Keskustelujen arkisto

Lainaus käyttäjältä: HirmuYksi asia Milla Magiassa häiritsee kyllä todella, ja toivon, että tälle on olemassa jokin järkevä selitys. Jos Milla todella tuntee Midaan surullisenkuuluisan tarinan mukaan lukien sen, ettei äijä-parka voimansa takia kyennyt esim. syömään, minkä ihmeen takia hän haluaa Midaan kosketuksen? :D Onko moinen seikka muka voinut jäädä häneltä huomiotta? Jos joku tietää tästä enemmän, kuulisin mielelläni.
Ainakin tarinassa Rakas pakkomielle (AA 5/2009) sitä kosketusta oltiin jotenkin kehitelty niin, että se ei tehonnut eläviin ihmisiin ja sen pystyi halutessaan "kytkemään pois päältä". Kyseisessä tarinassa oli ihan hauska käsitys tästä asiasta. :D

Minusta Milla Magia on ihan hyvä ja kekseliäs hahmo sinänsä, mutta tarinat, joissa hän esiintyy, tuppaavat olemaan nykyään aika kehnoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Barksin ja erityisesti Rosan Milla-tarinat ovat puolestaan vallan mainioita ja esimerkiksi Paino-ongelmia on yksi suosikkitarinoistani. Sääli, ettei samanlaisia enää nykyään juuri tehdä.

Milla Magia on hahmona erittäin vaihteleva, mutta valitettavasti Milla Magiasta(kin) kertovat tarinat tuppaavat toistamaan itseään aivan liikaa.

Milla Magian luonteet ovat mielestäni ihanan vaihtelevia. Joskus hän on todella herkästi ärsyyntyvä (esimerkiksi korpilleen), kun joskus hän yrittää kaikkia keinoja saadakseen jonkun asian onnistumaan. Se on todella hyvä asia tarinoiden juonten kannalta! Millasta (ja tarinoista joissa hän tavoittelee Ensilanttia) saa todella erilaisia, jos käyttää luonteen vaihteluja hyväkseen. Se on hieno asia. Millasta kertovien tarinoiden perusidea (pohja, perusta) on kunnossa, koska sitä on selitelty useissa tarinoissa. On selitetty, että Milla haluaa juuri ensilantin, koska sillä on parhaat ''voimat''. Se on uskottavaa, ja juuri sen ansiosta tarinoissa on edes sen verran vaihtelua mitä nykyään. (Milla tavoittelee ensilanttia keinolla millä hyvänsä.) Se on selvä piristys Milla-tarinoille, koska erilaisia keinoja Millan tavoitteen saavuttamisyritykselle on keksitty paljon ja tullaan keksimään vielä lisääkin. Milla-tarinat ovat siis perusidealtaan mainioita.

Millan luonne on (kuten jo sanoinkin) todella vaihteleva. Hänestä kertovat tarinat ovat todella erilaisia. Tarinoissa Milla esitellään joskus todella viisaana noitana, kun taasen joskus Milla ei ymmärrä helpoimpiakaan keinoja ja loitsut menevät aina pieleen. On hyvä, että tästä asiasta vaihtelua löytyy, koska silloin tarinoiden pohja on kunnossa. Milla-tarinoista löytyy useita eri piirteitä, kuten esimerkiksi tarinat joissa Roope ja kumppanit pakenevat Millaa johonkin (kasvottomien laakso) tai missä he linnoittautuvat johonkin estääkseen Millan hyökkäyksiä tai missä he yrittävät kumota Millan loitsujen vaikutuksia. Milla-tarinoista suurimmassa osassa käsitellään asioita ankkojen kuvakulmasta, johon mielestäni saisi tuoda vaihtelua. Tarinoita, joissa käsitellään Millan hyökkäyksiä Millan ajatuksin, en itse muista edes kourallista. Se on sääli, sillä sen avulla vaihtelua saisi toteutettua paljon. Millan luonteesta kun saa paljon vaihtelua, mutta jos tarinoita tehdään liikaa, se menettää hyötynsä.

Millan tavoitteet ovat kaikille selvät, mutta muutamissa tarinoissa hän on yrittänyt kiertää asioita samaan päämäärään. Esimerkiksi eräässä tarinassa Roope luopui tahallisesti rikkaimman ankan asemasta, jotta Milla ei jahtaisi häntä. Milla on muillakin tavoilla yrittänyt kiertää asioita saadakseen päämääränsä, mikä on myös ehdottoman hyvä piristysruiske tarinoille! Kaikkien tarinoiden ei tarvitsekaan kertoa Millan yrityksistä saada Roopen ensilantti, vaikka aiheena olisi Milla. Voi käyttää vaihtelua!

Milla-tarinoissa tosiaan on paljon toistoa. Tarinoissa useimmiten käsikirjoittajat käyttävät vain perusasioita selvitäkseen helpolla (kuten Milla on kehittänyt uuden loitsun, jota hän kokeilee turhaan). Ne tarinat pilaavat Millan maineen ja niiden takia Milla toistaa itseään niin paljon. Ei liene hankalaa kehitellä tarinoita jotka ovat erilaisia jos on ammattikäsikirjoittaja. Tarinoiden toistuvuutta voisi helpostikin välttää.

Millassa on paljon stereotypioita, mielestäni liikaakin. Milla on italialainen noita jne.. Milla-tarinat usein tuppaavat tuomaan enemmän stereotypioita kuin muut tarinat. Se on sääli! Milla-tarinat kykenisivät olemaan parempia ja suositumpia ja vähemmän itseään toistavia ja vähemmän stereotypisia, mutta kukaan käsikirjoittaja ei niin tee. Stereotypiatarinoista useimmiten eniten pitävät pienet lapset, jotka eivät yksin muodosta Akkarin lukijakuntaa (kuten tämänkin foorumin keski-ikä kertoo). Stereotypiat kiinnostavat vain osaa lukijoista.

Alkaa tuntua siltä, että vastuutehtäviä itselläni on tällä hetkellä melkein tarpeeksi, kun en kovin pitkää viestiä jaksanut kirjoittaa. -.-
~kirja

Kyllä Milla Magia on yksi parhaimmista hahmoista. Se tuo hieman enemmän jännitystä, enemmän kuin Karhukopla. Mutta sinäänsä aina hieman "ketuttaa", kun Milla ei koskaan saa sitä Roopen ensilanttia. Olisi todella mukavaa nähdä, mitä tapahtuisi jos Milla saisi Roopen ensilantin. Mutta niinkun ei satu koskaan käymään! Mitä Milla ajattelisi tehdä sillä Midaan kosketuksella? Koskea aivan jokaiseen esineeseen, taloon tms paikkoihin vain, että hän saisi kultaa? Eikö se Midaan kosketus anna nimenomaan Millalle voiman, että hän pystyy muuttaa kaiken kullaksi, siis aivan kaiken, mihin hän koskee? Milla on ainakin ainut hahmo Musta Ritarin kanssa, joka tuo nimenomaan sitä jännitystä. Karhukopla ei koskaan saa mitään aikaiseksi, vaikka he kuinka suunnitelesivat. Millahan sentään saa Roopen lantin, mutta Karhukopla ei edes kerkeä koskaan koskea tai sillä tavalla, koska he ovat kömpelöitä. -F. G

Milla Magia on Vesuviuksen tulivuoren kupeessa asuva noita-ankka. Hän on yksi Roopen lempparivihollisistani. Ikävä kyllä Milla-tarinoita tehdään ja julkaistaan liian vähän, varsinkin Aku Ankassa. Carl Barksin Milla-tarinat ovat hyvää luettavaa, mutta uusienkin kirjoittajien luomukset ovat vähintään yhtä hyviä.

Pidän Millan tulisesta luonteesta ja sitkeydestä. Hän on vaikka kuinka monta kertaa epäonnistunut sieppaamaan Roopen ensilantin, eikä vieläkään lannistu. Tämä tosin johtaa siihen, että tarinat usein toistavat itseään. Onneksi aina keksitään uusia Milla-ideoita, kuten toiseen ulottuvuuteen matkaaminen ja lentoajokortin saaminen(jälkimmäisestä en tosin pitänyt).

Yksi Millan tuntomerkeistä on muiksi hahmoiksi naamioituminen. Tässä hän on hyvä, sillä taikuuden avulla hän voi muuttua keneksi vain. Juuri tämä onkin hauskaa luettavaa, ehkä koska Milla onnistuu niin usein huijaamaan Roopea naamioitumisen avulla. Toisaalta, tästäkin keksitään useita tarinoita, ja nykyään ne muistuttavat jo vähän liikaa vanhempia. Ilmeisesti käsikirjoittajat eivät nykyään keksi kunnolla uusia ideoita.

Don Rosa ja Carl Barks kuvaavat Millan tavallisena ankkana, joka vain on opiskellut taikuutta, eikä hänellä esimerkiksi ole luutaa. Eräässä Rosan tarinassa Millan nähtiin ostavan taikuutta. Olen osittain samaa mieltä, mutta pidän Millan luudasta. On parempi, että hänellä on lentävä luutansa, kuin että hän joutuu aina matkustamaan lentokoneella. Tämä on mielestäni jopa hieman alentavaa hänelle.
Taian oston hyväksyn, käytetäänhän sitä niin monessa tarinassa. Juuri uuden sauvan ostosta voi kehitellä useita erilaisia tarinoita, kuten Don Rosan Paino-ongelmia. Ja Millahan aina heittää posauspommeja laukustaan, eikä taio niitä tyhjästä, joten hänellä täytyy olla niitä rajallinen määrä. Monissa tarinoissa on nähty jonkun ankan tyhjentävän Millan laukun sisällön ja katkaisevan hänen sauvansa. Tämän jälkeen hän on ollut täysin voimaton, joten magian täytyy tulla esineistä. Joissakin tarinoissa mm. Aku on ottanut Millan sauvan ja käyttänyt sitä, eli magian osaamiseen ei tarvita erityislahjoja tai taikomisen vuosikautista opiskelua.
Jotkut kirjoittajat pistävät Millan taikomaan jättimäisiä kuvajaisia ja räjähdyksiä ihan noin vaan käsistä. Hän pystyy jopa siirtymään paikasta toiseen ihan noin vaan. Tämä tekee tarinasta tylsemmän, ja hahmon teräksisyys katoaa nopeasti.

Kuten sanottu, Milla on ehkä paras Roopen vihollisista. Hänen kekseliäisyytensä ja sinnikkyytensä tekevät hänestä selvästi Karhukoplaa ja Kroisos Pennosta ja Kulta-Into Piitä sun muita Petkunteriä paremman vihollisen. Varsinkin Karhukoplan tunarointi ja tyhmyys ovat huonoja piirteitä, minkä takia en Karhukopla-tarinoista erityisemmin pidä. Millasta on todellakin vastusta Roopelle, ja häntä tämä pelkää.

Millalla on ollut useita lemmikkejä, mutta pidän eniten yleisimmästä eläimestä, Korri-korpista. Muut eivät yleensä yhtä tarinaa pitempään ole esiintyneetkään. Millan suhde Korriin on yleensä suopea ja mukava, mutta joissain tarinoissa hän on tulla hulluksi Korrin töppäysten takia, ja harkitsee jopa lemmikin vaihtoa. Välillä Korri on juuri viime kädessä se tekijä, joka estää ensilantin sulattamisen. Tämä ei ole mielestäni hyvä asia, sillä siitä tulee todella turhautunut olo.

Milla ei ole tavallisesti ole rakastunut kehenkään, eikä se kyllä hänelle sopisikaan, paitsi esimerkiksi eräässä taskari-tarinassa hän ihastui Hannuun. Aluksi hän vain esitti tätä, mutta viimeinen ruutu antoi ymmärtää hänen oikeasti kaipaavansa Hannua. Tästä ideasta en sinällänsä pidä, mutta kyseinen tarina oli kyllä todella hyvä.
Milla/Kulta-Into-paritus on mielestäni melko huono. Kummallekin sopii paremmin yksinelo, varsinkin Millalle. Jos he olisivat rakastavaisia Ankka-maailmassa, jotkut sekundakäsikirjoittajat keksisivät kymmeniä tarinoita Millan ja Kulta-Innon onnesta ja riidoista. Olen aika varma, että kummankin hahmon laatu ja suosio romahtaisivat ja tekisivät heistä vihatun parin.

Millassa tosiaan on paljon stereotypioita, mutta ne mielestäni sopivat häneen, eikä niitä ole liikaa eivätkä ne haittaa tarinoita.

Uskon, että Milla tiedää Midaan kosketuksen seuraukset ja on keksinyt jonkin keinon välttää niitä, kuten jo täällä mainitun keinon "kytkeä" kosketus pois päältä. Milla on sen verran älykäs, että hän varmasti tietää, mitä Midaalle kävi.

Milla Magia on kovin kiinnostava hahmo.

Milla on tunnettu sitkeydestään varastaa Roopen ensilanttia, mutta jostain syystä hän ei ole vielä koskaan saanut tuota kyseistä kolikkoa viemään. Nuo syyt vaihtelevat eri tarinoissa hyvinkin paljon, mutta yleisin on luultavasti se, että Roope ympäröi kolikon valkosipulilla jota noidat ja vampyyrit eivät voi sietää. Joskus taas Millan erilaiset taikuudet kostautuvat hänelle itselleen. Joskus käy jotain muuta, mutta koskaan ei Milla ole lanttia saanut sulatettua, vaikka onkin joskus saanut sen haltuunsa.

Niin, tuosta Midaan kosketuksesta. Eli Millahan sulatti maailman rikkaimpien henkilöiden rakkaimmat kolikot Vesuviuksella ja niistä sulautui kultainen medaljongi (mukana oli myös kolikko jota Roope oli väittänyt ensilantikseen mutta joka ei ollut todellinen ensilantti) ja kun tuo medaljongi oli Millan kaulassa, kaikki mihin hän koski, muuttui kullaksi. Milla muunmuassa muutti Roopen rahasäiliön kullaksi, jolloin se ei jaksanut enää kannatella painoaan, ja murskautui. Lisäksi Milla muutti Roopen hopeisen ensilantit kullaksi, mutta koska jokainen ensilantin naarmu oli tallella, sillä ei ollut niinkään merkitystä. Roope yritti saada kultaisen rahasäiliön kultaseinän murskautuneet palat myytyä voitolla ja voitoilla rakentaa uuden säiliön. Milla kuitenkin tuhosi medaljongin, jolloin kaikki minkä hän oli muuttanut kullaksi, palautui takaisin alkuperäiseen muotoonsa, kuten myös rahasäiliön seinät, joita Roope hetken aikaa suri, mutta huomasi sitten että ensilantti oli jälleen hopeinen, ja hän suorastaan liikuttui tapauksesta. Millahan osti tuolla tekemällään kullalla vaikka mitä, kalliita kenkiä ja muita merkkivaatteita, kultakaivoksia ja sijoitteli pörssissä rahojaan. Se minua on jäänyt mietityttämään, mitäköhän nuo henkilöt joilta Milla tavaroita osti, tuumasivat siitä että he olivat myyneet ilmaiseksi tuotteitaan.