Keskustelujen arkisto

Onhan sitä tullut vuosien mittaan kaikenlaista kaatuilua sattunut, mutta varmasti se oli pahin, kun kaaduin polkupyörällä siten, että ajoin kaikessa rauhassa, va yhtäkkiä kenkä lähti jalasta, jonka jälkeen jalkani lipesi polkimelta, ja kaaduin aika kovassa vauhdissa.
Seurauksena, oli 5 suurta haavaa kyynärpäässä, ja parin tunnin terveyskeskuskeikka.

Vieläkin on kyynärpää täynnä kunnon arpia :-P

Onneksi ei mitään pahempaa ole sattunut, mutta täytyy koputtaa puuta. ;)

Kumma juttu etten ole tänne ikinä vastaillut.o_0 Minä jos kuka onnistun telomaan itseni joka käänteessä. :D

Lainaus käyttäjältä: Vaa_riKyllähän minullekin sattuu ja tapahtuu vaikka kuinka mutten lähes koskaan loukkaa itseäni pahasti. Kyllä, olen jopa ajanut auton katolleen kolme metriä syvään ojaan 60km/h vauhdilla ja ainoat "vammat" tulivat lasinsiruista jotka tarttuivat kämmeniini kun kiipesin ulos. Tässä lähiaikoina tapahtuneista mainittakoon se kun viikko sitten innostuin ajelemaan pikkubroidin potkulaudalla. No alamäkeen piti saada vauhtia ja kaveri ajoi vieressä meikäläisen pyörällä jossa on mittari ja sanoi vauhtia olevan 35km/h, kun sitten, kuinkas muuten, 3,5 tuuman pyörät karkasivat alta ja lensin asvattiin ensin kämmenet edellä jonka jälkeen kierähdin selälleni ja löin pääni, kovaa ja tietysti ilman kypärää, myös asvalttiin. Ihme kyllä vaikka isku takaraivoon tuntui rajulta, ei se sattunut jälkeen päin lainkaan, mutta kädet olivat verillä kyynärpäitä myöten ja oikea ranne sekä peukalo kipeytyivät sen verran ettei niillä tehnyt mitään pariin päivään, vieläkin on vaikea piirtää kun ei tämä peukalo ole aivan parantunut.AA:sta tuon kopsasin, joskus kesäkuussa kirjoitettu joten aikaa on ollut toipua. :D

Ala-asteella on tullut ryvettyä jos jonkinmonta kertaa, ja päiväkodissa myös. Päikkärissä hyppäsin keinusta täysissä vauhdeissa, ja jostain syystä päätin laskeutua polvilleni... Liu'uin sitten pari metriä hiekkaa pitkin asvaltille asti, ja voitte kuvitella miltä sääret näyttivät tämän jälkeen. Koulussa sähläsimme jatkuvasti kavereiden kanssa läheisillä kallioilla, ja kuten arvata saattaa, vähintään kerta kuukaudessa oli nivelsiteet poikki. Myös liikunnassa olen saanut vaikka mitä päin näköä, niin sählypalloa kuin futistakin. Amiksessa liikunta oli jopa hauskaa, koris morffasi jenkkifutikseksi tuoch-downeineen kaikkineen, ja s-bandyssa lenneltiin yli laitojen jatkuvasti. Hienon näköistä, meikäläinen suoritti parin metrin ilmalennon voltin kera päin vaihtopenkkiä, ja homma jatkui saman tien. :D

Hieman vakavampia tilanteitakin löytyy, mutten niihin viitsi täällä mennä. Kesäisessä lehdenjakoduunissa tapahtui kaikenlaista, yöaikaan ja etenkin viikonloppuisin kaupungin vuokrakämppien lähistöllä hiippaillessa sai aina olla varuillaan. Myös paria tappoa olen ollut todistamassa.

Pienempänä laskettiin jäistä tietä kaverin mäkiautolla, ja tottahan menetin autosta hallinnan.
Kaveri hyppäsi autosta ulos, ja itse en muistaakseni tajunnut niin tehdä ja lensin komeassa kaaressa tielle.
Seurauksena lievä aivotärähdys.

Juokaa maitoa lapset, se on terveellistä!

EDIT: ja vanhemmatkin ihmiset, it's never too late to start!

Itse asiassa en ole juurikaan ikinä ollut hengenvaarassa. Kerran olen ollut autokolarissa, mutta hahah, ei se nyt hengenvaarallista ollut jos on turvavyöt tiukasti kiinni ;D No, minulla ei niitä päällä ollut ;D Hupsista vaan! ;)

Tästähän olen tuolla AA:nkin puolella toitottanut, joten enköhän ole tämän aiheen kolunnut tämän viestin jälkeen läpi..

Pahin onnettomuus oli noin kolme vuotta sitten kesäkuumalla, kun ajoin ojaan 110 km/h. Ei se varmaan kauhean paha olisi ollut, mutta kun sillä samalla vauhdilla menin päin suurta puuta sivuttain niin, että auto kääntyi katto nojaamaan puuta vasten. Katto oli täysin sisässä ja ihme, että se myötäili kyydissä olleiden vartaloita sentilleen niin, ettei paikkoja rusentunut. Liikkumaan ei tietysti pystynyt ja autosta irrottamisessa meni palokunnalla pari tuntia. Ensiksi he käänsivät auton varovasti oikein päin, sitten leikkasivat katon pois päältämme, ottivat moottorin irti, jotta pystyivät nostamaan konepellin jalkojemme päältä pois ja vasta sen jälkeen meidät pystyttiin irrottamaan autosta.

Oli suoranainen ihme, että selvisimme ilman pysyviä vammoja ja arvatkaa vain olenko tämän tapahtuman jälkeen ajanut matkani erityisellä varovaisuudella. :) Turvavyöt olivat päällä, jotka aivan sataprosenttisen varmasti pelastivat henkemme. Kun puhun monikossa puhun myös pikkusiskostani, joka oli mukana ja istui pelkääjän paikalla. Häneltä murtui luita ja repeytyi hiukan keuhkot, mutta mitään pysyvää ei jäänyt. Tämä ulosajo johtui täysin omasta kokemattomuudestani, sillä torkahdin rattiin ja säpsähdettyäni hereille, kun auto rouhi oikeaa piennarta, kokemattomana tein paniikissa liian suuren korjausliikkeen vasemmalle ja sitten oltiinkin siellä ojassa.

Onhan minulla internetissä tosiaan pari kuvaakin auton romusta, jos jotakuta kiinnostaa nähdä minkälaiseen kuntoon auto tuon jäljiltä jäi. Yrittäkää saada kuvista jotain selvää, koska paintilla hiukan suttasin kohtia, joissa näkyi mielestäni liikaa pihaamme..
Sivuprofiili jäljellä olevasta autosta ja sitten sama hiukan lähempää.