Don Rosa fanisivusto
"Nämä neljä hehtaaria ovat itsenäinen valtio! Ja minä olen kuningas! Hänen majesteettinsa Roope Ankka!!" Mitä on oikein tekeillä kun Roope kajauttaa ilmoille noinkin kyseenalaisen huudahduksen?
Vuonna 1989 teki Don Rosa Gladstone kustantamolle tarinan, jossa Roope löytää rahasäiliön takapihan kuolleesta kannosta messinkisen laatan. Yli 150-vuotiaan puun sisuksista löytyneessä laatassa seisoo: "17. päivänä kesä cuusa anno 1579: nimen Engelandin Elisabet Cuningattaren haldunotan temen maan, jota Nova Albionixi cutzuttakon, ja perustan tämän cuckulan päle Vancka Linnacken. Ilmoitti Francis Drake!"
Tähän kohtaa tarinaa liittyy (luonnollisesti) aito kappale historiaa, sillä vuonna 1579 Sir Francis Drake tosiaan rantautui jonnekin Kalifornian rannikolle ja julisti seudun Englannin kruunun omaisuudeksi.
Sitten myöhemmin kukkula päätyi ankkamaailmassa Julle Ankanpään haltuun ja tarinassa Lumikenttien kimallus Rosa kertoo kuinka Roope ostaa kukkulan Jullen pojanpojalta Konradilta Klondiken kultakuumeen aikoihin.
Mitä kaikki tämä sitten tarkoittaa?
Tarinan perusidea on lainattu vanhasta englantilaisesta elokuvasta nimeltä Passi Pimlicoon, jossa joukko lontoolaisia saa tietää asuvansa muinaisen kuninkaan taannoin ulkomaiselle ruhtinaalle lahjoittamalla maapläntillä. Ja kun Roopen Konradilta ostama asiapaperi on Kuningas Yrjö III:n lahjoitusmääräys tarkoittaa se sitä, että sekä elokuvan lontoolaisten maapläntti että Roopen kukkula ovat itsenäinen valtio!
Moni ankkafani pitää tätä tarinaa Rosan parhaana ankkaseikkailuna ja kuten mies itsekin toteaa Suomessa Temppeliherrojen kätketty kruunu -kirjasta löytyvän tarinan esipuheessa: "Yksinkertaiset tarinat ovatkin usein parhaita".
28-sivuisessa tarinassa Roope nimittää aluksi Roopelandiansa pääkaupungiksi käteisholvinsa nimeten sen Rooperiksi sen jälkeen kun on muokannut rahasäiliönsä ulkomuotoa enemmän "linnamaiseksi". Tästä edetään siihen, että Roope alkaa vaatimaan Ankkalinnalta 50 vuoden veronpalautuksia mitkä upporikkaan Roopen kohdalla ovat enemmän kuin paljon suuret. Ongelmia kuitenkin ilmenee kun Roopelandian alueelta katkaistaan sähköt ja sekä vesi- että puhelinyhteydet. "Paikallisten laitosten ei ole lupa harjoittaa liiketoimia vieraiden valtioiden kanssa."
Ongelmat kasautuvat kuitenkin entisestään.
Kohta paikalle pongahtaa Kärkky MacHinkula, jonka aikeena on kaapata Roopelandia itselleen. Apunaan enemmän kuin luihun näköinen veijari käyttää tuttuja Karhukoplan veikkoja. Ja mihin kaikki tämä johtaakaan, sitä en toki paljasta tässä.
Sen lisäksi, että tarinan perusidea keräytyy Passi Pimlicoon -elokuvan ympärille löytyy jutusta myös muitakin elokuvaviittauksia niin elokuvaan Zorron merkki kuin Citizen Kaneenkin. Ja viittauksiahan löytyy luonnollisesti myös legendaarisen Carl Barksin tarinaan; Julle Ankanpään patsashan nähtiin ensi kerran tarinassa nimeltä Maailman rikkain mies (Cornelius Coot Story, 1952). Sen lisäksi, että patsas vilahtaa Rosan tarinassa selittää hän myös hauskasti patsaan maissintähkien arvoituksen.
Omasta mielestäni tämä tarina kuuluu kyllä ehdottomasti Rosan parhaisiin tarinoihin sen yksinkertaisuudella ja hauskoilla vitseillä. Sitä miten tarina loppuu pidän myös erittäin hyvänä oivalluksena. Ainut miinus koko jutussa on Rosan 80-luvun piirrosjälki, kun Rosa vielä osittain harjoitteli ankkojen piirtämistä. Itse tarinassa siis ei todellakaan ole mitään vikaa. Pikemminkin kuninkaallisen loistokasta luettavaa!
Ilmoitti Joona Paajanen