Kirjoittaja
Aihe: Kreachin arvosteluja
(43 viestiä)
wierii2
Kreachin arvosteluja
Viesti 31 -
04.08.2009 klo 06:40:36
Asaia selvä. Tässä kuussa, kuitenkin?
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 32 -
12.08.2009 klo 14:28:05
Tähän väliin yksi vanhempi arvosteluni. Taso ei siis välttämättä ole niin hyvä kuin uudemmissa arvosteluissani.
Ihan tavallinen sankari (332)
Keskiarvo: 7,61
Rantavahti
A: 7½/10
Tarina on jokseenkin omalaatuinen, mutta ah, kuinka monta kertaa Aku on nähty rantavahtina? Tarinassa ei oltu saatu paljoa mitään uutta, mutta ryhdikäs ja Andersenin piirroksilla terästettynä ihan kelpo lukemista.
Olematon laakso
A: 7½/10
Tarina on jokseenkin mielenkiintoinen, mutta kunnollinen jännitys puuttuu. Pihlin käsissä tästä oltaisiin saatu jännittävämpi ja parempi, mutta Halaksen käsissä tästä ei tullut erityisen mainittava kertomus.
Unohtumattomat tanssiaiset
A: 7/10
Lyhyt ja paikallaan junkkaava, eikä edes erityisen hauskakaan.
Yllättävä ystävä
A: 7/10
Tarina olisi varmasti saanut vähintää 7½ tai jopa 8, jos loppuratkaisu olisi ollut vähän erilainen. Sisällysluettelon kuva paljasti jo, kuka tämä yllättävä ystävä on. Sittemmin tarinassa ei ollut mitään, mitä erityisesti olisi odottanut. No okei, juoni kulki sutjakkaasti eteenpäin ja ideakin oli uudehko, mutta...
Liian innokas ihailija
A: 8/10
Vallan hyvä Taikaviitta -tarina. Taikaviitta joutui pulaan ja tarinan ahdistuneisuus Taikaviittaa kohtaan oli jossain kohtaa ihan onnistunut. Ja hyvä, että ihailija oli joku tuttu, eikä uusi hahmo, jota ei kukaan edes tunne.
Lomarevanssi
A: 7½/10
Pennonen ei usein ole päähenkilönä, mutta ihan kelvollinen tarinasta tuli. Tämä ei tuntunut väkisinväännetyltä jutulta, johon Pennonen yritettiin väkisin liu'uttaa päähenkilöksi.
Pallosankari
A: 7½/10
Turhan tavallinen. Omaperäisyyttä oltaisiin kaivattu. Paha sanoa mitään huonoa tai hyvää.
Kadonneen lantin metsästäjät
A: 8/10
Tarina oli aika mainio. Pidin tästä. Scalan piirrosjälki tavallista siedettävämpää, vaikka ankkojen kielet ovatkin niin useasti esillä.
Ankkazucumin erhe
A: 8½/10
Vahva tarina. Sen omaperäisyys on jopa täydellistä ja tarina on mielenkiintoinenkin. Cavazzanon piirrokset ovat tunnelmalliset ja varsinkin loppu oli hyvä. Melko lyhyt tarina seikkailuksi - tai sitten aika vain humpsahti nopeasti tätä lukiessa.
Loppusanat
Yksi vähän parempi tarina, muttei yhtään huonoa. Ihan mukava taskari, varsinkin pari viimeistä tarinaa olivat hyviä. Alku oli vähän kankea, mutta taskarin toinen puolisko onnistunut.
Ihan tavallinen sankari (332)
Keskiarvo: 7,61
Rantavahti
A: 7½/10
Tarina on jokseenkin omalaatuinen, mutta ah, kuinka monta kertaa Aku on nähty rantavahtina? Tarinassa ei oltu saatu paljoa mitään uutta, mutta ryhdikäs ja Andersenin piirroksilla terästettynä ihan kelpo lukemista.
Olematon laakso
A: 7½/10
Tarina on jokseenkin mielenkiintoinen, mutta kunnollinen jännitys puuttuu. Pihlin käsissä tästä oltaisiin saatu jännittävämpi ja parempi, mutta Halaksen käsissä tästä ei tullut erityisen mainittava kertomus.
Unohtumattomat tanssiaiset
A: 7/10
Lyhyt ja paikallaan junkkaava, eikä edes erityisen hauskakaan.
Yllättävä ystävä
A: 7/10
Tarina olisi varmasti saanut vähintää 7½ tai jopa 8, jos loppuratkaisu olisi ollut vähän erilainen. Sisällysluettelon kuva paljasti jo, kuka tämä yllättävä ystävä on. Sittemmin tarinassa ei ollut mitään, mitä erityisesti olisi odottanut. No okei, juoni kulki sutjakkaasti eteenpäin ja ideakin oli uudehko, mutta...
Liian innokas ihailija
A: 8/10
Vallan hyvä Taikaviitta -tarina. Taikaviitta joutui pulaan ja tarinan ahdistuneisuus Taikaviittaa kohtaan oli jossain kohtaa ihan onnistunut. Ja hyvä, että ihailija oli joku tuttu, eikä uusi hahmo, jota ei kukaan edes tunne.
Lomarevanssi
A: 7½/10
Pennonen ei usein ole päähenkilönä, mutta ihan kelvollinen tarinasta tuli. Tämä ei tuntunut väkisinväännetyltä jutulta, johon Pennonen yritettiin väkisin liu'uttaa päähenkilöksi.
Pallosankari
A: 7½/10
Turhan tavallinen. Omaperäisyyttä oltaisiin kaivattu. Paha sanoa mitään huonoa tai hyvää.
Kadonneen lantin metsästäjät
A: 8/10
Tarina oli aika mainio. Pidin tästä. Scalan piirrosjälki tavallista siedettävämpää, vaikka ankkojen kielet ovatkin niin useasti esillä.
Ankkazucumin erhe
A: 8½/10
Vahva tarina. Sen omaperäisyys on jopa täydellistä ja tarina on mielenkiintoinenkin. Cavazzanon piirrokset ovat tunnelmalliset ja varsinkin loppu oli hyvä. Melko lyhyt tarina seikkailuksi - tai sitten aika vain humpsahti nopeasti tätä lukiessa.
Loppusanat
Yksi vähän parempi tarina, muttei yhtään huonoa. Ihan mukava taskari, varsinkin pari viimeistä tarinaa olivat hyviä. Alku oli vähän kankea, mutta taskarin toinen puolisko onnistunut.
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 33 -
13.08.2009 klo 15:34:37
Kaikki tiet vievät Ankkalinnaan (313)
Keskiarvo: 7,35
Veropulmia
Melko perus Augustus Ankka -tarina. Ei siis mielestäni Augustus -sarjojen eliittiä. Tarina on sujuva, siitä huokuu vanha -aika, sotavälineet ym. piirretty hienosti. Mutta en ehkä siltikään nostaisi tarinaa keskiverron yläpuolelle. 7½
Xamocin lahja
Jos edellinen ei ollut Marcon parhaimpia, niin ei tämä kyllä Castynkään parhaimpiin lukeudu. Kuitenkin lopun yllättävä juonenkäänne antaa tarinalle rutkasti lisäpisteitä. Mutta alun "tavallisuuden" takia en ehkä nostaisi tätäkään tarinaa keskiverron yläpuolelle. 7½
Arvoton aarre
Tässäkin tarinassa lopun käänne pelastaa tarinan pistesaldosta aika paljon. Muuten tämä oli kuin suoraan tavallisista perustarinoista. 7½
Lennokas liikeidea
Erittäin viihtyisä melko perus Kroisos vs. Roope, jota ennen toista lukemaa muistin paremmaksikin. Tämä jäi mieleen varmaankin samanlaisten alku- ja loppuruutujen takia. Siitä ehkä tämän tarinan muistinkin, sisällöstä en pahemmin sitten muistanutkaan. Mukava viihtyisä perustarina kuitenkin. 7½
Eläinystävät
Taikaviitta on tässä työssä ehkä turhankin naurettava. Sankari osaa kyllä hallita eläimiäkin ja tarina päättyy mukavan iloisesti. Sisältö kuitenkin oli yllätyksetön, joskin melko hauska. 7½
Yhdellä napin painalluksella
Itse en oikein ikinä lämpene Pelle -tarinoille. Riitta & Kuunon tälläiset "huippukeksintöuutus" iskevät puolestaan minuun erittäinkin hyvin. Tämä ei ollut hyvä. 6½
Kaskelotin salaisuus
Tarina on mukavan erilainen, lähtökohta ihan mielenkiintoinen, mutta kuitenkin tästäkin puuttui sitä jotain. Ei huono, muttei erityisen hyväkään. Ideasta olisi saanut paljon jännittävämmän tarinan. Kuitenkin loppu onnistui varsin hyvin. 8
Verraton varamies
Idea on jotenkin kulunut, mutta Aku & Roopena tälläistä en ole nähnyt. Yleisesti ne ovat Taikaviitta & Hansu tai Touho. No joka tapauksessa tarinassa oli potentiaalia, mutta en oikein pitänyt piirrosjäljestä ja vitsit olivat melko vähissä. Ihan kelvollinen kokonaisuus kuitenkin. 7½
Turhauttavaa turismia
Tarina on aivan liian pitkitetty. Yksisivuisena tämä olisi toiminut kelvollisesti, mutta nyt tämä oli huono. Vitsit laihoja, idea uusi, muttei järin hyvä. Ainoa hyvä asia tässä onkin uusi idea ja Milla -päähahmona. Kuitenkin huono. 6
Kulkureiden kuningas
Tarina on niin omaperäinen ja jotenkin ei-unenomainen, mutta jotenkin sinnepäin, joten tämä nousee väkisinkin keskivertojen suosta. Tarina on omalla tavallaan järjetön, mutta toisaalta on hauskaa seurata eri kulkurijengien tekemisiä. Kuningas -juttu oli hieman väkinäinen, mutta toisaalta omaperäinenkin. Miguelin piirrokset myös onnistuneet. Kuitenkaan tässä ei tapahtunut mitään odottamatonta ja tarina oli joissan kohdin sekava. 8
Loppusanat:
Taskari sisälsi monia erikoisia tarinoita, mutta petyin niistä muutamaan. Vaikka Rotan tarina olikin keskiverto, odotin vähintään kasipuolen tarinaa. Aika perustaskari. Yksi hieman parempi tarina ja pari kehnompaa. Loput kelvollista perustasoa. Ehkä kuitenkin tämä taskari on vuoden 06 huonoimmasta päästä, vaikka en olekaan muiden taskareiden tarinoita vielä arvioinut.
-Ja niitä kommenttejakin saa antaa;)-
Keskiarvo: 7,35
Veropulmia
Melko perus Augustus Ankka -tarina. Ei siis mielestäni Augustus -sarjojen eliittiä. Tarina on sujuva, siitä huokuu vanha -aika, sotavälineet ym. piirretty hienosti. Mutta en ehkä siltikään nostaisi tarinaa keskiverron yläpuolelle. 7½
Xamocin lahja
Jos edellinen ei ollut Marcon parhaimpia, niin ei tämä kyllä Castynkään parhaimpiin lukeudu. Kuitenkin lopun yllättävä juonenkäänne antaa tarinalle rutkasti lisäpisteitä. Mutta alun "tavallisuuden" takia en ehkä nostaisi tätäkään tarinaa keskiverron yläpuolelle. 7½
Arvoton aarre
Tässäkin tarinassa lopun käänne pelastaa tarinan pistesaldosta aika paljon. Muuten tämä oli kuin suoraan tavallisista perustarinoista. 7½
Lennokas liikeidea
Erittäin viihtyisä melko perus Kroisos vs. Roope, jota ennen toista lukemaa muistin paremmaksikin. Tämä jäi mieleen varmaankin samanlaisten alku- ja loppuruutujen takia. Siitä ehkä tämän tarinan muistinkin, sisällöstä en pahemmin sitten muistanutkaan. Mukava viihtyisä perustarina kuitenkin. 7½
Eläinystävät
Taikaviitta on tässä työssä ehkä turhankin naurettava. Sankari osaa kyllä hallita eläimiäkin ja tarina päättyy mukavan iloisesti. Sisältö kuitenkin oli yllätyksetön, joskin melko hauska. 7½
Yhdellä napin painalluksella
Itse en oikein ikinä lämpene Pelle -tarinoille. Riitta & Kuunon tälläiset "huippukeksintöuutus" iskevät puolestaan minuun erittäinkin hyvin. Tämä ei ollut hyvä. 6½
Kaskelotin salaisuus
Tarina on mukavan erilainen, lähtökohta ihan mielenkiintoinen, mutta kuitenkin tästäkin puuttui sitä jotain. Ei huono, muttei erityisen hyväkään. Ideasta olisi saanut paljon jännittävämmän tarinan. Kuitenkin loppu onnistui varsin hyvin. 8
Verraton varamies
Idea on jotenkin kulunut, mutta Aku & Roopena tälläistä en ole nähnyt. Yleisesti ne ovat Taikaviitta & Hansu tai Touho. No joka tapauksessa tarinassa oli potentiaalia, mutta en oikein pitänyt piirrosjäljestä ja vitsit olivat melko vähissä. Ihan kelvollinen kokonaisuus kuitenkin. 7½
Turhauttavaa turismia
Tarina on aivan liian pitkitetty. Yksisivuisena tämä olisi toiminut kelvollisesti, mutta nyt tämä oli huono. Vitsit laihoja, idea uusi, muttei järin hyvä. Ainoa hyvä asia tässä onkin uusi idea ja Milla -päähahmona. Kuitenkin huono. 6
Kulkureiden kuningas
Tarina on niin omaperäinen ja jotenkin ei-unenomainen, mutta jotenkin sinnepäin, joten tämä nousee väkisinkin keskivertojen suosta. Tarina on omalla tavallaan järjetön, mutta toisaalta on hauskaa seurata eri kulkurijengien tekemisiä. Kuningas -juttu oli hieman väkinäinen, mutta toisaalta omaperäinenkin. Miguelin piirrokset myös onnistuneet. Kuitenkaan tässä ei tapahtunut mitään odottamatonta ja tarina oli joissan kohdin sekava. 8
Loppusanat:
Taskari sisälsi monia erikoisia tarinoita, mutta petyin niistä muutamaan. Vaikka Rotan tarina olikin keskiverto, odotin vähintään kasipuolen tarinaa. Aika perustaskari. Yksi hieman parempi tarina ja pari kehnompaa. Loput kelvollista perustasoa. Ehkä kuitenkin tämä taskari on vuoden 06 huonoimmasta päästä, vaikka en olekaan muiden taskareiden tarinoita vielä arvioinut.
-Ja niitä kommenttejakin saa antaa;)-
akkaridekkari
Kreachin arvosteluja
Viesti 34 -
14.08.2009 klo 08:30:24
Lyhyitä, mukavasti tiivistettyjä arvosteluja. Mukava lukea mielipiteitäsi, jotka tosin eivät ole yleensä kovin poikkeavia omieni kanssa. :)
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 35 -
10.09.2009 klo 16:54:07
Kiitos. Näköjään viimeisimmässä arvostelussani (joka sekin oli vanha) oli vielä vanha arvostelu"mekanismi". Mutta eihän se itse arvosteluun mitään muuta, numeron paikka vain eri.
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 36 -
10.09.2009 klo 16:56:26
Siinäpä siinä. Kommentteja? :D
AATK 314: Likaista peliä
Keskiarvo: 7,68
Huippuvakoojat
A: 8/10
Ei ollut perinteikkäästä päästä, mutta toisaalta ei erityisemmin välähdyttänytkään. Paras kohtaus taisikin olla baarissa seikkailu. Tarinan jotenkin unohtaa helposti - en tiedä miksi. Etenkin se vihreä-armeija -juttu jäi minulta ainakin hieman epäselväksi. Kuitenkin tavallista parempi ehkäpä, muutama hauska kohtauskin oli.
Kepulikonsteilla kärkeen
A: 8/10
Vaikka Roope tässä tarinassa on todellakin sydämmetön, niin silti jokin tässä minua kiehtoo. Jotenkin tarinan erilaisuus ja varsinkin lopun hauskuus on erilaista, mitä yleensä. Mitään uutta ei tarinan edetessä tapahtunut, mutta nyt jo kolmannella lukukerralla se vasta todella alkaa junkkaamaan. Kuitenkin tässä on jotain.
Kadonneen kukan metsästäjät
A: 7½/10
Aivan täysin perinteinen Indiana -tarina. Kuitenkin Indianassa puree se, että sitä julkaistaan melko harvoin, niin tähän samaan juonikuvioon ei aivan heti kyllästy, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa tuntua puulta.
Huijari
A: 7½/10
Erittäin erikoinen tarina. Taskarin kansikuvan perusteella oletin jotain mystistä, mutta jotenkin koko tarina meni yli. Tarina on omalla tavallaan hyvä, mutta jotenkin vain jotain jäi uupumaan eikä tätä voi suoraan hyväksi tarinaksi sanoa. Tässä ei pahemmin ollut jännitystä, vaikka itselläni oli ainakin jonkinmoinen tila, jossa toivoin, että Aku uskottaisiin. Tietyllä tavalla tämä opetti kylläkin. Mutta sitten taas ei liiemmin innostanut. Jos "voisin", antaisin tarinalle selkeästi 7½ ja 8 välisen arvosanan.
Vieraanvaraisuutta
A: 6½/10
Kaikki tietävät tämän jo. Tarina on jopa ärsyttävä, kun muut Pelleä käyttävät noin reippaasti ja huolettomasti hyväksi. Tarina ei ollut aivan niin surkea, mitä sen idea oli.
Täydellinen sihteeri
A: 8/10
Tarinassa on paljon hyviä puolia ja melko uusi juoni-idea. Milla on useasti yrittänyt valepuvussa Roopen säiliöön, muttei kai koskaan tällöin menettänyt muistiaan? Joka tapauksessa tarina oli mielestäni uudentuntuinen ja ihan mukava.
Mysteeri suorassa lähetyksessä
A: 8/10
Akun työ on erittäin mielenkiintoinen ja hauska yksityiskohta tarinassa. Muutenkin tarinan asenne ja piirrokset ovat pirteitä ja se on onnistunut. Kuitenkin jotain toimintaa olisin enemmän tahtonut. Alun Rynkkä-Jynksin jälkeen tarinassa ei pahemmin tapahtunut sen enempää - aivan kuin olisi voinut hypätä viimeiselle sivulle. Kuitenkin hahmot olivat mukavan leppoisia ja tarina muutenkin hyvä.
Kuumaa kemiaa
A: 8/10
Pirteä Taikaviitta -tarina. Itse tarina on kuitenkin hieman sekavahko ja siitä on vaikea ottaa kiinni. Tarinassa ei ole paljoa rauhallisuutta ja kokoajan tapahtuu ja tapahtuu. Se on tietenkin hyvä juttu, mutta jokin pieni "levähdys"tauko olisi tarinassa ennen viimeistä lopputaistelua pitänyt olla. Kalkkunahahmoista miestäkään ei pahemmin esitelty ja tarinassa oli sittenkin ehkä liian paljon aineksia. Kuten Iines & Taikaviitta & Aku olisi sopinut vaikka Taikaviitta & Ireyonin kanssa, tai sitten jompikumpi noista suppeutettuna professori Kalkkunan salajuoneen. Jos jokin kolmesta olisi jätetty pois, tarina olisi varmasti parempi ja ansaitsisi sen puolipistettä, jonka tuosta pienestä sekavuudesta nappasin pois. Ei huono, Pihl on hyvä käsikirjoittaja ja Smet piirtää elävästi. Kuitenkin tämä on taskarin mielenkiintoisin tarina.
Loppusanat:
Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä. Monta hyvää tarinaa, mutta se yksi loistokkaampi tähti jäi puuttumaan. Viimeisestä Pihlin Taikaviitasta se olisi pienellä hiomisella kehkeytynyt.
AATK 314: Likaista peliä
Keskiarvo: 7,68
Huippuvakoojat
A: 8/10
Ei ollut perinteikkäästä päästä, mutta toisaalta ei erityisemmin välähdyttänytkään. Paras kohtaus taisikin olla baarissa seikkailu. Tarinan jotenkin unohtaa helposti - en tiedä miksi. Etenkin se vihreä-armeija -juttu jäi minulta ainakin hieman epäselväksi. Kuitenkin tavallista parempi ehkäpä, muutama hauska kohtauskin oli.
Kepulikonsteilla kärkeen
A: 8/10
Vaikka Roope tässä tarinassa on todellakin sydämmetön, niin silti jokin tässä minua kiehtoo. Jotenkin tarinan erilaisuus ja varsinkin lopun hauskuus on erilaista, mitä yleensä. Mitään uutta ei tarinan edetessä tapahtunut, mutta nyt jo kolmannella lukukerralla se vasta todella alkaa junkkaamaan. Kuitenkin tässä on jotain.
Kadonneen kukan metsästäjät
A: 7½/10
Aivan täysin perinteinen Indiana -tarina. Kuitenkin Indianassa puree se, että sitä julkaistaan melko harvoin, niin tähän samaan juonikuvioon ei aivan heti kyllästy, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa tuntua puulta.
Huijari
A: 7½/10
Erittäin erikoinen tarina. Taskarin kansikuvan perusteella oletin jotain mystistä, mutta jotenkin koko tarina meni yli. Tarina on omalla tavallaan hyvä, mutta jotenkin vain jotain jäi uupumaan eikä tätä voi suoraan hyväksi tarinaksi sanoa. Tässä ei pahemmin ollut jännitystä, vaikka itselläni oli ainakin jonkinmoinen tila, jossa toivoin, että Aku uskottaisiin. Tietyllä tavalla tämä opetti kylläkin. Mutta sitten taas ei liiemmin innostanut. Jos "voisin", antaisin tarinalle selkeästi 7½ ja 8 välisen arvosanan.
Vieraanvaraisuutta
A: 6½/10
Kaikki tietävät tämän jo. Tarina on jopa ärsyttävä, kun muut Pelleä käyttävät noin reippaasti ja huolettomasti hyväksi. Tarina ei ollut aivan niin surkea, mitä sen idea oli.
Täydellinen sihteeri
A: 8/10
Tarinassa on paljon hyviä puolia ja melko uusi juoni-idea. Milla on useasti yrittänyt valepuvussa Roopen säiliöön, muttei kai koskaan tällöin menettänyt muistiaan? Joka tapauksessa tarina oli mielestäni uudentuntuinen ja ihan mukava.
Mysteeri suorassa lähetyksessä
A: 8/10
Akun työ on erittäin mielenkiintoinen ja hauska yksityiskohta tarinassa. Muutenkin tarinan asenne ja piirrokset ovat pirteitä ja se on onnistunut. Kuitenkin jotain toimintaa olisin enemmän tahtonut. Alun Rynkkä-Jynksin jälkeen tarinassa ei pahemmin tapahtunut sen enempää - aivan kuin olisi voinut hypätä viimeiselle sivulle. Kuitenkin hahmot olivat mukavan leppoisia ja tarina muutenkin hyvä.
Kuumaa kemiaa
A: 8/10
Pirteä Taikaviitta -tarina. Itse tarina on kuitenkin hieman sekavahko ja siitä on vaikea ottaa kiinni. Tarinassa ei ole paljoa rauhallisuutta ja kokoajan tapahtuu ja tapahtuu. Se on tietenkin hyvä juttu, mutta jokin pieni "levähdys"tauko olisi tarinassa ennen viimeistä lopputaistelua pitänyt olla. Kalkkunahahmoista miestäkään ei pahemmin esitelty ja tarinassa oli sittenkin ehkä liian paljon aineksia. Kuten Iines & Taikaviitta & Aku olisi sopinut vaikka Taikaviitta & Ireyonin kanssa, tai sitten jompikumpi noista suppeutettuna professori Kalkkunan salajuoneen. Jos jokin kolmesta olisi jätetty pois, tarina olisi varmasti parempi ja ansaitsisi sen puolipistettä, jonka tuosta pienestä sekavuudesta nappasin pois. Ei huono, Pihl on hyvä käsikirjoittaja ja Smet piirtää elävästi. Kuitenkin tämä on taskarin mielenkiintoisin tarina.
Loppusanat:
Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä. Monta hyvää tarinaa, mutta se yksi loistokkaampi tähti jäi puuttumaan. Viimeisestä Pihlin Taikaviitasta se olisi pienellä hiomisella kehkeytynyt.
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 37 -
14.09.2009 klo 15:18:11
Olen nyt lukenut vuoden 2003 Aku Ankka -lehdet ja arvostellut ne. Vuoden keskiarvoksi paljastui 7,18 (vielä tarkistamaton, tarkista lähipäivinä vielä uudestaan).
Tilastoja vuodesta 2003:
Top 3 lehdet:
1. Nro 10 - 8,00
2. Nro 11 - 7,58
3. Nro 9 - 7,56
Top 3 tarinat:
1. Unelmoiden läpi elämän (9,50)
2. Vaarallinen keksintö (8,75)
3. Museotavaraa (8,50)
Tilastoja vuodesta 2003:
Top 3 lehdet:
1. Nro 10 - 8,00
2. Nro 11 - 7,58
3. Nro 9 - 7,56
Top 3 tarinat:
1. Unelmoiden läpi elämän (9,50)
2. Vaarallinen keksintö (8,75)
3. Museotavaraa (8,50)
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 38 -
14.09.2009 klo 17:44:03
Arvostelu kovakantisesta. Tämä piti aikanaan laittaa Ankkalinnakeblogiin, mutta Barksi olisi kaipaillut vähän erityyppistä arvostelua - jossa oltaisiin käsitelty itse Barksiakin paljon. Itselläni ei ollut aikaa tai intoa alkaa vääntämään sitten Barksista mitään typerää tekstiä, kuten "hän on esimerkiksi luonut Hannu Hanhen", vaan halusin vain tehdä arvostelun uusimmasta kovakantisesta. Tein sen. Laitan sen nyt tähän.
ANKALLISKIRJASTO 9 - SUURET SETELIT
Ankalliskirjaston yhdeksäs osa käsittelee rahaa. Tarinoiden keskeisin hahmo on lähes jokaisessa tarinassa Roope, joten luvassa on ainakin seikkailua.
Kirjan aloittaa monille tuttu ja klassikon omainen Roope-Karhukopla -sarja Ovela Roope-setä (Only a Poor Old Man). Tarinan kaava on jokseenkin tuttu, mutta se on silti häikäisevä ja hyvä Roope vastaan Karhukopla -tarina. Roope joutuu erittäin koville tällä kertaa, kun Karhukopla hyökkää niin lintujen kuin tykkienkin avulla. Kolmesta tämän kirjan Karhukoplatarinasta tämä on ehkä kuitenkin kehnoin, vaikka taattua Barks -laatua onkin.
Harvinaisia rahoja (The Trouble with Dimes) käsittelee lähinnä inflaatiota, eli kun jotain (tässä tapauksessa vanhoja kymmensenttisiä) on aluksi vähän, ne ovat arvokkaita, mutta jos yhtäkkiä kymmensenttisiä löytyy kasapäin, niiden arvo laskee.
Aku huijaa tällä kertaa Roopea, ja tämä on ehdottomasti yksi hyvistä Barksin 10-sivuisista. Tarina on helppo ymmärtää ja se on jokseenkin hauska, ja sen lukee mielellään uudelleen. Tämän kirjan ehkä paras tarina.
Kirjan kolmas yli yksisivuinen tarina on myöskin inflaatiohenkinen Onnellinen laakso (Tralla La). Kun eristyksissä olleeseen laaksoon, jossa ei ole ikinä ollut mitään arvokasta tai keräiltävää, tulee yksi pullonkorkki, se mullistaa koko laakson. Kaikki haluavat tuon kiiltävän esineen omakseen, ja koko laakson väki on yhtä kaaosta. Ja ketkähän ovat syypäitä? Tietysti ystävämmä ankat. He myös onnistuvat järjestämään todella kovan inflaation, kun koko laakso on täyttymässä pullonkorkkeihin, ja Ankat päättävät paeta. Tralla Lahan ei enää ikinä palattaisi. Vai palataanko?
Tarina on hieman nopeatempoinen ja vähän lyhyt, ja Tralla La'ta olisi voinut esitellä hieman enemmän. Nyt on vähän kiire. Joka tapauksessa kirjaan osuva valinta ja myös yksi kirjan parhaimmista tarinoista Onnellinen laakso joka tapauksessa on.
Roopella on toki myös muita vihollisia, kuin Karhukopla. Tälläinen vihollinen on Kulta-Into Pii. Barksin kolmesta Piitarinasta (Maailman toiseksi rikkain ankka, Kova ottelu, Äfäärisafari) tässä kirjassa mukana oleva Maailman toiseksi rikkain ankka (The Second-Richest Duck) on ehkä paras. Tässä kirjassa myös mukana oleva Kova ottelu (The Money Champ) taas ehkäpä kehnoin.
Molemmat tarinat ovat perusideoiltaan samanlaisia. Kilpaillaan ja huijataan. Kovassa ottelussa tosin Roope ei ole kepulikonsteilla liikenteessa, mutta Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa myös Roope yrittää petkuttaa Piitä. Molemmat tarinat kuitenkin päättyvät samalla tavalla (oli kyse sitten narukerien pyörityksestä kuin rahakasojen mittaamisesta), Roope vie voiton aivan Piin nenän edestä, muutaman kolikon tai senttimetrin turvin. Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa viehätti lähinnä Afrikan ympäristö ja loistava huumori. Kovassa ottelussa oltiin tutussa Ankkalinnassa ja vitsit eivät olleet niin hyviä. Mutta molemmat tarinat ansaitsevat paikkansa tässä kirjassa, ehdottomasti.
Kahdesta viimeisestä Kopla tarinasta parempaa ei voi valita. Niin Rahalähde (The Money Well) kuin Karhukoplan kavalat konnat (House of Haunts) ovat loistokkaita Karhukopla -tarinoita, vaikka vähän erilaisia ovatkin. Ensimmäiseksi mainittu tarina Rahalähde on ehkä vähän peruslaisempi kopla-tarina, kuin toiseksi mainittu. Karhukoplan kavalat konnat on ehkä vähän ahdistava mielisempi ja hieman jännittävämpi, mutta molemmat oikein hyviä sarjakuvia.
Kirjan kokonaisuus yksisivuisineen on loistava, vaikkei ehkä ihan paras Ankalliskirjaston osa olekaan. Rahaa käsitellä jokaisessa tarinassa vähän eritavalla, mutta silti tarinat voitaisiin lajitella kolmeen ryhmään: Ovela Roope-setä, Rahalähde ja Karhukoplan kavalat konnat edustavat kirjassa Karhukoplan osuutta, kun taas inflaatioon keskittyviä tarinoita ovat Harvinaisia rahoja ja Onnellinen laakso (vaikkei kyseisessä tarinassa rahasta perjaatteessa olekaan kyse). Kolmas ryhmä kertoo taas pohattojen taistosta, johon kuuluu siis Roope vastaan Pii tarinat Maailman toiseksi rikkain ankka ja Kova ottelu.
Suosikkiryhmäkseni voisin valita tuon keskimmäisen, jonka molemmat tarinat ovat oikein loistavia. Piitarinat tulisivat ehkä seuraavana ja Karhukoplat perässä. Melko selkeä suosikkikaksikkoni tästä kirjasta on Harvinaisia rahoja ja Maailman toiseksi rikkain ankka.
_______
Toivoisin nyt pitkästä aikaa vähän kommenttia, kun erityyppinenkin arvostelu tuli. Toivottavasti piditte!
ANKALLISKIRJASTO 9 - SUURET SETELIT
Ankalliskirjaston yhdeksäs osa käsittelee rahaa. Tarinoiden keskeisin hahmo on lähes jokaisessa tarinassa Roope, joten luvassa on ainakin seikkailua.
Kirjan aloittaa monille tuttu ja klassikon omainen Roope-Karhukopla -sarja Ovela Roope-setä (Only a Poor Old Man). Tarinan kaava on jokseenkin tuttu, mutta se on silti häikäisevä ja hyvä Roope vastaan Karhukopla -tarina. Roope joutuu erittäin koville tällä kertaa, kun Karhukopla hyökkää niin lintujen kuin tykkienkin avulla. Kolmesta tämän kirjan Karhukoplatarinasta tämä on ehkä kuitenkin kehnoin, vaikka taattua Barks -laatua onkin.
Harvinaisia rahoja (The Trouble with Dimes) käsittelee lähinnä inflaatiota, eli kun jotain (tässä tapauksessa vanhoja kymmensenttisiä) on aluksi vähän, ne ovat arvokkaita, mutta jos yhtäkkiä kymmensenttisiä löytyy kasapäin, niiden arvo laskee.
Aku huijaa tällä kertaa Roopea, ja tämä on ehdottomasti yksi hyvistä Barksin 10-sivuisista. Tarina on helppo ymmärtää ja se on jokseenkin hauska, ja sen lukee mielellään uudelleen. Tämän kirjan ehkä paras tarina.
Kirjan kolmas yli yksisivuinen tarina on myöskin inflaatiohenkinen Onnellinen laakso (Tralla La). Kun eristyksissä olleeseen laaksoon, jossa ei ole ikinä ollut mitään arvokasta tai keräiltävää, tulee yksi pullonkorkki, se mullistaa koko laakson. Kaikki haluavat tuon kiiltävän esineen omakseen, ja koko laakson väki on yhtä kaaosta. Ja ketkähän ovat syypäitä? Tietysti ystävämmä ankat. He myös onnistuvat järjestämään todella kovan inflaation, kun koko laakso on täyttymässä pullonkorkkeihin, ja Ankat päättävät paeta. Tralla Lahan ei enää ikinä palattaisi. Vai palataanko?
Tarina on hieman nopeatempoinen ja vähän lyhyt, ja Tralla La'ta olisi voinut esitellä hieman enemmän. Nyt on vähän kiire. Joka tapauksessa kirjaan osuva valinta ja myös yksi kirjan parhaimmista tarinoista Onnellinen laakso joka tapauksessa on.
Roopella on toki myös muita vihollisia, kuin Karhukopla. Tälläinen vihollinen on Kulta-Into Pii. Barksin kolmesta Piitarinasta (Maailman toiseksi rikkain ankka, Kova ottelu, Äfäärisafari) tässä kirjassa mukana oleva Maailman toiseksi rikkain ankka (The Second-Richest Duck) on ehkä paras. Tässä kirjassa myös mukana oleva Kova ottelu (The Money Champ) taas ehkäpä kehnoin.
Molemmat tarinat ovat perusideoiltaan samanlaisia. Kilpaillaan ja huijataan. Kovassa ottelussa tosin Roope ei ole kepulikonsteilla liikenteessa, mutta Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa myös Roope yrittää petkuttaa Piitä. Molemmat tarinat kuitenkin päättyvät samalla tavalla (oli kyse sitten narukerien pyörityksestä kuin rahakasojen mittaamisesta), Roope vie voiton aivan Piin nenän edestä, muutaman kolikon tai senttimetrin turvin. Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa viehätti lähinnä Afrikan ympäristö ja loistava huumori. Kovassa ottelussa oltiin tutussa Ankkalinnassa ja vitsit eivät olleet niin hyviä. Mutta molemmat tarinat ansaitsevat paikkansa tässä kirjassa, ehdottomasti.
Kahdesta viimeisestä Kopla tarinasta parempaa ei voi valita. Niin Rahalähde (The Money Well) kuin Karhukoplan kavalat konnat (House of Haunts) ovat loistokkaita Karhukopla -tarinoita, vaikka vähän erilaisia ovatkin. Ensimmäiseksi mainittu tarina Rahalähde on ehkä vähän peruslaisempi kopla-tarina, kuin toiseksi mainittu. Karhukoplan kavalat konnat on ehkä vähän ahdistava mielisempi ja hieman jännittävämpi, mutta molemmat oikein hyviä sarjakuvia.
Kirjan kokonaisuus yksisivuisineen on loistava, vaikkei ehkä ihan paras Ankalliskirjaston osa olekaan. Rahaa käsitellä jokaisessa tarinassa vähän eritavalla, mutta silti tarinat voitaisiin lajitella kolmeen ryhmään: Ovela Roope-setä, Rahalähde ja Karhukoplan kavalat konnat edustavat kirjassa Karhukoplan osuutta, kun taas inflaatioon keskittyviä tarinoita ovat Harvinaisia rahoja ja Onnellinen laakso (vaikkei kyseisessä tarinassa rahasta perjaatteessa olekaan kyse). Kolmas ryhmä kertoo taas pohattojen taistosta, johon kuuluu siis Roope vastaan Pii tarinat Maailman toiseksi rikkain ankka ja Kova ottelu.
Suosikkiryhmäkseni voisin valita tuon keskimmäisen, jonka molemmat tarinat ovat oikein loistavia. Piitarinat tulisivat ehkä seuraavana ja Karhukoplat perässä. Melko selkeä suosikkikaksikkoni tästä kirjasta on Harvinaisia rahoja ja Maailman toiseksi rikkain ankka.
_______
Toivoisin nyt pitkästä aikaa vähän kommenttia, kun erityyppinenkin arvostelu tuli. Toivottavasti piditte!
akkaridekkari
Kreachin arvosteluja
Viesti 39 -
16.09.2009 klo 18:00:35
Erittäin hyvä arvostelu, joka sopisi mukavasti vaikkapa johonkin aikakauslehteen kriitikon arvosteluksi. Mukava myös nähdä vaihteeksi vähän erilaista arviointia.
Arvostelemasi kirja itsessään ei ollut mitenkään erikoinen - useasti julkaistuja kertomuksia ilman mahtavaa ykkösjuttua. Siltikin olit saanut oikein napakan paketin hyviä ja huonoja puolia.
Myös tilastojasi on muuten kiva tarkkailla. :)
Arvostelemasi kirja itsessään ei ollut mitenkään erikoinen - useasti julkaistuja kertomuksia ilman mahtavaa ykkösjuttua. Siltikin olit saanut oikein napakan paketin hyviä ja huonoja puolia.
Myös tilastojasi on muuten kiva tarkkailla. :)
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 40 -
17.09.2009 klo 17:20:34
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariErittäin hyvä arvostelu, joka sopisi mukavasti vaikkapa johonkin aikakauslehteen kriitikon arvosteluksi. Mukava myös nähdä vaihteeksi vähän erilaista arviointia.
Arvostelemasi kirja itsessään ei ollut mitenkään erikoinen - useasti julkaistuja kertomuksia ilman mahtavaa ykkösjuttua. Siltikin olit saanut oikein napakan paketin hyviä ja huonoja puolia.
Myös tilastojasi on muuten kiva tarkkailla. :)
Kiitoss! Erittäin hauskaa saada myös kommenttia =)
Tilastoja riittää kyllä, mutten jaksa listata niitä :D
Seuraavaksi tulee varmankin arvio taskareista 355, 356 sekä 357...
Arvostelemasi kirja itsessään ei ollut mitenkään erikoinen - useasti julkaistuja kertomuksia ilman mahtavaa ykkösjuttua. Siltikin olit saanut oikein napakan paketin hyviä ja huonoja puolia.
Myös tilastojasi on muuten kiva tarkkailla. :)
Kiitoss! Erittäin hauskaa saada myös kommenttia =)
Tilastoja riittää kyllä, mutten jaksa listata niitä :D
Seuraavaksi tulee varmankin arvio taskareista 355, 356 sekä 357...
Kreach
Kreachin arvosteluja
Viesti 41 -
07.07.2010 klo 18:05:23
Pitkästä aikaa arvio, nyt taskarista 366
Kaikki pelissä (366)
Ka: 7,94.
Stadionin sankarit
Kuten odotettiinkin futistarinaa, en olisi uskonut sitä näin kliseiseksi. Ei ole mitään uutta, että huippupelaajan maskotti varastetaan ja siten huippupelaaja menettää kykynsä pelata tai kuten tässä tapauksessa häntä kiristetään olla pelaamatta. Tarinan parhaat palat ovatkin vain jalkapallo ja viittaukset MM-kisoihin. Ja Cavazzanon piirrokset. Muuten tarina on aika yllätyksetön ja ponneton. 7½
Basiliskin katse
Ei ihan Castyn parhaimpia sarjoja, mutta silti mainio dekkari. Jännitys ei ollut aivan huipussaan ja syylliset melko hyvin pääteltävissä, vaikka lopun selitykset olivatkin mukavaa kuunneltavaa. 8½
Syvyyksien saalistajat, osa 2
Ykkösosaa en tästä Tuplanollasta lukenut, mutta Jori J:n petos tuntui aika yllättävältä. Luku oli hyvin hidastempoinen, joka onkin yksi seikka mikä erottaa Tuplanollan muista sarjoista. Toiminta oli aika vähissä ja vastapuolen pelurit menivät liian helposti Tuplanollan halpaan. Mutta mainio ja omalaatuinen tarina/osa kuitenkin. 8
Elokuvataivaan tähdet
Kerrankin loppu yllätti minut! Sarja oli alkuun yksitoikkoinen ja peruslaatuinen, mutta kerrankin en odottanut, että Musta Pekka olisi tarinassa mukana ja syyllinen! Tarinan loppu pelasti sen, muuten huumori ja sekoilu ei ollut ihan parasta Kaasi&Mursketta, mutta mukiinmenevää siltikin. 7½
10 000 käytettyä golfpalloa
Taskarin ainoa vähän alaspäin valunut tarina, jonka kaava on niin tuttu, että itkettää. Idea Akun työstä keräilemässä golfpalloja on hauska, mutta tarinan juonirakennne kaavamainen. Hieman myös sekava tarina osaltaan. 7
Viides miljoonani
Tarina on mainio, vaikka omasta mielestäni Roopen kirjaimista ei muodostu tuota lausetta, se varmaan toimi italiassa paremmin. Miljoona-sarjan keskikastia, ei yllä sille elokuva&popcorni sarjalle eikä aivan futisstadioni sarjallekaan, mutta on silti keskikastitarinoiden yläpuolella. Huononäköinen Urpo oli hyvä hahmo. 8
Kuntoviikko
Yllätyksetön Taikaviitta -sarja, mutta toisaalta ei mikään huonokaan. Idea on tuorehko, mutta toteutus olisi voinut olla salaperäisempi ja jännittävämpikin, kuin että Aku pääsee Karhukoplan sukulaisen valmennukseen. 7½
Mestaripelaajat
Unohtumaton sarja, joka polkee omalla tasollaan ja on Fauston tämän taskarin kolmesta tarinasta se, joka nousee kaiken yläpuolelle. Tarina on hulvaton ja siinä on monia loistavan hauskoja repliikkejä ja kohtauksia. Niitä voisi luetella tänne kymmenkunta. Aku ja Touho ovat ihan halvatun hauskia. Suurpään taktiikat (esim. 90 pelaajaa, 11 minuuttia) ovat loistavia. Kaiken kukkuran lisäksi, tarina on jännitäväkin. Se on nykyaikaa (konsolipelit) ja futareiden nimet pisti hymyilyttämään. Voisin suoraa sanoa, että ehkä, ehkä paras koskaan lukemani Ankka-tarina kokonaisuus. Hahmot toimivat loistavasti, tarina on jouheva. Seikkailutarinat ovat genre itsekseen, niihin on vaikea tätä verrata, mutta tämä on kyllä loistava sarja. 9½
Loppusanat:
Yksi parhaista lukemistani taskarikokonaisuuksista. Keskiarvo melkein 8, joka olisi loistava. Hieman taskarin kaarta verottaa se, että peräti kolme tarinaa on samalta käsikirjoittajalta.
Kaikki pelissä (366)
Ka: 7,94.
Stadionin sankarit
Kuten odotettiinkin futistarinaa, en olisi uskonut sitä näin kliseiseksi. Ei ole mitään uutta, että huippupelaajan maskotti varastetaan ja siten huippupelaaja menettää kykynsä pelata tai kuten tässä tapauksessa häntä kiristetään olla pelaamatta. Tarinan parhaat palat ovatkin vain jalkapallo ja viittaukset MM-kisoihin. Ja Cavazzanon piirrokset. Muuten tarina on aika yllätyksetön ja ponneton. 7½
Basiliskin katse
Ei ihan Castyn parhaimpia sarjoja, mutta silti mainio dekkari. Jännitys ei ollut aivan huipussaan ja syylliset melko hyvin pääteltävissä, vaikka lopun selitykset olivatkin mukavaa kuunneltavaa. 8½
Syvyyksien saalistajat, osa 2
Ykkösosaa en tästä Tuplanollasta lukenut, mutta Jori J:n petos tuntui aika yllättävältä. Luku oli hyvin hidastempoinen, joka onkin yksi seikka mikä erottaa Tuplanollan muista sarjoista. Toiminta oli aika vähissä ja vastapuolen pelurit menivät liian helposti Tuplanollan halpaan. Mutta mainio ja omalaatuinen tarina/osa kuitenkin. 8
Elokuvataivaan tähdet
Kerrankin loppu yllätti minut! Sarja oli alkuun yksitoikkoinen ja peruslaatuinen, mutta kerrankin en odottanut, että Musta Pekka olisi tarinassa mukana ja syyllinen! Tarinan loppu pelasti sen, muuten huumori ja sekoilu ei ollut ihan parasta Kaasi&Mursketta, mutta mukiinmenevää siltikin. 7½
10 000 käytettyä golfpalloa
Taskarin ainoa vähän alaspäin valunut tarina, jonka kaava on niin tuttu, että itkettää. Idea Akun työstä keräilemässä golfpalloja on hauska, mutta tarinan juonirakennne kaavamainen. Hieman myös sekava tarina osaltaan. 7
Viides miljoonani
Tarina on mainio, vaikka omasta mielestäni Roopen kirjaimista ei muodostu tuota lausetta, se varmaan toimi italiassa paremmin. Miljoona-sarjan keskikastia, ei yllä sille elokuva&popcorni sarjalle eikä aivan futisstadioni sarjallekaan, mutta on silti keskikastitarinoiden yläpuolella. Huononäköinen Urpo oli hyvä hahmo. 8
Kuntoviikko
Yllätyksetön Taikaviitta -sarja, mutta toisaalta ei mikään huonokaan. Idea on tuorehko, mutta toteutus olisi voinut olla salaperäisempi ja jännittävämpikin, kuin että Aku pääsee Karhukoplan sukulaisen valmennukseen. 7½
Mestaripelaajat
Unohtumaton sarja, joka polkee omalla tasollaan ja on Fauston tämän taskarin kolmesta tarinasta se, joka nousee kaiken yläpuolelle. Tarina on hulvaton ja siinä on monia loistavan hauskoja repliikkejä ja kohtauksia. Niitä voisi luetella tänne kymmenkunta. Aku ja Touho ovat ihan halvatun hauskia. Suurpään taktiikat (esim. 90 pelaajaa, 11 minuuttia) ovat loistavia. Kaiken kukkuran lisäksi, tarina on jännitäväkin. Se on nykyaikaa (konsolipelit) ja futareiden nimet pisti hymyilyttämään. Voisin suoraa sanoa, että ehkä, ehkä paras koskaan lukemani Ankka-tarina kokonaisuus. Hahmot toimivat loistavasti, tarina on jouheva. Seikkailutarinat ovat genre itsekseen, niihin on vaikea tätä verrata, mutta tämä on kyllä loistava sarja. 9½
Loppusanat:
Yksi parhaista lukemistani taskarikokonaisuuksista. Keskiarvo melkein 8, joka olisi loistava. Hieman taskarin kaarta verottaa se, että peräti kolme tarinaa on samalta käsikirjoittajalta.
Aku Vankka
Kreachin arvosteluja
Viesti 42 -
08.07.2010 klo 09:19:25
Mainio lyhyt ja tiivistetty arvostelu. Olen itse samaa mieltä kanssasi siitä, että tässä on selkeästi kyseessä huipputaskari, kenties yksi parhaimmista. Voin kuitenkin sanoa, että parempiakin on, mutta tämä antaa kovan vastuksen ja päihittää selkeästi esimerkiksi jokaisen viimeisen parin vuoden aikana julkaistun taskarin. Tässä omat arvosanani tämän taskarin tarinoille, koska en ehdi tästä varsinaista arvostelua tekemään, kun on 07-arvostelut kesken (329 on tulossa)
Tupu, Hupu ja Lupu: Stadionin sankarit - 7+ (7,25)
Mikki Hiiri: Basiliskin katse - 9- (8,75)
Tuplanolla: Syvyyksien saalistajat, osa 2 - 9- (8,75)
Kaasi: Elokuvataivaan tähdet - 7½ (7,50)
Aku Ankka: 10 000 käytettyä golfpalloa - 7+ (7,25)
Roope-setä: Viides miljoonani - 8- (7,75)
Taikaviitta: Kuntoviikko - 7+ (7,25)
Aku ja Touho: Mestaripelaajat - 9+ (9,25)
Keskiarvo: 7,96
Tuo on kyllä huikea luku, se on myönnettävä. Castyn tarina on loistava, Tuplanolla hiukan heikompi kuin se ensimmäinen neliosainen tarina, mutta loistava silti ja Mestaripelaajat kuten Kreach sanoi, unohtumaton, erinomainen ja hulvattoman hauska. En uskonut, että nykytaskareista löytyisi enää tällaisia helmiä.
Tupu, Hupu ja Lupu: Stadionin sankarit - 7+ (7,25)
Mikki Hiiri: Basiliskin katse - 9- (8,75)
Tuplanolla: Syvyyksien saalistajat, osa 2 - 9- (8,75)
Kaasi: Elokuvataivaan tähdet - 7½ (7,50)
Aku Ankka: 10 000 käytettyä golfpalloa - 7+ (7,25)
Roope-setä: Viides miljoonani - 8- (7,75)
Taikaviitta: Kuntoviikko - 7+ (7,25)
Aku ja Touho: Mestaripelaajat - 9+ (9,25)
Keskiarvo: 7,96
Tuo on kyllä huikea luku, se on myönnettävä. Castyn tarina on loistava, Tuplanolla hiukan heikompi kuin se ensimmäinen neliosainen tarina, mutta loistava silti ja Mestaripelaajat kuten Kreach sanoi, unohtumaton, erinomainen ja hulvattoman hauska. En uskonut, että nykytaskareista löytyisi enää tällaisia helmiä.
mtvester
Kreachin arvosteluja
Viesti 43 -
21.07.2010 klo 22:19:54
Laitanpa minäkin arvostelua kehiin:
Tupu, Hupu ja Lupu: Stadionin sankarit - 7,75
Mikki Hiiri: Basiliskin katse - 8,75
Tuplanolla: Syvyyksien saalistajat, osa 2 - 9,00
Kaasi: Elokuvataivaan tähdet - 7,75
Aku Ankka: 10 000 käytettyä golfpalloa - 7,50
Roope-setä: Viides miljoonani - 7,00
Taikaviitta: Kuntoviikko - 7,50
Aku ja Touho: Mestaripelaajat - 9,25
Keskiarvo: 8,06
Ehdottomasti vuoden tähän mennessä paras taskarikokonaisuus. Edellinen taskari oli hyvä, mutta tuplaan mahtuu liian monta keskinkertaista tarinaa. :)
Tupu, Hupu ja Lupu: Stadionin sankarit - 7,75
Mikki Hiiri: Basiliskin katse - 8,75
Tuplanolla: Syvyyksien saalistajat, osa 2 - 9,00
Kaasi: Elokuvataivaan tähdet - 7,75
Aku Ankka: 10 000 käytettyä golfpalloa - 7,50
Roope-setä: Viides miljoonani - 7,00
Taikaviitta: Kuntoviikko - 7,50
Aku ja Touho: Mestaripelaajat - 9,25
Keskiarvo: 8,06
Ehdottomasti vuoden tähän mennessä paras taskarikokonaisuus. Edellinen taskari oli hyvä, mutta tuplaan mahtuu liian monta keskinkertaista tarinaa. :)