Keskustelujen arkisto

"Tänään Norja vie voiton ennätyspisteillä..." - enkös minä sanonut. This is fairytale!

Lainaus käyttäjältä: KarhulaE: Jos joku olisi ansainnut voittaa, niin Kreikka. Aivan mahtava biisi. Hyvä lavaesitys ja tarttuva kertosäe. Erinomaista sanon minä.
Mitääh? Kreikkahan oli täydellistä sh*ttiä! Perinteikäs viisumaa vetäisee muovisen discokokkareen, ja guido hyppelehtii moppeineen valkoiselta lavalta alas. Täyttä muovia.

Minuun iski parhaiten Ruotsin biisi. Loistokas valotausta, ja laulajan hurmaava ääni lumosi täysin. Ruotsikaan ei nykyisin meinaa menestyä enää millään. Norjakin oli kyllä loistava. Im in love with a fairytale, even though it huurts..

Olen pöyristynyt.

Lainaus käyttäjältä: KreachJa Suomihan pääsi finaaliinkin vain tuomaripisteiden ansiosta.
Ei herranjumala, tuo selittääkin paljon. Onneton esitys, mutta biisi ei ollut läheskään finaalin huonoin.

Tein kouluesitelmän Euroviisuista, pistän sen tänne muiden katseltavaksi.

Euroviisut

Euroviisut ovat jokavuotinen, nykyään useita kymmeniä Euroopan maita käsittävä musiikkitapahtuma, jossa joka valtiolta valitaan oma edustuskappale kilpailuun, joka yleensä käydään toukokuun puolivälissä. Seuraavan kilpailun järjestää loogisesti edellisen vuoden voittajamaa. Alunperin sveitsiläisen Marco Besançonin kehittelemän kilpailun tarkoituksena oli "kannustaa lauluntekijöitä ja säveltäjiä luomaan laadukasta ja omaperäistä kevyttä musiikkia kilpailuttamalla heitä keskenään kansainvälisen vertailun kautta", mutta nyt siitä on tullut puhdas musiikkikilpailu, jossa on vuosien varrella tosiaan nähty omaperäisiäkin esityksiä ja kappaleita. Euroviisut ovat kehittäneet oman musiikkikulttuurinsa, joka todettiin erityisesti 50-60-luvulla, kun euroviisukappaleet eivät olleetkaan samanlaisia kun suuret rokki- ja jazzihitit siihen aikaan.

Kaikkien aikojen ensimmäiset euroviisut järjestettiin vuonna 1956 Luganon pikkukaupungissa Sveitsissä, kilpailun keksijän synnyinmaassa. Tämä vuosikerta on jäänyt ainoaksi koko euroviisujen historiassa, jossa jokaiselta maalta siihen osallistui kaksi kappaletta. Tähän kilpailuun osallistui seitsemän maata (Belgia, Saksa, Sveitsi, Luxemburg, Ranska, Alankomaat ja Italia), joten kappaleita oli silloin neljätoista. Iso-Britannia, Itävalta ja Tanska aikoivat myös osallistua ensimmäisiin Euroviisuihin, mutta ilmoittautuivat myöhässä. Nämä kolme maata saivat siis odottaa seuraavaan vuoteen. Vuodesta ei ole olemassa muuta kuin ääninauha, joten on hankala arvioida, paljonko kappaleet saivat pisteitä, sekä millainen pisteytysjärjestelmä oli kyseessä. Tiedetään, että osallistujamaat saivat valita kaksi tuomaria arvioimaan kappaleita. Jostain syystä Luxemburg oli valinnut kaksi sveitsiläistuomaria, joten ei liene ihme, että ensimmäisten euroviisujen voitto meni Sveitsille. Lys Assian kappale Refrain oli puhdas balladi, tosin voittokappaletta uudelleen esitettäessä liikuttunut voittaja ei muistanut kappaleensa sanoja kunnolla ja korvasi ne tavuilla "la la laa". Nämä tavut ovatkin ilmestyneet yhä uudelleen useisiin viisukappaleisiin.

Koska Sveitsillä oli viisujen jälkeen sekä rahallisia että poliittisia ongelmia, vuoden 1957 kilpailun järjestäminen jäi lähimmälle naapurimaalle Saksalle. Myös myöhempinä vuosina useamman kerran pienellä aikavälillä voittaneet maat ovat jättäneet seuraavien kisojen järjestämisen toiseksi tulleelle maalle, kuten Alankomaat vuonna 1959, kun se oli voittanut toisen kerran kolmen vuoden sisällä. Ongelmaksi vain tuli se, että Iso-Britannia järjesti kohtuuttoman usein Eurovision laulukilpailut. Maa sai ensivoittonsa vuonna 1967, mutta se oli jo sitä ennen järjestänyt kahdet kisat.

Mitä enemmän maita tuli, sitä suositummaksi kilpailu kävi. Vuoden 1957 jälkeen Ruotsi debytoi 1958, Monaco 1959, Norja 1960 ja Suomi, Jugoslavia ja Espanja vuonna 1961. Portugali esiintyi ensi kertaa vuonna 1964, Irlanti taas 1965. Malta osallistui euroviisuihin ensimmäistä kertaa vuonna 1971. Maan häpeäksi se sai jumbosijan kaksi kertaa peräkkäin, ja piti pitkän tauon ennen kun palasi pysyvästi mukaan viisuihin. Vuonna 1973 viisujen keskuudessa nousi kohu, kun Israel pyrki mukaan kilpailuun. Ennen Euroopan ulkopuolista valtiota ei edes harkittu ottaa mukaan euroviisuihin, mutta jostain kumman syystä Israelin onnistui ujuttautua mukaan. Kreikan debyytti tapahtui vuonna 1974, Turkin 1975. Marokon ensimmäinen ja ainoa osallistumiskerta tapahtui vuonna 1980, Kyproksen 1981 ja Islannin 1986. Tämän jälkeen oli pitkään tauko, jolloin mikään maa ei tullut uutena kilpailuun, mutta vuodesta 1993 osallistujien lukumäärä on lisääntynyt kaksinkertaisesti. Myös lopettaneita maita on paljon. Luxemburg esiintyi viimeisen kerran vuonna 1993, Italia vuonna 1997, Monaco 2006 ja Itävalta 2007.

Euroviisuissa on nähty monia omaperäisiä kappaleita, jotka kuitenkin valitettavan usein ovat päätyneet huonolle sijalle. Belgiaa edusti vuonna 1973 Nicole ja Hugo, joiden esityksen mahtipontinen patarummun pauke ja villit heilumiset lavalla jätti duon jumbosijalle. Vuoden 1980 Belgian kappale oli parikymmentä vuotta aikaansa edellä oleva rento tanssiviisu, joka oli näppärästi nimetty Eurovisioniksi. Kappaleen laulaja heitteli loppuhuipennuksessa hileitä ja otti lopulta yleisöstä kuvan, mikä tuomareita ei innostanut. Useimmat omaperäiset ja erikoiset kappaleet olivat 1980-luvun alkupuolella Belgian kappaleita. Käsittämättömin floppaaja oli kuitenkin vuosikertaa 1983, vasta aloittelevan Pas de deux-yhtyeen Rendez-vous, jossa orkesteri oli pääasia, sillä varsinaista laulua hoettiin loputtomiin. Loppujen lopuksi Rendez-vousissa oli vain 10 sanaa. Orkesterisovitus oli kuitenkin nerokas ja rytmi-ilottelu sekä ahdistava tunnelma on ollut jälkeenpäin tyypillistä Pas de deux-yhtyeelle. Saman vuoden Espanjan intro ja esittäjä oli jo monien mielestä niin pelottava, että he eivät myöhemmin ole voineet kuunnella viisua. Tuo saattaa olla osittain tottakin, sillä mustalaisnainen Remedios Amaya lauloi omintakeisella äänellään flamencovaikutteisen kappaleen, joka jäi jumbosijalle 0 pisteellä. Vuonna 2007 oli monia kiinnostavia viisuja, muun-muassa Bulgarian teknoetnoilu, jonka esittäjät Elitsa Todorova ja Stoyan Yankulov esittivät villin koreografian. Myös Islannin 1997 teknoviisussa ja aistillisessa koreografiassa, jonka esitti Paul Oscar naistanssijoineen, oli jotain viehättävää.
Vitsiviisut tulivat vähitellen tutuiksi yleisölle Suomen 1976 Pump Pumpin myötä. Portugalin vuoden 1981 sympaattinen laulaja Carlos Paio esitti huumoripainoitteisen kappaleen Playback, jossa laulettiin, että vaikka ei osaa laulaa, aina voi käyttää playbackia. Lavatemppuihin kuului muunmuassa mikrofonien työntäminen korviin. Jugoslavia esitti erikoisen, Brasiliasta kertovan kappaleensa vuonna 1991. Camp-kuningattarelta näyttävällä Baby Dollilla oli päällään korkea viuhka, sininen toppi ja paksut korkokengätVuoden 2007 Israelin huumorilla höystetty kappale Push The Button, jossa oli poliittisia kapinavaikutteita, putosi semifinaalissa jäätyään 24. sijalle. Omituisinta euroviisuissa on käskeä huutamalla äänestämään kappaletta. Liettualaiset tekivät näin vuonna 2006. Maan edustajina oli sekalainen miesjoukko LT United, jonka jäsenet esittivät lällällällälliaruuta muistuttavan kappaleensa We Are The Winners. Maa pärjäsikin vastoin odotuksia hyvin ja päätyi kuudennelle sijale. Islannin Silvía Night yritti samaa temppua, mutta laulajan teatraalisuus ja aggressiiviset kiukunpuuskat eivät innostaneet katsojia, vaan jättivät hänet finaalin ulkopuolelle.

Euroviisuissa tapahtui vuosien varrella monia muutoksia. Kolmen minuutin aikaraja säädettiin vuonna 1958, kun edellisvuoden Italia esitti viisi minuuttia kestäneen kappaleensa. Myös pisteytysjärjestelmää muutettiin vuosien varrella moneen kertaan. Vasta vuonna 1975 vakiintui kaikkialla tunnettu 1-2-3-4-5-6-7-8-10-12-pisteytysformaatti. Vuonna 1973 esitettiin ensimmäinen osittain taustanauhallinen viisu, ja vuonna 1980 kokonaan sellainen. Euroviisujen historian ratkaisevin muutos tapahtui vuonna 1997, kun muutamissa maissa otettiin käyttöön puhelinäänestys, ja jo muutaman vuoden kuluttua se oli syrjäyttänyt tuomariäänestyksen. Vuonna 1998 transseksuaali israelilainen Dana International esiintyi ensimmäisenä voittajana ilman taustanauhaa, ja seuraavana vuonna Israel kielsi kokonaan taustanauhan käyttämisen euroviisuissa. Tästä kiistellään edelleen, ja monet sanoivat Euroviisujen muuttuneen karaokeksi. Semifinaalikäytäntö otettiin käyttöön vuonna 2004, kun osallistujamaiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Vuonna 2008 semifinaali jaettiin kahteen pienempään semifinaaliin, jolloin Euroviisut muuttuivat kolmepäiväiseksi suurtapahtumaksi.

Jotkut maat ovat joutuneet odottamaan yllättävän kauan ensivoittoaan. Suomi sai voittonsa vasta vuonna 2006, odotettuaan sitä 45 vuotta. Portugali on nyt pisimpään vailla voittoa oleva maa, ja on odottanut sitä 45 vuotta, eli saman verran kuin Suomi voiton saadessaan. Sveitsin vuoden 1956 voiton lailla myös Serbia sai voiton ensiyrittämällä. Itävalta on voittanut viimeksi vuonna 1966, eli se on pisimpään uutta voittoa odottava maa.
Monet maat ovat pitäneet pitkiä taukoja, ennen kuin ovat palanneet Euroviisuihin. Monaco jäi vuoden 1979 jälkeen pitkälle tauolle, ja palasi kaikkien yllätykseksi vuonna 2004 takaisin viisulavalle. Malta loukkaantui kahdesta peräkkäisestä jumbosijoituksesta niin, että teki pikavisiitin Euroviisuihin vuonna 1975 ja palasi pysyvästi mukaan vasta vuonna 1991. Tanska piti taukoa vuosina 1967-1977, ja palasi juuri ajoissa näkemään, kun Israel nappasi ensivoittonsa.

Joissain harvinaisissa tapauksissa kappaleen esittäjäksi on valittu nuori lapsi. Näin kävi ensimmäisen kerran vuonna 1969, kun 12-vuotias Monacon edustaja Jean-Jacques lauloi laulun äidistään. Vuonna 1986 saatiin ensimmäisen kerran lapsivoittaja, kun alunperin 15-vuotiaaksi väitetty Belgian Sandra Kim lauloi kimittävällä äänellään hienon diskokappaleensa. Loppujen lopuksi Sandra paljastui 13-vuotiaaksi, vaikka monet olivat veikanneet hänen olevan päälle kahden- tai kolmenkymmenen. Vuonna 1989 sekä Ranska että Israel olivat valinneet edustajikseen nuoria lapsia. 12-vuotias israelilainen Gili esiintyi hieman vanhemman siskonsa Galitin kanssa. Ranskan edustaja Nathalie Pque oli hieman Giliä nuorempi ja lauloi siirappisesti ja yksin kappaleensa. Myöhemmin euroviisuosallistujien onkin tullut noudattaa kuudentoista vuoden ikärajaa.

Euroviisujen joukosta on noussut vuosien varrella monia listahittejä, kuten vuonna 1958 esitetty Italian Nel Blu Dipindo Di Blu. Kappaleen esittäjä Domenico Modugno niitti myöhemminkin mainetta muuallakin kuin Euroviisujen parissa. Vuonna 1965 voittanut huipputunnettu 17-vuotiaan France Gallin Poupée De Cire, Poupée De Son levytettiin niinkin kaukana kuin Japanissa asti. Vuoden 1987 Suomen edustuskappale Sata salamaa on sittemmin noussut suomalaiseksi iskelmäklassikoksi. Myös vuoden 1984 Italiaa voidaan pitää sen vuoden "klassikkona". Alice ja Enrico esittivät hienon junamatkasta kertovan kappaleensa, jossa oli jumputtava taustamusiikki tavanomaisen orkesterin seassa. Yhtenä unohtamattomimmista euroviisuista pidetään Luxemburgin 1973 voittokappalettaan. Sen esittäjä Anne-Marie David esitti lujalla äänellään mahtitempoisen balladin.

Euroviisuissa on myös tapahtunut useita esiintymismokia, joskus huvittaviakin sellaisia. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vuosi 1984, kun kilpailun juontaja Lilli Lindforsin hame putosi tämän kävellessä kohti tulostaulua. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että temppu oli suunniteltu etukäteen, ja nykypäivänä monet viisufanit pitävät Lindforsia kaikkien aikojen parhaimpana euroviisujuontajana. Vuonna 1990 tapahtui vähän ikävämpi tapaus, kun Espanjan avausviisun taustanauha ei suostunut lähtemään käyntiin. Kun sitten lopulta jotain alkoi kuulua, esiintyjät menivät lavalle, mutta huomasivat virheen liian myöhään. Taustanauha oli alkanut soida keskeltä ja sali täyttyi hämmentyneistä aplodeista. Onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin, ja espanjalaiset pääsivät viiden parhaan joukkoon. Vuonna 2004 Ukrainalaisten agressiivinen esitys rikkoi harjoituksissa kuvaruudun virkaa toimittavan lattian ja 2009 Slovakian karsintakappaleen laulaja putosi lavalta ja joutui sairaalaan. Vuoden 1988 Tanskan kappaleen lopussa taustatanssijatytön heiluttama kitara lipsahti käsistä ja osui sattumalta kapellimestarin päähän. Tällaiset tapahtumat ovat onneksi harvassa, ja harmittomimmille euroviisumokille naureskellaan edelleen.

Euroviisut kuuluvat osaksi jokapäiväistä musiikkikulttuuria. Viisuiltana lapset saavat valvoa pidempään ja perhe kokoontuu yhteen katsomaan jännittävää kilpailua. Näin on ollut viisi vuosikymmentä sitten ja on edelleen.

Oikein kiinnostavaa tekstiä, monet asiat olivat minulle uusia. Jos esitelmä olisi ollut pidempi, olisit voinut kertoa vähän enemmän voittajista ja niistä, jotka ovat yrittäneet useaan kertaan.

Itsekin olen tutustunut jonkin verran vanhempiin Euroviisuihin, kun kotoa löytyy 50-vuotis juhla-DVD:t ja joku Euroviisuista kertova kirja. Täytyy kyllä sanoa, että Viisujen "kehitysvaiheet" ovat todella mielenkiintoisia, ja varsinkin niiden seuraaminen DVD:ltä on erityisen mukavaa.

Noniin, nostetaanpa tämä topic nyt ylös, jos joitakin tämä kiinnostaa.

Itse en ole mikään euroviisufani, euroviisu-musiikki on välillä aika perseestä, suoraan sanottuna, se ei vain sovi mun musamakuun.