Don Rosa fanisivusto
Historiallinen katsantokanta ja sarjakuvat on perinteisesti yhdistetty sarjakuvan historian tutkimukseen. Tietyn sarjakuvan, lehden tai tekijän vaiheita on tutkittu ja lopputulos on tavallisesti elämäkertamainen ja kronologinen esitys. Yhdysvaltalainen Joseph Witek on kuitenkin kirjoittanut mielenkiintoisen ja varsin ainutlaatuisen tutkimuksen Comic Books as History. Siinä hän esittää sarjakuvan välineenä, jolla voi esittää vakaviakin historiallisia argumentteja. Sarjakuva on yleensä nähty nuorten viihdykkeenä, mutta se on myös media, jolla pystyy välittämään tietoa siinä missä television ja kirjallisuudenkin avulla. Witek esittää teesinsä kolmen sarjakuvan tekijän, Jack Jacksonin, Art Spiegelmaninja Harvey Pekarin töiden avulla. Jacksonin Los Tejanos ja Comanche Moon käsittelevät kouluhistorian unohtamia Yhdysvaltojen lounaisosien intiaanien historiaa. Spiegelmanin Maus: A Survivor's Tale kuvaa Holokaustin kauhuja käyttäen kissoja kuvaamaan natseja, sekä hiiriä juutalaisia. Samalla on kyse Spiegelmanin omien traumojen käsittelystä, sillä hänen vanhempansa olivat holokaustista selviytyneitä. Harvey Pekar puolestaan on käsikirjoittanut omaelämäkerrallista strippiä American Splendor. Siinä hän käsittelee keskiluokkaisen amerikkalaisen iloja ja ongelmia. Kyseessä on siis eräänlainen henkilöhistoriallinen lähestymistapa sarjakuvaan.
Nämä kolme Witekin esittelemää miestä eivät tietenkään ole ainoat historiaa käsitelleistä sarjakuvan tekijöistä. Historia on itseasiassa varsin suosittu aihe sarjakuvissa. Samalla tavalla kuin elokuva tai romaani, voi sarjakuvakin käsitellä historiallisia teemoja. Sarjakuvan tapa käsitellä historiaa on välineelle tyypillisesti narratiivinen. Tämä ei tee sarjakuvasta huonoa välinettä historian tutkimukseen, päinvastoin: kuvan ja sanan yhdistäminen on monella tapaa käytännöllinen ja informatiivinen tapa käsitellä historiallisia aiheita. Hayden White kritisoi historioitsijoita oman aikansa kirjallisten oivallusten huomiotta jättämisestä. Tällä hän tarkoitti esimerkiksi jatkumattomuuden tuntua ja sen esittämistä narratiivisessa muodosa. Peter Burken mielestä uusien kirjallisten muotojen etsiminen on tietoisuutta siitä, että vanhat muodot ovat riittämättömiä kaikkiin tarkoituksiin. Esimerkki tästä olisi vaikka sisällissodan kuvaaminen fiktiosta lainatulla tavalla esittää tarina useammasta näkökulmasta. Samoilla argumenteilla voi esittää, että sarjakuvaa voi ja tuleekin hyödyntää myös historiankirjoituksessa. Elokuvan kohdalla Robert A. Rosenstone kysyy miksi tuomitsemme filmin aina sen mukaan, miten se vastaa kirjoitettua historiaa? Eivätkö kuvat kuitenkin pidä sisällään tietoja, joita ei voi sanoilla välittää? Kuvallisen media luonne pakottaa meidät uudelleen määrittelemään ja laajentamaan historia-sanan käsitettä.
Tässä esseessä käsittelen erästä vähän, jos ollenkaan, käsiteltyä aihetta: sarjakuvaa aikalais- ja paikallishistoriana. Samoin kuin historiallista elokuvaa tavataan usein tutkia tekohetkensä historiana pikemminkin kuin kuvaamansa aikakauden voidaan sarjakuvasta poimia tekohetkensä käsitteitä. Tässä esityksessä käsittelen kuitenkin omaan tekohetkeensä ja ympäristöönsä tarkoituksellisesti nojaavaa sarjakuvaa. Disneyn ankkasarjojen parissa maailmanmaineeseen noussut yhdysvaltalainen Keno Don Rosa (s. 1951) on antanut käsittääkseni ainutlaatuisen panoksen sarjakuvamuotoiseen historiankirjoitukseen.
Vuonna 1979 Rosa oli kotiseudullaan Kentuckyn Louisvillessä jonkinmoinen kuuluisuus yliopistolehteen tekemänsä Pertwillaby Papers-sarjakuvan, sekä miltei koko yhdysvaltalaisen sarjakuvatuotannon käsittävän kokoelmansa ansiosta. Louisville Times-lehden Scene-osion päätoimittaja Greg Johnson halusi kokeilla paikallisin voimin tehtyä viikottaista strippiä lehden sivuilla ja pyysi Rosaa tekemään tämän. Rosan sai idean käyttää yliopistosarjakuvansa päähenkilöä, Lance Pertwillabya, joka oli myös hänen oma alter egonsa, uudessa muodossa. Tällä kertaa Rosa halusi irvailla Yhdysvalloissa suosituimmalle sarjakuvan lajille -supersankarisarjoille. Lähinnä Teräsmiestä muistuttava lehtimies-supersankari Captain Kentucky syntyi. Erityisen stripistä teki sen tapa käyttää paikallisia kuuluisuksia ja paikkoja. Ensimmäinen strippi ilmestyi 6.8.1979, kertoen miten Captain Kentucky (CK) syntyi jouduttuaan kosketuksiin viemäreihin kaadetun oktaheksagon -myrkyn kanssa. Rosan strippi ilmestyi siitä eteenpäin lehdessä joka lauantai seuraavan kolmen vuoden ajan, yhteensä 150 episodin verran.
Norjalaisen Gazette Bokin vuonna 2001 julkaiseman Captain Kentucky -kokoelman alkupuheessa Don Rosa muistelee sarjaa:
Ajattelin, että tämä olisi jotain varsin ennen näkemätöntä Amerikassa – sanomalehtistrippi, jossa olisi todellisia henkilöitä ja paikkoja, ja joka ilmestyisi suuressa sanomalehdessä. Louisville Times oli laajasti arvostettu sanomalehti, ei mikään kulmakunnan julkaisu. Ajattelin, että tästä tulee sensaatio! Pian kuitenkin sain huomata, että strippi ei saanut minkäänlaista huomiota Louisvillessa. Tämä kummastutti minua, mutta jatkoin viikoittaisen stripin tekemistä omaksi huvikseni. Tarkemmin ajatellen, uskon silti että idea olisi voinut saada suuren suosion trendikkäämmässä kaupungissa, kuten Chicago tai L.A – Louisville vain ei oikea ollut paikka moiselle idealle.
Rosa sai idean sankarinsa supervoimille Louisvillessa sattuneesta tapauksesta, jossa erään tehtaan jätteenkäsittelystä vastannut alihankkija, liikemies Donald Disler, kaatoi säiliöautollisen myrkkyä yleiseen viemäriin. Mies jäi kiinni ja tuomittiin paljon julkisuutta keränneessä oikeudenkäynnissä. Captain Kentuckynensimmäisessä episodissa mies on toistamassa temppuaan samaisen viemärinluukun ääressä. Koska mies suoritti rikosta Rosa ei voinut lain mukaan näyttää hänen kasvojaan tai mainita hänen nimeään. Siksi ruudussa näkyvät vain miehen jalat viemärin luukun äärellä. Lukijan on vain pääteltävä vihjeistä kenestä on oikeastaan kyse. Säiliöautosta tyhjennetystä kemikaalista käytettiin tiedotusvälineissä yleisesti nimitystä oktaheksa sen kemiallisen kaavan perusteella. Tästä Rosa kehitti supersankarinsa voimien lähteen.
Päähenkilö, Lance Pertwillaby, on haastattelemassa eräänä iltana Louisvillen viemärityöntekijöitä maan alla. Samalla hetkellä ahne liikemies kaataa säiliöautollisen radioaktiivista okta-heksaa juuri siitä viemärinluukusta, jonka alla Lance-parka on lopetettuaan haastattelunsa. Tuhannet litrat myrkkyä lakaisevat päähenkilön mennessään. Lance nielee suuria määriä myrkkyä ja selvittyään jälleen seisaalleen hän aivastaa voimakkaasti: viemärit räjähtävät korttelien matkalta Falls Cityn olutpanimokin romahtaa. Pian Lance tajuaa saaneensa myrkystä yliluonnolliset voimat. Sankari kerää tynnyrillisen nestettä talteen jotta voi hankkia itselleen supervoimat aina kun ”paha uhkaa totuutta, oikeutta ja amerikkalaista elämäntapaa”.
On ironista, että samaista okta-heksaa dumpattiin laittomasti viemäreihin samantapaisin seurauksin kuin Captain Kentuckyn alussa pari vuotta sarjan aloittamisen jälkeen. Ralston-Purina niminen kemikaalifirma nimittäin laski heksaania viemäreihin yöllä helmikuun 13. 1982. Heksaani on hyvin haihtuvaista ja räjähdysherkkää ainetta ja kun heksaanikaasua kerääntyi viemäreihin, tarvittiin vain pieni autosta lähtenyt kipinä ja räjähdys vavisutti Louisvilleä.
Myöhempi Ralston-Purinan tapaus (samat ihmiset tekevät koiranruokaa... onko teillä sitä Suomessa?), jossa nämä kaatoivat toista kemikaalia, heksaania, oman tehtaansa viemäreihin, oli täysin itsenäinen. He tekivät sen yöllä ja aine valui halki kaupungin, kunnes jokin sytytti sen ja tapahtui räjähdys. Maileittain ikivanhoja viemäreitä romahti räjähdyksessä ja niiden kannet lensivät räjähdyksen voimasta kiertoradalle. [...] Sen täytyi tapahtua torstaiyönä, sillä minun piti palauttaa strippini perjantaina. Valvoin siis koko yön sitä piirtäen... muistan selvästi kuinka kuulin räjähdyksen viemäreissä aiheuttaman ryminän, vaikka se tapahtui mailien päässä... ihmettelin ”mitä @#$%^& tuo oli?”, enkä silloin tiennyt että tulisin käyttämään sitä kerran tarinassa.
(Yksityinen sähköpostiviesti 10.7.2003.)
Rosa käytti tapahtumaa reilua viikkoa myöhemmin episodissa #126. Marble Hillin ydinvoimalan vuotoa siivotessaan CK vetää ajatuksissaan radioaktiivisen jätteen alas vessanpöntöstä (!) aiheuttaen viemärien tuhoutumisen.
Aivan alusta lähtien sarjaan kuuluivat olennaisesti paikalliset kuuluisuudet. Ensimmäinen (jos edellämainittu liikemies jätetään laskematta) oli helikopterilla Louisvillen liikenteestä raportoiva toimittaja Dick Gilbert. WHAS radioasemalle töitä vuosina 1970-84 tehnyt Gilbert todisti helikopteristaan sarjassa sankarin syntyä. Ikävä kyllä CK vahingossa tipauttaa kopterin Jefferson Squarelle. Muita paikallisia median edustajia stripissä oli esimerkiksi Ken Rowland, WLKYtelevisiokanavan pitkäaikainen uutisankkuri.
Ehdottomasti toistuvin paikallinen aihe Captain Kentuckyssä oli kuitenkin kaupunginjohtaja Bill Stansbury. Eräänä vuoden 1978 iltana Stansburyn piti virallisesti olla kaupungin asioilla Atlantassa. Samaisena iltana Lousivillen palomiehet menivät lakkoon ja asian tiimoilta yritettiin saada kaupunginjohtajaa kiinni. Paljastui, että Stansbury, ukkomies, olikin juhlimassa toimistossaan työskentelevän Mary Ellen Farmerinja erään toisen parin kanssa New Orleansissa. Kaupunginjohtajan naisseikkailusta tuli medialle varsinainen herkkupala. Samalla Stansbury menetti pitkälti poliittisen uskottavuutensa. Hälystä huolimatta tämä ei suostunut eroamaan virastaan, mikä harmitti monen luoisvilleläisen ohella myös Don Rosaa. Stansbury astuu kuvaan jo seitsemännessä episodissa, jossa viitataan suoraan hänen edellisvuotiseen seikkailuunsa. Kaikenkaikkiaan Rosa käytti pormestaria 14 stripissä 150:stä. Rosa esittää mielipiteensä episodissa 38. varsin selvästi: kun jättiläiskokoinen sammakko uhkaa tuhota koko kaupungin pormestari puhuttelee Captain Kentuckyä ”Sinä siellä! Sinä supervoimainen olento! Kuinka voit vain katsella ja antaa hirviön tuhota kaupunkia minun ollessani pormestarina?”. CK vastaa ”Olen samaa mieltä, tämä on kansallinen häpeä ja todella, vilpittömästi toivon että vallassani olisi korjata tuo naurettava tilanne! Valittavasti teidän pormestarina olonne on jotain joka on voimieni ylitse.”. Loppujen lopuksi Captain Kentucky päätyy itse pormestariksi. Kaiken kaikkiaan Stansbury oli koko sarjakuvan kolmivuotisen taipaleen lempiaiheita.
Ajoittain Captain Kentucky toi tekijän itsensä strippiin. Näissä episodeissa Rosa yleensä puhui lukijalle suoraan kommentoiden näiden lähettämiä mielipiteitä ja ehdotuksia Captain Kentuckyyn, tai mainitsi itselleen tärkeistä arkipäivän asioista. Rosa piirsi itsensä Lance Pertwillabyna, eli CK:n alter egona. Tämä johtui siitä, että Lance oli alunperin Pertwillaby Papers sarjassa Rosan alter ego. 1-vuotis juhlastripissä (#53) Rosa kertaa Lancen vaiheita yliopiston lehdestä aina Louisville Timesin supersankariksi. Eräässä ruudussa hän katkerasti tilittää yliopistolehden entisen päätoimittajan hyllyttäneen Pertwillaby Papersin 65 episodin jälkeen. Hän jatkaa kertomalla kuinka sarja on uudelleenpainettu eri lehdissä ”Kanadasta Floridaan ja Kaliforniaan saakka, sekä (kröhöm) saaneet mainetta jopa kansainvälisellä tasolla!”
Mahdollisesti jopa ainutlaatuinen piirre Captain Kentuckyssä oli ”C.K.'s Pre-decoded Secret Message”, eli kapteenin ennaltapuretut salaiset viestit. Nämä olivat lyhyitä, tavallisesti yhden rivin viestejä Rosalta, jotka hän kirjoitti kaksirivisen stripin ruutujen väliin. Nämä olivat American Splendor-tyyppisiä arkielämän pikkuasioiden kommentteja. Episodista #25 eteenpäin Rosa valitti esimerkiksi päivittäisistä pikkuharmeista kuten tupakoisijoista, McDonaldsin myyjistä ja päällenauretuista komediasarjoista. Välillä Rosa äityi kommentoimaan tärkeitä yleismaailmallisiakin asioita, kuten episodissa #65: ”Valtamerissä on niin vähän valaita, että ne eivät löydä tosiaan parittelua varten – mikä pahempaa: jotkut teistä eivät luultavasti edes välitä siitä!”. Toisinaan hän saattoi etsiä näiden avulla alkuperäisiä osia kahteen museoikäiseen autoonsa. American Splendorin tapaan nämä lauseen tai kahden mittaiset kommentit kertoivat Don Rosaan vaikuttaneista asioista viikosta toiseen – ne kertoivat hänestä. Elokuvien, etenkin mustavalkoisten klassikkojen ystävänä ja keräilijänä tunnettu Rosa raivosi useampaankin otteeseen W.A.V.E televisioaseman tavasta leikata pätkiä iltapäivän klassikkoelokuvista, jotta nämä mahtuisivat niille varattuihin ohjelmapaikkoihin. Klassikkoautoharrastuksensa vuoksi hän ihmetteli miten jotkut saattoivat purkaa antiikkiautoja ja tehdä niistä ”lapsellisia, mauttomia, punaniskojen katuautoja”. Useasti hän kommentoi sarjakuvan tekemiseen liittyvistä asioista, kuten episodissa #133: ”Tunnen oloni paremmaksi jos edes mainitsen sen ylimääräisen työn jonka tein edellisinä viikkoina varjostuksen ja läpinäkyvyyden eteen haamuille. Mikään siitä ei näkynyt painettuna!”
Kaiken kaikkiaan Captain Kentucky antaa yllättävän hyvän kuvan tekohetkestään ja -paikastaan. Siinä missä monet suositut sarjakuvat ovat ajattomia (Aku Ankka, Lepakkomies, Masi) on CK selvästi oman hetkensä tuote Kentuckyn osavaltion Louisville-nimisessä kaupungissa. Sarjassa näkyy läpileikkaus aikansa paikallisista julkkiksista, tapahtumista ja sarjakuvan tekijän sen hetkisestä ajatusmaailmasta. Sellaisenaan se on arvokas osa 1970- ja 80-luvun vaihteen Louisvillen kulttuurihistoriaa.
Kai Saarto
Tämä essee tehtiin alunperin kulttuurihistorian aineopintoihin Turun yliopistoon.