Keskustelujen arkisto

Tästä alkaa siis ensimmäinen tarinani. Uudet osat ilmestyvät joka maanantai, perjantai ja sunnuntai. Valittettavasti tämä ei ole ankka-tarina, mutta toivottavasti pidätte ;). Tarinan tekemiseen on mennyt noin puolivuotta, koska sitä on tehty pienissä pätkissä. Ensimmäiset kolme lukua ei vielä kerro Arthonin seikkailuista vaan hänen esi-isästään ja hänen seikkailuistaan.

Luku1 Alku

Kauan sitten maailmassa kaikki näytti hyvältä, mutta ei ehkä kaikki. Vuonna 2830 iso meteoriitti törmäsi maahan ja muokkasi sitä melkoisesti. Kaikki ihmiset tuhoituvat, mutta eivät ehkä ihan kaikki. Syntyi kummallisia kansoja. Haltioita ja kääpiöitä, mutta asioilla oli myös varjopuoli, syntyi metsäläisiä ja ethereitä. Ihmisillä oli enää yksi kansa ja linnoitus Narturissa. Maa oli vihertävä ja kaunis. Meriä oli enää vähän. Suurin järvi oli Tratia. Vuonna 6830 metsäläiset hyökkäsivät entistä pelottavampina Narturiin. Ihmisillä oli selvä alivoima ja he hävisivät taistelun selvästi. Metsäläiset valloittivat Narturin ja tekivät siitä metsäläisten valtakunnan Manbaruussin. Elämä jatkuu, ihmisten valta on horjumassa ja metsäläisten joukot lisääntyvät. Miten kävi ihmisille? Miten kävi metsäläisille? Tämä selviää vasta monen tuhannen vuoden päästä. Sen sijaan kääpiöiden elämä oli raskasta ja kovaa. Ethereitten alaisina ei ollut helppo elää. Etheriläiset olivat tuliolentoja, jotka eivät sietäneet vettä, jäätä ja lunta. Tehtävät olivat raskaita. Piti taistella metsäläisiä vastaan ja järjästää aivan turhia sotia. Ihmisten sen aikainen johtaja oli ala-asemassa, koska oli joutunut jättämään Narturin. Hänen nimensä oli Entrak. Entrak oli jättänyt Narturin ja hävinnyt taistelun. Hänellä oli suunnitelma. Hän matkaisi viimeisien joukkojensa kanssa kauas monen tuhannen kilometrin päähän metsäläisten valtakunnasta Manbaruussista. Matka oli pitkä ja kesti suunnilleen vuoden. Vaarallisin osuus matkalla oli Tratian järven ylitys. Syy oli siinä, koska siellä asusti vaarallisia tratioita. Järvellä Entrakin toinen käsi, siis neuvonantaja Ruudolf putosi veteen ja melkein kuoli, koska tratiat ovat melko verenhimoisia. Tratia oli vedessä elävä pieni vaarallinen kala. Ruudolf selvisi kuin ihmeen kaupalla, mutta kuoli saamiinsa vammoihin. Sen jälkeen järveä ei ole saanut ylittää ilman järven haltijan Tuilkkittuksen lupaa.

Anteeksi pieni virheeni, uusi osa ilmestyy näin torstaina, ei perjantaina. ;)

Luku 2: Matkalla kotiin

Ruudolffin kuolema järkytti, mutta kuningas Entrak ei ollut päättänyt luovuttaa. Hän halusi itselleen uuden neuvonantajan. Hän oli valitsevinaan hyvänkin apulaisen , mutta huonosti kävi. Neuvonantaja oli kiero Usoda, joka erotettiin tehtävästä, koska häntä epäiltiin metsäläisille tietojen luovuttamisesta. Matka oli vasta puoli välissä eikä ruoka ollut riittää. Paljon joukkoja oli menehtynyt, kuningas oli vaipumassa epätoivoon. Ympärillä oli pelkää autiomaata eikä paikkaa uudelle kaupungille ollut löytyä. Yhtenä päivänä Usoda palasi takaisin. Hän näytti olevan peloissaan ja Entrak kysyi "Mikä sinut tänne tuo?" Usoda vastasi epätoivoisena "Meidän pitää paeta, lähteä takaisin, metsäläiset lähestyvät etelästä." Entrak epäröi hetken ja sanoi "Hyvä on lähdetään, minä uskon sinua".Entrak lähti kovalla vauhdilla pohjoiseen. Hän ajatteli, onkohan tämä viisasta ,mutta jatkoi matkaa. Tuntui tyhjältä lähteä takaisin, koska oli niin lähellä määränpäätä. Seuraavana päivänä sotilaat alkoivat käydä kärsimättömiksi, ei ollut helppoa lähteä takaisin. Viikon päästä puolet jäljellä olevista joukoista oli kuollut nälkään. Alkoi kuulua ääniä, jotka alkoivat pelottaa sotilaita. Näkyi metsäläisiä. Entrak sanoi "Metsäläisiä? Usoda, mitä tämä tarkoittaa?" mutta Usodaa ei näkynyt. Entrak alkoi vapista "Emme ehdi palata, jouduimme ansaan" Yksi sotilas sanoi "Lähdetään, emme voi voittaa, meidän pitää lähteä." Entrak sanoi totisena" Ei emme kerkeä. Meidän pitää taistella, se on ainoa mahdollisuutemme." Taistelu oli pitkä ja kesti monta päivää. Noin viikon taistelun jälkeen Entrak voitti, mutta hänellä ei ollut enää sotilaita. Hän oli päättänyt rakentaa valtakunnan ja sen hän aikoi tehdä. Hän lähti takaisin etelään vaivautuneena ja huonovointisena, koska oli loukkaantunut. Hän oli pudonnut taistelussa hevosen selästä murtanut kätensä. Hän lähti takaisin ja kun hän tuli samaan paikkaan, hän katseli ympärilleen ja näki keitaan. Hän juoksi sinne ja joi hyvää ja raikasta vettä. Hän jatkoi matkaa.

Toivoisin vähän enemmän palautetta tarinasta. ;)

Taidan nyt paljastaa, mistä nämä virheet voivat johtua. Tarina on kirjoitettu 3-vuotta sitten.

Lukekaa ensimmäinen viesti. Eli on kertausta ja vielä seuraava luku on sitä. ;)