Keskustelujen arkisto

Tuliskohan jostain rankingia näin illalle?

Kakkosena taas :)

Tässä osakilpailussa ei rikota pelkästään pisimmän viestin ennätys, vaan myös suurimman merkkieron ennätys, en minä ainakaan muista, milloin ykkösenä ja kakkosena olevien henkilöiden välinen merkkiero olisi ollut 37 000 merkkiä :D Tokihan tilanne tulee varmasti vielä muuttumaan suuntaan tai toiseen, mutta onhan tämä jo aika iso ero.

Viesti jatkuu kohta tähän:

//Dekkari, älä yllytä muita kisaajia ohittamaan meitä ;)

//2: Ja viesti !

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/hiirten harrastukset

Ankkalinnassa, kuten meilläkin, harrastetaan todella paljon kummallisia ja ei-niin-kummallisia asioita. Lähes jokaisella tunnetulla Ankkalinnan ankalla tai hiirellä (tai muulla sellaisella) on yksi tai useampi harrastus, joka kulkee hahmon mukana tarinasta tarinaan. Jotkut käsikirjoittajat keksivät satunnaisesti hahmoille uusia harrastuksia, mutta ne ovat useimmiten kertakäyttöisiä, eivätkä esiinny kyseisen tarinan jälkeen enää uudestaan. Monet ankkalinnalaisten harrastukset ovat suosittuja meidänkin maailmassa, esimerkiksi erilaiset urheilulajit, kuten jalkapallo tai pesäpallo. Sitten on tietenkin olemassa myös jotain aivan eriskummallisia harrastuksia, joista voisin lyödä vetoa ettei kukaan meidän maailmassamme sellaisia juttuja harrasta.

Kaikista Ankkalinnan asukkaista Aku Ankalla on varmasti ollut ja on yhäkin, ylivoimaisesti eniten erilaisia harrastuksia. Alusta lähtien Akun suosikkiharrastus (jota hän harrastaakin hyvin usein) on ollut löhöily - nukkuminen, riippumatossa tai laiskanlinnassa makoileminen. Aku on useissa tarinoissa tavattoman laiska henkilö ja monesti kun hänen täytyisi yrittää hankkia töitä, hän vain makaa riippumatossa ja lukee kirjaa, kuuntelee musiikkia tai yksinkertaisesti nukkuu. Varsinkin kesähelteellä Akulla on usein sihi-juomaa, jota hän siemailee aina välillä makoillessaan riippumatossaan. Akun löhöilyharrastus on monta kertaa meinannut koitua hänen kohtalokseen niin suhteessa Iineksen kanssa, kuin työasioissakin. Siksi hän onkin ainakin yhdessä tarinassa yrittänyt päästä eroon pahasta tavastaan menemällä jonkin sortin ryhmäterapiaan, jossa muut samasta vaivasta kärsivät kertovat ongelmastaan ja yrittävät yhdessä päästä eroon siitä vähentämällä löhöilyä tosissaan. Akun kohdalla kaikki ei tietenkään mene nappiin ja siksi hän jatkaakin lekottelua, koska toteaa sen olevan parasta. Koska löhöilystä ja nukkumisesta on tullut Akulle jonkinlainen harrastus, hän on usein saanut potkut töistä nukuttuaan työajalla. Monet ihmettelevät varmasti, miten Aku nukkuu noinkin paljon. Koskaan ei ole kysymykseen vastausta saatu, mutta monia arvauksia on heitelty. Itse arvelisin syyn olevan selvä: Aku on selvästi Ankkalinnan epäonnisin henkilö, eikä hänen päivistään puutu vauhtia tai vaaratilanteita. Yhdessä päivässä voi tapahtua kahtakymmentäkin eri asiaa, joten eiköhän sellaisen tapahtumamylläkän jälkeen ketä tahansa väsytä. Täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, että Aku hyppelee öisin Ankkalinnan kaduilla (ja katoilla) Taikaviittana.
Toinen Akun tunnetuimmista harrastuksista on penkkiurheilu. Aku katsoo televisiosta (löhöillessään samalla laiskanlinnassaan) hyvin monenlaista urheilua, mutta melkein aina kuvaruudusta näkyy jalkapallo-ottelu, jossa vastakkain ovat lähes aina Akun kannattama Ankkalinna ja sen naapurikaupunki Hanhivaara. Aku on hyvin innokas jalkapallon seuraaja ja hän kannustaakin Ankkalinnaa aina viimeiseen asti, joskus jopa katastrofiin asti. Aku on monesti myös hankkinut (usein viime tingassa) itselleen liput Ankkalinnan ja Hanhivaaran väliseen loppuotteluun, joka on joskus ihan vain Akun takia päättynyt Hanhivaaran voittoon. Aku katselee televisiosta myös muuta, kuin urheilua, esimerkiksi elokuvia, visailuohjelmia tai joitain sarjoja. Aku on joskus innostunut näistä tv-visailuohjelmista niin, että on itse päätynyt osallistumaan sellaiseen, huonolla menestyksellä tietenkin.
Kalastus kuuluu myös Akun suosikkiharrastuksiin, ainakin niissä tarinoissa joissa hän sitä harrastaa. Monesti kun ankanpojat ovat lähteneet kouluun tai Sudenpentuleirille, Aku lähtee kalastamaan. Siinä samalla hän pystyy myös harjoittamaan toista harrastustaan, löhöilemistä. Aku on osallistunut myös lukuisiin kalastuskilpailuihin, joihin on kuitenkin lähes aina änkenyt mukaan Akun ylionnekas serkku Hannu Hanhi. Monissa tarinoissa Aku voittaa Hannun kalastustaitojensa avulla kisassa, mutta koska Hannu on onnettaren suosikki, hän yleensä nappaa kalan, jonka sisältä löytyy jotain arvokasta, kuten timantti, sormus, jalokiviä yms.
Myös Taikaviittana toimiminen voidaan laskea harrastukseksi, sillä Aku tekee sitä täysin vapaaehtoisesti. Öisin hän pukeutuu Taikaviitan asuun ja partioi öisessä Ankkalinnassa ja estää roistojen ryöstö-yritykset, jotka kohdistuvat milloin mihinkin liikkeeseen, pankkiin tai jonkun ankkalinnalaisen kotiin. Taikaviitan hommat ovat varmasti yksi suurimmista syistä, miksi Aku nukkuu päivisin niin paljon (yleensä Taikaviitan hommat kestävät koko yön).
Aku on nuorempana kuulunut myös eräänlaiseen partioon, Tuomenmarjoihin (vaikkei hän missään asioissa oikein kunnolla pärjännytkään).
Lukuisten tunnetuimpien ja pitkäaikaisimpien harrastusten lisäksi Aku on ajan saatossa ehtinyt harrastaa satoja muita asioita. Nämä ovat kuitenkin sellaisia harrastuksia, jotka esiintyvät yhdessä tarinassa ja päättyvät aina katastrofiin, jonka johdosta Aku lopettaa kyseisen harrastuksen harrastamisen (tai hänet heitetään pihalle kyseisestä harrastustoiminnasta). Aku on monesti kokeillut jotain urheilulajia, onhan hän kova penkkiurheilija. Amerikkalainen jalkapallo on ollut Akun harrastuslistalla, tosin, sehän ei hyvin päättynyt. Myös jääkiekkoa, koripalloa, jalkapalloa, lentopalloa ja muita pallopelejä Aku on harrastanut, tai ainakin kokeillut harrastaa. Sitten on niitä tarinoita, joissa Akun harrastuksena on ollut jokin, josta hän saa rahaakin (käy siis samalla töissä, harrastus vapaa-aikana), kuten suihkulähteiden rakentaminen. Eräässä tarinassa Aku rakensi vapaa-ajallaan mitä eriskummallisempia ja hienompia suihkulähteitä (ja hienoja olivat) ja myi niitä maksaville asiakkaille. Kaikki kuitenkin kaatui siihen, kun Aku sai hommakseen suunnitella kaupungin keskustaan ison ja näyttävän suihkulähteen.

Akun eno Roope Ankka omaa myös monia harrastuksia, joista osa on hyvin eriskummallisia. Roopen tunnetuin harrastus lienee rahoissa uiminen. Roopella on säiliöllinen kolikoita, joissa hän ui päivittäin. Roopen toimistosta vie ovi kolikkomereen ja oven vieressä on ponnahduslauta, jonka avulla Roope voi tehdä oikein kunnon sukelluksen rahamereen. Pudotus ponnahduslaudalta rahameren pintaan on valtava ja onkin ihme, ettei Roope ole koskaan satuttanut itseään sukeltaessaan rahojensa sekaan.
Monet ihmettelevät, miten Roope yksinkertaisesti pystyy tällaiseen. Jos joku muu yrittää rahoissa uimista, tuloksena on se, että hän tömähtää kolikoiden pintaan ja satuttaa päänsä. Usein uidessaan kolikoissaan, Roope käyttää uimapukua, joka onkin mielenkiintoista, sillä eihän rahauinnissa vaatteet kastu. Jos Roope lähtee pitkälle liikematkalle, hän saattaa ottaa tynnyrillisen kolikoita mukaan, jotta voi nauttia kolikkokylvyistä myös ollessaan poissa säiliöltään.
Roope rakastaa rahojaan ja siksi haluaa olla niiden kanssa mahdollisimman paljon. Siksi Roopen säiliöstä löytyy rahameren lisäksi myös kolikkosuihku ja Roopen sängystä setelipeitto ja seteleillä täytetty tyyny.
Rahoissa uimisen lisäksi Roope harrastaa rahan säästämistä ja keräilemistä. Kukaan, ei kukaan maailmassa säästä rahojaan niin kuin Roope, joka yrittää kaikissa tilanteissa selvitä aina mahdollisimman pienellä maksulla. Jos Roopella ja Kroisos Pennosella on meneillään tarjouskilpailu esimerkiksi jostain urakasta, Roope voittaa kilpailun usein yhdellä tai kahdella sentillä. Roope voisi halutessaan ylittää Pennosen tarjouksen vaikka kahdella miljoonalla, mutta koska hän haluaa säästää rahojaan, hän ylittää tarjouksen aina mahdollisimman pienellä summalla. Roope on myös kova tinkimään erilaisia liikekauppoja tehdessään. Hän yrittää säästösyistä alentaa hintaa niin paljon kuin mahdollista ja usein onnistuukin alentamaan hintaa, ainakin jonkin verran. Roope palkkaa usein Akun vartioimaan yöksi rahojaan, koska vartijat olisivat liian kalliita ja turvajärjestelmä kuluttaisi aivan liikaa sähköä. Roope myös säästää rahaa käyttämällä mahdollisimman vähän sähköä; pimeinä iltoinakin hän tekee töitä kynttilänvalossa. Roopen ruokavalio on (säästösyistä) hyvin yksipuolinen, sillä kaapista ei juuri papuja tai kuivaa leipää enempää löydy, juomanakin käytetään useimmiten sadevettä, jota saa ilmaiseksi pihalta.
Kun Roope matkustaa ulkomaille, hän valitsee aina halvimman tavan; joko kivikautisen lentokoneenrämän tai puisen soutuveneen. Matka ei ole lentokoneilla lennettäessä aina kovin turvallinen (varsinkaan laskeutumisen osalta) mutta pääasiahan on että perille päästään. Kaupungissa liikkuessaan Roope käyttää paljon limusiiniaan, josta ikävä kyllä loppuu aika usein polttoaine, koska Roope ei raaski täyttää tankkia kuin ehkä kerran kuukaudessa, jos edes sitäkään. Eräässä tarinassa Roopen hovimestari ja kuljettaja Juuso paljasti, että auton pohjassa kuskin paikalla on reikä, jonka avulla Juuso itse voi liikuttaa autoa kävelemällä ja juoksemalla, jolloin polttoainetta ei kulu lainkaan. Säästämisensä ansiosta Roope onkin maailman rikkain. Roopen säästämiseen on varmasti lukuisia syitä, mutta esimerkiksi rahamereen tarvitaan säännöllisesti kolikoita, (koska monissa tarinoissa verottajat yms. hakevat rahat suoraan säiliöstä) jotta sen pinta pysyisi tasaisen korkealla. Roope keräilee myös kaikenlaisia arvokkaita esineitä, kuten timantteja ja jalokiviä, kultaharkkoja ja hopeataalereita, kaikkea millä on paljon rahallista arvoa. Lisäksi hän on säästänyt melkein kaiken tavaran, mitä omisti nuoruudessaan Klondiken kultaryntäyksen aikoihin, aina tikapuista kynttilöihin saakka.
Myös matkustaminen, eritoten tutkimusmatkailu ja aarteenetsintä on ajan myötä muotoutunut harrastukseksi Roopelle, sillä hän tuntuu olevan reissussa ainakin joka toisessa tarinassa. Roope saattaa matkustaa minne tahansa; joskus lähelle, joskus kauas. Hän on käynyt napaseuduilla, maailman kuivimmilla aavikoilla ja ties missä muualla. Roopen sukulaispoika Aku on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina mukana Roopen reissuilla, joten periaatteessa matkustamista voisi kutsua myös hänen harrastuksekseen.

Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat hekin monia asioita. Kaikille tulee varmasti heidän harrastuksistaan ensimmäisenä mieleen partio. Ankanpojat kuuluvat Sudenpentuihin ja ovat ansainneet tuhansia arvonimiä ja –mitaleja. He ovat eittämättä menestyneimmät Sudenpennut kautta aikojen ja ovat oppineet Sudenpentujen kautta todella paljon erilaisia asioita. Kaikki Sudenpennut saavat oman taskukokoisen käsikirjan, jota ankanpojat kantavat aina mukanaan, eritoten ollessaan Roopen kanssa tutkimusmatkoilla tai etsimässä aarretta. Käsikirja antaa vastauksen visaisimpaankin pulmaan. Ankanpojat ovat Sudenpentujen takia todella paljon pois kotoa, sillä Sudenpentujen leirejä järjestetään (erityisesti kesällä) todella usein, mutta se ei tunnu heitä tai Akua haittaavan lainkaan. Yksi leiri kestää yleensä kolmesta päivästä pariin viikkoon ja yhden leirin aikana ankanpojat saattavat ansaita kymmeniä uusia arvonimiä ja –mitaleja. Tupu, Hupu ja Lupu ovat kuuluneet Sudenpentuihin aikojen alusta (tai ankkasarjakuvien alusta) lähtien.
Tupu, Hupu ja Lupu ovat myös innokkaita jalkapallon pelaajia. He eivät harrasta jalkapalloa missään seurassa, mutta seuraavat sitä ahkerasti televisiosta (kannattaen tietenkin Ankkalinnan Palloseuraa) ja pelaavat itsekin, usein omalla pihamaallaan. Joskus mukana pelaamassa ovat myös poikien ystävät. Ankanpojat ovat melko taitavia jalkapallon pelaajia ja sopisivatkin hyvin johonkin joukkueeseen pelaamaan. Se tuskin kuitenkaan olisi hyvä idea, sillä Sudenpentutoiminta vie niin paljon aikaa, ettei jalkapalloharrastukselle jäisi paljoakaan ja moni tärkeä peli saattaisi mennä sivu suun.
Pojat pelaavat myös paljon baseballia, sitäkin usein omalla pihallaan. Yleensä pelit eivät pääty kovin hyvin, sillä pallo jotenkin kummasti aina lipsahtaa ikkunaan hajottaen sen pirstaleiksi. Joissain tarinoissa pojat ovat seuranneet baseballia televisiosta (kuten myös Aku) ja kerran jopa päässeet pelaamaan itse mestarin kanssa. Ankanpojat ovat harrastaneet myös muunlaista urheilua, mutta jalkapallo ja baseball ovat ne tärkeimmät ja yleisimmät.

Pelle Pelottomalla on ainoastaan yksi harrastus, joka on kuitenkin hänen koko elämänsä; keksiminen. Joissain tarinoissa Pelle keksii (ja korjaa) ihan työkseen, niin että asiakkaat tilaavat Pelleltä keksintöjä tai tuovat esineitä korjattaviksi pajalle. Useimmiten Pelle kuitenkin keksii vapaa-ajallaan, ihan omaksi huvikseen. Pellen keksinnöistä on ollut paljon hyötyä myös Ankkalinnan kaupungille, sillä onhan Pelle auttanut Ankkalinnaa muun muassa ilman puhdistamisessa, lumien sulattamisessa paikoilta joissa se on haitaksi ja turhien esineiden ja roskien tehokkaammassa kierrättämisessä yms. Erityisen paljon Pelle auttaa Roopea tämän ’’ongelmissa’’. Kaikki Roopen rahasäiliön turvajärjestelmät ovat Pellen kehittämiä ja rakentamia ja siksi onkin juuri Pellen ansiota että Roopen rahasäiliöön on lähes mahdotonta murtautua. Pelle on myös rakentanut Roopelle useita omituisia kulkuneuvoja, joilla Roope pystyy kulkemaan vaikka veden alla tai hiekalla. Myös Roopen avaruusmatkoilla käytettävät raketit ovat Pellen valmistamia. Pelle on myös karkottanut Roopea piinanneet hiiret (tarinassa ’’Ankkalinnan pillipiipari’’)ja ilman Pelleä olisi todennäköisesti tapahtunut jotain kauheaa – ehkä jopa tullut maailmanloppu – kun niinikään Pellen keksimää kertalaakia pääsi maan ytimeen (tarinassa ’’Matka maan keskipisteeseen’’). Nämä kaikki uroteot Pelle on tehnyt vapaaehtoisesti, todennäköisesti vapaa-ajallaan, joten nämäkin asiat voidaan lisätä harrastuksen piikkiin. Pelle on hahmon keksimisestä saakka ollut keksijä ja erittäin viisas mies, todennäköisesti yksi maailman viisaimmista – vaikka siis hän on vain keksijä, monissa tarinoissa ainoastaan harrastaa keksimistä.

Iines Ankka harrastaa myös monenlaisia asioita. Kuitenkin pääasiassa hänen harrastuksensa liittyvät erilaisten yhdistysten toimintaan ja vapaaehtois- sekä hyväntekeväisyystoimintaan. Iines on hyvin monessa tarinassa kuvattu Naisyhdistyksen jäsenenä; joissain tarinoissa hän on jo arvovaltainen, pitkäaikainen jäsen, kun taas toisissa tarinoissa hän on vasta liittynyt ja saattaa joutua läpäisemään jonkin kokeen päästäkseen yhdistykseen. Iines on myös useita kertoja nähty Naisyhdistyksen puheenjohtajana, jolloin hän on saanut jonkun hyvin vastuullisen tehtävän, kuten tärkeän tilaisuuden, gaalan tai muun juhlan järjestämisen. Näiden juhlien järjestämisessä Iines usein käyttää Akua apunaan, eritoten koristeiden ripustamisessa. Iines on nähty myös monissa muissa yhdistyksissä ja kerhoissa johtotehtävissä ja niissä hommissa tarvitaan nimenomaan sitä vastuullisuutta, jota Iinekseltä onneksi löytyy – muutenhan kaikki menisi varmasti yhtä pahasti päin mäntyä kuin Akulla. Melkein yhtä useasti kuin Naisyhdistyksessä, Iines on nähty jonkin ompeluseuran riveissä. Hän pitää todella paljon ompelemisesta ja kutomisesta ja kutookin Akulle monesti paidan tai lapaset joululahjaksi. Joskus Iines on jopa mennyt niin pitkälle kutomisen kanssa, että on alkanut myymään kutomiaan vaatteita koko Ankkalinnalle. Iines on ollut myös paljon osallisena vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystoiminnassa. Hän on ollut mukana järjestämässä kirpputoreja (joskus jopa omalla pihallaan) ja osallistunut muullakin tavalla hyväntekeväisyyskeräyksiin.
Joissain tarinoissa Iines pitää paljon urheilusta ja saattaa jopa harrastaakin jotain urheilulajia, kuten juoksemista (tai kestävyysjuoksua/lenkkeilyä), joita hän pistää Akun ja Hannunkin harrastamaan, jotta hekin pysyisivät kunnossa.
Tietenkin Iines (kuten monet muutkin naiset) kirjoittaa myös päiväkirjaa. Hän rustailee päiväkirjaansa päivän tapahtumista, sekä ikävistä, että mukavista. On olemassa erikseen ihan tarinoita, joissa Iines nimenomaan kirjoittaa päiväkirjaansa ja ’’kertoo’’ tarinaa (jota siis parhaillaan kirjoittaa päiväkirjaansa). Näitä tarinoita ei paljoa ole, mutta mielestäni ne ovat ainakin parempia kuin normaalit Iines –tarinat, niissä vain on sitä jotain. Mones ankkalinnalaiset, niin Iineksen ystävättäret kuin sukulaiset ja tuttavatkin tai jopa ihan tuntemattomatkin henkilötkin haluavat lukea Iineksen päiväkirjaa, johon ei kuitenkaan lupaa heru.

Hannu Hanhen harrastuksiin kuuluvat asiat, jotka eivät vaadi minkäänlaista ruumiillista työtä, onhan Hannu laiskin henkilö Ankkalinnassa, jonka tiedän. Hannu on niin onnekas, että voittaa kaikki arvonnat ja kilpailut, mihin osallistuu, usein tekemättä yhtikäs mitään. Siksi monesti kun Hannu ilmoittaa osallistuvansa kilpailuun, lähes kaikki muut osanottajat vetäytyvät, koska tietävät häviävänsä. Hannulle toimitetaan päivittään rekkalastillinen uusia palkintoja, joita hän on arvonnoista voittanut. Hänen kotinsa jokainen tavara on todennäköisesti palkinto jostain, suurella todennäköisyydellä myös itse koti. Tämän kaiken voi siis yhdistää harrastukseksi, sillä Hannu selvästikin harrastaa kilpailuihin ja arvontoihin osallistumista ja erilaisten palkinto-esineiden keräilemistä. En usko, että kukaan oikein pitää Hannun harrastuksesta, sillä Hannu itse aina kerskuu palkinnoillaan. Olen itse sitä mieltä, että tarinat, joissa Hannun ylionnekkuus tulee liikaa esille, ovat lisääntyneet huimaa vauhtia ja tätä vauhtia tulisi hiljentää. Tällaiset tarinat alkavat vähitellen ärsyttämään.

Taavi Ankan harrastus on aivan selkä juttu; lukeminen, kirjoittaminen sekä luentojen pitäminen. Taavi on selvästikin yksi maailman viisaimmista henkilöistä ja Pellen kanssa mittelö saattaisi venyä aikasten tiukoille. Taavilla tutkintoja melkein jokaisesta asiasta, eräässä tarinassa hänellä oli tasan tuhat tutkintoa, mutta varmasti enemmänkin löytyy. Taavi tietää melkein kaiken ja siksi muut ankat käyvätkin usein kysymässä häneltä neuvoja eri asioista. Taavi selvästikin rakastaa lukemista ja siksi hänellä on useita hyllyjä täynnä tietokirjoja, joita selailemalla hän oppii koko ajan jotain uutta. Taavi kirjoittaa myös itse tietokirjoja ja väitöskirjoja, jotka käsittelevät kaiken maailman tieteen aloja. Taavi pitää myös usein hyvin pitkiä ja pitkästyttäviä luentoja, jonka aikana suurin osa yleisöstä nukahtaa penkilleen ja kun esitelmä loppuu, kaikki heräävät ja alkavat taputtaa hullun lailla. Taavi toimii joskus myös opettajana, sillä onhan hänessä ainesta vaikka minkä aineen professoriksi, joten ainakaan epäpätevä hän ei ole. Tosin, Taavi on aika kova pilkunviilaaja, liekö sekin jokin harrastus, kuka ties.

En ole vielä heittänyt pyyhettä kehään...

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastukset

On suorastaan ihmeellistä, miten Aku Ankan kaltaiset laiskamadot jaksavat aina välillä jauhaa lähes minkälaisia harrastuksia tahansa, vaikka kuuluuhan Akun lempi ”harrastuksiin” laiskotteleminen, joten asia lienee olevan selvä. Ankkojen puolella myös monet muut innostavat aina välillä erilaisista harrastuksista. Hiirten puolella harrastuksia löytyy myös paljon, ehkä tunnetuimpana jalkapallo, jota nähdään enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoissa, joiden päähenkilöinä seikkailevat Mortti ja Vertti. Ankkalinna on täynnä urheilevia ihmisiä, joiden rinnalla kuitenkin ovat penkkiurheilijat, jotka pitävät Aku Ankan tavoin enemmän laiskottelusta. Enemmän tekeviin hahmoihin kuuluu ehdottomasti Roope Ankka, joka on matkannut maailman ympäri jo ties kuinka monta kertaa kultaesiintymien, öljysuonien ja erilaisten aarteiden perässä täydellä tarmolla.

Ankkalinnan oma sankari, Aku Ankka kuului penkkiurheilijoihin, vaikka välillä hän saattaakin innostua jostain harrastuksesta, kuten lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta. Aku pitää mm. nukkumista ja laiskottelua harrastuksina, toisin kuin muut ja se saattaakin olla hänen kantaperustelunsa. Aku myös ”harrastaa” tiedettävästi nukkumista, jossa hän on lähes lyömätön ja jopa joissakin tarinoissa ansainnut rahaa sitä tehden. Aku myös rakastaa riippumatossa löhöilyä ja on toiminutkin riippumattotestaajana joissakin tarinoissa. Tarinat, joissa Aku nähdään täydellä teholla harrastavana ankkana, kootaan yleensä jalkapalloaiheisiin erikoisnumeroihin ja erinäisiin albumeihin, joita julkaistaan täällä Suomessa harvoin, eli noin vuoden parin välein.
Aku kuuluu myös Ankkalinnan penkkiurheilijoiden eliittiin, katsomalla lähes kaiken mahdollisen ”telkkarista”, jota hän pitää monien muiden asioiden lisäksi harrastuksena, vaikkei se siltä ehkä tunnukaan. Aku kuuluu Ankkalinnan Palloseuran suurimpiin kannattajiin ja seuraakin joukkueen kaikki ottelut joko sohvalta tai suoraan katsomosta. Jalkapallosta onkin tullut vuosien saatossa Akulle lähes intohimo ja ehkä juuri siksi hän on joskus joissakin tarinoissa suostunut pelaamaan enonsa Roopen omistamassa joukkueessa. Lähellä läpimurtoa Aku on kuitenkin yleensä mokannut tavalla tai toisella. Akun moninaisuudesta kertoo myös se, että jos pakko on hän saattaa voitta vaikka olympiamestaruuden yms. ja onhan ankkamme voittanutkin esim. F1-mestaruuden uskomattomalla tavalla. Akun moninaisiin harrastuksiin voi myös liittää Hannu-serkun voittaminen, jota hän yrittää lähes joka tarinassa. Vaikka joskus voitto saattaa irrotakin, ei onni aina ole myötä. Aku Ankan taskukirjoissa on julkaistu myös joskus joitakin jalkapallo tarinoita, joissa Aku toimii Ankkalinnan Palloseuran mukana ”tärkeissä” toimissa, jotka vaihtelevat kengännauhojen silittämisestä muihin ehkä jopa vielä turhimpiin asioihin, vaikka on Aku päässyt ainakin hetkellisesti myös joukkueen valmentajaksi, kuten Aku Ankan taskukirjassa 318: Mars kentälle! Joukkueen mukana toimiminen ei ole Akulle työ, vain hän pitää sitä rentouttavana harrastuksena.
Joissakin tarinoissa Akun harrastuksiin on kuulunut myös syöminen, johon Iineksen on ollut pakko välillä puuttua. Kiellosta huolimatta Aku ei ole pystynyt lopettamiseen ja siksi joutunut pahaan paikkaan, kunnes lopulta lopettanut ahmimisen. Eräässä tarinassa Aku jopa joutui arvonnassa eräällä kurssille, jossa tarjoiltiin päivittäin pieni hedelmän siivu yms. Loppujen lopuksi tällaisissa tarinoissa Aku kuitenkin jatkaa jälleen ainaista ahmimistaan, johon kuuluvat kaikenlaiset pikaruuat.
Välillä Aku on testannut myös skeittausta, kuten eräässä Vicarin piirtämässä tarinassa, jossa Aku yrittää saada Iineksen huomaamaan, että kyllä hänkin skeitata osaa, kun tämän kiinnostanut on kiinnittynyt erääseen skeittauksen ”kunkkuun”. Aku kuitenkin huijaa hieman ja se kostautuu. Lopussa selviää, että Iines on alkanut harjoitella skeittausta. Skeittaus on siis myös ollut Akun harrastus joskus. Akun harrastuksia on siis jo näistäkin päätellen aivan uskomaton määrä!
Aku on nähty myös näytelmän käsikirjoittajana ja näyttelijänä Aku Ankka lehdessä, tarinassa Nummisuutarin Aku (AA 41/2009), jossa Aku näytteli tarinan päähahmoa Eskoa toimien samalla myös koko tarinan käsikirjoittajana. Pikku-Aku tarinoissa Akulla on nähty myös erilaisia harrastuksia, kuten pallopelit ja mäkiautoilu. Hän on myös hyvä tekemään mäkiautoja, kuten nähtiin viikon 41 Aku Ankka-lehdessä. Pikku-Aku pitää myös laskettelua harrastuksenaan sekä keppostelua.

Akun eno Roope taas harrastaa tiedettävästi ainoa ankkana koko maailmassa kolikoissa uiskentelua, jota hän tekee lähes joka päivä. Vaikka ajatus kylmien lanttien joukossa uiskentelusta saattaakin karmia se kuuluu Roopen jokaiseen päivään ja hän myös nauttii siitä. Roope myös keräilee erilaisia rahoja, jotka ovat yleensä järkyttävän arvokkaita ja niitä kiillotetaan melkein joka päivä. Rahat ovat hänelle kuin ystäviä, ja siksi hän ei pidä asiaa mitenkään työläisenä. Roopelle harrastuksena toimii myös aarteenetsintä, jota hän nuorena teki yksin, mutta nyt vanhempana sukulaistensa kanssa. Aarteiden loppuminen maailmasta on Roopelle kuin äkillinen kuolema ja hän tuskin toipuisi koskaan sellaisesta. Ainakaan Aku ei sukulaisista ole kovinkaan innostunut asiasta ja siksi hän yleensä yrittää paeta ankanpoikien kanssa, mutta yleensä liian myöhään. Välillä matkoille osallistuu myös Roopen hovimestari Juuso, joka yleensä tarjoilee kahvia. Roopen suosikkiharrastuksiin kuuluu, myös kullan nuuhkinen, jossa hänellä on uskomaton hajuaisti. Roope pitää yhtenä harrastuksistaan myös Karhukoplan ja Milla Magian poisajamista sekä bisnesvihollisen Kroisos Pennosen voittamista. Pennonen kuuluu ehdottomasti Roopen lempivihollisiin, sen todistaa Aku Ankan taskukirja 136: Ikuinen kakkonen kirjan ensimmäinen tarina, jossa Roope pilaa Kroisoksen jokaisen kaupan, jonka seurauksena pohatta päättää lähteä pois Ankkalinnasta. Roope päättää kuitenkin, ettei annan Pennosen lähteä ja niin käy, että lopulta käy niin, että Roopesta tulee paikan rikkain ja Pennonen huomaa kaiken olleen turhaa. Roope-setä lehden numerossa 300 nähtiin kuinka Karhukoplan pitämisestä pois on tullut Roopelle harrastus. Hän saa Karhukoplan säiliöönsä ja alkaa sitten juhlia, koska on konnien 300 murto sillä vuosituhannella. Myös jeparit ja koko ankkojen suku saapuvat paikalle.

Akun sisarenpojat harrastavat erilaisia asioita tiettävästi eniten kaikista ankoista. Ankanpojat ovat tarinoissa harrastaneet mm. pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa ja muita pallopelejä, mutta pääharrastuksena pojilla on Sudenpentujen järjestöön kuuluminen, jossa he kuuluvat monen kymmenen tähden kenraaleihin. Myös koskenlasku ja kalastus kuuluvat poikien harrastuksiin. Ankanpoikien sudenpentuleirit ovat olleet jo vuosien ajan tunnettuja tarinoissa. Aina välillä Aku tai Roope on eksynyt niille yms. tai sitten Akusta on vahingossa tullut kenraali. Tällaiset juonet ovat tavallisia Sudenpennut-tarinoissa.

Iines ei varsinaisesti harrasta mitään urheilulajia, vaan naistenyhdistyksessä käymistä ja shoppailua muiden Ankkalinnan naisten tapaan. Shoppailu onkin oiva esimerkki siitä missä naiset eroavat miehistä, jotka tuijottavat jalkapalloa ja televisiota päivät pitkät. Iineksen hyväntekeväisyystempaukset ovat tyhjentäneet huomattavasti mm. Roopen kukkaroa, joka saa vain vaivoin naisyhdistyksenjäsenet kintereiltään. Minua ärsyttää suunnattomasti Iineksen mielipide Akun oudohkoja harrastuksia kohtaan. Jotenkin Iines ei vain tunnu ymmärtävän, että Aku haluaa ”harrastaa” sitä missä on hyvä. Pidän siksi Iinestä hyvin itsekkäänä tällaisissa tarinoissa, joissa kohdistuu hyvin paljon mielipide Akun laiskottelusta.

Roopeen syvästi rakastunut Riitta Hanhi saa päivänsä kulumaan yrittämällä saada Roopen huomion – tuloksetta. Riitalle asiasta on tullut pakkomielle, ns. harrastus. Hän on käynyt myös joissakin tarinoissa shoppailemassa Iineksen kanssa ja myös Roopen lyöminen liike-elämässä kuuluu Riitan moniin erikoisiin harrastuksiin. Riitan harrastuksiin kuuluu myös erilaisten suunnitelmien keksiminen, joiden avulla hän on jopa päässyt rahasäiliön sisälle, mutta lentänyt sitten tylysti ulos.

Yksi ainoista henkilöistä, joka voittaa ankkojen suvussa Akun nukkumisessa on ehdottomasti Mummo Ankan ns. ikuinen renki, Hansu Hanhi. Hänen harrastuksiinsa kuuluu syöminen, joka kuuluu Hansun jokapäiväiseen rytmiin. Tämän ”harrastuksen” avulla hän on päässyt mukaan jopa olympialaisiin, joissa tarkoituksena oli ahmia mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienessä ajassa yms. Tarinan nimi oli ”Herkkusuiden Olympialaiset”.

Hansun komentelija, Mummo Ankka taas pitää harrastuksenaan maatilanhoitoa, joka ei hänen mielestään ole työ. Hän pitää huolta eläimistään eikä pysty melkein edes jättämään niitä yksin. Näitä töitä tehdessään hän on oppinut monia eri asioita, jotka ovat auttaneet häntä elämässä eteenpäin. Kuten myös usein muut vanhat ihmiset, myös Mummo kutoo kaikenlaisia vaatteita vapaa-aikanaan, joka on hänestä hyvin rattoisaa, eikä aika ainakaan mene hukkaan.
Mummo on myös uskomaton kokki, mutta ei koskaan oikeastaan myönnä sitä, vaikka häntä kehutaankin. Mummo nimittäin pitää asiaa vain ajankuluna ja harrastuksena. Mummon ruokien yms. loistavuutta kuvaa se, että eräässä tarinassa hän joutui opettamaan eräällä keittiömestarille asian jos toisenkin. Eräässä tarinassa mainittiin myös, että nuorena Mummo on kirjoittanut kirjan, josta tulee jymysuosittu vasta sillä hetkellä. Kyseisessä tarinassa Mummo myöntää, että kirjoittamien on kuulunut ennen hänen lempiharrastuksiinsa.

Akun serkut taas eroavat Akusta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Touhon erikoiset harrastukset menevät yleensä pieleen ja johtavat yleensä sekasortoon, kun taas Hannu inhoaa työntekoa, eikä harrastuksiakaan taida olla kuin Akun alituinen kiusaaminen.

Ankkalinnan tunnettu keksijä Pelle Peloton harrastaa enimmäkseen tietysti keksintöjen keksimistä. Niiden avulla hän on voittanut useita kertoja erilaisia keksijäkilpailuja. Harrastuksen tuloksena ovat syntyneet mm. Mietintämyssy ja Pikku Apulainen. Pellen on nähty käyvän myös pienillä lenkeillä joissakin tarinoissa, joten kyllä jonkinlaista ruumiillista rasitustakin Pelle saa.

Ankan suvun yksi vanhimmista ankoista on professori Taavi Ankka, jonka harrastuksiin kuuluvat kirjat ja muut historiaa koskevat veistokset ym. Vaikka Taavi yleensä saakin puheeseensa paljon asiaa, sitä tulee välillä vähän liikaakin ja siksi monet kuulivat ehtivät nukahtaa ennen loppua. Tästä Taavi ei kuitenkaan lannistu vaan alkaa tutkia monesti erilaisia johtolankoja. Mukanaan hänellä on monesti joko Aku ja joskus myös Touho. Välillä Taavi onnistuukin löytämään jotain, mutta yleensä tuloksena on pelkkää tyhjää. Sarjoissa Taavi ei käy niin paljon retkillä, vaan hänet kuvataan aina kirjoihin uppoutujana. Kirjat ja historiat ovat siis ehdottomasti Taavin intohimo.

Kuten alussa sanoin harrastuksia hiirillä on hieman vähemmän, vaikka Ylävirran yritys-sarjojen lisäksi myös Mikki Hiiren osittainen salapoliisiharrastus on hyvin yleinen idea nykyisissä tarinoissa. Mikki on myös harrastukset välillä jalkapallo, esim. Roope-sedässä 322.

Minni harrastaa Iineksen tapaan kaikenlaista yleistä shoppailua ja erilaisissa naiskerhoissa käymistä. Hän ei varsinaisesti harrasta mitään kunnollista harrastusta ja tarinoissakin hänen harrastuksistaan ei paljoakaan kerrota.

Mikin paras ystävä Hessu Hopo kuuluu paljon harrastaviin. Köllöttelyn lisäksi Hessun lempipuuhiin kuuluu kalastus ja kyllä hahmo muutenkin on ehtinyt harrastaa lähes mitä vain. Hessu pitää paljon trampoliineista ja erilaisista pomppivista esineistä.

Enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoja julkaistaan joka toinen vuosi julkaistavissa jalkapalloalbumeissa ja ne ovat yleensä Paul Halaksen ja Paco Rodriquesin yhdessä tekemiä. Myös Aku Ankka-lehteen on näitä Mortin & Vertin seikkailuja joutunut.
Mortti & Vertti eivät ainakaan tiedettävästi ole harrastaneet kovinkaan paljon mitään muuta kuin jalkapalloa, joka on poikien intohimo.

Roope-setä lehden numerossa 300 nähty tarina kunniakierros toi lähes kaikki Ankkalinnan hahmot mukaan yhteen ainoaan leikkimieliseen juoksukisaan. Mukana oli kaikkien ankkojen ja monien hiiritarinoista tuttujen hahmojen lisäksi joitakin roistoja, kuten Musta-Pekka, Mustakaapu sekä koko Karhukopla. Mukana hieman epätunnetuista hahmoista oli myös Hessun seikkaileva serkku Indiana Hopo. Kun joukko lähtee liikkeelle juoksuun, huomataan, että kierrosta selostaa Taavi Ankka. Katsomossa on joitakin tuttuja hahmoja, kuten porsaat, Iso Paha Susi ja Pikku Hukku, Eka Vekara sekä Poppi. Tämän tarinan tarkoitus on varmasti ollut alun perin juhlistaa vain Roope-setä lehden taivalta, mutta siitä huolimatta se näyttää, että kyllä kaikilla Ankkalinnalaisilla on puhtia juoksuharrastukseen.

Yhteenveto: Ankkalinnan harrastukset vaihtuvat luonteen mukaisesti. Akun ja Hansun laiskuuden vuoksi he eivät harrasta lähes mitään urheilullista Hannua unohtamatta. Touho säheltää, Pelle keksii, naispuoliset hahmot shoppailevat ja nuoremmat hahmot pelaavat urheilullisia pelejä, kuten jalkapallo, pesäpallo jne. Osa harrastuksista on yksinkertaisia, toiset vaativampia. Kaikki riippuu täysin hahmon luonteesta, joita on muuteltu vuosien mittaan jopa radikaalisti, tietenkin riippuen aina tarinasta. Osa mainitsemistani harrastuksista ovat myös yleisiä, kun toiset taas harvinaisempia. Taavin intohimo historiaa ja kirjoja kohtaan eroaa paljon muiden harrastuksista, sillä melkein koko ankkojen suvussa ei sellaista historian ymmärtämistä ole. Kyseinen harrastus eroaa muiden hahmojen harrastuksista hieman, sillä se ei ole yksinkertainen matkojen tähden eikä asia ole mitenkään vaikeahkokaan kirjojen tutkimisen takia. Siksi harrastus on kahden asian väliltä.

Jatkuu...

Menee vähän kilpailun loppupuoli pilalle, kun poissaoleilen tämän illan sekä la-su, kun kilpailu loppuu.

Tässä kuitenkin vielä kilpailuviestiä. Jatkuu, jos vielä ehdin.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset

Ankkalinnan asukeilta löytyy luonnollisesti erilaisia vapaa-ajan harrastuksia, kuten tosielämän ihmisiltäkin. Useat ankkalinnalaisten harrastukset eroavat kuitenkin ihmisten harrastuksista kuin yö ja päivä. Kuinka moni ihminen aloittaa päivänsä uiskentelemalla rahoissa? Tai raahautuvat heti sängystä noustuaan riippumattoon löhöämään? Ei varmaan kovin moni. Kuitenkin monet Ankkalinnan harrastukset ovat mahdollisia ja myös erittäin suosittuja ihmismaailmassa. Esimerkiksi urheilu eri muodoissaan kuuluu monien ankkalinnalaisten päivään. Useat ankka -tai hiiritarinat rakentuvatkin erilaisten harrastuksien ympärille, kuten esimerkiksi Mortin ja Vertin jalkapallotarinat tai Akun hulluutta hipova löhöily eri muodoissaan. Eri hahmojen harrastukset ovat joskus hyvinkin samankaltaisia toistensa kanssa, mutta toisaalta taas täysin erilaisia.

Aku Ankalla on lukuisia erilaisia harrastuksia. Tärkein (tai ainakin melkein) niistä on eittämättä loikoilu, rentoutuminen ja nukkuminen. Aku on erittäin lahjakas rentoutuja ja nukahtaa tarvittaessa/ollessaan liian väsynyt vaikka pieneen kaappiin tai karhun kainaloon luolassa. Aku viihtyy vaaka-asennossa parhaiten luultavasti riippumatossaan. Akulla lienee melkoinen kokoelma riippumattoja, koska riippumatto on eri tarinoissa hyvin erilainen. (Oikeastaan se riippuu kuitenkin piirtäjän näkemyksestä.) Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Siis riippumaton sijainti. Aku ripustaa kesäisin sen kahden paksun puun väliin tai sitten toinen pää on kiinnitetty puuhun ja toinen Akun talon seinään. Monet kesäpäivät Aku nuokuskelee tai nukkuu riippumatossaan kirjan tai lehden sekä voileipien ja sihi-juoman kanssa. Talvisin (ja toki myös muina vuodenaikoina) Aku nukkuu päivisin myös esimerkiksi sohvallaan, laiskanlinnassaan tai sängyssään. Aku nukkuu varmaan monesti enemmän päivällä kuin yöllä. Nukkuminen on ehdottomasti yksi Akun harrastuksiin luettavista asioista. Aku nukkuu mielellään ja erittäin paljon. Mikähän tähän on selityksenä? Mitään yksityiskohtaista tai varmaa syytä ei varmastikaan tiedetä, mutta syitä voi kukin itse miettiä. Olettaisin, että yksi syy on Akun työt. Hänen työpäivänsä ovat usein pitkiä ja rasittavia varsinkin Kattivaaran margariinitehtaalla tai Roope Ankan palkollisena. Lisäksi yötyö Taikaviitan roolissa verottaa myös energiaa ja aiheuttaa varmaankin väsymystä. Myös television katselun pikkutunneille ja erinäiset häiriötekijät (eläinten ääntely ikkunan alla, Teppo Tulpun tahaton tai tahallinen metelöinti yöllä yms.) lukisin myös väsymistä ja nukkumista päivällä edistäväksi tekijäksi. Tietysti yksi suuri(n) syy on se, että nukkuminen ja loikoilu on Akun mielestä vain mukavaa ajanvietettä. Se ei rasita henkisesti tai fyysisesti tätä ankkaa, joka ei hirveästi rankoista töistä perusta. Yksi Akun tärkeimmistä ja rakkaimmista harrastuksista on kalastus. Aku onkin erittäin taitava kalastaja sille päälle sattuessaan. Kalastus on melko halpa harrastus, joten Akunkaan kaltaiselle tyhjätaskulle se ei ole mahdottomuus. Aku kalastaa joissain tarinoissa kuitenkin uuden uutukaisilla keloilla ja vavoilla ja tarinoissa ei yleensä anneta selitystä sille, mistä Aku on virvelinsä saanut. Madot ja muut syötit löytyvät monesti Akun omalta takapihalta, mutta joskus hän jopa ostaa niitä. Aku harrastaa kalastusta monipuolisesti. Yleisimmin hän kalastaa virvelillä. Kuitenkin joissain tarinoissa Aku kalastaa pilkkimällä tai ongella. Verkkokalastusta hän ei liiemmin harrasta, koska sen tarkoitus on lähinnä ruoan hankkiminen ja Aku ei kalasta yleensä hankkiakseen sillä elantoaan. Joitakin poikkeuksiakin on, joissain tarinoissa Aku on kertonut pojille myyneensä saamansa kalat ravintolaan. Verkoilla Aku on joutunut kalastamaan kuitenkin hätätilanteissa, joissa on täytynyt saada ruokaa. Akulle hyvä kalakaveri on Pelle Peloton, joka pitää myös kalastuksesta. Aku Ankka on osallistunut useisiin kalastuskilpailuihinkin ja onnistunut joskus voittamaan (toisinaan huijaamalla tai - käsittämätöntä kyllä - onnella) palkintoja, jopa ykkössijoja. Monesti kalastuskilpailut päättyvät Akun osalta siihen, että raivostunut väkijoukko ajaa hänet pakosalle. Akun kalastusharrastus on joskus jopa hyödyllinen muille ihmisille, kuten Roope Ankalle. Esimerkiksi Kari Korhosen käsikirjoittamassa ja piirtämässä tarinassa Pallontallaajat Roopen liikekumppani ei suostu sopimuksiin Roopen kanssa, ellei Aku esittele hänelle kalastusharrastustaan. Kuitenkin Akulla on usein kalastuksensakin kanssa melkoisia vaikeuksia. Joskus hän kalastaa Pellen superaineiden avulla, (esimerkiksi aine, joka suurentaa matoja) joita hän käyttää holtittomasti ja aiheuttaa kohtauksen vesillä. Monesti Aku ei edes pärjää kaloille. Hän on joutunut veden varaan suuren kalan kiskomana, tai menettänyt lukuisia vieheitään kalojen suihin. Pilkkiessä Aku päätyy joskus jostain syystä itse avantoon. Hän saattaa sahata avannon miten sattuu tai muuta typerää. Joskus, kun Aku onnistuu saamaan valtavia kalansaaliita, häneltä saattaa puuttua kalastuslupa koko alueelle. Akun kalastustarinoita löytyy kohtuullisesti eri julkaisuista, niitä ei ole mitenkään hirveästi, mutta eivätpä ne vähemmistössäkään ole. Aku harrastaa myös purjehdusta. Hänellä ei yleensä ole omaa venettä tätä harrastusta varten, mutta yleensä hän tarmonpuuskassaan kunnostaa jonkun vanhan ja käytetyn purje/soutu/moottoriveneen käyttökuntoon ja lähtee sillä merille. Akun purjehdustaidot ovat toisissa tarinoissa onnettomat, mutta yleensä ne ovat melko hyvät. Esimerkiksi Carl Barksin käsikirjoittamassa ja piirtämässä tarinassa Kilpapurjehdus Etelämerelle Akun purjehdustaidot ovat melko hyvät ja hän selviää matkasta Etelämerelle kunnialla. Akun purjehdusharrastusta kuvataan (valitettavasti) tarinoissa melkoisen harvoin. Penkkiurheilu on myös Akun harrastuslistan kärkipäässä. Hän katselee televisiosta (tai harvemmin myös kuuntelee radiosta) eri urheilulajeja. Akun suosikkilaji on ehdottomasti jalkapallo. Muita hänen mielestään kiinnostavia urheilulajeja ovat ainakin jääkiekko, baseball, yleisurheilu ja ehkä hieman yllättäen nyrkkeily. Aku tapittaa näitä (ja muitakin) lajeja monesti nokka kiinni television ruudussa tai paikan päällä esimerkiksi Ankkalinnan jalkapallostadionilla. Akun ehdoton ykkösjoukkue on Ankkalinnan Palloseura, jonka peleissä hän käy todella usein paikan päällä. Aku on joskus (seuran ollessa Roopen omistuksessa) toiminut palloseuran palkkalistoilla esimerkiksi huoltajana ja hän tunteekin henkilökohtaisesti monia APS:n pelaajia. Aku on tietysti epäonninen myös penkkiurheilijana. Liian usein hänen televisionsa hajoaa ennen peliä tai kesken kiihkeimmän pelinautinnon. Stadionilla pelejä katsellessaan Aku saa usein järjestettyä jonkinlaisen joukkomellakan esimerkiksi osapuolten kannattajien välillä. Joskus häneltä on liput kadoksissa tai muuta sellaista. Yksi alituinen ongelma Akun penkkiurheiluharrastuksessa on tyttöystävä Iines Ankka. Iines tulee monessa tarinassa hakemaan Akua elokuviin, konserttiin tai muuhun kulttuuritapahtumaan kesken jonkinlaisen urheilulähetyksen ja silloin Akua ei hevillä saadakaan tv-ruudun äärestä liikkumaan. Iines tyytyykin näissä tapauksissa usein Hannu Hanhen seuraan. Akun penkkiurheiluharrastus on aika monissa tarinoissa aiheena. Näitä tarinoita julkaistaan poikkeuksetta kaikkien suurten urheilutapahtumien (esim. olympialaiset, jalkapallon MM-kilpailut) aikaan. Hollantilaiset ankantekijät käyttävät erityisen ahkerasti Akun penkkiurheiluhulluutta vitsisarjojensa aiheena. Omasta mielestäni nämä tarinat ovat yleensä melko mielenkiintoisia ja hauskoja.
Akun harrastuksiin kuuluu myös muunlainen television katselu. Hän katsoo muun muassa erilaisia elokuvia, ne ovat monesti kauhuelokuvia. Yksi Aku Ankan harrastuksista on myös syöminen. Syöminen ei liene tavallisesti harrastukseksi luokiteltava asia, mutta Akun kohdalla näin voi hyvinkin sanoa. Aku syö melkein mitä tahansa ruokaa. Ja lisäksi hän syö paljon. Monen tarinan lopussa Aku lähtee yksin tai ankanpoikien kanssa jäätelölle tai pirtelölle. Jotkin tarinat rakentuvatkin kokonaisuudessaan Akun syömisen ympärille. Niissä Iines monesti valittaa Akulle tämän liiallisesta syömisestä ja Aku joutuu usein vähentämään syömisintoaan tai sitten hän joutuu Iineksen kanssa/yksin jonnekin laihdutusleirille tai muulle vastaavalle. Aku ei urheile paljon, mutta vähän keveämmät urheilulajit golf ja keilailu ovat hänen harrastuksiaan. Aku ei ole kuitenkaan kummassakaan lajissa mitenkään erityisen ammattilainen, mutta molempia hän osaa. Aku pelaa golfia usein yksin, mutta joskus myös Hannun kanssa. Akun epäonni aiheuttaa hänelle hankaluuksia tietysti myös keilailussa ja golfissa. Molempien lajien pallojen harhautuminen väärään paikkaan yms. on tuttua. Kuitenkin eräässä tarinassa Aku ja muut ankat olivat jopa keilailun (rehellisiä) mestareita ja voittivat pokaalin. Postimerkkien, kolikoiden tai muiden samankaltaisten pikkuesineiden keräily kuuluu myös Akun harrastuksiin. Tällaisia tarinoita on melko vähän, mutta olettaisin Akun kolikonkeräilyharrastuksen alkaneen Carl Barksin tarinan Harvinaisia rahoja aikana. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole. Postimerkkien keräily menee Akulla usein pipariksi siksi, että ankanpojat tai tohelo Touho-serkku ryntäävät kovalla vauhdilla Akun huoneeseen ja levällään olevat postimerkit lentelevät ties minne. Aku on myös harrastanut partiota, nimittäin Tuomenmarjoissa nuoruudessaan. Nykyään Aku ei enää kuulu mihinkään partioon tai ole osallisena partiotoiminnassa. Hänen taitonsakin lienevät ruostuneen melkoisesti, koska Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat silloin tällöin pelastamaan Akun esimerkiksi metsässä omilla taidoillaan. Aku Ankalla on ollut uransa aikana mitä moninaisimpia ja omituisimpia harrastuksia. Akun vakiintuneetkaan harrastukset eivät välttämättä kuulu yhdenkään tavallisen pulliaisen harrastusvalikoimaan.

Roope Ankalla on joitain harrastuksia, mutta enemmän hänen aikansa liikenee työntekoon ja valtavan omaisuuden kasvattamiseen yhä suuremmaksi. Ehkä ankkamaailman omalaatuisin harrastus on osa maailman rikkainta ankkaa. Se on tietysti rahoissa uiminen. Roopen tunnettu lausahdus rahoissa uidessaan on: “Sukeltelen rahoissani kuin pyöriäinen/delfiini, kaivaudun niihin kuin myyrä ja annan kolikoiden ropista sateena päälleni”. Roope Ankka ui rahoissaan ehkä, koska hän rakastaa rahojaan ja haluaa olla niiden kanssa koko ajan lukuun ottamatta liikematkojaan, jonne hän myös saattaa ottaa rahakasan mukaan uidakseen siinä. Jos Roope ei pääse päivittäiseen rahakylpyynsä, hän voi saada siitä tietynlaisia oireita. Siksi rahakasa täytyy usein ottaa mukaan, minne Roope meneekin. Toisaalta Roopelle on tullut liiallisesta rahojen kanssa piehtaroinnista joissain tarinoissa ihottumaa tai muuta vastaavaa. Don Rosan tarinoiden mukaan Roopen makuuhuoneesta pääsee luukun ja liukumäen kautta suoraan rahakylpyyn. Näin Roope pääsee uimasille halutessaan heti aamusta. Ankkatarinoissa kukaan muu ei osaa tai pysty uimaan rahoissa kuin Roope. Karhukopla on yrittänyt tätä temppua joitakin kertoja, muun muassa Carl Barksin tarinassa Ovela Roope-setä. Kopla kuitenkin sai rahoihin sukelluksellaan aikaiseksi vain hyvät ja pitkät unet jokaiselle jäsenelleen. Roope nauttii itse rahoissa uinnista ja hänellä on säiliössään myös rahasuihkuja tavallisten vesisuihkujen lisäksi. Pankkiirin ammattiin ei kuulu kadonneiden aarteiden metsästäminen, joten sen voi laskea Roopen harrastuksiin. Kadonneiden aarteiden etsinnästä on tehty lukuisia tarinoita ja monet niistä ovat omasta mielestäni aivan loistavia. Varsinkin Barksin ja Rosan aarteenetsintätarinat. Roope on (usein Aku, Tupu, Hupu ja Lupu mukanaan) etsinyt aarteita varmasti kaikista seitsemästä maanosasta ja väittäisin Roopen vierailleen melkein kaikissa maailman maissa joko aarteiden tai liiketoimien takia. Roope on intohimoinen aarteiden metsästäjä. Hän jopa haistaa rahan nokallaan.
Aarteet ovat erittäin arvokkaita ja päätyvätkin Roopen trofee-huoneeseen näytille lukuisten hälyttimien keskelle. Trofee-huoneesta löytyvät muun muassa karamelliraitainen rubiini, kultainen talja ja hanhenmunahippu. Roopen aarrekokoelma karttuukin koko ajan. Helmet ja erilaiset jalokivet Roope varastoi (ainakin Don Rosan mukaan) rahasäiliössä oleviin erinäisiin huoneisiin/varastotiloihin.

Iineksellä on joitakin vakioharrastuksia. Ensimmäiseksi tulee mieleen toiminta erilaisissa yhdistyksissä. Niistä tunnetuin on ehdottomasti Ankkalinnan naisyhdistys. Monen naisyhdistykseen liittyvän tarinan juoni on sellainen, että Iines on ehdolla yhdistyksen puheenjohtajaksi. Monesti kuitenkin käy niin, että hänen suunnitelmansa puheenjohtajan paikalle pääsystä vesittyvät. (Usein syyllinen tähän on Aku.) Omasta mielestäni Iines on aika erikoinen hahmo Ankkalinnan naisyhdistyksessä. Muut jäsenet ovat usein (varsinkin hollantilaistarinoissa) vanhoja mummoja, toisin kuin Iines, joka on vielä kohtuullisen nuori. Iines on myös neutraali hahmo yhdistyksessä, koska monet muut siihen kuuluvat henkilöt ovat jotenkin erikoisia, he muun muassa vaativat muilta tasan tarkkaan tietynlaista käyttäytymistä tai muuta vastaavaa. Iines ei tällaista ole vaatinut. Iines harrastaa myös taiteita eri muodoissa. Joskus hän maalaa tauluja, tekee vaatteita tai erilaisia pukuja, harrastaa teatteria ja käy Akun (tai Hannun) kanssa elokuvissa ja konserttitapahtumissa. Joskus Iines myy muun muassa maalaamiaan tauluja tai ompelemiaan pukuja. Iines on joskus myös etevä bisnesnainen. Muun muassa Aku Ankan taskukirjassa 339 julkaistussa tarinassa Muotikeisarinna Iines kauppaa Pallorcan lomasaarelta ostamiaan trendikkäitä vaatteita ankkalinnalaisille. Tällaista toimintaa voi pitää tietyssä mielessä harrastuksena, koska Iines tekee sitä harvoin ja hän pitää siitä. Itse pitäisin sitä enemmän harrastuksena kuin ammattina. Iines Ankka pitää myös hyväntekeväisyyttä tärkeänä asiana ja se on melko iso harrastus hänelle. Iines ylläpitää (monesti naisyhdistyksen kanssa) hyväntekeväisyyshuutokauppoja, joihin myytäviä tuotteita saadaan sukulaisilta ja ystäviltä keräämällä. Joissakin tarinoissa kuvataan Iineksen päivien kulkua päiväkirjan avulla. Siitä voidaan päätellä, että päiväkirjan kirjoittaminen kuuluu Iines Ankan harrastuksiin. Myös monet muut Ankkalinnan naiset kirjoittavat päiväkirjaa ( esimerkiksi Minni Hiiri, Riitta Hanhi), eikä Iines siis tee poikkeusta. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa usein tapahtumista Akun kanssa, ja niiden kaava on usein samankaltainen: alussa huono päivä, lopussa hyvä päivä. Muunlaisiakin aiheita päiväkirjasta tietenkin löytyy. Iines harrastaa myös shoppailua. Hän ostaa silloin tällöin uusia vaatteita, varsinkin ennen jotain juhlaa tai muuta tapahtumaa. Enemmän hän kuitenkin ostaa mielestäni kosmetiikka-alan tuotteita. Erilaiset lakat ja puuterit löytävät kaupasta tiensä Iineksen kauppakassiin. Iineksellä on ollut tarinoissa välillä myös urheiluharrastuksia, varsinkin jos joku henkilö on vihjaillut Iineksen painosta tai muusta sellaisesta. Näitä tarinoita on kuitenkin melko vähän ja urheilu onkin kai pienemmässä roolissa Iineksen harrastusvalikoimassa.

Tupun, Hupun ja Lupun harrastukset ovat melko tavallisia ja niitä voivat pääsääntöisesti harrastaa ihan ihmisetkin. Ankanpoikien ehdottomasti tärkein harrastus on partiotoiminta Sudenpentujen Ankkalinnan osastossa. Pojat ovat todella innokkaita ja päämäärätietoisia partiolaisia. He ovatkin Sudenpentujen kymmenen tähden kenraaleita kaikki. Monissa tarinoissa ankanpojat lähtevät erilaisille sudenpentuleireille vuoristoon, metsän siimekseen tai muulle samankaltaiselle paikalle. Joskus sudenpentuleiriä ei kuitenkaan kuvata tarinassa, vaan muun muassa Aku ohimennen mainitsee tai ajattelee: "Pojat ovat sudenpentuleirillä". Tästä voidaan päätellä, että Sudenpennut järjestävät leirejä usein. Tupu, Hupu ja Lupu ovat saaneet läjäpäin erilaisia mitaleita, kunniamerkkejä ja pokaaleja sudenpentuansioistaan. Heidän taitonsa erilaisissa tehtävissä muun muassa erämaassa on ollut monesti avuksi esimerkiksi heidän enolleen Akulle ja myös Roopelle. Erilaisen sudenpentukoulutuksen lisäksi he hankkivat erittäin paljon tietoa Sudenpentujen käsikirjasta, joka kuvataan erittäin arvokkaaksi kirjaksi ankkatarinoissa. Pojat osallistuvat erilaisiin Sudenpentujen keräyksiin, joiden tuotto menee yleensä hyväntekeväisyyteen tai Sudenpentujen kassaan. Ankanpojat ovat myös nikkaroineet puuvajan, josta voi päätellä heidän olevan hyviä kädentaitoa vaativissa tehtävissä. Sitäkin he ovat oppineet Sudenpennuissa. Ankanpojat harrastavat monipuolisesti liikuntaa ja urheilua. He myös fanittavat urheiluseuroja, kuten Ankkalinnan jalkapallojoukkue Ankkalinnan Palloseuraa yhdessä Akun kanssa. Pojat pelaavat myös itse jalkapalloa. Pelaaminen ei kuitenkaan tapahdu yleensä jalkapallojoukkueessa, kuten hiirimaailman Mortilla ja Vertillä. Tupun, Hupun ja Lupun jalkapalloilu on enemmän harrastelua. Ankanpojat pelaavat usein myös baseballia toistensa, Akun tai kavereidensa kanssa. Joskus peli kuitenkin päättyy siihen, että joku pojista jysäyttää pallon kotitalon ikkunaruudusta läpi. Pojat pelaavat joskus myös koripalloa sekä jääkiekkoa. Esimerkiksi Per Hedmanin ja Vicarin tarinassa Olympiakuumetta ankanpojat kuuluvat Ankkalinnan Kiekkojellonien juniorijoukkueeseen. Tupulla, Hupulla ja Lupulla ei ole kovin paljon muunlaisia harrastuksia, mutta tietysti he myös leikkivät, lukevat (varsinkin sarjakuvia) ja joskus tekevät pieniä töitä, kuten jakavat postia pienehköä palkkiota vastaan. //Tekstiä jatkettu 16.44.

Kohta ranking, kun kerran pyysitte.

1.kirja: 50 073
2.Toke: 16 914
3.Aku Vankka: 15 996
4.Mattii: 13 842
5.Karhula: 11 970
6.akkaridekkari: 11 554
7.Niketin: 11 270
8.Eltharion: 10 348
9.T@ik@@viitta: 7 353
10.Imfromfinland08: 6 097
11.Hirmu: 3 528
12.wierii2: 3 050
13.Hermanni313: 2 022

Kova työ, jos tahtoo kahdeksan joukkoon!

// Token viesti päivitetty.

Tässäpä olisi nyt minun kirjoitelma tuossa "spoilerissa" osakilpailun aiheesta:

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/hiirten harrastukset

Ankkamaailmassa harrastukset ovat hyvin usein melko kevyitä. Ehkä ainoa, tai ainakin yksi harvoista harrastuksista ankkamaailmassa joka vaatii jonkunlaisia ruumiillisia ponnisteluja, on Tupun, Hupun ja Lupun käymä partio. (Allekirjoittanut ei ole sitä koskaan käynyt, joten tuo oli vain arvelu.) Ankkojen harrastuksiin ei yleensä kuulu urheilu, muuten kuin sen seuraaminen. Mutta sekin kuuluu kuitenkin aina joskus, silloin tällöin. Urheileminen jää usein ankka-jutuissa kuitenkin vain yksittäisten juttujen tasolle. Yksi esimerkki tällaisista jutuista oli viikon 42 Aku Ankassa ensimmäisenä juttuna julkaistu Rauta-ankka – juttu. Siinä jutussa on klassinen vastakkainasettelu, kun Ankkalinnan ja Hanhivaaran edustajat ottavat mittaa toisistaan edellä jo mainitussa Rauta-ankka – urheilukilpailussa. Mutta onpa nähty sellaisiakin juttuja Aku Ankassa ja muissa ankka-julkaisuissa, että Aku on ollut jopa jalkapalloilija Ankkalinnan joukkueessa. Tai toisinaan hän on ainakin jalkapallovalmentajan pestissä. Mutta kaksi edellä mainittua toimenkuvaa saattavat mennä jo ammattimaiseen työhön. Yksittäisistä urheilu-jutuista puheen ollen, Aku on harrastanut milloin hiihtoa ja milloin joskus muistaakseni lasketteluakin. Mutta Akun pääasiallinen ja selvästi yleisin harrastus on jos jonkinlainen laiskottelu ja rentoutuminen. Laiskottelu on oikeastaan Akulla joko sellaista, että hän joko katselee televisiota tai lukee riippumatossa jo ehkä hieman legendaarista Sihi-juomaa hörppien. Rentoutumisen ja "penkkiurheilun" lisäksi Aku harrastaa myös kalastusta. Hannun harrastuksena on oikeastaan työttömänä onnen myyränä vain hengailu ja oleskeleminen sekä erillaisiin arvpajaisiin ynnä muihin osallistuminen. Pääasia Hannulle on aina ollut se, että hän ei vaan mitenkään joutuisi töihin. Eli Hannu on laiskottelun suhteen melkein samanlainen kuin sekkunsakkin Aku. Aku vain on huomattavasti epäonnekkampi.

Aika lyhyt, mutta siinä onkin vasta aloitus. Ja jatkan tekstiä vielä jos keksin tekstiä ja kerkeän. Pääasia on ainakin, että osallistun.

TUS:sin kirjoittaja on tästä lähin Hermanni313.

VM:n ylläpito on päättänyt antaa kirjalle 0,5 pistettä, koska hän rikkoi ensimmäisenä 50 000 merkin rajan. Onnea!