Batman Suomessa
Bat-historiikki Osa 8


<- Edellinen osa     Seuraava osa ->
 
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 
BAT-SARJAKUVAT SUOMESSA
 
8. Batman 1987-1992
 
Supersankarisarjakuvien elävä legenda, Frank Miller, päästettiin 1986 Lepakkomiehen kimppuun ja tuloksena markkinoille paukahti Yön Ritari, uusi entistä synkempi ja psykologisesti perustellumpi Batman. Millerin kirjoittama ja piirtämä minisarja BATMAN: The Dark Knight Returns (1986) oli sekä maailmalla, että meillä niin kohuttu juttu, että se piti saada myös suomeksi. Oli taas aika herättää Batman-lehti raastavien markkinavoimien yöhön.

1987

Kustannus Oy Semic heitti Yön Ritarin ekan osan julkisuuteen täysin varoittamatta keväällä 1987 ja sai alkuperäisversion lukeneet hykertelemään tyytyväisinä ja muut haukkomaan henkeään: mitään läheskään tähän verrattavaa sarjakuvaa ei oltu nähty suomeksi koskaan aiemmin.

Batmania käänsi ja toimitti tuohon aikaan eleganttiin tyyliinsä Riku Perälä. Hän oli jo aiemmin vakiinnuttanut paikkansa Semicin DC-asiantuntijana mm. John Byrnen uudistaman Teräsmiehen parissa. Yön Ritari oli siihenkin nähden kuin toiselta planeetalta.

Yön Ritarin 4 osaa julkaistiin Suomessa vuosikerran neljänä ensimmäisenä numerona parin kuun välein, joten loppuvuoteen mahtui vielä pari lehteä lisää. Niiksi sopi mainiosti Millerin toinen Batman-minisarja, Ensimmäinen vuosi (Year One, Batman 404-407, 1987), joka julkaistiin siis suomeksi kahdessa osassa, numeroina 5-6/87.

Kun Yön Ritari oli hahmottanut sitä millainen tulevaisuuden katkeroituneen Batmanin viimeinen (kuten silloin uskottiin) suuri seikkailu voisi olla, Ensimmäinen vuosi kertoi nykyaikaistetun version Batmanin syntytarinasta. DC-yhtiö oli siis antanut Millerille suhteellisen vapaat kädet luoda täysin uusi pohja koko bat-mytologialle tai ainakin hän sai olla sen kertojana.

Ensimmäisen vuoden ikimuistoisen kuvituksen siveli paperille David Mazzucchelli. Ensimmäinen vuosi on uudella vuosituhannella ollut jatkuvasti esillä potentiaalisena uuden Batman-leffan käsikirjoituspohjana. Koko vuosikerta 1987 kuuluu Suomen Batman-lehtien kerätyimpiin, kysytyimpiin, parhaimpiin ja hintavimpiin.

Batman 2/87
Frank Miller loi Batmanista
1986 ikimuistoisen
ikämiesversion (Batman 2/87).

1988

Vuosikerta 1988 oli pakostakin edellistä vaisumpi, kun palattiin spesiaalijutuista amerikkalaisten vakiolehtien normaalimpiin tarinoihin. Lehden nimi tosin kyllä muuttui Batman Spesiaaliksi ilmeisesti lähinnä julkaisutiheyden vähyyden takia. Kehityskulut olivat kohtalaisen kiintoisan kuuloisiaa (uusi Robin, lisää Batmanin alkuhistoriaa, tunnettuja tekijöitä...), mutta toteutus oli hiukan keskentekoista ja kuvitus ajoittain surkeaa. Lisäksi pohjoismaisen yhteisjulkaisun tarinavalinnat hypähtelivät sinne tänne. Kun Miller oli tavallaan aloittanut bat-historian uudelleen alusta, puhtaalta pöydältä, myös ensimmäistä vuotta myöhemmät bat-historian kehityskulut voitiin nyt kertoa uudelleen ja uudistettuina. Niinpä Jason Todd, josta oli tuullut uusi Robin jo Teräsmiehessä 1984 julkaistuissa Lepakkomies-jutuissa, kirjoitettiin nyt aivan uudella tavalla sisään Batmanin elämään (1/88). Uusi Jason Todd oli siis täysin eri henkilö kuin DC:n "vanhan universumin" vastaava.

2/88 piti sisällään USA:n Batman 400:n erikoispitkän juhlatarinan, jossa Batman, uusi Robin, Kissanainen ja Talia taas kerran mittelivät voimiaan Gotham Cityn yhdistettyjä voimia vastaan. Rikollisten johtajana riehui nytkin uudestisyntynyt Ra's Al Ghul. Valitettavasti stoorin piirrostyö oli jaettu lukuisille eri sarjakuvamaailman piirtäjäkuuluisuuksille, eli oli todellista sillisalaattia. Kirjoittaja Doug Moenchinkin paras kausi oli jo tuolloin ohitse. Mutta on lehdessä sentään Stephen Kingin pitkä ylistyskirjoitus: Miksi valitsin Batmanin...?

Seuraavaksi oli vuorossa BATMAN: Toinen vuosi (Year Two, Detective Comics 574-577, 1988), joka julkaistiin kahdessa osassa lehdissä 3-4/88. Uusi kirjoittaja Mike Barr ja uudet piirtäjät Alan Davis & Paul Neary veivät juonta eteenpäin todella upeasti ekassa lehdessä, mutta sitten tapahtui jotain, mitä ei näin jälkeenpäin helpolla uskoisi. Toisen vuoden kaksi jälkimmäistä osaa (4/88) piirsi mies nimeltä Todd McFarlane ja juuri huonompaa ei jälki olisi voinut olla!

Batman 3/88
Poikkeukset ovat kiintoisia.
Batman on vannonut, ettei
tartu aseeseen. (Batman 3/88)
Myöhemmin Hämähäkkimiehessä ja Spawnissa ja omassa Image-yhtiössään legendaarisen maineen ja miljoonien tulot hankkinut McFarlane ei ilmeisesti saanut tarpeeksi aikaa kuvien suunnitteluun, kun Davis ja Neary lähtivät kesken projektin toisen yhtiön töihin. Kuvitus on nopeasti sutaistun näköistä pikkunäppärää siperrystä ja Alfredo Alcalan kiiltokuvamainen tussaus vain pahentaa asiaa.

Viimeisessä osassa McFarlane väläyttää pariin kertaan mitä hän olisi VOINUT saada Batmanista irti, jos aikaa olisi ollut: osan alku- ja loppukuvat ovat upeita ja Bob Kane taisi myöhemmin jopa plagioida loppukuvaa ekan Batman-elokuvan näytekuviinsa (sivumennen: McFarlane tiettävästi harkitsi tuon johdosta jopa oikeustoimia Kanea vastaan ja lähti DC:n hommista "ovet paukkuen").

Pakko on lisätä tähän väliin, että Toisen vuoden alku ei tehnyt täyttä oikeutta myöskään Barrin, Davisin ja Nearyn Batman-jutuille. Ilmeisesti tämä Batmanin historiaa paaluttava tarina oli sen verran yhtiön pomojen sanelema, ettei juttu oikein tosissaan päässyt lentoon, vaikka aineksia olisi ollut.

Kolmikon paras Batman-juttu (hieman aiempi itseasiassa) julkaistiinkin samoihin aikoihin Teräsmies-lehden kakkosjuttuna numeroissa 5 ja 6/88. Kyseessä oli hykerryttävän mainio Jokeri-kertomus, jossa Davisin ja Nearyn peribrittiläisiä sävyjä sisältävän kuvituksen jäyhä humoristisuus pääsi täysillä oikeuksiinsa.

5/88 sisältää kiintoisan erikoistarinan Batman Annual 11:sta. Rakkaustarina on sarjisguru Alan Mooren runoilema jatko-osa Steve Englehartin ja Marshall Rogersin 70-luvulla tekemään Savinaama-juttuun (jonka jälkiosa muuten julkaistiin suomeksi Batmanissa 4/92). Jotkut ovat pitäneet Mooren filosofista rakkauskertomusta jopa tämän aika epätasaisen vuosikerran parhaana palana.

1989

Vuosi 1989 alkoi klassikkotarinoilla. 1/89 piti sisällään Kaksinaaman kaikkien aikojen toisen esiintymisen (Detective Comics 66, Aug 1942) sekä Roy Thomasin, Marshall Rogersin ja Terry Austinin kauniin, mutta hiukka sisällöttömän Batmanin syntytarinan uusversion (Secret Origins 6, 1986). Rogersin runollisen vanhahtava piirrostyyli kaikkine korukuvioineen ja rastereineen tekee yhtä kaikki tästäkin lehdestä hankkimisen arvoisen.

Vuosikymmenen vaihteen Batmanin ykköspiirtäjä, Norm Breyfogle, esittäytyi suomalaisille 2/89:n kaksiosaisessa tarinassa, Rotanpyytäjä, joka ei ollut vielä parasta Breyfoglea, mutta antoi sen sijaan hyviä lupauksia uuden kirjoittajaparin, Alan Grantin ja John Wagnerin kyvyistä juonitella kiehtovan erilaisia bat-seikkailuja. Miehethän ovat englantilaisia Judge Dredd -veteraaneja ja Alan Grant puuhasteli myöhemmin jonkin aikaa Batmanin vakiokirjoittajanakin USA:n eri bat-nimikkeissä.

3/89 oli taas sillisalaattia: Breyfoglen heikohko kuvitus Batman Annual 11:sta, Barrin, Davisin ja Nearyn kohtuullinen Linnunpelätti-juttu, Myytävänä pelkoa (Detective Comics 571), sekä klassikkostoori ROBIN: Tilkkutäkin paluu (1951), jossa vanhat mestarit France E. Herron ja Jim Mooney kuljettavat aikaansa nähden suht juohevasti ihmepoikaa hankaluuksiin ja niiden ratkaisuihin.

4-5/89 pitää sisällään 4-osaisen mega-tarinan Pedon kymmenen yötä, jossa voimakaksikko kamppailee viimeisiään vetelevän Neuvostoliiton tiedustelupalvelun pahimman luomuksen KGBeastin eli Pedon kanssa. Tarina on jotenkin luotaantyöntävä, kova ja tylsää väkivaltaa sisältävä. Kirjoittaja Jim Starlin kirjoitti kuitenkin noihin aikoihin Batmaniin joitakin kiintoisia taustajuonia (mm. uuden Robinin kuoleman sarjassa Batman Special: Kuolema kulkee suvussa 1-3/89), joista tämäkin on tavallaan yksi osa. Jim Aparo ei kuvittajana yllä lähellekään menneitten vuosien magiaansa, osittain Mike DeCarlon tylyn kuivakkaan tussaustyylin takia.

Tuo 4/89 oli Suomessa Batmanin luomisen 50-vuotisjuhlanumero. Lehti pitää sisällään 7-sivuisen Batman-historiikin sekä ylimääräisen mustavalkoisen klassikkotarinan vuodelta 1961.

1990

Batman 1/90 esittää trion Grant, Wagner ja Breyfogle kenties hienoimman Batman-jutun nimeltä Pelko. Grantin ja Wagnerin kyky luoda omalaatuisia ja pelottavan hulluja hahmoja yhdistyi Norm Breyfoglen huolelliseen kuvitukseen (alkuosassa sekä hahmottelu että tussaus) ja Adrienne Royn viehkoihin väreihin. Kokonaisuus oli mukavan tasapainoinen vaikka tarinan hahmoista ei ihan samaa voi sanoakaan!

Numerosta 2/90 Batmanin suomentajaksi ja palstojen toimittajaksi astui Esa Toivonen, kun Riku Perälä pääsi hohdokkaampiin hommiin toiselle yhtiölle. 2-4/90:ssä nähtiin ekan Batman-elokuvan käsikirjoittajan, Sam Hammin mega-tarina, Oikeus on sokea. 2-3/90:ssä oli myös Hammin pitkä haastattelu. Oikeus on sokea alkoi todella lupaavasti ja jopa Denys Cowanin riipivä kuvitus tuntui sopivan jutun tyyliin. Valitettavasti kaksi jälkimmäistä lehteä eivät kyenneet lunastamaan odotuksia. Mukaan ympättiin jälleen kerran DC:n toimituksen ehdottamia juonikuvioita mm. Batmanin nuoruudesta, jotka venyttivät pääjuonta liiaksi eri tahoille. Tarinan loppu kolahtaa silti sopivasti. 5 ja 6/90 sisältävät tavallisempia vakiotarinoita, mutta 7/90 läväytti taas esille kelvollisen Grant-Wagner-Breyfogle-tarinan nimeltä Kuume. Siinä Grant ja Wagner loivat sarjaan vakiorikolliseksi jääneen Vatsastapuhujan sekä tämän sivupersoonanuken, Arpinaaman. Omalla tavallaan hykerryttävää kamaa vanhan amerikkalaisen gangsteriperinteen hengessä.

8/90 sisälsi pelkkiä klassikkojuttuja, mm. kaikkien aikojen ekan Batman-tarinan vuodelta 1939! Lehden päättää Neal Adamsin näyttävästi kuvittama klassikko 70-luvun alusta, Lupaus haudan takaa. Keräilijöille.

Batman 1/91
Norm Breyfogle oli 90-luvun
vaihteen kiehtova bat-kuvittaja
(Batman 3/91).
1991

1991 Suomen Batman-lehti täytti 25 vuotta. Juhlavuosi alkoi lupaavasti: 3-osainen tarina, Yöihmisiä, kuuluu ehdottomasti Grantin, Wagnerin ja Breyfoglen kiintoisimpiin ja sisältää taas tuttuun tyyliin umpisekoja rikollisluomuksia. Ikävää, että kolmikon parhaat päivät olivat jo ohitse ja seuraavissa numeroissa nähtiin likilaskuisempia kyhäelmiä niin tarinoiden kuin taiteenkin puolesta. Lisäksi Wagner jätti Grantin yksikseen tekemään bat-tarinoita ja Breyfoglekin tuntui saavan tyyliinsä sopimattomia tussaajia viimeistelemään omintakeisia piirroksiaan.

Batmanissa julkaistiin 1991 lisätarinoita joka toisessa lehdessä. 2/91:ssä oli Ms. Tree -tarina nimeltä Tappava lahja. 4/91:ssä nähtiin "erilainen" Teräsmies-tarina nimeltä Lex Luthorin elämäkerta. 6/91:ssä oli DC:n ensimmäinen Elseworlds-tarina, Gotham by Gaslight, jossa Batman kamppaili 1800-luvun lopulla Viiltäjä-Jackiä vastaan. 8 ja 10/91:ssä nähtiin vielä Ms. Treetä selvittelemässä kiperiä ja massasarjakuvien perinteisiin nähden arkaluontoisiakin rikosjuttujaan (mm. saatananpalvontaan ja homoseksuaalisuuteen liittyen).

Vuoden 1991 kevyesti paras tarina löytyy kuitenkin 7/91:stä. Lepakon seremonia (Dark Knight Dark City, Batman 452-454, 1990) kuuluu ylipäänsä kaikkien aikojen parhaisiin suomeksi julkaistuihin bat-kehitelmiin. Ansiot ovat nimenomaan Peter Milliganin bat-historiaa symbolisesti kartoittavassa käsikirjoituksessa, eivät niinkään Kieron Dwyerin kuivan jäyhässä kuvituksessa. Symboliikasta huolimatta tarina toimii kivasti ihan sellaisenaankin. Kaikkien mukaan sisällytettyjen viittausten ymmärtäminen vaatisikin melkoista vanhojen Batman-tarinoiden tuntemista ja DC-tuotannon yleensäkin. Tämä numero lienee hinta/laatu-suhteeltaan yksi parhaita koskaan julkaistuja Batman-lehtiä ja koko stoori on yksien kansien sisällä. Pinnalta katsottuna tarina esittelee uudenlaisen pimeän version Arvuuttajasta, joka on päättänyt tappaa Lepakkomiehen monimutkaisen rituaalin kautta johdatellen. Tarina sisältää aidosti yliluonnollisia aineksia.

Numerot 8-10/91 olivat yhdentekevästi kirjoitettuja ja piirrettyjä, mutta omaavat mielenkiintoa sen takia, että niissä luodaan kolmas Robin, Tim Drake, joka siis on Ihmepoikana vielä tänäkin päivänä.

1992

Batman-lehden ongelmat alkoivat näkyä vuonna 1992. Lehti ei myynyt tarpeeksi ja ilmestymistiheyttä jouduttiin pudottamaan. Samalla lehteä alettiin kursia kokoon ilman selvää ennakkosuunnitelmaa numero kerrallaan. Myös lehden nimi muuttui Batman Spesiaaliksi (vuosikertanumerointi säilyi silti).

Pari ekaa numeroa jatkoivat ylimalkaisesti edellisvuoden putkeen, mutta 3/92:ssa julkaistiin Batman-Paluun leffa-spessu, 4/92:ssa oli Batman-klassikkoja, 5/92:ssa DC:n ja Dark Horsen yhteistuotanto Batman vastaan Predator ja 6/92:ssa DC:n ja Fleetwayn yhteistuotanto Batman - Judge Dredd: Gotham Cityn tuomiopäivä.

Kaksi viimeistä olivat upeita spesiaalitarinoita ja nelosen klassikotkin hyviä 70 - 80-luvun väliin jääneitä mehupaloja, mutta kokonaiskuva jäi sekavaksi ja myynti laski kaiken aikaa toisesta Batman-elokuvasta huolimatta. Batman-lehti päätettiin taas kerran lakkauttaa.
 
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 
Teksti ja kuvien skannaus: Esa Toivonen
 

<- Edellinen osa     Seuraava osa ->


Historiikin aloitussivulle


DC Comics


Bat-aloitussivu Sarjakuvarock