Hämäyksen hurrikaani

Juoni lyhykäisyydessään

Kuten monet muutkin Rosan tarinat, myös tämä alkaa siitä kun Roope ja veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu oleilevat Roopen merimiesarkun ympärillä. Tarinan alussa Roope näyttää pojille Villin Lännen Shown mainosta ja alkaa kertoa pojille tarinaa siitä, miten mainos on päätynyt Roopen leikekirjaan. Roopen kertoma tarina alkaa siitä kun tämä tapaa vanhan kullankaivaja-virkaveljensä Jaakopin. Jaakoppi kertoo Roopelle kultakätköistään, joita hän ei itse aio palata hakemaan ikänsä tähden. Jaakoppi rustaa kartan ja yllätyksekseen Roope huomaa kartan toisella puolella Villin Lännen Show mainoksen, jonka kannessa komeilee....niinpä niin, kukapa muukaan kuin Roopen romaaneja rustaava Angus-setä.

Tämän jälkeen tarina hyppää keskelle Villin Lännen showta jossa itse Buffalo Bill toimii kuuluttajana ja Angus "Hiidenkirnu" McAnkka on näytöstyyliin pelastamassa vale-roopea karhuveikkojen kynsistä. Näytös mennee kuitenkin niin sanotusti hiukan "pyrstölleen" kun oikea Roope kampittaa vale-roopen. Lievähkön välikohtauksen jälkeen Roope tapaa salamyhkäisen apassin Goklayehin, joka tunnetaan myös nimellä Hän-joka-haukottelee. Roopen, Angus ja Goklayeh eivät aluksi oikein tule juttuun (aina Anguksen kirotessa Goklayeh kyselee Angukselta tähän sävyyn: "Tuo taitaa olla komanssia taidatko myös apassien kielen". Angus taas vastaa muuntelemalla nimen Hän-joka-haukottelee esimerkiksi tällaiseksi: Tuo-jota-alvariinsa-tuppaa-väsyttämmään), mutta lopulta Angus alkaa myös tietyistä syistä kunnioittamaan vanhaa apassia. Kolmi-osaisen Rosa-jatkiksen ensimmäinen osa saa päätöksen kun Daltonit varastavat lännen-shown kassan, jossa sattuu myös olemaan myös Ankkapurhan linnasta pantatut varat, jotka Angus on laittanut pesämunaksi erään "varman suunnitelman" kustantamiseksi. Ensimmäisen osan viimeisessä ruudussa Daltonien perään lähtee seurue johon kuuluvat:apassi Hän-joka-haukottelee, Roopen Angus-setä, Annie Oakley (tyttö, joka todistaa ampujan lahjansa muumuassa ampumalla Angukselta piipun poikki), Buffalo-Bill, Paikallinen porho T.Barnum (jonka hallussa sirkuksen kassa oli kun se ryöstettiin) ja tietysti Roope.

Toisesta osasta ei ole turhaa jaariteltavaa kuten ensimmäisessä. Se on miltei kokonaisuudessan pelkkää Daltonien takaa-ajamista. Toisen osan lopussa Roope ja apassi Goklayeh putoavat kuivuneeseen kaivoon ja ovat näin vähän aikaa poissa pelistä. Roopen makoillessa kuopassa Buffalo-Bill ja Angus ovat hieman ylioptimistisia ja luulevat Daltonien luovuttaneen ja marssivat suoraan saluunaan, jossa nämä oleilevat. Viimeisessä ruudussa Bill ja Angus ovat saluunassa ja Daltonit väijyvät taustalla reikäraudat ladattuna.

"Rosahtavasti" tarinan viimeinen osa alkaa päättömällä yksityiskohdalla, jossa näytetään preeriakoiran nukkuvan tynnyrissä. Kuten arvata saattaa, tarinan kolmannen osan alussa Daltonit ottavat Anguksen ja Buffalo-Bilin vangiksi. Tällä välin Annie ja Barnum auttavat Roopen ja Goklayehin ylös kaivosta. Bisnesmiehenä Barnum yrittää kääriä voittoa kuvaamalla saattueen seikkailusta filmiä (jota hän siis aikoo alkaa myydä muhkeilla voitoilla). Yksi Daltoneista yrittää huokutella Anguksen ja Buffalo-Billin avulla muutkin saluunaan, mutta Roope vastaa ensin ampumalla erästä kylttiä niin, että se putoaa Daltonin päähän ja tämän jälkeen rynnimällä Hortensia-hummallaan saluunan katosta läpi

Loppua ei ole vaikea arvata: Roope löylyttää Daltonit pahanpäiväisesti ja pelastaa näiden kaappaamat rahat. Ja se minkä takia Angus lopulta lopetti Goklayehin nimittelyn johtuu siitä, että hän on oikeasti Geronimo, apassien päällikkö (tätä Angus ei tietenkään tiennyt ennen kuin Roope sen hänelle kertoi). Ja näin Villin Lännen shown kassa saatiin pelastettua ja näin loppuu Roopen kertoma tarina. Itse Rosan tarina saa kuitenkin vielä paremman(ainakin minun mielestäni) lopetuksen. Tarinan lopussa Roope yrittää hädissään irrottaa siskonsa Matildan liimaamaa mainosta, koska pojat selvittävät, ettei mainoksen toisella puolella oleva kartta olekaan arvoton, vaan se oikeasti johtaa suurelle kulta-apajalle.

Arvostelu

Hämäyksen hurrikaani kuuluu ehdottomasti Rosa suosikkeihini! Joten antaisin sille täydet viisi tähteä. Jaa, että miksikö... No ne vitsit, mitä Rosa sinne on ujuttanut ovat mahtavia ja kuitenkaan ne eivät pilaa juonta niin kuin jossain muissa tarinoissa. Ja vielä se loppu! Jatko-osalle on järjestetty loistava tilaisuus (jatko-osa on muuten ilmestynyt kuten veljenpojat vika ruudussa ounasteluvatkin. Pari vuotta Hämäyksen hurrikaanin ilmestyttyä ilmestyi Rosa-tarina Hollantilaisen salaisuus, joka alkoi siitä mihin Hämäyksen hurrikaani loppui). Huh,huh...se ois niinku siinä. Lyhykäisyydessään sanottuna: Mahtava tarina!