Don Rosa Napolin Comicon sarjakuvamessuilla

 

Don Rosa osallistui maaliskuussa 2003 Italian Napolissa pidetyille sarjakuvamessuille. Mukana oli tällä kertaa myös vaimo Ann. Paikalle saapui myös monia Disney Comics Mailing Listin jäseniä eripuolilta Eurooppaa tapaamaan toisiaan ja tietysti Donia. Don kirjoitti matkasta pienen kertomuksen toimittajalleen Byron Ericksonille, ja suostui jakamaan sen kanssamme:

Donin Raportti

Castel Sant'Elmo

Tämä oli ehkä kaikkien aikojen paras matka. Messut pidettiin suuressa linnassa (Castel Sant'Elmo), josta näkyivät niin Napoli, lahti, Vesuvius kuin Caprikin. Messut järjestettiin linnan pääkerroksessa, jossa on suuria kivisiä halleja ja katto 7-10 metrin korkeudessa. Koska Paperino (Aku) ja Paperone (Roope) ovat Italian suosituimpia sarjakuvia ja Milla Magia on Napolin lemmikki, eteishallissa oli esittelyssä kuvitustani - siellä oli kahden kerroksen korkuinen suurennus Unohda koko juttu! tarinani kannesta, samoin esillä oli Kaikkein mieluisin lahja-tarinan alkuperäiset sivut ja sen käsikirjoitus. Samoin siellä olivat kaikki erilaiset Elämä ja teot-kannet ja muutakin, kaikki erikseen kehystettyinä ympäri halleja ja salia. Tämän jälkeen oli suuri näyttely kaikenlaista alkuperäiskuvitusta, kuten esimerkiksi maailman vanhin sarjakuvasivu (Yellow kid), ja Krazy Katin sunnuntaisarja, jonka Herriman oli värittänyt omin käsin lahjaksi jollekulle.


Näyttelyssä nähtiin myös harvinaisia Rosan kansikuvia. Ohessa Hulkin ja Hämähäkkimiehen ankannokset.
(C) Paolo Castagno 2003

Muut vieraat, kuten Marvelin päätoimittaja Joe Quesada ja miljönääri-sarjakuvantekijä Jim Lee luulivat varmasti joutuneensa Ihmemaahan, kun heidän asemansa supertähtinä, joita kaikki haluavat nähdä ja koskettaa, syrjäytyi pahaisen Aku Ankka-taiteilijan vuoksi!

Saavuimme Napoliin kuutta päivää ennen tapahtumaa katselemaan paikkoja. Ensimmäisellä kävelyllämme kaupungissa hotellista lähdettyämme, ensimmäisen 5 minuutin aikana, noin 20 askelta espanjalaiskortteliin, skootterilla ajanut varas nappasi vaimoni käsilaukun. Varas teki todella ammattimaista työtä! Ohjaten toisella kädellä, hyvää vauhtia, hän leikkasi ja nappasi käsilaukun yhdellä kädellä, ilmeisesti terävällä veitsellä, mutta ei edes koskettanut vaimoni takkia! Ei mikään ihmeellinen juttu, palasimme vain läheiseen hotelliimme ja teimme pari soittoa jäädyttääksemme luottokortin, ja se siitä... kunnes poliisi sekaantui asiaan.
Ann ja Don Rosa, Harry Fluks & Blasco Pisapia.
(C) Harry Fluks 2003

Hotellin vastaanottovirkailija soitti poliisille ja nämä ehdottivat, että menisimme asemalle täyttämään ilmoituksen, vaikka en nähnytkään siinä mitään järkeä. Niin meidät työnnettiin poliisiauton takapenkille (hyvin epämukava, ahdas, kovat muovipenkit, ei ovenkahvoja jne.) ja ajoivat meidät hämärien, mutkaisten katujen läpi ja jättivät meidät aseman eteen toiselle puolelle kaupunkia... ja lähtivät. Asemalla oli yksi henkilö (siviilivaatteissa -- etsivä? epäilty?) joka puhui yhden sanan englantia ja antoi vaimolleni englanninkielisen lomakkeen täytettäväksi. Kun vaimoni sai sen valmiiksi, mies vain näytti että voimme mennä. Minulla ei ollut hajuakaan missä olimme, tai miten päästä takaisin hotelliin! Mies sanoi sen yhden sanansa --"taxi?", mutta vastasin "MEILLÄ EI OLE RAHAA, MEIDÄT RYÖSTETTIIN!" ja hän kohautti olkapäitään. Ajattelin odottaa toisen polizia-auton saapumista, mutta en tiennyt koska sellainen saattaisi tulla ja kello oli jo paljon... ja siellä me olimme pikkuriikkisellä poliisiasemalla, jonne saapui pieni lauma transvestiitteja raportoimaan jostakin ilkivallasta jota oli tehty heidän yhdelle jäsenelleen, eikä tämä ollut sanaleikki.

Niinpä yritin löytää tieni pimeillä kaduilla, ilman karttaa, siihen suuntaan jossa uskoin hotellimme olevan... ja eksyimme hyvin nopeasti. Se oli aika pelottavaa, varsinkin kun olimme jo kerran joutuneet ryöstetyiksi! Lopulta poliisiauto ajoi ohitsemme ja pysäytin sen. Yritin selittää asiamme vieläkin englantia-ymmärtämättömälle poliisille... pitkän odotuksen jälkeen, jonka aikana näiden oli soitettava poliisiasemalle, toinen Polizia-auto saapui ja vei meidät takaisin hotelliimme. Siinä meni koko ensimmäinen iltapäivä/ilta! Ei mikään paras alku! Sen jälkeen asiat sujuivat kuitenkin paremmin! Pysyttelimme kaukana poliiseista ja kävelimme varkaiden ja roistojen keskellä, missä oli turvallisempaa.

Olin sen verran huomion keskipisteenä, että tapahtuma oli seuraavan päivän lehtiotsikoissa. Sen oli ilmeisesti vuotanut joku poliisiasemalla, joka ilmoittaa "julkkis-rikoksista", sillä emme kertoneet tapahtumasta kenellekään. Otsikot kuuluivat kutakuinkin "Don Rosan seuralainen ryöstetään Napolissa" ja "Don Rosa vierailee Napolissa ja joutuu skootterilla ajavan Karhukoplan konnan kohteeksi". Heh heh.

Minun pitää vielä kertoa sinulle pienestä tapauksesta, jossa oli "tanskalainen yhteys". Eräänä päivänä sain erityisen VIP matkan Vesuviukselle. Italian luonnonpuistoviranomaiset halusivat käyttää minua ja Milla Magiaa saadakseen julkisuutta, joten he pitivät lehdistötilaisuuden ja (kopio)näyttelyn töistäni ja Millan historiasta entistetyssä villassa Herculaneumissa. Lehdistötilaisuus oli suuri ja kesti kutakuinkin tunnin, kun puistonjohtaja puhui puistosta (luulisin)... minä vain istuin siellä. Sitten pidettiin iso buffet-lounas kaikille, jotka halusivat osallistua. Sitten meidät vietiin patikoimaan vanhan tulivuoren kraateriin, jonne yleisö ei tavallisesti pääse. Siellä järjestettiin musiikki/teatteri-esitys, jonka jälkeen ajoimme Vesuviuksen huipulle, jonne kaikki muut luonnonpuistossa käyvät joutuvat patikoimaan nuo kaikki jyrkät kilometrit. Minulla oli monia samantapaisia lehdistötilaisuuksia tai erityiskierroksia pitkin viikkoa, mutta mainitsin tämän, koska aivan Vesuviuksen reunalla oli tanskalaisten lukiolaisten ryhmä, jotka tunnistivat minut ja ympäröivät minut nimikirjoituspyyntöineen. Voisin lähettää sinulle editoimattoman nauhan matkasta, mutta olen NIIN varma, että haluaisit istua 5+ tuntia katsomassa sitä.
Blasco, Don ja järjestelyjä hoitanut DCML-jäsen Luca Boschi "Unohda koko juttu!"-tarinan kansikuvan edessä.
(C) Harry Fluks 2003

Siihen loppui raporttini Byronille. En nyt mene sen pidemmälle raportoimaan messujen tapahtumia, mutta haluan mainita vielä yhden henkilön nimeltä: Postituslistan [DCML] jäsenen Blasco Pisapian, joka on Milanossa asuva Disneyn ankka-artisti, mutta kasvanut Napolissa. Blasco tarjoutui henkilökohtaiseksi oppaaksemme ja tulkiksemme vierailun ajaksi, ja luonnollisesti suostuin.

Yksi suuri ilo etu minuna olemisessa on siinä, että kun vierailen Euroopassa, minne menenkin, siellä on ankkafaneja, jotka ovat parhaita ystäviä ja iloisesti toimivat (ilmaisina!) oppaina ja tulkkeina meille tietämättömille amerikkalaisille, jotka emme osaa kommunikoida kenenkään kanssa... muut turistit eivät saa tällaista lahjaa - ja yksi parhaista puolista on että saan aina kutsun "tavalliseen eurooppalaiseen kotiin syömään kotitekoista eurooppalaista ruokaa!". Aivan kuin olisin perheenjäsen ja se on jotain sellaista, jota muut turistit eivät koe ja arvostan sitä suuresti!

Tällä matkalla tapasin Blascon, josta tuli välittömästi yksi parhaista ystävistäni koskaan, aivan sinne samalle tasolle paikallisen kamuni, vanhan kunnon Dan Shanen rinnalle. En pysty koskaan korvaamaan hänen vieraanvaraisuuttaan, uskollista apuaan ja kaikkea aikaa (ja $) jota hän antoi ajaessaan meitä ympäri Napolia ja toimiessaan oppaanamme ja tulkkinamme Pompeijissa, Vesuviuksella, Caprin saarella, puhumattakaan avusta koko tapahtuman aikana!!! Puhumattakaan kotitekoisesta ateriasta hänen vanhempiensa luona! Parempaa ei olisi voinut saada!!!

Idea uuteen tarinaan

Don tutkii Pompejin raunioita. Taustalla teatteri.
(C) Harry Fluks 2003

Toinen paikanpäällä ollut ankkafani, Harry Fluks, kertoi hieman lisää Napolin kokemuksista. Don oli kertonut ottaneensa matkan yhdeksi tavoitteeksi nauttia mahdollisimman paljon merenherkkuja. Niinpä päivällisillä Rosa nähtiinkin usein syömässä erilaisia kalaruokia. Pompejissa Harry, Rosat ja oppaana toiminut Blasco viettivät paljon aikaa. Don käytti tuntikausia Vesuviuksen laavan alle vuonna 79 jKr. jääneen kaupugin tutkimiseen

Kysyinkin Rosalta saiko hän mahdollisesti ideoita ankkatarinaan raunioita tutkiessaan:

"Aion pian tehdä Napoli-seikkailun Roopen ja Millan kera, samantapaisen luonteeltaan ja laajuudeltaan kuin mitä Helsinki-seikkailu oli. Toivon, että Blasco toimii apunani tässä projektissa! Liitän tarinaan joitakin näkemiäni asioita ja yritän käyttää laukkuvaras-juttuakin.

Haluaisin silti nähdä laukkuvarkaan ilmeen, kun tämä poimi (varasti?) aamun lehden ja sai selville kenen vaimon oli ryöstänyt.

"Mamma mia!"

Sekalaisia huomioita

Perjantaina 7.3. oli ensimmäinen varsinainen NapoliComicon päivä. Don osallistui paneelikeskusteluun. Illalla herkuteltiin joukolla Umberto-ravintolassa, jossa Rosa tapasi underground sarjakuva-artisti Gilbert Sheltonin, jonka fani Don on.

Lauantain paneelikeskustelussa kuultiin mielenkiintoinen asia. Don kertoi sisältäneensä vihjeen Tupun, Hupun ja Lupun vanhemmista Takaisin Xanaduun-tarinaan. Don myös kertoi, ettei varmaankaan tee tarinaa TH&L:n vanhemmista, sillä nuo hahmot ovat Egmontille kuolleita. Myöhemmin samana päivänä oli Donin piirustus-istunto. Don piirsi kuvan kahdessa minuutissa ja jonot olivat pitkät. Varsinkin Italiassa suositun Millan piirtäminen vei aikaa, sillä hiusten värittäminen on työlästä.

Välillä Donilla oli vaikeuksia kirjoittaa italialaisten nimiä, joille hän omisti kuvat.

Don: "Miten kirjoitetaan Paolo? P, A, ja sitten O?"
Paolo: "Si."
Don: "Tarkoitatko, että minun pitäisi kirjoittaa 'C'?"

Ja sitten Don sai vain vaivoin hillittyä halunsa kirjoittaa 'PACLO'...

Linkkejä

Harry Fluksin englanninkielinen raportti (lisää kuvia)

Paolo Castagnon englanninkielinen lyhyt raportti (kuvia)


Special thanks to Don Rosa, Harry Fluks and Paolo Castagno for help with this article.

Kai Saarto