Keskustelujen arkisto

Ei ole kumottu. Mitään jo annettuja rangaistuksia tuskin tullaan kumoamaan.

Pistän pääni pantiksi että tuossa ei ole kaikki mitä Bomber on kirjoittanut. Turha salata mitään, tiedän kyllä :)

Onnittelut WF'lle tallimestaruudesta.

Meillä on kyberavaruuden kanssa kana kynittävänä.

//Huoah. Game over. Kirja voitti, en voi sille mitään. Jatkan kohta vielä jonkin verran, mutta pomperi varmistakoot kirjan voiton sitten aamulla :P
Sen sanon, että jos Bomber-taktiikka olisi säännöissä kielletty, lopputulokset olisivat aivan toisenlaiset.

Lainaus käyttäjältä: BomberAnkat hyräilevät usein superagentti Tuplanollan alkusävelmää
Öh? o_ô

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan kulttuuri

Kaikissa maissa ja kaupungeissa on jonkinlainen kulttuuri, myös Ankkalinnassa. Vaikka jokin tietty kulttuuri onkin monesti levinnyt laajalle alueelle maailmassa, on olemassa myös pieniä alueita, joilla on täysin omanlaisensa kulttuuri. Ankkalinnaa on mielestäni suhteellisen vaikeaa luokitella kuuluvaksi mihinkään tiettyyn valtakulttuuriin, voisihan se omata täysin omanlaisensakin kulttuurin. Ankkalinnassa on lukuisia taidemuseoita ja muita kulttuurillisesti tärkeitä rakennuksia. Ankkalinnassa myös elokuvat ovat tärkeässä osassa ja teattereita sieltä löytyykin aika monta. Ankkalinnalaiset seuraavat hyvin paljon urheilua, joten Ankkalinnasta löytyy myös monenlaisia urheilupaikkoja, kuten jalkapallostadion. Myös musiikkia Ankkalinnassa harrastetaan jonkin verran, joskaan ei niin paljoa, kuin esimerkiksi Suomessa.

Yksi tärkeimmistä Ankkalinnan kulttuurin muodoista ovat rakennukset. Alkuaikoina Ankkalinna oli vain tavallinen kaupunki, jossa ei mitään sen ihmeellisempää ollut. Pian Carl Barksin uran alkamisen jälkeen Ankkalinna alkoi kuitenkin kehittyä nopeasti suuremmaksi ja monet rakennukset vakiintuivat sinne. Monia niistä nähdään aktiivisesti vielä nykyäänkin. Kun Barks loi Roope Ankan, keskelle kaupunkia suurelle kukkulalle ilmestyi hänen rahasäiliönsä. Myöhemmin mukaan tuli myös miljardööriklubi, jonne nimensä mukaisesti päästetään vain rikkaimmat miljardöörit, kuten Roope. Barksin aikoina Ankkalinnaan ilmestyi myös Pelle Pelottoman paja ja kaupungin perustajan, Julle Ankanpään patsas.

Ankkalinnan aika varmasti suurin rakennus on kaupungin keskustassa valtavalla kukkulalla sijaitseva Roope Ankan rahasäiliö. Rahasäiliö on pohjakerroksia myöten Elieli N. Geelin suunnittelema. Don Rosan aikajanan mukaan rahasäiliö suunniteltiin ja toteutettiin vuonna 1902. Rahasäiliö on valtava, nykyisin yleisimmin harmaa kuutionmuotoinen rakennus, jonka etuseinässä on yleensä joko dollarin/euron merkki tai Roopen nimikirjaimet RA. Ulkoapäin katsottuna rahasäiliö on monien mielestä hyvin ruma ja pilaa Ankkalinnan katukuvan, jonka takia se pitäisi purkaa. Se on monta kertaa ollut myös niin heikossa kunnossa, että on todellakin pilannut Ankkalinnan, jolloin pormestari on joutunut vaatimaan Roopea korjauttamaan sen. Monet kuitenkin – itse Roope tietysti eniten – vastustavat rakennuksen purkamista, sillä heidän mielestään se on suuri osa Ankkalinnan kulttuuria, onhan se seissyt samalla kukkulalla jo useita vuosikymmeniä.
Rahasäiliö on sisältä hyvin paljon toimiston näköinen, sillä se sisältääkin paljon toimistotiloja. Aulasta vie portaat ylemmäs, josta löytyvät sihteerin, hovimestarin ja muiden työntekijöiden tilat ja itse Roope Ankan toimisto, jossa hän hoitaa liikeneuvottelut sunmuut. Roopen toimisto on täynnä kolikoita ja rahasäkkejä, jotka ovat jostain kumman syystä kulkeutuneet sinne. Toimistosta pääsee Roopen asuintiloihin, joista löytyy pieni ja vaatimaton keittiö, kylpyhuone, joskus kirjasto ja makuuhuone, josta on suora yhteys holviin. Holvissa Roope säilyttää rahojaan ja käy uimassa ja alemmissa kerroksissa hän säilyttää jalokiviä ja muita arvoesineitään.
Roopen rahasäiliö on sisältäpäinkin ollut kulttuurillisesti tärkeä Ankkalinnalle, sillä Roope on joissain tarinoissa päästänyt yleisöä katsomaan säiliötään sisältäpäin. Pääsymaksut totta kai ovat huippukalliita, mutta kukapa ei haluaisi nähdä rahasäiliötä ja holvia itse?

Ankkalinnasta löytyy myös miljardööriklubi, joka on kaikkien upporikkaitten kokoontumis- ja ajanviettopaikka. Miljardööriklubi on ulkoapäin kuin mikä tahansa pramea rakennus – oikein siisti ja arvokkaan näköinen. Klubin ovea reunustavat kaksi pylvästä ja ovella seisoo ovimikko. Klubin tilat ovat sisältäpäin vielä prameammat – kaikki huonekalut on viimeisen päälle laitettuja ja arvokkaita; kiilteleviä jalopuupöytiä, samettisohvia, koriste-esineitä ja tauluja joka puolella. Klubin sekä ulkopuolen että sisäpuolen ulkonäkö ja sisustus kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri tarinoissa. Miljardööriklubi kuuluu selvästi Ankkalinnan kulttuurirakennuksiin; se korostaa, kuinka rikkaita henkilöitä kaupungissa asuu ja on joissain tarinoissa ollut jopa kansainvälinen ja siellä on ollut jäseniä muistakin maista ja kaupungeista.

Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään patsas kuuluu myös ehdottomasti Ankkalinnan tärkeimpien kulttuurirakennusten top kolmoseen. Patsas on valtavan kokoinen ja siinä on itse Ankanpää pitelemässä käsissään kasallista maisseja. Patsaan on luonut Carl Barks ja se esiintyi ensimmäisen kerran Barksin tarinassa, jossa Roope ja Junttapurin maharadza kilpailivat siitä, kumpi rakennuttaa kaupungin perustajasta suuremman patsaan. Patsaita tehtiin kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta ja Roope tekemä suurin oli niin iso, että se näkyi satojen kilometrien päähän. Ei ole varmaa tietoa, mitä ylimääräisille viidelle patsaalle tehtiin, mutta kaupungin pormestarin mielestä parhaimman kokoinen sai luvan jäädä kaupungin keskustaan. Julle Ankanpään patsasta saapuu vuosittain ihailemaan tuhannet ja taas tuhannet turistit. Monet heistä eivät välttämättä edes tiedä kunnolla, kuka Ankanpää oli, mutta patsas on saanut niin paljon positiivista palautetta, että monet lomailevatkin Ankkalinnassa juuri sen tähden, päästäkseen katsomaan sitä. Patsas on ainoa patsas koko Ankkalinnassa, ehkä jopa koko Calisotassa, ei ainakaan ole varmaa tietoa, että esimerkiksi Hanhivaarassa olisi joitain patsaita.
Julle Ankanpään patsaan jalustan sisällä on joskus ollut Julle Ankanpään ihailijat –kerhon päämaja ja kirjasto, näin on ainakin eräässä Don Rosan tarinassa.

Nämä erilaiset rakennukset (ja patsas) ovat Ankkalinnalle kulttuurillisesti arvokkaita, sillä ne ovat samalla kaupungin maamerkkejä ja nähtävyyksiä. Ihmiset ympäri maailman tulevat ihailemaan niitä. Ankkalinnan kulttuurirakennuksista saakin hyvin paljon erilaisia tarinoita aikaiseksi; valtaosa Roope Ankka –tarinoista sijoittuu rahasäiliölle tai miljardööriklubille ainakin osittain ja Julle Ankanpään patsaskin on toisinaan päässyt oikein kunnolla mukaan tarinoihin. Jos näitä rakennuksia ei olisi, olisi Ankkalinna huomattavasti kulttuurillisesti köyhempi kaupunki, kuin mitä se nyt on.

Ankkalinnassa kirjallisuus on hyvin tärkeässä osassa. Ankkalinnalaiset lukevat kaikkea aina romaaneista sanomalehtiin saakka. Ankkalinnalaisia kirjailijoita ei varsinaisesti tunneta, mutta muutamia heistä on esitelty lyhyesti joissain tarinoissa – he ovat kuitenkin olleet ainoastaan kertakäyttöhahmoja, eivätkä esiintyneet enää myöhemmissä tarinoissa, monesti heidän nimiäänkään ei ole edes paljastettu, ainoastaan näytetty kyseistä hahmoa. Juuri tämän takia Ankkalinnassa ei ole ketään vakituista kirjailijaa. Taavi Ankka on tosin kirjoittanut muutamia väitöskirjoja ja tietokirjoja (ja niitäkin hyvin satunnaisesti), mutta niiden perusteella häntä ei ehkä voi vielä lukea kirjailijaksi, ainakaan minä en sanoisi Taavin olevan kirjailija. Sekä ankkalinnalaisten että muidenkin kirjailijoiden (enemmän muiden) tuotoksia löytyy paljon kirjakaupoista, mutta sitäkin enemmän kirjastoista, joita Ankkalinnasta taitaa löytyä jopa useampia. Ankkalinnassa on ainakin yksi suuri kirjasto, joka on pullollaan kaikenlaista lukemista; romaaneja, runoja, sarjakuvia – kaikkea mahdollista. Myös muita hieman pienempiä kirjastoja saattaa löytyä, mutta tämä kaupungin kirjasto on se suurin ja tunnetuin ja sitä voikin kutsua jopa Ankkalinnan yhdeksi maamerkiksi, onhan se sentään sen verran suosittu.

Romaaneja luetaan Ankkalinnassa melko paljon. Suosituimpia ovat yleensä kauhu- tai jännitysromaanit, mutta myös romantiikkaa on monesti mukana. Esimerkiksi Aku Ankka lukee juuri tällaisia romaaneja hyvin paljon, vaikkei häntä ihan heti lukutoukaksi uskoisikaan. Ankkalinnalaisten lukemat romaanit ovat usein paksuja, (monesti on puhuttu jopa tuhansista sivuista) ja niiden nimet saattavat joskus olla väännöksiä meidän maailmamme kirjoista. Romaaneja ankkalinnalaiset lukevat erityisesti koleana sadepäivänä tai erittäin kylmänä talvipäivänä takan ääressä, kun kaikki ovat vetäytyneet sisätiloihin pakoon huonoa keliä. Näin ainakin Aku tekee usein. Myös riippumatossa kesäisin hän saattaa lukea jotain kirjaansa siemaillen samalla sihijuomaa.

Myös dekkarit ovat hyvin suosittua lukemista Ankkalinnassa. Yleensä dekkarit ovat pokkarimuodossa, mutta myös joitain kovakantisia dekkareita on nähty. Yleensä Ankkalinnassa luettavien dekkarien aiheena on ollut jokin ryöstö, tai niin Aku on ainakin puhunut tarinoissa, joissa hän on lukenut dekkareita. Myös murhia on dekkareissa nähty, samoin kidnappauksia. Monesti dekkarien innostuttamana Aku on ruvennut salapoliisiksi tai yksityisetsiväksi ja joskus jopa ratkaissut rikoksen dekkarien antaman neuvon mukaan. Aku on ainakin yhdessä tarinassa kuulunut dekkarikerhoon, mistä saa kuukausittain uuden dekkarin luettavakseen. Tarinoissa, joissa Aku on innostunut dekkareista, hän lukee niitä paljon ja tietää niistä paljon. Jos hän silloin osallistuisi dekkaritietovisaan, hän voittaisi, tai pärjäisi vähintäänkin erinomaisesti, sillä silloin kun Aku tietää jotain, hän tietää siitä paljon.
Akun lisäksi myös Mikki Hiiri lukee paljon dekkareita – oikeastaan paljoa muuta hän ei luekaan. Dekkareista Mikki saa lisäpotkua tuleviin salapoliisinhommiinsa ja ne ovat juuri samanlaisista hommista kiinnostuneelle Mikille hyvää ajanvietettä silloin kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Mikki on varmaankin jo lapsena lukenut dekkareita ja niistä saanut innostusta ryhtyä salapoliisiksi. Hän on salapoliisinhommissaan varsin taitava ja onkin varmasti saanut apua ja erilaisia kikkoja lukemistaan dekkareista.

Erityisen suosittuja ainakin ankkalinnalaisten nuorten ja lasten keskuudessa ovat sarjakuvat. Sarjakuvien suosio liittyy varmasti jollain tavalla siihen, että Aku Ankka itsessään on sarjakuvaa, sillä todella usein kun tarinan aiheena on ollut kirjallisuus, sarjakuvat ovat ainakin jollain tavalla olleet mukana tarinassa. Tunnetuimmat Ankkalinnassa julkaistavat sarjakuvat ovat varmaankin Vahva-Jussi ja kenties eräässä Don Rosan tarinassa mainittu Aatu Apina. Kuitenkin, Vahva-Jussi on näistä kahdesta huomattavasti yleisempi ja se tuleekin esille melkein jokaisessa tarinassa, jossa on mukana sarjakuvat. Monet ankkalinnalaiset lapset (kuten Tupu, Hupu ja Lupu) lukevat sarjakuvia ja oppivat niiden kautta paljon. Monet ankkalinnalaislapset ovat saattaneet oppia lukemaan sarjakuvien avulla. Sarjakuvien kautta monet lapset päätyvät nuoruudessa ja aikuisuudessa lukemaan ihan varsinaisia romaaneja.

Ankkalinnassa kirjallisuuden osalta vähiten suosiossa ovat ehkäpä runot. Vaikka runouttakin Ankkalinnasta löytyy jonkin verran, se ei kuitenkaan pärjää suosiollaan romaaneille tai sarjakuville. Ankkalinnan kirjastosta löytyy muutamia runokokoelmia ja –kirjoja ja niistä monet aloittelevat runoilijat saavatkin inspiraatiota. Tuntemistamme ankkalinnalaisista ainakin Aku on usein harrastanut runoutta ja onkin kirjoittanut tyttöystävälleen Iinekselle yli kuusikymmensäkeistöisen runon. Myös muut ankkalinnalaiset rustailevat rakkaillensa erilaisia romanttisia runoja, erityisesti ystävänpäivän aikoihin tällainen toiminta on suosittua. Ankkalinnassa runous ei ole kuitenkaan näin yleisesti ottaen vielä kovinkaan suuresti päässyt valloilleen, sillä ankkalinnalaiset eivät ole vielä ehkä ymmärtäneet runojen taikuutta tai niiden yksinkertaista ideaa. Tai sitten he eivät yksinkertaisesti osaa runoilla, tai eivät ole kiinnostuneet runoilusta, ken tietää. Mutta tulevaisuudessa kenties näemme enemmän runoutta Ankkalinnassa…

Ankkalinnassa ilmestyy vakituisesti ainakin kolme sanomalehteä: Ilta-Pulu (joka on nimiväännös Iltalehdestä), Uutis-Ankka ja Päivän Pamaus. Suuri osa näistä ankkalinnalaisista sanomalehdistä keskittyy viihteeseen ja julkkiksiin ympäri Ankkalinnan ja koko muun maailman. Kuitenkin myös tavallisemmista uutisista (politiikka, onnettomuudet, välikohtaukset yms.) ja asioista on juttua lehdissä. Yleensä sanomalehtien etusivun juttu on todella iso jymyjuttu. Kummallista onkin, että sellaisia jymyjuttuja tuntuu tapahtuvat päivittäin. Monien sanomalehtien toimittajat kuitenkin liioittelevat välillä juttunsa kanssa ja kahden kilon siiasta saattaa helposti tulla kahdenkymmenen kilon siika ja sehän se vasta jymyjuttu onkin, kun joku ankkalinnalainen sellaisen nappaa. Roope Ankka on ainakin muutamissa tarinoissa omistanut jonkun sanomalehden ja yleensä silloin häntä vastaan on tullut Kroisos Pennonen, joka on muun muassa pyörittänyt Pennosposti ja Ehtoo-Kroisos –nimisiä lehtiä. Kroisoksella on joskus ollut hallussaan myös harvinaisempi julkaisu, Aamu-Pulu. Roopen ja Kroisoksen välinen sanomalehtikamppailu on usein ollut hyvin tasaväkinen, sillä molemmat julkaisevat yleensä samaan aihepiiriin keskittyviä sanomalehtiä. Silloin toimittajien on oltava salamannopeita ehtiäkseen ennen vastustajaansa ja yleensä Roope ja Kroisoksen toimittajat ovatkin osoittautuneet hyvin tasaväkisiksi. Siksi lehtien suosio on yleensä molemminpuolista – saman uutisen voi lukea samaan aikaan kummastakin lehdestä, kumpi nyt vain sattuu käteen.
Tavallisten sanomalehtien lisäksi Ankkalinnassa ilmestyy vakituisesti myös juorulehtiä, joista tunnetuimmat ovat Juttu&Juoru ja Linssilude. Ankkalinnan juorulehtien juorut saattavat kohdistua keneen tahansa, jopa tuiki tavalliseen kaduntallaajaan. Jos joku kuuluisa laulaja on lihonut viisi kiloa, se on välittömästi juorulehtien otsikoissa.
Ankkalinnalaiset lukevat todella paljon sanomalehtiä ja monet ankkalinnalaiset käyvät ostamassa jonkun näistä sanomalehdistä (riippuen tarinasta) lehtipisteeltä, elleivät he sitten tilaa kyseistä lehteä kotiin. Kotiin tilaaminenkin on siis mahdollista, ainakin aamulehtien (esim. Aamu-pulu), joita postipojat heittelevät ikkunoihin ja ties minne, joskus jopa oven juuri aukaisseen ankkalinnalaisten päähän. Sanomalehtien merkitys Ankkalinnan kulttuurissa on suuri. Lehdet ensinnäkin pitävät kenet tahansa ajan tasalla siitä, mitä kaupungissa ja maailmalla tapahtuu ja toiseksi se yhdistää kansalaisia, sillä lähes kaikki Ankkalinnan aikuiset lukevat sanomalehtiä. Sanomalehdet ovat sitä paitsi hyvää aamulukemista. Kun syö aamupalaa, on mukavaa lukea samaan aikaan sanomalehdestä, mitä viime aikoina on tapahtunut.

Monet ankkalinnalaiset ovat itsekin halunneet osallistua kirjallisuuteen kirjoittamalla omia kirjoja. Ongelmana on se, että monilla on ideoita, mutta heidän on vaikeaa saada se paperille ja sen kautta julkaistavaksi, liekö sitten syynä huono kirjoitustaito, vai mikä, sitä en tiedä. Pelle Peloton kuitenkin kehitteli eräässä tarinassa laitteen, joka kirjoittaa kirjan kirjailijan ajatusten pohjalta. Uusia kirjoja syntyi niin paljon ja niin tiuhaan tahtiin, ettei uusia voitu enää ottaa vastaan edes kirjastossa, joka oli aivan tupaten täynnä kirjoja. Vaikka tuota kirjoituskonetta ei enää olekaan (koska se todettiin katastrofiksi), ankkalinnalaiset ovat silti hyvin innostuneita kirjallisuudesta ja uusia kirjoja julkaistaan siltikin hyvin paljon. Monet Ankkalinnan tunnetuimmista kirjailijoista ovat olleet aluksi ihan tavallisia tallaajia, jotka yhtäkkiä kiinnostuivat kirjoittamisesta ja päätyivät siten oikeiksi kirjailijoiksi, joiden kirjoja julkaistaan ja myydään kirjakaupoissa ja niitä pystyy lainaamaan kirjastoista. Kaikki julkaistavat kirjat eivät välttämättä ole mitään mestariteoksia, mutta noin paljon kuin kirjoja Ankkalinnassa julkaistaankin, on hyvin todennäköistä, että ainakin osa niistä on kelpoja. Jokaisella tosin on oma makunsa kirjoista, joten mikään ankkalinnalaisten kirja tuskin saisi kansalaisten yleisessä arvostelussa täyttä viittä tähteä.

Ankkalinnasta löytyy tietääkseni jopa aika monta teatteria, vaikka ne ovatkin harvemmin esillä tarinoissa. Yleensä Ankkalinnan teatterit ovat erittäin hienoja ja viimeisen päälle laitettuja, joissain tarinoissa jopa aivan kuninkaallisen oloisia. Ankkalinnan teattereihin on siis pistetty todella paljon rahaa, mutta se onkin sitten eri kysymys, kuinka paljon Ankkalinnan kaupunki tienaa teattereillaan. Yleensä siis oletetaan, että Ankkalinnan kaupunki omistaa kaikki teatterit. Näin ei kuitenkaan ole. Monissa tarinoissa Ankkalinnan raharikkaat Roope Ankka ja Kroisos Pennonen ovat omistaneet teattereita (ja kamppailleet teatterialalla toisiaan vastaan) ja ainakin yhdessä tarinassa Aku ja Touho ovat onnistuneet polttamaan yhden Roopen hienoimmista teattereista.

Ankkalinnalaisten teatterien näytelmistä useimmat ovat oopperoita. Ankkalinnalaiset oopperat ovat hyvin järjestettyjä ja toteutettuja ja esiintyjät ovat yleensä ankkalinnalaisia, vaikka joskus lavalla on nähty myös ihan maailmankuuluja oopperatähtiä. Ankkalinnan teattereissa esiintyvät oopperatähdet ovat lähes aina naispuolisia, mutta muutamia miehiäkin on nähty. Teatterien katsomot ovat aina oopperan aikaan täpötäysiä, sillä hyvin monet ankkalinnalaiset pitävät oopperasta, ehkäpä sen taiteellisuuden tai ehkäpä jonkin ihan muun takia. Ankkalinnalaisista tunnetuin oopperan ystävä on Iines Ankka, joka on useaan otteeseen raahannut Akun mukaansa oopperaan – joskus jopa päinvastoin.
Roope ja Kroisos ovat joskus kamppailleet, kumman heistä teatteri vetää enemmän puoleensa ihmisiä jotka tulevat kuuntelemaan siellä esiintyvää oopperatähteä. Monesti saattaa aluksi näyttää siltä, että Kroisos on ylivoimainen (koska tuhlaa rahaa, mitä Roope ei tee) mutta yleensä lopulta Roope hommaa jollain ihmekonstilla halvalla esiintymään maailmanluokan tähden, joka räjäyttää potin ja Kroisos pääsee syömään knallinsa.
Tunnettuja ankkalinnalaisia (tai Ankkalinnassa esiintyneitä) oopperatähtiä on monia, mutta mainittakoon esimerkiksi Marita Kattia, joka on nimiväännös Karita Mattilasta.
Ooppera on ankkalinnalaisten keskuudessa suosittua varmaankin juuri siksi, että monet pitävät sitä taiteellisena. Jotkut taas tulevat kuuntelemaan oopperaa vain kuuntelemisen ilosta, siihen ei aina tarvitse liittyä taiteellisuus millään tavalla. Syy miksi Ankkalinnasta löytyy niin paljon teattereita, lienee varmaankin se, että yksi teatteri ei riittäisi millään, sillä oopperaan haluavia on satoja ja ainakin yhdessä teatterissa olisi hyvä pyöriä jokin kunnon näytelmäkin, jotta ei-oopperan-ystävätkin pääsisivät nauttimaan esityksistä.

Ankkalinnan teattereissa esitetään myös paljon tavallisia näytelmiä ja esityksiä, esimerkiksi musikaalit ovat hyvin suosittuja muiden näytelmien osalta. Monet Ankkalinnan teattereissa esitetyt musikaalit ovat ihan oikeita meidän maailmamme musikaaleja, tosin ’ankannetussa versiossa’. Musikaaleihin on yleensä valittu näyttelijöitä, jotka sekä osaavat näytellä, että myös laulaa, sillä lauluhan on hyvin suuressa osassa musikaaleissa, sillä ne ovat täynnä musiikkia jo nimensä mukaisestikin. Kovinkaan monelta ankkalinnalaiselta (ainakaan keneltäkään tuntemaltamme) ei löydy näitä molempia (laulutaitoa ja näyttelijänlahjoja) joten suurin osa musikaalien esiintyjistä on kotoisin jostain toisesta kaupungista tai jopa ulkomailta. Musikaalit ovat suhteellisen suosittuja Ankkalinnassa, vaikkei niitä tarinoissa kovinkaan paljoa esiinny.
Myös aivan tuiki tavalliset näytelmät ovat suosiossa Ankkalinnassa. Teattereissa on esitetty monia meidänkin tuntemia klassikkonäytelmiä, kuten Romeo ja Julia ja Hamlet, joista molemmista on varmasti olemassa myös ankannetut versiot, joiden nimillä niitä on teattereissa esitetty. Tässäkin tapauksessa näyttelijät ovat yleensä ulkomailta, sillä Ankkalinnasta ei hirveästi näyttelijöitä löydy. Perusnäytelmiin on kuitenkin helpompaa saada näyttelijöitä, sillä niihin ei vaadita laulutaitoa, toisin kuin musikaaleihin. Tuntemistamme hahmoista ainakin Aku on useaan otteeseen kokeillut näyttelijänuraa ja astunut lavalla, yleensä lampaana tai seinän vierustalla jököttävänä kivenä, mutta on hänellä joskus ollut jopa päärooli.

Sekä oopperan, tavallisten näytelmien että musikaalien tapauksissa salit ovat aina täynnä. Oli teatterin omistaja sitten Ankkalinnan kaupunki, Roope Ankka tai Kroisos Pennonen, teatterin omistaja tienaa joka esityksellä takuuvarmasti rutkasti rahaa. Yleensä esitysten hinnat (erityisesti oopperan) ovat melko korkeita, mutta ankkalinnalaiset ovat kyllä valmiita maksamaan nähdäkseen (ja kuullakseen) jotain niinkin taiteellista, kuin oopperaa ja päästäkseen katsomaan mielenkiintoisia näytelmiä ja musikaaleja. On hyvä, että teattereita löytyy Ankkalinnasta useita, sillä se todellakin on tarpeen. Monesti teatterin aulassa on valtavat jonot vielä silloinkin, kun esitys on jo alkanut.

Jos teatteri on suosittua, niin kyllä ovat myös elokuvatkin. Ankkalinnalaiset katsovat todella paljon elokuvia ja ennen kaikkea hyvin monipuolisia elokuvia. Kun illalla televisiosta tulee jokin hyvä elokuva, joka puolet Ankkalinnasta saattaa samaan aikaan kokoontua oman sohvansa ääreen katsomaan tätä elokuvaa. Elokuvissa on usein ulkomaalaisia näyttelijöitä, mutta myös täysin ankkalinnalaisia elokuvia on töllöttimestä tullut ulos. Monien ankkalinnalaiselokuvien nimet ovat väännöksiä meidän maailmamme oikeista elokuvista. Ankkalinnassa on myös lukuisia elokuvateattereita, joihin kaikki ensi-illat saapuvat ajallaan. Ankkalinnan prameisiin elokuvateattereihin voit mennä katsomaan monia leffoja aina ainakin kaksikymmentäkuusiosaisesta ’’Ankea ase’’ –sarjasta meillekin tuttuihin Tähtien sota –elokuviin saakka. Ankkalinnan elokuvateatterit ovat usein tupaten täynnä ja siksi myös elokuvateatterien omistajat tienaavat rutkasti rahaa yhdestäkin esityksestä. Myös elokuva-alalla Roope ja Kroisos ovat kisailleet toisiaan vastaan. Molemmat ovat omistaneet elokuvateattereita ja ovat kilpailleet, kumman teatterissa esitetään parempia leffoja.

Kauhuelokuvat ovat varsin suosittuja elokuvia Ankkalinnassa. Yleensä nämä kauhuleffat noudattavat klassikkokauhuelokuvien perusperiaatteita ja sisältävät klassisia kauhuelementtejä, paikkoja ja hahmoja. Yleisimmissä kauhuleffoissa on tapahtumapaikkana kummitteleva autio kartano, joka kuhisee hämähäkkejä, lepakoita ja muita iljetyksiä ja jonka ovet, kierreportaat ja lattialankut narisevat. Ankkalinnalaisten mielestä tämä on pelottavaa. Meillä tuollaista tuskin enää nykyaikana kelpuutettaisiin kauhuelokuvaksi, sillä tuollaista esiintyy jo piirretyissäkin. Ankkalinnalaisilla tuntuu kuitenkin olevan hieman eri käsitys kauhuleffoista, kuin meillä. Ankkalinnastakin kuitenkin löytyy myös näitä hieman modernimpia kauhuleffoja, kuten Munaaja tai Verenluovuttajan painajainen. Kaikki kauhuleffat ovat luonnollisesti lapsilta kiellettyjä, mutta siitä huolimatta ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ja monet heidän ystävänsä katselevat kauhuleffoja aina kun jokin hyvä sellainen tulee – joskus jopa Aku katselee poikien kanssa kauhuleffaa, vaikka tietää sen olevan lapsilta kielletty. Yleisimmin näissä moderneissa kauhuleffoissa esiintyy hahmoina esimerkiksi viikatemies, zombi tai ihmissusi, ei enää mitään lakanakummituksia tai mörköjä.
Tähän se sitten näemmä jäi. Liekö sitten loppu tullut..

Niinhän hän onkin. Viesti katosi jonnekin kyberavaruuteen, joten se jäi sitten siihen. Eli vaikka mitä tapahtuisi, MysMas ei tallimestaruutta enää voi voittaa, yöllä onnittelinkin jo WF'ää.

//Joo että Ankkiksen kello on siis noin viisi minuuttia edellä, joten kun Ankkiksen kello näyttää tasaa, se on oikeasti vasta viittä vaille.
//Huom: Muoksi tapahtui 9:56, sillä kuten sanoin, Ankkiksen kello on edellä.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan kulttuuri

Kaikissa maissa ja kaupungeissa on jonkinlainen kulttuuri, myös Ankkalinnassa. Vaikka jokin tietty kulttuuri onkin monesti levinnyt laajalle alueelle maailmassa, on olemassa myös pieniä alueita, joilla on täysin omanlaisensa kulttuuri. Ankkalinnaa on mielestäni suhteellisen vaikeaa luokitella kuuluvaksi mihinkään tiettyyn valtakulttuuriin, voisihan se omata täysin omanlaisensakin kulttuurin. Ankkalinnassa on lukuisia taidemuseoita ja muita kulttuurillisesti tärkeitä rakennuksia. Ankkalinnassa myös elokuvat ovat tärkeässä osassa ja teattereita sieltä löytyykin aika monta. Ankkalinnalaiset seuraavat hyvin paljon urheilua, joten Ankkalinnasta löytyy myös monenlaisia urheilupaikkoja, kuten jalkapallostadion. Myös musiikkia Ankkalinnassa harrastetaan jonkin verran, joskaan ei niin paljoa, kuin esimerkiksi Suomessa.

Yksi tärkeimmistä Ankkalinnan kulttuurin muodoista ovat rakennukset. Alkuaikoina Ankkalinna oli vain tavallinen kaupunki, jossa ei mitään sen ihmeellisempää ollut. Pian Carl Barksin uran alkamisen jälkeen Ankkalinna alkoi kuitenkin kehittyä nopeasti suuremmaksi ja monet rakennukset vakiintuivat sinne. Monia niistä nähdään aktiivisesti vielä nykyäänkin. Kun Barks loi Roope Ankan, keskelle kaupunkia suurelle kukkulalle ilmestyi hänen rahasäiliönsä. Myöhemmin mukaan tuli myös miljardööriklubi, jonne nimensä mukaisesti päästetään vain rikkaimmat miljardöörit, kuten Roope. Barksin aikoina Ankkalinnaan ilmestyi myös Pelle Pelottoman paja ja kaupungin perustajan, Julle Ankanpään patsas.

Ankkalinnan aika varmasti suurin rakennus on kaupungin keskustassa valtavalla kukkulalla sijaitseva Roope Ankan rahasäiliö. Rahasäiliö on pohjakerroksia myöten Elieli N. Geelin suunnittelema. Don Rosan aikajanan mukaan rahasäiliö suunniteltiin ja toteutettiin vuonna 1902. Rahasäiliö on valtava, nykyisin yleisimmin harmaa kuutionmuotoinen rakennus, jonka etuseinässä on yleensä joko dollarin/euron merkki tai Roopen nimikirjaimet RA. Ulkoapäin katsottuna rahasäiliö on monien mielestä hyvin ruma ja pilaa Ankkalinnan katukuvan, jonka takia se pitäisi purkaa. Se on monta kertaa ollut myös niin heikossa kunnossa, että on todellakin pilannut Ankkalinnan, jolloin pormestari on joutunut vaatimaan Roopea korjauttamaan sen. Monet kuitenkin – itse Roope tietysti eniten – vastustavat rakennuksen purkamista, sillä heidän mielestään se on suuri osa Ankkalinnan kulttuuria, onhan se seissyt samalla kukkulalla jo useita vuosikymmeniä.
Rahasäiliö on sisältä hyvin paljon toimiston näköinen, sillä se sisältääkin paljon toimistotiloja. Aulasta vie portaat ylemmäs, josta löytyvät sihteerin, hovimestarin ja muiden työntekijöiden tilat ja itse Roope Ankan toimisto, jossa hän hoitaa liikeneuvottelut sunmuut. Roopen toimisto on täynnä kolikoita ja rahasäkkejä, jotka ovat jostain kumman syystä kulkeutuneet sinne. Toimistosta pääsee Roopen asuintiloihin, joista löytyy pieni ja vaatimaton keittiö, kylpyhuone, joskus kirjasto ja makuuhuone, josta on suora yhteys holviin. Holvissa Roope säilyttää rahojaan ja käy uimassa ja alemmissa kerroksissa hän säilyttää jalokiviä ja muita arvoesineitään.
Roopen rahasäiliö on sisältäpäinkin ollut kulttuurillisesti tärkeä Ankkalinnalle, sillä Roope on joissain tarinoissa päästänyt yleisöä katsomaan säiliötään sisältäpäin. Pääsymaksut totta kai ovat huippukalliita, mutta kukapa ei haluaisi nähdä rahasäiliötä ja holvia itse?

Ankkalinnasta löytyy myös miljardööriklubi, joka on kaikkien upporikkaitten kokoontumis- ja ajanviettopaikka. Miljardööriklubi on ulkoapäin kuin mikä tahansa pramea rakennus – oikein siisti ja arvokkaan näköinen. Klubin ovea reunustavat kaksi pylvästä ja ovella seisoo ovimikko. Klubin tilat ovat sisältäpäin vielä prameammat – kaikki huonekalut on viimeisen päälle laitettuja ja arvokkaita; kiilteleviä jalopuupöytiä, samettisohvia, koriste-esineitä ja tauluja joka puolella. Klubin sekä ulkopuolen että sisäpuolen ulkonäkö ja sisustus kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri tarinoissa. Miljardööriklubi kuuluu selvästi Ankkalinnan kulttuurirakennuksiin; se korostaa, kuinka rikkaita henkilöitä kaupungissa asuu ja on joissain tarinoissa ollut jopa kansainvälinen ja siellä on ollut jäseniä muistakin maista ja kaupungeista.

Ankkalinnan perustajan Julle Ankanpään patsas kuuluu myös ehdottomasti Ankkalinnan tärkeimpien kulttuurirakennusten top kolmoseen. Patsas on valtavan kokoinen ja siinä on itse Ankanpää pitelemässä käsissään kasallista maisseja. Patsaan on luonut Carl Barks ja se esiintyi ensimmäisen kerran Barksin tarinassa, jossa Roope ja Junttapurin maharadza kilpailivat siitä, kumpi rakennuttaa kaupungin perustajasta suuremman patsaan. Patsaita tehtiin kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta ja Roope tekemä suurin oli niin iso, että se näkyi satojen kilometrien päähän. Ei ole varmaa tietoa, mitä ylimääräisille viidelle patsaalle tehtiin, mutta kaupungin pormestarin mielestä parhaimman kokoinen sai luvan jäädä kaupungin keskustaan. Julle Ankanpään patsasta saapuu vuosittain ihailemaan tuhannet ja taas tuhannet turistit. Monet heistä eivät välttämättä edes tiedä kunnolla, kuka Ankanpää oli, mutta patsas on saanut niin paljon positiivista palautetta, että monet lomailevatkin Ankkalinnassa juuri sen tähden, päästäkseen katsomaan sitä. Patsas on ainoa patsas koko Ankkalinnassa, ehkä jopa koko Calisotassa, ei ainakaan ole varmaa tietoa, että esimerkiksi Hanhivaarassa olisi joitain patsaita.
Julle Ankanpään patsaan jalustan sisällä on joskus ollut Julle Ankanpään ihailijat –kerhon päämaja ja kirjasto, näin on ainakin eräässä Don Rosan tarinassa.

Nämä erilaiset rakennukset (ja patsas) ovat Ankkalinnalle kulttuurillisesti arvokkaita, sillä ne ovat samalla kaupungin maamerkkejä ja nähtävyyksiä. Ihmiset ympäri maailman tulevat ihailemaan niitä. Ankkalinnan kulttuurirakennuksista saakin hyvin paljon erilaisia tarinoita aikaiseksi; valtaosa Roope Ankka –tarinoista sijoittuu rahasäiliölle tai miljardööriklubille ainakin osittain ja Julle Ankanpään patsaskin on toisinaan päässyt oikein kunnolla mukaan tarinoihin. Jos näitä rakennuksia ei olisi, olisi Ankkalinna huomattavasti kulttuurillisesti köyhempi kaupunki, kuin mitä se nyt on.

Ankkalinnassa kirjallisuus on hyvin tärkeässä osassa. Ankkalinnalaiset lukevat kaikkea aina romaaneista sanomalehtiin saakka. Ankkalinnalaisia kirjailijoita ei varsinaisesti tunneta, mutta muutamia heistä on esitelty lyhyesti joissain tarinoissa – he ovat kuitenkin olleet ainoastaan kertakäyttöhahmoja, eivätkä esiintyneet enää myöhemmissä tarinoissa, monesti heidän nimiäänkään ei ole edes paljastettu, ainoastaan näytetty kyseistä hahmoa. Juuri tämän takia Ankkalinnassa ei ole ketään vakituista kirjailijaa. Taavi Ankka on tosin kirjoittanut muutamia väitöskirjoja ja tietokirjoja (ja niitäkin hyvin satunnaisesti), mutta niiden perusteella häntä ei ehkä voi vielä lukea kirjailijaksi, ainakaan minä en sanoisi Taavin olevan kirjailija. Sekä ankkalinnalaisten että muidenkin kirjailijoiden (enemmän muiden) tuotoksia löytyy paljon kirjakaupoista, mutta sitäkin enemmän kirjastoista, joita Ankkalinnasta taitaa löytyä jopa useampia. Ankkalinnassa on ainakin yksi suuri kirjasto, joka on pullollaan kaikenlaista lukemista; romaaneja, runoja, sarjakuvia – kaikkea mahdollista. Myös muita hieman pienempiä kirjastoja saattaa löytyä, mutta tämä kaupungin kirjasto on se suurin ja tunnetuin ja sitä voikin kutsua jopa Ankkalinnan yhdeksi maamerkiksi, onhan se sentään sen verran suosittu.

Romaaneja luetaan Ankkalinnassa melko paljon. Suosituimpia ovat yleensä kauhu- tai jännitysromaanit, mutta myös romantiikkaa on monesti mukana. Esimerkiksi Aku Ankka lukee juuri tällaisia romaaneja hyvin paljon, vaikkei häntä ihan heti lukutoukaksi uskoisikaan. Ankkalinnalaisten lukemat romaanit ovat usein paksuja, (monesti on puhuttu jopa tuhansista sivuista) ja niiden nimet saattavat joskus olla väännöksiä meidän maailmamme kirjoista. Romaaneja ankkalinnalaiset lukevat erityisesti koleana sadepäivänä tai erittäin kylmänä talvipäivänä takan ääressä, kun kaikki ovat vetäytyneet sisätiloihin pakoon huonoa keliä. Näin ainakin Aku tekee usein. Myös riippumatossa kesäisin hän saattaa lukea jotain kirjaansa siemaillen samalla sihijuomaa.

Myös dekkarit ovat hyvin suosittua lukemista Ankkalinnassa. Yleensä dekkarit ovat pokkarimuodossa, mutta myös joitain kovakantisia dekkareita on nähty. Yleensä Ankkalinnassa luettavien dekkarien aiheena on ollut jokin ryöstö, tai niin Aku on ainakin puhunut tarinoissa, joissa hän on lukenut dekkareita. Myös murhia on dekkareissa nähty, samoin kidnappauksia. Monesti dekkarien innostuttamana Aku on ruvennut salapoliisiksi tai yksityisetsiväksi ja joskus jopa ratkaissut rikoksen dekkarien antaman neuvon mukaan. Aku on ainakin yhdessä tarinassa kuulunut dekkarikerhoon, mistä saa kuukausittain uuden dekkarin luettavakseen. Tarinoissa, joissa Aku on innostunut dekkareista, hän lukee niitä paljon ja tietää niistä paljon. Jos hän silloin osallistuisi dekkaritietovisaan, hän voittaisi, tai pärjäisi vähintäänkin erinomaisesti, sillä silloin kun Aku tietää jotain, hän tietää siitä paljon.
Akun lisäksi myös Mikki Hiiri lukee paljon dekkareita – oikeastaan paljoa muuta hän ei luekaan. Dekkareista Mikki saa lisäpotkua tuleviin salapoliisinhommiinsa ja ne ovat juuri samanlaisista hommista kiinnostuneelle Mikille hyvää ajanvietettä silloin kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Mikki on varmaankin jo lapsena lukenut dekkareita ja niistä saanut innostusta ryhtyä salapoliisiksi. Hän on salapoliisinhommissaan varsin taitava ja onkin varmasti saanut apua ja erilaisia kikkoja lukemistaan dekkareista.

Erityisen suosittuja ainakin ankkalinnalaisten nuorten ja lasten keskuudessa ovat sarjakuvat. Sarjakuvien suosio liittyy varmasti jollain tavalla siihen, että Aku Ankka itsessään on sarjakuvaa, sillä todella usein kun tarinan aiheena on ollut kirjallisuus, sarjakuvat ovat ainakin jollain tavalla olleet mukana tarinassa. Tunnetuimmat Ankkalinnassa julkaistavat sarjakuvat ovat varmaankin Vahva-Jussi ja kenties eräässä Don Rosan tarinassa mainittu Aatu Apina. Kuitenkin, Vahva-Jussi on näistä kahdesta huomattavasti yleisempi ja se tuleekin esille melkein jokaisessa tarinassa, jossa on mukana sarjakuvat. Monet ankkalinnalaiset lapset (kuten Tupu, Hupu ja Lupu) lukevat sarjakuvia ja oppivat niiden kautta paljon. Monet ankkalinnalaislapset ovat saattaneet oppia lukemaan sarjakuvien avulla. Sarjakuvien kautta monet lapset päätyvät nuoruudessa ja aikuisuudessa lukemaan ihan varsinaisia romaaneja.

Ankkalinnassa kirjallisuuden osalta vähiten suosiossa ovat ehkäpä runot. Vaikka runouttakin Ankkalinnasta löytyy jonkin verran, se ei kuitenkaan pärjää suosiollaan romaaneille tai sarjakuville. Ankkalinnan kirjastosta löytyy muutamia runokokoelmia ja –kirjoja ja niistä monet aloittelevat runoilijat saavatkin inspiraatiota. Tuntemistamme ankkalinnalaisista ainakin Aku on usein harrastanut runoutta ja onkin kirjoittanut tyttöystävälleen Iinekselle yli kuusikymmensäkeistöisen runon. Myös muut ankkalinnalaiset rustailevat rakkaillensa erilaisia romanttisia runoja, erityisesti ystävänpäivän aikoihin tällainen toiminta on suosittua. Ankkalinnassa runous ei ole kuitenkaan näin yleisesti ottaen vielä kovinkaan suuresti päässyt valloilleen, sillä ankkalinnalaiset eivät ole vielä ehkä ymmärtäneet runojen taikuutta tai niiden yksinkertaista ideaa. Tai sitten he eivät yksinkertaisesti osaa runoilla, tai eivät ole kiinnostuneet runoilusta, ken tietää. Mutta tulevaisuudessa kenties näemme enemmän runoutta Ankkalinnassa…

Ankkalinnassa ilmestyy vakituisesti ainakin kolme sanomalehteä: Ilta-Pulu (joka on nimiväännös Iltalehdestä), Uutis-Ankka ja Päivän Pamaus. Suuri osa näistä ankkalinnalaisista sanomalehdistä keskittyy viihteeseen ja julkkiksiin ympäri Ankkalinnan ja koko muun maailman. Kuitenkin myös tavallisemmista uutisista (politiikka, onnettomuudet, välikohtaukset yms.) ja asioista on juttua lehdissä. Yleensä sanomalehtien etusivun juttu on todella iso jymyjuttu. Kummallista onkin, että sellaisia jymyjuttuja tuntuu tapahtuvat päivittäin. Monien sanomalehtien toimittajat kuitenkin liioittelevat välillä juttunsa kanssa ja kahden kilon siiasta saattaa helposti tulla kahdenkymmenen kilon siika ja sehän se vasta jymyjuttu onkin, kun joku ankkalinnalainen sellaisen nappaa. Roope Ankka on ainakin muutamissa tarinoissa omistanut jonkun sanomalehden ja yleensä silloin häntä vastaan on tullut Kroisos Pennonen, joka on muun muassa pyörittänyt Pennosposti ja Ehtoo-Kroisos –nimisiä lehtiä. Kroisoksella on joskus ollut hallussaan myös harvinaisempi julkaisu, Aamu-Pulu. Roopen ja Kroisoksen välinen sanomalehtikamppailu on usein ollut hyvin tasaväkinen, sillä molemmat julkaisevat yleensä samaan aihepiiriin keskittyviä sanomalehtiä. Silloin toimittajien on oltava salamannopeita ehtiäkseen ennen vastustajaansa ja yleensä Roope ja Kroisoksen toimittajat ovatkin osoittautuneet hyvin tasaväkisiksi. Siksi lehtien suosio on yleensä molemminpuolista – saman uutisen voi lukea samaan aikaan kummastakin lehdestä, kumpi nyt vain sattuu käteen.
Tavallisten sanomalehtien lisäksi Ankkalinnassa ilmestyy vakituisesti myös juorulehtiä, joista tunnetuimmat ovat Juttu&Juoru ja Linssilude. Ankkalinnan juorulehtien juorut saattavat kohdistua keneen tahansa, jopa tuiki tavalliseen kaduntallaajaan. Jos joku kuuluisa laulaja on lihonut viisi kiloa, se on välittömästi juorulehtien otsikoissa.
Ankkalinnalaiset lukevat todella paljon sanomalehtiä ja monet ankkalinnalaiset käyvät ostamassa jonkun näistä sanomalehdistä (riippuen tarinasta) lehtipisteeltä, elleivät he sitten tilaa kyseistä lehteä kotiin. Kotiin tilaaminenkin on siis mahdollista, ainakin aamulehtien (esim. Aamu-pulu), joita postipojat heittelevät ikkunoihin ja ties minne, joskus jopa oven juuri aukaisseen ankkalinnalaisten päähän. Sanomalehtien merkitys Ankkalinnan kulttuurissa on suuri. Lehdet ensinnäkin pitävät kenet tahansa ajan tasalla siitä, mitä kaupungissa ja maailmalla tapahtuu ja toiseksi se yhdistää kansalaisia, sillä lähes kaikki Ankkalinnan aikuiset lukevat sanomalehtiä. Sanomalehdet ovat sitä paitsi hyvää aamulukemista. Kun syö aamupalaa, on mukavaa lukea samaan aikaan sanomalehdestä, mitä viime aikoina on tapahtunut.

Tietokirjallisuus ei ole kovinkaan suosittua Ankkalinnassa, mutta ainakin Taavi Ankka lukee ja jopa kirjoittaa tietokirjoja ahkerasti. Yleensä tietokirjat eivät liity mihinkään yhteen aiheeseen, vaan käsittelevät yleisesti asioita. Esimerkiksi Roope Ankka on Pelle Pelottoman avustuksella koonnut sataosaisen tietokirjan, joka tietää kaiken. Myös sanakirjat luokitellaan kuuluvan tietokirjoihin ja näitä sanakirjoja onkin sitten enemmän kuin näitä varsinaisia tietokirjoja. Varsinaiseksi tietokirjaksi voidaan laskea kirjat, jotka käsittelevät jotain tiettyä aihapiiriä - esimerkiksi kokonaan rotista kertova kirja on rottatietokirja. Taavi Ankka siis kirjoittaa hyvin paljon tietokirjoja itse, mutta myös lukee muiden kirjoittamia kirjoja.

Monet ankkalinnalaiset ovat itsekin halunneet osallistua kirjallisuuteen kirjoittamalla omia kirjoja. Ongelmana on se, että monilla on ideoita, mutta heidän on vaikeaa saada se paperille ja sen kautta julkaistavaksi, liekö sitten syynä huono kirjoitustaito, vai mikä, sitä en tiedä. Pelle Peloton kuitenkin kehitteli eräässä tarinassa laitteen, joka kirjoittaa kirjan kirjailijan ajatusten pohjalta. Uusia kirjoja syntyi niin paljon ja niin tiuhaan tahtiin, ettei uusia voitu enää ottaa vastaan edes kirjastossa, joka oli aivan tupaten täynnä kirjoja. Vaikka tuota kirjoituskonetta ei enää olekaan (koska se todettiin katastrofiksi), ankkalinnalaiset ovat silti hyvin innostuneita kirjallisuudesta ja uusia kirjoja julkaistaan siltikin hyvin paljon. Monet Ankkalinnan tunnetuimmista kirjailijoista ovat olleet aluksi ihan tavallisia tallaajia, jotka yhtäkkiä kiinnostuivat kirjoittamisesta ja päätyivät siten oikeiksi kirjailijoiksi, joiden kirjoja julkaistaan ja myydään kirjakaupoissa ja niitä pystyy lainaamaan kirjastoista. Kaikki julkaistavat kirjat eivät välttämättä ole mitään mestariteoksia, mutta noin paljon kuin kirjoja Ankkalinnassa julkaistaankin, on hyvin todennäköistä, että ainakin osa niistä on kelpoja. Jokaisella tosin on oma makunsa kirjoista, joten mikään ankkalinnalaisten kirja tuskin saisi kansalaisten yleisessä arvostelussa täyttä viittä tähteä.

Ankkalinnasta löytyy tietääkseni jopa aika monta teatteria, vaikka ne ovatkin harvemmin esillä tarinoissa. Yleensä Ankkalinnan teatterit ovat erittäin hienoja ja viimeisen päälle laitettuja, joissain tarinoissa jopa aivan kuninkaallisen oloisia. Ankkalinnan teattereihin on siis pistetty todella paljon rahaa, mutta se onkin sitten eri kysymys, kuinka paljon Ankkalinnan kaupunki tienaa teattereillaan. Yleensä siis oletetaan, että Ankkalinnan kaupunki omistaa kaikki teatterit. Näin ei kuitenkaan ole. Monissa tarinoissa Ankkalinnan raharikkaat Roope Ankka ja Kroisos Pennonen ovat omistaneet teattereita (ja kamppailleet teatterialalla toisiaan vastaan) ja ainakin yhdessä tarinassa Aku ja Touho ovat onnistuneet polttamaan yhden Roopen hienoimmista teattereista.

Ankkalinnalaisten teatterien näytelmistä useimmat ovat oopperoita. Ankkalinnalaiset oopperat ovat hyvin järjestettyjä ja toteutettuja ja esiintyjät ovat yleensä ankkalinnalaisia, vaikka joskus lavalla on nähty myös ihan maailmankuuluja oopperatähtiä. Ankkalinnan teattereissa esiintyvät oopperatähdet ovat lähes aina naispuolisia, mutta muutamia miehiäkin on nähty. Teatterien katsomot ovat aina oopperan aikaan täpötäysiä, sillä hyvin monet ankkalinnalaiset pitävät oopperasta, ehkäpä sen taiteellisuuden tai ehkäpä jonkin ihan muun takia. Ankkalinnalaisista tunnetuin oopperan ystävä on Iines Ankka, joka on useaan otteeseen raahannut Akun mukaansa oopperaan – joskus jopa päinvastoin.
Roope ja Kroisos ovat joskus kamppailleet, kumman heistä teatteri vetää enemmän puoleensa ihmisiä jotka tulevat kuuntelemaan siellä esiintyvää oopperatähteä. Monesti saattaa aluksi näyttää siltä, että Kroisos on ylivoimainen (koska tuhlaa rahaa, mitä Roope ei tee) mutta yleensä lopulta Roope hommaa jollain ihmekonstilla halvalla esiintymään maailmanluokan tähden, joka räjäyttää potin ja Kroisos pääsee syömään knallinsa.
Tunnettuja ankkalinnalaisia (tai Ankkalinnassa esiintyneitä) oopperatähtiä on monia, mutta mainittakoon esimerkiksi Marita Kattia, joka on nimiväännös Karita Mattilasta.
Ooppera on ankkalinnalaisten keskuudessa suosittua varmaankin juuri siksi, että monet pitävät sitä taiteellisena. Jotkut taas tulevat kuuntelemaan oopperaa vain kuuntelemisen ilosta, siihen ei aina tarvitse liittyä taiteellisuus millään tavalla. Syy miksi Ankkalinnasta löytyy niin paljon teattereita, lienee varmaankin se, että yksi teatteri ei riittäisi millään, sillä oopperaan haluavia on satoja ja ainakin yhdessä teatterissa olisi hyvä pyöriä jokin kunnon näytelmäkin, jotta ei-oopperan-ystävätkin pääsisivät nauttimaan esityksistä.

Ankkalinnan teattereissa esitetään myös paljon tavallisia näytelmiä ja esityksiä, esimerkiksi musikaalit ovat hyvin suosittuja muiden näytelmien osalta. Monet Ankkalinnan teattereissa esitetyt musikaalit ovat ihan oikeita meidän maailmamme musikaaleja, tosin ’ankannetussa versiossa’. Musikaaleihin on yleensä valittu näyttelijöitä, jotka sekä osaavat näytellä, että myös laulaa, sillä lauluhan on hyvin suuressa osassa musikaaleissa, sillä ne ovat täynnä musiikkia jo nimensä mukaisestikin. Kovinkaan monelta ankkalinnalaiselta (ainakaan keneltäkään tuntemaltamme) ei löydy näitä molempia (laulutaitoa ja näyttelijänlahjoja) joten suurin osa musikaalien esiintyjistä on kotoisin jostain toisesta kaupungista tai jopa ulkomailta. Musikaalit ovat suhteellisen suosittuja Ankkalinnassa, vaikkei niitä tarinoissa kovinkaan paljoa esiinny.
Myös aivan tuiki tavalliset näytelmät ovat suosiossa Ankkalinnassa. Teattereissa on esitetty monia meidänkin tuntemia klassikkonäytelmiä, kuten Romeo ja Julia ja Hamlet, joista molemmista on varmasti olemassa myös ankannetut versiot, joiden nimillä niitä on teattereissa esitetty. Tässäkin tapauksessa näyttelijät ovat yleensä ulkomailta, sillä Ankkalinnasta ei hirveästi näyttelijöitä löydy. Perusnäytelmiin on kuitenkin helpompaa saada näyttelijöitä, sillä niihin ei vaadita laulutaitoa, toisin kuin musikaaleihin. Tuntemistamme hahmoista ainakin Aku on useaan otteeseen kokeillut näyttelijänuraa ja astunut lavalla, yleensä lampaana tai seinän vierustalla jököttävänä kivenä, mutta on hänellä joskus ollut jopa päärooli.

Sekä oopperan, tavallisten näytelmien että musikaalien tapauksissa salit ovat aina täynnä. Oli teatterin omistaja sitten Ankkalinnan kaupunki, Roope Ankka tai Kroisos Pennonen, teatterin omistaja tienaa joka esityksellä takuuvarmasti rutkasti rahaa. Yleensä esitysten hinnat (erityisesti oopperan) ovat melko korkeita, mutta ankkalinnalaiset ovat kyllä valmiita maksamaan nähdäkseen (ja kuullakseen) jotain niinkin taiteellista, kuin oopperaa ja päästäkseen katsomaan mielenkiintoisia näytelmiä ja musikaaleja. On hyvä, että teattereita löytyy Ankkalinnasta useita, sillä se todellakin on tarpeen. Monesti teatterin aulassa on valtavat jonot vielä silloinkin, kun esitys on jo alkanut.

Jos teatteri on suosittua, niin kyllä ovat myös elokuvatkin. Ankkalinnalaiset katsovat todella paljon elokuvia ja ennen kaikkea hyvin monipuolisia elokuvia. Kun illalla televisiosta tulee jokin hyvä elokuva, joka puolet Ankkalinnasta saattaa samaan aikaan kokoontua oman sohvansa ääreen katsomaan tätä elokuvaa. Elokuvissa on usein ulkomaalaisia näyttelijöitä, mutta myös täysin ankkalinnalaisia elokuvia on töllöttimestä tullut ulos. Monien ankkalinnalaiselokuvien nimet ovat väännöksiä meidän maailmamme oikeista elokuvista. Ankkalinnassa on myös lukuisia elokuvateattereita, joihin kaikki ensi-illat saapuvat ajallaan. Ankkalinnan prameisiin elokuvateattereihin voit mennä katsomaan monia leffoja aina ainakin kaksikymmentäkuusiosaisesta ’’Ankea ase’’ –sarjasta meillekin tuttuihin Tähtien sota –elokuviin saakka. Ankkalinnan elokuvateatterit ovat usein tupaten täynnä ja siksi myös elokuvateatterien omistajat tienaavat rutkasti rahaa yhdestäkin esityksestä. Myös elokuva-alalla Roope ja Kroisos ovat kisailleet toisiaan vastaan. Molemmat ovat omistaneet elokuvateattereita ja ovat kilpailleet, kumman teatterissa esitetään parempia leffoja.

Kauhuelokuvat ovat varsin suosittuja elokuvia Ankkalinnassa. Yleensä nämä kauhuleffat noudattavat klassikkokauhuelokuvien perusperiaatteita ja sisältävät klassisia kauhuelementtejä, paikkoja ja hahmoja. Yleisimmissä kauhuleffoissa on tapahtumapaikkana kummitteleva autio kartano, joka kuhisee hämähäkkejä, lepakoita ja muita iljetyksiä ja jonka ovet, kierreportaat ja lattialankut narisevat. Ankkalinnalaisten mielestä tämä on pelottavaa. Meillä tuollaista tuskin enää nykyaikana kelpuutettaisiin kauhuelokuvaksi, sillä tuollaista esiintyy jo piirretyissäkin. Ankkalinnalaisilla tuntuu kuitenkin olevan hieman eri käsitys kauhuleffoista, kuin meillä. Ankkalinnastakin kuitenkin löytyy myös näitä hieman modernimpia kauhuleffoja, kuten Munaaja tai Verenluovuttajan painajainen. Kaikki kauhuleffat ovat luonnollisesti lapsilta kiellettyjä, mutta siitä huolimatta ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ja monet heidän ystävänsä katselevat kauhuleffoja aina kun jokin hyvä sellainen tulee – joskus jopa Aku katselee poikien kanssa kauhuleffaa, vaikka tietää sen olevan lapsilta kielletty. Yleisimmin näissä moderneissa kauhuleffoissa esiintyy hahmoina esimerkiksi viikatemies, zombi tai ihmissusi, ei enää mitään lakanakummituksia tai mörköjä.

Monenlaiset toiminta- ja agenttielokuvatkin ovat ankkalinnalaisten keskuudessa suosittuja. Tällaisissa leffoissa nähdäänkin yleensä joku salainen agentti, joka sitten saattaa olla vaikka 008, tai 000, riippuen tarinasta. Näitä kahta numeroyhdistelmää on kuitenkin käytetty kaikista eniten. Monet ankkalinnalaiset ovat saattaneet ryhtyä vaikkapa salapoliisiksi agenttileffan innoittamana ja jotkut ovat jopa onnistuneet siinä.
Yleisimmissä agenttileffoissa on paljon toimintaa ja aiheena yleensä jotain tavallista, kuten selittämätön korukaupan ryöstö. Oli miten oli, agenttileffat ovat siis myös varsin suosittuja.

Romanttisia elokuvia näkee Ankkalinnassa myös hyvin paljon. Tällaisia leffoja katselevat hyvin monet rakastavaiset, esimerkiksi Aku ja Iines, tai ainakin jälkimmäinen heistä. Ankkalinnan romanttiset leffat ovat luultavasti melko samanlaisia kuin meilläkin, joten pääasiallinen juoni on monissa elokuvissa monille varmaankin tuttu. Ankkalinnan teattereissa on esitetty monenlaisia romanttisia leffoja, esimerkiksi jotain Titanicin kaltaista leffaa.

Ankkalinnalaiset eivät pelkästään katso elokuvia – he myös tekevät niitä. Ankkalinnasta löytyy ainakin yksi elokuvastudio, jossa parhaat ankkalinnalaiselokuvat tehdään. Pääosaan saatetaan hankkia joku kansainvälinen huippunimi, mutta yleensä ainakin sivurooleissa nähdään ihan ankkalinnalaisia näyttelijöitä. Joskus jopa Aku on päässyt näyttelemään ihka oikeassa elokuvassa, tosin stunt-miehenä, kaiken lisäksi epäonnisena sellaisena. Ankkalinnalaiset elokuvat näytetään yleensä ensin ankkalinnalaisissa elokuvateattereissa, jonka jälkeen ne pääsevät maailmanlaajuiseen levitykseen. Ankkalinnasta löytyy muutamia elokuvakäsikirjoittajia ja –ohjaajia, mutta näissäkin hommissa on käytetty joskus ulkomaalaisia. Aku on ainakin kerran päässyt käsikirjoittamaan erään leffan uudelleen ja silloin mielenkiintoisesta avaruutta tutkivasta tieteisleffasta tuli älytön alienräiskintäleffa, kun ulkoavaruuden muukalaiset hyökkäsivät sädeaseiden kanssa…
Roope ja Kroisos ovat molemmat omistaneet elokuvastudioita ja nekin ovat kilpailleet keskenään – kumman studion elokuvat tuottavat paremmin. Molemmat ovat yleensä tehneet studiossaan jotain meillekin tuttua leffaa (eri nimellä tosin) johon on myöhemmin saatettu lisätä jopa jatko-osa.

Elokuvat siis ovat hyvin suuressa suosiossa Ankkalinnasta. Kaupungin lukuisten elokuvateatterien rooli ei ole tarinoissa yleensä kummoinen, mutta kun jossain tarinassa halutaan korostaa elokuvateatterien roolia Ankkalinnassa ja niiden paljoutta, se tehdään silloin kunnolla. Elokuvateattereita Ankkalinnassa on paljon juuri siksi, että kaikki katsojat pääsisivät kaikki samaan aikaan katsomaan esimerkiksi juuri ensi-iltaan tullutta menestyselokuvaa. Jos elokuvateattereita olisi vain yksi, sinne olisi aina aivan kammottavat jonot ja jos menisi jonottamaan että pääsisi katsomaan leffaa klo 13:30, saattaisi leffan katsominen viivästyä lopulta iltanäytökseen.
Ankkalinnasta löytyy leffateatterien lisäksi ainakin yksi videovuokraamo. Tosin, olen nähnyt vain yhdessä ainoassa tarinassa, että Ankkalinnassa sellainen olisi, mutta jos tämä yksi tarina niin sanoo, niin sitten sellainen on. Ankkalinnan videovuokraamo ei ole järin iso paikka, aika samantapainen, kuin monet meidän maailmamme ’’pikkuvuokraamot’’, ei mitkään suuret linnat. Kyseisessä tarinassa vuokraamo oli täynnä vhs-elokuvia – liekö se sitten tehty sinä aikana, kun dvd:t eivät olleet vielä päässee valtaan, vai onko Ankkalinna muuten vain tottunut vhs-kasetteihin enemmän, jolloin he katsovat niitä mieluummin.

Jos elokuvat ovat suosittuja, niin entäs sitten televisio? Missään Calisotan kaupungissa ei varmaankaan katsota niin paljoa televisiota, kuin Ankkalinnassa. Jokaisella ankkalinnalaisella on aivan varmasti televisio, lukuun ottamatta näitä oikeasti köyhiä henkilöitä, kuten Karhukoplaa, joilla ei ole muuta kuin katto päänsä päällä. Joissain tarinoissa (erityisesti niissä joissa Karhukopla on päähenkilönä) Koplalla on kuitenkin ollut pieni matkatelevision kaltainen vastaanotin, josta he ovat saaneet tietoa muun muassa Ankkalinnaan saapuvasta rikkaasta henkilöstä, jonka voisi ryöstää. Ankkalinnan televisiokanavilta tulee kaikenlaista ohjelmaa aina elokuvista tietovisailuihin. Yleensä päivisin työaikaan tulee pelkkää ostoskanavaa ja illalla parhaaseen katseluaikaan jotain mielenkiintoisia viihdeohjelmia ja illalla luonnollisesti illan elokuva. Öisinkin tulee joiltain kanavilta ohjelmaa, mutta yleensä nämä ohjelmat ovat kauhuleffoja, jotka eivät todellakaan sovi lapsille.

Ankkalinnan televisiosta tulee ulos monenlaisia viihdeohjelmia, etenkin illalla. Näistä suosituimpia ovat varmasti tietokilpailut, jotka ovat monet muunnoksia meidän maailmamme tietovisailuohjelmista. Ankkalinnassa on esitetty muun muassa ’’Haluatko miljonääriksi?’’ –visailun ankkaversiota, jossa oljenkorsien tilalla on ollut ruohonkorret. Myös muunlaiset miljoonavisailut ovat suosittuja. Niissä yleensä on mukana yksi kilpailija, joka vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin ja oikein vastatessaan pääsee eteenpäin. Joskus kilpailijat lopettavat kesken ja tyytyvät pieneen summaan, mutta monesti rahanahneet saavat ansionsa mukaan yrittäessään tavoitella päävoittoa, mutta viimeinen kysymys osoittautuukin liian vaikeaksi ja peli päättyy siihen.
Joukkuetietovisat ovat myös melko suosittuja ja niissähän ideana on kerätä yleensä kolmen hengen joukkue ja vastata yhdessä esitettyihin kysymyksiin (kilpaillen samalla toista joukkuetta vastaan). Joskus jokaiselle kilpailijalle tulee aina erikseen kysymys ja jos hän ei siihen osaa vastata, muut joukkuetoverit saavat yrittää. Jos kukaan joukkueesta ei osaa vastata oikein, vuoro siirtyy seuraavalle joukkueelle. Yleensä pistemäärä ratkaisee, kumpi joukkue voittaa palkinnon tai pääsee kilpailussa eteenpäin. Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ovat osallistuneet kerran Sudenpentujen joukkuekisaan ja voittivat koko kilpailun niukasti saaden samalla Ankkalinnan Sudenpennuille uuden kerhotalon.
Myös tällaisia pienempiä tietovisoja on järjestetty, nimittäin niin sanottuja viiden minuutin tietovisoja. Yleensä näissä on ideana se, että studioon on arvonnalla valittu yksi ankkalinnalainen, joka tulee vastaamaan yhteen kysymykseen saadakseen huiman palkinnon. Yleensä kysymys on naurettavan helppo, kuten esimerkiksi ’’Minkä värinen oli Napoleonin valkoinen hevonen?’’. Kaiken lisäksi valtaosa ankkalinnalaisista vastaa näin typerään kysymykseen väärin ja menettää palkintonsa sen takia. Aku on osallistunut tällaiseen visailuun aika useasti ja joskus jopa voittanut – pari euroa nimittäin.

Erilaiset hulvattomat showviihdeohjelmat ovat myös hyvin suosittuja. Ohjelmia saatetaan mainostaa joukkuetietovisana, johon osallistuu kaksi joukkuetta, mutta yleensä show’ssa tapahtuu paljon muutakin ja kisaajat saattavat kysymyksiin vastaamisen sijaan joutua tekemään jotain aivan älyttömiä juttuja televisiokatsojien silmien alla. Aku ja Roope ovat ainakin olleet juuri tällaisessa ohjelmassa mukana – heille uskoteltiin heidän osallistuvan tietovisaan, jossa on huima päävoitto (juuri siksi Roope suostui mukaan), mutta heidän ei tarvinut vastata kuin muutamaan kysymykseen – kun Roope vastasi yhteen niistä väärin, hän sai vesi-ilmapallosta päähän. Koko show oli yhtä sekamelskaa, enkä voisi kuvitella sellaista näkyvän meidän televisioistamme. Ankkalinnalaiset jostain kumman syystä pitävät tällaisesta viihteestä, mutta siltikään sitä ei tunnu näkyvän töllöttimestä kovinkaan paljoa.

Kummallista mielestäni on se, ettei Ankkalinnassa pahemmin järjestetä minkäänlaisia laulu- tai kykykilpailuita (kuten Idols ja Talent) vaikka ankkalinnalaisilta varmasti löytyisi laulutaitoa ja ihmeellisiä kykyjä. Ja vaikka tällaisia kykykilpailuita järjestettäisiin, ne eivät koskaan ole mitään järin suuria, eikä niitä yleensä edes televisioida. Myös monenlaiset meille hyvinkin tutut viihdeohjelmat (kuten kaikenmaailman unelmien poikamiehet yms.) eivät ole suosiossa Ankkalinnassa. Muistan yhden kerran lukeneeni tarinan, jossa oli puhetta unelmien poikamiehestä ja sellaisesta televisio-ohjelmasta, mutta sen kummemmin siitä ei sitten höpisty.
Roope on yhdessä tarinassa järjestänyt mielenkiintoisen viihdeohjelman, jossa kolme serkusta (Aku, Touho ja Hannu) suljettiin taloon yhdeksi vuorokaudeksi ja aina kesken vuorokauden katsojat äänestivät yhden heistä pihalle (perustuu Big Brotheriin). Roope on myös järjestänyt samoilla henkilöillä viihdeohjelman, jossa serkukset etsivät ryhmänä valkoista krokotiilia ja sen ensimmäisenä löytävä voittaa kilpailun.

Ankkalinnassa katsotaan hyvin paljon myös erilaisia sarjoja. Lännensarjat ovat hyvin suosittuja ja niitä ainakin Aku on katsonut hulluna jossain vaiheessa. Samoin erilaiset rikossarjat ovat suosittuja, kuten myös saippuasarjat – ne ovat hyvin suosittuja. Saippuasarjat saattavat olla hyvinkin paljon meidän maailmamme saippuasarjojen kaltaisia, ja nimetkin ovat usein tuttuja, kuten ’’Rumat ja pelkurit’’ joka on vastakohta ohjelmalle ’’Kauniit ja rohkeat’’, tai vaikkapa ’’Salatut elimet’’, jonka alkuperän kaikki varmaankin tietävät. Saippuasarjat ovat siis suosituimpia, mutta muitakin sarjoja kyllä löytyy.

Yhteenveto: Ankkalinnassa on huikeasti kulttuuria, vaikka se ei kovinkaan selvästi tule tarinoissa esille. Ankkalinnassa on monia kulttuurillisia rakennuksia, kuten rahasäiliö, miljardöörikerho, kirjasto ja Julle Ankanpään patsas. Ankkalinnassa luetaan myös paljon kirjoja; sarjakuvia, romaaneja, runoja, tietokirjoja ja sanomalehtiä. Teattereita Ankkalinnasta löytyy paljon ja niissä esitetään kaikkea oopperasta musikaaleihin saakka. Elokuviakin Ankkalinnassa katsotaan paljon, suosituimpia ovat varmaankin kauhuleffat. Ankkalinnassa myös tehdään itse elokuvia. Televisio on hyvin suuressa roolissa ankkalinnalaisten elämässä ja sieltä näkyykin huikean paljon erilaisia viihdeohjelmia, elokuvia ja sarjoja, joskus jopa yöllä. Roope ja Kroisos ovat kisailleet toisiaan vastaan monella kulttuurin alalla; elokuvilla, teattereilla. televisiolla, kirjallisuudella… todellakin, Ankkalinna on kulttuurikaupunki!

Kausi on päätynyt!

Viestejä ei saa enää muokata!

Tuloksia lasketaan...

//Nyt saattaa vähän kestää on wöörddi rupesi lagaamaan.

Noniin! Nyt on kausi päättynyt! :D

Oma kauteni oli vähän epätasainen, välillä motivaatiota ei ollut ja välillä sitä taas oli. Koulukiireetkin vähän vaikuttivat omiin suorituksiini.

// Jännitys tiivistyy. :D

Kisaajien tulokset:

1. Kirja 52 017
2. Aku Vankka 29 587
3. Bomber 13 961
4. akkaridekkari 11 831
5. Imfromfinland 5 845
6. Niketin 5 526
7. Vaari 2 992
8. Kreach 1 443
9. wierii2 1 016
10. Frodo 977

Kisaajien pistetilanne:

1.Aku Vankka: 56p.
2.kirja: 54,5p.
3.Bomber: 40p.
4.Imfromfinland08: 39p.
5.akkaridekkari: 30p.
6.Niketin: 15p.
7.Mattii: 14p.
8.Vaari: 10p.
9.Pullasorsa: 9p.
=.Toke: 9p.
=.wierii2: 9p.
12.Eltharion: 7p.
=.T@IK@VIITTA: 7p.
14.Kreach: 6,5p.
15. Hiidenkirnu 5p.
16.Karhula: 4p.
17.Hirmu: 3p.
18.Donald91: 2p.
19.Padi: 1,5p.
20.Hermanni313: 1p.

Tallien yhteispisteet:

1.WF: 85p.
=./2.MM: 85p.
3.KPw: 40,5p.
4.PA: 29p.
5.MCD: 23p.
6.WF-B: 19p.
7.KPwII: 15,5p.
8.DWT: 6p.
9.TUS: 1p.

ONNEA, VANKKA-SETÄ!!!!!!!