Musiikkimakuni kallistuu sinne metallin , sun muun "extreme-musiikin" puolelle. Lähinnä ainoa radiokanava jota kuuntelen on Rock. Sieltä tulee ihan hyviä biisejä , mutta valikoima on aika suppea ja samoja kappaleita rankutetaan kyllästymiseen asti.
Pääasiallisia bändejä joita kuuntelen ovat : Behemoth , Profane Omen , Meshuggah ja joskus kuuntelen Nileäkin , eli tätä "muumiometallia" ;D Kuuntelen myös Wolfmotheria , sun muita 80's rokkibändejä
Listaanpa tähän nyt lempibiisejäni eri yhtyeiltä :
Behemoth - No Sympathy for Fools
Nile - Cast Down the Heretic
Profane Omen - Dodge
Behemoth - Conquer All
Wolfmother - Dimension
Wolfmother - Pyramid
Meshuggah - Bleed
Eli tällaista siis kuuntelen.
Kirjoittaja
Aihe: Musiikkimakunne?
(139 viestiä)
$MCD
Musiikkimakunne?
Viesti 121 -
21.09.2009 klo 18:09:12
jojo3
Musiikkimakunne?
Viesti 122 -
21.09.2009 klo 18:47:25
Lainaus käyttäjältä: $MCDLähinnä ainoa radiokanava jota kuuntelen on Rock. Sieltä tulee ihan hyviä biisejä , mutta valikoima on aika suppea ja samoja kappaleita rankutetaan kyllästymiseen asti.
Sepä sen kanavan ongelma onkin. Hiton hyviä biisejähän sieltä tulee, mutta niitä joitain soitetaan siellä koko ajan. Ohjelma vaihtuu jostain päiväohjelmasta uuden rockin iltaan ja samat biisit siellä silti pyörii. ;D
Sepä sen kanavan ongelma onkin. Hiton hyviä biisejähän sieltä tulee, mutta niitä joitain soitetaan siellä koko ajan. Ohjelma vaihtuu jostain päiväohjelmasta uuden rockin iltaan ja samat biisit siellä silti pyörii. ;D
Aikapommi
Musiikkimakunne?
Viesti 123 -
25.09.2009 klo 21:59:00
Vähän sitä sun tätä tulee kuunneltua, enimmäkseen sitä. Siis metallia+suomirokkia. Raaka-aine, Eppu normaali, Hanoi Rocks, Klamydia ja Him kovemmassa soitossa. Sitten paljon yhtyeitä jolta paria biisiä tulee kuunneltua. Kuten Alice Cooper, Green day, Happoradio ja silleen paljon muitakin.
Hermanni313
Musiikkimakunne?
Viesti 124 -
05.10.2009 klo 18:01:24
Iltaa,
Minun musiikkimakuni on hyvin laaja, se kattaa lähes kaikki länsimaiset musiikkityyliit, paitsi Hiphop, Rap ja Jazz.
Yleensä tykkään kuunnella hieman kevyempää musiikkia, mutta sitten taas raskaamman musiikin soittaminen on mukavampaa.
Soitan sähkökitaraa, rumpuja ja bassoa.
Minun musiikkimakuni on hyvin laaja, se kattaa lähes kaikki länsimaiset musiikkityyliit, paitsi Hiphop, Rap ja Jazz.
Yleensä tykkään kuunnella hieman kevyempää musiikkia, mutta sitten taas raskaamman musiikin soittaminen on mukavampaa.
Soitan sähkökitaraa, rumpuja ja bassoa.
Duckboy
Musiikkimakunne?
Viesti 125 -
29.10.2009 klo 17:19:30
No nyt se musamakuni jotenkin yllättäen muuttui, ja nyt soi Ramonesia ja AC/DCtä päivät pitkät.. Muuttuu liian nopeasti minulle ;D
Lily
Musiikkimakunne?
Viesti 126 -
24.11.2009 klo 16:49:31
Vanhaa Nightwishiä kulutan ahkerasti. Sitten menee kaikki soundtrackit... Ja myös tuota Enyaa kuuntelen, sekä aivan joitain randombiisejä. Nuorempana kuuntelin ahkerasti Maija Vilkkumaata, Madonnaa, MJ:tä, ja ranskalaista musiikkia.
Vaari
Musiikkimakunne?
Viesti 127 -
24.11.2009 klo 19:28:00
Laiska kun olen, koppaan erään aiemman tekstini tänne siltä toiselta saitilta. Sitä paitsi, mitä järkeä olisi kirjoittaa samaa stooria uudestaan? :D
Lainaus käyttäjältä: FinnishMetalFanaticMillaista musiikkia kuuntelet? Onko sinulla mahdollisesti lempibändiä/-artistia? Entäs lempikappaletta/-albumia? Mikä biisi tuo ne kauneimmat muistot mieleen, entä missä on parhaat lyriikat? Oletko käynyt jollakin keikalla, kenen ja milloin? Näkyykö musiikkimakusi pukeutumisessasi? ...
No ensinnäkin, musamakuni on hyvin laaja sisältäen niin kotimaista kuin ulkomaistakin, rockia kuin danceakin sekä iloista ja ei-niin-iloistakin.
Suosikkiartistia on mahdotonta rankata, mutta jos nyt sen Nightwishin heittäisin, oli ensimmäinen suomalainen bändi jonka musiikkia aloin kuunnella satunnaisia radiosoittoja enemmänkin. Nykyinen kokoonpano ei kuitenkaan uppoa muutamia instrumentaaleja lukuunottamatta, kyllä Tarja oli se joka teki yhtyeestä lyömättömän.
Koska tunnustaudun pelifriikiksi, suosikkikipale lienee kuitenkin tämä ihka ensimmäinen Metroid-pelisarjan Brinstar-alueen teema. Jotenkin tämä saa aina tipan linssiin (kuvainnollisesti ;D ), vaikkei avautuisikaan sarjaa tuntemattomille lainkaan. Peli oli muutenkin rajoja rikkova, kenties suurin yllätys olikin pelin lopussa läpäisyasteesta riippuen hahmon riisuessa avaruuspuvun yltään ja alta paljastuvan naisen. Sori offi, mutta musiikki myös on ylipäätään huippua läpi pelin, ja siitä sen kenties parhaiten muistankin.
Nightwishin konsertissa olen ollut joskus 13-vuotiaana, ja tuolloin itse Tarja tuli oikein puhuttelemaan, joten siitä johtunee myös suosikkiyhtyeeni valinta.
Pukeutumisessani en näe mitään viittauksia laajaan kirjooni, ja kenties hyvä niin... ;D Vaihtelen täysin verkkareista farkkuihin ja nahkatakkiin, joten jokainen voi itse päätellä mitä saattaisin milloinkin kuunnella.
Lopuksi voisin hieman perustella joskus aiemmin listaamiani bändejä, miksi ne nappaavat tai sitten eivät.
Lainaus käyttäjältä: Vaa_riUppoaa parhaiten: Billy Idol, Bon Jovi, Cascada, Crashdiet, Eppu Normaali, Hanoi Rocks, Heavydance (coverit), Hurriganes, Iron Maiden, Judas Priest, Kiss, Motörhead, Nightwish(alkuperäinen with Tarja Turunen), Pennywise, Ramones, Spider Bait (:'D), SR-71, Stratovarius, Sum 41, The Killers, The Offspring sekä tietysti Van Halen ja kaiken maailman pelimusiikit.
Uppoaa hyvin: 2Unlimited, ABBA, Alkaline Trio, Atreyu, Audio Slave, Billy Talent, Black Sabbath, Bruce Springsteen, Darude, David Lee Roth, Deep Purple, Dio, Foo Fighters, Gary Moore, George Thorogood, Grospixels, Guns n' Roses, Hot Butter (Popcorn), Led Zeppelin, Leevi and the Leavings, Linkin Park, Louis XIV, Metallica, Outlaws, Popeda, Queen, Rainbow, Rednex, Rob Zombie, Sonata Arctica, Steppenwolf, The 69 Eyes, The Chelsea Smiles, The Cult, The F-Ups, The Sounds, The Vines, Turo's Hevi Gee, Twisted Sisters, Waldo's People, Zebrahead ja Yö.
Menee miten kuten: Aqua, Bloc Party, Daft Punk, Electric Six, Europe, Fall Out Boy, Frederik (oikeasti :'D) Greenday(vanha=parempi), Haddaway, Hassisen kone, Jope Ruonansuu (no joo...), Kotiteollisuus (ennen meni paremmin), Lauri Tähkä ja Elonkerjuu (kyllä vain), Lenny Kravitz, Megadeth, Metro Station (tämäkin vielä...), Pelle Miljoona Oy, Poets of the Fall, Sash!, Scorpions, Uriah Heep, Viikate, Widescreen Mode ja Zen Café.
Ei uppoa enää: Apulanta (oli joskus aitoa punkkia...), Disturbed (teki joskus hyvääkin musaa) sekä Chidren of Bodom (tykkäsinkö oikeasti joskus tästä?).
Eppu Normaali: Tämä yhtye ei aikanaan juuri kiinnostanut, mutta Ville Valon dissatessa aloin huvikseen kuunnella ja siitä se sitten lähti. Voi olla ettei bändi ole aikoihin tehnyt mitään merkittävää, mutta hyvää musiikkia yhtä kaikki, etenkin vanha tuotanto nappaa todella. Sellaisia legendoja kuten Kitara, taivas ja tähdet, Nyt reppu jupiset riimisi rupiset sekä Murheellisten laulujen maa herättävät muistoja. Hieman uudemmasta tuotannosta pitää mainita tietysti Tahdon sut, joka on samalla sekä nerokas että koskettava sävellys.
Hanoi Rocks: Pirteämpää rock n' Rollia, jota kuuntelin aikanaan paljonkin. Up around the Bend ja This one's for Rock n' Roll ovat ainakin maininnan arvoisia, ja Operaatio Maata varten sävelletty Pirates of the Baltic sea todisti Monroen pystyvän tähän vieläkin.
Heavydance: Tämän artistin muutamat coverit uppoavat niin hyvin, että se ansaitsee maininnan. Mm. Bon Jovin Livin' on a Prayer kuulostaa meikäläisen korvaan alkuperäistä paremmalta, ja mikäs siinä soitellessa mieluummin toisten hyvää musiikkia kuin omaa huonoa.
Hurriganes: Voi, tarvitseeko edes perustella? :D Sellaiset kipaleet kuten Get on, I will Stay ja Bourbon Street puhuvat puolestaan.
Iron Maiden: Sukkahousuheviä, mutta erittäin kuunneltavaa sellaista. The Trooper lienee ensimmäisiä koskaan kuulemiani biisejä miltään yhtyeeltä, joten kait sylivauvana kuultu musiikki uppoaa vielä vaarinakin?
Motörhead: "Lemmy on jumala", totesi eräs tupakaveri aikanaan intissä. Tässä hyvä esimerkki epämääräisestä köhinästä, jota oikeasti voi jopa kuunnella. Musiikki on ollut "sitä samaa" vuodesta toiseen, mutta mitä muuta sitä kaipaisikaan? Tämä nappaa juuri sellaisenaan.
Nightwish: Perustelut jo viestin alussa, tuskin kaipaa lisää?
Pennywise: Punkkia sieltä parhaasta päästä. Erityisesti albumilta Fuse löytyvät kipaleet ovat jääneet päähän, joista mainittakoon ainakin Competition Song
Spiderbait: Aussilainen bändi johon tutustuin aikanaan Need for Speed Underground 2 -pelissä. Black Betty vain oli niin hulvaton teos että siitä se lähti. Esittänyt myös Ghost Riderin tunnarin viimeisessä leffassa.
Stratovarius: Tästä ei moni välttämättä pidä, mutta ainakin itseni Kotipellon ääni vakuutti aikanaan. Myös musiikki on sopiva sekoitus perussoittimia ja syntsaääniä, ja nämä yhdessä hienojen sävellysten kanssa uppoavat. Hunting High and Low oli aikanaan huippu, ja tietysti myös Visions sekä Speed of Light nappasivat.
The Killers: Ainakin Somebody Told Mea sanottiin joskus Radio Cityllä yhdeksi parhaista 2000-luvun biiseistä, ja kyllähän tämä kieltämättä kuunneltavaa on.
The Offspring: Kenties yksi eniten ristiriitaisia tuntemuksia herättävä bändi maailmassa, ja itseeni tämä on uponnut kautta aikojen. Punkin ystävä kun olen, sellaiset kipaleet kuten Million Miles Away, Pretty fly for the White Guy ja All I Want menevät mainiosti, ja olipa viimeinen myös yksi mikä teki Segan Crazy Taxi -kolikkopelistä aikanaan niin suositun.
Van Halen: Tässä on eräs suosikkini kautta aikojen, kaikenlaiset uudet kokeilut ja upea syntikkamusiikki vetoavat meikäläiseen, eikä solistin äänessäkään ole mitään vikaa. Mieleenpainuvimman biitit ovat kenties Jump sekä Panama, kannattaa ehdottomasti kokeilla. :D
Keskiverrot jätän pois, mutta aikanaan napanneista ja nykyisin lähes unohtuneista laitan vielä jotakin.
Apulanta: Tämä oli joskus ihan kuunneltavaa punkkia, mutta nykyisin bändi on vajonnut aina vain syvemmälle. Ei miellytä meikäläisen korvaa enää.
Disturbed: Joskus tätäkin kuunteli, ja Land of Confusion -cover on vieläkin ihan kelpo, mutta nyt... Ei, ei, ei näin.
Children of Bodom: Okei, joskus olen maininnut kuuntelevani rääkymistä/örinääkin kunhan musiikki on hyvää eli menevää, mutta tämä menee jo liiankin pitkälle. Vastikään kuuntelin pitkästä aikaa Iron Maiden -coverin Aces High, ajattelin ettei tämä voi olla näin huonoa, mutta niin vain kävi. Jos yhtye ottaisi hieman rauhallisemmin ja lausuisi sanat kunnolla, tämä voisi vielä mennäkin, mutta nyt yritetään vain soittaa kipale mahdollisimman nopsaan läpi ajattelematta lainkaan kuulijoiden korvia.
Budjettivajeen kanssa olisin Jopen tuotannosta muuten samaa mieltä, mutta hepun ääni ei vain taivu Enkeleitä toisillemme -rallatukseen. Ainakin kertsi on hirveätä kuunneltavaa, ja muutenkin koko kipale kuulostaa jotenkin liian humoristiselta vakavasti otettavaksi. Bon Jovi on kuitenkin erittäinkin kuunneltavaa musiikkia, vaikkei tämä uusin tuotanto ole oikein iskenyt.
Jes, Tarja Turusen joulukonsertti järjestetään myös täällä Lahden Sibeliustalossa! Lippujen hinta hieman huimaa, mutta toisaalta en ole kuullut neitosta livenä sitten vuoden 2002.
Lainaus käyttäjältä: FinnishMetalFanaticMillaista musiikkia kuuntelet? Onko sinulla mahdollisesti lempibändiä/-artistia? Entäs lempikappaletta/-albumia? Mikä biisi tuo ne kauneimmat muistot mieleen, entä missä on parhaat lyriikat? Oletko käynyt jollakin keikalla, kenen ja milloin? Näkyykö musiikkimakusi pukeutumisessasi? ...
No ensinnäkin, musamakuni on hyvin laaja sisältäen niin kotimaista kuin ulkomaistakin, rockia kuin danceakin sekä iloista ja ei-niin-iloistakin.
Suosikkiartistia on mahdotonta rankata, mutta jos nyt sen Nightwishin heittäisin, oli ensimmäinen suomalainen bändi jonka musiikkia aloin kuunnella satunnaisia radiosoittoja enemmänkin. Nykyinen kokoonpano ei kuitenkaan uppoa muutamia instrumentaaleja lukuunottamatta, kyllä Tarja oli se joka teki yhtyeestä lyömättömän.
Koska tunnustaudun pelifriikiksi, suosikkikipale lienee kuitenkin tämä ihka ensimmäinen Metroid-pelisarjan Brinstar-alueen teema. Jotenkin tämä saa aina tipan linssiin (kuvainnollisesti ;D ), vaikkei avautuisikaan sarjaa tuntemattomille lainkaan. Peli oli muutenkin rajoja rikkova, kenties suurin yllätys olikin pelin lopussa läpäisyasteesta riippuen hahmon riisuessa avaruuspuvun yltään ja alta paljastuvan naisen. Sori offi, mutta musiikki myös on ylipäätään huippua läpi pelin, ja siitä sen kenties parhaiten muistankin.
Nightwishin konsertissa olen ollut joskus 13-vuotiaana, ja tuolloin itse Tarja tuli oikein puhuttelemaan, joten siitä johtunee myös suosikkiyhtyeeni valinta.
Pukeutumisessani en näe mitään viittauksia laajaan kirjooni, ja kenties hyvä niin... ;D Vaihtelen täysin verkkareista farkkuihin ja nahkatakkiin, joten jokainen voi itse päätellä mitä saattaisin milloinkin kuunnella.
Lopuksi voisin hieman perustella joskus aiemmin listaamiani bändejä, miksi ne nappaavat tai sitten eivät.
Lainaus käyttäjältä: Vaa_riUppoaa parhaiten: Billy Idol, Bon Jovi, Cascada, Crashdiet, Eppu Normaali, Hanoi Rocks, Heavydance (coverit), Hurriganes, Iron Maiden, Judas Priest, Kiss, Motörhead, Nightwish(alkuperäinen with Tarja Turunen), Pennywise, Ramones, Spider Bait (:'D), SR-71, Stratovarius, Sum 41, The Killers, The Offspring sekä tietysti Van Halen ja kaiken maailman pelimusiikit.
Uppoaa hyvin: 2Unlimited, ABBA, Alkaline Trio, Atreyu, Audio Slave, Billy Talent, Black Sabbath, Bruce Springsteen, Darude, David Lee Roth, Deep Purple, Dio, Foo Fighters, Gary Moore, George Thorogood, Grospixels, Guns n' Roses, Hot Butter (Popcorn), Led Zeppelin, Leevi and the Leavings, Linkin Park, Louis XIV, Metallica, Outlaws, Popeda, Queen, Rainbow, Rednex, Rob Zombie, Sonata Arctica, Steppenwolf, The 69 Eyes, The Chelsea Smiles, The Cult, The F-Ups, The Sounds, The Vines, Turo's Hevi Gee, Twisted Sisters, Waldo's People, Zebrahead ja Yö.
Menee miten kuten: Aqua, Bloc Party, Daft Punk, Electric Six, Europe, Fall Out Boy, Frederik (oikeasti :'D) Greenday(vanha=parempi), Haddaway, Hassisen kone, Jope Ruonansuu (no joo...), Kotiteollisuus (ennen meni paremmin), Lauri Tähkä ja Elonkerjuu (kyllä vain), Lenny Kravitz, Megadeth, Metro Station (tämäkin vielä...), Pelle Miljoona Oy, Poets of the Fall, Sash!, Scorpions, Uriah Heep, Viikate, Widescreen Mode ja Zen Café.
Ei uppoa enää: Apulanta (oli joskus aitoa punkkia...), Disturbed (teki joskus hyvääkin musaa) sekä Chidren of Bodom (tykkäsinkö oikeasti joskus tästä?).
Eppu Normaali: Tämä yhtye ei aikanaan juuri kiinnostanut, mutta Ville Valon dissatessa aloin huvikseen kuunnella ja siitä se sitten lähti. Voi olla ettei bändi ole aikoihin tehnyt mitään merkittävää, mutta hyvää musiikkia yhtä kaikki, etenkin vanha tuotanto nappaa todella. Sellaisia legendoja kuten Kitara, taivas ja tähdet, Nyt reppu jupiset riimisi rupiset sekä Murheellisten laulujen maa herättävät muistoja. Hieman uudemmasta tuotannosta pitää mainita tietysti Tahdon sut, joka on samalla sekä nerokas että koskettava sävellys.
Hanoi Rocks: Pirteämpää rock n' Rollia, jota kuuntelin aikanaan paljonkin. Up around the Bend ja This one's for Rock n' Roll ovat ainakin maininnan arvoisia, ja Operaatio Maata varten sävelletty Pirates of the Baltic sea todisti Monroen pystyvän tähän vieläkin.
Heavydance: Tämän artistin muutamat coverit uppoavat niin hyvin, että se ansaitsee maininnan. Mm. Bon Jovin Livin' on a Prayer kuulostaa meikäläisen korvaan alkuperäistä paremmalta, ja mikäs siinä soitellessa mieluummin toisten hyvää musiikkia kuin omaa huonoa.
Hurriganes: Voi, tarvitseeko edes perustella? :D Sellaiset kipaleet kuten Get on, I will Stay ja Bourbon Street puhuvat puolestaan.
Iron Maiden: Sukkahousuheviä, mutta erittäin kuunneltavaa sellaista. The Trooper lienee ensimmäisiä koskaan kuulemiani biisejä miltään yhtyeeltä, joten kait sylivauvana kuultu musiikki uppoaa vielä vaarinakin?
Motörhead: "Lemmy on jumala", totesi eräs tupakaveri aikanaan intissä. Tässä hyvä esimerkki epämääräisestä köhinästä, jota oikeasti voi jopa kuunnella. Musiikki on ollut "sitä samaa" vuodesta toiseen, mutta mitä muuta sitä kaipaisikaan? Tämä nappaa juuri sellaisenaan.
Nightwish: Perustelut jo viestin alussa, tuskin kaipaa lisää?
Pennywise: Punkkia sieltä parhaasta päästä. Erityisesti albumilta Fuse löytyvät kipaleet ovat jääneet päähän, joista mainittakoon ainakin Competition Song
Spiderbait: Aussilainen bändi johon tutustuin aikanaan Need for Speed Underground 2 -pelissä. Black Betty vain oli niin hulvaton teos että siitä se lähti. Esittänyt myös Ghost Riderin tunnarin viimeisessä leffassa.
Stratovarius: Tästä ei moni välttämättä pidä, mutta ainakin itseni Kotipellon ääni vakuutti aikanaan. Myös musiikki on sopiva sekoitus perussoittimia ja syntsaääniä, ja nämä yhdessä hienojen sävellysten kanssa uppoavat. Hunting High and Low oli aikanaan huippu, ja tietysti myös Visions sekä Speed of Light nappasivat.
The Killers: Ainakin Somebody Told Mea sanottiin joskus Radio Cityllä yhdeksi parhaista 2000-luvun biiseistä, ja kyllähän tämä kieltämättä kuunneltavaa on.
The Offspring: Kenties yksi eniten ristiriitaisia tuntemuksia herättävä bändi maailmassa, ja itseeni tämä on uponnut kautta aikojen. Punkin ystävä kun olen, sellaiset kipaleet kuten Million Miles Away, Pretty fly for the White Guy ja All I Want menevät mainiosti, ja olipa viimeinen myös yksi mikä teki Segan Crazy Taxi -kolikkopelistä aikanaan niin suositun.
Van Halen: Tässä on eräs suosikkini kautta aikojen, kaikenlaiset uudet kokeilut ja upea syntikkamusiikki vetoavat meikäläiseen, eikä solistin äänessäkään ole mitään vikaa. Mieleenpainuvimman biitit ovat kenties Jump sekä Panama, kannattaa ehdottomasti kokeilla. :D
Keskiverrot jätän pois, mutta aikanaan napanneista ja nykyisin lähes unohtuneista laitan vielä jotakin.
Apulanta: Tämä oli joskus ihan kuunneltavaa punkkia, mutta nykyisin bändi on vajonnut aina vain syvemmälle. Ei miellytä meikäläisen korvaa enää.
Disturbed: Joskus tätäkin kuunteli, ja Land of Confusion -cover on vieläkin ihan kelpo, mutta nyt... Ei, ei, ei näin.
Children of Bodom: Okei, joskus olen maininnut kuuntelevani rääkymistä/örinääkin kunhan musiikki on hyvää eli menevää, mutta tämä menee jo liiankin pitkälle. Vastikään kuuntelin pitkästä aikaa Iron Maiden -coverin Aces High, ajattelin ettei tämä voi olla näin huonoa, mutta niin vain kävi. Jos yhtye ottaisi hieman rauhallisemmin ja lausuisi sanat kunnolla, tämä voisi vielä mennäkin, mutta nyt yritetään vain soittaa kipale mahdollisimman nopsaan läpi ajattelematta lainkaan kuulijoiden korvia.
Budjettivajeen kanssa olisin Jopen tuotannosta muuten samaa mieltä, mutta hepun ääni ei vain taivu Enkeleitä toisillemme -rallatukseen. Ainakin kertsi on hirveätä kuunneltavaa, ja muutenkin koko kipale kuulostaa jotenkin liian humoristiselta vakavasti otettavaksi. Bon Jovi on kuitenkin erittäinkin kuunneltavaa musiikkia, vaikkei tämä uusin tuotanto ole oikein iskenyt.
Jes, Tarja Turusen joulukonsertti järjestetään myös täällä Lahden Sibeliustalossa! Lippujen hinta hieman huimaa, mutta toisaalta en ole kuullut neitosta livenä sitten vuoden 2002.
>omena<
Musiikkimakunne?
Viesti 128 -
25.11.2009 klo 19:04:14
Pidän dance- ja teknomusiikista. Kuuntelen myös poppia sekä jonkunverran rokkia. Räppiä en jaksa kuunnella, ei oikein sovi minulle.
Vince Ankka
Musiikkimakunne?
Viesti 129 -
27.11.2009 klo 10:51:31
Mun musiikkimakuni pyörii pääasiassa rockin, popin, progen ja bluesin ympärillä, niiden edustajia tulee eniten kuunneltua. Ainoa hevi mistä tähän mennessä olen kiinnostunut on vanha Nightwish, muita hevijuttuja en kauheesti suosi. Kuuntelen silloin tällöin iskelmää ja klassista, mutta siihen se jää. Kumpikaan ei kamalasti innosta ja ne soivat taustamusiikkina.
Omat suosikkini ovat Depeche Mode, The Beatles, Jimi Hendrix, The Blues Brothers, The Brian Setzer Orchestra, Tapio Rautavaara, Gary Moore, U2, Muse, Duran Duran, Madonna, Tina Turner Jean Michel Jarre, Sting, Neljä Ruusua, Kent, Eppu Normaali, PMMP, Hector, YUP ja Hurriganes. Lisäksi on vielä muitakin hyviä, kuten Albert Järvinen, John Lennon, Viikate, Kalevala, ZZ Top, Franz Ferdinand, Irwin Goodman, Ville Leinonen (& Valumo), Ile Kallio, Juliet Jonesin Sydän, J. Karjalainen, Juice Leskinen, Kaija Koo, Laura Branigan, Yes, Dire Straits, Mark Knopfler, Marko haavisto (& Poutahaukat), Popeda, Roxette, Toto, Ultra Bra, Virve Rosti ja Yö (eka kokoonpano vain).
Viime aikoina suosikkeihini on myös hypänneet Ismo Alanko ja CMX, ja lisäksi myös ylempänä mainittu Nightwish. Spotifyssä olen kuunnellut innolla jokaista noista.
Omat suosikkini ovat Depeche Mode, The Beatles, Jimi Hendrix, The Blues Brothers, The Brian Setzer Orchestra, Tapio Rautavaara, Gary Moore, U2, Muse, Duran Duran, Madonna, Tina Turner Jean Michel Jarre, Sting, Neljä Ruusua, Kent, Eppu Normaali, PMMP, Hector, YUP ja Hurriganes. Lisäksi on vielä muitakin hyviä, kuten Albert Järvinen, John Lennon, Viikate, Kalevala, ZZ Top, Franz Ferdinand, Irwin Goodman, Ville Leinonen (& Valumo), Ile Kallio, Juliet Jonesin Sydän, J. Karjalainen, Juice Leskinen, Kaija Koo, Laura Branigan, Yes, Dire Straits, Mark Knopfler, Marko haavisto (& Poutahaukat), Popeda, Roxette, Toto, Ultra Bra, Virve Rosti ja Yö (eka kokoonpano vain).
Viime aikoina suosikkeihini on myös hypänneet Ismo Alanko ja CMX, ja lisäksi myös ylempänä mainittu Nightwish. Spotifyssä olen kuunnellut innolla jokaista noista.
Vaari
Musiikkimakunne?
Viesti 130 -
26.03.2010 klo 15:47:04
Lainaus käyttäjältä: ViiruLainaus käyttäjältä: VaariIhan ensteksi on kyllä todettava että Viirun musamaku on sitten yksi parhaita joihin olen törmännyt viimeisten 21 vuoden ja 16 päivän aikana.
Parhaita se ei taida olla, mutta varmaankin, öh, suht. koht. monipuolinen. :'D Klassisesta elektroniseen, purkkapopista punk rockiin ja niin edespäin. Jokseenkin ennakkoluulottomasti kuuntelen vähän mitä sattuu, ainakaan vielä ei ole tullut vastaan musiikkia mitä en missään nimessä voisi kuunnella... Sellaistakin tulee takuulla jossain vaiheessa löytymään, mitä luultavimmin örinämusiikin puolelta. ;D
Mutta nyt soi... Why Should I Worry! (Kyllä, kuuntelen myös Disney-musiikkia. Kyllä, rakastan sitä. <3) Voiko parempaa sanomaa ja rennompaa soundia ollakaan? :D Okei, ehkä voi, mutta tämä on silti yksi ikuisista kappalesuosikeistani. Suomiversio on minun korvaani ehdottomasti paras, Jernström rulettaa.
Nyt kun keveämmälle ja suomalaiselle tielle jäätiin, laitetaanpas soimaan vaikkapa Eppujen Polttaa. Sadan vuoden päästäkin-albumista on paljon hyviä muistoja, kerran viisituntisella automatkalla kuuntelimme nonstoppina kyseistä levyä - olin silloin kahdeksan, opin kaikki kaksitoista laulua ulkoa ja hoilasin mukana. (; Etenkin Niin kuin jää palaa ja Polttaa-biisin toisen säkeistön lyriikat jäivät jostain syystä mieleen, muistan ne vieläkin.Kun en sitä alkuperäistä toppaa viitsi semi-offilla floodata, herätellään vaikka tätä.
Se on parhaita, juuri siksi että siihen mahtuu kaikki se mikä omaanikin. Kuuntelen kaikkea tuota, jotain enempi vähempi, mutta kuitenkin jos se nappaa. En erottele makuani genren, vaan lähinnä artistin mukaan. Räppi ja hiphoppi nyt ehkä siinä ja siinä meneekö missään muodossa, mutta yllättäen jotain löytyy sieltäkin. En sitten tarkalleen tiedä missä rajoissa mikäkin genre määritellään ja mahtuuko saman artistin musaa sekä mukamusaa useampaan tahi päinvastoin, mutta siinäpä se. Pidän jos se kuulostaa hyvältä. Örinämölinäkin menee jos se on totaalinen läppä joko tarkoituksella tai sitten vahingossa, mutta esim. nyt vaikka Behemoth saa jäädä meikän listalta, en ole koskaan ymmärtänyt mokoman mukamusiikin tarkoitusta tässä maailmassa. Ei mutta se taitaakin olla itsemurha, niin tietysti.
"Myös Disney-musiikkia"? :'D Miten niin, sehän on parasta koskaan. Aladdinin tunnari on jäänyt muistoihin yhtenä parhaista, ja Leijonakuninkaasta löytyy myös legendoja.
Kuten ylemmästä viestistäni voi päätellä, Eput ovat osa elämääni. Tuskin olen yhdenkään artistin tuotantoon ja vaiheisiin paneutunut vastaavalla pietiteetillä kuin tämän. Sadan vuoden päästäkin on hyvin muistissa, yllätti jopa itseni aikanaan onnistuneisuudellaan. En olisi uskonut että Syrjä on voimissaan vielä tänäkin päivänä, mutta niin se vaan jaksaa. Kuitenkin 80-luvun tuotanto on henkilökohtaista lemppariani, sitä soitan edelleen ahkerasti.
Parhaita se ei taida olla, mutta varmaankin, öh, suht. koht. monipuolinen. :'D Klassisesta elektroniseen, purkkapopista punk rockiin ja niin edespäin. Jokseenkin ennakkoluulottomasti kuuntelen vähän mitä sattuu, ainakaan vielä ei ole tullut vastaan musiikkia mitä en missään nimessä voisi kuunnella... Sellaistakin tulee takuulla jossain vaiheessa löytymään, mitä luultavimmin örinämusiikin puolelta. ;D
Mutta nyt soi... Why Should I Worry! (Kyllä, kuuntelen myös Disney-musiikkia. Kyllä, rakastan sitä. <3) Voiko parempaa sanomaa ja rennompaa soundia ollakaan? :D Okei, ehkä voi, mutta tämä on silti yksi ikuisista kappalesuosikeistani. Suomiversio on minun korvaani ehdottomasti paras, Jernström rulettaa.
Nyt kun keveämmälle ja suomalaiselle tielle jäätiin, laitetaanpas soimaan vaikkapa Eppujen Polttaa. Sadan vuoden päästäkin-albumista on paljon hyviä muistoja, kerran viisituntisella automatkalla kuuntelimme nonstoppina kyseistä levyä - olin silloin kahdeksan, opin kaikki kaksitoista laulua ulkoa ja hoilasin mukana. (; Etenkin Niin kuin jää palaa ja Polttaa-biisin toisen säkeistön lyriikat jäivät jostain syystä mieleen, muistan ne vieläkin.Kun en sitä alkuperäistä toppaa viitsi semi-offilla floodata, herätellään vaikka tätä.
Se on parhaita, juuri siksi että siihen mahtuu kaikki se mikä omaanikin. Kuuntelen kaikkea tuota, jotain enempi vähempi, mutta kuitenkin jos se nappaa. En erottele makuani genren, vaan lähinnä artistin mukaan. Räppi ja hiphoppi nyt ehkä siinä ja siinä meneekö missään muodossa, mutta yllättäen jotain löytyy sieltäkin. En sitten tarkalleen tiedä missä rajoissa mikäkin genre määritellään ja mahtuuko saman artistin musaa sekä mukamusaa useampaan tahi päinvastoin, mutta siinäpä se. Pidän jos se kuulostaa hyvältä. Örinämölinäkin menee jos se on totaalinen läppä joko tarkoituksella tai sitten vahingossa, mutta esim. nyt vaikka Behemoth saa jäädä meikän listalta, en ole koskaan ymmärtänyt mokoman mukamusiikin tarkoitusta tässä maailmassa. Ei mutta se taitaakin olla itsemurha, niin tietysti.
"Myös Disney-musiikkia"? :'D Miten niin, sehän on parasta koskaan. Aladdinin tunnari on jäänyt muistoihin yhtenä parhaista, ja Leijonakuninkaasta löytyy myös legendoja.
Kuten ylemmästä viestistäni voi päätellä, Eput ovat osa elämääni. Tuskin olen yhdenkään artistin tuotantoon ja vaiheisiin paneutunut vastaavalla pietiteetillä kuin tämän. Sadan vuoden päästäkin on hyvin muistissa, yllätti jopa itseni aikanaan onnistuneisuudellaan. En olisi uskonut että Syrjä on voimissaan vielä tänäkin päivänä, mutta niin se vaan jaksaa. Kuitenkin 80-luvun tuotanto on henkilökohtaista lemppariani, sitä soitan edelleen ahkerasti.
ankkaetsivä
Musiikkimakunne?
Viesti 131 -
13.05.2010 klo 13:11:24
Nyt on uusi suosikki: Kake Randelin. Niin hyvää musiikkia, että autossa kuuntelen Kake Randelin-levyä monta kertaa peräkkäin. Lempiradiokanavat on edelleen samat +Yle Radio Suomi. Muut lempparibändit/-artistit pysyy samana +Leevi and the leavings, Kirka, Juice Leskinen ja Tauski. Tällainen on musiikkimakuni, tarkat lempparilistat voit tarkastaa sivulta 8. Leevi and the leavings-yhtyeeltä suosikkikappaleisiini kuuluu:
-Teuvo, maanteiden kuningas
-Vasara ja nauloja
-Poika nimeltä Päivi
-Pohjois-Karjala
Kake Randelin-arstistin parhaat kappaleet omasta mielestäni:
-Tilipäivä koittaa
-Ässähai
-Vanha Holvikirkko (Kake Randelinin laulamana)
-Kirje kotiin
-Teuvo, maanteiden kuningas
-Vasara ja nauloja
-Poika nimeltä Päivi
-Pohjois-Karjala
Kake Randelin-arstistin parhaat kappaleet omasta mielestäni:
-Tilipäivä koittaa
-Ässähai
-Vanha Holvikirkko (Kake Randelinin laulamana)
-Kirje kotiin
Vince Ankka
Musiikkimakunne?
Viesti 132 -
25.09.2010 klo 10:21:51
Mun musiikkimaku on siitä jännä, että siihen mahtuu sellaisiakin nimiä kuin Chuck Berry, The Beatles, Simon & Garfunkel ja Albert Järvinen. Mahtuu siihen sellaisia nykyisiäkin nimiä kuin Muse, Linkin Park ja Brian Setzer Orchestra.
Tuo vanhempi musa on kuitenkin enemmän sitä, mistä mä tykkään. Silloin musiikki oli musiikkia, kun nykyään on tää markkinapelleily. Artistit ja yhtyeet eivät rauhassa tehdä sellaista musaa kuin haluavat.
Tuo vanhempi musa on kuitenkin enemmän sitä, mistä mä tykkään. Silloin musiikki oli musiikkia, kun nykyään on tää markkinapelleily. Artistit ja yhtyeet eivät rauhassa tehdä sellaista musaa kuin haluavat.
ankkaetsivä
Musiikkimakunne?
Viesti 133 -
13.11.2010 klo 11:46:11
Lainaus käyttäjältä: Vince AnkkaTuo vanhempi musa on kuitenkin enemmän sitä, mistä mä tykkään. Silloin musiikki oli musiikkia, kun nykyään on tää markkinapelleily. Artistit ja yhtyeet eivät rauhassa tehdä sellaista musaa kuin haluavat.
Kyllä vanhempi musiikki onkin selvästi parempaa kuin uusi. Erityisesti 70-, ja 80-lukujen musiikki on minuun iskenyt ja tuo musiikki mitä silloin on tehty, on ollut laadukkaampaa kuin nykyinen. Sellaiset yhtyeet kuin Yö sekä Matti ja Teppo ovat tehneet silloin aivan upeaa musiikkia. Lisäksi Leevi and the Leavings on tehnyt vielä sen jälkeenkin (?) hyvää musiikkia, jota tulee aina välillä kuunneltua. Eli kyllä vanha musiikki on sitä Musiikkia.
Kyllä vanhempi musiikki onkin selvästi parempaa kuin uusi. Erityisesti 70-, ja 80-lukujen musiikki on minuun iskenyt ja tuo musiikki mitä silloin on tehty, on ollut laadukkaampaa kuin nykyinen. Sellaiset yhtyeet kuin Yö sekä Matti ja Teppo ovat tehneet silloin aivan upeaa musiikkia. Lisäksi Leevi and the Leavings on tehnyt vielä sen jälkeenkin (?) hyvää musiikkia, jota tulee aina välillä kuunneltua. Eli kyllä vanha musiikki on sitä Musiikkia.
Vince Ankka
Musiikkimakunne?
Viesti 134 -
17.11.2010 klo 00:26:55
Lainaus käyttäjältä: ankkaetsiväYö sekä Matti ja Teppo ovat tehneet silloin aivan upeaa musiikkia. Lisäksi Leevi and the Leavings on tehnyt vielä sen jälkeenkin (?) hyvää musiikkia.
Niin no, Yö on vähän sellainen nimi meitsille, joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Jotkut heidän levyistään on pelkkää parhautta, kuten esim. Varietee, jonka kappaleet olivat paljon parempia kuin nykyiset. Nykybiiseistä on tullut liian pehmeitä ja niistä on kadonnut se alkuaikojen asenne. Vaikka en yleensä tykkää kokoelmista, niin heidän Legenda -tuplansa on aikas hyvä teos.
Mattia ja Teppoa en ole kamalasti kuunnellut, joskus harvoin vaan, mutta joskus kun olen kuunnellut olen huomannut saman kuin sinä. Heidän vanhat kappaleensa olivat ihan mukavaa kuunneltavaa. Ja pojat vielä laulavatkin selvästi, mitä on miellyttävää kuunnella.
Leevistä on kauheasti perusta, ei vaan oikein iske. Se on ehkä liian melankolista mun luonteelle, kun olen yleensä olen valoisa ja myönteinen ihminen. Mutta nyt kun lainasin kirjastosta heidän Häntä koipien välissä -levynsä, niin olen alkanut tykätä kappaleista Elina, mitä mä teen?, Sopivasti lihava, Rin Tin Tin ja Pimeä tie, mukavaa matkaa ja Teuvo, maanteiden kuningas. niissä on sanoitukset kohdallaan. Lisäksi tuo Vasara ja nauloja on yksi parhaista.
Oho, kylläpä sitä asiaa löytyikin! Mutta hyvähän se on, että edes jotain puheenaihetta löytyy. :)
Niin no, Yö on vähän sellainen nimi meitsille, joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Jotkut heidän levyistään on pelkkää parhautta, kuten esim. Varietee, jonka kappaleet olivat paljon parempia kuin nykyiset. Nykybiiseistä on tullut liian pehmeitä ja niistä on kadonnut se alkuaikojen asenne. Vaikka en yleensä tykkää kokoelmista, niin heidän Legenda -tuplansa on aikas hyvä teos.
Mattia ja Teppoa en ole kamalasti kuunnellut, joskus harvoin vaan, mutta joskus kun olen kuunnellut olen huomannut saman kuin sinä. Heidän vanhat kappaleensa olivat ihan mukavaa kuunneltavaa. Ja pojat vielä laulavatkin selvästi, mitä on miellyttävää kuunnella.
Leevistä on kauheasti perusta, ei vaan oikein iske. Se on ehkä liian melankolista mun luonteelle, kun olen yleensä olen valoisa ja myönteinen ihminen. Mutta nyt kun lainasin kirjastosta heidän Häntä koipien välissä -levynsä, niin olen alkanut tykätä kappaleista Elina, mitä mä teen?, Sopivasti lihava, Rin Tin Tin ja Pimeä tie, mukavaa matkaa ja Teuvo, maanteiden kuningas. niissä on sanoitukset kohdallaan. Lisäksi tuo Vasara ja nauloja on yksi parhaista.
Oho, kylläpä sitä asiaa löytyikin! Mutta hyvähän se on, että edes jotain puheenaihetta löytyy. :)
Somebody
Musiikkimakunne?
Viesti 135 -
23.11.2010 klo 18:01:39
Suomalaista sen olla pitää, kunhán ei mitään Mattia ja Teppoa.:-P Ulkomaisesta musiikista ei ole koskaan suuremmin välittänyt.