Keskustelujen arkisto

Mjaah, voinhan tännekkin kirjoittaa vaikka tämä asia tulee vasta parin vuoden päästä kohdalleni.

Itselläni on suunnitelmissa yläkoulun jälkeen mennä todennäköisesti lukioon. Saa kuitenkin kolme vuotta lisää aikaa miettiä mihin ammattiin sitten menee. Tosin ei sitä tiedä jos joku ammatti tässä yläasteen aikana tulee vielä mieleen.

Millekkään käsityöalalle en rupea, että musta ei ainakaan mitään levyseppähitsaajaa tule. Sellanen ei vaan ole yhtään mun juttu. Mä kun en käsistä kauhean näppärä ole.

Minun todellinen unelmani on tulla ankkapiirtäjäksi, je sen eteen voin harjoitella piirtämistä, sitä olenkin tehnyt. Jaa että miksi :P? Pidän ankoista, piirtäminen työnä ei välttämättä ole pahempi juttu.

Pelkästään ankkataiteilijaksi pääsemiseen ei voi luottaa, joten olen ajatellut kaksoistutkinnon(sosiaali- ja terveysala, lapsi- ja nuorisotyö) tekemistä. Toisaalta ongelmana siinä taas on se, että tuskin voin ottaa pitkää matikkaa, jota taas tarvitaan joa menee yliopistoon oikeustieteelliselle linjalle. Sitten taas jos opettajaksi yrittäisin, tarvitsisin psykologiaa ja taideaineita. Opettajassa ja juristissa molemmissa on se huono puoli, ettätäytyy tehdä töitä vapaa-ajallakin(tuntien valmistelut, kokeiden korjaamiset/ kaikenmoisten asioiden tutkiminen), olisi oikeastaan kiva pitää työ- ja vaipaa-aika selkeästi erillään. Molemmissa ammateissa on melko hyvä palkka, ja työ varsinkin asianajajana olisi mielenkiintoista, kuitenkin vaativaa ja vastuullista. Sosiaalityöntekijäksi menemisellä ei ole pahemmin perusteluja; haluan monta ammattia ja koulu vaikuttaa mukavalta, vaihtoehtona matkailuala, siellä taas koulu ei ole mukava. SoTe-työntekijöitä tarvitaankin tietenkin aina, varsinkin nyt muutamien vuosien kuluttua kun hoidettavia on enemmän kuin hoitajia, joten työstä ei olisi pulaa.

Näiden lisäksi voisin mennä lentoemännäksi, tutkoinnon surittaminen kesti muistaakseni vain 3-5 kuukautta, eli mahdottoman lyhyt aika. Tässä ammatissa tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa, mutta matkaileminen olisi kivaa(tosin aluksi pelkästään Suomessa...:)).

E: Vielä nuo miksikä en ainakaan rupea: kirurgi, arvelisin, että perusteluja ei pahemmin tarvita, muita lääketieteellisiä ammatteja, miksikä en ryhtyisi. En myöskään haluaisi olla mikään rekka- tai roskakuski, voisi olla aika tylsää.

Ei mitääään hajua. Ei kyllä siitäkään, miksi edes sitten kirjoitan tänne... :D
Niin, siis lukioon olen menossa, mutta sen jälkeen ei tietoa. Lukioonkin lähinnä siksi, että en tiedä mitä muuten tekisin, vanhemmat ei olis innoissaan amikseen menosta ja kaikki kaveritkin menee. Eli ei mitään pätevää syytä. Ja isona... Emmietiiä. Joku taideala kiinnostais, ei sitten mitään konkreettisempaa. Niitä ehdoton eiei -ammatteja onkin rutkasti enemmän, ainakin lääkäri (joka on sinänsä jännä, koska isäni, äitini isä, isäni äiti ja veljeni on lääkäreitä... Mutta miksihän mun pitäis johonkin samanlaisiin ammatteihin mennä. Ja sitä paitsi, mulla on verikammo.)
En edes tiedä, mihin mulla olisi oikeasti mahdollisuudet päästä, siis lähinnä lukion jälkeen. Emmää edes tiedä mitään ammatteja :-D Nojaah, jotain perussettiä voisi olla opettaja, mutta en oikein tiedä. Ääh, mua lähinnä ahdistaa tällasten miettiminen :-)

Datanomi ja ylioppilas. Keskiarvo yläasteella noin 8.

Lainaus käyttäjältä: jojo3Saa kuitenkin kolme vuotta lisää aikaa miettiä mihin ammattiin sitten menee.
Ei oikeastaan saa. Kurssivalinnat tulee kuitenkin tehdä sen mukaan, mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä. Jos haluat fyysikoksi, olisi hyvä käydä kaikki fysiikan kurssit jne...Tietenkin, jos et ajatellut lukion jälkeen opiskella, käydyillä kursseilla ei ole suurta merkitystä.

Enköhän mene amiksessa talonrakennuspuolelle. Kiinnostavaa ja itselle suhteellisen tuttua hommaa. Töitäkin pitäisi löytyä, jos vain osaa tarpeeksi hyvin. Tokia asiat voi muuttua, mutta taloja rakennetaan, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Noh, en usko että tämä lama enää viiden vuoden päästä niin paljoa vaikuttaa.. :D