitenkin todella suuri osa Akun harrastuksien joukosta. Aku on myös todella innokas penkkiurheilija. Hän katsoo urheilua sekä televisiosta että paikan päältä. Koska Aku tekee sitä todella paljon, sen voi laskea hänen harrastuksiinsa. Aku penkkiurheileekin todella usein. Mielestäni hän seuraa urheilulajeista eniten jääkiekkoa. Jalkapallo on toinen suuri laji hänen harrastuksessaan. Penkkiurheilu on Akulle tärkeä osa ja hän onkin usein jättänyt työt väliin/ahkeroinut todella paljon jotta pääsisi stadionille/televisiolle/muulle samantapaiselle paikalle. Television kohdalla ongelma on usein ollut hinta tai signaalin katkos, jonka takia Aku ei ole aina voinut nähdä urheilua, kun taas paikan päällä hän on usein ollut liian väsynyt, unohtanut liput tai jotain muuta epäonnista on tapahtunut. Aku on todella innokas penkkiurheiluharrastaja, minkä ovat useat ihmiset huomanneet. Hän onkin ollut erilaisten penkkiurheilijaryhmien johdossa. Akun harrastus on myös haitannut hänen ja Iineksen välistä suhdetta ja Iines onkin ollut usein todella vihainen Akulle. Aku on joutunut moneen epäonniseen tilanteeseen myös Iineksen takia. Aku kalastaa mielellään. Aku on osallistunut moniin kalastuskilpailuihin ja saanut niissä kelvollisesti menestystä. Akulla on myös joitain voittoja kilpailuista. Aku on harrastanut kalastusta ikuisuuden. Kalastus on liittynyt Akun harrastuksiin koko ajan, koska se rinnastetaan laiskojen lajeihin ja Aku kuvataan laiskana. Aku kalastaa usein vapaa-aikanaan, vaikka sitä ei paljoa kuvata tarinoissa, vaan se vain mainitaan niissä. Akun kalastamisesta ei nimittäin kovin erikoista tarinaa saataisi aikaan. Aku kalastaa usein yksin, mutta joskus myös Pellen tai Hannun kanssa. Akun harrastus ei nimittäin vaadi muita ihmisiä. Aku kalastaa usein pihamaan madoilla ynnä muilla samankaltaisilla halvoilla välineillä, mutta joskus hän on innostunut (tai häntä on pilkattu joten hän on ostanut) ostamaan kalliimpia välineitä tai pyytänyt Pelleltä erilaisia keksintöjä. (Ne eivät ole koskaan sopineet Akun harrastukseen.) Aku kalastaa melko usein, ja se on auttanutkin häntä ja Roopeakin. Akusta on nimittäin tullut asiantuntija kalastukseen liittyvissä asioissa. Hän onkin auttanut siinä Roopeakin. Kalastus on Akun selkeä harrastus, mutta sitä ei ole näytetty tarinoissa paljoa vaan vain kuvattu taustalla, koska siitä ei saataisi kovin erikoista juonta. Aku on ollut mukana Tuomenmarjoissa (eräänlainen Sudenpentujen edeltäjä). Aku ei ole koskaan ollut kovin taitava Tuomenmarjojen vaatimissa taidoissa, jolloin hän ei ole saanut kunnolla menestystä. Aku on kuitenkin harrastanut jonkinlaista partiotoimintaa, vaikkakaan en ole lukenut yhtään siitä tehtyä tarinaa (eikä niitä olekaan kuin korkeintaan muutama). Aku on myös harrastanut urheilua. Hän on kokeillut melkein kaikkia urheilulajeja, tosin vähäisillä tuloksilla. Akulle ei sovi oikein mikään urheiluharrastus, vaikka melkein kaikkea on kokeiltu. Harrastuksettomuus on kuitenkin harvoin kiinni Akun kunnosta, vaan hänen taidoistaan. Esimerkiksi jousiammunnassa hän ei osu lähellekään maalitaulua tai tenniksessä hän häviää Iineksellekin. Joissain tarinoissa hän on kuitenkin harrastanut urheilua, joko tarkoituksella tai vahingossa. Aku on muun muassa osallistunut maratoniin tai joutunut vahingossa olympialaisiin. Aku on myös joissain tarinoissa kuvattu taitavana voimistelijana. Toisaalta Aku on myös eksynyt urheilukilpailuihin tai yrittänyt huijata niissä. Akun urheiluharrastukset liittyvätkin siis lähinnä penkkiurheiluun, mutta jos Aku pakotetaan (varsinkin Iines tai Hannu-kisailut), hän voi voittaa vaikka maratonin. Akun harrastuksille yhteistä on se, että Aku nauttii niistä ja se, että ne eivät rasita häntä lainkaan fyysisesti ja jotka useimmissa tapauksissa auttavat häntä henkisesti.

Iineksen harrastuksista mielestäni merkittävin on toiminta erilaisissa yhdistyksissä. Iines on ollut puheenjohtajanakin yhdistyksissä kuten Naistenyhdistys tai johonkin muuhun harrastukseen (kuten kutominen) liittyvä yhdistys. Iineksen maku harrastuksien suhteen vaihtelee todella paljon, mutta yhdistysharrastukset säilyvät. Yhdistyksissä Iines on usein järjestellyt erilaisia tapahtumia ja antanut Akulle paljon töitä. Esimerkiksi koko kaupungille avoimet esittelytilaisuudet tai pienet kahvikutsut ovat käyneet Akulle tutuksi. Iines on todella innokas vapaaehtoinen, ja harrastukseen kuuluu muun muassa erilaisten käsitöiden tekeminen (koska muutkin tekevät niitä). Iines haluaa olla harrastuksessaan mallina muille ja siksi hän onkin päässyt useita kertoja erilaisiin johtotehtäviin. Hyväntekeväisyyskin on lähellä Iineksen sydäntä ja hän on tehnyt todella paljon hyväntekeväisyystoimintaa (useimmiten Akun avulla). Iines harrastaa myös muutakin kuin vapaaehtoistoimintaa. Iines on kutonut muutamissa tarinoissa paljon ja hän on järjestänyt (muun muassa kutomisistaan) kirpputoreja. Iines on taitava neulomaan, ja hänen kädenjälkensä näkyy useiden ankkalinnalaisten vaatteissa. Iines on myös joskus laajentanut harrastustaan koko Ankkalinnalle. Hän on alkanut myydä tuotteitaan. Iineksen harrastuksen jatkuvuuden syynä on varsinkin se, että naiset yhdistetään usein neulomiseen. Siksi Iineksestä on tehty jo liikaakin neulomisharrastustarinoita. Muut Iineksen harrastukset vaihtelevat todella usein. Päiväkirjaan kirjoittaminen on sentään hänen harrastuksensa melko usein, mutta sitä eivät kovin monet käsikirjoittajat tee. Iines kirjoittelee päiväkirjaansa mitä päivänä on tapahtunut ja harrastus antaa usein täysin erilaisen näkökulman tarinalle kuin päiväkirjattomuus. Päiväkirjatarinoita ei kovin usein nähdä. Harrastus on useiden Iineksen ystävien tiedossa, ja useat ovatkin yrittäneet lukea päiväkirjaa. Iines ei kuitenkaan ole sallinut sitä. Tarinoissa Iines harrastaa päiväkirjakirjoittelua koska hän saa purkaa siihen tunteensa (hänellä ei ole ketään henkilöä jolle purkaa tunteensa) ja hänelle tulee vapaampi olo. Harrastuksesta on tehty auttamatta liian vähän tarinoita verrattuna tarinoiden kysyntään ja laatuun. Päiväkirjaharrastustarinat ovat melkein aina hyvin tehty ja ne tuovat uuden näkökulman tarinoille ja samalla piristävät niitä selkeästi. Iines myös tykästyy erilaisiin urheilulajeihin tai muihin samantapaisiin kilpailuihin helposti ja usein harrastaa niitä. Hän pakottaa Akun ja Hannun osallistumaan joko Iineksen harrastaman lajin kilpailuun tai Iineksen ihaileman lajin kilpailuun jotta voisi valita seuralaisensa. Iineksen harrastamia lajeja ovat olleet muun muassa kestävyysjuoksu sekä paperilennokkien heitteleminen. Iines on siis harrastanut varsin monenlaisia asioita ja hänen harrastusmakunsa muuttuu todella usein. Iines on harrastanut joitain lajeja jopa todella menestyksekkäästi. Hän on voittanut kilpailuja harrastamissaan lajeissa tai muuten vain menestynyt mallikelpoisesti ja pakottanut Akun ja Hannun tekemään samaa. Iineksen harrastamilla lajeilla yleistä on se, että ne ovat todella harvinaisia ja Iineksen ihailemilla harrastuksilla yleistä on niihin vaadittava kova kunto. Iines harrastaa lajeja usein vain oman halunsa perusteella ja ainoita syitä ovat hauskuus (omat mielipiteet) ja ihailu.

Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat varsinkin toimintaa Sudenpennuissa. He ovat olleet Sudenpentuja kauan ja ovat saaneet todella paljon menestystä ja erilaisia arvonimiä. He ovatkin menestyneimmät Sudenpennut. Tupu, Hupu ja Lupu ovat harrastaneet Sudenpentutoimintaa tarinoiden alusta asti ja Aku on aina antanut sille hyväksynnän, joskin joskus pitkänkin mietinnän jälkeen. Ankanpojat ovat oppineet todella paljon erilaisia asioita harrastuksensa parissa ja heidän käsikirjaansa Roopekin haluaisi käyttää. Sudenpennut järjestävät todella usein erilaisia leirejä, joilla joko testataan osaamista tai opitaan jotain uutta. Leireiltä tullaankin aina todella iloisina. Leirit ovat olleet todella suureksi hyödyksi Sudenpennuille. Sudenpentuja on Tupun, Hupun ja Lupun lisäksi tarinoiden mukaan miljoonia ympäri maailmaa, joskin ketään muita ei ole kuvattu yhtä tarkasti kuin ankanpoikia. Sudenpennut ovat Ankkalinnassa esikuvien roolissa ja heistä otetaan mallia. Sudenpentujen järjestämät tempaukset kuten harrastukseen kuuluva jokavuotinen kirpputori keräävät aina paljon ostajia ja yleisöäkin. Sudenpentutoiminnasta ankanpojat ovat oppineet enemmän kuin koulusta ja he hallitsevat melkein kaiken mahdollisen. (Siinä auttaa todella paljon Sudenpentujen käsikirja, josta löytyy käytännössä kaikki maailman tieto.) Tarinoita, joissa pojat ovat sudenpentuharrastuksessaan, ei ole tehty kovin paljoa. Tarinat sisältävät hauskoja pieniä yksityiskohtia ja monia pienenpieniä irtovitsejä, joten niitä kaivattaisiinkin lisää Akkariin. Sudenpentuharrastus on hyvä aihe tarinoille. Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat myös urheilua, vaikka eivät sitä yhtä säännöllisesti kuin toimintaa Sudenpennuissa. He pelaavat varsinkin jalkapalloa (vaikka eivät harrasta sitä missään seurassa) ja ovat suuria Ankkalinnan Palloseuran kannattajia. Pojat pelaavat jalkapalloa lähinnä pihallaan ja/tai ystäviensä (tai luokkatovereidensa) kanssa. Pojat ovat melko taitavia jalkapallossa, vaikka eivät ole harrastaneet sitä Sudenpennuissa. He ovatkin joissain tarinoissa päässeet Ankkalinnan Palloseuraan tai sen juniorijoukkueeseen tai muuhun samantapaiseen paikkaan. Ankanpojat unelmoivat silloin tällöin pääsystä APS:n. Jalkapalloharrastustarinoissa poikia ei juurikaan kuvata Sudenpentuina, vaan tarinat keskittyvät lähes pelkästään heidän jalkapalloharrastukseensa. Pojat eivät käytännössä harrasta jalkapalloa lainkaan tarinoissa joissa he esiintyvät Sudenpentuina.

Roopen tunnetuin ainutlaatuinen harrastus on rahoissa uiminen. Hän sukeltelee rahoissaan ja pyörii niissä ja niin edelleen. Roope voi uida vaikka missä rahoissa ja hän onkin usein ottanut matkoilleen mukaansa rahaa paljussa. Hän ei kykene hillitsemään uimaharrastustaan ainakaan helposti. Roope on uinut rahoissa ikuisuuden. Kyseessäolevia tarinoita on julkaistu aina, jo Carl Barksin ajoista alkaen. Ei tiedetä tarkkaan, miksi Roope pitää rahoissa oleskelusta tai miksi hän harrastaa sitä, mutta todennäköisintä on se, että koska hän työskentelee niin paljon rahojen kanssa. Roope ei ole koskaan hukkunut rahoihinsa tai jollain muulla tavalla kokenut tapaturmia harrastuksensa aikana, mikäli mukaan ei lasketa pään kolahtamista arkkuun tai muuta samantapaista. Joskus rahat ovat tosin muuttuneet eläviksi kesken harrastuksen. (Eräässä tarinassa ne olivat liukkaita kun Karhukopla päätti matkia Roopea; yksi jäsen meinasi hukkua.) Roope on myös jäänyt jumiin rahasaarelle (tarinassa Roope Crusoe). Arkuista, joita on rahasäiliössä (ja muistakin esineistä), on tullut joitain kummituksia ja muita olentoja Roopelle kesken uinnin. Joskus säiliö on myös romahtanut kun Roope on uinut rahoissa. Rahauintiharrastus on Roopelle tavanomainen rituaali. Muut rikkaat ihmettelevät sitä (ja ovat joskus kokeilleetkin samaa). Roope harrastaa rahauintia, koska hän on niin läheinen rahojensa kanssa ja koska hän siksi saa siitä nautintoa. Rahoista on tullut luonnollinen osa Roopea, joten hän on päättänyt/ruvennut uimaan rahojen seassa. Roopella on myös ainutlaatuinen suhde rahojensa kanssa, sillä hän kohtelee niitä kuin perheenjäseniään. Roopen yhdeksi harrastukseksi voisi laskea myös säästämisen, sillä hän säästää ja säästää ja säästää todella paljon ja säästämisestä on muodostunut hänelle luontainen mielihyvää tuottava tapa. (Roope rakastaa rahaa todella paljon, joten hän haluaa säästää sitä.) Roope säästää, jotta hänellä olisi enemmän rahaa. Hän myös nauttii todella paljon harrastuksestaan, sillä sen avulla hän saa tehtyä asioita joista hän pitää. Roopen säästäminen on kirvoittanut muilta ihmisiltä monenlaisia kommentteja. Säästämistä inhotaan (mahdollisesti koska se huonontaa omia oloja) tai sitä ihaillaan (esimerkiksi Pieta Pinsetti). Roopen säästämisharrastus on kuuluisa koko ankkamaailmassa, ja se on saanut laajalti huomiota. Kuitenkaan harrastus ei ole levinnyt paljoa, lähinnä koska sitä on todella hankala matkia sillä se vaatisi Roopen luonteen. Roopen säästämisharrastus on siis ainutlaatuinen harrastus. Ketkään muut ankkahahmot eivät säästä rahaa niin kuin Roope. (Esimerkiksi Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen tuhlailevat rahaa avokätisesti.) Rahan säästäminen on heille poikkeuksellista eivätkä he ole tottuneet siihen. Säästämisharrastus on siis lähtöisin täysin Roopen itsensä sisältä ja (kuten kaikki asiat) hänen omista valinnoistaan. Roope on valinnut harrastuksekseen säästämisen ja niin hän tekeekin ja hän todellakin nauttii siitä.

Mummo Ankka pitää maatilaa, jolloin hänen täytyy osata monenlaisia käytännön taitoja. Harrastuksiksi ovat siis tulleet muun muassa peltojen hoitaminen ja eläinten kanssa oleskeleminen. Mummo osaa todellakin hallita eläimiä(än)! Hän tietää, mitä tehdä milloinkin ja kuinka saada eläimet hyvälle tuulelle ja nauttimaan oloistaan. Mummo on kuuluisa maatilan hoidostaan. Maatilaan liittyvät asiat ovat hänen harrastuksensa, eivät ammattinsa, koska hän ei tavoittele siitä rahallista hyötyä. Mummo pitää erilaisista pienistä askareista (joita hän tekee koko Ankkalinnan edestä) ja muiden iloiseksi saamisesta ja hän osaa hallita ankkoja. Mummon eläinharrastus on ainutlaatuinen. Hän puhuu eläimille, ruokkii niitä oikealla tavalla ja jopa tekee niille vaatteita vain jotta eläimet tuntisivat olonsa kotoisaksi ja auttaisivat Mummoa. Harrastuksesta on todellista hyötyäkin, sillä eläimet ovat usein asettuneet puolustamaan Mummoa jotain uhkaa vastaan. Mummo rakastaa eläimiään täysin! Se on tärkein syy hänen harrastuksensa onnistumiselle. Mummo hallitsee kaikenlaisen hyväilyn ja olon saamisen mukavaksi, joten eläimet nauttivat maatilalla oleilusta. Harrastus on todellakin osoittautunut hyödylliseksi! Toinen hyödylliseksi osoittautunut taito on maatilan peltojen ja tilusten hoitaminen. Mummo nauttii ruumiillisista töistä ja hän saa hyötyä maatilaharrastuksestaan. (Maatilan hoitaminen ei ole työ, koska Mummo ei saa siitä palkkaa eikä elätä itseään sillä vaan hän tekee sitä koska hän nauttii siitä paljon.) Maatilan hoitamiseen kuuluu varsinkin peltojen hoitaminen sekä kasviksien poimiminen/istuttaminen ynnä muu toiminta. Maatilastaan Mummo pitää todella loistavaa huolta, ja se pysyy aina erinomaisessa kunnossa. Mummo kasvattaa paljon kasviksia, joten olisi luonnollista, että maatila ei pysyisi täysin kunnossa. Mummo on aina nauttinut maatilan hoitamisesta, joten harrastukseen kuuluu myös sen kunnossapito. Se onnistuu loistavasti, koska Mummo pitää siitä mitä tekee. Maatila on todella suuri ja se ja Mummo ovat saaneet tunnustusta hienosta hoitamisesta, ylläpidosta ynnä muusta vaikkakin renkinä toimiva Hansu on joskus estänyt sen. Mummo on kuitenkin saanut useita palkintoja. Maatilaharrastus on Mummon tärkein asia. Hän nauttii siitä mielestäni todennäköisesti enemmän kuin mistään muusta ja sen ansiosta hän saa autettua myös Akua. Maatilaharrastuksen ansiosta hänellä on ruokaa jopa muille lahjoitettavaksi. Mummon maatila on niin menestynyt, koska hän aidosti nauttii kaikesta ja koska hänen asenteensa on niin täydellisen mallikelpoinen. Mummo myös leipoo todella paljon. Siinä auttaa se, että hänellä on oma maatila josta hän saa paljon todella laadukkaita tuotteita. Mummo leipoo paljon ja lahjoittaa tuotteita myös sukulaisilleen. Mummo myös myy osan tuotteista ja osasta tekee itselleen ja Hansulle ruokaa. Mummo rakastaa leipomisharrastustaan ja on siinä todella taitava. Hänet on kuvattu maailman taitavimpana leipurina ja hänen leivoksiaan on ostettu paljon myytäviksi. Mummon apua on myös pyydetty usein (tai se on osoittautunut hyödylliseksi ja se on tullut pyytämättä.) Mummon harrastuksen menestyksen syyksi hän on sanonut leipomisen ilon. Hän todellakin nauttii leipomisesta sekä ruoanlaitosta ja se näkyy tuloksissa. Sen takia harrastelijaleipuri voittaa kaikki muut kokit ja leipurit. Mummon harrastuksen tulokset ovat todella jumalaisia lähinnä työn ilon lisäksi koska kaikki raaka-aineet ovat Mummon omasta maatilasta jolloin niiden laatu on varma ja täydellinen. Mummo on tehnyt kaikki raaka-aineet samalla rakkaudella kuin itse leivoksetkin. Siksi Mummo on niin arvostettu leipuri. (Ammattilaisten piirissä Mummo on tosin usein aliarvostettukin...) Mummon leipomisharrastus on edellytys sille, että hänen sukulaisensa, varsinkin Aku perheineen, pysyvät hyvässä kunnossa, sillä Mummo lahjoittelee heille usein tuotoksiaan ja niitä on senkin jälkeen todella paljon. Kysyntä on suuri ja tuotanto on suuri, kun ottaa huomioon että leipominen on Mummolle vain harrastus. Mummo leipoo ja kokkaa todella taitavasti ja suosiota riittää. Sen syyt ovat lähinnä oma asenne sekä raaka-aineiden laadut. Kaiken lisäksi Mummo vielä kutookin. Hänen aikansa riittää todella moniin harrastuksiin. Mummo kutoo paljon vaatteita ja jopa omille eläimilleen. Toki osa vaatteista annetaan myös sukulaisille. Mummo neuloo paljon ja hän on ajan mittaan harrastanut sitä niin paljon, että hänestä on tullut yhtä taitava kuin monista ammattilaisista. Mummo siis harrastaa kutomista/neulomista vain huvikseen eikä kilpaile keidenkään kanssa eikä myöskään myy tuotteitaan. Vaatteet, joita hän tekee, ovat monenlaisia ja ne kuuluvat eri kategorioihin. Mummo on siis varsin monipuolinen neulomaan. Mummo osaa käsittääkseni kaikki tyylit neulomisesta virkkaamiseen ja kutomisesta huovuttamiseen. Vaatteet ovat siis täysin erilaisia ja on hankala uskoa, että Mummo on vain harrastelija ja tekee vaatteita harrastuksena eikä ammattilaisena. Harvat tosin tietävät Mummon taidoista, sillä vaatteet eivät päädy myyntiin vaan vähemmän arvokkaisiin paikkoihin kuten sukulaisille ja harakanpelättimeen. Mummon taito harrastuksessa on lähtöisin hänellä olevasta ajasta. Koska sitä on paljon, hänellä on ollut paljon aikaa kutoa jolloin taidotkin karttuvat ajan mittaan. (Olkoonkin, että missään tarinassa en muista nähneeni Mummoa joka ei osaisi kutoa.) Mummo on siis taitava lähinnä koska hän on harjoitellut niin paljon. Mummo on harrastuksessaan kehittynyt todella taitavaksi ja on hankala uskoa, että hän on vain harrastelijapohjalta ja että hän ei ole ammattilainen. Syyt Mummon taitavuudelle ovat kuitenkin selkeät: Ainutlaatuisen taidokkaat ja täydelliset raaka-aineet sekä Mummon omat taidot jotka ovat ajan myötä karttuneet sekä nauttiminen työstään.

Taavi Ankka lukee ja kirjoittaa todella paljon. Hän on kenties koko ankkamaailman viisain ihminen. Taavilla on tutkinnot muun muassa palapelilogiasta sekä onttototouspäättelyn ongelmanratkaisun logiikan virheiden etsimisen päättelystä. Taavi on siis täysin kirjanoppinut ja sitä voidaan pitää hänen ainoana harrastuksenaan siihen liittyvien asioiden tai velvollisuuksien lisäksi. Taavi nauttii lukemisesta ja asioiden tietämisestä. Taavi yksinkertaisesti tietää kaiken ja hänen harrastuksensa on todella hyödyllinen taito. Taavi ei pelkästään lue, opiskele ja suorita erilaisia tutkintoja vaan hän harrastaa myös opettamista. Hän on kykenevä ties kuinka monien erilaisten asioiden professoriksi. Taavi onkin opettanut Ankkalinnassa monia nuoria ja hän on ainakin Ankkalinnan taitavin ihminen. Taavi on kuitenkin aliarvostettu, koska hän on harrastuksessaan todella tarkka: Hän viilaa pilkkua todella paljon ja haluaa kaiken olevan täydellisen oikein. Taavista ei siis pidetä hänen harrastuksensa parissa paljoakaan. Taavi myös kirjoittaa paljon. Hän on julkaissut paljon väitöskirjoja. Taavin kirjat käsittävät nekin kaikki alat. Taavin yhtenä harrastuksista voidaankin pitää väitäskirjojen ynnä muiden samankaltaisten opusten tekemistä. Kirjat eivät kuitenkaan ole koskaan myyneet hyvin (osaa Taavin harrastusten tuotteista on yritetty myydäkin), sillä ne ovat niin kirjaimellisen tarkkoja ja selittelyä, esimerkkejä ja auttamista ei niissä ole käytännössä lainkaan. Taavi kuitenkin jatkaa harrastustaan, koska hän yksinkertaisesti pitää siitä. Taavi nauttii myös muista harrastuksistaan, eli opiskelusta ja lukemisesta ja opettamisesta. (Taavi myös lähettelee muille todella pitkiä sähköpostiviestejä auttaessaan heitä kun he sitä pyytävät.) Taavi kuitenkin liioittelee harrastustensa parissa melkein aina sillä kaikki on lioitellun tarkkaa ja pitkää. Taavi(kin) on menestynyt harrastuksissaan omien valintojensa takia/ansiosta ja omien asenteidensa ja mielipiteidensä ansiosta. Taavi nauttii kaikesta mitä tekee ja pilkuntarkkana olemisesta. Se näkyy ulospäin. Taavin menestymistä harrastuksissaan piilotellaan todella paljon. Todellisuudessa Taavi on harrastuksiensa parissa kenties koko Ankkalinnan menestynein henkilö.

Tämä on viestini I osa. II osa on seuraavassa viestissäni.

~kirja

En ymmärrä, miten kausi voi mennä penkin alle, jos samalla kertaa tulee omalle tallille tallimestaruus ja itselle yksilömestaruus.

Minun kautenihan se tässä pieleen on mennyt, viime viikonlopun poissaolo pilasi koko kauden. Jos en olisi silloin ollut pois, olisin voittanut osakilpailun, eikä minun tarvitsisi enää tässä osiksessa kovinkaan tosissaan kirjoittaa voittaakseni mestaruuden. Jäin kuitenkin kolmanneksi, joka pakottaa minut lähes mahdottomiin suorituksiin tässä osakilpailussa.

Kirja, jos voittaa mestaruuden, kausi ei ole voinut olla huono. Tästä voidaan päätellä, ettei sinun kautesi ollut huono, vaikka niin väitätkin.

Mestaruus on varma niin kauan kun Viestimaratonin historian ylivoimaisesti ärsyttävimmän taktiikan luoja on olemassa ja aktiivisesti mukana kisassa. Mitään ylivoimaista loppukiriä ei ole tulossa täältä suunnalta.

Kiitos Kreachille osakilpailun pelastuksesta - nyt pisteitä ei ilmeisesti puoliteta? (joka muuten on hyvä juttu)

Mutta kuten jo äsken sanoin, mitään ylivoimaista loppukiriä ei todellakaan ole tulossa. Toki aion vielä kirjoittaa, mutta se on sitten aivan eri juttu, paljonko jaksan kirjoittaa, koko päivän on jotekin kummasti väsyttänyt, vaikka nukuin viime yönä kumminkin sen yhdeksän tuntia.