|
Don Rosan anekdootteja
Don on ollut vuosikausia englanninkielisen Disney-sarjakuvista
keskustelevan DCML -postituslistan jäsen. Varsinkin alkuaikoina Don
oli listan aktiivisempia keskustelijoita. Olen tonkinut postituslistan
arkistoista hänen hauskoja viestejään ja koittanut kääntää suomeksi
säilyttäen saman sävyn -toisin sanoen käännökset eivät aina ole kirjaimellisia.
Täältä ei löydy niinkään tietoa hänen tuotannostaan kuin huumoria
ja elämänkokemuksia, tarinoita joita tuskiin koskaan painettaisiin
missään hänen sarjakuviensa ohessa. Ehkäpä nämä viestit paljastavat
miehestä jotain uutta.
Miten fanien tulisi lähestyä piirtäjiä?
19. lokakuuta 1993 DCML-listalla:
Mitä neuvoja minulla olisi antaa "ammattilaisia" lähestyville sarjisfaneille?
… Ainoa ongelmani on miten hoitaa typerät kysymykset kuulostamatta
sarkastiselta… toisaalta, minulla on ongelma hoitaa YHTÄÄN
MITÄÄN kuulostamatta sarkastiselta, koska en ajattele sarkastisuuden
olevan automaattisesti ilkeää. Vastaan esimerkiksi kysymykseen "Mitä
teet ensin… kirjoitat vai piirrät tarinan?" (Mitä minulta
kysytään usein) aina samalla tavalla: "Ensiksi teen kaiken piirtämisen,
täytän pari tusinaa paperiarkkia epämääräisillä piirustuksilla…
sitten palaan alkuun ja keksin jonkinlaisen tarinan joka sopii näihin
sattumanvaraisiin kuviin." Tämä yleensä tyydyttää kysyjän.
Toinen hyvä juttu jota minulta kysytään monta kertaa
vuodessa on seuraavanlainen: joku hyypiö, joka ei erota päätään reiästä
maassa, tulee metsästämään nimikirjoitustani jälleenmyyntiä varten.
Tyypillinen tälläinen on hieman vanhempi mieshenkilö, joka myy tavaraa
kirpputoreilla. Tyyppi tulee, läimäyttää eteeni vuoden 1962 DELLin
Donald Duck-lehden ja pyytää siihen nimikirjoitustani. Minä
katson häntä ja sanon, "Kaveri, olin 11-vuotias kun tämä julkaistiin."
Sitten hän sanoo, "Ööh … (tauko) … tarkoittaako tämä ettet
piirtänyt sitä?"
Enkä liioitellut kumpaakaan tapausta.
Minulla ei ole juurikaan neuvoja omille (amerikkalaisille)
faneilleni, sillä ankka-faneina, he ovat yleensä vanhempia ja hienostuneempia
kuin tyypilliset amerikkalaiset sarjis-zombiet. Tämä ei tietenkään
päde kenenkään täällä, joka - kuten joku ehdotti - on pelästynyt läsnäolostani.
Pelko on hyvästä, sillä puren @#$%&?* päänne irti, jos rohkenette
lähettää viestin tälle postituslistalle. Pistäkää mieleenne!
Toimituksen kommentit: Don mollaa usein amerikkalaisia maanmiehiään,
jotka eivät tunnu pitävän lukemisesta, jopa sarjakuvat tuntuvat olevan
monille liian työläitä. Jos jotain sarjakuvia luetaan, niin kyseessä
ovat supersankarisarjat, joista Don ei pidä lainkaan. Sarjakuvia ostavat
lähinnä keinottelijat, jotka toivovat pystyvänsä myymään niitä keräilijöille
huimilla voitoilla. Mitä tulee näihin "uhkailuihin" mahdollisille viestinkirjoittajielle,
niin Don vastaa aina kaikkiin saamiinsa viesteihin ja vielä kohteliaasti
(joskin omalla huumorillaan höystettynä).
Eläinoppia Donin tapaan
9. Marraskuuta 1993, DCML-listalla:
Lisänä keskusteluun jota käydään liittyen Tikun erottamiseen Takusta,
vastauksena alunperin eurooppalaiseen kysymykseen "Näyttävätkö ne
todella maaoravilta, mitä ne sitten ovatkin?"
Maaoravilla ei ole punaisia neniä. Taku ei näytä juurikaan
oikealta maaoravalta, mutta Tiku on melko samanlainen näöltään ja käytökseltään
(hermostunut ja papattava). Maaoravat ovat kuin puurotat (oravat), paitsi
että ne EIVÄT elä puissa kuten Tiku ja Taku -- ne elävät koloissa maassa.
Puuhun ne juoksevat vain pakoon koiria. Ja ne ovat aika söpöjä, joten
Disneyltä ei vaadittu paljoa niiden söpö-istämiseen.
Kerronko seuraavaksi kolibreista? Kolibrit ovat mitä meillä on korvauksena
myrkkymuratista.
Ja meidän hirvemme ovat vahvempia kuin teidän hirvenne.
Toimituksen kommentit: Kolibrit ovat kauniita amerikkalaisia
pikkulintuja, jotka pitävät humisevaa ääntä (johtuu siipien räpyttelystä).
Myrkkymuratit taas ovat oikea kansallinen vitsaus Aamerikassa, ne ovat
kuin nokkosia, mutta vaarallisempia. Niin, ja hirviksi kutsutut eläimet
ovat erilaisia maanosien välillä. Amerikkalainen on teräväsarvisempi
ja painaa yli puolet vähemmän (340kg vs. 825kg), joten minusta meikäläinen
hirvi kyllä pistäisi #&%@&t pihalle amerikanserkustaan.
Tähtitieteestä
Marraskuun 11, 1993. DCML:
Jos kävelisitte kadulla tenttaamassa vastaantulijoilta mitä
nämä ymmärtävät auringosta, kuusta ja
tähdistä, hämmästyisitte siitä kuinka
vähän he tietävät ja kuinka vähän
he välittävät siitä vähästä.
Suuri joukko rahvaasta tosissaan uskoo että ulkoavaruus on
sininen ja pilviä täynnä. Siskoni ihmetteli aikoinaan
(kun hän oli yli kaksikymppinen) mikseivät Apollolla
matkanneet astronautit pysähtyneet muille planeetoille matkallaan
kuuhun. Kämppäkaverini yliopistossa puolestaan ei hahmottanut
lainkaan minkä kokoinen aurinko on ja kuinka kaukana se on
maasta (ehkäpä se oli volkkarin kokoinen ja 300 metrin
korkeudessa?). Sitten hän luuli että meteoriitit toisista
planeetoista irronneita palasia, jotka tipahtelivat maahan. Eikä
tulisi mieleenikään haastatella isääni siitä
mitä hän tietää saati välittää
näistä asioista - hänen tietämyksestä
maailmankaikkeudesta on varmaa samaa luokkaa kuin nykyisellä
viisivuotiaalla. Voisin lyödä vetoa, että useimmat
amerikkalaiset uskoisivat, jos väittäisitte että
aurinko on pilvien ympäröimä - kunhan ujuttaisitte
tämän keskusteluun jalkapallosta ettekä vaikuttaisi
älypäältä.
Don lomailee
Marraskuun 11, 1993. DCML:
Olen ollut niin kiireinen, etten ole edes ehtinyt kertomaan missä
olin viime viikolla. Vietettyäni mukavan viikon Norjassa ja
monia mukavia viikonloppuja erilaisissa sarjistapahtumissa ympäri
Yhdysvaltoja, päätin viedä vaimoni ansaitulle lomalle.
"Hei! Don Rosa! Sait juuri valmiiksi kahden ja puolen vuoden
urakkasi 211 sivuisen Roope Ankan elämä ja teot-kirjan
parissa! Mitä aiot tehdä NYT!?" "Lähden
DISNEYWORLDIIN!" (Näettekö te siellä Euroopassa
näitä mainoksia?) [No, eipä nähdä. toim.
huom.]. Joka tapauksessa menin DisneyWorldiin ja voitte varmaan
kuvitella millaista se on MINULLE! Pääsyliput ILMAISEKSI.
Pääsen huvipuistoon aikaisemmin kuin muut ja saan olla
siellä niin myöhään kuin haluan! Koskaan en
joudu jonottamaan ja saan etuilla! Matkamuistot ovat ilmaisia! Ilmainen
luksus-sviitti haluamastani Disneyn hotellista! Ilmainen vuokra-auto!
Talo tarjoaa ruoat kalleissa Disneyn ravintoloissa! Mikä maanpäällinen
taivas kaltaiselleni supertähdelle!
Käsi ylös, joka uskoi sanaakaan. Olen aivan keskiverto
määly DisneyWorldissa. Tuollaista se OLISI jos MINÄ
OLISIN joku... kuten se liikemies, joka myy huvipuistolle sen vessapaperit.
Totta puhuen, sain kyllä hieman "erikoiskohtelua":
kannan aina mukana "ensilanttiani". Nimesin sellaiseksi
vuoden 1875 kymmencenttisen, jossa on istuva Vapaus... ihan oma
pikku vitsini tai muistoesineeni. No, oltuani huvipuistossa lähes
viikon, tulin siihen tulokseen että olisi tyhmää
kantaa lanttia Suihkuvuorelle tai näihin muihin vempaimiin,
joissa se SAATTAISI pudota taskustani. Niinpä asetin sen Disneyn
hotellihuoneeni (halba!) kaapiston hyllylle ja menin menojani. Pelkäsin
kuitenkin unohtavani sen seuraavan päivän lähtökiireissä,
joten ihka ensimmäisenä palatessani samana iltana menin
kaapistolle ottaakseni lanttini ja laittaakseni sen takaisin muiden
taskurahojeni seuraksi.
Se oli poissa. Siivoojatar oli pöllinyt sen.
Luonnollisesti tuossa tilanteessa ei voi tehdä
yhtään mitään. Hotelli ei koskaan voi olla varma
etteikö vieras vain hävittänyt arvoesinettään
itse ja osoittaisi sormellaan syytöntä siivojatarta. Jos
siivojatarta syytettäisiinkin, niin tämän tarvitsisi
vain kieltää kaikki, sillä todisteita ei ole. Se siitä.
Kuten listalla oleva Mattias, jolla on oma vuoden 1875 kymmencenttisensä
tietää, siivojattaren viedessä kulunut kolikkoni rahakauppaan,
hän tulee pettymään saadessaan siitä vain noin
30 centtiä. Niin arvottomia ne ovat. Näkisimpä hänen
naamansa!
Huvittava tosiasia on silti se, että se mitä mahtava noita-ankka
Milla Magia ei ole onnistunut varastamaan 30 vuodessa, vei Disneyn
oma työntekijä tunnissa.
Tällaista "erikoiskohtelua" saan aina Disneyltä.
Näin se homma etenee...
Kai Saarto
|