TÄHTINEN (TÄHTIHÄN ON KUKA VAAN)
(Moog Konttinen 1993)

Minä olen Luoja. Oon tarkkailija ja suoja.
MŠ käsittelen kansaa, ihan tavallista kansaa.
On sama mikä työ sut elättää;
Kaikki haluaa esittää.
Ja mä oon Tähti. (Tähti on kuka vaan!)
Ja mä teen susta tähden. (Tähti on kuka vaan!)

Minä uskon että kaikilla on henkevyyttä,
On esiintymiskykyä ja yksilöllisyyttä.
Me luetaan ulkoo ja näytellään osamme,
Me vuorosanat tarvitaan ja esiintymisyleisö.
Sä mitä teetkään tai oletkaan;
Tähti On Kuka Vaan.

Mä oon kielikuvan tulkkaaja.
Mä oon mielikuvan mulkkaaja.
Mä oon pääkopan sisustaja.

Mä voin poimia kadulta ihan kenet vaan
Ja panna meikkiä silmiin ja poskipunaa.
Mä näytän kuinka näytellään, mä uudistan ja muokkaan,
Hänet rooliasuun puen ja opetan poseeraamaan.

Mä voin muuttaa maailman tavallisimman ihmisen rocktähdeks.

Mä oon tähden tekijä! (Tähti on kuka vaan!)
Jee, mä teen tähden kenestä vaan! (Tähti on kuka vaan!)
Vaikkei sulla lahjoja oliskaan, (Tähti on kuka vaan ouu!)
Tähti On Kuka Vaan!

Mä oon kielikuvan tulkkaaja. (Tähtinen, Tähti on kuka vaan!)
Mä oon mielikuvan mulkkaaja. (Tähtinen, Tähti on kuka vaan!)
Mä voin sut muokata tai kuopata. (Tähtinen!)

Mä oon tähden tekijä! (Tähti on kuka vaan!)
Jee, mä teen tähden kenestä vaan! (Tähti on kuka vaan!)
Ou jee! (Tähti on kuka vaan ouu!)
Tähtihän On Kuka Vaan!

Tähti:	Mä oon mielikuvan mulkkaaja.
	Mä oon kielikuvan tulkkaaja.
	Mä voin muovata tähden maailman tavallisimmasta ihmisestä.
	Todistaakseni väitteeni aion löytää mitä mitättömimmän
	Pikku miehen ja tehdä hänestä kuuluisuuden.
	Hmm! Tämäpä näyttää sopivan mielenkiinnottomalta talolta.
	Olisikohan täällä ketään, jossa olisi tarpeeksi Tähtiainesta?

Hän soittaa ovikelloa.

Tähti:	Terve. Mikäs sun nimes on?
Vaimo:	Liisa.
Tähti:	No siinähän vasta on kiva nimi.
	Mikäs sun miehes nimi on?
Vaimo:	Hemmo.
Tähti:	Vai on sen nimi Hemmo.
	Sehän kuulostaa tarpeeksi tavalliselta.
	Mä haluaisin sun liittyvän ainutlaatuiseen kokeiluun kanssani.
	Mä aion ottaa Hemmon paikan muutamaksi päiväksi.
	Mä aion tutkiskella sen tavallista tylsää pikku elämää.
Vaimo:	Voi et voi tulla sisälle juuri nyt!
	Täällä on niin hirvittävä sotku!
Tähti:	Ei sen väliä. Mä haluan sun käyttäytyvän normaalisti.
	Mä haluan että kohtelet mua ihan kuin olisin Hemmo.
	Mä aion uhrata normaalin, hemmotellun, säkenöivän elämän tyylini
	ja olla tavallinen, mitäänsanomaton pikku Hemmo muutaman päivän ajan.

TAVALLINEN RAHVAS
(Moog Konttinen 1993)

Tää on kuin toinen maailma, olla sun kanssas täällä.
Aivan kuin matka uus; onks tälläistä todellisuus?
Mä opettelen jokaisen liikkeen ja pyrin roolini oppimaan.
Sä voit olla luonnollinen ja ihan omana itsenäs vaan,
Sillä taide saa mut johdattaa luo Tavallisen Rahvaan.
(Tavallisen Rahvaan).

Huomenna musta tulee Hemmo,
Mä meen sen toimistoon,
Soluttaudun sen työkavereihin
Ja jos ne kysyy jotain
Mä sanon että mä teen tutkimustyötä yhtä mun laulua varten.

Minä ja Hemmo vaihdamme paikkaa
Ja mä tähden hänestä teen.
Siks mä riisun esiintymisvaatteet
Ja kitaran heitän meneen,
Sillä taide saa mut käyttäytyyn kuin Tavallinen Rahvas.
(Tavallinen Rahvas).

Tähti:	Saakeli tää pyjama on hirvee!

Vaimo:	Hirvee? No en sano muuta kun että mun Hemmoni pitää sitä joka yö.

Tähti:	Oolrait, mitäpä en uhrais taiteen takia!

Mä teen tän taiteen tähden,
Mä teen tän musiikin tähden
Ja mä teen nää uhraukset
Ja kestän ne lailla tähden,
Taide saa mut käyttäytyyn kuin Tavallinen Rahvas.
(Tavallinen Rahvas).

Tähti:	Eiköhän mennä vuoteeseen kulta.

Vaimo:	Olen tulossa!
	Sä et kyllä herää aamulla töihin.

Mä tutkin ilmiöitä ja simuloin henkilöitä.
Mä teen hänen puolestaan töitä
Ja hän muuttuu osaksi mua.

	Hän vaihtaa Hemmon kanss paikkaa
	Ja saa sisältöö lauluilleen.

Mä teen Hemmosta käsitteen
Ja meen vaimonsa kans vuoteeseen,
Sillä taide saa mut nukkumaan kuin Tavallinen Rahvas.
(Tavallinen Rahvas).

Sammuta valot.
Sammuta valot.

Tähti vaihtaa hopeisen esiintymisasunsa Hemmon harmaaseen pukuun,
Sateenvarjoon ja attacheasalkkuun.
Hän luopuu tavanomaisesta konjakista ja sikaareista
Ja tyytyy sensijaan kupilliseen kuumaa kaakaota ennen vuoteeseen menoa.

RUUHKABLUES
(Moog Konttinen 1993)

Hän herää aamulla kello kun soi
Seitsemän nolla nolla; nousta voi.
Nolla kolme kylpyhuoneeseen,
Yhdeksän yli hän on juonut jo teen.

No pane lankkia kenkään, pukeudu arkipukuus,
On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Vaimo:	Ootko kohta valmis, bussi jättää sut?
Tähti:	Älä hosu beibi, en oo vielä kammannut.
Vaimo:	Vauhtia nyt, onks sulla tarpeeksi yllä?
Tähti:	Kuules beibi, mä ehdin kyllä.

No pane lankkia kenkään, pukeudu arkipukuus,
On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Pian mä seison bussipysäkillä kuukausikortin kanssa.
Mä yritän ängetä täpötäyteen bussiin;
Siellä kuin sillit suolassa ollaan kuin oltais Puolassa.

Mua tönitään ja tuupitaan ja törkeästi törkitään,
Ota kii mistä saat.
Mä taistelen tieni sateenvarjon kanssa
Kaikki aamut ja illat näin, jotkut tekee sitŠ päivittäin.

Ruuhkablues!
Kaikki aamut ja illat näin, jotkut tekee sitä päivittäin.

Vaimo: Lue lehti myöhemmin tai bussista jäät!
Tähti: Älä hosu, katson vielŠ uutiset ja säät.
Vaimo: Vauhtia nyt, onks sulla tarpeeksi yllä?
Tähti: Kuules beibi, mä ehdin kyllä.

Hätäinen kupillinen kahvia ja paahtoleivän viipale ja Tähti
(Vai pitäisikö sanoa Hemmo) on matkalla taistelemaan ruuhka-ajan jonoja
Ja liikenneruuhkia vastaan.

Kun on ruuhka-aika, kukaan ei mua nää,
Ei ne tiedä mihin menen eikä välitäkkään.
Mä istun toimistossa, kellokorttitalossa,
Mä oon osa näytelmää, mä oon osa sävelmää.

Kahlittu työpöydän laatikkoon
Oon juuttunut nŠköalatoimistoon.
MŠ hyppäisin ulos, mutten uskalla,
Vaan istun kellon vankina

Ja mun täytyy tehdä mun velvollisuus. (Täytyy, täytyy.)
On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Ja mun täytyy tehdä mun velvollisuus. (Täytyy, täytyy.)
On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Tähti on Hemmon toimistossa.
Hänen hien ja raadannan kyllästämä päivänsä on koittanut.

KELLO VIIS
(Moog Konttinen 1993)

Hän puhelut ottaa ja kirjeensä sanelee,
Päätökset tekee, jotkei koske ketään;
Toimistotyö, kunnes kello lyö viis
Niin elämä polkee vaan paikallaan
Kunnes on Kello Viis
Ooo Kello Viis, Kello Viis, Kello Viis!
Työ päättyy Kello Viis.

Ja aika vaan kuluu
Ja tunnit hiljaa raksuttaa.
Ja sekunnit ja minuutit
Ja tunnit päivät muodostaa.
Ja päivät ja viikot
On kaikki samaa puuta.
Vaan työtä ei muuta
Näin aika kuluttaa.

Hän on juuttunut tietokoneen ohjelmasilmukkaan
Eksynyt koneälyn joutavuuksiin.
Hän kurkkuaan myöten hukkuu paperiin.
Hän tarkastaa luettelon taas kertaalleen
Ja järkensä horjuu siis.
Ooo Kello Viis, Kello Viis
Työ päättyy Kello Viis.

Ooo Kello Viis, Kello Viis
Työ päättyy Kello ...

KUN TYÖPÄIVÄ PÄÄTTYY
(Moog Konttinen 1993)

Työpäivä päättyy, mä baariin singahdan.
Meen tiskin ääreen ja tilaan keppuran,
Sillä kalja saa viedä mielestä
Kaikki tylsät keskustelut, liikeneuvottelut,
Kirjanpitoelämän ja lakisaivartelut.

Kalja auttaa meitä unohtamaan,
Me mennään toimistosta suoraan kapakkaan.
Ou jee! Älä ala nynnyks, ota vielä yks!

Kaljan kanssa kaverit rentoutuu,
Ison tuopin jälkeen työ unohtuu.
Ou jee! Älä ala nynnyks, ota vielä yks!

Työpäivä päättyy, mä baariin singahdan.
Meen tiskin ääreen ja tilaan keppuran,
Sillä kalja saa viedä mielestä
Kaikki tylsät keskustelut, liikeneuvottelut,
Kirjanpitoelämän ja lakisaivartelut.

Tylsät keskustelut, liikeneuvottelut,
Kirjanpitoelämän ja lakisaivartelut.

Kalja auttaa meitä unohtamaan,
Me mennään toimistosta suoraan kapakkaan.
Ou jee! Älä ala nynnyks, ota vielä yks!

OTA VIELÄ RYYPPY
(Moog Konttinen 1993)

Eiks kaikilla oo ongelmia? (On!)
Onko ummessa uraputki? (On!)
Ootko turhautunut tuhraaja?
Ootko melkein itsemurhaaja?

Terroristit vasemmalla, (Left!)
Fascistit oikealla, (Right!)
Massatuho ja rikollisuus,
Miltä tuntuu kaikki saastuneisuus?

Se on niin väärin. Väärin. (Väärin, väärin, väärin.)

On meillä kaikilla murheet,
Se täysin selvää on,
Ei ole kuin yksi hoitokuuri
Kaikkiin sun masennuksiis;

Ota Vielä Ryyppy ja heti menee lujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.
Kun on vieteri loppu ja kierrät umpikujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.

Ota Vielä Ryyppy ja heti menee lujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.
Kun on vieteri loppu ja kierrät umpikujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.

Laskut ja numerot. Kaavakkeet.
Kirjeiden sanelut. Ja kiertokirjeet.

Sun työsi varmaan (Työsi varmaan)
Pinnaas kiristää? (Pinnaas kiristää)
Eikö mikään helpota? (Mikään helpota)
Se susta mehut tiristää.

Ei oo syytä masentua,
Huolehtiminen ei auta.
Ei oo kuin yks lohtu mitŠ mä voin suositella,
Mutta älä usko mua vaan kokeile itse.

Ota Vielä Ryyppy! Ja oot ookoo!
(Ota Vielä Ryyppy ja heti menee lujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen).

Ota Vielä Ryyppy ja heti menee lujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.
Kun on vieteri loppu ja kierrät umpikujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.

Ota Vielä Ryyppy ja heti menee lujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.
Kun on vieteri loppu ja kierrät umpikujaa
Ota Vielä Ryyppy murheeseen.

Ota Vielä Ryyppy! Ja oot ookoo!

Sankarimme lähtee kapakasta aivojensa yhä ajelehtiessa
Alkoholissa ja päänsä suristessa täynnä
Laskuja, numeroita ja tietokoneita.
Yö peittää kaupungin kun hän horjuen raivaa tietään
Läpi liikenneruuhkien suuren kaupungin neonvalojen loisteessa.

ALLA NEONVALOTAIVAAN
(Moog Konttinen 1993)

Mä näen pelkkää jäljitelmää,
Ei maata jalkain alla oo,
Ei ole niittyjä ei puita,
Vain betonista viidakkoo.
Tornitalot tekee taivaalle muurin,
Ne estää kuuta paistamaan,
Mut mun jäljitelty kuutamo
Paistaa Alla Neontaivaan.

Onks tää mielen huiputusta,
Voiks olla päivä kun on yö?
Onks tää mielikuvitusta,
Vai näennäinen toden syö?
Onks tää pelkkää aistiharhaa,
Onks liikaa viinaa päässä vaan?
En tiedä onko päivä yö
Alla Neonvalotaivaan,
Alla Neonvalotaivaan.

Keinomaailma loistaa kaukosäädin aivoinaan.
Kaupungin valot näyttää tien yöhön hohtavaan
Kun mä seison Alla Neontaivaan.

Jos ei päivä enää paistakaan,
Me voidaan neonpaiste sorvata
Ja jos ei tähdet enää loistakaan
Liikennevalot voi ne korvata.
Jollei tuu sarastusta lainkaan,
On mulla tekoaamunkoi
Ja mä päivänpaisteen muovaan
Alle Neonvalotaivaan.

Alla Neontaivaan.

Onks tää mielikuvitusta,
Onks liikaa viinaa päässä vaan?
Voiks olla päivä kun on yö
Alla Neonvalotaivaan,
Alla Neonvalotaivaan?

Äitiluonto näyttää silmänkääntötemppujaan,
Saa yön hohtaan,
Kun mä seison Alla Neontaivaan.

Linja-autopysäkillä hän näkee mainoksia, joissa kuvaillaan
Lomaa Jamaikalla, viikonloppua Roomassa, välimerenristeilyä,
Ja hän unelmoi hiljaisesta viikosta pienessä merenrantapaikassa,
Kaukana vaimostaan, taistelevista metsoista, saippuaoopperoista,
Toimistosta ja ystävistään, ja kukapa tietää,
Hän saattaisi sattumalta törmätä lomaromanssiin.

LOMAROMANSSI
(Moog Konttinen 1993)

Mull oli koko viikko lomaa,
Ja mietin miten somaa olis lähteä etelään,
Vaikka merenrantahotelliin, kelliin.
Mä nappasin paukut ja pakkasin laukut
Ja päätin, että eletään
Ja ehkä tutustua johonkin elliin.

Kun mä näin kuinka Lempi nojas juuri ruokasalin oveen
Ja mä tunsin kuinka lempi syöksyi tulikuumana mun poveen. (Waau)
Lempi oli juuri saapunut, hän oli hillitty ja hienostunut
Ja sitten Lempin silmät kohtas mut!

Mä mietin: "Onko tää lempeä, onko lempi hempeä
Vaiko Lomaromanssi?
Siis onks tää nyt tää Rakkaus
Vai läpihuutopasianssi?"

Kun oli kahvit ja konjakit nautittu niin
MŠ hyppäsin ylös ja Lempin hain tanssiin;
Se oli alku mun Lomaromanssiin.

Pelkkä Lomaromanssi.

Me rumbat ja sambat väännettiin
Ja pusersin hänet viimeiseen valssiin
Se oli alku mun Lomaromanssiin.

Se oli pelkkä Lomaromanssi.
Soma Lomaromanssi.
Mä ulvoin niinkuin komanssi.

Me käveltiin rannalla samalla kun sannalla ihmiset paistui
Kunnes jäljelle jäi vain hiilee.
Me varjossa oltiin ja jäätelöt nuoltiin; kyllä elämä maistui.
Mä olin hillitty ja viilee.

Kun tiesin että empiä kannattaa mun tuskin laisinkaan
Ja tiesin että Lempiä tään viikon jälkeen tuskin saisinkaan. (Waau)

Se oli pelkkä Lomaromanssi.
Soma Lomaromanssi.
Mä ulvoin niinkuin komanssi.

Pelkkä Lomaromanssi.
Onko tää lempeä, onko lempi hempeä
Vaiko Lomaromanssi.

Mä suudella koitin, hän käänsi pään
Ja sanoi: "Täytyy lopettaa, mun mies tulee hakemaan mut tänään!"

Se oli loppu mun lomani, viattoman lomani,
Loppu mun Lomaromanssiin.

Hän saapuu kotiin.
Hän kaivelee taskuistaan avaimiaan, mutta niitä ei tarvita,
Sillä Liisa odottaa häntä syli avoinna.

Vaimo:	Tervetuloo Kulta. Sä näytät ihan nuutuneelta!
	Annas kun mä otan sun attacheasalkun. No niin.
	Nyt sä voit istua tähän ja rentoutua ja
	Mä teen sulle kupin teetä.
	Sitten syšdään päivällistä ja
	Voidaan istuskella katselemassa telkkaria.
	Ai niin, miten muuten meni toimistossa tänään.

SÄ SAAT SEN KANNATTAAN
(Moog Konttinen 1993)

Mun täytyy varmaan tää työ lopettaa.
Mun pitää lähtee ennenkuin se mut nujertaa.
Mun täytyy lähtee vielä kun voin,
Sillä se mut musertaa ja latistaa voi.

Mutt kotiin kun tuun Sä Saat Sen Kannattaan
Sä saat mut hymyileen ja nauramaan
Ja työpäivän jälkeen, tein mä mitä vaan,
Sä Saat Sen Kannattaan.

Vaimo:	Ai niin mä muistin juuri ettei meillä oo muuta kuin hernesoppaa,
	Pidäks sä siitä?
Tähti:	En mä voi sietää sitä.
Vaimo:	Et voi sietää?
	Mutta mun Hemmoni suorastaan rakastaa sitä
	Ja sitäpaitsi sähän pyysit mua oleen ihan luonnollinen,
	Mä tarkotan, etten mä osaa tehdä mitään ihmeellisiä
	Ulkomaan ruokia, joita sä haluat.
	Niinkun pitsoja ja kepappeja ja ...
Tähti:	Oolrait, oolrait, mä syön sen
	Ja sen jälkeen mä kirjoitan kokonaisen säkeistön
	Sun keitoksistas.

Sä et itseäsi moittia saa,
Se sun hermos saa romahtamaan.
Siis pyyhi pois jo kyyneleet,
Mulle sopii ihan hyvin, että hernesoppaa teet.

Oo beibi, et tiedä mitä joudun kestämään,
Mä raadan saadakseni sulle rahat riittŠmään.
Oo beibi ei sitä pysty estämään,
Kuinka tylsä työ vaikuttaa sun elämään,
Ja kuinka rutiini saa typertymään,
Se voi tappaa hengen ja tuhota sut.

Mutt kotiin kun tuun Sä Saat Sen Kannattaan
Sä saat mut hymyileen ja nauramaan
Ja työpäivän jälkeen, tein mä mitä vaan,
Sä Saat Sen Kannattaan.

Vaimo:	Haluaisikko pannaria ja mansikkahilloo jälkiruoaks?
TŠhti:	No sehän nyt olis vallan erinomasta.

(Mutt kotiin kun tuut Mä Saan Sen Kannattaan
Mä saan sut hymyileen ja nauramaan
Ja työpäivän jälkeen, teit sä mitä vaan,
Mä Saan Sen Kannattaan).

Tähti:	No niin kulta, nyt aletaan syömään.

Mutt kotiin kun tuun Sä Saat Sen Kannattaan
Sä saat mut hymyileen ja nauramaan
Ja työpäivän jälkeen, tein mä mitä vaan,
Sä Saat Sen Kannattaan.

Päivällisen jälkeen Hemmo masentuu.

Tähti:	Hemmon toimisto kävi mun hermoilleni tänään.
Vaimo:	Mitä sä meinaat? Sinähän olet Hemmo!
Tähti: (Huutaa)  Minä olen Tähti!
Vaimo:	Et sinä ole mikään tähti.
	Sinä olet vain ihka tavallinen pikku heppu
	Ja vaikka sä kävelisit kadulla hopeisessa puvussa,
	Ihmiset ei silti tuntis' sua.
	Sä oot ikävystyttävä, tavallinen ja mielenkiinnoton!
	Sä oot kiviriippa!

Tähti hyppää ylös tuolistaan ja paiskaa päivällislautaset lattialle.

Tähti:	Mä vihaan tätä taloa ja mä vihaan sua,
	Mutta kaikista eniten mä vihaan noita taistelevia metsoja.
Vaimo:	Älä koske siihen tauluun Hemmo!
	Se on mun äidin antama lahja.
	Kuules nyt, mä oon saanut tarpeekseni susta
	Ja sun naurettavista kuvitelmistas.
	Ihan ensin sä halusit olla taidemaalari,
	Sitten sä halusit olla astronautti,
	Sitten jalkapalloilija ja nyt sä leikit olevas rocklaulaja.
	Jos sä kosket siihen tauluun niin mä lähden!

TAISTELEVAT METSOT
(Moog Konttinen 1993)

Mun beibin maku hirvee olla voi,
Mutta pahinta mitä se kotiin toi
Seinällä soitimoi
Metsot, Taistelevat Metsot. Skitsot Taistelevat Metsot.

Kun katsot mihin vaan, tai minne vaan meet,
Niin minkäs sille teet, kun näet älyttömät koristeet.
Metsot, Taistelevat Metsot. Skitsot Taistelevat Metsot.

Ou, ou, ou häntä rakastan kyllä,
Mutta jollei metsot lennä niin mun järki alkaa mennä.
Metsot, Taistelevat Metsot. Skitsot Taistelevat Metsot.

Kun toimistosta tuun niin sinä ja minä
Voitais olla kaksin, mutta linnut tuijottaa äänettöminä.
Mä rakastan sua, mutta saan estot,
Kun mua katsoo kiimaiset metsot.

Kun otan syliini sut yllättäen
Silmäkulmasta näen tään Metsolan väen.
Mä rakastan sua, mutta katoo kestot,
Kun näen seinällä Taistelevat Metsot.

Ou, ou, ou kanssas katsella saippuaoopperat vois
Kunhan metsot lentäis pois.
Mä rakastan sua, mutta saan estot,
Kun mua katsoo Taistelevat Metsot.

Uu, uu, uu, uu.

Ja kun me naapurille mennään kyläilemään,
Mitä mä ensimmäiseks nään?
Metsot, Taistelevat Metsot. Skitsot Taistelevat Metsot.

Mun beibin maku hirvee olla voi,
Mutta pahinta mitä se kotiin toi
Seinällä soitimoi
Metsot, Taistelevat Metsot. Skitsot Taistelevat Metsot.

Mä katson kanssaan kaikki saippuaoopperat,
Tietokilpailut ja keskusteluohjelmat,
Mutta Metsot saa kyllä lähtee,
Metsot himmentää mun tähtee.

Ja jollei ne lennä, niin mä voin mennä,
Ja jos noi metsot jää, niin mä lennän yksinään.
Mä rakastan sua, mutta saan estot,
Kun mua katsoo Taistelevat Metsot.

Metsot, Taistelevat Metsot. Skitsot Taistelevat Metsot.
Noi metsot seinällä alkaa liikkua, (Taistelevat Metsot)
Ne juttelee mulle. (Taistelevat Metsot)
Mun täytyy päästä pois, (Taistelevat Metsot)
Mun täytyy päästä pois niiden nokkien ulottuvilta.

Tähtemme ei enään tiedä kuka hän on.
Onko hän tähden tekijä, mielikuvan mulkkaaja, etsimässä
Raaka-ainetta, vai onko hän loppujen lopuksi pelkkä
Ikävystyttävä Pikku Hemmo?
Ehkäpä hänen täytyisi hyväksyä olevansa vain tavallinen heppu ja
Lakata yrittämästä olla jotakin, mitä hän ei ole.

KASVOTON MIES
(Moog Konttinen 1993)

Mun pitää vaan sopeutua,
Mun täytyy vaan mukautua.
Käyn vielä kerran kumartamaan,
Sitten liityn joukkoon kasvottomaan.
Mä kyllä siihen sulaudun,
En enää voi olla kuin laps.

Mun täytyy tyytyä mun omaan kohtaloon,
Mun pitää tajuta kuinka tavallinen oon.
Nyt aloilleni asetun
Ja joukkoon sekoitun,
En mä tahdo itseeni pettää enempää.

Oonko pelkkä Kasvoton Mies,
Enkö muuksi koskaan tuu?
Haluaisin olla minä, enkä kukaan muu.
Voitko kertoo, kuka oikein oon,
Erotunko kenties,
Vai olenko vain Kasvoton Mies?

Voitko kertoo, kuka oikein oon,
Erotunko kenties,
Vai olenko vain Kasvoton Mies?

Ja niinpä Hemmo päättää lopettaa elämisen kuvitelmassa,
että hän olisi rocktähti ja hyväksyy todellisuuden.
Tämä on Hemmon loppu, mutta ei meidän loppumme,
sillä aina on joku valmiina ottamaan hänen paikkansa - joka tapauksessa,
Tähtihän on kuka vaan!

NE EI VOI MUSIIKKIA TAPPAA
(Moog Konttinen 1993)

Nyt kilistetään heille;
Vanhoille rokkareille,
Niille, jotka menesty,
Jotka menehty,
Joita ei edes yhtään myyty
Ja alkuun sammuville kyvyille.

Bändit tulee ja menee
Ja tähdet häviää,
Ne loiston menettää
Eikä niitä nähdä enää,
Mutta musiikki elää aina vaan.

Ei Voi Musiikkia Tappaa
Ei Voi Musiikkia Tappaa
Ei Voi Musiikkia Tappaa kokonaan.

Mä oon tehnyt tuhat keikkaa,
Mä oon nähnyt tuhat tuijottajaa.
Mä oon ollu tähti, floppi ja pieru.
Mua on potkittu, lyöty, syljetty, syöty.
Mua on sanottu homoks ja hipiks ja huoraks,
Ne voi rullata mut ja vetää suoraks,
Mutta musiikkia ei voi lopettaa.

Nyt kilistetään heille;
Vanhoille rokkareille,
Niille, jotka menesty,
Jotka menehty,
Jotka ei edes yhtään myyny,
Ja alkuun sammuville kyvyille.

Bändit tulee ja menee (Musiikkia Tappaa)
Ja tähdet häviää, (Ei Voi Musiikkia Tappaa)
Ne loiston menettää (Ei Voi Musiikkia Tappaa)
Eikä niitä nähdä enää, (Ei Voi Musiikkia Tappaa)
Mutta musiikki elää aina vaan. (Ei Voi Musiikkia Tappaa kokonaan)

Ne Ei Voi Musiikkia Tappaa
Ei Voi Musiikkia Tappaa
Ei Voi Musiikkia Tappaa