Keskustelujen arkisto

Tähän väliin yksi vanhempi arvosteluni. Taso ei siis välttämättä ole niin hyvä kuin uudemmissa arvosteluissani.

Ihan tavallinen sankari (332)

Keskiarvo: 7,61

Rantavahti
A: 7½/10
Tarina on jokseenkin omalaatuinen, mutta ah, kuinka monta kertaa Aku on nähty rantavahtina? Tarinassa ei oltu saatu paljoa mitään uutta, mutta ryhdikäs ja Andersenin piirroksilla terästettynä ihan kelpo lukemista.

Olematon laakso
A: 7½/10
Tarina on jokseenkin mielenkiintoinen, mutta kunnollinen jännitys puuttuu. Pihlin käsissä tästä oltaisiin saatu jännittävämpi ja parempi, mutta Halaksen käsissä tästä ei tullut erityisen mainittava kertomus.

Unohtumattomat tanssiaiset
A: 7/10
Lyhyt ja paikallaan junkkaava, eikä edes erityisen hauskakaan.

Yllättävä ystävä
A: 7/10
Tarina olisi varmasti saanut vähintää 7½ tai jopa 8, jos loppuratkaisu olisi ollut vähän erilainen. Sisällysluettelon kuva paljasti jo, kuka tämä yllättävä ystävä on. Sittemmin tarinassa ei ollut mitään, mitä erityisesti olisi odottanut. No okei, juoni kulki sutjakkaasti eteenpäin ja ideakin oli uudehko, mutta...

Liian innokas ihailija
A: 8/10
Vallan hyvä Taikaviitta -tarina. Taikaviitta joutui pulaan ja tarinan ahdistuneisuus Taikaviittaa kohtaan oli jossain kohtaa ihan onnistunut. Ja hyvä, että ihailija oli joku tuttu, eikä uusi hahmo, jota ei kukaan edes tunne.

Lomarevanssi
A: 7½/10
Pennonen ei usein ole päähenkilönä, mutta ihan kelvollinen tarinasta tuli. Tämä ei tuntunut väkisinväännetyltä jutulta, johon Pennonen yritettiin väkisin liu'uttaa päähenkilöksi.

Pallosankari
A: 7½/10
Turhan tavallinen. Omaperäisyyttä oltaisiin kaivattu. Paha sanoa mitään huonoa tai hyvää.

Kadonneen lantin metsästäjät
A: 8/10
Tarina oli aika mainio. Pidin tästä. Scalan piirrosjälki tavallista siedettävämpää, vaikka ankkojen kielet ovatkin niin useasti esillä.

Ankkazucumin erhe
A: 8½/10
Vahva tarina. Sen omaperäisyys on jopa täydellistä ja tarina on mielenkiintoinenkin. Cavazzanon piirrokset ovat tunnelmalliset ja varsinkin loppu oli hyvä. Melko lyhyt tarina seikkailuksi - tai sitten aika vain humpsahti nopeasti tätä lukiessa.

Loppusanat
Yksi vähän parempi tarina, muttei yhtään huonoa. Ihan mukava taskari, varsinkin pari viimeistä tarinaa olivat hyviä. Alku oli vähän kankea, mutta taskarin toinen puolisko onnistunut.

Lyhyitä, mukavasti tiivistettyjä arvosteluja. Mukava lukea mielipiteitäsi, jotka tosin eivät ole yleensä kovin poikkeavia omieni kanssa. :)

Siinäpä siinä. Kommentteja? :D

AATK 314: Likaista peliä

Keskiarvo: 7,68

Huippuvakoojat
A: 8/10
Ei ollut perinteikkäästä päästä, mutta toisaalta ei erityisemmin välähdyttänytkään. Paras kohtaus taisikin olla baarissa seikkailu. Tarinan jotenkin unohtaa helposti - en tiedä miksi. Etenkin se vihreä-armeija -juttu jäi minulta ainakin hieman epäselväksi. Kuitenkin tavallista parempi ehkäpä, muutama hauska kohtauskin oli.

Kepulikonsteilla kärkeen
A: 8/10
Vaikka Roope tässä tarinassa on todellakin sydämmetön, niin silti jokin tässä minua kiehtoo. Jotenkin tarinan erilaisuus ja varsinkin lopun hauskuus on erilaista, mitä yleensä. Mitään uutta ei tarinan edetessä tapahtunut, mutta nyt jo kolmannella lukukerralla se vasta todella alkaa junkkaamaan. Kuitenkin tässä on jotain.

Kadonneen kukan metsästäjät
A: 7½/10
Aivan täysin perinteinen Indiana -tarina. Kuitenkin Indianassa puree se, että sitä julkaistaan melko harvoin, niin tähän samaan juonikuvioon ei aivan heti kyllästy, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa tuntua puulta.

Huijari
A: 7½/10
Erittäin erikoinen tarina. Taskarin kansikuvan perusteella oletin jotain mystistä, mutta jotenkin koko tarina meni yli. Tarina on omalla tavallaan hyvä, mutta jotenkin vain jotain jäi uupumaan eikä tätä voi suoraan hyväksi tarinaksi sanoa. Tässä ei pahemmin ollut jännitystä, vaikka itselläni oli ainakin jonkinmoinen tila, jossa toivoin, että Aku uskottaisiin. Tietyllä tavalla tämä opetti kylläkin. Mutta sitten taas ei liiemmin innostanut. Jos "voisin", antaisin tarinalle selkeästi 7½ ja 8 välisen arvosanan.

Vieraanvaraisuutta
A: 6½/10
Kaikki tietävät tämän jo. Tarina on jopa ärsyttävä, kun muut Pelleä käyttävät noin reippaasti ja huolettomasti hyväksi. Tarina ei ollut aivan niin surkea, mitä sen idea oli.

Täydellinen sihteeri
A: 8/10
Tarinassa on paljon hyviä puolia ja melko uusi juoni-idea. Milla on useasti yrittänyt valepuvussa Roopen säiliöön, muttei kai koskaan tällöin menettänyt muistiaan? Joka tapauksessa tarina oli mielestäni uudentuntuinen ja ihan mukava.

Mysteeri suorassa lähetyksessä
A: 8/10
Akun työ on erittäin mielenkiintoinen ja hauska yksityiskohta tarinassa. Muutenkin tarinan asenne ja piirrokset ovat pirteitä ja se on onnistunut. Kuitenkin jotain toimintaa olisin enemmän tahtonut. Alun Rynkkä-Jynksin jälkeen tarinassa ei pahemmin tapahtunut sen enempää - aivan kuin olisi voinut hypätä viimeiselle sivulle. Kuitenkin hahmot olivat mukavan leppoisia ja tarina muutenkin hyvä.

Kuumaa kemiaa
A: 8/10
Pirteä Taikaviitta -tarina. Itse tarina on kuitenkin hieman sekavahko ja siitä on vaikea ottaa kiinni. Tarinassa ei ole paljoa rauhallisuutta ja kokoajan tapahtuu ja tapahtuu. Se on tietenkin hyvä juttu, mutta jokin pieni "levähdys"tauko olisi tarinassa ennen viimeistä lopputaistelua pitänyt olla. Kalkkunahahmoista miestäkään ei pahemmin esitelty ja tarinassa oli sittenkin ehkä liian paljon aineksia. Kuten Iines & Taikaviitta & Aku olisi sopinut vaikka Taikaviitta & Ireyonin kanssa, tai sitten jompikumpi noista suppeutettuna professori Kalkkunan salajuoneen. Jos jokin kolmesta olisi jätetty pois, tarina olisi varmasti parempi ja ansaitsisi sen puolipistettä, jonka tuosta pienestä sekavuudesta nappasin pois. Ei huono, Pihl on hyvä käsikirjoittaja ja Smet piirtää elävästi. Kuitenkin tämä on taskarin mielenkiintoisin tarina.

Loppusanat:
Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä. Monta hyvää tarinaa, mutta se yksi loistokkaampi tähti jäi puuttumaan. Viimeisestä Pihlin Taikaviitasta se olisi pienellä hiomisella kehkeytynyt.

Arvostelu kovakantisesta. Tämä piti aikanaan laittaa Ankkalinnakeblogiin, mutta Barksi olisi kaipaillut vähän erityyppistä arvostelua - jossa oltaisiin käsitelty itse Barksiakin paljon. Itselläni ei ollut aikaa tai intoa alkaa vääntämään sitten Barksista mitään typerää tekstiä, kuten "hän on esimerkiksi luonut Hannu Hanhen", vaan halusin vain tehdä arvostelun uusimmasta kovakantisesta. Tein sen. Laitan sen nyt tähän.

ANKALLISKIRJASTO 9 - SUURET SETELIT

Ankalliskirjaston yhdeksäs osa käsittelee rahaa. Tarinoiden keskeisin hahmo on lähes jokaisessa tarinassa Roope, joten luvassa on ainakin seikkailua.

Kirjan aloittaa monille tuttu ja klassikon omainen Roope-Karhukopla -sarja Ovela Roope-setä (Only a Poor Old Man). Tarinan kaava on jokseenkin tuttu, mutta se on silti häikäisevä ja hyvä Roope vastaan Karhukopla -tarina. Roope joutuu erittäin koville tällä kertaa, kun Karhukopla hyökkää niin lintujen kuin tykkienkin avulla. Kolmesta tämän kirjan Karhukoplatarinasta tämä on ehkä kuitenkin kehnoin, vaikka taattua Barks -laatua onkin.

Harvinaisia rahoja (The Trouble with Dimes) käsittelee lähinnä inflaatiota, eli kun jotain (tässä tapauksessa vanhoja kymmensenttisiä) on aluksi vähän, ne ovat arvokkaita, mutta jos yhtäkkiä kymmensenttisiä löytyy kasapäin, niiden arvo laskee.
Aku huijaa tällä kertaa Roopea, ja tämä on ehdottomasti yksi hyvistä Barksin 10-sivuisista. Tarina on helppo ymmärtää ja se on jokseenkin hauska, ja sen lukee mielellään uudelleen. Tämän kirjan ehkä paras tarina.

Kirjan kolmas yli yksisivuinen tarina on myöskin inflaatiohenkinen Onnellinen laakso (Tralla La). Kun eristyksissä olleeseen laaksoon, jossa ei ole ikinä ollut mitään arvokasta tai keräiltävää, tulee yksi pullonkorkki, se mullistaa koko laakson. Kaikki haluavat tuon kiiltävän esineen omakseen, ja koko laakson väki on yhtä kaaosta. Ja ketkähän ovat syypäitä? Tietysti ystävämmä ankat. He myös onnistuvat järjestämään todella kovan inflaation, kun koko laakso on täyttymässä pullonkorkkeihin, ja Ankat päättävät paeta. Tralla Lahan ei enää ikinä palattaisi. Vai palataanko?
Tarina on hieman nopeatempoinen ja vähän lyhyt, ja Tralla La'ta olisi voinut esitellä hieman enemmän. Nyt on vähän kiire. Joka tapauksessa kirjaan osuva valinta ja myös yksi kirjan parhaimmista tarinoista Onnellinen laakso joka tapauksessa on.

Roopella on toki myös muita vihollisia, kuin Karhukopla. Tälläinen vihollinen on Kulta-Into Pii. Barksin kolmesta Piitarinasta (Maailman toiseksi rikkain ankka, Kova ottelu, Äfäärisafari) tässä kirjassa mukana oleva Maailman toiseksi rikkain ankka (The Second-Richest Duck) on ehkä paras. Tässä kirjassa myös mukana oleva Kova ottelu (The Money Champ) taas ehkäpä kehnoin.
Molemmat tarinat ovat perusideoiltaan samanlaisia. Kilpaillaan ja huijataan. Kovassa ottelussa tosin Roope ei ole kepulikonsteilla liikenteessa, mutta Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa myös Roope yrittää petkuttaa Piitä. Molemmat tarinat kuitenkin päättyvät samalla tavalla (oli kyse sitten narukerien pyörityksestä kuin rahakasojen mittaamisesta), Roope vie voiton aivan Piin nenän edestä, muutaman kolikon tai senttimetrin turvin. Maailman toiseksi rikkaimmassa ankassa viehätti lähinnä Afrikan ympäristö ja loistava huumori. Kovassa ottelussa oltiin tutussa Ankkalinnassa ja vitsit eivät olleet niin hyviä. Mutta molemmat tarinat ansaitsevat paikkansa tässä kirjassa, ehdottomasti.

Kahdesta viimeisestä Kopla tarinasta parempaa ei voi valita. Niin Rahalähde (The Money Well) kuin Karhukoplan kavalat konnat (House of Haunts) ovat loistokkaita Karhukopla -tarinoita, vaikka vähän erilaisia ovatkin. Ensimmäiseksi mainittu tarina Rahalähde on ehkä vähän peruslaisempi kopla-tarina, kuin toiseksi mainittu. Karhukoplan kavalat konnat on ehkä vähän ahdistava mielisempi ja hieman jännittävämpi, mutta molemmat oikein hyviä sarjakuvia.

Kirjan kokonaisuus yksisivuisineen on loistava, vaikkei ehkä ihan paras Ankalliskirjaston osa olekaan. Rahaa käsitellä jokaisessa tarinassa vähän eritavalla, mutta silti tarinat voitaisiin lajitella kolmeen ryhmään: Ovela Roope-setä, Rahalähde ja Karhukoplan kavalat konnat edustavat kirjassa Karhukoplan osuutta, kun taas inflaatioon keskittyviä tarinoita ovat Harvinaisia rahoja ja Onnellinen laakso (vaikkei kyseisessä tarinassa rahasta perjaatteessa olekaan kyse). Kolmas ryhmä kertoo taas pohattojen taistosta, johon kuuluu siis Roope vastaan Pii tarinat Maailman toiseksi rikkain ankka ja Kova ottelu.
Suosikkiryhmäkseni voisin valita tuon keskimmäisen, jonka molemmat tarinat ovat oikein loistavia. Piitarinat tulisivat ehkä seuraavana ja Karhukoplat perässä. Melko selkeä suosikkikaksikkoni tästä kirjasta on Harvinaisia rahoja ja Maailman toiseksi rikkain ankka.

_______

Toivoisin nyt pitkästä aikaa vähän kommenttia, kun erityyppinenkin arvostelu tuli. Toivottavasti piditte!

Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariErittäin hyvä arvostelu, joka sopisi mukavasti vaikkapa johonkin aikakauslehteen kriitikon arvosteluksi. Mukava myös nähdä vaihteeksi vähän erilaista arviointia.
Arvostelemasi kirja itsessään ei ollut mitenkään erikoinen - useasti julkaistuja kertomuksia ilman mahtavaa ykkösjuttua. Siltikin olit saanut oikein napakan paketin hyviä ja huonoja puolia.

Myös tilastojasi on muuten kiva tarkkailla. :)
Kiitoss! Erittäin hauskaa saada myös kommenttia =)
Tilastoja riittää kyllä, mutten jaksa listata niitä :D

Seuraavaksi tulee varmankin arvio taskareista 355, 356 sekä 357...

Mainio lyhyt ja tiivistetty arvostelu. Olen itse samaa mieltä kanssasi siitä, että tässä on selkeästi kyseessä huipputaskari, kenties yksi parhaimmista. Voin kuitenkin sanoa, että parempiakin on, mutta tämä antaa kovan vastuksen ja päihittää selkeästi esimerkiksi jokaisen viimeisen parin vuoden aikana julkaistun taskarin. Tässä omat arvosanani tämän taskarin tarinoille, koska en ehdi tästä varsinaista arvostelua tekemään, kun on 07-arvostelut kesken (329 on tulossa)

Tupu, Hupu ja Lupu: Stadionin sankarit - 7+ (7,25)
Mikki Hiiri: Basiliskin katse - 9- (8,75)
Tuplanolla: Syvyyksien saalistajat, osa 2 - 9- (8,75)
Kaasi: Elokuvataivaan tähdet - 7½ (7,50)
Aku Ankka: 10 000 käytettyä golfpalloa - 7+ (7,25)
Roope-setä: Viides miljoonani - 8- (7,75)
Taikaviitta: Kuntoviikko - 7+ (7,25)
Aku ja Touho: Mestaripelaajat - 9+ (9,25)
Keskiarvo: 7,96

Tuo on kyllä huikea luku, se on myönnettävä. Castyn tarina on loistava, Tuplanolla hiukan heikompi kuin se ensimmäinen neliosainen tarina, mutta loistava silti ja Mestaripelaajat kuten Kreach sanoi, unohtumaton, erinomainen ja hulvattoman hauska. En uskonut, että nykytaskareista löytyisi enää tällaisia helmiä.