Aku Ankan numeroissa 38-40/2002 ilmestynyt tarina on niin sanottu osa 10b Roopen elämästä kertovassa sarjassa. Sarja on ilmestynyt 12-osaisena kokoelmana nimellä Roopen Ankan elämä ja teot. Nämä b-osat ovat väliepisodeja. Culebran liikenero sijoittuu vuoteen 1906, jolloin Roope on sisarineen kaivamassa kultaa Panamassa.

Donin kannessa komeilevat Theodore Roosevelt (T.R.), Roope ja Hortensia. Huomatkaa Hortensian ruskea tukka, jostain kumman syystä värityksessä on tapahtunut töppi ja koko ensimmäisen osa kärsii samasta virheestä. Myöhemmissä osissa Hortensia on taas blondi. En muutenkaan ihastunut tämän kyseisen tarinan väritykseen - toivottavasti tästä saadaan joskus johonkin kovakantiseen kokoelmaan samantasoinen väritys kuin esimerkiksi Roope Ankan elämä ja teot-kirjassa (haukoin välillä henkeäni sitä lukiessani).

Tarina alkaa jälleen nykypäivästä, Roopen matka-arkun ääreltä. Ankanpojat löytävät arkusta pussin joka pitää sisällään muiston Roopen "surkeimmasta kaupasta". Ankanpoikien riemuksi ja Akun harmiksi Roope alkaa kertomaan tarinaa. Roope etsii kultaa Panamasta samaan aikaan kun Yhdysvallat rakentavat sinne kuuluisaa kanavaa (tästä voitte lukea enemmän artikkelista Theodore Rooseveltistä). Vuorten läpi louhittua väylää kutsuttiin Culebran leikkaukseksi, josta tarinan nimi.

Paikanpäällä kanavan rakennusta seuraamassa oleva presidentti Roosevelt kuulee "amerikkalaisen yksityisyrittäjän" omistavan oikeudet vuoreen, jonka läpi pitäisi kaivaa. T.R. lähtee itse tutkimaan asiaa ja törmään vanhaan tuttavaansa Roopeen (sarjan osat III ja IX ). Roope suostuu luopumaan oikeuksistaan jos T.R. auttaa Roopea kullankaivuussa. Hupaisten vaiheiden jälkeen kaksikko huristaa metsään höyrykaivinkoneella. Tapahtumia monimutkaistaa vallankaappausta suunnitteleva kiero kenraali Esteban. Legendaarisimmaksi vitsiksi noussee liikeneuvottelu intiaanipäällikön kanssa, kun Roope "käyttää" chicha-juoman tainnuttamaa presidenttiä kuin käsinukkea saadakseen selville kulta-aarteen sijaintipaikan. Miesten metsästäessä aarretta Hortensia ja Matilda viettävät aikaa rouva Rooseveltin kanssa ja näkevät kuuluisan teddy-karhun (tästä lisää edellämainitussa artikkelissa). Roopen ja T.R.:n keskustelut paljastavat visukintun senhetkistä sielunelämää. Presidentti jopa lainaa myöhemmin puheessaan Roopen elämänviisauksia.

Maanvyörymän alta paljastuu kivijaguaari, joka pitää sisällään intiaanien aarteita. Paljastuu että Roope osaa lukea muinaista mayojen kirjoitusta (merkkien tutkiminen oli tuohon aikaan lastenkengissään). T.R.n mielestä aarre kuuluisi museoon ja Roopen mielestä hänelle. Asia ratkaistaan nyrkein ja presidentin on myönnyttävä maksamaan Roopen myöhemmin määräämä hinta oikeuksista vuoreen ja aarteeseen. Visukintun on ilmoitettava hintansa aamunkoitteessa. Vielä joudutaan selvittämään välit kenraali Estebanin kanssa.

Loppukohtaus käydään Rooseveltin junatoimistossa. Roope nautiskelee tilanteestaan, jossa saa määrätä haluamansa hinnan vuoresta. Monia vaihtoehtoja miettiessään (patentti lentokoneeseen tai elokuvakameraan) Roope kohottaa maljan, mutta kulauttaakin vahingossa samaista chichaa, joka oli tainnuttanut presidentin aiemmin. Roopen ollessa poissa pelistä aurinko nousee ja Matilda ja Hortensia joutuvat määräämään kauppahinnan hänen puolestaan. Sisarukset haluavat teddy-karhun...

Palaamme nykyhetkeen. "Huonoin kauppa" muuttuu kuitenkin "nerokkaaksi kaupaksi" kun ankanpoika saa Roopen käsittämään millainen harvinaisuus ihka ensimmäinen teddy-karhu onkaan...