Tästä luvusta sain onneksi pidemmän kuin edellisestä :)
Neljäs luku: Tuumasta toimeen
Ankkalinnassa on edelleen ruuhkaista. Sade on yltynyt ja tuuli
voimistunut. Kello on 20:34.
Tajuttomina salamaniskusta asti olleet Pelle ja Roope
ovat heräämäisillään. Roope raottaa silmiään, ja näkee Pellen koneen.
"Pelle, herää - koneesi!" Roope huusi heti nähtyään tuhoutuneen masiinan.
"Mi-mitä.. taisin torkahtaa" Pelle sanoi heikolla äänellä.
"Salama iski koneeseen ja vei meiltä tajun" Roope sanoi.
"Mitäh?!" Pelle kauhistui kun näki koneen.
"M.A.M.A.T on palasina - rahasäiliösi on tuhon oma!"
"Etkö voi rakentaa uutta?" Roope hätääntyi.
"En, koska minulla ei ole kaikkia osia pajassani" Pelle vastasi.
"Kaikki kaupat ovat kiinni, sillä kaikki haluavat säilyä hengissä" hän jatkoi.
"Sehän on itsestäänselvyys, mutta olisiko mitenkään mahdollista pelasta rahojani?" Roope kysyi.
"Tjaa.. rahasäiliötä on hieman vaikea kuljettaa minnekkään.." Pelle saneli.
"Ei säiliöllä ole väliä, pääasia että rahat saadaan turvaan!" Roope sanoi.
"Siinä tapauksessa ongelma on helppo ratkaista" Pelle sanoi.
"Miten?" Roope kysyi.
"Rakentamalla ultratehoisen jättisuihkukoneen, jolla kuljetamme rahasi Patagoniaan" Pelle selosti.
"Ja paljonkohan se maksaa?" Roope kysyi.
"Vaivaiset 20 miljoonaa" Pelle sanoi tyynesti.
Kuului vain ''Muks'' ja Roope oli maassa. Pelle otti nopeasti rahasäkin, missä luki ''20 miljoonaa'' ja
sujautti sen Pienentäjän avulla taskuunsa.
"Tämä on omaksi parhaaksesi, Roope" hän ajatteli ja herätti Roopen seteliä heilutellen.
"Äh.. kaks-kaksikymmentä mi-miljoonaa.." Roope sanoi herättyään.
"Ei hätää, muistinkin juuri, että ''Keksijöiden investointipankki*'' kustantaa suuret summat
hätätilanteissa" Pelle valehteli.
"Hienoa - milloin aloitamme rakentamisen?" Roope kysyi.
"Heti kun nämä listassa mainitut asiat ovat ostettu" Pelle vastasi ja näytti listaa.
"KÄ-KÄÄÄK!" Roope kiljaisi nähdessään hinnat.
"Millä rahoilla minä nämä ostan?" Roope ihmetteli.
"Kävin sinun ollessasi tajuttomana, Keksijöiden investointipankissa hakemassa rahat, ne ovat
taskussani" Pelle sanoi ja otti rahasäkin taskusta.
"Juuso - heti tänne!" Roope huusi.
Juuso tuli juoksujalkaa toimistoon ja kysyi;
"Mikä hätänä, pankkiiri Ankka?"
"Käy ostamassa nämä tuotteet ripeästi Kallen tavaratalosta, se on aina auki sillä se on maan alla - rahat ovat tässä säkissä" Roope sanoi.
Juuso otti säkin ja lähti kiireenvilkkaa kaupungille, vaikka mielessään hän
ajatteli, onko pankkiirista tullut täysin hupsu.
"Ja nyt, eikun tuumasta toimeen" Roope hihkaisi.
Kun Juuso tunnin kuluttua saapui kaupungilta iso kassillinen tavaraa, voi
operaatio rahansiirto alkaa. Pelle aloitti suihkukoneen rakentamisen.
Samaan aikaan Paratiisitiellä, Aku ja pojat olivat pakkaamassa tärkeimpiä tavaroitaan.
Aku otti mukaan myös television, vaikka pojat nimenomaan väittivät, ettei se ole
milläänlailla elintärkeä. Kymmeneltä 313 starttasi pihasta ja lähti kohti Patagoniaa.
Ennenkuin nelikkomme oli risteystä kauemmas ehtinyt, Roope soitti Akulle.
Aku ei ehtinyt sanoa mitään, hän kuuli vain setänsä äänen, joka sanoi;
"Tarvitsen apuasi operaatio rahansiirtoon. Sinun on paras olla
rahasäiliöllä klo 22:15, tai ei kunnian kukko laula"
Puhelu katkesi siihen. Aku oli hetken hiljaa, kunnes lopulta sanoi;
''Taas sitä mennään''
* = Nimi otettu eräästä Don Rosan tarinasta.
Kirjoittaja
Aihe: Taifuunin kourissa
(32 viestiä)
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 16 -
01.07.2008 klo 19:15:24
rhino
Taifuunin kourissa
Viesti 17 -
01.07.2008 klo 19:59:59
Nyt oli sopivan pitkä tarina! Ja aina vaan paranee.
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 18 -
02.07.2008 klo 11:04:45
Aika sekava ja lyhyt luku.. mutta luku kuitenkin :)
Viides luku: Mikä menee ylös, tulee myös alas
Aku lähti ajamaan kohti rahasäiliötä. Ruuhka oli nyt pahimmillaan, sillä
monet ankkalinnalaiset olivat vasta nyt saaneet pakattua ''tärkeimmät'' tavaransa.
Mitattu tuulen nopeus oli jo 21.3 metriä sekunnissa, eli siis lähes myrskytuuli.
Aikaa ei ollut kauaa, joten Aku huristeli oikotietä ja saapui rahasäiliölle jo 22:13
josta Roope oli hyvin iloinen.
"Täällä ollaan, Roope-setä" Aku ilmoitti tulostaan.
"Hienoa Akuseni, nyt päästäänkin hommiin jo kaksi minuuttia etuajassa" Roope sanoi.
"Mitä minun täytyy oikein tehdä?" Aku kysyi epäröivästi nähdessään suihkukoneen.
"Sinä ja pojat saatte auttaa suihkukoneen lastaamisessa" Roope vastasi.
"Mi-mitä meidän tuonne täytyy lastata?" Aku ihmetteli suihkukoneen pientä kokoa.
"Ainoastaan kaikki rahani.."
"Oletko järjiltäsi?! Miten meinaat tunkea kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä tuohon sillipurkkiin?" Aku kysyi.
"Aivan helposti - tämä on nimittäin Pellen suunnittelema pienoiskokoinen ja ultratehoinen suihkukone, jonne mahtuisi vaikka neljä rahasäiliöllistä käteistä" Roope selitti.
"Mutta Roope-setä, tiedätkö kauanko siihen menee?" Aku kysyi.
"Itseasiassa noin kymmenen minuuttia" Roope vastasi.
"Mitäh? Kymmenen minuuttia?"
"Aivan, Pelle on keksinyt myös rahansiirtosäteen, jokaiselle on yksi sädepyssy" Roope sanoi.
Näin Aku ja pojat aloittivat hommansa, ja kuinka ollakaan, työ oli tehty jo klo 22:23.
Roope meni suihkukoneeseen ja katsoi Pellen antamaa ohjelappua. Roopen täytyi sen avulla
käynnistää kone itse, sillä Pelle oli lähtenyt pakkaamaan omia tavaroitaan. Roope
seurasi ohjeita, paineli nappeja ja veteli vivusta, mutta kone ei käynnistynyt. Puolen tunnin
kuluttua hän sai tietää, että oli kokoajan pitänyt lappua väärinpäin, joten hän oli myös painanut
kaikkia nappeja päinvastaisessa järjstyksessä.
Kun Roope käänsi lapun, ohjeista tuli heti selvemmät ja hän alkoi uudestaan painella
nappeja ja väännellä vipuja, kunnes lopulta suihkukone käynnistyi.
"Nyt se lähtee, olkaa valmiina pieneen jysäykseen" Roope sanoi.
"Kolme, kaksi yksi.." Hupu hoiti lähtölaskennan.
"Nolla!" kaikki ankat huusivat yhteen ääneen ja suihkukone suhahti ja nousi korkealle ilmaan.
Se nousi hyvin korkealle, kuitenkin sen pystyi näkemään. Sitten kone alkoi kääntyä sivuttain
ja se alkoi lentää eteenpäin. Ankat olivat onnellisia (varsinkin Roope) että kone toimi ja pääsi
eteenpäin. Sitten kuitenkin kaikki kauhistukseksi - kone pysähtyi ja räjähti Julle Ankanpään
patsaan kohdalla palasiksi. Rahamassojen ryminän alta ei kuulunut mitään muita ääniä
kuin "KÄÄÄÄK!" joka pääsi selvästi Roopen suusta.
Myös Pelle kuuli ryminän. Hän otti työkalupakkinsa ja juoksi patsasta kohti.
Nyt Ankkalinnaa uhkasi taifuunin lisäksi myös rahatulva.
Viides luku: Mikä menee ylös, tulee myös alas
Aku lähti ajamaan kohti rahasäiliötä. Ruuhka oli nyt pahimmillaan, sillä
monet ankkalinnalaiset olivat vasta nyt saaneet pakattua ''tärkeimmät'' tavaransa.
Mitattu tuulen nopeus oli jo 21.3 metriä sekunnissa, eli siis lähes myrskytuuli.
Aikaa ei ollut kauaa, joten Aku huristeli oikotietä ja saapui rahasäiliölle jo 22:13
josta Roope oli hyvin iloinen.
"Täällä ollaan, Roope-setä" Aku ilmoitti tulostaan.
"Hienoa Akuseni, nyt päästäänkin hommiin jo kaksi minuuttia etuajassa" Roope sanoi.
"Mitä minun täytyy oikein tehdä?" Aku kysyi epäröivästi nähdessään suihkukoneen.
"Sinä ja pojat saatte auttaa suihkukoneen lastaamisessa" Roope vastasi.
"Mi-mitä meidän tuonne täytyy lastata?" Aku ihmetteli suihkukoneen pientä kokoa.
"Ainoastaan kaikki rahani.."
"Oletko järjiltäsi?! Miten meinaat tunkea kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä tuohon sillipurkkiin?" Aku kysyi.
"Aivan helposti - tämä on nimittäin Pellen suunnittelema pienoiskokoinen ja ultratehoinen suihkukone, jonne mahtuisi vaikka neljä rahasäiliöllistä käteistä" Roope selitti.
"Mutta Roope-setä, tiedätkö kauanko siihen menee?" Aku kysyi.
"Itseasiassa noin kymmenen minuuttia" Roope vastasi.
"Mitäh? Kymmenen minuuttia?"
"Aivan, Pelle on keksinyt myös rahansiirtosäteen, jokaiselle on yksi sädepyssy" Roope sanoi.
Näin Aku ja pojat aloittivat hommansa, ja kuinka ollakaan, työ oli tehty jo klo 22:23.
Roope meni suihkukoneeseen ja katsoi Pellen antamaa ohjelappua. Roopen täytyi sen avulla
käynnistää kone itse, sillä Pelle oli lähtenyt pakkaamaan omia tavaroitaan. Roope
seurasi ohjeita, paineli nappeja ja veteli vivusta, mutta kone ei käynnistynyt. Puolen tunnin
kuluttua hän sai tietää, että oli kokoajan pitänyt lappua väärinpäin, joten hän oli myös painanut
kaikkia nappeja päinvastaisessa järjstyksessä.
Kun Roope käänsi lapun, ohjeista tuli heti selvemmät ja hän alkoi uudestaan painella
nappeja ja väännellä vipuja, kunnes lopulta suihkukone käynnistyi.
"Nyt se lähtee, olkaa valmiina pieneen jysäykseen" Roope sanoi.
"Kolme, kaksi yksi.." Hupu hoiti lähtölaskennan.
"Nolla!" kaikki ankat huusivat yhteen ääneen ja suihkukone suhahti ja nousi korkealle ilmaan.
Se nousi hyvin korkealle, kuitenkin sen pystyi näkemään. Sitten kone alkoi kääntyä sivuttain
ja se alkoi lentää eteenpäin. Ankat olivat onnellisia (varsinkin Roope) että kone toimi ja pääsi
eteenpäin. Sitten kuitenkin kaikki kauhistukseksi - kone pysähtyi ja räjähti Julle Ankanpään
patsaan kohdalla palasiksi. Rahamassojen ryminän alta ei kuulunut mitään muita ääniä
kuin "KÄÄÄÄK!" joka pääsi selvästi Roopen suusta.
Myös Pelle kuuli ryminän. Hän otti työkalupakkinsa ja juoksi patsasta kohti.
Nyt Ankkalinnaa uhkasi taifuunin lisäksi myös rahatulva.
Kreach
Taifuunin kourissa
Viesti 19 -
02.07.2008 klo 12:22:13
Melkoista vuoropuhelua, kuvailua vähän. Tarinan juoni on ihan hyvä, mutta juuri se kuvailu puuttuu. Tuo rahatulva juttu tuntuu vähän Rosan Rahavirta -tarinan matkimiselta... Onko näin? Mutta jatkoa odotellessa...
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 20 -
02.07.2008 klo 15:10:08
Lainaus käyttäjältä: KreachMelkoista vuoropuhelua, kuvailua vähän. Tarinan juoni on ihan hyvä, mutta juuri se kuvailu puuttuu. Tuo rahatulva juttu tuntuu vähän Rosan Rahavirta -tarinan matkimiselta... Onko näin? Mutta jatkoa odotellessa...
Ei ole näin :D
Tulet seuraavassa luvussa huomaamaan, ettei tuo mene edes puoliksi
samalla tavalla.
Tämän tarinan olen tehnyt vähän hutaisemalla, mutta seuraavaan tarinaan lupaan
panostaa kunnolla ja kirjoittaa sen wordilla.
Ei ole näin :D
Tulet seuraavassa luvussa huomaamaan, ettei tuo mene edes puoliksi
samalla tavalla.
Tämän tarinan olen tehnyt vähän hutaisemalla, mutta seuraavaan tarinaan lupaan
panostaa kunnolla ja kirjoittaa sen wordilla.
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 21 -
02.07.2008 klo 15:51:19
Loppu on nyt selvä; Tarina päättyy kahdeksanteen lukuun, eli tämän luvun jälkeen
ilmestyy vielä kaksi lukua.
Tämä luku on vähän erikoinen, sillä tässä ei ole vuoropuhelua lainkaan.
Lisäksi tämä luku on aika lyhyt, kaksi viimeistä lukua ovat kuitenkin sen verran
pitkiä, että ne korvaavat tämän lyhyyden hyvin.
Kuudes luku: Uneton yö
Keskeytämme lähetyksen, jota tuskin kukaan kiireiltään katsoo, ylimääräiseen uutislähetykseen.
Noin 22:25, kolme kuutioeekkerillistä kylmää käteistä, on rysähtänyt Julle Ankanpään
patsaan luokse. Rahat kuuluvat maailman rikkaimmalle, eli Roope Ankalle.
Tietojemme mukaan, Roope Ankan suihkukone, jonka oli määrä kuljettaa hänen rahansa
Patagoniaan, tuhoutui ja rahat levisivät isoksi kasaksi, joka ylettyy jopa kaupungintalolle asti.
Ankkalinnan roskalaitos on käskenyt pankkiiri Ankkaa siivoamaan rahansa kaduilta ennen keskiyötä,
tai he rahtaavat rahat kaatopaikalle.
Myös tuulen voimakkuus on noussut. Tuulen nopeus on jo 25.3, joka ylittää myrskyrajan.
Aamukuuteen mennessä tuulen nopeuden arvioidaan nousevan yli 32.8, joka on taifuuniraja.
Ankkalinnassa on vielä ruuhkaa, mutta kaikkien ihmisten odotetaan pääsevän turvaan ennen kolmea.
Kukaan tuskin ajattelisi Roopen selviytyvän mahdottomasta urakasta siirtää
kaikki rahansa pois tunnissa?
Noh, Roopea ei kannata aliarvioida.
Kun Roope oli saanut ilmoituksen, että rahat olisi siirrettävä muualle tunnissa, hän käski
Pellen keksiä koneen, millä kaikki rahat voisi muuttaa hiekanmurujen kokoisiksi ja laittaa
matkalaukkuun. Kun Pelle kertoi sellaisen koneen olevan jo olemassa, Roope olisi hypännyt
kattoon, jos sellainen olisi ollut pään päällä. Pelle haki pajaltaan Pienentäjän, joka näytti ihan
ulkoavaruuden sädeaseelta ja pienensi kaikki kolikot hiekanmurujen kokoisiksi.
Sitten Roope lastasi Aku ja poikien kanssa rahat matkalaukkuun, ja Roope ilmoitti, että he
lähtisivät lentokoneella Patagoniaan.
He kaikki istuivat 313 :n kyytiin, vaikka ahdasta se kyllä oli. Aku ajoi suoraan
Ankkalinnan lentokentälle ja Roope ilmoitti, että he lähtisivät hänen yksityiskoneellaan
Patagoniaan. Ainoa töissä oleva työntekijä kuitenkin ilmoitti, että kaikki koneet olivat
myrskyn takia ehdottomassa lentokiellossa. Hän sanoi, että ankkojen täytyisi ajaa
Hanhivaaraan, koska siellä oli vielä muutama lentokone valmiina lähtöön. Roope näytti
lähtiessään hapanta naamaa virkailijalle.
He istuivat uudestaan auton kyytiin ja alkoivat ajella kohti Hanhivaaraa.
Tuuli oli erittäin kova ja Aku joutui menemään syrjäisintä mahdollista tietä, sillä
kaikille pääteille oli kaatunut puu keskelle tietä. Lopulta
seurue pääsi Hanhivaaran lentokentälle. Roope kysyi vapaita lentoja, ja punahiuksinen
naisvirkailija ilmoitti yhden kolmen tähden lentokoneen olevan vapaa. Koska lentäjää ei
löytynyt, Roope osti koko koneen ja he lähtivät kohti Patagoniaa.
Jotain taisin kuitenkin unohtua..
ilmestyy vielä kaksi lukua.
Tämä luku on vähän erikoinen, sillä tässä ei ole vuoropuhelua lainkaan.
Lisäksi tämä luku on aika lyhyt, kaksi viimeistä lukua ovat kuitenkin sen verran
pitkiä, että ne korvaavat tämän lyhyyden hyvin.
Kuudes luku: Uneton yö
Keskeytämme lähetyksen, jota tuskin kukaan kiireiltään katsoo, ylimääräiseen uutislähetykseen.
Noin 22:25, kolme kuutioeekkerillistä kylmää käteistä, on rysähtänyt Julle Ankanpään
patsaan luokse. Rahat kuuluvat maailman rikkaimmalle, eli Roope Ankalle.
Tietojemme mukaan, Roope Ankan suihkukone, jonka oli määrä kuljettaa hänen rahansa
Patagoniaan, tuhoutui ja rahat levisivät isoksi kasaksi, joka ylettyy jopa kaupungintalolle asti.
Ankkalinnan roskalaitos on käskenyt pankkiiri Ankkaa siivoamaan rahansa kaduilta ennen keskiyötä,
tai he rahtaavat rahat kaatopaikalle.
Myös tuulen voimakkuus on noussut. Tuulen nopeus on jo 25.3, joka ylittää myrskyrajan.
Aamukuuteen mennessä tuulen nopeuden arvioidaan nousevan yli 32.8, joka on taifuuniraja.
Ankkalinnassa on vielä ruuhkaa, mutta kaikkien ihmisten odotetaan pääsevän turvaan ennen kolmea.
Kukaan tuskin ajattelisi Roopen selviytyvän mahdottomasta urakasta siirtää
kaikki rahansa pois tunnissa?
Noh, Roopea ei kannata aliarvioida.
Kun Roope oli saanut ilmoituksen, että rahat olisi siirrettävä muualle tunnissa, hän käski
Pellen keksiä koneen, millä kaikki rahat voisi muuttaa hiekanmurujen kokoisiksi ja laittaa
matkalaukkuun. Kun Pelle kertoi sellaisen koneen olevan jo olemassa, Roope olisi hypännyt
kattoon, jos sellainen olisi ollut pään päällä. Pelle haki pajaltaan Pienentäjän, joka näytti ihan
ulkoavaruuden sädeaseelta ja pienensi kaikki kolikot hiekanmurujen kokoisiksi.
Sitten Roope lastasi Aku ja poikien kanssa rahat matkalaukkuun, ja Roope ilmoitti, että he
lähtisivät lentokoneella Patagoniaan.
He kaikki istuivat 313 :n kyytiin, vaikka ahdasta se kyllä oli. Aku ajoi suoraan
Ankkalinnan lentokentälle ja Roope ilmoitti, että he lähtisivät hänen yksityiskoneellaan
Patagoniaan. Ainoa töissä oleva työntekijä kuitenkin ilmoitti, että kaikki koneet olivat
myrskyn takia ehdottomassa lentokiellossa. Hän sanoi, että ankkojen täytyisi ajaa
Hanhivaaraan, koska siellä oli vielä muutama lentokone valmiina lähtöön. Roope näytti
lähtiessään hapanta naamaa virkailijalle.
He istuivat uudestaan auton kyytiin ja alkoivat ajella kohti Hanhivaaraa.
Tuuli oli erittäin kova ja Aku joutui menemään syrjäisintä mahdollista tietä, sillä
kaikille pääteille oli kaatunut puu keskelle tietä. Lopulta
seurue pääsi Hanhivaaran lentokentälle. Roope kysyi vapaita lentoja, ja punahiuksinen
naisvirkailija ilmoitti yhden kolmen tähden lentokoneen olevan vapaa. Koska lentäjää ei
löytynyt, Roope osti koko koneen ja he lähtivät kohti Patagoniaa.
Jotain taisin kuitenkin unohtua..
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 22 -
02.07.2008 klo 16:00:53
Kirjoitan näitä osia nopeasti, että pääsisin vihdoinkin kirjoittamaan
sitä kunnon tarinaa :)
sitä kunnon tarinaa :)
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 23 -
03.07.2008 klo 08:57:28
Edelleenkin vähän 'tönkkö' tämä tarina, mutta sainpahan tehtyä tämänkin luvun.
Seitsemäs luku: Vaarallinen pelastusretki
Lentokone Hanhivaarasta Patagoniaan oli lentänyt viisi ankkaa mukanaan
jo neljä tuntia. Kello oli viisi aamulla ja sinivalkoinen kone hädin tuskin pysyi ilmassa voimakkaan
tuulen ja sateen ansiosta.
"Olen koko matkan pelännyt, että kone tippuisi maahan" Aku sanoi ja katseli myrskyä ikkunasta.
"Niin. Minkähänlainen ilma Ankkalinnassa mahtaa olla?" Roope mutisi.
"Tulvavesi on varmasti peittänyt jo armaan kotipaikkamme" Tupu sanoi epätoivoisesti.
Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat. Sade piiskasi lentokonetta, joka oli kokoajan vaarassa
pudota mereen. Kun salama melkein iski koneen toiseen siipeen, Roope sanoi;
"Onneksi rakkaat rahani ovat turvassa matk-"
"Matkalaukku - missä se on?" Roope hätääntyi ja etsi laukkua joka puolelta konetta.
"Kauhistus, laukku jäi Hanhivaaran lentokentälle!"
"Mistä sinä sen tiedät?" Hupu kysyi.
"Koska sinne ajettaessa, se oli yhä mukana, nyt se on poissa" Roope vastasi.
"Jonkun on mentävä hakemaan ne" hän jatkoi.
"Oletko täysin pihalla, ulkona riehuu vuosisadan taifuuni, ja sinä haluat pelastaa
vain rahasi!" Aku kiivastui ja nousi seisomaan.
"Siinä on koko omaisuuteni!" Roope sanoi itku kurkussa.
"Tulvavesi on lähes varmasti vienyt matkalaukun jo" Lupu sanoi.
"Sitten on, minä sen kuitenkin haen" Roope sanoi päättäväisesti Akun huutojen
saattamana ja hyppäsi laskuvarjolla alas koneesta.
"Sinne meni armas setämme, maailman rikkain ankka" Aku sanoi murheellisen näköisenä ja istui alas.
"Emme näe häntä enää koskaan" Tupu sanoi.
"Noh, joka tapauksessa, meidän on päästävä Patagoniaan, koska siellä myrskyä ei ole" Lupu sanoi.
"Sitten vain odotamme, että lento on perillä" Aku huokaisi.
Samaan aikaan Roope oli avannut laskuvarjonsa. Hän oli onnistunut jollain tempulla
ohjaamaan itsensä suoraan lähimpään laivaan, joka oli ilmiselvästi merihädässä.
"Hyvää huomenta, merimiehet" Roope tervehti laskeuduttuaan kannelle.
"Mistä sinä tulit, jänis?" vihaisen näköinen merimies kysyi.
"Olen itseasiassa ankka, ja aion ostaa tämän laivan - missä kapteeni on?" Roope sanoi.
"Olet sitten ankka tai sorsa tai mikä lintu hyvänsä, saat painua tyrmään" merimies sanoi.
"Kuten jo sanoinkin, aion siis ostaa laivan, joten kerropas kiltisti, missä kapteeninne on"
"Olet sinä sors-"
"Taifuuni tuhoaa laivan, ellet nyt paljasta minulle kapteenin olinpaikkaa!" Roope mulkoili merimiehelle.
"Hyvä on, hyvä on. Kapteeni majailee hytissään, kolmas käytävä, viides huone oikealle"
Roope käveli hiljakseen kohti kapteenin huonetta. Kun hän saapui oikean huoneen luo, hän koputti.
"Mitä asiaa?" kapteeni kysyi Roopelta avattuaan oven.
"Haluan ostaa tämän laivan" Roope sanoi itsestäänselvästi.
"Siis mitä?"
"Haluan ostaa tämän laivan" Roope toisti ja otti silinteristään tukun seteleitä.
"Pa-paljonko tuossa on?" kapteeni katsoi tukkua rahanhimoisesti.
"Kaksikymmentätuhatta.." Roope sanoi.
"Hetkinen - sinähän olet Roope Ankka" kapteeni hämmästyi.
"Aivan, entä sitten?" Roope kysyi.
"Mistä asti sinä olet maksanut laivoista tuollaisia summia?"
"Tämä on hätätilanne, ota tai itke ja ota" Roope vastasi ja työnsi rahatukun lähemmäs siniasuista
kapteenia.
"Otanotanotan!" kapteeni otti rahat hihkui iloisena ja katosi takaisin hyttiinsä.
Roope etsi käsiinsä megafonin ja kuulutti koko laivalle;
"Täällä uusi kapteeninne, kurssi täysillä kohti Hanhivaaran satamaa"
Merimiehet olivat ymmällään, miksi Roope haluaisi mennä suoraan myrskyn silmään.
Mutta Roopella olikin (ainakin omasta mielestään) pätevä syy tätä varten; rahojensa pelastus.
Laiva meinasi upota useita kertoja, mutta Roopen purjehdustaitojen ansiosta laiva pysyi
pinnalla. Pian he saapuivat Hanhivaaran satamalle, joka tosin oli uponnut veden alle.
He ankkuroivat laivan siihen paikkaan ja Roope hyppäsi kyydistä huutaen samalla;
"Odottakaa täällä"
Roope kahlasi tulvavedessä ja myrskyssä minkä kerkesi, kunnes lopulta viimeisillä voimillaan
hän saapui lentokentälle. Roope löysi ajelehtivan matkalaukkunsa ja otti sen mukaansa.
Kun hän muisti, että takaisinkin olisi päästävä, hän oli jo aikeissa luovuttaa, kunnes
laiva ilmaantuikin vesiä pitkin ihan hänen viereensä.
"Kiitos että tulitte" Roope sanoi kiitollisen näköisenä laivan merimiehille.
"Kyllähän sitä kapteenia aina autetaan" merimiehet sanoivat.
"Mutta meillä on kyllä yksi ongelma" yksi merimiehistä sanoi.
"Mikä?" Roope ihmetteli juodessaan lämmintä kaakaota.
"Aallot ovat liian voimakkaita - emme pääse pois"
Seitsemäs luku: Vaarallinen pelastusretki
Lentokone Hanhivaarasta Patagoniaan oli lentänyt viisi ankkaa mukanaan
jo neljä tuntia. Kello oli viisi aamulla ja sinivalkoinen kone hädin tuskin pysyi ilmassa voimakkaan
tuulen ja sateen ansiosta.
"Olen koko matkan pelännyt, että kone tippuisi maahan" Aku sanoi ja katseli myrskyä ikkunasta.
"Niin. Minkähänlainen ilma Ankkalinnassa mahtaa olla?" Roope mutisi.
"Tulvavesi on varmasti peittänyt jo armaan kotipaikkamme" Tupu sanoi epätoivoisesti.
Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat. Sade piiskasi lentokonetta, joka oli kokoajan vaarassa
pudota mereen. Kun salama melkein iski koneen toiseen siipeen, Roope sanoi;
"Onneksi rakkaat rahani ovat turvassa matk-"
"Matkalaukku - missä se on?" Roope hätääntyi ja etsi laukkua joka puolelta konetta.
"Kauhistus, laukku jäi Hanhivaaran lentokentälle!"
"Mistä sinä sen tiedät?" Hupu kysyi.
"Koska sinne ajettaessa, se oli yhä mukana, nyt se on poissa" Roope vastasi.
"Jonkun on mentävä hakemaan ne" hän jatkoi.
"Oletko täysin pihalla, ulkona riehuu vuosisadan taifuuni, ja sinä haluat pelastaa
vain rahasi!" Aku kiivastui ja nousi seisomaan.
"Siinä on koko omaisuuteni!" Roope sanoi itku kurkussa.
"Tulvavesi on lähes varmasti vienyt matkalaukun jo" Lupu sanoi.
"Sitten on, minä sen kuitenkin haen" Roope sanoi päättäväisesti Akun huutojen
saattamana ja hyppäsi laskuvarjolla alas koneesta.
"Sinne meni armas setämme, maailman rikkain ankka" Aku sanoi murheellisen näköisenä ja istui alas.
"Emme näe häntä enää koskaan" Tupu sanoi.
"Noh, joka tapauksessa, meidän on päästävä Patagoniaan, koska siellä myrskyä ei ole" Lupu sanoi.
"Sitten vain odotamme, että lento on perillä" Aku huokaisi.
Samaan aikaan Roope oli avannut laskuvarjonsa. Hän oli onnistunut jollain tempulla
ohjaamaan itsensä suoraan lähimpään laivaan, joka oli ilmiselvästi merihädässä.
"Hyvää huomenta, merimiehet" Roope tervehti laskeuduttuaan kannelle.
"Mistä sinä tulit, jänis?" vihaisen näköinen merimies kysyi.
"Olen itseasiassa ankka, ja aion ostaa tämän laivan - missä kapteeni on?" Roope sanoi.
"Olet sitten ankka tai sorsa tai mikä lintu hyvänsä, saat painua tyrmään" merimies sanoi.
"Kuten jo sanoinkin, aion siis ostaa laivan, joten kerropas kiltisti, missä kapteeninne on"
"Olet sinä sors-"
"Taifuuni tuhoaa laivan, ellet nyt paljasta minulle kapteenin olinpaikkaa!" Roope mulkoili merimiehelle.
"Hyvä on, hyvä on. Kapteeni majailee hytissään, kolmas käytävä, viides huone oikealle"
Roope käveli hiljakseen kohti kapteenin huonetta. Kun hän saapui oikean huoneen luo, hän koputti.
"Mitä asiaa?" kapteeni kysyi Roopelta avattuaan oven.
"Haluan ostaa tämän laivan" Roope sanoi itsestäänselvästi.
"Siis mitä?"
"Haluan ostaa tämän laivan" Roope toisti ja otti silinteristään tukun seteleitä.
"Pa-paljonko tuossa on?" kapteeni katsoi tukkua rahanhimoisesti.
"Kaksikymmentätuhatta.." Roope sanoi.
"Hetkinen - sinähän olet Roope Ankka" kapteeni hämmästyi.
"Aivan, entä sitten?" Roope kysyi.
"Mistä asti sinä olet maksanut laivoista tuollaisia summia?"
"Tämä on hätätilanne, ota tai itke ja ota" Roope vastasi ja työnsi rahatukun lähemmäs siniasuista
kapteenia.
"Otanotanotan!" kapteeni otti rahat hihkui iloisena ja katosi takaisin hyttiinsä.
Roope etsi käsiinsä megafonin ja kuulutti koko laivalle;
"Täällä uusi kapteeninne, kurssi täysillä kohti Hanhivaaran satamaa"
Merimiehet olivat ymmällään, miksi Roope haluaisi mennä suoraan myrskyn silmään.
Mutta Roopella olikin (ainakin omasta mielestään) pätevä syy tätä varten; rahojensa pelastus.
Laiva meinasi upota useita kertoja, mutta Roopen purjehdustaitojen ansiosta laiva pysyi
pinnalla. Pian he saapuivat Hanhivaaran satamalle, joka tosin oli uponnut veden alle.
He ankkuroivat laivan siihen paikkaan ja Roope hyppäsi kyydistä huutaen samalla;
"Odottakaa täällä"
Roope kahlasi tulvavedessä ja myrskyssä minkä kerkesi, kunnes lopulta viimeisillä voimillaan
hän saapui lentokentälle. Roope löysi ajelehtivan matkalaukkunsa ja otti sen mukaansa.
Kun hän muisti, että takaisinkin olisi päästävä, hän oli jo aikeissa luovuttaa, kunnes
laiva ilmaantuikin vesiä pitkin ihan hänen viereensä.
"Kiitos että tulitte" Roope sanoi kiitollisen näköisenä laivan merimiehille.
"Kyllähän sitä kapteenia aina autetaan" merimiehet sanoivat.
"Mutta meillä on kyllä yksi ongelma" yksi merimiehistä sanoi.
"Mikä?" Roope ihmetteli juodessaan lämmintä kaakaota.
"Aallot ovat liian voimakkaita - emme pääse pois"
Kreach
Taifuunin kourissa
Viesti 24 -
03.07.2008 klo 12:00:06
Odottelen innoissani sitä sinun "päätarinaa", mutta tämäkin jatkuu ihan mallikkaasti.
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 25 -
03.07.2008 klo 12:01:27
Itsekin odottelen, että pääsen tekemään sitä "päätarinaa", eikä siihenkään varmaan kauaa mene.
Uskon että "päätarinan" ensimmäinen osa ilmestyy sunnuntaina tai maanantaina.
Uskon että "päätarinan" ensimmäinen osa ilmestyy sunnuntaina tai maanantaina.
Kreach
Taifuunin kourissa
Viesti 26 -
03.07.2008 klo 14:01:51
Minkäslainen tarina se sitten tulee olemaan? Katastrofi, seikkailu/aarteenetsintä, vitsisarja..? Kuinka pitkän aijot tehdä siitä ???
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 27 -
03.07.2008 klo 14:15:21
Itseasiassa olisi kaksi vaihtoehtoa, mutten osaa päättää.
Vaihtoehto numero yksi, olisi aarteenetsintä/seikkailu, tulisi 10-12 lukua.
Toinen vaihtoehto olisi sitten "Komeetta Roopeliuksen paluu" johon tulisi 10 lukua ;D
Vaihtoehto numero yksi, olisi aarteenetsintä/seikkailu, tulisi 10-12 lukua.
Toinen vaihtoehto olisi sitten "Komeetta Roopeliuksen paluu" johon tulisi 10 lukua ;D
Kreach
Taifuunin kourissa
Viesti 28 -
03.07.2008 klo 15:09:24
Tee uusi seikkailu, sillä minä tuskin lukisin tuota paluu -juttua, kun en ole alkuperäistä lukenut.
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 29 -
03.07.2008 klo 15:21:47
Lainaus käyttäjältä: KreachTee uusi seikkailu, sillä minä tuskin lukisin tuota paluu -juttua, kun en ole alkuperäistä lukenut.
Asia selvä :)
Asia selvä :)
Aku Vankka
Taifuunin kourissa
Viesti 30 -
07.07.2008 klo 13:26:58
Mielestäni tämä viimeinen luku olisi pitänyt yhdistää seitsemänteen lukuun, sillä
tämä luku on edelliseen lukuun verrattuna aikasten lyhyt, eikä asiaa jäänyt seitsemännestä
luvusta kovinkaan paljoa. Tässä luvussa nähdään ainoastaan pikainen lopetus tarinalle,
ja saadaan tietää, miten ankoille käy.
Ja myönnän, että luvusta tuli aika huono.
Kahdeksas luku: Myrskyn silmässä
"Miten niin emme pääse pois?" Roope kysyi merimieheltä.
"Sanoin jo, aallot ovat liian voimakkaita" merimies vastasi.
"Siinä tapauksessa minä otan jälleen komennon" Roope sanoi ja alkoi ohjata laivaa.
"Ei, ei, ei - jos yrität päästä pois, me kuolemme kaikki"
"Sitten kuolemme, otan sen riskin" Roope sanoi ja katsoi päättäväisesti horisonttiin.
Roope laivoineen oli myrskyn silmässä. Tuulen nopeus oli noussut hurrikaaniluokkaan
ja aallot olivat tsunamitasoa. Useiden piinaavien minuuttien aikana Roope rauhoitteli
merimiehiä, jotka valittelivat ottavansa lopputilin jos säilyisivät hengissä.
Aallot piiskasivat laivaa, ja kannella oli jo vettä.
"Koittakaa kestää, olemme pian rauhallisemmilla vesillä" Roope huusi jälleen aaltojen kohinan alta.
Samassa merestä nousi suuren suuri aalto, joka rysähti voimalla laivan etuosaan kääntäen sen
kohti meren pohjaa.
"Laiva uppoaa, jättäkää laiva.. jättäkää laiv.."
Patagoniassa paistoi aurinko. Aku ja pojat olivat hetki sitten
saapuneet sinne lentokoneella, ja surivat nyt kitsaan, mutta silti rakkaan Roope-setänsä
menetystä.
"Missäköhän Roope-setä nyt on?" Tupu kysyi allapäin.
"Luultavasti jo haudassa, tuolla meren pohjassa" Hupu vastasi.
"Älkää puhuko tuollaisia!" Aku sanoi pojille. "Roope-setä on sitkeä, hän on selvinnyt kaikenlaisista
pinteistä, miksei nytkin?"
"Luonnonvoimille ei pärjää edes Roope-setä!" Lupu sanoi.
"Hän on maailman rikkain ankka, ei hän rikastunut vesikauhuisena"
"Varmasti jo kuollut.."
"Suu tukkoon te kaikki"
Ankkojen kinastellessa, siirrymme läheiselle Patagonian saarelle nimeltä Shun Rize.
Saaren rannalla makaa ankka. Ankan punaiset vaatteet ovat repaleiset, ja silinteri on reikiä täynnä.
Kävelykeppi on katkennut keskeltä kahtia. Ankalla on mukana matkalaukku, joka on täynnä
hiekanmurujen kokoisia kolikoita. Tämä ankka, on Roope Ankka, maailman rikkain mies.
Roope herää ja muistaa myrskyn, laivan uppoamisen ja kaiken sitä ennen tapahtuneen.
Hän muistaa jättäneensä sisarenpoikansa holhokkeineen oman onnensa nojaan heidän
mennessä lentokoneella Patagoniaan. Hän ottaa taskustaan laivan mukana tulleen kaukoputken
ja tiirasi sillä etelään. Siellä näkyi Patagonian pääsaari, täynnä ihmisiä. Myrsky oli ohi ja Roope
lähti uimaan kohti pääsaarta. Saarella neljä ankkaa olivat onnensa huipulla, huomatessaan, kuka
oli palannut.
Epilogi
Kaksi päivää myöhemmin, Roope, Aku ja pojat olivat palaamassa Ankkalinnaan.
Heidän lentokoneensa laskeutui Ankkalinnan lentokentälle ja he astuivat ulos.
Kaikki paikat olivat edelleen märkiä ja kaatuneita puita oltiin raivaamassa pois tieltä.
Kun ankat saapuivat Ankkalinnan keskustaan rahasäiliön luo, Roope sanoi;
"Eipä näytä kovin pahalta, rahasäiliölle ei ole käynyt kuinkaan"
"Parempi niin, empähän joudu rakentamaan uutta" Aku huokaisi helpotuksesta.
"Et joudu, mutta jotain haluan sinulle antaa" Roope sanoi.
"Taasko töitä.. ööh, minulla on tänään hammaslääkäri.." Aku selitteli ja oli lähdössä jo.
"Odota, Aku - eräs laiva minkä myrskyn aikana ostin.."
"ÄÄKS!" Aku huudahti ja kellahti maahan.
"Mikäs hänen tuli, olisin vain kertonut että uponnut laivani tarvitsee uuden omistajan, sillä
itse en aio sitä sieltä tonkia, mutta anti olla.." Roope sanoi.
"Laiva, uusi omistaja?" Aku heräsi siltä seisomalta kuullessaan tuon.
"Odota Roope-setä, minä suostun kyllä, haluan laivan!" Aku huusi ja juoksi Roopen perässä.
"Ole niin kiltti.."
Ankanpojat hihittivät katsellessaan näkyä. Nyt he tiesivät että kaikki oli ennallaan.
The end of the story.
tämä luku on edelliseen lukuun verrattuna aikasten lyhyt, eikä asiaa jäänyt seitsemännestä
luvusta kovinkaan paljoa. Tässä luvussa nähdään ainoastaan pikainen lopetus tarinalle,
ja saadaan tietää, miten ankoille käy.
Ja myönnän, että luvusta tuli aika huono.
Kahdeksas luku: Myrskyn silmässä
"Miten niin emme pääse pois?" Roope kysyi merimieheltä.
"Sanoin jo, aallot ovat liian voimakkaita" merimies vastasi.
"Siinä tapauksessa minä otan jälleen komennon" Roope sanoi ja alkoi ohjata laivaa.
"Ei, ei, ei - jos yrität päästä pois, me kuolemme kaikki"
"Sitten kuolemme, otan sen riskin" Roope sanoi ja katsoi päättäväisesti horisonttiin.
Roope laivoineen oli myrskyn silmässä. Tuulen nopeus oli noussut hurrikaaniluokkaan
ja aallot olivat tsunamitasoa. Useiden piinaavien minuuttien aikana Roope rauhoitteli
merimiehiä, jotka valittelivat ottavansa lopputilin jos säilyisivät hengissä.
Aallot piiskasivat laivaa, ja kannella oli jo vettä.
"Koittakaa kestää, olemme pian rauhallisemmilla vesillä" Roope huusi jälleen aaltojen kohinan alta.
Samassa merestä nousi suuren suuri aalto, joka rysähti voimalla laivan etuosaan kääntäen sen
kohti meren pohjaa.
"Laiva uppoaa, jättäkää laiva.. jättäkää laiv.."
Patagoniassa paistoi aurinko. Aku ja pojat olivat hetki sitten
saapuneet sinne lentokoneella, ja surivat nyt kitsaan, mutta silti rakkaan Roope-setänsä
menetystä.
"Missäköhän Roope-setä nyt on?" Tupu kysyi allapäin.
"Luultavasti jo haudassa, tuolla meren pohjassa" Hupu vastasi.
"Älkää puhuko tuollaisia!" Aku sanoi pojille. "Roope-setä on sitkeä, hän on selvinnyt kaikenlaisista
pinteistä, miksei nytkin?"
"Luonnonvoimille ei pärjää edes Roope-setä!" Lupu sanoi.
"Hän on maailman rikkain ankka, ei hän rikastunut vesikauhuisena"
"Varmasti jo kuollut.."
"Suu tukkoon te kaikki"
Ankkojen kinastellessa, siirrymme läheiselle Patagonian saarelle nimeltä Shun Rize.
Saaren rannalla makaa ankka. Ankan punaiset vaatteet ovat repaleiset, ja silinteri on reikiä täynnä.
Kävelykeppi on katkennut keskeltä kahtia. Ankalla on mukana matkalaukku, joka on täynnä
hiekanmurujen kokoisia kolikoita. Tämä ankka, on Roope Ankka, maailman rikkain mies.
Roope herää ja muistaa myrskyn, laivan uppoamisen ja kaiken sitä ennen tapahtuneen.
Hän muistaa jättäneensä sisarenpoikansa holhokkeineen oman onnensa nojaan heidän
mennessä lentokoneella Patagoniaan. Hän ottaa taskustaan laivan mukana tulleen kaukoputken
ja tiirasi sillä etelään. Siellä näkyi Patagonian pääsaari, täynnä ihmisiä. Myrsky oli ohi ja Roope
lähti uimaan kohti pääsaarta. Saarella neljä ankkaa olivat onnensa huipulla, huomatessaan, kuka
oli palannut.
Epilogi
Kaksi päivää myöhemmin, Roope, Aku ja pojat olivat palaamassa Ankkalinnaan.
Heidän lentokoneensa laskeutui Ankkalinnan lentokentälle ja he astuivat ulos.
Kaikki paikat olivat edelleen märkiä ja kaatuneita puita oltiin raivaamassa pois tieltä.
Kun ankat saapuivat Ankkalinnan keskustaan rahasäiliön luo, Roope sanoi;
"Eipä näytä kovin pahalta, rahasäiliölle ei ole käynyt kuinkaan"
"Parempi niin, empähän joudu rakentamaan uutta" Aku huokaisi helpotuksesta.
"Et joudu, mutta jotain haluan sinulle antaa" Roope sanoi.
"Taasko töitä.. ööh, minulla on tänään hammaslääkäri.." Aku selitteli ja oli lähdössä jo.
"Odota, Aku - eräs laiva minkä myrskyn aikana ostin.."
"ÄÄKS!" Aku huudahti ja kellahti maahan.
"Mikäs hänen tuli, olisin vain kertonut että uponnut laivani tarvitsee uuden omistajan, sillä
itse en aio sitä sieltä tonkia, mutta anti olla.." Roope sanoi.
"Laiva, uusi omistaja?" Aku heräsi siltä seisomalta kuullessaan tuon.
"Odota Roope-setä, minä suostun kyllä, haluan laivan!" Aku huusi ja juoksi Roopen perässä.
"Ole niin kiltti.."
Ankanpojat hihittivät katsellessaan näkyä. Nyt he tiesivät että kaikki oli ennallaan.
The end of the story.