Moog Konttinen - lehtijutut / Virtanen aktivoi

M O O G K O N T T I N E N

Lehtijutut / Virtanen aktivoi

Virtanen aktivoi

Metka juttu tuo mielen ja musiikin yhteys. Jonain iltana kun et odota mitään tapahtuvaksi, niin äkkiä päässä vaan "jysähtää" musiikin iskiessä tajuntaan, on kuin kokisi todellisen ylösmenovaiheen hikoilun, värinät ja tiheän tunteen pelkästään musiikin siivittämänä. Tosin sitä ei tapahdu kuin harvoin, ja kun alkaa tarkkailla omia tuntojaan ei varmastikaan saavuta muuta kuin tyhjän vaikutelman: tänään väristykset eivät tule, missä vika? Silloin kun huomaa kokevansa välittömästi ja yrittämättä jotain, niin hups, siinä se hyvänolon tunne jo menikin, pelkästään tiedostaminen saa kokemuksen laimenemaan. Nämä asiat liittyvät läheisesti kaiken musiikin kokemiseen, mutta sen huomaa monasti liiankin selvästi live-esityksiä kuunnellessaan, joko valtaisana innostuneisuutena tai haukotuksenomaisena väinpitämättömyytenä.

Virtanen on yhtye, josta ei voi aina pitää tai innostua, sillä jos tuskailet oman päänsärkysi kanssa on vastaanotto vielä työläämpää, huonosti virtaavaa. Viimeksi nähdessäni Virtasen Seukulla olin innosta tikahtua yhtyeen villiin huumoriin, ja nyt lauantaina päänsäryn juhmiessa ohimoissa tunnelmat eivät nousseet lainkaan samoille tasoille, tietysti vika oli omassa päässäni, Virtanen kun touhusi lavalla suuremmalla innolla ja aktiviteetilla kuin milloinkaan ennen olen nähnyt.

Kokemus kokijan myötä, niinpä monet yleisössä olleista nuorista huomasivat jotain hyvin alkukantaista, raakaa tarvetta ilmaista energioitaan liikkeen tai sanojen virtauksena, siten kuin kuvittelen esi-isiemme kokeneen rituaalitanssit. Määrättyjä rituaaleja Virtasen touhuiluun on päässyt kiinnittymään, lähinnä Moog Konttisen kenkien ja sukkien riisuminen ohjelman aluksi on jo hänen tavaramerkkinsä. Sen ymmärrän, että nuo rituaalit ovat tärkeitä, koska hänelle tunnusomainen liikehtely lavalla kengät jalassa taitaisi olla sula mahdottomuus. Paljolti Konttisen tehokkuus perustuu täysin spontaaniin toimintaan, josta hän antoi monta näytettä illan aikana, pukeutuipa hän muun muassa lentopalloverkkoon ohjelman lopuksi finaalissa, joka oli synteesi kappaleita My Generation / Sabre Dance. Siinä on jotain anarkista, täysin poikkeavaa, että Virtanen uskaltaa olla niin suorasukainen ilmentäessään elämän moninaisuutta, käytösmalleja, tapoja ja tottumuksia musiikissaan.

Kekseliäisyyttä uusiutuminen ja näkeminen vaatii, koko ajan tapahtumien hermoon yhteyttä, sellaista tämän hetken rajuuden ja ainutkertaisuuden ilmentämistä. "Auto Keikyään lähtee kymmenen yli kaksitoista" oli kuulutus, jonka Moog ilmoitettuaan alkoi muovata siitä laulua tyyliin "auto-to-to-au-t to-keikyään-kyään-lähtee", ja niin syntyi uusi piisi sinä pienenä ja virtaavana hetkena, jollaisia oivalluksia toivoisin useammin suomalaisilta muusikoilta.

Virtanen ei ole ainakaan vielä kaavoihinsa kangistunut, sillä Moogin ja Veltto V:n tarinat ottavat uusia sivusuuntia, laajentavat vanhoja, keksivät uusia ja yhdistelevät niitä kaikkia sanallisesti jännittävällä tavalla. Niin, että kuunnellessaan Moogin sanoja ei ole varma mitkä ja kutka liittyvät toisiinsa, mikä tapa sinällään on yleisölle antoisa, hereillä pitävä. Ilmiö Virtanen on kotimaisen popin kentässä, alallaan he ovat lyömättömiä kun kaikki tekijät ovat kohdallaan: Moog, Veltto ja yhtye, sekä kunkin vastaanottajan mieli viritettynä oikealle aaltopituudelle: silloin tapahtuu jotain nauruhermoja kutkuttavaa ja myös ajattelemisen aihetta antavaa. Aika paljon savutettu vai mitä, verrattuna niihin tosikkomaisiin puurtajiin, joita on Hurriganeseista alkaen jazz-orkestereihin päättyen. Jos Virtanen ei ihastuta, niin varmuudella he vihastuttavat kuulijoitaan olemalla niin häpeilemättömiä ja joskus jopa raakoja sanoissaan.

Teksti: Mäsi
Julkaistu Lauttakylän Sanomissa 1974 tai -75