Täällä Perunamaassa, aivan Uuden Ankkamestarin naapurissa sijaitsevat myös Ankistit ry:n ja Ankkalinnan pamauksen sivut. Kahden viimeksimainitun puuhamiehenä toimii Timo Ronkainen, julmettu ankisti ja itsekin sarjakuvapiirtäjä. Tervetuloa tutustumaan Ankkalinnan pamaukseen ja sen laajaan Rosa-antiin!

Vasemmalta: Timo Ronkainen, Keno Don Rosa ja Mike Pohjola. Kuva (c) Vesa Kataisto

Timo, kerro aluksi itsestäsi ja siitä miten Pamaus sai alkunsa.

Ensimmäinen Pamaus ilmestyi 1998 ja sen kustansi Joensuun sarjakuvaseura. Tämä numero oli vaatimaton, monistettu A5-kokoinen läpyskä, jolla vähän kokeiltiin maaperää, että löytyisikö lukijoita.

Mutta kaikki varmaankin alkoi kun opettelin jotain kuusivuotiaana lukemaan Aku Ankan avulla ja nimenomaan Barksin sarjalla Vanhan linnan salaisuus. Barks, Hergén Tintti, Asterixit yms. saivat minut innostumaan sarjakuvien tekemisestä ja nyt olenkin ammattimainen sarjispiirtäjä.

Olen kiinnostunut kaikenlaisista sarjakuvista ja niiden historiasta, tekijöistä jne. Barksista kaikki kuitenkin tavallaan alkoi. Olin tietoinen kaikista ulkomailla ilmestyvistä Disney-sarjisfanzineista ja ihmettelin kun meillä ei moista ole. Tiiviimpi Ankan lukeminen oli jäänyt jo 80-luvulla, mutta ostin Akun kyllä aina jos siinä oli Barksia. Ankistinen harrastukseni alkoi heräillä uudestaan kun Barks kävi Suomessa 1994 ja kun uutta Don Rosaakin alkoi suomeksi näkyä, niin... Jaksoin vielä odotella, että joku pistäisi ankkafanzinen pystyyn, mutta kun sitä ei tapahtunut, se piti tehdä itse. 1998 se sitten siis alkoi. Samana vuonna muutin Turkuun ja löyhä seurantapainen perustettiin Pamauksen ympärille 1999. Kirjoittajia ja tilaajia on kaiken aikaa löytynyt hiljalleen lisää.

Pamausta väsään vapaa-ajalla, kaikenlaisten muiden (sarjakuva-aiheisten) kirjoitushommien ja päätyön ohella.

Onko Ankisteilla ja Pamauksella joitakin tiettyjä tavoitteita, joihin haluaisit päästä?

Kauhean tarkkaan ei ole mietitty. Tavoitteena on vain tehdä hyvää lehteä. Oivaltavia juttuja joissa on analyysiä tai uutta tietoa tai jotain... koukkua.

Entä onko esimerkiksi muiden maiden vastaavilla seuroilla ja fanzineilla jotain mistä meillä on voitu vasta toistaiseksi haaveilla?

No ei tietääkseni. Jotain kirjojen ja erikoisnumeroiden julkaisemista lukuunottamatta ehkä. Saksalaiset ovat julkaisseet muutamia mielenkiintoisia kirjanmittaisia erikoisjulkaisuja. Semmoiset olis kivoja. Enemmän rahaa eli siten myös jäseniä tarvittaisiin. Jos taas jäseniä olis enemmän, vaikka tuhat, miten ihmeessä saisin haettua lehdet polkupyörälläni kirjapainosta? Nyt 250 kpl painos menee näpsästi takapaksilla.

Toivotaan että kasvu pysyy fillarin rajoissa... tai sitten pitää vaan tehdä useampi reissu.

Pamauksen artikkelit ovat korkeatasoisia...

Kiitos kiitos :-)

Miten taso pysyy näin hyvänä?

Jaa-a. En tiedä. Mutta eikös se ole hyvä? :-)

Ilmeisesti lahjakkaita kirjoittajia syntyy Aku Ankkaa lukemalla. Millaista kirjoittaja-ainesta toivoisit avustajiksi?

Kirjoittajia, joilla olisi mahdollisuus lähestyä aiheita vaikkapa poikkitieteellisistä lähtökohdista, esimerkiksi joitakin eri alojen tutkijoita joilla on myös ankkatietous hallussa. Voihan näitä lähestyä vaikka mistä näkökulmasta.

Ja hyviä sanavalmiita intohimoisia faneja.

Mitkä olisivat sellaisia perusedellytyksiä aktiivi-avustajalle ja millaisia juttuja kannattaisi tarjota?

No tuoltahan jo voi jotain osviittaa saada. Hyvä kirjoittaja on kiinnostunut laaja-alaisesti vähän kaikesta vaikka onkin ehkä keskittynyt ankkoihin. Pitää tietää aika paljon vähän kaikesta tai ainakin osata hankkia tietoa ja jäsentää sitä, mutta nämähän ovat vaatimuksia, joita on oltava kaikilla kirjoittajilla.

Miten muuten näet suomalaisen ankkafaniuden? Siihen nähden että viikottaisella lehdellä on noin miljoona lukijaa, olen itse yllättynyt siitä ettei meillä ole esimerkiksi yhtään laajaa Barksiin, Jippesiin tai Korhoseen keskittynyttä web-sivustoa.

Täällä on vähemmän aktiivisesti toimivia faneja kuin vaikka jossakin Saksassa, missä pidetään Donaldistisia konferensseja, näyttelyitä ja sen semmoisia kaiken julkaisutoiminnan lisäksi. Kai täällä meillä on sitten hurjaa faniutta joidenkin mielestä jo se että aikuinen tilaa kotiinsa Aku Ankan. Ei sitten jakseta innostua sen enempää. Tai sitten on paljon muutakin tekemistä kuin web-sivujen tekeminen. Hassua että meillä on kumminkin jo useampi Rosa-sivusto (heh), mutta eipä yhtäkään laajempaa Barks-sivustoa, vaikka Barksistahan se Rosakin ponnistaa. Jättiläisen harteilla seisoo.

Meitä Rosa-faneja tietysti kiinnostaa lehden häntä koskeva anti. Mitä Rosa-juttuja lehdessä on ollut ja mitä vanhoja numeroita vielä olisi nopeimmille saatavilla? (Juttu kirjoitettu 22.11.02, tarkistakaa saatavuus Pamauksen sivuilta)

Melkein joka numerossa on sentään jotain Rosasta, mutta ensimmäinen pidempi juttu oli n:o 2 (2/1999) julkaistu Vesa Kataiston pitkähkö haastattelu, joka oli tehty Rosan Sampo-vierailun aikaan. Loppuunmyyty.

Suomi-spesiaalissa (AP5 2/200) julkaisiin Elli Kotovirran perusteellinen selvitys Sammon salaisuuden syntyvaiheista. Samassa numerossa myös Donin Barks-muisteloa. Loppuunmyyty. Sorry.

Pitkä Rosan kolmiosainen haastattelu julkaistiin numeroissa 7,8 ja 10. Varsinaisen haastattelun teki amerikalainen F. A. Elliot, minä tein joitakin lisäkysymyksiä eri aiheista. Näitä lehtiä on vielä saatavilla. Haastattelun ensimmäisessä osassa on Donin itsensä ottamia valokuvia kotoaan, työhuoneestaan ja kokoelmistaan.

Erikois-projektissa keräsin yhdeltätoista suomalaispiirtäjältä onnittelukuvia, jotka lähetettiin Rosalle tämän täyttäessä 50 vuotta. Kuvat koottiin pieneksi lehdeksi, jota lähetettiin Pamauksen tilaajalahjana niin kauan kuin 100-kpleen painosta riitti. Loppu on siis tämäkin.

Syntymäpäivästään Rosa kertoo sitten itse Pamauksen numerossa 8. Numero ysi, Sarjainfon ja Pamauksen yhteisnumero, pitää sisällään Marja Ritolan todella mielenkiintoisen jutun intertekstuaalisuudesta Don Rosan sarjoissa.

Siinä taisi olla Pamausten pääasiallisin Rosa-sisältö.

Rosasta riittää varmasti juttua jatkossakin. Noista vanhemmista jutuista sanottakoon, että Uusi Ankkamestari-sivustokin on paljon velkaa Vesa Kataiston haastattelulle. Elli Kotovirran henkilökohtainen tarina Donin 'suomettamisesta' (sukset, sauna, mämmi, Kalevala) on oma suosikkini. Olet tavannut Rosan henkilökohtaisesti, millaisia muistoja sinulla siitä on?

Lyhyeltihän tässä on nyt muutaman vuoden aikana tavattu, enkä viitsi miestä vaivata sähköposteillakaan turhan usein. Aina täällä vieraillessaanhan Rosalla on kova kiire, mutta kummasti on aina jaksanut ystävällinen olla. Pidempi tapaaminen oli illallinen noin kymmenen hengen porukassa 2001 turkulaisessa ravintolassa. Ravintolan keskiaikainen miljöö miellytti Rosaa, joka kiersi koko ravintolasalin videokameransa kanssa.

Lopuksi, mikä on T. Ronkaisen mielestä Rosan merkitys?

Aika suurihan se loppujen lopuksi on, tavallaan palasin Ankan lukijaksi hänen sarjojensa kautta. Kyllähän ne ovat olleet parasta sitten Barksin, vaikkei piirtäjänä samalle tasolle ylläkään. Life & Times of SMcD on kuitenkin ylittämätön, romaanimaisia mittoja tavoitteleva kokonaisuus. Enkä oikein tiedä kannattaako siihen tehdä enää jatkoa tai lisäosia. ??

Toivotaan muuten nyt tässä vielä että Rosan työtaistelu tuottaa nopsasti tuloksia, lisää Rosaa toki kaipaan.

Tuohon on helppo yhtyä. Kiitos haastattelusta, Timo.

 

Todetaan vielä lopuksi, että T.Ronkaisen letkeää piirtojälkeä kannattaa käydä vilkaisemassa miehen omilla kotisivuilla. Hänen töitään on nähty mm. Pahkasiassa, Myrkyssä ja Iltiksessä. Ankkalinnan pamaus on jokaisen ankka-fanin peruslukemistoa ja pitää sisällään Rosan ohessa paljon muuta mielenkiintoista. Vuodessa Pamausta ilmestyy noin neljä numeroa. 10€ pikkusijoituksella saat Ankistien jäsenyyden ja neljä Pamausta. Uusi Ankkamestari suosittelee lämpimästi.

Kai Saarto