Keskustelujen arkisto

VUOSISADAN RAKKAUSTARINA (350)

Keskiarvo: 8,00

TARINAT

Vaalipeliä
A: 8/10
Tarina, jossa ahdinko on kuvattu osuvasti. Pääidea on vähän uusi, vähän tuttu, mutta siitä on saatu ihan hyvä tarina aikaiseksi. Oikein reipas "johtosarja".

Uskomaton ystävänpäivä
A: 7/10
Täysin tavallinen ja monta kertaa käytetty juoni-idea, johon on vain lisätty ystävänpäiväteema. Lukijalle tästä ei synny mitään erikoista iloa tai uutta, vaan sitä samaa jauhetaan koko tarinan ajan.

Kolmen kopla
A: 7½/10
Melko onnistunut Tupu, Hupu ja Lupu -tarina. Melko vauhdikas, mutta kärryillä pysyy. Ankanpojat vain ovat tässä tarinassa melkoisia idiootteja (eivät voi vain sopia, ketkä menevät kauppaan) ja tarina ei ole "aidon tuntuinen": Miten he voivatkaan saada aina samat tulokset jne. Toisaalta eihän tämä Ankkalinna mikään aito paikka olekaan.

Syvyyksien erakko
A: 8½/10
Melko perusidea (vedenalainen kansa tms), johon on kuitenkin saatu kerättyä ympärille hyviä aineksia ja hahmokavalkaadi: laulu, rapunen, Octavia, erakko, Virta, Musta-Pekka ja niin edelleen. Dekkaritarinaksi vähän löyhä, mutta toisaalta kaikki muut asiat ovat onnistuneet melko hyvin. Pidin varsinkin siitä laulusta, joka toi hieman jännitystä tarinaan. Piirrosjälki hienoa ja tarina muutenkin ihan hyvä.

Tuplanolla (osa 3)
A: 9½/10
Miten loistavaa, tälläistä kun olisi aivan joka taskukirjassa, niin nam! Tarina(sarja) on yksi loistokkaimpia tarinoita/tarinasarjoja, joita olen lukenut. Vielä yksi osa jäljellä...
Tämä osa on nyt ilmestyneistä paras. Salakameroilta, epäiltyjä ja vakoojia, parasta agenttisarjaa! Hahmot alkavat vihdoin vähän selvetä, ja täytyy sanoa, että tämä osa jäi niin jännittävään kohtaan, että huhhuh. Kauno Koodin itsekin tiedän melko varmasti... Ellei ole tarkoituksella laitettu niitä hämäyksiä...

Saiturimestari
A: 7½/10
Hyvää henkeä hönkivä tarina, joka on kuitenkin vähän sekava ja vaikeasti ymmärrettävissä. Siis kyllä sen tajuaa, mutta siihen menee hetki. Hyvä perustarina, täytyy myöntää, että pidän Ferarriksen piirroksista. Tämän käsikirjoitus ei yltänyt aivan samaan kuin Ferarriksen parhaat (esim. Penninvenyttäjän aarre), mutta oli silti jotenkin mukava ja ihan kelvollinen. Mutta aina eripaikkaan 50 vuoden välein ilmestyvästä saaresta olisi voitu saada aikaspaljon parempi seikkailukin.

Kuin lastu laineilla
A: 7/10
Alussa lukija ei kyllä ymmärrä mitään (vaikka arvasin puhujan olevan Hannu), eikä sitten se päävitsikään suuremmin naurata. Jos tälläisen epätietoisen tarinan tekee, sen pää(loppu)vitsin pitäisi sitten olla loistavan nerokas tai vastaavaa. Nyt tämä jäi jotenkin köyhäksi.

Taikaviitta: Hiljainen huijaus
A: 9/10
Itse näen tässä hyvää potentiaalia ja oikeaa seikkailu Taikaviitta -tarinana. Epätietoisuus ja omituisuus heittää lukijan mukaan seikkailuun, ja lukija itsekin haluaa tietää, että mitä tämä nyt tarkoittaa. Heti alussa mielenkiinto herää, ei vasta puolessa välissä tai lopputaistelussa (joka jäi hieman lyhkäiseksi). Parhaimpia lukemiani viittoja, kerrankin pitkä ja toimitus oli selvästi panostanut tämän valintaan ja sijoittanutkin viimeiseksi (helmikuu, Taikista juhlitaan). Oiva valinta, loistava tarina.

Loppusanat:
Keskiarvo on kyllä mielenkiintoinen. Paras tähän mennessä, mitä olen taskareita arvostellut. Tämä taskari ei ollut erikoinen kokonaisuus, mutta mukaan mahtui peräti kolme erityisen hyvää tarinaa, ja yksi melko hyvä. Loput olivat normaaleja tai vähän kehnoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että Tuplanollien ansiosta keskiarvot ovat aikas paljon parempia, kuin normaalisti oli. Jos Tuplanollaa ei olisi, keskiarvo olisi vähän yli seiska puoli. Joka tapauksessa hyvä taskari, kaksi erityisen hyvää tarinaa! Hyvä, toimitus!