| M O O G K O N T T I N E N |
| Lehtijutut / Kontran keikka-arvio |
|
KONTRA 10.3.2003 Klubi, Tampere 70-luvun lopun keikka- ja listajyrä palasi vuosien jälkeen kehiin kotikentällään vastaanottavaisen yleisön edessä. 70-luvulla ei vielä cover-bändeistä puhuttu, mutta sitähän Kontra oli ja on, aihealueenaan lähinnä 60-luvun popbiisien parhaimmisto. Ukot olivat toki ikääntyneet, mutta bändin verrattomasti esittämät helmet poreilivat yhä. Alkuperäismiehistön kapteeni Moog Konttinen oli saanut mukaansa alkuperäisjäsenet, kitaristi Eero Peltosen ja rumpali Kari "Hohdin" Holmin, joita täydensivät basisti Colo ja kitaristi Nipa Niilola. Rytmiosastossa ei ollut nokan koputtamista, eikä sitä ollut kepittäjissäkään, jotka koristivat keitoksen melodisilla, terävillä sooloillaan. Holmille oli Muumi Muumissa varattu soolo-osuus, aivan kuin silloin ennen, ja hyvin hän aikansa nytkin käytti. 
Ja keskellä seisoi se laulajapoika, jolla on edelleen ne kauniit kasvot. Yli viisikymppisenä Konttinen muistuttaa tanakoitunutta örkkiä, jonka vain kaikkein vapaamielisimmän pomon voisi uskoa palkkaavan diplomi-inssin hommiin. Entisestä sähköjäniksestä löytyi yhä virtaa, joskin hurjin lavakohkaus oli muuttunut jonkinlaiseksi Joe Cockerin härmäläisversioksi, joka irvisteli, teputti lavalla ja kouristeli välillä kuin Törnävän sairaalasta lomalle päässyt, epätoivoisesti emäntää itselleen hamuava häjy.
Ohjelmisto koostui enimmäkseen Kontran Love-tuotannosta, josta kuultiin Parasta rautalankabändiä ja Enokia lukuunottamatta oleellisimmat iskut. Konttisen pitkältä taipaleelta oli mukaan otettu ainakin aina yhtä kutkuttava Kolmen minuutin muna, railakas rutistus Kossutila Alkon Krest sekä pitkän linjan standardit Suklaamuna ja Nainen (Wild Thing), jossa Moog soitti oikeaoppisesti primitiivisen nokkahuilusoolon. Vaisun Miedon levyn kappaleista oli onneksi armo annettu sen ainoalle helmelle Bändin paras, jossa kitaristit pääsivät ottamaan mittaa toisistaan. Äijät tulivat maaliin tasaväkisinä. Konttisen sanoitukset ovat alue, jota ei pidä aliarvioida. Kun mies aikanaan tarttui pervoiluihin, ne eivät olleet hömppälehdissä aivan jokapäiväistä tavaraa. Vaikka ajat ovat muuttuneet ja Sekobileet ovat vieneet Lauantaitanssien paikan kansakunnan tajunnassa, Konttisen sanoitusten häijyn hauskaa terävyyttä ei aika ole pystynyt tylsistyttämään. Ja hauskuus oli homman nimenä, se paistoi muun muassa Eero Peltosen kasvoilla olleesta kestohymystä. Kontran leimaaminen pelkäksi huumoribändiksi olisi kyllä pahaa aliarviointia, sillä bändi pystyi yhä säväyttämään myös musiikkinsa räväkkyydellä. Kontrassa yhdistyivät yhä rock and rollin rajuus ja hauskuus varsin mainiolla tavalla. |
|
Teksti: Antti Marttinen Kuva: Tombe Julkaistu Soundissa 3/2003 Internet-julkaisu kirjoittajan luvalla |
| Moog-etusivu | Uutiset | Sanoitukset | Kuvagalleria | Lehtijutut |