Keskustelujen arkisto

Sivuja: 1
Kirjoittaja

Aihe: AATK 343: Pintaa syvemmälle

(2 viestiä)
Kreach
Saa nähdä, miten käy tälle taskarille. 4-10 on arvosteluasteikko. Kahta viimeistä 1-sivuista lukuunottamatta en ole lukenut, joten ne arvostelen luettuani.

Aku Ankka: Pelottava pelilauta
Fecchi piirtää luonnollisesti avaustarinan. Kiehtova kertomus, josta todella pidän. Varsinkin alku on todella lupaava: Aku jää koukkuun lasten sota"lauta"peliin! Tarinaa vaivaa kuitenkin ikuinen tyssähtävä loppuratkaisu. Pelinappulat/soturit alkavat elää. Tästä ei seuraa mitään hyvää, koko tarinasta lähtee hohdokkuus. Kuin lukisi jotain vanhaa tarinaa toista kertaa, loppu tuntui siltä. 7,50.

Taikaviitta: Julle Ankanpään aarre
Tämän tapaisia tarinoita on monia. Harvoin mukana on kuitenkaan Taikaviitta. Hauskaa sekoilua ja etsintää vihjeiden perusteella, josta pidän. Taikaviitta -tarina vaan kun "tuhlaantui" tähän, jossa Taikaviitta ei ole ihan oma itsensä. 7,75.

Mikki Hiiri: Kaljuunan lyhty

Ciminolta en sen edenpää odottanutkaan, kuin 7 arvoista Mikki -dekkaria. Tämä on typerä, vaikka dekkareista pidänkin. Kaikki hohdokkuus puuttuu, kun tiesi heti alussa, kuka on syyllinen. Massimon piirrokset hyvät kuitenkin.

Roope-setä: Joutenolemisen sietämätön keveys

Tämä on taattua Cavazzanoa. Hauska tarina, muttei järin omaperäinen. Irtovitsit ei paljoa lohduta, mutta on tämä silti ihan "ok". 7,50.

Iines Ankka: Kauneuskuningattaren koettelemukset

Ei pure minuun. Tiesin heti loppuratkaisun, ja sen, mihin timantit on piilotettu. Ei mitään uutta tai hauskaa, Bancellsin piirroksetkaan eivät oikein tälläkertaa iske. 7

-karhukopla-hiekkalinna-

Roope-setä: Planetaarista vaihtotaloutta

Tämä on hyvin erikoinen tarina. Omalla tavallaan hauska, toisaalta taas typerä. Pidin piirroksista ja uuden kansa omaperäisyydestä ja tarinan tunnelmasta. 7,75.

Indiano Hopo: Vaitelias koiravahti
Surkeaa, surkeaa. Ei tässä ole mitään järkeä, Indiana ei edes sovi pääsankariksi tämän tyyppiseen tarinaan. 6,75.
Mikko M
Hyvä ja syväluotaava arvostelu. Ensimmäisen tarinan aivan uusi käsikirjoittaja, Nils Roland täytyy kyllä laittaa korvan taakse. Tarina itsessään ei ollut ihmeellinen, mutta idea oli kiehtova (roolipelit ja varsinkin konsoliroolipelit kiinnostavat minua) ja tarina erosi massasta. Heppu vaikuttaa ensi lukemalta Petruchan, Kinneyn ja Rawsonin kaltaiselta käsikirjoittajalta. Myös Shawit ja Pihl tulivat mieleen. Taskari oli omasta mielestäni vuoden keskitasoa eli sangen heikkoa laatua. Ihmettelin suuresti, että miksi kannen materiaali oli samaa kuin vanhojen taskukirjojen uusintapainoksissa. Toivottavasti tähän ei siirrytä kokonaan, sillä se tietäisi jälleen taskarien hinnannousua. Joka tapauksessa, mestarillinen arvostelu.
Sivuja: 1